Arvoisa puhemies! Kysymys on hallituksen esityksestä laiksi kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi. Kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta annetun lain tarkistustyö aloitettiin lokakuussa 21 Afganistanin evakuointioperaation seurauksena. Kuten muistamme, kyseessä oli tilanne, jossa Suomen puolustusvoimat tuki ulkoministeriötä evakuointitehtävässä ulkomailla. Tilanteessa tunnistettiin tarve muuttaa lain soveltamisalaa niin, että se kattaisi tarpeen päättää Suomen viranomaisen toimimisesta Suomen alueen ulkopuolella itsenäisesti tai toista Suomen viranomaista tukien ilman ulkopuolista pyyntöä kansainvälisen oikeuden rajoitteet huomioiden. Lisäksi havaittiin, että sitä, missä tilanteissa voidaan soveltaa kiireellisyysmenettelyä avun sisältäessä sotilaallisia voimakeinoja, tulisi arvioida uudelleen.
Tarkistustyön edetessä turvallisuustilanne on edelleen merkittävästi muuttunut, minkä vuoksi lainsäädännön tarkistustyössä otettiin laajemmin huomioon toimintaympäristöön liittyvät ajankohtaiset ja ennakoitavissa olevat haasteet.
Kansainvälisen yhteistyön merkitys puolustuksen, turvallisuuden ja varautumisen kysymyksissä on edelleen kasvanut siitä, kun kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta annettu laki vuonna 2017 tuli voimaan. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta annettua lakia siten, että lain soveltamisala kattaisi kansainvälisen avun lisäksi myös muun kansainvälisen toiminnan, jolla tarkoitetaan Suomen kansallisesta tarpeesta ilman ulkopuolista pyyntöä tapahtuvaa Suomen viranomaisen toimintaa itsenäisesti tai toista Suomen viranomaista tukien Suomen alueen ulkopuolella. Tällainen toiminta voi olla tarpeen esimerkiksi evakuointioperaatioissa tai vaikkapa panttivankitilanteissa. Lisäksi muutoksen tarkoituksena on selventää, että lakia voitaisiin soveltaa myös Suomen keskeisimpien kumppanien kanssa tapahtuvaan yhteistoimintaan esimerkiksi aluevalvontayhteistyössä. Lakiehdotusten tavoitteena on siten osaltaan varmistaa, että Suomella on valmius tehdä päätöksiä kansainvälisen avun lisäksi muusta kansainvälisestä toiminnasta ja yhteistoiminnasta lain 1 §:ssä säädetyissä tilanteissa eli silloin, kun toimitaan ilman toisen valtion, EU:n tai kansainvälisen järjestön nimenomaista pyyntöä. Päätöksenteossa huomioidaan aina kansainvälisen oikeuden rajoitukset samoin kuin kansainvälisestä avusta päätettäessä.
Laissa säädetyistä päätöksentekomenettelyistä poikkeuksellisen kiireellisissä ja vakavissa tilanteissa esitetään poistettavaksi maantieteellinen rajaus. Sotilaallisia voimakeinoja koskevan kiireellisyysmenettelyn rajauksia ehdotetaan lisäksi muutettavaksi vähemmän tilannekohtaisiksi kuitenkin niin, että kiireellisyysmenettely koskisi edelleen erittäin poikkeuksellisia tilanteita. Lain nimike ehdotetaan muutettavaksi siten, että se vastaisi lain soveltamisalaan tehtäviä tarkennuksia.
Hallituksen esitys sisältää myös tarvittavat muutokset sektorilainsäädäntöön päätösten edellyttämän toiminnan mahdollistamiseksi. Puolustusministeriön hallinnonalan lainsäädäntöön eli puolustusvoimista annettuun lakiin, aluevalvontalakiin ja asevelvollisuuslakiin ehdotetaan siten tehtäväksi muutokset, jotka johtuvat yhteistoiminnan ja muun kansainvälisen toiminnan lisäämisestä päätöksentekoa koskevaan lainsäädäntöön.
Konsulipalvelulakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että lakiin lisättäisiin sääntely ulkoministeriön mahdollisuudesta pyytää tukea toiselta Suomen viranomaiselta konsulipalvelulaissa tarkoitettujen konsulipalveluiden antamiseksi Suomen alueen ulkopuolella. Vastaavasti poliisilakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että tuen antaminen ulkoasiainhallinnolle mahdollistuu. Poliisilakiin ehdotetaan lisättäväksi myös säännökset kansainvälisen avun antamisesta Euroopan unionille tai kansainväliselle järjestölle ja avun vastaanottamisesta niiltä.
Pelastuslakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että sisäministeriö voisi antaa pelastustoimeen kuuluvaa tukea toiselle viranomaiselle Suomen alueen ulkopuolella.
Rajavartiolakia muutettaisiin siten, että apua voitaisiin pyytää ja vastaanottaa rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi myös suoraan toiselta valtiolta. Rajavartiolaitoksen mahdollisuus antaa voimakeinojen käyttöä sisältävää tukea laajennettaisiin poliisin lisäksi muihin Suomen viranomaisiin. Lisäksi ehdotetaan pienempiä muutoksia henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annettuun lakiin, ampuma-aselakiin ja siviilihenkilöiden osallistumisesta kriisinhallintaan annettuun lakiin.
Hallituksen esityksen sisältämät lait ehdotetaan tulevaksi voimaan 1.1.2023.
Arvoisa puhemies! Suomi päättää aina itse, mitä apua se pyytää ja mitä apua se antaa ja millaiseen kansainväliseen toimintaan se osallistuu. Mitään tilannetta ei ole syytä rajata ennakolta pois. Esitetyillä muutosehdotuksilla lainsäädäntöön luodaan selkeät säännöt siitä, missä menettelyssä korkeimmat valtioelimet tekevät tapauskohtaisen arvioinnin ja ratkaisun osallistumisesta, kun kyseessä on muu kansainvälinen toiminta tai yhteistoiminta. Sektorilainsäädännön muutoksilla varmistetaan kyky vastata näihin tilanteisiin. Tilanteet voivat olla hyvinkin erilaisia ja soveltamisalat päällekkäisiä. Siksi on tärkeää, että kansalliset päätöksentekomenettelyt ovat sellaisia, että päätöksiä kyetään tekemään muuttuvissa tilanteissa ja tarvittaessa nopeastikin. Kiireellisissäkin tilanteissa päätökset on luonnollisesti tehtävä perustuslain edellyttämällä tavalla. Suomen turvallisuutta vahvistetaan varautumalla lainsäädännössä poikkeuksellisiinkin tilanteisiin. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
Kiitoksia esittelystä. — Edustaja Savola, olkaa hyvä.