Suullinen kysymys julkisten palveluiden yhtiöittämisestä (Eero Heinäluoma sd) | Suullinen kysymys ammatillisen koulutuksen säästöistä (Krista Mikkonen vihr) | Suullinen kysymys päivähoitomaksujen korottamisesta (Katja Hänninen vas) | Suullinen kysymys työllisyyden parantamisesta (Anna-Maja Henriksson r) | Suullinen kysymys koulukiusaamiseen puuttumisesta (Tiina Elovaara ps) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Hallituksessa on viime viikkoina tehty isoja ratkaisuja. Näillä näyttää olevan yksi yhteinen piirre, ja se on se, että hallitus on laajasti yhtiöittämässä julkista toimintaa. Yhteisessä päätöksenteossa olevia kaikille tarkoitettuja julkisia palveluita ollaan siirtämässä markkinoille.

Maanantaina kuultiin liikenneministerin esitys laittaa maantiet, rataverkko ja vesiväylät osakeyhtiöön. Liikkuminen Suomen teillä ja vesiväylillä on tarkoitus muuttaa maksulliseksi. Moni kansalainen kysyy, mihin Suomea oikein viedään.

Huomasin, että perussuomalaisten ryhmäpuheenjohtaja Terho sanoi, ettei hallituksella ole vaaleissa saatua valtakirjaa muuttaa teillä liikkumista maksulliseksi. Arvoisa pääministeri, mitä hallituksessa oikein tapahtuu? Onko perussuomalaisten arvio, ettei hallituksella ole valtakirjaa yhtiöittämisohjelmaan, onko se teidän mielestänne perusteltua?

Arvoisa puhemies! Minusta tästä yhtiöittämisestä on tehty turha mörkö. Tämä on kaukana yksityistämisestä, silloin kun haetaan erilaisia uusia rakenteita, joilla asioihin saadaan myöskin lisää läpinäkyvyyttä. Se, että ensinnäkin me haemme liikenneinvestointeihin, suuriin infrainvestointeihin, täysin uudenlaisia malleja, on minusta esimerkiksi pyrkimys, joka meidän kannattaa hyvin avoimesti, puhtaalta pöydältä käydä läpi. Tässä on kysymys selvityksestä, julkisesta keskustelusta, avoimesta sellaisesta, että löytyykö keinoja, joilla saisimme tehoa julkisten investointien vauhdittamiseen.

Mitä tulee sitten tähän liikennekaareen, niin päätimme myöskin, että kun on kysymys valtavan suuresta uudistuksesta, käymme ensin siitä julkisen keskustelun: pyydämme palautetta ja sen jälkeen sitten linjaamme hallituksen esityksen myöskin ottaen tämän näkökulman huomioon.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri, te ette nyt tainnut vastata minun kysymykseeni. Edustaja Terhohan sanoi, että näin suuren kokoluokan asioista pitäisi olla vaaleissa saatu valtakirja näin valtavien muutosten tekemiseen: että liikkuminen Suomen teillä ja vesiväylillä tehdään maksulliseksi. Silloinhan ei enää rakenneta yhteisillä verovaroilla koko maata palvelevia liikenneväyliä vaan raha tulee kuvaan mukaan.

Tällä on tietysti valtaisia vaikutuksia myös ihmisten tasa-arvon kannalta, ei vähiten aluepolitiikkaan, mutta myös maksukyvyn kannalta. Mitä tämä teidän markkinaohjelmanne tarkoittaa Pohjois- ja Itä-Suomelle, harva-asutuille seuduille?

Kysyn vielä kerran, miksi te ette puhuneet tästä valtaisasta yhtiöittämisaallosta vaaleissa yhtään mitään. Eikö ole vähän epäreilua vaalien jälkeen ottaa tämä ohjelmaan mukaan?

Arvoisa puhemies! Tämä ei nyt kyllä pidä paikkaansa. Esimerkiksi puolueeni ohjelmassa oli Infra Oy -ajatus, ja siitä käytiin julkista keskustelua myöskin tässä salissa — tai tuossa vanhassa salissa — useaankin otteeseen.

Teimme esityksiä siitä, että Infra Oy:n kautta saisimme julkiseen rahoitukseen vauhtia. Millä sitä sitten rahoitetaan? Tämä on juuri se kysymys, josta haluamme nyt käydä avointa keskustelua. Meillä löytyy digitalisoinnin kautta, digitaalisten palvelujen kautta, myöskin uusia liikennetoimintamahdollisuuksia, mitä kautta näitä investointeja voidaan rahoittaa. Meillä löytyy myöskin luonnollisia malleja, esimerkiksi siltayhteyksien rahoittamiseksi korvaamaan nykyisiä lossiyhteyksiä, joissa maksajana voi olla se tulevaisuuden elinkaari ja ne kustannukset, mitä yhteiskunnalla olisi siitä joka tapauksessa ollut.

Tätä keskustelua kannattaa käydä nyt hyvin avoimesti, uudistushenkisesti, ilman pelkoa ja näitä sanoja, jotka täällä vilisevät koko ajan: uhka, riski ja niin edespäin.

Arvoisa puhemies! Taisin istua noissa vaalikeskusteluissa itsekin teidän kanssanne keskustelemassa ja minä en kyllä muista sellaisia keskusteluja, joissa puhuttiin hyvinvointivaltion sijasta markkinavetoisesta yhteiskunnasta, mitä te olette nyt rakentamassa tällä omalla toiminnallanne.

Tämän päivän Hesarin haastattelussa totesitte, että puukkoja sataa sieltä ja täältä. Haluan nyt tässä ainakin todeta sen, että sosialidemokraatit tarjoavat vaihtoehtoja tähän keskusteluun. Me tarjoamme semmoista vaihtoehtoa, jossa kansalaisten yhdenvertaisuus toteutuu suomalaisessa yhteiskunnassa. Nyt se meidän pelkomme tässä hallituksen ilman mandaattia toteuttamassa yhteiskunnan isossa muutoksessa on se, että täällä tulee lompakko taas päättämään sen, kuka voi ostaa palveluita, kenellä ei ole rahaa siihen. Te olette rakentamassa yhteiskuntaa, jossa eriarvoisuus lisääntyy, jossa yhteinen tasavertainen kohtelu ihmisten kesken ei toteudu. Mitä vastaatte tähän?

Arvoisa puhemies! Tuo ei kyllä nyt pidä paikkaansa, etteikö Infra Oy olisi ollut keskustan vaaliohjelmassa. Se on takuulla ollut siellä. Olemme pitäneet sitä jatkuvasti esillä, ja nyt sitä asiaa, sitä kokonaisuutta, selvitetään.

Mitä tulee sitten tähän markkinavetoisuuteen: en näe kyllä tässä mitään ongelmaa, jos meillä on 100-prosenttisesti valtion omistamia yhtiöitä, joiden kautta sitten suoritetaan liiketoimintaa ja pystytään myöskin käyttämään niitä rahoitusinstrumentteja, mitä markkinoilla on.

Arvoisa rouva puhemies! Mitä te nyt tässä olette yhden vuoden aikana esittänyt: ensin te sanoitte, että te yhtiöitätte Suomen veronmaksajien omistamat metsät ja luonnon, sitten terveyspalvelut, (Hälinää) ja sitten, arvoisa puhemies, nyt sitten maantiet, tiet, vesiväylät ja rautatiet. Jos kerran on niin, että te sanoitte, että te tälle haitte valtakirjaa vaaleissa, niin fakta on se, että teidän varapääministeripuolueenne sanoi, että teillä ei ole valtakirjaa toteuttaa tätä hanketta. Se on melko kovasti sanottu. Ja jos kerran tässä on nyt vain kyse selvityksestä ja jos kerran toinen hallituspuolue on sitä mieltä, että teillä ei ole valtakirjaa toteuttaa tätä hanketta, niin minkä takia te haluatte tätä koko alaa pitää puolitoista vuotta löysässä hirressä? Onko se järkevää tai onko se ylipäätänsä edes mahdollista?

Arvoisa puhemies! Metsät, vedet ja luonto on yhtiöitetty teidän mukaanne. Neliösenttiäkään ei ole metsiä, ei vesiä eikä soita siirretty Metsähallitus-laissa yhtiön omistukseen. Minusta tämmöinen pelottelu ja väärän tiedon levittäminen (Hälinää) ei ole kyllä oikein. Minusta meidän pitäisi päästä tässä keskustelussa eteenpäin. Metsiä ei ole yhtiöitetty, mutta sitä liiketoimintaa, mitä tehdään metsissä, on yhtiöitetty. Minusta meidän pitäisi päästä tässä poliittisessa keskustelussa aivan uudelle tasolle. Meidän pitäisi pystyä puhumaan faktoissa.

Mitä tulee tähän Infra Oy:hyn ja sen valtakirjaan, kehysriihessä on yhdessä sovittu, että tämä on niin iso asia, että emme ota tähän hallituksena kantaa, vaan selvitämme huolella sen asian, ja näin tulemme myöskin toimimaan. Siitä on myöskin pöytäkirjamerkintä.

Arvoisa puhemies! Pääministeri oli viimeisessä vastauksessaan alussa oikeassa. On totta, että Metsähallitus-laissa, joka meidän mielestämme jo heikensi luonnonsuojelua aivan kohtuuttomasti, valtiolla säilyi maa- ja vesialueiden omistus ja yhtiö ei niitä omista. Mutta tässä olette ehdottamassa, siis teidän liikenneministerinne Berner on ehdottamassa, että koko tämä valtion väyläomaisuus yhtiöitettäisiin, ja tämä kertoo siitä, kuinka poikkeuksellisesta asiasta tässä on kysymys Suomen historiassa. Siis se, että toiminnan, joka on kansanvallan alaista — se, miten meidän väyläverkot toimii, mihin panostetaan, on kansanvallan arvovalintoja — te olisitte siirtämässä kaiken yhtiöön, joka toimii kaupallisin perustein, on massiivinen hanke, siinä on valtavasti riskejä, ja se eriarvoistaisi liikenteen kehittämistä.

Me vihreät kannatamme liikennepolitiikan modernisaatiota, sitä, että voitaisiin harkita verotuksen ja maksujen painopisteen muuttamista, sitä, että otetaan digitalisaatiota käyttöön, sitä, että voidaan vapauttaa kilpailua siellä, missä valtio hallitsee jo näitä verkkoja, mutta me emme hyväksy ajatusta siitä, (Puhemies koputtaa) että valtion ja demokratian hallinta verkoista heikkenisi. Mitä te vastaatte tähän?

Arvoisa puhemies! Hyvä, että oikaisitte tämän virheellisen tiedon siitä, että metsäomaisuutta olisi yhtiöitetty. Näin ei tosiaankaan ole tehty.

Mitä tulee tähän toiseen osaan kysymystä, niin me olemme todellakin päättäneet selvittää sen, että löytyisikö tätä kautta uusia tapoja löytää vauhtia julkisiin investointeihin, infrainvestointeihin. Meillä on syntynyt korjausvelkaa yli 2 miljardia vuosien aikana. Me emme pysty tällä hetkellä riittävästi investoimaan meidän julkiseen infraan. Minusta tämmöisessä keskustelussa, että me haemme nyt avoimesti uusia tapoja löytää rahoitusta ja vauhtia näihin investointeihin, jotka ovat ehdottomasti edellytyksenä sille, että me voimme pitää koko maata asuttuna, tukea niitä biohankkeita, biotehdashankkeita, mitä meillä on ympäri maan ja niin edespäin, on kysymys asian huolellisesta selvittämisestä.

Arvoisa puhemies! Autoilijat maksavat tälläkin hetkellä kai 8 miljardia ja pääasiassa kilometripohjaisena eli bensan hinnassa, ja tämä jos jokin rasittaa myös maaseudun asukkaita. Meidän ongelmahan infrassa on se, että investointikyky on mennyt olemattomiin. Minun ykköshallitukseni aikana ylijäämäkaudella kyettiin investoimaan lähes 3 miljardia, kakkoshallituksessa 2,1 miljardia, Kataisen hallituksessa 1,9 miljardia ja tällä kaudella enää 700 miljoonaa, ja ennustan, että seuraavalla vaalikaudella alijäämärajoituksista johtuen vain joitakin satoja miljoonia. Eikö tämän koko selvitystyön tavoitteena ole se, että infrainvestoinnit voitaisiin moninkertaistaa? Toisekseen, eikö ole niin, että lähtökohta koko suunnittelulle on se, että vaikka kyse olisi yhtiömuotoisesta toiminnasta, niin investointipäätökset pitää tehdä poliittisella tasolla?

Arvoisa puhemies! Juuri näin, tästä on kysymys, että me pääsisimme takaisin sinne vähintään 2 miljardin investoinnin tasolle, mikä on mielestäni se minimitaso, millä me pystymme pitämään suomalaisen infran kilpailukykyisenä, ja se on myöskin työpaikkojen syntymisen edellytyksenä. Nämä päätökset, olipa se malli mitä tahansa, ovat ilman muuta poliittisten päätösten takana. Ei näitä päätöksiä siirretä markkinavoimien tehtäväksi, vaan ne päätökset syntyvät tässä salissa.

Arvoisa rouva puhemies! Pääministeri viittasi siihen, että tätä uudistusta tarvitaan, jotta koko maa saadaan pysytettyä asuttuna. Itse kannan huolta nimenomaan siitä, kun nykyään liikenneväylät kustannetaan veroeuroilla ja ne tulevat progressiivisen verotuksen kautta, jolloin suurituloiset maksavat enemmän kuin pienituloiset, ja myöskin nyt, kun tämä muuttuisi tämän ehdotuksen mukaisesti erilaisilla maksuilla korvattavaksi, ne olisivat tasasuuruisia kaikille, ja erityisesti tuolla maaseudulla, Itä- ja Pohjois-Suomessa, on hankala löytää vaihtoehtoa omalle autolle, jolloin näille ihmisille lankeaisi suurempi vastuu. (Puhemies koputtaa)

Kysyn myös näistä maksuista. Kysyn: mihin perustuu se ajatus, että osakeyhtiö olisi läpinäkyvämpi ja sen toiminta seurattavampaa kuin budjettirahoitus?

Arvoisa puhemies! Kyllä nämä ovat tälläkin hetkellä tasamaksuja. Kyllä polttoaineesta me jokainen maksamme saman senttimäärän veroa, joka ikinen, riippumatta siitä, millä kulkuneuvolla ajamme. Ja täällä kyllä liikenne maksaa huomattavasti enemmän kuin mitä me pystymme tällä hetkellä käyttämään liikenneinfran kehittämiseen. Tästä tässä on kysymys.

Mitä tulee sitten haja-asutusalueiden korjausvelan pienentämiseen, niin tämä hallitus on tässä tiukassakin taloudellisessa tilanteessa pystynyt löytämään 600 miljoonaa euroa siihen, että pistämme haja-asutusalueiden tieinfraa kuntoon ja paikkaamme tästä korjausvelasta noin yhden neljäsosan näillä hankkeilla.

Arvoisa puhemies! Tällä viikolla on tosiaan käyty hieman väärinkäsitysten sävyttämää julkista keskustelua liittyen tähän tieväylien potentiaaliseen, mahdolliseen, yhtiöittämiseen. Hallituspuolueet todella ovat yksimielisesti sitoutuneet siihen, että asia selvitetään ja muodostetaan tästä jonkinlainen teoreettinen malli, jossa sitten mietitään näitä erilaisia vaihtoehtoja. Ja on aivan totta, että esimerkiksi oma kantani asiaan on se, että tämä on hyvin laaja kysymys, johon esimerkiksi perussuomalaiset ei vaaliohjelmassaan ottanut kantaa, ja mielestäni tämä pitäisi vaalien kautta neuvotella hallitusohjelmaan. Tämä on minun henkilökohtainen kantani. Mutta ei pidä liioitella eikä pelotella päätöksillä, joita ei ole tehty. On aivan selvää, että Suomessa teiden käyttö on perusoikeus, johon kaikilla tulee olla varaa, ja näin tulee olemaan myös jatkossa. Edelleen korostan: ei pidä pelotella päätöksillä, joita ei ole tehty. (Mika Niikko: Juuri näin!) Herra pääministeri, kysyn vielä kerran, jotta kaikki epäselvyys katoaa: mistä hallituspuolueet ovat sopineet ja mistä eivät?

Arvoisa rouva puhemies! Yhtiöittämisvimmassa ensin meidän kaikkien yhteiset sosiaali- ja terveyspalvelut aiotaan yhtiöittää, laittaa raa’asti markkinoille lastensuojelu, vanhustenhoito ja -hoiva, perusterveydenhoito, ja seuraavana askeleena samassa kehysriihessä te olette myös päättäneet lähteä selvittämään, ja ministeri selvästi suosittelemaan, sitä, että yhtiöitetään meidän tiet, meidän raiteet. Yhtiöittäminen on harppaus kohti yksityistämistä, se on päivänselvää.

Te perustelette tätä tämmöisellä italialaisella kikkailulla, jossa velkaa piilotetaan. Kyllä nämä samat rakennushankkeet voidaan tehdä ihan budjetin sisällä. Nyt te tavallaan laitatte ne rahat piiloon, vaikka valtio saa lainaa halvemmalla kuin yritykset. Pitkän tähtäimen suunnittelua tarvitaan, siinä te olette oikeassa. Modernisaatiota tarvitaan, siinä te olette oikeassa. Mutta yhtiöratkaisu: se on puhtaan ideologinen, ja sitä ei tarvita. Kysymykseni onkin, pääministeri Vanhanen... — Sipilä (Naurua) — mitä luulette, pyöriikö Santeri Alkio haudassaan? (Naurua)

Ehkä pääministeri Vanhanen voi vastata, arvoisa puhemies, mutta jatkan kuitenkin, ilmeisesti kysymys oli tarkoitettu minulle.

Minulle Santeri Alkio on yhteiskunnan intohimoinen uudistaja, ja minusta tämä keskustelu osoittaa sen, kuinka kaukana apatiassa tämäkin sali on, kun puhutaan uudistamisesta. Pelko ohjaa keskusteluja. Minä olen kuullut täällä pelkästään sitä, (Välihuutoja — Puhemies koputtaa) että mitä ei saa tehdä, mitä riskejä tässä on, mitä uhkia tässä on. Mutta kukaan ei ole vielä nähnyt täällä mahdollisuuksia näissä esityksissä. Ei kai tämä nyt voi, hyvänen aika sentään, olla ongelma, jos me haluamme selvittää tällaisen asian ja katsoa sen plussat ja miinukset ja sen pohjalta käydä sitten keskustelun ja tehdä yhdessä päätöksiä? Jos se ei johda parempaan, niin pitäydytään entisessä. Tätä kutsutaan uudistamiseksi.

Arvoisa rouva puhemies! Kerron, mitä tapahtui viime jaksossa eli viime vaalikaudella, kun perustimme parlamentaarisen korjausvelkatyöryhmän, ja sieltä kumpuaa tämänkin toiminnan toimeksianto. Tuo työryhmä kiinnitti huomiota kolmeen asiaan: 2,5 miljardin korjausvelkaan, siihen, että meidän pitää pyrkiä pitkäjänteiseen liikenneinfran suunnitteluun, yli vaalikausien ulottuvaan, ja siihen, että tuodaan uusia rahoitusmalleja eduskunnan harkittavaksi, millä infraverkon rahoittaminen turvataan.

Tätä työtä hallitus nyt tässä tekee eli pyrkii pitkäjänteiseen suunnitteluun, uuteen rahoitusmalliin, ja tämä oli parlamentaarinen työryhmä, jonka työn yksimielisesti kaikki eduskuntapuolueet viime kaudella allekirjoittivat. (Välihuutoja) Ja nyt hallitus tekee sitä työtä, tuo lausunnoille tämän esityksen, jotta kaikki voivat sitä kommentoida. Nyt se on arvioitavana, ja tästä mennään sitten eteenpäin.

Kysyn pääministeri Sipilältä: miten arvioitte, pystytäänkö tällä nykyisellä vuosittaisella budjetoinnilla tai neljän vuoden kehysbudjetoinnilla vastaamaan tähän 2,5 miljardin kor-jausvelkahaasteeseen (Puhemies koputtaa) ja tähän 2 miljardin investointitarpeeseen, joka meillä vuosittain (Puhemies: Aika on jo täynnä!) edessä on?

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä julkinen talous ei pysty kantamaan näin suurta investointiohjelmaa budjettitaloudesta. Sen takia meidän kannattaa käydä rauhallinen keskustelu selvitysten pohjalta, löytyisikö siihen uusia instrumentteja, uusia elementtejä, joilla pystyisimme takaamaan sen, että suomalainen infra säilyy kilpailukykyisenä ja sitä kautta suomalainen työ, suomalaiset työpaikat, ja että pystytään säilyttämään koko maa asuttuna. Kyllä tämä on surkeaa katsoa nyt tätä suomalaisten teiden kuntoa ja sitä, kuinka korjausvelka näkyy tuolla maakunnissa, varsinkin kun nyt taas tulee rospuuttoaika ja niin edespäin.

Meidän pitää saada tähän iso muutos aikaiseksi, ja iso muutos yleensä vaatii vähän poikkeuksellista ajattelua, ihan uudenlaista uudistusmieltä, ja sitä minä peräänkuulutan tältä porukalta, että mietitään yhdessä, (Puhemies koputtaa) katsotaan yhdessä, olisiko tässä syttöjä isolle uudistukselle.

Arvoisa puhemies! Pääministeri, te sanoitte äsken, että haette yhtiöittämisellä tehoa nimenomaan julkisiin investointeihin. Tämä sama ilmeisesti pätee ajatuksessanne myös sosiaali- ja terveyspalveluihin, koska linjaukset sielläkin ovat samansuuntaisia.

Kävin itse maanantaina neuvolassa kotikaupungissani. Sain aivan mahtavaa palvelua. Olen tyytyväisempi palveluiden käyttäjä, niin kuin varmaan kaikki ovat. En oikein ymmärrä ajatusta siitä, että esimerkiksi neuvoloiden yhtiöittämisellä olisi jotain lisäarvoa palveluiden käyttäjille — siis tässä järjestelmässä, joka on maailmankuulu ja josta me olemme tunnettuja. Mitä ihmeen lisäarvoa yhtiöittämisellä on esimerkiksi neuvolatoiminnalle? Ja nyt pyydän pääministeriltä tähän vastausta.

Arvoisa puhemies! Olette aivan oikeassa siinä, että suomalainen neuvolajärjestelmä on aivan maailman huippua, niin kuin moni osa suomalaisessa terveydenhuollon järjestelmässä, aivan maailman huippua. Se, lukeeko siellä terveydenhoitajan palkkanauhassa kunta työnantajana, kuntayhtymä työnantajana vai nyt sitten tulevaisuudessa maakunnan omistama yhtiö tai maakunnan omistama osuuskunta, ei vaikuta siihen, että me edelleenkin pystymme käyttämään näitä järjestelmämme parhaita puolia. Emmehän me nyt hölmöjä ole ja tuhoa suomalaisen terveydenhuollon järjestelmän parhaita osia. Eihän tässä siitä ole kysymys. Tässä on kysymys tuottamisen ja järjestämisen erottamisesta toisistaan.

Puhemies Maria Lohela

Vielä edustaja Heinäluoma.

Arvoisa puhemies! Moni kakku päältä kaunis, ja kyllä te maalaatte tälle teidän yhtiöittämisvimmallenne loistavat tulokset. Se on semmoinen hokkuspokkus-temppu, joka tehdään, että kun rahat ja toiminta siirtyvät täältä, valtiolta, osakeyhtiöön, niin jostain tulee sinne lisää rahaa. Mistä se lisäraha mahtaisi sinne tulla? Se tulee käyttäjämaksuina, eikö niin? Käyttäjämaksuina! Te peritte siis tavallisilta kansalaisilta tavallisen tien käytöstä maksun koko maassa, ja osakeyhtiö ryhtyy määräämään tätä hinnoittelua, ja sitten eduskunta saa katsoa sivusta ja esittää hurskaita toiveita, mitä siellä pitäisi tehdä.

Oppositio ei ole tässä kritiikissään aivan yksin — luen tästä liikenneministeriön entisen kansliapäällikön lausunnon: "Tie- ja ratainvestointeja koskevien päätösten tulee kansanvaltaisesti hallitussa maassa olla poliittisia päätöksiä eikä niitä voida delegoida jollekin valtionyhtiölle." Onko teillä kertoa eduskunnalle, mistä tulee tämä lisäraha, jota tavalliset suomalaiset eivät joutuisi maksamaan käyttömaksuina?

Arvoisa puhemies! Nämä tulevat olemaan edelleenkin tästä edespäin poliittisia päätöksiä, niin kun moneen kertaan on todettu, (Eduskunnasta: Mistä raha?) eli tämä toinen osa kysymystä on vastattu tässä.

Mistä sitten tulevat tulot sinne? Kerron yhden esimerkin tuosta oman kotikuntani läheltä: Hailuodon silta. Tällä hetkellä siinä kulkee lossi, jonka kulut ovat x miljoonaa euroa. Sitten se lossi pitäisi uusia, ja silta maksaa 60 miljoonaa euroa noin suurin piirtein. Me pystymme 12 vuoden takaisinmaksuajalla rakentamaan siihen sillan ottamalla huomioon sen, että meillä jäävät sitten nämä lossikulut pois ja meillä jäävät ne investointikulut sieltä pois. Tämä on yksi käytännön esimerkki siitä, (Hälinää) ja silloin me pystymme (Puhemies koputtaa) saamaan myöskin valtion budjetin ulkopuolelta rahaa tämän rahoittamiseksi, koska siinä on selkeä takaisinmaksusuunnitelma. Tämä on yksi esimerkki siitä. Näitä esimerkkejä löytyy miljoonia.

Arvoisa puhemies! Hallitus on kohdentamassa valtavan, 190 miljoonan euron säästön ammatilliseen koulutukseen ensi vuodesta alkaen. Tämä tarkoittaa sitä, että oppilaitokset joutuvat etsimään 10 prosentin säästöt toiminnoistaan. Oppilaitokset ovat tehneet tehostamista ja toiminnan järkeistämistä jo ennen näitä uusia säästövaatimuksia, siltä osin keinot on pääosin jo käytetty. Käytännössä nämä uudet säästöt joudutaan etsimään vähentämällä opetusta, karsimalla ammatillisten oppilaitosten verkkoa ja vähentämällä aloituspaikkoja. Monilla alueilla ei tänäkään päivänä riitä kaikille nuorille koulutuspaikkaa ja monet 15—16-vuotiaat joutuvat lähtemään kauas kotoaan tahtomattaan koulutuksen perään. Kysynkin opetusministeriltä: kuinka paljon hallitus arvioi aloituspaikkojen edelleen vähenevän, ja miten hallitus arvioi aloituspaikkojen vähenemisen vaikuttavan siihen, että kaikille peruskoulun päättäville nuorille löytyy jatkokoulutuspaikka?

Puhemies Maria Lohela

Pyydän nyt, että edustajat välttävät tätä muuta keskustelua, niin että kuullaan kysymykset ja kuullaan vastaukset. Ja nyt on ministeri Grahn-Laasosen vuoro puhua.

Arvoisa puhemies! Hallitus on erittäin sitoutunut tähän ja tulee pitämään kiinni siitä, että jokaiselle peruskoulunsa päättäneelle nuorelle löytyy koulutuspaikka toiselta asteelta — tästä pidämme tiukasti kiinni — samoin kuin apua ongelmiin, mikäli on sellaisia ongelmia, jotka estävät opiskelun, jotta sitten voidaan tasoittaa tietä päästä niihin opintoihin mahdollisimman nopeasti.

Edellinen hallitus valmisteli ammatilliseen koulutukseen mittavia leikkauksia, 260 miljoonaa, jos muistan summan oikein, ja tämä esitys kaatui ja jäi sitten perinnöksi seuraavalle hallitukselle. Me olemme päättäneet rakentaa ammatillisen koulutuksen 190 miljoonan euron säästöjen toteuttamiseksi rakenteellisen uudistuksen, niin kutsutun ammatillisen koulutuksen reformin, jossa uudistetaan koko ammatillinen koulutus: sen lainsäädäntö, rahoitus, tutkinnot, toimintatavat ja järjestäjärakenne vapaaehtoisten fuusioiden pohjalta. Tämä on saanut erittäin innostuneen vastaanoton, nimenomaan tämä rakenteellinen uudistus ja toimintatapojen uudistaminen — työpaikoilla tapahtuvan oppimisen lisääminen, osaamisperusteisuus, opiskelijalähtöisyys — tässä uudistuksessa, ja teemme sitä uudistusta motivoituneesti yhdessä ammatillisen koulutuksen kentän kanssa.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksen tästä aiheesta, ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! Hallitus on tekemässä reformia, mutta säästöt aiotaan kuitenkin ottaa käyttöön jo ennen kuin tämä reformi on valmis, joten oppilaitokset joutuvat etsimään nykyisen lainsäädännön mukaisesti säästöt nykyisestä toiminnastaan. Käytännössä tämä varmasti merkitsee sitä, että lähiopetusta vähennetään merkittävästi edelleen, kun jo nytkin monien käytännön taitojen oppiminen uhkaa jäädä heikolle tasolle, kun opetuksessa ei ole riittävästi käytännön harjoittelua — hitsaamista kun on vaikea oppia videolta. Omatoimiset ja lahjakkaimmat opiskelijat kyllä pärjäävät, hieman heikommat eivät näillä menetelmillä saavuta ammattitutkintoa. Miten hallitus aikoo varmistaa, ettei opetuksen laatu heikkene ja että nuoret saavat riittävät ammatilliset valmiudet koulutuksen aikana?

Arvoisa puhemies! Ammatillisen koulutuksen uudistuksessa keskeistä on nimenomaan yksilölliset polut, se että rakennetaan opiskelijan tarpeista lähtevä ammatillinen koulutus. Meistä jokainen ei välttämättä opi koulunpenkillä istuen, niin kuin perinteisessä koulumuodossa, vaan moni meidän nuorista oppii paljon paremmin esimerkiksi tekemällä. Ja siitä syystä tässä reformissa lisätään työpaikoilla tapahtuvaa, siis käytännönläheistä, oppimista, mutta huolehditaan toki myöskin siitä, että riittävät yleiset valmiudet saavutetaan, jotta pärjää elämässä silloinkin, kun muutosta tapahtuu väistämättä ja työpaikkoja katoaa ja uusia syntyy ja niin edelleen. Se on tässä ammatillisen reformissa aivan keskiössä. Viime viikolla julkistettiin selvitysmiesten raportti ja esitys uudesta koulutussopimusmallista, joka tuo ammatilliseen koulutukseen tämän työpaikalla tapahtuvan oppimisen elementtejä. Kaiken kaikkiaan tämä uudistus mielestäni vie ammatillista koulutusta erittäin paljon eteenpäin, ja sen myös aistii siitä ilmapiiristä, mikä tämän uudistuksen ympärillä on näistä talouden tiukoista realiteeteista huolimatta.

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen jalona ja aivan oikeana tavoitteena on turvata koulutuspaikka jokaiselle nuorelle, joka peruskoulunsa päättää. On kuitenkin suuri ero sillä, missä tuo koulutuspaikka sijaitsee.

Näkisin, että tällaisia uudistuksia ja merkittäviä leikkauksia ammatilliseen koulutukseen suunniteltaessa olisi todella realistisesti arvioitava se, mikä on vaikutus koulutusverkkoon. Olisi myös huomioitava nuoren näkökulma, ehkäpä perheidenkin, kun puhutaan 15—16-vuotiaista.

Kysyn kuitenkin ministereiltä, oletteko arvioineet, mitkä ovat näitten ammatilliseen koulutukseen suunniteltujen leikkausten aluetaloudelliset vaikutukset. Sillä on myös väliä aluetalouksille, missä koulutuspaikkoja on, missä on opiskelevia nuoria ja tulevaisuudessa ammattilaisia tekemässä työtä, aloittamassa yritystoimintaa.

Arvoisa puhemies! Nimenomaan alueiden elinkeinoelämän ja työelämän mukaan saaminen koulutuksen järjestäjien kanssa hyvään yhteistyöhön on ihan tässä reformin ytimessä, samoin kuin se, että mielestäni on erittäin tärkeää, että toisella asteella ammatillinen koulutus on vetovoimaista ja hyvin saavutettavissa. Ja juuri näitä asioita pohdimme tämän reformin valmistelun yhteydessä.

Samaan aikaan sitten pystymme tekemään myöskin vapaaehtoispohjalta järjestäjärakenteen kehittämistä.

Kerron omasta kotikaupungistani Forssasta hyvän esimerkin. Siellä oli aiemmin kaksi ammatillisen koulutuksen järjestäjää: FAI, joka järjesti nuorille koulutusta, ja Faktia, joka järjesti koulutusta aikuisille. Ja nämä kaksi fuusioitiin toisiinsa saman kaupungin sisällä. Syntyi uusi ammatillinen koulutus, jossa on enemmän mahdollisuuksia: yhteiset laitekannat, yhteiset tilat, saatiin säästöä tilakustannuksista ja näistä laitteista. Nuoret ja aikuiset opiskelevat osittain yhdessä, millä on ollut positiivista vaikutusta myöskin siihen opiskeluyhteisöön ja monia muita hyviä vaikutuksia.

Eli näihin uusiin malleihin kannattaa suhtautua aika ennakkoluulottomasti.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kaavailemalla aikataululla on todellakin vaarana, että toimenpiteet johtavat ainoastaan siihen, että sopeutetaan toimintaa, ilman että keretään ja pystytään kehittämään opetusta ja toimintaa.

Toinen suuri ongelma, joka liittyy tähän kokonaisuuteen, hyvin hankalaan kokonaisuuteen, on kiinteistöjen luovutusrajoitukset. Kun toiminta supistuu, ei tarvita yhtä paljon kiinteistömassaa, mutta kiinteistöjä ei voida luovuttaa eteenpäin. Mitä hallitus aikoo tehdä tälle asialle?

Fru talman! Finansministeriet publicerade nyligen en rapport ur vilken det framgick att antalet undervisningstimmar inom yrkesutbildningen under 2014 sjönk med hela 5 procent, samtidigt som antalet studerande ökade med över 8 procent.

Miten hallitus aikoo varmistaa, ettei opetustuntien määrä vähene entisestään nyt, kun hallitus valmistelee (Puhemies koputtaa) tätä uutta lainsäädäntöä?

Arvoisa puhemies! Kiinteistöjen luovutusrajoituksiin liittyen on ollut ongelmia. Ja niitä on nyt opetus- ja kulttuuriministeriössä ratkottu, niin että koulutuksen järjestäjät pääsisivät nykyistä joustavammin eroon ylimääräisistä kiinteistöistä, jotka aiheuttavat runsaasti kustannuksia, ja tästä syntyviä säästöjä voidaan sitten kohdentaa enemmän opetuksen tarpeisiin.

Ja mielestäni on tärkeää, että nimenomaan panostetaan siihen opetuksen laatuun ja pedagogiikkaan ja pyritään varmistamaan ne yksilölähtöiset polut ja jokaiselle opiskelijalle räätälöidyt polut. Esimerkki vaikkapa: Usein aikuisten koulutuksessa on sellaista päällekkäisyyttä, että edellytetään oppimaan samoja asioita, joita on jo opittu esimerkiksi työelämässä tai aiemmilla koulutuspoluilla. Elikkä olisi järkevää tunnistaa paljon paremmin tämä aiemmin hankittu osaaminen ja opettaa sen sijaan niitä asioita, joita opiskelija ei vielä hallitse. Ja tätä esimerkiksi on yksilöllisten polkujen rakentaminen parhaimmillaan.

Arvoisa rouva puhemies! Arvoisa ministeri! Uudistukset ovat hyviä asioita, ja niitä pitää kannattaa — myös edelliset hallituskaudet ovat jo tehneet hyviä uudistuksia ammatillisella puolella.

Mutta sinänsä on väärin sanoa, että tehdään reformia leikkausten päälle ja uhalla. Tällä hetkellähän leikkaukset tehdään ensin ja sitten tuodaan nämä teidän kuuluisat reformit, ensi vuonna tehdään jo mittavat säästöt. Nyt on muutenkin tulossa useita uudistuksia hyvin nopealla aikataululla, enemmänkin tarvittaisiin nyt siirtymäaikaa näille oppilaitoksille ja ennen kaikkea työrauhaa.

Onko teillä hallituksella olemassa edes jonkinlaista kokonaisohjausta siitä, mihin päin ollaan menossa? Ja sanoitte äsken, että lähiopetukseen ei tule muutoksia tai vaikeuksia. Oletteko sitä mieltä, että lähiopetusta vähentämällä ammattitaito säilyy samalla tavalla?

Arvoisa puhemies! Edelliseltä hallitukselta nimenomaan jäi tekemättä se rakenteellinen uudistus — senhän takia me tässä tilanteessa olemme.

Ja toisaalta täytyy sanoa, että kun tätä valmistelua olen tässä vienyt eteenpäin, niin olen jopa iloinen siitä, että edellisen hallituksen niin sanottu rakenteellinen uudistus, joka ei sisältänyt rakenteellisen uudistuksen elementtejä, kaatui silloin eduskunnassa viimeisellä viikolla, koska nyt voimme tehdä aidosti paremman mallin, jossa uudistuvat kaikki ammatillisen koulutuksen osat.

Se näkyy myöskin näistä kentän reaktioista: (Hälinää — Puhemies koputtaa) että vaikka taloustilanne on tiukka, vaikka joudumme tekemään myöskin säästöjä, niin rakennetaan ihan uudenlaista ammatillista koulutusta, joka vastaa paremmin tulevaisuuden muuttuviin osaamistarpeisiin. Maailma näyttää tulevaisuuden ammattilaisten silmin aivan toisenlaiselta, mitä työmarkkinat ovat olleet tähän asti tai mitä ne ovat nyt.

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus ei valitettavasti tule jäämään historiaan tasa-arvon edistäjänä, päinvastoin. Hallituksen kovat säästötoimet niin varhaiskasvatukseen, koulutukseen kuin kansalaisten toimeentuloon ja työelämään tulevat varmasti heikentämään kansalaisten tasa-arvoa ja lisäämään eriarvoisuutta. Nyt hallituksen esitys korottaa päivähoitomaksuja iskee erityisesti keskituloisiin perheisiin, ja vaarana on, että maksut muodostuvat jopa työssäkäynnin esteeksi.

Arvoisa puhemies! Koska eilisessä täysistunnon keskustelussa ei ollut tasa-arvoministeri paikalla, kysyisinkin nyt ministeri Rehulalta, miten päivähoitomaksujen korotus edistää hallituksen tavoitetta työllisyysasteen nostamisesta. Vai eikö tämä tavoite koskekaan naisia? Ja toiseksi kysyisin, miksei esityksestä ole tehty kunnollista lapsi- ja sukupuolivaikutusten arviointia.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä tasa-arvon tavoite koskee naisia, niin kotona olevia naisia kuin työssä olevia naisia.

Toisekseen, päivähoitomaksujen varhaiskasvatukseen liittyvien maksujen osalta tämä on lainvalmistelua, jossa on nyt laki tuotu eduskuntaan niillä tiedoilla, jotka lainvalmistelun tässä vaiheessa ovat olleet mahdollisia tuottaa. Se työ jatkuu nyt sitten eduskunnan osalta. Tehdään niin hyvä työ kuin mahdollista on.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! Useat kunnat eivät ole ottaneet käyttöön hallituksen heikennyksiä varhaiskasvatukseen. On hienoa, että monissa kunnissa on päätetty pitää kiinni subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta eikä ole lähdetty kasvattamaan ryhmäkokoja. On mahdollista, että osa kunnista ei tule myöskään korottamaan päivähoidon asiakasmaksuja, ellei hallitus sitten pakota kuntia korottamaan niitä. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa perheet eivät saa yhdenvertaisia varhaiskasvatuspalveluita ympäri maata ja eriarvoisuus kasvaa. Hyvä perheministeri Rehula: Miten aiotte puuttua siihen, että kaikki perheet saavat hyviä, helposti saatavilla olevia ja kohtuuhintaisia varhaiskasvatuspalveluita ympäri maan? Miten siis takaatte perheiden yhdenvertaisuuden koko maassa?

Puhemies Maria Lohela

Ministeri Grahn-Laasosen vastuualueella on varhaiskasvatus.

Arvoisa puhemies! Tässä kysyttiin varhaiskasvatuksesta hyvin laajasti. Suomalainen varhaiskasvatus on erittäin laadukasta, ja sen pedagogiikkaa jatkuvasti kehitetään. Tarjoamme varhaiskasvatusta vähintään 20 tuntia jokaiselle lapselle. Tässä käytiin keskustelua näistä varhaiskasvatuksen maksuista, joihin liittyy maksukertymän lisääminen 54 miljoonalla eurolla. Tämä tavoite on hallitusohjelmassa.

Mutta haluan kysyä: kun tähän uudistukseen sisältyi toki maksujen korotuksia mutta siinä on huomioitu sosiaalinen oikeudenmukaisuus siten, että ensinnäkin kaikkein pienituloisimpien perheiden maksut ovat jatkossakin nolla euroa eli ei maksuja lainkaan, ja sitten yksinhuoltajaperheillä ja pienillä perheillä maksuja jopa pienennetään, eli yksinhuoltajien on tämän uudistuksen myötä kannattavampaa ottaa työtä vastaan, niin vastustatteko te tätä uudistusta?

Puhemies Maria Lohela

Ministeri Rehula täydentää nyt.

Arvoisa rouva puhemies! Edellisessä aiheessa, tai aiemmin tänään täällä kyselytunnilla, käytiin keskustelua siitä, mitä yhtiöittäminen vaikuttaa palvelujen sisältöön. Tässä on edustaja Hännisen kysymyksessä sama näkökulma, jota ei sovi unohtaa. Meillä säilyy jatkossakin lastensuojelulaki. Meillä säilyy jatkossakin vanhuspalvelulaki. Meillä on jatkossakin ministeri Grahn-Laasosen vastuulla oleva varhaiskasvatuslainsäädäntö. Ei se mihinkään häviä.

Toisaalta järjestämisvastuu palveluista on kunnalla: laittaa toimeen ne lainsäädännöt, joilla on velvoite, ja lähtökohtaisesti ei vain velvoite, vaan myös se toimeenpanon välttämättömyys siitä, että yhdenvertaisuus koko maassa toteutuu. Me olemme tilanteessa, jossa kuntayksikkö on esimerkiksi sote-palveluiden osalta osoittautunut liian pieneksi vastuunkantajaksi yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Mutta ei unohdeta tässä keskustelussa sitä, että muutetaan toimintatapoja, mutta sisältölainsäädäntöä ei olla muuttamassa mihinkään.

Arvoisa puhemies! Kyllä me vasemmistoliitossa tuemme nimenomaan sitä, että pienituloisten yksinhuoltajien päivähoitomaksut laskevat, mutta kyllä meitä samalla myös hämmentää se, että te haette yli 50 miljoonaa euroa säästöjä päivähoitomaksuja korottamalla. Tämä kohdistuu nimenomaan pienituloisiin lähihoitajiin, sairaanhoitajiin, lastenhoitajiin, joilta leikataan jo nyt ja säästetään paljon. Kaikki nämä leikkaukset kohdistuvat pienipalkkaisiin naisiin.

Arvoisa ministeri, miten tuloerot kasvavat näiden päätösten myötä? Entä miesten ja naisten väliset palkkaerot? Missä viipyy tasa-arvo-ohjelma? Useita kysymyksiä, joita voi liittää tähän kysymykseen, kun liikutaan tällä sektorilla päivähoidon osalta.

Arvoisa rouva puhemies! Tasa-arvo-ohjelman osalta ollaan tilanteessa, jossa tällä tietoa huomenna on julkistettavissa samapalkkaisuusohjelma. Se tulee olemaan yksi olennainen osa työelämän tasa-arvokeskustelua, sitä konkreettisten toimenpiteiden listaa, jolla pyritään kaventamaan naisen ja miehen välistä euron eroa, joka tällä hetkellä on vajaa 17 senttiä. Työmarkkinajärjestöt ovat vahvasti sitoutuneet siihen, että samapalkkaisuusohjelma on olemassa, ja tosiaan, sen julkaiseminen on huomenna. Koko tasa-arvo-ohjelman osalta aletaan olla kalkkiviivoilla.

Arvoisa rouva puhemies! Lasten ja perheiden hyvinvoinnin vahvistaminen on yksi hallitusohjelman tavoitteita, ja lapsiperheiden toiveet nousivat korkealle, kun hallitukseen nimettiin oikein perheministeri. Nyt kuitenkin hallituksen perhepolitiikka on valitettavasti näyttäytynyt erilaisina perhetukien ja palveluiden heikennyksinä. Nyt tarvittaisiin myönteisiä viestejä, sillä syntyvyys on laskenut jo nälkävuosien tasolle. Jos halutaan väestön ikärakennetta ja kestävyysvajetta korjata, niin tarvittaisiin niitä myönteisiäkin viestejä perheille.

Annan teille nyt, perheministeri Rehula, mahdollisuuden: mitä myönteistä, konkreettista te lupaatte lapsiperheille, mitä perhemyönteisiä uudistuksia olette tekemässä?

Arvoisa rouva puhemies! Tähän pelon lietsonnan ja pessimismin kierteeseen, joka tässäkin salissa tänäänkin on ollut liikkeellä: Ne uutiset ja viestit siitä, mitä muutoksia parempaan yritetään tehdä, eivät tavoita. Good news is not news.

Meillä yksi hallituksen 26:sta kärkihankkeesta on lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma, ja sen osalta odotukset ovat todella kovat: muuttaa toimintatapoja, muuttaa paljon puhuttuja hyviä käytäntöjä sellaisiksi, että esimerkiksi lapsiperheet saisivat nykyistä enemmän kotipalveluja, muuttaa toimintatapoja niin, että niin sanotut hyvät käytännöt ennalta ehkäisevissä palveluissa voisivat levitä koko maahan. Koulun ja kodin yhteistyöstä ministeri Grahn-Laasonen varmasti pystyy — ja tiedänkin, että pystyy — oman viestinsä kertomaan. Meillä on useita hyvin käytännönläheisiä toimenpiteitä, joilla (Puhemies koputtaa) pyritään huolehtimaan siitä, että esimerkiksi syrjäytymistä kyetään vähentämään.

Arvoisa puhemies! Sukupuolivaikutusten arviointi lainsäädännössä (Hälinää — Puhemies koputtaa) ei muuta lakia tasa-arvoiseksi — sen muuttaa vasta se, että otetaan huomioon nuo vaikutukset. Ja jos me nyt ajattelemme vaikkapa tätä päivähoitomaksua, niin VATT on tutkinut, että jos kotihoidon tukea lisätään 100 eurolla, niin se heikentää naisten työllisyysastetta 3 prosentilla. Ja nyt, jos me ajattelemme toisinpäin — nämä eivät tietenkään mene aivan yksi yhteen — että perheessä päivähoitomaksut nousevat toistasataa euroa, niin voidaan olettaa, että silloin, kun isä on kohtuullisen hyvätuloinen ja äiti matalapalkka-alalla, äidin työssäkäynti ei kerta kaikkiaan kannata. Kysyisinkin pääministeriltä: oletteko te huolissanne naisten työllisyysasteen kehityksestä?

Arvoisa puhemies! Olen huolissani niin naisten kuin yleisestä työllisyysasteen kehityksestä Suomessa, sen eteen tehdään kovasti toimia. Huomenna tulee ministeri Rehulan kertoma tasa-arvo-ohjelma, nimenomaan tasa-arvoista palkkaa koskeva ohjelma, ja minulla on sitä kohtaan paljon odotuksia. Se on kolmikannassa neuvoteltu. Toivottavasti nyt päästään todella eteenpäin siltä pohjalta, mitä siitä huomenna kuulemme.

Arvoisa rouva puhemies! Hallitusta voi tosiaan kritisoida siitä, että toinen käsi ei tiedä, mitä toinen tekee. Meillä kaikilla on tiedossa se, että Suomessa on heikko työllisyysaste ja naisten toimeentulo on heikompi kuin miesten toimeentulo, jos katsotaan palkkakertymiä. Silti te teette joka viikko sellaista politiikkaa, jolla te heikennätte naisten mahdollisuuksia osallistua työelämään. Tuossa edustaja Filatov otti hyvin esiin sen, miten päivähoitomaksujen korotus nimenomaan heikentää naisten mahdollisuutta osallistua työelämään.

Samoin se politiikka, mitä te teette esimerkiksi omaishoidon tuen alueella, tulee vaikuttamaan siten, että naisten työssäkäynnin edellytykset heikkenevät, näin lausuvat asiantuntijat. Tästä varmaan tullaan keskustelemaan lisääkin tässä salissa eri yhteyksissä. Mutta kysyisin nyt kuitenkin, että teettekö te hallituksessa lainkaan arviointeja siitä, miten teidän päätöksenne, tekonne vaikuttavat käytännössä naisten mahdollisuuksiin osallistua työelämään.

Arvoisa rouva puhemies! Nämä kyselytunnit ovat myös ministerin suuntaan informatiivisia. Tämä oli kyllä minulle uutinen, että omaishoidon tuen, perhehoidon kehittäminen ja selkeästi uudelle tasolle vieminen, niitä harvoja asioita, joihin hallitus panostaa merkittävällä tavalla lisäeuroja, on jotenkin tasa-arvon näkökulmasta kielteinen. (Hälinää) Tämä oli uusi tieto. Hyvä, että täällä tällaista tietoa on, mutta toivon, että se perustuu faktoihin.

Toisekseen, arvoisa puhemies, nämä hallituksen päätökset niiltä osin kuin niissä on tasa-arvokysymyksiä: te, jotka olette olleet hallituksen jäseninä, tiedätte, että ulkoa liimaten ei tasa-arvo toteudu, vaan se pitää olla valmistelussa mukana ja niin sanottu tasa-arvon valtavirtaistaminen on se työkalu, josta yritetään muistamalla muistuttaa eri ministeriöihin, että eri lakien valmistelun yhteydessä tasa-arvonäkökulma mukana on.

Arvoisa puhemies, värderade fru talman! I svenska folkpartiet har vi länge talat om att vi behöver fler (Puhemies koputtaa) som jobbar. Det är med arbete vi skapar välfärd i vårt land, och det är på det sättet vi kan finansiera framtiden. Vi måste få ekonomin på fötter igen.

Myös hallitus on meidän kanssamme samaa mieltä siitä, että tarvitaan lisää työpaikkoja ja useamman ihmisen osallistumista työelämään. Tämä on hyvinvointiyhteiskuntamme rahoituksen ja ylläpitämisen kannalta aivan välttämätöntä.

Viime viikolla valtiovarainministeriö julkaisi taloudellisen katsauksensa, joka ennakoi 69 prosentin työllisyysastetta vuoteen 2018 mennessä, ja hallituksella puolestaan on 72 prosentin työllisyysasteen tavoite vaalikauden loppuun mennessä. On selvää, että ne toimenpiteet yrittäjyys- ja työllisyyspakettien kautta, jotka nyt hallitus esittää, eivät tule riittämään. Näin ovat myös ekonomistit muun muassa VATTista ja Suomen Yrittäjistä lausuneet Helsingin Sanomissa. (Puhemies koputtaa) Sen takia kysyn pääministeriltä: Millä lisäkeinolla (Puhemies koputtaa) aiotte tulla tähän 72 prosentin työllisyystavoitteeseen?

Arvoisa puhemies! Tämän julkisen talouden suunnitelman pohjalla vuoteen 2019 on ennuste, joka johtaa 69,4 prosenttiin työllisyysasteena. Meidän tavoitteemme on 72, eli kurottavaa riittää. Yhteiskuntasopimuksen on arvioitu täyttävän tuosta erosta noin prosenttiyksikön, vähän yli. Päästään pikkasen yli 70:een näillä toimilla, mitkä ovat siellä sisällä, ja sitten yhteiskuntasopimuksella. Sen lisäksi me julkistimme yrittäjyys- ja työllisyyspaketin, joka kuroo tuosta jäljellä olevasta noin puolestatoista prosenttiyksiköstä osan. Ja sen lisäksi me valmistelemme kehysriiheen lisätoimia, joilla yritämme vielä löytää lisäkeinoja siihen, että tuo 72 prosenttia täyttyisi. Julkisen talouden suunnitelma eli se, että velaksi eläminen loppuu vuonna 2021, perustuu nykyiseen ennusteeseen. Jos pystymme nostamaan (Puhemies koputtaa) työllisyysasteen tavoitteen mukaiseksi, (Puhemies koputtaa) velaksi eläminen loppuu jo (Puhemies: Nyt on jo aika täynnä!) vuonna 2019.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! Tiedämme myös, että kehno työhyvinvointi maksaa meidän yhteiskunnalle valtavia määriä.

Det att människor mår illa på arbetsplatserna kostar vårt samhälle mycket, det går mycket pengar till förtida pensioneringar och till sjukdagpenning.

Tästä on myös THL:n professori Guy Ahonen lausunut monta viisasta sanaa. Nyt, kun hallitus on näitä työllisyys- ja työllistämismenetelmiä miettinyt, niin oletteko miettineet sitä, millä tavalla parannetaan työhyvinvointia niin, että ihmiset jaksavat pidempään työelämässä? Ja millä tavalla myös tässä voitaisiin tehdä sellaisia edistysaskelia, että voitaisiin säästää yhteiskunnalle miljardeja, koska me tiedämme, että kehno työhyvinvointi tulee meille hyvin kalliiksi?

Arvoisa puhemies! Tämä työssä jaksaminen ja työhyvinvointi on erittäin tärkeä ja merkityksellinen asia, ja tämän vuoksi sosiaali- ja terveysministeriössä on useita eri hankkeita menossa nyt nimenomaan tämän työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen kehittämiseksi ja edistämiseksi. Tänään viimeksi olen käynyt avaamassa yhden tällaisen projektin, ja uskon, että näiden tällaisten toimivien käytäntöjen ja mallintamisten kautta meillä on valtava mahdollisuus siihen, että ihmiset aidosti jaksavat ja pärjäävät siellä työelämässä pidempään. Se ei riitä, että me teemme näitä hyviä tavoitteita vaikka eläkeiän pidentämisestä, vaan aidosti täytyy olla niitä konkreettisia toimenpiteitä, joilla ihmiset kokevat sitä mielekkyyttä työelämässä ja pystytään niitä sairaspoissaoloja vähentämään ja saadaan semmoinen kokonaisvaltainen ote asiaan. Mutta se vaatii sitä, että meillä kaikki toimijat sitoutuvat tähän, myöskin yrittäjät ja erityyppiset järjestöt, (Puhemies koputtaa) totta kai valtiovalta, mutta se on yhteistyötä.

Fru talman, rouva puhemies! On erittäin hyvä, että hallitus yrittää tähän tarttua, ja tämä on erittäin suuri haaste. Tälle yhteiskuntasopimukselle annetaan aika suuri merkitys. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että nyt kun te tämän yhteiskuntasopimuksen lisäksi tuotte julkisuuteen erityyppisiä uudistuksia, jotka minun mielestäni ovat ihan hyviä, niin sitten samalla tietyt toimijat työmarkkinoilla ilmoittavat, että ne eivät sitten käy, että silloin yhteiskuntasopimus kaatuu. Tämä on mielestäni aika haastava kokonaisuus. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten pääministeri näkee tämän yhtälön, mutta pelkään pahoin, että on mahdollista, että tämä tärkeä sopimus onkin sitten joko vesittymään päin tai jopa pahimmassa tapauksessa kaatuu. Onko hallituksella sitten joku B-suunnitelma, koska sille on laskettu aika suuri merkitys?

Toinen kysymys, mikä on hyvin keskeinen ja joka liittyy tämän viikon uutisiin, on työnvälitys ja se, miten sitä voidaan uudistaa. Yritin jo viime viikolla kysyä työministeriltä, mutten saanut selkeää vastausta, että voisiko työnvälityksen ja työvoimapalveluiden uudistaminen olla yksi niistä kysymyksistä, mitä valmistellaan nyt elokuun budjettiriiheen.

Arvoisa puhemies! Se on totta, että tämä yhteiskuntasopimuksen merkitys on tässä kokonaisuudessa suuri. Se on noin yksi neljäsosa niistä toimista, mitä tarvitaan työllisyysasteen nostamiseksi 72 prosenttiin. Nyt on tärkeää, että kaikki osapuolet vievät sitä määrätietoisesti samaan maaliin koko ajan, ja olemme rauhallisia ja provosoitumatta näistä eri viesteistä ja tilanteista.

Hallituksen kuitenkin täytyy tehdä monia toimia yhtä aikaa, ja niistä yksi on tämä työnvälitykseen liittyvä. Meillä on kärkihankkeissa mukana työnvälityksen kehittäminen. Me haemme siellä myöskin kokeiluja. Esimerkiksi meillä on ollut yksityisen työnvälityksen kokeilu tämmöisellä tulospalkkiomallilla. Tätäkin aiotaan nyt rajatusti kokeilla tai testata, mihin sillä päästään.

Arvoisa puhemies! Täydennän vielä hieman tätä pääministerin vastausta, kun työministeri Lindström täältä puuttuu. Me olemme linjanneet tässä maakuntauudistuksen yhteydessä, että vuoden 2019 alussa te-palveluitten järjestämisvastuu siirtyy maakunnille, mutta että sitä voidaan käytännössä tuottaa, tehdä myös kuntien, kaupunkien, myös yksityisen sektorin ja järjestöjenkin toimesta. Sitten myös täällä salissa on ollut paljon toivetta siitä, että käynnistäisimme nopeasti erilaisia kuntakokeiluja tässä asiassa, ja tämä on menossa eteenpäin. Tiedän, että tällä viikolla on TEMin virkamiesvalmistelussa lähtenyt yhdessä valtiovarainministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön ja valtioneuvoston kanslian kanssa tämmöinen kokeiluhanke liikkeelle, jotta me saisimme jo vuosille 17 ja 18 sekä maakuntatasolla kokeiluja että myös kaupungeissa ja kunnissa kokeiluja.

Arvoisa puhemies! 65 prosenttia 8.- ja 9.-luokkalaisista kokee, etteivät opettajat puutu kiusaamiseen riittävästi, siis 65 prosenttia. Tämä on anteeksiantamaton luku. Kiusatun kokemus on syvä ja traumatisoiva. Kiusattu menettää omanarvontuntonsa ja luottamuksensa kanssaihmisiin. Nykyään lähes poikkeuksetta niissä vakavissa kiusaamistilanteissa, joissa ainoaksi toimivaksi ratkaisuksi on nähty siirtää oppilas toiseen kouluun, lähtijä on ollut uhri. Tämä käytäntö ei ratkaise kiusaamisongelmaa ja lähettää väärän signaalin siitä, miten kiusaamiseen tulee suhtautua.

Kysynkin opetusministeriltä: Miten valtiovalta suhtautuu tähän ongelmaan? Onko jatkossakin kiusatun vaihdettava koulua, vai voimmeko antaa opettajille uusia työkaluja puuttua kiusaamiseen ja lopettaa se?

Arvoisa puhemies! Koulukiusaaminen on erittäin kipeä ongelma, ja se voi jättää elinikäiset arvet ja jäljet ihmiseen. Siitä syystä meillä aikuisilla on erityinen vastuu puuttua kaikkeen kiusaamiseen, tapahtui se sitten kouluympäristössä tai missä tahansa. Tarvitaan yhteistyötä puuttumiseen, ja tarvitsee käydä läpi niitä ongelmia, joita siellä pohjalla on.

Erilaisia puuttumisen keinoja on monia. Minä olen avoin kaikille ehdotuksille, jotka vähentävät koulukiusaamista, tavoitteena se, että kenenkään lapsen ja nuoren ei tarvitsisi koulukiusaamista kokea. Tulemme käymään läpi olemassa olevat keinot, olemassa olevan lainsäädännön, ja olemme avoimia uusille ehdotuksille ja tulemme tähän liittyen tekemään ehdotuksia.