Arvoisa herra puhemies! Eduskunta on ennättänyt jo ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään hyväksyä tämän lakimuutoksen, ja siitä olemme varmasti kaikki täällä yksimielisiä. Kiitos ympäristövaliokunnalle mietinnön laatimisesta ja hallitukselle esityksestä.
Tähän teemaan kaiken kaikkiaan vain haluaisin sanoa sen, että kun sekä toisaalta kansallisesti että toisaalta, ja ehkä ennen kaikkea, EU-tasolla mietitään lajien suojelua, joka siis sinänsä on tärkeää ja perusteltua, niin näiden erilaisten kannanhoidollisten metsästysten järjestäminen täytyy pystyä hoitamaan paikallisista lähtökohdista käsin niin, että missään päin Eurooppaa minkään lajin osalta ei ajauduta tilanteeseen, jossa tosiasiallisesti paikallinen yhteisö kokee, että jokin laji on muuttunut lajiksi, josta käytetään esimerkiksi nimitystä ”haittalaji”. Tällainen on mielestäni osoitus siitä, että ihminen ei ole onnistunut silloin toimimaan kestävällä tavalla ja tasapainossa ympäristönsä ja planeettansa kanssa, jos meille tulee tilanteita, joissa tietysti jo itseisarvoisestikin arvokkaita lajeja kutsutaan haittalajeiksi. Tämän vuoksi, kun päätetään säännöistä suojeluun liittyen ja suojeltujen lajien kantojen hoitamiseen liittyen ja esimerkiksi eläimistä, onpa kyse sitten vaikka nisäkkäistä tai esimerkiksi linnuista saatavien tuotteiden myynnistä eteenpäin, pitää pystyä nämä säännöt asettamaan niin — ja tässä siis mennään joidenkin lajien osalta jo myös EU-tason yläpuolelle vaikkapa WTO:n tasolle asti — että koetaan, että metsästyksen säännöt pystytään järjestämään kestävällä tavalla ja tavalla, joka mahdollistaa metsästysperinteen ja -taidon, ennen kaikkea siis pyyntitaidon, miten arvokkaasti lajeja pyydetään, ja sen säilymisen tuleville sukupolville, niin että nämä sinänsä täysin perustellusti suojellut lajit ovat siis myös siinä kannanhoidollisessa pyynnissä arvokkaita saaliseläimiä eivätkä mitään haittalajeja, joita joudutaan sitten esimerkiksi tällaisista tuhosyistä poistamaan, kuten tässä lakiesityksessä sinänsä aivan asiallisesti on käsitelty.