Suullinen kysymys Postin palveluista (Suna Kymäläinen sd) | Suullinen kysymys kaksoiskansalaisuudesta Puolustusvoimissa (Touko Aalto vihr) | Suullinen kysymys kilpailukykysopimuksesta (Kari Uotila vas) | Suullinen kysymys perustuslakikeskustelun tarpeesta (Anna-Maja Henriksson r) | Suullinen kysymys saattohoidosta (Päivi Räsänen kd) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa rouva puhemies! Eilen täällä keskusteltiin hyvässä hengessä SDP:n aloitteesta saada kaikille nuorille kesätyöpaikka, ja aivan aluksi täytyy kiittää arvoisaa pääministeriä siitä, että olette ryhtynyt tätä asiaa edistämään.

Mutta tänään on syytä pysähtyä kansalaisten tarinoihin ja pulmiin Postin toiminnasta. 5‑vuotiaan Emmin mummi soitti ja kertoi lähettäneensä Emmille tehtäväkirjan ja tarra‑arkin, jotka eivät ole koskaan menneet perille. Salosta kotoisin oleva herrasmies monen muun tavoin on kertonut maksaneensa useita kertoja viivästysmaksuja, kun lasku ei ole koskaan saapunut perille. Tampereella mainostoiminnassa toimiva yrittäjä on kertonut, ettei lehtiä, joihin hän on asiakkaidensa mainoksia myynyt, ole jaettu ajoissa ja nyt häntä uhkaa tulojen ja asiakkaiden loppuminen. Parikymppinen nuori nainen kertoi, että työhaastattelukutsu ei koskaan tullut perille ja työvoimatoimisto langetti hänelle sanktion ja tästä asiasta on käyty kovasti kamppailua. Tässä on vain kourallinen esimerkkejä siitä, kun posti ei ole toiminut.

Pääministeri Sipilä, olette halunnut itsellenne vastuun Postin [Eduskunnasta: Puolitoista minuuttia!] omistajaohjauksesta, ja Postilla on nyt koko ajan ongelmia. Miksi olette sallinut tämän?

Puhemies Maria Lohela

Edustaja Kymäläinen, nyt on jo reippaasti yli ajan.

Arvoisa pääministeri... Arvoisa puhemies! [Naurua] — Hyvin alkaa kyselytunti. Pahoittelen. — No niin, kysymys oli Postista. Olen tästä käynyt keskusteluja Postin kanssa, ja Postissa on tehty paljon toimia näiden ongelmien eteen ja niitten poistamiseksi. Myöskin joulupostissa oli kieltämättä ongelmia, ja niistä tuli kansalaispalautetta myöskin itselleni, ja tätä palautetta olen kertonut eteenpäin Postin johdolle. Postin pitää selkeästi parantaa toimintaansa näiltä osin. Se on selvä asia.

Puhemies Maria Lohela

Seuraavaksi pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää enintään minuutin pituisia lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! Posti on toiminut Suomessa hienosti satoja vuosia. 5‑vuotiaan Emmin mummikin on voinut luottaa, että paketti menee perille. Postin jakelussa näitä ongelmia, joita on esiintynyt runsaasti, on ruvettu korjaamaan vasta sen jälkeen, kun Viestintävirasto esitti Postille 100 000 euron uhkasakon. Suomalaiset ovat luottaneet Postiin, ja nyt tuo luottamus on pahasti rapistunut. Arvoisa pääministeri Sipilä, eilen eduskunnalle annettiin laki, joka pakottaa Postin avaamaan kilpailun kirjejakelun osalta, ja tämä on paljon herättänyt huolta. Miten arvioitte omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä, lisääkö vai vähentääkö tämä kansalaisten luottamusta siihen, että posti tulee joka päivä kotiin?

Arvoisa rouva puhemies! Posti elää hyvin vaikeassa toimintaympäristössä. Kirjeitten volyymi laskee noin 10 prosenttia joka vuosi, ja on pitänyt sopeuttaa toimintaa vastaamaan tätä laskevaa kirjevolyymia ja samanaikaisesti pitää yllä sitten palvelutasoa. Itse uskon, että tämä postilaki, josta täällä eilen oli lähetekeskustelu, tulee parantamaan tilannetta. Siinä on otettu huomioon paitsi tämä digitalisoituminen, paitsi meidän tottumustemme muuttuminen sillä tavalla, että käytämme kirjettä yhä vähemmän viestinmuotona, sähköiset muodot etenevät, myös se, että esimerkiksi lehtien jakelu varmistetaan haja‑asutusalueilla viisipäiväisenä niin kuin tähänkin saakka, niillä alueilla, missä kilpailu on toiminut huonommin.

Arvoisa puhemies! Meillähän on järjestelmä, jossa postilakia valvoo Viestintävirasto, niin kuin täällä kävi ilmi. Niin kuin pääministeri totesi, posti ei ole kulkenut sen mukaan, miten lainsäädäntö on ollut. Ja nythän tietenkin Viestintävirasto olisi se, jonka pitäisi tähän puuttua. Voitteko kertoa, aiotaanko tehdä joitain lainsäädännöllisiä muutoksia, jos postilakia muutetaan, että Viestintävirasto jatkossa valvoisi tarkemmin sen, että posti kulkee niin kuin päättäjät haluavat?

Puhemies Maria Lohela

Tämä asia kuuluu ministeri Bernerin vastuulle, mutta jos pääministeri Sipilä vastaa kuitenkin.

Arvoisa puhemies! Tosiaan toivomus on se, että vastuuministerille kuuluvat asiat esitettäisiin sitten, mutta omistajaohjauksen näkökulmasta, niin kuin tässä olen moneen kertaan todennut, se on selvä asia, että Postin pitää parantaa toimintaansa, ja Postissa on otettu vakavasti nämä puutteet, mistä useakin kysyjä tässä aiemmin kertoi. Mitä tulee tähän valvontaan, niin se kuuluu sitten liikenne- ja viestintäministeriölle.

Arvoisa rouva puhemies! Postin julkikuva on kerännyt viime vuosina paljon tahroja muun muassa henkilöstön kohtelussa ja irtisanomisissa, palvelun rapistumisessa ja postinjakeluhäiriöissä. Tästä meillä on kokemusta, ja me kaikki saamme tästä kentältä palautetta. Minkään yrityksen toimintalinja ei voi nojata siihen, että palveluita heikennetään loputtomiin. Miten, omistajaohjausministeri, näette Postin roolin esim. kymmenen vuoden päästä? Mihin toimenpiteisiin aiotaan ryhtyä Postin tilanteen vakiinnuttamiseksi? Ja kun kyse on todellakin valtion kokonaan omistamasta Postista, miten te näette hallituksen postilaissa olevan vaateen Postin velvoitteesta halpamyydä osoiterekisterit muille operaattoreille? Onko tämä yhtiön edun mukaista?

Niin, ensinnäkin tästä yleistilanteesta: Posti kyllä toimittaa kirjeistä 99 prosenttia ajallaan, ja nämä ovat tietenkin yksittäistapauksia, mistä nyt puhutaan. Mutta niitäkään ei saa olla, se on selvä asia.

Se, mitä Postissa nyt tehdään, edustajan kysymykseen viitaten, on sopeutuminen tähän suureen muutokseen, mikä on meneillään. Posti on minusta erinomaisen hyvin pystynyt tekemään tätä sopeutumista, hakenut uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja uusia liiketoimintoja ja mennyt myöskin uuteen yritystoimintaan mukaan. Minusta Posti ja postilaiset ovat tehneet tässäkin mielessä erinomaista työtä.

Arvoisa puhemies! Posti on todellakin puhuttanut täällä salissa paljonkin, ja juuri tänään sain puhelinsoiton Kouvolasta — kiitos vain siitä, että kaksi viikkoa sitten täältä eduskunnasta lähettämäni kirje oli saavuttanut asiakkaan. Tämä on se iso ongelma, että tämä aikataulu ei tahdo pitää. Posti on ostanut kuljetusliikkeitä ja sillä lailla saanut toimintaa laajennettua. Kysynkin asianomaiselta ministeriltä: Onko tämä Postin toimintaideologia nyt sitten oikeansuuntainen? Keskittyykö Posti tärkeisiin ja postin kannalta ja asiakkaiden kannalta oikeisiin asioihin, kun ostetaan näitä kuljetusliikkeitä eikä huolehdita siitä, että kirje kulkisi ajallaan kotiin?

Arvoisa puhemies! Jos Posti keskittyisi pelkästään kirjeiden jakamiseen, tähän velvoiteosuuteen liiketoiminnastaan, niin kyllä Postilla olisi aika huono tulevaisuus, varsinkin kymmenen vuoden päästä. Posti katsoo nyt laajemmin tätä logistiikan ympäristöä, ja silloin pitää pystyä menemään uusille alueille. Esimerkiksi pakettien jakelu kyllä laajenee internetkaupan myötä ja niin edespäin. Siellä on paljon mahdollisuuksia.

Sitten on se, että Postilla on käytännössä yhteys meidän jokaisen kotiovelle. Myöskin se tuo uusia mahdollisuuksia täällä logistiikan kanssa, yhteyden jokaisen kotiovelle. Sieltä Posti hakee uusia kasvumahdollisuuksia sillä tavalla, että Posti säilyy edelleenkin merkittävänä yrityksenä jatkossakin.

Arvoisa rouva puhemies! Kun nyt katsotaan, tässä oli asiaankuuluva kysymys, tätä kymmenen vuoden tähtäintä, kun tätä liiketoimintaa uudistetaan — en nyt tiedä oikein, kummalle, sisäministerille vai omistajaohjausministerille, tämän kohdentaisin — niin onko mahdollista huomioida ne viranomaistoimet, joita me olemme antaneet nyt yksityiselle toimijalle? R-kioski on niitä mallikkaasti hoitanut, mutta meidän lupia tällä hetkellä jakaa yksittäinen ulkolainen yhtiö. Olisiko mahdollista nähdä omistajaohjauksen suunnasta tai ministeriön suunnasta, että meidän passit ja ajokortit voisivatkin kulkea postitoimistojen kautta? Otettaisiin tämä pallo takaisin haltuun valtion omistamalle yhtiölle.

Arvoisa puhemies! Tämä on aivan mahdollinen skenaario tulevaisuudessa, että myöskin viranomaistehtäviä Posti hoitaa. Posti voi jatkossa hoitaa myöskin sellaisia kotipalveluihin liittyviä tehtäviä, esimerkiksi vanhusten ruokahuoltoon liittyviä toimia, ja tämäntyyppisiä voi olla yhdistettynä siihen, että siellä kotiovella käydään. Tämäntyyppisistä tulevaisuuden skenaarioista on keskusteltu. Tämä ruohonleikkaus on nyt aika kaukana siitä Postin perusytimestä mutta ehkä osoittaa sen, että yhtiössä on kuitenkin innovatiivisuutta ja laaja-alaisuutta katsoa monipuolisesti sitten, mitä mahdollisuuksia siltä ydinosaamisen pohjalta, mitä yhtiöllä on, voidaan rakentaa.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä postilain toisessa esityksessä, jonka hallitus eilen jätti, tulee selväksi, että näette pakkokilpailuttamisen ratkaisuna postinjakelun ongelmiin. Toivotte kilpailun avaamisen tuovan lisää työpaikkoja ja yrittäjyyttä. Minusta mikään työ ei ole toista työtä tärkeämpää. Me kaikki tiedämme, että Posti on suuri työnantaja, ja nyt tämän antamanne esityksen johdosta posti- ja logistiikka-alan ammattijärjestö arvioi, että Postista katoaisi 2 500—3 000 työpaikkaa. Arvoisa pääministeri, miksi pienipalkkaisten postityöntekijöiden työtä ei arvosteta? Miksi jopa 3 000 postityöntekijää voi jäädä ilman työtä?

Arvoisa rouva puhemies! Olen sen verran tutustunut Postin toimintaan, että tiedän postilaisten olevan alansa huippuammattilaisia. Senpä vuoksi olen täysin vakuuttunut siitä, että Posti tulee pärjäämään myöskin kilpailussa yksityisten kanssa, se on selvä asia. Minä luotan täysin postilaisten osaamiseen ja kilpailukykyyn ja ammattitaitoon.

Arvoisa rouva puhemies! Olemme saaneet seurata mediasta erikoista näytelmää. Yleisradio uutisoi, että Puolustusvoimat on laittanut Venäjän kaksoiskansalaiset erityistarkkailuun. Puolustusministeri Niinistö on syyttänyt Yleisradiota valeuutisesta ja kiistänyt kaikki väitteet ministeriönsä sisäisistä ohjeistuksista kaksoiskansalaisiin nähden. Riippumatta siitä, mitä mieltä kaksoiskansalaiskysymyksestä on, Suomessa ei voi ohittaa eduskuntaa ja voimassa olevaa lainsäädäntöä epävirallisten ohjeistusten kautta. Kysynkin puolustusministeri Niinistöltä: Onko teidän ministeriössänne noudatettu Suomen voimassa olevaa lainsäädäntöä vai onko lainvastaisia epävirallisia ohjeistuksia annettu? Jos epävirallisia ohjeistuksia on käytetty, mistä ne ovat peräisin ja miten hallitus aikoo asiaan reagoida kaikkien ministeriöiden osalta?

Arvoisa puhemies! Keskustelu yleisestikin kansallisuuslaista tai virkamieslainsäädännöstä on yksi asia. Nyt kysymys on siis vakavammasta asiasta: Suomen voimassa olevan lainsäädännön noudattamisesta. Te, arvoisa puolustusministeri, olette reagoinut asiaan kieltämällä ensin kaiken ja moittimalla Yleisradion journalismia. Samalla käy ilmi yhä useampia viitteitä siitä, että joitain ohjeistuksia on annettu ja jopa pantu täytäntöön. Kuten totesitte, Puolustusvoimat on kertonut esimerkiksi löytäneensä kaksi tapausta, joissa kaksoiskansallisuuden omaavia varusmiehiä olisi kohdeltu eri tavalla kuin muita. Toivon, että otatte kantaa tähän Yleisradion uutiseen vielä kerran ja kerrotte sen, miten hallitus aikoo taata sen, että kaikkien ministeriöiden kaikilla tasoilla ihmisiä kohdellaan tasavertaisesti heidän taustastaan riippumatta.

Arvoisa rouva puhemies! Lähtökohta nykylainsäädännön mukaan on tietenkin se, että kaksoiskansalaisia tai monikansalaisia, niin kuin laissa sanotaan, kohdellaan yhtä lailla kuin muitakin Suomen kansalaisia. Eri asia on se, että kansallisen turvallisuuden takia joudumme tarkastelemaan lainsäädäntöön erinäisiä muutoksia ja edustamallani hallinnonalalla, puolustushallinnon alalla, on tarkoitus tarkastella lakia Puolustusvoimista ja lakia Maanpuolustuskorkeakoulusta. Tavoitteena on, että jatkossa ei olisi enää sellaisia lojaliteettiristiriitoja tai vaikuttamisyrityksiä, mitä tällä hetkellä voi syntyä, kun esimerkiksi kaksoiskansalainen on sotilasvirassa, jolloin jonkun toisen valtion viranomaiset voivat suorastaan pitää tätä henkilöä maanpetturina. Kysymys on myös henkilön omasta edusta. Emme halua saattaa häntä tällaiseen tilanteeseen.

Arvoisa puhemies! Kaksoiskansalaisuus on laaja kokonaisuus, ja samanlaista käytäntöä on melkein puolessa maailman maista, ja sen vuoksi näitä kaikkia kaksoiskansalaisuuteen liittyviä kysymyksiä on syytä tarkastella kokonaisuutena. On hyvin ymmärrettävää, että turvallisuus on yksi näkökohta siinä, mutta ihmettelen sitä — ja tämä nyt kohdistuu pääministerille — eikö hallituksen pitäisi katsoa kokonaisuutena kaksoiskansalaisuuteen liittyviä kysymyksiä eikä lähteä liikkeelle siitä, että yksittäiset ministerit ja ministeriöt omalla alallaan tekevät jotain valmistelua.

Arvoisa rouva puhemies! Näin juuri teemme. Eli hallitusohjelmassa on kirjaus, jonka mukaan tarkastelemme tätä kokonaisuutta. Sitä kokonaisuutta tarkastellaan nyt virkamieslain muutoksilla ja siihen liittyvillä turvallisuusselvityslain muutoksilla, ja näistä tulee hallituksen esitys loppukeväästä. Kansalaisuuslakia ei ole tarkoitus muuttaa. Siitä on hallitus tehnyt päätöksen.

Sitten puolustushallinnolla ja sisäministeriöllä on tämän lisäksi omat selvityksensä menossa näihin heidän turvallisuuskriittisiin tehtäviinsä liittyen. Puolustusministeriön osalta tämä selvitys saadaan toukokuussa valmiiksi ja sisäministeriön osalta — koskee lähinnä Rajavartiolaitosta — elokuussa, ja sen jälkeen tehdään niitä koskevia päätöksiä.

Mutta tätä koko kokonaisuutta on katsottu koko ajan yhtenäisenä. Viimeksi tänä päivänä on asiasta palaveerattu.

Arvoisa puhemies! Tämä on tietenkin tärkeä keskustelunaihe, joka on itse asiassa jo useamman vaalikauden, ainakin taustoissa varmasti, muhinut.

Kysymys alkoi tästä uutisoinnista, eli on minunkin myönnettävä, että meillä Yleisradion uutisointi aiheesta on ollut siinä mielessä sekavaa, että en ole vielä tähän mennessä oikein ymmärtänyt, mitkä ovat nämä vahvistetut lähteet ja mitkä ovat tarkkaan ottaen ne esitetyt väitteet, mistä pidetään kiinni.

Minua kiinnostaa enemmän kuitenkin tämä itse sisältöasia, koska asiahan on tosiaankin tärkeä. Minkälaisia riskejä puolustusministeri tai puolustushallinto näkevät tässä kaksoiskansalaisuudessa, vai onko niitä? Meillähän on kuitenkin tähän muutosta tulossa myös aivan virallisia teitä, täysin tästä uutisoinnista riippumatta, joka nyt sitten on lähtenyt samaan aikaan liikkeelle. Onko näiden riskien huoli yleinen turvallisuusviranomaisten parissa, ja onko niitä mahdollisesti mietitty pitkään, ja mitä ne todella olisivat?

Arvoisa rouva puhemies! Riskejä on toki tunnistettu jo siitä lähtien, kun tätä kansalaisuuslainsäädäntöä muutettiin vuonna 2003.  Jo  silloin sisäministeriö ja myös puolustusministeriö olivat kovin skeptisiä tämän lainsäädännön suhteen, koska kaksoiskansalaisuuskäytäntö synnyttää etenkin sotilasviroissa väistämättä mahdollisia lojaliteettiristiriitoja ja myös mahdollisia vaikuttamisyrityksiä niin tähän henkilöön itseensä kuin hänen perheeseensä liittyen.

Arvoisa puhemies! Olipa kyse poliisista, Puolustusvoimista, Rajavartiolaitoksesta tai vaikka ulkoministeriöstä, niin siihenhän on olemassa kohtuullisen hyvin toimiva työkalu, turvallisuusselvitys — on eriasteisia turvallisuusselvityksiä, joiden yhteydessä henkilön sopivuutta ja mahdollisia riskejä arvioidaan rekrytointitilanteessa.

Mutta kun pääministerikin viittasi tähän lainvalmisteluun, niin onko tässä lainvalmistelun lähtökohtana nyt sitten kategorinen ryhmä, kansalaisuus, vaiko nimenomaan tiettyyn yksilöön liittyvät ominaisuudet, kyvyt ja mahdolliset riskit, joita arvioida? Ja ei kai voi olla niin, että jos henkilö on kaksoiskansalainen ja hän luopuu toisesta kansalaisuudesta, niin hänestä tulee sillä hetkellä täysin luotettava ja lojaali?

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin voin vakuuttaa sen, että kaikessa ohjeistuksessa, kaikissa päätöksissä noudatetaan perus- ja ihmisoikeuksia ja nykyistä lainsäädäntöä. Kaikella tällä, mitä olemme tekemässä, emme halua missään tapauksessa syyllistää kaksoiskansalaisia. Kaksoiskansalaiset ovat tervetulleita edelleenkin Suomeen, ja me toivomme, että kaksoiskansalaisuuksia haetaan edelleenkin Suomessa. Tämä keskustelu pitää nyt erottaa tästä.

Tietyissä tehtävissä henkilön itsensä kannalta voi syntyä ikäviä ristiriitatilanteita, ja nämä turvallisuusselvitykset ovat nyt se tapa, millä sitten niihin ikäviin tilanteisiin pyritään hakemaan selvyyttä ja uusia lääkkeitä lainsäädännön keinoin.

Arvoisa rouva puhemies! Näissä turvallisuusselvityksissä se lainsäädännön valmistelu kuuluu oikeusministeriön vastuulle, ja tässä on nimenomaan tarkoituksena hakea nykyistä selkeämmät toimivaltuudet turvallisuusviranomaisille ottaa arvioinnissaan huomioon turvallisuusselvityksen kohteena olevan henkilön ulkomaan sidonnaisuudet. Ja sitten myös pyrittäisiin parantamaan viranomaisten mahdollisuutta toimittaa nimittävälle viranomaiselle tai muulle henkilölle, tehtävään valitsevalle, havainnot, jotka voivat sitten vaikuttaa tämän henkilön luotettavuuden arviointiin.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä keskustelu kaksoiskansalaisuudesta viime päivien aikana on oikeastaan ollut aika hämmentävä, eikä vähiten niille noin 100 000 kaksoiskansalaiselle, jotka meillä Suomessa on. Noin puolella maailman 200 maasta on kaksoiskansalaisuus, ja mehän Suomessa otimme tämän toimintatavan meidän lainsäädäntöömme vuonna 2003. Myönnän suoraan olevani vähän jäävi tässä kysymyksessä, koska minulla on kotona kaksi vielä alaikäistä kaksoiskansalaista. Heillä on Britannian kansalaisuus ja Suomen kansalaisuus. Kun olen kotona yrittänyt selittää sitä, että myös tällä tavalla voi Suomessa asua, elää ja toimia eikä voi olla minkäännäköisiä rajoitteita, se on ymmärretty, mutta voisiko hallitus tässä tilanteessa vahvistaa nyt kaikille Suomen kaksoiskansalaisille, että heitä ei missään muodossa tulla tässä maassa syrjimään, olipa sitten kyse viroista ulkoasiainministeriössä tai muissa ministeriöissä? Tämä on osa tämän päivän kansainvälisyyttä, jossa Suomen pitää myös olla osallisena. [Eva Biaudet: Kiitos!]

Arvoisa puhemies! Edustaja Stubb nosti erittäin tärkeän näkökulman, ja tätä nimenomaan olen halunnut korostaa koko ajan, että tästä ei ole kyse, emme halua missään tapauksessa syyllistää kaksoiskansalaisia. Nämä keskustelut, mitä käydään, eivät liity kaksoiskansalaisuuteen vaan tiettyihin turvakriittisten tehtävien turvaselvitysten tekemiseen, ja näitä tilanteita, käytännön tilanteita, on ollut, joista me olemme saaneet palautetta, jo useammankin kauden ajan, ja tähän pitää löytää selvyys. Mutta voin vakuuttaa, että jokainen kaksoiskansalainen voi Suomessa jatkaa elämistä ja luottaa siihen, että me kunnioitamme perusoikeuksia, ihmisoikeuksia ja kaikki päätökset tehdään siltä pohjalta, ei niin, että kategorisoimme kaksoiskansalaiset johonkin toiseen luokkaan. Vakuutan, että vastaukseni on myönteinen.

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on selvästi ollut paikallaan, ja haluan kiittää pääministeri Sipilää tässä selkeästä vastauksesta edustaja Stubbin hienoon kysymykseen. Itsellänikin on kotona kaksi kaksoiskansalaista, he ovat Ruotsin ja Suomen kansalaisia, ja olen saanut yhteydenottoja eri ihmisiltä, jotka ovat huolissaan siitä, koetaanko heidät jotenkin vähemmän arvokkaina Suomen kansalaisina. Meillä on esimerkiksi venäjänkielisen vähemmistön osalta Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaisia [Hälinää — Puhemies koputtaa] yli 20 000 ihmistä, ja monet heistä ovat asuneet Suomessa hyvin pitkään ja tehneet paljon töitä tämän maan eteen. Sitten toiseksi eniten näitä kaksoiskansalaisia on Ruotsin suhteen. Erityisesti EU-maiden kesken tämä vastavuoroinen tunnustaminen on yleinen periaate, joten on tärkeätä, että nyt Suomen hallitukselta tulee selkeä viesti, että nämä ihmiset ovat arvokkaita ja tasavertaisia Suomen kansalaisia.

Lopuksi pääministerille sanonkin, että eikö ole niin, että nyt kysymys on sen arvioinnista, miten eri yksittäisissä tilanteissa turvallisuusselvityksillä ja muilla tavoin arvioidaan tiettyjen virkojen hoitaminen [Puhemies koputtaa] eikä yleisesti kaksoiskansalaisuuteen liittyvistä kysymyksistä.

Arvoisa puhemies! Juuri tästä on kysymys. Haluamme välttää sellaiset yksilöiden tilanteet, joissa voisi tulla tämmöinen lojaliteetti- ja eturistiriita, ja näitä tilanteita varten nyt lainsäädäntöä lähinnä tämän turvallisuusselvityslain ja virkamieslain muutoksin pyritään tekemään. Sitten tehdään erikseen tosiaan selvitys puolustushallinnossa ja sisäministeriössä lähinnä Rajavartioston erityisvaatimuksista, ja sikäli kuin sieltä nousee muutostarpeita, niin sitten niistä tehdään erikseen päätöksiä. Toinen valmistuu toukokuussa eli tämä Puolustusvoimien selvitys, ja elokuussa valmistuu sitten tämä Rajavartiolaitosta koskeva selvitys.

Arvoisa rouva puhemies! Vasemmistoliitto on ainoana puolueena ollut sitä mieltä, että kiky-sopimuksen mukanaan tuomilla palkansaajien rajuilla työehtojen heikennyksillä ei Suomen taloutta tasapainoteta, työllisyyttä paranneta tai kilpailukykyä palauteta. Esimerkiksi kunnissa raskasta työtä tekeviltä, pienipalkkaisilta kuntatyöntekijöiltä leikataan kolmannes lomarahoista, pakotetaan heidät tekemään kolmen työpäivän verran palkatonta työtä vuodessa lisää ja heille siirretään maksettavaksi työnantajien sosiaalimaksujen osuutta — sillä ei näitä tavoitteita saavuteta. Nyt talouspolitiikan arviointineuvosto on tullut siihen tulokseen, että tänä vuonna joudumme ottamaan itse asiassa 500 miljoonaa velkaa lisää kiky-sopimuksen seurauksena. Arvoisa ministeri Orpo, mitä luulette näiden heikennysten kohteena olevien palkansaajien nyt ajattelevan, kun he näiden kohteeksi joutumisen lisäksi joutuvat toteamaan, että julkinen talous vain heikkenee kilpailukykysopimuksen myötä?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kaikki hallituksen toimet, kuten myöskin kilpailukyvyn parantaminen, lähtevät siitä tavoitteesta, että meidän pitää saada meidän työllisyys kasvuun ja yhä useampi suomalainen töihin. Vain sitä kautta me saamme vahvistettua meidän veropohjaa ja pystymme huolehtimaan myöskin julkisen sektorin työntekijöiden palkanmaksusta myös tulevaisuudessa, heidän työsuhteistaan ja julkisen sektorin tärkeiden palveluiden kehittämisestä. Tästä on kyse, kun me olemme tehneet nimenomaan tämänkaltaisen kilpailukykysopimuksen.

Sitten mikä on kilpailukykysopimuksen työllisyysvaikutus: Valtiovarainministeriön kansantalousosasto on arvioinut sen 30 000—40 000:een pidemmällä aikavälillä. Nyt talouspolitiikan arviointineuvosto arvioi sen muistaakseni 16 000:een. Tästä voidaan käydä akateemista keskustelua, mutta tosiasia on se, että kilpailukykysopimus parantaa Suomen hintakilpailukykyä, palkkakilpailukykyä meidän tärkeillä vientimarkkinoilla, ja kun me tiedämme vielä, että muun muassa Ruotsi, Saksa, meidän keskeiset kilpakumppanit, ovat jo nostaneet ja nostamassa palkkoja, me pystymme saavuttamaan sitä isoa kilpailukykykuilua, [Puhemies koputtaa] saamaan suomalaiset, hienot tuotteet maailmalle ja talouden kasvuun.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton mielestä työehtojen heikentämistä parempi tapa olisi satsata osaamiseen, tutkimukseen, tuotekehitykseen. Hallitus tilasi noin vuosi sitten OECD:ltä riippumattoman arvion siitä, mitä pitäisi tehdä meidän tutkimus- ja tuotekehitysrahoitukselle, jotta siitä tulisi tehokkaampaa ja se palvelisi paremmin yhteiskunnan kokonaisetua. OECD:n viesti oli selvä: lisätkää rahoitusta tutkimukseen, tuotekehitykseen ja osaamiseen, olemme jäljessä verrokkimaista tässä suhteessa. Haluan nyt kysyä, kun hallitus valmistautuu puolivälitarkasteluun ja kehysriiheen, vaikkapa arvoisalta tuoreelta ministeri Lintilältä, jalkapallojoukkueen kärkihyökkääjältä: [Naurua] hoidatteko nyt, että kehysriihessä todella tapahtuu suunnanmuutos vasemmistoliiton tahdon mukaisesti ja näiden työehtojen heikentämisten sijaan ryhdytään oikeasti satsaamaan osaamiseen, tuotekehitykseen ja tutkimukseen ja niihin varataan riittävät voimavarat?

Arvoisa rouva puhemies! Ihan ilman vasemmistoliiton suosiollista osoitustakin kyllä hallitus on reagoinut tähän tilanteeseen ja tulee varmasti puolivälitarkastelussa pitämään yhtenä kärkihankkeena sitä, että innovaatiorahoituksen koko ketju saadaan kuntoon, koska kyllä me olemme tunnistaneet ja tunnustamme sen, että me olemme innovaatiorahoituksessa menneet leikkauksissa siihen pisteeseen, että mikäli me haluamme Suomesta jatkossakin tuoda koulutettuja ihmisiä, hyviä tuotteita, innovaatioita, jotka ovat uutta taloudellista pohjaa luomassa, niin me joudumme panostamaan sinne enemmän. Tapa, millä se tulee tapahtumaan, on sitten eri asia.

Puhemies Maria Lohela

Ministeri Grahn-Laasonen täydentää.

Arvoisa rouva puhemies! Olen todella iloinen, että nimenomaan tästä näkökulmasta tarkastelitte asiaa. Todella eilen olemme saaneet vastaanottaa OECD:n arvion tästä tutkimus- ja innovaatiojärjestelmästä, ja sitä tullaan hyvin tarkasti käymään läpi. Sen lisäksi hallitus on jo budjettiriihessä asettanut kansliapäällikkö Lehikoisen johtamana työryhmän, jonka tehtävä ja toimeksianto on valmistella kestäviä tapoja rahoittaa jatkossa vielä vahvemmin tutkimusta ja nimenomaan korkeakouluja siten, että voimme samaan aikaan sitten varmistaa ja turvata sen, että Suomi rakentuu jatkossakin korkealle osaamiselle.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Orpo, tämä ei ole vain akateeminen kysymys, vaan tässähän on kyse koko tämän kilpailukykysopimuksen perusteluista ja perustasta. Nyt suomalaisille on perusteltu palkanalennuksia ja työajan pidennystä sillä, että työllisyys nousee, mutta tämä professoreiden joukko kyseenalaistaa nimenomaan tämän sopimuksen työllisyysvaikutuksia ja hallituksen arvioita työpaikkojen määrän lisäyksestä. Eli keskeisin kysymys on: miksi hallitus, joka tavoittelee julkistalouden tasapainottamista, ajaa työmarkkinasopimusta, joka lisää julkistalouden epätasapainoa? Kuka tästä hyötyy, muut kuin yritysten omistajat?

Arvoisa puhemies! Tästä hyötyy suomalainen työtön, joka saa mahdollisuuden päästä töihin, kun meidän vientiyritystemme kilpailukyky paranee. Meillä on ollut tiedossa se, että tässä tuetaan nimenomaan avointa vientisektoria, koska me tarvitsemme sen vetoa. Me olemme tällä hetkellä talouskasvussa aika pitkälle kotimarkkinoiden, kotimaisen kysynnän rakentamisen varassa. Me tarvitsemme meidän viennin vetoa, ja tämä on täsmä siihen. Minä edelleenkin sanon, että ne valtiovarainministeriön luvut — eivät siis hallituksen arviot, valtiovarainministeriön kansantalousosasto tekee riippumattomat arviot — ovat korkeammat tämän työllisyysvaikutuksista. Ja en pidä vähäisenä sitäkään arvoa, että kansainvälisesti muun muassa luottoluokittajat pitävät erittäin suuressa arvossa kilpailukykysopimusta osoituksena siitä, että Suomessa pystytään edelleen sopimaan asioita, pystytään tekemään merkittäviä päätöksiä yhdessä. Sekin on meille tärkeä asia. Yksi prosenttiyksikkö lisää valtionlainan korkoihin: miljardi korkomenoissa.

Värderade talman, bästa minister Sipilä! Ni konstaterade i går att ni outtröttligt arbetar för jämställdhet.

Pääministeri Sipilä, totesitte eilen, että teette väsymättömästi töitä tasa-arvon eteen. Tänään totesitte, että kaikki helpot toimet työllisyyden parantamiseksi on jo tehty.

Arvoisa puhemies! Kaikkea ei ole tehty eikä varsinkaan kaikkia helppoja toimenpiteitä, ehkä kuitenkin kaikki ne, joihin hallitus suostuu. On hieno asia, että työllisyys on noussut 34 000 työllisen verran vuodessa. Se ei ole pelkästään opposition ansiota. Kun katsoo numeroiden taakse, huomaa, että näistä 34 000:sta ainoastaan 3 000 on naisia. Naisten työllisyysaste ei juuri nouse, ja siihen olisi olemassa varsin helpot lääkkeet. Sen lisäksi, että paikallista sopimista tulisi edistää, sen lisäksi, että tarvitaan nuorison työllisyyttä edistäviä toimia, esimerkiksi ehdottamamme minijob-malli, tarvitsemme myös vanhempainvapaiden ja kotihoidon tuen uudistuksen. Pääministeri Sipilä, [Puhemies koputtaa] kykeneekö hallitus siihen?

Arvoisa puhemies! Me totesimme hallitusneuvotteluissa, että olemme noin 15 prosenttia keskeisiä kilpailijamaitamme jäljessä kilpailukyvyssä. Lähdimme sitä taklaamaan kolmella eri asialla. Kilpailukykysopimus on yksi. Siellä on muun muassa työajan pidennys, joka on merkittävä toimi. Sitten on maltilliset palkkaratkaisut, joilla kurotaan umpeen eroa esimerkiksi Saksaan. Ja sitten ovat nämä tuottavuutta lisäävät toimet, joihin esimerkiksi tämä OECD:n arviointineuvosto on nyt puuttunut, ja niitä toimia katsotaan. Niitä pullonkauloja on muitakin, ja näitä pullonkauloja, esimerkiksi naisten työllistymisen ja naisten työllisyysasteen nousemisen esteitä, pitää avoimesti tarkastella puolivälin riihessä. Ahvenanmaa on aika hyvä esimerkki. Siellä naisten työllisyysaste on miesten työllisyysastetta suurempi.

Arvoisa puhemies! Sisällön lisäksi vasemmistoliitto on arvostellut kilpailukykysopimusta sen luonteesta, millä tavalla se syntyi. Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa eilen verrattiin kilpailukykysopimusta jopa tammikuun kihlaukseen. Tammikuun kihlauksessa 23.1.1940 Suomen kansa yhdistettiin yhteistä uhkaa vastaan ja silloin saatiin työmarkkinaosapuolille sopimusoikeudet. Kiky-sopimuksella itse asiassa asiallisesti näitä sopimusoikeuksia kavennettiin. Hallitus painosti, kiristi ja uhkasi lisäleikkauksilla eläkeläisille, työttömille ja lapsiperheille, jolleivät palkansaajat taivu näihin työehtojen heikennyksiin. Aikooko hallitus jatkaa tätä hyvin kaukana tammikuun kihlauksesta olevaa linjaa tulevissa ratkaisuissa suhteessa työmarkkinaosapuoliin?

Tämä kilpailukykysopimus on historiallinen. Se on meidän yhteinen sopimus yhteistä vihollista eli työttömyyttä vastaan. Se on tehty yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Ja kun tässä nyt keskustellaan siitä, mikä sen vaikutus on — onko se 16 000 vai 35 000 vai 40 000 — työmarkkinajärjestöt itse asiassa itse arvioivat tätä vielä suuremmaksi kuin mikä oli valtiovarainministeriön kansantalousosaston ennuste. Kyllä me näemme nyt tässä käänteessä myöskin kilpailukykysopimuksen vaikutuksen. Esimerkiksi Uudenkaupungin tilanteessa keskustelin, että mikä sen vaikutus on. Olen keskustellut monen monen yrityksen kanssa siitä, että mikä on kilpailukykysopimuksen vaikutus teidän investointipäätökseenne tai työllistämispäätökseenne, ja kaikissa tapauksissa saan vastauksen, että sillä on merkittävä vaikutus. Ihan jossakin peliteollisuudessa tai täällä, missä haetaan ihan korkeimman tason ammattilaisia, kilpailukykysopimuksella [Puhemies koputtaa] ei juurikaan ole merkitystä.

Arvoisa puhemies, ärade talman! För några timmar sedan berättade finska Yle att justitieminister Lindström vill diskutera en ändring av grundlagen.

Ylen mukaan oikeusministeri Lindström haluaa keskustella perustuslain muuttamisesta. Lindströmin mukaan keskustelua perustuslain päivittämisestä pitäisi käydä muun muassa turvapaikanhakijoiden takia.

Arvoisa oikeusministeri, perustuslakihan ei ole kuin mikä tahansa tietokoneohjelma, mitä pitää päivittää jatkuvasti. Me tiedämme kaikki, että hallituksen lainvalmistelu on ollut ongelmallista. Esimerkiksi kotouttamiskorvaus olisi ollut ristiriidassa ja oli ristiriidassa perustuslain yhdenvertaisuuslainsäädännön kanssa. Onko nyt todella niin, että hallitus haluaa muuttaa perustuslakia, koska ei muuten saa kyseenalaisia esityksiään läpi?

Kysyn ministeri Lindströmiltä: Oletteko todella sitä mieltä, että meidän perustuslaki on jotenkin aikansa elänyt? [Puhemies koputtaa] Mitä pitäisi siinä muuttaa ja miksi?

Arvoisa rouva puhemies! Hienoa, että tartuitte tähän tarjoukseen keskustella perustuslaista. Minä vastasin tähän kysymykseen, että asiasta pitää keskustella, ja kun toimittaja kysyi, että oletteko siis sitä mieltä, että sitä pitää muuttaa, niin minä sanoin, että en. [Naurua] Silloin me tulemme siihen kysymykseen, että mikä tässä on se ongelma. Aina kun meillä on ollut näitä perustuslaillisia keskusteluja, me olemme tulleet siihen, miten sitä perustuslakia tulkitaan tässä ajassa. Ja se on se keskustelu, jonka minä haluaisin käydä: onko perustuslaki ja sen tulkinta tässä ajassa? Se on 30 vuotta sitten ollut jotakin — mitä se on nyt? Se keskustelu pitää mielestäni käydä. Ja perustuslakivaliokunnan roolia korostin. Se on erittäin tärkeä toimija, eli puolustan perustuslakivaliokuntaa. En ole siis esittämässä perustuslakiin muutoksia vaan olen esittämässä keskustelua perustuslain tulkinnoista.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokuntahan käy jatkuvasti keskustelua perustuslain tulkinnoista, ja joka päivähän me täällä teemme sitä työtä. Perustuslain muuttaminen — se on ihan toinen asia. Ja kun oikeusministeri sellaista keskustelua virittää, niin se on vakava viesti. Ja nyt haluaisin tietää, onko tämä nyt sellainen asia, josta hallitus on sopinut strategiariihessään tässä muutama päivä sitten. Onko tämä hallituksen käsitys, että me tarvitsemme tällaisen perustuslakikeskustelun juuri nyt, kun toisella puolella Atlanttia meillä on presidentti, joka kyseenalaistaa siellä oikeuslaitosta? Onko Suomessakin nyt tarvetta tämmöiseen keskusteluun?

Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin oikeusministeri kertoi, hallitus ei ole edes keskustellut perustuslain muuttamisesta. Ja semmoista esitystä emme tuo.

Arvoisa puhemies! Vaikka täällä on perustuslakivaliokunta, jonka työtä suuresti arvostan, ja tiedän, mikä on se toimeksianto, mitä se tekee — se keskustelee — niin eikö se nyt ole kummallista, jos emme yhteiskunnassa, täällä salissa myös, voi käydä sellaista keskustelua, että onko perustuslaille jotain tehtävissä? Minä en ole eikä hallitus ole esittänyt yhtään mitään sen muuttamiseksi, mutta olisihan se kummallista, kun maailma muuttuu ympärillä, jos me emme voisi käydä keskusteluja perustuslaillisista tulkinnoista.

Rouva puhemies! Ihan tähän keskusteluun muutama sana siinä mielessä, että kun puhutaan perustuslain vanhoista tulkinnoista ja 30 vuotta vanhoista tulkinnoista, niin tosiasiahan on se, että meillä on hyvin uusi ja moderni perustuslaki. Se on tullut voimaan vasta vuonna 2000. Eli siinä mielessä kannattaa varmasti asiasta keskustella.

Mutta voisin myös käyttää tätä sellaisena mainoskatkona, että perustuslakivaliokunta järjestää 2. maaliskuuta seminaarin, jossa on tarkoitus keskustella perustuslain valvonnasta, perustuslain tulkinnasta ja myös perustuslakivaliokunnan työstä, ei pelkästään niin, että keskustellaan täysistunnossa, vaan myös tuolla eduskunnan Pikkuparlamentin auditoriossa on tarkoitus meidän perustuslakiasiantuntijoiden ja kansanedustajien ja virkamiesten kesken käydä tätä keskustelua. Ja olen ihan iloinen siitä, että pääministeri totesi, että jos perustuslakia joskus aiotaan muuttaa, [Puhemies koputtaa] niin noudatetaan perustuslain säätämisjärjestystä eikä kiireellistä menettelyä. [Naurua]

Puhemies Maria Lohela

Tässä ei ollut kysymystä, mutta katsotaan onko edustaja Kantolalla.

Arvoisa puhemies! Vielä varmuuden vuoksi televisionkatsojille tiedoksi, että meillä ei ole 30:tä vuotta vanha perustuslaki, vaan niin kuin perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Lapintie tuossa totesi, tuore, vuoden 2000 perustuslaki on meillä käytössämme.

Parhaillaanhan eduskunnassa — ei ehkä eduskunnassa vielä, mutta parlamentaarisessa työryhmässä — käsitellään tiedustelulainsäädännön kehittämistä, jonka yhteydessä on nostettu viime vaalikaudella itse asiassa esiin myös mahdollinen tarve puuttua perustuslakiin ainakin yhden pykälän osalta. Eduskuntaan on tulossa tämän tiedustelulainsäädäntöhankkeen myötä keskustelu, jossa käsitellään perustuslain muuttamista ihan järjestyneessä järjestyksessä todennäköisesti, niin että kyllä perustuslaista tullaan keskustelemaan jatkossakin.

Puhemies Maria Lohela

Ministeri Lindström löysi jonkun kysymyksen.

Arvoisa puhemies! En löytänyt kysymystä, mutta haluan kommentoida.

Kiitoksia perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Lapintielle, erittäin nopeaa reagointia. Peräsin keskustelua perustuslaista, ja nyt se järjestyi saman tien. Aivan loistavaa.

Minä olen täysin tietoinen siitä, että tämän tiedustelulainsäädännön yhteydessä tämä perustuslain 10 § on siellä mukana ja OM sitä on valmistellut ja valmistelee. Ja olen tietoinen myös siitä, että perustuslaki on hieman vanhempi kuin 30 vuotta vanha laki. [Välihuutoja] Vaikka minä en ole lainoppinut, niin en nyt kuitenkaan ihan pöllö ole. [Naurua]

Mutta hyvä, että nyt käydään keskustelua näin tärkeästä asiasta, ja tämähän oli tarkoitukseni. Näköjään tämä on aiheuttanut hillittömän hyvän keskustelun, ja se on hienoa, koska tämä on niin tärkeä asia, että tästä on syytä käydä perusteellinen keskustelu. Ja jos minulla aikaa on, niin mielelläni tulen myös tähän tilaisuuteen mukaan.

Arvoisa rouva puhemies! [Hälinää — Puhemies koputtaa] Eduskunta saa pian käsiteltäväkseen kansalaisaloitteen eutanasian laillistamiseksi. Hyvä elämä ennen kuolemaa on kuitenkin mahdollista turvata ilman, että potilaita alettaisiin lääkäreiden toimesta surmaamaan, jos vain käytetään kivunlievitystä ja muita saattohoidon menetelmiä, tarvittaessa esimerkiksi sedaatiota eli määräajaksi nukuttamista.

Vuosittain arvioilta 13 000 suomalaista tarvitsee elämänsä loppuvaiheessa palliatiivista ja saattohoitoa, kun saattohoitoon varatuilla paikoilla on pystytty hoitamaan vain noin 3 000 potilasta hyvistä suosituksista ja ohjeista huolimatta. Saattohoidon puutteita ei korjata eutanasialailla vaan turvaamalla osaava hoito ja riittävästi koulutettua hoitohenkilökuntaa. Kysyn nyt ministeriltä, hallitukselta: onko hallitus tuomassa tai valmistelemassa esitystä saattohoitolaista, jolla voitaisiin asettaa minimivaatimukset, jotta [Puhemies koputtaa] kaikki tarvitsevat saisivat saattohoitoa?

Arvoisa puhemies! Lainsäädäntöä saattohoidosta ei ole tällä hetkellä valmisteilla, sen sijaan ohjeistusta siitä, mitä on hyvä saattohoito, mitä pitää ottaa huomioon tilanteessa, jossa ihmisen päivät ovat lähestymässä loppuaan. Tätä on sisältöjen kautta yritetty viime vuosien aikana lähestyä ja näitä saattohoitoon liittyviä ohjeistuksia ollaan päivittämässä.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! Hyvää kehitystä onkin tapahtunut, mutta edelleen sitä tarvitaan. Saattohoidon tarve kasvaa muun muassa väestön ikääntyessä, esimerkiksi muistisairauksien lisääntyessä ja myös, kun palvelujärjestelmä uudistuu niin, että yhä suurempi osa potilaista hoidetaan palveluasumisen puitteissa tai kotona eikä laitoshoidossa. Kuitenkin esimerkiksi palliatiivisen hoidon erityispätevyyden saaneista noin 90 lääkäristä suurin osa työskentelee sairaaloissa, ja sinne kotiin tai palveluasumiseen annettava saattohoito on nimenomaan se puutekohta. Nyt kun sote-uudistusta ollaan tekemässä, niin kysyn teiltä, ministeri: Onko tämä ristiriita otettu siinä huomioon? Millä tavalla saattohoitoa voidaan tämän sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen yhteydessä kehittää?

Arvoisa rouva puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksen ulottuvuuksia on useita lähtien siitä, että sinä päivänä meillä on sote, kun meillä on henkilöitä, jotka on koulutettu sosiaali- ja terveydenhuollon näkökulmasta tunnistamaan ihminen, näkemään ihminen yhtenä, meillä on terveydenhuollon koulutusjärjestelmä, jossa on potilas- ja sosiaalihuollon mallit, koulutusjärjestelmä, jossa ihminen on asiakas. Tämä on ylätason asia, mutta sillä on vaikutusta siihen, millä tavalla ihminen arjessa palvelua tarvitessaan kohtaa.

Toisekseen, koulutuksen osalta tämän vuoden aikana vielä, tämän kevään aikana, on esimerkiksi omalla kohdallani tarkoitus tavata yliopistojen rehtorit. Olen tavannut ammattikorkeakouluväkeä siitä — tämä on ollut kahdensuuntaista — millaisia toiveita sote-ministerillä on koulutusjärjestelmän osalta. Tietysti opetus- ja kulttuuriministeri vastaa omalta osaltaan sisällöistä ja siitä, miten koulutusta suunnataan, mutta meillä on sote sinä päivänä, kun meillä on sellaisia koulutettuja ammattilaisia, [Puhemies koputtaa] joille ihminen on ihminen.

Arvoisa rouva puhemies! Hyvätasoinen ja laadukas saattohoito on potilaitten oikeus. Meillä on Euroopassa esimerkkejä siitä, kuinka eutanasiakeskustelu on laantunut, kun on systemaattisesti lähdetty panostamaan, muun muassa Isossa-Britanniassa, hyvään saattohoidon laatuun. Suomessa meillä on viisi saattohoitoon erikoistunutta yksikköä, ehkä niistä tunnetuin Terhokoti, myös Karinakoti, ja molemmista näistä on ollut uutisia, että molemmat yksiköt kamppailevat talousvaikeuksien kanssa. Meillä myöskin näitä saattohoidon hyviä käytänteitä olisi tärkeää saada myöskin terveydenhuollossa ylipäätänsä levitettyä. Olisinkin kysynyt ministeriltä: Jos tällaista saattohoitolakia ei ole suunnitteilla, millä tavalla on tarkoitus nyt sitten näissä sote-uudistuksissa huolehtia siitä, että meillä Suomessa on laadukasta saattohoitoa ympäri Suomea? Entä kuinka näiden erityisesti saattohoitoon erikoistuneiden yksiköiden rahoituksesta pidetään huolta?

Arvoisa rouva puhemies! Teillä on paremmat tiedot siitä, kuinka monta saattohoitoon erikoistunutta yksikköä meillä on maassa, mutta minulla on tieto siitä, että on sairaaloita, joissa on saattohoito-osastoja erikseen ja joissa on koulutettu henkilökunta, joka huolehtii siitä mahdollisimman hyvästä elämän loppuvaiheesta, ja tämähän tulee olemaan yksi osa tätä koko meidän sote-muutosta. Ensinnäkin se muutos, jota ollaan rakentamassa, luo perustat, lainsäädäntö luo perustat. Sisältö tehdään kentällä, ja siellä mahdollisimman lähellä ihmistä esimerkiksi tämän saattohoidon tulee jatkossa tapahtua. Toki erikoistuneitakin yksiköitä tarvitaan, mutta nyt ei pidä syntyä ainakaan sellaista kuvaa, että saattohoito olisi jatkossa viidessä paikassa — ei, vaan niiden saattohoitoon erikoistuneiden ihmisten koulutusta tulee lisätä, ja toisekseen se on osa sitä hoidon ketjua tilanteessa, jossa sairautta ei enää pystytä parantamaan. Miten varmistetaan rahoitus? Meillä on 19,7 miljardia se kakku, jonka kanssa tässä ollaan näiltä osin liikkeellä.

Arvoisa puhemies! Saattohoidon toteuttamisessa tarvitaan ammattitaitoista ja osaavaa henkilökuntaa. Kuka tahansa ei pysty sitä toteuttamaan, vaan tarvitaan moniammatillista osaamista ja myös erikoisosaamista, koska siinä on niin paljon semmoista erityisaluetta. Vanhustenhoidon henkilökunnan kelpoisuusvaatimusten heikentäminen tulee olemaan tässä asiassa ongelma, sillä se vaikuttaa myöskin saattohoidon laadukkaaseen toteuttamiseen esimerkiksi palvelutaloissa ja kotihoidossa. Miten te turvaatte ammattitaitoisen ja osaavan henkilökunnan vanhustenhoitoon — nimenomaan sellaisen henkilökunnan, joka pystyy saattohoitopotilaita hoitamaan asianmukaisesti — kun kelpoisuusvaatimuksia ollaan heikentämässä?

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Mäkisalo-Ropponen tekee nyt aika kovankin yleistyksen tilanteessa, jossa koko sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuus on entistä yksilöllisemmässä hoidossa ja hoivassa. Lääkkeet tulevat olemaan entistä yksilöllisempiä. Mikään digitalisaatiokaan ei tule korvaamaan toista ihmistä tilanteessa, jossa ei lääkkeistä tai siitä, että on jokin tekninen apu tai tuki... Me tarvitsemme koulutettuja ihmisiä, me tarvitsemme geriatrian osaamista ihan eri tavalla tulevaisuudessa kuin tähän asti on tarvittu. Me tarvitsemme myös tähän ihmisen elämän loppuvaiheeseen, niihin viimeisiin päiviin, henkilöitä, joilla on ammattiosaamista. Te yleistätte, että koulutusvaatimuksia ollaan heikentämässä. Tämä ihmisen elämänkulku syntymästä sinne elämän päättymiseen tulee vaatimaan erilaisia ammattilaisia ja osaajia, ja on koulutusjärjestelmän tehtävä osaltaan varmistaa tämä.

Arvoisa rouva puhemies! Saattohoitoa on Suomessa kehitetty vuosikausia. STM:n suositus "Parannetaan saattohoitoa yhdessä" on johtanut siihen, että kunnissa, kuntayhtymissä, kaupungeissa on laadittu omia saattohoito-ohjeistuksia. On hyvin tärkeää, että ne ovat kaikkialla kunnossa, ja kun me olemme monet kuntapäättäjiä, niin viekää sinne kuntiinne kysymys, että onko omalla alueella laadittu saattohoitosuunnitelmat ja -ohjeistukset. On totta, että lainsäädäntöä ei ole, ja on totta, että siellä on paljon puutteita. Meidän tulee tehdä kaikkemme. Koulutusta on lisättävä, työntekijöiden mahdollisuutta työpaikkakoulutukseen.

Arvoisa ministeri, vanhuslaissahan on kirjaus siitä, että tarvittaessa henkilöstön määrää voidaan lisätä muun muassa saattohoitotilanteessa. Kysynkin: millä tavalla tätä kirjausta juurrutetaan sinne käytännön kentälle, että toimijat siellä sitten pystyisivät ottamaan sen käyttöönsä, kun tulee näitä tilanteita, että tarvitaan lisää henkilökuntaa, ja tämä on yksi sellainen asia, että henkilökuntaa on mahdollista lisätä?

Arvoisa puhemies! Viime kuukausien aikana ajoin kiivaanakin käyty keskustelu siitä, minkä verran hoitajia on missäkin vanhuspalveluja ja ikääntyvän väestön palveluja antavassa yksikössä: kyse on siitä, minkä hoitoisuuden vaativia ihmisiä, minkä hoitoisuuden vaativia naisia ja miehiä, on kyseisessä toimipaikassa.

Kategorisen ohjeistuksen luku, desimaaliluku: Ihminen on kokonaisuus, ei desimaaliluku. Voidaan tarvita yksi yhteen se ammattilaisen apu ja tuki 24/7 — 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa. Tämä on juuri sitä, mikä pitää pystyä ratkaisemaan kussakin sellaisessa paikassa siellä arjessa, niissä tiloissa, niissä olosuhteissa, joissa ihmiset sen arkensa ympärivuorokautisesti viettävät. Yhden kategorisen luvun ilmoittaminen ei takaa sitä, että hoito ja hoiva ovat ihmisarvoisia.

Arvoisa puhemies! Hyvän elämän pitää olla jokaisen oikeus, ja siihen kuuluu myös hyvä kuolema. Täällä nostettiin esille se, että meillä on saattohoitoon erikoistuneita yksiköitä. Näin onkin, mutta se linja, minkä eteen on työtä tehty, on se, että saattohoito olisi mahdollista jokaiselle niin, että myöskin siellä perusterveydenhuollossa kotiin saataisiin hyvää saattohoitoa. Mutta kun täällä nostettiin esille Terhokoti ja sen taloudelliset ongelmat, se nostaa hyvin esille sen, miksi siellä oli ongelmia. Se oli se, että tietyistä kunnista ei annettu lähetettä. Tietyiltä alueilta ei ollut ihmisillä mahdollisuutta päästä saattohoitoon. Sen takia on erinomaista se, että täällä ministeri Rehula sanoi, että tästä on tulossa ohjeet niin, että myöskin päättäjät ja terveydenhuollon toimijat tietäisivät, että ihmisillä on saattohoitoon oikeus. Toivon jatkossa, että kun maakunnat ottavat kokonaisvastuun, niin silloin myöskin nämä käytännöt tulevat vahvoiksi ja myöskin oikeus hyvään kuolemaan — kivuttomaan, hyvään kuolemaan — on mahdollinen.

Onko näin? [Naurua]

Puhemies Maria Lohela

Tässä ei tainnut olla kysymystä.