Välikysymys vanhusten hoidon tilasta

Arvoisa puhemies! Meistä jokainen vanhenee. Toivomme, että ollessamme vanhoja ja hauraita joku pitää meitä kädestä, vie ulkoilmaan ja tarjoaa maittavaa ruokaa. Huolehtii lämmöllä, kun omat voimamme ovat huvenneet.

Kunniatehtävämme on huolehtia ikäihmisistämme hyvin. Olemme yhdessä tässä tehtävässä osittain epäonnistuneet ja vain yhdessä voimme nostaa vanhustenpalvelut sille tasolle, jolle ne kuuluvat.

Sosiaali- ja terveyspalvelujemme käytännön toteutus ja eduskunnan säätämien lakien noudattaminen on kuntien vastuulla. Viime viikkojen keskustelu ikäihmisten hoivasta on hätkähdyttänyt suomalaisia — ei vähiten meitä tässä salissa olevia, jotka olemme vuosien mittaan olleet vaikuttamassa näihin palveluihin, joko lainsäätäjänä tai kuntapäättäjänä. Viime vuosina, tämän hallituksen aikana, kuntien taloudellinen asema on vahvistunut ja mahdollisuudet hoitaa vanhuksia hyvin ovat parantuneet. Siitä huolimatta laiminlyönneiltä ei ole vältytty.

Vanhuspalvelulain muutoksia vuodelta 2017 on moitittu tässä keskustelussa heikennyksiksi. Käytännössä kunnille annettiin tuolloin mahdollisuus määritellä ikäihmisten palveluiden järjestämiseen tarvitsemansa erityisasiantuntemus tarpeidensa mukaisesti. Eikö ole parempi ajatella, että sama malli ei toimi kaikissa kunnissa erilaisissa olosuhteissa ja että joustavuus on ikäihmisten etu? Samassa yhteydessä vanhuspalvelulaista poistettiin määrittely vastuutyöntekijästä. Tämä poisto ei kuitenkaan kadottanut itse toimintoa, sillä tilalle tuli sosiaalihuoltolain mukainen omatyöntekijä. Säädösmuutos purki näiden kahden lain päällekkäisyyden.

Vanhuspalveluiden laatusuosituksen päivityksen yhteydessä hallitus sopi säilyttävänsä — ei heikentävänsä — ympärivuorokautisen hoivan henkilöstön mitoituksen ja piti sen vuoden 2013 suosituksen tasolla, eli vähintään 0,5 hoitajassa asukasta kohden. Tuolloin mitoitusperusteita ja niiden seurantaa sekä valvontaa selkiytettiin myös. Laskennan pohjana on välitön, aito ja suora asiakastyö. Sellaista ei tee talonmies.

Arvoisa puhemies! Hallituksen mielestä lakiin ja suositukseen tehdyt muutokset ovat olleet itse asiassa perusteltuja, emmekä pidä tarkoituksenmukaisena purkaa näitä tällä hallituskaudella. Henkilöstömitoituksessa on päästy sitä paitsi suositusten pohjalta jo hienosti ja hyvin varsin pitkälle: keskimääräinen mitoitus kentällä on 0,65 hoitajaa asukasta kohden, ei 0,5. [Paavo Arhinmäen välihuuto] Nyt hallitus käynnistää valmistelun, joka pohjustaa hallitusneuvottelujen yhteydessä tehtäviä linjauksia ja vanhuspalvelulain uudistamista.

Arvoisa puhemies! Välikysymys ja kaikki tämä tärkeä julkinen keskustelu on keskittynyt tehostetun palveluasumisen ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoitukseen. Emmehän ole unohtaneet, arvoisat kollegat, että vanhustenhoito on kokonaisuus [Ben Zyskowicz: Siltä vaikuttaa!] ja itse asiassa valtaosa ikäihmisistä asuu kotonaan joko yksin tai ikääntyneen kumppaninsa kanssa. Olemme tässä salissa yhdessä jo vuosia sitten sitoutuneet siihen, että tavoitellaan ikäihmisten asumista kotonaan mahdollisimman pitkään ja tuetaan sitä. [Välihuutoja]

Hyvän vanhustenhoidon elinehto on jatkossakin alan houkuttelevuus työpaikkana ja opiskelualana. Tästä olemme yhdessä vastuussa. Ja muistutan: hoitajat kaikissa niissä paikoissa, joista julkinenkin keskustelu käy nyt kuumana, tekevät arvokasta ja vaativaa työtä.

Arvoisa puhemies! Mitoitusvaatimuksesta: Sen asettaminen 0,7 hoitajaan yhtä asiakasta kohden merkitsee arviolta 4 200:aa uutta työntekijää ja lisää ympärivuorokautisen hoidon menoja arviolta 200 miljoonalla eurolla välittömästi sekä väestön vanhetessa vielä lisää — nämä vain väistämättöminä faktoina todetakseni. Tällaista määrää osaavaa henkilöstöä ei ole työmarkkinoilla juuri nyt meitä vielä odottamassa, ja lisäksi suuri määrä lähihoitajia ja sairaanhoitajia on eläköitymässä tulevina vuosina ansaitusti pitkän työuran jälkeen.

Me emme saa joutua sellaiseen tilanteeseen mitoituksesta keskusteltaessa, että henkilöstöä siirrettäisiin ympärivuorokautiseen hoitoon kotihoidosta, koska siirtäisimme vain ongelmia toisaalle. [Ben Zyskowicz: Hyvin todennäköistä!] On tärkeää huolehtia myös kotihoidon hyvästä tasosta. Osaavan ja riittävän henkilöstön rinnalle tarvitaan joka tapauksessa kaikkialla myös enemmän hoivatyötä tukevaa teknologiaa.

Sitovan hoitajamitoituksen tuominen lakiin on valmisteltava huolella. Vaikutukset on arvioitava kunnolla, kuntia on kuultava ja uudistuksen rahoitus varmistettava. Oikeuskanslerin arvion mukaan ikääntyneiden ihmisten asemaa tosiasiassa tehokkaasti parantavaan hoitajamitoitukseen vaadittava lainvalmistelu hallituksen esityksen pohjalta ei olisi mahdollista enää tällä vaalikaudella. [Antti Lindtman: Sitten se on lakialoite!]

Arvoisa puhemies! Viime perjantaina Säätytalolla pidettiin monialainen työkokous, jossa oli paikalla muun muassa julkisen ja yksityisen työnantajan, työmarkkinajärjestöjen, valvontaviranomaisen, ministeriöiden ja kolmannen sektorin edustajia. Hyvässä yhteisymmärryksessä osallistujat sitoutuivat linjauksiin, joilla edistetään laatua ja valvontaa sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Lista 25 sitoumuksesta ja suuntaviivasta on julkaistu tänään. Ei siinä kaikkia ongelmia ratkaista, mutta yhteisen tahdon löytyminen on tärkeä viesti. Lista pitää sisällään muun muassa työnantajien sitoumuksen kirjata työsopimuksiin kannustuksen henkilöstön avoimuuteen ongelmiin puuttumisessa, nollatoleranssin hoidettavien aliravitsemuksessa sekä lupauksen kehittää ikäihmisille ja heidän läheisilleen vuosittainen valtakunnallinen yhtenäinen palvelujen tyytyväisyyskysely.

Arvoisa puhemies! Sote-uudistus, toisin kuin ehkä joskus tämän salin keskustelusta voisi päätellä, antaa lisää mahdollisuuksia ongelmien ratkomiseen. Keskeisintä on vahva palveluiden järjestäjämaakunta, joka pystyy huolehtimaan pieniä kuntia huomattavasti paremmin järjestämisvastuustaan, palveluiden ohjauksesta ja kilpailuttamisesta sekä tuottajien valvonnasta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain ja valinnanvapauslain muutokset ja säännökset muodostavat kokonaisuuden, jolla luodaan nykyistä paremmat ja vahvemmat mahdollisuudet ohjata jo olemassa olevaa monituottajamallia, joka on jo nyt osa järjestelmää. Palveluntuottajalaki tuo yksityiset ja julkiset palvelut samanlaisen sääntelyn piiriin, ja valinnanvapauslainsäädännön myötä palvelujen laatu korostuu ja ikäihminen saa läheistensä tukemana vapauden valita sopivan palvelun.

Arvoisa puhemies! Yhteinen huolemme palveluista ei koske vain ikäihmisiä. Samantyyppistä keskustelua on noussut esille esimerkiksi lastensuojelussa, varhaiskasvatuksessa ja vammaispalveluissa. Yhteistä näille kaikille palveluille on niiden sisältöjen vahva lainsäädäntöperusta, joka velvoittaa toimijoita monin tavoin huolehtimaan laadusta ja asiakkaan kuulemisesta. Näitä säännöksiä itse asiassa on tarkennettu monissa tuoreissa ja täällä vielä käsittelyssä olevissa laeissa. Esimerkkinä uusi varhaiskasvatuslaki, joka tuli voimaan viime syksynä. Sen mukaan yksityinen varhaiskasvatuksen palveluntuottaja ei saa aloittaa toimintaansa tai tehdä siihen oleellisia muutoksia ennen kuin kunta on todennut vaatimusten täyttyvän. [Ben Zyskowicz: Demarit äänesti vastaan!] Lisäksi palveluntuottajalle voidaan määrätä seuraamuksia, aina toiminnan keskeytysuhkaan asti.

Arvoisa puhemies! Hankintalaki nostetaan monien ongelmien syyksi, vaikka oikein käytettynä se on mainettaan parempi. Hankintalaissa on huomioitu sosiaali- ja terveyspalveluiden erityispiirteet, ja näitä hankittaessa on otettava huomioon palveluiden laatuun, jatkuvuuteen ja saatavuuteen sekä eri käyttäjäryhmien erityisiin tarpeisiin liittyvät tekijät. Pelkän hinnan käyttäminen vertailuperusteena edellyttää aina erillisiä perusteluja. Palveluita ostaessaan kunnan ja kuntapäättäjän on syytä muistaa, että sillä säilyy aina vastuu kuntalaistensa palveluista.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä: Miten nykyiset, tiedossamme olevat laiminlyönnit sitten ovat olleet mahdollisia? Me olemme olettaneet jokaisen, myös kuntien, tekevän oman työnsä lakien ja ohjeiden mukaisesti ja olemme luottaneet, että palveluntuottajien omavalvonta toimii. Me olemme sellaisessa tilanteessa, jossa tavallisesta poiketen jotkut valvontakohteet eivät ole riittävästi ja systemaattisesti reagoineet valvontaviranomaisen arvioihin ja ohjaukseen. Tältä osin tilanne sosiaalipalveluiden äärellä on toinen kuin vaikkapa terveydenhuollossa. Vaadittujen muutosten sijaan hoivapalveluissa tilanne onkin tietyissä paikoissa jatkunut tavalla, joka ei ansaitse arvostustamme. Me emme anna yhteiskunnassamme sijaa ahneudelle emmekä välinpitämättömyydelle. [Eduskunnasta: Hyvä! — Oikein!]

Ikäihmisten oikeuksien vahvistamiseen on eduskunta myöntänyt lisämäärärahan, jolla on juuri palkattu lisää kaksi vanhusten oikeuksien asiantuntijaa eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan. Ja jotta, arvoisa puhemies, valvonta varmasti olisi paremmalla tolalla, hallitus valmistautuu tuomaan eduskunnalle pikaisella aikataululla lisätalousarvioesityksen lisäresursseista ja voimavaroista valvontaviranomaiselle.

Arvoisa puhemies! Mikään määrä valvontaa ei voi kuitenkaan koskaan korvata toiminnan eettistä ja moraalista kivijalkaa. Suomen tulee voida jatkossakin olla luottamusyhteiskunta, jossa oikein toimiminen, lakien noudattaminen ja inhimillisyys ovat lähtökohtia eivätkä perustu vain valvontaviranomaisen uhkaan.

Arvoisa puhemies! Eduskunta on vakavan keskustelun edessä. Tänään puhumme siitä, että suomalaiset ansaitsevat hyvän ja inhimillisen vanhuuden. Ihmiset, jotka ovat huolehtineet ja välittäneet meistä, kasvattaneet meidät ja rakentaneet Suomesta turvallisen maan, ansaitsevat ikääntyä turvallisesti ja luottavaisena siihen, että heistä huolehditaan ihmisarvoisella tavalla. [Eduskunnasta: Oikein!] Suomea on rakennettava niin, että tulevaisuus on parempi jokaiselle ihmiselle iästä, taustasta tai varallisuudesta riippumatta. Sivistysvaltion merkki on se, kuinka huolehdimme heikoimmista. Meidän vastuullamme on tehdä suomalaisten ikäihmisten vanhuudesta parempi ja turvallisempi. Kyse on poliittisesta tahdosta. Tänään selviää, löytyykö tahtoa puheiden lisäksi myös tekoihin. SDP ja muu oppositio on valmis tekemään, onko hallitus?

Arvoisa puhemies! Tänään me emme puhu desimaaleista emmekä lillukanvarsista. Me emme puhu rikkaruohoista. [Timo Heinonen: Ei tietenkään!] Tänään me puhumme ihmisistä, omista vanhemmistamme ja isovanhemmistamme. Me puhumme välittämisestä, ihmisarvosta ja huolenpidosta. [Timo Heinonen: Oikein!] Ja loppujen lopuksi, hyvät edustajakollegat, me puhumme arvovalinnoista, joilla päätöksiä tehdään. Viime viikkojen vanhustenhoitoon liittyvät uutiset ovat järkyttäneet suomalaisia hyvin laajasti. Laiminlyönnit, räikeimpänä Esperi Care ‑yhtiön toiminta, aiheuttavat suuttumusta, pettymystä ja epävarmuutta ihmisten keskuudessa. Jokaisella suomalaisella on perheenjäsen, sukulainen tai ystävä, joka tällä hetkellä kysyy: Voiko tässä maassa vanheta turvallisesti? Millainen kohtalo minua ja läheistäni odottaa? Näitä kysymyksiä myös meidän kansanedustajien ja päättäjien on esitettävä itsellemme. Meidän on kysyttävä: Miten me voimme parantaa tilannetta? Miten me voimme taata jokaiselle turvallisen ja inhimillisen vanhuuden? Arvoisa puhemies, pidän epäkunnioittavana tapaa, jolla valtiovarainministeri Orpo on vanhustenhoidosta puhunut. Lillukanvarsista ja desimaaleista puhuminen on loukkaavaa suomalaisia ikäihmisiä, heidän omaisiaan ja kaikkia niitä vanhustenhoidon ammattilaisia kohtaan, jotka huolehtivat ihmisistä pienellä palkalla kiireen ja kuormituksen keskellä. [Timo Heinonen: Tehän desimaalista puhutte!]

Vuonna 2012 ikäihmisten hoitoa haluttiin parantaa ja laadittiin historiallinen vanhuspalvelulaki. Silloinen peruspalveluministeri Maria Guzenina esitti, että lakiin kirjataan 0,7 työntekijän sitova mitoitus ympärivuorokautiseen hoitoon. Jo tuolloin tiedettiin, että vanhustenhoidossa on monesti työn vaativuuteen nähden liian vähän hoitohenkilöstöä. Mitoitus jäi tuolloin kirjaamatta pääministeripuolue kokoomuksen vaatimuksesta. [Timo Heinonen: Guzenina oli ministerinä!] Viimeisen seitsemän vuoden aikana on tapahtunut paljon. Kun Esperi Caren törkeydet ja suomalaisten ikäihmisten epäinhimillinen kohtelu paljastuivat, kaikki puolueet ilmoittivat kannattavansa hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin — kaikki puolueet paitsi kokoomus. Viikossa ehtii kuitenkin tapahtua paljon, ja näyttääkin siltä, että seitsemän vuoden vastustuksen jälkeen myös kokoomuksen silmät ovat vihdoin auenneet. Näin toivon. Vielä viime viikolla valtiovarainministeri Orpo totesi, ettei kokoomus kannata sitovaa henkilöstömitoitusta. Mutta eilen Orpo kertoi, että kokoomus on valmis sitovaan hoitajamitoitukseen ja totesi: ”Haluamme uuden vanhuspalvelulain ja haluamme, että hoitajamitoitus sinne kirjataan.” Tämän jälkeen olemme kuitenkin lukeneet, ettei kokoomus kannatakaan numerollisen hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin. Kysynkin: Mikä on hallituspuolue kokoomuksen ja Petteri Orpon kanta tänään? Mitä tarkoittaa mitoitus, joka ei ole numero?

Arvoisa puhemies! Riippumatta siitä, mitä kokoomus tänään tai mahdollisesti huomenna ajattelee, nyt on ratkaisujen aika. Mikään yksittäinen puolue tai monikansallinen yritys ei voi eikä saa pitää Suomen eduskuntaa panttivankinaan. On hyvä, että nyt, kun vanhusten hoivan jo pitkään tiedossa olleet ongelmat nousivat entistä vahvemmin julkiseen keskusteluun, myös vastuuministeri Saarikko kutsui eri toimijat keskustelemaan asiasta. Pelkkä puhe ja lupaukset tilanteen parantamisesta eivät kuitenkaan enää riitä, tarvitaan tekoja. Lainsäätäjän pitää käyttää lainsäädäntövaltaa, kun suositukset osoittautuvat riittämättömiksi ja niitä on törkeällä tavalla rikottu, kuten on käynyt ilmi. [Olavi Ala-Nissilä: Mitä SDP sanoo? — Paavo Arhinmäki: Justhan tehtiin lakialoite, edustaja Ala-Nissilä!] Lailla on varmistettava, että ikäihmisten hoiva toteutuu ihmisarvoisella tavalla.

Arvoisa puhemies! Esitämme, että vanhusten ympärivuorokautisen hoidon henkilöstön vähimmäismitoituksesta säädetään sitovasti. Vähimmäistaso tarvitaan, koska suosituksia ei ole noudatettu. Olemme tehneet koko opposition voimin asiasta lakialoitteen, jonka ensimmäisenä allekirjoittajana toimii kansanedustaja Maria Guzenina. Mitoituksen ehdottomana lähtökohtana ovat aina asiakkaat tarpeineen. Mitoituksen taso tulee määritellä asiakkaiden fyysisen, kognitiivisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn ja palveluiden tarpeen pohjalta. Tilanteita, joissa mitoituksen on lähtökohtaisesti oltava yli 0,7:n vähimmäismitoitusta korkeampi, ovat esimerkiksi vaikeasti muistisairaiden ja saattohoidossa olevien henkilöiden hoito.

Arvoisa puhemies! Olemme toistuvasti varoittaneet hallitusta sen ajaman markkinaperusteisen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen riskeistä. Riskeistä ovat myös varoittaneet talousasiantuntija, sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ja valtiosääntöoppineet. Keskeiset ongelmat liittyvät palvelujen saatavuuteen ja hoitoon pääsyyn, puutteelliseen rahoitukseen, sosiaalihuollon asemaan, toimijoiden määrän lisääntymiseen, hoitoketjujen pirstoutumiseen ja valvonnan riittämättömyyteen. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Myöskään yksityisten toimijoiden voitontavoittelua ei rajoitettaisi tai suitsittaisi.

Hallituksen sote—maakuntamalli ei paranna haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten, kuten ikäihmisten, vammaisten tai lastensuojelun asiakkaiden, tilannetta, päinvastoin. Sosiaalipalvelut on käytännössä unohdettu tulevista sote-keskuksista, eikä palveluiden saumattomuus ja yhden luukun periaate tule toteutumaan esitetyllä mallilla. On arvioitu, että uudistukselle asetettu 3 miljardin säästötavoite toteutetaan lopulta palveluiden laatua heikentämällä ja että kohde olisi nimenomaan sosiaalipalvelut.

Valtiosääntöoikeuden asiantuntijat, professorit Tuomas Ojanen ja Juha Lavapuro totesivat äskettäin, että sote-uudistuksen isoimmat ongelmat näyttäisivät liittyvän paljon palveluita tarvitsevien ihmisten asemaan ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen. [Ben Zyskowicz: Nehän onkin varsinaisia sote-asiantuntijoita!] Professori Ojanen kuvasi hallituksen sote-kokonaisuutta seuraavin sanoin: ”Sama kuin merikapteeni valitsisi sellaisen väylän, jolla varmasti ajetaan karille.” [Ben Zyskowicz: Hänhän onkin sote-asiantuntija! — Jukka Gustafsson: Mitä kokoomus venkoilee?] Painavaa puhetta.

Arvoisa puhemies! Suurin osa ikääntyneistä haluaa asua omassa kodissaan niin kauan kuin se on turvallista ja inhimillistä. Tämä on mahdollista yksilöllisten, tarpeita vastaavien asumismuotojen ja muun muassa kotihoidon avulla. Ketään ei kuitenkaan pidä pitää oman kotinsa panttivankina, vaan ihmisille on taattava paikka ympärivuorokautisessa hoidossa silloin, kun sille on tarve. Myös kotihoidon laatua on pystyttävä parantamaan.

Arvoisa puhemies! Viimeisen kahden viikon aikana esiin nostetut ongelmat ovat koskeneet erityisesti kansainvälisten sijoittajien omistamia hoivakotiketjuja. Ongelmien taustalla on osaltaan suuryritysten toimintaan kuuluva voitontavoittelu, ja tätä on nyt tehty karsimalla henkilöstön määrästä eli vanhusten ja sairaiden hoivasta. Vastuusta voi laistaa, kun omistaja on kasvoton. Esimerkiksi Esperin taustoja on selvitetty, mutta meistä kukaan ei tiedä, keitä ovat sen omistajat pääomasijoitusrahastoissa. [Simon Elon välihuuto] Kasvoton voi keskittyä laskemaan tuottojaan ja vaatimaan johdolta lisää, kun hänen ei tarvitse vastata vanhusten omaisille laiminlyönneistä. Pienessä yrityksessä tilanne on toinen, ja moni paikallinen yrittäjä tekee työtään ihmisten hyvinvointi edellä. Olemme lukeneet myös pääomasijoittajien hallinnoimista sote-yrityksistä, jotka välttelevät veroja. Suuryritykset saavat verovälttelystä kilpailuetua, kun pienemmät hoivakodit maksavat veronsa normaalisti. On luotu markkinoiden keskittymisen kierre, jossa voitontavoittelun hyvätkin puolet katoavat. Tälle on tultava loppu. Tarvitaan vahvat pelisäännöt, riittävästi hoitajia ja parempaa valvontaa. Aggressiivinen verosuunnittelu voidaan ja pitää saada kuriin. [Timo Heinonen: Tradekastako puhutte?] On vastuutonta antaa voittojen karata verovapaasti ulkomaille, kun ne kertyvät suomalaisten veronmaksajien ja hoivakodeissa asuvien kukkarosta.

Arvoisa puhemies! Jokainen tässä salissa oleva tietää, että hoitajamitoituksen kirjaamisella lakiin on eduskunnan ylivoimainen enemmistö. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ja eduskunta ehtivät käsitellä asian vielä näillä valtiopäivillä. Kyse on tahdosta. Nyt on aika näyttää, ettemme kerta kaikkiaan hyväksy sitä, että meidän vanhempiamme ja isovanhempiamme kohdellaan kaltoin ja että sillä tehdään bisnestä. Pelkät puheet eivät riitä, nyt on aika näyttää myös tekojen muodossa, että eduskunta on tämän asian kanssa tosissaan. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Kyse on ihmisistä, jotka ovat luoneet hyvinvointivaltion. He ansaitsevat parempaa. Mikäli hallitus ei pysty tuomaan eduskuntaan esitystä, jota enemmistö eduskunnasta haluaa ja tukee, hallitus ei ansaitse eduskunnan luottamusta. Tässä asiassa ei ole kyse ideologiasta eikä hallitus—oppositio-asetelmasta, tässä on kyse ihmisyydestä ja inhimillisyydestä sekä siitä, mikä on oikein.

Arvoisa puhemies! Hallitus ei ole valmis turvaamaan ikäihmisten hyvää hoitoa sitovalla hoitajamitoituksella ja on heikentänyt vanhustenhoidon ja valvonnan resursseja. Hallitus ei ole puuttunut hankintalain ongelmiin sosiaali- ja terveyspalveluissa, eikä hallitus ole varmistanut, että sen esittämä sote-uudistus turvaisi suomalaisten oikeuden yhdenvertaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tämän vuoksi esitän, että eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.

Puhemies Paula Risikko

Seuraavaksi mennään ryhmäpuheenvuoroihin.

Arvoisa puhemies! Jokaisella vanhuksella on oikeus inhimilliseen ja hyvään hoitoon ja hoivaan. Julkisuuden kautta esiin tulleet räikeät laiminlyönnit osoittavat, että joissain sosiaali- ja terveysalan isoissa fir-moissa ahneus on kerta kaikkiaan mennyt inhimillisyyden edelle. Nämä hoivajätit ovat jopa täysin tietoisesti rikkoneet kuntien kanssa tekemiään sopimuksia. [Ben Zyskowicz: Se on petos!] Ihmisten huoli ja suuttumus omasta ja läheistensä ihmisarvoisesta kohtelusta ja hyvästä hoidosta on enemmän kuin oikeutettu. Myös minua suututtaa.

Olen toiminut pitkään vanhusten hoitajana ja hoitotyön johtajana niin Suomessa kuin ulkomailla. Korostan hyvän henkilöstöjohtamisen ja eettisten periaatteiden merkitystä hoitotyön arjessa. Tiedän kokemuksesta, että työntekijät niin julkisella kuin yksityisellä puolella sekä järjestöissä ovat osaavia ammattilaisia, jotka tekevät vaativaa ja vastuullista hoiva- ja hoitotyötä suurella sydämellä. Hoitajat eivät ole syyllisiä ongelmiin. Päinvastoin on kiitettävä hoito- ja hoivatyön tekijöitä, jotka ovat tuoneet näitä puutteita päivänvaloon. Vastuu epäkohdista on vain ja ainoastaan näiden pörriäisten ylimmällä johdolla ja omistajilla, kasvottomilla kapitalisteilla. Se ei riitä, että toimitusjohtaja eroaa. Toiminnan on muututtava ja nopeasti.

Arvoisa puhemies! Uskon, että meiltä päättäjiltä puolestaan odotetaan nyt tekoja. Perhe- ja peruspalveluministeri Saarikko on tarttunut ongelmiin ripeästi. Ministeri Saarikon viime perjantaina järjestämässä työkokouksessa sovittiin lista toimista, joilla osaltaan parannetaan vanhusten hoitoa ja hoivaa. On tärkeää, että nuo toimet toteutetaan nyt päättäväisesti. Ministeri Saarikko on myös ilmoittanut aloittavansa hoitajamitoitukseen liittyvän lainvalmistelun. Hyvä niin. Keskusta haluaa, että hoitajamitoituksen kirjaamisesta lakiin sovitaan seuraavan hallituksen ohjelmassa. Keskusta esittää myös vanhusten kotihoitoon lisää henkilöstöä ja sitä, että jokaiselle ikäihmiselle taataan vähintään yksi lämmin ateria päivässä. Tavoitteemme on myös parantaa edelleen omaishoidon ja omaishoitajien tilannetta. Lisäksi ehdotamme vanhusasiavaltuutetun tehtävän perustamista.

Arvoisa puhemies! Tärkein vanhusten, heidän läheistensä ja Suomen arvoinen teko on kuitenkin, että viemme yli kymmenen vuoden jahnaamisen jälkeen sote- ja maakuntauudistuksen viimein maaliin. Uudistuksen toteuttaminen on välttämätöntä, jotta tasa-arvoiset palvelut voidaan turvata jokaiselle suomalaiselle myös tulevaisuudessa, ja mikä tärkeintä: maakunta- ja sote-uudistus laittaa stopin tälle vanhusten hoivan hallitsemattomalle kilpailutukselle. Oleellinen parannus vanhusten hoivan nykytilanteeseen on se, että maakunta- ja sote-uudistuksen jälkeen tämä ongelmallinen kuntien tekemä palvelujen kilpailuttaminen jää historiaan. Maakunnilla on pieniin kuntiin verrattuna paremmat edellytykset myös valvoa palvelujen laatua. Tehokkaamman valvonnan lisäksi on otettava käyttöön myös tuntuvat uhkasakot.

On kuitenkin väärin mustamaalata kaikki hoito- ja hoiva-alan yritykset. Etenkin pienissä yrityksissä omistaja on useimmiten itse tekemässä päivittäistä hoitotyötä. Ihmiset voivat luottaa siihen, että hoidon laatu on hyvää. Ja sen on myös oltava, muuten pienille yrityksille ei riitä asiakkaita.

Jokaisella työpaikalla on myös sovittava toimintatavoista, joita noudatetaan ongelmatilanteissa. Henkilöstöllä on oltava mahdollisuus ilmoittaa laiminlyönneistä ja epäeettisestä toiminnasta viranomaisille myös nimettömänä. Myös vanhusten läheisten kynnystä ilmoittaa ongelmista on madallettava.

Arvoisa puhemies!   SDP:n ja muun opposition  välikysymyksessä  vanhustenhoidon ongelmat pistetään surutta nykyisen hallituksen piikkiin. Uskon, että juuri tällaista vaali- ja puoluepolitikointia — ja vieläpä täysin vääristelevää sellaista — ihmiset kaikkein vähiten odottavat näin vakavassa asiassa. Mikään puolue ei pysty pesemään tässä käsiään puhtaaksi. Ihmiset odottavat meiltä päättäjiltä ymmärrystä arjesta ja yhdessä tehtäviä päätöksiä, joilla vanhusten hoitoa ja hoivaa parannetaan. Suomen arvoinen teko on, että eduskuntavaalien läheisyydestä huolimatta pystymme yhteistyöhön ja parantamaan vanhustenhoidon tilaa kestävästi. Vanhukset tarvitsevat riittävän määrän hoitajia, jotta arki on turvallista ja hoitajilla on aikaa vanhuksille. Jotta Suomi olisi myös maailman paras paikka vanheta, vanhusten hoiva ja hoitotyö vaativat selkeän arvonnoston. Keskusta on tähän valmis.

Arvoisa puhemies! Ikäihmisiin kohdistuneet laiminlyönnit vanhusten hoidossa ovat järkyttäneet meitä kaikkia. Muiden ihmisten avun ja hoivan varassa olevien ihmisten perustarpeiden laiminlyöminen on epäinhimillistä ja tuomittavaa. Jokaisen vanhuksen on voitava luottaa siihen, että hän saa laadukasta ja inhimillistä hoivaa. Siksi palvelurakenteemme ja hoitokulttuurimme on oltava sellainen, ettei epäinhimilliselle kohtelulle anneta sijaa.

Kokoomus vaatii, että vanhusten palvelujen rakenteet, toimintatavat, valvonta ja henkilöstön määrä laitetaan kuntoon. Meille ei riitä henkilöstömitoituksen tarkistaminen. Nyt tarvitaan suurempi remontti. Suomeen tarvitaan kokoomuksen esittämä hoivatakuu, joka tarkoittaa sitä, että jokaiselle vanhukselle turvataan yksilöllisistä tarpeista lähtevät riittävät ja laadukkaat palvelut oikea-aikaisesti. Vanhuksen tarvitsemat palvelut on varmistettava nykyistä lyhyemmän määräajan puitteissa. Vanhuspalvelulain velvoittavuutta on siis lisättävä. Siksi kokoomus vaatii, että hallituksen käynnistämä valmistelutyö arvioi vanhuspalvelulain kokonaisuuden — ei vain mitoitusta. Ongelmia on sekä julkisissa että yksityisissä palveluissa, ja kaikkiin epäkohtiin on suhtauduttava vakavasti. Samalla on muistettava, että valtaosassa vanhustenhoidon yksiköistä tehdään hyvää ja arvokasta hoitotyötä sitoutuneesti ja suurella sydämellä tälläkin hetkellä.

Arvoisa puhemies! Moni kunta ei nykyisellään selviä velvoitteistaan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäjänä, ja tilanne on johtanut osaamattomiin kilpailutuksiin. Vanhustenhoidossa tapahtuneet laiminlyönnit ovat siitä valitettava osoitus. Hintoja on kilpailutuksissa poljettu laadun kustannuksella. Häviäjiä ovat tässä sekä ikäihmiset että liian tiukoille joutunut hoitohenkilökunta. Nykyinen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistapa on tullut tiensä päähän, ja tarvitaan sosiaa1i- ja terveyspalvelujen uudistus ja nykyisiä kuntia laajemmat alueet järjestämään palvelut. Vanhuksilla ja omaisilla pitää olla mahdollisuus valita, missä hoivapaikassa haluaa asua elämän viimeiset vuodet. Tämä pakottaa palveluntuottajat paremman laadun tavoitteluun.

Arvoisa puhemies! Kokoomus vaatii, että vanhuspalvelulaki arvioidaan uudelleen, sen sisältöä tarkennetaan, sen sitovuutta lisätään ja valvontaa tiukennetaan. Emme saa unohtaa myöskään sitä vanhusväestöä, joka asuu kotona ja joka on kotiin tuotavien palveluiden tai omaishoidon tuen varassa. Kokoomus haluaa, että vanhukset saavat yhdenvertaisesti tarvitsemansa hoivan riippumatta siitä, asuvatko he kotona vai ympärivuorokautisessa hoivassa. Heitä kaikkia — heitä kaikkia — varten tarvitsemme lisää hoitajia.

Arvoisa puhemies! Kokoomus haluaa, että lakiin kirjoitetaan perusteet hoidettavien avuntarpeen huomioivalle hoitajamitoitukselle. Esitämmekin valtakunnallisen hoitoisuusmittarin käyttöönottoa ja velvoittavuutta lakiin. Valtakunnallisen hoitoisuusmittarin avulla huomioidaan vanhusten yksilöllisen hoivan, hoidon ja kuntoutuksen tarve. Henkilöstön määrä ja osaaminen voidaan siten kohdentaa joustavasti hoidettavien hoidontarpeen ja muiden mitoitukseen vaikuttavien tekijöiden mukaan. Vanhuksillamme on myös oikeus luottaa siihen, että hoitaja on ammattitaitoinen ja alalle soveltuva. Henkilökunnalla on oltava oikeus osaamisensa ylläpitoon ja kehittämiseen sekä hyvään johtamiseen ja työhyvinvointiin. Kokoomus haluaa, että ikäihmisten toimintakyvyn säilyttäminen huomioidaan ennaltaehkäisevissä ja muissa yhteiskunnan palveluissa ja että varmistetaan kuntouttavat palvelut kaikissa palveluissa yhteistyössä omaisten ja järjestöjen kanssa.

Arvoisa puhemies! Hyvä lainsäädäntö tarvitsee tuekseen myös vahvan valvonnan. Puhemies Risikon aloitteesta kokoomus lisäsi tämän vuoden budjetissa eduskunnan oikeusasiamiehen voimavaroja. Oikeusasiamies toimivaltuuksineen valvoo ja edistää jatkossa kattavammin ikäihmisten oikeuksia ja etua vanhustenhuollossa ja muualla yhteiskunnassa. Niin ikään kuntien valvontaa sekä aluehallintovirastojen ja Valviran suorittamaa valvontaa on tarpeen tehostaa. Sekä oikeusasiamies että valvontaviranomaiset tarvitsevat toimintansa vahvistamiseen asianmukaiset resurssit.

Arvoisa puhemies! Jokaisen vanhuksen on voitava luottaa siihen, että hän saa laadukasta ja inhimillistä hoivaa ja hoitoa. Tämä onnistuu vain päätöksentekijöiden ja asiantuntijoiden yhteistyöllä. Parhaat ratkaisut syntyvät huolellisella valmistelulla ja tutkittuun tietoon perustuen, sekä hoitohenkilökuntaa, ikäihmisiä että heidän omaisiaan kuullen. Ikäihmiset ansaitsevat vain parasta.

Arvoisa puhemies! Olemme todella tärkeän asian äärellä. Miten yhteiskuntamme kohtelee vanhuksiamme? Toivottavasti voimme olla samaa mieltä siitä, että hyvinvointiyhteiskunnan kuuluu pitää huolta kaikkein heikoimmista. Viime aikoina on käyty kiivastakin keskustelua siitä, voiko hyvinvointipalveluita rakentaa markkinoiden varaan. Erään arvion mukaan hallitus on ollut liiaksi terveysjättien talutusnuorassa sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisessa. [Eero Lehti: Mitenkä Espoossa?] Kuulostaako opposition puheelta? Toki se kuulostaa opposition puheelta, mutta kyseisen näkemyksen on esittänyt arvostettu ja kokenut valtiopäivänainen Sirkka-Liisa Anttila pääministeripuolue keskustasta. [Timo Heinonen: Mihin me oppositiota tarvitsemme?]

Vielä synkempi arvio kuuluu näin: "Esperi on kertomus siitä, miten käy, kun markkinavoimat ottavat vallan. Palveluiden laatu heikkenee, tilaaja joutuu hankkimaan lisää valvojia, tehdään vääriä työvuorolistoja tahallaan, käytetään siirtohintoja veron kiertämiseen, maksetaan toimitusjohtajalle 10 miljoonaa liikevaihdon kasvattamisesta. Näin alas voi bisnes mennä niin sanotussa kansainvälisen rahaston omistamassa yrityksessä." Kuulostaako vasemmisto-opposition puheelta? Toki. Mutta kyseinen näkemys löytyy kokoomuksen arvostetun vaikuttajan Sirpa Asko-Seljavaaran blogikirjoituksesta. [Paavo Arhinmäki: Ohhoh! — Jukka Gustafsson: Ohhoh!]

Arvoisa puhemies! Suomesta löytyy kerrassaan inhimillistä ja laadukasta vanhusten hoivaa. Siinä mitoitukset ovat kohdillaan, ja siinä viihtyvät niin vanhukset kuin hoitajat. Mutta tänään emme puhu siitä. Meidän poliitikkojen tehtävä on nyt vihdoinkin löytää yhteinen tahtotila ja korjata vanhustenhuollon epäkohdat. Emme ole sivistysvaltio, jos vanhuksia jää tänäänkin heitteille liian vähäisen henkilöstömitoituksen takia joko koteihinsa tai ympärivuorokautiseen hoivaan — samalla, kun heidän parissaan työskentelevät uupuvat liian raskaan työtaakan alle. [Ben Zyskowicz: Kuka teidät pakotti kilpailuttamaan Espoossa?]

Kun Esperi Caren entinen toimitusjohtaja kertoi yrityksensä ihmisoikeuksia polkevien laiminlyöntien syyksi sen, että ”hiljaiset signaalit” eivät olleet tavoittaneet häntä, oli Suomen kansan raivostunut reaktio täysin perusteltu. Nuo entisen toimitusjohtajan hiljaisiksi kutsumat signaalit ovat olleet kaikkea muuta kuin hiljaisia. Koko hallituskauden aikana on puhuttu vanhuspalveluiden epäkohdista. Kansalaiset ovat keränneet adresseja, kansalaisjärjestöt ja työntekijäliitot ovat esittäneet hätähuutoja. Hoiva-alan järjestöjen mukaan juuri viime vuosina, tämän hallituskauden aikana, tilanne on vanhuspalveluissa huonontunut.

Arvoisa puhemies! Viime hallituskaudella täällä eduskunnassa sovittiin kaikkien puolueiden kesken, että jos yksikään vanhuspalveluiden ympärivuorokautisen hoivan yksikkö alittaa 0,5-mitoituksen, on riittävän henkilöstön määrä kirjattava minimimitoituksena lakiin. Olikin suorastaan irvokasta, että nykyinen hallitus päätti heti alkutaipaleellaan heikentää tuota 0,5-mitoitusta 0,4:ään. On pakko kysyä, minkälaisen signaalin tällainen toiminta antoi niille ahneille vanhuspalveluiden toimijoille, jotka nyt ovat otsikoihin nousseet. Tuollainenhan on ollut kuin kehotus asettaa voitontavoittelu vanhusten oikeuksien edelle.

Arvoisa puhemies! Me sosiaalidemokraatit kannatamme hoivapalveluiden kokonaisuudessa mallia, jossa palveluita tuottavat julkisen puolen lisäksi järjestöt ja yritykset. Mutta pelisääntöjen täytyy olla kaikille selvät: säännöt ja niiden valvonta ovat ihmisoikeuskysymys. Henkilöstömitoituksen sitominen lakiin ei aiheuta muutoksia niille toimijoille, jotka ovat tehneet tähänkin asti laadukasta hoivaa. Mutta moraalittomilta, rahanahneilta ja mustasydämisiltä se vie mahdollisuuden jatkaa pahan tekemistä. Oikeistopuolueiden hellimä ajatus yritysten omavalvonnan ja suositusten riittävyydestä on osoittautunut vääräksi. Ahneutta ei suitsita hyväntahtoisilla suosituksilla. Tämän ovat aivan liian monet vanhukset joutuneet viime elinvuosinaan tuntemaan nahoissaan kärsimyksenä ja pelkona.

Arvoisa puhemies! Ministeri Orpo, jos Suomi jatkaa kokoomuksen jääräpäisesti kiinni pitämällä suositusten tiellä, mikään ei muutu. [Ben Zyskowicz: Väärä tulkinta!] Onko kokoomukselta jäänyt huomaamatta, että jo nykyisellään vanhuspalvelulaki edellyttää huomioimaan vanhuksen hoitoisuuden henkilökunnan määrässä? Sanoja voi tulkita, lukuja ei voi tulkita. Luvut ovat lukuja.

Arvoisa puhemies! Hallitus on liiaksi terveysjättien talutusnuorassa. Esperi Caren tapaus on vain yksi osoitus siitä, että markkinavoimille pitää laittaa suitset. Kokoomuksen kanta sitoviin mitoituksiin on edelleen epäselvä. Ministeri Saarikon puheenvuoron jälkeen nyt kyllä jäi keskustankin mielipide hyvin epäselväksi. [Sari Sarkomaa: Mikä on Espoon kanta?] Suomi tarvitsee uuden suunnan. Hyvä alku tähän on lakiin kirjattu mitoitus vanhusten ympärivuorokautiselle hoivalle.

Sosiaalidemokraattinen eduskuntaryhmä kannattaa edustaja Marinin tekemää epäluottamuslausetta hallitukselle.

Arvoisa puhemies! Oppositio on tehnyt vanhusten hoivan tilasta hallitukselle välikysymyksen, joka opposition olisi pitänyt tehdä itselleen. [Vasemmalta: Juuri näin!] "Voi tätä käsienpesua, tätä jälkiviisautta, tätä oman rinnan röyhistelyä, tätä populismia, jota täällä on harjoitettu!” Näin sanoi pääministeri Paavo Lipponen marraskuussa 2002. Lipposen ajatuksin voi tästäkin jatkaa. Te olette tehneet tästä vakavasta isänmaata koskevasta asiasta pelkän poliittisen pallottelukysymyksen.

Te, arvoisat demarit, epäonnistuitte viime kaudella toteuttamaan sosiaali‑ ja terveyspalveluiden uudistuksen eli soten. Te myös leikkasitte viime kaudella kuntien valtionosuuksia yhteensä miljardi euroa — miljardi euroa. [Jukka Gustafssonin välihuuto] Näissä oloissa kunnat ovat kilpailuttaneet sosiaali‑ ja terveyspalveluitaan. Kuntien ei tietenkään ole pakko ulkoistaa yhtään vanhusten hoitopaikkaa, mutta ulkoistuspäätöksissä ovat olleet mukana kaikki puolueet.

Arvoisat demarit, miksi te vastustatte täällä salissa, eduskunnassa palveluiden ulkoistamista mutta toteutatte sote-palveluiden ulkoistamista kunnissa? Antti Rinne halusi keväällä 2015 pitkäaikaistyöttömät hoitamaan vanhuksia — vaikka sitten pakolla. Nyt demarit toivovat, että kukaan ei enää muistaisi Rinteen mallia. Joku vastuu pitäisi saada myös demareiden vaalipuheille. [Sari Sarkomaa: Kyllä!] Kyllä sitä nyt huudetaan, kun teillä ei ole vastuuta. Siniset turvaa, punaiset tärvää. [Naurua — Välihuutoja]

Arvoisa puhemies! Niin kuin sanoin, kyllä sitä nyt huudetaan, kun ei ole vastuuta.

Arvoisa puhemies! Yksityisissä ja julkisissa hoivakodeissa [Jukka Gustafsson: Asiaan!] — menemme asiaan, edustaja Gustafsson — on ollut pitkään järkyttäviä epäkohtia, jotka siniset tuomitsevat täysin. Suomalainen vanhustenhoito on siirtynyt vanhanaikaisesta vuodeosastolla makaamisesta kohti kotihoitoa, mutta vanhuus tuo mukanaan sairauksia ja kunnon heikkenemistä, jolloin paras paikka voi olla ympärivuorokautinen hoitokoti. Tällä hetkellä hoivakodeissa on noin 41 000 vanhusta, ja tarve vain kasvaa. Kaikki muistisairaat vanhukset eivät pärjää kotona kotipalvelun turvin, jolloin oikeaksi vaihtoehdoksi tulee hoitokoti. Kun kuntien rahat viime hallituskaudella vähenivät ja tehtävät lisääntyivät, tekivät kunnat sen, minkä pystyivät. Kunnan vanhainkoti on lakkautettu, ja hoivayritysten lobbarit kolkuttelevat ovella. Niinpä usea kunta on tarttunut yksityisen tuottajan tarjoukseen.

Hankintalaki tarjoaa mahdollisuuden laatutekijöiden asettamiseen ehdottomaksi edellytykseksi, jolloin niiden merkitys on ratkaiseva. Hankinnoissa ratkaisevaa on kuntien osaaminen määritellä laatu ja sen huomioon ottaminen palveluja ostettaessa. Laatua on korostettava vahvemmin.

Arvoisa puhemies! Siniset vaativat inhimillisyyttä ja vastuunkatoa yhteiskuntamme heikompiosaisista, puhutaan sitten lapsista, vanhuksista tai vammaisista. On totta, että me päättäjät olemme luottaneet liikaa siihen, että kaikki hoivantuottajat ymmärtävät kantaa vastuunsa.

Sote-uudistus tarvitaan nyt, ei vasta seuraavan hallituskauden lopulla. Nykyisen kaltaiset laiminlyönnit ovat mahdollisia juuri siksi, että kunnat eivät enää selviä velvoitteistaan. Maakunnat isoina toimijoina pystyvät kuntia paremmin kasvattamaan osaamistaan myös hankinnoissa.

Arvoisa puhemies! Siniset esittävät hoitajamitoituksen nostamista 0,7:ään ja tekemään mitoituksesta lakisääteisen. Esitämme myös, että hoitajamitoituksen noudattamatta jättämisen pitää olla rangaistavaa. Jos hoitajia ei ole tarpeeksi, pitää siitä sakottaa tuntuvasti. Samalla on huolehdittava siitä, että työvuoroissa on riittävästi hoitajia. Vanhusten hoidontarve nimittäin vaihtelee jopa päivittäin. Koko henkilöstön käsittävä mitoitus lakisääteisenäkään ei auta, jos vuorossa ei ole yksinkertaisesti tarpeeksi henkilökuntaa. Osa vanhuksista on parempikuntoisia ja pärjää pienemmällä hoidon määrällä, osa taas tarvitsee paljon hoitajia. Hoitajien tehtävä on hoitaa, siivoojien siivota ja keittäjien keittää. Työn pitää olla hyvin johdettua, ja johdon kuuluu olla nimenomaan työntekijöillä. Kiitos kuuluu [Antti Lindtmanin välihuuto] — edustaja Lindtman, olette varmasti samaa mieltä — ahkerille hoitajille.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee hoitajamitoitukseen, olisi siihen demareilla ollut mahdollisuus puuttua kaikkina niinä hallituskausina, joita teille on 2000-luvulla kertynyt. Miksi te tuotte eduskuntaan välikysymyksen, johon teidän itse pitäisi vastata? [Välihuutoja] Siniset kannattavat sote-uudistusta ja sitovaa hoitajamitoitusta. [Paavo Arhinmäen välihuuto] — Me haluamme, edustaja Arhinmäki, että vanhustenhoiva järjestetään kestävästi ja laadukkaasti. — Ne huutavat, joilla ei ole vastuuta.

Arvoisa puhemies! Olemme luottaneet liikaa hoitojätteihin. Luottamuksemme on petetty. Hyvä eduskunta, nyt otetaan kontrolli peliin.

Olemme kuulleet runsaasti järkyttäviä tietoja vanhustenhoidosta ja sen huonosta tilasta. Vanhempamme ja isovanhempamme on jätetty heitteille. Vanhuksemme odottavat tuntikausia hoitajaa, vettä, ruokaa tai joutuvat viettämään elämänsä viimeiset tunnit yksinäisyydessä, kun ei ole ihmistä lähelle. Tätä perussuomalaiset eivät voi sallia.

Olemme nyt kuulleet hallituspuolueiden edustajilta, että sitova hoitajamitoitus voitaisiin kirjata lakiin. [Eero Heinäluoma: Paitsi kokoomuksen!] Eilen koko oppositio teki aloitteen hoitajamitoituksesta, koska hallitus ei ole suostunut tuomaan asiasta esitystä. Toivottavasti niiden kansanedustajien, jotka täällä istuvat tai jotka eivät ehkä ole paikalla mutta kuuntelevat, nimet myös löytyvät sieltä lakialoitteesta. On aivan turha lehdistössä sanoa, että näin aion tehdä, jos sitä nimeä ei sieltä löydy. [Jukka Gustafsson: Onko Elon nimi jo?] Käännän katseeni muun muassa keskustan edustajiin, ja äsken siniset ilmoittivat, että he tukevat tätä. Eli nimiä paperiin.

Ja vielä toteaisin keskustalle sen, että viime syksynä esitimme vanhusasiamiestä, ja toivottavasti teidän nimenne löytyi äänestyksestä. Hieman epäilen, että jäimme yksin oppositiossa siihen. Nyt on teillä omatunto herännyt sen suhteen. [Laura Huhtasaari: Jäimme täysin yksin!]

Ministeri Saarikko palaveerasi viime viikolla hoitojättien kanssa. Siellä sovittiin, että noudatetaan nykyistä lakia ja suosituksia. Okei, joo. Mitään uutta ei tullut, eikä hallitus aio tuodakaan mitään uutta. Vanhukset jäävät erilaisten suositusten ja hoitojättien hyvän tahdon varaan. Eiköhän se ole jo nähty, että jos hyvä tahto ja raha ovat vastakkain, raha voittaa.

Perussuomalaiset vaativat, että ikäihmiset saavat laadukkaat hoitopalvelut. Niiden turvaamiseksi on huolehdittava siis riittävästä hoitajamäärästä ja hoidon laadusta. Vaadimme, että hoitajiin lasketaan vain varsinaiset hoitotyöntekijät. Kokonaan erikseen on muu tukihenkilökunta, kuten keittäjät ja siivoojat.

Mutta se, että joku on turvattu, vaatii myös hyvää valvontaa ja kunnon sanktiot. Esimerkiksi 10 prosentin osuus yrityksen liikevaihdosta, jos laiminlyö näitä velvoitteita, jotka on kirjoitettu lakiin, olisi aika hyvä. Varmaan rupeaa tapahtumaan, kun on kunnon sanktiot pöydässä.

SDP:tä korjaan sen verran, että hoitajamitoitusta ei ole laskettu 0,4:ään — kuuntelin äskeistä puhetta — mutta nyt me toivomme, että se nostettaisiin 0,7:ään.

Verovaroilla maksetut peruspalvelut on turvattava alistamatta niitä monikansallisten yritysten voitontavoittelulle. Jotta tällainen törkeä vanhusten hoivan kustannuksella tehtävä rahastus saadaan kuriin, on meidän ryhmässämme tehty esitys siitä, että asetettaisiin tuottokatto hillitsemään rahastusta. Meillähän on vastaavanlainen sähkönsiirtoyhtiöille. Voisimme miettiä sitä yhtenä keinona.

Julkisuudessa on käyty myös keskustelua siitä, mitä tämä maksaisi. Erilaisia lukuja heitellään täällä ristiin ja rastiin. Viime viikolla katsoin, että keskusta oli teettänyt asiasta — tästä oli Ylellä uutinen — laskelmia sosiaali- ja terveysministeriössä, ja niiden mukaan se olisi ollut 54 miljoonaa ja olisi tuonut 1 600 uutta työpaikkaa. Tänään onkin taas jo ihan uudet luvut. Kaikki vaihtuu päivittäin. Samaan aikaan valtio maksaa kunnille kotouttamiskorvauksia tämän vuoden talousarviossa yli 200 miljoonaa ja vastaanottokeskusten toimintaan noin 130 miljoonaa. Se tekee muuten 350 miljoonaa. Hallituksella riittää rahaa siis tähän vastaanottokeskusbisnekseen ja turvapaikkaruljanssiin loputtomasti ja jopa laittomasti maassa olevien hoitamiseen, mutta kun omat vanhuksemme huutavat hädissään, mitään ei tapahdu, ja jätetään tämä sitten ensi vaalikaudelle. [Simon Elon välihuuto] Tällainen peli ei vetele. Omien vanhempiemme ja isovanhempiemme hyvinvoinnista tulee huolehtia tässä ja nyt.

Kuten alussa sanoin: Hoitojätteihin on liikaa luotettu. Luottamus on petetty. Nyt kontrolli peliin.

Tällainen hallitus, joka ei toimi, vaikka oppositio tekee kaikkensa ja käyttää nyt tässä järeintä asettaan eli välikysymystä, ei ansaitse luottamusta. Asia on yritetty niin sanotusti haudata valuvaan hiekkaan, ja on puhuttu siitä, että asiat järjestellään sitten vaalien jälkeen. Miksei nyt? [Simon Elon välihuuto] Ja pahiten sekoilee hallituspuolue kokoomus, jonka ministeri Orpo vaihtaa mielipidettä päivän välein.

Edellä mainituin perustein perussuomalaiset katsovat, ettei hallitus nauti eduskunnan luottamusta, ja kannattavat edustaja Marinin tekemää epäluottamuslausetta.

Puhemies Paula Risikko

Kaikilla menee vähän yli 5 minuuttia, mutta annetaan mennä tässä vaiheessa.

Arvoisa puhemies! Kun puhumme ikäihmisten hoivasta, puhumme monelle suomalaiselle hyvin herkästä ja läheisestä aiheesta. Arvokas vanhuus on kaikille tärkeä asia.

Vanhustenhuollossa työskentelee ammattiinsa intohimolla ja valtavalla tarmolla suuntautuvia ihmisiä. He auttavat tekemään vanhuudesta hyvää ja ihmisarvoista silloinkin, kun olemme monenlaisen avun tarpeessa. Nämä kaikki hoiva-alan työntekijät, niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla, ansaitsevat kiitoksemme työstään. Monet hoiva-alan työntekijöistä tietävät, mitä on riittämättömyyden tunne, kun aikaa ja käsipareja ei ole tarpeeksi. Tähän mitoitukseen me voimme täällä eduskunnassa vaikuttaa.

Apua tarvitsevan vanhuksen näkökulmasta avun riittävyys on ihmisoikeuskysymys. Puhumme siitä sukupolvesta, joka on käynyt läpi sodan raskaat koettelemukset, osallistunut jälleenrakennukseen ja luonut suomalaisen hyvinvointivaltion. Heillä on oikeus odottaa, että hyvinvointivaltio toimii kaikissa elämänvaiheissa. Erityisen tärkeää on, että hyvinvointivaltio toimii niiden vanhusten kohdalla, joiden puolesta kukaan ei ole puhumassa.

Arvoisa puhemies! Vanhustenhuollon ympärille on joskus muodostunut pelon ilmapiiri. Asiakkaat, omaiset ja henkilökunta eivät uskalla nostaa epäkohtia esille pelätessään kostoa tai rankaisutoimia: asiakas tai omainen kohtelun heikkenemistä, henkilökunta sanktioita työnantajalta. Tämä pelon ilmapiiri on murrettava.

Vihreät esittävät valtakunnallisen hoivahälytysjärjestelmän luomista, jonka kautta epäkohdista voi ilmoittaa valvovalle viranomaiselle turvallisesti siten, että ilmoittajan henkilöllisyys jää vain viranomaisen tietoon. Tällä voisimme ohjata valvontaa puuttumaan epäkohtiin nopeammin. Tarvitaan myös vanhusasiainvaltuutettu, joka voi itsenäisesti ottaa esille ongelmia ja kehittämistarpeita palveluissa.

Ärade talman! För att övervaka de centrala tjänsterna för de äldre borde man även skapa en tjänst för en äldreombudsman. Äldreombudsmannen kunde lyfta fram missförhållanden i de centrala tjänsterna för de äldre och även i deras ställning som ingen försvarar för tillfället. För att säkra att offentliga, privata och tredje sektorns enheter i alla storlekar erbjuder lika hög kvalitet inom omsorgen behövs många slags åtgärder.

Tarvitsemme myös lakitason uudistuksia, kuten sitovan ja riittävän hoitajamitoituksen. Nyt on oikea aika päättää sitovasta hoitajamitoituksesta, kun näin laaja enemmistö eduskunnassa sitä kannattaa.

Arvoisa puhemies! Kaikissa palveluissa laadun merkitys kilpailutuksessa ja laadunvalvonta on merkityksellistä. Muuten palaamme huutolaisjärjestelmään, jossa halvin tarjous voittaa laadusta piittaamatta. Puhdas voitontavoittelu ja vanhusten hoivapalveluiden järjestäminen sopivat huonosti yhteen. Tarvitaan parempaa kilpailutuksen osaamista niin, että laatutekijöillä on suurempi painotus. Omavalvonnan lisäksi tarvitaan parempaa yhteiskunnan valvontaa, jotta jo varhain voidaan puuttua epäkohtiin. Myös hoiva-alalla olemme nähneet yhä lisääntyvää ketjuuntumista ja kansainvälisten pääomasijoittajien omistuksessa olevien hoivapalveluyritysten markkinaosuuden lisääntymistä. Tämä kehitys ei ole hyvä, jos se syrjäyttää esimerkiksi osaavia paikallisia kolmannen sektorin toimijoita. Emme saa olla sinisilmäisiä ajatellen, että pelkkä omavalvonta riittää tällaisessa tilanteessa.

Arvoisa puhemies! Vanhustenhoivan murros on yksi esimerkki siitä, mitä sosiaali- ja terveysuudistuksen muutokset voivat tuoda tullessaan. Markkinat voivat olla hyvä renki, mutta ne ovat huono isäntä. Emme tarvitse markkinamallia, vaan yhteiskunnan kokonaisvastuuta ihmisten hoidosta ja hoivasta. Nyt esiin tulleiden ongelmien valossa olisi hallitukselta viisautta tehdä suunnanmuutos. Hyvinvointivaltion palveluiden kehittämisessä on keskiössä oltava ihminen, ei markkinat.

Arvoisa puhemies! Edellä esitetyin perustein vihreä eduskuntaryhmä yhtyy edustaja Marinin hallitukselle esittämään epäluottamuslauseeseen.

Arvoisa puhemies! Vanhustenhuolto puhuttaa, ja hyvä niin. Kukaan meistä ei voi väittää, etteivätkö vanhustenhuollon ongelmat olisi olleet tiedossa pitkään. Uutisointi Esperi Caren tapaisista toimijoista on järkyttävää, mutta vastaavista katastrofeista on kuultu ennenkin — jos vain alan ammattilaisia olisi kuunneltu, jos siis niitä Esperi Caren johdon mukaan "hiljaisia viestejä" olisi kuultu. Mutta niitä ei ole kuultu, koska työntekijät on ensin uhkailemalla vaiennettu. Kohut johtavat usein selvityksiin, suosituksiin ja hiljaisuuteen. Tähän meillä ei ole enää varaa, nyt tarvitaan toimia.

Lähes kaikki puolueet — keskustaa ja sinisiä myöten — kertoivat viime viikolla kannattavansa sitovan hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin. Kokoomukselle ja valtiovarainministeri Orpolle kysymys taas oli lillukanvarsista. Lillukanvarsia nämä desimaalit eivät todellakaan ole. [Ben Zyskowicz: Väärä tulkinta!] Desimaalien takana on oikeita, tärkeitä ihmisiä, hoitavia käsiä. Ero suositusluonteisen 0,5 hoitajaa per asiakas ‑mitoituksen ja sitovan 0,7 hoitajaa per asiakas ‑mitoituksen välillä on merkittävä. Kaiken lisäksi te, ministeri Orpo, peräsitte meiltä parlamentaarista yhteistyötä, kun koko muu parlamentti on tästä asiasta jo harvinaisen yksimielinen. Ilmeisesti nyt jopa kokoomus on tunnustanut sitovan mitoituksen tarpeen, mutta ette te edelleenkään ole valmiita kirjaamaan lakiin selvää lukua vähimmäismitoituksesta. [Ben Zyskowiczin välihuuto]

Sitova hoitajamitoitus on saatava nyt lakiin, mutta tämä ei yksin riitä. Olen saanut hoitajakollegoilta paljon viestejä alimiehityksestä, kiireestä, laiminlyödystä hoidosta ja siitä, että hoitotyön ohella hoitajien odotetaan olevan myös siivoojia, ruoanlaittajia ja talonmiehiä. Työvuorolistoja kirjoitetaan niin, että hoitajamitoitus näyttää toteutuvan, mutta listat eivät vastaa todellisuutta. Vuoroihin ei välttämättä edes aiota kutsua hoitajia, tai sijaisia kutsutaan vain kaikista kiireisimmille tunneille. Kikkailu on vastenmielistä, mutta tähän voitontavoittelun logiikka ajaa. Velkavivulla ja pääomasijoittajaomistuksella toimivat firmat hakevat hulppeaa tuottoa vanhusten kustannuksella, alimitoitetulla henkilöstöllä, kelvottomalla laadulla ja työehtosopimusten vastaisilla työehdoilla. Varsinaista esperöintiä! [Ben Zyskowicz: Vastustitteko ulkoistamista Riihimäellä?]

Tämän keskellä hoitajista on revitty kaikki irti. Moni on uupunut, ja surkea kohtelu ajaa monet vaihtamaan alaa. Näinkö me kohtelemme niitä ammattilaisia, jotka pitävät huolta ikäihmisistämme? Hoitajien työ ansaitsee arvostuksen, joka näkyy myös palkkauksessa ja työoloissa — nollatuntisopimusten sijaan vakituisia työsuhteita ja työehtosopimusten kunnioittamisia.

Mitoituksen lisäksi tarvitaan resursseja ja valvontaa. Hallituksen esittämä markkina-sote ei sitä ratkaise, vaan ongelmat vain pahenevat. Valvonta perustuisi edelleen yritysten omavalvontaan, valvottavia yrityksiä vain tulisi lisää. Valinnanvapaus palvelisi Esperi Caren tapaisia toimijoita, joiden epäeettisen bisnesmallin markkinat paisuisivat. Valvontaan tarvitaan myös lisäresursseja, ja tarkastuskäyntejä yksiköihin pitää voida tehdä ennalta ilmoittamatta. Hallituksen populistiset norminpurkutalkoot ovat siirtäneet valvontaa yritysten itsensä vastuulle. Omavalvonta ei toimi, kun henkilöstö joutuu ilmoittamaan ensin ongelmista työnantajalle ja riskeeraamaan oman asemansa tietämättä, otetaanko ongelmia edes vakavasti. Kuten oikeuskansleri Pöysti viimeksi eilen painotti, omavalvonta ei voi korvata viranomaisvalvontaa.

Arvoisa puhemies! Vanhustenhoidon laadun parantamisessa puhutaan myös rahasta. Leikkausten sijaan tarvitaan panostuksia. Korkein kuultu arvio hoitajamitoituksen korotuksen hinnasta on 250 miljoonaa euroa. Yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger arvioi, että vanhuspalveluiden tason nostamiseksi muiden Pohjoismaiden tasolle tarvitaan miljardi euroa. [Ben Zyskowicz: Oliko teidän vaihtoehtobudjetissa?] Talous on politiikkaa, ja politiikka on arvoja. Arvot ratkaisevat, kevennetäänkö verotusta vai satsataanko vanhustemme hyvinvointiin, rakennetaanko miljardiluokan kustannukset aiheuttava yritysten voitontavoittelua edistävä markkina-sote vai turvataanko laadukkaat palvelut ja inhimillinen vanhuus kaikille — halutaanko lisää esperöintiä vai laadukasta hoivaa kaikille, ei harvoille.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Marinin tekemää epäluottamusesitystä.

Ärade talman! Arvoisa puhemies! Suomi on viime aikoina pärjännyt hyvin kansainvälisissä onnellisuutta ja elämänlaatua mittaavissa vertailuissa. Ylpeyteen ja tyytyväisyyteen olisi aihetta. Yhteiskunnan kehittämistä tähän suuntaan tulee jatkaa. Tätä taustaa vasten vanhusten hoidossa havaitut puutteet ovat isku vasten kasvoja. Monien vanhusten turvallisuudentunne on horjunut. Näin ei saa olla, jos haluamme olla sivistynyt yhteiskunta.

Vanhusten hoidossa ilmenneet epäkohdat on selvitettävä perusteellisesti. Ruotsalainen eduskuntaryhmä ja RKP tukevat mahdollisuutta tehdä omia valintoja myös vanhustenhoidossa. Vanhukselle on kuitenkin tärkeintä, että hän saa tarvitsemaansa hoivaa omalla paikkakunnallaan, ei se, onko palveluntarjoaja kunnallinen vai yksityinen.

Ärade talman! Vårdbolagen måste bevisa att deras främsta syfte är att erbjuda god service av kvalitet, inte att maximera vinsterna på patienternas bekostnad. Det räcker inte att företag marknadsför fina värden på sina nätsidor. Det är synnerligen oetiskt och oacceptabelt att skattepengar som ska användas för vård kanaliseras via skatteparadis till internationella storbolag vars primära intresse är att maximera vinsten och betala ut goda dividender till sina ägare — utan intresse för vårdens kvalitet. Var blev etiken?

Seniorernas röst måste höras bättre i samhället, särskilt då vi i Finland vet att vår befolkning åldras och behovet av äldreomsorg ökar. Vi behöver en äldreombudsman i Finland med ett ordentligt mandat, en ombudsman som rapporterar till riksdagen. Vi behöver fler händer inom vården, en personaldimensionering som skrivs in i lag, och samtidigt måste också den så kallade vårdtyngden beaktas. Exempelvis behöver en äldre dement person mer vård än en person som inte lider av demens. En lagstadgad personaldimensionering får heller inte leda till att vi i stället tar bort resurser från hemvården.

Arvoisa puhemies! Suomessa työskentelee tällä hetkellä reilut 20 ihmistä vanhustenhuollon laadun valvonnan kanssa. Suurin osa näistä työskentelee aluehallintovirastoissa. Nostin tämän asian esille viime viikolla kyselytunnilla. Tämän jälkeen selvisi, että Valvirassa, jossa hoidetaan valtakunnallista valvontaa, on vain yksi henkilö, joka työskentelee vanhustenhuollon valvonnan parissa. Toistan: vain yksi ihminen. Tämä on täysin kestämätöntä. Tämä asia täytyy korjata. Siksi kysyn vielä kerran tarkistaakseni: onko hallitus välittömästi valmis antamaan lisätalousarvion, jolla lisätään valvonnan resursseja?

Haluan myös tässä yhteydessä selvästi sanoa, että sote- ja maakuntamallilla ei resurssikysymystä ratkaista, päinvastoin. Hallituksen sote-uudistuksen lähtökohtana on omavalvonnan lisääminen. Siinä huijaa jo itseään, jos uskoo ongelmien ratkeavan ainoastaan omavalvonnan lisäämisellä. THL:n tilastojen mukaan viimeisen 20 vuoden aikana yksityisten hoivayritysten ja järjestöjen osuus palveluista on kasvanut vajaasta 25 prosentista reiluun 45 prosenttiin. Hallituksen sote-uudistus tulee entisestään lisäämään hoitoa ja hoivaa tarjoavien toimijoiden määrää.

Tämä on hallitukselle peiliin katsomisen paikka. Sote- ja maakuntauudistus on luonut ennennäkemätöntä epävarmuutta kuntakenttään. Kuntapäättäjät ovat halunneet turvata vanhusten hoidon saatavuuden ja kuunnelleet isojen yksityisten hoivayhtiöitten kutsuhuutoja. Hallituksen maakuntamallin tarjoaman epävarman kolmivuotisen vuokrasopimuksen sijaan kuntapäättäjät ovat päättäneet myydä kuntien kiinteistöt, tehneet pitkän vuokrasopimuksen ja saaneet rahaa kunnan kassaan.

Ärade talman! Trots att den senaste tidens avslöjanden blottat grundläggande problem inom äldreomsorgen finns det inte orsak till hysteri. Vi vet att det på många ställen görs stora insatser inom vården, och kvaliteten är på många ställen också god. De som jobbar inom äldrevården är värda all uppmuntran och allt stöd för sitt arbete. Men nu är det vårt politiska ansvar att reparera de fel som finns. Det måste finnas ett skydd för vårdpersonalen att kunna anmäla olägenheter och missbruk utan att riskera sin egen ställning. Vi måste bygga vårt samhälle så att de äldre i vårt land ska få känna trygghet i sin vardag.

Arvoisa puhemies! RKP:n eduskuntaryhmä kannattaa edustaja Marinin esittämää epäluottamuslausetta.

Arvoisa rouva puhemies! Vanhustenhoidon tilanne on ollut huolestuttava jo pitkään, ja paikoin katastrofaalinen tilanne on häpeällistä. Ikäihmiset ovat tehneet suuren työn yhteiskuntamme ja hyvinvointimme eteen. Meidän tehtävämme on turvata heille inhimillinen, turvallinen ja arvokas vanhuus. Me kristillisdemokraatit olemme säännöllisesti nostaneet esille huolemme vanhustenhoidon riittämättömistä resursseista, hoidossa ilmenevistä puutteista sekä vaatineet toimia tilanteen korjaamiseksi. Toivottavasti viimeistään nyt tämä huoli otetaan vakavasti ja konkreettisiin toimiin tartutaan viiveettä.

Arvoisa puhemies! Ikäihmisten määrän voimakkaasti kasvaessa vanhustenhoitoon tarvitaan merkittäviä panostuksia. Toistaiseksi palvelujen määrää ja laatua ei ole onnistuttu lisäämään muutoksen ja tarpeen mukaisesti. Ikäihmisten kuntoutusta, ennaltaehkäisevää ja toimintakykyä parantavaa tai sitä ylläpitävää kuntouttavaa otetta on aivan liian vähän. Myös hyvän saattohoidon saatavuus on Suomessa edelleen liian sattumanvaraista.

Ongelmat niin laitoksissa kuin kotihoidossa johtuvat keskeisesti liian pienestä hoitajamitoituksesta. Suomessa hoitajien määrä suhteessa hoidettavien määrään on Pohjoismaiden pienimpiä. Vanhustenhoidon parantaminen edellyttää yksinkertaisesti lisää hoitavia käsiä. Esitimme vaihtoehtobudjetissamme rahoitusta tuhannen uuden hoitajan palkkaamiseen tilanteen nopeaksi lievittämiseksi.

Framför allt behövs mer händer, mer människor, bättre kvalitetskontroll. Det betyder mer pengar. Vi i KD föreslog i vår alternativa budget anslag för att anställa tusen nya vårdare till äldrevården.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että hoitajamitoituksen vähimmäismääräksi lakiin kirjataan 0,7 hoitajaa yhtä hoidettavaa kohti. Tämä ei kuitenkaan yksistään riitä, vaan tarvittavassa hoitajamitoituksessa on oltava velvollisuus ottaa huomioon potilaiden hoitoisuus ja muut tekijät, jotka edellyttävät minimivaatimusta isompaa hoitajamäärää. Vastaavasti kuntien tekemään kilpailutukseen ja sen toteutukseen tarvitaan osaamista ja tunnollisuutta hyvän hoitotason takaamiseksi.

Arvoisa puhemies! KD-eduskuntaryhmä esittää myös suuren huolen laitoksissa ja kotihoidossa olevien hoitajien jaksamisesta. Työmäärä ja työn henkinen kuormitus ovat viime vuosina lisääntyneet, minkä vuoksi työntekijöiden hyvinvointiin ja jaksamiseen on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota. Samalla myös omaishoitajien työtä tulee tukea paremmin.

Vanhustenhoidon valvonta ontuu myös pahasti. Yksi syy ongelmiin on omavalvonnan puutteellisuus. Todella huolestuttavaa on, että hallituksen sote-esityksessä omavalvonnalle annetaan aiempaakin keskeisempi rooli. Myöskään kaupunkien ja kuntien toimesta valvonta ei kaikkialla ole ollut riittävää, ja resurssipula näkyy myös Valviran ja avin työssä: vanhustenhoidossa tapahtuneisiin laiminlyönteihin ei ole pystytty riittävän tehokkaasti puuttumaan. Jatkossa laiminlyönnit tulee selvästi ja tiukasti sanktioida.

Valvonnan tehostamiseksi kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä pitää tärkeänä myös vanhusasiainvaltuutetun viran perustamista. Asian vauhdittamiseksi keräsimme aktiivisesti nimiä KD Naisten vireille panemaan kansalaisaloitteeseen. Asiasta tehtiin myös toimenpidealoite.

KD har redan tidigare föreslagit det, och vi behöver faktiskt en äldrevårdsombudsman för att förbättra kvaliteten och övervakningen inom äldrevården.

Hallituksella olisi ollut mahdollisuus panostaa vanhustenhoitoon tämän vuoden budjetissa. Vaikka vanhustenhoito on kuntien vastuulla, vaikuttavat valtionosuuksiin tehdyt leikkaukset väistämättä kuntien mahdollisuuksiin vastata kasvavaan hoitotarpeeseen. Vastaavasti lainsäädännön tasolla on tällä hallituskaudella tehty vanhustenhoitoon merkittäviä heikennyksiä. Vanhuspalvelulain heikennykset ovat yksi räikeä esimerkki tästä. Laista poistettiin luettelo minimivaatimuksista aloista, joiden erityisasiantuntemusta vanhuspalvelujen järjestämistä varten on vähintäänkin oltava käytössä. Myös oman vastuutyöntekijän nimeämisen velvoite poistettiin. Vastuutyöntekijän tehtävänä oli nimenomaan seurata iäkkään henkilön palvelusuunnitelman toteutumista ja palvelutarpeen muutoksia ja auttaa ja neuvoa ikäihmistä palveluihin liittyvissä asioissa.

Hallitus on tällä hallituskaudella kohdistanut leikkauksia valmiiksi heikommassa asemassa oleviin vanhuksiin, eikä se ole tarttunut vanhustenhoidossa selkeästi ilmeneviin puutteisiin. Edellä olevan perusteella kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä kannattaa tehtyä ehdotusta epäluottamuslauseen antamisesta hallitukselle.

Puhemies Paula Risikko

Kiitoksia. Nyt on kaikki ryhmäpuheenvuorot kuultu. Nyt sitten ministerit, olkaa hyvä. Kumpi aloittaa? — Otetaan pääministerin sijainen Orpo, 3 minuuttia, riittääkö? [Petteri Orpo: 5 minuuttia?] — 5 minuuttia, selvä. Ja sitten ministeri Saarikko, 5 minuuttia.

Arvoisa rouva puhemies! Vanhusten palveluista on Suomessa iso huoli, ja minä todellakin ymmärrän sen. Jokainen tarvitsee arvokkaan vanhuuden. Suomessa jokaisen on voitava luottaa siihen, että kun vanhenee, juuri hänestä pidetään huolta. Meillä jokaisella on läheisiä, omaisia, isiä ja äitejä, joiden kautta me elämme mukana siinä todellisuudessa ja huolehdimme ja kannamme huolta. Meidän tehtävämme on tehdä kaikkemme, jotta Suomessa voi luottaa siihen, että kun vanhenee, pidetään huolta tai läheisestä pidetään huolta, ja sitä edelliset hallitukset ovat parhaansa mukaan tehneet ja niin myös tämä hallitus.

Meidän pitää antaa arvo niille ihmisille, niille sadoissatuhansissa puhuttaville ihmisille, jotka tekevät tätä työtä. Olen itse nähnyt läheltä omaisen pitkäaikaissairauden hoidossa, miten sekä yksityisellä että julkisella sektorilla ihmiset tekevät tätä lähimmäisenrakkauden työtä tosissaan ja antaumuksella — raskasta työtä, vaikeissa olosuhteissa. Annetaan heille kaikille siitä suuri arvo. Se ei ole lillukanvarsi, mitä työtä he tekevät. Se on tämän yhteiskunnan syvintä hyvinvointia ja sen ydintä.

Viime viikkoina on tullut esille väärinkäytöksiä vanhusten palveluissa. Koko hallituksen puolesta haluan sanoa, että on sietämätöntä, että jos verovaroin saa tehtäväkseen hoitaa meidän vanhusten palveluita, niin laiminlyö ne, jättää vanhukset heitteille, ja pyrkii tekemään voittoa sillä, että laiminlyö sen, mitä on palkattu tekemään. Sitä pitää valvoa, se pitää sanktioida: pitää ottaa rahat pois tai toimilupa pois, jos ei homma muutu. Tämä asia pitää laittaa kuntoon. Siksi oikeusministeriössä on lähdetty selvittämään lainsäädäntöpohjaa, miten sanktiointia vahvistetaan.

Arvoisa puhemies! Nykyisellään kunnat ovat vastuussa vanhusten palveluista. Kunnilla on lakisääteinen tehtävä järjestää palvelut. Valitettavasti kunnat ovat epäonnistuneet tässä tehtävässä. Kunnat ovat liian heikkoja: niillä on liian vähän osaamista, liian vähän kykyä nykyisessä järjestelmässä vastustaa sitä, että kunnat ajautuvat ulkoistamaan palveluitaan — mitä, niin kuin täällä on todettu, on tehty useissa, useissa Suomen kunnissa kaikkien täällä olevien puolueiden toimesta, myös arvon sosiaalidemokraattien hyväksynnällä. Siksi me tarvitsemme sote-uudistuksen, vahvat järjestäjät, joilla on voimaa ja osaamista tehdä ostopalveluja, valvoa, tehdä hyvää hankintaa, pitää huolta vanhustenpalvelutehtävästään. Uskaltaako joku sanoa, että nykyjärjestelmä on hyvä? [Välihuutoja] Uskaltaako joku sanoa, että nykyjärjestelmä on hyvä? Siksi meidän pitää saada sote-lait maaliin.

Arvoisa puhemies! On hieno asia, että kaikilla puolueilla on nyt tahtotila parantaa vanhustenhuoltoa. Tämä yhteisymmärrys on hyvä lähtökohta päästä tässä asiassa eteenpäin. [Jukka Gustafsson: Kiitos opposition!] Kaikilla puolueilla on sama tavoite: hyvät palvelut vanhuksille. Ja uskallan sanoa, että kaikilla on sama tavoite: lisää hoitajia meidän vanhustenpalveluihin. Kaikki puolueet ovat myös samaa mieltä siitä, että tähän tavoitteeseen pääsemiseksi vanhuspalvelulakia on tiukennettava. Ja kun vanhuspalvelulakia tiukennetaan, sinne pitää kirjata mitoitus hoitohenkilöstöstä, [Maria Guzenina: 0,7!] mutta sen pitää perustua todelliseen hoidontarpeeseen minun mielestäni.

On erinomaista, että nyt hallitus on päättänyt käynnistää — koska enää ei tämä hallitus ehdi sitä lakia säätämään ja teidän aloitteenne ei sitä riitä tekemään — perusteellisen selvityksen, jonka pohjalta seuraava hallitus, ketä siinä onkaan, voi hallitusohjelmaneuvotteluissa sopia uudesta vanhuspalvelulaista ja hakea sieltä sen tavan, sen parhaan mahdollisen nykyaikaisen tavan, millä määritellään hoitajien tarve. Se on mahdollista tänä päivänä. Sitä tehdään kentällä. Sitä on tehty vuosia erikoissairaanhoidossa ja sitä tehdään vanhuspalveluissa. Potilaskohtaisesti pystytään määrittelemään hoidontarve ja laskemaan se osastokohtaisesti. Hyvät ystävät, tämä on mahdollista! [Maria Guzeninan välihuuto] Tehdään järkevä laki: siis tehdään huolellinen valmistelu, ja sen pohjalta päädymme parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun. Tästä on erilaisia mielipiteitä, ja se on normaalia, mutta suuresta kokonaisuudesta olemme samaa mieltä. Meidän pitää kehittää omaishoitoa. Meidän pitää kiinnittää huomiota erityisesti aivan äärettömän tärkeisiin kotipalveluihin. Meidän täytyy varmistaa sanktiot ja valvonta.

Vielä, arvoisa puhemies, viimeiseksi: Voi kunpa yksi luku ratkaisisi tämän ongelman, mutta se ei ratkaise kotipalveluongelmaa. Jos me säädämme 0,7, se tarkoittaa yli 4 000:ta hoitajaa heti. [Aino-Kaisa Pekonen: Se on paljon!] Meillä ei ole sitä. Sosiaalidemokraatitkaan eivät tienneet, mistä nämä hoitajat löytyvät. Jos se on velvoittavaa, on iso pelko minulla, että nämä hoitajat ovat pois kotipalveluista, tärkeistä kotipalveluista. [Välihuutoja] Tehdään siis järkeviä ratkaisuja. Lisäksi valtiovarainministeriön viimeisen laskelman mukaan tämä maksaisi noin 300 miljoonaa euroa. [Välihuutoja] Meidän täytyy myöskin miettiä, miten me käytämme nuo rahat parhaalla mahdollisella tavalla meidän tärkeiden vanhuksiemme hyväksi.

Puhemies Paula Risikko

Seuraavaksi ministeri Saarikko, 5 minuuttia, olkaa hyvä.

Arvoisa puhemies! Kiitän kaikkia eduskuntaryhmiä puheenvuoroista ja myöskin osassa niistä esitetyistä konkreettisista toimintaehdotuksista. Yritän omassa lyhyessä vastauspuheenvuorossani ohi tämän hoitajamitoitusväittelyn ja puolin ja toisin tapahtuneen syyttelyn ehkä hahmotella kuvaa, miltä suomalaisten ikääntyneiden elämä tästä eteenpäin näyttää ja miltä Suomi näyttää tämän vuoksi.

Kymmenen vuoden päästä Suomessa on yli 75‑vuotiaita eli heitä, joita vanhuspalvelulakikin koskee, 300 000 ihmistä enemmän kuin tänään. Me tiedämme, että 20 vuoden päästä me joudumme joka tapauksessa tällä menolla käyttämään kaksinkertaisen määrän yhteisiä varojamme ikäihmisten hoivaan. Ei ole siis yhdentekevää, millaisia valintoja teemme nyt ja tästä eteenpäin lähivuosina.

Haluan myöskin korjata faktan, jonka puheenvuorossaan edustaja Guzenina esitti. — Ei tämä hallitus ole muuttanut laatusuosituksen mitoitusta 0,4:ään, niin kuin te väititte. Meidän esityksemme on sama kuin teidän hallituskaudellanne ollut 0,5. — Selvää on se, että on hienoa, että valtaosassa paikoista siihen on pystytty vastaamaan, mutta yksikin paikka, joka ei täytä tuota, ei toimi riittävällä arvokkuudella ja tavalla, jolla haluamme ikäihmisiä hoidettavan.

Me tiedämme, että tänä päivänä ikäihmisten hoiva on työpaikka noin 45 000 ihmiselle. Me tulemme tarvitsemaan joka tapauksessa lisää hoitajia, eikä ole yhdentekevää, missä ja miten he työtään tekevät. On aivan oleellista keskustella myös siitä, ettemme voi jättää ikääntyvän Suomen asioita vain sen varaan, että lähihoitajat ja sairaanhoitajat ratkovat tämän. Meidän on käytävä tarkasti läpi tulevaisuuskuvaa siitä, millaisia hoivakodit ovat, ketkä siellä työskentelevät, mikä on tässä kyljessä mainiten vapaaehtoisuuden rooli, mikä on avustavien työntekijöiden rooli. Meidän on ratkottava nämä seikat sen lisäksi, että kaikki täällä pidämme riittävän henkilöstön takaamista ensisijaisen tärkeänä ja puolueet ovat painokkaasti kertoneet kantansa henkilöstömitoitukseen.

Niin mielelläni kuin täältä esittelisin helpot ratkaisut sille, että hoidetaan asia, kuten oppositio esittää, mutta tänään vielä kertaalleen aika tarkasti virkakunnan kanssa asiaa läpi käytyäni totean, että on aika vaikeaa toteuttaa näin mittava muutos vaiheessa, jossa eduskunnan työtä on jäljellä viitisen viikkoa, laskelmieni mukaan sosiaali‑ ja terveysvaliokunnalla ainakin noin 20 esitystä vielä käsittelemättä ja sote-mietintö viimeistelemättä eduskunnan salikäsittelyä varten. Viittaan tällä myös siihen, että me tarvitsemme selkeät vaikutusarviot siitä, mitä esitys tulisi maksamaan ja miten kestävästi saamme hoitohenkilöstöä järjestettyä tuon mitoituksen tarvitseman verran. [Hälinää]

Olen muuten paljon miettinyt, hyvät kollegat, miltä tämä salikeskustelu kuulostaa sellaisten ihmisten mielessä, jotka vaikkapa peruskoulunsa päättävinä pohtivat alavalintoja. Kannammeko yhteistä vastuuta siitä, houkutteleeko hoitoala tällaisen kuvan jälkeen, minkä alasta maalaamme [Välihuutoja sosiaalidemokraattien ryhmästä] siitä huolimatta, että me kaikki tiedämme, että onneksi myös hyvää hoitoa ja hoivaa kentällä tapahtuu? [Jukka Gustafsson: Parempia työsuhteita!]

Rohkaisen teitä myös miettimään, ja meitä kaikkia yhdessä, mitä muita asumisen ja hoivan muotoja voisimme järjestää kuin tämän kategorisen jaon kotihoidon ja tehostetun palveluasumisen välille, joka muuten alun perin tarkoitettiin kodinomaiseksi hoidoksi, ei laitokseksi. Miten turvaamme omaishoidon, perhehoidon ja muut yhteisölliset asumisratkaisut? Vastaukset eivät ehkä ole yhtä helppoja heittää kuin yksittäiset luvut, jotka nekin ovat kaiken perusta ja pohja, henkilöstön jaksaminen, mutta me tarvitsemme myös isomman näyn siitä, miten ikääntyvä maa hoitaa asioitaan, itse asiassa koko Euroopan pilottina, kun maamme kaikkein nopeimmin koko maanosassamme vanhenee.

Me tarvitsemme koko vanhuspalvelulain päivityksen, osana sitä hoitajien riittävyyden ratkaisun. Me tarvitsemme myös miettimistä siitä, miten kunnat ja tulevaisuudessa maakunnat taloudellisesti tästä tehtävästä selviävät.

Edustaja Lindtman, minä kuulin, kun huusitte välihuutona, että markkinamalli on hallitukselle tärkein. Edustaja Lindtman, tiedättekö, että kaikki tämä, josta te puhutte tänään yksityisen palveluntuottajan ongelmina ja jota minä pidän ahneutena ja moraalittomana aivan varmasti kuten tekin, tapahtuu nykyjärjestelmän puitteissa? [Välihuutoja oikealta] Se tapahtuu nykyisten kuntien vastuulla, nykyisen soten maisemassa, ja juuri siksi me tarvitsemme uudet, vahvemmat rakenteet, jotta tämä kuvaamani iso ratkaisu ikääntyneiden arvokkaasta Suomesta voidaan todella kyetä ratkaisemaan, hoitajamitoitus osana sitä, mutta paljon, paljon isompi kuva odottaa meiltä vastauksia tämän kansakunnan parlamentilta.

Puhemies Paula Risikko

No niin, ja sitten mennään debattiin. Ensimmäiset debattipuheenvuorot saavat ryhmäpuhevuorojen esittäjät, sen jälkeen sitten nämä meidän pienemmät ryhmät. Debatin siis aloittaa edustaja Heikkinen.

Arvoisa rouva puhemies! Olen aiemmin elämässäni tehnyt pitkään töitä vanhustenhoidossa, ja minua todella suututtaa nämä salin vasemmalta ja oikealta laidalta julkisuudessa käytetyt puheenvuorot, joissa pienellä palkalla vaativaa ja vastuullista työtä tekevistä ihmisistä puhutaan joinain desimaaleina. [Välihuutoja vasemmalta] Jokaisella vanhuksella on oikeus inhimilliseen ja hyvään hoitoon ja hoivaan. Se ei kuitenkaan toteudu ilman, että vanhuksilla on riittävästi hoitajia. Meidän päättäjien vastuulla on huolehtia siitä, että hoiva- ja hoitotyölle on riittävät voimavarat sekä vanhusten että hoitotyöntekijöitten kannalta, ja nyt näin ei ole.

Ministeri Saarikko on aloittanut valmistelun hoitajamitoituksen kirjaamisesta lakiin. Lämmin kiitos siitä. Epäselvää on kuitenkin ministeri Orpon puheenvuoronkin jälkeen, mikä on kokoomuksen kanta. Kertokaa se meille. Myös sote- ja maakuntauudistus vaikuttaa suoraan työntekijöihin. Epävarmuus on saatava päättymään. Haluaako SDP ja muu oppositio, edustaja Marin, työntekijöitten epävarmuuden jatkuvan vai oletteko vihdoin valmiita toimimaan vastuullisesti?

Puhemies Paula Risikko

Ja sitten edustaja Laiho. — Siis nyt ensiksi ryhmäpuheenvuorojen esittäjät ja sitten nämä meidän pienemmät ryhmät täällä, ja sen jälkeen sitten mennään muuhun debattiin. — Ja todella edustaja Laiho seuraavaksi, 1 minuutti. Ja pidetään minuutista kiinni.

Arvoisa puhemies! Olen tehnyt vuosia töitä päivystyksessä ja nähnyt sen kotihoidon tilanteen jatkuvan hankaloitumisen ja nähnyt niitä tuhansia vanhuksia, jotka tulevat sinne päivystykseen ja ovat huonokuntoisia, monisairaita, ja heitä hoidetaan kotona vahvalla kotihoidon tuella. Ja sen takia tuntuukin nyt pöyristyttävältä, että täällä puhutaan yhdestä mitoituksesta. Meillä on yli 50 000 vanhusta kotihoidossa tällä hetkellä. Molemmat ovat tärkeitä: sekä ne kotihoidossa hoidettavat että ympärivuorokautisessa hoidossa hoidettavat. Meidän täytyy katsoa tämä kokonaisuus, pitää huolta kaikista meidän vanhuksistamme ja sen takia meidän pitää päivittää vanhuspalvelulaki ja tehdä sen mukaisesti sitten muutokset tarvittaessa mitoitukseen, jos on tarpeen. Mutta se pitää ensin päivittää ja arvioida, mitä muutoksia tarvitsee tehdä.

Arvoisa puhemies! Ministeri Saarikko, eikö pidä paikkaansa, että hallitusohjelmaan oli kirjattu, että tehostetussa palveluasumisessa ja vanhainkodeissa henkilöstön ehdoton vähimmäismäärä laskisi 0,4:stä 0,5:een, kun se oli aiemmin 0,5? [Välihuutoja] Ei vaan siis tarkoitan, että tälle välille, että se laskettaisiin niin, että se voisi olla 0,4:n ja 0,5:n välillä, kun se oli 0,5. Tämän te kirjasitte. Tämän te kirjasitte, ja tähän minä viittasin. Minä viittasin tähän. Minun ei tarvitse puolustella sitä, että te veditte sen pois, koska se oli opposition ja kansalaisten ansiota, koska silloin ihmiset lähtivät barrikadeille. Te muistatte hyvin tämän tapahtuman. Älkää vääristelkö, mitä minä sanoin. Minä luen suoraan teidän hallitusohjelmaanne.

Arvoisa puhemies!

Arvoisa puhemies, hetki aikaa vielä. — Minä ihmettelen nyt kovasti hallituksen piiristä annettavia erikoisia lausuntoja, mielikuvia, joissa väitetään, että vanhustenhuollon epäkohdat opposition mielestä voisi hoitaa yhdellä luvulla, 0,7:llä. Siitähän ei ole kysymys, vaan... [Ben Zyskowicz: Onhan teidän lakialoitteessa!] — Meillä siinä lakialoitteessa [Puhemies koputtaa] — edustaja Zyskowicz, [Puhemies: Aika!] lukekaa joskus niitä lakialoitteita, joita tänne tulee käsittelyyn — [Puhemies: Aika!] lukee hyvin selkeästi, että hoitoisuus täytyy ottaa huomioon ja se on ensimmäinen askel, [Puhemies: Aika!] jolla voidaan [Puhemies: Aika!] suitsia näiden monikansallisten yritysten ahneutta.

Puhemies Paula Risikko

Seuraavaksi...

Nyt me teemme jälleen niin, että mikrofoni menee kiinni minuutin jälkeen. Näin edetään.

Arvoisa rouva puhemies! Sosialisti vie sekä ajan että rahat, tässä se nähdään. [Naurua oikealta]

Arvoisa puhemies! Poliittista pallottelupeliä, niin kuin sanoin, poliittista pallottelupeliä. Te demarit teette välikysymyksen, johon teidän itse olisi pitänyt olla vastaamassa. Kunnissa te ulkoistatte sote-palvelut ja täällä te ulkoistatte vastuun. Vanhustenhoito ei ole sinisille mikään ideologinen kysymys vaan käytännönläheisesti ratkaistava asia. On tärkeää, että tällainen epäinhimillinen kohtelu, mitä nyt on tullut julki, kitketään pois tästä yhteiskunnasta.

Samaan aikaan täytyy muistaa, että suurin osa sekä yksityisestä että julkisesta hoidosta on laadukasta ja työntekijät tekevät parhaansa jokaisena päivänä. Me kannatamme hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin, mutta on huomioitava, että kahdessa kuukaudessa ei tehdä huolellista lainvalmistelutyötä, mitä, edustaja Lindtman, tekin olette eduskunnalta ja hallitukselta koko ajan vaatinut. Kävin juuri ulkoasiainvaliokunnan kanssa Venäjällä. Siellä oli tehty eläkeuudistus kahdessa kuukaudessa. Tätäkö te haluatte, venäläistä mallia [Puhemies koputtaa] lakikäsittelyyn? Ministeri Saarikko: mitä me voimme tehdä... [Puhemies keskeyttää puheenvuoron puheajan ylityttyä]

Arvoisa puhemies! Eivät nuo ”mustikatkaan” aina malta pysyä siinä aikataulussa vaikka muita siitä moittivat.

Nämä ovat tekosyitä nyt tämmöiset, että ei ole aikaa. Meillä on selkeä tahtotila, meillä on selkeä lakialoite, jossa on selkeä taustatyö. Aivan hyvin te voitte, ketkä nyt olette sitä mieltä, olette täällä julkisesti tänään ilmoittaneet, että hoitajamitoitus nostakaa — olkaa hyvä, edellinenkin puhuja, laittakaa nimi siihen lakialoitteeseen. Älkää antako tämän vain valua ja valua. Tämä on ihan vaalihöttöä, jos te ette nyt nimeä siihen laita, ihan aidosti.

Ja nyt olisin odottanut, kun, ministeri Saarikko, sanoitte, että vastaatte ehdotuksiin, että olisitte vastannut. Meillä perussuomalaisilla oli ehdotuksia. Jos peruspalvelut tuotetaan verovaroin, niin sote ei tule ratkaisemaan sitä, että ne varat eivät valuisi edelleen sinne yritysten voittoihin. Elikkä tuottokatto oli meidän ideamme, ja sitten kunnon sanktiointi, esimerkiksi 10 prosenttia liikevaihdosta. Te ette vastannut. Meillä oli konkreettisia, todella hyviä ehdotuksia. Ei tule mitään muuta kuin jonkintyyppistä, että oppositio ja kunnat ovat [Puhemies koputtaa] suurin piirtein tästä asiasta [Puhemies: Aika!] pelkästään vastuussa. Meillä on lainsäädännöllinen mahdollisuus.

Arvoisa puhemies! Yhteiskunta muuttuu joskus kriisien kautta, ja nyt meillä on kyllä sellainen kriisi vanhustenhoidossa käsillämme. Minusta tämä hetki kannattaisi kyllä käyttää tähän muutokseen ja muutoksen aikaansaamiseen, kun täällä on näin laaja yksimielisyys eduskunnassa. Kaksi asiaa: toinen on tämä hoitajamitoitus, josta on hyvin laaja yksimielisyys täällä, toinen asia on vanhusasiainvaltuutettu tai vanhusasiamies, joka hoitaisi itsenäisesti tätä vanhusten edunvalvontaa.

Tässä keskustelussa on ollut jotakin positiivista. Ministeri Saarikko, te toitte ajatuksen siitä, että tuotaisiin lisäbudjetti tämän valvonnan lisäämiseksi. Tämä on minusta erittäin tervetullut asia. Tätä valvontaa tarvitaan nyt lisää. Työnohjaus on sellainen kysymys, joka on noussut esiin monilla. Itse asiassa monella muulla sektorilla työnohjaus on paljon parempaa, mutta näyttää siltä, että yksityiset toimijat ovat säästäneet myös työnohjauksessa vanhushoidon osalta. Tähän haluaisin vastausta teiltä, ministeri Saarikko. Mitä voitaisiin tälle vielä tehdä?

Arvoisa puhemies! Edustaja Heikkiselle haluan sanoa, että täällä salissa on yksi ainoa puolue, joka puhuu hoitajista desimaaleina, ja se puolue on kokoomus eikä kukaan muu. [Kokoomuksen ryhmästä: Höpö höpö!] Ja mitä tulee tähän desimaaliin 0,7, niin se on äärimmäisen tärkeä ja on äärimmäisen tärkeää, että se saadaan kirjattua sitovasti sinne lakiin, koska se on se minimi, jota sen jälkeen näissä hoitolaitoksissa tulee noudattaa. Tämä minimi on äärimmäisen tärkeä, luku on äärimmäisen tärkeä, ja siitä on paljon kiinni. Siitä on kiinni vanhusten hyvä ja laadukas hoito, siitä on kiinni hoitajien jaksaminen raskaassa hoitotyössä ja siitä on kiinni myös alan houkuttelevuus, minkä ministeri Saarikko nosti esiin.

Ministeri Saarikko, sanoitte aloituspuheenvuorossanne, että 0,7:n hoitajamitoitus tarkoittaisi 4 200 uutta työntekijää hoivasektorille, ja se on minusta hyvä uutinen. On ehdottoman tärkeää, että me saamme lisää hoitavia käsiä tähän vaativaan työhön. Tämä esitys tarvitsee myös rahaa, mutta politiikka on myöskin taloutta, ja taloutta ohjaavat arvot. [Ben Zyskowicz: Olikos tämä teidän vaihtoehtobudjetissa?]

Ärade talman, arvoisa puhemies! Pääministeri Sipilä sanoi lehtitietojen mukaan viime viikonloppuna, että lisätalousarvio ei välttämättä ole toimivin ratkaisu valvonnan reusurssien lisäämiseen. Sipilän mukaan vasta seuraavan hallituksen tulisi tarttua tähän ongelmaan muun muassa rahoituskehyksen kautta. Nyt minua ilahduttaa suuresti se, että keskustan sisällä on mieli muuttunut sen jälkeen, kun viime viikolla kyselytunnilla nostin tämän asian esille. Ja RKP:hän on vaatinut, että näitä resursseja tulisi lisää.

Det vill säga, värderade talman, svenska folkpartiet har krävt att det nu kommer mer resurser till övervakningen av vården, vi vill ha mer händer i vården. Och nu är det också glädjande att statsminister Sipilä, efter sina uttalanden senaste veckoslut, tydligen har ändrat sig och regeringen är villig att komma med en tilläggsbudget.

Sen takia kysyn, ministeri Saarikko: Sanoitte, että hallitus on nyt tuomassa eduskunnalle tämän lisätalousarvioesityksen. Milloin tämä tuodaan, ja kuinka suurista lisäresursseista puhutaan? [Puhemies koputtaa]

När kommer ni med denna tilläggsbudget och hur stora pengar talar vi om?

Arvoisa rouva puhemies! Jokainen ikäihminen ansaitsee turvallisen, arvokkaan ja inhimillisen vanhuuden. Riittävän toimeentulon, riittävän hoidon ja hoivan lisäksi ikäihmiset tarvitsevat ainakin neljä perustakuuta, joita KD Naisten johdolla olemme esittäneet, nimittäin ruokailutakuun, hygieniatakuun, ulkoilutakuun ja yhteisötakuun. Ruokailutakuu, jotta jokaisella ikäihmisellä olisi riittävästi aikaa ja apua ruokailuun, jotta ruoka olisi paitsi maukasta myös ravitsevaa. Hygieniatakuu, jotta puhtaus ja pesut asianmukaisesti päivittäin toteutuisivat. Ulkoilutakuu, jotta heillä, jotka siihen kykenevät, olisi mahdollisuus vähintäänkin kaksi kertaa viikossa ulkoiluun, virkistykseen ja kuntoiluun. Ja yhteisötakuu, eli oikeus samanikäisten ja eri-ikäisten seuraan. Ja kysyisinkin, ministeri: miten ajattelette näiden perusasioiden nyt toteutuvan, ja saammeko nopeasti lisää resursseja, jotta nämä perusasiat voidaan taata jokaiselle ikäihmiselle?

Puhemies Paula Risikko

Seuraavaksi Liike Nyt ‑ryhmän edustaja Harkimo, 2 minuuttia, koska varsinaista ryhmäpuheenvuoroa ei ollut.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Lähi- ja sairaanhoitajien hätähuuto vanhustenhuollon vakavista puutteista on kuultu jo vuosia. Ruokaa on liian vähän, lääkevirheet lisääntyneet kiireessä ja jopa kertakäyttökäsineitä säästetään. Onkin häpeällistä, että Esperi Caren hallituksen puheenjohtaja Kaukonen esittää yllättyneensä tilanteesta. Miten yrityksen toimintaa ohjaava hallitus voi olla yllättynyt tilanteesta, joka tapahtuu suoraan sen silmien ja toimivallan alla? No, ei se tietysti yllättynyt olekaan. Totuus on se, että hoiva-alan yritysten säädyttömien arvonnousujen on mahdotonta rahoittaa leikkaamatta ihmisarvoisen kohtelun perusedellytyksistä, kuten ravinnosta, lääkkeistä ja hoitavista käsistä.

Hallituksen valmisteilla oleva sote-uudistus johtaisi samanlaiseen tragediaan myös muiden terveydenhuollon palveluiden osalta. Terveydenhuoltoalan yritykset ovat vastaavanlaisten suurten arvonnousujen myötä pakotettuja tekemään entistä isompia voittoja ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella. Kun tulevia voittoja mitataan ulos jo etukäteen, nousee paine voittojen kasvattamiseen entisestään. Maksajina ja kärsijöinä ovat Suomi ja suomalaiset. Siksi kannatamme myös hoitajamitoituksen nostamista 0,7:ään sekä sosiaalidemokraatteja ja Sanna Marinin välikysymystä.

Puhemies Paula Risikko

Ja seuraavaksi tähtiliikeryhmä, edustaja Väyrynen, 2 minuuttia.

Arvoisa puhemies! Tähtiliikkeen eduskuntaryhmä yhtyi välikysymykseen. Halusimme puuttua järeällä tavalla niihin räikeisiin epäkohtiin, joita ikäihmisten laitoshoidossa on ilmennyt. Meillä on kuitenkin laajempi näkemys tähän asiaan. Haluamme korostaa myös kotipalvelujen tärkeyttä, kotihoidon merkitystä. Myös sen voimavarat on turvattava, ja myös omaishoitajien asemaa on parannettava. On pidettävä huoli siitä, että mahdollisimman paljon kyetään ikäihmisiä hoitamaan kotioloissa, ja tällä tavalla on vähemmän ihmisiä laitoshoidon piirissä.

On ollut ikävää kuunnella tätä syyttelyä oppositioryhmien ja hallitusryhmien kesken. On totta, että myös edellinen hallitus on leikannut valtion ja kuntien menoja ja vaikeuttanut ikäihmisten asemaa, mutta myöskin on leikattu muusta sosiaaliturvasta ja muista palveluista ikävällä tavalla. Tämähän johtuu siitä, että Suomen talous ei ole kymmeneen vuoteen kasvanut sen vuoksi, että Suomi liitettiin euroalueeseen. Ruotsissa talouskasvu on ollut vahvaa, ja siellä julkiset menot ovat voineet kasvaa näitten kymmenen vuoden aikana.

Nyt valtiovarainministeriön virkamiehet ovat jo esittäneet uusia leikkauksia uuden eduskunnan ja uuden hallituksen tehtäviksi. Meidän pitää saada talous kasvuun, ja sitä varten on tärkeää, että Suomen taloudellinen itsenäisyys palautetaan ja Suomi eroaa euroalueesta. Meillä on suuret mahdollisuudet päästä vahvasti parempaan talouskasvuun kuin mitä euroalueen osana meille on tarjolla.

Puhemies Paula Risikko

Sitten takaisin minuutin mittaisiin.

Arvoisa puhemies! Epäilty hoitovirhe ja siitä johtunut kuolema Esperi Caren Kristiinankaupungin hoitokodissa on vain jäävuoren huippu. Yleisradio uutisoi tänään, että jopa 15 vanhuksen epäillään kuolleen laiminlyöntien vuoksi. Vanhusten hoiva ei ole myöskään ainoa palvelu, jossa on ollut vakavia ongelmia. Myös esimerkiksi päivähoidossa on raportoitu haamuhoitajista. Jokainen vanhempi ymmärtää, millainen turvallisuusriski on, jos esimerkiksi 12:ta alle 3-vuotiasta on hoitamassa vain yksi hoitaja, kun hoitajia tulisi olla vähintään kolme. Ongelmat koskevat myös muita haavoittuvassa asemassa olevia, kuten vammaisia ja lastensuojelun asiakkaita. Riskit vain kasvavat, mikäli hallituksen sote-palvelujen markkinauudistus toteutetaan. [Ben Zyskowicz: Päinvastoin!]

Nyt on sanottava, että vanhusten, lasten, vammaisten tai muuten heikommassa asemassa olevien ihmisten hyvinvointi ei voi olla kylmän ja kasvottoman bisneksen ja voitontavoittelun kohde. Tänään eduskunnan on sanottava kuuluvasti: ”Jo riittää.”

Arvoisa puhemies! Suomi meni vikaan 2000-luvun alussa, kun oma kansa ensin, suomalaisten ihmisoikeudet ensin ‑ideologiaa ruvettiin korvaamaan monikulttuurisuusideologialla. 2000-luvun alussa sote-jättien sijoittajat kiinnostuivat suomalaisista markkinoista. Kunta joutuu kilpailemaan sote-jättien kanssa, ja se on johtanut siihen, että myös kuntien terveyspalvelut ovat heikentyneet. Se ei suinkaan ole johtanut terveeseen kilpailuun. On turha sanoa kunnille, että hoitakaa, järjestäkää laadukkaampia palveluita, jos kunnilla ei ole rahaa. Me tarvitsemme ammattitaitoisia hoitajia ja me tarvitsemme heitä riittävästi. Me tarvitsemme valvontaa. Mutta tämä kaikki vaatii rahaa, ja siksi kysyn: ollaanko nyt valmiita muuttamaan arvopohjaamme niin, että suomalaisten vanhusten ihmisoikeudet tulevat aina ensin? Kyllä meillä rahaa on, jos me sitä haluamme vanhuksiimme käyttää.

Arvoisa puhemies! Sivistynyt yhteiskunta pitää huolen heistä, jotka tämän maan ovat meille rakentaneet.

Viime viikolla valtiovarainministeri Orpo totesi, että riittävässä hoitajamitoituksessa vanhustenhoidossa on kyse vain lillukanvarresta. Valtiovarainministerille tai kokoomuspuolueelle se sitä saattaa olla. Meille muille, meidän isovanhemmille, isoisille ja ‑äideille, heidän hoitajilleen ja läheisilleen kyse on arvovalinnasta ihmisarvoisen ikääntymisen puolesta, sen puolesta, että teemme ne päätökset, jotka pitävät huolen siitä, että jokainen ikäihminen voi luottaa siihen, että vanhustenhoito Suomessa huomenna on paremmin.

Arvoisa puhemies! Siksi me olemme tämän lakialoitteen tehneet, ja tämän eduskunnan on mahdollista vihdoin ja viimein päättää riittävästä hoitajamitoituksesta. Nyt kyse on siitä, onko poliittista tahtoa. [Puhemies: Aika!] Löytyy tie, jos on tahtoa. Onko kyse siitä, että hallitus haluaa Esperille ensin ja sitten vasta vanhukset?

Arvoisa puhemies! On hyvä, että me täällä puhumme nyt yhdessä siitä, millainen vanhustenhoidon tulisi olla. On selvää, että meidän täytyy pitää parempaa huolta vanhusväestöstämme. Tänään me puhumme ennen kaikkea laitoshoidosta, ja on tärkeää, että me pystymme parantamaan sitä hoivaa ja hoitoa, mitä vanhuksemme ja myös kehitysvammaisemme tehostetussa palveluasumisessa ja laitoksessa eläessään saavat. Siinä on kyse siitä, onko riittävästi auttavia käsiä, onko riittävästi hoitajia, ja siksi hoitajamitoituksen sitovuus, lakiin kirjaaminen ja nostaminen nykytasosta on niin äärimmäisen tärkeää. Vain siten me voimme taata, että jokainen saa hyvän hoidon ja että hoitajilla on aikaa vanhuksille, sillä nyt monet hoitajat — niin arvokasta työtä kuin he tekevätkin — kotiin lähtiessään tuntevat huonoa omaatuntoa siitä, [Puhemies koputtaa] että aika ei ole riittänyt kaikille.

Arvoisa puhemies! Hallituksen sote-malli ei tosiaan ratkaise vanhustenhuollon ongelmia vaan tuottaa lisää ongelmia: Tällä hetkellä niin pienissä kuin isoissa kunnissa päätetään aina kuntatasolla erikseen, mikäli jotain osaa palvelutuotannosta ulkoistetaan. Ne ovat erillisiä poliittisia päätöksiä, joita tehdään niin pienissä kuin isoissa kunnissa — vai onko valtiovarainministeri Orpo sitä mieltä, että Espoon kaupunki on liian heikko kunta tuottaakseen vanhuspalveluita? Yleensä kuntatasolla näitä ulkoistamispäätöksiä ollaan kannattamassa nimenomaan keskustassa ja kokoomuksessa, eli oikeisto ajaa markkinamallia myös kuntatasolla. [Välihuutoja] Jos tämä sote-malli menee läpi, tämä harkintavalta kapenee. Silloin ei päätetä enää erikseen, tulevatko suuret yritykset mukaan perusterveydenhuoltoon sote-keskusten muodossa, vaan niillä on siihen oikeus. Ja valinnanvapauslaissa maakunnat pakotetaan ottamaan käyttöön asiakasseteli laajassa joukossa palveluita ja velvoitetaan [Puhemies koputtaa] ottamaan käyttöön henkilökohtainen budjetti vammais- ja vanhuspalveluissa.

Arvoisa puhemies! Vanhustenhoito pitää laittaa kuntoon, ja on hyvä, että hallitus ministeri Saarikon johdolla tähän tomerasti tarttuu. 25 toimenpidettä, vahvempi valvonta, asioita korjataan, ja se on hyvä. Myös se hoitajamitoitus pitää kirjata kyllä lakiin. [Leena Meri: Kirjatkaa!]

Mutta sitten sana, arvoisa puhemies, tästä opposition lakialoitteesta: Koko vaalikauden te olette korostaneet huolellista lainvalmistelua, korostaneet vaikutusarvioita, korostaneet asiantuntijoiden monipuolista kuulemista, korostaneet avoimuutta, ja sitten te itse valmistelette salamyhkäisesti muutamassa päivässä tämän lakialoitteen, [Välihuutoja vasemmalta] kutsutte median paikalle valtiosaliin ja laitatte täyden sirkuksen päälle tässä vakavassa vanhusten asiassa! Meille tarjoatte vain kynää käteen, vaikka itsekin tiedätte, että ei tämä asia ihan niin yksinkertainen ole.

Arvoisa puhemies! Minusta tämä näyttää siltä, että tässä yritetään kerätä poliittisia irtopisteitä vanhusten asialla.

Arvoisa puhemies! Tässähän yritetään korjata se työ, joka jäi tekemättä 2012. Kun vanhuspalvelulakia tehtiin, silloin ministeri Guzenina esitti, että tämä hoitajamitoitus, joka takaa riittävän määrän hoitajia ikäihmisille, laitetaan lakiin. Silloinen pääministeripuolue kokoomus esti sen. Se työ on kesken. Sitä on valmisteltu, mutta se on kesken. Kokoomus käyttää nyt kymmeniä tekosyitä, jotta tätä ei tarvitsisi tehdä: ”Tämä asia on kuntien vastuulla.” ”Miten vaihtoehtobudjeteissa tästä on kirjoitettu?”

Hoitoisuusmittari oli viimeinen keksintö. Seuraavaksi on varmaan kuumemittari. [Naurua] Siis hoitajamitoitus takaa sen, että on pakko laittaa ne lisähoitajat, jotka ministeri Saarikko kertoi: 4 000 hoitajaa. Se on meidän ihmisyyden mittari, että me laitamme nämä lisähoitajat, että hoito tulee kuntoon. Muutakin pitää kyllä tehdä.

Arvoisa rouva puhemies! Mistä tunnet sä vaalien lähestymisen? No siitä, että yhtäkkiä, kaksi kuukautta ennen eduskuntavaaleja, lähes kaikki puolueet ovat löytäneet yksinkertaisen ja helpon ratkaisun ongelmaan, joka on ollut käsissämme vuosia ja joka on monimutkainen ja monitahoinen. Muistakaa vaikkapa Koukkuniemi. [Välihuutoja sosiaalidemokraattien ryhmästä] Ja tämä yksinkertainen ratkaisu on se, että laitetaan yksi luku, yksi virke lakiin. No, näinhän se ei ole, vaan tämän hoitajamitoituksen pitää perustua asiakkaan tarpeeseen.

Jos ette minua usko, uskokaa THL:ää, Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta, joka kirjoittaa seuraavaa: ”Hoitajamitoituksen tulisi vastata asiakasrakennetta ja toiminnan sisältöä. Siksi yksittäinen luku ei mielestämme takaa hyvää hoitoa.” Jos ette minua usko, uskokaa entistä ministeriä Soininvaaraa, joka kirjoittaa: ”Tämä kiinteä 0,7‑kerroin kaikille vanhuksille nimittäin sekä heikentää vanhusten hoitoa että tulee kalliiksi.” Ja jos ette [Puhemies: Aika!] minua usko, uskokaa Ylen Tiina Merikantoa, joka kirjoittaa: ”Jos poliitikot [Puhemies: Aika!] oikeasti haluavat ratkaista [Puhemies: Aika!] vanhojen hoivan ongelmia, pitäisi pöydälle pohdittavaksi laittaa... [Puhemies keskeyttää puheenvuoron puheajan ylityttyä]

Arvoisa rouva puhemies! Tänään me puhumme ihmisistä ympärivuorokautisessa hoidossa, jotka ovat täysin toisen ihmisen avun varassa. He tarvitsevat apua päästäkseen vessaan, syömään, useat kääntääkseen kylkeä. Hyvin isolla osalla heistä on muistisairaus. Sen takia tämä henkilöstömitoitusvaatimus on äärettömän tärkeä. He tarvitsevat apua, tukea ja turvaa, ja sen me olemme täällä esittäneet.

Ihmiset ovat koko ajan huonokuntoisempia ympärivuorokautisessa hoidossa, mutta henkilökuntaa sinne ei tule lisää. Tämä yhtälö on kestämätön, ja sen takia meidän vaatimuksemme on hyvin yksinkertainen. Se ei tietenkään ratkaise tätä koko ongelmaa.

Nyt kiinnittäisin kuitenkin tässä suhteessa huomiota kokoomukseen, joka tämän estää. Te olette koko vaalikauden esimerkiksi säätäneet erilaisia sanktioita, muun muassa työttömille aktiivimallia ja velvoitteita. Mutta kun nyt kyse on heikommassa asemassa olevien ihmisten oikeusturvasta ja turvasta, niin se ei teille käy. Eli nyt vetoaisin näiden puolustuskyvyttömien ihmisten [Puhemies koputtaa] puolesta: ettekö voisi heltyä heille?

Arvoisa puhemies! Jos desimaalit ovat vaikeasti hahmotettavia, niin on parempi todeta, että vähimmäismitoitus 7 hoitajaa 10:tä vanhusta kohti perustuu huolellisiin arvioihin siitä, että se ympärivuorokautisessa hoidossa kaikkina vuorokaudenaikoina olisi riittävä vähimmäismitoitus.

Kun täällä on etenkin kokoomuksen suunnalta kyselty, oliko vanhustenhoito oppositiopuolueiden vaihtoehtobudjeteissa, niin kristillisdemokraateilla se todellakin oli — eli määräraha 1 000 hoitajan lisäämiseksi jo tämän vuoden aikana. [Ben Zyskowicz: Entäs demareilla?]

Vanhukset tarvitsevat hyvän hoitonsa nyt. Korjausten viivyttely monen hoivaa tarvitsevan vanhuksen kohdalla tarkoittaa sitä, että aika ajaa elämän ohi. Jos tahtoa löytyy, niin kyllä tämä eduskunta voi tehdä päätökset sellaisesta vanhuspalveluiden tasosta, jolla jokainen kansanedustaja, jokainen päättäjä, jokainen [Puhemies koputtaa] veronmaksaja haluaisi itse vanhuutensa viettää.

Arvoisa puhemies, värderade talman! Vi behöver många olika åtgärder för att förbättra vår åldringsvård. En höjning av personaldimensioneringen är nödvändig, men det räcker inte.

Me täällä salissa, me vastaamme siitä, että vanhustenhuollon kehykset ovat kunnossa, että vanhustenhuollossa on riittävästi käsipareja, että hoitajia koulutetaan riittävä määrä, että hoitajien työtä kunnioitetaan myös palkassa ja että johtajuus motivoi ja luo hyvän työympäristön.

Sote-uudistus perustuu valtavaan valvontaan ja ensisijaisesti omavalvontaan. Mistä maakunnat ja tuleva Luova tulevat hankkimaan näitä valvonnan ja hankinnan ammattilaisia, kun väitetään, että niitä ei nyt nykyisissä kunnissakaan ole?

Arvoisa herra puhemies! Muun muassa juuri peruspalvelujen, joita vanhustenhoiva mitä suurimmassa määrin on, turvaamiseksi sote-uudistusta on yritetty jo 15 vuotta. Minusta on todella ristiriitaista tämä opposition toiminta. Te olette muka huolissanne vanhustenhoidon tilasta, mutta toimitte kaikin tavoin sote-uudistusta vastaan. Kyllä te oppositiossa tiedätte, että uudistusten kaatuminen lisäisi nopeasti monen kunnan taloudellista tuskaa entisestään. Tämä näkyisi suoraan peruspalveluissa erityisesti vanhustenhoidossa. Monen kunnan talous ajautuisi kriisin partaalle, ja tämä ulkoistamisen buumi vain jatkuisi. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä sosiaalidemokraattien ryhmästä] Tätäkö te haluatte?

Maakunta‑ ja sote-uudistus laittaa stopin tälle vanhustenhoivan hallitsemattomalle kilpailutukselle. On huomioitava, että ilmi tulleet vanhustenhoivan ongelmat johtuvat nimenomaan ongelmallisesta nykymallista. Maakunta‑ ja sote-uudistuksen toteutuessa kuntien tekemä vanhuspalvelujen kilpailuttaminen jää historiaan. Olkaa [Puhemies koputtaa] rehellisiä ihmisille tästä.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Vastaushalukkuutta edustaja Heikkisen puheenvuoron johdosta on aika lailla, mutta myönnän kuitenkin äsken sovitusti puheenvuorot edustaja Kivelälle ja ministereille. Sitten jatketaan vielä noin 20 minuutin ajan tätä debattia.

Arvoisa rouva puhemies! On todella loukkaavaa kuunnella edustaja Heikkisen esittämiä väitteitä opposition osalta. Ihan ensimmäiseksi haluan todeta, että tässä kuultiin yhden edustajan puheenvuoro, jota tulkittiin yhden ministerin näkemyksen mukaisesti, johon edustaja Heikkinen sitten myöskin tarttui omalta osaltaan.

Tämä ei pidä paikkaansa. Tälle hoitajamitoituslakiesitykselle on ollut jo pitkään tarvetta. Vanhustenhoidon heikko tila ei ole tullut yllätyksenä, mutta nyt me tiedämme, että tällä hetkellä vanhusten hoiva laitoksissa on kriisiytyneessä tilassa. Tässäkin keskustelussa tänään on mennyt sekaisin hoitajamitoitukset ja henkilömitoitukset. Te teitte todella tällä hallituskaudella vanhuslakia heikentävän esityksen ja poistitte noita pätevyysvaatimuksia henkilöstöltä, ja niin te laskette siihen teidän mitoitukseenne koko henkilöstön, kun me teimme esityksen hoitoalan ihmisistä.

Arvoisa herra puhemies! Ikäihmisistä huolehtiminen on kunniakysymys. Kokoomuksen johdolla säädettiin vanhuspalvelulaki. [Välihuutoja sosiaalidemokraattien ryhmästä] Se oli askel eteenpäin, mutta nyt näemme, että vanhuspalvelulakia on uudistettava. Sitä on tiukennettava, valvontaa on lisättävä. Myös lainsäädäntöön on kirjattava hoitajamitoituksen perusteet paremmin, niin että jokaista hoidettavaa kohden on sen verran hoitajia kuin ihminen tarvitsee. Hoitajana tiedän, että hoitajia tarvitaan enemmän, mutta olen todella ihmeissäni siitä ja pidän aika kylmänä ja kovana politiikkana sitä, että me katsoisimme vain ympärivuorokautisen hoidon tilannetta [Sosiaalidemokraattien ryhmästä: Ei!] ja vain sinne säätäisimme hoitajamitoituksen. Oppositio, te olette unohtaneet ne ihmiset, jotka ovat kotona, ja omaishoitajat. THL on juuri todennut, että meillä on kotona asuvia ikäihmisiä noin 60 000, jotka tarvitsisivat enemmän kotihoitoa ja kotisairaanhoitoa. Sen takia tätä kokonaisuutta on katsottava yhtä aikaa. [Puhemies koputtaa] Jos tämä ongelma halutaan ratkaista, on katsottava kokonaisuutta. [Puhemies koputtaa] On tärkeää, ministeri Saarikko, että teidän työryhmässä [Puhemies koputtaa] ei katsota vain yhtä hoitajamitoitusta vaan vanhustenhuollon kokonaisuutta. Sitä kokoomus vaatii ja edellyttää.

Arvoisa rouva puhemies! Poliitikkojen työvälineenä on puhe ja sanat, ja sitten tulee aika, jolloin puhe ja sanat pitää muuttaa teoiksi.

Nyt täällä, edustaja Alanko-Kahiluoto — toivottavasti siteeraan oikein — sanoitte, että jos tämä hallitus vetää sote-lait pois, jää aikaa muun muassa vanhuspalvelulain muutokselle hoitajamitoituksen osalta. [Keskustan ryhmästä: Ohhoh!] Olen hämmästynyt. Olen hämmästynyt ja olen itse asiassa paljon enemmän kuin hämmästynyt. [Raija Vahasalo: Pöyristyttävää!] Jos siteeraan teitä väärin, korjatkaa. Teidän viestinne oli se, että tuossa slotti, johon tämä mitoitusasia voidaan laittaa, kunhan peruutatte jotakin sellaista, jota on tässä talossa eri kokoonpanoilla toistakymmentä vuotta yritetty tehdä. Te olette omalla toiminnallanne kaikin keinoin pyrkineet koko laajassa oppositiossa viivyttämään tätä hanketta. Te olette aiheuttaneet kentälle epävarmuutta, ja nyt viimeinen veto, toistaiseksi tälle illalle viimeinen veto on, että vetäkää esitys pois. Olen hämmästynyt ja todella huolissani parlamentarismin tilasta.

Arvoisa puhemies! Pohjimmiltaan tässäkin keskustelussa on kyse arvoista. Mitä kertoo Suomesta se, että täällä ihmiset pelkäävät vanheta? Arvostan, ministeri Saarikko, sitä, että kutsuitte 25 keskeistä hoiva-alan toimijaa keskustelemaan vanhustenhoidon kriisistä, mutta mitä kertoo se, että tässä keskustelussa päätettiin muun muassa, että enää ei suvaita valehtelua — ei suvaita sitä, että työvuorolistoihin merkitään haamuhoitajia, [Ben Zyskowicz: Se on petos! Se on rikos!] ei suvaita sitä, että Suomessa pidetään vanhuksia nälässä, ei suvaita sitä, että sallitaan vanhusten aliravitsemus? Kyllä me nyt aika pohjalta lähdemme suomalaisessa vanhustenhoidossa.

Juuri siksi näen tämän keskustelun hyvin tärkeänä — meillä kaikilla olisi nyt mahdollisuus parantaa suomalaista vanhustenhoitoa. Siksi olen hyvin pettynyt siihen, että täällä kinastellaan mitoituksesta. [Puhemies koputtaa] Meillä olisi nyt tilaisuus yhdessä päättää siitä, [Puhemies koputtaa] että lisäämme rahaa vanhustenhoitoon, että saadaan lisää koulutettuja hoitajia vanhustenhoitoon. [Puhemies koputtaa] Se on se, mitä me tarvitsemme. Eikö olekin?

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Arvoisat edustajat, teidän korvillenne on varmaan turhauttavaa kuulla, kun puhemies lyö kovin monta kertaa nuijaa. Mutta se, että lyö, johtuu siitä, että niin reippaasti ylittyy sovittujen pelisääntöjen mukainen minuutti. Pyydän, että pitäydymme siihen minuuttiin mahdollisimman tarkkaan.

Arvoisa puhemies! Minä kannatan sitä, että vanhuspalvelulaki päivitetään, ja olen ilmaissut osana puolueeni kantaa, että eduskuntavaalitavoitteemme on, että henkilöstömitoitus kirjataan lakiin. Kaikki puolueet kannattavat sitä, että henkilöstömitoituksesta pitää säännellä tarkemmin. Mutta on aivan eri asia, millä tavoin tämä toteutetaan.

Mielestäni nyt kysymys ei ole näissä puheenvuoroissa, mitä käytiin läpi, siitä, mitä mieltä asiasta on, vaan tästä prosessista, tuleeko prosessista osa politiikkaa. Minusta on suomalaisille vanhuksille aika väärin sanoa, että heitetään tämä valmistelu pois, vetäkää esitykset pois, annetaan epävarmuuden jatkua. Edustaja Alanko-Kahiluoto, mitä suomalaisella sote-kentällä tapahtuu, jos tällaisia äkkiliikkeitä toteutettaisiin? Mitä se auttaisi ikäihmisten hoivan kannalta, jos jo nyt epävarmuuden tila on johtanut siihen, että puolet palveluista on ulkoistettu? Jatkossa sentään ihmisillä on valinnanvapaus.

Ensinnäkin mainitsemanne kuulemiskierroksen toteuttaisi tässä tapauksessa valiokunta — vaikutusarviot, taloudelliset arviot, vaikutukset julkiseen talouteen, vaikutukset koulutusjärjestelmään. Jos teillä valiokunnassa on edellytykset toimia näin, se tietenkin sopii. Se on eduskunnan käsissä. Se ei kuulu hallitukselle. Mutta kysyn, edustaja Kymäläinen: onko tämä myös sosiaalidemokraattien tarkoitus, että tämän takia tämä lakialoite tehtiin? Ja haluan myös vielä todeta, että vuoden 2012 lakialoite on vanhentunut. Koska toimintaympäristö ja palvelurakenne on muuttunut ja myöskin väestö ikääntynyt, se ei sellaisenaan enää käy. [Sari Sarkomaa: Vihreiden laadukasta lainsäädäntöä!]

Arvoisa puhemies! Tässä täytyy nyt palata ikään kuin päiväjärjestykseen. On täysin selvää, että oppositiossa me sosiaalidemokraatit emme kannata hallituksen esitystä sote-uudistukseksi. Se ei ole mikään uutinen teille. — Edustaja Tölli nyökkää. Näin se on. — Mutta se ei ole tämän välikysymyksen takana. Tässä välikysymyksessä on, ministeri Saarikko, kysymyksessä vanhustenhuolto. Se seikka, mikä nousi keskusteluun koko suomalaisessa yhteiskunnassa jokin aika sitten, ettei kaikkialla meidän ympärivuorokautisessa hoivassa asiat ikäihmisillä ole hyvin. Siitä te ette pääse, ministeri Saarikko ja hallitus, yli ettekä ympäri, että tämä hallitus kumosi edellisen hallituksen tekemät parannukset vanhustenhoitoon ja vanhuspalvelulakiin. Te karsitte kuntien velvoitteita siinä normienpurkuhengessänne, poistitte muun muassa omahoitajan ja niin edelleen. Nyt on kysymys siitä, onko laki ajan tasalla vastaamaan ikäihmisten tarpeisiin. Meidän, opposition mielestä ei ole, ja ne uudistukset on tehtävä ja vielä tällä vaalikaudella.

Arvoisa rouva puhemies! Jokainen vanhus tarvitsee arvokkaan vanhuuden, ja jokaisen pitää voida luottaa siihen, että hänestä pidetään huolta silloin, kun sitä hoivaa tarvitsee. Kokoomus lähtee aina ihmisten näkökulmasta ja siitä ihmisen yksilöllisestä hoivan ja hoidon tarpeesta. Ja siinä on se ero SDP:hen. SDP katsoo tätä hoivan tarvetta tälläkin hetkellä tasapäistävän järjestelmän näkökulmasta. [Välihuutoja] Te kerrotte vanhuksille, että 0,7 hoitajaa riittää sinulle, tarvitset enemmän hoitoa tai et, ja 0,7 hoitajaa kuuluu sinulle, vaikka tarvitsisit vähemmän sitä hoitoa. Tämä on sitä tasapäistävää sosiaalidemokratiaa, jota tässä myös tarjotaan. Tosin äänessä ovat terveys- ja hoivabisneksen asiantuntijat: Tradekan konsernin johdossa olette lähes kaikki, jotka siellä nyt seisotte salin vasemmalla laidalla. [Hälinää] Te teitte yhteistyötä Med Groupin... Esperi Caren kanssa Med Group löi hynttyyt yhteen viime vuonna [Hälinää] ja lähti [Puhemies koputtaa] hoivabisnekseen. [Puhemies: Aika!] Nyt pestään sitä täällä ja koitetaan pestä käsiä ja... [Puhemies keskeyttää puheenvuoron puheajan ylityttyä]

Arvoisa puhemies! On kyllä hämmentävää kuunnella, miten erilainen tilanne on nyt, kun ajatellaan sitä, kun neljä vuotta sitten tässä talossa myös yritettiin saada sote-uudistusta maaliin. Silloin nykyiset oppositiopuolueet olivat hallitusvastuussa, [Suna Kymäläisen välihuuto] ja kun mentiin loppusuoralle, niin silloisesta oppositiosta valiokunnan puheenjohtaja otti prosessin käsiin ja sanoi, että nyt yritetään porukalla saada tämä maaliin. Minusta tämänlaista vastuunkantoa politiikassa tarvittaisiin tänäkin päivänä täällä eduskunnassa, mutta valitettavasti sitä ei näytä löytyvän. Mutta hallitus ei anna periksi tässä, me viemme läpi tämän uudistuksen, koska se on paras keino turvata myös vanhuksille paremmat palvelut tulevaisuudessa.

Kun katsoo tämän lakialoitteen, joka liittyy näihin henkilöstömitoituksiin, allekirjoittajat ja ensimmäinen allekirjoittaja on edustaja Guzenina, niin en kyllä voi uskoa, että hän kuvitteleekaan, että laadukkaasti pystyttäisiin edes tätä valmistelua tässä ajassa tekemään ja ottamaan kaikki tarpeelliset näkökulmat huomioon. Eli kyllä tämä on minusta aika vastuuton poliittinen operaatio, jossa ei vanhustenpalveluilla ole mitään väliä.

Arvoisa puhemies! Tätä asiaa ei ratkaista riitelemällä, mutta pakko on silti sanoa edustaja Paateron puheenvuoron jälkeen, että eihän siinä nyt ole mitään rotia, jos marraskuussa sosiaalidemokraatit Tampereen valtuustossa äänestävät hoitajamitoituksen alentamisen puolesta [Pia Viitasen välihuuto] ja sen jälkeen täällä pitävät valtavaa meteliä samasta asiasta. Te ette ole puolustaneet sitä asiaa silloin, kun siitä asiasta teidän omassa kotikunnassanne on päätetty. Me olemme syyllisiä, mutta niin olette tekin. Ja tästä asiasta päästään eteenpäin vain ja ainoastaan sillä, että nyt otetaan vakavasti tämä vanhustenhoidon tila, jossa meillä kaikilla on peiliin katsomisen paikka. Toivon, että ne hoitajavetoiset, pienet paikat säilyvät, ja ylipäätään sitä, että se laitoshoito laitetaan kuntoon mutta myös kotihoito, eikä unohdeta omaishoitajia. Mutta ei kannata sellaista asiaa yrittää selittää mustasta valkoiseksi, missä itse on ollut mukana.

Arvoisa rouva puhemies! Jotenkin järkyttävää, minkälaista vääristelyä tässä keskustelussa nyt on. Me olemme tuoneet vakavissamme opposition osalta esille huolemme, joka on koko Suomenmaassa tunnistettu: on lukemattomia erilaisia hoivapaikkoja, joissa hoito on ihmisarvon vastaista. Me olemme tänään täällä keskustelussa olleet kaikki samaa mieltä siitä, että jotain tarvitsee tehdä. Kun me kerroimme viime viikolla, että harkitsemme välikysymystä, seuraavana päivänä ministeri ilmoitti, että hänkin kannattaa hoitajamitoituksen nostoa. Silloin vielä, viime viikolla, täällä kyselytunnilla ministeri Orpo kokoomuksen suulla vahvasti ja pontevasti vastusti tätä hoitajamitoituksen raamitusta, mutta tällä viikolla te olette olleet tässä mukana.

Ministeri, kysyitte siitä vuonna 2012 valmistellusta hoitajamitoituslaista. Siinä on kyllä hyvä pohja, josta on helppo lähteä jatkamaan. Kaikkea ei tarvitse alkaa alusta, siinä on hyvä pohja kuulemiselle ja valmistelulle.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Kymäläinen on oikeassa, varmasti tänään täällä salissa me kaikki olemme olleet sitä mieltä, että vanhustenhoito on erittäin arvokas asia ja siitä meidän tulee kantaa huolta, ja se on varmasti totta. Ihmettelen kuitenkin, miksi SDP haluaa hutiloida tämän asian eteenpäin viemisessä, hirveällä kiireellä painetaan päälle. Miksi ei tehdä huolellista valmistelua ja tehdä asiaa kunnolla?

SuPerin puheenjohtajaa Paavolaa haastateltiin tänä aamuna televisiossa. Hän totesi itse, että riittää, jos ensi vuonna tulee laki voimaan. Voidaan aivan hyvin tehdä huolellisesti valmistelutyö ja sen jälkeen ne ratkaisut, mitä kokoomuskin täällä on esittänyt, joihin yhtenä osana voi sitten kuulua hoitajamitoitus.

Edelleen ihmettelen tätä SDP:n suurta hinkua ja intoa nostaa tätä asiaa esiin. Julkaisitte kaksi viikkoa sitten vaaliohjelmanne, siinä ei puhuta halaistua sanaa tästä hoitajamitoituksesta, ja haluaisin kuulla, miksi. [Suna Kymäläinen: Lue sivu 50 meidän vaaliohjelmasta!]

Arvoisa puhemies! Nyt puhutaan hyvin tärkeästä asiasta, mutta on ollut surullista seurata tätä keskustelua nimenomaan tämän syyllistämisen ja syyttelyn näkökulmasta. Melkein jokaisessa puheenvuorossa on todettu se, että tämä ongelma on pitkäaikainen. Yksikään täällä ryhmäpuheenvuoron käyttänyt puolue ei voi välttää syyllisyyttä tässä asiassa. [Välihuutoja sosiaalidemokraattien ryhmästä] Jokainen on ollut hallitusvastuussa eikä ole hoitanut tätä asiaa. Mutta nyt täällä on monta ratkaisua esitetty, ja tämä on yhteinen ongelma.

Täällä on paljon puhuttu ulkoistamisesta, mutta näyttää siltä, että erityinen osaaminen on tässä kehittynyt syyllisyyden ulkoistamiseen. Ja silloin kun itse tuntee syyllisyyttä, niin silloin reagoi melkein aggressiivisesti, jos hakee syyllisyyttä muualta. Kyllä meidän pitää nyt yhdessä hakea ratkaisua, ja tässä on tullut hyviä esityksiä.

Mitä tulee sitten tähän lakialoitteeseen, niin minä olen monta kertaa [Puhemies koputtaa] kuullut esitettävän huolta huolellisesta lainvalmistelusta, ja tämä vaatii [Puhemies koputtaa] huolellisen lainvalmistelun. Tämä ei ole pikajuttu.

Arvoisa rouva puhemies! Kun tässä keskustelemme välikysymyksestä vanhustenhoidon tilasta, niin eikö kuitenkin ole niin, että riippumatta siitä, minkälainen sote-palveluiden järjestämismalli tässä maassa vallitsee nyt tai tulevaisuudessa, niin ellei meillä ole vanhustenpalvelulaki siinä jamassa, että siellä on riittävät pykälät kaikista tarpeellisista asioista, ja ellei meillä ole sote-palvelut niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla siinä jamassa, että siellä noudatetaan vanhustenpalvelulakia ja myös annettuja suosituksia — ja nythän näin ei ole — niin se on ongelma.

Arvoisa puhemies! Kansalaisilla ja meillä joillakin poliitikoillakin on suuri huoli siitä, että tämä hallituksen esittämä uusi malli sote-palveluiden järjestämisestä ei parantaisi tilannetta vaikkapa vanhustenpalveluissa millään lailla, vaan ensisijaista on tehdä niitä toimenpiteitä mallista riippumatta, joilla juuri vanhuspalveluja parannetaan. Meillä on [Puhemies koputtaa] aiheellinen ja perusteltu huoli siitä, että näin ei sote-mallissa ainakaan tapahtuisi. Sen takia täällä keskustellaan nyt vanhuspalvelujen [Puhemies koputtaa] parantamisesta [Puhemies: Aika!] ja muun muassa hoitajamitoituksesta.

Toinen varapuhemies Tuula Haatainen

Pyydän nyt kaikkia pysymään minuutissa.

Arvoisa rouva puhemies! Kaikista on pidettävä huolta, ja nämä vanhustenhuollon ongelmat on korjattava. Se on selvä asia, kaikki olemme samaa mieltä. Ja virheitäkin on tehty niin yksityisellä puolella kuin julkisella puolella, näitä uutisia olemme valitettavasti kuulleet. Mutta pitää myös kiittää. Valtaosa hoidosta on erittäin hyvää, niin tuottajat kuin hoitajat ansaitsevat kiitoksen.

Se, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, tämä laadukas vanhusten hoiva, on yhteinen asia. Ja sen takia tämä hoitajamitoitus onkin laitettava kuntoon, huolellisesti valmistellen, vaikutusarviot tehden, mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti saattaen voimaan. Ja yksi asia, mikä siinäkin pitää vielä huomioida, on resurssit, se, että osaavia työntekijöitä löytyy meillä jokaiseen yksikköön. Siitäkin on huolehdittava, ja tämän vuoksi muun muassa lähihoitajakoulutuksesta on huolehdittava paremmin.

Arvoisa rouva puhemies! Tämän kiihkeän poliittisen keskustelun yhteydessä on syytä nähdä vanhustenhuollon laaja kuva. Suomen väestö on ikääntymässä, mikä osin on terveystyömme suuri saavutus. Enää ei kuolla saappaat jalassa työiässä. Yhä useampi suomalainen voi saada yhä useamman hyvin ansaitun eläkevuoden. Toinen tärkeä kehitys on, että ikääntyvä väestö on myös yhä terveempää. Sairas ja hoivaa vaativa elämänjakso siirtyy yhä myöhemmäksi. Tämä tosiseikka antaa paljon lohdullisemman kuvan vanhustenhuollon haasteista kuin esimerkiksi 65-vuotiaiden osuuden kasvu. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve ei riipu iästä vaan sairauksista ja toimintakyvystä.

Pitkällä tähtäimellä kustannusvaikuttavinta työtä onkin huolehtia sellaisesta terveyden edistämisestä ja tautien ehkäisystä, joka koskettaa myös ikääntyvää väestöä. Siihen on lääketieteellisesti valtavat mahdollisuudet. Nämä koskevat muun muassa terveyden, ravitsemuksen ja liikunnan edistämistä, alkoholipolitiikkaa ja vanhusmyönteisiä olosuhteita. Palvelujärjestelmää voisi tässä suhteessa vahvistaa esimerkiksi eläkkeelle siirtymisen yhteydessä terveystarkastuksella, jolloin arvioidaan tilannetta ja neuvotaan tuleville vuosille. Voitaisiin myös harkita menestyksellisen neuvolajärjestelmän kaltaista vanhusten neuvolajärjestelmää esimerkiksi yli 75-vuotiaille. Uudessa sotessa on terveen ikääntymisen edistämiseen monia mahdollisuuksia.

Iän ja ongelmien karttuessa tulee kuitenkin kysymykseen kotona pärjääminen ja kotihoidon vahvistaminen. Kotihoitoon ja kotipalveluihin onkin kuntien ja valtion toimesta viime vuosina satsattu paljon ja hyvin tuloksin. Kotona asuminen on inhimillinen tavoite ja myös julkisen talouden kannalta tärkeää. Kotihoidon laajentaminen on mahdollistanut monen asumisen kotona yhä pidempään. Näitä uudistuksia on jatkettava: lisää kotipalveluja ja kuntoutusta, terveydenhuollon palveluja, sairauskulujen alentamista ja omahoitajien aseman parantamista.

Edellä olevasta huolimatta monen kohdalla tulee lopulta tarve laitoshoitoon. Ikärakenteen muutoksesta ja kotihoidon vahvistumisesta johtuen tällaiset henkilöt ovat entistä vanhempia, ja haasteet kasvavat. Nämä ongelmat ovat viime päivinä sitten tulleet dramaattisesti esiin. Samalla on toki muistettava, että meillä tehdään monessa laitoksessa henkilöstön toimesta hyvää ja uhrautuvaa työtä. Se, mikä on tapahtunut Esperissä ja ilmeisesti useissa muissakin laitoksissa, on ollut hyvin edesvastuutonta. Ahneus on mennyt inhimillisyyden ohi, ja hoitojätit ovat räikeästi rikkoneet sopimuksia. Asia ei todellakaan ratkea toimitusjohtajan erolla eikä uusilla lupauksilla, vaan tarvitaan konkreettisia lainsäädännöllisiä toimenpiteitä. Velvoittava henkilömitoitus pohjaksi on ilman muuta yksi tällainen, ja samalla on tärkeää arvioida asiakaskunnan hoitoisuutta ja ongelmaluokkia, kuten dementiaa, ja henkilökunnan lopullinen tarve on suhteutettava sitten tähän.

Hoitajamitoitus ei yksin riitä. Uudessa vanhuspalvelulaissa tarvitaan laitoshuollolle THL:n asiantuntemuksella myös selkeät laatukriteerit, niille yksinkertaiset indikaattorit ja niiden pakollinen raportointi ja mahdollisuus saada selkeät rikkomukset rangaistaviksi. Tulisi myös harkita laitosten laatuluokitusta pätevillä kriteereillä, mikä auttaisi palvelujen tilausten suunnittelussa.

Valvonnan perustan suomalaisissa laitoksissa muodostaa vastuullinen oma työ ja omavalvonta. Sen taustalla on palvelujen järjestäjän eli tällä hetkellä kuntien valvonta. Nykyongelmien huomattavana syynä on ollut kuntien huono tila ja osaaminen ja puutteellinen valvonta. On muistettava, että vaikka kysymys olisi yksityisistä laitoksista, kunnat tilaajina vastaavat, että toiminta tapahtuu säännösten mukaan.

Ja vielä kerran, kun tässä yhteydessä on jatkuvasti puhuttu, että Esperin tapaus todistaisi sote-uudista vastaan: tilanne on juuri päinvastoin. Sote-uudistus tuo olennaisen parannuksen, kun maakunnat pystyvät yksittäisiä kuntia ja kuntayhtymiä ja myöskin kaupunkeja vahvemmilla hartioilla ja pätevällä virkakoneistolla osaavampaan sopimiseen ja pätevään valvontaan. Sote ei vanhusten laitoshuollossa tuo markkinamallia, kun jo puolet tuotetuista sote-palveluista on yksityisten tuottamia. Sote merkitsee vahvempaa julkista järjestämistä ja valvontaa ja ihmisille myös enemmän valinnanmahdollisuuksia. Tämä valtion valvonta, jatkossa Luova, on vasta kolmas jo taustalla oleva taso, kun maakunnan valvonta on aina ensisijainen. Mutta tätä valtion valvontaa tarvitaan ja sille riittävät voimavarat.

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että vanhusten asia on noussut vahvasti julkiseen keskusteluun, ja sitä kautta tulee toivottavasti monia parannuksia, mukaan lukien tämä vanhusasiavaltuutetun viran perustaminen. Mutta tärkeää on myös katsoa suomalaisen ikääntyvän väestön asiaa riittävän laajasta [Puhemies koputtaa] perspektiivistä, niin että edistetään suomalaisten tervettä ja aktiivista ikääntymistä sekä tarvittaessa hyvää ja turvallista hoivaa. Se on kansakunnan isoja asioita.

Arvoisa puhemies! Hoitajien ammattiliitto SuPer on tehnyt tällaisen todella hyvän, havainnollistavan kuvan siitä, mitä tarkoittaa esimerkiksi 0,7:n henkilöstömitoitus. SuPer teki tämän kyseisen esitteen silloin, kun hallitus uhkasi laskea hoitajamitoituksen suositusta 0,5:stä 0,4:ään. Onneksi hallitus siitä perääntyi valtavan vastustuksen takia, jonka se luonnollisesti kohtasi niin opposition kuin ammattijärjestöjen, hoitohenkilöstön ja kansalaisten taholta. Täällä hyvin havainnollistetaan näin: esimerkiksi 0,65:n tai 0,7:n hoitajamitoitus tarkoittaa hyvää perushoitoa, ruokaa ja vuodepaikkaa sekä ulkoilua ja viriketoimintaa, kun nykyinen suositus 0,5 takaa vain hyvän perushoidon, ruoan ja vuodepaikan. Ja 0,4, mitä hallitus uhkasi tehdä, olisi vain ollut ruokaa ja vuodepaikka. Eli tässä nyt konkretisoituu se, mitä 0,7 tarkoittaa ja minkä takia eduskunta hyvin laajassa yksimielisyydessä — lähes yksimielisyydessä, kokoomusta lukuun ottamatta — haluaa 0,7:n hoitajamitoituksen lakiin. [Puhemies koputtaa] Toivottavasti voimme sen yhdessä tehdä.

Arvoisa puhemies! Tämä viime viikkojen voimallinen keskustelu ikäihmisten hoivasta on osoitus paitsi median voimasta myös kansalaisten voimasta. Kyllä rohkenen väittää, että tämänkaltaista voimallista parlamentaarista debattia me emme kävisi tästä aiheesta ilman, että aihe olisi niin voimakkaasti julkisessa keskustelussa esillä. Se ei ole minusta moite, ei sille median voimalle eikä meillekään, mutta on tärkeää muistaa, että kun täällä todettiin, että juuri nyt suomalainen vanhustenhuolto on mennyt kriisiin, niin se ei ole totta. Nämä ongelmat eivät alkaneet kaksi viikkoa sitten — tai se ei ole koko totuus, että valvontaviranomainen on joutunut sulkemaan yksittäisen yksikön. Itse asiassa valvontaviranomainen toimii paljon sillä tavalla, että se huomauttaa ja ohjaa, ja sitten muutos tapahtuu, eikä siitä koskaan tule otsikoita tai eduskuntaväittelyä. Se on osa valvojan työn arkipäivää, myös sitä paljon täällä parjattua omavalvontaa, jota joka tapauksessa jatkossa myös tarvitaan.

Edustaja Halmeenpää huomioi — ja ehkä kysymys oli minusta oleellinen — mikä on sote-uudistuksen ja vanhuspalvelulain sisällön suhde. Niin kuin sanoin jo aiemmin täällä, kaikki sisältölait pitää ikään kuin päivittää sote-maailmaan. Vastuu siirtyy kunnilta maakunnille. Lähtökohtaisesti vaikkapa hoitajien määrä voidaan määritellä jo osaksi kuntajärjestelmää, mutta samalla on tärkeää huomioida, että sote-uudistusta ei voi syyttää sellaisista asioista, jotka ovat itse asiassa sisältölakien kysymyksiä. Sote-uudistus on rakenne. Se on palveluiden kivijalka ja pohja sille, millä tavalla ne järjestetään, ja siihen yhteyteen tuodaan ihmisille mahdollisuus valita, mistä palvelut hankitaan, miltä tuottajalta ne hankitaan. Vanhuspalveluiden tai sosiaalipalveluiden, vammaispalveluiden sisältö tulee juuri niistä sisältölaeista, joista vaikkapa vammaispalvelulaki tai lastensuojelulaki ovat täällä parhaillaan päivitettävinä. Nämä liittyvät toisiinsa, mutta siltä osin oleellista on se, että se kivijalka palveluiden järjestämisessä tulisi kuntoon. Kaikki nämä, mitkä täällä tänään ovat epäkohtina, tapahtuvat nykyjärjestelmän puitteissa.

Arvoisa puhemies! En haluaisi uskoa, että opposition tarkoitus olisi jarruttaa niin, että tämä esitys ei koskaan tulisi suureen saliin arvioitavaksi. [Suna Kymäläinen: Välikysymyksen tarkoituksena on kaataa hallitus!] — Välikysymyksellä teidän tarkoituksenne on kaataa hallitus, se on totta, silloin eduskunnan työ tältä osin tämän hallituksen johdolla loppuu. — Mutta minua jää mietityttämään tässä se, että entä jos kävisikin niin, että vanhuspalvelulaki ei sitten lakialoitteenakaan etenisi, että aika loppuisi, niin millainen olo suomalaisille sen jälkeen tulisi, kun on viritetty odotukset siitä, että nyt kaikki muuttuu, tai kun huomattaisiin, että vaikutusarviot ovat olleet ihan pielessä [Puhemies koputtaa] ja että kuntia ei olisi kuultu. Ollaan yhdessä vastuullisia, myös sen prosessin osalta — vaikka kannat ovat kaikilla hyviä.

Toinen varapuhemies Tuula Haatainen

Nyt mennään puhujalistaan. Täällä on iso joukko puheenvuoroja etukäteen varattu. Jos debattitarvetta tulee, niin käydään välillä sitä.

Arvoisa puhemies! Tanska on yksi vanhustenhuollon mallimaa, ja minulla oli mahdollisuus käydä siellä jo useita vuosia sitten. Tanskassa vanhustenhuollon uudistustyö alkoi siitä, kun kaikille puolueille tuli mitta täyteen todella huonotasoista vanhustenhuoltoa siellä ja rahat loppuivat kesken. Kuulostaako tutulta täällä? Siellä tämä uudistustyö alkoi jo 80-luvulla, ja Tanskasta on kehkeytynyt todella hyvä maa asua ja elää. Me olemme heränneet tähän vasta nyt 2000-luvun puolella.

Tanskassa korostettiin kovasti sitä, mikä on hyvä vanhustenhuolto, neljä asiaa, ja ne ovat meillekin hyvin tärkeitä.

Ensimmäiseksi, kunnioittava asenne ikäihmisiä kohtaan. Kaikki lähtee siitä. Hyvä hoito lähtee siitä.

Toiseksi, yksilöllinen hoito. Jokainen ikäihminen ansaitsee omien tarpeittensa mukaisen hoidon. Toisille enemmän, toisille riittää vähempi.

Kolmanneksi, kuntoutus. Ilman kuntoutusta ei toimintakykyä pystytä ylläpitämään. Kuntoutusta ei saa unohtaa.

Ja neljänneksi, itsemääräämisoikeuden säilyttäminen.

Siellä myös todettiin joka päivä ja usein, että muista, Raija, vanhuus ei ole sairaus, se on normaali elämänvaihe. Ja nämä Tanskan mallin opit ja ne periaatteet, joista me olemme koko päivän täällä puhuneet, pitäisi ottaa huomioon meilläkin. Tästä lähtee se hyvä hoito. Ei numeroista, ei desimaaleista, vaan tästä: oikeasta asenteesta.

Me tarvitsemme, totta totisesti, lisää hoitajia, ja siitä me olemme kaikki täällä samaa mieltä. Ja oleellista vielä on se, että hoitotyö tarvitsee motivoitunutta henkilöstöä. Siksi pidänkin erittäin tärkeänä, että kun hoitajia koulutetaan lisää — koska heitä on pakko kouluttaa nyt nopeasti lisää — on saatava pakolliseksi soveltuvuustestit kaikille tuleville lähihoitajille ja sairaanhoitajille.

Arvoisa rouva puhemies! Miksi ikääntyneiden hoidosta ja huolenpidosta on tullut niin tuottoisaa bisnestä? Se on hyvä kysymys, ja meidän täytyy löytää siihen ratkaisuja.

Viime päivinä on uutisoitu ikäihmisten räikeistä hoitoepäkohdista, jopa menehtymiseen johtaneista tapauksista, ja keskeisimpänä on ollut tämä Esperi Caren tapaus. Vielä kamalammaksi itse tilanteen tekee se, että Esperin johto on julkisuudessa kertonut tienneensä näistä ongelmista mutta myöntänyt, ettei ole ottanut niitä viestejä vakavasti, ja tämä on äärettömän huolestuttava asia. Pakostakin tulee mieleen, kaikuivatko johdon korvissa kuitenkin hoitajien hätähuutoja kovemmin pääomasijoittajien sanelemat tulostavoitteet. Toivottavasti eivät.

Näitä hätähuutoja on kuulunut hyvinkin paljon. Otin muutamia ajankohtaisia tutkimustuloksia. Erittäin huolestuttava oli muun muassa tämä, että Valviran tutkimuksen mukaan peräti 93 prosenttia ympärivuorokautisen hoidon henkilöstöstä on havainnut vanhusten kaltoinkohtelua — eli 93 prosenttia. Toisaalta hoitotyön ammattilaisille tehdyn laajan tutkimuksen mukaan jopa 80 prosenttia kertoi työn henkisen rasittavuuden lisääntyneen merkittävästi viimeisen kolmen vuoden aikana. Toisaalta SuPerin tutkimuksen mukaan kolme neljästä hoitajasta on harkinnut alanvaihtoa. Toisaalta täälläkin käsittelemässämme eduskunnan oikeusasiamiehen kertomuksessa vanhustenhoidon tila on tuotu esille yhtenä Suomen räikeimmistä ihmisoikeusongelmista. Eli näitä viestejä on tullut.

Täällä on paljon keskusteltu vanhuspalvelulaista. Tämä lakihan on tärkeä, joka viime kaudella saatiin aikaan, ja tietysti huolestuneena alkukaudesta seurasin ja vastustin näitä heikennyksiä, joita lakiin tehtiin. On totta, että mitoitukseen ei kajottu, mutta sitä samalla heikennettiin osaamistason ja näiden tiettyjen vastuuhoitajien ja muiden poiston myötä. Kun mietitään, että Suomessa on vähiten hoitohenkilöstöä suhteessa muihin Pohjoismaihin mutta kaikista koulutetuinta, niin sillä täällä on vielä pärjätty, mutta kun osaamisesta ja koulutuksestakin heikennetään, niin niiden yhteisvaikutus on äärettömän haastava ja yksi syy vanhustenhoidon tämän hetken tilaan.

Jos mietitään tätä henkilöstömitoitusta ylipäätänsä, niin mielestäni keskeisintä on se, että ihmiset ovat yhä huonompikuntoisia ympärivuorokautisessa hoidossa. Kyllä meidän täytyy ymmärtää, että nämä ihmiset ovat täysin toisen ihmisen, hoitohenkilöstön, avun varassa, ja siinä määrä on keskeinen. Puhutaan hoitoisuudesta ja muusta, ja ne ovat äärettömän tärkeitä, mutta lisäresurssia varmasti tarvitaan sinne ikäihmisen hoitoon.

Toisaalta minä itse mietin näin ensimmäisen kauden edustajana, että jos meillä on selvä tahtotila siitä, että tarvitaan lisää resursseja ja henkilöstöä, niin sitten kuitenkaan me emme täällä saa sitä aikaan, vaikka näin laaja yhteinen, puolueet ylittävä rintama sitä ajaa. Toisaalta sitäkin tuossa itsekseni pohdin, että kyllä sekin näyttäytyy kansalaisille mielestäni aika huonona viestinä.

Toisaalta, jos mietitään tätä hoivabisnestä, nämä esillä olevat esimerkithän ovat vain jäävuoren huippu näistä tapauksista, ja sen takia meidän tarvitsisi saada pelisääntöjä hoivabisnekseen kasvuun. Me tiedämme, että ympärivuorokautisessa hoidossa jopa 5 000 euroa ovat kuukaudessa nämä maksut ja nämä pitkälti rahoitetaan veronmaksajien rahoilla. Siinä suhteessa meidän on tärkeää puuttua tähän voitontavoitteluun ja etenkin siihen, että me pystymme painamaan hintoja alas ja että isommat pörssiyhtiöt eivät pysty mahdollisesti välttelemään veroja ja siirtämään verotuottoja ulkomaille.

Puhemies! Kysyn vielä, onko tämä 7 minuuttia vai 5 minuuttia. [Puhemies: 5 minuuttia!] Okei, minä olen vasta puolessavälissä. Minä olin katsonut vähän väärin.

Nopealla markkina-analyysilläkin tiedämme, että ikäihmisten ympärivuorokautinen hoito on keskittynyt, ja tähän meidän pitää löytää tulevaisuudessa ratkaisut.

Ja mitä tulee kuntapäättäjiin, niin ainakin itse olen kuntapäättäjänä koko Pirkanmaan alueella ottanut kantaa, vastustanut näitä ulkoistuksia ja pyrkinyt tekemään kuntapäättäjänä ja paikallisena vaikuttajana kaikkeni, ettei näitä kokonaisulkoistuksia tehdä.

Ja mitä tähän sote-uudistukseen, lopuksi, tulee, [Puhemies: Aika!] mistä sanotaan, että se on kaikkeen ratkaisu, niin Esperi Caren johtaja kuitenkin kertoi, että valinnanvapaus tuplaisi markkinamme. Eli jos siitä lähdetään.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on hyvällä tavalla tullut selväksi, kuinka avuttomia meidän hauraat ikäihmiset, jotka ovat rakentaneet tämän maan, ovat ympärivuorokautisessa hoivapalvelussa. He tarvitsevat toisen ihmisen apua ja tukea ihan kaikkiin arjen askareisiin ja hyvään elämään. Näin ollen lakiin tarvitaan ehdottomasti tämä minimimitoitus hoitajien määrästä vanhusten ympärivuorokautiseen hoivaan.

Mutta sen lisäksi meidän on saatava stoppi näille järjettömille, ahneille voitontavoitteluille, mitä monikansalliset yritykset tekevät. Finnwatch on nyt nostanut esiin sen, kuinka muun muassa Esperi Care on tehnyt laillista verosuunnittelua, kiertänyt Suomessa veroja laillisesti sellaisin keinoin, jotka eivät kyllä kestä lähempää tarkastelua. Toivoisin, että hallitus nyt korjaa nämä porsaanreiät laista ja tuo meille sellaiset lakimuutokset, että tämä veronkierto voidaan lopettaa.

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan vanhusten hoivapalveluista, vanhusten hoidosta, asia on varmasti meille kaikille erittäin tärkeä, osalle läheinenkin. Itselle tämä asia tuli läheiseksi silloin vuosia sitten, kun sain toimia jo pois nukkuneen mummoni lähiomaisena ja hoidella hänenkin puolestaan asioita, jotka liittyivät muun muassa hoitopaikkaan tai kotipalveluihin. Kun olen kuunnellut tätä keskustelua, jossa muun muassa vihreitten ryhmäpuheenvuorossa todettiin, että vanhuspalvelut ovat Suomessa kriisissä, ja täällä on todettu puheenvuoroissa, että vanhuspalvelut eivät toimi ja mitoituksia ei noudateta, niin itselle on tullut kyllä vähän semmoinen outo tunne, että onko meillä todella Suomessa näin huonosti nämä asiat. Minun kuvani, oma kokemukseni ja sen takia tullut kuvani on kyllä erilainen.

On täysin selvä, että meillä on yksiköitä, joissa on ongelmia, ja on varmaan niinkin, että ne vakavat ongelmat, joita on tullut nyt julkisuuteen, eivät ole pelkästään jäävuoren huippu, on varmasti muitakin, joissa on todella vakavia ongelmia. Ja on niinkin, että tämä ei koske pelkästään yksityistä palvelutuotantoa, vaan julkisella puolellakin on ongelmia. Mutta kun ajatellaan kokonaisuutena meidän vanhusten palveluita, niin en minä uskaltaisi käyttää sanaa, että se on kriisissä. Nimittäin oma kokemukseni on, että meillä on valtavan paljon hoivaa tarjoavia yksiköitä, jotka tekevät erittäin hyvää työtä. Itse asiassa on rehellistä tunnustaa, että olen saanut viestejä siitä, että esimerkiksi meillä Lapissa on tämän paljon parjatun Esperi Carenkin yksiköitä, joissa asiat ovat hyvin, ja siellä tehdään hyvää työtä ja asiat ovat kunnossa. Jos kansalaisetkin ovat kuunnelleet tätä eduskuntakeskustelua, ja osa on varmasti kuunnellut, heille on saattanut tulla mielestäni hieman vääristynyt kuva, että kaikki vanhukset ovat Suomessa melkein heitteillä. Näinhän tilanne ei ole. Meillä on monia yksiköitä, joissa on varmasti ongelmia, parantaa pitää, mutta isossa kuvassa kuitenkin kyllä nämä vanhuspalvelut Suomessa toimivat kohtuullisen hyvin. Jos tästä jollakin on parempaa tietoa, niin mielelläni kuulisin. Mutta tämä poliittinen keskustelu on helposti tämmöistä, että tässä mennään yhteen laitaan ja unohtuu sitten kokonaisuus.

Arvoisa puhemies! Toisena asiana haluan nostaa kyllä esiin täällä jo keskustellun opposition tekemän lakialoitteen hoitajamitoituksesta. Kuten täällä on keskustelussa käynyt ilmi, puolueet ovat lähes yksimielisiä siitä, että tämä pitäisi tehdä. Mutta ei voi olla kyllä hämmästelemättä, kun tämän lakialoitteen äsken tuossa vielä kävin läpi, kuinka niin kuin ohuella tiedolla, tai voi sanoa, että aika heikkotasoisesti se on tehty. Siinähän ei ole ollenkaan arvioitu esimerkiksi sen taloudellisia vaikutuksia tai voimaantuloa, olisiko siinä joku siirtymäaika. Ja ehkä kaikista ongelmallisin on se, että jos se vain tuollaisena hyväksyttäisiin, mikä ei tietenkään ole mahdollista, niin miten esimerkiksi kävisi nykyisille voimassa oleville sopimuksille. Siellä saattaa olla voimassa vaikka 10 vuoden sopimus jollakin yksiköllä, jossa on sovittu tietystä hoitajamitoituksesta, ja nyt jos laki muuttuu, niin miten kohdeltaisiin näitä sopimuksia? Mitkä olisivat taloudelliset seuraukset siitä?

On aivan selvää, että tämä pitää perusteellisesti valmistella ja tehdä kaikki selvitykset siitä, jotta emme mene ojasta allikkoon. Kun ajattelen, että ensimmäinen allekirjoittaja on aikaisempi vastuuministeri, edustaja Guzenina, niin ei hän ministerinä voi varmaan edes kuvitella oikeasti, että tätä lakiesitystä täällä pystyttäisiin tuollaisena hyväksymään. Hänellä on sen verran vahva kokemus siitä valmistelukoneistosta, että uskon, että tämä on ollut poliittinen operaatio, jossa on salaa toivottu, ettei tälle tukea saataisikaan täällä.

Arvoisa puhemies! Haluan lopussa todeta sen, että kun täällä on paljon puhuttu ongelmista, kuinka kaikki on pielessä, niin täällä on unohtunut se, miltä tämä tuntuu niistä tuhansista ja taas tuhansista hoitoalalla työskentelevistä ihmisistä, niistä hoitajista, jotka siellä arjessa puurtavat, tekevät fyysisestikin raskasta työtä, henkisesti kuormittavaa työtä, vuorotyötä monesti. Heille saattaa tulla semmoinen tunne, että onko tämä turhaa työtä, onko meilläkin kaikki pielessä, onko tämä minun työni merkityksetöntä. Sen takia haluan sanoa, että kyllä meillä täällä eduskunnassa on syytä muistaa myös kiittää niitä henkilöitä, jotka tekevät sitä työtä ahkerasti, eettisesti kestävällä tavalla, huolehtivat niistä vanhuksista, että he pärjäävät siellä yksiköissä. [Puhemies koputtaa] He kyllä ansaitsevat meiltä kiitoksen, ja haluan lausua [Puhemies koputtaa] kiitoksen kaikille niille henkilöille, jotka tekevät arvokasta hoitotyötä ja huolehtivat meidän ikääntyvistä ihmisistä.

Arvoisa rouva puhemies! Vanhusten ihmisarvon kunnioittaminen ja laadukas hoito ovat surullisella tavalla uhattuna, olleet jo pitkään. Resurssivaje ja säästöt vanhuspalveluissa ovat merkittävä syy siihen, että useissa hoivakodeissa inhimillinen kärsimys on lisääntynyt ja hoitohenkilöstön voimavarat kohtuuttomasti kuormittuneet.

Taloudelliset, tuotannolliset ja kannattavuuteen liittyvät tekijät sopivat erittäin huonosti hoiva-alan ykköstavoitteeksi. Kun vanhuspalvelulaki 2013 säädettiin, annettiin myös laatusuositus hoitajien määrästä. Eduskunta edellytti, että jos suositeltuun hoitajien vähimmäismäärään ei päästä, hallitus antaa esityksen lain täsmentämisestä. 2014 julkaistun THL:n tutkimuksen mukaan joka kymmenes ympärivuorokautista hoitoa antava yksikkö alitti tuon vähimmäismäärän. Suositeltu hoitajamitoitus 0,5 ei kuitenkaan edes tarkoita sitä, että yksi hoitaja työvuorossa vastaisi kaiken aikaa vain kahden vanhuksen hoidosta. On lomia ja sairauspoissaoloja, henkilöstön tehtäviin saattaa kuulua myös siivousta, pyykkihuoltoa ja muuta, vaikka näin ei kuuluisi olla. Käytännössä vähimmäisvahvuudella mitoitus jää reilusti alle suosituksen.

Ikäihmisten ympärivuorokautisen hoidon asumispalveluissa olevat ovat vähintään keskivaikeasti muistisairaita ja runsaasti apua tarvitsevia vanhuksia, jotka eivät pärjää yksin, siis kaikkein eniten hoitoa tarvitsevia. SuPerin eli lähi- ja perushoitajien liiton mukaan nykyisellä vähimmäismitoituksella, suosituksella, henkilökunnalla ei ole aikaa kuin fyysiseen perushoitoon ja siihenkin huonosti. Yksilölliset tarpeet, ulkoilu, sosiaalinen elämä jäävät toteutumatta. Arvostetun emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelän mukaan viime vuosien suomalaisen vanhustenhoidon tutkimukset dokumentoivat yksiselitteisesti, miten huonossa jamassa vanhustenhoitomme on. Tutkimusten antama kuva vanhustenhoidosta on niin kaukana vanhuspalvelulain määräyksistä kuin yö päivästä. Vanhustenhoidossa ei todellakaan kaikkialla noudateta sen enempää vanhuspalvelulakia kuin suosituksiakaan. Se tarkoittaa, että vanhuksia ei ehditä kävelyttää ulkona, tarjota heille sosiaalista toimintaa tai harrastusmahdollisuuksia eikä pahimmillaan edes syöttää heitä. Vanhuksia myös sidotaan sänkyihin, annetaan lääkkeitä miten sattuu. Kaltoinkohtelut selviävät muun muassa Valviran tutkimuksista.

Arvoisa puhemies! Eikö yksikin, saati useat tällaiset raportoidut tapaukset ja tilanteet anna todella aihetta puhua vanhuspalvelujen kriisistä? Tarvitaan selkeitä täsmennyksiä lakiin, tarvitaan vanhusasiavaltuutettu ja lisää valvontaresursseja sekä myös henkilökunnalle, hoivakotien asukkaille ja omaisille paremmat mahdollisuudet ilmoittaa epäkohdista ilman pelkoa tikun nokkaan joutumisesta.

Tässä salissa on laajaa kannatusta myös sille peruslähtökohdalle, että hoitajien riittävä vähimmäismäärä kirjattaisiin suoraan vanhuspalvelulakiin. Desimaaliluku ei kaikkia vanhustenhoidon puutteita ratkaise, eipä tietenkään. Kaikissa hoivayksiköissä henkilöstövajetta tai muitakaan ongelmia ei edes ole, mutta siellä, missä on, asia on erittäin vakava. Vihreät kannattavat hoitajamitoituksen 0,7 kirjaamista lakiin. Tarvitsemme lisäksi tiukempaa sääntelyä siitä, että hoitoisuudeltaan vaativampien vanhusten kohdalla hoitajia on oltava vähimmäismäärää enemmän. Perälauta on kuitenkin hyvä säätää.

Suomessa on tuhansia vaativaa ja arvokasta työtä tekeviä hoitajia kuntien ja yritysten vanhuspalveluissa. Valtava määrä hoivatyötä tehdään myös ikäihmisten ja omaisten kodeissa. Vähälle huomiolle tässä keskustelussa ovat jääneet muun muassa omaishoitajat, joiden aseman parantamiselle on edelleen suuri tarve. Alipalkatulla hoiva-alalla ammattilaisia motivoi työssään se, että oikein mitoitetut resurssit mahdollistavat sekä laadukkaan työn että työntekijöiden hyvinvoinnin. Myös soveltuvuustestit koulutukseen hakeuduttaessa on terveydenhuollon ammattiliittojen mukaan syytä palauttaa. Korkeasta ammattietiikasta on voitava pitää kiinni.

Arvoisa puhemies! Tässä kaikessa on kyse ihmisarvoisen ja asianmukaisen vanhustenhoidon perusasioiden korjaamisesta oikealle tolalle. Ellemme korjauksia tee, vanhusten kaltoinkohtelusta uhkaa tulla uusi normi. Sellaista me emme voi hyväksyä.

Arvoisa puhemies! Esperi Caren tapaus nosti surullisella tavalla pintaan vanhustenhoidon ongelmat maassamme. Tilanne on kaiken kaikkiaan haastava, sillä ikäihmisten osuus väestössämme kasvaa, ja samalla hoidon tarve lisääntyy tulevina vuosina.

Esperi Caren tapauksessa suurin ongelma on ollut valvonnan puute, koska tämä on mahdollistanut niin kutsuttujen haamuhoitajien käyttämisen. Kannatan hoitajaminimin kirjaamista lakiin, mutta tämäkään ei poista ongelmaa, jos valvonta pettää. Kaikkein olennaisin asia on siis valvonnan lisääminen. Jo nykyisellään hoitajasuositus on puoli hoitajaa asiakasta kohden, ja nyt 95 prosenttia hoitopaikoista ainakin paperilla ylittää tämän suosituksen. Julkisella puolella keskimääräinen mitoitus on 0,66 ja yksityisellä 0,64.

Arvoisa puhemies! Hoitajamitoituksen kirjaaminen lakiin ja valvonnan lisääminen ovat ensisijaisia toimia. Ainakin ministeri Orpo on pitänyt tärkeänä myös sanktiointia, esimerkiksi maksujen palautusta, jos yksityisen toimijan suorite on kelvoton. Itse olen ajatellut, että kunnat ja kuntayhtymät olisivat osanneet tällaiset seikat ottaa huomioon ulkoistussopimuksissaan esimerkiksi sopimussakkoina tai muina sellaisina. Minusta on kummallista, jos tähän tarvittaisiin lainsäädäntöä. Tämä on mielestäni sopimusasia.

On tutkittava mahdollisuuksia parantaa kotihoidon laatua ja siten edesauttaa kotona asumista vaihtoehtona hoivakodeille ja palvelutaloille. Oma roolinsa on myös omaishoidolla. Jos omaishoidosta saatua korvausta ei säädetä verosta vapaaksi, mikä mielestäni olisi täysin mahdollista, olisi omaishoidon verotusta kevennettävä eläketulovähennyksen kaltaisella vähennyksellä.

Arvoisa puhemies! Ikäihmisistä huolehtimisessa on kaikin keinoin tavoiteltava korkeaa laatua kokonaisuutena. Meillä kaikilla on yhteinen tahtotila saada suomalainen vanhustenhoito kuntoon. Hoidetaan tämä asia yhdessä ja varmistetaan kaikille arvokas vanhuus.

Arvoisa rouva puhemies! Sen, minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Hoitajamitoituksen kohdalla vanhan sananlaskun paikkansapitävyys ei yllätä. Keskustelemme tänään ehkä kokoomuksen mielestä desimaaleista mutta oikeammin puhumme tuhansien vanhusten arjesta hoivakodeissa. Kiistelemme kymmenesosista, mutta ne sanelevat, pääseekö vanhus viikon aikana ulkoilemaan tai edes päivän aikana ylös sängystä. Siksi me jo viime vaalikaudella vaadimme 0,7:n hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin, eivätkä sitä keskustan edustajatkaan vuonna 2012 karsastaneet. Näin käy ilmi Kalevan, Turun Sanomien ja Väli-Suomen teettämästä kyselystä, jossa enemmistö antoi tukensa hoitajamitoituksen sitovuudelle. [Hannakaisa Heikkinen: Niin kuin nytkin!] Jo tuolloin olimme saaneet vakavaa viestiä niin kansalaisilta, vanhusten omaisilta kuin sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoilta sekä yksityisen että julkisen puolen vanhushoivan ongelmista. Hoitohenkilökunnan määrä oli ja on keskeisin laadun peili, sillä hoiva annetaan ihmiseltä ihmiselle.

Viime viikolla kokoomus oli ainoana ja pontevana puolueena vastustamassa hoitajamitoituksen lisäämistä täällä salissa, lehtien sivuilla sekä tv:n ajankohtaisohjelmissa. Vastustus oli vahvaa ja yritys vakuuttavaa, mutta lopulta jotain tapahtui, ja kokoomuskin maanantaina ilmoitti sittenkin tukevansa aloitetta hoitajamitoituksen kasvattamisesta. Hitaasti laiva kääntyi, mutta lopulta kumminkin. Hyvä. Sen koommin asiaa on selitetty tavalla, josta ei saa mitään selvää. Tänäänkin on kysytty, mitä kokoomus tarkoittaa riittävällä mitoituksella, jos mitoitus ei ole luku.

Arvoisa puhemies! Pääministerimme mielestä tapaus Esperi Care kertoo viranomaisvalvonnan puutteesta, joka kuitattaisiin maakuntamallilla. Vastauksena tämän hetken hätähuutoihin hän peräänkuuluttaa kunnilta lisää huolellisuutta kilpailutusprosesseihin. Syy Esperi Caren kaltaisiin tapauksiin ei kuitenkaan löydy ostopalvelusopimuksista vaan yksityisen sektorin markkinalogiikasta. Mikään lisävalvonta tai keskitetty maakuntamalliin perustuva järjestelmä ei estä yritysten voitontavoittelua. Puhumme nimenomaan kansainvälisistä suurista yrityksistä.

Toisin kuin hallitus viime viikolla kyselytunnilla väitti, en usko, että yksikään kuntapäättäjä lähtisi tekemään sopimusta, jossa yksityiselle jäisi vapaat kädet karsia henkilökunnan määrästä, inhimillisen hoivan laadusta, ruoasta, puhumattakaan lääkkeiden oikein hoidosta. Minusta väite aliarvioi rankasti kuntapäättäjiä. Kysymys ei tietenkään ole vain hankintaosaamisesta, vaan tehtyjä sopimuksia on rikottu. Sääntöjä on kierretty ja porsaanreiät käytetty. On luotettu siihen, että hauraat asiakkaat, vanhuksemme, ovat niitä maan hiljaisia, joiden kohdalla on röyhkeästi uskallettu tehdä rimanalituksia, jopa heitteillejättöä.

Valinnanvapaus, se, jolla kokoomus kiertäisi kunnallisen terveydenhuollon resurssipulan ja joka sen mielestä on muka ollut sote-järjestelmän keskeisin puute, toisi meille vain mahdollisuuden valita toinen toistaan enemmän voittoa tavoittelevien yritysten väliltä. Esperi Care on ennen kaikkea esimerkki siitä, mikä meitä valinnan jälkeen odottaisi. Valitettavasti nyt esille tulleet puutteet ja räikeät virheet ovat vain jäävuoren huippu. Yksityisissä voittoa tavoittelevissa laitoksissa, myös muissa kuin vanhusten hoivabisneksessä, näyttää toistuvan sama: kun tavoitellaan voittoja, se tapahtuu henkilöstömitoituksesta. Surullisia, järkyttäviä viestejä kuuluu niin vammaisten, lasten kuin nuorten sijoituslaitoksista, jopa päiväkodeista.

Hoivan täytyy olla enemmän laatua kuin bisnestä. Me SDP:ssä olemme korostaneet yksityisten yritysten täydentävää roolia kunnalliseen perusterveydenhuoltoon. Toisin sanoen hyväksymme yksityiset toimijat, mutta vain, jos ne kantavat kuntien kanssa vastuun kansalaistemme hyvinvoinnista. Vanhusten hoivapalveluiden lähtökohtana tulisi olla ihmisarvoisen ja turvallisen elämän takaaminen vanhuksille. Voiton tahkoaminen tai kilpailu ei siihen kuulu. Olen vahvasti välikysymyksen kannattaja.

Arvoisa rouva puhemies! Kalle Päätalon romaanissa Viimeinen savotta huutolaispoika Vikke Nilo on pääosassa, ja hänen elämäänsä tarkastellaan tuon ajan, siis vajaan sadan vuoden takaisten asioiden, näkökulmasta. Niiden tarkastelu on mielenkiintoista tänäkin päivänä. Onneksi kuitenkin olosuhteet ovat muuttuneet tähän päivään mennessä noista huutolais- ja vaivaisajankohdista. Mutta valitettavasti samoja piirteitä on ollut havaittavissa myös nyky-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon ja ennen kaikkea nyt sitten vanhuspalveluiden puitteissa.

Aiemman kauden pitkäaikainen kansanedustaja Hannes Manninen totesi joskus, että on asioita, joita kaikki kannattavat, mutta ne eivät edisty, ja on myös asioita, joita kukaan ei kannata, ja silti ne edistyvät, menevät eteenpäin. Toivottavasti tämä nyt tänä päivänä käsittelyssä oleva vanhustenhoidon tila ei kuulu millään lailla näihin kategorioihin. Kaikki tuntuvat olevan noin pääsääntöisesti varsin yksituumaisia. Ja tässä suhteessa tämä luo ainakin pohjaa, toivon mukaan, seuraavalle vaalikaudelle ja uudelle eduskunnalle olla tekemässä konkreettisesti niitä päätöksiä, jotka liittyvät sekä rahoitukseen että vanhustenhuollon kehittämiseen ja siellä tapahtuviin erilaisiin lainsäädäntömuutoksiin.

Arvoisa puhemies! Haluan myös osaltani kiittää niitä tuhansia ja tuhansia hoiva- ja hoitotyötä tekeviä henkilöitä, naisia ja miehiä — naisia suurelta osin — jotka eri hoiva- ja hoitolaitoksissa tekevät aivan korvaamatonta työtä. Ei pidä syyllistää niitä paikkoja, missä tehdään hyvää työtä. Itsekin olen saanut tutustua useampaan hoitoyksikköön. Varsinkin pienissä yksityisissä tehdään erittäin hyvää työtä, ja kodinomaisuus on yksi sellainen valtti, josta pitää olla iloinen. Valvomalla tai valvontaa lisäämällä — vaikka sitäkin varmasti tarvitaan, koska puutteita on — ei varmasti tulla poistamaan kaikkea sitä, mitä ihmiselämässä ja myös hoitopaikoissa pystyy toteutumaan, riippumatta siitä, onko kysymys sitten kunnan tai julkisen sektorin paikasta tai yksityisestä paikasta.

Haluan myös miettiä sitä, kuinka paljon tämä käytävä keskustelu, joka myös kärjistää asioita, aiheuttaa ahdistusta esimerkiksi vanhusten itsensä tilanteessa ja tunteissa siitä, ovatko nämä Suomen olosuhteet todellakin niin huonot kuin aina välillä väitetään olevan. Onneksi kuitenkin Suomessa pääsääntöisesti asiat ovat hyvin, mutta jokainen väärin hoidettu henkilö tai puute on korjattava, ja niihin on uskallettava puuttua.

Arvoisa puhemies! Se on totta, että desimaalit eivät hoida, mutta ne ihmiset siellä desimaalien takana hoitavat. Ja siksi on tietysti ymmärrettävää, että myös eduskunnan on katsottava sitä mitoitusta, koska juuri muuta me emme voi tehdä kuin katsoa sitä mitoitusta, millä mennään sitten eteenpäin. Se on tietysti kovin yksilöllistä, koska jokainen henkilö, joka tarvitsee hoivaa ja hoitoa, on siinä oman tarpeensa mukaan tarkasteltavana, mutta joillakin keskiarvoillakin meidän on vain pakko edetä. Eli ihmisiä tarvitaan varmasti enemmän hoiva- ja hoitotyöhön. Se on — uskon näin — tämän eduskunnan hyvin yleinen tahto, ja tällä pohjalla tulee mennä myös eteenpäin.

Olisin oikeastaan halunnut kysyä ministeriltä ja jätänkin sen tässä nyt ilmaan: Kun puhutaan valvonnasta ja sanktioista, niin kuinka paljon suomalainen yhteiskunta voisi kehittää hyvän hoidon malleja, niin että siellä on sitten — onko se hymiö vai mikä, joka voidaan antaa siitä, kun nähdään, että eri yksiköissä on hyvää hoitoa, ihmisistä pidetään hyvää huolta? Ja kun saa sitten tuota tunnustusta, niin voisiko se näkyä myös jollakin lailla ihan taloudellisesti ikään kuin tuon kyseisen yksikön ja hoivan palkitsemisena? Se olisi myös yksi osa siinä, kun viedään asioita eteenpäin. Itse en usko aina siihen, että se on pakko, joka kannustaa, mutta jos on sitten muita kannusteita hyvästä hoidosta, niin nämä tulisi mielestäni ottaa mukaan, kun näitä kysymyksiä pohditaan.

Arvoisa puhemies! Välikysymys vanhustenhoidon tilasta on tietyssä mitassa kyllä paikallaan. Välillä kyllä tulee mieleen, että se olisi oikeastaan pitänyt osoittaa jo edelliselle hallitukselle, mutta mennään nyt sitten tämän hallituksen kaudella eteenpäin. Ministeri Saarikon — uskallan kutsua sitä Annikan listaksi — 25 kohtaa ovat kaikki sellaisia, joidenka pohjalta on hyvä edetä.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Sarkomaa, nyt minun täytyy kyllä hämmästellä. Me olemme teidän kanssanne istuneet viime hallituskaudellakin yhdessä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, ja vanhuspalvelulaki vietiin sosiaalidemokraattien johdolla, mutta valitettavasti tällä hallituskaudella keskustan ja kokoomuksen johdolla vanhuspalvelulakia on heikennetty huomattavasti. Tästä me emme pääse yli emmekä ympäri.

Ministeri Saarikko, te ette valitettavasti vastannut välikysymyksessä olleisiin kysymyksiin. Te totesitte muun muassa, että jos henkilöstömitoitus nostetaan 0,7:ään, se edellyttää noin 4 200:aa lisähenkilöä. Se on aivan totta. THL:kin on tämän todennut. Mutta te totesitte myös, että tämä on mahdotonta tai tämä on vaikea toteuttaa. Tuli sellainen olo kuin te olisitte luovuttanut. Niinpä kysyisin teiltä: eikö teidän ja hallituksen olisi pitänyt tuoda esityksiä siitä, [Puhemies koputtaa] kuinka tähän 4 200:aan ja riittävään henkilöstöön päästään, eikä luovuttaa? Me odotamme teiltä vastauksia.

Arvoisa rouva puhemies! Vanhuspalvelulain mukaan palvelut on toteutettava niin, että iäkäs henkilö voi kokea elämänsä turvalliseksi, arvokkaaksi ja hän voi ylläpitää sosiaalista vuorovaikutusta ja osallistua mielekkääseen hyvinvointia ylläpitävään toimintaan. Vuonna 2015 lakiin tulleet osavuorokautinen perhehoito ja perhehoito hoidettavan kotona vastaavat siihen, että apua ja tukea pystytään räätälöimään hyvin moniin erilaisiin hoivan ja huolenpidon tarpeisiin. Olennaista on, että perhehoidossa pystytään vaalimaan henkilön elämäntarinaa osana yhteistä kokonaisuutta. Tämä edesauttaa vahvasti myönteisen ilmapiirin säilymistä, osallistumista ja vuorovaikutusta.

Ikäihmisten perhehoidosta on saatu erinomaisia tuloksia Suomessa. Sitä on viety kymmeniin kuntiin, satoja omaishoitajia on voitu lomittaa ja niin edelleen, ja tulokset tästä hoitomuodosta ovat erinomaiset. Minä toivon, että Suomeen saadaan ehdottomasti edelleen lisää nimenomaan ikäihmisten perhehoitoa.

Arvoisa puhemies! Sain puhelun hoitotyötä tehneeltä eläkeläiseltä, joka sanoi, että ymmärtäkää nyt, että hoitajan työaikaa on vähennetty merkittävästi juuri siirtämällä muita kuin hoivatöitä työvuoroon. Hoitajan normaalissa työvuorossa todella tehdään valtavasti kaikkea muuta kuin suoraa asiakkaan kanssa tehtävää hoivatyötä. Pyykkihuolto pyörii hoitajien voimien, ruokahuolto pyörii hoitajien voimin, viriketoiminta jätetään sen hoitajan varaan, joka ehtii, lamput vaihdetaan keittiöstä, vastataan palo- ja turvahälytyksistä ja huollosta, soitetaan sijaisia seuraaviin vuoroihin ja kirjataan koneelle kaikki mahdollinen ja mahdoton. Eihän yhteen työvuoroon enää paljon muuta mahdukaan. Jopa yhden kokonaisen hoitotyöntekijän työaika menee muuhun kuin varsinaiseen hoitotyöhön. Vaikka kaikki nämä edellä mainitut työtehtävät ovat tärkeitä vanhusten hyvinvoinnin kannalta, on väärin, että nämä työt on siirretty heille, joiden pitäisi ehtiä tekemään työtä vanhusten kanssa. Henkilöstömitoitus ei ole hoitajamitoitus. Ja siksi on tärkeää, että lakiin saadaan nimenomaisesti hoitajamitoitus.

Hoitajat on laitettu pahimmillaan aivan äärimmilleen. Viime viikkojen aikana ilmi tulleet laiminlyönnit ovat merkki koko alalla olevista vakavista ongelmista, joihin on puututtava. Valitettavasti jotain tällaista olen jo osannut odottaa viime vuosina ihmisiltä saatujen viestien takia. Olen saamieni yhteydenottojen takia ollut yhteydessä eri valvontatahoihin, koska palautteet vanhusten hoivasta ovat olleet todella huolestuttavia. Nyt aivan vastaavanlaiset tilanteet tulevat median kautta todeksi mitä kauheimmilla tavoilla. Jo vuosia myös alan ammattilaisilta on kuultu epätoivoisia avunhuutoja liittyen hoitohenkilöstön mitoituksiin ja käytettäviin haamuhoitajiin. Henkilöstöä ei selvästikään ole tarpeeksi, ja ammattilaiset ovat itse sanoneet, että pelkäävät, ettei hyvää hoivaa ja turvallisuutta voida täysin taata. Valvontatahot taas ovat täysin ylityöllistettyjä, ja tuntuu, että ne voivat reagoida ilmoituksista vain jäävuoren huippuun. Miksi tämä kaikki on kaikunut kuuroille korville?

Laitoshoidossa olevan vanhuksen perushoitoon vaaditaan yksistään vähintään 150 minuuttia asiakasta kohden vuorokaudessa. Se tarkoittaa, että asiakasta on autettava peseytymisessä, ruokailussa, wc-käynneillä, pukeutumisessa ja riisuutumisessa. Lisäksi asiakkaan terveydentilaa on seurattava ja hoidon tarvetta jatkuvasti arvioitava ja varmistettava, että sairaanhoidolliset toimenpiteet ja lääkehoito toteutuvat. Vanhushoidossa laatu on yhtä kuin hoitaja. Se on niin yksinkertaista. Jos hoitajia ei ole tai he ovat ylityöllistettyjä, laatu on heikkoa. Vuonna 2001 laatusuosituksia tehtäessä puhuttiin jopa 1,2 hoitajan mitoituksesta. Hyvää hoitoa olisi tuolloin ollut 0,8 hoitajan mitoitus. Viime vuodet olemme pitäneet ok-mitoituksena 0,5:tä, jopa vielä niin, ettei kyseessä tarvitse olla edes hoitaja vaan mitoitukseen on laskettu myös muun alan ammattilaisia. Se kaikki aika on pois asiakkaiden hoidosta.

Ja tähän on tultu. Miksi? Eduskunta on nostanut talouden kaiken politiikan kirkkaimmaksi kärjeksi jopa ihmisten hyvinvoinnin hinnalla. Olemme antaneet hoivapalveluita markkinoille ja uskoneet, että yksityinen sektori voi tehdä saman hoivatyön jotenkin tehokkaammin ja tuottavammin. Mitä hölynpölyä. Totta kai voittoa voidaan tehdä vanhuspalveluilla, jos säästetään kaikki minimiin. Sitä on se löysä puhe tehokkuuden parantamisesta ja julkisten palveluiden tehottomuudesta. Ja tässä on nyt lopputulos.

Mutta on vikaa myös niissä toimijoissa, jotka kiertävät kaikki suositukset ja hyvän hoidon laatusuositukset. Kaikkein räikeimpiä esimerkkejä henkilöstömitoitusten laiminlyönneistä ovat niin sanotut haamuhoitajat, siis työvuorolistoille kirjatut ihmiset, joita ei todellisuudessa ole olemassa. Kuinka olemme päätyneet tällaiseen tilanteeseen, että Suomessa toimitaan näin? Meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin lailla varmistaa, että tällainen toiminta ei ole mahdollista. Vanhuspalvelut koskettavat omais-, koti- ja ympärivuorokautista hoitoa. Meidän on lopetettava hokema kodista ihmisen parhaana paikkana ja kuunneltava, mitä vanhus itse asiasta ajattelee. Monta muutakin asiaa on korjattava hyvän hoivan ja laadun parantamiseksi. Korjaaminen on kuitenkin aloitettava jostain. Laitetaan nyt aivan ensiksi lakiin sitova 0,7 hoitajan mitoitus. Se olisi jo alku asiassa eteenpäin, ja korjataan sen jälkeen muut epäkohdat.

Tällä puheenvuorolla kannatan edustaja Marinin tekemää välikysymysesitystä.

Arvoisa rouva puhemies! Viime aikoina esille tulleet kammottavat paljastukset vanhustenhoidosta ja sen tasosta ovat järkyttäviä. Näillä sanoilla on hyvin moni puheenvuoro tässä salissa tänään alkanut. On hyvä, että julkinen keskustelu kipeästä ongelmasta viimein käynnistyy. Olen kuitenkin surullinen ja tyrmistynyt siitä, että jotain näin raadollista pitää tapahtua, ennen kuin yhteiskuntamme ja sen päättäjät saadaan ravisteltua hereille tosiasioiden äärelle. Tämä tuntuu olevan ajan henki maailmassa, jossa perimmäiset kysymykset ihmisarvosta, oikeudenmukaisuudesta ja inhimillisyydestä jäävät muiden asioiden alle.

Sivistysvaltion tärkein mittari on se, kuinka hyvin se onnistuu pitämään kaikkein heikoimmassa asemassa olevista huolta. Kuinka hyvin siinä on onnistuttu? Mitä eriarvoistuminen ja se, että lähes 120 000 lasta elää köyhyydessä, meille kertovat? Mitä vanhuspalvelujen tila meille kertoo? Minusta me emme elä sivistysvaltiossa. Yhteiskuntaa ja meitä päättäjiä ohjaavista arvoista ja niiden mukaisista valinnoista on puhuttava. Arvopohjan on oltava kunnossa, sillä se on kivijalka, jonka varaan kaikki muu rakentuu.

Inhimillinen vanhuus on universaali perusoikeus. Tämä oikeus ei Suomessa pian 2020-luvulla elettäessä toteudu. Jokainen kuntapäättäjänä toiminut kansanedustaja tietää tai ainakin hänen tulisi olla tietoinen niistä vaikeuksista ja haasteista, joita vanhuspalvelujen kentällä on ollut jo pitkään. On syytä kysyä, kuinka tietoisuus on näkynyt tässä salissa tehdyissä päätöksissä.

Arvojen ohella taustalla on aina kyse myös rahasta. Kuntaliiton arvion mukaan tämän hallituskauden päätökset ovat supistaneet kuntien peruspalvelujen valtionosuutta 850 miljoonalla. Ei näitä faktoja voida sivuuttaa, kun kyse on peruspalvelujen taustalla olevista ongelmista. Kunnissa on aivan liian usein päädytty tekemään ostopalvelusopimuksia ilman kunnollista kilpailutus‑ ja hankintaosaamista. Yksityistämisen taustalla on ollut taloudellinen pakko hakea epätoivoisesti säästöjä peruspalvelumenoihin. Pitää uskaltaa sanoa ääneen, että palvelujen siirtämisessä markkinoille vaikuttaa myös tietoinen poliittinen tavoite. Tämä on tullut selvästi esille myös sote-uudistuksen valmistelun yhteydessä mutta myös kuntakentällä.

15 vuoden aikana olen huomannut, että kokoomus ja keskusta ovat  ajaneet  lähes  pa-konomaisesti palveluja markkinoille. Vanhuspalveluissa ongelmia on ollut niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla, mutta vakavimmat niistä esiintyvät nimenomaan pörssiyhtiöissä, jotka hakevat aggressiivisesti voittoa henkilöstöresursseja karsimalla. Kaltoinkohtelu ja riittämätön hoito on ollut hengenvaarallista. On täysin vastuutonta, ettei kokoomus ole suostunut myöntämään, että ylikansallisten yhtiöiden voitontavoittelu ei ole eettisesti yhteensovitettavissa inhimilliseen hoivaan vanhuspalveluissa. Erikoista on myös se, ettei kokoomuksella ole ollut halua puuttua tilanteeseen, jossa jätit vääristävät keinottelullaan markkinoita ja ajavat alas pienempiä, laatuun panostavia toimijoita. Kun voitontavoittelun ydin pohjaa henkilöstömenojen karsimiseen, aavistelen, että näitä synkkiä uutisia tulee esille vielä enemmän. Samat pörssijätit operoivat myös lastensuojelun ja vammaispalvelujen kentällä. Tämä on keskeinen ero julkisen ja yksityisen toiminnan välillä. Julkisilla palveluilla ei ole tarkoitus tehdä voittoa.

Arvoisa puhemies! Puheenjohtaja Orpon kommentit hoitajamitoituksesta ovat olleet ylimielisiä. Me emme puhu desimaaleista vaan hoitotyön ammattilaisista, jotka vanhuksiamme hoitavat. Me puhumme riittävästä henkilöstöstä vastaamaan puhtaudesta ja ruuasta. Täytyy ymmärtää, että kyse on minimistä, vähimmäismäärästä, mikä on kirjattava lakiin.

Lopuksi haluan todeta, että vanhuspalvelut on kotihoidon, tehostetun palveluasumisen, pitkäaikaishoidon ja saattohoidon muodostava kokonaisuus. Siihen kuuluvat myös korvaamattoman arvokas omaishoito, järjestöt ja vapaaehtoiset. Keskeisessä asemassa on kuitenkin ammattitaitoinen henkilöstö, joka nyt musertuu fyysisesti ja henkisesti kohtuuttoman taakan alla. Arvojen, resurssien ja valvonnan tulee olla kunnossa. Mikään puolue ei korjaa asiaa yksin, joten laaja poliittinen tahtotila on välttämätön. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset haluavat nostaa esille myös erityisen tärkeää työtä tekevien omaishoitajien aseman. Noin 350 000 suomalaista toimii apua tarvitsevan omaisensa pääasiallisena auttajana, ja suurin osa heistä hoitaa ikääntyneitä läheisiään. Mutta omaishoidon tukea saa kuitenkin yhteensä vain reilusti alle 50 000 henkilöä. Tämä tuensaajien joukko on aivan liian pieni ottaen huomioon heidän kantamansa vastuun ja myös yhteiskunnalle tuottamansa mittavat säästöt. Arvioiden mukaan nämä säästöt — nämä ovat Kelan arvioita — ovat jopa yli 2 miljardia euroa vuodessa.

Perussuomalaiset ovat esittäneet omaishoidon tuen muuttamista verovapaaksi tuloksi. Myös omaishoidon tuen myöntämisperusteiden yhtenäistäminen laajempaa joukkoa koskevaksi pienentäisi merkittävästi laitoshoitoon kohdistuvia kustannuspaineita. Tämä olisi sekä hoidettavan, hoitajan että yhteiskunnan etu. Kysyn: onko hallituksella ja erityisesti [Puhemies koputtaa] kokoomuksella valmiutta omaishoitajien aseman parantamiseen? [Sari Sarkomaa: Kyllä on valmiutta!]

Arvoisa rouva puhemies! Paljastuneet ongelmat ikäihmisten hoivassa ovat pysäyttäneet meidät kaikki. Kenellekään ei varmasti tullut yllätyksenä, että hoivapalveluissa on ongelmia. Paljastuneiden epäkohtien raadollisuus ja laajuus ja hoivan laadusta tinkiminen toimintatapana kuitenkin yllättivät. Siksi on hyvä, että käymme tämän keskustelun ja ryhdymme välittömiin toimenpiteisiin asioiden korjaamiseksi.

Ikäihmisten hoidon kenttä ei ole Suomessa mitenkään yhtenäinen. Eri puolilla on erilaisia haasteita. Yhteydenotot kertovat hyvistä hoivakodeista, joissa palvelu pelaa ja hoitajilla on aikaa riittävästi vaikkapa lehtien lukemiseen tai asiakkaiden kanssa ulkoiluun varsinaisen hoitotyön lisäksi. Sitten kuulee niitä toisenlaisiakin viestejä. On yksiköitä, joissa ruokailujen järjestäminen alkaa olla omaisten varassa. Myös hoitajat ovat kovilla. Eräs viesti kertoo, että hoitotyötä kutsumusammattinaan pitänyt henkilö joutui vaihtamaan alaa, kun ei jaksanut riittämättömyyden tunnetta kotipalvelukentässä. Oma lukunsa on pieniin yksityiskohtiin puuttuva johtaminen, josta yhtenä esimerkkinä on kertomus siitä, miten puuron keittäminen ohjeistettiin napakasti siirtämään liedeltä mikroon. Taustalla tässäkin se, että näin puuro valmistui  muutaman  minuutin  nopeammin.  Se  vanhukselle tärkeä aamuhetki ammattilaisen kanssa saatiin tätä kautta supistettua minimiin. Vuosikymmenten tuttu veden kiehuminen kodissa turvallisin aamurutiinein ja tuoksuin vaihtui nopeaan mikronoven paukahdukseen.

Ikäihmisten palvelujen keskiössä pitää olla aina ihminen ja tämän ihmisen oma tarve. Vaikka julkisella puolella on omat ongelmansa, on erityisen merkillepantavaa, että yksityisten yksiköiden kohdalla tehostukset revitään hoitajien selkänahasta ja palvelun laadusta. Minimihenkilökunnalla voi saada maksimitulot mutta harvoin hyvää ja laadukasta hoitoa. Täytyy muistaa, että yrityksen tehtävä on tuottaa omistajilleen aina voittoa. Tästä syystä markkinamalli sopii erityisen huonosti hoivapalveluihin. Siksi myös hallituksen sote-ratkaisu, jonka ytimessä on nyt jo ollut pidemmän aikaa tämä markkinamalli, on vakava virhe.

Arvoisa puhemies! Keskustelu Esperi Caren toiminnasta paljastuneiden epäkohtien kohdalla on kiteytynyt hoitajamitoituksen kirjaamiseen lakiin. Se on tärkein yksittäinen konkreettinen toimenpide, joka on meidän lainsäätäjien velvollisuus hoitaa lailla kuntoon. Se ei toki ratkaise kaikkia ongelmia, niin kuin tänään on salissa useassa puheenvuorossa jo todettu, mutta se on yksittäisistä toimista tärkein askel oikeaan suuntaan.

Epäkohtien ennaltaehkäiseminen ja löytyminen vaatii panostamista myös valvontaan, joka kaipaa paitsi resursseja myös ihan selkeästi napakkuutta ongelmatilanteisiin puuttumisessa.

Me tiedämme — toivottavasti kaikki me edustajat tiedämme — että meillä on ahkera ja sydämellään hoitotyötä tekevä henkilöstö, jonka kuormitus on usein varsin kovalla tasolla. He kärsivät siitä, etteivät kiireestä tai huonosta johtamisesta johtuen saa tehdä työtään kunnolla. He ansaitsevat sen, että hoitajamitoitus on tasolla, jolla he pystyvät myös työnsä tekemään. Voin vain surulla kuvitella — ja varmasti meistä moni on saanut jo palautetta myös tämän päivän aikana — millaisin miettein hoitajamme ovat seuranneet keskustelua desimaaleista ja lillukanvarsista. Eräiden tahojen vieraantuminen ihmisten arjesta tuntuu jopa aika räikeältä. On kestämätöntä, että juuri osa näistä tahoista on konkreettisesti päättämässä siitä, millaisilla resursseilla hoivatyötä tehdään.

Arvoisa puhemies! Nyt jos koska hoitajamitoitus on kirjattava lakiin. Meillä on siihen varaa. Yhteiskuntana meidän ei ole moraalisesti mahdollista enää katsoa tätä tilannetta sivusta. Ikäihmiset ovat rakentaneet tämän maan, ja he ansaitsevat parhaan mahdollisen hoidon ja hoivan.

Arvoisa puhemies! Ikäihmisten hoidossa on todellakin parantamisen varaa, sen tämä keskustelu ja aikaisemmat viestit, mitä tällä viikolla on tullut, ovat kyllä osoittaneet. Hoidon tarve on tärkeä asia tässä keskustelussa, ja sitähän meidän pitäisi täällä tehdä. Minä en esimerkiksi voi hyväksyä sellaista, että tätä käytettäisiin johonkin muuhun tarkoitusperään, esimerkiksi sote-lainsäädännön estämiseksi, ja en uskokaan, että kenelläkään olisi sellaista tarkoitusta. Mutta toivoisin, että me keskittyisimme nyt tähän asiaan ja kävisimme läpi sitä entistä paremmin. Täällä on turhaa mustamaalaamista ja syyttelyä tässä asiassa, kun kuitenkin kaikilla on — minun mielestäni täällä jokaisella puolueella on — tarkoituksena, että me tätä vanhustenpalvelua parantaisimme täällä ja etsisimme ratkaisua siihen.

Toinen varapuhemies Tuula Haatainen

Edustaja Marin, ja sitten ministeri.

Arvoisa herra puhemies! Arkeologiset kaivaukset harvoin muuttavat nykytilaa, mutta kun tässä salissa tänään käydyssä välikysymyskeskustelussa mielellään on mittailtu, kenen ansiota on se, että maassa on vanhuspalvelulaki vuodelta 2012, niin muistutanpa nyt vähän vähemmälle huomiolle jääneen asian vuodelta 2014: silloinen hallitus teki eduskunnalle esityksen, jossa tiukennettiin laitoshoidon kriteereitä, myötäjäisinä 270 miljoonaa euroa miinusta vanhuspalveluihin valtionosuuksissa. Tämä lainmuutos tuli suoraan Sipilän hallituksen syliin sillä seurauksella, että tällä vaalikaudella on panostettu siihen, että kotona asuminen olisi entistä turvallisempaa — siellä kotona nimittäin asuu entistä huonokuntoisempia ihmisiä.

Toisekseen, arvoisa puhemies, meillä on lainsäädäntö, suosituksia, asetuksia, valvontaa, meillä on asiat kirjoitettuna niin, että sen, mitä esimerkiksi muuan yrityksen yksiköissä on tapahtunut, ei pitäisi olla mahdollista. Mikään laki, mikään asetus, mikään suositus, mikään valvonta ei poista mahdollisia ihmisarvoa loukkaavia laiminlyöntejä. On kyse ihmisarvosta, asenteesta, jolla asioita tehdään. Ja tämän sanon, että me tarvitsemme toimivampaa, päivitettyä vanhuspalvelulainsäädäntöä, me tarvitsemme säädöksiä, jotka ohjaavat, jotka antavat valvojille nykyistä paremmat eväät. Meidän pitäisi pystyä kaikin keinoin eduskunnassakin luomaan ja edesauttamaan ihmisten turvallisuudentunnetta, tunnetta siitä, että ei tarvitse pelätä sitä vääjäämätöntä, joka itse kullekin meistä päivittäin tapahtuu. Eihän ikääntyminen ole mikään sairaus. Se on meidän tehtävämme, että me viestitämme meidän nuorillemme, että vanhuspalvelut, ikäihmisten palveluissa toimiminen, on ala, jossa on jatkossakin töitä, ja se on palkitsevaa, se on työtä, jota kannattaa tehdä. Itse kukin voi tykönään tämänkin välikysymyskeskustelun jälkeen pohdiskella — jos tätä on joku nuori seurannut — millaisen tulevaisuudenkuvan me annamme. Ja tämän sanon tilanteessa, jossa meillä on ongelmia, ja on todella hyvä, että ongelmat nostetaan pintaan, koska muutosta ei voi tapahtua, ellemme me myös käy kokonaisuudesta keskustelua, siitä, mitä pitää muuttaa.

Herra puhemies! Salissa on monta soten kaatajaa. Heitä on tällä hetkellä salissa varsin vähän, mutta kysynpä kuitenkin: sitäkö te todella toivotte, että tässä käy huonosti? Ei ole tieteellistä näyttöä siitä, mitä on aikaisempina vuosina tapahtunut, mutta jonkunlainen muistijälki on tasan neljän vuoden takaa siitä, mitä silloin ja sen jälkeen, kun sote ei mennyt maaliin, tapahtui. Epävarmuutta, turhiakin reaktioita tilanteessa, jossa olisi pitänyt katsoa pidemmälle. Hallitusta on syytetty ulkoistuksista. On täysin varmaa, että kunnat hätäpäissään ovat tehneet ja tulisivat tekemään ratkaisuja, joissa ei ainakaan ihminen pärjää, ei ihminen, joka joutuu sen alle, että kunta saa mahdollisimman hyvän tarjouksen. Meidän on pystyttävä tämä asia, tämä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistaminen, hoitamaan niin, että epävarmuus kentältä, epävarmuus niin ihmisiltä kuin ihmisiä hoitavilta ammattilaisilta, saadaan poistettua.

Edustaja Haavisto sanoi täällä puheenvuorossaan, että yhteiskunta muuttuu kriisien kautta, se liittyi vanhuspalveluihin. Toivon, että me emme koskaan ajaudu sosiaali- ja terveyspalveluissa sellaiseen kriisiin, jonka jälkeen katsotaan, mitä jää jäljelle, ja jonka jälkeen kaikki ne puheet, mitä tänäänkin on ollut, menettävät arvonsa, koska muutos tapahtuu hallitsemattomasti. Ei yksi asia korjaa kaikkea, ei hoitajamitoituksen kirjaaminen lakiin 0,5:stä 0,7:ään, mutta jos se on tie eteenpäin, se tehtäköön. Me tarvitsemme jatkossakin hoidon tarpeen arviointia. On hoitoisuustarpeita, joita ei ole sidottu yhteen lukuun, varsinkin silloin, kun se saattaa olla jopa yli 1:n joittenkin ihmisten kohdalla. Tarvitaan vanhusneuvola, tarvitaan vanhusasiainvaltuutettu, tarvitaan valvontaa ja tarvitaan sanktiot.

Arvoisa herra puhemies! Voi kunpa se joukko, joka vaalien jälkeen kokoontuu hallitusohjelmaa tekemään, muistaisi tämänkin päivän keskustelut!

Arvoisa rouva puhemies! Olemme hyvin vakavan, pysäyttävän asian äärellä, kun keskustelemme sen sukupolven hoidosta, joka on todellakin tämän isänmaan puolesta kaikkensa antanut ja nyt viettää viimeisiä elinvuosiaan. Nyt on tehtävä kaikki se, mitä on mahdollista, asetettava asiat arvojärjestykseen. Vanhusten kasvavan joukon asema ja hoito ovat kärjessä omassa ajattelussani ja myös perussuomalaisten asialistoilla. Seuraavan vaalikauden aikana tulee eläkeikään runsas määrä uusia ihmisiä, kun me elämme yhä pitempään ja monet aika heikkokuntoisina niin, että tämä hoidon ja hoivan tarve kasvaa. Se on yksi kohde, joka kilpailee monien muiden tarpeiden ja resurssien kanssa samoista euroista ja käsistä.

Arvoisa puhemies! Viime joulukuun 21. päivänä äänestimme täällä sosiaali- ja terveysministeriön pääluokasta budjetin käsittelyssä. Ehdotukseni numero 6 oli hoitajamitoitusta koskeva lausuma. Se tietysti kaatui täällä selvin numeroin, vaikka oppositio oli sitä kannattamassa. Muilta eduskuntaryhmiltä en havainnut tällaista esitystä, mutta me tätä silloin jo pidimme esillä niin kuin paljon sitä ennenkin.

Arvoisa puhemies! Tässä vanhustenhoidossa kunnat ovat avainasemassa. Viime vaalikaudella kuntien velka kasvoi noin 10 miljardista noin 17 miljardiin. Veroja kiristettiin. Siitä huolimatta yt-neuvotteluja käytiin, työntekijöitä ja kuntien palveluksessa olevia irtisanottiin ja kriisikuntia syntyi merkittävä määrä. Tässä tilanteessa meidän 300:sta Manner-Suomen kunnasta suuri joukko joutui siihen tilanteeseen, että lähti kilpailuttamaan vanhuspalveluja, ja valitettavasti moni kunta sortui siihen, että hinnalla kilpailtiin laadun kustannuksella. Sieltä juontuu moni ongelma, joka meillä on tänä päivänä tässä esillä, edellisen hallituskauden valtionosuuksien rajuista leikkauksista. Tällä vaalikaudella kuntatalous on vahvistunut niin, että saatoimme valtiovarainvaliokunnassa kirjoittaa mietintöön, että kuntatalous on vahvemmassa kunnossa kuin on ollut vuosikymmeniin. Mutta se on kuitenkin heikossa kunnossa siihen nähden, että ne viime vaalikauden leikkaukset ovat edelleen voimassa ja kunnat eivät ole näitä kilpailutuksia pystyneet uudelleen hoitamaan niin, että olisi saatu vanhustenhuolto parempaan tasoon, ja nyt ollaan häpeällisessä kriisissä.

Resurssit ovat siis edelleen liian vähäiset, niin henkilöstö- kuin muutkin resurssit. Hyvin ongelmallista on se, että nämä säädökset mitoituksesta, hoitohenkilökunnan mitoituksesta mutta myös sen muun henkilökunnan osalta, ovat puutteellisia. Ne eivät ole riittävän vahvoja. Ja kun valvontaresurssit eivät ole kunnossa, niin silloin ollaan tässä tilanteessa. Eli nämä asiat on pantava ensimmäiseksi kuntoon.

Sitten tarvitaan myös sanktioita. Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa esitettiin, että 10 prosentin sakko liikevaihdosta olisi sellainen, mikä alkaisi tehota. Ei enää kannattaisi ottaa sitä riskiä, että siellä on haamuhenkilöitä tai sitten mitoitus kaiken kaikkiaan alamittainen. Tähän pitää kiinnittää huomiota.

Eräs uusi asia, joka ei tässä ole noussut esille, on tämä, että näille suurille yhtiöille pitäisi panna kohtuullisen tuoton vaatimus. WACC, tällainen painotettu pääoman keskikustannus, on mahdollista laskea ja siltä pohjalta saada malli, joka on sähkön siirtomarkkinoilla käytössä. Se olisi täysin mahdollista. Pyydänkin, että arvoisa ministeri katsoo tämän mahdollisuuden, jolla saadaan kyllä tehokkaasti aisoihin tämä ahneus, joka nyt vaivaa tätä järjestelmää.

Arvoisa puhemies! Arvokkaaseen vanhenemiseen kuuluu hyvä, laadukas ja kunnioittava hoito hoitokodeissa. Jos näin ajattelemme, niin nyt julkisuuteen tulleet väärinkäytökset vanhustenhoidossa ovat olleet, voi sanoa, arvokkuuden irvikuvia.

Osa näistä julkisuuteen tulleista laiminlyönneistä on varmasti lupa- ja sopimusrikkomuksia, mutta sen lisäksi osassa on vaarannettu paitsi asiakkaiden, potilaiden, terveyttä, myös henkeä. Ensisijaisesti vastuu näistä laiminlyönneistä on tietysti hoitokotien ja hoivayritysten johdolla. Eikö heidät tulisi tarvittaessa saattaa myös rikosoikeudelliseen vastuuseen? Kysynkin ministereiltä — tiedän, että olette käyneet jo keskusteluita eri toimijoiden kanssa — onko käyty keskusteluja valvovien viranomaisten, avin ja Valviran kanssa, jotta ne ryhtyisivät myös tältä osin tarvittaviin toimenpiteisiin. Toisin sanoen tarvittaessa tutkintapyyntö ja tarvittaessa rikosoikeudelliseen vastuuseen saattaminen.

Arvoisa puhemies! Kiitos Juha Rehulalle hyvästä kommentista. Kyllä kun opposition puheenvuoroja kuuntelee, tulee oikeasti sellainen olo, että meillä on tällä hetkellä katastrofi käynnissä kaikissa meidän palveluyksiköissämme. Keskiarvot tuolla hoitoisuudessa ja hoitajamitoituksessa ovat tällä hetkellä 0,6:n ja 0,66:n välillä, ja itse tiedän kokemuksesta, että useissa paikoissa hoitotyö on laadukasta ja ihmisten palvelut todella hyviä. Valitettavasti poikkeuksiakin on.

Mutta pyysin alun perin puheenvuoron ministeri Vehviläisen puheenvuoroa tukeakseni. Kunnilla on nyt jo mahdollisuus todellakin määritellä sopimuksissa hoitajamitoitusta ja hoitoisuutta, edellyttäen että kunnalla on osaamista sen määrittelyyn. Ainakin Kuopiossa tämä on onnistunut hyvin, ja olemme saaneet riittävän korkealla mitoituksella olevia palvelutoimintoja myös yksityiseltä sektorilta. Uskon kuitenkin, että myös sote-uudistuksen avulla, kun hartiat levenevät ja osaaminen lisääntyy myös eri järjestäjätasoissa, saamme parempia palveluita kaikille ihmisille, myös vanhuksille. [Puhemies koputtaa] Ei pelotella kuitenkaan meidän tällä hetkellä palveluita käyttäviä ja heidän läheisiään niillä puheilla, mitä tänä iltana on kuultu.

Arvoisa puhemies! Julkisenkin puolen vanhustenhoitoa kauhistellaan: syömättä jääviä ruokia, sängyllä istuttamista, vaihtamatta jätettyjä vaippoja, hoitajien vähyyttä ja heidän kiirettään ynnä muuta. Kahvitauotkin hoitajilla ovat joidenkin mukaan liian pitkiä, ja Facebookissakin hoitaja ehtii kuulemma työaikana olemaan liikaa. Samaan aikaan heidän asiakkaanaan olevia vanhuksia kuskataan kunnasta toiseen. On maailma ihmeellistä. Kaukana ovat ne ajat, kun vanhukset saivat vielä inhimillistä hoitoa. Näin väitetään, ja hoitajia syyllistetään.

Jokaisen mummon ja ukin on tuotettava voittoa, muuten ei hoitolaitos pärjää. Kunnan oman hoidon ei tarvitsisi tuottaa voittoa, mutta kunnilla ei ole enää varaa järjestää hoitoa itse. Hyvää ei välttämättä saa halvalla. Sekin on hyvä muistaa.

Hoitajamitoituksesta puhutaan, että missä on oikea desimaalin paikka. Eikös tärkein kriteeri hoitajamäärälle ole kuitenkin se, minkälaista hoitoa asiakkaat tarvitsevat? Jossain se voi olla 0,5, ja jossain 0,9 on sopiva. Minusta ihmisten hyvä ja arvokas hoito on aina numeroita tärkeämpi asia, olipa kyseessä mikä tahansa yksikkö, missä hoidetaan ihmisiä syystä tai iästä riippumatta.

Erään arvostamani lääkärin minulle tänään lähettämästä sähköpostista tuon esiin muutamia poimintoja hänen luvallaan:

”Olen nähnyt, kuinka kuntien väestö ikääntyy ja esimerkiksi päivystyspisteet ja vuodeosastot kuormittuvat. Muutoksen ja työn määrän kasvun pystyy näkemään ihan vuosittain. Olen myös seurannut sivusta, kuinka yksityinen asiakastyytyväisyyteen perustuva terveydenhoito toimii. Erittäin kärjistetysti asiakkaan tyytyväiseksi saaminen on erittäin helppoa. Joko määrätään lääke tai tutkimus, jonka potilas haluaa, tai sitten lähetetään jatkotutkimukseen, jonka joku muu maksaa tai joutuu siitä kieltäytymään tieteeseen vedoten.”

”En kiellä privaattipuolen joidenkin hyvienkin puolien olemassaoloa. Se vaatii toimijoilta kuitenkin moraalia ja suoraselkäisyyttä, jota kaikilla ei ole ja jota firman operatiivisella johdolla ei edes tule olla. Tiedän useita tapauksia, joissa firmassa työskenteleviä terveydenhuollon ammattilaisia on vaadittu toimimaan vasten kansainvälisesti hyväksyttyjä ohjeita, jotta asiakastyytyväisyys ei kärsi. Rahaa ja pääomaa virtaa käsittämättömiä ja oikeudentajun vastaisia määriä jatkuvasti kotimaisille ja ulkomaisille omistajille. Jokainen tällainen euro on hyvästä hoidosta ja kansalaisilta pois.”

”Omistajien lisäksi muun muassa lääkärit saavat summia, jotka eivät edusta kenenkään etuja. Esimerkkinä kahden tunnin osastokierto, josta maksetaan 500 euroa, tai nukkuminen sairaalan tiloissa puhelimien kanssa yön yli, 450 euroa. Samaan aikaan hoitajat raatavat kymmeniä tunteja viikossa samalla palkalla.”

”En mene nyt paljastuneisiin sosiaalipuolen epäkohtiin sen syvemmälle mutta totean vain, että nämä ovat todella vain jäävuoren huippuja. Todellisuudessa Suomen sosiaali- ja terveyspuolella tapahtuu jo nyt kammottavia asioita, joista suuri osa voittoa tuottavissa yksiköissä. On äärimmäisen naiivia kuvitella, että millään korupuheilla, joita firmojen johto tai terveysbisneksen lobbarit edustavat, olisi minkäänlaista todellisuuspohjaa. Mitä sääntöjä ja rajoituksia ikinä keksitäänkään, ne on terveydenhoitomaailmassa erittäin helppo kiertää. Yksittäisiä keinottelijoita ja rikastumisesta haaveilevia yksittäisiä ihmisiä löytyy aina, kuten joka elämänalueelta. Tuttavapiiriini kuuluu myös lukuisia privaattipuolen sairaanhoitajia, joiden kohtelu esimiesten taholta ei kuulu länsimaihin: työsopimusten pätkiminen, haamuhoitajat listoilla, painostaminen, palkattomat ylityöt ja täysin epäinhimillinen työmäärä.”

Arvoisa puhemies! Kuten edellisestä huomaatte, meillä täällä Suomessa on sosiaali- ja terveyspuolella paljon korjattavaa. Hoitajat tekevät työtään jo nyt voimiensa äärirajoilla monissa hoitolaitoksissa. Samaan aikaan muut käärivät voitot toiminnasta. Hoitajat ovat kuitenkin niitä, joita aina syyllistetään, kun ei ole työntekijöitä tai jokin asia ei onnistu. Joudumme tekemään vielä paljon, että tuleva sote-uudistus saadaan maaliin saakka.

Arvoisa puhemies! Kaikki ei ole nyt hyvin vanhustenhoivassa ja -hoidossa. Viime viikot ovat sen osoittaneet. Pääosin kunnat ovat pystyneet kantamaan vastuunsa, eivät kuitenkaan aina. Joskus ongelmana on ollut rahanpuute, joskus heikko kilpailuttamisosaaminen, joskus taas tehtyjen sopimusten heikko valvonta. Mutta meidän tulee luottaa siihen, että suomalaisen koulutusjärjestelmän kouluttamat hoidon ja hoivan ammattilaiset toimivat ammatillisesti ja sovitun mukaisesti. Ja hehän toimivat laadukkaasti, jos heille annetaan siihen mahdollisuus. Kun tiedämme Suomen ikärakenteen kehityksen, palvelujärjestelmää on todellakin kehitettävä vastuullisesti ja kestävästi myös tulevia vuosia ajatellen. Tarvitsemme tulevaisuudessa todella ison määrän uusia hoivan ammattilaisia nyt työssä olevien lisäksi ja lähivuosina eläköityvien tilalle ja toisaalta tämän kasvavan vanhusmäärän hoitamiseksi.

Ministeri ei ole enää nyt tässä paikalla, mutta olisin häneltä tiedustellut: onko tämä kasvava tarve nyt todella huomioitu meidän koulutusjärjestelmässämme, että meillä [Puhemies koputtaa] riittää ammattilaisia tulevaisuudessa?

Arvoisa puhemies! [Puhuja on hengästynyt] Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvinvointiin, olipa sitten kyse muksusta tai mummosta tai vauvasta tai vaarista, mutta, ikävä kyllä, viime aikoina meidän kaikkien usko siihen, että meidän hyvinvointipalvelumme toimivat, niin kuin niiden pitäisi, on horjunut. Meidän on tehtävä yhdessä töitä sen eteen, että tuo horjuva usko palautuu, koska jos ihmiset eivät voi luottaa siihen, että palveluita saa silloin, kun niitä tarvitsee, niin silloin myös halu pitää yllä tätä meidän hyvinvointivaltiotamme hiipuu. [Puhuja juo vettä] Sen takia meidän on mietittävä, miten tämä asia saadaan järjestykseen. [Puhuja yskii]

Kyse on siitä, että meillä on riittävät resurssit, joilla me pystymme palvelut turvaamaan. Kyse on siitä, että hankinnat toimivat, niin kuin niiden pitää, niin että kukaan ei vedä noissa prosesseissa välistä ja niin että ne, jotka hankkivat, ovat osaajia ja osaavat laittaa muitakin kuin hintakriteereitä tähän järjestelmään.

Ikäihmisten kohdalla hyvä terveys, hyvä koti, hyvä arki, hyvä hoiva ja hyvä turva ovat arvokkaan elämän perusedellytyksiä. [Puhuja yskii] — Anteeksi, puhemies. — Oma kokemukseni itse asiassa vanhuspalveluista on varsin positiivinen, olipa kyse kotipalvelusta tai laitoshoivasta, ja se on tullut omien läheisteni kautta. Mutta kun kuulee niitä viestejä, mitä ihmisiltä tulee, niin se karu todellisuuskin on totta, koska ihmisillä on huoli siitä, onko palvelu kelvollista, onko meillä riittävät resurssit, onko meillä riittävä mitoitus.

Juuri äsken sain viestin, kun olin hopulla tulemassa takaisin tänne saliin — sen vuoksi ääni on tässä kunnossa, koska juoksin — yhdeltä nuorelta tytöltä, joka on 20‑vuotias ja on 40 vanhuksen kanssa yksin, ja tuo tekstiviesti oli aika puhutteleva. Hän kysyi, että pitääkö minulla tämänikäisenä olla näin suuri vastuu. Minun mielestäni kenelläkään ei pidä, vaan sen vastuun pitää olla jaettu.

Mutta kun me mietimme sitä prosessia, mitä näiden mitoitusten kanssa on käyty, niin satuin olemaan eduskunnassa silloin, kun edellisen kerran vanhuspalvelulaista ja mitoituksesta käytiin keskustelua, ja itse asiassa on hieman déjà-vu‑olo. Silloin eduskunta kirjasi lakiin mitoituksen toiveen, eli kun lakiin ei tullut mitoitusta, niin kirjasi ikään kuin ponnen, jossa lähdettiin siitä, että jos mennään jossakin yksikössä alle tuon 0,5:n, niin sen jälkeen mitoitus kirjataan lakiin.

No, me tiedämme THL:n uudesta tutkimuksesta, että itse asiassa noin 5 prosenttia on jopa alle tuon 0,5:n. Ja kun on käyty keskustelua siitä, onko hoitajamitoituksella väliä, niin itse ajattelen, että sillä on väliä sen vuoksi, että se on aikaa vanhukselle. Jos meillä ei ole tarpeeksi ihmisiä, joilla on aikaa perushoivaan, niin ei se perushoivakaan voi olla kelvollista.

Me tiedämme, että meillä on esimerkiksi lasten päivähoidossa puutteita, ei sekään toimi ideaalisti, mutta kun siellä nämä mitoitukset on, niin kyllä se laatu pääsääntöisesti tässä maassa on ollut parempaa. Sielläkin ne mitoitukset on tavallaan tehty sen tarpeen mukaan, elikkä normaali, terve lapsi, jolla asiat on kunnossa, on yhden arvoinen, ja sitten jos meillä on erityislapsia tai haastavia lapsia, niin silloin lasketaan tuo lapsi puoleksitoista.

Jos me mietimme ympärivuorokautista hoivaa, niin me tiedämme, että ne kriteerit, joilla ympärivuorokautiseen hoivaan pääsee, ovat kovin korkealla. Siellä itse asiassa kaikki ihmiset ovat aika raskaan hoivan tarpeessa, jolloin on aika vaikeaa ajatella, että jotenkin pitäisi olla vielä sen päälle, vielä vaikeammin hoidettava, jotta sitten tarvittaisiin enemmän niitä kriteereitä. Tämä on tällaisen maallikon ajattelua, joka on katsonut asiaa enemmänkin kuntalaisena ja kuntapäättäjänä kuin sitten näiden palveluiden asiantuntijana.

Siinä mielessä tuo déjà-vu‑tunne on voimakas, että tällä eduskunnan tahdolla pyyhittiin aiemmin pöytää. Nyt tässä salissa on varsin laaja käsitys siitä, että nuo mitoitukset tarvittaisiin. Sitten on erilaista käsitystä siitä, miten ne mitoitukset tehdään. Kun siinä näyttää kokoomus olevan omilla linjoillansa mutta me muut aika yhtenäisellä linjalla, että minimimitoitus tarvitaan, [Sari Sarkomaa: Kokoomus on Sairaanhoitajaliiton linjoilla!] niin käykö tässäkin niin, että tässä vaiheessa me puhumme kovasti siitä mitoituksesta, mutta sitten kun seuraava eduskunta tulee, niin sitä mitoitusta ei tehdä? Sen vuoksi minusta olisi välttämätöntä se tällä kaudella kirjata lakiin.

Minä olen tässä salissa niin usein huomannut sen, että joku asia nousee kaikkien huulille ja voimakkaasti esiin silloin, kun se on ollut julkisuudessa, mutta sitten tulee uusi asia, joka nousee esiin ja joka vie ikään kuin tilan. Vanhustenhoiva on yksinkertaisesti sellainen asia, että siinä ei saa käydä niin, että joku muu asia vaalien jälkeen vie sen tilan.

Arvoisa puhemies! Tänään aamupäivällä Eduskunnan kirjastossa oli tilaisuus, jossa puhuttiin uskonnonvapaudesta, ja siellä kysyttiin, mikä on päättäjien rooli, kun tulee kyse vihapuheesta, ja vedottiin hyvin voimakkaasti jokaiseen sanaan, mitä tässä talossa käytetään, että ne ovat paljon suurempia tekoja kuin me ymmärrämmekään. Täytyy sanoa, että siksi olin henkilökohtaisesti iloinen, että tämä keskustelu jatkui niin, että oli mahdollista siihen tässä illan tunteina vielä osallistua. Jaan edustaja Filatovin näkemyksen, että joskus syntyy momentumeja, jotka on syytä yhteiskunnan hyödyntää, ja tämä on yksi sellaisia.

Arvoisa puhemies! Valviran tarkastuksissa ilmenneet vanhustenhoivan räikeimmät epäkohdat ovat monia ottaneet sydämestä, ja olemme varmasti kaikki saaneet paljon myös yhteydenottoja. Samalla tuntuu tätä keskusteluakin kuunnellessa, että juuri kukaan ei ole yllättynyt. Moni ehkä miettii, että onhan tämä tavallaan tiedetty, ja ehkä miettii sitäkin, miksi me olemme sietäneet tilannetta. Hoitohenkilökunta, vanhukset ja monet omaiset ovat vuosia nostaneet samoja ongelmia, joista nyt puhutaan — ainakin täällä Helsingissä nämä puheenvuorot ovat olleet aika tavanomaisia. Monet meistä päättäjistä ovat myös olleet vuosia mukana neuvotteluissa, joissa on etsitty ratkaisuja parempaan vanhustenhoivaan. Olemme esittäneet lisärahaa ja hoitajamitoituksia ja pyrkineet parantamaan tapoja, joilla hoiva toteutuu ja esimerkiksi hankinnat tehdään. Nämä ovat tietysti myös hyvin poliittisia kysymyksiä, joissa puolueilla on erilaisia painotuksia, kuten tänäänkin on kuultu, mutta senkin haluan sanoa, että kyllähän me olemme monissa asioissa myös löytäneet yhteistä näkökulmaa ja sellaisia ratkaisuja, joista varmaan monissa kunnissa voidaan olla ylpeitä ja myös kiitollisia.

No miksi tämä sitten tuntuu kuitenkin olevan niin vaikeaa? Tietysti keskeinen syy näissä hoivayksiköissä ilmenneisiin ongelmiin on hoitajien määrän vähyys suhteessa hoidettaviin, ja vastaava resurssipula koskee useissa kunnissa myös kotihoitoa. Se, minkä tämä julkinen keskustelu on ehkä auttanut suomalaisia ymmärtämään, on se, että taustalla tietysti vaikuttaa hieno uutinen siitä, että ihmiset elävät yhä pidempään virkeämpinä, ja tästä taas seuraa se, että niin kotihoidon kuin ympärivuorokautisen hoivan määrä ja luonne ovat muuttuneet. Tämä on asiantuntijoille ollut selvää pitkään, mutta ehkä ei sillä tavalla yleisessä tietoudessa kuitenkaan. Näin ollen hoivakodeissa olevat vanhukset ovat aiempaa iäkkäämpiä ja tulevat aiempaa huonokuntoisempina hoivan piiriin. Myös koteihin tarvitaan koko ajan enemmän palveluja.

No mitä me sitten tässä tilanteessa voisimme tehdä paremmin? Itse suhtauduin aikoinaan vähän ehkä asiantuntijoidenkin näkemyksiä seuraillen kriittisesti tarkkoihin hoitajamitoituksiin. Keino vaikutti silloin jäykältä, ja kuten monet asiantuntijat, ajattelin, että suositus ehkä riittäisi. Mutta tässä kantani on kyllä ajan myötä muuttunut, ja kyllä pääomasijoitusyhtiöiden logiikka on selkeästi tuonut hoiva-alalle toimintamalleja, jotka korostavat sitä, että me tarvitsemme nimenomaan lakitasoisia sääntöjä ja niiden rikkomisesta seuraavia sanktioita. Säännöt ovat myös omiaan suojaamaan laatua vaalivia toimijoita. Ja tässä on kyllä hyvä todeta, että vuodesta 2012 johdonmukaisesti hoitajamitoitusta on tälle 0,7:n tasolle pyritty saamaan, ja nyt on korkea aika saada asia kuntoon.

Arvoisa puhemies! Toivon, niin kuin moni täällä, että nyt havaitut ongelmat eivät tietenkään heijastu kaikkiin toimijoihin, mutta samalla on arvokasta, että nyt sitten perkaamme tätä alaa perin pohjin ja annamme äänen niin hoivahenkilökunnalle kuin omaisille. Monet toimijat julkisella sektorilla, järjestöissä ja yrityksissä ovat keskittyneet laatuun ja tehneet hyvää työtä, ja myös siitä saamme yhteydenottoja. Hyvistä käytännöistä on tässä myös nyt mahdollista oppia ehkä jopa enemmän kuin muulloin, kun niitä nyt tulee tietoon. Ajattelisin, että järjestöjen roolia voisi ylipäänsä pohtia hieman laajemmin. Ehkä järjestöt voisivat toimia vanhusten edunvalvojina ja ottaa vapaaehtoisten kanssa yhdessä jollain tavalla tarkemminkin määriteltyjä rooleja. Se antaisi järjestöille syvemmän yhteiskunnallisen tehtävän, joka erottaisi ne markkinavetoisen senioripolitiikan keskellä tällaisesta pelkän yritysten kilpailijan roolista.

Arvoisa puhemies! Kaiken ytimessä on tietenkin ihmisoikeuksien toteutuminen. Kysymys siitä, miksi ne eivät kaikkialla ole toteutuneet ehkä aiemminkaan, vaatii meidän ymmärrystämme, ja nyt on varmistettava, että me todella huolehdimme meidän vanhuksista — siis mummoista ja papoista laajasti ymmärrettynä, ei vain sukulaissuhteisuuksiin viitaten — kunnioittavasti, lämmöllä ja arvostaen. Me kaikki lienemme yhtä mieltä siitä, että kenenkään ei pitäisi pelätä vanhenemista.

Arvoisa herra puhemies! Tämä välikysymyskeskustelu on saattanut minut hämmennyksen valtaan, vaikka ehkä en ole niitä ensimmäisiä ja säikyimpiä tällaisia asioita pelkäämään. Kyllä tässä vaiheessa täytyy sanoa, että kun on kuunnellut tätä varsinkin opposition ryöpytystä, niin tuntuu siltä, että meidän hoitajamme tässä maassa eivät osaa mitään ja vanhuksia kohdellaan todella huonosti. Mielestäni asia on juuri päinvastoin. Tässä maassa hoitajat kaikilla tasoilla tekevät aivan erinomaista työtä ja antavat ihmisarvoista hoitoa vanhuksille tuolla erilaisissa hoitolaitoksissa, kotihoidossa ja näiden erilaisten hoitomuotojen yhdistelmissä. Nämä hoitajat tekevät erinomaista työtä. On tilanteita, joissa taakka on ylivoimainen, siitäkin huolimatta nämä hoitajat kiitoksella ja uhrautuvasti työnsä tekevät. Heitä haluan kiittää ja suuren ihailuni heille tästä puhujapöntöltä lähettää. Ihmettelen vain oppositiota, että mustamaalaaminen on viety tälle tasolle.

Kunnat toteuttavat tässä maassa lain mukaan olemassa olevat vanhuspalvelut kuten muutkin kunnan järjestämät palvelut, niin kuin tässä talossa tiedämme. Viime vaalikaudella demarien johto valtiovarainministeriön alaisuudessa leikkasi kuntien valtionosuuksia yli miljardilla tähän varten varattuja rahoja, kuntatalous heikkeni 7 miljardia, valtiontalous yli 20 miljardia, ja julkisen talouden rahoitusasema huononi noin 39 miljardilla eurolla. Varmaan sillä on pikkusen ollut vaikutusta silloin näiden vanhusten hoitoon. Vai mitä mieltä, arvoisat opposition edustajat, olette? Kyllä sellainen suonenisku iskee jokaiseen taloustoimijaan aivan varmasti. Ja te täällä hurskastelette nyt tällä asialla ikään kuin myöhäisheränneinä, että puuro on palanut pohjaan. Mutta vielä pitää ainakin kaveria syyttää, jos ei muu auta.

Se on opposition syytä muistaa, varsinkin tässä talossa, että vanhustenhoitoa ei ole yhtään heikennetty tässä maassa sote-uudistuksen takia. Nimenomaan nykyisten voimassa olevien lakien mukaanhan tämä homma etenee. Jos me emme uudistuksia tee, niin jatkamme tätä samaa rataa. Pitäisi se teidän pikkuhiljaa ruveta tietämään, kun teillä kuitenkin oppositioriveissä on valtava määrä parlamentaarista kokemusta. Jos me näitä uudistuksia emme tee, niin kohtalona on sitten se tilanne, että kun tämä kansakunta vanhenee hurjaa vauhtia, niin 10 vuoden kuluttua meillä on valtava määrä jo yli 80-vuotiaita ihmisiä, joiden hoito on varmasti paljon vaativampaa kuin tänä päivänä ihmisten hoito on. Ikääntyminen tuo mukanaan jokaiselle ihmiselle vaivat, se on selvä asia. Moni selviää ehkä kotonaan, mutta hyvin, hyvin moni tarvitsee tuettua asumismuotoa jollakin lailla, toiset vaativampaa, toiset vähemmän vaativaa. Tämän takia uudistuksia on meidän pakko tehdä. Se, mikä 40 vuotta sitten toimi, ei tänä päivänä enää toimi.

Tämä välikysymys, minkä oppositio on pistänyt kokoon kiireellä ja hirmuisella hädällä, on pelkkää oman kilven kiillotusta, populismia siitä pahimmasta päästä. Olin kyllä tänä päivänä pudota penkiltä, kun Iltalehden nettisivuilla luki, että teidän vastuullinen puheenjohtajanne itse on äänestänyt hoitajamitoituksen laskemisen puolesta Tampereella, kotikaupungissaan, hän, joka sillä alueella huolehtii vanhusturvasta ja vanhustenhoidosta. En sen karmeampaa kilvenkiillotusta ole tässä talossa vielä nähnyt — puhuu täällä 0,7:n mitoituksen puolesta ja kotikunnassa äänestää sitä vastaan. Pitäisi nyt sielua ainakin pikkusen pistellä, jos ei muuta pistele. Kyllä pikkusen minulla usko menee tähän hommaan, kun tällä keinoin toimitaan. Se on tuo Tampere—Helsinki-junamatka erittäin vaarallinen, saattaa muisti mennä sillä välillä. Ja varjelkoon, jos se tunnin juna tulee, niin se muistamattomuus menee jo tunnissa ohi sitten, hyvänen aika! Jos oppositio kuvittelee tällä keinoin voittavansa Suomen kansakunnan luottamuksen, niin pikkusen epäilen.

Toinen on sitten tämä Esperi Caren tapaus. Siellä demarien ja vasemmistoliiton johto istuu, Med Groupin välinettä käyttäen vaikuttaa vanhusten hoivapalveluihin keräten sieltä voittoja. Mitä varten? En jaksa uskoa. Ja te täällä sitten meille opetatte, että tämä markkinatalous vie hoitopaikat. Itse olette sitä johtoportaassa tekemässä, olleet oikein suuren rahan himossa. Pitäisi pikkusen joskus miettiä, mitä suusta tulee. Uskottavuuskysymys tämä on ainakin minun silmissäni ja pahimmasta päästä. Moraalilla ei tässä asiassa taida kovin paljon olla tekemistä, kun tällaista tehdään.

Joka tapauksessa meidän on nämä uudistukset hoidettava kuntoon. Suomi vanhenee joka tapauksessa. Ja nyt on sitten semmoinen tilanne, että jos me emme tämmöisiä uudistuksia lähde tekemään... Demarit huutavat täällä hoitajamitoituksen puolesta, mutta en löytänyt teidän vaaliohjelmastanne yhtään merkintää tästä nykyisestä vaatimuksesta, mikä todistaa vääjäämättä sen, että tämä opposition välikysymys tehtiin teidän johdollanne hirmuisessa hädässä, että saatte sitten ihmisiä moittia tässä talossa, kun se muistikaan ei taida olla vahvinta laatua, kun tuolta Tampereelta tänne tullessa muisti häviää koko ajan.

Arvoisa puhemies! Jokaisen vanhuksen on saatava hyvää hoivaa, heidän läheistensä on voitava luottaa hoidon laatuun, ja hoitotyötä tekeville on taattava mahdollisuudet tehdä työtään hyvin niin kotihoidossa kuin palveluasumisessa. Nyt kaikissa tapauksissa valitettavasti näin ei ole. Esperi Caren tapaus on karmiva esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun vanhustenhoitoa tehdään tavoitteena pelkästään bisnes. Vaikka suurimmat ongelmat tuntuvat olevan kasvottomien jättiyhtiöiden toiminnassa, tiedämme, että niihin törmätään myös julkisella puolella ja joskus pienissäkin yrityksissä. Tilanne ei ole uusi, vaan se on ollut tiedossa jo vuosia. Kestämätön tilanne kuitenkin on. Hoitajat, muut työntekijät ja laitoksissa asuvien vanhusten ja vammaisten omaiset ovat tuoneet huolia ja epäkohtia esiin jo pitkään. On vihdoin aika ottaa heidän kertomansa tosissaan.

Arvoisa puhemies! Jokainen ansaitsee arvokkaan vanhuuden ja hyvää huolenpitoa. Se vaatii riittävän määrän hoitavia ja auttavia käsipareja, riittävästi aikaa jokaiselle hoidettavalle. Tämän takaamiseksi tarvitaan lakiin kirjattu riittävä ja sitova hoitajamitoitus ja kunnille riittävät resurssit mitoituksen täyttämiseksi.

Kansanedustajana olen vieraillut monissa vanhusten hoivayksiköissä sekä ollut tekemässä työpäivää niin vanhusten kotihoidossa kuin palvelutaloissa. Viesti kaikkialta on sama: liian moni vanhus joutuu sinnittelemään kotona aivan liian pitkään, ja hoitolaitokseen tulevat vanhukset ovat entistä huonommassa kunnossa. Hoitotyötä tekevät tekevät parhaansa, mutta he kokevat jo nyt, ettei aikaa ole riittävästi vanhusten hyvinvoinnin turvaamiseen eikä aina edes perustarpeiden tyydyttämiseen, kuten syöttämiseen.

Hoitajamitoitusta on nostettava, ja siitä on tehtävä sitova. Nyt on aika toimia, kun poliittinen yhteisymmärrys asiasta on laaja, vain kokoomus sitä vastustaa. Pelkkä hoitajamitoituksen kirjaaminen lakiin ei kuitenkaan riitä. Sen noudattamista pitää myös valvoa tehokkaasti. On nähty, ettei omavalvonta toimi. Se johtaa haamuhoitajiin ja säästämiseen kaikesta mahdollisesta. Hoitajamitoituksen noudattamista pitää valvoa myös yllätyskäynnein. Sen rikkomisesta on maksettava kunnon sakot. Toistuvasta alimitoituksesta ja haamuhoitajien käytöstä on seurattava toimiluvan menetys.

Arvoisa puhemies! Puutteet hoivassa ja sen laadussa näkyvät yleensä ensimmäisenä hoitohenkilökunnalle ja hoidettavan omaisille. Nyt pelon ilmapiiri estää ihmisiä ilmoittamasta siitä, mitä he näkevät. Hoitajat pelkäävät työpaikkansa puolesta, sukulaiset pelkäävät, että heidän läheisensä hoivakodissa joutuu kärsimään vielä pahemmin, jos epäkohdista puhuu ääneen. Tarvitaan turvallisia keinoja nostaa epäkohdat esiin. Sellainen olisi kansallinen hoivahälytysjärjestelmä, jonka kautta huonosta laadusta ja epäkohdista voisi ilmoittaa valvovalle viranomaiselle ilman pelkoa henkilöllisyyden paljastumisesta.

Kaikilla vanhuksilla ei ole omaisia, jotka voivat puhua heidän puolestaan. Suomeen tarvitaankin vanhusasiainvaltuutettu, joka tuo esille vanhustenhoidon epäkohtia kaikkien työntekijöiden ja omaisten puolesta.

Arvoisa puhemies! On vaarana, että sote-uudistus uhkaa pahentaa tilannetta entisestään. Hallituksen markkinamalli veisi ison osan terveyspalveluista markkinoille. Osa toimijoista on valmiita tekemään bisnestä laadun kustannuksella. Paine kustannusten vähentämiseen kasvaa, ja palveluiden tuottaminen pirstaloituu yhä useammalle toimijalle kauemmaksi vastuun kantavasta järjestäjätahosta eli maakunnasta. Valvontatarve kasvaa entisestään, vaikka nytkään valvontaresurssit eivät riitä. Viimeistään nyt pitääkin ymmärtää, että hallituksen kaavailema soten markkinamalli sisältää uusia riskejä ihmisten hyvän hoidon kannalta. Siksi siitä tulee luopua.

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan sivistyksen mitta on se, kuinka se huolehtii heikommistaan. Nyt on tullut aika punnita suomalaisen yhteiskunnan arvo. Olemme tilanteessa, jossa moni ikääntyvä on huolissaan elämänsä loppuvuosista, siitä, millaista hoitoa on tarjolla. Meidän on pystyttävä huolehtimaan siitä, että jokainen voi vanheta ilman pelkoa. Vanhustenhoidon hyvä laatu on taattava niin nykyisille kuin tuleville vanhuksille.

Arvoisa herra puhemies! Tänään on käyty keskustelua opposition välikysymyksestä liittyen vanhusten hoitoon. Vanhusten, jotka meille kaikille pitäisi olla niitä kunniakansalaisia, hoidosta ja hoivasta meidän tulee pitää erityisen hyvää huolta. Siksi on tärkeää, että tästä asiasta keskustellaan nyt ja toivottavasti myös kevään vaaleissa ja vaalien kautta teemme lakiin tarvittavat korjaukset. Politikoinnin välineenä ja erityisesti puoluepolitikoinnin välineenä en kuitenkaan haluaisi vanhusten hoitoa ja hoivaa käyttää hyväksi, niin kuin tänään on moneen kertaan todettu.

Keskustelussa on vahvasti tuotu esille yksityinen hoito ja sieltä eräs yritys. On käynyt selville myös, että Tradeka, se perinteinen vasemmiston ja demarien vaalirahoittaja, on myös lähtemässä mukaan vanhusten hoivaan yhdistämällä Med Groupin ja Esperi Caren toimintoja eräässä suomalaisessa kunnassa. Täällä salissa ovat välikysymyksen esittäjät käyttäneet vahvaa kieltä ja arvostelleet kovin sanoin tuollaista toimintaa käyttämällä esimerkkinä juuri tuota Esperi Caren toimintaa. Olisiko syytä keskustelussa makustella suuhun tulevaisuuden yritys, nimenä Tradeka Esperi Care, ja arvioida sitten, miten kaikki hoiva ja hoito tulevaisuudessa hoidetaan? Täällä salissa istuu lukuisia henkilöitä, jotka ovat lähellä Tradekaa. Kysynkin heiltä: onko niin, että tulevaisuuden onni tulee vain Tradeka Esperi Caren kautta siirtämällä vanhusten hoito ja hoiva yksityiselle sektorille?

Arvoisa puhemies! Vanhukset ansaitsevat ja heille kuuluu inhimillinen ja laadukas hoiva. Siitä meidän kaikkien pitää pitää huolta niin lainsäätäjinä, kuntapäättäjinä kuin lähimmäisinä meiltä toisille. Jokaisella omaisella on oikeus luottaa siihen, että hoitoa ja hoivaa tarvitseva ikääntynyt saa sitä hyvää hoitoa. Luottamus tähän asiaan on nyt palautettava, koska hyvin pitkällehän tässä on kysymys luottamuksen menettämisestä. Itse kuntapäättäjänä pitkään olleena koen piston sydämessäni, koska mielestäni osittain vastuu kuuluu myös meille kuntapäättäjille, jotka olemme päätöksiä omissa kotikunnissamme tehneet, kuinka siellä vanhuksia hoidetaan niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella.

Onneksi kuitenkin valtaosassa ikääntyneiden hoitokodeista siellä asuvat asukkaat saavat erittäin hyvää ja laadukasta hoitoa ja hoivaa. Ja siitä meillä monella on varmasti myös ihan omakohtaisia kokemuksia omien vanhempiemme, isovanhempiemme tai läheisten ystäviemme hoidosta. Ellei ole, kehotan meitä kaikkia menemään katsomaan, minkälaista hoivaa siellä tarjotaan. Itse olen ainakin saanut hyvän kuvan suomalaisesta vanhustenhoidosta mutta en kiistä, etteikö niitä ongelmakysymyksiä olisi niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella.

Muutamia asioita haluaisin vielä nostaa tähän keskusteluun päivän aikana. Tosiaankin tämä, että onko se aina se yksityinen ja kunta, hyvä vai paha. On arvosteltu, että jos yksityinen tuottaa voittoa, niin se aiheuttaa tämän ongelman vanhusten hoivassa. Eihän se ihan niin yksinkertaista ole. Kuntien toiminnassa löytyy varmasti myös toivomisen varaa, puutteita, ja kuntapäättäjinä meidän pitää pystyä ainakin kysymään, mitä vanhusten hoivaa sillä rahalla kunta pystyy järjestämään. Siitä usein verrattuna siihen yksityiseen tulee se arvio, että yksityinen jossakin tapauksessa tarjoaa samalla rahalla enemmän, ja tästä syntyy se mielikuva, että sillä rahastetaan.

Toinen asia, mitä on kovasti kyseenalaistettu, on tämä kotona asuminen. Itse pidän kuitenkin kotia hyvänä paikkana myös vanhuksille. Kotihoidon ja omaishoidon tuki on siksi pidettävä mielessä.

Sote-uudistus tarvitaan. Mielestäni tämä välikysymys myös osoittaa sen, kuinka tarpeellinen sote-uudistus meillä on. Meidän täytyy korjata vanhusten hoitoa, ja sote-uudistuksen kautta [Puhemies koputtaa] siihen tulee mahdollisuus.

Arvoisa herra puhemies! Se syy, miksi me olemme täällä ja olemme painaneet paniikkinappulaa, johtuu siitä, että me kuulimme vanhustenhoidon kentältä uutisia, joita emme halunneet uskoa todeksi. Syy siihen, miksi olemme täällä, on ne uutiset ja se, että heräsimme todellisuuteen: Suositukset vanhustenhoidossa eivät riitä. Tarvitsemme lain kouraa, tarvitsemme tiukempia ohjeistuksia ja sääntöjä siihen, millä tavalla meidän vanhustenhoitomme toimii.

Me emme ryöpytä täällä hoitajia. Hallitus ei vain anna lisää niitä hoitajia. Emme me täällä hauku hoitajia emmekä heidän ammattitaitoaan, vaan me kyseenalaistamme sen, onko heitä tarpeeksi. Kutsumus ei elätä, ei meitä hoitajiakaan — olen itsekin hoitaja. Hoitaja menee työpaikalleen tekemään työnsä ja yrittää tehdä sen mahdollisimman hyvin niilläkin vähäisillä resursseilla, mitä siellä on käytettävissä, hyvin usein tehden ylitöitä, jääden iltavuorosta yövuoroon, joskus yövuorosta aamuvuoroon, kun sijainen puuttuu tai henkilöstöä ei ole riittävästi. Mitähän Florence Nightingale sanoisi tästä tilanteesta? Kääntyy varmaan haudassaan, kun pohtii, mihin on kadonnut hoitotyön etiikka, mihin inhimillisyys, mihin arvostus, mihin ihmisen kohtaaminen ja hyvä hoito.

Arvoisa puhemies! Suomessa on tehty kolme virhettä — ainakin kolme, varmaan enemmänkin — liittyen vanhustenhoidon kenttään. Yksi on laitospaikkojen vähentäminen. Toinen on se, että hoitajamitoitusta ei ole laissa. Ja kolmas on se, että hoitajasektorilta, hoitoalan kouluista, on poistettu pääsykokeet.

Vanhuspalvelulaissahan on henkilöstöä koskeva säännös 20 §:ssä, ja se edellyttää, että toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä ja tehtävärakenne vastaavat iäkkäiden asiakkaiden toimintakyvyn edellyttämää palvelun tarvetta ja turvaa. Laissa on tällainen merkintä, mutta se laki ei kuitenkaan edellytä henkilöstön määrää, ja tätä varten meillä on nämä laatusuositukset, joissa määritellään sitten henkilöstön määrää.

Vuonna 2017 uudistettiin ikäihmisten palvelujen laatusuositus, ja sinne jäi mitoitukseksi 0,5, mutta sinne tuli aivan uusia kohtia liittyen välittömään asiakasaikaan. Välittömällä asiakasajalla mittaroidaan sitä, miten hoitaja on hoidettavansa vierellä ja mitä töitä tehden hänet lasketaan tähän hoitajamitoitukseen. Täällä on muun muassa mainittu, että asiakkaan omaisten ja omaishoitajan tukeminen ja puhelin- ja muu tekninen yhteys asiakkaan kanssa luetaan hoitajamitoitukseen kuten myös se, jos käy kaupassa. Minä ihmettelen sitä, miksi hoitajan ollessa pois potilaan tai asiakkaansa viereltä hänet lasketaan hoitajamitoitukseksi. Kyllähän hänen pitää olla siellä potilaan vieressä.

Arvoisa puhemies! Täällä on muistutettu meitä opposition jäseniä siitä, mitä me teemme kuntapolitiikassa. Minun mielestäni pitää elää niin kuin opettaa, ja ne asiat, mitä me täällä valtakunnan tasolla teemme, olisi hyvä viedä ja jalkauttaa myös sinne kuntapolitiikkaan.

Vanhusasiamiehestä olen tehnyt muun muassa talousarvioaloitteen niin täällä kuin myös Espoon valtuustossa valtuutettuna. Kilpailuttaminen ja hankintalaki: Olen ottanut eduskunnassa siihen kantaa, tehnyt kirjallisen kysymyksen. Olen tehnyt saman myös Espoon valtuustossa kysyen ja vaatien sitä, että kaupunki kilpailuttaisi sillä tavalla, että aina ei tarvitse olla halvinta vaan että laatukin ratkaisisi. Entä hoitajamäärät sitten? Kyllä Espoossa perussuomalaiset ovat tehneet kaikkensa, että hoitajia lisätään. Tästäkin on valtuustokysymys ynnä muita toivomuksia. Eli pitää tehdä myös siellä kotipuolessa näitä asioita eikä vain puhua täällä.

Arvoisa puhemies! Potilasturvallisuus on äärettömän tärkeä asia. Luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu ovat niitä, jotka kuulevat sen hädän, kun työkentällä ei ole kaikki hyvin, kun henkilöstöä puuttuu tai työ on muuten raskasta ja vaikeaa. HaiPro-järjestelmä otettiin Suomessa käyttöön joitakin vuosia sitten. Se on sitä omavalvontaa. Sinne kirjataan tapahtuneet potilasvahingot ja lääkevahingot, ja niitä seurataan, niitä analysoidaan ja niistä opitaan. Olisi hyvä tietää, kuinka monessa hoitolaitoksessa on tämä HaiPro käytössä. Sen tulisi olla myös vanhustenhoivassa. Potilasvahingot, vaaratilanteet, läheltä piti ‑tilanteet kirjataan ja niistä opitaan, ja tämä kaikki on otettu malliksi ilmailuteollisuudesta ja ilmailualalta, ja näin sitä kehitettiin. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Pakkanen kiinnitti huomiota mielestäni erittäin tärkeään asiaan, joka on jäänyt liian vähälle huomiolle tässä tämän päivän keskustelussa, ja se on tämä Tradeka-konserni‑kysymys. Täällä ovat SDP:n ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmistä ainakin edustajat Eero Heinäluoma, Ilkka Kantola, Antti Lindtman, Paavo Arhinmäki, Maria Guzenina ja Li Andersson Tradekan valtuuston jäseniä, ja Tradeka-konserni on ollut tämän Esperi Caren kanssa kaupallisessa yhteistyössä ja sillä otsikolla, että pannaan hynttyyt yhteen ja tehdään hoivabisnestä.

Nyt tietysti tämä yhteistyö on irtisanottu, kun jäivät kiinni siitä, että tätä on tehty. Mutta tämä on kyllä sellainen asia, että tämä kytkös näillä edustajilla tähän kaupalliseen hoivabisnekseen — siis SDP:n edustajien ja vasemmistoliiton edustajien kytkös kaupalliseen hoivabisnekseen — on niin läheinen, että se olisi kyllä tämän keskustelun yhteydessä ollut syytä tarkemmin selvittää. Tämä ei voi jäädä tähän.

Arvoisa puhemies! Nämä viimeaikaiset uutiset hoidon puutteista ja vaikeuksista hoitopaikoilla minusta ovat niin kuin vanhan kertausta. Niitä uutisia on tullut pitkin aikaa, jo aikoja, vuosia sitten ensimmäisiä kertoja, ja näihin on koetettu kiinnittää enempi ja enempi huomiota, mutta kuitenkin joku menee aina pieleen näissä hommissa.

Kun puhutaan henkilöstömitoituksesta ja sen riittävyydestä ja hoitajien jaksamisesta, on huomioitava myös asioita liittyen hoitajien työsuhteeseen. Ainakin tuolla Itä-Suomessa meillä on tilanne se, että hoitajat ovat iältään jo huomattavasti Suomen keskivertoa iäkkäämpää porukkaa, ja siellä tämmöinen jaksamispuoli on ollut tiukilla, ja kun on koettanut esittää esimerkiksi meidän kotipaikkakunnalla sitä, että palkataan nuoria tilalle, ettei tule sairauspoissaoloja ja jaksaminen riittää, niin aina tulee jonkunlainen rahapula tai joku muu syy siihen, mutta kuitenkin se kierre jatkuu samalla tavalla. Kun miettii sitä poissaolon tarvetta silloin kun hoitaja väsyy ja on tosi heikossa tilanteessa siinä, ettei pysty tekemään töitä ja saa sairaslomaa, siihen tulee joku sijainen tilalle tai sitten tehdään ylitöillä, mikä on vielä pahempi asia, koska se vie enempi rahaa yhteisestä kassasta, niin näkisin, että nyt olisi se vaihe ainakin tuolla Itä-Suomen suunnalla palkata entistä enemmän nuorempia työntekijöitä hoitotyöhön lisää.

Sitten jos mietitään johtamisen tasoa, niin sekin heittelee hirmu paljon eri paikkakunnilla. On todella taitavia, hyviä johtajia, jotka osaavat ottaa työntekijät huomioon, ja toisaalta sitten on tilanteita, missä — niin kuin täälläkin on kuultu — työntekijät eivät uskalla sanoa puutteista, koska pelkäävät oman työpaikkansa puolesta. Tämä on minusta tämmöinen työsuojelullinen asia, mikä pitäisi saada sillä tavalla hoidettua kuntoon, että kun ihmiset työpaikalla kehittävät sitä työtään, olipa mistä työstä tahansa kysymys, ja he tuovat puutteita esille ja kertovat, mikä menee pieleen ja mikä onnistuu hyvin, niin siinä yhdessä tehdään ne ratkaisut ja parannetaan työilmapiiriä ja työn tekemisen taitoa, ja sillä tavalla vietäisiin asioita eteenpäin.

Nämä ovat semmoisia puutteita, mihinkä pitäisi tavallaan meidän, kuntien johdonkin, ottaa kantaa ja puuttua niihin asioihin, miten ne hoidetaan kuntoon.

Sitten olen miettinyt näitä tulospalkkausasioita, ja ne ovat semmoisia, mitkä pitäisi tavallaan jakaa koko porukalle eikä olla työnjohdon oikeuksia, koska niissä tuppaa tulemaan se, että ahneus vie kaiken hauskuuden työnteosta. Jonkunnäköistä rajaa siinä pitäisi olla sillä tavalla, mitenkä ohjataan myös työntekijöille sitä tulospalkkausta ja kuinka he pystyvät kehittämään työtään, ja sillä tavalla viedään eteenpäin asioita.

Sitten kun puhutaan tästä hoitajamitoituksesta ja sen viemisestä lakiin, niin meidän pitää muistaa aina se tosiasia, että eihän näitä lakeja tehdä sitä varten, että meillä on hyviä työnantajia, hyviä työpaikkoja ja hyviä hoitopaikkoja, vaan niitä tehdään niitä huonoja varten, että niitten tasoa saadaan jollakin tavalla nostettua. Mutta meidän pitäisi olla niin paljon viisaita sitä lakia laadittaessa, että malliesimerkki ei ole se meidän laki vaan hyvien hoitopaikkojen, hyvien hoitotapojen ja hyvien mitoitusten kohde, että sieltä otetaan oppia ja että niitä ohjeita noudatettaisiin ja että sieltä saataisiin se parempi hoitotyö vietyä eteenpäin, niin että vanhukset voivat hyvin siellä hoitopaikassa, heillä on hyvät olot ja heitä huomioidaan tarpeeksi. Meillä on hirmu paljon Suomessa hyviä niin yksityisiä kuin julkisia hoitopaikkoja, mistä olisi paljon oppimista, ja eri kuntien yhteistyöllä voidaan katsoa, kuinka tämä parhaiten hoidetaan, ja sieltä voisi ottaa oppia.

Arvoisa puhemies! Tulin juuri äsken Turusta, jossa osallistuin ikäihmisten asioita käsittelevään keskusteluun. Pois lähtiessäni sain monilta ikäihmisiltä terveiset tänne eduskuntaan ja pyynnön laittaa nämä vanhusten hoiva-asiat nyt vihdoin kuntoon. Eli terveiset on tuotu perille.

Arvoisa puhemies! Vanhustenhoivan ongelmista on puhuttu vuosia. Kun itse aloitin omaa poliittista uraani kuntapäättäjänä vuonna 1997, muistan, kun ihan ensimmäisissä julkisissa puheenvuoroissani kaipasin meille kuntapäättäjille normiohjausta vanhustenhoitoon. Toivoin normiohjausta, jotta laki määräisi esimerkiksi riittävän henkilökunnan määrälle reunaehdot, joita olisi pakko noudattaa, eikä esimerkiksi henkilöstöstä voisi kunnissa säästää.

No, parissakymmenessä vuodessa paljon on muuttunut. Väestömme on ikääntynyt edelleen. Tavoitteeksi on otettu, että mahdollisimman moni ikäihminen voisi asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Ympärivuorokautisen hoivan piiriin tulevat vanhukset ovat yhä huonokuntoisempia. Henkilöstön minimimäärästä on olemassa edelleen vain suosituksia.

Hyvääkin on tapahtunut. Viime vaalikaudella eduskunta päätti vanhuspalvelulaista, joka toi paljon parannusta ikäihmisten hoitoon ja hoivaan. Suuri pettymys kuitenkin oli, kun Sipilän hallitus säästöjen toivossa heikensi tuota lakia. Vanhuksen tueksi tarkoitetusta vastuutyöntekijästä luovuttiin, ja samalla laista poistettiin listaus vanhuspalvelulaissa kunnilta vaadittavasta erityisasiantuntemuksesta. Hallitus poisti näin vanhuslaista maininnat esimerkiksi gerontologian ja geriatrian osaamisesta. Tätä voi vain ihmetellä, miten erityisosaamisen vaatimuksista luopuminen voi olla järkevää tai edes säästää mitään.

Myös hoidon laatusuosituksia on heikennetty ja vaatimuksia kevennetty, mitoituksia väljennetty niin, että työntekijöitä on voitu aiempaa laajemmin laskea mukaan henkilöstömitoitukseen. Monessa hoitopaikassa hoitohenkilöstö tekee myös tukipalveluita, siivoaa tai laittaa ruokaa. Toisaalta mitoitusta kierretään myös haamuhoitajilla eli työvuorolistoille merkityillä henkilöillä, jotka eivät kuitenkaan ole näitä työvuoroja tekemässä.

Valtaosa vanhuksista asuu omassa kodissaan. Heistä säännöllisen kotihoidon piirissä on noin 55 000 vanhusta. Kotihoidossa on yhä huonokuntoisempia vanhuksia, ja osa heistä tarvitsisi huomattavasti tehostetumpaa hoitoa kuin kotihoitokäynneillä voidaan antaa. Merkittävä osa kotihoidonkin parissa työskentelevistä kokee olevansa työstään ylikuormitettuja, ja rasittavuuden on koettu viime vuosina lisääntyneen. Työntekijät ovat huolissaan oman työnsä laadusta jatkuvan kiireen vuoksi, ja monet harkitsevat alanvaihtoa.

Vanhustenhoidon tilanteen korjaaminen ei voi jäädä odottamaan tulevaisuuden sote-ratkaisua. Ikääntyneiden ihmisten palvelutarpeisiin tulee vastata oikea-aikaisesti. Vanhuspalveluiden tasoa tulee parantaa uusia toimintatapoja ja henkilöstön osaamista kehittämällä. Saattohoito on pantava kuntoon. Varsinaista hoitotyötä tekemässä on oltava riittävä määrä henkilöstöä. Riittävä, hoitoisuuden huomioiva hoitajamitoitus on kirjattava vanhuspalvelulakiin ja laatusuositukseen, ja tämän toteutuminen on turvattava sanktioilla.

Asiasta vastaava ministeri Saarikko totesi aivan äskettäin, että omavalvonta on avainasemassa potilasturvallisuuden varmistamisessa. Viimeistään nyt on kuitenkin käynyt selväksi, että omavalvonta ei ole riittävää. Se ei ole kattavaa eikä yksinkertaisesti pysty takaamaan heikommassa asemassa olevien ihmisten oikeuksia ja turvallisuutta. Tapaukset osoittavat, että valvontaviranomaiset ovat ylityöllistettyjä, eikä heillä ole ollut riittäviä resursseja puuttua epäkohtiin. Pitkään havaittujen puutteiden olisi pitänyt herättää viranomaiset tehostamaan valvontaansa ja puuttumaan epäkohtiin paljon ripeämmin, ja hallituksen olisi pitänyt näihin hätähuutoihin tarttua.

Valvontaa tulee tehostaa ja sen laatua tulee parantaa. Tämä koskee niin palvelutuottajia, palveluiden järjestäjiä kuin aluehallintovirastoja ja Valviraa. On käytävä välittömästi läpi valvovan viranomaisen toimivaltuudet ja tarkasteltava, käytetäänkö valvonnassa kaikkia lain suomia valtuuksia täysimääräisesti vai tarvitaanko niiden vahvistamista edelleen. Ilman etukäteisilmoitusta tehtävien pistokokeiden osuutta valvonnassa pitää lisätä. Työntekijöillä ja omaisilla on oltava mahdollisuus myös anonyymiin ilmoitukseen viranomaisille laiminlyönneistä tai puutteista hoidossa. Nämä viestit on otettava vakavasti.

Vanhustenhoidon tason turvaamiseksi ja valvonnan tehostamiseksi tulee myös perustaa vanhusasiainvaltuutetun virka. Valtuutetun tehtävänä olisi toimia itsenäisenä ja riippumattomana valtakunnallisena vanhusten edunvalvojana, joka muun muassa valvoo vanhusten oikeuksien toteutumista ja seuraa vanhustenhoidon tilan kehittymistä.

Vanhustenhoidossa on paljon parannettavaa. Ihan ensiksi silti pitää saada kuntoon henkilöstömitoitus, se ei voi enää odottaa. On aivan selvää, että kun riittävää henkilöstön määrää ei ole lakiin täsmällisesti kirjoitettu, on pelkkiä suosituksia helppo olla noudattamatta. Se on tullut viimeistään nyt selväksi.

Oppositio on tehnyt lakialoitteen 0,7:n henkilöstömitoituksen säätämiseksi lailla. Eduskunnan enemmistöllä on nyt mahdollisuus asiasta säätää, vaikka hallitus ei lakiesitystä halua eduskuntaan tuoda. Yhteiskunnan sivistyksen mitta on se, kuinka pidämme huolta tätä maata rakentaneista. Jokaisella ikäihmisellä pitää olla hyvä ja turvallinen elämä myös silloin, kun on ympärivuorokautisen avun tarpeessa. Riittävä henkilökunta on tässä avainasemassa.

Arvoisa puhemies! Kun tuo ensimmäinen puheenvuoro meni niin juosten juoksutaustan vuoksi, unohdin sanoa yhden oleellisen asian, jonka haluan vielä tässä sanoa: Elikkä työntekijöillä on meillä lain mukaan velvollisuus ilmoittaa epäkohdista, ja työnantajalla ja yrityksellä on velvollisuus puuttua niihin välittömästi. Tämä olisi yksi keino, jolla tuota niin sanottua omavalvontaa voitaisiin toteuttaa, mutta se ei käytännössä toimi. Mielestäni kun SuPer viestii vaikkapa Esperi Caren puolelta sitä, että ne työntekijät, jotka ovat ilmoittaneet näistä puutteista ja niistä kohtuuttomuuksista, mitä hoivassa on, ovat joutuneet vastatoimien kohteeksi — heitä on irtisanottu tai työsuhteita ei ole jatkettu — niin näinhän se ei voi olla. Myös nuo vastatoimet on meillä lailla kielletty. Silloin kun meillä mennään itse asiassa laittomuuksien puolelle, pitää etsiä toisenlaisia välineitä ratkaista näitä, ja siinä mielessä mielestäni anonyymit puhelimet ja muut, mitä kautta voitaisiin ilmoittaa niistä ongelmista, olipa kyse sitten läheisistä, hoidettavista tai henkilökunnasta, olisivat aika välttämättömiä.

Toinen asia on se, miten meidän valvontaresurssi toimii. Jos meillä tehdään ennalta sovittuja käyntejä, niin useimmiten asiat ovat sillä hetkellä kunnossa ja niihin ei päästä kiinni. Kyse ei ole pelkästään valvovan viranomaisen resursseista henkilöinä, vaan kyse on myös siitä, kuinka paljon niillä on resursseja esimerkiksi kulkea ja käydä eri paikoissa. Pääkaupunkiseudulta tulee esimerkiksi viestiä, että yksityiset palvelutuottajat eivät vaivaudu edes vastaamaan valvovan viranomaisen kysymyksiin, mikä kertoo siitä, että ollaan aika epäterveessä tilanteessa, ja sen vuoksi valvontaan pitää kiinnittää erityistä huomiota.

On puhuttu myös siitä, mistä me saamme riittävän henkilöstön, jos nyt säädetään mitoitus lakiin. Mielestäni se pitää säätää ja meidän pitää turvata, että henkilöstöä mahdollisimman pian on riittävästi olemassa. Kun tämä eduskuntakausi alkoi, silloin alkuvaiheessa vaikkapa Pirkanmaalla työvoimapoliittiseen lähihoitajakoulutukseen oli vaikeampi päästä kuin Tampereen lääketieteelliseen, sen vuoksi että halukkaita oli mutta noita koulutuspaikkoja ei ollut tarjolla. Tämä kertoo siitä, että vaikka ala on raskas ja siellä on puutteita, kuitenkin meillä on myös halukkaita, jotka olisivat valmiita tuota tärkeää työtä tekemään, ja sen vuoksi, kun lisäbudjettia on hallitus lupaillut, olisi äärimmäisen tärkeää, että siinä lisäbudjetissa olisi resurssia myös kouluttaa lisää henkilöstöä. Hätäapuna ja nopeana pika-apuna hoiva-avustajien koulutuspaikka ei korvaa lähihoitaja-ammattilaista eikä korkeamman koulutuksen saanutta ammattilaista, mutta se on kuitenkin apu siellä perushoitotyössä, ja tämä olisi nopea väylä kouluttaa lisää asiansa osaavaa hoitohenkilöstöä.

Arvoisa puhemies! Historiasta on aina helppo nähdä kulloisenkin aikakauden sokeat pisteet: asiat, joiden puolesta kaikki toimivat, vaikka jälkikäteen ne osoittautuvatkin suuriksi virheiksi, jopa historian murhenäytelmiksi. Vaikeampaa on nähdä tässä ajassa ne asiat, jotka tulevaisuudessa tunnistetaan oman aikakautemme sokeiksi pisteiksi. Yksi sellainen asia on juuri nyt käsissämme. Sellainen asia on myöskin tulosjohtamisen oppien suora soveltaminen sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Sen vuoksi olemme tulleet tähän pisteeseen, jossa nyt olemme.

On muistettava, että tämä välikysymys koskee myös muita haavoittuvassa asemassa olevia, kuten vammaisia, lastensuojelun lapsia ja päiväkotien lapsia. Kaikilla näillä eri ryhmittymillä on omat ongelmansa ja omat tarinansa. Esimerkiksi vammaisten omaiset ovat nostaneet esiin aivan samanlaisia epäkohtia, jotka johtuvat siitä, että kilpailutuksen jälkeen minimihinnalla toteutetaan palveluita, jotka sitten johtavat puutteisiin ja jopa laiminlyönteihin näissä yksiköissä.

Se, että yksiköt ovat voineet toimia jopa kokonaan ilman hoitajaa — on voinut olla tunnin ajan täysin ilman hoitajaa — on minulle vanhana vanhustyötä tehneenä täysin käsittämätön asia. Se oli itse asiassa asia, mitä ensi alkuun pidin ikään kuin hoitajien moraalikatona, kunnes sitten selvitin tilannetta. Kyse on siis todella siitä, että näitä työaikoja on niin paljon supistettu ja pätkitty, että syntyy ikään kuin tällainen tyhjiö, jos listoissa ei ole esimerkiksi saatu pidempään vuoroon sijaista palkatuksi.

Miksi näitä työaikoja tällä tavalla pätkitään? Se on täysin käsittämätöntä. Aamuvuoro vaihtuu silloin, kun iltavuoro tulee. Iltavuorolaiset vaihtuvat silloin, kun yövuoro tulee. Yövuoro vaihtuu silloin, kun aamuvuoro tulee. Ja aina saattaen vaihdetaan tämä hoitotyö ja nämä vanhukset seuraavalle hoitajalle. Mutta jos työnantaja kohtelee työntekijää huonosti, niin pahoinvointi näkyy väistämättä myöskin asiakkaissa, niin kuin esimerkiksi tällaisessa tilanteessa, että jos sinulle yksinkertaisesti ei anneta sellaista työaikaa, jolla voisit huolehtia siitä, että siirrät seuraavalle hoitajalle asiakkaasi, niin pikkuhiljaa se alkaa myöskin näkyä asenteessa näiden hoitajien osalta, enkä yhtään syytä heitä siitä.

Arvoisa herra puhemies! Uskon, että nuoret haluavat kouluttautua hoitoalalle. Ainakin itse kannustan heitä siihen suuresti. Arvostan äärettömästi lähihoitajakoulutusta ja lähihoitajia, ja nuoret näkevät sen arvostettavana ammattina.

Välillä tuntuu, että eduskunnassa on empatiavaje. Välillä tuntuu, että politiikka hallitsee kaikkea: minkä värinen pelipaita sinulla on päällä, sen mukaan toimitaan ja niitä asioita viedään eteenpäin. Toivoisin, että vanhustenhoidon teema ja asia on meille kaikille yhteinen huolimatta siitä, mitä puoluetta edustamme, ja veisimme hyvää vanhustenhoitoa eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Haluaisin haastaa hallituksen vierailemaan niissä paikoissa, missä on suuria epäkohtia ja mistä olemme nyt kuulleet näitä kovia uutisia. Samalla, kun he vierailisivat siellä, he kysyisivät itseltään, haluaisivatko oman isän tai äidin sinne hoidettavaksi tai haluaisivatko kenties itse sinne hoidettavaksi, ja laittaisivat vielä käden sydämelle ja kysyisivät, mitä se sydän vastaa ja sanoo. Kaikkihan me vanhenemme.

Ärade talman! Jag utmanar er att besöka dessa platser för vård av de äldre. Gå dit där det finns stora brister eller klagomål. Fråga er själva om ni skulle kunna skicka er mor eller far till det hemmet eller om ni själva skulle kunna tänka er att tillbringa er sista tid där. Med handen på hjärtat, regeringen, vad säger ert hjärta? Pratar det med er? Med handen på hjärtat, regeringen: vi alla åldras, och man bör prata hjärtats språk med de äldre.

Eli sydämen äidinkieltä tulisi puhua vanhana.

Muutama sana, arvoisa puhemies, vielä sotesta. Sotessa voi käydä niin, että hoivapaikka on se, joka valitsee. Jos monisairas henkilö hakee itselleen valinnanvapauden kautta hoivapaikkaa ja jos hän on monisairas, raskaasti hoidettava, voikin olla niin, että hoivapaikka ei häntä vastaanota, vaan ilmoittaa, että paikkaa ei ole, ja silloin valinnanvapaus ei toimi.

Täällä on monessa puheenvuorossa korostettu sitä, että sote pitää saada maaliin. Viikko sitten kyselytunnilla ministeri Orpo moneen otteeseen vastasi, että sote pitää viedä maaliin. Minua huolestuttaa se, millaiseen maaliin me sen soten viemme, mikä on ikäihmisten, vanhusten, kohtalo. Kaikilla ei ole nettiliittymiä, ei mahdollisuuksia käyttää tietokonetta, ei mahdollisuuksia tehdä niitä valintoja eikä löytää sitä hyvää hoivapaikkaa. Ei ole rahaa, on pienituloisia eläkeläisiä. Hoivapaikkoihin varmasti tulee palvelutarjontaa ja sitä, että toivotaan, että asiakkaalla olisi myös mahdollisuus ostaa niitä lisäpalveluja. Asiakasmaksulaki nostaa asiakasmaksuja. Lääkärikäyntejä voidaan veloittaa enemmän kuin kolmesta käynnistä, mikä nykyisen lain mukaan menee, eli voi olla vaikka kymmenen käyntiä, mitkä veloitetaan, kunnes maksukatto on täynnä. Olen erittäin huolissani siitä, riittävätkö ihmisten rahat.

Kannan suurta huolta vanhuksista. Maakunnan velvollisuus on hoitaa viime kädessä ihminen, mutta vanhana hoitajana pelkään — olen työskennellyt 20 vuotta Helsingin kaupungilla virassa ja liki 5 vuotta yksityissektorilla ja nähnyt siinä nivelvaiheessa sen, millä tavalla maailma muuttui ja vanhusten hoito muuttui. En halua arvostella yksityissektoria, siellä on äärettömän hyviä toimijoita, äärettömän hyviä hoitajia, kannustusta. Sitä on myös kuntasektorilla. Mutta siitä huolimatta kannan huolta siitä, käykö niin, että jos tällainen yksityinen palveluntuottaja ei vastaanota monisairasta, paljon hoitoa vaativaa, kahden hoitajan hoidettavaa henkilöä, maakunta hoitaa, ja onko meillä maakunnissa sitten kaikkein raskaimmat asiakkaat hoidettavana. Ja siinä me olemme suuren kysymyksen äärellä, mistä me löydämme ne hoitajat. Ihan oikeasti: mistä me löydämme ne hoitajat?

Ja vielä sananen kielitaidosta. Minun mielestäni sydämen äidinkieli on äärettömän tärkeä ikäihmisen kohdalla, mutta se myös ennalta ehkäisee potilasvahinkoja. On erittäin tärkeää, että kun meille tulee kansainvälisiä opiskelijoita ja he käyvät täällä koulunsa, niin he opiskelevat sen suomen kielen tai ruotsin kielen siinä rinnalla, koska se on ensimmäinen askel siihen potilasturvallisuuteen.

Minä kannatan hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin. Siitä minä en osaa mieltäni muuttaa, ja koen sen erittäin tärkeänä asiana. Uskon sen parantavan vanhusten hoivan laatua.

Arvoisa puhemies! Kokoomus antaa ymmärtää, että hoitajamitoitus lakiin uhkasakkoineen ja niin, että hoitajaksi laskettaisiin vain oikeasti hoitotyötä tekevä henkilö, olisi jotenkin äärimmäisen vaikeaa. Edustaja Laitinen-Pesola otti esiin myös varhaiskasvatuksen. Eihän se sielläkään ole ollut vaikeaa määritellä, kuinka monta lasta — avutonta, heikossa asemassa olevaa lasta — per aikuinen voidaan määritellä lakiin, ja silti se ei takaa hyvää varhaiskasvatusta. Tarvitsemme myös monta kertaa lisää henkilökohtaisia avustajia ja muuta. Tämä on oikeasti helppo määritellä, jos me haluamme määritellä. Lapset ovat heikossa asemassa. Vanhukset ovat heikossa asemassa. Tämä olisi pitänyt tehdä jo. SDP ei tehnyt sitä viime kaudella, keskusta ei tee sitä tällä kaudella. Nyt olisi aika näyttää, että me teemme sen. Jätetään kokoomus yksin, ei siinä mitään, kyllä meillä [Puhemies koputtaa] voimaa riittää.

Arvoisa puhemies! Täällä on hyvin tullut esille myös se, että me tarvitsemme hoitajia tulevaisuudessa entistä enemmän. Hoitajamitoituksen nosto on toimi, jolla me pystymme varmistamaan myös sen, että työolot hoitolaitoksissa ja vanhustenhoidossa laajemminkin ovat sellaiset, että hoitajat pystyvät tekemään sen työnsä niin kuin he itse tietävät, miten se pitäisi tehdä: että heillä on riittävästi aikaa asiakkaille, että he pystyvät suorittamaan nämä perustoiminnot niin hyvin kuin he tietävät, että heidän pitää ne tehdä. Valitettavasti tällä hetkellä kiire on niin valtava, että monet hoitajat kokevat, että he eivät pysty tekemään sitä työtään niin kuin he itse haluaisivat ja niin kuin he itse kokevat, että se pitäisi tehdä. Sen takia on äärimmäisen tärkeää, että jotta me tulevaisuudessa saamme hoiva-alalle lisää työntekijöitä — sillä me tiedämme, että väestömme ikääntyy, me tarvitsemme hoitajia entistä enemmän, hoivatyö on se ala, joka tulee kasvamaan — niin me huolehdimme siitä, että tämä ala on jatkossakin houkutteleva. Ei riitä se pelkkä lähimmäisenrakkaus eikä se suuri sydän, mikä hoitajilla on, jos ei ole aikaa tehdä työtä kunnolla. Ja itse asiassa on siinä kyllä palkkakysymyskin: jos miettii, miten vaativaa työtä hoitajat tekevät, niin palkka ei kyllä kerro sitä, kuinka arvokasta se työ aidosti on, ja on valitettavaa, että se arvostus ei näy siinä palkassa. Se, että jatkossa todellakin nuoret hakeutuvat alalle — tai miksei vanhempanakin hakeuduta alalle — vaatii sen, että tiedetään, että olosuhteet ovat hyvät ja pystyy tekemään työnsä kunnolla, ja siksikin on tärkeä tämä hoitajamitoituksen nostaminen.

Arvoisa puhemies! Sanoisin, että alhaista, edustaja Kopra. Te hyvin tiedätte, että SDP ajoi kovin voimakkaasti jo viime kaudella lakiin — siis lakiin, joka ensinnäkin saatiin aikaiseksi — tätä hoitajamitoitusta, ja juuri teidän edustamastanne puolueesta johtuen se jäi toteuttamatta. Mutta se ei ole missään kohtaa jäänyt pois meidän tavoitteistamme. Se on ollut ja kulkenut meidän tavoitteissamme aivan koko ajan, niin vaalien alla kuin vaalien välissäkin ja niin nyttenkin. Elikkä tulkoon se nyt vielä kertaalleen selväksi, että kyllä, edelleen, yhä edelleen kannatamme sitä, että hoitajamitoitus lakiin saadaan ja että se saadaan lakiin 0,7:n suuruisena.

Mutta mitä tulee sitten muuhun keskusteluun, niin olen vähän niin kuin hämilläni siitä, että nyt hoetaan sitä tai vedotaan siihen, että näistä vanhustenhuollon ongelmista ei olisi soveliasta puhua, koska se vaikuttaa alan houkuttelevuuteen, että se jollain tavalla ikään kuin heikentäisi imagoa, että me nyt käymme täällä tällaista keskustelua. Kyllä se on, kuulkaa, niin, että hoitoalalle kukaan ei hakeudu tai jätä hakeutumatta tämän keskustelun johdosta. Eivät ihmiset tätä keskustelua itsessään kavahda, päinvastoin: nyt alkaa olla jonkunnäköinen toivo siitä, että voitaisiin saada aikaan joku muutos. Alan imagoa ja houkuttelevuutta heikentää vain ja ainoastaan se, että hoitotyötä ei pysty tekemään tavalla, jonka kokee arvokkaan ja hyvän vanhuuden mukaiseksi. Tämä on se syy, minkä takia alalta ihmiset myöskin pois hakeutuvat. Sitä, mitä he ovat koulutuksessa oppineet, millaista pitäisi olla arvokas vanhuus ja hyvä hoitotyö, he eivät pysty käytännössä toteuttamaan. Resurssit ovat aivan liian vähäiset. Juuri sen takia me tarvitsemme tämän sitovan hoitajamitoituksen lakiin, ja me tarvitsemme sen nyt. Se saa aikaan ikään kuin toivoa siitä, että nyt jotain on muuttumassa ja alalle voi hakeutua ja alalla voi pysyä.

Mitä tulee sitten tähän ikään kuin kuntoisuuteen tai siihen, minkä tasoisia ihmiset siellä ovat, kun hoidetaan: On aivan eri hoitaa muistisairasta kuin vaikka saattohoidossa olevaa. Sen tiedän itse omastakin kokemuksesta. Mutta muistuttaisin nyt siitä, että nykyisessä vanhuspalvelulaissa — olisiko muistaakseni 20 § — puhutaan henkilöstöstä, ja siellä on tämä hoitoisuus jo huomioitu. Sitä varmaan voidaan terävöittää, mutta se on siellä jo. Sen lisäksi tarvitsemme [Puhemies koputtaa] siihen nyt sen mitoituksen.

Arvoisa puhemies! Jos tämä hoitajamitoitus olisi SDP:lle todellakin niin tärkeä asia kuin te yritätte, edustaja Salonen, meille nyt uskotella, niin on perin eriskummallista, ettei se ole tässä teidän vaaliohjelmassanne, joka valmistui noin kaksi viikkoa sitten. Se ei ole millään tavalla siellä teidän vaaliohjelmassanne, ja se valmistui kaksi viikkoa sitten, ja vaalit ovat aivan ovella. Tämä kyllä mielestäni antaa aivan perustellusti aiheen kysyä ja pohtia ääneen sitä, mikä teidän todellinen motiivinne tämän välikysymyksen teossa ylipäätään on. Ja mielestäni se on poliittinen opportunismi. Tietenkään tämä hoitajamitoitus ei ole täällä vaaliohjelmassa sen takia, että tätä kohua ei ollut syntynyt vielä silloin, kun teitte tätä vaaliohjelmaa kaksi viikkoa sitten. No, nyt tässä on kohua ollut, ja te käytätte sitä hyväksenne poliittisten päämäärien saavuttamiseksi. [Kristiina Salonen: Käykääpä katsomassa, edustaja Kopra, kuinka monta puheenvuoroa olen...]

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Edustaja Salonen, puhutaan vasta sen jälkeen, kun puhemies on myöntänyt puheenvuoron. Nyt myönnän teille puheenvuoron, en äsken.

Edustaja Kopra, minä suorastaan tulistun siitä, mitä te sanotte. Olen ollut kohta kahdeksan vuotta kansanedustajana. Käykääpäs katsomassa, kuinka monta puheenvuoroa olen käyttänyt vanhustenhuollosta ja sen resursseista. Käykää ihan aidosti katsomassa ja tulkaa sanomaan minulle, että minä käytän täällä puheenvuoroja ollakseni poliittinen opportunisti. Kuinka monta puheenvuoroa te olette itse käyttänyt? Kuinka paljon te olette ajanut tätä asiaa? Kuinka monta puheenvuoroa te olette pitänyt? Kuinka paljon te olette tehnyt tekoja sen eteen? Päinvastoin. Tästä asiasta minä suunnattomasti tulistun. Tiedän tasan tarkkaan, että keskustelua on käyty myöskin puolueen osalta — sen osalta, että me haluamme saada nimenomaan nämä henkilöstömitoitukset. Ja me olemme todenneet sen siellä, että on oltava riittävästi henkilöstöä, ja meidän mielestämme riittävästi ei ole 0,5 vaan se on 0,7 ja se on saatava siihen lakiin. Ja mikäli me olemme seuraavassa hallituksessa, niin tämän eteen tulemme tekemään työtä. Ja sitten voidaan katsoa ja punnita se, mitkä ne teot todellisuudessa ovat. Mutta minua todella suututtaa tämä asia, [Puhemies koputtaa] koska tiedän tasan tarkkaan, mitä itse olen tehnyt.

Arvoisa rouva puhemies! Totean vain ihan lyhyesti tähän sen, että kun vaaliohjelmassanne käytätte termiä ”riittävästi”, niin siitä me kyllä kokoomuksessa olemme ihan samaa mieltä. Ehkä tässä on yhteinen polku vielä: vanhustenhoidossa on oltava riittävästi resursseja.

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron siksi, kun unohtui yksi tärkeä asia tuohon vanhuspalveluun liittyen, nimenomaan tämmöinen vanhusten oikeusturva-asia. Etenkin kotipalvelun puolelta tämä tulee näkyviin aika paljon. Se, kun hoitajia on liian vähän, ja ne käyntikerrat ovat vain sitä, että jaetaan lääkkeitä ja jotakin muuta pientä tehdään mennessä, se hoitoaika ei jää kovin pitkäksi. Kuitenkin näille kaikille hoidettaville on tehty hoitosuunnitelma, minkä mukaisesti heitä pitäisi hoitaa ja toteuttaa se hoitohomma kokonaisuudessaan, ja siitä palvelusta he vielä maksavat, nämä vanhukset tai heidän omaiset, ja joku ottaa maksun siitä hommasta. Ja kun rupeaa miettimään sitä, että kun ei kerkiäkään olemaan tarpeeksi kauan siellä paikan päällä ja hoitamaan niitä tehtäviä, niin mikä on tämän hoidettavan kuluttajasuoja? Hän maksaa kuitenkin täyden maksun siitä palvelusta, mutta ei saa sitä kuitenkaan. Ja minusta on huomioitava tämmöinenkin asia tätä vanhuspalvelua kehitettäessä, jotta nämä vanhukset saavat vastineen sille maksulle, mikä hoitosuunnitelman mukaisesti on annettu, että siihen pitää varata riittävästi aikaa ja riittävästi resursseja.

Arvoisa puhemies! Minusta on hyvä kiinnittää vielä huomiota siihen, mistä siinä hoitajamitoituksessa tosiasiallisesti on kysymys. Kun tarkastin tilastoja, niin ne näyttäisivät siltä, että tuo eduskunnan suuren enemmistön ja parlamentaarisen tahdon linja siitä, että hoitajamitoitus voisi tulevaisuudessa olla 0,7, tarkoittaisi käytännössä sitä, että nykyisellä tasolla noin 22 prosenttia meidän ikäihmisistämme pääsisi tällaisen nykyisen mitoituksen piiriin, joka olisi joissakin yksiköissä 0,7. Mutta surullinen tosiasia on se, että tämä vallitseva suositus, 0,5, ei ylity edes kaikissa näissä yksiköissä, vaan 5 prosenttia suomalaisista, jotka ovat näissä yksiköissä, jäävät todella vähäisen hoivan ja hoitajien tuen piiriin, ja kyllä minusta tämä on vakava juttu. Nyt täällä halutaan antaa ymmärtää, että 0,7:n alta voisi mennä. Kuinka paljon alta, voiko mennä vielä alta 0,5:nkin, [Puhemies koputtaa] kun sehän on vain suositus. Minusta pitää mennä yli 0,7:n ja hoitoisuus päälle. Kysynkin, mikä vika [Puhemies: Aika!] tässä ajattelussa on.

Toinen varapuhemies Tuula Haatainen

Edustaja Mäkisalo-Ropponen ja sitten ministerit.

Arvoisa puhemies! Edustaja Juvonen puhui erittäin hyvin. Poliittisten irtopisteiden keräily voisi ehkä sellaisessa tilanteessa tuntua oikealta, kun olisi havahtunut tähän tilanteeseen juuri nyt. Olen itse, kuten jo aikaisemmassa puheenvuorossakin kerroin, tehnyt lukuisia ilmoituksia eri tahoille, valvontaviranomaisille, kun olen saanut yhteydenottoja vakavista puutteista vanhustenhuollossa. Muun muassa on ilmoitettu, että säästötoimenpiteinä on vaikka viety vanhuksilta jälkiruuat, koska on katsottu, että niistä saadaan säästöä aikaiseksi. Viriketoiminta on täysin lakkautettu ja on sanottu, että joku saa ottaa viriketoiminnan hoitaakseen. On myöskin peitelty vakavia ongelmia, joita yksiköissä on ollut. Olen itse pyrkinyt omalla toiminnallani tuomaan nämä tietoon myöskin valvontaviranomaisille ja pyrkinyt siihen, että ikään kuin sitäkin kautta tämä todellisuus tulisi julki ja saisimme tähän stopin. Eli nämä asiat eivät todellakaan ole tulleet yllätyksenä tai nyt tässä hetkessä, päinvastoin olen kantanut tästä huolta pitkään. Kyllä tämä on ollut ja on edelleenkin taakkana tuolla hartioilla, enkä usko, että se nyt vielä tähänkään päättyy. Ihan varmasti tästä vielä käymme keskustelua.

Kotihoidon tilanne on aivan oma asiansa erilleen. Siellä myöskin odottaa ja on jo sellaisia epäkohtia, jotka vaativat ratkaisua nopeasti, koska kotihoidossa on niin paljon asiakkaita, jotka eivät sinne kuulu ja jotka kaipaisivat toisenlaista hoivapaikkaa, ja se tilanne kyllä myöskin riistäytyy käsistä.

No, puhutaan sitten muutama sana vielä sote-uudistuksesta, koska sekin on noussut tässä ikään kuin ratkaisuna, että sote-uudistus on nyt sitten jotain sellaista, joka ratkaisee nämä nykyisen järjestelmän ongelmat, joista tämäkin nyt sitten on esimerkkinä. On sanottu, että sote-uudistuksessa valinnanvapaus tuo sen, että sitten voi vain vaihtaa paikkaa, jos palvelu ei jossain paikassa ikään kuin toimi. Puhutaan vähän niin kuin senkaltaisista palveluista kuten vaikka ravintola, että jos tänään saan ravintolassa huonoa palvelua, niin minun on aika helppo huomenna mennä toiseen paikkaan ja olla käyttämättä sitä. Mutta kun tässä ei puhuta senkaltaisesta palvelusta. Nämä ihmiset muuttavat sinne tauluineen, kimpsuineen ja kampsuineen, ja omaiset laittavat ja antavat oman panoksensa siihen, että nämä ihmiset saadaan muutettua sinne yksikköön. Sen jälkeen kestää aikaa, että he totuttautuvat uusiin ihmisiin ympärillään, uuteen kotiin. Ei sieltä niin helposti vain lähdetä pois ja todeta, että ”tänään kun palvelu on huonoa, niin menenpäs johonkin uuteen paikkaan ja sitten ehkä taas vaihdan [Puhemies koputtaa] seuraavaan paikkaan.”

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että tämän keskustelun perusteella minulle on jäänyt täysin epäselväksi se, mitä kokoomus tosiasiassa ajaa. Kaikella kunnioituksella, mutta minä en ymmärtänyt edustaja Zyskowiczin vastauksesta, perusteiden perusteista, yhtään mitään. [Ben Zyskowiczin vastauspuheenvuoropyyntö] Se vastaus oli täydellisen epäselvä sen osalta, mikä se on se malli ja parannus, mitä kokoomus kannattaa.

Kaikki muut puolueet ovat yhteisymmärryksessä edes yhdestä konkreettisesta ratkaisusta, jolla vähimmäismitoitusta nostetaan. Sitä kautta pystytään ohjaamaan lisää resursseja vanhustenhuoltoon, huolehtimaan siitä, että laatu kautta linjan nousee niin yksityisten palveluntuottajien hoitolaitoksissa kuin yhtä lailla julkisella puolella, jossa monet kamppailevat resurssipulan kanssa. Onko siis käymässä niin, että kokoomus taas kerran ainoana puolueena estää tämän konkreettisen parannuksen aikaansaamisen vanhustenhuollossa?

Arvoisa herra puhemies! Se on todellakin niin, että kun laitospaikkoja on vähennetty, niin laitoshoidossa olevien 80 vuotta täyttäneiden osuus on puolittunut vuodesta 2014, eli meillä on todellakin kotihoidossa myös iso ongelma. Sieltä puuttuu hoitavia käsiä, mutta siellä on entistä huonokuntoisempia ihmisiä.

Edustaja Kopra, on tietysti ymmärrettävää, että teidät on laitettu tänne surman suuhun, niin sanotusti, keskustelemaan tästä vanhustenhoitotilanteesta. Ette ole sote-valiokunnan jäsen, ja siinä mielessä nämä asiat ovat hyvin lähellä meitä, jotka taas olemme sote-valiokunnan jäseniä, jotka olemme työskennelleet siellä alalla ja voimme sanoa, että hoitohenkilöstöä pitää olla riittävästi. Ja minä en näe yhtään huonona enkä pahana asiana sitä, että jos me nyt kuulemme tämän, että haamuhoitajat ovat vallanneet Suomen, kasvottomat pääomasijoittajat hakevat vain tuottoa välittämättä siitä, kenenkä kustannuksella sitä tehdään, ihmisiä hoidetaan huonosti, ihmisiä kaltoinkohdellaan, on tapahtunut potilasvahinkoja, ihmisiä kuolee, niin eikö meidän jokaisen kansalaisvelvollisuus ole polkaista jalkaa ja sanoa, että nyt tämä riittää, minä teen lakialoitteen, me teemme lakialoitteen, me ryhdymme vaatimaan kovempia toimia.

Olen itse tehnyt ensimmäisen lakialoitteen tästä asiasta vuonna 2014 eli silloin, kun tulin ensimmäiselle eduskuntakaudelle. Ja aivan kuten edustaja Salonen tuossa kertoi, hän on tehnyt lukuisia erilaisia valtiopäivätoimia, pitänyt puheenvuoroja, kuten myös itse. Niitä on valtava määrä. Niitä on joka asiasta. Enää ei tarvitse yhden yhtä välttämättä tehdä, kun on kaiken käynyt jo läpi ja tiennyt, mikä se vanhustenhoidon tilanne on, koska on sen äänenä täällä. Ja hoitaja ei ikinä unohda sitä, kenen ääni hän on. Hoitajan tehtävänä on aina laittaa laastari ja yrittää auttaa ja lievittää ja parantaa tätä maailmaa, koska se on se vala, minkä me olemme myös vannoneet, kun me valmistuimme.

Ja siinä mielessä minä paheksun itsekin sitä keskustelua, että sanotaan, että täällä kerätään poliittisia irtopisteitä. Niin, tämä on poliittinen maailma, mutta kuten äsken puheenvuorossani sanoin, eduskuntaa vaivaa empatiavaje. Koko Suomea vaivaa empatiavaje. Ja se, että kaikki asiat ovat sitä, millainen pelipaita sinulla on päällä, ja sen varjossa tehdään suuria, mittavia päätöksiä, jos sinulla sattuu olemaan sitten eri puolueen pelipaita päällä. Minä näkisin, että jokainen meistä vanhenee, jokainen tarvitsee jossakin vaiheessa apua. Ja uskokaa tai älkää, elämä on äärettömän lyhyt. Kaikki eivät kaadu saappaat jalassa, vaan tarvitsemme sitä loppuajan hoivaa.

Ja vielä saattohoidosta. Olen siitäkin tehnyt lakialoitteen. Meillä ei ole minkäänlaista lainsäädäntöä saattohoitoon, ja pidän äärettömän tärkeänä — olen kokemusasiantuntija, sieltä se näkemys kumpuaa — että sillä hetkellä, kun on saattohoidon tilanteita, pitää olla ylimääräistä henkilöstöä, pitää olla sijaishenkilöstöpoolia, niin kuin meillä hoitoalalla sanotaan, auttamassa silloin. Me olemme ihmisten asialla huolimatta siitä, mikä pelipaita on päällä.

Arvoisa puhemies! Kyllä vielä pitää kysyä: Mistä syntyy se epäluottamus teille, että te ette voi uskoa sanaani? Mikä sen epäluottamuksen on aiheuttanut? Jos täällä teille sanon ja kerron, että kyllä, meidän vaaliohjelmassamme puhutaan riittävästä henkilöstöstä ja se tarkoittaa meille sitä, että me saamme 0,7:n hoitajamitoituksen lakiin, miksi te ette voi luottaa sanaani? Eikö olisi rehellisempää todeta myöskin esimerkiksi vaikka kokoomuksen osalta, että me emme tosiasiallisesti tiedä, mitä te ajatte. En viittaa teidän vaaliohjelmiinne vaan ihan pelkästään tämän päivän keskusteluun. Rehellistä olisi sanoa vaikka, että me emme kannata 0,7:ää ja katsomme, että riittävä mitoitus on vaikka 0,4 tai 0,5. Minusta se olisi luotettavaa, rehellistä puhetta, ja sellaista puhetta toivon, aitoa keskustelua täällä. En syyttelyä, jossa on jonkunnäköinen ketunhäntä kainalossa.

Vielä nostaisin sote-uudistuksesta esille — kun jäi vähän kesken — sen, että kyllä voisi ajatella niin, että valinnanvapauden myötä olisi ikään kuin helppoa vaihtaa sitä paikkaa sitten sellaisissa tilanteissa, kun ei olla tyytyväisiä paikan hoivaan, mutta yritin kertoa — ja vähän jäi kesken se, mitä yritin kertoa — että henkinen kynnys vaihtaa asuinpaikkaa on valtavan korkea. Se ei ole samanlainen kynnys kuin vaikka vaihtaa ravintolaa, kun saa siellä huonoa palvelua. Ihminen on tullut ehkä pitkän kotona-asumisjakson jälkeen, on voitu odottaa pitkään, että sieltä kodista edes päästään ympärivuorokautiseen hoivaan, ja se on omaisillekin ollut suuri helpotus, että nyt vihdoin se paikka on saatu, ja on todella korkea kynnys siinä kohtaa sanoa, että nyt lähdetäänkin vaihtamaan paikkaa. Usein nämä vanhukset, jotka joutuvat pois kodistaan vieraaseen ympäristöön, reagoivat monin tavoin. Heillä on monenlaista oireilua siellä, ja taas uusi siirtymä voisi olla heille heidän hyvinvointiaan vahingoittava asia. Se on siis valtavan korkea kynnys vaihtaa sitä palvelua. Siksi on väärin antaa tällaisia helppoja lupauksia siitä, että no sitten voi vaihtaa paikkaa. Se ei muuten ole. Siitä huolimatta, että olisi mahdollista sen paikan vaihtaminen, kynnys on korkea. Kodin vaihtamisessa kynnys on aina korkea. Siksi meidän pitää huolehtia siitä, että nämä yksiköt ovat sellaisia, että niissä laatu on kohdallaan ja asiat ovat kunnossa, jotta ihmisen ei tarvitse vaihtaa sitten kun hän vihdoin ja viimein sinne yksikköön pääsee.

Arvoisa puhemies! Haluan ensinnäkin kiittää sekä edustaja Juvosta että edustaja Salosta asiantuntevista puheenvuoroista ja myös siitä työstä, mitä he ovat kyllä tehneet ja tekevät päivittäin sen eteen, että vanhustenhoidon tilanne paranisi.

Me olemme käyneet tänään tosi tärkeän keskustelun, ja todella toivon, että tämä keskustelu johtaa siihen, että me vihdoin pääsemme myös sanoista tekoihin. Katselin tuossa nyt kun vaalit lähestyvät, edellisten vaalien omaa esitettäni, kun mietin, mitä tällä kertaa nostan siihen, ja sinnekin olin nostanut sen, että riittävät resurssit vanhustenhoitoon, niin kotipalveluun, laitoshoitoon kuin muihin palveluihin. Tämä on asia, mistä me olemme puhuneet pitkään. Tämä on asia, mistä me kaikki tiedämme, että sinne tarvitaan lisää resursseja. Meidän vanhukset valitettavasti eivät tänä päivänä saa riittävää hoitoa, ainakaan eivät kaikkialla. Siinä on paljon puutteita. Sen takia tämä keskustelu on ollut niin tärkeä, ja sen takia toivon, että tämä keskustelu muuttuu teoiksi. Nyt vaalit tulevat. Seuraavan hallituksen viimeistään tulee korjata tämä tilanne, jos tämä hallitus ei siihen ehdi.

Olen ilahtunut siitä, että tässä salissa on kuitenkin aika suuri yhteisymmärrys siitä, että vanhustenhoidon asiat täytyy saada kuntoon, ja meillä on yhteinen näkemys siitä, että se vaatii lisää resursseja, ja koen, että tässä on tänään aika laajasti jaettu arvot myös siitä, että tämä on se paikka, mihin niitä resursseja pitää laittaa. En voi kuin toivoa, että tämä kantaa myös vaalien yli siihen, kun pitää tehdä niitä konkreettisia päätöksiä. Kyllä se niin on, että hoitajamitoitus on yksi semmoinen selkeä perälauta, joka sinne lakiin tarvittaisiin, jotta me voimme varmistaa sen, että sitä hoitohenkilökuntaa on riittävästi ja hoitajilla on aikaa vanhuksille.

Tosiaan toivon, että kaikki muistelevat tämän päivän keskustelua sitten siinä vaiheessa kun niitä päätöksiä pitää tehdä ja niitä rahoja jakaa.