Suullinen kysymys kansalaisten yksinäisyydestä (Tuula Haatainen sd) | Suullinen  kysymys   lähiopetuksesta  ammatillisessa  koulutuksessa   (Pekka Haavisto vihr) | Suullinen kysymys työttömyysturvan aktiivimallista (Rami Lehto ps) | Suullinen kysymys Sote-uudistuksen säästötavoitteista (Stefan Wallin r) | Suullinen kysymys EU:n tulevaisuudesta (Matti Vanhanen kesk) | Suullinen kysymys hallituksen mahdollisuudesta taata luminen joulu (Antti Rinne sd) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Olemme täällä eduskunnassa puhuneet paljon muun muassa eriarvoistumisesta, tasa-arvosta ja hallituksen työttömiin kohdistamista leikkauksista. Tunnelma ja keskustelu on ollut välillä varsin kiihkeää. Näinhän se tässä vaiheessa vuotta eduskunnassa tahtoo olla. Mutta reilun viikon kuluttua koittaa joulu. Se on monessa perheessä odotettu juhla ja iloinen perhetapahtuma. Joulu voi olla myös joillekin aavistuksen ahdistava ja yksinäisyydestä muistuttava juhlapyhä. Tämä meidän kaikkien on hyvä tiedostaa ja tutkia sitä myös sydämessämme.

Arvoisa pääministerin sijainen, onko hallituksessa keskusteltu kansalaisten yksinäisyyden aiheuttamasta ahdistuksesta? Mitä me kaikki voisimme tehdä, että jokainen suomalainen voisi kokea olevansa arvokas ja tarpeellinen?

Arvoisa puhemies! Erittäin hyvä kysymys. Nimittäin me hyvin paljon otamme, kun puhumme sisäisestä turvallisuudesta, ja esimerkiksi sisäisen turvallisuuden strategiassa olemme ottaneet tämän asian esille, koska jos ihminen kokee turvattomuutta, niin se on yksi asia. Yleensä turvallisuus on ihmisen perustarve, ja sillä monta kertaa pärjää, jos on turvallinen olo ja tunne. Mutta yksinäisyys saattaa viedä nimenomaan sitä turvallisuudentunnetta.

Tämä on monesta syystä meille todella tärkeä. Hallitusohjelmassa on muun muassa yksin elävien henkilöitten toimeentulo ja taloudellinen toimeentulo otettu yhdeksi painopistealueeksi. Tästä voi ministeri Saarikko kertoa lisää. Eri ministeriöt ovat kiinnittäneet tähän huomiota. Mutta kyllä se on yksi tällaisen sisäisen turvallisuudenkin painopistealue. Yksinäisyydessä on tietysti se hyvä puoli, että me emme voi lähteä — siis hyvä puoli on siinä, että me emme voi lähteä — siitä, että se on viranomaisten tehtävä yksin, vaan sinä ja minä voimme siihen lähimmäisinä auttaa.

Arvoisa puhemies! Totean pääministerin sijaisen, ministeri Risikon puheenvuoroa jatkaakseni siltä osin, että meillä hallitusohjelmassa päädyttiin ottamaan sosiaali- ja terveyspolitiikan ja hyvinvointikysymysten painopisteeksi lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma mutta yhtäläisesti kirjasimme hallituksen tehtäväksi selvittää yksin elävien asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa.

Näitä väestöryhmiä ei pidä asettaa toisiaan vastaan mutta todeta, että Suomessa on yli miljoona ihmistä, joiden kotitalous on yhden hengen kotitalous. Miksi nostamme tämän esiin? Yksinäisyys ja yksin eläminen eivät aina ole samaa tarkoittavia sanoja. Ne saattavat olla, mutta yhdessäkin joku voi kokea itsensä hyvin yksinäiseksi. Se on kuitenkin selvää, että yksineläjä on suuremmassa riskivyöhykkeessä. Mutta myös taloudellinen toimeentulo on yksi tekijä ja seikka, jonka vuoksi voi eristäytyä yhteisöstä, kun taloudellinen toimeentulo ei anna myöten vaikkapa osallistua erilaisiin tilaisuuksiin, [Puhemies koputtaa] joissa toisten ihmisten kanssa voisi viettää yhdessä aikaa.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää tästä kysymyksestä lisäkysymyksen, nousemaan ylös ja painamaan V-painiketta.

Arvoisa puhemies! Yleisradio kertoikin tällä viikolla, että todennäköisesti monet vähävaraisille suunnatut joulukeräykset tänä vuonna tekevät ennätyksensä, sillä auttaminen kasvaa vuosi vuodelta.

Minua kosketti kovasti tällä viikolla uutinen, jossa kerrottiin, miten seitsemänvuotias lapsi halusi antaa tuntemattomalle ikätoverilleen lelun lahjaksi. Tämä vahvistaa sen, että suomalaisuuteen kuuluu vahva halu auttaa heikompia ja köyhempiä, ja tämä on mielestäni arvokas asia. Kuitenkin meidän päättäjien on hyvä pitää mielessä, että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta pitää huolen siitä, että jokaiselle turvataan säällinen ja hyvä elämä. Arvoisa pääministerin sijainen, miten te näette, pitääkö suomalaista hyvinvointivaltiota jatkossa vahvistaa?

Arvoisa puhemies! Otatte erittäin tärkeän kysymyksen esille. Hyvinvointiyhteiskuntana, joka Suomi on, sellaisena se pitää meidän pitääkin. Siihen liittyy turvallisuus, siihen liittyy turvaverkko, sosiaaliturva tilanteessa, jossa elämässä sattuu. Meille jokaiselle sattuu elämässä tilanteita, jolloin me tarvitsemme toisten apua, joskus me tarvitsemme viranomaisten apua. Siitä syystä Suomessa on luotu myöskin viranomaisverkko mutta myös sosiaaliturvaverkko, ja sitä meidän pitää vahvistaa. Sillä me myös varmistamme, että eriarvoisuus ei lisäänny. Eriarvoisuus on pahinta, mitä yhteiskunnassa voi tapahtua. Siihen me pyrimme nyt muun muassa hallituksessa, että näin ei tapahtuisi, työllisyyden lisäämisellä, talouden ylläpitämisellä mutta myöskin sosiaaliturvaa uudistamalla, perhevapaita uudistamalla, koulutusta vahvistamalla ja hyvin monin eri tavoin myös turvallisuutta vahvistamalla.

Arvoisa puhemies! Myös eriarvoistuminen palveluissa on lisääntynyt. Eri puolilta Suomea on tullut viestiä esimerkiksi siitä, että vanhuspalvelujen määrä ja laatu vaihtelevat liian paljon. Monet paljon apua tarvitsevat ikäihmisemme tarvitsisivat puolestapuhujaa tällä hetkellä. Toisaalta ikäihmiset kokevat, ettei heidän äänensä aina kuulu yhteiskunnassa riittävästi.

Ministeri Saarikko, viime kaudella kansanedustajana toimiessanne toitte kiitettävästi esille vanhusasiavaltuutetun toimen perustamisen tarpeellisuutta ikäihmisten äänen esille tuomiseksi. Miten nyt ministerinä ollessanne olette ajatellut edetä tämän tärkeän asian suhteen?

Arvoisa puhemies! Suomalaisten ikäihmisten kannalta kaikkein merkittävin turva on viime hallituskaudella valmisteltu vanhuspalvelulaki, jonka peruslinjauksille koko eduskunta antoi tukensa, että ikäihmisten turvaksi, hoidoksi, hoivaksi ja myöskin yhteiskunnan osallisuuden vahvistamiseksi luotiin oma lainsäädäntönsä. Yksi osa äänen kuulumista on vanhusneuvostot, joita on liki jokaisessa kunnassa ja jotka jatkossa myös tulevissa maakunnissa, sote-palveluista vastaavina, on tarkoitus virittää toimintaan.

Tunnistan kannanoton, johon edustaja viittaa. Toistaiseksi minulla ei ole ollut mahdollisuutta tuota asiaa edistää. Samalla ehkä noista vuosista viisastuneena rohkenen sanoa, että ehkä valtuutetun tehtävän luominen yhteiskuntaan ei ole paras vastaus siihen, mistä sosiaalidemokraattien kysymys lähti: yksinäisyyden torjuntaan, ikäihmisten aseman kohentamiseen. [Puhemies koputtaa] Meidän pitää lähteä siitä, että lainsäädäntö on riittävän yksiselitteinen ilman, että kantelumenettelyllä voitaisiin asioita ratkoa.

Arvoisa puhemies! Tämä on hyvä keskustelunaihe joulun lähestyessä, ja varmaan on niin, että raha ei voi korvata koskaan ystävää. Oikeastaan toivoisin näin joulun lähestyessä, että jokainen kansanedustaja ja ministeri voisi täällä ääneen todistaa, että pitää muistaa soittaa omaisille, läheisille, ehkä jollekin tuttavalle ja kysyä, mitä heille kuuluu.

On tietysti erittäin huolestuttavaa, että monet elävät lahjoitusvarojen varassa, kuten hakevat ruokaa jatkuvasti leipäjonoista, joista me olemme täällä keskustelleet. Samaten näin tämän saman ohjelman, jossa lapsi kävi vanhemman kanssa valitsemassa lahjan. Se on tietysti hyvää kasvatusta ja esimerkillistä toimintaa ja kannustaa auttamaan muita. Mutta esimerkiksi indeksileikkauksiin liittyen: voisiko nyt joululahjaksi luvata, että tälle asialle tehdään jotakin? Vaikka sille tehtäisiin jotain myöhemmin, niin se yksinäisen ihmisen heikko rahatilanne ei kyllä odota itseään.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Meri otti erittäin tärkeän asian esille juuri siitä, että me voimme jokainen tehdä sen eteen työtä, että aina ei ajatella näin, että sitä välittämistä voi ulkoistaa. Me olemme hyvin paljon kiinnittäneet huomiota ministeriössä mutta myöskin koko ministeriryhmissä syrjäytymiseen ja siihen, miten tärkeätä on, että jokaisella nuorella olisi vähintään yksi luotettava aikuinen. Se toisi myöskin sitä turvallisuutta.

Kiinnititte huomiota indeksileikkauksiin. Ne ovat osa meidän taloudenpitoamme, osa tätä taloussuunnitelmaa, koska myöskin vahva talous tuo turvallisuutta. Pitkässä juoksussa nimenomaan sillä, että me pystymme pitämään talouden kurissa, me pystymme pitämään Suomen hyvinvointiyhteiskuntana. Tämä on osa juuri sitä isompaa kokonaisuutta. Vaikka ne pienet leikkaukset ja vähennykset, totta kai, vaikuttavat varmasti ihmisten elämään — me emme vähättele sitä — niin jos me saamme työpaikkoja, se on parasta sosiaaliturvaa ja me voimme sillä kustantaa tätä hyvinvointiyhteiskuntaa [Puhemies koputtaa] myös tulevaisuudessa.

Arvoisa herra puhemies! On kyllä pääsääntöisesti niin, että suomalainen kansalainen, ihminen on hyväntahtoinen ja haluaa auttaa heikommassa asemassa olevaa. Se on hienoa kuulla tässäkin salissa, että näin on. Mutta olisin halunnut kysyä vastuuministeriltä, mitä te lainsäädännön tuottajina tänne eduskuntaan voisitte tehdä, kun meillä on kunnissa vammaispalveluita ja monessa kohtaa kunnissa on omia säädöksiä siitä, että jos hoivan tuottaja on kolme päivää sairaana, niin kuntaan ei voidakaan palkata tälle sijaista ja vammaispalvelut jäävät sen takia saamatta niiltä, jotka niitä palveluja tarvitsevat. Kysyn ministeriltä: olemmeko tekemässä jotain sellaista, mikä todellakin pitäisi ihmiset tasa-arvoisessa asemassa niin, että hoivan saajan ja hoivan tuottajan välinen yhteys ei katkea siihen, jos se ihminen, joka tarjoaa turvaa ja hoivaa tälle vammaiselle ihmiselle, on sairaana? Mielestäni pitäisi olla niin, että jokainen suomalainen, joka on kotihoivan tarpeessa, voi sen saada. Kysyn ministeriltä: mitä te teette?

Arvoisa puhemies! Edustajan esiin ottama tilanne on varmasti arkitodellisuutta, joka ei saisi olla totta. Lainsäätäjänä niin hallitus kuin eduskunta yhdessä voivat asettaa lain raamit sille, johon kukin palveluita tarvitseva voi kotikunnassaan nojata: tähän olen oikeutettu, tämä minulle kuuluu, tähän kunta on velvoitettu minulle palvelut toteuttamaan. Ja ilman muuta — ottamatta kantaa yksittäistapaukseen, jota en tunne ja jonka mainitsette kenties tämänkin esimerkin taustalla — on selvää, että eivät vammaisen tai ikäihmisen, joka palveluita tarvitsee, huolet ja murheet, arkiset tarpeet katso sitä, mikä tilanne palveluntuottajalla on. Joten kysymys on siltä osin vähän vaikea, että meidän tehtävämme on huolehtia lainsäädännöstä ja toisaalta kuntien valtionosuusjärjestelmän kautta, jossa tämä hallitus on pitänyt hyvän tason yllä, tuoda kunnille reunaehdot talouteen niin, että palvelut voidaan toteuttaa. [Puhemies koputtaa] Jos kuntapäättäjä ei toimi näin, tilanne on erittäin ongelmallinen.

Arvoisa puhemies! Sellaisten lasten ja nuorten määrä, joilla ei ole yhtään ystävää, on kasvanut. Yksikin tällainen lapsi ja nuori on aivan liikaa. Hyvä harrastus suojaa lasta, antaa mielekästä tekemistä ja antaa myös ystävien yhteisön. Toisaalta harrastukset ovat todella kalliita ja perheiden vähävaraisuus on lisääntynyt. Myös hallituksen leikkaukset perusturvaan ja indekseihin ovat aiheuttaneet lisäköyhtymistä. Vähävaraisten perheen lapsilla ei monasti ole mahdollisuuksia harrastaa. Kysynkin nyt hallitukselta ja vastaavalta ministeriltä: mitä te teette tämän lasten osallisuuden parantamiseksi? Mitä te teette, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus harrastaa jotakin mielekästä harrastusta?

Arvoisa puhemies! Kysymys on erittäin tärkeä, ja hallitus on tässä myös ollut toimelias. Tämä ongelma on tosiaan pitkään ollut tiedossa, ja olemme ryhtyneet useisiin eri toimenpiteisiin. Mainitsen ensimmäisenä nyt jo käynnistämäni selvityksen siitä, että haluan luoda harrastuspassin, jonka kautta jokainen nuori saa mahdollisuuden, esimerkiksi kännykkäaplikaation kautta, harrastaa varallisuudesta riippumatta ja tutustua eri harrastuksiin. Lisäksi hallitus on tehnyt harrastustakuun, jossa kuntien kanssa yhteistyössä tätä takuuta viedään eteenpäin niin, että nuoret saavat mahdollisimman paljon harrastusmahdollisuuksia. Samoin matalan kynnyksen harrastusmahdollisuuksia halutaan rakentaa koulujen yhteyteen. Eli monenlaisia toimenpiteitä tässä hyvin tärkeässä kysymyksessä on käynnissä.

Ärade talman! Edustaja Karimäki kysyi nuorten tilanteesta. NEET-nuorten eli nuorten, jotka eivät ole koulutuksessa tai työelämässä, osuus on Suomessa huomattavan iso, se on yli kaksinkertainen verrattuna muihin Pohjoismaihin.

Äsken saimme myöskin kuulla, että pojat pärjäävät tyttöjä huonommin koulussa, ja kun tähän vielä yhdistää tulevat pääsykoeuudistukset, jotka entistä enemmän painottavat nimenomaan koulumenestystä, niin on syytä olla huolissaan. Kysyn ministeri Grahn-Laasoselta: mitä voisimme tehdä kouluissa, mitä te voisitte tehdä, jotta menestyserot tyttöjen ja poikien välillä pienenisivät?

Ärade talman! Jag frågar minister Grahn-Laasonen: Vad kunde man göra i skolan för att minska på skillnaderna i skolframgång mellan flickor och pojkar?

Arvoisa puhemies! Erot tyttöjen ja poikien oppimistuloksissa ovat olleet pitkään esillä ollut kysymys, ja tällä hetkellä asiantuntijat työskentelevät tämän aiheen parissa, ja siitä on tarkoitus maaliskuussa myöskin saada lisää tutkimustietoa ja sitä kautta myöskin toimenpiteitä, joita jo viedään käytäntöön uusien opetussuunnitelmien myötä.

Kysymys lähti liikkeelle yksinäisyydestä, ja pidän tärkeänä sitä, että tämä keskustelu laajeni myöskin lapsiin ja nuoriin. Se perusasiahan on siinä se, että jo kouluissa, ja tietenkin kotona myöskin, meidän tärkeä tehtävämme on lapsille ja nuorille opettaa kykyä asettua toisen ihmisen asemaan, kykyä empatiaan, kykyä toimia ryhmässä ja ottaa leikkiin ja kaverisuhteisiin ja harrastuksiin kaikki mukaan. [Puhemies koputtaa] Koulujen toimintakulttuuria kehittämällä voimme tässä edetä, mutta se tärkeä asia on se, että tunnistetaan, että yksinäisyys on yksi kiusaamisen muoto ja siihen pitää aina puuttua kaikissa tilanteissa kaikkien aikuisten niin kotona kuin kouluissakin, jotta [Puhemies koputtaa] jokaisen lapsen ja nuoren olisi hyvä olla.

Arvoisa puhemies! Nuorisotutkimusverkosto on toteuttanut ainutlaatuisen tutkimuksen työn, koulutuksen ja harjoittelupaikan ulkopuolella olevista 15—29-vuotiaista nuorista. Tästä julkaistiin viime viikolla tämä tutkimus, ja edustaja Kaikkosen kanssa myöskin olimme siellä kuuntelemassa näitä kommentteja. Keskeisin syy syrjäytymiseen oli näiden nuorten mielestä nimenomaan ystävien puute. Vaikka tyytyväisyydessä elämään työn ja koulutuksen osuus ja rooli oli merkittävä, nimenomaan ystävien puute oli keskeisin syy syrjäytymiseen. Nuorten itsensä mielestä tämä syrjäytyminen on ennen kaikkea ulosjäämistä sosiaalisesta elämästä. Kysynkin nyt hallitukselta: onko meillä tilanne, jossa meidän ei enää pidä puhua syrjäytyneistä nuorista vaan meillä on tavallaan kyse siitä, että me olemme syrjäyttäneet nuoria, [Puhemies koputtaa] syrjäyttäneet pois sosiaalisesta elämästä ja yhteisöstä, joka on tosi tärkeä osa jokaisen ihmisen elämää?

Arvoisa puhemies! Kiitos tästä tärkeästä kysymyksestä ja huomiosta ja tästä havainnosta, että yksinäisyys nousee entistä enemmän keskusteluun ja se tunnistetaan selkeästi riskitekijäksi ja asiaksi, jolle voimme tehdä jotain. Tämä liittyy juuri edellisessä vastauksessa esille nostamaani kulttuuriin, jossa huolehdittaisiin, että kukaan ei jäisi ryhmän ulkopuolelle eikä jäisi yksin, ja siihen voimme vaikuttaa kouluyhteisöissä ja voimme vaikuttaa harrastuksissa. Sen lisäksi meillä on hyviä olemassa olevia käytäntöjä, joita levitetään, Kiva Koulu on yksi esimerkki, ja sitä kehitetään edelleen. Yksinäisyys saa myös siinä mielessä uusia muotoja, että kun elämme entistä digitaalisemmassa maailmassa, niin se myöskin jollain tavalla myös ruokkii sitä yksin tekemisen kulttuuria, toki myös toiseen suuntaan. [Puhemies koputtaa] Mutta on tärkeää tunnistaa se, että näissä kaikissa ilmiöissä, myös esimerkiksi vaikkapa sosiaalisen median ja muun nettimaailman ilmiöissä, on riskitekijöitä, joihin meidän pitää löytää toimintamalleja, jotta lapset ja nuoret saavat tukea aikuisilta ja oppivat elämään ja toimimaan niin, että on kykyä [Puhemies koputtaa] asettua toisen asemaan.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Ja vielä hallituksen aitiosta ministeri Soini.

Arvoisa herra puhemies! Tämä on äärimmäisen tärkeä asia, koska on pystytty osoittamaan ja seuraamaan, että nimenomaan syrjäytetyt, syrjään sysätyt nuoret ovat alttiita kaiken maailman radikalismille, radikalismin aivopesulle, tällaiselle toiminnalle, jossa ääriajattelulla tuodaan ihmisten elämään valheellista merkitystä.

Olenkin aloittanut koulukiertueen Suomen kouluissa, olen käynyt jo Tikkurilassa, Pohjois-Tapiolassa, menen ensi viikolla Maunulaan, ja kysyntä on käytännössä rajatonta, ja on äärimmäisen tärkeätä, että koulussa kerrotaan koululaisille, että ääriajattelu, uskonnollinen, poliittinen tai väkivallalla perusteltu, on väärin yksiselitteisesti. Tämä on hyvin tärkeä asia, ja tässä pitää toimia kaikkien yhdessä: koulun, päättäjien, kansalaisjärjestöjen, [Puhemies koputtaa] kaikkien.

Arvoisa puhemies! Ystävyys ei ole trendi, eikä se seuraa muotia, eikä siitä saa korkoa, mutta silti se on elämän paras sijoitus. Usein ystäviä löytää vapaaehtoistoiminnan piiristä, ja nyt esimerkiksi sosiaali- ja terveysjärjestelmän uudistuksessa on ollut iso huoli siitä, että monen vapaaehtoisjärjestön tuki-, avustus- ja toimintamahdollisuus kapenee. [Oikealta: Kuinka niin?] Kysyisinkin, miten hallitus aikoo turvata sen, että esimerkiksi potilasjärjestöjen ja muiden tärkeää vapaaehtoistyötä tekevien järjestöjen toimintamahdollisuudet ja resurssit ovat riittävät.

Arvoisa puhemies! Minusta on erinomaista, että tämän keskustelun lopuksi yksi tärkeimmistä kansalaisyhteiskunnan ja jokaisen ihmisen arjen ja hyvän elämän vahvistamisen takeista, kansalaisjärjestöt, nousi myös esiin. Aika ei ole niiden suhteen erityisen huono, vaikka kysymyksestä niin voisi päätellä. Juuri parhaillaan on käsissämme tieto, että kolmannen sektorin sosiaali- ja terveysjärjestöt saavat historiallisen suuren rahapotin veikkausvoittovaroista. Mutta on aivan selvää, että sosiaali- ja terveysuudistus asettaa myös järjestöt uudenlaiseen asemaan sosiaali- ja terveyspalveluiden virallisen ja julkisen järjestelmän kumppaneina. Olen ajatellut virittää ajatusta siitä, olisiko syytä käydä aivan erikseen läpi, mikä niiden rooli kokonaisuudessa, tässä isossa uudistuksessa on — osa järjestöistä on palveluntuottajia, osa tuo vertaistukea vaikkapa potilasjärjestöjen kautta — ja tunnistan, että siinä on vielä hahmottumattomia kohtia.

Ja viimemmäksi haluan todeta [Puhemies koputtaa] kiitoksen monelle näille kansalaisjärjestöille [Puhemies koputtaa] alkuperäiseen kysymykseen, jouluun, liittyen. Moni tarjoaa myös tuen ja turvan [Puhemies koputtaa] juuri joulunpyhinä yksinäisille.

Arvoisa puhemies! Jatkan koulutusteemasta. Suomen tulevaisuus lepää koulutuksen varassa. Eilen julkaistiin ammatillisten oppilaiden Amisbarometri, jossa saatiin vähän käyttäjäkokemuksia meidän ammatillisesta koulustamme tänä päivänä, ja yksi aivan merkittävä huomio oli se, että oppilaat haluavat lisää lähiopetusta, lisää opetuksen tarjontaa. Tämä oli noussut tässä Amisbarometrissa radikaalisti, 15 prosenttia. Useampi oli tätä pyytänyt, noin kolmasosa totesi, että koulutuksessa ei saa riittävästi lähiopetusta. Tähän ovat tietysti vaikuttaneet hallituksen suuret leikkaukset. Monet ovat myöskin huolissaan siitä, että koulupudokkuus tulee kasvamaan, kun opetuksen määrä on vähentynyt. Ensi vuoden alusta astuu voimaan ammattioppilaitosten reformi, mutta myöskään tässä ei ole varmuutta, että opettajilla riittäisi riittävästi aikaa oppilaille, eli ongelmat kasvavat. Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta lähiopetuksen määrää ammatillisessa koulutuksessa [Puhemies koputtaa] lisättäisiin opiskelijoiden tarvetta vastaavaksi?

Arvoisa puhemies! Eilen julkaistu opiskelijoiden Amisbarometri luettiin ministeriössä hyvin huolella, ja havainnot, joita siinä kävi ilmi, olivat ministeriön keskusteluissa opiskelijoiden kanssa aikaisemminkin tulleet hyvin esille, ja ne tulee ottaa vakavasti. Uutta ammatillisen koulutuksen lainsäädäntöä on valmisteltu pitkin matkaa, ja se astuu voimaan ensi vuoden alusta.

Mitä tulee tähän niin sanottuun lähiopetukseen, niin sen määrä lähti vähenemään ammatillisessa koulutuksessa aikana, jolloin ammatillisen koulutuksen rahoitus kasvoi. Se osittain liittyy siihen, että opiskelu on siirtynyt uudenlaisiin ympäristöihin — enemmän työpaikoille, on myöskin tiimeissä tapahtuvaa projektioppimista ja niin edelleen — mutta kyllä siellä on myös sellaista vähenemistä, joka ministeriötä huolestuttaa, ja siitä tulee keskustella koulutuksen järjestäjien kanssa. Se opetus on kuitenkin se kaiken ydin, ja siihen myöskin uuden lainsäädännön mukaan opiskelijalla on oikeus. Uudessa ammatillisen koulutuksen [Puhemies koputtaa] lainsäädännössä kuitenkin keskeisenä tavoitteena on se, että nimenomaan voimme vähentää koulupudokkuutta [Puhemies koputtaa] ja ammatillisen koulutuksen keskeyttämistä lukuisin eri toimin.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksen, nousemaan ylös ja painamaan V-painiketta.

Arvoisa puhemies! Tässä Amisbarometrissä toinen huolestuttava asia oli mielenterveys, opiskelijoiden mielenterveystilanne. Noin kolmannes oli kokenut masentuneisuutta opiskelujen yhteydessä.

Erityinen huomio tässä kiinnittyy vierasperäisten opiskelijoiden tilanteeseen. Vierasperäisten opiskelijoiden osalta oli jopa koettu kiusaamista opettajien puolelta. Me olemme keskustelleet täällä paljon Me too ‑kampanjasta ja siitä, miten oppilaitoksissa häirintä on täysin sopimatonta ja kiellettyä, mutta tässä barometrissä osoittautui, että eivät vain oppilastoverit vaan jopa opettajat saattavat syyllistyä tällaiseen. Tämähän osaltaan johtaa koulupudokkuuden kasvuun ja kouluviihtyvyyden vähenemiseen. Mitä hallitus aikoo tehdä tässä asiassa, että myöskin ammatillisissa oppilaitoksissa terve kouluympäristö ja nollatoleranssi kaikkeen kiusaamiseen toteutuisivat?

Arvoisa puhemies! Tämä on erinomainen kysymys, ja jos sanoinkin, että edellisessä kysymyksessä olleet havainnot eivät tulleet yllätyksenä ministeriölle, niin täytyy myöntää, että oli erittäin hätkähdyttävää lukea opiskelijoiden palaute siitä, miten paljon seksuaalista häirintää ja myöskin muuta syrjintää opiskelijat kokevat ammatillisessa koulutuksessa. Olemme jo tähän mennessä yhdessä koulutuksenjärjestäjien kanssa vedonneet koko ammatillisen koulutuksen kenttään, itse asiassa koko koulutuksen kenttään, että meidän on ehdottomasti saatava nollatoleranssi ja kitkettyä kaikenlainen syrjintä ja häirintä koulutuksesta, koska se on nimenomaan se ympäristö, jossa meidän pitäisi pystyä opettamaan lapsille ja nuorille toimimista tässä yhteiskunnassa toisia kunnioittaen, ja se on kohtuuton tilanne, jos opiskelija siellä oppimisympäristössä itse joutuu kohtaamaan aikuisten, jotka ovat heidän opettajiaan, taholta tämän tyyppistä käytöstä. Tähän suhtaudutaan äärimmäisen vakavasti, ja Opetushallitus on helmikuun loppuun mennessä päivittämässä myöskin koulutuksenjärjestäjille ohjeistukset seksuaalisen häirinnän kitkemiseksi, [Puhemies koputtaa] ja lisäksi on tarkoitus lisätä opettajankoulutusta tässä asiassa.

Arvoisa puhemies! Leikkaukset ovat varmasti vaikuttaneet lähiopetuksen määrään, ja kaikki oppilaat eivät ole ehkä aivan yhtä kypsiä itsenäiseen opiskeluun ja etsimään tietoa esimerkiksi netistä.

Toinen huoli liittyy työssäoppimisen runsaaseen lisääntymiseen. Monet yrittäjät ovat todenneet, että heillä on nykyisillä resursseilla vaikeuksia löytää henkilökunnasta yhtä ylimääräistä, joka olisi irrotettavissa työssäopettamiseen. Olisinkin kysynyt opetusministeriltä, millaista palautetta olette saanut yrittäjäkentältä: onko nähtävissä, että työssäoppimisen paikkoja on nyt tulossa tarpeeksi paljon, koska tämä tuntimäärä, mikä tullaan siirtämään sinne työssäoppimiseen, on hyvin, hyvin suuri? Siinä mielessä herää se kysymys, onko meillä alueellisesti tarpeeksi yrittäjiä, jotka ovat valmiita ottamaan opiskelijoita, ja löytyykö näitä työssäoppimisen paikkoja riittävästi.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, nuorta ei saa jättää liian itsenäisen opiskelun varaan. Sanon sen tässä nyt vielä hyvin selvästi. Se sisältyy myöskin uuteen ammatillisen koulutuksen lainsäädäntöön sitä kautta, että jokaiselle tehdään henkilökohtainen oppimisen suunnitelma, missä pitää myös määritellä se riittävän opetuksen määrä ja tuki, jotta voidaan saavuttaa ne opintoihin liittyvät tavoitteet. Mutta tämä tilanne on, totta kai, ammatillisen koulutuksen kentällä tällä hetkellä melko kuormittunut, koska isoa — kahteen vuosikymmeneen suurinta — uudistusta ollaan tekemässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa.

Mitä tulee työpaikkaoppimiseen ja siihen isossa kuvassa, työnantajat ja työelämä suhtautuvat hyvin myönteisesti siihen perusajatukseen, että oppiminen siirtyisi entistä enemmän luonnollisiin ympäristöihin eli työpaikoille, ja se on myöskin opiskelumotivaation kannalta ja oppimistulosten kannalta erittäinkin myönteinen kehityssuunta. Mutta siihen liittyy tietysti vielä paljon töitä: tarvitaan niitä paikallisia ratkaisuja, joissa koulutuksenjärjestäjät ja työelämä [Puhemies koputtaa] yhdessä löytävät ne parhaat ratkaisut, ja tarvitaan myös viestintää ja tiedotusta [Puhemies koputtaa] työnantajien suuntaan ja työelämän suuntaan, jotta saadaan niitä [Puhemies koputtaa] oppisopimuspaikkoja ja koulutussopimuspaikkoja riittävästi.

Arvoisa puhemies! Edustaja Haavisto nostaa tässä esille erittäin tärkeän kysymyksen. Kävimme valiokunnassa läpi tuota lähiopetuksen määrän vähenemistä reformin yhteydessä erittäin paljon. Se on todella niin kuin ministeri tässä toteaa, että se yllättävän vähän liittyy resurssien pienenemiseen. Kävimme sitä tilastojen valossa hyvin tarkasti läpi. Eli enemmän siinä on kysymys toimintatavoista. Todella kannustan ministeriä, ministeriötä ja meitä eduskuntaa etsimään ne toimintatavat, miten tässä uudessa maailmassa, reformin tultua voimaan, löydämme mielekkäitä kokonaisuuksia niin, että on todella maanantaista perjantaihin — jos ei sitä perinteistä koulua — joka tapauksessa valvottua toimintaa. Se on erittäin tärkeää.

Tämän reformin toimeenpanoksi eduskunta on päättänyt myöskin taloudellista resurssia. Pitkästä aikaa saadaan vähän positiivisempiakin uutisia, kun ammatillisessa on ollut kovia leikkauksia, se on totta. Eduskuntahan päätti 15 + 15 miljoonaa, ja ehkä lisääkin on kaavittu rahaa tuohon. [Paavo Arhinmäen välihuuto] Haluaisiko ministeri jo avata tätä kokonaisuutta, mitä voimme tehdä, jotta [Puhemies koputtaa] reformi pannaan hyvin toimeen?

Arvoisa puhemies! Kuten jo totesinkin tässä, ammatillisen koulutuksen reformia on tehty hyvin haastavassa talousympäristössä eri puolilla Suomea. Mutta se, mitä pyrimme nyt tällä hetkellä parhaamme mukaan tekemään, on rakentaa tukea mahdollisimman laajasti ja eri osa-alueilla tämän ammatillisen koulutuksen reformin toimeenpanolle.

Kun laskimme yhteen sitä tukiohjelmaa, jota on nyt rakennettu pitkin tätä syksyä ja osittain laitettu jo toimeenkin, niin sen hintalappu kaiken kaikkiaan on noin 60 miljoonaa euroa, mitä ministeriöstä kanavoidaan ammatillisen koulutuksen reformin toimeenpanoon pitkin matkaa muutaman vuoden aikajänteellä. Ja siihen liittyy opettajankoulutuksen kehittämistä uuden reformin mukaisille toimintatavoille, siihen liittyy työelämäyhteistyön kehittämistä ja pilotointia, siihen liittyy myöskin uudenlaisia digitaalisia ratkaisuja tukemaan henkilökohtaistamisen prosessia ja niin edelleen.

Eli monin tavoin myös tiedotuksen ja viestinnän kautta pyrimme kulkemaan vierellä ammatillisen koulutuksen kentän kanssa, kun isoa uudistusta tehdään. Mutta siinä mielessä pitää olla armelias [Puhemies koputtaa] joka askeleella itsellemme, että paljon töitä on tehtävänä, [Puhemies koputtaa] kun tehdään näin laajaa, isoa toimintakulttuurin muutosta.

Arvoisa puhemies! Amisbarometristä selviää, että onneksi suurin osa suomalaisista ammattioppilaitosopiskelijoista on tyytyväisiä opintojen sujuvuuteen ja uskoo työllistyvänsä opintojen jälkeen. Kuitenkin meillä on syytä olla huolissaan siitä selvästä tuloksesta, että opiskelijat haluavat enemmän lähiopetusta. Valitettavasti valtavien säästöjen takia lähiopetus on vähentynyt, ja lähitulevaisuudessa on uhkana, että se vähenee entisestään ensi vuonna. Opetusta on liian vähän, ja kyllä se on määrärahakysymys. Jos koulutuksen järjestäjillä ei ole riittävästi palkkarahoja, niin ei ole silloin riittävästi opetustakaan.

Puolet opiskelijoista suunnittelee jatko-opintoja. Opetussisältöjen ja opetuksen laadun ja määrän on mahdollistettava jatko-opintokelpoisuus, jotta ammatillisesta koulutuksesta voi jatkaa opintoja niin pitkälle kuin mahdollista. Haluankin kysyä opetusministeriltä: kuinka jatko-opintokelpoisuus varmistetaan kaikille [Puhemies koputtaa] ammatillisen koulutuksen opiskelijoille, kun lähiopetuksen määrä on riittämätön?

Arvoisa puhemies! Kiitos kysymyksestä. Siinä tuli esille myöskin hyviä uutisia, eli opiskelijat pääsääntöisesti suhtautuvat omaan tulevaisuuteensa luottavaisesti ja näkevät oman tulevaisuutensa ja työllistymismahdollisuutensa hyvinä. Nämä ovat hyviä uutisia.

Se, mitä uudenlaista ajattelua se reformi tuottaa meille, on muun muassa nämä laaja-alaisemmat tutkinnot. Eli kun aikaisemmin on tunnistettu — kun työmarkkinat muuttuvat niin nopeasti — että se osaaminen vanhenee nopeasti, niin jos liian kapeasti kouluttaudutaan, jää saavuttamatta semmoisia laaja-alaisia oppimaan oppimisen valmiuksia, joilla pärjäisi myös siinä työelämän muutoksessa. Nyt tässä ammatillisen koulutuksen reformissa tutkinnoista tehdään entistä laaja-alaisempia. Ne tuottavat sitä kautta ikään kuin parempaa osaamista, laaja-alaisempaa osaamista, myös työelämän murrokseen.

Ja opiskelijoiden keskuudessa myös ammatilliselta puolelta entistä enemmän jatketaan opintoja korkea-asteella. Se on erinomaisen hieno kehitys, aluamme sitä tukea. Se on vahvasti [Puhemies koputtaa] sisällä myös tässä uudessa rahoitusmallissa, ja sitä myöskin opiskelijavalinnan kautta tuetaan ja pyritään saamaan, että jokaisella on se jatko-opintokelpoisuus ja [Puhemies koputtaa] oikeus siirtyä eteenpäin, ja tosiasiallisia mahdollisuuksia pyritään vahvistamaan.

Arvoisa puhemies! Tuki, läsnäolo, mielenterveys — kaikki asioita, joita lapset ja nuoret tarvitsevat. Valitettavasti esi- ja peruskouluista puuttuu Psykologiliiton mukaan yhä satoja koulupsykologien toimia. Psykologipalvelut ovat osa oppilashuoltoa, joka kuntien on lain mukaan järjestettävä. Psykologeja tarvittaisiin ammattikoulun ohessa myös varhaiskasvatukseen. [Mika Niikko: Mitä hallitus tekee?] Kysynkin ministereiltä: onhan hallituksessa huomattu tämä asia, ja miten voisimme kannustaa kuntia palkkaamaan koulupsykologeja ja vahvistamaan heidän rooliaan koulumaailmassa?

Arvoisa puhemies! Ensimmäisenä totean, kun ammatillisesta lähdettiin liikkeelle, että siellä hallitus on itse asiassa parantanut opiskelijahuollon tilannetta sitä kautta, että se laajenee nyt koskemaan myöskin aikuisopiskelijoita tämän reformin myötä. Mitä tulee varhaisempiin koulutusasteisiin, varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen, niin meillä on käynnissä hallituksen sisällä hyvässä yhteistyössä ministeriöissä, STM, OKM, tämä Lape-hanke eli lapsi- ja perhepolitiikan muutosohjelma, jossa pyritään nimenomaan vahvistamaan sitä moniammatillista yhteistyötä ja ennalta ehkäisevää varhaista tukea, tunnistamaan vaikkapa oppimisvaikeuksia tai sosiaalisia ongelmia, perheen tuen tarvetta ja niin edelleen. Ja tässä on edetty, itse asiassa voi sanoa jopa historiallisesti siinä mielessä, että me teemme tätä aivan käsi kädessä ja koko koulutuksen kenttä on saatu yhteistyöhön sote-kentän kanssa tavalla, joka miellyttää kyllä meitä hyvin paljon, [Puhemies koputtaa] ja sitä kautta saadaan vahvistettua nimenomaan sitä varhaista tukea.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Viimeinen lisäkysymys tähän kysymykseen, edustaja Gustafsson.

Arvoisa puhemies! Ammatillisen koulutuksen uudistamisen suunta viedä koulutusta enemmän työpaikoille on oikea. Se on hyvä. Tässä nyt vain tapahtui sellainen, kutsun sitä valuviaksi, että ensin tehtiin nämä lähes 200 miljoonan säästöt — tämä epäkohta yhteisesti todettiin myöskin sivistysvaliokunnassa kahteen otteeseen. Sen jälkeen on nyt sitten tullut tämä tutkintouudistus ja rahoitusjärjestelmäuudistus. Ja nyt jo tiedämme, että joissakin oppilaitoksissa opettajanvirkoja on vaihdettu erilaisiin ohjaajanvirkoihin ehkä säästöjenkin takia. Ja sitten kysymys: kun tässä on nyt paljon tämmöisiä arvaamattomia tekijöitä, niin onko ministeriössä nyt tällainen hyvin ajantasainen seuranta päällä ensi talvena, keväänä, jotta välittömiin korjaaviin toimenpiteisiin voidaan [Puhemies koputtaa] tarvittaessa sitten ryhtyä?

Arvoisa puhemies! Vaikeiden talousvuosien jälkeen olemme menossa parempia aikoja kohti, ja se hyvä uutinen ammatillisen koulutuksen kentälle on se, että ensi vuoden alusta tulee niitä työkaluja toteuttaa ammatillista koulutusta uudella tavalla. Siihen liittyy se, että pystymme vastaamaan sekä uudenlaisten tutkintojen kautta mutta myös siirtymäajan jälkeen uudella rahoitusmallilla ja uusilla toimintatavoilla, sillä henkilökohtaistamisella, niihin tulevaisuuden osaamistarpeisiin entistä paremmin. Viimeisen vuoden aikana on nähty, kun talous on lähtenyt kasvuun, myös osaajatarvetta, johon pystytään tällä uudella ammatillisen koulutuksen lainsäädännöllä reagoimaan entistä nopeammin. Sen lisäksi tämä reformi sisältää lukuisia elementtejä, joilla pystytään syrjäytymistä estämään ja keskeyttämistä vähentämään, muun muassa jatkuva haku ja niin edelleen.

Ja kyllä, ministeriö myöskin seuraa jatkuvasti tätä tilannetta siellä kentällä, pyrkii tällä tukiohjelmalla muun muassa siihen heti reagoimaan. Toimimme erittäin tiiviissä ja hyvässä ja tällä hetkellä [Puhemies koputtaa] mielestäni myöskin erittäin läheisessä suhteessa ja yhteistyössä koulutuksen kentän kanssa, [Puhemies koputtaa] jotta pystymme nopeasti reagoimaan.

Arvoisa puhemies! Työttömyysturvan viikatetta eli niin sanottua aktiivimallia viedään hallituksen toimesta voimalla eteenpäin, vaikka se sai ryöpytystä asiantuntijoilta ja kriittisen palautteen jopa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalta. Käytännössä mallissa halutaan vaikeasti työllistyviltä leikata työttömyysetuutta. Idea työttömien aktivoimisesta on sinänsä kannatettava, mutta te, arvoisa hallitus, olette tekemässä sitä työttömiä kyykyttämällä. Te velvoitatte, että töihin olisi pakko mennä, vaikka siihen ei välttämättä kaikkialla Suomessa ole edes mitään mahdollisuuksia. Ja tämän johdosta te leikkaatte työttömyysetuutta ja viette viimeisenkin leivän työttömän pöydästä jättäen jäljelle vain vesilasin. Esitys siis eriarvoistaa työttömiä riippuen missä päin Suomessa he asuvat. Arvoisa työministeri Lindström, te olette itse myöntänyt julkisuudessa, että kyse on työttömien pakottamisesta, ja silti te ajatte esitystä kuin käärmettä pyssyyn. Kysynkin: voisitteko vielä äänestää [Puhemies koputtaa] hylkäyksen puolesta, ja jos ette, niin miksi?

Arvoisa herra puhemies! Taustana tässä esityksessä on tavoite saada noin 8 000—10 000 työpaikkaa. Taustalla on tavoite kannustaa ihmisiä ottamaan myös lyhyitä työsuhteita vastaan. Te sanoitte, että "viimeisenkin leivän työttömältä". Aika lailla liioittelua on tuo teidän väittämänne. [Hälinää] Se 4,65 prosenttia: minä en lainkaan vähättele sitä, en, ja tiedän ja olen tunnustanut, että tässä on pakottava elementti. Olen sen sanonut rehellisesti. En halua piiloutua minkään tämmöisen kannustava-sanan taakse, vaan olen sanonut, että kyllä, tässä on tämmöinen.

Meidän täytyy miettiä miten me saamme ihmisiä töihin. Tässä on tämä tavoite, työllisyystavoite. Sen takia me olemme tuoneet tämän asian. Eikä tässä mitään "käärmettä pyssyyn" ajeta, vaan tätä ajetaan ihan asiallisesti, kuten kaikkia muitakin esityksiä.

Arvoisa puhemies! Me olemme saaneet ihmisiltä erittäin järkyttynyttä palautetta tästä työttömyysturvan aktiivimallista. Se sotii kansalaisten oikeustajua vastaan. Ei voi olla niin, että työttömiä rangaistaan siitä, että he eivät onnistu löytämään työtä. Varmasti tämä palaute on löytänyt myös teidät, ministeri Lindström.

4. toukokuuta 2017 pidetyssä täysistunnossa te, ministeri Lindström, asiasta kysyttäessä totesitte seuraavasti: "Olen itse alusta saakka korostanut nimenomaan tätä, että eihän voi olla niin, että meillä on malli ja sitten meillä ei ole tarjota niille ihmisille a) töitä tai b) niitä palveluja. Olen tässä salissa luvannut ja sanonut tuon äskeisen ihan ääneen, eli ei voida odottaa, että silloin, jos meillä ei ole palveluja, tulisi joku sanktio. Tämä on se minun tahtotilani." [Puhemies koputtaa] Ministeri Lindström: aiotteko te nyt pitää lupauksenne eduskunnalle, ja aikooko hallitus vielä vetää tämän esityksen pois? Teillä on siihen mahdollisuus.

Arvoisa herra puhemies! Ei hallitus aio vetää tätä pois. [Paavo Arhinmäki: Mitä?] Minä olen sanonut täällä, että niitä palveluita ei tunneta tarpeeksi hyvin — meidän tehtävämme on niitä markkinoida, tuoda esille; jos meillä ei ole tarjota työtä, niin silloin pitää olla tarjota palveluita. Minä tiedän, että tämä uhka on tässä päällä. Sen takia siellä StV:n mietinnössä on se ponsi, että tätä seurataan ja tähän tarvittaessa puututaan. Se on hyvä ja järkevä ponsi. [Välihuutoja vasemmalta]

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Arvoisat edustajat, myönsin äsken puheenvuorot ensin edustajille Lehto ja Pekonen, koska heillä oli täsmälleen sama kysymys. Nyt pyydän niitä teistä, jotka haluavat esittää lisäkysymyksen, nousemaan ylös ja painamaan V-painiketta. — Edustaja Arhinmäki.

Arvoisa herra puhemies! Nyt täytyy pureutua syvästi tähän kysymykseen. Mistä on kysymys? Siitä, että ihmiset etsivät aktiivisesti työtä. He haluavat työtä, he ovat valmiita tekemään pitkiäkin matkoja löytääkseen työpaikan. Jos sitä ei silti tästä huolimatta löydy, niin hallitus lähtee siitä, että se on työttömän vika ja työtöntä rangaistaan. Te olette leikanneet työttömyysturvaa, sekä tasoa että indeksejä. Se on jo valmiiksi alemmalla tasolla suhteessa ostovoimaan kuin aikaisemmin. Nyt te tuotte esityksen, jossa näitä aktiivisia, reippaita työttömiä rangaistaan vielä lisää.

Te olette itsekin, ministeri Lindström, ollut työttömänä, tiedätte, miten nöyryyttävää se arki on. Eikö teillä ole nyt sydäntä paikallaan todeta, että tämä ei nyt mennyt ihan putkeen, tehdään yhdessä järkevä ratkaisu kaikkien kannalta, vedetään [Puhemies koputtaa] tämä esitys pois eduskunnasta?

Arvoisa puhemies! Kuten sanoin, tässä on kärjessä työllisyystavoite. [Kari Uotila: Rankaisemalla!] Tämän mallin on rakentanut Martti Hetemäen johtama kolmikantainen työryhmä, [Välihuutoja vasemmalta] joka oli riitainen. Se tuli hallituksen yhteisellä päätöksellä tänne, ja minä puolustan sitä esitystä, vaikka olen täällä sanonut ääneen sen epäkohdat. Minä en piiloudu minkään taakse, vaan tunnustan, että kyllä, on epäkohtia. Ja jos niitä todellakin alkaa tulemaan, niin täytyyhän niitä pystyä silloin korjaamaan, ja se on se ponsi, minkä StV on siinä mietinnössään antanut. Sitä seurataan ja siihen tarvittaessa puututaan, mutta odotetaan nyt ensiksi sen tuloksia, koska se työllisyystavoite on tässä myös tärkeä.

Arvoisa puhemies! Onhan se selvää, että työ on parasta lääkettä kaikille henkilöille, jotka ilman sitä ovat. Ymmärrän toki, että hallitus pyrkii siihen, että kaikki saisivat työpaikan, mutta tosiasia kuitenkin on, että hyvin monet nuoret varsinkin ja vajaakuntoiset henkilöt eivät saa töitä, vaikka kuinka hakevat. Sen lisäksi esimerkiksi tänä vuonna hallitus leikkasi palkkatukia siten, että ne rahat loppuivat jo keväällä. Elikkä ne nuoret ja vajaakuntoiset, jotka eivät saa töitä, siitä huolimatta, vaikka haluavat, ovat jääneet kotiin ja kärsivät siitä yksinäisyydestä, mistä juuri tänään täällä puhuttiin.

Tämä hallituksen toimenpide on niin ristiriitainen. Jos te haluatte oikeasti parantaa työllisyyttä, niin tehkää niin, että luotte varoja ja resursseja kunnille, jotta ne pystyvät pitämään huolen niistä kaikkein heikoimmassa asemassa olevista henkilöistä.

Kysynkin ministeriltä: mitä konkreettisia toimenpiteitä te teette ensi vuoden budjettiin esimerkiksi palkkatuen osalta? Loppuuko se jälleen keväällä, kun järjestöt alkavat työllistämään esimerkiksi näitä vajaakuntoisia nuoria?

Arvoisa herra puhemies! Hyvä, että otitte tämän palkkatuen esille, edustaja Niikko. Kerrataanpa vielä, mitä on tapahtunut:

Me siis muutimme vuoden alussa käytäntöjä niin, että työttömyysturvaa, sitä valtion maksamaa osuutta, voi käyttää palkkatukeen, starttirahaan ja liikkuvuusavustukseen. [Simon Elo: Varsin hyvä uutinen!] Se on erittäin hyvä uudistus, eli passiivista rahaa voi nyt käyttää aktiiviseen toimintaan. Minun ymmärtääkseni tämä ajattelu on saanut yleisen luottamuksen tässä eduskunnassa.

Se, mihin on puututtu, on valtion 100-prosenttisesti maksama palkkatuki. Siinä on aikaisemmin taso ollut noin 3 800 henkilötyövuotta, ja sitä leikattiin 800:lla 3 000:een. Nyt totta kai näiltä järjestöiltä on tullut kiukkuista palautetta. Minullakin on käynyt erilaisia toimijoita, muun muassa viimeksi entisen kollegani, ministeri Ihalaisen, lähetystö tästä asiasta puhumassa. Me kävimme mielestäni erittäin rakentavan keskustelun, [Puhemies koputtaa] ja minä olen antanut ohjeistuksen, että katsotaan, voisiko tätä asiaa kriteereitten kautta tarkentaa. Eli kyllä, palkkatukirahat eivät ole loppuneet.

Arvoisa herra puhemies! Pidän tätä hallituksen sanktiomallia erityisen huolestuttavana sen takia, että se kohdistuu pitkäaikaistyöttömiin ja osatyökykyisiin ihmisiin. Jos mietitään tilannetta, että en yksinkertaisesti löydä työtä tai palveluja, mutta minusta riippumattomista syistä työttömyysturvaa leikataan, niin se ei meidän mielestämme kuulosta oikeudenmukaiselta millään tavalla.

Mutta, arvoisa ministeri Lindström, olen ymmärtänyt, että olette tuomassa keväällä maakuntalakien yhteydessä myös lisäesityksiä, jotka kohdistuvat työttömiin: niin sanotun aktiivisen työnhaun mallin, joka edellyttää, että työttömän pitää kolmen kuukauden aikana hakea vähintään 12:ta työpaikkaa, raportoida joka viikko netissä sähköisesti karenssien uhalla. Pidän tätä lain toista esitystä erittäin huolestuttavana. Kysyisinkin teiltä, oletteko tuomassa tällaisen lisäesityksen eduskunnan käsittelyyn.

Arvoisa herra puhemies! Juuri tänään ollaan pidetty palaveri tästä aktiivisen työnhaun mallista, ja sitä mallia valmistellaan, mutta mitään lopullista ei ole esittää vielä. Me käymme keväällä tietenkin hallituspuolueitten, tämän asian päällä olevien ministereitten, kanssa keskustelua siitä, millainen malli olisi tuotavissa eduskuntaan. Se on silloin hallituksen yhteinen malli eikä mikään ministeri Lindströmin malli.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Tähän kysymykseen viimeinen lisäkysymys, edustaja Jaskari.

Herra puhemies! Tässä keskustelussa on tehty aikamoinen mörkö tästä uudistuksesta. [Välihuutoja vasemmalta] Toivoisin tietyllä tavalla analyyttisyyttä, mitä tässä aidosti pyritään tekemään. [Paavo Arhinmäki: Kyykyttämään työttömiä!] Tässähän tietyllä tavalla on mahdollisuus, kun toimii aktiivisesti: on työvoimakoulutuksessa, on omaehtoisessa koulutuksessa, on 18 tuntia töissä, on yrittäjänä, tienaa 65 päivän aikana 240 euroa, täyttää nämä kaikki ehdot. Toisaalta tämä kannustaa ottamaan myöskin lyhytaikaista työtä vastaan. Tämän tyylisiä kysymyksiä. Eli nyt on kysymyksessä, mitkä täyttävät ne aktiiviehdot, se on se tärkeä.

Mutta sitten arvoisalle ministeri Lindströmille. Nythän tämä toinen puoli on työvoimapalvelujen monipuolistaminen, [Vasemmalta: Yksityistäminen!] ja siinä suhteessa on mielenkiintoista kuulla, mitä kaikkia palveluita lisää toisella puolella tarvitaan, ja todellakin myöskin se, minkälainen omaehtoinen koulutus hyväksytään, koska kaikki koulutus on kehittävää, ja täyttää ne aktiivisuusehdot.

Arvoisa herra puhemies! Ihan totta, se, mitä tässä nyt tavoitellaan niin sanottujen kasvupalveluitten kautta on se, että julkinen ja yksityinen työvoimapalvelu, niitten parhaat puolet, saataisiin yhteen ja niistä tulevat ne kasvupalvelut, uusia markkinoita. Jos täällä sanotaan, että yksityistetään, niin eihän se tässä ole tavoite, vaan se, että molemmilta puolilta haetaan parhaat mahdolliset keinot, jotta se työtön hyötyisi. Se on tämän koko kasvupalveluidean ytimessä ja se kiinnostaa ainakin minua ja hallitusta kaikkein eniten. Työtön hyötyy ja toisaalta ihminen, yrittäjä, joka tarvitsee työvoimaa, hyötyy myös siitä. Yksinkertaistetaan järjestelmiä, otetaan parhaat puolet käyttöön molemmista, ja työvoimaviranomainenhan päätöksiä sitten toki tekee näistä omaehtoisista koulutuksista. Sitä kauttahan se menee.

Arvoisa puhemies, herr talman! Statens revisionsverk VTV publicerade i dag en rapport om övervakningen av finanspolitiken. I rapporten tar VTV ställning till bland annat vård- och landskapsreformens inbesparingsmål.

Arvoisa puhemies! Valtion tarkastusvirasto toteaa tänään julkaistussa finanssipolitiikan valvontaan liittyvässä raportissa, että "hallituksen sote- ja maakuntauudistukselle asettaman 3 miljardin euron kustannuskehityksen hillintää koskevan säästötavoitteen toteuttaminen vaikuttaa epätodennäköiseltä". VTV toteaa myös, että "uudistukselle asetetun kestävyysvajetavoitteen toteutumiseen liittyy tällä hetkellä suurta epävarmuutta".

Arvoisa puhemies! VTV:n kanta on otettava vakavasti. Tässä ei pelkästään ole kysymys sote-uudistuksen säästötavoitteista, tässä on myös kysymys hallituksen talouspolitiikan kestävyydestä. Jos soten säästötavoite ei toteudu, myös hallituksen suunnitelma julkisen talouden tasapainottamisesta horjuu pahasti. Arvoisat ministerit Saarikko ja Vehviläinen, miten suhtaudutte tähän VTV:n arvioon? Aiotteko [Puhemies koputtaa] toteuttaa tämän uudistuksen sellaisenaan, jos se ei täytä hallituksen säästötavoitetta, vai oliko tavoite kenties jo alun perin epärealistinen?

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Ja nyt vain toinen ministereistä vastaa. — Ministeri Vehviläinen.

Arvoisa puhemies! Tämä 3 miljardia on olennainen osa tässä hallituksen 10 miljardin euron kestävyysvajeen hillitsemis- ja vähentämistavoitteessa. Ja itse asiassa maakuntarahoituslaki, joka on täällä jo eduskunnan käsittelyssä, tulee kyllä turvaamaan, että päästään hyvinkin lähelle sitä 3:a miljardia euroa, koska siellä on niin sanottu kustannusten kasvun rajoitus. Mutta se on vain tekninen asia. Sitä kautta täyttyy tämä tavoite, mutta paljon tärkeämpää on se, että tämän uudistuksen myötä kohdistuvat tietysti sote-uudistuksen puolelle ne toiminnalliset muutokset, mitä siellä pitää tapahtua, ja se on se olennainen kysymys, ja siellä silloin puhutaan digitalisaatiosta, laitoshoidon vähentämisestä ynnä muista, monista eri toiminnoista, ei vain yhdestä asiasta.

Mutta sen haluan todeta, että tulemme, totta kai, tutustumaan myös tähän Valtiontalouden tarkastusviraston lausuntoon [Puhemies koputtaa] erittäin tarkasti, täytyy katsoa, mitä siinä tarkemmin sanotaan.

Arvoisa puhemies! Kysymys eurooppaministeri Terholle: EU käy parhaillaan tulevaisuuskeskustelua, ja Saksan SPD:n puheenjohtaja Schulz hämmensi tätä erikoisella liittovaltioesityksellä, jonka valmistelisivat valtioiden ulkopuoliset tahot ja jonka sitten jäsenvaltiot joko hyväksyisivät tai eroaisivat unionista. Aikaisemmilla perussopimuskierroksilla, kun niitä on käyty, jäsenvaltioiden ylivoimainen valtaenemmistö on ollut liittovaltiorakenteita vastaan tai sellaista toimivallan siirtämistä vastaan. Kysymykseni on, kun seuraatte tarkkaan ja osallistutte tulevaisuuskeskusteluun: onko tässä nyt jäsenvaltioiden keskuudessa tapahtunut joku suunnanmuutos, joka veisi tähän Schulzin suuntaan, vai onko minulta jäänyt jotain huomaamatta?

Arvoisa puhemies! Todella EU:n tulevaisuudesta käydään nyt aktiivista keskustelua ympäri Eurooppaa, ja sen tulevaisuuteen voisin kommentoida lyhyesti, että EU tarvitsee realismia, ei federalismia. Tämä aika federalistina tunnettu herra Schulz, jonka mainitsitte, jonka siis itsekin tiedän jo europarlamentin ajoilta, jolloin hän oli siellä puhemies, on esittänyt tällaisia eriasteisia visioita aiemminkin, mutta tämä ylitti kaikki aiemmin kuullut nimenomaan siinä, että vuoteen 25 mennessä pitäisi olla Euroopan yhdysvallat ja kaikki haluttomat maat siirrettäisiin siitä ulos. Tämä on aivan ennenkuulumatonta eikä istu lainkaan Suomen linjaan, joka on liittovaltiotorjuva ja kannattaa tällaista hyvin kauppaan ja kasvuun ja työllisyyteen keskittyvää pragmaattista unionia, jossa me kaikki ilolla osallistumme hyvinvoinnin rakentamiseen. Euroopassa ei ole tällaista käännettä tapahtumassa, eikä ole näköpiirissä, että tällaiselle löytyisi riittävää tukea Euroopassa. Suomi tulisi aktiivisesti vastustamaan, jos tällaisia esityksiä todella vietäisiin konkreettisesti eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Nyt, arvon ministerit, voitte tämän kysymyksen jälkeen rauhoittua, tämä on vuoden viimeinen kyselytunti, mutta vielä on jännitystä hetken aikaa. Olen ollut vuoden tuossa hommassa ja tiedän kyllä sen tunteen, mitä tunnette näillä kyselytunneilla. [Naurua]

Arvoisa puhemies! Talvi on täällä, ja joulu lähestyy. Se tarkoittaa sitä, että maakunnat ovat roudassa, mehiläiset nauttivat talvirauhasta talvipallon suojassa ja hallituksen pienimmät sinisilmät odottavat, mitä peräkontista — anteeksi, anteeksi — pukinkontista löytyy. [Eduskunnasta: Aijai! — Naurua] Tänään on siis vuoden viimeinen kyselytunti, joten haluan kysyä aiheesta, joka puhuttaa tällä hetkellä monessa lapsiperheessä ympäri Suomea. Koska päätonttu ja valtiovaraintonttu eivät ole paikalla, kysyn nyt asiasta vastaavalta hallituksen ministeriltä omien lastenlapsieni ja muiden suomalaisten lasten puolesta: miten hallitus aikoo taata, että jouluna on paljon lunta, jotta lapset pääsevät pulkkamäkeen ja joulupukki poroineen liikkumaan? [Eduskunnasta: Hyvä kysymys!]

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Onko tämä ympäristöministerin vai ministeri Risikon asia? — Ministeri Risikko.

Arvoisa puhemies! Kyllä se taitaa olla näitä sisäasioita.

Arvoisa edustaja Rinne, opposition kysymys oli erinomaisen hyvä, ja kyllä me olemme nyt kaikki kirjoittaneet tästä pukille, että me saisimme sitä lunta. Mutta me tietysti toivomme, että sitä on vain määrätyissä paikoissa, ettei se sitten aiheuta ruuhkia tai ettei se aiheuta kolareita, jotta turvallisuudentunne säilyisi. On tärkeää, että se tuo vain sellaista lämpöä ja valoa tähän maahan.

Haluan kiittää oppositiota siitä työstä, mitä te olette tehneet tämän vuoden aikana. Te olette pitäneet meitä hienosti hereillä, kiitos siitä. Ja tietysti tulevaisuutta ajatellen me toivomme teille myöskin turnauskestävyyttä, nimittäin tämä on yksi aktiivisimmista hallituksista, mitä itse olen nähnyt, [Naurua] ja olen aivan vakuuttunut siitä, että meillä kyllä töitä yhdessä riittää. Ja aivan niin kuin tämä juhlavuosi — Yhdessä — me jatkamme yhdessä myös teidän kanssanne eri mieltä ollen. — Kiitos.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Edustaja Rinteelle on aivan välttämättä annettava lisäkysymys. [Naurua]

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää hallitusta tästä kuluneesta syksystä ja kuluneesta vuodesta. Minä toivon todellakin, että hallitus vähentäisi aktiivisuutta, tekisi parempia esityksiä. [Naurua]

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Tuo lienee niin hyvä puheenvuoro, että se ei tarvitse ministeriaitiosta vastausta. [Naurua — Paula Risikko: Kyllä se vaatii!] — Annetaan ministeri Risikolle kuitenkin vastauspuheenvuoro.

Kaiken kaikkiaan, arvoisa eduskunta, nyt kerätään voimia, se on yksi tapa lisätä sitä kriisinkestokykyä. Jokaisen elämässä on kriisejä, ja meidän lähimmäisillämme on paljon kriisejä, autetaan heitä. Ja muistetaan aina, kuten lentokoneessakin sanotaan, että voidakseen auttaa muita on asetettava happinaamari ensin omille kasvoille. [Naurua] Autetaan myös omaa kestävyyttä. — Kiitos.