Suullinen kysymys lisäleikkausten tarpeesta (Sanna Marin sd) | Suullinen kysymys Syyrian tilanteesta (Pekka Haavisto vihr) | Suullinen kysymys lapsiperheiden toimeentulosta (Li Andersson vas) | Suullinen kysymys sikaruton torjumisesta (Pertti Hakanen kesk) | Suullinen kysymys joulun ajankohdan siirtämisestä (Antti Rinne sd) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Käsittelemme hallituksen esitystä ensi vuoden talousarvioksi epäselvässä tilanteessa. Näyttää siltä, ettei hallitus ole yhtä mieltä talouden kuvasta ja tarvittavista toimista. Valtiovarainministeri Orpo on varoittanut jopa 1—2 miljardin lisäsäästöistä puolivälitarkastelun yhteydessä. Pääministeri Sipilä on puolestaan sanonut, ettei lisäleikkauksille ole tarvetta. Hallituksen ilmiselvän eripuraisuuden lisäksi hämmennystä on herättänyt kehysriihen ajankohta. Kehysriihen pitäisi olla maaliskuussa, mutta hallitus on päättänyt siirtää ajankohtaa kuntavaalien yli huhtikuulle. Tilanne on ihmetyttänyt myös pitkäaikaista valtiovarainministeriön ja TEMin virkamiestä Erkki Virtasta, joka on sanonut, ettei päätöksiä voi aina siirtää vaalien yli. Koska pääministeri ja valtiovarainministeri eivät ole paikalla, kysyn pääministerin sijaiselta Soinilta: miksi kehysriihi on siirretty kuntavaalien yli, ja onko lisäleikkausten tarve nolla, 1 vai 2 miljardia euroa?

Arvoisa herra puhemies! Minä uskon tämän hallituksen politiikkaan. Minä uskon siihen, että me noudatamme hallitusohjelmaa. (Paavo Arhinmäen välihuuto) Me myös aiomme, edustaja Arhinmäki, kestää sen leikin toisin kuin te: te olette sitoutuneet johonkin ohjelmaan, (Hälinää — Puhemies koputtaa) ettekä sitten ole sitoutuneet. Eli minä vakuutan, että tämä hallitus pyrkii hoitamaan asiat niin, että lisäleikkauksia ei tarvita.

Miksi tämä ajankohta? Käsitykseni mukaan, kun kuuntelin eilen valtiovarainministeri Orpoa, hän oli keskustellut nykyisen valtiovarainministeriön korkeimman virkamiehen, Martti Hetemäen, kanssa, joka piti tätä ajankohtaa täysin perusteltuna ja luonnollisena.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Pyydänpä nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksen, nousemaan ylös ja painamaan V-painiketta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen budjettipolitiikan voi kiteyttää yhteen lauseeseen: otetaan köyhiltä ja annetaan rikkaille.

Annan tästä esimerkin: Hallitus leikkaa opiskelijoiden toimeentuloa neljäsosalla eli lähes 90 euroa kuukaudessa. Opiskelijat ovat jo nyt yksi suurimmista pienituloisten ryhmistä, ja iso osa opiskelijoista elää köyhyysrajan alapuolella. SDP ei hyväksy leikkausta. Samaan aikaan kun hallitus leikkaa opiskelijoilta yli 120 miljoonaa euroa, se on päättänyt antaa saman verran rahaa suurituloisille yrittäjille tehottoman ja kalliin yrittäjävähennyksen kautta, jota jopa hallituksen omassa esityksessä kuvataan kasvu- ja työllisyysvaikutuksiltaan heikoksi.

Kysynkin pääministerin sijaiselta: Miksi te otatte köyhiltä ja annatte rikkaille? Voitteko nyt luvata, ettei leikkauksia ole ainakaan tulossa lisää ensi keväänä? Kyllä vai ei, pääministerin sijainen Soini?

Arvoisa herra puhemies! Arvasin, että tämä kysymys tulee. Luettelen niitä — te sanotte, että on tehty leikkauksia, ja pitää paikkansa, on tehty leikkauksia — mitä on tehty, pienituloisille useita heidän tilaansa kohentavia ratkaisuja: omaishoitajien vapaapäivät turvataan, perhehoitajien palkkioita nostetaan, takuueläkettä nostetaan kahteenkin kertaan, toimeentulotuen indeksisidonnaisuus säilyy, ja se siirretään Kelan maksettavaksi, Yle-vero poistetaan 300 000 pienituloiselta.

Sitten te sanotte, että suurituloisia ei koske mikään. Ministereiden palkkoja on leikattu 7 prosenttia, toisin kuin esimerkiksi kansanedustaja Sanna Marinin kansanedustajan palkkiota. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Ministeri Soini, fakta nyt vain on se, että tämän hallituksen politiikan johdosta lapsiköyhyys lisääntyy, eläkeläisköyhyys lisääntyy, vanhusköyhyys lisääntyy, ja nyt tämä kehysriihen ajankohta on aivan olennainen kysymys. Nimittäin te, ministeri Soini, ennen vaaleja sanoitte, että köyhiltä ei saa, ei voi eikä ole varaa leikata. Ja siitä huolimatta te teette historian suurimman leikkauksen esimerkiksi opintotukeen. Vähävaraisilta opiskelijoilta viette neljänneksen pois.

Arvoisa puhemies! Ministeri viittasi täällä, että olisi olemassa joitain teknisiä ongelmia siinä, minkä takia kehysriihtä ei voi pitää ennen vaaleja. Tunti sitten valtiovarainministeriön virkamies on vahvistanut, että ei ole mitään teknistä estettä pitää kehysriihtä juuri sinä ajankohtana kuin se on aikaisempina vuosina ollut, ennen kunnallisvaaleja. Jos kerran näin on, voitteko nyt myöntää, että päätös siirtää kehysriihi ja (Puhemies koputtaa) nämä leikkaukset kuntavaalien yli on poliittista harkintaa?

Arvoisa puhemies! Olemme hallituksessa keskustelleet asiasta, ja en tiedä, kuka teidän lähteenne on ja mikä tai kuka virkamies se on. Meille on valtiovarainministeriön ylin johtaja ilmoittanut, että tämä ajankohta, mihin hallitus on sitten päätynyt, on hyvä ja oikea.

Arvoisa puhemies! Tämä on ihan julkinen asiakirja. Budjettiosaston päällikkö Mäkinen toteaa tunti sitten julkaistussa jutussa, että teknisesti ottaen kehysneuvottelut voisivat olla vaaliviikolla. Mutta käyttäen nimenomaan näitä perusteluja kunnallisvaaleista hallitus on tehnyt sen harkinnan, että te siirrätte kehysriihen kunnallisvaalien yli. Ja nyt tämä herättää ison kysymyksen. Kun te kerran jo olette sanoneet, että pienituloisilta ei voi, ei saa eikä ole varaa leikata ja siitä huolimatta te teette historian suurimman leikkauksen opintotukeen, niin kansalaiset jäävät kysymään, ettei tässä nyt vain olisi käymässä samalla tavalla. Kysyn vielä kerran uudelleen: Myönnättekö vihdoin sen, että päätös siirtää kehysriihi ja mahdolliset uudet lisäleikkaukset pienituloisilta kansalaisilta yli kuntavaalien on poliittista harkintaa eikä siinä ole takana mitään teknistä syytä?

Arvoisa herra puhemies! Vastasin edustaja Marinin ensimmäiseen kysymykseen leikkaustarpeesta. Minä uskon, että me toteutamme hallitusohjelman ja lisäleikkauksille ei tule tarvetta. Toivon, että tulokset mahdollistavat tämän, joka on ilman muuta koko hallituksen tavoite.

Sitten: meillä ei ole minkäännäköistä peliä tässä suhteessa, onko joku kuntavaali silloin tai ei. Me haluamme valmistella esitykset kunnolla. Me haluamme myös sitten, kun esitykset teemme, viedä ne läpi, eikä niin kuin viime hallitus, joka viimeisenä eduskuntapäivänä äänesti omia esityksiään vastaan.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Lisäkysymys, valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja edustaja Kalli.

Arvoisa puhemies! Täällä käsittelyssä oleva budjetti ja hallitusohjelma ovat saaneet aikaan sen, että Suomessa vakaus on lisääntynyt, ennustettavuus on lisääntynyt, ja nyt on erittäin tärkeää, että eduskunta omalta panokseltaan myöskin lisää luottamusta. Kuluttajien luottamus on selvästi korkeampi kuin moneen vuoteen, ja sen tähden on erittäin tärkeätä, että tässä keskustelussa ei mennä nyt edelle, siihen, mitä on ensi keväänä mahdollisen kehyksen yhteydessä — monta kuutiota juoksee vettä Kokemäenjoessa ennen kuin ollaan siellä. Sen tähden kysynkin pääministerin sijaiselta: uskotteko te, että kuluttajien luottamus edelleen vahvistuu tämän käsittelyn alla olevan budjetin toteutumisen johdosta, ja pidättekö tärkeänä, että nyt käydään tämänkaltaista keskustelua, jossa ennakoidaan, mitä mahdollisesti huhtikuussa (Puhemies koputtaa) tulee tapahtumaan?

Arvoisa herra puhemies! Opposition tehtävä on tietysti haastaa, ja uskokaa, että minulla on siitä kokemusta.

Sitten, mitä tulee tähän itse asiaan, mitä edustaja Kalli, pitkäaikainen arvostettu kansanedustaja, valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja, sanoi, niin kyllä nyt nousun merkit ovat olemassa. Suomen Pankki on ilmoittanut, että taantuma on ohi — tämä ei ole hallituksen ilmoitus. Mutta totta kai meidän täytyy pitää kiinni vakaudesta, uskottavuudesta, ennakoitavuudesta, jotta saamme lisää investointeja, jotta saamme lisää työllisyyttä. Sitten kansainvälinen politiikka vaikuttaa meihin erittäin voimakkaasti. On erittäin tärkeätä se, mitä Yhdysvalloissa tapahtuu, mitä Aasiassa tapahtuu. Meidän viennin varassa me olemme, meidän teollisuuden varassa me olemme, ja tässä suhteessa hallitus on tehnyt aivan erinomaisia toimenpiteitä, muun muassa teollisuutta edistäviä asioita, (Puhemies koputtaa) joita SDP on kannattanut mutta esimerkiksi vihreät vastustanut.

Arvoisa puhemies! Viime päivinä moni opiskelija on ollut yhteydessä siitä, että tämä 86 euron leikkaus kuukausittaiseen opintorahaan on todella kova heille, ja vaarana on se, että koulutuksen periytyvyys lisääntyy ja monilla nuorilla opintoajat vain pitenevät, kun taloudellinen tilanne vaikeutuu. Tämä nuorilta leikkaaminen on Suomen tulevaisuudesta leikkaamista. Samaan aikaan myös ammatillisesta koulutuksesta leikataan lähes 200 miljoonaa euroa — aikana, jolloin joka viides nuori mies on koulutuksen tai työelämän ulkopuolella syrjäytymisvaarassa. Nämä ovat erittäin huonoja päätöksiä, jotka leikkaavat Suomelta tulevaisuudenuskoa ja ‑näkymiä. Siksi, arvoisa pääministerin sijainen Soini, kun valtiovarainministeri Orpon puheet ovat monille suomalaisille hyvin huolestuttavia, että ollaanko nyt leikkaamassa lisää pienituloisilta tai koulutuksesta, kysynkin teiltä: voitteko luvata, että hallitus ei keväällä tee näiden jo nyt tehtyjen kovien päätösten lisäksi vielä lisää leikkauksia koulutuksista (Puhemies koputtaa) tai pienituloisilta?

Arvoisa herra puhemies! Kuten aikaisemmin ilmoitin, perussuomalaiset ovat sitoutuneet hallitusohjelmaan ja hallituksen linjaan. Meidän käsityksemme on, että mennään parempaan suuntaan, ja silloin lisäleikkausten tarvetta ei ole. Jos mennään huonompaan suuntaan, niin sitten asia katsotaan uudestaan, mutta minä uskon tämän hallituksen tekemiseen. Me olemme tehneet vaikeita, kovia päätöksiä, se kuuluu tähän pelin henkeen, mutta olemme tehneet paljon myös sellaisia päätöksiä, joista myös pienituloiset ovat hyötyneet.

Tietysti, mitä opiskelijoihin tulee, niin kyllä esimerkiksi aika pitkään haluttiin, että opiskelijat pääsevät yleisen asumistuen piiriin, ja nyt kun he sitten pääsevät, niin sekin on mukamas huono asia. Siinä (Välihuutoja) on puolensa. Ensin vaaditaan uudistuksia, ja sitten kun tehdään, niin joku hyötyy, joku ei.

Arvoisa puhemies! Hieman rönsyilevän avauskysymyksen tulkitsen sivunneen myös veropolitiikkaa ja ennen kaikkea sopeutuksia. Tästä haluaisin kysyä arvoisalta pääministerin sijaiselta. Meillähän on monenlaisia sopeutustoimia mahdollista tehdä, niin kuin näitä on täällä spekuloitu aika paljon, ja hallitushan on ottanut verolinjakseen hyvin erilaisen linjan kuin edellinen hallitus. (Välihuutoja) Meillä on hyvin ihmisläheinen, työhön kannustava verolinja, joka alentaa kaikkien verotusta, erityisesti pieni- ja keskituloisten verotusta. Edellinen hallitushan nosti arvonlisäveroa eli siis tavallisten kansalaisten verotusta — ja erityisesti pienituloisia se satuttaa eniten, nostaa heidän elinkustannuksiaan — ja vastaavalla summalla sitten alensi suuryritysten veroa eli yhteisöveroa käytännössä, suunnilleen vastaavalla summalla kuin korotti tavallisten kansalaisten verotusta. Voitteko taata meille hallitusohjelmaan nojautuen, että tämä hallitus ei tee sen kaltaisia ihmisyyden vastaisia ratkaisuja veropolitiikassa kuin edellinen hallitus ja (Puhemies koputtaa) sosialidemokraattinen valtiovarainministeri? (Välihuutoja)

Arvoisa herra puhemies! On totta, että arvonlisävero on vero, joka kaikista koviten osuu pienituloisiin, joka kertautuu jokaisessa tuotteessa, jokaisessa ostopäätöksessä, se suistaa ja kuivuttaa suorastaan — ja tämän viime hallitus teki. Myöskin yhteisöveroalennus, joka käsittääkseni oli satoja miljoonia euroja, oli edellisen hallituksen tekemä. En minä niitä sen kummemmin itke, mutta sanonpa vain, mitä on tässä tosiasiassa tapahtunut. Tämä hallitus ei halua lisätä pienituloisten, köyhien, opiskelijoiden, vammaisten rasitusta sillä, että arvonlisäveroa korotetaan, koska se on tuhoisin vero pienituloisia (Puhemies koputtaa) kohtaan.

Arvoisa herra puhemies! Jos kuitenkin katsotaan faktoja, niin edellisen hallituksen aikana köyhyys väheni, tuloerot kapenivat. Jos katsoo tämän hallituksen saavutuksia tähän mennessä, tuloerot ovat kasvaneet ja ensi vuoden veropolitiikka kasvattaa niitä entisestään. Samaan aikaan te olette leikanneet köyhiltä, opiskelijoita, työttömiltä, eläkeläisiltä, lapsiperheiltä, sairailta. Tämä siitä huolimatta, että te, pääministerin sijainen Soini, sanoitte ennen vaaleja: "Suomessa miljoona ihmistä elää alle 1 000 euron tuloilla. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, että näiltä ihmisiltä ei leikata mitään." Te olette kaikilta näiltä ihmisiltä leikanneet. Nyt kysymykseni kuuluukin — kun te olette määritellyt rehellisyyden teidän tärkeimmäksi poliittiseksi arvoksenne: aiotteko te leikata vielä lisää ensi keväänä juuri näiltä ryhmiltä?

Arvoisa puhemies! Ilokseni edustaja Arhinmäen kysymyksessä oli yksi tosiasia: rehellisyys on todellakin yksi perusarvoistani.

Sitten se, mitä tapahtui viime hallituksen aikana — teidän ollessanne siellä mukana, sen aikaa, kun kyytiä kestitte: 100 000 työtöntä oli neljän vuoden saldo. Ministeri Lindström varmaan pystyy sanomaan, kuinka paljon työttömyys on laskenut tämän hallituksen aikana, täytyy näissä luvuissa olla tarkkana tässä aitiossa. (Välihuutoja)

Sitten, arvoisa puhemies (Hälinää) — jos pystyn vastaamaan tämän huudon yli — ilmoitan senkin ilouutisen, jos ette ole huomanneet, että pieni- ja keskituloisten palkansaajien verotusta kevennetään sadoilla miljoonilla euroilla kilpailukykysopimuksen mukaisesti. Kelpaavatko nämä rahat pienituloisten parantamiseen? (Puhemies koputtaa) Mielestäni kyllä.

Arvoisa puhemies! Suuresti arvostamani edustaja Kalli viittasi siihen, että ei pitäisi nyt puhua ensi keväästä, että se on haitallista. Mutta miksi me puhumme ensi keväästä? Emme sen takia, mitä oppositio on sanonut, vaan sen takia, että valtiovarainministeri Orpo käynnisti tämän keskustelun. Valtiovarainministeri Orpo sanoi, että ensi keväänä näillä tiedoilla, jotka nyt ovat olemassa, edessä on 1—2 miljardin leikkaukset. Kyllä kai se tuo aikamoisen huolen, onko sillä budjetilla, joka nyt hyväksytään, mitään mieltä, jos puolen vuoden kuluttua — kuntavaalien jälkeen — hallitus tekee uuden leikkauspäätöksen. Sitten pääministeri sanoi, että ei leikata. Ero nollan ja 2 miljardin välillä on kyllä isompi kuin hiiren kokoinen ero, tämä on jo vähintään hevosen kokoinen ero. Nyt olemme kaksi päivää yrittäneet kysyä ministeri Soinilta, kun tiedämme keskustan ja kokoomuksen kannat, mikä on teidän kantanne nykytalousennusteella (Puhemies koputtaa) leikkauksen määrästä, 0, 2 vai 1.

Arvoisa herra puhemies! Tämä on nyt hyvä, kun käydään nämä hevosen kokoiset erot. Eilen edustaja Harakka sanoi, että Sitran 350 miljoonaa tai joku on hiuksen kokoinen, niin että kyllä tässä nyt vielä pikkuisen jää välystä. Valtiovarainministeri Orpo ei ole paikalla, en hänen puolestaan vastaa. Vastaan omasta puolestani, kun minulta kysyttiin, että minä uskon tämän hallituksen politiikkaan ja hallituksen ohjelman toteutumiseen siten, että lisäleikkaustarvetta ei ole. Olen tämän valmis toteamaan vaikka kuinka monta kertaa. Minun mielestäni on myöskin perusteita optimismille. Työllisyys on lähtenyt kasvamaan. Verotulot käytännössä tulevat kasvamaan ja talous kasvaa. Ensimmäistä kertaa taitaa olla sitten useampaan vuoteen Lehman Brothersin romahtamisen jälkeen, että talous kasvaa, mikä on erittäin hyvä asia.

Arvoisa herra puhemies! Keskustelua taloudesta on nyt käyty tässä eilen, ja tänään näköjään jatketaan. Olisi nyt syytä muistaa myös, mitä on opposition taholta puhuttu taloudesta ennen vaaleja. Ennen vaaleja muun muassa SDP kertoi, että he ovat valmiit tekemään 3 plus 1 miljardin euron säästöt ja leikkaukset tulevalla vaalikaudella. Valtiovarainministeri Rinne silloin ennen vaaleja sanoi, että 3 miljardin euron leikkaukset ja säästöt on tehtävä heti vaalikauden alussa. Mutta mitä tapahtui, kun valtiovarainministeri Rinne siirtyi oppositioon? Nyt mikään leikkaus ei käy, (Mika Niikko: Juuri näin!) kaikki leikkaukset ovat sopimattomia, ja se, mitä hallitus tekee — tervehdyttää taloutta — ei millään lailla käy oppositiolle. Olkaa rehellisiä ja myöntäkää, että meidän on laitettava talous kuntoon ja sitä tämä hallitus nyt tekee. Älkää sumuttako ihmisiä sekoittamalla kunnallisvaalien asioita (Puhemies koputtaa) ja kehysriihen asioita. (Mika Niikko: Juuri näin!) Mitä sanotte, varapääministeri Soini, onko tässä nyt menossa se, että sekoitetaan ihmisten mielet (Puhemies koputtaa) kunnallisvaalien asioiden ja näiden valtiontalouden asioiden suhteen? (Hälinää)

Arvoisa herra puhemies! Otetaan nyt tämmöinenkin asia, kun on tullut tuolla kunnanvaltuustossa oltua aika monta kautta, että meillä on sikälikin poikkeuksellinen tilanne, että nyt kuntavaalit on siirretty tänne huhtikuulle — niittenhän itse asiassa aikataulun mukaan piti olla viime syksynä. Minä luulen, että siihen on oppositionkin hyväksyntä olemassa ja näistä asioista on yhdessä sovittu. Hallituksen puoliväliriihellä ei ole mitään tekemistä kuntavaalien kanssa, ei mitään tekemistä, vaikka te kuinka sitä pyöritätte. Minä ymmärrän, että te pyöritätte, mutta asiat pitää tehdä, ja ne on parempi tehdä hyvin valmistellusti, ettei jouduta äänestämään omia esityksiä vastaan.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Tämän kysymyksen osalta viimeinen lisäkysymys, edustaja Rinne.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien vaihtoehdossa on menosopeutuksia, vaihtoehtobudjetti kannattaa lukea. (Välihuuto) Siellä on aktiivista työllistämispolitiikkaa, kasvupolitiikkaa, siellä on myöskin se iso ero hallituksen politikkaan, että me käytämme myöskin tuloja talouden sopeuttamiseen. Meillä on rikkaille kohdistuva, miljoonaperintöihin kohdistuva, verotus, meillä on yrittäjävähennyksen poistaminen, meillä on siellä vaihtoehdoissa mukana myöskin finanssiliiketoimintaan vero, meillä ovat nämä kapitalisaatiosopimuksen kääreet, joista kaikista tulee tuloja sen verran, että päästään irti näistä ikävistä leikkauksista, epäoikeudenmukaisista leikkauksista, ja eriarvoistamiskehityksestä. Nyt kysyn teiltä, arvoisa pääministerin sijainen Soini: onko sosialidemokraattien vaihtoehtobudjetin politiikka politiikkaa, jolla voidaan estää isot leikkaukset ensi keväänä kuntavaalien jälkeen toteutettavalla tavalla? (Välihuutoja)

Arvoisa herra puhemies! On selvää, että myös teidän vaihtoehtobudjetissanne on sellaisia elementtejä, jotka ovat hyviä. Esimerkiksi pidän siitä erittäin paljon, että te ette halunneet teollisuuden kustannustasoa lisätä. Se on oikeata politiikkaa, ei hallituskaan halunnut sitä lisätä. Mutta edelleen minua kyllä kiinnostaa tämä Sitran ryöstö, 365 miljoonaa kaiketi, vai mitä se oli, hiuksenkokoinen ero. Se minulle on kyllä jäänyt mieleen tässä.

Siitä arvostan sosialidemokraattista eduskuntaryhmää ja edustaja Rinnettä, että te olette tehneet vaihtoehtobudjetin, että se voidaan punnita. Mutta sitä minä kyllä seuraan suurella tarkkuudella, kun te olette ilmoittaneet — täällä yksi toisensa jälkeen on ilmoittanut — mitkä kaikki leikkaukset te perutte, jos te valtaan pääsette. Kehotan nämä painamaan kaikki mieleen ja syvälle sinne kevääseen 2019 asti. (Eero Heinäluoma: Ellei jo aikaisemmin! — Ville Niinistö: Luulen, että se tulee jo keväällä vastaan!)

Arvoisa puhemies! Kysymykseni on nyt ulkoministeri Soinille. (Naurua) Samaan aikaan kun istumme täällä salissa ja keskustelemme kiihkeästi kotimaanpolitiikasta, Syyriasta Alepposta ensimmäiset evakuoitavat on ilmeisesti saatu turvaan. Ambulansseja on tänään ollut siellä letkassa, ja ilmeisesti 400 ihmistä on saatu turvaan. Monia suomalaisia Aleppon tilanne järkyttää. Me tiedämme omasta historiastamme, millaista on, kun siviilit ovat sotatapahtumien keskellä, ja monet ajattelevat, että Eurooppa voisi ja Euroopan pitäisi tehdä asiassa nyt enemmän. Kysyn teiltä, ulkoministeri Soini: onko mahdollista, että Suomi tai EU-maat lähettäisivät tarkkailijoita Itä-Aleppoon, onko siitä käyty keskustelua, onko käyty keskustelua humanitäärisen avun lisäämisestä sille alueelle, ja onko Suomi ollut yhteydessä Venäjään — näiden viimeaikaistenkin tapahtumien vuoksi — siinä, että Venäjä ei omilla sotatoimillaan toisi lisää vaikeuksia siviileille Aleppossa?

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Ulkoministeri Soini.

Arvoisa herra puhemies! Tämä edustaja Haaviston esittämä kysymys on todella vakava. Meillä oli EU-maiden ulkoministereiden kokous maanantaina Brysselissä. Erittäin voimakkaasti tuomittiin tämä väkivalta ja voimankäyttö ja vedottiin Venäjään tämän asian puitteissa. Puhuin tästä myös pääministerin kanssa, joka tapasi Venäjän pääministerin Oulussa 9. päivä tätä kuuta. Meidän viestimme on ollut kristallinkirkas etenkin naisten ja lasten kärsimysten kautta. Kyllä sydäntä särkee nähdä, mitä siellä ihmisille tehdään, ja totta kai Suomi on mukana kaikennäköisessä avussa ja kivunlievityksessä, missä me suinkin voimme olla. Kyllä tämä on erittäin iso takaisku myös kansainväliselle yhteisölle, kaikille toimijoille, jos tällaista ei yhteistoimin (Puhemies koputtaa) saada loppumaan.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, nousemaan ylös ja painamaan V-painiketta.

Arvoisa puhemies! Toinen näkökulma tähän Aleppon ja Syyrian tilanteeseen on se, että kun olemme seuranneet sodan kehitystä ja nyt viimeksi tapahtumia Itä-Aleppossa, näemme, että sodan pelisääntöjä on rikottu. Monet ajattelevat, että sodissa kaikki on sallittua, mutta tiedämme hyvin täällä, että esimerkiksi kemiallisten aseiden käyttö, siviileihin kohdistuvat julmuudet, pidätettyihin tai vammautuneisiin sotilaisiin kohdistuvat julmuudet ovat kansainvälisten sopimusten mukaan, Geneven sopimusten mukaan, kiellettyjä. Olisi hyvin tärkeää, että Suomen kaltainen pieni maa pitäisi näitä asioita esillä ja nostaisi vielä uudestaan nämä sodan pelisäännöt esille, myöskin niin, että rikoksiin syyllistyneet saataisiin kiinni. Onko Suomella ollut tämäntyyppisiä puheenvuoroja, ja oletteko te, ministeri, pitänyt näitä asioita esillä?

Arvoisa herra puhemies! Nämä ovat erittäin tärkeitä asioita, ja me olemme sanoneet ja olen itsekin moneen kertaan todennut, että sotarikolliset pitää saattaa vastuuseen. On kuitenkin aika ikävää, että meillä on sellaisia maita, suurvaltoja lähinnä, joita ei tämmöisiin sotarikostuomioistuimiin saada, koska ne käytännössä jossain YK:n turvaneuvostossa pystyvät blokkaamaan sen, että näitä asioita siellä käsiteltäisiin. Tämä on erittäin valitettavaa, mutta me pidämme tätä esillä. Te otitte esille nämä kemialliset aseet. Tämä on aivan ydinkysymys. Kyllä lännen uskottavuus siinä kärsi vuonna 2013. Muun muassa presidentti Obama ilmoitti, että kemiallisten aseiden käyttö on niin sanottu red line, punainen linja, jonka yli ei voi mennä. Mitä Suomi teki sitten kun kemiallisia aseita ruvettiin hävittämään? Meidän suomalainen yhtiö, käsitykseni mukaan Ekokem, osallistui ja otti vastuuta, ja me olemme hävittäneet näitä kemiallisia aseita Suomessa. (Puhemies koputtaa) Ei tässä tumput suorana ole seisty.

Ärade talman! Rwanda, Srebrenica, Darfur och nu Aleppo. Det internationella samfundet står än en gång tandlöst med händerna i fickorna. Flera gånger i historien har vi sagt: Aldrig mer igen. Men här står vi igen. Det är uppenbart att det är frågan om krigsbrott, det som har hänt i Syrien, och för stunden har tiotusentals civila ringats in i en snara som dras åt hela tiden.

Tällä hetkellä on varsin turhautunut olo Aleppon tapahtumien edessä, ja sopii ihmetellä, emmekö ole oppineet menneisyydestämme. Koska YK:n turvallisuusneuvosto jälleen kerran on suuri pettymys, pitäisi EU:n löytää yhteinen suhtautuminen, ehkä myös tehdä yhteistyötä Afrikan unionin kanssa. Kysyn ministeri Soinilta: mitä mieltä te olisitte tästä, ja olisiko yhteinen EU — Afrikan unioni ‑yhteistyö tie eteenpäin, kun YK:n turvallisuusneuvosto näyttää olevan hampaaton paperitiikeri?

Arvoisa herra puhemies! Tämä on tärkeä kysymys. Euroopassa me olemme keskustelleet aika monta kertaa, voisiko EU olla yhtenäinen ja esiintyä yhtenäisesti. Ikävä kyllä kaikki uudistustoimenpiteet esimerkiksi YK:ssa ovat törmänneet siihen, että nämä pysyvät jäsenvaltiot eivät halua sinne keitään muita. Myöskin Iso-Britannia ja Ranska, jotka siellä ovat olleet, aika usein puhuvat myönteisesti Euroopan yhteistyön puolesta mutta haluavat edelleen pitää nämä omat jakkaransa. Ja kyllä minä olen siinä edustaja Wallinin kanssa samaa mieltä — luettelitte näitä Ruandaa, Srebrenicaa ja muita, jotka ovat karmeita muistomerkkejä meille siitä — että kansainvälinen yhteisö, me mukaan lukien, ei ole saanut (Puhemies koputtaa) näitä asioita kuriin. Ja kyllä tämä Aleppo tulee jäämään yhtenä tällaisena muistikuvana meidän monien mieleen, (Puhemies koputtaa) ikävä kyllä.

Arvoisa puhemies! Viisi vuotta — onko viisi vuotta pitkä vai lyhyt aika, kun suomalaiset aikuiset ja lapset päivästä päivään katsovat sitä, mitä Aleppossa tapahtuu? Aleppossa ei ole kaupunginosaa, johon ei olisi isketty, ei ole siviilejä, jotka olisi säästetty. Ja nyt me kysymme jälleen kerran kyselytunnilla: onko meillä suomalaisilla mitään vastuuta siitä, mitä siellä — aika lähellä meitä kuitenkin loppujen lopuksi — tapahtuu? Siltä osin selitykset siitä, että vuodesta toiseen ummistamme silmämme ja ajattelemme, että ei politiikalla ole keinoja puuttua tähän tilanteeseen, eivät vain kerta kaikkiaan enää riitä.

Minä todella toivon, että hallitus ottaisi kansainvälisillä areenoilla esiin tämän, kuinka kauan me voimme ummistaa eurooppalaisten kansojen silmät siltä, että politiikka (Puhemies koputtaa) ei pysty löytämään ratkaisua. Löytyykö, Timo Soini, teistä tahtoa (Puhemies koputtaa) tätä asiaa paremmin nostaa esiin?

Arvoisa herra puhemies! Puhun tästä asiasta sopivalla ja sopimattomalla hetkellä, aina kahdenkeskisissä tapaamisissa, viimeksi Ranskan ulkoministerin kanssa, kun hän vieraili täällä, ja tulen tämän sanomaan kaikille.

Miten Suomi osallistuu? Meillä on paljon vapaaehtoisia, meillä tehdään, yksityiset ihmiset lahjoittavat. Ja voitte, edustaja Kiuru, varmasti uskoa siihen, että kansalaispalaute, jota tästä tulee, otetaan vakavasti. Sitä tulee paljon. Ymmärtääkseni — nyt voi olla päivän luku jo vähän jäljessä — noin 500 sähköpostia on tullut yksittäisiltä kansalaisilta koskien juuri tätä asiaa. Että Suomi tekee tässä osansa. Aleppon rauha ja apu eivät ole meistä kiinni, mutta me emme ikävä kyllä niitä myöskään yksin ratkaise.

Arvoisa puhemies! Kaikki näkevät sen, että Itä-Aleppon osalla hallitus Venäjän tuella tullee voittamaan. Samalla ainakin väestön painopisteitä katsellen Syyrian hallitus saavuttaa tavoitteensa ja syntyy sotilaallinen ratkaisu. Euroopan unioni on ollut tässä aika lailla voimaton. Emme ole pystyneet kovinkaan paljon vaikuttamaan tähän. Mutta tämän sotilaallisen toiminnan jälkeen tulee jälleenrakennuksen vaihe, ja kysymykseni liittyy siihen. Onko unionin puitteissa käyty keskustelua siitä, millä tavalla näissä tulevissa siirtymäkauden ratkaisuissa jälleenrakentamiseen liittyen tämä unionin tuki ehdollistetaan voimakkaasti sekä sotarikollisten selvittämiseen että siihen, että siirtymäkauden ratkaisuissa otetaan myös vähemmistöjen asema huomioon?

Arvoisa herra puhemies! Todellakin toivon, että sodan jälkeen tulee rauha ja jälleenrakennus. On selvää, että tämä jälleenrakennustoiminta tulee aiheuttamaan myös meille eurooppalaisille kustannuksia. Se täytyy tässä ymmärtää ja hyväksyä, että näin käy.

Sitten tietysti suurvaltojen välisessä vuoropuhelussa tässä ollaan nyt sikäli hankalassa tilanteessa, että USA:ssa Obaman hallinto on menossa ja Trumpin hallinto ei ole vielä tullut. Tässä on semmoinen välitila tavallaan, että Yhdysvaltain aktiivinen panos tällä hetkellä puuttuu. Minä uskon, että tähän ratkaisu löydetään. Kuitenkin pitää olla niin kuin, edustaja Vanhanen, totesitte, että avun, mikä annetaan, tulee olla myös ehdollista, jotta siinä sotarikoksiin syyllistyneitä ei päästetä (Puhemies koputtaa) tämän varjolla kuin koiraa veräjästä.

Arvoisa puhemies! Tilanne Syyriassa ja Aleppossa on järkyttävä. Tilanne on inhimillinen katastrofi. Erityisen järkyttävää on siviilien surmaaminen Aleppossa ja evakuoinnin viivästyminen.

Arvoisa puhemies! Syyrian konflikti on monimutkainen vyyhti, eikä sen ratkaisu ole helppo. Syyrian hallitus on Venäjän tukemana tehnyt järkyttäviä tekoja ja sotarikoksia. Toisaalta myös oppositio, joka koostuu hajanaisista ryhmistä, mukaan lukien äärijihadistisia ryhmiä, on syyllistynyt julmuuksiin.

Arvoisa puhemies! Se, mitä Suomi voi tehdä, se, mitä EU voi tehdä, on rajallista, mutta toivon, että teemme kaiken voitavamme. Mutta haluaisin kysyä ulkoministeri Soinilta: mikä on Suomen panos humanitaariseen apuun Syyriassa, ja onko meillä valmiutta kasvattaa humanitaarista apua Syyrian siviileille?

Arvoisa herra puhemies! Onneksi nyt evakuointeihin on saatu vähän parempi tola aikaiseksi. Se ei tietysti paljon kuolleita lohduta eikä ole riittävää mutta kuitenkin.

Sitten se, mitä sanoitte näistä muistakin osapuolista. Kyllä, siellä on ääri-islamilaista Isisiä, siellä on ollut Nusraa, ties mitä näitä alaporukoita, jotka ovat myös syyllistyneet väkivaltoihin, eli tämä puoli on olemassa. Se, mikä tässä on kaikista järkyttävintä, on, että tavalliset ihmiset, joilla ei ole osaa eikä arpaa kummankaan puolen joukoissa, ovat niitä, jotka tämän hirvittävyyden maksavat.

Totta kai hallitus on valmis harkitsemaan myös taloudellisia panostuksia humanitaariseen apuun ja jälleenrakennukseen. Se on meidän inhimillinen velvollisuutemme.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Poikkeuksellisesti nyt myönnän edustaja Mykkäselle lyhyen puheenvuoron. (Eduskunnasta: Hän on ministeri! — Kai Mykkänen: Molemmat käyvät!) Yksi ministeri aina yhteen asiaan.

Arvoisa puhemies! Ihan vain, ettei tule tärkeässä asiassa väärinkäsitystä: Suomihan toki humanitäärisen avun olosuhteista koko ajan huolehtii myös Syyrian osalta omalla panoksellaan. Me olemme mukana EU:n yhteisissä ponnisteluissa. Viimeksi tänään allekirjoitin päätöksen, jolla siirtomäärärahoista lisäämme tukeamme vaikean humanitäärisen tilanteen lievittämiseksi. Me olemme tammikuussa yhdessä kolmen YK:n hätäapujärjestön kanssa koordinoimassa suunnitelmaa, kokousta, jolla nimenomaan tehokkaamman avun kohdentamista mietitään Helsingissä, tuodaan siihen Pohjoismaiden viisaus yhteen, ja varmasti koko ajan kaikissa siirtotilanteissa katsotaan, miten me voimme erityisesti Syyrian konfliktia auttaa meidän omilla vaatimattomilla panoksillamme. Tietenkin, jos päästään jälleenrakennusvaiheeseen, sitten, kuten ministeri Soini kertoi, on vielä isomman miettimisen paikka ja myöskin tämän ehdollistamisen (Puhemies koputtaa) tarkempi paikka.

Puhemies! Ei tämä Syyrian sota ole loppunut sotimalla, eikä tilanne ole vielä ohi. Siitä, että on päästy edes tämän verran nyt eteenpäin, kiitos kyllä kuuluu merkittävästi Yhdysvaltain ja Venäjän ulkoministereiden johtamalle neuvotteluprosessille.

Vetoan hallitukseen siinä, että Suomi omalta osaltaan ennen muuta EU:ssa mutta myös YK:n puitteissa pyrkii löytämään, edesauttamaan ratkaisua omallakin panoksellaan, sekä humanitäärisen avun että myös tämän tulitaukosopimuksen toteutumisen valvonnan osalta, ja on valmis myöskin investoimaan siihen, että tätä myös Suomen toimenpitein ollaan valmiita tarkkailemaan.

Arvoisa herra puhemies! Kyllä pitkä parlamentaarinen kokemus ja viisas puhe aina piristää — kiitoksia edustaja Kanerva. Meillähän on myöskin eurooppalaisia rakenteita, Etyj, joka on tehnyt tällaista tarkkailua aika menestyksekkäästi hankalissa ja vaikeissa olosuhteissa Itä-Ukrainassa. On tietysti aivan ydinasia, että nämä suurvallat ovat tässä mukana, ja on aivan ydinasia ja hienoa, että meillä on pääsy puheille. Meillä on pääsy puheille — ymmärsin, että tekin olette keskustellut ulkoministeri Lavrovin kanssa ja lyhyesti myös John Kerryn kanssa tuolla Hampurissa Etyj-kokouksessa. Tämä on juuri sellaista toimintaa, jota kaikkien suomalaisten vaikuttajien, niin ministerien, kansanedustajien kuin kansalaisjärjestöjenkin, pitää tehdä.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Myönnän vielä tähän kysymykseen lisäkysymyksen kysymyksen alkuperäiselle esittäjälle, edustaja Haavistolle.

Arvoisa puhemies! Vielä ministeri Soinille: Täällä on useammassa puheenvuorossa — edustaja Vanhanen, edustaja Wallin ja muut — tuotu esille Euroopan unionin rooli. Jos katsoo tätä rauhanneuvottelupöytää, niin Euroopan unioni sieltä vähän loistaa poissaolollaan, meillä ei ole siellä institutionaalista roolia, mutta samaan aikaan Euroopan unionille sovitellaan jälleenrakentamisen maksajan roolia. Me olemme olleet Syyrian pakolaiskriisissä suuri pakolaisten vastaanottaja ja myöskin humanitäärisen avun antaja. Olisin kysynyt ministeri Soinilta: mitä mahdollisuuksia näette sille, että kun rauhanprosessi tulee ja jälleenrakennusprosessi tulee, Euroopan unionilla voisi olla aktiivisempi rooli siinä, mahdollisesti jo sitten rauhansopimuspöydässä? Tällä hetkellä minusta ei ole aivan reilua, että olemme tämän kriisin maksajia mutta meidän poliittinen roolimme on kovin pieni.

Arvoisa herra puhemies! Ulkoministerin erityisavustaja, kansanedustaja Haavisto puhuu järkevästi, ja myöskin tunnette tämän EIP:n, rauhaninstituutin, joka voi olla yksi väline tällaisissa, vaikkei suoranainen EU-organisaatio olekaan. Kyllä myönnän sen, että vaikka Staffan de Mistura on tässä ollut paljon vartijana ja tehnyt parhaansa, niin kyllä EU:n ja Euroopan unionin jäsenmaiden täytyy ottaa piikkiinsä sitä, että ei ole parempiin tuloksiin päästy, ei siitä pääse yhtään mihinkään — ei tämmöistä kuukausien jatkuvaa siviilien ahdinkoa voi millään selittää. Mutta täytyy myös ymmärtää se, että Suomi on viisimiljoonainen kansa, joka ei näitä asioita yksin pysty ratkaisemaan mutta pystyy olemaan mukana niitä ratkaisemassa.

Arvoisa puhemies! Tänään julkaistiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuore tutkimus lapsiperheköyhyydestä. Se paljasti, että lapsiköyhyys on Suomessa kääntynyt jälleen nousuun: useampi kuin joka kymmenes lapsi elää Suomessa tällä hetkellä köyhyydessä. Kaikkein vaarallisinta köyhyys on vauvojen ja pikkulasten perheissä. Tutkimus paljasti myös, että lapsiperheiden toimeentuloa ovat heikentäneet lapsilisien ja vanhempainrahojen riittämättömyys sekä hallituksen niihin kohdistamat leikkaukset. Tämä hallituksen leikkauspolitiikka kurjistaa erityisesti pienituloisia lapsiperheitä, eivätkä nämä hallituksen pienet kärkihankepanostukset riitä tätä suuntaa kääntämään. Arvoisa ministeri Rehula, miten hallitus aikoo vähentää kasvavaa lapsiperheköyhyyttä, erityisesti jos keväällä vielä on luvassa lisää leikkauksia?

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin tuo THL:n tutkimus, johon te viittaatte, osoittaa sen, että tällä vuosikymmenellä muutosta lapsiperheköyhyyden lisääntymisessä ei ole tapahtunut. Sen sijaan tuo tutkimus tunnistaa sen, että esimerkiksi korkea koulutuskaan, jonka on oletettu lähtökohtaisesti takaavan paremman toimeentulon, ei ole lapsiperheen tuki ja turva.

Toisekseen te kysytte, mihin toimenpiteisiin hallitus on ryhtynyt. Me olemme panostamassa lapsiperheiden arjen sujumisen näkökulmasta palveluihin — tavalla, jolla perhe saisi tuen, tavalla, jolla varhaiskasvatuksessa, koulun yhteydessä lapset saisivat parhaan mahdollisen niin koulutuksen ja opetuksen kuin sen sosiaalisen turvan, jota he tarvitsevat. Toimeentulon osalta on kyse muustakin kuin (Puhemies koputtaa) euroista.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, nousemaan ylös ja painamaan V-painiketta.

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä tutkimus selvästi osoitti sen, että tämä trendi nyt on muuttumassa huonompaan, huolestuttavaan suuntaan. Olen yllättynyt siitä, että hallitus ei suhtaudu tähän vakavasti, mitä tulee pienituloisten lapsiperheiden toimeentuloon liittyviin ongelmiin.

Tällä viikolla eduskunnassa on myöskin äänestetty opiskelijoiden siirtämisestä yleisen asumistuen piiriin. Se on uudistus, joka hyödyttää erityisesti pienituloisia yksin asuvia opiskelijoita, mutta se heikentää perheellisten opiskelijoiden asemaa. Heidän toimeentulonsa tämän uudistuksen myötä laskee. Suomi on tällä hetkellä ainoa Pohjoismaa, jossa ei huomioida opiskelijoiden perheellistymistä opintotuessa, ja opiskelijalapsiperheet ovat jo tällä hetkellä erittäin pienituloisia. Arvoisa ministeri Grahn-Laasonen ja ministeri Rehula, hallituspuolueiden edustajat ovat pitkin syksyä tässä salissa antaneet ymmärtää, että he kannattavat huoltajakorotusta opintotukeen. Ovatko arvoisat ministerit valmiita nyt ja tänään antamaan perheellisille opiskelijoille suoraan vastauksen kysymykseen: (Puhemies koputtaa) onko tällä hallituskaudella tulossa...

...huoltajakorotus opintotukeen?

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Nyt on niin paljon yli 15 sekuntia, että siitä poikki.

En mielelläni tule kysymyksen päälle omalla puheellani, mutta jos menee kovin pitkään, on pakko se tehdä.

Arvoisa herra puhemies! Te väitätte, että hallitus ei suhtaudu vakavasti (Li Andersson: Siltä se kuulosti!) esimerkiksi siihen viestiin, että perheissä toimeentulossa ja arjesta selviytymisessä on ongelmia. Tuo väite ei pidä paikkaansa. (Paavo Arhinmäki: Todista!) Me teemme omaa työtämme, me teemme niillä eväillä ja edellytyksillä, joita meillä on. Tuo väite ei pidä paikkaansa. Toisekseen te sotkette, ilmeisen tahallisesti, vakavan asian toinen toiseensa. Opiskelijoitten asumistuen muuttuminen yleisen asumistuen piiriin on kaikkien tässäkin salissa käytyjen keskustelujen jälkeen saanut laajan hyväksynnän: 122 000 opiskelijan asumistuki paranee. Toisekseen eduskunta on tuohon lakiin liittyen tehnyt kaksi lausumaa, joista toinen liittyy yhdessä asumisen mahdollistamiseen ja toinen siihen, että perheellisten opiskelijoitten kohdalla tämä ei ole (Puhemies koputtaa) vaivaton toimeenpantava. Hallitus ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin.

Arvoisa puhemies! Monet lapsiperheet valmistautuvat jouluun. Jouluna halutaan antaa lahjoja ja voidaan saada lahjoja. Moni lapsiperhe elää tänä päivänä hyvinvoivassa Suomessa köyhyydessä. Lapsiperheiden köyhyys tuon THL:n tutkimuksen mukaan on yhteydessä hyvin usein myös työttömyyteen. Se on yhteydessä myös pätkätöihin, jotka ovat arkitodellisuutta lapsiperheissä. Hallitus on rajannut työttömien perheiden oikeutta subjektiiviseen päivähoitoon. Se puolestaan heikentää äitien ja perheiden mahdollisuuksia hakea kokoaikaisesti työtä, mennä kouluttautumaan ja päästä paremmin työn syrjään kiinni. Kysyisin nyt sitten, ministeri Rehula: onko teillä todellakin aikeita nyt vahvistaa, suunnata sellaisia tulonsiirtoja lapsiperheille, että tästä lapsiperheiden köyhyydestä päästään eroon (Puhemies koputtaa) ja perheet voivat nähdä toivon elämässään?

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin tärkeänä keskustelunaiheena eduskunnassa näin joulun alla lapsiperheiden tilannetta, ja siihen meidän pitää erityisesti paneutua. Ja aivan tässä varhaiskasvatuskysymyksessä, mikä nousi esiin, lainsäädännössä varmistettiin, että huolehditaan siitä, että mikäli on sosiaalinen peruste eli lapsi hyötyy, silloin varhaiskasvatus toteutuu kokopäiväisenä.

Mutta erityisesti halusin sanoa näistä toimista, kun niitä on kysytty, että yksi sellainen ihan keskeinen asia, joka on lapsiperheissä tärkeä, lapsille tärkeä, on harrastaminen. Juuri ihan vähän aikaa sitten nimitin työryhmän harrastustakuuta miettimään eli miettimään sitä, että kun harrastamiselle on monia esteitä, esimerkiksi kallistuneet kustannukset, niin millä tavalla voitaisiin turvata jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuus harrastamiseen. Se olisi sellainen teko, jossa varmasti laajasti voitaisiin tehdä yhteistyötä yli sektoreiden ja ottaa mukaan myös kansalaisyhteiskuntaa, urheiluseuroja, kulttuuritoimijoita ja niin edelleen. (Puhemies koputtaa) Tätä yhteistyötä tehdään myöskin koulujen kanssa, mikä on tietysti toinen tärkeä paikka, (Puhemies koputtaa) missä näitä toimia tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Ministeri Rehula, te totesitte äsken, että hallitus panostaa palveluihin, jotta pystyttäisiin tukemaan myöskin pienituloisia lapsiperheitä. Kuitenkin hallitus on leikannut varhaiskasvatuksesta ja ryhmäkoot kasvavat, ja tämä varmasti on sellainen syy, mikä heikentää lasten kasvun tukemista. Mehän suomalaisessa yhteiskunnassa olemme aina olleet ylpeitä siitä, että jokaisella on mahdollisuus taustastaan riippumatta hyvään koulutukseen, mutta nämä hallituksen tekemät leikkaukset koko tuohon koulutuspolkuun ovat sellaisia, jotka nimenomaan vaikeuttavat niitten lasten pääsyä laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja toisaalta koko heidän opintopolkuaan, joihin nämä leikkaukset kohdistuvat. Olisin kysynyt ministeri Grahn-Laasoselta: millä tavalla hallitus tulee takaamaan sen, että meillä ei koulutus eriarvoistu suomalaisessa yhteiskunnassa, jokainen taustastaan huolimatta saa yhtä lailla laadukasta koulutusta?

Arvoisa puhemies! Se on suomalaisen koulutusjärjestelmän keskeinen filosofia ja se perusidea, eli me haluamme turvata jokaiselle lapselle ja nuorelle Suomessa laadukkaan, maksuttoman koulutuksen. Se on meidän suomalainen kansallinen ylpeydenaiheemme ollut koko meidän satavuotisen historian taipaleella jo pitkän matkaa, ja siihen haluamme erityisesti panostaa, myöskin tulevaisuudessa.

Nämä taloudelliset ajat ovat tiukat. Se näkyy valtiontaloudessa, se näkyy kuntataloudessa — siitä me emme pääse mihinkään eikä päässyt edellinenkään hallitus. Mutta  nyt ta-loudessa näkyy positiivista värettä, ja myös koulutusta kehitetään enemmän kuin, voi sanoa, vuosikymmeniin. Siellä on meneillään paljon: Peruskouluissa on voimassa muun muassa uudet opetussuunnitelmat, se on iso uudistus, ja sen tukena on opettajankoulutuksen uudistus ja panokset sinne opettajien jaksamiseen ja uudistumiseen ja siihen, että he saavat sen tuen ammatilliseen kehittymiseen, samoin lisäksi sitten ihan kaikilla koulutusasteilla — voisin lähteä tässä luettelemaan, menee aika pitkä aika — varhaiskasvatuksesta lähtien, ammatillisen koulutuksen reformi on iso kokonaisuus. Eli sisällöllistä työtä tehdään tiukassa, vaikeassa taloudellisessa (Puhemies koputtaa) tilanteessa.

Arvoisa puhemies! On ilman muuta selvää, että lapsiperheköyhyyteen on suhtauduttava vakavasti. Se on varmasti meidän kaikkien mielestä näin. Mutta kyllä korostaisin nyt sitä, että erittäin paljon vaikutusta lapsiperheiden hyvinvointiin, arjessa jaksamiseen, elämään, on sillä, minkälaisia palveluita koko meidän järjestelmässämme lapsiperheille tarjotaan. Minä pidän esimerkiksi kotipalveluiden vahvistamista äärettömän tärkeänä apuna arjessa jaksamisessa, ja tiedän selvitysten perusteella, että kotipalvelut, jos niitä saa järkevällä tavalla ja silloin, kun niitä tarvitsee, esimerkiksi ehkäisevät huostaanottoja. Kyllä palvelujärjestelmän kehittäminen on hyvin tärkeää, ja meidän kärkihankkeemme, Lape-hanke, on erinomaisen hyvä tämän palvelukokonaisuuden kehittämisessä, sillä on merkitystä.

Arvoisa herra puhemies! Vastaan edustaja Essayahin kysymykseen osaltaan, ja tämä liittyy edustaja Paloniemenkin kysymykseen: Täällä on puhuttu tänään tulevaisuudesta ja on kaiveltu menneitä. Tämän vaalikauden näytöissä siitä, miten on kuntien edellytykset ja mahdollisuudet palvelutuotantoon talouden näkökulmasta hoidettu, tämän hallituksen krediitti näiltä osin kestää vertailun pitkälle historiaan. Kuntatalous on vahvistunut tavalla, jolla on sitä kautta kyetty edesauttamaan palvelujen vähintäänkin nykytasolla pitoa tai panostamaan, kuten esimerkiksi Vantaan kaupunki, lapsiperheiden kotipalveluihin. Näitä kuntia ja kaupunkeja Suomessa on, jotka ovat toimineet siihen suuntaan, että rahat käytetään ennaltaehkäisevään työhön, jotta sitten sitä raskaampaa palvelua ei tarvita. Kuntien valtionosuudet ovat (Puhemies koputtaa) olleet hallituksella (Puhemies koputtaa) kärkipäässä, niin että niihin ei puututa.

Arvoisa puhemies! On hyvin huolestuttavaa, että lapsiperheköyhyys on lisääntynyt. Se on asia, josta meidän kaikkien tulisi kantaa huolta ja varmistaa, että lapsemme saavat hyvän tulevaisuuden. Tiedämme, että leipäjonot ovat kasvaneet ja siellä on yhä enemmän perheellisiä. On hyvä, että hallitus on panostanut palveluihin, ja esimerkiksi perheiden kotipalvelu on erittäin tervetullut, mutta palveluita ei voi syödä. Siksi on erittäin tärkeää, että perheiden toimeentulosta pidetään huolta ja varmistetaan, että perheillä esimerkiksi tulonsiirrot tai muut tarvittavat etuudet ovat sellaisella tasolla, että he voivat elää eikä heidän täydy jokapäiväisessä elämässä jatkuvasti turvautua toimeentulotukeen. Kysynkin ministereiltä: mitä te aiotte tehdä sen eteen, että nämä etuudet ovat riittävällä tasolla ja toimeentulo varmistetaan jokaiselle (Puhemies koputtaa) perheelle? (Li Andersson: Ei mitään ilmeisesti!)

Arvoisa herra puhemies! Käydyssä keskustelussa ja näissä kysymyksissä yksi osa on ollut esimerkiksi huoli varhaiskasvatuksesta, päivähoidosta, tilanteessa, jossa äiti tai isä on työllistymässä. Tätä pyritään edesauttamaan, ja esimerkiksi varhaiskasvatukseen, päivähoitoon, tehtyjen muutosten kautta taataan, että niille ihmisille, jotka sen lapsen päivähoidon tarvitsevat, jatkossakin se päivähoito on saatavissa. Kyllä se lainsäädäntö, joka luotiin ja joka on voimassa, mahdollistaa harkinnan, se mahdollistaa räätälöinnin, se mahdollistaa asioita, jotka edesauttavat työllistymistä ja työllistämistä. Paras toimeentulon turva on se, että mahdollisimman monella on työtä.

Mitä sitten tulee budjettiin liittyviin tulonsiirtoihin, niin me elämme tässä tilanteessa sen mukaisesti, mitä hallitus on yhteisesti sopinut. Ja parasta on se, (Puhemies koputtaa) että ei ainakaan lisäleikkauksiin ajauduttaisi.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmälle ja koko hallitukselle on erittäin tärkeää, että jokainen lapsi voi kasvaa turvallisesti aikuisuuteen ja voi olla lapsi turvallisesti. On tärkeää, että vanhemmilla on työtä, toimeentulo on turvattu. Lapsiköyhyys on vakava asia, mutta vanhemmat tarvitsevat arjessaan moninaisia palveluita, ja on erinomaista, että on lapsi- ja perhepalveluiden ohjelma, jossa yhdistetään hyvin sirpaleisia palveluita ja uudistetaan palvelut niin, että moninaisten perheiden tarpeet kohdataan. Toivoisinkin, että ministeri Rehula kertoisi vielä, mitä ensimmäisenä tuosta kärkihankkeesta on tulossa. Mitkä asiat ensimmäisenä näkyvät perheiden arjessa? Arvostan tuota työtä, mitä tuossa kärkihankkeessa teette, se on hyvää työtä (Puhemies koputtaa) perheiden ja lasten parhaaksi.

Arvoisa herra puhemies! Meillä on esimerkkinä lastensuojelulaki, se on ollut voimassa vuodesta 2007. Lastensuojelulakiin on kirjoitettu: lapsen etu kaikissa tilanteissa. Samoin sinne on kirjoitettu, että kun on kuntia, joissa ei ole kaikkea osaamista ja ammattitaitoa, niin näitten kuntien alueella olevien lasten palvelutarpeet pitää huolehtia laajempana kokonaisuutena. Yksi konkreettisimmista asioista on näiltä osin se, että näitä moniammatillisia — niin kuin termi kuuluu — eri osaajien kokonaisuuksia kootaan niin, että kuntarajat eivät ole esteenä sille, että lapsi saa tarvitsemansa palvelut riittävän ajoissa. Toinen asia ovat paljon puhutut hyvät käytännöt — täälläkin salissa usein puhutaan hyvistä käytännöistä ja niitten monistamisesta. (Puhemies koputtaa) Konkreettisella tasolla alueittain ihmiset, jotka ovat esimerkiksi varhaiskasvatuksen, perheiden tuen kanssa tekemisissä, istuvat (Puhemies koputtaa) ja pohtivat, ja eivät pelkästään pohdi vaan vievät näitä hyviä käytäntöjä (Puhemies koputtaa) eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Hallitus tekee tuloeroja kasvattavaa politiikkaa: rikkaat rikastuvat, ja pienituloisilta leikataan. Tällä viikolla iltapäivälehdet ovat kertoneet yksinhuoltajaäidistä, joka ei uskalla lämmittää saunaa kasvavien kulujen takia. Ruokajonoissa lapsiperheiden määrä on kasvanut huomattavasti, ja samaan aikaan netti on pullollaan vähävaraisten lapsiperheiden avunpyyntöjä, jotta jouluna olisi edes jotain annettavaa näille vähävaraisten lapsiperheiden lapsille.

Me olemme luisumassa voimakkaasti kohti hyväntekeväisyysyhteiskuntaa, jossa hyvätuloiset päättävät, kuka saa ja kenelle annetaan. Arvoisa ministeri, onko tämä teistä oikea suunta?

Arvoisa herra puhemies! Tuolle suunnalle on laitettava stoppi, jos sellainen kehitys on menossa. Siksi tämä hallitus yrittää laittaa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän perustat sellaiseen asentoon, että kun tuo eriarvoistumiskehitys on ollut menossa esimerkiksi terveyserojen kasvamisen osalta liittyen siihen, onko parempituloinen vai heikompituloinen, niin nuo terveyserot eivät lisääntyisi vaan ne kaventuisivat. Me tarvitsemme perustat kuntoon.

Toisekseen väite siitä, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät: Opiskelijoitten asumistukijärjestelmä muuttuu niin, että opiskelijat ovat jatkossa yleisen asumistuen piirissä, nimenomaan ne pienituloisimmat opiskelijat saavat tämän muutoksen (Riitta Myller: Entä pienituloiset perheet?) osalta plusmerkkisen toimeentulon tilanteen. (Puhemies koputtaa) Meillä on useita esimerkkejä, jotka toimivat samaan suuntaan.

Arvoisa herra puhemies! Joulu lähestyy ja samoin myöskin kinkunpaistoaika. Tulevien joulukinkkujen paistolle on kuitenkin iso uhka olemassa, varsinkin kotimaisen kinkun paistolle. Nimittäin afrikkalainen sikarutto, virus, joka ei ole vaarallinen ihmiselle mutta on sikojen tauti, on levinnyt laajasti tuolla Baltian maissa ja myöskin Venäjän puolella. Viruksen tulo meille tänne Suomeen — joko matkailijoitten kautta, kestomakkaroitten, säilykkeiden, metsästysvarusteitten kautta tahi sitten liikkuvien eläinten elikkä villisikojen kautta — olisi tuhoisaa meidän kotimaiselle sianlihantuotannolle. Se riski kasvaa päivä päivältä, että tuo tauti tänne Suomeen saattaa tulla. Kysynkin vastuuministeri Tiilikaiselta: Millä tavalla tähän riskiin on valmistauduttu? Minkälaisia toimenpiteitä on valmistelussa, ja minkälaisia taloudellisia riskianalyysejä on tehty myöskin taudin torjumiseksi, mikäli sellainen tänne tulee?

Arvoisa puhemies! Tuo afrikkalaisen sikaruton uhka on erittäin iso meidän elintarviketeollisuudelle ja tietysti erityisesti sianlihantuotannolle, koska jos tauti meille leviäisi, se vaikeuttaisi merkittävällä tavalla, ellei peräti kokonaan lopeta, sianlihan vientiä Suomesta ulkomaille, mikä juuri on käynnistymässä. Sen takia täytyy tehdä kaikki voitava taudin torjumiseksi. Villisikakantaa, joka on mahdollinen taudin levittäjä, täytyy vahvasti harventaa. Villisian metsästystä on monilla tavoin helpotettu, lisäuudistuksia on tulossa. Sen lisäksi on estettävä mahdollisten villisikojen pääsy kosketuksiin tarhattavien sikojen tai aivan normaaleitten possujen kanssa, ja tässä tehdään toimenpiteitä: tupla-aitauksia ja ulkoilutuksen kieltämistä. Mutta se kaikkein suurin riski on se, että huolettomat matkailijat vahingossa, tietämättään, kuljettavat meille noita taudinaiheuttajia, ja tässä esimerkiksi tuon metsästysmatkailun (Puhemies koputtaa) alueille, missä tautia esiintyy, täytyy loppua kokonaan, ja myös muitten matkailijoitten (Puhemies koputtaa) on oltava valppaana.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Nyt toivon, että hallitus voi rentoutua tämän kyselytunnin jälkeen — ja, ministeri Soinikin, ihan rennosti vain. (Naurua)

Kun tuosta valtiosalin läpi kulkee, niin näkee, että joulupuu on rakennettu. Joulu on siis lähestymässä. Me oppositiosta olemme pyrkineet tekemään hallituksen kovien pakettien sijasta vähän pehmeämpiä paketteja kansalaisten näkökulmasta. Joulu on ovella, ja tontut tarkkailevat myös meitä täällä eduskunnassa.

Mutta, hyvät hallituksen jäsenet, joulu tarkoittaa pientä lepohetkeä. Politiikan kiivaan vuoden aika kovienkin näkemyserojen jälkeen joulurauha on paikallaan. Siksi haluan kiittää koko opposition puolesta hallitusta kuluneesta vuodesta ja toivottaa teille kaikille levollista joulun aikaa ja rauhoittumisen aikaa.

Mutta koska tämä on tämän vuoden viimeinen kyselytunti ja ei ole tullut oikein selkeää vastausta siihen, minkä takia hallitus aikoo siirtää kuntavaalien yli tämän kehysriihen puolivälitarkastelun, niin minä kysyn hallitukselta ja erityisesti pääministerin sijaiselta Soinilta sen takia, että on tullut laajaa kansalaispalautetta ja kyselyä siitä, mitä tapahtuu joululle: voitteko te luvata suomalaisille, että joulua ei siirretä kuntavaalien yli — ei pääsiäisen yli, ei kuntavaalien yli eikä juhannuksen yli? Arvoisa pääministerin sijainen, kysyn tätä teiltä vakavasti. (Naurua)

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Pääministerin sijainen, voitteko vastata?

Arvoisa herra puhemies! Voin vastata ja iloita, että tämä on edustaja Rinteen ylivoimaisesti paras kysymys, minkä te olette esittänyt. (Naurua) Täytyy sanoa myös oppositiojohtaja Rinteelle, että kiitän teitä siitä, että opposition rooliin kuuluen pistätte hallituksen koville. Se on suomalaisen parlamentarismin ja demokratian ydin. Me voimme kaikki olla siitä ylpeitä, vaikka täällä joskus vähän lämmin tulee, kun löylyä heitetään.

Joulua ei olla siirtämässä. Joulu säilyy edelleen Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlana. (Antti Rinne: Kiitos tästä vastauksesta! — Jukka Gustafsson: Vastauskin oli paras!)