Suullinen kysymys presidentti Koiviston elämäntyön merkityksestä (Antti Rinne sd) | Suullinen kysymys  arktisen alueen  pysyvästä  öljynporauskiellosta (Krista Mikkonen vihr) | Suullinen kysymys Kelan takaisinperintäkäytännöistä (Anna Kontula vas) | Suullinen  kysymys  sote-uudistuksen  lakiehdotuskokonaisuudesta  (Anna-Maja Henriksson r) | Suullinen kysymys oikeuslaitoksen leikkauksista (Antero Laukkanen kd) | Suullinen kysymys vakuutusoikeuden käytännöistä (Jari Ronkainen ps) | Suullinen kysymys maataloustuottajien sanktioista (Pertti Hakanen kesk) | Suullinen kysymys sisäilmaongelmien ratkaisemisesta (Sari Sarkomaa kok) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Suomalaista hyvinvointivaltiota rakennettaessa aivan keskeinen tavoite on ollut tehdä Suomesta kansakunta, jossa ihmisen tausta ei vaikuta menestymisen mahdollisuuksiin, kansakunta, jossa heikompaa autetaan ja tuetaan pysymään mukana.

Viime perjantaina poisnukkuneen suuren valtiomiehen, presidentti Mauno Koiviston elämänkaari vähävaraisen perheen lapsesta satamatöiden kautta filosofian tohtoriksi ja valtakunnan huipulle on oiva esimerkki suomalaisen hyvinvointivaltion vahvuuksista. Koiviston poliittinen viisaus harkitsevasta politiikasta eli fundeerauksesta, määrätietoinen parlamentarismin vahvistaminen, suhtautuminen naapureihin sekä vakaa ulkopolitiikka EU-jäsenyyksin ovat oppeja, joita meidän kaikkien on hyvä täällä pohtia. Arvoisa pääministeri, miten te arvioitte presidentti Koiviston poliittista jälkeä suomalaisessa yhteiskunnassa?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin uskon, että oma ja kaikkien meidän päällimmäinen ajatus presidentin poismennessä on syvä kunnioitus hänen työtänsä kohtaan. Hän luotsasi Suomea 12 vuotta presidenttinä ja 5 vuotta pääministerinä läpi laman ja lopulta sitten Euroopan unionin jäsenyyden kynnykselle. Myöskin se hänen henkilökohtainen tarinansa on hyvin suomalainen ja hyvin puhutteleva: puusepän pojasta hän opiskelee tohtoriksi saakka ja päätyy lopulta tasavallan presidentiksi. Tästä unelmasta ja sen unelman säilymisestä ja mahdollisuuden säilymisestä jokaiselle suomalaiselle tietenkin haluamme pitää kiinni. Mutta se on selvä, että nyt valtioneuvosto, tässä ja nyt, valmistautuu jättämään tasavallan presidentti Mauno Koivistolle arvokkaat jäähyväiset.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! Presidentti Koiviston elämäntarinan keskeinen rakennuspuu henkilökohtaisten ominaisuuksien rinnalla oli mahdollisuus hankkia koulutusta. Ihmisten taustalähtökohdista riippumaton mahdollisuus kouluttautumiseen on suomalaisten ja Suomen menestyksen tärkein yksittäinen tekijä. Sivistys on sana, jonka sisältöön vaikuttavat lukuisat meidän täällä tekemät päätökset. Olen mielessäni pohtinut, olemmeko nyt viime vuosina menneet oikeaan suuntaan suomalaisten koulutusmahdollisuuksien parantamisessa. Ehkä meidän olisi hyvä täällä pysähtyä hetkeksi pohtimaan, miten mahdollistamme tänään syntyvälle satamajätkälle tien kohti tohtorinhattua. Arvoisa pääministeri, miten te suhtaudutte koulutuksen tasa-arvoon ja sen edistämiseen osana Suomen satavuotista historiaa ja tulevaisuutta?

Arvoisa puhemies! Se unelma pitää, että jokainen suomalainen voi varallisuusasemaansa ja taustaansa katsomatta kouluttautua niin pitkälle kuin motivaatiota ja päätä riittää. Minä uskon, että kaikki tässä salissa ovat valmiita tekemään töitä jatkuvasti sen eteen, vaikka me ja edellinen hallitus ja monet meistä ovat joutuneet tekemään kipeitä päätöksiä, jotka ovat vaikuttaneet myöskin koulutukseen. Se, mitä me olemme nyt tämän hallituksen toimesta tehneet, on se, että vuosi sitten kehysriihessä päätimme, että koulutukseen ei tehdä enää uusia leikkauspäätöksiä. Päinvastoin, edellisessä kehysriihessä teimme uudelleensuuntaamista sen vähän liikkumavaran puitteissa, mitä meillä on. Tästä lupauksesta, että Suomessa on mahdollista kouluttautua niin pitkälle kuin päätä ja motivaatiota riittää, me pidämme kiinni.

Arvoisa puhemies! On arvokasta, että otamme aikaa täällä eduskunnan istunnossa kunnioittaaksemme presidentti Koiviston mittavaa elämäntyötä, työtä, joka pohjautuu kansalaisten vankkaan tukeen. Hän rakensi ihmisille turvallisuudentunnetta yhteiskunnan murrosvaiheissa. Sen ohella, että hän työllään vahvisti parlamentarismia, elämänmenoa, hän oli myös merkittävä sopimusyhteiskunnan tekijä, kannattaja ja tukija. Minullakin oli noina vuosina mahdollisuus näistä asioista hänen kanssaan keskustella ja fundeerata. Siksi olisi tärkeätä, että tätä sopimusyhteiskunnan tuloksellista perintöä, jota hän tuki, ei rapauteta ja hukata vaan se nähdään kansakunnan tulevaisuuden selviämisessä tärkeäksi asiaksi myös tulevaisuudessa. Vastaako tämä näkemys myös hallituksen näkemystä?

Arvoisa puhemies! Presidentti Koivisto oli monella tapaa ainutlaatuinen ihminen. Hänessä yhdistyi esimerkiksi talouden ja ulkopolitiikan osaaminen yhtä aikaa ainutlaatuisella tavalla. Hän oli myöskin vahva sopimusyhteiskunnan kannattaja, ja se, mitä kerroitte, vastaa hyvin näkemystäni myöskin tältä osalta hänen elämäntyöstään. Hän antoi meille mallin siitä, mitä suomalaisuus parhaimmillaan voi olla.

Arvoisa puhemies! Matkustin viime lauantaina bussilla Turun keskustan ulkopuolella sijaitsevaan tilaisuuteen ja koin mieleenpainuvan hetken, kun toisilleen entuudestaan tuntemattomat turkulaiset linja-autossa yhdessä muistivat Turun sataman jätkää eli presidentti Mauno Koivistoa. Juuri näin monet suomalaiset Koivistoa muistavatkin, hänen arvokkaan poliittisen perintönsä lisäksi myöskin Turun sataman jätkänä, puusepän ja ompelijattaren poikana, joka väitteli tohtoriksi ja myöhemmin nousi Suomen tasavallan presidentiksi.

Mutta, arvoisa pääministeri Sipilä, tällainen sosiaalinen nousu ei ole mikään itsestäänselvyys enää tämän päivän Suomessa. Korkeakoulutus on periytyvää, ja olemme saaneet lukea siitä, kuinka suomalainen peruskoulukin on eriarvoistumassa. Arvoisa pääministeri, mitä hallitus aikoo tehdä tämän eriarvoistumiskehityksen kääntämiseksi ja sen varmistamiseksi, että jokainen suomalainen nuori myöskin jatkossa voi hankkia korkeakoulutusta näin halutessaan?

Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin totesin, Koiviston elämänkaari on ainutlaatuinen juuri tässä mielessä: köyhästä laivapuusepän pojasta tohtoriksi ja tasavallan presidentiksi, Suomen Pankin pääjohtajaksi. Tästä unelmasta haluamme pitää edelleenkin kiinni. Mutta nyt, hyvät kollegat, ehdottaisin kyllä, että keskittyisimme siihen, että voisimme jättää presidentti Koivistolle yhdessä arvokkaat jäähyväiset. [Oikealta: Erittäin hyvä!]

Arvoisa puhemies! Sen paremmin naulan kantaan tämän asian luonne huomioon ottaen ei voi osua kuin mihin pääministeri juuri äsken oman puheenvuoronsa päätti. Nostan hattua, herra pääministeri, teille tuosta kommentista.

Satuin vain pyytämään puheenvuoron sen vuoksi, että tämä Koivistoon liittyvä arvostus tulisi esitetyksi myös tältä puolen. Ei ole epäilyä siitä, etteikö kyseessä ole kaikilla mittareilla suuri suomalainen, jonka keskeinen arvo Suomelle on myös siinä, että hän johdatti tämän maan kylmästä sodasta uuteen vaiheeseen oikealla toimintalinjalla.

Olin kysymässä, herra pääministeri, teidän käsitystänne siitä, pitäisikö meidän samalla päättäväisyydellä nyt toimia Euroopan unionissa kuin noina hetkinä, jolloin Suomen asemaa maailmankartalla merkittävällä tavalla ratkaistiin.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten totesin, presidentti Koivisto luotsasi Suomea yli monien vaikeiden olosuhteiden, kylmän sodan, lama-ajan, kohti Euroopan unionia. Olen kysyjän, edustaja Kanervan, kanssa samaa mieltä, että samaa päättäväisyyttä meidän pitää noudattaa nyt, kun puhutaan Euroopan unionin tulevaisuudesta. Tässä vaikeassa turvallisuusympäristössä, missä me tällä hetkellä elämme, me löydämme ja pystymme ammentamaan monia asioita esimerkiksi presidentti Koiviston meille jättämästä perinnöstä.

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan ensin esittää surunvalitteluni presidentti Koiviston läheisille. Kunnioitan suuresti sitä työtä, mitä hän teki isänmaan eteen, ja Koiviston perinnöstä jää paljon sellaista, mistä meidän on tärkeä pitää kiinni.

Arvoisa puhemies! Tasan viikko sitten Suomi aloitti Arktisen neuvoston puheenjohtajana. Puheenjohtajuuskauden ohjelman tärkein teema on ympäristönsuojelu, ja niin kuuluukin olla, sillä napajäätikkö sulaa koko ajan kovaa vauhtia. Valitettavasti kaikki neuvoston maat eivät tunnu olevan tästä samaa mieltä. Yhdysvalloissa presidentti Trump haluaa jälleen sallia öljynporauksen arktisilla vesillä, ja Norja on antanut öljynporauslupia uusilla alueilla arktisella Barentsinmerellä. Jos haluamme onnistua ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, yhtään uutta öljykenttää ei voida ottaa käyttöön etenkään erityisen herkällä arktisella alueella. Kysynkin, ulkoministeri Soini: miten Suomi aikoo konkreettisesti edistää puheenjohtajana sitä, että alueelle saadaan pysyvä öljynporauskielto?

Arvoisa rouva puhemies! Olen todella iloinen, että Suomella on tämä Arktisen neuvoston puheenjohtajuustehtävä juuri tänä aikana, koska meidän linjamme on hyvin selvä. Me haluamme pitää huolta ympäristöstä, mutta samaan aikaan me haluamme kestävällä tavalla huolehtia siitä, että ne ihmiset, jotka asuvat arktisilla alueilla, voivat siellä asua, tulla toimeen, saada toimeentulonsa. Tämä tilanne, mikä Arktisessa neuvostossa Yhdysvalloissa oli viime viikolla, oli aika täpärä siinä mielessä, saammeko me aikaan yhteistä julistusta, saammeko me aikaan yhteistä tahtotilaa, mainitaanko Pariisin sopimus, täyttyvätkö kestävän kehityksen kriteerit. Ilokseni voin sanoa, että Suomen neuvottelijat olivat harsimassa kokoon tätä pakettia, joka on kelvollinen perusta mennä eteenpäin.

Mitä arktisiin porauksiin tulee, niin ne ovat kansallisvaltioiden asioita. [Puhemies koputtaa] Mutta me tietysti haluamme pitää esillä sitä, että yksikin tällainen [Puhemies: No niin, ministeri Soini!] onnettomuus olisi kohtalokas, ja sitä emme toivo.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! On hienoa kuulla, kuinka ministeri Soini puhuu täällä ympäristönsuojelun puolesta ja ilmastonmuutoksen torjunnan puolesta. Joskus toisenkinlaisia puheenvuoroja on kuultu, mutta on upeaa, että Suomi on ollut asiassa aktiivinen. Mutta se ei kuitenkaan vielä riitä, jos tuloksia ei saada aikaan. Arktiksen luonto on erityisen herkkä, ja ison riskin arktiselle luonnolle aiheuttaa raskas polttoöljy, jota monet alueella seilaavista rahtilaivoista käyttävät polttoaineenaan. Etelänavalla raskaan polttoöljyn käyttö on kielletty laivoissa, ja olisi tärkeää saada samanlainen kielto myös pohjoiselle napa-alueelle. Esimerkiksi WWF on esittänyt, että tällainen kielto tulisi saada voimaan vuoteen 2020 mennessä. Pääministeri Sipilä, kun viime vuonna kysyin teiltä Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa, aiotteko Arktisen neuvoston puheenjohtajana ajaa raskaan polttoöljyn käyttökieltoa Arktiksella, teidän vastauksenne oli kyllä. Kysynkin nyt: millä tavalla aiotte edistää raskaan polttoöljyn kieltoa nyt, kun Arktisen neuvoston puheenjohtajan nuija on siirtynyt Suomelle?

Arvoisa rouva puhemies! Suomi on kannattanut sitä, että arktisella alueella voidaan yhtyä Kanadan aloitteeseen siitä, että kielletään raskaan polttoöljyn käyttö ja kuljetus. Meillä on kuitenkin arktisella alueella hivenen erilaiset olosuhteet kuin Antarktiksella. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän täytyy toistaiseksi kuitenkin turvata se energian saanti, joka alueiden asukkailla on. Mutta Suomi on tässä hyvin aktiivinen ja on tukenut Kanadan aloitetta tässä asiassa.

Arvoisa puhemies! Kun Arktista neuvostoa vuonna 96 perustettiin, se oli tietyssä mielessä edelläkävijä, koska se otti voimakkaasti kantaa ympäristöön, ilmastonmuutosta vastaan, alkuperäiskansojen puolesta ja toi vielä alueen kansalaisjärjestöt mukaan tähän toimintaan. Muistan itse tuon perustavan kokouksen. Edustin Suomea siellä Ottawan kokouksessa, ja tämä ei ollut itsestäänselvää, että nämä asiat tulivat hyväksytyiksi. Silloinkin nimenomaan Venäjällä ja USA:lla oli joissakin asioissa vaikeuksia. Silloin kuitenkin liittyi vielä lisäasia Arktiseen neuvostoon, ja se oli turvallisuuskysymys. Ajateltiin, että siitä voisi tulla osa tätä Etyjin turvallisuusrakennetta. Ja tänä päivänä näemme maailman, jossa itse asiassa kilpavarustelu lisääntyy, uuden kylmän sodan uhat leijuvat ilmassa ja Venäjän ja USA:n suhteet heikkenevät. Näettekö, että arktisella alueella Suomi voisi tehdä myöskin turvallisuusmielessä joitakin aloitteita puheenjohtajuuskautensa aikana?

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on olennainen kysymys, ja on erittäin hyvä asia, että Arktisessa neuvostossa ja sen työskentelyssä eivät toistaiseksi ole näkyneet ne suurvaltojen väliset jännitteet, jotka näkyvät Ukrainassa, Syyriassa, Lähi-idässä. Me haluamme pitää sen sellaisena, että arktista aluetta ei militarisoida miltään osin. Tästä meillä käytiin hyvä keskustelu ulkoministereiden illallisella, johonka pitkästä aikaa osallistuivat kaikki arktisten maiden ulkoministerit, siis myös USA, Venäjä, Kanada, kaikki Pohjoismaat. Tämä on meidän yhteinen tavoitteemme, Suomi tulee pitämään tätä esillä. Satsataan ympäristönsuojeluun, meteorologiseen yhteistyöhön, koulutukseen, kommunikaatioon ja mennään tämän positiivisen kautta. Sitten siellä on vielä luontoa ja ympäristöä ja montaa muuta.

Arvoisa rouva puhemies! Eilen lähetekeskustelussa oli HFC-yhdisteiden kielto, joka on yksi Montrealin ympäristösopimuksen osa. Tämä on yksi parhaimmista ympäristöpolitiikan sopimuksista, joita on tehty. On laskettu, että sillä kiellolla saadaan ilmaston lämpenemistä rauhoittumaan 0,5 astetta, ja arktiselle alueelle se on erittäin tärkeää, koska siellä ilmasto lämpenee kaksi kertaa nopeammin.

Nyt kun Suomesta tulee Arktisen neuvoston puheenjohtaja, meidän ohjelmamme on erittäin kunnianhimoinen ja sisältää paljon uutta teknologiaa, yhteyksiä, meteorologiaa ja myöskin asioita, jotka voisivat yhdistää Eurooppaa Aasiaan. Kuinka Suomi osana Arktisen neuvoston puheenjohtajuutta tulee edistämään vaikkapa koilliskaapelihanketta tai rautatieyhteyttä Jäämerelle ja ottamaan vahvan roolin myös EU:n arktisessa politiikassa?

Arvoisa rouva puhemies! Suomi on tehnyt yhteistyöaloitteen Aasian ja Euroopan maiden kanssa siitä, että lähtisimme yhdessä rakentamaan Koillisväylän kaapelia. Asia oli esillä viikonloppuna käydessäni Kiinassa, ja neuvotteluja käydään tällä hetkellä Kiinan lisäksi Japanin, Venäjän ja Norjan sekä aktiivisesti Saksan kanssa. Olemme suunnitelleet, että pääsisimme yhteiseen tahtotilan ilmaisuun tämän vuoden loppuun mennessä, niin että kaupallisena hankkeena Koillisväylän kaapeli voisi käynnistyä jo ensi vuoden aikana. Tässä kohtaa Suomi toimii hyvin aktiivisesti ja myöskin eri maita kokoavana toimijana.

Arvoisa puhemies! Tänään Suomessa on vietetty Arktisen neuvoston Suomen puheenjohtajuuskauden avajaisia, ja kiitän ministeri Soinia ja virkakuntaa hienosta tilaisuudesta. Meille suomalaisille on arktisissa asioissa tarjolla nyt johtajuus Euroopan unionissa. Osaammeko hyödyntää puheenjohtajuuskauden Suomen arktisen osaamisen vahvistamiseksi ja liiketoimintamahdollisuuksien kasvattamiseksi? Tämä on minusta nyt tuhannen taalan kysymys. Edistettäviä asioita on paljon: Koillisväylä-hanke, matkailun potentiaali, se, miten lisätä tunnettavuutta arktisena matkailumaana, sekä ympäristökysymykset.

Ensimmäinen arktinen ministerikokous järjestettiin omassa kotikaupungissani Rovaniemellä 1991, ja siellä hyväksyttiin ensimmäinen arktinen ympäristönsuojelustrategia. Kysyisinkin ministeri Soinilta: saadaanko Suomeen ympäristöministerikokous nyt meidän puheenjohtajuuskautemme aikana?

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin tästä merkityksestä. Me olemme tehneet Suomessa todella paljon työtä, että myös Euroopan unioni ymmärtäisi arktisen alueen merkityksen, ja ymmärrys on lisääntynyt. Korkea edustaja Federica Mogherini ja komissaari Vella tulevat tänne 15. kesäkuuta. Se on erittäin hyvä asia, että me saamme korkean edustuksen tänne ja tätä kautta vietyä tätä meidän agendaamme esille. Totta kai me haluamme paljon korkean tason kokouksia. Ympäristöministerin, joka ei ole nyt paikalla, puolesta en uskalla luvata, mutta varmasti ympäristöministeri Tiilikainen tekee kaikkensa tämän eteen.

Jos pieni huumori sallitaan, niin arktiset asiat kiinnostavat kaikkia, myös niitä maita, joilla jäitä ei ole kuin grogilasissa.

Arvoisa puhemies! Euroopan parlamentti hyväksyi taannoin, maaliskuussa, EU:n arktista strategiaa käsittelevän mietinnön, joka herätti aika paljon mielenkiintoa Suomessa ja myöskin muissa Pohjoismaissa. Tämän strategian keskiössä tulee parlamentin mukaan olla taloudellisen toiminnan edellytysten varmistaminen ja edistäminen, alkuperäiskansojen oikeudet sekä sen varmistaminen, ettei kilpailu alueen laajoista resursseista kuumene sotilaallisen konfliktin tasolle. Tiedossa on myöskin se, että Arktisen neuvoston pöydällä on ikään kuin myös EU:n tarkkailija-asema. Se lienee vielä avoin kysymys.

Joka tapauksessa tämä puheenjohtajuuskausi antaa Suomelle erittäin hyvät mahdollisuudet vaikuttaa arktisen alueen tilanteeseen ja kehitykseen. Se on myöskin areena, jossa suurvallat kohtaavat sen yhteisen — toivottavasti yhteisen — päämäärän edessä, mutta se on myöskin alue, joka kiinnostaa myöskin muita, vähän kaukaisempia maita. Kiinan tarkkailija-asema Arktisessa neuvostossa voi näyttäytyä aika erikoisena. [Puhemies koputtaa] Mikä on teidän mielestänne Kiinan rooli tässä Arktisen neuvoston työssä, ja mikä se asema voisi parhaimmillaan olla?

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Wallinin kysymyksessä oli monta hyvää kohtaa. Tartun kahteen.

Eli tämä talouspuoli: Nyt myös Suomi sai johdettavakseen tämän arktisen alueen talouspuolen johtamisen. Tero Vauraste on nyt siinä aktiivinen puheenjohtaja. Minä uskon, että sitä kautta saadaan kestävällä tavalla arktista taloutta kuntoon. Meillä on esimerkiksi jäänmurtajia ja muita, joita me tarjoamme. 60 prosenttia maailman jäänmurtajista tehdään Suomessa ja kaikki hyvät. Tämä on hyvä lähtökohta.

Sitten tämä tarkkailija-asema: Kyllä esimerkiksi Kiinaa ja monia muita maita kiinnostaa, jos tämä jää sulaa, ikirouta hellittää. Se tulee vaikuttamaan heidän elinolosuhteisiinsa myös Kiinassa, myös muualla maailmassa, mutta varmaan on myös niin, että Kiinaa kiinnostaa strategisessa mielessä ja saattaa jonain aikana myös sotilaallisessa ja kulkureittimielessä kiinnostaa nämä arktiset alueet, ja se on sitten meille kaikille yhteinen haaste.

Arvoisa puhemies! Kysyn ministeri Soinilta, että kun nyt kävitte keskusteluja tästä arktisesta alueesta muun muassa Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa, tuliko teille sellainen vaikutelma, että Yhdysvallat on samalla tavalla mukana vielä kuin, sanokaamme, oli syytä uskoa vielä vuosi sitten, vai onko nyt tämä nykyhallinto selvästi luopumassa niistä tavoitteista, joita silloin oli ehkä nähtävissä.

Toinen osa tätä kysymystä koskee sitä, että siellä napa-alueella on myöskin tällaisia aluevesikiistoja ja rajakiistoja. Ovatko ne jollain tavalla tulossa myöskin mukaan tähän kuvioon, jossa me olemme neuvottelijoina?

Arvoisa rouva puhemies! Yhdysvaltojen uusi hallinto ei ole kaikilta osin vielä hahmottunut, siellä ei ole tehty tarvittavia nimityksiä. On selvää, että tämä hallinto eroaa Obaman hallinnosta, mutta kuinka paljon, siitä on nyt kysymys. Ulkoministeri Rex Tillerson minun mielestäni osoitti johtajuutta, ja kovista paineista huolimatta hän henkilökohtaisesti hoiti omalta osaltaan, oman maansa osalta, että nämä maininnat kestävästä kehityksestä ja Pariisista tulivat sinne. Mutta tämän jatkosta emme vielä voi olla täysin varmoja.

Aluevesikiistat eivät sinänsä kuulu Arktisen neuvoston agendaan, mutta ne vaikuttavat siihen turvallisuustilanteeseen ja henkeen, ja totta kai tältä osin on tärkeätä pitää huolta siitä, että kaikki maat osallistuvat, että ne puhevälit säilyvät. Meillä olivat nyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan [Puhemies koputtaa] kaikkien maiden ulkoministerit paikalla.

Arvoisa puhemies! Saatoin viime viikolla vierailla tällä alueella, Huippuvuorilla, Pohjois-Norjan ja pohjoisnavan puolivälissä, ja omin silmin vakuuttua tämän ilmastonmuutoksen todellisuudesta, eli todellakin siis jäät sulavat, sitä kautta vesienpinnat nousevat, ja tämä muutos on sillä alueella vielä paljon suurempi, niin kuin täällä on tuotu esiin, ehkä kaksin-, kolminkertainen, tämä ilmaston lämpeneminen. Öljynporausasiat ovat nekin tärkeitä, mutta ratkaiseva kysymys on se, mitä tapahtuu tämän ilmastonmuutoksen hallinnassa, ja tältä kannalta avainasemassa on se, pidetäänkö tämä Pariisin sopimus voimassa. Ja nyt kysynkin ministeri Soinilta: kun tapasitte Yhdysvaltojen ulkoministeri Tillersonin ja käytitte puheenvuoron, niin toitteko esille juuri tämän asian, että kaikkein tärkeintä on, että ilmastonmuutoksessa annetut sitoumukset ja Pariisin sopimus pidetään voimassa ja kaikki sitoutuvat tähän?

Arvoisa rouva puhemies! Suomen neuvottelijat tekivät todella paljon töitä suurlähettiläs Aleksi Härkösen johdolla, että nämä maininnat säilyivät ja ne saatiin sinne julistukseen. Ja se on aivan selvä, että tämä tapahtui sillä tavalla kuin me yhdessä, minä ja meidän neuvottelutiimimme, koko ajan painotimme tätä asiaa — yksinhän me emme mitään saaneet aikaan, mutta saimme yhdessä kahdeksan arktisen maan kanssa tämän julistuksen. Ei se nyt maailman kunnianhimoisin ole, mutta olisi se ollut nolo alku Suomen puheenjohtajuudelle, jos julistusta ei olisi saatu. Että kyllä tämän eteen kovasti töitä tehtiin, ja onnistuttiin. Mutta valitettavasti en voi olla varma siitä, miten USA:n hallinto tästä eteenpäin toimii yleisesti. Toivon, että he pitävät siitä kiinni, mitä ovat olleet sopimassa.

Arvoisa puhemies! Kelalla on käytäntönä, että jos huomataan, että jollekulle on maksettu liikaa tukia syystä tai toisesta, sovitaan henkilön kanssa realistisesta maksusuunnitelmasta. Näin toimitaan aina muuten paitsi silloin, jos kyseessä on toimeentulotukiasiakas. Näissä tilanteissa Kelan velka menee suoraan ulosottoon, mikä merkitsee tälle henkilölle tietenkin luottotietojen menetystä ja sitä kautta entistä suurempia vaikeuksia päästä pois köyhyydestä. Erityisen karua on, että näin toimitaan siinäkin tapauksessa, vaikka velka olisi alunperin aiheutunut siitä, että viranomainen on tehnyt jonkun virheen. Eli Kelassa lasketaan väärin, maksetaan liikaa jotakin tukea ja henkilö menettää sen takia luottotietonsa. Arvoisa ministeri, onko tämä oikein, kohtuullista ja Suomen järjestelmän arvoista?

Arvoisa rouva puhemies! Toimeentulotuki on se viimesijainen tuki kaikille niille ihmisille, joitten joko työtulo tai sosiaaliturva muutoin ei riitä. Toisekseen, onko ihmisarvoista elämää se, että joudutaan tällaiseen tilanteeseen? Yksi viesti hallituksen piiristä liittyen toimeentulotuen niin sanotun normiosan Kela-siirtoon on useita kertoja ollut se, että mikäli meillä on lainsäädännössä asioita, jotka ovat ristiriidassa, jotka eivät ole sopusoinnussa sen kanssa, miten Kela esimerkiksi tulkitsee voimassaolevaa lakia, niin muutetaan lainsäädäntöä, tarvittaessa muutetaan lainsäädäntöä. Niiden asioitten osalta, mitkä velalliseen liittyvät, oikeusministeri on parempi vastaamaan, mutta jos muutosvaiheessa on ongelmia, siinä on valmius ryhtyä lainsäädännön muutostoimenpiteisiin.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan. — Edustaja Kontula.

Arvoisa puhemies! En nyt ole aivan varma, onko hallitus selvillä tästä itse ongelmasta tai kuunteliko tarkkaavaisesti, kun koetin sitä avata. Tämä ei siis liity millään lailla toimeentulotuen Kela-siirtoon vaan Kelan lin-jauksiin siitä, miten se perii saataviaan silloin, jos henkilö ylipäätään on toimeentulotuen asiakas. Vaikka virheen olisi tehnyt viranomainen, siitä huolimatta seuraukset maksaa se ihminen itse. Tätä on perusteltu sillä, että toimeentulotuki on tosiaan viimesijainen etuus, mutta toimeentulotuen alle voidaan kyllä mennä esimerkiksi silloin, kun henkilölle määrätään sanktioita, joko 20 tai jopa 40 prosenttia. Sen sijaan silloin, jos henkilö itse haluaisi mieluummin maksaa velkansa kuin joutua ulosottoon, vastaava käytäntö ei ole mahdollista. Ainakin silloin, kun velka johtuu viranomaisen virheestä, olisi myös vähintäänkin kohtuullista, että velka voitaisiin antaa ihmiselle anteeksi, kun kysymys on hyvin pienituloisesta henkilöstä. Kysyisinkin, arvoisa ministeri: olisiko teillä aikaa perehtyä asiaan ja sen jälkeen tehdä sille jotain? Tämä on hyvin tärkeä asia monelle pienituloiselle [Puhemies koputtaa] pulassa olevalle ihmiselle.

Arvoisa puhemies! Niiltä osin, mikä liittyy oikeusministerin tontille, varmasti keskustelua käydään oikeusministerin kanssa. Oikeusasiamies puuttui hiljattain juuri Kela-siirrosta aiheutuviin ongelmiin ja totesi niin, että siinä on viranomaisen vaikeuksia hoitaa näitä maksatuksia ja siitä johtuva viive. [Vasemmalta: Ei, ei!] Siellä on käyty neuvotteluja juurikin siitä, mitä esititte, että kun se ei johdu siitä tuen hakijasta itsestään, niin on valmius käydä näitä keskusteluja ja nostaa esille ongelmia.

Mutta kysyitte myös, onko hallituksella aikaa. Kyllä, minulla on aikaa perehtyä vaikka teidän kanssanne kahdestaan tähän asiaan niin syvällisesti kuin haluatte.

Arvoisa puhemies! Tämä kysymys on oikein aiheellinen ja ajankohtainen. Ihmisten, jotka ovat menettäneet työpaikkansa tai ovat pienituloisia ja monien haasteiden kanssa painivat, nämä ongelmat kaikuvat myös meille sähköpostilaatikoihin. Nämä ovat ihan tuttuja ongelmia. Siitä, mitä oikeusministeriön puolella voidaan asian kanssa tehdä, koska jokaisella organisaatiolla on vähän erilaiset tavat näissä perintäkysymyksissä ja siinä, kuka ajautuu sinne ulosoton piiriin, täytyy käydä varmasti nyt ministeriöiden välistä vuoropuhelua vielä tiiviimmin. Erityisesti sellaiset tilanteet, joissa pienituloinen ihminen joutuu kohtuuttomaan asetelmaan julkisen viranomaisen toiminnan johdosta, täytyy nyt erityisen tarkkaan perata ulosoton lainsäädännön kehittämisessä.

Arvoisa puhemies! Sote-kaaoksen kynnyksellä on syytä miettiä laajemminkin, kuka tarvitsee julkisia palveluita ja kuka niitä saa. Kelan toimeentulotuen takkuamisen maksavat juuri pienituloiset, ja esimerkiksi maksulliset puhelinpalvelut rokottavat kädestä suuhun elävää kaikkein pahiten. Arvoisa ministeri, eivätkö henkilökohtaisesta asiakaspalvelusta tinkiminen ja muun muassa palvelumaksut lisää epätasa-arvoa ja kohdistu kaikkein vaikeimmin niihin, jotka ovat syrjäytymisuhan alla?

Arvoisa rouva puhemies! Kysymys oli monisyinen, mutta ilmeisesti tässä nyt viitattiin kuitenkin sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksen alla olevan lainsäädännön eteenpäinvientiin. Sikäli kuin me uskomme siihen, että siitä lainsäädännöstä, jota eduskunta säätää, tulee elävää elämää, niin esimerkiksi valinnanvapauslainsäädännössä on useita eri pykäliä, joissa on erityisesti ja erikseen mainittu se, millä lailla asiakasohjaus pitää tehdä. Toisekseen palveluntuottajille tulee omat velvoitteensa. Rahoitusmalli on sen kaltainen, että vastuun kantamisesta ja palveluohjauksesta pitää huolehtia.

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri Rehula, totesitte, että jos Kela tulkitsee lakia eri tavoin kuin mikä on voimassa oleva laki elikkä toimeenpano on ikään kuin erilaista kuin voimassa oleva laki, jonka STM on laatinut, niin silloin lakia ollaan valmiita muuttamaan. Kela on nyt tehnyt sellaisen toimeentulotukilakia koskevan linjauksen, että tosiaankaan lukiolaiset eivät ole enää oikeutettuja toimeentulotukeen, jos ovat täyttäneet 18. On olemassa kuitenkin STM:n tulkintaohjeistus voimassa olevasta toimeentulotukilaista, joka on päinvastainen, elikkä että lukio-laiset olisivat oikeutettuja toimeentulotukeen. Kumpi taho nyt tulkitsee lakia väärin, ja oletteko valmiita muuttamaan lakia, että lukiolaisten eriarvoisuus ei kasvaisi tämän Kelan tulkintaohjeen vuoksi?

Arvoisa rouva puhemies! Tähän kysymykseen on osattu varautua, ja on selvitetty muun muassa se, onko Kansaneläkelaitoksella eli Kelalla ja ministeriöllä eri tulkinta siitä, [Ben Zyskowicz: Ei tietystikään!] miten toimeentulotukilainsäädäntö lukiolaisten osalta pitää toimeenpanna. Ei ole olemassa erilaista tulkintaa, vaan on aivan yksi tulkinta.

Toisekseen tilanne, jonka edustaja Alanko-Kahiluoto on julkisuudessa esiin ottanut, liittyy siihen, että meillä on voimassa oleva lainsäädäntö, jossa ensisijainen etuus, tässä tapauksessa opintotuki, on se, joka lukio-opiskelijankin, täysi-ikäisen sellaisen, pitää ottaa. Tämä opintoraha, asumiseen liittyvä tukimuoto ja myöskin opintolaina ovat ensisijaisia etuuksia, ja toimeentulotuki on sitten toissijainen. Ja sitten, jos on kohtuuttomuuksia, niin kyllä se ihan on lainsäätäjän tarkoituskin ollut, että harkintaa voi käyttää — ja tulee käyttää tilanteissa, joissa mahdollisia kohtuuttomuuksia ilmenee.

Mutta tulkinta on Kelalla ja STM:llä sama, ja voimassa olevaa lainsäädäntöä toimeenpannaan. Se, mitä kunnat ovat aikaisemmin tehneet — voi kysyä, onko noudatettu voimassa olevaa Suomen lakia.

Värderade fru talman! Det är dags att än en gång fråga om vårdreformen. Många av oss tror att vi har fått alla bitar, det vill säga landskapsförvaltningsbiten, valfriheten ligger nu här i riksdagen. Men frågan är nu om vi har fått allt. Är det ännu någonting på kommande? Vad har regeringen för tankar till exempel när det gäller de privata vårdbolagen och deras möjligheter att syssla med dagkirurgi i framtiden?

Arvoisa puhemies! Vielä kerran palaan tähän sote-uudistukseen, joka on nyt tällä hetkellä tässä meillä eduskunnassa käsiteltävänä: meillä on maakuntahallintopaketti, meillä on valinnanvapauspaketti. Kysymys oikeastaan nyt on siitä, onko vielä jotain tulossa, onko vielä jotain, mistä meidän kansanedustajien pitää tietää. Onko hallitus esimerkiksi kaavailemassa sitä, että sosiaalipäivystystä vielä keskitetään, ja ollaanko miettimässä, että tulisi myös rajoituksia esimerkiksi päiväkirurgiseen toimintaan, jonka ylläpitävät yksityiset yrittäjät? Mikä on tilanne, tuleeko tänne vielä enemmän paketteja, vai ollaanko nyt siinä tilanteessa, että ollaan saatu kaikki?

Arvoisa rouva puhemies! Tämän lakikokonaisuuden osalta hallitus on tänään antanut täydentävän esityksen maakunnan tehtävien rahoituslain täydentämisestä — sote- ja pelastustoimen rahoituspykälät ovat täällä jo olleet — niiden muiden tehtävien osalta, jotka maakunnille tulevat, noin miljardi euroa. Lisäksi meillä on valmistelussa valtionvarainministeriössä Ahvenanmaahan liittyvä lainmuutos, joka kuuluu osana tätä pakettia eduskunnan käsiteltäväksi, ja se esitys annetaan lähiviikkojen aikana, niin että sen käsittely on täällä mahdollista.

Sitten edustaja Henriksson viittasi mahdolliseen muuhun lainsäädäntöön. Hallitusohjelman mukaisesti myös erikoissairaanhoidon työnjakoa tekemällä on kyettävä aikaansaamaan 350 miljoonan euron säästötoimenpiteet. Näiltä osin viime vuoden loppupuolella hyväksyttiin eduskunnassa terveydenhuoltolaki, ja parastaikaa lausuntokierroksella on työnjakoon liittyvä [Puhemies koputtaa] asetuksen valmistelu.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tähän, ilmoittautumaan.

Värderade fru talman! Strax efter frågetimmen kommer vi att behandla frågan om medborgarinitiativet om fulljour vid Vasa centralsjukhus, det så kallade 12+1-initiativet. Min fråga helt enkelt nu till minister Rehula är: Kommer ni att delta i den här diskussionen, och om inte, så vad skulle ert svar vara ifall ni inte deltar?

Elikkä tämän kyselytunnin jälkeen tässä keskustellaan kansalaisaloitteesta Vaasan keskussairaalan laajasta päivystyksestä. Oikeastaan nyt kysymys ministeri Rehulalle on se, aiotteko olla mukana tässä keskustelussa, ja jos ette aio, niin mikä olisi nyt tällä hetkellä teidän vastauksenne kaikille niille 67 000 henkilölle, jotka odottavat, että tälle asialle tapahtuisi jotain hyvää.

Arvoisa rouva puhemies! Vastaus näille ihmisille, jotka odottavat: kannattaa ottaa sanomalehti Pohjalainen käteen. Noin viikon sisään on ollut pääkirjoitus, jossa ensimmäisen kerran viimeisen vuoden aikana esimerkiksi omalle kohdalleni osui yksi myönteinen lause, kun niissä puheissa, joita täällä eduskunnan salissa on pidetty monet kerrat, tekin, edustaja Henriksson, olette kysynyt tästä samasta asiasta, ettekä ole uskonut, ette ole luottanut. Nyt ollaankin ainakin joittenkin mielestä yllättäen tilanteessa, jossa niin pääministeri, valtiovarainministeri kuin itse vastuuministerinä olisimmekin puhuneet totta. Te olette väittänyt jotakin muuta. Eli vastaus niille ihmisille, jotka ovat olleet Vaasan sairaalan puolesta huolissaan: kannattaa lukea se Pohjalaisen pääkirjoitus.

Toisekseen, tänään on kansalaisaloite käsittelyssä. [Mikaela Nylander: Sielläkö päätetään asioista?] Se menee normaalin eduskuntakäsittelyn mukaisesti valiokuntaan. Hallituksen näkökulmasta lainsäädäntö, joka liittyy nyt sairaaloitten väliseen työnjakoon lain tasolla, on ollut eduskunnan käsittelyssä viime vuoden puolella. [Suna Kymäläisen välihuuto]

Arvoisa rouva puhemies! Tänne eduskuntaan saapuneet maakuntalaki ja sote-rakennelaki, tämä yli 1 000 sivun lakipakettihan viivästyi sillä tavalla, että sen piti tulla viime vuoden puolella syysistuntokaudella. Saimme sen maaliskuussa käsittelyymme tänne eduskuntaan. Valinnanvapauslaki tuli vasta vapun jälkeen, vaikka sen piti tulla helmikuussa. Näin ollen eduskunta on nyt sitten täydellä teholla työskentelemässä ja käy tätä lakikokonaisuutta läpi.

Tässä on kuitenkin nyt uhkana, kun tämä on viivästynyt hallituksen taholta, että tulee jäämään kohtuuttoman vähän aikaa tähän toimeenpanoon, jolla nämä maakunnat saadaan pystyyn ja siellä pystytään nämä kaikki toimet tekemään hallitusti ja järjestyksessä. Ja kun myös resurssit ovat tällä hetkellä erittäin rajalliset ja vähäiset, niin kysynkin: onko hallitus varautunut siihen, että mahdollisesti tätä toimeenpanoa ja tätä kokonaisuutta ajallisesti siirrettäisiin niin, että tämä voidaan hallitusti tehdä ja myös että tämä valinnanvapauskokonaisuus siirrettäisiin niin, että sekin saisi asianmukaisen ja kunnollisen kohtelun?

Arvoisa puhemies! Haluan sanoa tästä esivalmistelusta, mitä maakunnissa on tehty, ja sitten tämän lainsäädännön myötä liikkeelle lähtevästä väliaikahallinnosta. Me olemme juuri tänä aamuna keskustelleet reformiministeriryhmässä siitä, että jos täällä kesällä menee useampia viikkoja — mitä nyt tällä hetkellä on aikataulutettu — tässä koko kokonaisuudessa, niin sen esivalmistelun ja väliaikahallinnon väliin ei saa jäädä väliä, vaan pitää huolehtia kaikin tavoin, että maakunnat pääsevät ja pystyvät jatkamaan omaa työtään. Siihen on meillä varauduttu myös tämän vuoden budjetissa, ja käsittelemme lähiaikoina myös lisäbudjettia. Toivottavasti pystytään myös osoittamaan lisärahoitusta siihen, että voidaan valtion puolelta tukea tätä maakuntien tärkeää valmistelutyötä. Toimeenpano on äärimmäisen tärkeää, ei pelkästään se, mitä tällä lainsäädäntöpuolella tehdään, vaan se muutos, joka tehdään kyllä todella siellä maakunnissa.

Arvoisa rouva puhemies! Julkisen talouden suunnitelma kertoo sen, että oikeusministeriön hallinnonalaan kohdistuu 49 miljoonan määrärahaleikkaukset. Syyttäjänvirasto ei selviä syyttämistehtävästä. Oikeusistuimet ovat ilmoittaneet, etteivät resurssit riitä ja käsittelyajat pitenevät. Oikeusaputoimistoon siirtyy kunnilta velkaneuvonta, ja he ilmoittavat, että resurssit eivät riitä. Käräjäoikeuksien määrää vähennetään 27:stä 20:een. Kaikki tämä säästösyistä. Samaan aikaan hallitus vähentää autoverotuloja 200 miljoonaa euroa hallituskaudella. Kysyisin nytten oikeusministeriltä ja pääministeriltä: kumpi on tärkeämpää, se, että kristillisdemokraattinen Toyota-mies saa autonsa sata euroa halvemmalla, vai se, että kansa kokee, että oikeusturva voi toteutua? Tällä hetkellä kaikki oikeusalan asiantuntijat pitävät näitä säästötoimia täysin kohtuuttomina. Uusi oikeusministeri, [Puhemies koputtaa] teillä on mahdollisuus muuttaa suuntaa. Tapahtuuko se?

Arvoisa puhemies! Edustajalta hyvä kysymys. Taloustilanteen takiahan näitä talkoita tehdään, ja jos meillä olisi rahaa kuin Norjan öljyrahastossa, eihän näitä tarvitsisi välttämättä tehdä. Mutta realismia on se, että oikeusvaltion peruspilareita ei puolusteta sanomalla, että me emme tee mitään tehostuksia, me emme tee mitään uudistuksia, ei mitään. Realismia on se, että nyt täytyy tehdä uudistuksia, täytyy tehostaa toimintoja, jonkun verran keskittääkin toimintoja, sähköistä asiointia lisätä — jotta voidaan turvata kansalaisille riittävän laadukkaat oi-keusvaltion kulmakivet eli syyttäjänviraston palvelut ja kaikki muutkin rikosprosessiin liittyvät palvelut ja laadukas, riippumaton tuomioistuinpalvelu. Se on jokaisen kansalaisen etu, vaikka se sitten saataisiinkin vaikka parikymmentä kilometriä kauempaa. Mutta siinä tilanteessa, kun kansalainen kerran tai kaksi elämässään tarvitsee oikeuspalvelua, sen täytyy olla laadukas, luotettava, puolueeton ja ennen kaikkea sellainen, että jokainen kansalainen voi kokea laajaa luottamusta siihen säästöistä huolimatta.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää tästä lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on Valtakunnansyyttäjänviraston realismia: syyttäjälaitoksen määrärahakehykseen sisältyy vuonna 2018 0,8 miljoonan euron ja vuodesta 2019 alkaen 1,3 miljoonan euron leikkaus. Tämä säästö on selkeästi ylimitoitettu. Tämä tarkoittaa sitä, että 15 syyttäjää ja 15 toimistotyöntekijää joudutaan sanomaan irti. Se tarkoittaa noin 4 000:ta ratkaisematonta juttua. Syyttäjänvirasto kysyykin, milloin eduskunta kertoo heille, mitkä jutut he jättävät syyttämättä ja mitkä jutut syytetään.

Arvoisa puhemies! Syyttäjänviraston osalta resurssihaaste on sama kuin vähän jokaisella yhteiskunnan sektorilla, eli siinä missä vanhustenhuollon resursseista täytyy pitää tiukasti kiinni, näin täytyy tehdä myös syyttäjänviraston osalta. Joka puolella joudutaan nyt säästämään jonkun verran, ja syyttäjänviraston osalta myös ollaan tekemässä rakenteellisia uudistuksia, jotka käynnistyvät tässä lähiaikoina. Siihen myös liittyy toimintojen tehostamista, uusien ict-järjestelmien ja muiden sisään ajamista, millä saadaan säästöjä ja turvattua se palvelu, vaikkakin henkilökuntaa saattaisi olla vähän vähemmän. Mutta ottamalla uusia järjestelmiä käyttöön, keskittämällä yksinkertaisia tapauksia saadaan tehostettua palvelua ja sitä kautta turvattua laadukas syyttäjätoiminta tässä maassa. Kansalaiset voivat edelleenkin luottaa siihen, että näidenkin remonttien jälkeen tiukassakin talouspaineessa oikeusvaltion kulmakivet toteutuvat Euroopan kärkitasolla.

Arvoisa puhemies! Taloustilanne on todella tiukka, mutta kyllä oikeusministeriön hallinnonala on se, jolla voidaan ehkä sanoa menevän parhaiten monien ministeriöiden hallinnonaloista. Toki siellä on tiukkaa, sitähän ei käy kiistäminen, mutta nythän hallitus on tehnyt monia hyviä toimenpiteitä prosessien keventämiseksi, ja niitä on vielä tulossa. Julkisen talouden suunnitelma on meillä lakivaliokunnassa käsittelyssä, joten sitä en sen enempää avaa. Siellä on kipukohtia, muutamia kohtia, joihin me teemme parannusehdotuksia. Kuten oikeusministeri tuossa sanoi, tärkeämpää on se, että saa laadukkaita palveluja, vaikka joutuu matkustamaan parikymmentä kilometriä enemmän. Se on ihan tavoite esimerkiksi tuomioistuinverkkouudistuksessa.

Nyt kysyisinkin arvoisalta oikeusministeriltä: Kuinka te aiotte tehdä sisäministerin kanssa yhteistyötä, koska tämähän on ketjuajattelua aina sieltä rikosprosessin alkupäästä tai hallintoprosessin alkupäästä sinne loppupäähän, pahimmillaan aina sinne vankilaan asti? Miten te varmistatte, että tämä putki toimii joka paikassa tasapuolisesti ja yhtä tehokkaasti?

Arvoisa puhemies! Erinomainen kysymys lakivaliokunnan puheenjohtaja Tolvaselta tästä ajattelutavasta, että koko prosessi sieltä esitutkintaviranomaisesta aina sinne vankeinhoitolaitokseen ja tuomioistuinlaitoksiin otetaan huomioon, jotta yhdessäkään kohtaa ei tehdä säästöjä väärästä paikasta, jotta kustannukset taas kanavoituvat toiseen. Eli koko prosessiajattelun täytyy olla kristallinkirkas ja tietoinen. Se on vähän sama kuin sote-puolella: täytyy tietää, että jos sosiaalihuollosta säästää, niin se kanavoituu jossain muualla kustannuksina. Nyt on hyvä, että valtionhallinnossa on entistä enemmän kirkastunut tämä, että myös rikosprosessi täytyy ajatella kokonaisuutena. Me olemme sisäisen turvallisuuden ja oikeuden ministeriryhmässä ministeri Risikon kanssa tätä asiaa jo teroittaneet, ja tullaan joka viikko käymään tiiviisti näitä kipukohtia, eri prosessivaiheita läpi, ja tiedetään myös luontevasti se, että vaikka sisäministeriöön menee rahaa, niin se ei välttämättä ole oikeusministeriöltä pois, koska se vähentää taas jutturuuhkaa tuomioistuimessa. [Puhemies koputtaa] Eli tunnemme ja tiedämme toistemme asiat hyvin.

Arvoisa puhemies! Vakuutuslaitoksissa asiantuntijoina toimivien lääkärien ja hoitavien lääkärien arviot potilaan terveydentilasta poikkeavat usein huomattavasti toisistaan. Vakuutuslääkärien arvio kuitenkin on ratkaiseva päätettäessä vakuutusetuuksista. Vakuutuslääkärillä, joka ei ole tutkinut potilasta eikä välttämättä ole erikoistunut potilaan sairauden vaatimalle alalle, on valta arvioida, mihin etuisuuksiin potilas on oikeutettu, sekä kiistää hoitavan lääkärin lausunnossa esitetyt yhteydet tapaturmien ja vammojen välillä. Tämä käytäntö haastaa laajasti kansalaisten oikeustajua.

Ministeri Lindström asetti oikeusministerinä toimiessaan selvityshenkilön osana oikeudenhoidon kehittämisohjelmaa tarkastelemaan vakuutusoikeuden käytäntöjä. Kysynkin oikeusministeri Häkkäseltä: kuinka aiotte jatkaa ministeri Lindströmin aloittamaa hyvää työtä vakuutuslääkäriongelman ratkaisemiseksi?

Arvoisa puhemies! Näistä vakuutusoikeuteen liittyvistä tapauksista ja kysymyksistä on meille kansanedustajille ja tietysti hallituksen suuntaan tullut palautetta jo vuosikausia. Eli yksittäiset ihmiset, jotka kokevat ratkaisun vääräksi tai puutteelliseksi tai muuta, tietysti lähettävät meille paljon palautetta.

Ensimmäinen huomio tässä nyt on se, että meidän täytyy olla aika tarkkana tässä salissa kommenteissa tuomioistuinten suuntaan. Oikeusvaltion kulmakivi on vallan kolmijako-oppi ja tuomioistuinten täysi riippumattomuus. Yksittäiset tapaukset ovat täysin tuomioistuimen oma asia, ja niihin eivät poliitikot puutu eivätkä kommentoi.

Mutta mitä tulee tähän vakuutusoikeuden prosessien ja tavallaan toiminnan yleiseen arviointiin, niin meillä on käynnissä selvitykset siitä, kuinka asianosaisten kuuleminen, asiantuntijalääkäreiden lausuntojen parempi huomioon ottaminen tai monipuolisempi lausuntojen saaminen voitaisiin varmistaa siellä vakuutusoikeudessa, eli selvitykset lähinnä näistä prosesseista, niin että sitä kautta vakuutusoikeus nauttisi jopa nykyistä laajempaa luottamusta ja avoimuutta [Puhemies koputtaa] kansalaisten keskuudessa. Eli asia on etenemässä, ja se on minun pöydälläni.

Arvoisa rouva puhemies! Eläinrekisterin virheestä aiheutuvat sanktiot eivät kohtaa millään tavalla kansalaisten oikeudentajua tänä päivänä. Tuntuu käsittämättömältä, että yhä nykypäivän Suomessa hyvin pienestä rekisteröintivirheestä, kuten näppäimistön lyöntivirheestä, voi koitua kymmenissätuhansissa mitattavia vahinkoja tuottajille. Tunnollisinkaan viljelijä ei pysty välttämään niitä vaaranpaikkoja, joita tarkastuksissa voi tulla esille jopa takautuvasti vuosien takaa, siis jopa takautuvasti. Tuottajilla on huolehdittavanaan lukuisia erilaisia rekistereitä ja velvoitteita ja kirjauksia niin eläinten ostoista kuin myynneistä, on varautumissuunnitelmaa, palo‑ ja pelastussuunnitelmaa, eläinluetteloa ynnä muita, ynnä muita. Ongelma on se, että pienikin virhe ja siitä aiheutuva takaisinperintä voi koskea myöskin muita kotieläintukia ja kasvinviljelytukia. Ministeri Leppä, mitä tälle kohtuuttomuudelle voidaan tehdä, että päästään tästä eroon ja myös tästä sanktiokumulaatiosta, joka kohtelee tiloja tosi epäoikeudenmukaisesti?

Rouva puhemies! Edustaja Hakanen osui kysymyksessään äärimmäisen tärkeään ja oikeaan asiaan. Nämä sanktiot, jotka myös kumuloituvat, koetaan varsin ankariksi, ne koetetaan epäoikeudenmukaisiksi, ja ne koettelevat myöskin viljelijöiden oikeusturvaa, siitä ei päästä yli eikä ympäri. Ne juontavat juurensa yhteisen maatalouspolitiikan säädöksiin. Suomi on ollut aktiivinen näiden muutosten esittämisessä, jotta tästä päästäisiin eroon. Nyt on pieni liennytys tullut asialle niin, että täydentävien ehtojen osalta nämä rekisterivirheet, inhimilliset virheet, eivät enää aiheuta senkaltaisia sanktioita, jollaisia nyt sitten tähän asti on koettu, mutta edelleenkin muissa rekisteriin liittyvissä tukijärjestelmissä ne samat sanktiot ja samat kumulaatiot ovat. Suomi on myöskin tehnyt yhdessä Ruotsin ja Tanskan ja Baltian maiden kanssa monen kymmenen ehdotuksen luettelon komissiolle. Tämä sisältyy näihin ehdotuksiin, ja se on otettu mielenkiinnolla vastaan, [Puhemies koputtaa] ja nyt Suomi tekee siitä jatkoselvityksiä komission kanssa.

Arvoisa rouva puhemies! Sisäilmaongelmat ovat mittava kansanterveydellinen ja kansantaloudellinen ongelma. Sisäilmaongelmat ovat murheena tuhansissa perheissä. Tuorein tutkimus osoittaa, että sisäilmaongelmia on noin viidesosassa terveydenhuollon työpaikkoja. Niitä on kouluissa, päiväkodeissa ja kotona, ja mitään valoa ei ole näköpiirissä siihen, että suomalaisessa yhteiskunnassa saataisiin nämä vakavat ongelmat kuriin.

Pohdin sitä, onko mahdollista, kun me tarvitsemme tiukempia toimenpiteitä, että hallitus asettaisi kansallisen selvitystyöryhmän pohtimaan, miettimään sitä, millä sisäilmaongelmat saataisiin paremmin kuriin, ja myöskin tuo työryhmä esittäisi toimenpide-ehdotuksia ja lainsäädäntömuutoksia. Kysynkin pääministeriltä tai sitten valtiovarainministeriltä, kun tämä on myöskin iso kansantaloudellinen kysymys: onko mahdollista, että tällainen selvitystyöryhmä asetettaisiin?

Puhemies Maria Lohela

Ministeri Vehviläinen vastaa.

Arvoisa puhemies! Tämä kysymyshän koskettaa monia ministereitä, muun muassa asuntoministeri Tiilikaista, ja pääministerillä oli tässä myös tämä selvitysmies Virtasen työryhmä, ja myös sitten puoliväliriihessä koko hallitus päätti siitä, että me aiomme tehdä yhdessä, yhteistyössä valtion ja kuntien kanssa, tilaohjelman, jossa sen lisäksi, että haetaan tätä tilojen tehokkuutta ja rakentamisen parantamista, tähän liittyy myös se, että meidän tarvitsee antaa meidän kunnille parempaa ammattimaisuutta siihen rakentamiseen. On olemassa esimerkkejä: muun muassa Oulun kaupunki on tehnyt semmoisen kuivaohjelman, että he katsovat sen alusta loppuun, että rakentamisprosessi tuottaa sen, että tiloja ei tarvitse hetken päästä sitten korjata. Tässä on nyt tällä hetkellä vireillä aika paljonkin, mutta pystymme kertomaan konkretiaa tästä muutaman viikon päästä ehkä vähän enemmän.