Suullinen kysymys poliisin oikeudesta potilastietojen käyttöön (Sirpa Paatero sd) | Suullinen kysymys YK:n GCM-sopimuksen käsittelystä (Laura Huhtasaari ps) | Suullinen kysymys tasa-arvoisen vanhemmuuden vahvistamisesta (Kari Uotila vas) | Suullinen kysymys USA:n vaalituloksen vaikutuksesta (Stefan Wallin r) | Suullinen kysymys sisäilmasta sairastuneiden tilanteen parantamisesta (Sari Tanus kd) | Suullinen kysymys metsien hakkuista (Arto Pirttilahti kesk) | Suullinen kysymys  Itämeren suojeluun osoitettujen lisämäärärahojen kohdentamisesta (Saara-Sofia Sirén kok) | Suullinen kysymys sote-uudistuksen etenemisestä (Simon Elo sin) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa rouva puhemies! Luimme tiistaina hieman hämmentyneinä Helsingin Sanomista, että sisäministeriö on lehden tietojen mukaan antamassa poliisille oikeuksia potilastietojen käyttöön. Perustelu on ihan ymmärrettävä — turvallisuuden lisääminen — ja se on tietysti aina kaikkien osalta kannatettavaa, mutta tässä esityksessä näyttäisi olevan kyllä enemmän riskejä kuin hyötyjä. Potilaan ja lääkärin välinen luottamus on tärkeätä, ja esimerkiksi perheväkivallan uhreilla, huumeidenkäyttäjillä, mielenterveyspotilailla luottamus terveydenhuoltoon on edellytys hoitoon hakeutumiselle.

Lääkäriliitto totesi aika tiukkaan, että terveydenhuoltojärjestelmä ei ole rikoskontrollijärjestelmä, terveydenhuolto on potilaan parhaaksi. Ministeri Saarikko, onhan nyt niin, että on ymmärretty jotenkin eri tavalla tämä terveydenhuollon varsinainen tehtävä, ja lupaattehan, että sisäministeriö ei vie suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää tämmöiseen rikoskontrollijärjestelmään?

Arvoisa puhemies! Hienoa, että pääsemme nyt eduskunnan suuressa salissa käymään läpi tätä aihetta, jossa lehtitietojen varassa asiaan on otettu kantaa.

Haluan ensiksi aika avoimesti kuvata tilanteen. Helsingin Sanomien lähestyessä minua toimittajalla oli käytössään pykälät, minulla ei. [Paavo Arhinmäki: Hallituksessa ei tieto liiku!] Oli tilanne, jossa ministeriön valmistelussa on ollut meidän ministereiden yhteistyössä antama toimeksianto siitä, onko tässä aihepiirissä jotakin, mitä olisi selvitettävä, onko jo olemassa olevan lainsäädännön ohjeistuksessa jotakin, missä voisimme parantaa työntekijöiden käytännön arjen tueksi niitä säännöksiä ja niiden tulkintaa: mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Olemme keskustelleet tästä nyt tällä viikolla kollegaministeri Mykkäsen kanssa ja tulleet siihen tulokseen, että lainsäädännön muutokset tässä vaikeassa, aivan perustavanlaatuiseen ytimeen menevässä aiheessa eivät ole mahdollisia tämän vaalikauden aikana.

Arvoisa puhemies! Todella olimme tässä yhteisessä haastattelussa viime viikolla, ja ne pykäläluonnokset, mihin toimittaja viittasi, eivät olleet tuttuja sen enempää minulle kuin ministeri Saarikolle. [Naurua — Paavo Arhinmäen välihuuto] Yhteinen toimeksianto on ollut ja on: nyt STM-vetoisesti asiantuntijat selvittävät, miten sellaisissa vakavissa tilanteissa kuin perheväkivaltakierteissä tai vaikkapa kadonneen dementikon etsinnöissä, joissa meillä on nykyisen lainsäädännön tulkinnassa vaihtelua maan eri puolilla, voidaan kuntia ohjeistamalla tilannetta selkeyttää. Tietosuojavaltuutettu otetaan mukaan. Lisäksi selvitetään myöhempää käyttöä varten, onko lainsäädännössä sellaisia asioita, joita on syytä tarkistaa, ja tähän työhön otetaan alan järjestöt, siis terveydenhuoltoalan järjestöt, mukaan yhtä lailla.

Tämä tahtotila on täysin yhteinen, ja jos jotkut ovat riidelleet, niin emme ainakaan me vastuuministerit tässä missään vaiheessa. Todella tässä kohtaa ehkä poikkeuksellisen selkeästi julkisuudessa on ollut tietoja, jotka eivät ole olleet [Puhemies koputtaa] kenenkään esityksiä vaan ainoastaan ajatuksia, mutta tahtotilan mukaisesti [Puhemies: Aika!] edetään hyvässä yhteistyössä.

Puhemies Paula Risikko

No niin, pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, [Oikealta: Kysymys tuli selväksi! — Ben Zyskowicz: Tämähän tuli nyt selväksi!] ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan. — Täällä on kuitenkin kysymyksiä, niin että otetaan muutama, ja sitten jatketaan.

Arvoisa rouva puhemies! Erittäin hienoa, että tätä lakiesitystä ei tule tällä hallituskaudella. Nyt jää tietysti kysymykseksi, peruuntuuko se Helsingin Sanomien vuoksi vai mistä syystä. Mutta pääasia, että sitä ei tule, sillä meillä on jo velvollisuus ilmoittaa poliisille monista asioista: ajo-oikeuksiin, ampuma-aseisiin, lastensuojeluun, törkeisiin rikoksiin liittyvistä asioista ovat jo lääkärit ja terveydenhuolto velvollisia ilmoittamaan poliiseille ja muissakin kohdin oikeuksia. Tämä linjaus siitä, että pystytään keskustellen toimintatapoja muuttamalla parantamaan tätä tilannetta terveydenhuollon ja poliisin kohdalta, on erittäin hyvä.

Mutta nyt kuitenkin on tullut tietosuojalaki — tai siis se on täällä tällä hetkellä vielä käsittelyssä, ei ole vielä kokonaan päätetty. Miten se suhtautuu tähän ajatteluun, että haluaisitte kuitenkin löysentää tätä käsittelyä?

Arvoisa puhemies! Enemmän kuin itse tästä prosessista olisi hyvä puhua itse asiasta. Tässä on keskustelussa suomalaisten monin tavoin arvostamat ammattiryhmät, monelle ehkä yksi syy maksaa veroja ja kokea Suomi hyväksi maaksi: poliisit ja lääkärit. Kummallakin on erittäin vahva ammattietiikka, vahva käsitys siitä, että haluaa toimia oikean ja hyvän puolesta, turvallisuuden ja hyvinvoinnin puolesta. Arkipäiväistä yhteistyötä on paljon: ajokorttiin tarvitaan lääkärintodistus iäkkäämmällä iällä, aselupaan, ja, niin kuin todettiin, vaikkapa kadonneen muistisairaan etsimisessä yhteistyö on monesti onneksi luontevaa.

Mutta ongelma, josta sisäministeriö otti yhteyttä meihin ja me ikään kuin sanoimme, että tätä kannattaa ministeriöiden välillä pohtia, on ymmärtääksemme ongelma, joka on ollut enemmän tai vähemmän pinnan alla ja huonossa keskusteluyhteydessä toimijoiden välillä noin parinkymmenen vuoden ajan. Ehkä oleellista on huomata, että meillä on lainsäädäntö vuodelta 2015, viime hallituskaudelta, ja te, edustaja, olitte siinä mukana. Silloin lainsäädäntöön todettiin itse asiassa jo, että lain mukaan terveydenhuollon ammattilainen saa ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia [Puhemies koputtaa] ja uhkaavan teon estämistä varten ne välttämättömät tiedot, jos hänellä on syytä epäillä, että joku on vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. [Ben Zyskowicz: No niin, tuohan on ihan järkevää!]

Puhemies Paula Risikko

Sitten seuraava lisäkysymys. Koska myöskin vihreällä eduskuntaryhmällä oli samaan teemaan liittyvä kysymys, niin edustaja Haavisto. [Ben Zyskowicz: Tämähän tuli jo valmiiksi!]

Arvoisa puhemies! Tämä on tärkeätä keskustelua, ja laajentaisin sitä vähän katsomaan näitä oikeusvaltioperiaatteita.

Kansalaisilla on oikeus omiin tietoihinsa, he omistavat ne. He omistavat omat henkilötietonsa, omat terveystietonsa — ne eivät lähtökohtaisesti ole yhteiskunnan omistuksessa. Nyt kun on tullut digitalisaatiota ja uusia teknisiä menetelmiä, tiedonvaihto ja tiedonkeruu helpottuvat. Näin me tässä sote-uudistuksen yhteydessä tulimme juuri sille rajapinnalle, kuinka paljon tietoa henkilöistä voi kerätä.

Nyt olisin vähän peräänkuuluttanut hallituksen ajattelutapaa juuri tästä tietosuojasta ja kansalaisten henkilötietojen kunnioittamisesta. Tämä on tullut vastaan tietysti tiedustelulainsäädännössä ja tämäntyyppisissä asioissa. Olisi tärkeää, että hallitus linjaisi ja täällä selvästi sanoisi kuitenkin tämän oikeusturvaperiaatteen kansalaisten näkökulmasta. Ei voi olla niin, että silloin, kun tietoa voidaan kerätä ja sitä voidaan jakaa, sitä tehdään kansalaisten tietosuojasta piittaamatta.

Arvoisa puhemies! Erittäin hyvä ja ajankohtainen kysymys.

Tietosuoja on Suomessa tällä hetkellä ja myös tulevina vuosina maailman kärkipäätä. Eli jos me vertaamme muihin mantereisiin, niin Euroopassa on kärkipäätä, mutta jos taas verrataan Euroopan sisällä, niin Suomi on ehdottomasti tietosuojan ja yksityisyydensuojan kannalta aivan kärkipään maita. Siitä pitää itse asiassa huolta tässä talossa jo meidän perustuslakivaliokunta, joka on linjannut erittäin kireäksikin suomalaisen yksityisyydensuojan ja tietojenkäsittelyn. Eli se tulee säilymään sellaisena myös näissä uusissa uudistuksissa.

Tietosuojan osalta: Siis se on itse asiassa yksi keskeisimpiä länsimaisen avoimen yhteiskunnan perusarvoja. Mitään valvontayhteiskuntaa, kontrolliyhteiskuntaa, ei pidä lähteä tekemään, niin että oikeusvaltiorajoitteet eivät ole mukana siinä, mutta samassa hengenvedossa pitää ymmärtää ja tietää se, että esimerkiksi poliisin pitää saada tiettyjä tietoja yhteiskunnassa, jotta voidaan turvallisuutta edistää, ja samalla tapaa tiedon pitää liikkua viranomaisten kesken, jotta vaikkapa koulumaailmasta saadaan vakavia sosiaalitapauksia ja ‑kysymyksiä ennaltaehkäistyä, estettyä isompia ongelmia. Näiden yhteensovittaminen ja tasapaino [Puhemies: Aika!] on se kysymys, jota ratkotaan tässä talossa.

Arvoisa rouva puhemies! Terveydenhuollon ilmoitusoikeudet ja ‑velvollisuudet poliisille ovat tällä hetkellä varsin laajat ja toimivat. Kyllä niitä todellakin tarvitaan, niin kuin täällä ministeri Häkkänen totesi, mutta samalla on todettava se, että niitä ei ole syytä laajentaa, ja siksi oli hyvä, että ministeri Saarikko nyt selkeän ilmoituksen tästä antoi eduskunnalle.

Te, ministeri Mykkänen, kuitenkin tällä viikolla tiistaina — kuuntelin vierestä, kun annoitte haastattelua — annoitte ymmärtää, että tämmöinen lakiesitys olisi voinut olla tulossa vielä jopa tänä syksynä, ja nimenomaan tämä aiheutti tämän hämmennyksen. Näyttää todella siltä, että oli hyvä, että asia tuli julkiseen keskusteluun, jolloin muun muassa asiantuntijoiden, esimerkiksi Lääkäriliiton, taholta pystyttiin selkeästi tuomaan esiin se huoli, että esimerkiksi mielenterveysongelmaiset ja päihdeongelmaiset saattaisivat varoa lääkäriin tulemista ja lääkärille asioistaan kertomista, jos tätä ilmoitusvelvollisuutta edelleen [Puhemies: Kysymys!] laajennettaisiin. Kysynkin, ministeri Mykkänen, mistä tämä hämmennys teillä johtui: miksi teillä oli nämä ajatukset silloin tiistaina vielä?

Arvoisa puhemies! Ei tässä nyt todella mistään hämmennyksestä ole kysymys. Meillä on sisäisen turvallisuuden ja oikeudenhoidon ministerityöryhmässä jo huhtikuussa sovittu, että virkamiehet yhdessä katsovat tätä, kuten ministeri Saarikko sanoi, 20 vuotta eri vaiheissa ollutta kysymystä siitä tasapainosta, minkä ministeri Häkkänenkin mainitsi, joka on aivan vääjäämätön. Jos meillä tällä hetkellä tapahtuu esimerkiksi potilaiden välinen pahoinpitely, tämmöisestä poliisi ei aina saa tietoja. Maan sisällä käytännöt vaihtelevat.

2015 tehtiin terveydenhuollon ammattilaisia koskeva laintarkistus, jonka osalta nyt on tänään todettu, että ohjeistusta ei ole kuntiin eikä toimijoille mennyt riittävästi, ja nyt tätä sitä kautta sitten pyritään parantamaan. Tämä hanke on ollut pyyntö virkamiehille, että katsokaa, mitä tehdään, ja sen jälkeen tehdään johtopäätökset. Nyt sitten valmistelussa joitain versioita tuli ulos. Tämä keskustelu lähti aivan omille raiteilleen, ja nyt on sitten tehty nopeasti ne johtopäätökset, millä mennään eteenpäin.

Mutta minä uskon, että me olemme kaikki tässä talossa samaa mieltä siitä, että törkeissä rikoksissa tai vaaranaiheuttamistilanteissa täytyy tehdä kompromisseja sen kanssa, missä kohtaa potilassalaisuus ja meidän yhteinen [Puhemies koputtaa] hengen ja turvallisuuden intressi yhteensovitetaan. Sen osalta tässä on ohjeistuksesta kysymys, ei mistään hämmennyksestä.

Puhemies Paula Risikko

Ja vielä yksi lisäkysymys.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten ministeri tuossa sanoi, puutteita tuntuu olevan enemmänkin ohjeistuksessa ja koulutuksessa, nimenomaan poliiseilla, terveydenhuollon ammattihenkilöillä, sosiaaliviranomaisilla. Se on se suurin puute tällä hetkellä, minun mielestäni ei niinkään lainsäädäntö. Meillä viime kaudella tehtiin hyvää lainsäädäntöä, millä saadaan tietoa jo tapahtuneista rikoksista lapsiin kohdistuen ja uhkaavista rikoksista. Sen lisäksi meillä on rikoslain 15 luvussa 10 §, joka velvoittaa ilmoittamaan hankkeilla olevia rikoksia, muun muassa törkeän pahoinpitelyn, raiskauksen, ryöstön ynnä muut. Eli lainsäädäntö on ihan kohdallaan, mutta sitten kun mennään siihen käytännön toteutukseen, tiedän, että Suomen tasavallassa on hyvin, hyvin erilaisia käytäntöjä eri paikoissa. Voisi sanoa, että pelotellaan ihmisiä, viranomaisia: jos ilmoitatte tämän, niin joudutte vaikeuksiin. Millä te hoidatte sen, että meillä olisi yhtenäiset käytännöt koko Suomen tasavallassa, ja millä te hoidatte sen, että tämä viranomaisyhteistyö olisi entistä tiiviimpää? Se on hyvää, mutta se ei ole tarpeeksi tiiviistä vieläkään.

Arvoisa puhemies! Haluan todeta tämän viikon keskustelusta, että pidin sitä hyvin vahingollisena. Tietenkin oli tärkeää, että tämä asia puidaan avoimesti, sitä en lainkaan vähättele, mutta toivottavasti tästä ei jää kenellekään sellainen käsitys, että maan hallitus olisi halunnut sellaisten asioiden toteutuvan, jotka heikentävät esimerkiksi ihmisten halua mielenterveys-ongelmiensa kanssa hakeutua hoitoon. [Eduskunnasta: Se on tärkeää!]

Se on osa tärkeää ammattietiikkaa, mutta samalla toivon, että tämä keskustelu johtaa nyt — lainsäädäntöä ei tule, sen teki jo viime hallitus — parempaan ohjeistukseen tuon lain tulkitsemisesta ja sen käytännön työn menetelmistä, se tarvitaan. Se tullaan toteuttamaan yhteistyössä sekä poliisin että sosiaali- ja terveysministeriön kanssa mutta myös alan ammattilaisia juuri näissä käytännön esimerkeissä kuullen, koska meidän käsityksemme mukaan kentältä, lääkärien vastaanotoilta, tulee palautetta myös siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset aika ajoin kaipaisivat vastaavasti lisää tietoja poliisilta saadakseen hekin oman työnsä ammattimaisesti ja raudanlujasti hoidettua. [Ben Zyskowicz: Käsiraudanlujasti!]

Arvoisa puhemies! Suomen hallitus aikoo allekirjoittaa Suomen puolesta YK:n GCM-siirtolaissopimuksen joulukuun alussa Marokossa. Sopimuksen voimaantulolla on merkittäviä vaikutuksia Suomen kykyyn hoitaa itsenäistä maahanmuuttopolitiikkaa. Vaikka tämä ei ole laillisesti sitova, niin tästä tulee heikkoa lainsäädäntöä, koska miksi mikään maa allekirjoittaisi kansainvälistä sopimusta, jos sitä ei aiota noudattaa. Tämä sopimus esimerkiksi tyrmää täysin turvapaikanhakijoiden säilöönoton. Sopimuksen ulkopuolelle jäävät ainakin Yhdysvallat, Itävalta, Puola, Tšekki ja Unkari, mahdollisesti myös Australia ja Tanska. [Paavo Arhinmäki: Haluaako Suomi olla tässä joukossa?] Kunnioittaako hallitus demokratiaa ja tuo tämän asian eduskunnan täysistunnon käsittelyyn, kuten perussuomalaiset vaativat?

Arvoisa rouva puhemies! Olen iloinen, että nimenomaan perussuomalaiset ottavat tämän asian esille.

Aloitetaan tästä eduskuntakäsittelystä: Se on lähetetty kesäkuussa E-kirjeenä eduskuntaan suureen valiokuntaan, josta se on lähetetty ulkoasiainvaliokuntaan ja hallintovaliokuntaan. Arvoisa edustaja, teidän takananne istuu edustaja Mäkelä, joka on ollut käsittelemässä tätä suuressa valiokunnassa. Teidän edessänne istuu hallintovaliokunnan puheenjohtaja Eerola, jonka johdolla tätä on käsitelty hallintovaliokunnassa ja yksimielisesti hyväksytty, ei aiheuta toimenpiteitä. [Eduskunnasta: Ohhoh!] Tästä perusasiasta lähdetään, ja jatkokysymyksissä käsitellään vielä tämä sisältö. Ja totta kai hallitus on valmis vielä jatkokirjelmällä tuomaan tämän asian eduskuntaan. Ei meillä ole mitään salattavaa. [Eduskunnasta: Nyt tuli jytky! — Naurua]

Puhemies Paula Risikko

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa puhemies! Ministeri Soini sanoi, että ei aiheuta toimenpiteitä, joten ilmeisesti sitä ei aiota sitten allekirjoittaa, jos tämä ei aiheuta toimenpiteitä. Selkeästi hallituksella ei ole valmiutta tuoda tätä YK:n maahanmuuttosopimusta avoimeen keskusteluun sopimuksen päämääristä ja vaikutuksista. Ja nyt voisinkin kysyä ministeri Soinilta: Te olette sanonut, että palautussopimus Irakin kanssa on teidän prioriteettinne. Teidän aikananne Irakiin palautukset ovat kuitenkin entistä enemmän takkuilleet. Onko teidän prioriteettinne nyt säilyttää Suomessa jopa 10 000 kielteisen turvapaikkapäätöksen saanutta laittomasti maassa olevaa ja allekirjoittaa GCM-sopimus, joka helpottaa siirtolaisuutta entisestään? Takinkäännön ennätys! GCM-sopimuksessa on tarkoitus tehdä laittomasta siirtolaisuudesta laillista, ja Suomen ja kaikkien muiden sopimusmaiden käsiä halutaan sitoa niin, ettei kiristyksiä voisi enää tehdä. Arvoisa ministeri, tuokaa tämä sopimus avoimesti eduskunnan käsittelyyn ja päätettäväksi.

Arvoisa rouva puhemies! Tässähän ei ole kysymys sopimuksesta. Tämä on kansainvälisesti neuvoteltu asiakirja. Väitätte, että sitä ollaan allekirjoittamassa jossakin. Ei sitä olla allekirjoittamassa. Se menee normaalin YK:n menettelytavan mukaan YK:n yleiskokouksessa päätöslauselmamenettelyllä äänestykseen. Pitäisi tietää tosiasiat, kun näitä asioita tuo esille ja niistä kysyy. Eli kysymys on ohjenuorasta, neuvotellusta asiakirjasta YK:n piirissä.

Itse asiahan on tärkeä, koska meillä on siirtolaisuutta ja pakolaisuutta. Totta kai me haluamme puolustaa ihmiskaupan uhreja. Totta kai me haluamme säällisiä työoloja ihmisille. Totta kai me haluamme huolehtia siitä, että ihmisarvo toteutuu. Me olemme nähneet 2015 Euroopassa, mihin joudutaan, kun on hallitsematon tilanne, ei ole välineitä, ei ole rakenteita, ei ole ohjenuoria. Sellaista aikaa [Puhemies koputtaa] me emme tapaa emmekä halua takaisin Suomessa.

Tämä asia, arvoisa puhemies, on käsitelty eduskunnassa näissä valiokunnissa myös teidän ja kaikkien meidän muidenkin edustajien läsnä ollessa yksimielisesti.

Arvoisa puhemies! Tosiaan, niin kuin todettiin, tämä nyt käsiteltävänä oleva GCM-sopimus, eli laitonta ja laillista maahanmuuttoa sekoittava sopimus, tosiaan kävi meillä hallintovaliokunnassa, jossa yksimielisesti päätimme olla ryhtymättä toimenpiteisiin, [Paavo Arhinmäki: Juuri näin!] ja etenkään, arvoisa ministeri, tämmöisiin toimenpiteisiin, että Suomi tämän allekirjoittaisi, [Naurua] ei mielestäni pitäisi ryhtyä. Useat maat, muun muassa Itävalta, Australia, Tanska muun muassa, ovat jäämässä tästä sopimuksesta nyt ulos, kun on selvinnyt, mitä se pitää sisällään, sillä nämä maat katsovat sen itselleen vahingolliseksi.

Arvoisa ministeri, eikö tämä sopimus kuitenkin — kuinka sitova se nyt sitten onkaan — pitäisi avata selvällä suomen kielellä ja tuoda tähän täysistuntosaliin meidän kaikkien päätettäväksi? [Välihuutoja — Sari Essayah: Eikö se avattu jo?]

Arvoisa rouva puhemies! Otetaan tämä nyt oikein perusteellisesti. Minä olen siitä iloinen, että hallintovaliokunnan puheenjohtaja myönsi, mitä te olette siellä tehneet, ja teiltä se on vielä lähtenyt suureen valiokuntaan yksimielisesti. Te voitte hallintovaliokunnan puheenjohtajana kutsua sinne asiantuntijoita, ministereitä tai asiantuntijoita ministeriöstä. Ette kuitenkaan kutsunut. Ja väitätte, että ollaan allekirjoittamassa sopimus. Kompaundi on asiakirja YK-tasolla, se ei ole sopimus. [Perussuomalaisten ryhmästä: Miksi se sitten allekirjoitetaan?] — Ei sitä ole kukaan edes allekirjoittamassa. Juuri ensimmäisellä kerralla kerroin, miten tämä YK:n päätöslauselmamenettelyssä menee. [Leena Meri: Saivartelua!]

Voidaan siitä sisällöstä keskustella, mutta ensin pitää olla faktojen selvillä. Te olette, edustaja Eerola, kannattanut, että ei toimenpiteitä.

Puhemies Paula Risikko

Sitten ministeri Mykkänen vielä täydentää.

Arvoisa puhemies! Itse kyseinen asiakirja ja siihen liittyvä prosessi ovat tietysti ulkoministeriön vastuulla, ja ministeri Soini sitä hyvin tässä avasi. Mutta kun tässä edustaja Huhtasaari viittasi erityisesti maahanmuuttoon, joka on sisäministeriön vastuulla, ja siihen liittyviin prosesseihin, niin sanoisin, että meidän näkökulmastamme olennainen kysymys tämäntyyppisissä asiakirjoissa ja prosesseissa on se, että me saamme globaalisti ja erityisesti meidän kannaltamme oleellisten kehittyvien maiden — Lähi-idän ja Keski-Aasian maiden — sitoutumisen siihen sääntöperäiseen ja järjestäytyneeseen maahanmuuttoon, joka esimerkiksi tämänkin paperin otsikossa jo sinänsä on. [Leena Meri: Ei se otsikko ratkaise vaan sisältö!] Se on meille tietysti keskeistä, koska sehän se pääongelma, kuten edustaja Huhtasaarikin viittasi, on, että tällä hetkellä palautukset Euroopasta niiden osalta, joiden kohdalla turvapaikkakriteerit eivät ole täyttyneet, ovat hyvin vaikeita. Jos paremmin pystymme sitomaan — tämäntyyppiselläkin työllä mahdollisesti — näitä maita siihen, että sääntöperäinen järjestelmä tarkoittaa kriteereitä ja se tarkoittaa myös niiden toimeenpanoa palautusten kohdalla, niin se on sinänsä myönteinen tekijä tässä. [Puhemies koputtaa] Puhutaan järjestäytyneestä maahanmuutosta, sen säännöistä, [Puhemies: Aika!] ja sitä toivottavasti vahvistamme.

Arvoisa puhemies! Maailmassa on valtavan paljon siirtolaisuutta ja pakolaisuutta, on laillista rajojen ylitystä, myös epävirallista, laitonta rajojen ylitystä, on salakuljetusvirtoja, meillä on vaikeuksia palauttaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita tiettyihin maihin. Eli oikeastaan kysymys on: onhan hyvä, että meille syntyy edes jonkinlainen kehikko maailmaan siitä ajattelutavasta, että näissä asioissa tarvitaan laajempaa kansainvälistä yhteistyötä, myös valtioiden välisiä sopimuksia? [Ville Tavio: Onko ne sopimuksia?]

Ja toinen kysymys: jos Suomessa tehtäisiin niin kuin perussuomalaiset esittävät, että tämä asiakirja hyväksyttäisiin korkealla profiililla täysistunnossa, niin lisäisikö vai heikentäisikö se ministeri Soinin mielestä asiakirjan sitovuutta Suomessa?

Arvoisa rouva puhemies! Otetaan muutama asia, jotka edustaja Vanhanen otti tässä esiin. Esimerkiksi näiden palautusten osalta — readmission, tavoite 21 — joiden pitää olla yksi tavoite, tässä asiakirjassa lukee: ”Kehitetään yhteistyötä, jotta tulevat siirtolaiset voivat palata kotimaahansa. Valtioilla on velvollisuus ottaa vastaan omia kansalaisiaan. Tehdään yhteistyötä kansalaisten tunnistamisessa ja matkustusasiakirjojen myöntämisessä sellaisessa tapauksessa, jossa henkilöllä ei ole oikeudellista perustaa oleskella maassa ja hänen tulisi palata kotimaahansa.” Tämä oli vain yksi esimerkki. Näitä eri kohtia on 23. Ja nimenomaan meillä pitää, koska siirtolaisuus ja pakolaisuus eivät maailmasta lähde, olla sellaisia menettelytapoja, joilla pystytään palauttamaan mutta pystytään myös turvaamaan ihmisarvo ja antamaan suojaa naisille, lapsille, vainotuille ihmisille, jotka ovat hengenhädässä. Tästä on kysymys. [Leena Meri: Siitä siis sovitaan! Sopimus!]

Arvoisa rouva puhemies! Tällä viikolla on vietetty isänpäivään päättyvää Miesten viikkoa. Miehet ja isät haluavat yhä enemmän osallistua vanhemmuuteen ja lasten hoivaan niin perheiden arjessa kuin myöskin avioerojen jälkeen. Näitä isien toiveita voidaan toteuttaa hyvällä perhevapaauudistuksella mutta etäisien, eroisien osalta myös monella muulla tavoin. Esimerkiksi vuoroasuminen on Ruotsissa mahdollistettu paljon tasa-arvoisemmin kuin meillä. Meillä siihen sisältyy monenlaisia ongelmia etäisille koskien koulukuljetusten järjestämistä, asumistuen kohdentumista, lapsilisien maksatusta ja niin edelleen. Kysyisin arvoisalta tasa-arvoministeriltä: mitä hallitus aikoo tehdä tasa-arvoisemman vanhemmuuden vahvistamiseksi ja isä—lapsi-suhteiden turvaamiseksi kaikissa olosuhteissa?

Arvoisa puhemies! Kiitos tärkeästä kysymyksestä, ja hyvää lähestyvää isänpäivää kaikille isille. Mitä tulee tähän tärkeään teemaan, isyyttä on monenlaisissa elämän ja arjen tilanteissa ja lapsella on oikeus molempiin vanhempiin niissäkin tilanteissa, kun isä ja äiti eivät asu — tai joka tapauksessa perhe ei asu — samassa osoitteessa. Vuoroviikkoasumisen yksi vaikeus ensinnäkin on, että tähän mennessä Suomessa ei oikein ole tiedetty, kuinka paljon sellaista eroperheissä toteutetaan. Selkeää tilastointia ei ole ollut. Tämän kaiken vuoksi me kollegaministeri Häkkäsen kanssa teetimme useamman ministeriön yhteistyönä selvityksen siitä, miten vuoroviikkoasumista voitaisiin helpottaa.

Edustaja on aivan oikeilla jäljillä niissä kohdissa, joissa muutoksia tarvitaan: Lapsilisä voi Suomessa tulla vain toiselle vanhemmalle. Asumistuessa huomioidaan lapsi vain toisessa osoitteessa, vaikka tämä käytännössä toimisi ja asuisi kahdessa paikassa. Meillä on hyvä yhteisymmärrys siitä, että nämä muutokset Suomessa tarvitaan, koska ne ovat lapsen edun mukaisia, [Puhemies koputtaa] ja huolto- ja tapaamislaki, josta kollega toivottavasti saa kertoa lisää, viitoittaa tietä tälle tasa-arvoiselle vanhemmuudelle.

Puhemies Paula Risikko

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa puhemies! Juuri näitä tilanteita, joissa etäisillä, etävanhemmilla on huono toimeentulo, kuten ministeri viittasi, on paljon. On isiä, jotka elävät toimeentulotuen piirissä. Toimeentulotuessa on mahdollista maksaa pientä korotusta sen mukaan, että tulee kustannuksia niistä viikoista ja siitä ajasta, kun lapsi on etäisän luona. Nyt kun toimeentulotuen maksatus on siirtynyt Kelalle, on viime syksynä paljastunut tapauksia, joissa tätä harkinnanvaraista osuutta korvata lapsen vuoroasumisesta tulevia kustannuksia on leikattu, ja tämä on kyllä kohtuutonta, kun ajatellaan niitä kaikista heikko-osaisimpia isiä ja heidän lapsiaan. Onko tämä mahdollista? Pitäisikö tämä ehdottomasti torjua niin, että tällaista tulkintaa toimeentulotuen maksatuksessa ei olisi jatkossa?

Arvoisa puhemies! Kiitos, että tuotte meille nämä tapaukset puheenvuoronne kautta tietoon. Toimeentulotuen maksatus perusosan osalta siirrettiin Kelalle hyvin laajalla yhteisymmärryksellä eduskunnan päätöksellä viime vuoden alusta alkaen, mutta toimeentulotukeen liittyvät täydentävät ja enemmän harkinnanvaraiset osuudet ovat edelleen kotikuntien maksettavina. En aivan tarkkaan kysymyksestä päässyt käsitykseen siitä, kumpaa osuutta edustaja tarkoitti, mutta joka tapauksessa me tarvitsemme kaikkiaankin toimeentulotuen äärellä selkeämmät yhteistyöpolut kuntiin jäävien harkinnanvaraisempien toimeentulotuen osuuksien ja Kelan myöntämän perusosuuden välille. Sinänsä Kelalle siirretty perusosa on hyvä asia niin etäisien kuin muidenkin ihmisten kannalta, koska se lisää yhdenvertaisuutta ja samankaltaistaa käytäntöjä koko Suomessa.

Mitä tulee oikeudenmukaisuusulottuvuuteen, kyllä lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa ja erityisesti pienituloisuus ei saa olla este siihen, että voisi olla hyvä, läsnä oleva isä.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan ihan ensiksi myöskin toivottaa jo etukäteen hyvää isäinpäivää kaikille isille. Tärkeä aihe, ja kun puhutaan isien osallisuudesta ja hyvinvoinnista, niin tosi tärkeää on myös pohtia sitä, että jokaisella isällä ja vanhemmalla olisi mahdollisuus toteuttaa itsensä näköistä vanhemmuutta. Isien kohdalla se varmasti liittyy myös meidän käsitykseemme sukupuolesta tai siitä, millainen mies on. Mitä laveampi käsitys meillä on miehenä olemisesta, sitä enemmän siinä on myöskin tilaa jokaiselle miehelle toteuttaa isyyttään itsensä näköisellä tavalla. Tämä varmasti jalkautuu myöskin meidän palvelujärjestelmäämme, kun me kohtaamme vanhempia, että me emme liikaa sukupuolittaisi asioita vaan ymmärrämme, että isällä on tahto ja mahdollisuus ja halu olla yhtäläinen vanhempi kuin äiti.

Yksi tärkeä ryhmä, josta pitäisi ehkä enemmän puhua, on nuoret isät. Miehet tulevat isäksi keskimäärin noin 30-vuotiaana, mutta sitten kun me pohdimme vaikka teini-isiä tai noin kaksikymppisiä isiä, niin kuinka paljon meillä on tällä hetkellä järjestelmiä, tukipalveluita kohdennettu nimenomaan tälle ryhmälle? Olisin kysynyt hallituksen näkemyksiä nimenomaan nuorien isien asemasta osana perhettä ja vanhemmuuden toteutumista.

Arvoisa puhemies! Maa, jossa syntyy kovin vähän lapsia, on velvoitettu pohtimaan, miten voisimme tukea vanhemmuutta kaikissa elämäntilanteissa, niin että kun lasta toivotaan, niin tilanne, johon lapsi syntyy, olisi aina sellainen, että vanhempi kokisi oman elämänhallintansa riittäväksi ja saisi työkaluja vanhemmuuteensa tueksi. Yksittäisenä kysymykseen vastauksena tuon tässäkin esille sen suomalaisen sosiaali- ja terveyspolitiikan kruununjalokiven, neuvolajärjestelmän, jossa on tehty viime vuosina hyvää työtä sen eteen, että tunnistettaisiin ja huomioitaisiin erilaiset perheet, että vastaanotolla ja raskausvaiheessa neuvolan terveydenhoitajan katse kiinnittyisi ei vain äidin silmiin vaan myös läsnä olevaan isään, josta myös on tulossa vanhempi. Erityisen arvokkaita ovat ne neuvolan kohtaamistilanteet, joissa isä tavalla tai toisella, syystä tai toisesta, on lapsen kanssa vastaanotolla yksin, ja minulla on korkea luottamus siihen, että suomalaiset neuvolan ammattilaiset kyllä tänä päivänä osaavat tukea erilaisia arjen asioita. [Puhemies koputtaa]

Mitä tulee vaikkapa lapsiperheiden [Puhemies: Aika!] kotiapuun sosiaalihuollon mukaisesti, se ei kysy vanhemmuuden tyyppiä, se on oikeutettua kaikille.

Puhemies Paula Risikko

Pysytään minuutissa.

Arvoisa puhemies! ”Me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit”, lauletaan Yö-yhtyeen Ihmisen poika ‑kappaleessa, ja se kuvaa aika hienosti sitä, mitä vanhemmaksi, isäksi tai äidiksi, tulo tarkoittaa. Isyys, vanhemmuus, muuttaa ihmistä. Isät kasvavat lapsen myötä.

Tänään oli tilaisuus Säätytalolla, jossa ministeri palkitsi kolme henkilöä Vuoden isäksi. Haluan omasta ja eduskuntaryhmän puolesta onnitella heitä ja samalla toivottaa oikein hyvää isänpäivää kaikille isille, vaareille, isäpuolille ja myöskin heille, jotka haluavat isiksi.

Tässä samassa tilaisuudessa kävi ilmi — ja itse asiassa ministeri esitti myös — että kun nythän on tilanne se, että isänpäivä ei ole vielä virallinen liputuspäivä toisin kuin äitienpäivä, niin tästä on jo useampana vuotena puhuttu, ja itse kannatan sitä, että isänpäivästä tehtäisiin virallinen liputuspäivä. Kysynkin sisäministeri Mykkäseltä: miten on, olisitteko valmis lämpenemään tälle ajatukselle, että tässäkin muodossa saataisiin tasa-arvoa lisättyä vanhempien, isien ja äitien, kesken?

Arvoisa puhemies! Kyllä olen paitsi näin mieltä lämmittävälle puheelle myöskin tälle ajatukselle valmis lämpenemään, ja ministeri Saarikko todella tätä aiemmin päivällä esitti. Olemme tiedottaneetkin, että teemme ratkaisun, jolla isän- ja äitienpäivä tuodaan samalle viivalle tässä liputuskysymyksessä. Meillähän on hieman monimutkainen tämä eri liputuspäivien vakiintumisen menettelytapa: osa on valtioneuvoston asetuksella määrätty, osa vakiintunut ikään kuin Helsingin yliopiston kalenteritoimikunnan kautta, ja nyt haemme sitä sopivinta keinoa. Mutta minusta on nimenomaan syytä — korkea aika vuonna 2018 — siihen, että isänpäivä nostetaan myös tässä liputussymbolisessa merkityksessä sille kuuluvaan arvoonsa äitienpäivän rinnalle. [Eero Heinäluoma: Kyllä oppositiosta voi vaikuttaa! — Leena Meri: Varsinkin kun päätös on jo tehty!]

Arvoisa puhemies! Me kaikki varmaan olemme samaa mieltä siitä, että lapsen paras paikka asua on isän ja äidin muodostamassa perheessä [Vasemmalta: Ei oo!] ja sellaisessa yhteisössä, missä he saavat molemman sukupuolen mallin ja huolenpidon ja rakkauden tuntemuksen. Mutta kuitenkin tässä raadollisessa maailmassa kymmenettuhannet lapset joutuvat kokemaan perheiden avioeron, ja niissä tilanteissa on ensiarvoisen tärkeä se tuki, mikä tulee sillä hetkellä ei yksistään kuntien ja viranomaisten toimesta vaan myös yhteisöjen ja läheisten piiristä.

Hyvin moni lapsi joutuu kuitenkin tahtomattaan sellaiseen tilanteeseen, että toinen osapuoli joutuu huoltokiusaamisen tai sitten tämmöisen vieraannuttamisen kohteeksi. Kysynkin, arvoisa ministeri — tiedän toki sen, että ollaan näissä asioissa päästy kappaleen matkaa parempaan suuntaan tänä vaalikautena: mitä me voisimme tehdä enemmän, jotta huoltokiusaaminen vähenisi ja siihen voitaisiin puuttua nopeammin? Nykyiselläänhän siitä ei juurikaan rangaista, vieraannuttamisesta, ja ne prosessit ovat niin hitaita, että monesti toinen, usein isä, menettää kokonaan suhteensa siihen lapseen, johon hän haluaisi pitää suhteen myös eron jälkeen.

Arvoisa puhemies! Varmaan yksi merkittävimmistä tämän vaalikauden yksittäisistä lakihankkeista perhe‑ ja lapsipolitiikan osalta on lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskettavan sääntelyn uudistaminen. Suomessa perhesuhteet ja lasten elinolosuhteet ja elinpiiri ovat muuttuneet aika reippaastikin. 30 vuotta vanha lainsäädäntö uudistetaan nyt tällä vaalikaudella. Lailla voi ehkä ohjata ihmisiä käyttäytymään jonkin verran, mutta jos tosiasiallisten olosuhteiden osalta, esimerkiksi lasten asuin‑ ja elinympäristön osalta, on tosiasia se, että eroperheitä on yhä enemmän, vuoroasumista on yhä enemmän ja lapsella on kaksi eri vanhempaa, jotka asuvat eri osoitteissa, niin silloin lakia on päivitettävä ja muutettava, jotta lapsen etu arjessa täyttyy, niin että lapsi kokee, että hänellä on tasaveroisesti oikeus molempiin vanhempiin. Tällä lailla nyt sitten, mikä on lakivaliokunnassa käsittelyssä, päivitetään molempien vanhempien oikeuksia niin, että [Puhemies koputtaa] lapsi voi kokea molemmat vanhemmat tasaveroisiksi lapsen edun näkökulmasta. Vieraannuttamisen osalta ei tehty kriminalisointia. [Puhemies: Aika!] Se ei olisi varmaan mennyt perustuslakivaliokunnasta läpi. [Leena Meren välihuuto]

Puhemies Paula Risikko

Ja vielä yksi lisäkysymys, edustaja Mustajärvi.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti edustaja Uotilan esimerkki oli täyttä totta, ja kyse oli nimenomaan Kansaneläkelaitoksen vuodenvaihteessa tehdystä linjauksesta ja ikävistä päätöksistä. Kyse on tapauksesta, jossa etäisä, jolla on kolme alaikäistä lasta, saa pitää lapsiaan kahtena pidennettynä viikonloppuna luonaan. Ilman että mikään laki muuttui tähän liittyen vuodenvaihteessa, Kela teki uuden linjauksen, ja se leikkaa tältä etäisältä ja samalla hänen lapsiltaan yli 100 euroa kuukaudessa. Tällä tapaako Kansaneläkelaitos ja ministerit ja kansanedustajat, joiden valvonnassa Kansaneläkelaitoksen pitäisi olla, tukevat vanhemmuutta?

Arvoisa puhemies! Tähän yksittäistapaukseen on tietysti kiinnostavaa tutustua. Haluan ensinnäkin todeta, että on hienoa, että kyseessä on isä, joka on halunnut olla läsnä lastensa arjessa erosta huolimatta ja ottanut asian esiin ja tuonut epäkohdan tietoomme.

En tunne valitettavasti, edustaja Mustajärvi, nyt tuota Kelan linjausta tämän tapauksen äärellä. Lupaan, että voin kanssanne perehtyä siihen ja mietitään, onko asialle tehtävissä jotakin, koska olette aivan oikeassa hallituksen linjan osalta. Se on järkkymätön. Lapsella on oikeus yhteiseen aikaan molempien vanhempiensa kanssa, ja tämän hallituksen sosiaalipolitiikan peruslinja on tukea vanhemmuutta kaikissa tilanteissa.

Arvoisa puhemies! On pakko todeta vielä edelliselle kysyjälle, että itse pidän hiukan ongelmallisena, että eduskuntasalista määritellään, millainen perhe on lapselle hyvä paikka asua. [Vasemmalta: Juuri näin!] Uskon, että se jopa loukkaa ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta eläneet vaikka vain yhden vanhemman kanssa tai muutoin jonkun mielestä erilaisessa perheessä. Minulle kaikki perheet ovat hyviä, jotka kantavat vastuuta lapsestaan [Vasemmalta: Kyllä, juuri näin! — Mikaela Nylander: Hyvä!] ja ovat sellaisia, joissa lapset eivät joudu kantamaan aikuisten murheita.

Värderade talman! Resultatet i det amerikanska valet väcker frågor om eventuella kursändringar i den amerikanska inrikespolitiken men förstås också berättigade frågor om resultatets inverkan på president Trumps roll och framtid. Samtidigt är det klart att så gott som varje krusning på ytan i amerikansk inrikespolitik också går som ringar på vattnet i utrikespolitiken.

Eilinen vaalitulos USA:ssa oli tietysti ensisijaisesti sisäpolitiikkaa, mutta selvää on, että kun voimasuhteet maailman ykkösmahtimaan parlamentissa muuttuvat, niin sillä on tässä rajattomassa maailmassa vaikutuksia myöskin ulkopolitiikassa. Niitä ei voida muurilla estää.

USA:n ja EU:n suhteet ovat presidentti Trumpin aikana olleet vähintäänkin erikoiset. Kysyn ulkoministeri Soinilta: miten te arvioitte, että tämä vaalitulos USA:ssa voisi vaikuttaa transatlanttisiin suhteisiin, ehkä varsinkin EU:n ja USA:n välisiin kauppasuhteisiin?

Arvoisa rouva puhemies! Olen todella iloinen, että edustaja Wallin otti tämän tärkeän asian esiin.

USA:n ja EU:n ja Euroopan yhteistyö on maailmanrauhan, kauppapolitiikan, ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja monen muun tärkeän politiikkasektorin kannalta aivan olennaista. On tärkeää, että länsimaiset demokratiat, joissa on oikeusvaltioperiaate, lähenevät toisiaan, tekevät yhteistyötä, menevät samaan suuntaan.

Tämä vaalitulos on siinä mielessä merkittävä, että nyt edustajainhuoneen enemmistö meni demokraateille. Senaatti säilyi republikaaneilla, presidentti on republikaani. Tämä niin sanottu checks and balances ‑järjestelmä, tasapainojärjestelmä, nyt ikään kuin vaalituloksen perusteella aiheuttaa sen, että ollaan entistä alttiimpia neuvottelulle siellä Amerikan sisäpolitiikassa, ja nyt Euroopassa pitää ymmärtää tämä hetki käyttää myös hyödyksi, olla aktiivinen, tehdä aloitteita, tehdä yhteistyötä, koska myös meidän Suomen taloudellinen menestys riippuu siitä, että on vapaakauppa ja meidän tuotteemme ja palvelumme pääsevät maailmalle.

Arvoisa puhemies! Toivotaan todellakin, että tämä tulos on jonkinlainen uuden alku. Tällä vaalikaudellahan USA:n hallinto, ehkä varsinkin ulkoasiainhallinto, on ollut aika kovan paineen alla. Kesti pitkään ennen kuin presidentti sai ylipäätään rakennettua toimivan administraation esimerkiksi state departmentiin.

Eilen saimme kuulla, että oikeusministeri on lähtenyt tai joutunut lähtemään. Mitähän tämä sitten tarkoittaa? Mutta voisiko se tarkoittaa sitä, että bilateraalisten, henkilökohtaisten suhteiden merkitys vaikkapa suomalaisten ja amerikkalaisten poliitikkojen välillä korostuu, ja millä tavalla hallitus aikoo ikään kuin edistää tällaista sillanrakentamista henkilökohtaisella tasolla amerikkalaisten ja suomalaisten poliitikkojen välillä?

Arvoisa puhemies! Tämä on hyvin tärkeätä. Me tarvitsemme paitsi rakenteet, kahdenväliset suhteet myös henkilökohtaisia suhteita. Sen takia olen erittäin iloinen, että eduskunnan ulkoasiainvaliokunta käy säännönmukaisesti USA:ssa, YK:ssa, Washingtonissa. Tämä on äärimmäisen tärkeätä.

Ja myös hallitus tekee yhteistyötä, ja hallituksella on hyvät yhteydet Yhdysvaltoihin, ja vierailuvaihtoa tulee olemaan. On myös hieno asia, että Suomessa oli summit 2018, jolloin presidentti Niinistö isännöi presidenttejä Trump ja Putin.

Suomella on roolia tässä, Suomi on aktiivinen. Meillä pitää olla omia aloitteita, niin kuin meillä on ympäristöasioissa mustaa hiiltä, monia muita asioita. Mutta myös kovassa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on tärkeää, että Eurooppa ja Yhdysvallat tekevät yhteistyötä ja myös kansainvälisen sääntöperusteisen kehikon kautta. Yritämme myös viestittää, että tämä on koko läntisen Euroopan ja vapaan maailman etu.

Arvoisa rouva puhemies! On se vaan mielenkiintoista, että meitä suomalaisiakin liikuttavat välivaalit Yhdysvalloissa. Olemme tällaisessa maailmankylässä, jossa keskinäisriippuvuus on niin suurta, että se, mitä Yhdysvalloissa tapahtuu, koskettaa myös meitä.

Välivaalit olivat tietyllä tapaa helpotus. Politiikan normaali logiikka ei sittenkään ole täysin kadonnut tässä trumpismissa, vaan gallupit pitivät kohtalaisesti kutinsa ja oppositio haastoi aika onnistuneesti Trumpin hallinnon, eli tämä on varmasti hyvä uutinen.

Mutta siitä huolimatta Yhdysvallat on Trumpin hallinnon johdolla vetäytynyt monenkeskisestä kansainvälisestä yhteistyöstä, leikannut YK-rahoitusta, eronnut Unescosta, irrottautunut Pariisin ilmastosopimuksesta, romuttanut Iran-sopimuksen ja niin edelleen, ja tämä on meille valtava haaste eikä tämä vähään aikaan tule muuttumaan.

Suomi saattaa olla tulevana vuonna nyt eräänlaisessa maalintekijä- tai pelinrakentaja-asemassa, kun me olemme Euroopan unionin puheenjohtajamaa heinäkuun alusta 2019. Miten te, ulkoministeri, näette: kuinka Suomen tulisi nyt tämä paikka ja momentti lunastaa niin, että transatlanttiset yhteydet ja ennen kaikkea monenkeskinen kansainvälinen sääntöperäinen yhteistyö puhkeaisivat taas kukoistukseen?

Arvoisa rouva puhemies! On tietenkin itsestäänselvää, että niin Suomen kuin Euroopan pitää aina tehdä yhteistyötä. Se ei voi olla kiinni pelkästään siitä, kuka sattuu milloinkin vaalit voittamaan tai pidetäänkö jostain henkilöstä tai eikö pidetä. Iso strateginen etu on, että intresseissä, asioissa, kauppapolitiikassa, ulko- ja turvallisuuspolitiikassa mennään aina asiat edellä. Sen takia tietenkin on täysin USA:n kansalaisten asia, minkälaisen vaalituloksen he tekevät, niin kuin Suomessa on meidän asiamme.

Mutta tämä on tärkeätä, mitä edustaja sanoi. Nimenomaan, nyt uskoisin, että meillä on Suomena ja Eurooppana mahdollisuus ja myös useita tilaisuuksia esimerkiksi kauppapolitiikassa katsoa näitä asioita eteenpäin. Mutta aika mielenkiintoista on se, että demokraatit ovat yleensä olleet protektionistisimpia niin kuin presidentti ja republikaanit taas vapaakaupan kannalla, mikä on ollut toisenlaista. Nyt kuitenkin on tärkeätä, että sekä kongressin kautta [Puhemies koputtaa] että kansanedustajien kautta, hallitusten kautta ja presidenttien kautta tehdään tätä yhteistyötä. Se on kaikille paras päätös.

Arvoisa puhemies! Messukeskuksessa on tällä viikolla ollut koolla Euroopan kansanpuolueiden kokoontuminen, [Vasemmalta: Porvarikokoontuminen!] josta otan kantaa siihen vain, minkä vaikutelman sain siltä osin, että Euroopassa ajatellaan yleisesti, että juuri tämänhetkinen vaihe ei ole kaikkein suosiollisin Euroopan ja Yhdysvaltain suhteita ajatellen. Mutta siellä esitettiin myös kysymys, että kun kysymys on nyt tällä haavaa siitä, että Yhdysvaltain poliittisessa johdossa on presidentti Trump ja kaikki tämä johtuisi hänestä, ja kysymys näin muodoin on, että entäpä siinä tapauksessa, että on jostain isommasta, syvemmästä, historiallisemmasta muutoksesta linjaltaan kysymys. Kuinka tässä suhteessa Euroopan pitäisi tässä vaiheessa toimia? Miten tämä pitäisi ottaa huomioon, jos kysymys ei olekaan välttämättä vain yhden henkilön roolista, jonka fan clubin jäseniä tuskin kovin montaa nyt tänä päivänä löytyy Euroopasta?

Arvoisa rouva puhemies! Kilpailu maailmalla on kovaa myös taloudellisesti, ja sen takia Euroopan pitää olla kunnossa ja pitää taloutensa kunnossa, vientinsä, tuontinsa, koska USA:lla on totta kai muitakin mielenkiinnon kohteita, Aasiaa, Afrikkaa ja muita. Yhteistyölle pitää olla avoin ja aloitteellinen, ja on oltava halu tehdä sitä yhteistyötä. Jos ei ole tekijöitä, tämän asian ajajia, tai piiloudutaan sen taakse, ettei jostain henkilöstä pidetä, ei se auta. Ne asiat ovat olemassa.

Minun mielestäni on tärkeää, että meillä on laajat yhteydet demokraatteihin ja republikaaneihin, myös presidentti Trumpin hallintoon, koska on myös asioita, joita ilman maailman kriisipesäkkeitä ei pystytä ratkaisemaan.