Kiitos, puhemies, ja ei minun sormenikaan ollut ihan ajan tasalla, kun yritin seurata, että missä kohtaa tämä tietoyhteiskuntakaaren korjaussarja, versio 1.1, oikein sieltä tulee.
Tässähän käytännössä pyritään korjaamaan joukko kaaressa havaittuja ongelmia ja päivittämään sitä muutenkin ympäristössä tapahtuvien muutosten mukaan. Pääasiassa nämä tehdyt muutosesitykset ovat täysin perusteltuja, mutta haluan nostaa esiin pari kysymystä, jotka sieltä havaitsin ensimmäisellä lukukierroksella.
Toistaiseksi esityksessä jää avoimimmaksi niin kutsutun verkkoneutraliteetin kohtalo. Sinänsä kyse on teknisestä muutoksesta, sillä Euroopan neuvosto ja parlamentti ovat antaneet tietoverkkojen neutraliteettia koskevan asetuksen, joka korvaa jäsenmaiden, myös Suomen, kansalliset verkkoneutraliteettia koskevat lait. Sinänsä sääli, sillä neutraliteetista käytiin viime vaalikaudella ihan hyvä keskustelu ja sen tuloksena oli ihan hyvä laki. Ongelmana tässä on kuitenkin se, etteivät kyseisen asetuksen soveltamisohjeet ole vielä valmiit, vaikka asetus on jo astumassa voimaan ja kansalliset lait on pakko kumota. Tämän seurauksena tässäkin esityksessä todetaan, että muutoksella on vaikutuksia kuluttajan, yritysten ja viranomaisten asemaan, mutta ei kyetä vielä kertomaan, millaisia nämä muutokset ovat. Tämä ei ole minun mielestäni parasta mahdollista EU-tason hallintokulttuuria. Odotan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu, kun valiokunta yrittää ottaa tästä kohdasta selvää.
Myös radioviestinnän luottamuksellisuutta koskevat muutokset ovat mielenkiintoisia. Esityksessä on etsitty, ja itse asiassa aika hyvin löydettykin, tasapaino yksityisyydensuojan ja uusien digitaalisten palveluiden kehittämisen mahdollistamisen välillä, sillä ensinnäkin muutokset on säädetty määräaikaisiksi, jolloin niiden vaikutuksia voidaan seurata, ja esityksessä korostetaan eri tavoin, että vain anonymisoituja tietoja voidaan käsitellä, jolloin niitä ei pystytä yhdistämään yksilöihin. Siitä huolimatta tämä mahdollistaa sellaisten palveluiden kehittämisen, joiden kehitys tähän asti on jäänyt tekemättä, koska yritykset ovat pelänneet, että siitä aiheutuu niille juridinen riski.
Yksi avoin kysymys tässä radioviestinnän luottamuksellisuudessa kuitenkin jää auki. Siinä missä esitys nyt mahdollistaa toteutuessaan kauko-ohjattavien laitteiden, esimerkiksi näiden dronien, radioliikenteen seuraamisen, niin tarkoittaako tämä itse asiassa myös autonomisen liikenteen ajoneuvoja, jolloin esimerkiksi myös robottiautojen, jotka ovat jatkuvassa radioliikenteessä liikenneinfran ja toisten ajoneuvojen kanssa, liikennettä voitaisiin seurata? Eiväthän ne itse asiassa kovin paljon eroa näistä lentävistä droneista, ainakaan teknisesti. Tässä kohdassa meidän on oltava erityisen tarkkana, ettemme vahingossa vaikeuta näiden uusien liikenteen digitaalisten palveluiden kehitystä.
Lopuksi: On tosi erinomaista, että tällä esityksellä tietoyhteiskuntakaareen lisätään niin sanottujen julkisesti säänneltyjen satelliittipalveluiden säännökset. Käytännössähän tämä tarkoittaa ilmeisesti Galileoa, mutta tämä määritelmä on tässä esityksessä sen verran epämääräinen, että se todennäköisesti voisi tarkoittaa muitakin palveluita. Mutta joka tapauksessa tämä on tosi hyvä asia, sillä satelliittipalvelut on yksi niistä asioista, joiden merkitys ihan perusinfrassa, kansalaisten arjessa ja viranomaisten toiminnassa kasvaa jatkuvasti. Ja tämä on senkin takia Suomelle erittäin tärkeä kysymys, että tämän niin sanotun lähiavaruuden tai yläilmakehän taloudellinen merkitys kasvaa, ja tässä sekä kansainvälinen säännöstö että sitten Suomen lainsäädäntö ovat itse asiassa ihan auki — sitä ei ole. On tosi hyvä, että me saamme tämänkin asian niin sanotusti lailliselle tolalle. Odotan mielenkiinnolla, arvoisa puhemies, mitä tästä valiokunnassa saamme kuulla.