Suullinen kysymys  lasten,  nuorten ja perheiden  palveluista  (Eeva-Johanna  Eloranta sd) | Suullinen kysymys keinoista torjua ilmastonmuutosta (Ville Vähämäki ps) | Suullinen kysymys raiskauksen määritelmän muuttamisesta (Krista Mikkonen vihr) | Suullinen kysymys  mielenosoitusten  ennakkoilmoitusajan  pidentämisestä (Silvia Modig vas) | Suullinen kysymys työhyvinvoinnin parantamisesta (Eva Biaudet r) | Suullinen kysymys  Suomen ja Britannian  kauppasuhteiden  järjestämisestä  (Sari Essayah kd) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Kysymykseni koskee suomalaisten nuorten hyvinvointia.

Jokainen lapsi ja nuori tarvitsee kunnolliset elämän eväät aikuiseksi kasvua varten. Aina nämä elämän eväät eivät jakaudu tasaisesti.

Tällä viikolla saimme lukea THL:n mittavasta tutkimuksesta, joka käsittelee nyt parikymppisten, vuonna 97 syntyneiden nuorten hyvinvointia. Se on vastaavanlainen selvitys kuin mikä tehtiin kymmenen vuotta sitten vuonna 87 syntyneistä lamalapsista.

On hätkähdyttävää, että tämän päivän kaksikymppisillä on enemmän mielenterveysongelmia kuin lama-ajan lapsilla. Samaan aikaan huostaanotot ovat lähes kaksinkertaistuneet. Tämän tuloksen pitäisi pysäyttää meidät päättäjät.

Ministeri Saarikko, te vastaatte perheministerinä perheiden hyvinvointiin liittyvistä asioista. Miten te arvioitte tämän uuden tiedon valossa tehtyjä lapsiin ja nuoriin kohdistuneita säästöjä? Antaako tämä syytä arvioida uudelleen esimerkiksi varhaiskasvatuksen säästöjä, ryhmäkokojen kasvattamista ja päivähoito-oikeuden rajausta?

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että meillä kaikilla on yhdessä, nyt tuleviin vaaleihin valmistautuessamme ja täällä päätöksiä tehdessämme, käytettävissä kaikki paras ja mahdollinen tieto hyvinvoinnista ja myös suomalaisten odotuksista yhteisten varojen käyttöön liittyen.

Tämä tutkimus, johon edustaja viittaa, on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ansiokas koonti yhden ikäluokan ja samalla yhden sukupolven tarinasta Suomessa. Maalaatte kysymyksessänne kuvan suomalaisten nuorten, nuorten aikuisten, ikäluokasta aika surulliseksi ja tummien pilvien täyttämäksi.

Aloitetaan siitä positiivisesta puolesta, kun arvelen, että aiheesta saamme — onneksi — yhdessä puhua pidempään. Tuon tutkimuksen nojalla valtaosalla suomalaisista nuorista ja nuorista aikuisista menee hyvin. Tästä voimme iloita yhdessä. Samalla kuitenkin tämä toteuttaa samantyyppistä tilannearviota kuin pitkällä aikavälillä monet muutkin terveyteen ja hyvinvointiin keskittyvät tutkimukset. [Puhemies koputtaa] Pahoinvointi kasaantuu vaikealla tavalla pienelle joukolle ihmisiä, ja näitä meidän on autettava.

Puhemies Paula Risikko

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää tästä aiheesta vielä lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan nousemalla seisomaan ja painamalla V-painiketta.

Arvoisa puhemies! Hallitus on koonnut lasten ja perheiden sosiaali- ja terveyspalveluita perhekeskuksiin, ja se on hyvä asia, kiitokset siitä. Kyse on kuitenkin vain viidesosasta lasten ja lapsiperheiden kaikkia palveluita. Kokonaisuudesta puuttuvat kaikkia lapsia ja nuoria koskettavat koulutus- ja vapaa-ajan palvelut.

SDP haluaa koota kaikki lasten ja perheiden palvelut yhteen niin, että ne tukevat perheitä aina raskauden alusta

siihen asti, kunnes lapsi ja nuori on varttunut itse ottamaan vastuuta tulevaisuudestaan. Neuvolat ja varhaiskasvatus, koulut, oppilashuolto, nuorisotyö ja harrastukset muodostavat SDP:n mallissa yhden kokonaisuuden.

Tällaiset oppimis- ja hyvinvointikeskukset tavoittaisivat luontevasti jokaisen lapsen ja nuoren ja perheen arjen luonnollisissa kehitysympäristöissä tukien oikea-aikaisesti heidän kasvuaan ja kehitystään.

Arvoisa ministeri Saarikko, voisitteko kerätä kaikki lasten, nuorten ja perheiden palvelut laajasti yhteen niin, että ne muodostaisivat todellisen ja oikeasti vaikuttavan tukiverkon ihan jokaiselle suomalaiselle perheelle, lapselle ja nuorelle, vähän niin kuin Islannin mallin tapaan?

Puhemies Paula Risikko

Ja onko Grahn-Laasonen tällä kertaa, vai miten toivotte? Ei ole väliä, kumpi vastaa.

Arvoisa puhemies! Kiitos ensinnäkin siitä, että lapset ja perheet ovat tänään kyselytunnin pääaiheena. Minä uskon, että varmasti ne tutkimustulokset, joita ollaan saatu lasten ja perheiden pahoinvoinnin kasautumisesta, pysäyttävät ja huolestuttavat meitä kaikkia, vaikka samaan aikaan tässä tutkimuksessa piirtyi myöskin se valoisa puoli, joka on se, että Suomi on erittäin monella tavalla hyvä maa, yksi maailman parhaista maista lapsille ja perheille.

Näkökulma palvelujen kehittämisessä tulevaisuudessa pitäisi kääntää järjestelmäkeskeisyydestä ensisijaisesti lapsi- ja perhelähtöisiin palveluihin. Se on ollut ajatus, joka on ollut taustalla myöskin lapsi- ja perhepolitiikan palveluiden muutosohjelmassa, jota tällä hallituskaudella on tehty, ja tiivistäen voi sanoa, että on tehty ennennäkemättömällä tavalla yhteistyötä sivistys- ja sote-palveluiden välillä.

Eli lasten ja perheiden näkökulma keskiöön, ja rakennetaan lapsi- ja perhelähtöisiä palveluita, joissa voidaan tuoda yhteen lapsiperheiden kannalta tärkeitä ja kriittisiä palveluja, esimerkiksi kehittää neuvoloiden ja päiväkotien yhteistyötä, koulujen ja sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistyötä, ja sitä kautta tunnistaa varhain ja riittävän ajoissa tuen tarve ja kohdentaa lapsiperheille apua silloin, kun sitä kaikkein kipeimmin tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Minusta tutkimuksen huutomerkki oli perheet. Perheet nousivat merkittävään rooliin lasten hyvinvoinnissa, eivät niinkään yksilöt. Erityisesti kaikille lapsille pitäisi pystyä tarjoamaan paremmat mahdollisuudet vanhempien elämästä ja tilanteesta huolimatta. Hallitus on poistanut lapsilta mahdollisuuden varhaiskasvatukseen juuri vanhempien työtilanteen vuoksi. [Oikealta: Ei ole! — Ben Zyskowicz: Ei pidä paikkaansa! — Oikealta: Puhukaa totta!] Nurinkurista, eikö?

Myös sote-uudistuksessa on meitä varoitettu neuvolapalveluiden pilkkomisesta. Kaikki tehty työ esimerkiksi perhekeskusten saamiseksi ympäri Suomen valuu hukkaan. Perhekeskukset rakentuvat neuvoloiden ympärille. Jos perheyksiköt hajoavat, kun valitaan terveyspalveluita tai vaihdetaan neuvolapalveluiden tuottajaa, nämä tavoitteet, joita olette myös itse, hallitus, asettaneet, eivät toteudu.

Arvoisa ministeri Saarikko, eikö nyt olisi syytä huomioida nämä tutkimuksen tulokset ja turvata neuvolapalvelut paremmin lailla?

Arvoisa puhemies! Minusta tämä aihe on kyllin vakava ja vaativa, että voisimme yrittää keskustella faktoilla. Edustaja Salonen, me emme ole poistaneet varhaiskasvatusoikeutta keneltäkään. [Hälinää] On kohtuullista, että voitte moittia meitä valinnoista ja päätöksistä, mutta kerrotaan niistä niin kuin asiat ovat tapahtuneet. Joka ikinen suomalainen lapsi vanhemmistaan riippumatta on oikeutettu 20 tuntiin varhaiskasvatusta viikossa.

Arvoisa puhemies! Sitten kysymyksenne toiseen osioon, jossa maalaatte niin ikään hyvin synkkää kuvaa suomalaisista neuvolapalveluista, joiden puolustajia varmasti tämä sali on täynnä: Neuvolan ei tarvitse olla muuttumaton, sitäkin palvelua on syytä kehittää. Olen iloinnut esimerkiksi hankkeista, jotka liittyvät siihen, että sekin palvelu tukisi tämän päivän vanhemmuutta yhä enemmän sähköisin ja digitaalisin menetelmin. Mitä tulee neuvoloiden palvelutuottajapohjaan, niin lainsäädännössä yksiselitteisesti neuvolat ovat maakuntien omassa harkinnassa, mikäli sen johonkin palvelun osaan haluttaisiin tarjota palvelusetelillä [Puhemies koputtaa] toteutettavaa osuutta. Neuvoloiden ydin hyvin suurella todennäköisyydellä kaikkialla [Puhemies: Aika!] säilyy julkisen palveluntuotannon osana.

Arvoisa puhemies! Ei nyt pitäisi yrittää puhua mustaa valkoiseksi. [Oikealta: Valkoista mustaksi!] Me kaikki tiedämme hyvin, että hallitus on rajannut lasten varhaiskasvatusoikeutta perustuen vanhempien asemaan. Kaikilla lapsilla ei ole tasa-arvoista mahdollisuutta enää kaikkialla Suomessa täysiaikaiseen varhaiskasvatukseen, ja tämä on fakta.

Ja se, mikä tässä nyt on, arvoisa puhemies, tämä itse asia: On totta, niin kuin ministeri sanoi, että täällä on paljon nuoria, joilla menee hyvin, mutta Suomen menestys perustuu siihen, että täällä kenestä tahansa on voinut tulla mitä tahansa. Ja tämän tutkimuksen tärkeä viesti on se, että kun me aikaisempi sukupolvi uskoimme, että lama selittää sen, että syrjäytymistä tapahtuu, niin nyt tämän tutkimuksen mukaan niillä nuorilla, jotka ovat syntyneet laman jälkeen, matala koulutus, pitkittynyt köyhyys, mielenterveysongelmat näyttävät muodostavan esteen, joka vaikuttaa pitkälle koko elämään. Ja tätä taustaa vasten nyt varhaiskasvatusoikeuden rajautuminen [Puhemies: Kysymys!] kohdistuu juuri näihin, joten voisitteko arvioida uudelleen tätä hallituksen päätöstä nyt, kun tämä tutkimus on tullut ja toivottavasti herättää kaikki päättäjät?

Arvoisa puhemies! Jotta ei synny väärää käsitystä, niin jokaisella suomalaisella lapsella on oikeus vähintään 20 tuntiin pedagogista, laadukasta varhaiskasvatusta ja sen yli tarpeen mukaan, jos vanhemmat ovat töissä [Timo Harakka: Miten oli ennen?] tai on muu syy, joka esimerkiksi voi olla joissain tapauksissa lapsen etu. Ja uusi varhaiskasvatuslaki on hyväksytty tässä salissa laajalla enemmistöllä: SDP äänesti sitä vastaan, mitä ihmettelen, ottaen huomioon, että uusi varhaiskasvatuslaki vahvistaa entisestään lapsen oikeutta.

Se, mikä kaikissa näissä tutkimuksissa, joita on julkaistu ihan viime aikoina, on yhteistä, on se, että ne alleviivaavat ennalta ehkäisevän ja varhaisen tuen merkitystä. Ja siitä syystä tämän hallituksen aikana on panostettu varhaiskasvatuksen osallistumisasteeseen, [Puhemies koputtaa] jotta yhä useampi lapsi tulisi varhaiskasvatuksen piiriin, pääsisi varhaiskasvatuksen piiriin. Ja iloksi voin kertoa, että tämän hallituksen työn tuloksena varhaiskasvatuksen osallistumisaste on noussut.

Arvoisa puhemies! Me puhumme nyt kansakunnan ydinkysymyksestä. On aivan oikein, niin kuin ministeri Saarikkokin totesi, että meillä lapsista suurin osa, lähes 80 prosenttia, voi hyvin ja itse asiassa koko ajan paremmin ja paremmin. Muistan keskustelleeni jo kymmenisen vuotta sitten professori Matti Rimpelän kanssa, ja Rimpelä jo silloin totesi tilanteen suunnilleen tämänkaltaiseksi. Ja nyt on ydinkysymys se, että tämä kehitys on menossa vakavasti huonoon suuntaan. Meillä ikäluokasta aivan liian suuri osa jää nyt heikoille eväille menestyäkseen koko ajan vaativammassa työelämässä ja elämässä ylipäätään.

Tuossa tutkimuksessa toivotaan tällaisia parannuksia: kouluterveydenhuollon vahvistamista, palvelujärjestelmälle herkkyyttä ja oikea-aikaisuutta. [Puhemies: Kysymys!] Mitä te oikeasti nyt aiotte tehdä, jotta tilanne parantuisi?

Arvoisa puhemies! Kiitos tärkeästä kysymyksestä. Mitä aiomme tehdä ja olemme tehneet: Täällä aiemmin jo viitattiin perhekeskuksiin. Toisin kuin ehkä kysymyksissä aiemmin annettiin ymmärtää, niiden ydin — koko tämän lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman ydin — on lapsen ja perheen elämän katsominen kokonaisuutena. Lapsi on oppija, lapsi on päiväkodissa leikkijä. Lapsi on vanhempiensa lapsi, mutta hän on myös ehkä terveyspalveluiden tarvitsija. Ja oleellista on — ja tämän tutkimuksenkin äärellä havahduin sellaiseen ajatukseen — että kyllä Suomessa on upea palvelujärjestelmä. Täällä on kukin hallitus vuorollaan halunnut tehdä parannuksia, muutoksia, katsonut lapsen etua. Mutta ehkä ongelman ydin on se, että meidän palvelut eivät katso samaan suuntaan, aina samaa lasta ja nuorta ja perhettä, ja toimivat siiloissa, omissa putkissaan, ammattilaiset liian yksin. Ja on ehkä vähän vaikea hahmottaa ja selittää, mitä konkreettista muutosta on tapahtunut. Voisin luetella perhekeskusten määrän, laajan koulutusohjelman lastensuojeluammattilaisille, mutta kyllä tämän muutoksen ydin on siinä, että ammattilaiset aidosti tekevät yhteistyötä ja tietävät toinen toisistaan, mitä kukin perheen ja lapsen ympärillä tekee.

Arvoisa puhemies! Vien kysymyksen lapsiin, jotka ovat jo vähän isompia, varhaisteini-ikäisiä ja teini-ikäisiä, mutta meidän kaikkien vastuulla. Meidän suurin työn murros koskee juuri näitä noin 15-vuotiaita. Viimeisen 30 vuoden aikana meiltä ovat hävinneet työpaikat, joihin pelkän peruskoulun varassa saattoi päästä. Mutta me emme ole vielä uudistaneet meidän koulutustarjontaamme ja -järjestelmäämme sen mukaisesti, vaan edelleen me hyväksymme sen, että 15-vuotias voi valita ikään kuin jättää opintiensä siihen. Ja vaikka me kuinka olisimme lapsi- tai perhekeskeisiä, niin meillä ei ole ikään kuin välineitä tähän puuttua, ei koulutuksen järjestäjillä eikä vanhemmilla. Tähänhän ratkaisu, joita meillä ovat useat tutkijat, talouspolitiikan arviointineuvosto, monet säätiöiden edustajat esittäneet, ensin varovasti ja sitten koko ajan ponnekkaammin, on ollut oppivelvollisuuden laajentaminen toiselle asteelle. Kysyisin nyt ministeriltä: miten tätä tämän tutkimuksen valossa arvioitte, kun tosiaan ei ole enää kysymys laman lapsista vaan myös nousukauden lapsista, jotka tuntuvat jäävän saman ongelmatiikan käsiin?

Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoitteena on se, että jokainen nuori suorittaisi vähintäänkin toisen asteen tutkinnon ja pääsisi sitä kautta elämässä eteenpäin. En ole vakuuttunut siitä, että pakko on tässä ensisijainen tai paras. [Jukka Gustafsson: Oikeudesta on kysymys!] Kun katsotaan tutkimustietoa, niin sen valossa kaikki tutkimukset viittaavat siihen, että on puututtava ongelmiin varhaisemmassa vaiheessa ennaltaehkäisevästi. Ja sen takia ensisijaista mielestäni olisi vahvistaa varhaiskasvatusta, niin kuin hallitus on tehnytkin.

Uusi varhaiskasvatuslaki: Nyt on käynnistynyt 5-vuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilu, ja tällä viikolla kerroimme, että pääsemme laajentamaan sitä niin, että yhä useampi lapsi pääsee maksuttoman varhaiskasvatuksen piiriin ensi vuonna, mikä on hyvä uutinen. Samoin varhaiskasvatukseen on tulossa uudenlainen tasa-arvorahoitus, josta on hyviä kokemuksia peruskoulun puolella, ja peruskoulun puolella tämä tasa-arvorahoitus on kaksinkertaistettu.

Samoin tarvitaan panostuksia ihan sinne peruskoulun työhön, jotta varmistetaan, että jokainen lapsi saa vahvat perustiedot ja -taidot, [Puhemies koputtaa] jotka kantavat toisen asteen opinnoissa. Ja ammatillisen koulutuksen [Puhemies: Aika!] uudistusta meidän täytyy pystyä viemään läpi niin, että se vahvistaa [Puhemies koputtaa] jokaisen mahdollisuutta yksilölliseen tukeen.

Puhemies Paula Risikko

Yritetään pysyä minuutissa.

Arvoisa puhemies! Tutkimuksissa kävi ilmi, että jopa kolmannes kouluikäisistä kärsii masennuksesta. Se on todella hätkähdyttävä tieto.

Nostan esiin koulukiusaamisen. Se on syy syrjäytymiseen, yksi syistä. Perussuomalaiset ovat esittäneet koulurauha-asiamiehen viran perustamista kuntiin, pieniin kuntiin yhteistä. Tämä koulurauha-asiamies opettajien ja rehtorien lisäksi käsittelisi näitä tapauksia myös ulkopuolisena.

Facebookissa tein yhden tällaisen kokeen viime tammikuussa. Laitoin sinne oman puhelinnumeroni ja pyysin ilmoittamaan, jos on kokemuksia koulukiusaamisesta. Facebook suunnilleen räjähti käteeni. Nimittäin satoja vastauksia tuli — tämä on suuri ongelma.

Kysynkin ministeri Grahn-Laasoselta: miten suhtaudutte tähän perussuomalaisten ehdotukseen koulurauha-asiamiehestä?

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä siitä, että koulukiusaaminen on yksi kipeimmistä ongelmista. Edelleen huolimatta kaikesta siitä hyvästä työstä, mitä on tehty vuosien varrella tutkimuspohjaisesti — kouluissa kehitetty koulukiusaamisen ehkäisymalleja — kiusaamista esiintyy. Siihen pitäisi pystyä meidän vaikuttamaan, ja minä ajattelen itse niin, että kiusaamisen ehkäiseminen on aivan jokaisen aikuisen vastuulla, joka siihen törmää. Se on siis kouluyhteisössä näin, myös vanhemmilla ja myöskin ihan niin kuin jokaisen puuttumisen velvoite esimerkiksi koulumatkoilla. Kiusaaminenhan saa koko ajan uusia muotoja myöskin sosiaalisessa mediassa ja niin edelleen, ja aikuisten vastuu korostuu tällöin myöskin kodeissa.

Tämä ehdotus on sinällään tutkimisen arvoinen, ja voidaan palata siihen, mutta se, mistä haluaisin kertoa teille, on se, että uusi näkökulma tutkimuspohjaisesti liittyy juuri näihin varhaisiin vuosiin myöskin koulukiusaamisen ehkäisyssä. Uudessa varhaiskasvatuslaissa on ensimmäistä kertaa nyt [Puhemies koputtaa] mainittuna se, että koulukiusaamista ehkäistään jo päiväkodeissa, eli se on aikuisten velvollisuus.

Puhemies Paula Risikko

Pysytään minuutissa.

Arvoisa rouva puhemies! Laadukas varhaiskasvatus on tutkitusti hyvin tehokas tapa parantaa lasten mahdollisuuksia pärjätä koulussa ja ehkäistä syrjäytymistä, ja siksi vihreiden näkemys on se, että hallituksen lakkauttama kaikkien lasten tasavertainen oikeus osallistua varhaiskasvatukseen tulisi palauttaa. Samoin olemme sitä mieltä, että ryhmäkokoja tulisi pienentää. Hallituksen suunta tässä on ollut väärä.

Suomalainen peruskoulu tunnetusti pärjää kansainvälisissä vertailuissa sen vuoksi, että meillä on hyvin koulutetut opettajat, mutta myös siksi, että meillä on laadukas oppilaanohjaus ja oppilashuolto, joissa pidetään huolta oppilaasta kokonaisuutena. Suomen Psykologiliitto on esittänyt pitkään, että varhaiskasvatukseen otettaisiin vastaavanlainen psykologipalvelu kuin on nyt oppilashuollossa peruskouluissa, ja olisin kiinnostunut kuulemaan, mitä mieltä ministeri Saarikko on tästä ehdotuksesta. Mielestäni se olisi hyvä tapa, hyvä keino, ennaltaehkäistä [Puhemies koputtaa] mielenterveyden ongelmien syntymistä.

Arvoisa puhemies! Tämä kysymys lähti liikkeelle tästä THL:n tutkimuksesta, joka nosti esiin mielenterveyspalveluiden kasvaneen tarpeen. Olen miettinyt sitä erityisen paljon. Minä yritän nähdä siinä myös sen positiivisen puolen, että ehkä tutkimuksen kohteena on nyt ikäluokka, jolle on entistä avoimempaa ja oikeutetumpaa puhua ääneen ja hakea apua mielen syvimpien salojen ahdistukseen tai muihin mielenterveyden ongelmiin, ja se on lähtökohtaisesti hyvä asia. Se, että mielenterveyden palveluiden käyttö on kasvanut, ei automaattisesti välttämättä tarkoita epäonnistumista. Me emme pysty osoittamaan minun tiedossani olevan tutkimuksen valossa selkeästi lisääntyneitä mielenterveyden ongelmia vaan myös aidosti enemmän niiden tunnistamista ja näiden asioiden palveluiden piiriin päätymistä.

Toki sinänsä luku on myöskin huolestuttava, ja varhaisten vuosien tuki ei liity pelkästään psykologipalveluihin vaan vanhemmuuden tukeen. Olen siksi hyvin iloinen, [Puhemies koputtaa] että eduskunnan vahvasti rahoittama Itla esimerkiksi tulee tutkimuksessaan keskittymään vanhemmuuden tukeen lapsen erilaisten elämäntilanteiden äärellä, ja se on yksi vastaus myös mielenterveyskysymysten hoitoon.

Puhemies Paula Risikko

Ja vielä yksi lisäkysymys, edustaja Andersson.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointivaltion lupaus on ollut se, että vaikka tulee köyhistä tai vaikeista perheolosuhteista, pystytään koulutuksella ja julkisilla palveluilla tasaamaan ihmisten taustoista johtuvia eroja ja myöskin antamaan kaikille tasa-arvoisia mahdollisuuksia rakentaa itselleen hyvä elämä.

Kaikista huolestuttavin tulos näistä tutkimuksista on juuri se, että juuri tässä tärkeimmässä tehtävässään suomalainen hyvinvointivaltio on epäonnistunut. Eli me emme ole pystyneet katkaisemaan perheiden köyhyyden kierrettä, vaan toimeentulotukea tarvitsevien perheiden osuus oli pysynyt lähestulkoon samalla tasolla tämän kymmenen vuoden aikajänteen aikana.

Kyse ei ole siitä, etteikö tiedettäisi, mitä pitäisi tehdä — pitäisi panostaa ennaltaehkäiseviin palveluihin ja varhaiseen tukeen — ja juuri siksi herää ihmetys, miksi hallitus ei ole valmis myöntämään niitä virheitä, mitä vaalikauden alussa tehtiin varhaiskasvatuksen osalta, ja korjaamaan niitä. Esimerkiksi tämä tasa-arvorahoitus osoitetaan [Puhemies: Aika!] muun muassa ryhmäkokojen pienentämiseen eli hallituksen itse luoman ongelman korjaamiseen.

Arvoisa puhemies! Uskon, että salissa vallitsee laaja yhteinen näkemys tästä arvopohjasta, että turvataan tasa-arvoisia mahdollisuuksia jokaiselle lapselle ihan kotitaustasta riippumatta, ja tähän tähtääviä toimenpiteitä tämä hallitus on tehnyt lukuisia. Yksi niistä on peruskoulun tasa-arvorahoituksen kaksinkertaistaminen ja sen instrumentin tuominen myöskin päiväkoteihin ja varhaiskasvatukseen. Toinen on näkökulman kääntäminen varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostamiseen ja uusi varhaiskasvatuslaki, joka vahvistaa varhaiskasvatuksen laatua ja lapsen edun ensisijaisuutta. Samoin kuin sitten palvelujärjestelmässä tehtävä muutos, jossa lisätään ammattilaisten välistä yhteistyötä ja rakennetaan lapsilähtöisempiä, perhelähtöisempiä palveluja. Tosiasia on se, että lapset tulevat tänä päivänä moninaisista taustoista, ja meidän pitää pystyä löytämään keinoja, miten autetaan täsmällisemmin niitä perheitä, joissa apua tarvitaan kaikkein kipeimmin.

Puhemies! Ilmastonmuutos on vakava asia, se on aikamme vakavimpia kysymyksiä. Sen takia puheenjohtajamme Jussi Halla-aho on ehdottanut kansainvälistä ilmastotullia. Ja minkä takia? Sen takia, että suomalaista työmiestä tai eläkeläistä ei saa enää laittaa maksamaan näitä ilmastokysymyksiä, asumisen ja liikkumisen kustannuksia ei saa enää nostaa, ja sen takia, että nämä saastuttajamaat täytyy saada vastuuseen ja ne täytyy laittaa maksamaan. Tällainen maakohtainen ilmastotulli voitaisiin ottaa käyttöön ensiksi hyvin pienenä ja sen jälkeen nostaa sitä vuosittain, jotta saadaan ohjausvaikutuksia. Niitä on kahdenlaisia: Ensinnäkin hankinnat ohjautuvat maihin, jotka saastuttavat vähän, koska niitten tuotteet ovat edullisia. Toisaalta nämä kaikki maat joutuvat laskemaan hiilidioksidipäästöjään.

Mutta mikä on hallituksen kanta tähän ehdottamaamme ilmastotulliin? Tuossa eilen valmistui tulevaisuusvaliokunnan lausunto, jossa ehdotetaan, että EU-tasolla selvitetään ilmastotullien mahdollisuutta, jotta päästään kestävään maailmantalouteen. Mutta mikä on hallituksen kanta?

Arvoisa puhemies! Tärkeä aihe, kiitos siitä. Ilmastonmuutoksen eteneminen on paljon nopeampaa kuin on ajateltu, ja meiltä kaikilta yhdessä vaaditaan enemmän ja nopeammin. On hyvä, että mietitään erilaisia malleja, millä ilmastokysymykseen, saastuttamiseen päästään kiinni järkevällä ja oikeudenmukaisella tavalla.

Mutta mitä tulee tähän esitykseen, kun sitä tässä pohdin, niin tullikysymykset kuuluvat Euroopan unionille, ja meidän täytyy ratkoa niitä siellä yhdessä.

Minusta se varsinainen pihvi ja pointti on se, että hiilelle pitää asettaa hinta: globaali hiilen hinnoittelu, joka silloin rankaisee saastuttajaa. Ja tämä on se, minkä eteen hallitus on toiminut ja myöskin itse olen toiminut, Maailmanpankin, IMF:n puitteissa, valtiovarainministereiden kokouksissa, eli ajanut hiilen globaalia hinnoittelua. Rangaistaan siis saastuttajaa, ja sitä kautta saataisiin ohjautumaan vähäpäästöiseen toimintaan maapallolla, ja sitä kautta saataisiin oikeasti vaikuttavia, globaaleja ilmastotoimia aikaan.

Mutta on tärkeää, että erilaisia vaihtoehtoja mietitään, ja kiitos siitä.

Puhemies Paula Risikko

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat tästä aiheesta esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Puhemies! Globaali hiilen hinta on hyvä idea. Mutta toisena asiana sitten täytyy ottaa huomioon se, että toisaalta meidän täytyy myöskin kasvattaa sitä omaa hiilinielua. Metsää on tohdittava uudistaa. Sitä täytyy ostaa. Sitä täytyy hakata, kasvattaa ja hoitaa. Ja oikea puulaji siellä hyvin hoidetussa metsässä lisää hiilinielua.

Meidän metsien vuosikasvu on 110 miljoonaa kuutiota vuosittain, ja me voisimme hakata vielä 20 miljoonaa kuutiota enemmän vuosittain. Nyt kun kuitupuun hinta on päälle 20 ja tukkipuun liki 70, sitä puuta pitää saada meidän teollisuudelle. Sitä täytyy saada liikkeelle. Meidän täytyy saada metsät kuntoon, ihmiset sinne luontoon, metsiin hoitamaan niitä, hiilinielu kasvuun.

Sitten täytyy ottaa huomioon se, että meidän metsä on myöskin monien uusien innovaatioitten lähde, vaikkapa nanosellu, vaatekuidut, puupohjaiset kuidut.

Haluaisin kysyä: mikä on hallituksen kanta hiilinielujen kasvattamiseen täällä Suomessa metsän hyvän hoidon kautta? [Ilkka Kanerva: Eikä vain Suomessa!]

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen kanta on yksiselitteinen. Me haluamme turvata metsien hiilinielun kehittymisen ja kasvun niin kuin on jo tapahtunut pitkään. Me olemme pystyneet 60 vuodessa kaksinkertaistamaan meidän metsiemme kasvun, joka on samalla kaksinkertaistanut myöskin hiilensidontakyvyn.

Samalla me haluamme myöskin korvata uusiutuvilla luonnonvaroilla, kestävästi tuotettuna tietenkin, uusiutumattomien luonnonvarojen elikkä maasta kaivettujen luonnonvarojen käytön. Uusien tuotteiden osalta olen täysin samaa mieltä kysyjän kanssa. Niitä kaivataan, niitä tarvitaan, ja niitä meidän tutkimus ja tuotekehitys on tuottanut. Niitä on teollisuudella koko ajan uusia piirustuspöydällä.

Me voimme ja meidän pitää olla ja me haluamme ja hallitus haluaa, että Suomi on johtava metsämaa maailmassa. Meidän tietotaidollemme on kysyntää, ja totta kai me samalla pidämme omat metsämme kasvukuntoisina, monimuotoisina ja myöskin kestävällä tavalla käytettyinä.

Arvoisa puhemies! Meidän pitää tehdä ilmastotekoja. Suomen kilpailukyvyn parantaminen tukee teollisuuden pysymistä Suomessa, ja se on ilmastoteko. Asutuskeskusten ulkopuolella auton käyttö on käytännössä välttämätöntä niin työ-, asiointi- kuin koulumatkoihinkin. Lisäksi harvaanasutussa Suomessa polttoaineen hinnalla on suuri merkitys kuljetuskustannuksiin ja sitä kautta tuotteiden hintoihin sekä viennin osalta maamme kilpailukykyyn.

Perussuomalaiset vaatii, että energiaveroja alennetaan, koska tämä on selvä ilmastoteko, koska silloin Suomen kilpailukyky parantuu. Onko hallitus valmis parantamaan Suomen kilpailukykyä, pitämään teollisuuden Suomessa ja mahdollistamaan sen, että maaseudullakin voi asua?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin energiaverot ovat hyvin tärkeitä meidän hyvinvointiyhteiskuntamme palveluiden ylläpitämiseksi, mutta myös tässä tapauksessa haluaisin korostaa sitä, että veroilla on valtava ohjaava merkitys. Meidän täytyy enemmän ja enemmän ilmasto- ja ympäristöhaittaperusteisesti suunnata verotaakkaa, verotusta suunnata niin, että se ohjaa esimerkiksi teollisuutta käyttämään vähäpäästöistä tai päästötöntä energiaa, suunnata verotusta niin, että energiateollisuus, joka tuottaa meille välttämätöntä sähköä, siirtyisi koko ajan enemmän ja enemmän pois fossiilisista polttoaineista energiantuotannossa vähäpäästöiseen ja päästöttömään energiatuotantoon. Jos meillä on vähäpäästöinen energiatuotanto, me saamme aikaan ilmastotavoitteita, mutta meidän täytyy pitää, totta kai, kilpailukyvystämme huolta. Eli siksi verotuksen tason pitää olla kuitenkin järkevää, ja kokonaisverotus on se, mitä pitää katsoa. Siksi mielestäni samaan aikaan veropolitiikassa pitää liikkua siihen, [Puhemies koputtaa] että vastaavasti kevennetään työn ja yrittämisen verotusta, ja silloin me saamme kokonaisveroasteen pysymään järkevänä ja kilpailukyvyn järkevänä.

Arvoisa puhemies! Ympäristönäkökulma ansaitsee ehdottomasti erittäin laajan huomion päätöksenteossa, mutta samalla tulee muistaa, että suomalainen teollisuus on hoitanut ympäristövelvoitteensa vuosien saatossa koko ajan paremmin. Muun muassa massa- ja paperiteollisuutemme tuotannon määrään suhteutetut rikkiyhdistepäästöt vähenivät vuosien 1992 ja 2017 välisenä aikana peräti 97 prosenttia. Samalla jaksolla teollisuudenalan tuotantoon suhteutettu kaatopaikkajätteen määrä pieneni 94 prosenttia ja hiukkaspäästötkin 85 prosenttia.

Suomalaisyritykset ovat ympäristöasioissa edelläkävijöitä myös monella muulla sektorilla. Kehitys ei ole ollut lainkaan yhtä myönteistä Aasian nopeasti kasvavissa ja teollistuvissa maissa, joissa luontoa ja ympäristöä on hyödynnetty sumeilematta kulutuksen ehdoilla palkkoja ja työehtoja polkien.

Arvoisa puhemies! Miten hallitus turvaa maailman mittakaavassa varsin puhtaan suomalaisen teollisuuden toimintaedellytykset myös jatkossa?

Puhemies Paula Risikko

Joku sieltä nyt vain rohkeasti. [Naurua — Eduskunnasta: Oho, tulipa vaikea kysymys!]

Rouva puhemies! Rohkea nousi. — Ensinnäkin pitää lähteä tähän kokonaisajatusmaailmaan. Emme me voi tehdä sillä tavalla, että kun Suomi on pieni kansakunta, se on nyt sitten veturina tässä ilmastonmuutoksessa. Me näytämme esimerkkiä. Ja me olemme pystyneet tekemään sen, että me luomme työpaikkoja ilmastonmuutoksella. Suomalaista cleantechiä, suomalaista kiertotaloutta, suomalaista uusiutuvaa energiaa, sen osaamista arvostetaan maailmalla aivan maailman huippuna. Olen käynyt lukuisilla vienninedistämismatkoilla, joissa on ollut lukuisia yrityksiä matkassa. Eniten kiinnostavat suomalainen osaaminen, koulutus, clean-tech ja uusiutuvaan energiaan liittyvät asiat. Me olemme esimerkki maailmalle, ja sitä meidän tulee olla myös jatkossa.

Arvoisa puhemies! Oli mukava kuulla, kun ministeri Orpo selitti, että verotuksen pitäisi liikkua siihen suuntaan, että verotamme haittojen tuottamista, muun muassa ilmastonmuutosta aiheuttavia päästöjä, ja niillä tuotteilla sitten voimme alentaa muita veroja. Olisi tosi mukavaa, jos hallitus oikeasti olisi tehnyt näin, mutta hallitushan on nimenomaan jättänyt entiselleen fossiilista energiankäyttöä suosivat tuet, joita on yli miljardin verran ensi vuodenkin talousarviossa.

Mutta sellainen menettely, jolla EU on todella näyttänyt esimerkkiä maailmalle, on päästökauppa. Siitähän on otettu mallia myös Kiinassa. Ja nyt kysyisin, kun hallitus on antanut lakiesityksen eduskunnalle kivihiilen käyttökiellosta: aikooko hallitus ajaa sitä, että vastaava määrä päästöoikeuksia myös poistetaan EU:n päästökauppamarkkinoilta sitten, kun tämä kivihiilikielto astuu voimaan?

Puhemies Paula Risikko

Ministeri Tiilikainen ei ole paikalla — Mutta, pääministeri, olkaa hyvä.

Arvoisa puhemies! Tosiaan Tiilikainen, jonka toimialueeseen tämä kuuluu, ei ole paikalla. Mutta minusta Suomi näyttää tässäkin esimerkkiä ollen ensimmäinen maa, joka totaalisesti kieltää kivihiilen käytön energiantuotannossa vuonna 2029. Ja se, että me korvaamme sen kotimaisella bioenergialla, on minusta askel ehdottomasti oikeaan suuntaan. Suomi toimii maailmalla esimerkkinä niin bioenergiassa, kiertotaloudessa kuin ilmastonmuutoksen vastaisen teknologian kehittämisessä. Ja esimerkiksi kun vierailin Espanjassa ja Portugalissa muutama viikko sitten, oli todella ilo esitellä sitä. Suomalaisista jätteistä päätyy vain muutama prosentti enää kaatopaikoille. Suurin osa vielä poltetaan mutta yhä suurempi osa käytetään uudelleen. Toimimme todellisessa kiertotaloudessa Suomessa, ja tätä teknologiaa on hyvä viedä maailmalle, ja tämä tuo Suomeen jatkuvasti uusia työpaikkoja.

Arvoisa puhemies! Esitin kaksi vuotta sitten, että hiilitullit tulisi käyttöönottaa EU:ssa Pariisin ilmastosopimuksen ulkopuolisille maille. Silloin ministeri valitettavasti torppasi ajatukseni, mutta näkisin, että nyt kun on tullut tämä IPCC:n raportti ja me tiedämme, kuinka akuuttia ilmastonmuutoksen torjuminen on, kuinka vähän meillä on aikaa, niin nyt tulisi uudelleen arvioida tätä kantaa ja miettiä todella, olisiko nämä hiilitullit järkevä keino esimerkiksi USA:ta ja muita Pariisin ilmastosopimuksen ulkopuolelle jättäytyneitä maita kannustamaan. Ne maat, jotka eivät aseta hiilelle itse hintaa, joutuisivat maksamaan siitä EU:n rajalla hiilitullin myötä, jolloin hiilelle annettaisiin hinta siinä tuontituotteessa rajan kohdalla. Tämä kannustaisi maita hinnoittelemaan päästöt jo omassa maassaan, ja se tasoittaisi kilpailua suomalaiselle teollisuudelle, joka on taas päästöjään vähentänyt.

Arvoisa puhemies! Suomen tulisi olla asiassa aloitteellinen. [Puhemies: Kysymys!] Olisiko hallitus siihen nyt valmis?

Arvoisa puhemies! Aloitan siitä, että mielestäni tämä tilanne on oikeasti niin vakava ilmastonmuutoksen nopeutuneen tahdin myötä, että kyllä meidän täytyy miettiä avoimesti kaikkia erilaisia vaihtoehtoja. Mutta mielestäni hiilitullit — sellaisina kuin ne ymmärrän — voisivat johtaa kaupan esteisiin, ja kun meillä on maailmalla jo tällä hetkellä kasvavaa protektionismia, joka on Suomen kaltaiselle avoimelle maalle erittäin vahingollista, niin mielestäni meidän pitäisi kaikkia näitä ratkaisuja pyrkiä miettimään ei edes eurooppalaisittain vaan globaalisti ja OECD-tasolla, jossa yhteistä veropolitiikkaa tehdään koko ajan.

Mutta kyllä minusta se ensisijainen suunta on se, mitä Suomen hallitus on ajanut, eli hiilen hinnoittelu globaalisti: globaali sopimus, johon koko maailma sitoutuu, jossa lähdetään hinnoittelemaan hiiltä merkittävällä tavalla. Se tulee välittömästi ohjaamaan toimintaa, energiantuotantoa, teollisuustuotantoa, puhtaan energian käyttöä. Minusta se olisi ehdottomasti [Puhemies koputtaa] paras ja järkevin tie ilman kaupan esteitä.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten tiedämme, Suomen päästöt ovat vuodesta 90 puolittuneet, ja viimeisenkin vuoden aikana lasku on ollut noin 5 prosentin luokkaa, elikkä tässä mielessä olemme kyllä ihan maailman johtavia maita.

Metsien mahdollisuus tehdä hiilinielua yhä paremmaksi on aivan loistava. Me käymme nyt tänä päivänä keskustelua, saako metsiä hakata. Hyvänen aika, meille on annettu sellainen valtava kansallisaarre, ja ennen kaikkea se on kaikkialla tässä maassa ihan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta, ja kasvu nousee koko ajan, ja meillä on mahdollisuuksia. Tänään iltapäivällä oli talousvaliokunnan avoin kuuleminen, jossa Luonnonvarakeskuksen tutkija sanoi, että meillä on 150 miljoonaa mottia teoreettinen maksimi kasvussa, kun hoidamme asiamme oikein. Elikkä meillä on potentiaali, kun teemme hommamme oikein. Kysynkin maa- ja metsätalousministeriltä, miten hän asennoituu tähän tilanteeseen, kun meillä on mahdollisuuksia aivan vaikka kuinka paljon ja tuntuu, että kaikki ne henkilöt, jotka puoltavat metsien käyttöä ja uutta hyvinvointia tähän maahan, asetetaan jopa naurunalaiseen asemaan.

Arvoisa puhemies! On selvää, että Suomi elää metsästä, ja samalla, kun me elämme metsästä, me hoidamme myöskin tätä meidän globaalia vastuutamme ja teemme niitä uusia moderneja asioita, mitä metsä mahdollistaa ja puu mahdollistaa kaikissa käyttömuodoissaan tulevaisuudessa ja jo nyt tällä hetkellä.

Tuo teoreettinen 150 miljoonan kuution kasvu on mahdollista silloin, kun me hoidamme metsiämme niin hyvin kuin me ikinä osaamme ja meidän uudistamisaineistomme on siellä huippuluokassaan, niin kuin se tällä hetkellä alkaa olla. Siellä on monia muita keinoja myöskin olemassa tähän.

Hallituksen taholta me olemme monin eri tavoin kannustaneet sekä metsän omistajia että muita tahoja, ammattilaisia, tähän suuntaan. Kun meillä on 600 000 suomalaista, jotka omistavat metsää, samalla kun me teemme tätä kannustustyötä, samalla on 600 000 erilaista tapaa hoitaa metsää, mikä pitää yllä myös monimuotoisuutta, [Puhemies koputtaa] joka totta kai on myöskin tärkeä. Siinä mielessä nämä valtion ja hallituksen ja eduskunnan [Puhemies: Aika!] asettamat määrärahat moninkertaistuvat, kun metsänomistajat panevat omat rahat myös mukaan.

Arvoisa puhemies! On todellakin tärkeää, että saamme hiilelle hinnan, ja sen takia on myöskin välttämätöntä, että EU:n laajuinen päästökauppa toimii, ja siihen tarvitsemme sen, että päästöoikeuksista on niukkuutta eikä runsautta. Sen takia on aiheellista kysyä, mitä teemme tulevaisuudessa.

Mutta taloudellisia ohjauskeinoja on myös muita. Sosiaalidemokraatit ovat esittäneet kestävän kehityksen arvonlisäveron käyttöönottoa, mikä tarkoittaisi sitä, että aina silloin kun on kysymys ympäristön kannalta kestävästä kehityksestä, silloin tuo arvonlisävero voisi olla alempi, ja silloin kun on haitallisesta tekemisestä ja tuotannosta kysymys, silloin tuo vero voisi olla kovempi. Esimerkiksi kiertotalouteen, kestävään elintarviketuotantoon, kestävään metsätalouteen tämä voisi olla hyvä väline. Mitä mieltä hallitus on tästä?

Arvoisa rouva puhemies! Tuossa aikaisemmassa vastauksessani totesin, että mielestäni haittojen, ympäristön ja ilmaston saastuttamisen, verottaminen on paras tapa kerätä verotuottoja ja rangaista ympäristön ja ilmaston tilaa haittaavaa toimintaa. Siihen, missä muodossa se vero tehdään, meillä on käytettävissä eri keinojen repertuaari. Onko se sähköverotuksessa, käytetäänkö arvonlisäverotusta, nämä ovat niitä keinoja, jotka käsissä ovat.

Kun me joudumme kuitenkin koko ajan miettimään tulevaisuuden veropohjaa, niin silloin ympäristön ja kestävän kehityksen tavoitteet nousevat koko ajan suurempaan ja suurempaan arvoon. Tässä olemme kyllä täysin samoilla linjoilla, siis sinänsä. Nyt en ota siihen työvälineeseen itseensä kantaa, että onko alvi juuri se paras. Mutta verotetaan enemmän sitä, mikä haittaa. Se ohjaa oikeaan suuntaan ihmisten toiminnassa ja tuotannossa, ja silloin me saamme totisesti tuloksia aikaan.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hiilelle globaali hinta on todella tärkeä asia, koska tietyllä tavalla se myöskin samalla mahdollistaa sen, että enää ei olisi sitä hiilivuotoa. Ei kukaan halua protektionismia, mutta nyt väliaikaisesti on annettu erinäköisiä tulleja ja tariffeja vaikka teräkselle tai vaatetukselle tai autoille tai muuta vastaavaa, ja yksi mielenkiintoinen kysymys aidosti on, onko EU-maissa keskusteltu, että itse asiassa se olisi joku hiilidioksidivero tai vastaava, jolloin EU osoittaisi hyvin modernia näkökulmaa siinä, niin että ei mennäkään perinteisiin tuotteisiin vaan aidosti otetaan ilmastonäkökulma huomioon. Onko EU-tasolla neuvoteltu, että olisi joku uudenlainen malli?

Toinen tietysti tärkeä näkökulma on se, että jos me pääsisimme jopa tuote- tai palvelukohtaiseen hiilidioksidielinkaareen, silloin aidosti myöskin kuluttajat pystyisivät näkemään, miten paljon [Puhemies koputtaa] on käytetty saastuttavia energialähteitä, ja näkisi tuotteet, joissa on käytetty paljon hiilidioksidia, ja silloin pystyttäisiin ohjaamaan paljon paremmin siihen, että ihmiset [Puhemies: Aika!] käyttäisivät niitä tuotteita, jotka ovat puhtaita.

Arvoisa puhemies! Tämä jälkimmäinen kysymys siitä, että olisi selkeämmin ja avoimemmin näkyvissä hiilijalanjälki kussakin tuotteessa tai toiminnassa, on varmasti lähtökohta sille, että osataan tehdä toimenpiteitä oikein.

Sitten EU:sta ja tästä hiilidioksidiverosta tai hiiliverosta — mielestäni kyseessä on sama asia — se, että Suomi on nimenomaan ollut se, joka on vienyt sitä näihin pöytiin. Minä olen tuonut valtiovarainministereiden pöydässä esiin sen, että nimenomaan esimerkiksi hiilen haittojen verotuksen kautta me pystymme vaikuttaviin toimiin koko Euroopan laajuisesti ja viemään sitten sitä kautta esimerkkiä myöskin maailmalle. Me olemme keskustelleet tästä Maailmanpankin ja maailman valuuttarahaston johdon kanssa, ja he ovat innostuneet Suomen mallista. Sitra tekee aivan loistavaa työtä, kokoaa yhteen sitä kehitystä, mitä Suomessa on tehty nimenomaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja niitä työvälineitä, joita meillä käytetään. Maailmalla on erittäin suurta kiinnostusta Suomen malliin. Me aloitimme jo 90-luvun alussa hiilen hinnoittelun, ja se on mielestäni tuottanut hyvää jälkeä.

Arvoisa puhemies! Suostumus2018-kansalaisaloite sai tänään kokoon 50 000 nimeä. Aloite esittää lakimuutosta niin, että kyse olisi aina raiskauksesta silloin, kun seksi ei perustu molemminpuoliseen suostumukseen. Nykylain mukaan kyse on raiskauksesta vain silloin, kun uhria vastaan on käytetty väkivaltaa tai uhattu sillä. Kuitenkin tiedämme, että raiskaustilanteessa moni uhri jähmettyy eikä raiskaajan edes tarvitse uhata väkivallalla. Määrittelemällä raiskaus suostumuksen puutteen kautta varmistetaan, että uhrit saavat oikeutta ja jokaisen oikeutta päättää omista rajoistaan kunnioitetaan. Ruotsissa näin on, ja aloitteen saama tuki osoittaa, että suomalaiset haluavat samaa. Eduskuntaan on jätetty samansisältöinen lakialoite helmikuussa, ja sen allekirjoitti 79 edustajaa kaikista eri puolueista. Ministeri Häkkänen, olette jo maaliskuussa luvannut selvittää lain muuttamista. Nyt teillä olisi mahdollisuus toimia. Kysynkin: aiotteko edistää lakimuutosta tällä kaudella?

Arvoisa puhemies! Kiitos erittäin ajankohtaisesta aiheesta. Seksuaalirikoslainsäädännön uudistamiseksi on tehty viimeisen 15 vuoden aikana aika paljon yksittäisiä uudistuksia, ja uskon, että pitäisi tehdä kokonaan rikoslain 20 luvun kokonaisuudistus, jotta kaikki palaset jäsentyvät oikeille kohdilleen.

Tässä aloitteessa, joka on sinänsä erittäin ansiokas, on nimenomaan kyse siitä, pitäisikö raiskauksen tunnusmerkistöä muuttaa rikoslaissa, jotta rikosvastuu toteutuisi paremmin. Kaikki kansanedustajat tässä salissa varmasti ovat yhtä mieltä siitä, että rikosvastuun pitää toteutua mahdollisimman tehokkaasti, jotta rikolliset saadaan vastuuseen teoistaan. Ja nyt on kyse siitä, että mikä pykälän kirjoittamistapa on oikea, jotta henkilöt saadaan vastuuseen.

Tälläkään hetkellä meidän rikoslaki ei lähde siitä, että jotenkin pitäisi erikseen vastustella, eli myös tuomion voi saada, vaikka henkilö ei vastustele. Myös kansainvälisesti on tämä kysymys ollut keskustelussa. Meillä on jo 20 vuotta rikoslaki [Puhemies koputtaa] lähtenyt siitä, että varsinaista suostumusta ei nimenomaisesti tarvitse antaa siihen tekoon ilman, että voi tulla... Mutta tämä on valmistelussa oikeusministeriössä, ja nyt on loppuvuodesta tulossa ulos arviomuistio.

Arvoisa puhemies! Toivon todellakin, että ministeri ehtisi tuoda tuon lakimuutoksen vielä tällä kaudella.

Mutta ensi viikolla vietetään naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää. Naisten parisuhteessa kokema väkivalta on Suomessa valtava ongelma ja iso yhteiskunnallinen häpeätahra. Arviolta joka kolmas suomalainen nainen kokee elämänsä aikana väkivaltaa lähisuhteessa.

Resurssit naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi ovat Suomessa edelleen aivan liian pienet. Turvakotipaikkojen määrä ei vastaa suosituksia eikä todellista tarvetta, vaikka olemme sitoutuneet Istanbulin sopimukseen. Turvakoteja on liian harvassa, ja välimatkat ovat liian pitkiä. Joka vuosi satoja apua hakevia naisia ja lapsia joudutaan käännyttämään turvakotien ovilta.

Kysynkin asianomaiselta ministeriltä: mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi Suomessa?

Arvoisa puhemies! On ryhdytty. Minusta on erittäin hienoa, että Suomi sitoutui Istanbulin sopimukseen ja sitä kautta naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön, ja se on konkreettisesti tarkoittanut muun muassa mainittujen turvakotipaikkojen määrän ja niihin kohdistuvan rahoituksen kasvua, jos oikein muistan, 70 prosentilla. Olemme lisänneet merkittävästi turvakotipaikkoja, ja sekään ei vielä ole riittävästi. Mutta kasvu on ollut merkittävää.

Lisäksi äskeiseen keskusteluun ja seksuaalirikosten uhreihin liittyen: Me olemme perustaneet useamman yliopistokeskussairaalan yhteyteen seksuaalirikosten uhrien tukikeskuksen. Me olemme avanneet puhelinpalvelun, joka on ollut surullisen suosittu, ja kohderyhmänä ovat nimenomaan lähisuhdeväkivaltaa kokevat henkilöt.

Ja uusimpana ja minusta ehkä yhtenä tärkeimpänä ulottuvuutena, tämän sopimuksen ratifiointina ja paremman todellisuuden rakentamisena lähisuhdeväkivaltaan liittyen me olemme tiivistäneet yhteistyötä sisäministeriön kanssa niin, että tämän kuun lopulla järjestämme pyöreän pöydän, niin että myös poliisin kautta yhä vahvemmin ja rohkeammin puututtaisiin tilanteisiin, joita he kentällä kohtaavat, joissa selvästi tapahtuu väkivallantekoja kodeissa kumpaa [Puhemies koputtaa] tahansa sukupuolta kohtaan.

Arvoisa rouva puhemies! Mielipiteen- ja sananvapaus ja niiden suojelu on demokraattisen yhteiskunnan perusosa — myös kokoontumisvapaus. Vapaaseen yhteiskuntaan kuuluvat oikeus ja mahdollisuus järjestää mielenosoitus ja osallistua mielenosoitukseen.

Nyt oikeusministeriö on lähettänyt lausuntokierrokselle luonnoksen koskien kokoontumisvapautta. Luonnoksen mukaan ohjeistus mielenosoituksen järjestämiseen muuttuisi siten, että nykyisen kuuden tunnin sijaan poliisille tulisi tehdä ilmoitus tapahtumasta kolme päivää aikaisemmin. Tämä merkittävä muutos on ymmärrettävästi herättänyt laajasti huolta kansalaisyhteiskunnassa, ja johtavat ihmisoikeusasiantuntijat ovat nähneet sen perusoikeuksia kaventavana ja sen tarvetta huonosti perusteltuna. Perusteluna on esitetty, että näin voidaan turvata poliisin toimintaedellytykset mielenosoituksissa ja näissä tilanteissa. Kysyisin hallitukselta: ei kai tässä nyt vastata poliisin resurssipulaan kaventamalla kansalaisten perusoikeuksia?

Arvoisa puhemies! Kokoontumisvapaus on perustuslaillinen oikeus, niin kuin kysyjä toi tässä esiin, ja valtiovallalla on velvollisuus ja tehtävä turvata kokoontumisvapauden käyttäminen. Nyt ovat yleistyneet vastamielenosoitukset, jopa joitain väkivaltaisia ilmiöitä on tapahtunut. Meillä on nyt laissa semmoinen ennakkoilmoittamisvelvollisuus mielenosoituksista, joissa esimerkiksi tarvitaan poliisin liikennejärjestelytoimenpiteitä tai poliisi paikalle, jotta ulkopuoliset eivät pääse häiritsemään näitä mielenosoittajia, ja kuuden tunnin aika, mikä nykyään on, on poliisin piirissä koettu liian lyhyeksi ajaksi, jotta poliisi kykenee turvaamaan kaikkien oikeuden osoittaa mieltään. Sen takia laki on lausunnoilla, että tätä ennakkoilmoittamisaikaa aiotaan pidentää, että poliisi kykenee turvaamaan kaikkien oikeuden osoittaa mieltään. Mikä se ennakkoilmoittamisajan pituus tulee olemaan, se ratkaistaan vasta myöhemmin.

Arvoisa rouva puhemies! Kolme päivää tuntuu kohtuuttoman pitkältä ajalta, ja viesti kansalaisyhteiskunnalle on se, että spontaani mielenosoituksen järjestäminen tehdään vaikeaksi, ellei mahdottomaksi. Tämä luonnos on lähetetty kommentoitavaksi lausunnolle ainoastaan kuudelle taholle, ja vastausaikaa on annettu vain kolme viikkoa. Pidättekö, ministeri Häkkänen, tätä riittävänä kansalaisyhteiskunnan, niitten kaikkien rauhanomaisia mielenosoituksia järjestävien järjestöjen, joitten toimintaan tämä keskeisesti vaikuttaa, osallistamisena tähän tärkeään keskusteluun?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin spontaanit mielenilmaukset ovat sallittuja nyt ja tulevat olemaan myös jatkossa sallittuja. Eli jos halutaan osoittaa yhtäkkiä mieltä hyvin nopealla aikataululla hallituksen linjauksia vastaan tai vaikka opposition linjauksia vastaan, niin se onnistuu hyvin nopealla aikataululla, mutta kyse on siitä, että pitää ennakkoon ilmoittaa, jos tämä mielenilmaus järjestetään vaikkapa Helsingin keskustassa Mannerheimintiellä ja on selvä vaara siitä, että se aiheuttaa myös yleiselle järjestykselle haittaa. Ja tässä tapauksessa poliisilla on velvollisuus siihen, että se kykenee turvaamaan, että yhteiskunta pystyy muuten toimimaan järjestäytyneesti, että ohikulkijoita ei vaaranneta ja jokainen voi osoittaa rauhassa omaa mieltään. Onko tämä aika kolme vuorokautta tai vuorokausi tai kaksi, se tullaan ratkaisemaan myöhemmin ja katsotaan lausuntojen pohjalta. Lausunnot on lähetetty muun muassa kansalaisyhteiskunnan neuvottelukunnalle, joka kokoaa hyvin monilta järjestöiltä [Puhemies koputtaa] näitä näkemyksiä. On myös hyvä huomioida, että lausuntopalautepalvelu on nykyään täysin avoin kaikille, [Puhemies koputtaa] ja siitä on hyvin laajalti tiedotettu. Elikkä kaikki voivat antaa lausuntonsa.

Arvoisa puhemies, värderade talman! Arbetsmarknaden har diskuterats mycket i den här salen under den här valperioden, men det är en aning förvånande att en mycket viktig del av arbetslivet, arbetshälsan, har diskuterats väldigt lite. Vi i svenska folkpartiet har här i salen konsekvent lyft upp arbetsvälmåendet.

Yhteiskuntamme menettää vuosittain miljardeja työkyvyttömyyseläkkeiden, sairauspoissaolojen, sairaana työskentelyn ja työtapaturmien takia. Samalla on tietenkin tärkeää muistaa, että ei kyse ole pelkästään vain rahasta. Työkyvyttömyys on aina inhimillinen tragedia, ja kaikkien työntekijöiden tulisi saada viihtyä ja voida hyvin työpaikallaan. Parempi työhyvinvointi voisi säästää yhteiskunnallemme merkittäviä summia, samalla kun se parantaisi ihmisten arkea.

Arvoisa ministeri: aikooko hallitus laatia kansallisen ohjelman työhyvinvoinnin parantamiseksi?

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on aivan totta, mitä edustaja nosti esille, eli työolosuhteisiin, työhyvinvointiin, työturvallisuuteen — nimenoman työturvallisuuteen — panostamalla säästetään paitsi inhimillistä pääomaa mutta myöskin siis aivan selvää rahaa.

Meillä on käynnissä siis myöskin STM:n ja työ‑ ja elinkeinoministeriön yhteisenä hankkeena nimenomaan työhyvinvointiin panostaminen. Siihen on resursoitu monin erilaisin hankkein, ja tämä työhyvinvointi on aivan varmasti sosiaali‑ ja terveysministeriön tärkeässä fokuksessa.

Puhemies Paula Risikko

Tähän otetaan lisäkysymys siniseltä eduskuntaryhmältä, jolla oli samantyyppinen kysymys aiheena.

Arvoisa puhemies! Tänään julkaistiin kuluvan hallituskauden tärkein selvitys. Tuija Oivo ja Raija Kerätär luovuttivat osatyökykyisten tilannetta kartoittaneen selvityksen ja useita erittäin käyttökelpoisia toimenpide-ehdotuksia sosiaali‑ ja terveysministeri Mattilalle ja työministeri Lindströmille. Selvityksestä kävi ilmi, että työttömät jäävät vaille terveyspalveluita, ohjausta ja kuntoutusta. Pelkällä työttömyys‑ ja sairauspäivärahalla ei kukaan lisää omaa työkykyään vaan oikeilla, räätälöidyillä palveluilla. Kysymys on ennen kaikkea siitä, miten me ihmisiä kohtelemme ja miten ajattelemme heidän roolistaan tässä yhteiskunnassa. Kaikki ihmiset ovat arvokkaita, ja kaikkien työpanos on tärkeä. Kysyisinkin asianosaiselta ministeriltä: mitä raportin pohjalta on tarkoitus tehdä?

Arvoisa puhemies! Joo, tosiaan tänään luovutettiin tämä selvitys, jota kovasti on odotettu. Se on karua luettavaa, mutta hyvä niin.

Me olemme työllisyysasteessa 72 prosentissa, ja nyt on, niin kuin sanottu, laarin pohjat kaavittu. Työvoimapalveluitten keinot puuttua siihen, että saataisiin työllisyysaste nostettua 75:een, ovat aika rajalliset, ja sen takia tämä raportti tuo esille sellaisia keinoja, joilla me voimme puuttua. Totta kai se vaatii tuekseen sosiaaliturvauudistuksen, se vaatii sen, että tehdään isoja uudistuksia järjestelmiin, mutta isoin ongelma on tässä se, että työttömät ovat monesti heille väärien palveluitten kohteena. Tämän selvityksen tavoitteena on käynnistää lukuisa määrä toimenpiteitä, jotka ulottuvat myös seuraavalle hallituskaudelle.

Toimenpiteenä tulen pyytämään kaikilta eduskuntaryhmiltä edustajan keskustelemaan tästä asiasta, jotta tämä viestikapula menisi tältä hallitukselta seuraavalle hallitukselle. Tämä ei ole hallitus—oppositio-kysymys. Tämä on ratkaistava, jos me [Puhemies koputtaa] haluamme päästä 75 prosenttiin työllisyysasteessa ja inhimillisesti oikeaan ratkaisuun.

Arvoisa rouva puhemies! Iso-Britannian EU-ero eli brexit on valitettava monen tahon kannalta, ei vähiten Suomen talouden kannalta, koska mehän tiedämme, että Britannia on yksi Suomen suurimmista kauppakumppaneista. Viime vuonna Britannian ja Suomen välinen vienti oli noin 2 miljardia euroa, ja heijastuksia on varmasti monille eri sektoreille. Olisin kysynyt pääministeriltä: Millä tavalla Suomi turvaa sen, että mikäli tämä brexit nyt tapahtuu niin sanottuna kovana brexitinä elikkä ei synny sopimusta, millä nämä asiat saataisiin järjestykseen, että Suomen kauppasuhteet tullaan tulevaisuudessa pitkällä tähtäimellä Ison-Britannian ja Suomen välillä järjestämään?

Arvoisa puhemies! Ensimmäinen tavoite on tietenkin se, että niin sanottua kovaa brexitiä ei synny, ja siinä on päästy eilisen päivän aikana hyvin eteenpäin. Eli on syntynyt yhteisymmärrys siitä, miten erosopimus tehdään. 25 päivänä tätä kuuta Euroopan neuvosto kokoontuu, ja mikäli tuolle syntyneelle sovulle annetaan siinä siunaus, niin tämä prosessi lähtee eteenpäin ja EU-parlamentti käsittelee asian ja brittiparlamentti samoin. Silloin päästään, kun kaikki nämä elimet tämän käsittelevät ja positiivinen tulos syntyy, hallittuun eroon. Se on tietenkin ensimmäinen tavoitteemme.

Mutta samalla valmistaudumme siihen tietenkin EU:n puitteissa. EU:n vastuulla on kauppasopimukset, ja valmisteluja on jo tehty senkin eteen, että kova ero syntyy, ja siinä tilanteessa, että syntyisi kova ero, EU:n kanssa sitten toimimme yhdessä, että kauppa jatkuu.