Ilmastovuosikertomus 2019

Arvoisa herra puhemies! Kesäkuussa 2015 voimaan tullut ilmastolaki on ensimmäinen kansallinen säädös, jossa määritellään yleisesti Suomen ilmastopolitiikan pitkän aikavälin suuntaviivat ja tavoitteet sekä säädetään ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmästä. Ilmastolailla luotiin pohja ilmastopolitiikan pitkäjänteiselle ja kustannustehokkaalle suunnittelulle ja seurannalle. Nyt myös Euroopan unionin uusi komissio aikoo Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaan ehdottaa ensimmäistä eurooppalaista ilmastolakia, jolla on tavoitteena tehdä Euroopasta ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä, ja nyt nämä menettelyt saadaan kirjattua lainsäädäntöön.

Tämä nyt käsittelyssä oleva ilmastovuosikertomus on siis laatuaan ensimmäinen ja ilmastolain mukainen ensimmäinen kertomus eduskunnalle. Tämä on merkittävä tapahtuma. Tästä lähtien eduskunta saa vuosittain raportin siitä, miten kasvihuonekaasupäästöjä on vähennetty. Ympäristövaliokunnassa olemme laatineet tämän mietinnön, johon saimme kolmen muun valiokunnan lausunnot eli maa- ja metsätalousvaliokunnan, talousvaliokunnan ja liikenne- ja viestintävaliokunnan laajat lausunnot. Haluan kiittää niistä saamistamme lausunnoista. Ne olivat hyvin syvältä asiaa käsitteleviä ja erittäin hyödyllisiä. Ympäristövaliokunta pitää myös oikein hyvänä, että nyt käsittelyssä oleva selvitys ei häviä osaksi hallituksen tavanomaista vuosikertomusta, vaan se on aivan oma erillään oleva selvitys ja saa siten ansaitsemansa huomion. Ilmastonmuutos on nyt asia, joka liittyy ihan kaikkeen. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi työtä pitää tehdä kaikilla alueilla.

Ilmastovuosikertomuksen tarkoituksena on lisätä eduskunnan osallistumista ilmastopolitiikan muotoutumiseen. Ensinnäkin eduskunta käsittelee kaikki ilmastopolitiikan lakisääteiset suunnitelmat eli selontekomenettelynä tulevat keskipitkän ja pitkän aikavälin strategiat eduskunnalle ja sopeutumisstrategian ja sitten vuosittain tämän ilmastovuosikertomuksen, joka raportoi tehdyt toimet. Aina kannattaa muistaa, että vuosikertomuksessahan, olkoon se sitten vaikka ilmastovuosikertomus tai vaikka nyt hallituksen valmistelema vuosikertomus tapahtuneesta kaupunginvaltuustolle, katsotaan aina mennyttä aikaa, mutta menneen ajan ymmärtäminen oikein luo hyvän pohjan tulevaisuuden rakentamiselle. Tämä on tärkeää, sillä kun näitä toimia ollaan nyt tekemässä kaikilla sektoreilla, ja ne koskettavat kaikkia, sen takia tiedonsaanti on äärimmäisen tärkeää.

Toisaalta, kuten valiokunta toteaa, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ilmastopolitiikan legitimiteetin kannalta eduskunnassa käytävä keskustelu on erittäin tärkeää. Valiokunta kuuli tämän käsittelyn aikana 15:tä eri asiantuntijaa, ja kävimme hyviä keskusteluja, ja sen tuloksena syntyi tämä erinomaisen hyvä, mielestäni erittäin hyvälaatuinen mietintö.

Kertomuksesta ilmenee, että Suomi on tähän saakka tehnyt ilmastopolitiikallaan hyvää työtä. 2013—2020 asetetun taakanjakosektorin päästövähennystavoitteen olemme saavuttaneet. Kaudelle 2021—2030 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen eivät nykyiset toimet enää riitä vaan lisävähennyksiä tarvitaan, ja nämä on jo keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa tunnistettu.

Ympäristövaliokunta pitää tärkeänä ilmastovuosikertomuksen kehittämistä siten, että se tarkastelee ilmastopolitiikkaa laajana kokonaisuutena ja mahdollistaa kaikkien päästöjen kehityksen tarkastelun. Nythän kertomus koskee vain päästökaupan ulkopuolista taakanjakosektoria. Eduskunnan terveiset hallitukselle ovat siis, että kertomusta tulisi kehittää siltä osin, miten toimien toteutus vastaa tiukentuviin tavoitteisiin ja mitä toimia päästökehityksen saaminen toivotulle kehitysuralle edellyttää. Tämä vaatii myös ilmastolain muuttamista näiltä osin.

Arvoisa puhemies! Tällä tavoin tulevaisuuteen suuntaavana kertomus tarjoaa parhaan mahdollisen pohjan eduskunnassa käytävän yhteiskunnallisen keskustelun taustaksi ja ilmastopolitiikan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, johdonmukaisuuden, kustannustehokkuuden ja pitkäjänteisyyden edistämiseksi. Ilmastopolitiikan tulee olla Suomen kannalta mahdollistavaa ja meidän kansantalouttamme vahvistavaa. Päinvastaista kehitystä älkäämme salliko.

Suomi on iso maa, sen me kaikki tiedämme. Se vaatii selkeästi liikenneinfraa ja järkevää liikennepolitiikkaa. Matkojen kulkeminen vaatii aina totta kai jonkunlaisen liikennevälineen. Samalla Suomi on erittäin pohjoinen maa. Kiinteistöjä, asuntoja, kouluja, kirjastoja on lämmitettävä, ja se tarkoittaa jonkun verran päästöjä aina. Samoin asia, joka on jäänyt mielestäni liian vähälle huomiolle, on Suomen elintaso. Olemme täysin viennistä riippuvainen hyvinvointivaltio, elikkä kun tuotamme tuotteita, syntyy aina päästöjä. Se on jokaisessa päätöksenteossa huomioitava, ettemme tätä positiivisuuden kehää lähde vahingoittamaan.

Hiilinielujen vahvistaminen on mielestäni tässä ilmastokeskustelussa jäänyt liian pienelle huomiolle. Otan kaksi esimerkkiä. Ensinnäkin meillä itsellämme on tällä hetkellä jo Neste Oyj:n kehittämä MY-diesel, joka on täysin kotimaisista raaka-aineista tehty päästötön diesel. Jos ottaisimme sen käyttöön vaikka verojärjestelmää hieman muuttamalla ja saamalla totta kai siihen EU:sta luvan, voisimme pienentää päästöjämme noin 5 miljoonalla hiilidioksidiekvivalenttitonnilla. Se on täysin mahdollista, jos haluamme tehdä sen, elikkä keinoja löytyy.

Toinen, mielestäni parempi keino on metsien kasvun lisääminen. Olin tässä pari iltaa sitten mielenkiintoisella luennolla, jossa Luonnonvarakeskuksen tiedemiehet meille esittelivät ryhmänä mielenkiintoisia tietoja. Pari lukua tekevät sen erittäin havainnolliseksi, arvoisa puhemies: Vuonna 2009—2013 Suomessa toteutettiin valtakunnan metsien 11. inventointi. Sen mukaan kun Suomessa sillä hetkellä ollutta puumäärää verrattiin vuonna 2014—2018 olleeseen puumäärään, siinä on yli 100 miljoonan kuution ero. Vuonna 2018 mittauksen mukaan Suomen metsissä oli 2 475 miljoonaa mottia puuta, ja tämä tarkoittaa sitä, että vuotuinen kasvu tällä viiden vuoden aikajaksolla oli keskimäärin 20 miljoonaa mottia ja meidän hiilinielumme kasvoi joka ainoa vuosi. Elikkä tämä on meille valtava mahdollisuus. Ehkä kuvaavaa on vielä kolmas esimerkki siitä, että vuonna 1990 Suomen metsien puumäärä oli 1 900 miljoonaa mottia. 1 900 miljoonaa mottia vuonna 1990, jos sillä hetkellä olisi puuston kasvu loppunut jostakin kumman syystä tai laskemme niin teoreettisesti, ja hakkuut vuosina 1990—2017 olivat tuon saman 1 900 miljoonaa mottia, elikkä 18 vuoden aikana tapahtuneet hakkuut ja vuoden 1990 puumäärä ovat sama luku. Elikkä jos metsät eivät kasvaisi, loppu olisi tullut meillä 2017, Suomen itsenäisyyden juhlavuonna, mutta yllätys yllätys, meillä oli vuonna 2018 puuta melkein 2 500 miljoonaa mottia. Meille on annettu valtava timantti hoitoomme, valtava hiilinielu, joka meidän pitää hoitaa hyvin, ja sen olemme tehneet.

Tämän takia älkäämme puhuko aina vain päästöistä, päästöistä ja päästöistä. Eiköhän puhuta seuraavat kymmenen vuotta hiilinieluista, hiilinieluista, hiilinieluista ja niin edelleen, koska niiden parantaminen on meille tuhat kertaa halvempaa, tehokkaampaa ja parempaa. Kansalaisten ei tarvitse kärsiä yhtään, ja parhaimmillaan teemme sen palveluksen tälle kansakunnalle, että kukaan ei joudu työttömäksi, kukaan ei joudu tämän takia kärsimään, vaan meillä on hallussamme loistava mahdollisuus. Älkäämme pilatko sitä väärillä poliittisilla päätöksillä. Tämä on minun ydinviestini. Ilmastopolitiikan pitää olla viisasta. Se ei saa sulkea mitenkään pois kansallisia omia mahdollisuuksiamme.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kiittää ympäristövaliokuntaa erinomaisen hienosta työstä. Saimme kuulla monia hyviä asiantuntijoita, kävimme hyvää keskustelua. Haluan kiittää muitakin valiokuntia ja eduskuntaa hyvästä tuesta, mikä tälle hankkeelle on ollut, ja tämähän on laatuaan ensimmäinen, eli jos joku sanoo, että tämä ei ollut kovin hyvä, niin meillä on ensi vuonna mahdollisuus tehdä vieläkin parempi. Mutta olemme oikealla tiellä kuitenkin, kunhan emme sitä omaa timanttiamme hukkaa ja pilaa sitä.

Arvoisa puhemies! Kiitos ympäristövaliokunnalle hyvästä mietinnöstä. Kannanottoehdotus strategisemmasta ja kattavammasta ilmastovuosikertomuksesta on erittäin kannatettava. Taakanjakosektoriin ja tekniseen raportointiin nykyisellään rajautuva vuosikertomus on toki ansiokas tällaisenaan, mutta se voisi olla nykyistä huomattavasti vaikuttavampi ilmastopoliittisen keskustelun kirittäjä ja ilmastopolitiikan ja päästöjen kehityksen laajaa kokonaisuutta käsittelevä raportti.

Itse vuosikertomuksen sisällöstä on lisäksi syytä nostaa muutama havainto ja johtopäätös. Liikenne ja maatalous ovat taakanjakosektorin suurimmat päästöjen lähteet. Kummankin päästökehitys on ollut viimeisten vuosien aikana huolestuttavaa. Liikenteen päästöt ovat vähentyneet vain vähän, maatalouden eivät käytännössä lähes lainkaan. Kummankin osalta on syytä huomioida kaksi asiaa: keinoja päästöjen vähentämiseen on, mutta kummankin tapauksessa on huolehdittava, että päästöjen vähentäminen on sekä riittävän nopeaa että reilua. Poliittisen keskustelun ei pitäisi nyt pyöriä sen ympärillä, pitääkö päästövähennyksiä tehdä — totta kai pitää, toisenlainen linja on vastuuton, tieteen ja tulevaisuuden vastainen — vaan sen ympärillä, miten tässä onnistutaan reilusti, tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti ja millaisia toimenpiteitä se vaatii.

Liikenne muodostaa noin viidenneksen Suomen päästöistä. Tästä noin puolet on peräisin henkilöautoista ja vajaa kolmannes kuorma-autoista. Näin ollen tieliikenne ja erityisesti henkilöautoliikenne on väistämättä päästövähennysten kohteena. Onneksi henkilöautoilu on myös se liikenteen osa, johon löytyy sekä teknologisia että käyttäytymiseen liittyviä ratkaisuja kaikkein helpoiten. Autokannan uusiminen tuodaan usein esiin yhtenä keinona. Uudemmat autot eivät kuitenkaan auta, jos ne ovat isompia tai niillä ajetaan enemmän. Suomen autokanta on eurooppalaisittain verrattain vanhaa. Usein toistettu ehdotus päästöjen vähentämiseen onkin verotuksen muuttaminen niin, että autokanta uudistuisi nopeasti. Sinänsä ihan hyvä asia. Uusien autojen päästöt todella kun ovat keskimääräisesti vanhoja pienempiä. Samaan aikaan päästöt ovat kuitenkin junnanneet koko lailla paikallaan, sillä autoja on enemmän ja niillä on ajettu enemmän. Lisäksi ensirekisteröityjen dieselautojen keskimääräiset päästöt itse asiassa nousivat vuosina 2017—18. Ratkaisevaa onkin jatkossa ohjata uusien autojen hankinnat erittäin vähäpäästöisiin autoihin.

Biopolttoaineita esitetään usein ratkaisuksi. Niiden perimmäinen haaste ei ole kysyntä, vaan tarjonta. Tuotettu biopolttoaine menee kyllä hyvin kaupaksi, mutta kestäviä raaka-aineita on rajallisesti. Biomassaa ei yksinkertaisesti millään riitä korvaamaan kaikkea fossiilisia liikennepolttoaineita, jos — ja toivottavasti kun — haluamme säästää maata ruoantuotantoa, hiilinieluja ja monimuotoisuuden vaalimista varten ja käyttää biomassaa myös tuotteiden raaka-aineena.

Kestäviä biopolttoaineita silti kyllä tarvitaan, mutta jos ylipäänsä pitää autolla mennä, niin sähköauto on kyllä ekoteko. Sähköllä liikkuminen on polttamista merkittävästi energiatehokkaampaa, ja päästöjä syntyy käytännössä vain auton valmistuksessa ja sähköntuotannossa. Vaikka sähköautojen valmistuksen päästöt ovat keskimäärin vastaavaa polttomoottoriautoa suuremmat, kirii sähköauto fossiiliauton hyvin nopeasti kiinni käytön aikana. Auton paino, käyttövoimasta riippumatta, on tässä ratkaisevassa osassa. Sähköä on sinänsä suoraviivaista tuottaa vähin päästöin.

Akkutuotannon vaatiman kaivostoiminnan eettiset ongelmat ovat ihan totta ja niihin pitää puuttua, mutta ongelma ei rajoitu tai kohdistu ainoastaan autojen akkuihin, vaan globaalituotantoketjujen ja kaivannaisbisneksen rakenteisiin laajemmin. [Leena Meri: Mitä hallitus tekee sille?]

Arvoisa puhemies! Taakanjakosektorin päästövähennysten tapauksessa on harvinaisen selvää, ettei ole mitään yksittäistä kaiken kattavaa ratkaisua. Poteroiden kaivamisen ja keinojen alasampumisen sijaan meiltä tarvitaan nyt sitoutumista tavoitteeseen ja avoimuutta ratkaisujen suhteen. [Oikealta: Ja tekoja!]

Arvoisa puhemies! 2015 voimaan tulleella ilmastolailla luotiin pohjaa Suomen ilmastopolitiikan pitkäjänteiselle suunnittelulle ja seurannalle. Ilmastovuosikertomus 2019 on ensimmäinen laatuaan. On hyvä, että saamme käsittelyymme erillisen, itsenäisen asiakirjan ilmastotavoitteiden toteutumisesta.

Nykyisen lain vuoteen 2020 mennessä asettamiin taakanjakosektoria koskeviin päästövähennystavoitteisiin ollaan kertomuksen mukaan pääsemässä. Ja on toki ilo huomata, että voidaan osoittaa, että tavoitteen asetannalla ja valituilla toimilla saavutetaan Suomessa tulosta. Raportin käsittelemä taakanjakosektori kattaa muun muassa liikenteen, maatalouden, rakennusten erillislämmityksen ja jätehuollon päästöt. Teollisuutta ja energiantuotantoa koskeva päästökauppasektori on EU:n laajuinen, ja sen raportointi ei tähän kuulu kuten ei myöskään maankäyttösektori. EU-lainsäädännön kehittyminen maankäyttösektorin osalta vaatii senkin sisällyttämistä ilmastolain piirin kuten hallitusohjelmassa on sovittu. Lain tarkistamisen yhteydessä on luontevaa päivittää myös ilmastovuosikertomuksen laajuus.

Myös päästökaupan ja taakanjakosektorin välinen raja on muuttuva, mikä vähentää sektorikohtaisen tarkastelun relevanssia ja perustelee tarvetta kertomuksen kehittämiseen päästöjen kokonaistarkastelun suuntaan. Ilmastokertomus ei siis tällä hetkellä anna kattavaa kuvaa kokonaispäästöjen nykytilanteesta.

Marinin hallitus on sitoutunut hiilineutraalisuustavoitteeseen vuoteen 2035 mennessä ja negatiivisten päästöjen saavuttamiseen pian sen jälkeen. Olennaista olisi siis jatkossa tarkastella tämän tavoitteen onnistumista, kokonaispäästöjen eli ilmastopolitiikan kokonaisuuden vaikuttavuutta ja toteutettujen toimenpiteiden riittävyyttä sekä rakentaa analyysejä jatkotoimia varten. Ilmastotoimien lisääntyessä ja niihin laitetun taloudellisen panoksen kasvaessa on yhä tärkeämpää seurata myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden mittareita. Ilmastotoimien vaikuttavuuden rinnalla on tarkasteltava myös eri toimenpiteiden johdonmukaisuutta. Tässä on hyvä seurata kotimaan toimien lisäksi myös sitä, mitä teemme maailmalla. Tässä voi olla myös potentiaalia.

Tämänhetkisen tilanteen perusteella on selvää, että maailmanlaajuinen päästövähennysten tavoitetaso on Pariisin sopimuksen tavoitteiden toteuttamiseksi riittämätön. Ilmastonmuutos on globaali ilmiö, ja päästöjen vähentäminen missä tahansa vaikuttaa samalla tavoin. Suomi voi teknisillä tai rahoitusratkaisuillaan saada paljon aikaan kansainvälisellä tasolla. Tavoitteita on myös EU-tasolla jo tiukennettu, ja niitä tulee edelleen tiukentaa Pariisin sopimuksen toteuttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Suomi hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä -tavoitteeseen pääseminen vaatii merkittävästi lisätoimia kaikilla sektoreilla. Näitä hallitusohjelmassa löytyy muun muassa verotukseen, liikenteeseen, maatalouteen, energiantuotantoon ja maankäyttöön liittyen. Ilmasto-Vuosaaren tärkeä tulos oli eri sektoreille jaetut päästövähennystavoitteet eli eräänlaiset hiilibudjetit. Näiden perusteella voidaan laatia ja valita sektorikohtaisia toimenpiteitä ja seurata tavoitteiden saavuttamista. Selkeintä olisi tarttua tehokkaasti suurimpiin päästölähteisiin. Turpeenpolton päästöt ovat seitsemän miljoonan hiilidioksiditonnin luokkaa eli vastaavat yksinään koko henkilöautoliikenteen päästöjä. [Oikealta: Mitä aiotte tehdä?] Hallitusohjelmassa on sitouduttu siihen, että turpeen energiakäyttö vähintään puolitetaan vuoteen 2030 mennessä. Nopeampikin eteneminen olisi järkevää, ja elinkeinonharjoittajille olisi löydettävä hyvät keinot pärjätä muutoksessa. Energiantarpeestamme turpeella katetaan vain noin neljä prosenttia.

Energia- ja ilmastostrategia sekä ilmastolaki ovat hyviä mahdollisuuksia kasvattaa uusiutuvan energian osuutta Suomen energiantuotannosta. Tuulivoiman rakentamisen tavoitemäärää tulisi nostaa vähintään 30 prosenttiin. [Juha Mäenpään välihuuto] Suomella on erinomaiset edellytykset muuttua sähkön viejäksi ja uusiutuvan ekologisen osaamisen kärkimaaksi.

Päästöjen vähentämisen lisäksi, kuten täällä meidän ympäristövaliokuntamme puheenjohtaja Hoskonen mainitsi, meidän tulee kasvattaa päästöjä sitovia hiilinieluja. Hiilinielu tarkoittaa käytännössä metsiä, joiden puusto ja maaperä sitovat ilmasta hiilidioksidia. Ilmastopaneelin puheenjohtaja Ollikainen oli huolestunut maankäyttösektorin hiilinielujen vuosittaisesta vaihtelusta esimerkiksi suurten avohakkuiden vuoksi. Vuonna 2018 maankäyttösektorin nettonielu oli vain miinus 9,8 megatonnia aikaisemman miinus 21,4 megatonnin sijaan. Tällaiset vuosittaiset heilahtelut voivat vesittää kokonaan Suomen hiilineutraalisuustavoitteen. Toisin sanoen: nettonielu on tällä hetkellä aivan liian pieni, ja sitä tulisi kasvattaa roimasti, mikäli haluamme tosissaan saavuttaa vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoitteen.

Sektorikohtaisten toimien lisäksi tarvitaan poikkileikkaavia toimia, jotka vaikuttavat useisiin sektoreihin. Näitä ovat muun muassa kuntien ilmastotyö, kulutukseen liittyvät toimet sekä julkiset hankinnat. Suomen kunnat ja erityisesti suuret kaupungit ovat sitoutuneet kunnianhimoisiin ilmastotavoitteisiin ja toimivat ilmastopolitiikan suunnannäyttäjinä. 40 prosenttia suomalaisista asuu kunnissa, jotka tähtäävät hiilineutraaleiksi vuoteen 2030 mennessä. Tässä tavoitteen asetannassa syntyi jopa positiivista kilvoittelua. Kuntien vastuulla on merkittävästi vaikuttavia, hyvin konkreettisia päätöksiä, muun muassa maankäytön ja kaavoituksen osalta sekä liikennesuunnittelussa ja energiantuotannossa. Kunnissa voimme etsiä ratkaisuja, kuinka rakentaa hiilineutraaleja ja jopa hiilinegatiivisia alueita.

Ilmastotoimien reilu taakanjako onnistuu sitä paremmin, mitä paremmin asukkaita lähellä oleva päätöksenteko on mukana ja tunnistetaan sosiaalisesti kestävät ja hyväksytyt ratkaisut. Pääministeri Marinin hallitusohjelma on historiallinen ilmastotavoitteiden osalta. Erinomaiset tavoitteet eivät saa jäädä vain tavoitteiksi, vaan kunnianhimon ja ratkaisukyvyn pitää riittää toimenpiteisiin asti. Suunniteltuja ja huolella valmisteltuja toimenpiteitä on tarjolla.

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurin uhka. Se on suuri uhka myös luonnon monimuotoisuudelle.

Tämä hallitus ottaa ilmastokriisin tosissaan. Tavoitteena on olla ensimmäinen fossiilivapaa hyvinvointiyhteiskunta vuoteen 2035 mennessä ja hiilinegatiivinen pian sen jälkeen. Meillä on nyt käsittelyssä ensimmäinen ilmastolain mukainen ilmastovuosikertomus. Se on tärkeä ilmasto- ja energiapolitiikan raportoinnin ja seurannan väline, jonka avulla eduskunta pääsee säännöllisesti käsittelemään ilmastopolitiikan keskeisiä kysymyksiä. Tämä talvi, jota ei koskaan tullut tänne etelään, muistuttaa siitä, että ilmastonmuutos etenee huolestuttavaa ja yhä kiihtyvää vauhtia. Tiedämme, että ekologisella rakennemuutoksella on kiire, jos haluamme toteuttaa sen hallitusti. Onkin tärkeää, että hallitus uudistaa ilmastolain siten, että se ohjaa riittävän tiukasti Suomea kohti 1,5 asteen polkua ja hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä.

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos on aikamme suurin haaste. Hallitus on sitoutunut toteuttamaan ilmastotoimet sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisella tavalla. Se tarkoittaa, että tuemme niitä ihmisiä ja alueita, joilla työurat ja elinkeinorakenne tulevat muuttumaan. Ilmastonmuutos on käännettävä uhkan sijaan mahdollisuudeksi.

Vihreiden juuri hyväksytty reilun muutoksen ohjelma tarjoaa keinoja vähentää päästöjä, köyhyyttä ja epätasa-arvoisuutta samaan aikaan. Reilussa muutoksessa ilmastotoimien maksajiksi eivät joudu heikoimmassa asemassa olevat. Kestävät kulutusvalinnat on tehtävä mahdolliseksi jokaiselle.

Myös EU:ssa on kääritty hihat. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma on kattava paketti EU:n ekologisen rakennemuutoksen oikeudenmukaiseen toteuttamiseen. Tavoitteena on tehdä EU:sta ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä. Tässä muutoksessa Suomen kannattaa olla etujoukoissa.

Arvoisa puhemies! Yksi tärkeä ja varsin paljon julkisuudessa ollut kysymys on turpeen energiakäytöstä luopuminen. Muutos on tehtävä hallitusti siten, että turpeen tilalle osoitetaan korvaavat energiantuotannon tavat ja tarjotaan tarvittaessa tukea korvaaviin laiteinvestointeihin. Turpeesta luopumiselle on päätettävä selkeät askelmerkit ja aikataulu samaan tapaan kuin kivihiilestä luopumiselle on tehty. Tätä myös turvealan toimijat nyt odottavat. Hallitusohjelman mukaan turpeen energiakäyttö vähintään puolitetaan vuoteen 2030 mennessä. Reiluun siirtymään kuuluu, että valtio tukee turvealan toimijoita uudelleenkouluttautumisessa ja uusien työpaikkojen luomisessa.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa on huomioitava alueiden erilaisuus. Ratkaisut näyttävät erilaisilta suurissa kaupungeissa ja pienillä maaseutupaikkakunnilla. Esimerkiksi liikenteen päästöjen vähentämisessä kaupungeissa voidaan keskittyä joukkoliikenteen kehittämiseen, kaupunkirakenteen tiivistämiseen ja yksityisautoilun hintaohjaukseen esimerkiksi ruuhkamaksujen avulla. [Oikealta: Ei käy!] Haja-asutusalueella taas on keskeistä kehittää vähäpäästöisempää yksityisautoilua, tehdä biopolttoaineista fossiilisia polttoaineita edullisempia, parantaa biokaasun ja sähköautojen latauspisteiden saavutettavuutta sekä kannustaa työnantajia tarjoamaan työsuhdeautoiksi sähköautoja, jotta niitä saadaan käytettyjen autojen markkinoille. Sekä kaupungit että maaseutu hyötyvät sujuvien raideliikenneyhteyksien kehittämisestä.

Arvoisa puhemies! Ilmastovuosikertomus on tärkeä väline seurata ja varmistaa, että hallitus etenee ilmastotoimissaan oikeaan suuntaan ja riittävän nopeasti. Ilmastolain suunnittelu- ja raportointijärjestelmä kattaa tällä hetkellä taakanjakosektorin eli liikenteen, maatalouden, erillislämmityksen, työkoneiden, jätteenkäsittelyn ja F-kaasujen päästöt. Lakia säädettäessä arvioitiin, että ohjaus on perusteltua rajata koskemaan sitä osaa ilmastopolitiikasta, joka on kotimaisin lainsäädäntötoimin hallittavissa.

Ilmastonmuutoksen hälyttävän nopea eteneminen on tuonut tarpeen kehittää vuosikertomusta kokonaisvaltaisempaan, strategisempaan ja tulevaisuusorientoituneempaan suuntaan. Tämä on paitsi tehokasta ja selkeää myös vahvistaa ilmastopolitiikan sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Ilmastovuosikertomukseen on tärkeää sisällyttää päästökauppa- ja maankäyttösektorit. Lisäksi on tarkasteltava kulutuksen päästöjä. Sektorien rajat ovat joka tapauksessa osin häilyviä. Suomen kulutuksesta aiheutuvista päästöistä valtaosa syntyy kotitalouksissa, ja kotitalouksien kulutuksen päästöt ovat vieläpä kasvussa. Esimerkiksi Ruotsissa on jo kehitetty kulutusperäisten päästöjen seurantaa ja raportointia — otetaan siitä mallia myös Suomeen. Myös luotettavia mittareita päästövähennyksille pitää edelleen kehittää. Energia- ja ilmastopolitiikan tulee perustua tutkittuun tietoon ja perusteltuihin arvioihin politiikan kustannuksista ja muista vaikutuksista.

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunnan lailla peräänkuulutan eteenpäin katsovaa otetta päästöjen raportointiin. On tärkeää tarkastella, miten ilmastotoimien toteutus vastaa tiukentuviin tavoitteisiin ja mitä toimia päästöjen vähentäminen sovitulla tavalla edellyttää. Sekä päästö- että nielupolitiikan vaikuttavuuden avain on toimien pitkäjänteisyys ja johdonmukaisuus.

Lopuksi haluan nostaa ympäristövaliokunnan huomion siitä, että Suomen hiilijalanjäljen lisäksi on tarpeen tarkastella maamme hiilikädenjälkeä eli sitä positiivista vaikutusta, jonka ilmastotoimemme saavat aikaan. Ilmastonmuutoksen torjunta tarjoaa suomalaisille yrityksille suuria liiketoimintamahdollisuuksia, jotka kannattaa täysimääräisesti hyödyntää.

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunnan kannanottoehdotus ohjaa uudistamaan ilmastovuosikertomusta strategisempaan suuntaan. Toivon, että koko eduskunta voi laajasti tähän yhtyä.

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksesta voi ahdistua. Ilmastonmuutosta voi myös vähätellä, tai sitten sen voi ratkaista. Keskustan linja on ratkaista yhteisiä ongelmia.

Paljon puhutaan myös kunnianhimosta, ja mielestäni kunnianhimo sinänsä on ihan hyvä asia — pitäähän toki kunnianhimoa olla, että asioita saadaan vietyä eteenpäin. Mielestäni vähintään yhtä tärkeää kuitenkin on aito arkijärki. Kaikilla päätöksillä näes on seurauksensa ihmisten ja myös yritysten arjessa. Päätösten seuraukset niin pahassa kuin hyvässäkin voivat näkyä nopeasti, kuten vaikka iloisena esimerkkinä uusi, uljas puukoulu, mikä nousee kunnan paraatipaikalle sen vanhan rötiskön tilalle. Päätöksen vaikutukset voivat näkyä myös kavalan hitaasti, kuten on huomattu ilmaston lämpenemisen tapahtuneen maailmanlaajuisesti.

Tarvitaan politiikkaa, jolla samaan aikaan vähennetään päästöjä ja luodaan uutta työtä ja yrittäjyyttä Suomeen. Tällä tiellä me nyt olemme. Hallitusohjelmassa ja viimeksi Vuosaaren ilmastoneuvonpidossa on sovittu toimista, joilla siirrytään saastuttavien fossiilisten polttoaineiden käytöstä kotimaisiin, uusiutuviin polttoaineisiin ja puhtaisiin ratkaisuihin. Siirrymme bio- ja kiertotalouteen. Metsien kestävä käyttö on aivan sitä ydintä.

Keskusta esittääkin suomalaisen metsäosaamisen vauhdittamiseksi Business Finland Forestia, joka olisi metsäosaamisen ja siihen liittyvän tutkimuksen ja koulutuksen vientiohjelma. Näin olisimme kokoamme suurempia maailmalla ja teoillamme ja osaamisellamme olisi aidosti vaikutusta maailmanlaajuisesti. Tässä me voisimme hyödyntää puheenjohtajamme Katri Kulmunin esittämää ja hallituksen sittemmin sopimaa ilmastorahastoa.

Keskusta lisäisi myös tuntuvasti puurakentamista Suomessa. Iloisia esimerkkejä julkisen sektorin puurakentamisesta tarvittaisiin reilusti enemmän kuin niitä tällä hetkellä on nähtävillä.

Arvoisa puhemies! Keskustalle on kynnyskysymys, että muutokset tehdään reilusti ja oikeudenmukaisesti koko Suomen ja kaikkien suomalaisten kannalta. Me emme tule hyväksymään sitä, että lasku laitettaisiin vain pienituloisten ihmisten tai vain maaseudun maksettavaksi. Sen sijaan me haluamme kannustaa kaikkia tavallisia ihmisiä arjen tekoihin luonnon ja ilmaston puolesta, joita moni jo tekee tänäkin päivänä. Me suomalaiset olemme vastuullista porukkaa.

Haluan kiittää valiokuntaa ilmastovuosikertomuksesta ja siitä huolellisesta työstä, mitä olette tehneet sen eteen.

Arvoisa puhemies! Kuten talousvaliokunta mietinnössään toteaa, ilmastovuosikertomus on tärkeä ilmasto- ja energiapoliittisen keskustelun väline. Kertomusta on kuitenkin syytä jatkossa kehittää niin, että se huomioi nykyistä paremmin ilmastopolitiikan laajan kokonaisuuden ja sen vaikutukset kansantalouteen, työllisyyteen ja hyvinvointiin.

Jos haluamme toimia vaikuttavasti ilmaston lämpenemisen hidastamiseksi, on asiaa tarkasteltava sektorikohtaisten toimien lisäksi poikkileikkaavasti jokaisella hallinnon tasolla, erityisesti alueilla ja kunnissa. Esimerkiksi julkiset hankinnat ovat ilmaston kannalta suotuisten ratkaisujen edistämiseksi tärkeitä. Valtaosan julkisista hankinnoista eli noin kaksi kolmasosaa tekevät Suomessa kunnat, joten vaikuttaminen kuntatoimijoihin on välttämätöntä. Ja siksi tässä omassa puheenvuorossani keskitynkin nyt lähinnä tähän teemaan.

Hankintojen toimintamallien ja riskinhallinnan ja osaamisen kehittäminen nivoutuvat kehittyneessä hankintastrategiassa toisiinsa. Olemme kuulleet asiantuntijoita asiasta myös tarkastusvaliokunnassa hallituksen vuosikertomuksen käsittelyn yhteydessä, ja siellä asiantuntijat ovat tuoneet esille, että käytännössä innovatiivisten kestävän kehityksen hankintojen toteuttamista estää julkisen sektorin toimijoiden riskejä välttelevä toimintatapa. Lakiteknisesti nimittäin innovatiiviset ja ympäristön kannalta paremmat hankinnat ovat jo ihan mahdollisia.

Arvoisa puhemies! Suomen ympäristökeskuksen selvityksen mukaan kunnista noin puolet huomioi kestävyystavoitteet hankintastrategiassa tai muussa hankintoja koskevassa ohjeistuksessa. Kunnista vain noin 10 prosenttia asettaa hankinnoille kestävyystavoitteita, joiden toteuttamista seurataan ja mitataan. Onneksi Suomessa on myös kuntia, jotka ovat edenneet kiitettävästi ilmastoasioissa. Tarkastusvaliokunnassa olemme kuulleet esimerkiksi Nokian ja Iin kunnan hyvistä malleista. Sekä viranhaltijoiden että päättäjien sitoutuminen on välttämätöntä asioiden etenemisessä. Asennemuutos on usein se kaikkein vaikein asia. Ennakkovaikutusten arviointien opettelu hankinnoissa on perusasioita muutoksen aikaansaamiseksi. Monilla muillakin kunnilla ja kaupungeilla on ilmasto- ja ympäristötavoitteita, jotka ohjaavat hankintoja. Esimerkiksi Hinku-kunnat ovat tehneet hyvää työtä näissä asioissa. Niissä on tehty esimerkiksi yhteishankintoja muun muassa kaasu- ja sähköautojen ja latauslaitteistojen sekä aurinkosähkövoimaloiden hankkimiseksi.

Arvoisa puhemies! Mitä muuta voisimme tehdä kestävien innovatiivisten hankintojen lisäämiseksi? Syksyllä 2019 käynnistyneen Hankinta-Suomi-ohjelman ensimmäisenä tavoitteena on luoda Suomeen yhteinen kansallinen hankintastrategia, johon sitoutuvat sekä valtio että kunnat ja kuntayhtymät. Kestävien ja innovatiivisten julkisten hankintojen verkostomaista osaamiskeskus KEINOa voidaan mahdollisesti kehittää kansallista hankintastrategiaa toteuttavaksi toimijaksi. Poikkihallinnollista yhteistyötä valtionhallinnossa sekä valtion ja kuntien välillä on aiheellista syventää kehittämällä uusia toimintamalleja. Hallitusohjelmaan on kirjattu valtioneuvoston yhteisiä tavoitteita ja konkreettisia linjauksia siitä, miten ministeriöiden välistä käytännön yhteistyötä lisätään. Hallitus haluaa edistää myös kuntien ja alueiden omien hiilineutraalisuussuunnitelmien valmistelua ja ilmastotoimien toimeenpanoa. Yhteistyön tulisi kattaa myös kiertotalouteen liittyvät toimenpiteet, jotta kierrossa olevien raaka-aineiden osuutta voidaan lisätä suunnitelmallisesti. Lisäksi tulisi varmistaa tiivis vuorovaikutus ja markkinavuoropuhelu hankintaorganisaatioiden ja teknologianeutraaleja ratkaisuja kehittävien yritysten välille. Elinkaarikustannusten huomioiminen nykyistä paremmin on kilpailutuksessa tärkeää. Olennaista olisi sisällyttää hankintalakiin hankintakriteerit hiili- ja ympäristöjalanjäljestä sekä nostaa hankintalain velvoittavuutta kestäviin hankintoihin. TEMissä valmistuu keväällä 2020 suunnitelma innovatiivisten julkisten hankintojen määrän kasvattamiseksi 10 prosenttiin julkisista hankinnoista. Omassa kotikaupungissani Joensuussa tämä luku on ollut jo monta vuotta yli 20 prosenttia.

Lopuksi, arvoisa puhemies, kestävästä kehityksestä ja ilmaston lämpenemisestä puhutaan tällä hetkellä liian kapea-alaisesti, ja kestävän kehityksen indikaattoreita tarkastellaan erillään toisistaan. Enemmän pitäisi puhua ilmastokestävyydestä ja sen tukemisesta. Meidän tulisi enemmän uhkapuheen sijasta yhdessä miettiä sopeutumista ilmastonmuutokseen. Tämä edellyttää muun muassa taloudellisten ja terveydellisten riskien kiihkotonta tunnistamista. Panostamalla enemmän sopeutumistoimien suunnitteluun ja toimeenpanoon ilmastonmuutoksen haitallisia seurauksia on mahdollista rajoittaa nykyistä tehokkaammin. Yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen rakentaisi meille tulevaisuuden toivoa, ja juuri sitä nyt tarvitsemme.

Arvoisa puhemies! Ilmastokeskusteluun tarvitaan järkeä, realismia ja konkretiaa. Emme tarvitse tyhjää puhetta, höttöä ja syyllistämistä. Välillä näyttää siltä, että ilmastotoimia halutaan väen väkisin kohdistaa sinne, missä ne ovat kaikkein kalleimmat, ikään kuin kurjuuden maksimointi olisi ilmastoedelläkävijyyden mittari. Ei ole. Päästöjä pitää vähentää ensin siellä, missä ne ovat tehokkaimmin ja halvimmalla saatavissa aikaan ja mistä uusi teknologia voi levitä muihin, enemmän saastuttaviin, maihin. Vain globaaleilla päästövähennyksillä on lopulta merkitystä. [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä]

2

Päästövähennyksen hinta on poikkeuksellisen kova kumipyöräliikenteessä. Miksi? Koska me suomalaiset emme autoile välinpitämättömyyttämme ilmastoa kohtaan, autoilemme, koska on pakko. Autolla mennään töihin, autolla viedään lapset päiväkotiin ja harrastuksiin, autolla haetaan kaupasta ruokaa pöytään. Auton avulla eletään elämää. Auto on arjen välttämättömyyshyödyke. Tämä tarkoittaa sitä, että autoilun kustannuksia nostamalla autoilu ei juuri vähene — tai kyllä se toki vähenee, kun kustannus nostetaan niin korkeaksi, että liikkuminen lakkaa kokonaan, mutta silloin lakkaa myös työssäkäynti ja suomalainen arki. Järjetöntä. Autoilun päästöt on jo ylihinnoiteltu: ajoneuvoliikenteessä CO-tonnin hinta on yli viisinkertainen — yli viisinkertainen — suhteessa teollisuuden päästöjen hintaan. Mitä tällä rahastuksella on saavutettu? Kallis arki kaikille, mutta ei nimeksikään päästövähennyksiä.

Ja lisää kalleutta on luvassa. Hallitus aikoo nimittäin tuoda eduskuntaan kaupunkiseutujen ruuhkamaksun sallivan lain. Tämä uusimaalaisen autoilijan rahastusautomaatti on torpattava. Ruuhkamaksua perustellaan usein ilmastosyillä. Se ei kuitenkaan kohdistu päästöihin, vaan se kohdistuu ahkeruuteen, aktiivisuuteen, työntekoon ja yrittämiseen — siis se kohdistuu juuri siihen, mitä Suomeen tarvitaan enemmän, ei vähemmän. Julkisuuden tietojen mukaan Helsingin virkamiehet valmistelevat jo euronkuvat silmissä kiiluen ruuhkamaksun käyttöönottoa. HSL:n aiemman tiemaksupaperin mukaan tuusulalaisen pienurakoitsijan tai porvoolaisen opettajan työhön kohdistuva lisälasku voisi olla jopa 130 euroa kuukaudessa tiemaksun käyttöönoton jälkeen. Järjetöntä.

On selvää, että tällainen ahkeruuden maksumuuri romuttaisi työnteon kannustimia täällä Uudellamaalla. Tämä onkin sanottu suoraan Helsingin seudun tiemaksusuunnitelman vaikutusarvioinnissa. Siellä on todettu: ”tiemaksu vähentäisi työvoiman saatavuutta”, eli suomeksi: ruuhkamaksu heikentäisi työllisyyttä. Eikö tämän hallituksen pitänyt nimenomaan lisätä työssä olevien määrää eikä vähentää sitä?

Kyllä Audi-miehellä on varaa maksaa — näin kuulee ruuhkamaksua toisinaan perusteltavan. Valitettavasti tässä unohtuu se tosiasia, että ruuhkamaksu on luonteeltaan regressiivinen, eli se kurmottaa suhteessa eniten pieni- ja keskituloisia perheitä ja senioreita. Onko tämä hallituksen ilmastopolitiikan valinta, että ahkerat uusimaalaiset työssäkäyvät, vantaalainen hoitaja tai nurmijärveläinen insinööri, maksavat viulut? [Leena Meri: Hyvinkääläinen kaupan kassa!] Onko tämä sitä sosiaalista ja alueellista ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuutta? Uudenmaan maakunta tuottaa noin 40 prosenttia Suomen BKT:stä. Koko Suomen hyvinvointi nojaa siihen, että täällä voi liikkua, tehdä työtä ja yrittää mahdollisimman sujuvasti. Kuritus ei ole vaihtoehto.

Liikenteen päästöjä voidaan vähentää sen sijaan kannustamalla, ensinnäkin uudistamalla suomalaista autokantaa. Suomessa on Pohjoismaiden vanhin autokanta. Ilmastovuosikertomuksen mukaan liikennekäytössä olevien henkilöautojen keski-ikä on viime vuosina jatkanut nousuaan — siis edelleen autokanta on vanhentunut. Talousvaliokunta kiinnitti tähän lausunnossaan osuvasti huomiota ja kiinnitti huomiota myös siihen, että käytettyjen, suuripäästöisten tuontiautojen määräkin on kasvanut. Autokanta uudistuu siten, että entistä useammalla suomalaisella on varaa vaihtaa vähempipäästöiseen autoon. Siksi autoveroa on laskettava. Marinin hallitus on kuitenkin päättänyt ilmeisesti tältä osin istua käsiensä päällä. Toisin kuin edellinen hallitus, autoveroa ei nyt olla laskemassa. Tämä on vastoin ilmastovuosikertomuksen suositusta sen osalta, että uusien autojen myyntiä tulisi saada kannustettua. Autoveroa pitää alentaa, jos ilmasto kiinnostaa.

Arvoisa puhemies! Kun Suomessa puhutaan ilmastonmuutoksen torjumisesta, keskeisimmät keinot löytyvät maataloudesta sekä liikenteestä. Pitkien etäisyyksien maassa auto on kuitenkin välttämättömyys, samoin kuin maa- ja metsätaloudesta saatavat välttämättömät hyödykkeet. Ruuankulutus ei vähene, ja niin vessapaperia kuin pakkauskartonkia tarvitaan Suomessa ja muualla maailmalla vielä tulevaisuudessakin, muista, jalostetummista puutuotteista puhumattakaan. Suomalainen maa- ja metsätalous on ekologista ja kansainvälisen tarkkailun kestävää kaikilla mahdollisilla mittareilla. Liian tiukoilla ilmastotavoitteilla ajamme nämä alat kuitenkin ahtaalle. Meidän on turvattava maa- ja metsätalous maassamme jatkossakin, eikä niiden pidä antaa karata maihin, joissa päästöt ovat aivan toiset.

Arvoisa puhemies! Pidän todellakin tärkeänä, etteivät tiukat ilmastotavoitteet aja suomalaista maatalousyrittäjää ahdinkoon. Kompensaatioilla ei tilannetta pelasteta, tulivat ne sitten kansalliselta tai EU:n tasolta. Maatalousyrittäjät tulevat olemaan jatkossa entistäkin hankalammassa asemassa, kun aivan liian tiukkoja ja kunnianhimoisia hiilineutraaliustavoitteita lähdetään tavoittelemaan. En voi ymmärtää sitä kehityssuuntaa, jossa esimerkiksi talousmetsiä jätettäisiin ilmastonmuutoksen nimissä hoitamatta ja tuottavia peltoja viljelemättä. Me tarvitsemme ruokaa ja puuta nyt ja huomenna.

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Kiitos hyvästä keskustelusta. Kuten valiokunnan puheenjohtaja tuossa avauspuheessaan kertoi, niin tämä ilmastokertomushan on nyt se, mikä perustuu ilmastolakiin, ja on ensimmäinen laatuaan. Tässä ilmastokertomuksessa käsitellään nyt nimenomaan taakanjakosektoria, koska nykyisen ilmastolain mukaisesti taakanjakosektori on se, minkä ilmastolaki käsittää, mutta mehän olemme päivittämässä ilmastolakia, ja siihen jatkossa tulevat mukaan myös maankäyttösektori ja siellä esimerkiksi nielukysymys, kuten nostettiin myös valiokunnan puheenjohtajan toimesta esille, että on tärkeää huomioida myös nielut ja nielujen kasvattaminen.

Monessa puheenvuorossa tuli esille tarve kehittää tätä vuosikertomusta kaiken kaikkiaan, niin että se antaisi kokonaiskuvan päästöistä ja päästökehityksestä, ei ainoastaan tämän yhden sektorin osalta. Tämän palautteen me otamme valmistelussa kyllä mielihyvin vastaan. On juuri näin, että meidän täytyy ja on tärkeää saada kokonaiskuva kaikista päästöistä ja niiden kehityksestä. Meidän täytyy myös entistä paremmin ottaa tämmöistä tulevaisuusorientoitunutta otetta, joka nousi esiin sekä tässä valiokunnan mietinnössä että monessa puheenvuorossa. Aina kun tämä kertomus tulee, niin silloinhan me katsomme tietenkin taaksepäin, mitä on tapahtunut, mutta kun me tiedämme, että ilmastopolitiikassa katse pitää olla myös vahvasti eteenpäin, niin on tärkeää, että me tässä kertomusta kehitämme sen suuntaisesti.

Seuraava kertomushan tulee perustumaan tähän nykyiseen ilmastolakiin, koska uuden ilmastolain päivitys ei vielä siihen ehdi mukaan, mutta sitäkin me aiomme kehittää ja ottaa huomioon mahdollisimman paljon soveltuvin osin näitä esitettyjä kehittämistarpeita. Sitten kun me saamme uuden ilmastolain voimaan, niin sen osalta tehdään laajempi ja kokonaisvaltaisempi uudistaminen, jossa tulevat vielä paremmin nämä kaikki sektorit ja kokonaispäästöt esille.

Arvoisa herra puhemies! Lähestyminen ilmastonmuutosta kohtaan on usein täysin väärää, kuten Sanomalehtien Liiton tutkimuksesta selviää. Peräti 46 prosenttia nuorista on sitä mieltä, että ilmastonmuutoksesta puhutaan liikaa, ja tämän lisäksi yli 40 prosenttia nuorista ei tahdo ajatella ilmastonmuutosta, koska se tuo ahdistusta elämään.

Ilmastonmuutos tulisi nähdä mahdollisuutena esimerkiksi suomalaisille yrityksille ja uusille innovaatioille, Vaasa on tästä hieno esimerkki. Suomessa on maailman puhtain teollisuus, mikä pitää pystyä pitämään täällä, ja tähän esimerkiksi hallituksen polttoaineiden veronkorotukset ovat täysin väärä liike, sillä ne heikentävät yritysten kilpailukykyä. Yritysten lisäksi ne vaikeuttavat myös tavallisten ihmisten elämää.

Suora lainaus ympäristövaliokunnan uutta ilmastovuosikertomusta koskevasta mietinnöstä: ”Vaikka Suomi ja EU eivät ratkaise globaalia ilmastonmuutosta, niiden tulee edistää globaalia kehitystä omilla toimillaan.” Jos tätä asiaa ei pystytä järkevästi hoitamaan, lasku tulee olemaan melkoinen suomalaisille ihmisille sekä yrityksille.

Arvoisa puhemies! Vuonna 2015 voimaan tullut ilmastolaki edellyttää, että valtioneuvosto toimittaa vuosittain ilmastovuosikertomuksen eduskuntaan. Sen tarkoitus on seurata keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman toteutumista sekä päästökehitystä sektorikohtaisesti. Taakanjakosektori koostuu muun muassa liikenteen, maatalouden, lämmityksen ja jätehuollon päästöistä. Näitä päästöjä pyritään kontrolloimaan kotimaisin lainsäädäntötoimin, ja teollisuutta sekä energiantuotantoa koskeva päästökauppasektori on EU:n laajuinen.

Kahden vuoden välein ilmastokertomuksessa on kartoitus keskipitkän aikavälin politiikkatoimista, sekä joka neljäs vuosi on pöydällä arvio sopeutumissuunnitelman toimeenpanosta. Tämä ensimmäinen ilmastovuosikertomus sisältää nämä kaikki osa-alueet.

Ympäristöasiat ovat tärkeitä myös minulle ja puolueellemme. Emme kiistä ilmastonmuutosta ja sen haittoja, vaikka niin yritetäänkin joskus väittää. Keskeinen asia on, miten ympäristöpolitiikan toimet vaikuttavat Suomen talouteen ja suomalaisten elämään. EU:n ilmastosuunnitelmien kokonaisuus on kunnianhimoinen, mutta Suomen ilmastotoimet ovat osittain ylimitoitettuja siihen nähden, kuinka paljon toiminnallamme pystymme vaikuttamaan globaaliin ilmastonmuutokseen.

Hallitus tuntuu haluavan ylittää EU:nkin päästötavoitteet, ja tällä on vahingollisia seurauksia suomalaisten arkeen ja maamme elinkeinoelämälle. Liikenteen päästötavoitteet osuvat niin yksityisautoilijoihin kuin kuljetusalan yrittäjiin ja sitä kautta vaikuttavat laajemmin monien alojen yrityksiinkin. Tämä on myrkkyä maamme taloudelle. Päästövähennykset, jotka kohdistuvat teollisuuteemme, toimivat kannustimena siirtää tuotteiden valmistusta sellaisiin maihin, joissa sääntely on hyvin löyhää. Samalla katoaa tukuttain työpaikkojamme. Millä hallitus luulee ylläpitävänsä palveluja, jos teollisuutemme ajetaan alas? Tämä tulee kalliiksi Suomelle ja suomalaisille sekä johtaa vain kokonaispäästöjen kasvuun.

Haluan sanoa pari sanaa myös maatalouteen liittyen. Suomessa monien maatalousyrittäjien tilanne on tällä hetkellä vaikea. Maailmantaloutta leimaa tällä hetkellä epävarmuus, mikä tekee kotimaisen ruoantuotannon olemassaolosta korvaamatonta. Meillä ei ole varaa siihen, että tilat alkavat kaatua kiihtyvää vauhtia. Ilmastopolitiikka muun muassa nostaa kohtuuttomasti toimintamenoja sekä kasvattaa tulevaisuuden investointeihin liittyviä riskejä. Ilmastopolitiikkaa suunnitellessa tulisi ottaa huomioon paremmin Suomen tarpeet. Suomihan on nyt jo johtavia EU-maita ilmastotavoitteissaan ja ilmastotoimissaan — eli missä on tämän taakanjaon oikeudenmukaisuus? Realismia peliin. Ylivihreä ilmastopolitiikka koituu meille vielä kalliiksi, eikä maailmakaan pelastu, koska Suomen osuus kokonaispäästöistä on häviävän pieni. Ratkaisu ilmastonmuutokseen lepää suurempien saastuttajien hartioilla.

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan ilmastonmuutoksesta, tutkimukset osoittavat, että ääriolosuhteet lisääntyvät — kyllä. Silloin on todella tärkeää pitää monipuolinen maataloustoiminta kunnossa. Etelä-Eurooppa on viljelyllisesti heikompi ja Pohjois-Eurooppa vahvoilla tulevaisuudessa. Olisimme silloin vahvoja elintarviketeollisuuden viennissä, mutta onko meidän maataloutemme enää elinvoimainen silloin? Valtio, tuottajat, jalostajat ja kauppa neuvottelevat hinnan jakautumisesta myös elintarvikkeissa ja -tuotannossa. Tässä ketjussa on valtava määrä työntekijöitä. Täytyy muistaa, että sen takia näiden neljän yhteinen päätös siitä, kuinka taakkaa jaetaan ja alkutuotanto saisi enemmän, on todella tärkeä.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi turvetuotannosta, turvettahan käytetään runsaasti lämmitykseen. Mitä tulee tilalle, jos turve kokonaan ajetaan alas nopealla aikavälillä? Mitä tilalle? Vielä ei ole mitään kunnollista tilalle. Ja kun puhutaan eläinten hyvinvoinnista, niin onko otettu huomioon sitä seikkaa, että turvetta käytetään eläinten kuivikkeena merkittävästi? Mitä tulee tilalle? Mikä on kuivikkeen saatavuus tulevaisuudessa, jos turve poistuu? Mitkä ovat kustannukset?

Ja sitten vielä Suomen metsät. Ne ovat hiilinieluja, tärkeä osa ilmastotoimia, ja Suomessa osataan kyllä metsänhoito.

Tässä on osa niistä syistä, minkä takia ympäristövaliokunnan jäsenet Peltokangas, Huru ja Lehto ovat tehneet vastalauseen tälle kertomukselle. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomi on ilmastovuosikertomuksen mukaan saavuttamassa kaudelle 2013—2020 asetetun taakanjakosektorin päästövähennystavoitteen. Sen sijaan kaudelle 2021—2030 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen eivät nykyiset toimet riitä. Hallitus on sitoutunut tekemään Suomesta hiilineutraalin vuoteen 2035 mennessä. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta kun teemme ratkaisut viisaasti, uuden teknologian hyödynnettävyys kasvaa ja vientimahdollisuutemme paranevat.

Muutaman viikon takaisessa Vuosaaren ilmastokokouksessa tehtiin kaksi hyvää linjausta: ilmastorahaston perustaminen ja teollisuuden sähköveron alentaminen Euroopan unionin minimiin vuodesta 2021 alkaen. Ilmastorahasto vahvistaa julkisia ja yksityisiä rahavirtoja kohti puhtaita ratkaisuja sekä ilmastoystävällistä kiertotaloutta. Rahastoa on tarkoitus käyttää digitalisaation edistämiseen ja teollisuuden siirtymiseksi vähähiilisyyteen. Ilmastorahasto on loistava esimerkiksi keskustalaisesta realistisesta ilmastopolitiikasta. Vuosaaressa päätettiin myös laskea teollisuuden sähköveroa asteittain. Ratkaisu tukee teollisuuden sähköistymistä ja parantaa ennustettavuutta yrityksille. Investointien kannalta tämä on ensiarvoisen tärkeää.

Teollisuuden sähköveron alentaminen on tervetullut vastaantulo SSAB:lle ja muille puhtaita investointeja suunnitteleville yrityksille. Raahelaisena kansanedustajana haluan hehkuttaa teräsyhtiö SSAB:n ilmoitusta vähentää päästöjä merkittävästi jo suunniteltua aikaisemmassa aikataulussa, kun se ryhtyy valmistamaan terästä uudella menetelmällä, jossa syntyy vetyä hiilidioksidin sijaan. SSAB:n päätös kertoo siitä, että määrätietoiset ja vakaat poliittiset ilmastolinjaukset kannustavat teollisuutta toimimaan ilmastoystävällisemmin. Tämänkaltaisen ilmastopolitiikan takana on keskustalaisena helppo seisoa. Suurimmat päästöjen aiheuttajat on saatava kantamaan vastuunsa yhteisestä ilmakehästämme. SSAB:n päätös osoittaa todeksi myös sen, että ilmastopolitiikassa on mahdollista tehdä järkeviä ja oikeudenmukaisia ratkaisuja, jotka antavat toivoa seuraaville sukupolville. Maailmanlopulla pelottelun tai epä-älyllisen ilmastonmuutoksen kieltämisen sijaan keskusta pyrkii löytämään alueellisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisia ratkaisuja siihen.

Arvoisa puhemies! Tähän ihan lopuksi haluan esittää toivomuksen, että Suomessa lopetettaisiin maataloustuottajien syyllistäminen. Maanviljelijät ovat niitä, jotka ensimmäisenä tuntevat muutokset ympäristössä ja omassa tilipussissa. Meidän pitäisi olla yhtä ylpeitä suomalaisesta maataloudesta ja sen tuotannosta kuin ranskalaiset ja saksalaiset ovat omastaan. Hyvää ja vastuullista ilmastopolitiikkaa on suosia tunnollisesti ja puhtaasti tuotettua kotimaista ruokaa.

Arvoisa puhemies! Ilmastolain mukaan valtioneuvosto toimittaa kerran vuodessa ilmastovuosikertomuksen eduskuntaan. Kertomuksella seurataan keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman toteutumista ja tarkastellaan myös sektorikohtaista päästökehitystä. Joka toinen vuosi puolestaan ilmastokertomukseen sisältyy myös kartoitus keskipitkän aikavälin politiikan suunnitelman mukaisesta politiikan toimista, mitkä on jo otettu käyttöön. Tämän lisäksi joka neljäs vuosi annetaan arvio sopeutumissuunnitelman toimeenpanosta ja sen tilanteesta. Tähän nyt käsittelyssä olevaan ensimmäiseen ilmastovuosikertomukseen sisältyvät kaikki edellä mainitut osa-alueet.

Arvoisa puhemies! Ilmastokertomukseen sisältyy laajasti sellaisia ilmastopoliittisia asioita ja toimenpiteitä, joista valiokuntaryhmämme oli enemmän kuin huolestunut. Emme edelleenkään voi hyväksyä EU:n ilmastosuunnitelmia. Kokonaisuudessaan näemme, että nyt ehdotettu ilmastopolitiikan suunnitelma on monesta eri näkökulmasta varsin ongelmallinen.

Lisäksi on myös todettava, että huonona unionin esimerkkinä tästä toimii juuri se, että EU jatkaa ja vahvistaa väkisin globaalia ilmastojohtajuutta juuri Pariisin sopimuksen kautta. Tämä on sellaista kehitystä, jota me perussuomalaiset emme myöskään voi hyväksyä, sillä koemme, että suomalaisen yrittäjyyden ja kotimaisen teollisuuden toimintaedellytysten turvaaminen on isossa kokonaiskuvassa todellinen ympäristöteko.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kiinnitimme valiokuntaryhmänä huomiota myös siihen tosiasiaan, että liian kunnianhimoiset päästövähennystavoitteet, etenkin liikenteen ylikovat päästövähennystavoitteet, heikentävät alueen kilpailukykyä muihin maihin verrattuna. Tällä voi olla kohtalokkaita vaikutuksia maallemme. Pitkässä juoksussa etenkin näillä toimilla, mitkä nyt ovat tiedossa, kuten kuljetusalan kilpailukykyä heikentävät kovat kansalliset velvoitteet sekä muut kuljetusalalle asetetut ylisuuret tavoitteet eivät ainakaan paranna maamme tilannetta. Täten liputamme teollisuuttamme ulos maastamme melkoisella todennäköisyydellä, ainakin tietyllä aikavälillä. Tämä johtuu siitä, että EU:n vuoden 2030 päästövähennystavoite on vähentää 40 prosenttia vuoden 90 tasosta siten, että se tulee vieläpä päivittää siten, että se on linjassa Pariisin sopimuksen tavoitteiden kanssa. Puolestaan Suomen hallitus ajaa vieläkin tiukempaa linjaa tästä eli vähintään 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Tämä on kehitystä, johon me perussuomalaiset emme ole valmiita.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella esitän valiokuntaryhmämme puolesta: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto ei ryhdy toimenpiteisiin kertomuksen keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman toteuttamiseksi eikä täten heikennä suomalaisen teollisuuden taikka alkutuottaja-yrittäjän asemaa etenkin liian kunnianhimoisten ilmasto- tai liikenteen päästövähennysvaatimusten johdosta.” — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä talvi on ollut surullinen esimerkki siitä, kuinka Suomen ilmasto muuttuu. Asun itse täällä Helsingissä, ja siinä, missä kotini lähellä on aikaisempina vuosina kulkenut hiihtolatu ja jossa olen suuresti nauttinut hiihtämisestä, ovat tänä vuonna hiekkatiet jääneet tulvivan meriveden alle ja rantapientareet ovat veden voimasta romahtaneet. Jopa ahven löytyi sätkimästä puiston nurmikolta. Ilmastonmuutos ei siis ole uhka, joka tapahtuu jossain muualla ja joillekin muille.

Muistan, kuinka me vuosia sitten kampanjoimme ilmastolain puolesta yhdessä 34 järjestön kanssa. Silloin järjestettiin lumettoman maan hiihtokisat. Tällä tempauksella haluttiin havainnollistaa sitä, kuinka ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan myös Suomeen. En silloin olisi uskonut, että näin pian lumettomat talvet ovat totta täällä Etelä-Suomessa. Jos kylmää jaksoa ei tule, niin Etelä-Suomessa jää tämä vuosi kolmeen vuodenaikaan. Vaikka yksittäisestä vuodesta ei voi suoraan sanoa, johtuuko se ilmastonmuutoksesta vai ei, niin ilmastonmuutos kuitenkin aiheuttaa sen, että lumisia talvia saadaan yhä harvemmin ja vesisateiset talvet yleistyvät.

Minun ja vasemmistoliiton mielestä on selvää, että Suomen tulee olla edelläkävijämaa ilmastopolitiikassa. Se on meidän historiallinen vastuumme ja se on meidän velvollisuutemme, mutta se on myös meidän etumme. Toimimattomuus on kaikista huonoin vaihtoehto, eli ne, jotka eivät halua ilmastotoimia, niin he käytännössä ajavat sellaista lopputulosta, joka on vaikutuksiltaan kaikkein kallein ja joka on vaikutuksiltaan kaikkein epäreiluin.

Hallitusohjelman kirjaus hiilineutraaliudesta vuonna 2035 on herättänyt maailmalla paljon positiivista huomiota, jopa ihailua, ehkä jopa inspiraatiota. Siihen tavoitteeseen koko hallitus ja kaikki hallituspuolueet ovat sitoutuneet. Ilmastonmuutoksen torjunta on yksi tämän hallituksen keskeisimmistä tavoitteista, jonka tulee läpileikata kaikkea politiikkaa.

No, hallituksen ilmastotyö on saanut osakseen myös kritiikkiä, ja kyllä, osa siitä kritiikistä on myös minun mielestäni aiheellista. Minä haluan, ja koko vasemmistoliitto haluaa, nähdä vahvaa sitoutumista kunnianhimoisiin ilmastotoimiin koko hallituksen voimalla. Vasemmistoliitolle on myös täysin selvää, että ilmastonmuutoksen ratkaiseminen linkittyy tiiviisti köyhyyteen ja epätasa-arvoon. Rikkaat ovat ne, jotka aiheuttavat suurimman osan päästöistä, kun taas köyhimmät ovat ilmastokriisin suurimmat kärsijät. Samaan aikaan on selvää, ettei kukaan voi ajatella olevansa kiihtyvän ilmastokriisin ulottumattomissa, kuten alussa mainitsemani esimerkit osoittavat.

Tärkeää ilmastonmuutoksen hillinnässä ei ole ainoastaan päämäärä vaan myös se, että matka tavoitteeseen on sosiaalisesti oikeudenmukainen. Me haluamme varmistaa, että ihmiset kokevat, että ilmastotoimet ovat heitä varten eivätkä heitä vastaan. Ilmastonmuutosta ei voida torjua ilman sosiaalista oikeudenmukaisuutta, eikä ihmisten perusoikeuksia voida taata, jos ilmastonmuutos karkaa käsistä.

Nyt meillä on tämä ensimmäistä kertaa julkaistu ilmastovuosikertomus, joka on tärkeä työkalu ja jonka tehtävä on nostaa ilmastopolitiikan painoarvoa ja auttaa meitä seuraamaan, miten ilmastotoimet etenevät. Me ympäristövaliokunnassa teimme mielestäni hyvän mietinnön tästä ilmastovuosikertomuksesta, ja me myös näimme, että tämän pitää olla nykyistä kattavampi. Me halusimme korostaa sitä, että tarvitsemme kokonaiskuvaa päästökehityksestä laajemmin kuin mitä ilmastolaki nykyisessä muodossaan edellyttää, kun se pääasiassa rajautuu taakanjakosektoriin ilman maankäyttösektoria. Olennaista on valiokuntamme mielestä katsoa ilmastopolitiikan vaikuttavuutta ja riittävyyttä ja toimia suhteessa tähän 2035-tavoitteeseen.

Myös vasemmistoliitto kannattaa ympäristövaliokunnan ehdotuksia ilmastovuosikertomuksen kehittämiseksi kohti päästöjen kokonaistarkastelun suuntaa. Ilmastovuosikertomuksen tulisi sisältää kaikki ne keskeiset alueet, joiden kautta voimme vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Näitä kokonaisuuksia ovat kokonaisvaltaisesti hiilijalanjälkemme, eli alueelliset kasvihuonepäästömme, päästökauppa-, taakanjako- ja maankäyttösektori sekä hiilinielumme. Sen lisäksi raportin tulisi sisältää Suomessa tapahtuvan kulutuksen aiheuttama hiilijalanjälki Suomen ulkopuolella. Kolmanneksi raportti voisi sisältää myös Suomen ja suomalaisten yritysten kansainvälisen hiilijalanjäljen lisäksi hiilikädenjäljen, eli ne positiiviset toimet, joilla voimme toimia tämän tarinan ongelmanratkaisijoina.

Arvoisa puhemies! On erittäin selvää, että ihmiset haluavat ja odottavat meiltä toimia. Ilmastotoimet eivät ole yksittäisen ihmisen harteilla, vaikka jokainen voi tietenkin olla osa muutosta. Ilmastotoimet ovat meidän päättäjien vastuulla. Meidän työtämme ja meidän onnistumistamme tässä talossa tullaan peilaamaan sitä vasten, kuinka me onnistumme ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Arvoisa puhemies! Ilmastovuosikertomuksen yksi tavoitehan on se, että eduskunta pääsisi keskustelemaan ilmastopolitiikasta, ja olen tosi ilahtunut siitä, että sitä keskustelua nyt käydään, niin moni on jo pitänyt puheenvuoron ja lista on pitkä. Itseni täytyy valitettavasti tässä kohta jo lähteä, ja sen takia halusin käyttää vielä tässä yhden puheenvuoron.

Monessa puheenvuorossa korostuu se reilun muutoksen tarve, ja juuri siihen hallitus on sitoutunut. [Leena Meren välihuuto] Meidän täytyy tehdä toimenpiteitä sekä alueellisesti että sosiaalisesti oikeudenmukaisesti ja ymmärtää, että esimerkiksi eri puolilla Suomea erilaisia keinoja on hyvä olla käytössä. Jos puhutaan vaikka liikenteestä, jonka päästökehitystä nimenomaan tässä vuosikertomuksessakin katsotaan, niin täällä joku edustaja viisaasti juuri antoikin esimerkkejä siitä, miten toisaalta siellä kaupungeissa joukkoliikenteen parantaminen ja kävelyn ja pyöräilyn lisääminen ovat aivan avainasemassa. Valtaosa automatkoista, mitä suomalaiset tekevät, on alle kolme kilometriä, ja siinä [Leena Meren välihuuto] löytyisi kyllä hyviä vaihtoehtoja.

Toisaalta meillä on laajoja alueita, missä yksityisauton käyttö on aivan välttämätöntä, ilman sitä ei pärjää, ja siellä meidän täytyy miettiä, mitä keinoja on ja miten me huolehdimme siitä, että me voimme käyttää vähäpäästöisempiä polttoaineita — ovatko ne sitten liikennebiokaasua — miten me tuemme sähköautojen, myös käytettyjen sähköautojen, markkinoille pääsyä ja miten me huolehdimme siitä, että siellä ihmiset voivat arkeaan jatkaa ilman että tulee kohtuuttoman kalliiksi käyttää autoa siellä, missä se on välttämätöntä.

Sitten tässä puhuttiin paljon myös siitä, että se, että Suomella on kunnianhimoiset tavoitteet, mahdollistaa meille ratkaisujen viennin maailmalle. Juuri näin. Se antaa meille vientimahdollisuuksia. Olen tavannut paljon yrityksiä, ja he ovat tätä nimenomaan painottaneet. Kun Suomi on etukenossa näiden ilmastotavoitteiden kanssa, niin silloin me voimme olla edelläkävijöitä ja viedä ratkaisuja maailmalle. Edustaja Mattila otti tässä esimerkiksi SSAB:n, joka on sanonut, että se, että Suomella ja Ruotsilla — missä he toimivat — on kunnianhimoinen ilmastopolitiikka, oli se syy, miksi he tulivat tämän oman teknologiansa ja sen kehittämisen kanssa paljon aiemmin kuin he olisivat muuten tulleet. He haluavat tarjota sen ratkaisun koko maailmalle, miten voidaan tehdä terästä hiilineutraalisti.

Sitten tässä nousi esille hyvin myös se, että päästövähennyksiä täytyy tehdä tietysti joka sektorilla ja myös poikkihallinnollista otetta tarvitaan. Kunnat ovat todella aktiivisia ilmastotyössä. Se on hieno asia, koska monilla ratkaisuilla — liittyen nyt sitten vaikka maankäytön suunnitteluun ja sitä kautta järkevän liikkumisen mahdollistamiseen, julkisiin hankintoihin, kuntien omien rakennusten lämmitykseen tai esimerkiksi kysymykseen siitä, rakennetaanko koulu puusta vai mistä se tehdään — on iso merkitys myös ilmaston näkökulmasta, ja sen takia on hienoa, että kunnat ovat niin aktiivisia.

Sitten minä haluan nostaa vielä tämän kansainvälisen näkökulman tähän esiin. Ilmastopolitiikka on kansainvälistä, ja sen takia on tärkeätä, että me pyrimme mahdollisimman laajasti löytämään yhdessä ratkaisuja. EU:n päästökauppa on hyvä esimerkki siitä — nyt kun se on saatu kuntoon ja toimivaksi — miten se ohjaa vähäpäästöisiin ratkaisuihin. EU-politiikka on äärimmäisen tärkeätä sen takia, että me saamme laajemmalla alueella yhdessä löydettyä ja tehtyä kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, ja sen takia Suomi on sitoutunut siihen, että kannustetaan EU:ta olemaan ilmastopolitiikassa edelläkävijä ja ennen kaikkea kehitetään sitä EU:n päästökauppaa niin, että hiilelle saadaan kunnon hinta, jolloin se ohjaa kaikkea toimintaa ja me pystymme sitä kautta mahdollisimman kustannustehokkaasti löytämään niitä ratkaisuja.

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Kiitos. — Ja edustaja Meri, lyhyt vastauspuheenvuoro.

Kiitos, puhemies! Arvoisa ministeri, on ikävää, että te joudutte lähtemään. Kerroitte, että saamme vihdoinkin keskustella tästä isosta asiasta, ja täällä on yli puolet enemmän pitämättömiä puheenvuoroja kuin pidettyjä. Elikkä tämä ideahan on se, että me tuomme viestiä hallitukselle ja ministeriölle, mistä asioista me olemme huolissamme. Itse esimerkiksi kiinnitin huomiota siihen, että te puhuitte reiluudesta ja oikeudenmukaisuudesta ja kansainvälisyydestä, ja olisin halunnut kuulla, mitä toimia te ministerinä tai EU:ssa teette esimerkiksi Kiinan ja Brasilian suhteen. Toissa iltana katselimme Brasiliasta laittomia kultakaivoksia sademetsissä, ja Kiina saastuttaa, on valtava väestönräjähdys. Nämä ovat juurisyitä, nämä ovat valtavia ympäristökatastrofeja, ja me nipertelemme täällä hyvin pienten asioiden parissa, kuten että jospa se äiti työpäivän jälkeen menisikin pyörällä lasta hakemaan tarhasta. Jos me näihin juurisyihin pystymme puuttumaan, ne ovat niitä todellisia ratkaisuja. Haluaisin teiltä vastauksia näihin isoihin rakenteellisiin kysymyksiin.

Arvoisa puhemies! Juuri sen takia me tarvitsemme kansainvälistä ilmastopolitiikkaa. Juuri sen takia esimerkiksi European Green Dealissa, tässä Euroopan kestävän kehityksen ohjelmassa, mietitään, miten voisimme esimerkiksi luoda hiilitulleja, miten varmistetaan se, että ne tuotteet, mitä meille tulee, noudattavat samanlaista ympäristölainsäädäntöä kuin mitä meillä on EU:n omalla alueella. Sen takia EU:ssa mietitään, miten huolehditaan siitä, että myös kulutuksen päästöt näkyisivät siinä. Mehän olemme EU:ssa tietysti myös siinä mielessä vastuussa globaalisti päästöistä, että valtaosa meidän kulutustavaroistamme tulee muualta maailmasta ja ne voivat esimerkiksi aiheuttaa metsäkatoa. Tämä on yksi, mitä EU:ssa nyt paraikaa mietitään: miten me huomioimme sen, että meidän kulutuksemme ei aiheuta toisaalta päästöjä muualle tai vaikkapa metsäkatoa tai muuten turmele ympäristöä. Juuri tämän takia me tarvitsemme ennen kaikkea ympäristöpolitiikassa ja ilmastopolitiikassa vahvaa kansainvälistä yhteistyötä, vahvaa kansainvälistä politiikkaa. Siinä EU:n täytyy nyt ottaa johtoasema, jotta me saamme myös muut maat mukaan, ja kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa on selvästi tullut esiin se, että sitä johtajaa tarvitaan. Ja itse asiassa hyvin monet maat ovat valmiita tulemaan mukaan ihan riippumatta siitä, ovatko ne rikkaita vai köyhiä maita, ovatko ne etelästä vai pohjoisesta. Näitä koalitioita syntyy koko ajan. Tämä on se meidän keinomme: yhdessä huolehditaan siitä, että meidän planeettamme on hyvässä kunnossa myös tuleville sukupolville. — Mutta nyt minun pitää valitettavasti lähteä.

Toinen varapuhemies Juho Eerola

Kiitokset. — Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Hoskonen.

Arvoisa puhemies! Huomionarvoinen seikka kuitenkin päästöjen vähentämisessä on se, että pitää nähdä se meidän kokoluokka ja ne vaikutusmahdollisuudet, mitkä meillä on. Suomen päästöt maailman kokonaispäästöistä ovat hieman yli yhden tuhannesosan eli yhden promillen. [Leena Meri: Kyllä, juuri näin!] Toinen fakta, joka kannattaa muistaa: 50 maailman suurimman rahtilaivan, jotka kuljettavat kontteja ja jotka käyttävät polttoaineena raskasta polttoöljyä, kokonaispäästöt ovat suuremmat kuin koko Suomen päästöt yhteensä. Ja kolmas fakta sitten — katsokaapa eurooppalaista sähköntuotantoa: Puolassa Belchatówissa on yksi maailman suurimpia hiilivoimaloita ja Saksan Neurathissa on toinen. Näiden kahden voimalaitoksen päästöt yhteensä ovat yli 73 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, ja Suomen päästöt ovat edelleen se 56, elikkä me emme tällä yhdellä promillella pysty maailmaa pelastamaan. Tämä on fakta. Me olemme tässä vaikeassa tilanteessa, kun asumme pohjoisessa. Se, että meillä on ollut lämmin talvi nyt, on vain sattumasta kiinni — niitä on ollut ennenkin. Kun katsomme kymmenen vuotta eteenpäin, tilanne pitää ottaa vastuullisesti haltuun ja kehittää systeemejä, mutta ei pidä itse tehdä virheitä, koska ne maksaa sitten suomalainen [Puhemies koputtaa] perheenäiti ja -isä.

Arvoisa puhemies! Toivoisin, että hallituskumppanit kuuntelisivat keskustaa. Nimittäin sanoisin, että edustaja Hoskosella on se järjen ääni, jota te tarvitsisitte nyt näihin teidän erilaisiin toimenpiteisiin, koska Suomen osuus on todella minimaalinen. Se ei tarkoita sitä, että me emme voi tehdä täällä hyviä innovaatioita ja kannustaa yrityksiä ja yksityisiä ihmisiä toimimaan siten kuin heillä on mahdollisuutta ja rahaa. Painopiste pitää nimenomaan siirtää sinne kansainvälisiin pöytiin.

Täällä vasemmiston edustaja puhui siitä, että kun on ilmastojohtaja, saa ihailua osakseen. Emme kai me nyt ihailua kaipaa, vaan konkreettisia toimenpiteitä niiltä mailta, esimerkiksi Brasilialta ja Kiinalta, jotka ihan oikeasti viis veisaavat ympäristön tilasta. Sinne painetta, painopistettä — ei ihailua, vaan konkreettisia toimenpiteitä. Näyttäkää semmoista johtajuutta, mitä te olisitte voineet näyttää esimerkiksi puheenjohtajakaudella, vaatikaa, että hei, nyt te rupeatte toimiin. En minä ole nähnyt kenenkään, esimerkiksi johtavan poliitikon hallituspuolueesta, ottavan mitään kantaa Brasilian laittomiin kultakaivoksiin ja sademetsien kaatamiseen. [Puhemies koputtaa] Missä kaikki mielipiteet ja pöyristyminen?