Arvoisa rouva puhemies! Ympäristövaliokunta on varmasti tehnyt hyvää ja perusteltua työtä mietinnön kanssa, ja tämä esityskin on hallinnon järjestämisen näkökulmasta varmasti perusteltu. Mutta jos, rouva puhemies, sallitte, niin kaksi näkökulmaa tähän itse aiheeseen.
Suomessa tulisi kehittää kannusteita siihen suuntaan, että näitä saastuneita maita aina puhdistettaisiin eikä läjitettäisi sitten tulevien sukupolvien puhdistettavaksi. Ja toki ymmärrän sen, arvoisa puhemies, että tämä vaatii myöskin taloudellista panosta, mutta tähän voidaan kehittää toisaalta kannustimia eri tavoin, että näin aina tapahtuisi, että havaitut saastuneet maat puhdistetaan, mutta myöskin sitten tietysti siihen voidaan tuoda tukea. Ja tämä on se toinen näkökulma, jonka haluan tässä keskustelussa tuoda esille.
Kun Suomi on vaurastunut kansakuntana aivan erityisesti meidän puunjalostusteollisuutemme kautta ja puunjalostusteollisuutta on ollut ympäri maata, myös paikkakunnilla, jotka ovat varsin pieniä, ja nyt sitten, kun tämän puunjalostustoiminnan seurauksena on voinut jäädä paikallisesti alueita, joissa on saastunutta, pilaantunutta maaperää, niin on sitten todella tärkeää, että se paikallinen yhteisö ei jää yksin sen puhdistamisen kustannusten kanssa, koska se työ, jota siellä aiempina vuosikymmeninä on tehty, on nimenomaan ollut sitä työtä, joka on ollut omiaan vaurastuttamaan suomalaisen yhteiskunnan ja mahdollistamaan sen, että voimme tänä päivänä nauttia tästä korkeasta elintasosta ja elämänlaadusta, jota teemme. Eli kollektiivisesti enenevässä määrin kuin mitä nyt teemme, kantaisimme vastuuta siitä, että joka puolella Suomea, myös pienemmillä maaseutumaisilla paikkakunnilla, nämä asiat saadaan ratkaistua kestävällä tavalla niin, ettei sille paikalliselle yhteisölle koidu kohtuutonta taloudellista taakkaa siitä, että asiat saatetaan ympäristön kannalta kestävällä tavalla kuntoon.