Suullinen kysymys tuloerojen kaventamisesta (Johanna Ojala-Niemelä sd) | Suullinen kysymys eläinsuojelulain uudistamisesta (Touko Aalto vihr) | Suullinen kysymys Fimean päätoimipaikan siirtämisestä (Stefan Wallin r) | Suullinen kysymys maakuntavaalien ajankohdasta (Sari Essayah kd) | Suullinen kysymys naisten roolin vahvistamisesta  rauhanvälitystehtävissä  (Aila Paloniemi kesk) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Suomen vahvuus on se, että olemme yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Eriarvoisuuden kielteiset vaikutukset ovat kuitenkin alkaneet näkymään myös meillä niin toimeentulo-, koulutus- kuin terveyserojen kasvuna.

Tällä viikolla julkaistiin Sorsa-säätiön raportti, jossa professori Hiilamo käy läpi 12 eri reseptiä tuloerojen kaventamiseksi. Suomessa on siirrytty pysyvästi aikaisempaa korkeampien tuloerojen ja suuremman eriarvoisuuden aikaan. Köyhimmät ovat jääneet muista jälkeen pitkäaikaistyöttömyyden ja sosiaaliturvaleikkausten vuoksi.

Jo varhaislapsuudesta kumpuaa eriarvoistumista, jos varhaiskasvatus ja lapsiperheitten palvelut ja taloudellinen tuki eivät ole kunnossa. Eriarvoistuminen ei ole väistämättömyys ja talouskasvun seuraus, vaan siihen voidaan vaikuttaa politiikalla.

Arvoisa pääministeri, nyt kun hallituksella tulee kaksi vuotta täyteen ja on välitarkastelun paikka, miten te itse arvioisitte hallituksen onnistuneen eriarvoisuuden vähentymisessä?

Arvoisa puhemies! Eriarvoistumiskehitys on pitkään jatkunut ilmiö Suomessa ja yksi vaikeimmista ongelmistamme. Se, mihin hallituksen kahden ensimmäisen vuoden aikana tässä on keskeisimmin pystytty vaikuttamaan, on pitkäaikaistyöttömyyden trendin kääntäminen. Meillä on nyt 12 000 pitkäaikaistyötöntä vähemmän kuin vuosi sitten, ja tämä on ehkä keskeisin saavutus, mitä olemme eriarvoistumiskehityksen pysäyttämiseksi saaneet hallituksena aikaan, ja tätä työtä pitää jatkaa. Olemme myöskin asettaneet Juho Saaren työryhmän, jolla on tämän vuoden loppuun saakka aikaa tehdä ehdotuksia siitä, mitkä olisivat niitä uusia toimia, joilla voidaan eriarvoistumiskehitystä pysäyttää.

Puhemies Maria Lohela

Seuraavaksi pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! Työllisyys on luonnollisesti paras lääke eriarvoistumiseen, mutta tarvitaan muitakin toimia. Tilastot kertovat, että teidän hallituksenne politiikan seurauksena rikkaat rikastuvat ja pienituloiset köyhtyvät. Esimerkiksi IMF:n tutkimuksista ilmenee, että korkeat tuloerot tarkoittavat paitsi heikompaa ja Suomessa jopa ihmisoikeuksia loukkaavaa elintasoa köyhimmille myös heikompaa talouskasvua.

Verotus on tärkeä työkalu tasavertaisuuden takaamisessa. Tämä hallitus ei kuitenkaan ole tarttunut tähän, vaan päinvastoin veropolitiikka on ollut tuloeroja lisäävä. Hallitus ei ole uskonut edes itse asettamansa valtiovarainministeriön veroasiantuntijatyöryhmän neuvoja, kun ryhmä kehotti tasapuolisempaan verotukseen puuttumalla osinkoverotuksen ilmeisiin epäkohtiin. Arvoisa pääministeri, kysynkin teiltä: tuletteko muuttamaan tämän eriarvoistavan veropolitiikan suunnan kohti tasa-arvoisempaa ja tuloeroja kaventavaa verotusta?

Arvoisa rouva puhemies! Yksi syy siihen, että pitkäaikaistyöttömyyden trendi on kääntynyt, on juuri se, että hallitus sulki työkalupakistaan bruttoveroasteen nostamisen kokonaan pois. Veroasteen nostaminen kääntyy yritysten kilpailukyvyn kautta työllisyyteen, ja nämä keinot, mitä ollaan käytetty edellisillä kausilla verotuksen nostamisen kautta, ovat heikentäneet kilpailukykyä, ja se näkyy siinä, että viime kaudella tuli 100 000 uutta työtöntä ja pitkäaikaistyöttömyyden trendiä ei saatu käännettyä. Sen takia meidän on tärkeää pitää kiinni siitä, että emme nosta bruttoveroastetta, mutta verotuksen sisällä varmasti pystymme tekemään myöskin oikeudenmukaisempia ratkaisuja. Niihin pitää aina pyrkiä.

Arvoisa puhemies! Kaikkina aikoina mutta erityisesti Suomen satavuotisjuhlavuonna meidän on puhuttava Suomen tulevaisuudesta: lapsista. Suomessa on köyhiä lapsia noin 130 000. Yksinhuoltajaperheiden köyhyys on edelleen korkea, mutta köyhyyden kasvu on viime vuosina ollut jyrkintä kahden huoltajan pikkulapsiperheissä. Lapsiperheiden köyhyyden ja eriarvoisuuden taustalla on muun muassa tulonsiirtojen heikentymistä, korkeita maksuja, niukkaa koulutusta, työttömyyttä ja alityöllisyyttä, kuten pätkätöitä, osa-aikaisuutta ja nollatyösopimuksia. Arvoisa pääministeri, aikooko hallituksenne parantaa lapsiperheiden tulonsiirtoja, kieltää nollatyösopimukset, toteuttaa maksuttoman kokoaikaisen päivähoidon ja perua lapsiperheille tehdyt heikennykset, kuten työttömien lasten päivähoito-oikeuden heikennyksen? Löytyykö hallitukselta auttamishalua ja myötätuntoa lapsiperheitä kohtaan?

Arvoisa rouva puhemies! Yksinhuoltajien köyhyysaste on noussut. Konkreettinen toimenpide, jonka hallitus on tehnyt, on se, että pienituloisimpien varhaiskasvatusmaksuja ollaan poistamassa entistä suuremmalta joukolta. [Eduskunnasta: Hyvä!] Toisekseen sen lisäksi, että tulonsiirrot ovat tärkeitä, tärkeää on myös se, että palvelut toimivat. Se tekeminen, joka tapahtuu päiväkodeissa, varhaiskasvatuksessa, se toiminta ja tekeminen, joka tapahtuu kouluissa ja niissä tilanteissa, joissa lapsi ja vanhemmat, liittyen vanhempien elämäntilanteeseen, ovat esimerkiksi syrjäytymisuhan alla, ovat toimenpiteitä, joilla tähän tilanteeseen puututaan. Sen takia meillä on panostettu nimenomaan siihen arjen tekemiseen. Meillä on tällä hetkellä joka ainoassa maakunnassa menossa muutosohjelmat, joissa tavoitellaan ykköstavoitteena sitä, että tavoitetaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa ne lapset, jotka ovat syrjäytymisuhan alla. Se, mitä tulonsiirrolle jatkossa käy, on hyvin pitkälle kiinni siitäkin, millä tavalla meillä talous kehittyy.

Arvoisa rouva puhemies! Professori Heikki Hiilamon keskeinen havainto on ollut se, että jos katsotaan eri maita, niin olemme tottuneet ajattelemaan, että ikään kuin pienet tuloerot ja pieni eriarvoisuus sekä talouskasvu olisivat toistensa vaihtoehtoja ja että meidän täytyy valita vain toinen. Professori Hiilamon keskeinen havainto on se, että itse asiassa niissä maissa, joissa ihmisten välinen eriarvoisuus on pystytty pitämään pienenä, paranevat myös talouskasvun edellytykset. Silloin myös tavallisilla ihmisillä on mahdollisuus rakentaa elämää, kuluttaa, elää säädyllisesti. Se on hyväksi myös taloudelle.

Arvoisa pääministeri, teidän hallituksenne alkukauden toimet ovat tähän mennessä valitettavasti vieneet toiseen suuntaan: rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät ovat köyhtyneet, jos katsotaan niitä vaikutuksia, joita teidän päätöksistänne on syntynyt. Haluaisinkin kysyä: oletteko valmis näiltä osin arvioimaan esimerkiksi veropolitiikkaanne tulevassa budjettiriihessä? Nythän on otettu käyttöön sellaisia verovähennyksiä, jotka eivät ole työllisyyden kannalta [Puhemies koputtaa] tärkeitä mutta jotka johtavat eriarvoisuuden lisääntymiseen. Oletteko esimerkiksi apteekkarivähennystä valmis... [Puhemies keskeytti puheenvuoron puheajan ylityttyä.]

Arvoisa puhemies! Tämä on totta, että eriarvoistumiskehityksen pysäyttäminen tulee tukemaan myöskin talouskasvua. Missään tapauksessa nämä eivät ole valintakysymyksiä, toisiaan poissulkevia kysymyksiä, vaan talouskasvun kautta, pitkäaikaistyöttömyyden pienenemisen kautta pystymme myöskin eriarvoisuuskehitystä pysäyttämään, ja tämä on ollut juuri se keskeinen lähestymistapa tähän asiaan. Tämä on meidän yhteinen ongelmamme. Tämä on pitkän ajan kehitys Suomessa, eikä kukaan meistä poliitikoista ole tähän kehitykseen syytön. Sen takia minusta on erittäin hyvä, että sosiaalidemokraattien toimesta on tällainen raportti tehty. Sain juuri tuon raportin tulosteena käsiini ja aion tutustua siihen huolella. Ja toivon, että myöskin Juho Saaren työryhmässä otetaan kaikki se inputti, mitä yhdessä saadaan aikaiseksi. On yhteinen asiamme myöskin pysäyttää tämä ja etsiä yhdessä keinoja [Puhemies koputtaa] ja uusia toimintatapoja tämän kehityksen pysäyttämiseksi.

Arvoisa puhemies! Yksi tapa mitata eriarvoisuutta yhteiskunnassa on tuloerot. Pienet tuloerot ovat yksi hyvän yhteiskunnan merkki, ja maailmalla hyvinvoinnissa menestyneimmät maat ovat niitä, joissa on pienet tuloerot. [Ben Zyskowicz: Kuten Suomi!]

Tuloeroja tulee pienentää ennen kaikkea progressiivisella verotuksella, nostamalla pienituloisia ihmisiä köyhyydestä. Toinen puoli on kerätä yhteiskunnalle verotuloja palveluita varten sieltä, missä on maksukykyä. Siksi suurten pääomatulojen saannin suosiminen erillisellä pääomatuloverolla olisi lopetettava, ja kaikkia tuloja tulisi näin verottaa progressiivisesti. Näin veropohja laajenee ja yksinkertaistuu ja verojen välttely vähenee. Lisäksi tuloerot ja eriarvoisuus vähenevät sitä kautta. Professori Heikki Hiilamo ehdotti tuoreessa raportissaan vastaavaa tuloerojen kaventamiseksi muiden hyvien ehdotusten lisäksi. Kysynkin teiltä, valtiovarainministeri Orpo: aikooko hallitus todella tarttua tuloerojen kaventamiseen ja viimein lopettaa pääomamarkkinoiden hyysäämisen pienillä pääomaveroilla?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, se on totta, että eriarvoisuus on meidän yhteiskuntamme pahimpia ongelmia, ja sen taustalla on ennen kaikkea pitkään jatkunut korkea työttömyys. Tuloerot eivät ole tilastojen mukaan 90-luvulta lähtien paljon Suomessa kasvaneet, mutta eriarvoisuus on varmasti työttömyyden takia.

Mutta sitten kun haetaan keinoja sekä eriarvoisuuteen että työllisyyteen, niin rohkenen olla eri mieltä professori Hiilamon kanssa — siis siitä, että minä en usko, että progressiota kiristämällä, ylipäänsä veroja kiristämällä me saamme taloutta kasvuun, työllisyyttä paranemaan tai enemmän tuloeroja vähennettyä. Parasta lääkettä on se, että me saamme talouden toimimaan, ihmiset ottamaan työtä vastaan, että heille tarjotaan töitä, saamme työllisyysasteen ylös, mahdollisimman monen ihmisen sitä kautta pois köyhyydestä. Tämä on ylivoimaisesti paras tie. Sen tähden mielestäni hallituksen veropolitiikka on ollut järkevää. Työn verotusta on kevennetty lähes miljardilla, 450 miljoonaa työtulovähennyksen eli pienten ja keskisuurten työtulojen verovähennyksen kevennykseen, joka kannustaa taas tekemään töitä ja laskee työn verokiilaa. [Puhemies koputtaa] Minusta hallituksen veropolitiikka on ollut työllisyyttä tukevaa [Puhemies koputtaa] ja sitä kautta eriarvoisuutta vähentävää.

Arvoisa puhemies! Ei veroasteen ja työllisyysasteen välisestä yhteydestä voi vetää mitään suoraa johtopäätöstä. Päinvastoin, pohjoismainen hyvinvointimalli on hyvä esimerkki siitä, että korkea työllisyysaste, korkea veroaste ja pienet tuloerot ovat täysin yhdistettävissä.

Tässä on nyt useammassa puheenvuorossa mainittu työllisyyden parantaminen lääkkeeksi eriarvoisuuden kasvuun, mutta se ei ole välineenä riittävä. Ei ole takeita siitä, että vaikka työllisyysaste nousee, vaikka vauraus lisääntyy, niin vauraus myöskin jakautuisi tasaisesti — ellei sen eteen tehdä tietoisia poliittisia ratkaisuja verotuksen, sosiaaliturvapäätösten ja myöskin palkkapolitiikan kautta.

Joten minun kysymykseni hallitukselle on: Tähän asti hallituksen politiikka on tosiaankin ollut eriarvoisuutta kasvattavaa. Hallituksen veropäätökset ovat suosineet suurituloisia, ja pienituloisten perusturvaa on leikattu. Minkälaisia tietoisia päätöksiä hallitus aikoo tehdä eriarvoisuuden vähentämiseksi sen lisäksi, että panostetaan työllisyysasteen nostamiseen?

Arvoisa puhemies! Edesmennyt ja arvostettu vasemmistoliiton kansanedustaja Outi Ojala muistaakseni sanoi joskus, että vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä. Ja tämä logiikka tähän teidän peräänkuuluttamaanne työllisyyden ja talouskasvun yhteyteen syntyy sieltä. Jos meillä on korkea työllisyysaste, kasvava talous, niin meillä on vahvempi valtiontalous. Velkaantuminen taittuu, ja sitä kautta me pääsemme pois ikuisesta supistamisen kierteestä ja meillä on mahdollisuus kehittää meidän hyvinvointiyhteiskuntaamme, koska viime kädessä tasavertaiset, hyvät ja laadukkaat palvelut jokaiselle on ylivoimaisesti parasta eriarvoisuuden estämistä tässä maassa.

Arvoisa rouva puhemies! Todella, viime vaalikaudellahan taisi verotus kiristyä joka vuosi ja tuli 100 000 uutta työtöntä, ja se todella lisäsi eriarvoistumista. Nyt kun hallitus on määritellyllä talouspolitiikalla kasvattamassa talouskasvua, se aiheuttaa sen, että verotulot kasvavat ja automaattiset vakautteet pienentävät valtion menoja ja tätä kautta tulee todella vahvempaa valtiontaloutta, kuten ministeri Orpo kuulutti. Kysynkin valtiovarainministeri Orpolta: eikö olisi päinvastoin tällaisen tempoilevan veropolitiikan sijasta nyt syytä asettaa jonkinlainen tiekartta, jossa katsottaisiin verotuksen suuria haasteita tulevaisuuteen siten, että se edistäisi meidän taloutemme hyvinvointia ja myöskin kannustavuutta ja sitä kautta voisimme todella professori Saaren työryhmän hyvien esitysten pohjalta sitten saada eriarvoisuutta todella vähennettyä Suomessa?

Arvoisa puhemies! Hallitus teki puoliväliriihessä päätöksen, että me tarkastelemme verotusta laajemmin, tiekarttamaisesti pyritään saamaan ennustettavuutta ja vakautta veropolitiikkaan, koska se ennustettava ja vakaa veropolitiikka on yksi aivan oleellinen elementti sille, että me voimme luoda meidän talouskasvustamme pysyvää. Me aloitamme tässä työn, ja siinä varmasti valtiovarainvaliokunnalla ja sen verojaostollakin voisi olla roolia, että pyrittäisiin sitä kautta löytämään myöskin yli vaalikausien yhteistä näkemystä siitä, minkä tyyppistä veropolitiikkaa tehdään.

Edelleen sanon, että mielestäni hallituksen veropolitiikan peruslinjat ovat aivan oikeat. Kokonaisveroaste ei saa nousta, kenenkään henkilön ansiotuloverotus ei saa nousta, ja me olemme painottaneet veronkevennyksiä esimerkiksi työn verotuksessa sinne pieniin ja keskisuuriin tuloihin, koska sillä on valtava merkitys sille, että ne ansiot siellä kotitaloudessa kasvavat, mutta myöskin sille, että sitä työtä kannattaa ottaa vastaan.

Arvoisa rouva puhemies! Yksi suuri muutos tapahtui verotuksessa, kun varallisuusvero poistettiin vuoden 2006 alusta. Ministeri Soini, te olitte suuressa salissa oppositiossa joulukuun 8. päivä vuonna 2005, kun silloinen valtiovarainministeri Heinäluoma halusi armahtaa rikkaat. Muistatteko, mikä oli se suuri syy, että varallisuusvero piti poistaa? Ministeri Orpo, pitäisikö varallisuusvero palauttaa, koska se tuottaisi tänä päivänä noin 500 miljoonaa valtion budjettiin? [Hälinää — Puhemies koputtaa]

Arvoisa puhemies! Hallituksella ei ole missään suunnitelmissa varallisuusveron palauttamista. Meille on äärettömän tärkeää se, että Suomessa on pääomia, että Suomeen hakeutuisi pääomia, koska ilman pääomaa Suomeen ei synny investointeja ja ilman investointeja ei synny työpaikkoja ja niitä työpaikkoja, jotka ovat täällä vielä kymmenienkin vuosien päästä. Meidän täytyy löytää kaikesta huolimatta sellainen tasapaino veropolitiikassa, jossa me kannustamme työn vastaanottamiseen, työntekoon, joka on oikeudenmukainen eli progressiivinen, kuten Suomessa on, siitä pitää pitää kiinni. Mutta meillä pitää samaan aikaan olla sellainen pääoma- ja yritystoiminnan verottaminen, että se kannustaa Suomessa investoimaan ja työllistämään, koska ilman yksityisen sektorin työpaikkoja, jotka tuovat lisäarvoa, meillä ei ole meidän hyvää julkista sektoriamme, joka tuo meille taas hyvinvointipalvelut.

Arvoisa puhemies! Oikeudenmukainen verotus, verotus, jonka ihmiset hyväksyvät, on olennainen osa toimivaa yhteiskuntaa. Kun tässä on puhuttu varallisuusverotuksesta, niin on syytä sanoa, että en ollut siinä hallituksessa jäsenenä, joka päätti poistaa varallisuusveron tuloratkaisun yhteydessä vuoden 2004 syksyllä. Haluan kuitenkin puolustaa sitä ratkaisua siltä osin, että samalla kun varallisuusverosta luovuttiin ja menetettiin 80 miljoonan euron tulot, tehtiin päätös laittaa osingot verolle. Osingot tulivat verolle, mikä tuotti lähes 500 miljoonaa euroa. [Mauri Pekkarinen: Osingot olivat jo aikaisemmin verolla!] Siis toisin sanoen tultiin tilanteeseen, jossa yli 400 miljoonaa euroa tuli valtion kassaan rahaa niiltä, joilla on varaa maksaa. [Hälinää] Nyt kysynkin pääministeriltä: voisiko ajatella sen tyyppistä rakenneuudistusta, joka jatkaisi tätä kehitystä, niin että kaikki osingot tulisivat verolle? Nythän kaikista osingoista ei vieläkään makseta veroa, vaan meille on luotu erityisluokka, jonka ei tarvitse maksaa osinkotuloistaan [Puhemies koputtaa] veroa.

Arvoisa puhemies! Jos edustaja Heinäluoma viittaa tällä luokalla pienten yritysten saamiin pienimpiin osinkoihin, [Paavo Arhinmäki: Ei ne ihan pieniä kaikki ole!] niin pidän sitä kyllä äärimmäisen tärkeänä kannustimena yrittäjyyteen ja erittäin tärkeänä osana siinä politiikassa, johdonmukaisessa politiikassa, jossa kannustetaan ihmisiä yrittäjyyteen ja sitä kautta työllistämään ihmisiä, nostamaan työllisyysastetta. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat olleet aivan keskeisessä roolissa tässä hyvässä työllisyyskehityksessä, mikä Suomessa on nyt saatu aikaiseksi.

Arvoisa puhemies! Eilen järjestettiin tiedotustilaisuus eläinsuojelulaista. Kiitän ministeri Leppää siitä, että kävitte esittelemässä lakia myös vihreiden eduskuntaryhmälle.

Eläinsuojelulakia on valmisteltu pitkään. Uudistuksen on toivottu tekevän Suomesta tuotantoeläinten hyvinvoinnin edelläkävijämaan ja mallimaan. Valitettavasti hallituksen esitysluonnos ei vastaa näihin odotuksiin kaikilta osin. Nautojen ja sikojen hyvinvointi varmistetaan mahdollistamalla jaloittelu, liikkuminen ja ulkoilu. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Lakiluonnos ei kuitenkaan ole tuomassa merkittävää parannusta tuotantoeläinten olosuhteisiin. Sen kummemmin parsinavettoja kuin porsitushäkkejäkään ei olla kieltämässä. Lisäksi sikojen tiineytyshäkkien kieltämiselle esitetään hämmästyttävän pitkää 15 vuoden siirtymäaikaa. Kysynkin ministeri Lepältä: Miksei näihin keskeisiin tuotantoeläinten hyvinvoinnin ongelmiin esitetä helpotusta? Eikö ministeri näe, että suomalaisen ruoantuotannon vahvuus on nimenomaan tuotannon eettisyys ja eläinten hyvät olosuhteet?

Rouva puhemies! Uusi eläinsuojelulakiluonnos, joka nyt on esitelty ja lähtee tuossa syksyn korvalla lausunnolle, on laki eläinten hyvinvoinnista. Tällä halutaan korostaa sitä, että jokaisen suomalaisen tehtävänä on huolehtia eläinten hyvästä hoidosta, oli kysymyksessä sitten harraste-eläin tai oli kysymyksessä tuotantoeläin. Tämä lakiluonnos pitää sisällään erittäin paljon merkittäviä muutoksia, jotka modernisoivat jo jälkeenjäänyttä lakia, joka meillä tällä hetkellä on voimassa. Siihen tulee monia, monia parannuksia eläinten hyvinvointiin. Mutta pitää myöskin muistaa se, mikä meidän rakenteemme tuotantoeläinpuolella Suomessa on. Se poikkeaa monella tavalla muista Pohjoismaista, puhumattakaan nyt sitten, jos kauemmas mennään.

Mutta tällä lailla tulee monia, monia hyviä asioita kivunlievitykseen. Siellä tulee myöskin selvät määräajat näiden muutamien asioiden kieltämiseen suoraan. Siellä tulee ilmoitusvelvollisuuksia lisää, siellä tulee viranomaisyhteistyön lisäämistä ja niin edelleen. Tämä lakiluonnos on mielestäni erinomaisen hyvä. Nyt kun se lausunnolle lähetetään, [Puhemies koputtaa] niin kommentteja otamme mielellämme vastaan ja sitten arvioimme asiaa uudelleen ennen hallituksen esitystä.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! Eläinsuojelulaissa käsitellään tuotantoeläinten lisäksi myös lemmikkieläimiä. Liian pitkälle menevälle jalostamiselle asetettavat rajoitukset ovat tervetulleita. Lakiehdotuksessa ei silti, odotusten vastaisesti, esitetä toimia kissojen ja koirien tunnistusmerkinnän ja rekisteröinnin vahvistamisesta. Niin kutsutulla siruttamisella voitaisiin tehokkaasti puuttua haitalliseen pentutehtailuun. Samalla kadonneiden lemmikkien löytäminen helpottuisi. Eläinten lopettamiseen ei tarvitsisi turvautua yhtä usein, etenkin kun lakiuudistuksen myötä löytöeläinten säilytysaika lyhenisi. Arvoisa ministeri Leppä: miksi tätä asiaa ei ole otettu mukaan lakiluonnokseen ja oletteko valmis harkitsemaan sen lisäämistä lakiin lausuntokierroksen jälkeen?

Arvoisa rouva puhemies! Tämä rodunjalostuksen ja jalostuksen eteenpäinmeno väärään suuntaan halutaan tällä lailla topata. Se on ihan selvä, olen siinä kysyjän kanssa samaa mieltä. Tästä on jo joitakin huonoja esimerkkejä olemassa tuolla lemmikkieläinpuolella. Tällä halutaan nyt selkeästi puuttua tähän vallitsevaan käytäntöön ja tilanteeseen.

Tämä merkintä ja uudet järjestelmät siihen: On hyvä, että siihen nyt otetaan kantaa tämän lausuntokierroksen aikana ja sitten katsomme tämän palautteen perusteella, minkälaisiin toimiin on syytä ryhtyä. Siksi odotan erittäin mielenkiinnolla ja avoimin mielin myöskin sitä lausuntokierrosten lopputulosta.

Arvoisa puhemies! Sivistyneen yhteiskunnan mitta on varmasti se, miten pidämme huolta niistä, ketkä eivät kykene itse itsensä puolesta puhumaan, ja siinä mielessä on tärkeää, että eläinsuojelulakia uudistetaan kunnianhimoisin tavoittein. Eläinsuojelujärjestöt esittivät kuitenkin huolta tämän suhteen, ja heidän mielestään nämä tavoitteet eivät ole riittävän kunnianhimoisia ja täällä on selkeitä puutteita, muun muassa jatkuvan juomaveden saanti eläintenpitopaikoissa. Toivon, että näihin tulee parannusta sitten, kun tämä esitys tulee eduskuntaan.

Puhemies! Haluaisin myös nostaa tässä yhteydessä esille kysymyksen eläinsuojeluvaltuutetusta. Viime kaudella oli eläinsuojeluvaltuutetun virka, jonka sosiaalidemokraatit halusivat hallitusohjelmaan ja toteuttivat, ja tämä hallitus nyt sitten siitä luopui. Kysyisinkin ministeriltä: voisitteko osoittaa tiettyä tulevaisuuteen katsomista siinä suhteessa, että voisitte palauttaa eläinsuojeluasiamiehen viran samassa yhteydessä, kun eläinsuojelulakia uudistetaan?

Arvoisa rouva puhemies! Tuo eläinsuojeluasiamiehen virka oli määräaikainen ja se määräaika kului loppuun, ja sitä määräaikaa ei sitten jatkettu. Katsotaan sitäkin tilannetta.

Mutta mitä sitten tulee näihin muihin säädöksiin, niin pitää muistaa se, että meillä laki luo pohjan tälle kaikelle, jota sitten täydennetään alempiasteisilla säädöksillä, asetuksilla ja niin edelleen, ja tästä muodostuu se iso kokonaisuus, tämä eläinten hyvinvointilaki, joka nyt sitten kaiken kaikkiaan eläimille mahdollisuuksia turvaa, niin kuin se turvaa.

Kaikkein tärkein asia on se, että meillä ihmisillä, ihan jokaisella, on oma vastuu ja oma vastuuntunto eläimistä ja siitä, että niitä kohdellaan ja pidetään hyvin. Se on meidän kaikkien vastuulla. Siinä yksi virkamies ei voi kovin paljoa tehdä, mutta me jokainen voimme tehdä paljon, ja siihen haastan ihan jokaista suomalaista, että me kohtelemme kaikissa tilanteissa kaikenlaisia eläimiä hyvin.

Arvoisa puhemies! Vanha laki on kohta 20 vuotta vanha. Uudelta odotetaan erittäin paljon uudistuksia.

Suurin osa kuluttajista, melkein 100 prosenttia suomalaisista, haluaa, että eläimiä kohdellaan tulevaisuudessa vielä paremmin kuin tänä päivänä. Tässä tulee nyt ongelma, koska lihantuottajat, muun muassa sianlihantuottajat, saavat todella alhaista hintaa sianlihasta, melkein alhaisinta koko EU:ssa. Kuinka tämä yhtälö tehdään niin, että molemmat ovat tyytyväisiä, että eläimet saavat hyvän elämän ja myös lihantuottajat saavat sellaisen hinnan tuotteestaan, että he pystyvät jatkamaan tuottajan taivaltaan?

Sen sanon vielä, että tässä luonnoksessa on paljon hyvää, mutta siellä on asioita, joissa on toivomisen varaa.

Arvoisa puhemies! Erittäin tärkeä huomio on se, minkälainen mahdollisuus kannattavaan tuotantoon on olemassa, ja tämä tasapaino ei tällä hetkellä Suomessa ole kunnossa. Viljelijät ovat erityisessä taloudellisessa ahdingossa, kannattavuus on heikko, ja tähän on meidän väkisinkin ja pakosti saatava muutosta. Tämä korreloi ihan kaikkeen siihen, mitä me eläinsuojelulta, ympäristönsuojelulta vaadimme.

On selvää, että suomalainen tuotanto, olkoon se mitä laatua tahansa, on korkealuokkaista, on jäljitettävää, on eettistä ja on kestävää, ja sen pitää näkyä myöskin hinnassa, mitä tuottajat tuotteistaan saavat. Nyt se ei valitettavasti sitä tee: mennään aivan liikaa hintavedolla ja sillä, että hinta määrittelee kaiken. Ruoalla — kun tässä puhuttiin tuotantoeläimistä — on hinta, mutta sillä on myös arvo, ja mitä paremmin me kohtelemme eläimiä, mitä paremmin me hoidamme ympäristöasioita, mitä enemmän me olemme kestäviä, sen enemmän sillä on arvoa, ja sen pitää näkyä tulevaisuudessa enemmän hinnassa. Tästä meillä myöskin hallitusohjelmassa on kirjaukset, ja tähän tullaan palaamaan, kun Ilkka Mäkelän, selvitysmiehen raportti tämän kuun lopussa valmistuu.

Arvoisa rouva puhemies! Olemme varmasti kaikki sitä mieltä, että tulevaisuudessa eettiset tuotantomenetelmät ja eettisen lihan myynti tulevat kohdistumaan niille maille, jotka huolehtivat parhaiten eläimistään. En usko, että Aasian markkinoilla on kovinkaan nopeasti ja ripeästi kysyntää siitä, kuinka täällä kohdellaan eläimiä, mutta varmasti lähimarkkinat tulevaisuudessa arvostavat sitä, että eläimiä kohdellaan hyvin. Kysyisin: onko ajateltu nyt vahvasti sitä, että voitaisiin lähteä vapaaehtoiseen digitaaliseen valvontaan niin tiloilla kuin teurastamoilla, jolloin elinkeinonharjoittaja antaa tarkastajan pyytäessä luvan käyttää videovalvontaa, jota jo tälläkin hetkellä tuottajilla on hyvin laajasti käytössään?

Ja toisena asiana: kyllähän nyt on niin, että koirien hengitysvaikeudet, polviluksaatiot tulevat tässä sellaiselle tasolle, että ihmisten mieltymysten mukaan tässä maassa ei enää saa jalostaa lemmikkieläimiä.

Arvoisa rouva puhemies! Tähän viimeksi mainittuun: Olen aivan samaa mieltä, elikkä sen takia nämä kirjaukset tässä laissa ovat, ja niitä vielä täsmennetään alempiasteisilla säädöksillä. Se on ihan selvää.

Mitä tulee näihin muihin toimenpiteisiin, mitä ala voi itse tehdä, eri järjestöt voivat tehdä: Kannustan siihen ilman muuta. Mitä avoimempaa meillä tämä toiminta on, sen luotettavampaa se on, ja se ihan varmasti heijastuu myöskin markkinoille. Nämä korreloivat ja kulkevat käsi kädessä ilman muuta.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Läkemedelsverket Fimeas huvudkontors placering har diskuterats i flera år. Senast i mars fick vi höra hur beslutet att flytta Fimeas huvudort till Kuopio hade fört Läkemedelsverket till ruinens brant.

Maaliskuussa saimme lisätietoa siitä, miten vuonna 2009 tehty alueellistamispäätös ajoi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean lähes tuhon partaalle. Hallitukselta odotetaan nyt päätöstä, joka takaa viraston korkean ammattitaidon ja antaa työntekijöille vihdoinkin aidon työrauhan. Keskiviikkona 17.5. saimme lukea mediasta ministeri Mattilan kompromissiesityksestä, että Fimean päätoimipaikka jäisi sittenkin Helsinkiin, mutta tästä on jo melkein kolme viikkoa aikaa. Kello käy — mikä on tilanne nyt? Kysynkin ministeri Mattilalta: pitääkö tämä teidän sinänsä erinomainen esityksenne paikkansa, ja koska tämä asia varmistuu?

Arvoisa puhemies! Haluan sen verran korjata tässä, että sinänsä se ei ollut mikään esitys vaan käyty keskustelu, josta kerrottiin julkisuudessa, aivan oikein.

Kyllä, Fimea ansaitsee työrauhan. Tämä asia on hyvin harmillisesti venynyt, pitkittynyt ja ehkä mutkistunutkin matkan varrella. Mutta kysyitte, onko esitystä. Sitä ei tällä hetkellä ole, asian käsittely on toki vieläkin niiltä osin kesken.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää tästä lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! Jotta Fimea pystyisi pitkäjänteisesti ja menestyksekkäästi hoitamaan tehtäväänsä ja pärjäämään kansainvälisessä kilpailussa, sen on pystyttävä pitämään kiinni nykyisistä asiantuntijoistaan ja myös kyettävä rekrytoimaan uusia huippuosaajia. Kysynkin ministeri Mattilalta: mikäli kenties joku hallituskumppaneista torppaa tämän kompromissiajatuksenne, niin miten hallitus aikoo turvata, että Fimealla on lopullisista päätoimipaikkapäätöksistä riippumatta käytössään paras mahdollinen osaaminen ja asiantuntemus?

Arvoisa puhemies! Nyt emme voi mennä asioitten edelle. Ei ole sellaista kristallipalloa, mistä nähdään, minkälainen esitys on tulossa, kuka olisi mitäkin torppaamassa, onko kuitenkin niin, että päätös voi olla myös yksimielinen. Mutta siitä kyllä olen kanssanne aivan samaa mieltä, että Fimea on huippuosaajien virasto. Suomella on huippuosaamista lääketurvallisuuden alalla, lääkealalla muutoinkin, ja niiltä osin näen, että kyllä Fimean huippuosaamiselle on käyttöä tulevaisuudessakin. Miten hallitus sen turvaa? On tietysti myös viraston oma asia miten ja mitkä toimintaedellytykset sillä on, mutta pyrimme mahdollisimman hyvään ratkaisuun Fimean osalta.

Arvoisa rouva puhemies! Valitettavasti sisäasiainministeriö ei ole käyttänyt näiden vuosien aikana sitä ohjaus- ja valvontavaltaa, mikä sille kuuluisi Fimean kohdalla. Fimeahan on ajautunut hallitukselta toiselle, ja nyt sitten arvuutellaan sen sijaintipaikkaa. Päätöshän on selkeä: Kuopio on Fimean pääpaikka. Toimintoja on hajautettu usealle paikkakunnalle Lontoota myöten. Minäkin olen huolestunut siitä, kuinka suomalaista lääkealan turvallisuutta viedään eteenpäin.

Kun sanotaan, minne saadaan huippuosaajia: On aika mielenkiintoista havaita, että nimenomaan Itä-Suomen yliopisto tuottaa niitä huippuosaajia, joita myös Fimea omassa työssään tarvitsee. Työntekijät ovat tyytyväisiä. Ala on kehittynyt siltä osin hyvin. Mutta pakko on todeta, että kyseisen viraston johdossa ei ole ollut johto tehtäviensä tasolla eikä ole myöskään noudattanut niitä poliittisia ja valtioneuvostotason päätöksiä, joita tuohon Fimeaan liittyy. Kysynkin ministeriltä: kuinka hyvin olette tietoinen juuri tästä, kuinka paljon Itä-Suomen yliopisto tuottaa [Puhemies koputtaa] osaavaa henkilökuntaa Fimean tarpeisiin?

Arvoisa puhemies! Ensinnä haluan korjata, tuossa edustaja Rossi taisi mainita, että sisäasiainministeriö ei ole käyttänyt ohjausvaltaa. [Eero Heinäluoma: Ei ole syytäkään!] Niiltä osin tämä ministeriö on varmaan viaton.

Hienoa, että tässä salissa kannetaan huolta yli puoluerajojen, yli hallitus—oppositio-rajojen tästä osaamisesta tai sen karkaamisesta tai yhtä kaikki siitä, mikä on Fimean tulevaisuus. Olen tietoinen siitä, että meillä on huippuosaamista, ja sitä varmasti valmistuu monesta yliopistosta. Sikäli en lähde mihinkään kilpalaulantaan siitä, mikä yliopisto on toista parempi. Me tarvitsemme sellaisen ratkaisun, joka on alueellisesti hyvä, palvelee alaa ja turvaa jatkossakin tämän korkeatasoisen toiminnan Suomessa.

Arvoisa rouva puhemies! Palataanpa lähtökohtiin. Tämä oli Vanhasen kakkoshallituksen toimenpide, ministeri Hyssälän toimesta, STM:n toimesta päätettiin Fimea siirtää Kuopioon. Se ei sitten käytännössä onnistunut. Käytännön työssä on näyttäytynyt, että Helsinki on ollut yksi keskeinen paikka. Nyt on tultu tilanteeseen, jossa yksi osa toiminnoista on Kuopiossa ja se keskeinen osa, joka liittyy lääkevalvontaan ja kansainväliseen yhteistyöhön, on täällä Helsingissä. Ja nyt selvityksiä on tehty useita, toinen toisensa jälkeen, joissa on esitetty, että tämä status quo nyt pysäytetään ja pidetään tässä, tämä tilanne rauhoitetaan, kun siellä on nyt saatu asiat rauhoittumaan. Syksyllä kysyin tätä. Ministeri Soini silloin varapääministerinä vastasi, että kyllä tältä järkipohjalta voitaisiin eteenpäin mennä. Kysyn nyt: eikö hallitus voisi tätä päätöstä tehdä, että tämä asia saadaan rauhoittumaan? Fimea on riippuvainen ulkopuolisista rahoittajista, siellä on miljoonista kysymys, ja siitä syystä on pidettävä huolta osaamisesta ja siitä, että tämä asia on hallinnassa.

Arvoisa rouva puhemies! Älkää nyt kuitenkaan ampuko viestintuojaa, sillä minä olen kuudes ministeri, joka tätä asiaa pöydällään pyörittelee. [Naurua] Uskokaa, että haluan ihan vilpittömästi toimia tässä ratkaisuhakuisesti ja nimenomaan painottaen sitä lääkealan osaamista ja myöskin alueellista ja yliopistojen osaamista Suomessa. [Jukka Gustafsson: Mehän kannustamme!]

Arvoisa rouva puhemies! Fimea on organisaatio, jonka osaaminen on todella tärkeää. Tämän Fimean sijaitsemisen osalta on tehty nyt usean ministerin osalta monta raporttia. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Kaikki raportit ovat osoittaneet sen, että tuo alueellistamispäätös, että määrättäisiin, että Fimean tietyt osat ovat Kuopiossa, vahingoittaa tämän keskuksen toimintaa. Ja nyt on täysin perusteltua, että tehtäisiin päätös siitä, että Fimea voisi sijaita niillä paikkakunnilla, joilla se toiminnan kannalta on tarkoituksenmukaista. Toivon, että tämä päätös saataisiin mahdollisimman pikaisesti hallituksen toimesta.

Mutta kysyn siitä, kun hallitus on tehnyt viisaan päätöksen tavoitella Euroopan lääkevirastoa: Missä tässä mennään? Varmasti tältäkin osalta on tärkeää, jos haluamme saada Euroopasta päätöksen, että Lääkevirasto tulee tänne, että me kykenemme ensin itse päättämään, missä meidän oma lääkevirastomme sijaitsee. Kysynkin ministeriltä: Missä tässä kampanjassa mennään? Miten näette, onko Suomella mahdollisuuksia saada Euroopan lääkevirasto?

Arvoisa rouva puhemies! En tietenkään voi spekuloida niillä mahdollisuuksilla, [Hälinää — Puhemies koputtaa] koska Euroopassa on varmasti myös muitakin vahvoja hakijoita, jotka ovat ehkä kampanjoinnissa Suomea edellä. Mutta olemme siis tehneet tämän päätöksen hakea Euroopan lääkevirastoa ja samalla olemme järjestäneet sidosryhmätilaisuuden, joka sai hyvin innostuneen vastaanoton, etten sanoisi, että siellä suorastaan, voisi olla, jopa kuopaistaan pikkusen lähtötelineissä.

Se, että tämä on ainakin Suomen rajojen sisäpuolella, no, se voi olla tässä vaiheessa liian suuntaa antava paikka, että se on Suomen rajojen sisäpuolella. Mutta tätä hallitus tietenkin yhdessä vie eteenpäin, ja päätös varmaan hyvin piakkoin myöskin tästä pystytään tekemään.

Arvoisa rouva puhemies! Alkuviikosta uutisoitiin, että sote-lait eivät ehdi valmistua heinäkuun alkuun mennessä, ja tämä tarkoittaa sitä, että sote-lakien käsittely viivästyy vielä aiemmin ennakoitua enemmän. Hallitus on kuitenkin jääräpäisesti päättänyt pitää kiinni siitä, että maakuntavaalien ajankohta on 28.1.2018, elikkä presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen yhteydessä. Euroopan neuvosto suosittaa, että vaaleja koskevan lainsäädännön tulisi olla valmiina aina vähintään vuotta ennen vaaleja, elikkä siinäkin mielessä olemme pahasti myöhässä. Vaalirahoituslain mukainen vaaliajanjakso alkaa 1.7., ja näillä näkymin meillä ei ole siihen mennessä vielä edes lainsäädäntöä. Olisinkin kysynyt pääministeri Sipilältä: eikö tässä tilanteessa olisi nyt järkevintä siirtää noita vaaleja eteenpäin ja tehdä niin, että saamme täällä maakunta- ja sote-vaalien vaatiman lainsäädäntötyön tehtyä huolellisesti loppuun saakka? Vaalithan voitaisiin pitää [Puhemies koputtaa] vaikka eduskuntavaalien yhteydessä 2019.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä, joka on täällä eduskunnan käsiteltävänä, on todellakin niin, että maakuntavaalit pidetään presidentinvaalien yhteydessä tammikuun kolmantena viikonloppuna 2018. Se on eduskunnan käsissä.

Hallitus on tietoinen ja oli tietoinen myös valmisteluvaiheessa siitä, että tällainen suositus on olemassa, mutta se on todellakin suositus. Kuten me kaikki täällä talossa tiedämme, on olemassa aika kova vaalisuma, ja itse asiassa edustaja Essayah tietää senkin, että eduskuntapuolueitten puoluesihteerit ovat tutkineet juuri tässä viime aikoina päinvastoin sitä, pitäisikö yhdistää tulevat eduskuntavaalit ja eurovaalit.

Minä ajattelen kyllä, että se on ihan hyvä ajankohta, mikä meillä tässä hallituksen esityksessä on näitten maakuntavaalien osalta, ja että ehditään myös vaaleihin menemään, vaikka eduskunta käsittelee huolella tämän lakipaketin.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan.

Arvoisa rouva puhemies! Varmaan Euroopan neuvosto ei ole huviksensa tällaisia suosituksia antanut.

Meillähän on Suomessa äärimmäisen vähän kokemuksia siitä, miten vaaleja yhdistetään. Viimeksi vaaleja on yhdistetty Kainuun maakuntavaalien yhteydessä, ja silloin käytettiin erivärisiä äänestyslippuja, ja silti hylättyjä ääniä tuli poikkeuksellisen — korostan: poikkeuksellisen — paljon. Milloinka hallitus aikoo sitten aloittaa kansalaisten informoimisen, ja miten aiotaan selvitä siitä? Jos näillä näkymin näyttää, että lainsäädäntöä ei olla saamassa kuin korkeintaan loppusyksystä valmiiksi, niin miten hallitus on varautunut siihen, jotta meillä ei tulisi sitten näiden vaalien yhdistämisestä täydellinen kaaos, sen lisäksi että tämä aika kansalaisten informoimiseen jää näin poikkeuksellisen lyhyeksi?

Arvoisa puhemies! Itsekin kysyin alkuvuodesta oikeusministeriöstä sitä, voitaisiinko maakuntavaalien osalta lähteä informoimaan jo aikaisemmin eli nyt tässä tänä keväänä. Ja oikeusministeriöstä sanottiin hyvin selvästi, että kun meillä on huhtikuussa kuntavaalit, kannattaa tehdä niin, että mennään yhdet vaalit kerrallaan, eli kuntavaaleista informoidaan kansalaisia sinä talvena eli nyt menneenä talvena. Ja nyt kun katsomme näitä tulevia kuukausia ja maakuntavaaleja ja presidentinvaaleja, niin ne ovat kyllä sellaisia vaaleja, että ei niissä kyllä ehdokkaat varmastikaan tule menemään sekaisin. Minä uskon siihen, että tämä informointi pystytään kyllä kansalaisten osalta aivan hyvin tekemään.

Ja mitä tulee sitten tähän, että ehditäänkö niitä järjestää, niin oikeusministeriö on todennut julkisesti ja käsitykseni mukaan täällä myös eduskunnan valiokunnissa sen, että pystytään ja että teknisesti pystytään viemään eteenpäin. Mutta se on totta, että on hyväksi, mitä nopeammin pystytään [Puhemies koputtaa] lait hyväksymään, että siinä päästään sitten eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä on maakuntavaalien osalta aika kummallinen tilanne, että kun täällä lainsäädäntö tämän koko uudistuksen osalta on vielä kesken, sitä eduskunnassa käsitellään, kaikki lait eivät ole edes vielä tähän liittyen tulleet eduskuntaan, niin sitten pitäisi alkaa jo vaaleihin varautumaan. Ja jos nyt ajattelee ihan ehdokkaiksi haluavia, niin kai heitä kiinnostaa, missä vaiheessa he voivat alkaa keräämään vaikka vaalirahoitusta. Nythän se ei ole vielä mahdollista, kun ei ole mitään lainsäädäntöä valmiina. Luulisi, että tämä myös ministeriaitiossa tiedostetaan.

Jos nyt ajatellaan näitä maakuntavaaleja, niin alkuperäinen ideahan oli se, että ne siirretään sitten samaan yhteyteen kuntavaalien kanssa ja tämä olisi sitten vuonna 21 ensimmäistä kertaa toteutumassa. Elikkä eikö olisi nyt hyvä ajatella niin, että jos siirretäänkin jo nämä ensimmäiset vaalit sinne vuoteen 21 ja valitaan nyt sitten kunnista asukasluvun pohjalta tämä väliaikaishallinto, joka sitten hoitaa maakuntia sinne asti?

Ensinnäkin totean, että kun tätä sote-uudistusta tehdään ja myös maakuntauudistusta tehdään, niin tässä halutaan kyllä mennä suoraan kansanvaltaisuuteen ja siihen, että meillä on suorilla kansanvaaleilla valitut päättäjät näissä vaaleissa.

Ja ehkä haluan myös todeta tähän, että voidaanko meillä järjestää ylipäänsä yhtä aikaa eri vaaleja: naapurimaassa Ruotsissa äänestetään kolmissa vaaleissa samaan aikaan, joten en voi pitää sitä ongelmallisena, että me Suomessa järjestäisimme samaan aikaan kahdet vaalit.

Mutta sitten totean myös siihen, että tietävätkö tulevat ehdokkaat, ja kansalaisetkin, mistä ne tulevat maakunnat päättävät: se laki, joka täällä eduskunnassa on käsittelyssä, eli maakuntalaki, 6 § siellä, kertoo hyvin selvästi siitä, mitkä sen maakunnan tehtävät ovat. Eli joka juuri nyt pohtii ja tänä kesänä pohtii omaa ehdokkuuttaan: se on kyllä tiedossa, mistä ne maakunnat tulevat päättämään.

Mutta niin kuin totesin, tärkeää on, että mahdollisimman pikaisesti saataisiin lait myös voimaan, se toisi varmuutta tähän koko prosessiin.

Arvoisa puhemies! On vastuutonta päätöksentekoa tehdä näin valtavan isoa ja merkittävää uudistusta näin valtavalla kiireellä. Kasvupalvelulaista ei ole vielä edes tietoa. Emme ole saaneet esitystä vielä tänne, ja kasvupalvelulaki on merkittävä osatekijä maakuntien valikoimassa. On ongelmallista demokratian mutta myös tulevien maakuntien toimintakyvyn kannalta liikkua näin nopealla aikataululla, sillä maakuntien väliaikaishallinnot eivät pääse vielä alkusyksystä aloittamaan ja valmistautumaan tuleviin vaaleihin ja rakentamaan uutta maakuntaa, kun aikataulu on tällainen.

Arvoisa puhemies! Miten me voimme turvata maakuntien valmistautumisen tällä aikataululla ja miten me voimme tällä aikataululla turvata demokratian todellisen toteutumisen, kun ei vielä ole edes kaikkia lakeja annettu eduskunnalle? Miksi näitä vaaleja ei voida lykätä ja tarpeen vaatiessa siirtää niitä eduskuntavaalien yhteyteen tai pitää ne erillisinä vaaleina? Eikö se olisi vastuullista päätöksentekoa?

Vastaan kyllä tuohon niin, että meillä on aika monet vaalit tässä edessä. Minusta on vaikea nähdä, että joku haluaisi vielä tähän vuodelle 18 uudet vaalit, tähän väliin, eduskunta- ja eurovaalien aikaan.

Mutta sitten palaan vielä tähän, että miten maakunnat pystyvät valmistautumaan: Maakunnissa on toki eroja siinä, miten on lähdetty esivalmisteluissa liikkeelle, mutta on myös paljon esimerkkejä siitä, että esivalmisteluissa on jo lähdetty siirtymään siihen väliaikaishallinnon vaiheeseen. Ja me hallituksen puolelta olemme myös tukeneet maakuntien valmistelua sillä tavalla, että varsinaisessa budjetissa on 33 miljoonaa euroa tälle vuodelle näihin maakuntien valmisteluihin ja lisätalousarvioesityksessä lisäsimme 22 miljoonaa euroa ja myös kirjauksen siitä, että sitä voidaan ruveta maksamaan jo heinäkuusta alkaen jokaiselle maakunnalle esivalmisteluun. Että ei tarvitse odottaa myöskään sitä, että lait on hyväksytty ja se väliaikaishallinto pääsee varsinaisesti käyntiin. Eli pyrimme tukemaan tätä valmistelua todella voimakkaasti tämän vuoden aikana.

Arvoisa puhemies! Naisten osallistuminen rauhanvälitykseen on teema, jossa Suomella on paljon annettavaa, enemmänkin kuin tällä hetkellä teemme. Meillä asiaan on kiinnitetty huomiota ja naisten määrä on saatu mukavasti lisääntymään, mutta toisin on maailmalla. Tällä hetkellä naisia on keskimäärin vain 5 prosenttia rauhanneuvottelijoista. Naisia tarvitaan siis ehdottomasti enemmän kansainvälisiin rauhanvälitystehtäviin ja itse rauhanneuvotteluihin. Etyjissä me teemme voimakkaasti töitä myös tämän asian eteen. Suomen valtuuskunta on ollut tässä erittäin aktiivinen. Haluaisin tietää, miten hallitus voisi edistää naisten roolin vahvistamista nimenomaan rauhanprosesseissa.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä edustaja Paloniemen kysymys on äärimmäisen tärkeä. Kansainvälisesti on pystytty toteamaan, että sellaiset konfliktit, joissa naiset ovat mukana rauhanvälitystoiminnassa, ratkeavat nopeammin, paremmin, inhimillisemmin, vähemmällä verenvuodatuksella kuin muut. Näin muodoin meillä on viime aikoina ollut tästä teemasta useita konferensseja. Tänä aamuna kävin avaamassa yhden tilaisuuden nimenomaan rauhanvälityksestä ja tämäntyyppisistä asioista. Tämä on erittäin tärkeä asia myös radikalisoitumisen estämisessä. Jokainenhan tietää, että jos mies jotakuta kuuntelee, niin äitiähän se kuuntelee. Siinä mielessä on hyvin tärkeätä, että nämä äidit ovat mukana tässä hommassa kitkemässä tätä radikalismia. Teen tältä osin kaikkeni ja hyvässä yhteistyössä edustaja Paloniemen kanssa.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä, ilmoittautumaan.

Puhemies! Ensinnäkin täytyy antaa hallitukselle kiitos siitä, että kun Yhdysvaltojen uusi politiikka on ollut vähentää rahoitusta joistakin YK-järjestöistä, jotka ovat nimenomaan naisten kannalta tärkeitä ja lisääntymisterveyden kannalta tärkeitä, niin Suomi ja muut Pohjoismaat ovat tulleet tässä apuun. Se on tärkeä ele ja hyvin tärkeää, että näitä järjestöjä tuetaan.

Mutta olisin kysynyt siitä, miten ulkoministeri näkee naisten roolin ehkä parlamentarismin vahvistamisessa. Kun katsomme arabikatua ja vaikkapa Tunisian sinänsä onnistunutta vallanvaihtoa, niin olisi hyvin tärkeää kouluttaa naisparlamentaarikkoja, luoda yhteyksiä. Etelä-Sudan on samanlainen alue, ylipäätään ehkä tuo Persianlahden alue ja Pohjois-Afrikka, missä demokratian vahvistaminen edellyttää sitä, että saamme naisia siellä myöskin poliittisten päätösten tekijöiksi. Mitä Suomi voisi tehdä enemmän tässä suhteessa?

Arvoisa rouva puhemies! Joihinkin maihin, esimerkiksi Afganistaniin, on saatu luotua naiskiintiöt parlamenttiin. Tämä on, vaikka en muuten erityinen kiintiöpolitiikan kannattaja olekaan missään suhteessa, ensi askeleena tämmöisessä kulttuurissa, jossa perinteisesti naiset eivät ole päässeet osallistumaan, minun mielestäni järkevää ja moraalisesti kestävää. Sitten kun yhteiskunnat menevät eteenpäin, niin sitten tietysti vapailla vaaleilla valitaan.

Mutta meillä on tietysti se, että tarvitaan hyviä esimerkkejä ja profiili-ihmisiä, ja näitä tämäntyyppisiä henkilöitä on myös useissa arabimaissa. Yksi erinomainen muslimimaan ulkoministeri on Retno, joka on Indonesian ulkoministeri ja nauttii suurta arvonantoa. Suomihan on hyvä malli sen takia, että meillä on nainen ollut presidenttinä, pääministerinä, kaikissa tehtävissä. Tässä mielessä me olemme elävä esimerkki toimivasta tasa-arvosta.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä todella on erittäin paljon ollut annettavaa tasa-arvotyössä maailmalla. Me olemme edistäneet seksuaaliterveydenhuoltoa, naisten, lasten, tyttöjen koulutusta. Nämä ovat olleet niitä meille keskeisiä asioita. Me olemme todella voineet toimia esimerkkinä siinä, että meillä ministerit ovat olleet vanhempainvapailla ja isyyslomilla. Meillä on ollut yhtä paljon nais- ja miesministereitä, meillä on ollut pääministeri, valtiovarainministeri, tasavallan presidentti naisena. Mutta nyt kun katsoo ministeriaitiota, niin olemme ottaneet aikamoista takapakkia. Suurin osa ministereistä on miehiä. Jos katsoo eturiviä, niin sinne on haluttu nostaa vielä kaikkein tuorein ministeri, ministeri Terho, ohi kokeneempien ministerien eturiviin istumaan. [Välihuutoja — Naurua] Kysymykseni kuuluu: Minkälaisen viestin tämä antaa Suomen tasa-arvokehityksestä? Oletteko te missään vaiheessa, pääministeri Sipilä, pohtinut sitä, eikö olisi hyvä, että Suomen hallituksessa olisi tasa-arvoisempi jakauma miesten ja naisten välillä?

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä siitä. Tässä on sovittu pelisäännöistä, että jokainen ryhmä vastaa itse siitä, että tasa-arvo toteutuu. [Välihuutoja vasemmalta] — Niin, tämä on jokaisen ryhmän omalla vastuulla, ja oman keskustan ryhmäni osalta tuo toteutuu nyt, kun vaihdos kesällä tehdään.

Arvoisa puhemies! Naiset tuottavat puolet maailman ruuasta, ansaitsevat kymmenesosan tuloista, omistavat sadasosan omaisuudesta, mutta naisten oikeuksien lisäksi meidän tulisi puhua myös nuorten oikeuksista globaalisti. Maailman väestöstä nimittäin yli puolet on alle 25-vuotiaita. Kun puhumme parlamentaarisesta edustuksesta, on kysyttävä, miten se vastaa sitä väkilukua ja osuutta parlamenteissa, kuinka paljon meillä on nuoria maailmassa. Haluaisinkin kysyä ulkoministeriltä: oletko tavannut työsi kautta nuoria parlamentaarikkoja ja oletko voinut tehdä jotakin edistääksesi tätä sukupolvien välistä tasa-arvoa ja kehitystä?

Puhemies Maria Lohela

Edustaja Elovaara, muistutan teitä tähän saliin kuuluvasta teitittelystä.

Arvoisa rouva puhemies! Olen todella iloinen ja ylpeä, että perussuomalaisessa eduskuntaryhmässä on lahjakas nuori nainen, edustaja Elovaara. Se jos joku kertoo siitä, että kehitystä tapahtuu.

Mitä ulkomaihin tulee, niin meillä on aika moni maa kyllä sellainen, missä ministerit ovat tämännäköisiä. Ei siinä nyt sinänsä mitään pahaa ole, mutta näin tuntuu olevan. Tietenkin se, että nuorten pitäisi äänestää nuoria edustajia eduskuntaan, on se yksi asia. Sillä lailla niitä enemmän saadaan, ja tietenkin joku vanhempikin voi kyllä hyvää nuorta ehdokasta äänestää ja suosittaa. Näissä kuitenkin kansainvälinen yhteistyö myös nuorten parlamentaarikkojen välillä on hyvin tärkeätä eri eduskuntien välillä, ja sitä suosin ja voimakkaasti kannustan siihen.

Arvoisa rouva puhemies! Rauhan prossien on todella todettu kestävän vain silloin, kun naisetkin niihin osallistuvat, aivan kuten ministeri aiemmin totesi. Edellytys naisten osallistumiselle on se, että kehittyvissä maissa tytöt pääsevät kouluun ja tyttöjen ja naisten koulutuspolku ei katkea ennen aikojaan. Tästä syystä kysyisin hallitukselta, mitä Suomi voisi vielä entisestään tehdä paremmin, jotta suomalaista koulutusosaamista, ehkäpä osana suomalaista kehitysyhteistyötä, vietäisiin kehittyviin maihin tyttöjen turvaksi ja autettaisiin siinä, että tytöt saavat koulutuksen, jotta voivat yhteiskunnan prosesseihin osallistua ja vaikuttaa.

Arvoisa puhemies! Kiitos edustajalle tärkeästä näkökulmasta. Suomi voi osallistua paitsi kehitysyhteistyön kautta myös monipuolisesti osaamista jakamalla. Minulla oli mahdollisuus viime viikko viettää Etelä-Afrikassa, missä on tehty paljon sen eteen, että koko ikäluokat pääsisivät kouluun, niin tytöt kuin pojatkin, mutta koulutuksen laadussa ja tasa-arvossa on erittäin vakavia haasteita siellä.

Suomi osallistuu muun muassa opettajankoulutusyhteistyön kautta, ja siellä esimerkiksi Helsingin yliopistolla on hyvin tiivistä yhteistyötä paikallisten opettajankouluttajien kanssa, myöskin sen laadun kehittämiseksi ja viemiseksi eteenpäin niin, että maailmassa yhä useammalla lapsella ja nuorella ja tulevaisuudessa toivottavasti jokaisella olisi mahdollisuus ehjään koulutuspolkuun ja elämän moniin mahdollisuuksiin. Eli tätä kansainvälistä yhteistyötä voimme lisätä, ja lisäksi Suomi voi myöskin koulutusviennin kautta tuottaa lisäarvoa osaamisen viennin näkökulmasta, ja se totta kai myöskin palvelee meidän kotimaisia tarpeitamme.