Suullinen kysymys neuvolapalveluista (Jutta Urpilainen sd) | Suullinen kysymys hallituksen leikkauksista (Ville Niinistö vihr) | Suullinen kysymys asumiskustannuksista (Silvia Modig vas) | Suullinen kysymys teiden kunnossapidosta (Thomas Blomqvist r) | Suullinen kysymys konkurssin tehneiden yrittäjien aseman parantamisesta (Harri Jaskari kok) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Neuvola on kaikille lapsiperheille tuttu palvelu. Neuvoloiden ainutlaatuisuus onkin juuri siinä, että ne tavoittavat kaikki lapsiperheet riippumatta lapsiperheiden varallisuudesta tai asuinpaikasta. Lasten ja nuorten hyvinvointiin panostaminen on todellinen tulevaisuusinvestointi. Tämä todettiin myös viime vaalikaudella valtiovarainministerinä teettämässäni perhepalveluita koskevassa selvityksessä. Siksi neuvoloista on pidettävä huolta ja niitä tulee myöskin kehittää. [Timo Heinonen: Oikein!] SDP haluaa kehittää neuvoloista matalan kynnyksen paikkoja, joissa on entistä laajemmin myöskin moniammatillista osaamista muun muassa digiajan kasvatushaasteisiin. Arvoisa pääministerin sijainen, oletteko valmiit tukemaan SDP:n tavoitetta ja tekemään myöskin yhteistyötä neuvoloiden kehittämisessä?

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Urpilaisen kysymys on mitä ajankohtaisin ja tärkein. Neuvolatoiminta on maailmanlaajuisesti äitiyspakkauksineen siihen sivulla kulkien aivan maailmanluokan hanke ja suuri saavutus meiltä. Pitäisin erittäin tärkeänä, että me kaikki puolueet kantoihin katsomatta vasemmalta oikealle teemme yhteistyötä tässä asiassa ja pidämme huolta, että meillä on jatkossakin neuvoloita, jotka toimivat, jotka tuottavat korkeita palveluita matalalla kynnyksellä. Tämä on äärimmäisen tärkeä asia. Hallitus tekee osansa, ja olen todella iloinen, että myös oppositio ottaa tämän tärkeän asian esiin. Kyllähän meidän tässä täytyy yhtä köyttä vetää, että mahdollisimman hyvin nämä palvelut kehittyvät, säilyvät ja turvataan.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos myöskin pääministerin sijaiselle tästä yhteistyövalmiudesta.

Neuvolat ja kouluterveydenhuolto ovat lasten ja nuorten parissa tehtävää tärkeää kansanterveystyötä. Meillä on täällä eduskunnassa hyvin laaja yhteisymmärrys siitä, että kouluterveydenhuoltoa ei yhtiöitetä vaan se tulee jatkossakin säilymään julkisena palveluna. Tämä on erittäin hyvä asia. Sen sijaan neuvoloiden tilanne on toinen. Hallituksen linjauksen mukaisesti neuvolat voidaan nimittäin tulevaisuudessa yhtiöittää, ja tätä linjausta monet asiantuntijat ihmettelevät. Itse asiassa en ole löytänyt yhtään asiantuntijaa, joka kannattaisi tätä hallituksen linjausta. Arvoisa pääministerin sijainen, kysynkin teiltä: Miksi kohtelette kouluterveydenhuoltoa ja neuvoloita eri tavalla? Miksi hyväksytte sen, että neuvolat yhtiöitetään? Eivätkö neuvolat ole teille yhtä tärkeitä kuin kouluterveydenhuolto?

Arvoisa rouva puhemies! Lasten ja koululaisten etu on tietysti meille suomalaisille päättäjille kaikki kaikessa, sillä se, miten he voivat ja miten he kehittyvät ja kasvavat, ratkaisee, miten meidät kaikki myöhemmin hoidetaan, koska he kaiken tämän maksavat ja ylläpitävät. Sen takia on äärimmäisen tärkeätä, että tässä asiassa mennään eteenpäin juuri sillä tavalla, että näitä palveluita kehitetään, viedään eteenpäin, testataan jatkuvasti.

Kysyitte siitä käytännön järjestelystä. Neuvolat menevät maakuntien päätettäväksi, ja minä uskon, että maakunnissa olevat äänestäjät äänestävät viisaasti ja valitsevat sellaisia edustajia maakuntavaltuustoihin, jotka jakavat nämä meidän yhteiset huolemme ja ottavat nämä linjaukset huomioon. Se on nimittäin hyvinkin demokraattinen tapa, että etukäteen kaikki päättäjät, ehdokkaat kertovat, miten he haluavat tämän neuvolatoiminnan hoitaa, ja sitten kun he [Puhemies koputtaa] maakuntavaltuutettuina ovat, niin he siitä vastaavat.

Puhemies Maria Lohela

Asiasta vastaava ministeri Rehula jatkaa.

Arvoisa rouva puhemies! Neuvolatoiminnan sisältöä, sitä tekemistä ja sitä uudistumista ohjaa terveydenhuoltolain 15 § ja asetus neuvoloista. Se on se sisällöllinen kehittäminen, joka lainsäätäjällä on. Yhteistyön käsi on tässä vaiheessa paikallaan, ja se on nimenomaan paikallaan siellä maakunnissa, joissa valmistellaan sitä toimintaa, tekemistä yhtäältä palvelujen, sen verkon osalta, missä mikäkin palvelutoiminta jatkossa sijaitsee fyysisesti, ja toisekseen, millä tavalla nämä moniammatilliset toimijat yhteen kootaan, millä tavalla synnytetään perhekeskukset, joissa on se asiantuntemus, jota siellä neuvolatasolla ei edes ole. Tämä on avainasia, ja sen yhteistyön käden on oltava tarjolla, jota te, edustaja Urpilainen täällä tarjoatte. Sen on, jos jossakin, niin tänä päivänä oltava siellä maakuntatason tekemisessä.

Arvoisa puhemies! Neuvolatoiminnan historia on pitkä ja kunniakas. Pitkälle on päästy ajasta, jolloin Arvo Ylppö perusti lastenneuvolan Lastenlinnan halkokellariin. Käytössä oli yksi iso huone, ja neuvot ja hoito annettiin jokaiselle paikallaolijalle. Paikallaolijan kuullen yksityisyyttä ei ollut. Näistä lähti neuvolatoiminnan kehittäminen, ja se on nykyisin kansainvälistä huipputasoa.

Vanhempana oleminen ei kuitenkaan tänä päivänä ole helpompaa modernissa tietoyhteiskunnassa. Nopean kehityksen ja tiedon sekä suositusten kiihtyvän muutoksen vuoksi lapsuudenkodissa opitusta ei välttämättä voi ammentaa eväitä omaan vanhemmuuteen. Tämän vuoksi neuvolatoimintaa tarvitaan edelleen tulevaisuudessa. Jotta neuvolat voidaan jättää yhtiöittämättä, on ne irrotettava sote-keskuksista. Kysynkin, ministeri Rehula: teettekö näin?

Arvoisa rouva puhemies! Toistan edellisessä vastauksessa sanomani:

Se sisältö, jota neuvoloissa toimeenpannaan lainsäätäjän ja hallituksen näkökulmasta, sisältyy terveydenhuoltolain 15 §:ään ja asetukseen neuvolatoiminnasta.

Toisekseen vastuu siitä, millä tavalla siellä arjen tasolla perheiden kohtaamistilanteissa neuvola on palvelujen tarjoajana, on kiinni nyt siitä, mitä siellä maakunnissa tapahtuu — syyllistämättä maakuntia. Se ei ole maakuntien vika, jos maakuntatoiminnassa on jotakin ongelmia, mutta se kehittämistyö, joka on välttämätöntä tehdä, pitää tehdä siellä paikallistasolla. Säädökset antavat sille puitteet.

Hallitus on linjannut, että maakunta ratkaisee sen, mikä on se neuvolan asema ja paikka hallinnollisesti. Ja korostan, eikä voi olla korostamatta liikaa: säännökset ohjaavat kaikkea neuvolatoimintaa jatkossakin.

Arvoisa puhemies! Kun nyt tässä asiassa kouluterveydenhuolto on jätetty tämän yhtiöittämisvimman ulkopuolelle ja täällä oppositio ja asiantuntijat ovat myös toivoneet, että neuvolat jätettäisiin tämän yhtiöittämisvimman ulkopuolelle ja sitten kun tässä keskustelussa niin pääministerin sijainen tänään kuin pääministeri edellisissä keskusteluissa ovat itse toivoneet, että maakunnissa neuvolat jätettäisiin tämän yhtiöittämisvimman ulkopuolelle, niin herää kyllä kysymys, että jos tämä on niin yksimielinen poliittinen toive, että neuvoloita ei yhtiöitetä, niin minkä takia sitä ei ole alkuvaiheessa hoidettu lainsäädännöllä, jotta niillä olisi sama arvo kuin kouluterveydenhuollolla, ja ne olisivat tämän yhtiöittämisvimman ulkopuolella. Voisiko tähän arvoisa ministeri vastata?

Arvoisa puhemies! Edustaja noin neljä kertaa viittasi yhtiöittämisvimmaan. Ei Sipilän hallituksella ole mitään yhtiöittämisvimmaa. [Välihuutoja vasemmalta — Naurua] Sipilän hallituksella on se tavoite, että ihmiset saavat nykyistä paremmin perustason palvelut. Se on se tavoite. Se on se keskeinen tavoite.

Toisekseen — mikä autuaasti unohtuu, joutuu toistamaan — meillä on jatkossakin normit, jotka ohjaavat sitä tekemistä siellä arjessa ihmisten palveluissa.

Kolmas asia: me olemme rakentamassa perhekeskusmallia, sitä on vuosia tehty, meillä on sitä varten erikseen tällä hetkellä useita kymmeniä ihmisiä eri puolilla Suomea sitä rakentamassa ja varmistamassa sen, että niille lapsille, jotka esimerkiksi tarvitsevat tuettua apua ja niille perheille, jotka tarvitsevat omassa elämäntilanteessaan tukea, on sitä ajallaan saatavilla.

Yhtiöittämisvimmasta ei ole kyse.

Arvoisa puhemies! Suomalaiset neuvolat ovat yksi parhaiten toimivista osista meidän terveydenhuoltoa. Ne tavoittavat 99,7 prosenttia odottavista äideistä ja 99,5 prosenttia kaikista lapsista syntymästä kouluun. Suomalaista neuvolajärjestelmää ihaillaan maailmalla. Nyt hallitus käytännössä hyväksyy sen, että neuvoloita voidaan yhtiöittää eri puolilla Suomea, ja ainoa tapa välttää tämä yhtiöittäminen on se, että ne irrotetaan sote-keskuksista. Eli jos maakunta ei suostu irrottamaan niitä sote-keskuksista, silloin neuvolat on pakko yhtiöittää. Arvoisa ministeri Rehula, kun sanotte, että hallituksella ei ole yhtiöittämisvimmaa, [Oikealta: No ei todellakaan!] niin voitteko kertoa yhden asiantuntijan, joka kannattaa neuvoloiden yhtiöittämistä, kun kerran te mahdollistatte neuvoloiden yhtiöittämisen? Kertokaa yksi asiantuntija, joka tukee neuvoloiden yhtiöittämistä.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä salissa käytiin välikysymyskeskustelu toissa päivänä, ja ilahduttavan monet seurasivat sitä keskustelua täällä. Sen keskustelun aikana sain useita palautteita neuvola-asiasta myös sen puolesta, että sote-keskus on se palveluntuottaja sen palvelun tarjoajana, joka on kaikkein lähimpänä ihmistä jatkossa. [Maria Guzenina: Keneltä? — Vasemmalta: Keneltä asiantuntijalta? Kerro yksi nimi!] On olemassa kaksi koulukuntaa, joista ei pysty sanomaan, kumpi on oikea. [Vasemmalta: Yksi nimi!] Tässä on lähtökohta se, että ihminen saisi, lapsiperhe saisi mahdollisimman matalan kynnyksen palvelut. — Te tivaatte nimiä. Minulta löytyy lukematon määrä sähköposteja toissa päivältä, [Välihuutoja vasemmalta] joissa on käytännön asiantuntijoita, käytännön neuvolatoiminnasta huolissaan olevia, jotka sanovat, että neuvoloiden pitää olla siellä, missä on se lähin saavutettavissa oleva palvelu.

Arvoisa rouva puhemies! Eilispäivän Vieraskynässä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Esa Iivonen ja myöskin Lastensuojelun Keskusliiton Kirsi Pollari kirjoittavat, että sekava valinnanvapaus uhkaa perhepalveluja. He kirjoittavat, että tämä hallituksen malli hajottaa palvelut vaikeasti hallittavaksi kokonaisuudeksi ja siitä kärsivät eniten kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ja huono-osaiset perheet. Tämä sopii erityisen huonosti sellaisille perheille, jotka tarvitsevat moniammatillista työskentelyä ja myöskin pitkäkestoista apua. Hallituksen esitys sisältää myös sen ajatuksen, että 12-vuotias — 12-vuotias lapsi — voisi valita näistä palveluntuottajista. Arvoisa vastaava ministeri, tämä valinnanvapausmalli on viemässä nämä ihmiset byrokratiamyllyyn ja jättämässä oman onnensa varaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevat perheet ja erityisesti ne lapset, jotka tarvitsevat lastensuojelua ja myöskin moniammatillista ammattilaisten apua. Voitteko ystävällisesti kertoa: mitä tapahtuu tällaisessa tilanteessa näille kaikkein heikoimmassa asemassa oleville perheille?

Arvoisa rouva puhemies! Olen oppinut tuntemaan teidät, edustaja Essayah, asiallisista ja kiihkottomista kannanotoista ja kysymyksistä. Kai se on tämä aika, joka laittaa tasaisemmatkin ihmiset hieman lämpenemään. [Välihuutoja vasemmalta]

Ensinnäkin te kysyitte siitä, onko 12-vuotias valmis tekemään valintoja. Hallitus tulee esityksessään, jonka tuomme eduskuntaan, muuttamaan tuon ikärajan 15 vuoteen juuri tämän vuoksi, että on arvioitu, että 12-vuotias ei ole vielä kykeneväinen. Tosin esimerkiksi lastensuojelulaissa on kirjattu, että 12-vuotiaasta alkaen pitää kuulla lasta. Siinäkin on oma logiikkansa.

Toisekseen: Uskotaan lakiin ja uskotaan pykäliin. Jos jotakin on pykälien kautta yritetty kerta toisensa jälkeen tehdä tässä työssä valinnanvapauslainsäädännön kehittämiseksi sen jälkeen kun lausuntokierros päättyi, niin lisätä ja tiivistää integraatiota. Jos jotain on yritetty tehdä, niin sitä. Sitten kun se esitys on täällä, toivon, että niistä edustajista, jotka kannattavat byrokratianpurkua, [Puhemies koputtaa] kukaan ei käyttäisi puheenvuoroa, että missäs on byrokratianpurku, [Puhemies koputtaa] kun on yritetty integraatiota esimerkiksi rahoitusmallin kautta vahvistaa.

Arvoisa puhemies! Neuvolajärjestelmämme on aivan ensiluokkainen ja tosi tärkeä kansanterveyden tavoitteiden kannalta. THL:n tutkijat esittivät tällä viikolla huolensa neuvolajärjestelmän pirstoutumisesta eri järjestäjien vastuulle. Esimerkiksi rokotekattavuus, josta neuvolat ovat todella hyvin huolehtineet, on vaarassa sitä myötä heikentyä. Me tiedämme, että monissa maissa, joissa rokottaminen tapahtuu yksityisellä sektorilla, on rokotuskattavuuden varmistamiseksi jouduttu turvautumaan erilaisiin pakkokeinoihin, jotta rokotteet tulee annettua ajoissa ja sillä tavalla saadaan lapsille riittävä suoja. Miten aiotte varmistaa sen, että jatkossakin rokotekattavuutemme on riittävä ja vältymme lastemme vaarallisilta taudeilta?

Arvoisa rouva puhemies! Uskommeko me tässä salissa niihin säännöksiin, joita eduskunta säätää? Uskommeko me niihin alemmanasteisiin normeihin, joilla ohjataan esimerkiksi sitä, miten rokotusohjelmat toteutuvat? Jos uskotaan niihin säännöksiin, niin huoli rokotekattavuuden madaltumisesta on täysin aiheeton. Ymmärrän, että tällaisessa tilanteessa asiantuntijat ovat huolissaan. Niin on ollut hallituskin huolissaan siitä, että perustason palvelut eivät nykyisin toimi tavalla, joka voisi tyydyttää meitä. Rokotekattavuuden osalta ei ole minkäänlaista huolta.

Arvoisa puhemies! Minä en kannata neuvoloiden yhtiöittämistä [Eduskunnasta: Hyvä!] maakunnissa kuten ei myöskään pääministeri tässä salissa, [Välihuutoja vasemmalta] ja olen aivan varma, että Ylpön perintö voidaan turvata. Kun tässä salissa suurin osa puolueista on ilmoittanut kannattavansa julkisia neuvoloita, ei ole mitään syytä epäillä, etteivätkö maakunnat näin päättäisi. [Välihuutoja]

Tarkoitus oli kysyä peruspalveluministeriltä tästä rokotusohjelmasta, joka on tärkeä, mutta ehkä kysyn jatkona sitä, mitenkä tätä mainittua perhekeskusohjelmaa nyt sitten viedään tässä eteenpäin neuvoloitten pohjalta. [Eduskunnasta: Asiallinen kysymys!]

Rouva puhemies! Annetaan nyt luotto maakuntapäättäjille. Annetaan nyt luotto maakuntapäättäjille siinä, että maakuntapäättäjät toimeenpanevat sitä lainsäädäntöä, [Sirkka-Liisa Anttila: Demarit ei luota omiin maakuntapäättäjiinsä!] jota eduskunta tulee tämän kevään ja alkukesän aikana säätämään. Luotetaan maakuntapäättäjiin. On hyvä, että on mielipiteitä. Se laittaa teroittamaan kynän siinä tilanteessa, kun viimeisiä pilkkuja ja pisteitä lakiesitykseen, jota eduskunnalle ollaan antamassa, kirjoitetaan, mutta luotetaan siihen joukkoon, joka parhaiten tuntee sen alueellisen tilanteen.

Toisekseen rokotusohjelman toimeenpanoon liittyen: Meillä on riittävästi euroja valtion budjetissa näinäkin aikoina siihen, että ne rokotukset, viimeisimpänä vesirokkorokote, kyetään antamaan rokotusohjelman puitteissa. Luotetaan siihen, että 1) rahat riittävät, 2) säännöksistä ei jää kiinni se, että rokotusohjelma ja rokotteiden se kattavuus, mikä meillä on kansainvälisesti korkealla tasolla, voidaan toteuttaa.

Arvoisa puhemies! Vierailin maanantaina Kokkolassa neuvolassa, joka on ihan fyysisesti sijoitettu lasten erikoissairaanhoidon yhteyteen juuri sen takia, että siellä olisi mahdollisimman toimiva hoitoketju. Nyt kun kuuntelen tätä keskustelua, ministeri Rehula, kyllä minulle tulee se käsitys, että ainoa tapa estää neuvoloiden yhtiöittäminen on irrottaa neuvolat sote-keskuksista, eli se työ, jota Kokkolassakin on tehty, on menossa tässä suhteessa valitettavasti hukkaan.

Mutta, arvoisa puhemies, kaikista erikoisinta tässä keskustelussa on se, että sekä pääministeri että pääministerin sijainen vetoavat maakuntapäättäjiin, että he eivät yhtiöittäisi neuvoloita. Miksi te teette tällaisen mahdollisuuden, jos te olette itse sitä vastaan? Tulee väistämättä sellainen tulkinta, että keskusta ja perussuomalaiset ovat kokoomuksen panttivankeina. [Välihuutoja] Haluaisin kysyä vielä ministeri Rehulalta: voisitteko kenties nyt vastata kysymykseen, miksi kouluterveydenhuolto ja neuvolat ovat eriarvoisessa asemassa? Siihen kysymykseen en ole saanut nyt vastausta, emmekä aikaisemmin.

Arvoisa puhemies! Hyvin pitää tulkita sitä tilannetta, jossa tänään ollaan, jos Kokkolassa joudutaan purkamaan se toimintatapa, jonka te olette sinne pystyyn rakentaneet. Mikkeliin toisena maakuntakeskuskaupunkina on rakennettu malli, jossa samasta ovesta mennään sisään ihan perustason neuvolaan kuin sitten vaativan tason erikoissairaanhoitoon. Näillä on näitä esimerkkejä. Missään olemassa olevassa dokumentissa ei ole sellaista tekstiä, ei tietoa, joka edellyttäisi sitä, että nämä todellakin toimivat mallit, tulevaisuuden mallit pitäisi purkaa.

Toisekseen, emme me odota maakuntapäättäjiltä tai vain luota. Meillä on lainsäädäntötehtävä, me olemme tekemässä lainsäädäntöä siihen malliin, että me luotamme siihen, me uskomme siihen, me tiedämme sen, että maakuntatason ratkaisijat osaavat tehdä oikeat ratkaisut siihen tilanteeseen, jossa kussakin maakunnassa ollaan.

Arvoisa puhemies! Olen huolissani suomalaisten pienituloisten asemasta ja köyhyydestä. Kun kiertää Suomea, moni ihminen tulee kertomaan siitä, kuinka erityisesti sairastavan pienituloisen asema on hallituksen leikkausten takia heikentynyt. Diabetes- ja keliakiakorvausten leikkaukset sekä matka- ja lääkekorvausten leikkaukset ovat vieneet monelta työttömältä tai pienituloiselta eläkeläiseltä jopa satoja euroja vuodessa. Se on lisännyt köyhyyttä ja kasvattanut leipäjonojen pituutta. Hallituksen kehysriihi on tulossa muutaman viikon päästä, ja nyt suomalaiset ansaitsevat tietää, mitä hallitus suunnittelee. Aiemmin hallituksesta väläyteltiin koviakin lisäleikkauksia, sittemmin on puhuttu työllisyys- ja kasvutoimista, joilla ne vältettäisiin. Pääministeri kuitenkin sanoi, että helpot keinot on jo käytetty, joten herää kysymys, mitä ne muut keinot sitten ovat. Onko kyse tosiasiassa tukien leikkaamisesta? Siis, ministeri Orpo, suunnitteleeko hallitus pienituloisten tukiin, esimerkiksi asumistukeen, leikkauksia kehysriihessä?

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen puoliväliriihen tärkein tehtävä on huolehtia siitä, että velkaantumisen taittuminen jatkuu, vahvistetaan talouskasvua ja tehdään toimia, joilla yhä useampi työtön ihminen saa mahdollisuuden ottaa työtä vastaan. Tämä on meidän yksiselitteinen tavoitteemme, ja me hallituspuolueet olemme yksissä tuumin todenneet sen, että me teemme näitä toimia niin paljon, ettei meidän tarvitse enää leikata eikä sopeuttaa. Tähän me olemme sitoutuneet ja minusta tämä on hyvä viesti suomalaisille.

Yksi vaikea kysymys on se, että meidän pitää ratkaista työn kohtaanto-ongelma. Meillä on tällä hetkellä kymmeniätuhansia avoimia työpaikkoja, samaan aikaan meillä on 250 000 työtöntä. Meidän täytyy katsoa, mitä me voimme näiden niin sanottujen kannustinloukkujen purkamiseksi tehdä. Sitä työtä tehdään huolella, mutta missään tapauksessa emme voi tehdä ratkaisuja, joissa vähävaraisten, pienituloisten ihmisten asemaa heikennetään. Jos me jotain muutamme järjestelmän sisällä, jotta työn vastaanottaminen olisi kannattavaa, niin se pitää tehdä niin, että mahdollisesti jostain säästynyt raha suunnataan toisaalle näiden heikommassa asemassa [Puhemies koputtaa] olevien ihmisten auttamiseen.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! On todella tärkeä viesti, että hallitus varmistaa, että kannustinloukkujen purkaminen on ihmistä nostavaa toimintaa, jossa parannetaan heikompiosaisten asemaa, ei raippaa tai kyykyttämistä, ja tästä lupauksesta tulemme kyllä pitämään teitä kiinni, ministeri Orpo, sitten kehysriihen aikaan.

Mutta toinen ongelma on se, että nuorten korkea pitkäaikaistyöttömyys uhkaa aiheuttaa nuorten pysyvää syrjäytymistä työelämästä ja koulutuksesta, ja yhden nuoren syrjäytymisen hinnaksi on arvioitu jopa miljoona euroa. Meillä ei ole varaa menettää nuoria. Taloudellinen hinta on kova, mutta inhimillinen hinta vielä kovempi. Hallituksen koulutusleikkaukset erityisesti ammatillisesta koulutuksesta ovat nyt lisäämässä koulupudokkuutta. Helsingin Sanomat arvioi, että jo 1 600 työpaikkaa on hävinnyt viimeisen vuoden aikana ammatillisesta koulutuksesta, ja opettajien määrän vähentäminen vähentää vääjäämättä lähiopetusta, ja lähiopetuksen määrän vähentäminen [Puhemies koputtaa] paikoin jopa alle 15 tuntiin viikossa johtaa juuri siihen, että eniten tukea tarvitsevat nuoret jäävät sivuun. OAJ ehdottaa, että nuorten auttamiseen ja koulutukseen pitää laittaa kehysriihessä lisää rahaa. Onko hallitus ja ministeri Grahn-Laasonen esittämässä lisää rahaa kehysriihessä koulutukseen [Puhemies koputtaa] ja erityisesti amiksille? Ja aikooko hallitus, ministeri Orpo, hyväksyä nämä päätökset?

Arvoisa puhemies! Nuorten syrjäytyminen on meidän yhteinen haasteemme, johon meidän pitää löytää ratkaisuja. Se on vakava asia. Tiedän, että aikaisemmatkin hallitukset ovat pyrkineet tähän tavoitteeseen, että koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten määrä saataisiin Suomessa vähentymään, ja valitettavasti näin ei ole käynyt. Siitä syystä hallitus on jo useita kuukausia sitten perustanut ministeriryhmän, joka etsii puoliväliriihtä ajatellen uusia vaikuttavampia keinoja puuttua nuorten syrjäytymiseen ja nostaa nuoria koulutuksen ja työelämän ulkopuolelta koulutuspoluille ja työelämään. Se vaatii tietysti meiltä ponnisteluja työllisyyden edistämiseksi, ja sitten ensi viikolla tai mahdollisesti muuten lähitulevaisuudessa, niin pian kuin mahdollista, annettava ammatillisen koulutuksen reformi on tärkeässä roolissa tässä, jotta voidaan rakentaa joustavampia polkuja. Sen lisäksi hallitus on jo turvannut rahoitusta muun muassa työpajatoiminnalle ja nuorten aikuisten osaamisohjelmaan, etsivään nuorisotyöhön ja niin edelleen. Mutta uusia toimia tarvitaan.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä nuorten syrjäytyminen ja työelämän ja opiskelun ulkopuolelle jääminen on aivan valtava ongelma tässä yhteiskunnassa, kuten edustaja kuvasi, ja siihen hallitus on todella puuttunut. Me olemme ohjanneet tähän jo aikaisemmin lisää rahoitusta ja tällä hetkellä, kuten ministeri Grahn-Laasonen kertoi, me valmistelemme uusia toimia.

Me olemme katsoneet hallituksessa päälinjoja, pääpainopistealueita puoliväliriiheen, että jos liikkumavaraa löytyy, niin mihin niitä varoja käytetään. Tämä syrjäytyneiden nuorten tilanne yhdistää tätä hallitusta hyvin voimakkaasti, ja jos liikkumavaraa on, niin tässä asiassa tulemme liikkumaan. Valitettavasti tämän enempää ei voi sanoa ennen kuin kokonaisuus hahmottuu, kun me valmistaudumme riiheen, mutta painopiste ja tavoite ovat selkeitä.

Arvoisa puhemies! Näyttää vahvasti siltä, että kuntavaalien vuoksi hallitus kulkee kohti kehysriiheä sammutetuin lyhdyin. Talouspolitiikan arviointineuvosto arvioi, että hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikan tavoitteet eivät ole toteutumassa. On hyvä, että hallitus on sanonut pidättäytyvänsä uusista lisäleikkauksista, mutta ihmisten suuri huoli on nyt se, että heti kuntavaalien jälkeen hallitus esittää heikennyksiä eli leikkauksia ihmisten asumistukeen ja työehtoihin. On hyvä, että valtiovarainministeri Orpo osaltaan lievensi näitä uhkakuvia, mutta voitteko kertoa jotain konkreettisia ajatuksia, miten pyritte edistämään työllisyyttä ja taloutta kuntavaalien jälkeen? Mitä ovat nämä toimenpiteet muun muassa kohtaanto-ongelman ratkaisemiseksi konkreettisesti?

Arvoisa puhemies! Minulla kun on kokemusta kahdesta hallituksesta, niin täytyy sanoa, että tässä hallituksessa päättäväisyys talouskasvun aikaansaamiseen ja työllisyystilanteen parantamiseen on kyllä ihailtavaa luokkaa. Se, missä me olemme onnistuneet, on se, että meidän talous on lähtenyt kasvuun. Tälle vuodelle ennustetaan keskimäärin 1,5 prosentin talouskasvua, ensi vuodelle edelleen talouskasvua — eli taantuma on taitettu. Se on se ensimmäinen avain, nyt tätä pitää vahvistaa. Me tällä hetkellä valmistelemme tosiaan laajalla rintamalla keinoja. Tämä kohtaanto-ongelma on yksi ilmeinen: jos meillä on kerran avoimia työpaikkoja, niin silloin meillä on yksinkertaisin ratkaisu löytää niihin niitä suomalaisia työttömiä, ja siihen meillä on tämä kannustinloukkutyö, josta äskeisessä puheenvuorossa puhuin.

Toinen asia on innovaatiotoiminnan osaamisen vahvistaminen. Siellä teemme valmistelutyötä, jotta me voisimme purkaa näitä pullonkauloja, joita niukassa resurssitilanteessa on.

Tämäntyyppisiä asioita me valmistelemme. Sen lisäksi työ- ja elinkeinoministeriöllä on pitkä lista yritystoiminnan kehittämiseen ja työllistymisen esteiden purkamiseen liittyviä kysymyksiä, joista varmasti ministeri Lindström voi jatkaa.

Arvoisa rouva puhemies! Kun konkretiaa pyydettiin, niin koetan nyt hieman aukaista, mitä me muun muassa teemme, menemättä ihan yksityiskohtiin.

Yksi iso asia on kannustinloukkuna kymmenilletuhansille ihmisille ongelmaksi koitunut ulosoton suojaosuuskysymys tai sen vaikutus. Tähän liittyen tulee ihan konkreettinen esitys puoliväliriiheen, ja uskon, että se auttaa monia ihmisiä.

Sitten toisena isona kokonaisuutena on positiivisen rakennemuutoksen hallinta, jotta me saamme levitettyä muualle Suomeen tätä hyvää, mikä on tullut Länsi-Suomeen ja Varsinais-Suomeen, Satakunnan alueelle. Mietitään niitä keinoja, millä me edesautamme positiivista rakennemuutosta.

Ensimmäisen työntekijän palkkaamisen helpottaminen, tähän toimenpiteitä.

Nämä ovat konkretiaa — ja paljon muuta on jo tehtyjen toimenpiteiden lisäksi.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on erittäin tärkeä asia, että kaikki nuoret saataisiin mukaan koulutukseen ja työelämään. Meillä on hyvin paljon nuoria, jotka eivät ammattikoulussa viihdy, ja sieltä koulutusjärjestelmästä tippuvat hyvin nopeasti pois ne henkilöt, jotka eivät koe sitä omakseen. Olisin kysynyt ministeriltä: millä tavalla tämä ammattikoulureformi tulee tuomaan tähän asiaan lisää ratkaisuja, että nuoret voisivat käydä koulun loppuun?

Toinen kysymys on, että kun Ohjaamoja aletaan vahvistamaan — tästähän meillä oli keskustelua myös nuorisotakuutyöryhmässä — ja nyt kun Ohjaamoita aletaan levittämään ympäri Suomea, niin millä tavalla kolmas sektori saadaan konkreettisesti mukaan siihen siten, että he myös osaltaan voisivat olla tekemässä niitä päätöksiä ja olisivat osallisia myös rahoituksesta, kun he pystyvät kumminkin toimimaan vähän pidemmälle, esimerkiksi 24/7-periaatteella, ja kunnat eivät taas niin pitkälle pysty taipumaan. Miten me saamme tämän kolmannen sektorin mukaan tukemaan niitä nuoria, jotka tarvitsevat enemmän apua opiskeluun ja työelämään pääsemiseksi?

Arvoisa puhemies! Tarvitaan koko yhteiskunnan sitoutuminen nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn, ja siihen tarvitaan myös kolmannen sektorin apua ja tukea. Tämän hallituksen ohjelmassa on Ohjaamo-toiminnan valtakunnallistaminen, ja Ohjaamon idea on se, että nuori saisi yhdeltä luukulta tarvitsemansa palvelun, juuri sen, mitä se nuori tarvitsee päästäksensä elämässä eteenpäin, löytääkseen sen oman suunnan. Tästä on paljon hyviä kokemuksia muun muassa Lahdesta ja monilta muilta paikkakunnilta.

Sitten ammatillisen koulutuksen uudistus, joka on käynnissä, painottaa sitä, että tunnustetaan, että jokainen meistä oppii eri tavalla ja myöskin eritahtisesti. Meillä on paljon nuoria, jotka haluaisivat jo peruskoulun jälkeen päästä käytännönläheisemmin töihin kiinni; ennen vanhaan puhuttiin mestari—kisälli-mallista, nykyään puhutaan työpaikoilla tapahtuvasta oppimisesta. Sitä ammatillinen koulutus tämän uudistuksen myötä tuo lisää ensi vuoden alusta, ja sitä pilotoidaan parhaillaan eri puolilla Suomea, ja kokemukset ovat erinomaisen hyviä.

Muun muassa nämä ovat niitä keinoja, joilla voidaan tulevaisuudessa auttaa nuoria löytämään omaa polkuaan.

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen politiikka on ollut hyvin eriarvoistavaa, ja monet leikkaukset ovat kohdistuneet samoihin ihmisiin. Esimerkiksi pienituloisiin, paljon sairastaviin eläkeläisiin on kohdistunut asiakasmaksujen korotukset, lääkekorvausleikkaukset, niin diabetes- kuin viidenkympin omavastuu, Kela-matkat, keliakiakorvaus — monet, jotka ovat heikentäneet eläkeläisten asemaa ja aiheuttaneet heille uusia tuloloukkuja ja pienituloisuutta. Kysyisinkin ministeriltä, onko ajateltu, että kehysriihessä eläkeläisten asemaa ja ostovoimaa voitaisiin jollain tavalla parantaa esimerkiksi verotuksen kautta tai muuten, koska nyt monet näistä leikkauksista ovat aiheuttaneet erittäin isoja ongelmia arkeen ja elämään.

Arvoisa puhemies! Kiitos tärkeästä kysymyksestä juurikin eläkeläisten osalta ja laajemmassa merkityksessä tietysti kaikkien pienituloisten osalta.

Pääministeri on perustanut tämän Juho Saaren työryhmän, joka tarkastelee nimenomaan pienituloisten asemaa tällä hetkellä, ja odotamme tämän työryhmän tuloksia.

Omalta osaltani voin sanoa sen, että en ole ainakaan puoliväliriiheen tuomassa eläkeläisille mitään lisäleikkauksia, mutta tietenkin on otettava huomioon, että puoliväliriihi ei ole valmis ennen kuin se on kokonaan puitu. En tiedä, onko siellä mitään lisää luvattavaakaan, mutta mitä tulee näihin lääkeleikkauksiin, ne on nyt tältä erää tehty. Sosiaali- ja terveysministeriössä työskentelee myöskin lääketyöryhmä, joka nimenomaan kohdistaa toimintansa siihen, mikä on pienituloisten ja paljon lääkkeitä käyttävien tilanne tällä hetkellä.

Arvoisa puhemies! Toivon todella, että puoliväliriihen lykkääminen kuntavaalien yli ei tarkoita sitä, että hallitus suunnittelee lisäleikkauksia tai työttömien kepittämistä. Hallitus voisi työttömien kepittämisen sijaan tehdä toimia, joilla tuettaisiin työllistymistä, esimerkiksi helpottamalla uudelleenkouluttautumista ja työttömyysturvalla opiskelua. Toivottavasti olette tähän valmiita, sosiaaliturvan leikkausten tie on nimittäin käyty jo loppuun.

Hallitus on leikannut erityisesti opiskelijoiden toimeentuloa. Haluankin kysyä: eihän hallitus suunnittele enää uusia toimia opiskelijoiden toimeentulon heikentämiseksi, vaan voitaisiinko vihdoin tehdä päätökset opintotuen huoltajakorotuksesta, joka helpottaisi erityisesti opiskelevien lapsiperheiden arkea ja toimeentuloa?

Arvoisa puhemies! Tärkeä kysymys on myös se, miten opiskelijoiden toimeentulo tulevaisuudessa turvataan. Se on ihan totta, että opiskelijat ovat monella tavalla tiukalla, kun opintotuki siirtyy lainapainotteisemmaksi, mutta vastaavasti tämä hallitus on tehnyt päätöksen siitä, että opiskelijat siirtyvät yleisen asumistuen piiriin, mikä nostaa suuren osan opiskelijoista asumisen tukea.

Samoin hallitus on tehnyt päätöksen siitä, että yliopisto-opiskelijoiden terveydenhuoltopalvelut turvataan tulevaisuudessa ja myös ammattikorkeakoulut pääsevät näiden laadukkaiden opiskelijaterveydenhuollon palvelujen piiriin, mikä auttaa muun muassa mielenterveysongelmissa ja näissä tilanteissa, mitkä ovat valitettavan yleisiä korkeakouluopiskelijoiden osalta.

Toisen asteen koulutuksessa vanhempien tulojen vaikutus opintotukeen poistuu, elikkä se on iso parannus ja tärkeä näkökulma niille toisen asteen opiskelijoille, jotka asuvat yksin, [Hanna Sarkkinen: Entä huoltajakorotus?] ja niin edelleen.

Elikkä hallituksen ohjelmassa ja taipaleelta kahden vuoden ajalta on myöskin monia sellaisia tekoja, mitkä parantavat opiskelijoiden asemaa, ja pidän tärkeänä myöskin kaikkia niitä koulutusreformeja, jotka meillä ovat käynnissä ja joilla turvataan sujuvat opiskelupolut [Puhemies koputtaa] kaikille meidän nuorille ja opiskelijoille.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan nostaa esiin kysymyksen, joka on täällä Helsingissä ehkä se suurin ongelma tällä hetkellä: asumisen liian korkea hinta. Tämä on kaikkien kasvavien kaupunkien ongelma, mutta erityinen haaste se on Helsingissä. Meillä asumisen korkea hinta on jo este työllisyydelle, kun tarjottua työpaikkaa ei voi ottaa vastaan, koska siitä saatu palkka ei riitä kattamaan korkeita asumiskustannuksia. Toisaalta meillä sitten taas on paikkakuntia, joissa asuntojen arvo vain laskee. Tämmöisellä muuttotappiopaikkakunnalla, josta työpaikat ovat hävinneet, nämä ihmiset ovat todella, todella vaikeassa tilanteessa. Jos heillä muuten olisi halua ja mahdollisuus muuttaa työn perässä, niin se voi olla mahdotonta sen takia, että sitä vanhaa asuntoa ei saada kaupaksi ja samaan aikaan pitäisi pystyä muuttamaan kaupunkiin, missä on yhä korkeammat asumiskustannukset.

Olisin halunnut kysyä ministeri Tiilikaiselta: Mitkä ovat hallituksen keinot tältä osin? Millä keinoin me voimme vaikuttaa asuntojen hintakehitykseen koko Suomessa, niin että tämä kohtaanto-ongelma ratkeaa, niin että työpaikkojen ja ihmisten olisi helpompi löytää toisensa?

Arvoisa puhemies! Edustaja Modigin tilannekuva oli oikeaan osunut. Asumisen kalleus todellakin vaikeuttaa tavallisten ihmisten elämää täällä Helsingissä, ja toisaalta sitten muuttotappioalueilla asuntojen hinnat vajoavat ja se vaikeuttaa ihmisten elämää.

Tuo asumisen hinta määräytyy markkinoilla, ja senpä takia hallitus on tehnyt määrätietoista työtä lisätäkseen asuntotuotantoa nimenomaan siellä, missä asunnoista on pulaa. Tulokset ovat aika hyvät: asuntorakentamisen aloitusten määrä on kasvanut 50 prosenttia verrattuna kahden vuoden takaiseen aikaan. Se tietää lisää asuntoja, se tietää lisää tarjontaa.

Olemme myös lisänneet kaikkea erimuotoista valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa ja mahdollisuuksia rakentaa lisää asumisoikeusasuntoja. Myös opiskelija-asuntojen rakentaminen on kiitettävän vilkasta. Paljon tapahtuu, mutta tarpeet ovat myös suuret.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan. — Edustaja Modig.

Arvoisa rouva puhemies! Myös ministeri Tiilikaisella on suht hyvä tilannekuva. Helsingin kaupungillahan on yksi merkittävä keino, jolla me pystymme luomaan kohtuuhintaisia koteja. Se on nimenomaan kaupungin oma valtion korkotukema vuokra-asuntotuotanto.

Helsinki on Suomen suurin vuokranantaja, 90 000 ihmistä asuu Helsingin vuokra-asunnoissa. Te, ministeri Tiilikainen, olette asettanut näihin vuokra-asuntoihin tulorajat uusien sopimusten osalta. Tätä Helsingissä vastustettiin yli puoluerajojen laajasti, koska me näimme sen johtavan alueiden eriarvoiseen kehitykseen ja olevan siten vastoin meidän tavoitettamme kehittää koko Helsinkiä tasapuolisesti. Pari viikkoa sitten me olimme, ministeri Tiilikainen, samassa asuntopoliittisessa vaalipaneelissa, ja teiltä kysyttiin, että kun reaaliaikainen tulorekisteri sen sallii, ollaanko ARA-tuotannossa eli kaupungin vuokra-asunnoissa siirtymässä säännöllisiin tulojen tarkistuksiin. Te sanoitte silloin, ja tämä on suora lainaus, että "kenenkään olemassa olevaan vuokrasopimukseen ei tietenkään kajota", ja jatkoitte minulle vielä, että "ei pidä mennä ihan älyvapaisiin juttuihin". No, nyt kuitenkin ympäristöministeriön sivuilla on tarjouspyyntö selvityksestä, [Puhemies koputtaa] miten voitaisiin siirtyä malliin, jossa ARA-tuotannon osalta tuloja tarkistettaisiin viiden vuoden välein. [Puhemies koputtaa] Eli oletteko te siirtymässä säännöllisiin tarkistuksiin, toisin kuin te kaksi viikkoa sitten [Puhemies koputtaa] sanoitte, ja olettehan te tietoinen, että tässä luodaan uusi kannustinloukku?

Puhemies Maria Lohela

Nyt on reilusti yliajalla! [Ben Zyskowicz: Joo, mutta se oli vaalipaneeli! — Naurua]

Arvoisa puhemies! Yksi keino vähentää painetta kaupunkien asuntotuotannossa on tietenkin se, että ne ihmiset, jotka kotiseudullaan haluavat asua ja elää, sen voisivat tehdä. Digitalisaation myötä meillä on yhä enemmän potentiaalia siirtää töitä myös suurten asutuskeskusten ulkopuolelle, jos näin haluamme ja siihen päättäväisesti ryhdymme. Kysyisinkin ministeri Lindströmiltä: mitä me olemme tekemässä näiden esteiden poistamiseksi esimerkiksi alueittain edelleen heikon verkon, työnantajien asenteiden ja sellaisen työaikalainsäädännön suhteen, joka asettaa esteitä etätyöskentelylle?

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä tästä asiasta on hallituksen sisällä keskusteltu, millä tavalla me pysymme mukana näissä uusissa työn tekemisen muodoissa niin, että meillä on lainsäädäntö, joka mahdollistaa eikä estä. Tästä on keskusteltu, ja totta kai tämä vaatii tietysti vielä tutkimista, mitä se uusi työ sitten on. Me olemme puhuneet alustataloudesta, ja kaikki tietävät, mistä siinä on kysymys, mutta tietävätkö sitä, mitä meidän lainsäädäntömme vaatii, että se mahdollistuu? Siinä on tavallaan pitkän pohtimisen paikka, ja tätä työtä tietenkin tehdään koko ajan työ- ja elinkeinoministeriössä, jossa mietitään sitä, mitä tämä vaatii muun muassa lomien, työaikalain ja verotuksenkin osalta — tämä on sitten taas VM:n asia.

Kyllä näistä asioista on puhuttu, mutta edelleen tiivistäen sanon näin, että meillä pitää olla lainsäädännön sellainen, että se mahdollistaa nämä uudet työn tekemisen muodot.

Arvoisa rouva puhemies! Elinkeinoministeriössä olen laittamassa juuri liikkeelle työryhmää, joka tulee tekemään Suomeen tekoälytoimenpideohjelman. Tekoäly on tällä hetkellä maailmalla ehkä isoimpia trendejä, joka on menossa ja joka meidän pitää valjastaa käyttöömme. Itse uskon vahvasti siihen, että tekoälyn hyödyntäminen tulee muuttamaan suomalaista työelämää, työn tekemisen muotoa, poistamaan etäisyyksiä enemmän kuin mikään aiempi, mikä on tapahtunut. Tämä työryhmä tullaan lähipäivinä nimeämään, ja sen jälkeen he tekevät toimenpideohjelman, ja se laajennetaan sitten tekoälyn strategiaksi.

Värderade talman! Pohdittaessa rakentamisen kustannuksia nostetaan usein esille normien purku, joka on hyvä asia. Mutta normien purkua ei kannata tehdä silmät ummessa arvailujen pohjalta. Yksi työkalu tässä voisi olla koerakentaminen. Säännöllisin väliajoin on Suomessa etsitty uusia rakentamisen ratkaisuja Asuntoreformikilpailun kautta. Olisiko nyt syytä tehdä samoin? Olisiko Suomi 100 ‑juhlavuoden kunniaksi syytä käynnistää suunnittelukilpailu, jolla etsitään tulevaisuuden asumisratkaisuja? Löydetään parhaille ehdotuksille koerakentamistontti vaikka Uudenmaan helmestä Kirkkonummelta [Naurua] ja toteutetaan sinne vuokra-asuntokohde valtion avustuksella. Tämän pohjalta ryhdymme siten normien purkuun tutkitun, kokeillun tiedon pohjalta. Arvoisa ministeri Tiilikainen, eikö ministeriönne näin voisi vauhdittaa uusien ratkaisujen löytämistä?

Arvoisa puhemies! Kokeilujen tekeminen on yksi Sipilän hallituksen perustavaa laatua olevia ajatuksia. Kokeiluja voidaan tehdä monella, monella hallinnonalalla. Esimerkiksi itse näkisin, että Kirkkonummi on hyvä paikka, mutta olisipas aivan loistavat mahdollisuudet tuohon Östersundomin alueelle [Naurua] lähteä toteuttamaan puukerrostalorakentamisen kokeilualuetta — aivan upeaa, maailmanlaajuisesti ainutlaatuista puukerrostalo- ja pientalorakentamisen aluetta — ekologisesti ja tehokkaasti ja saada huikea määrä hyviä asuntoja helsinkiläisille.

Mutta myös tämä norminpurku: Täytyy sanoa, että eräs keino hillitä asuntopulaa on se, että pystytään muuttamaan toimitiloja asunnoiksi. Tässä maankäyttö- ja rakennuslain muutokset, jotka eduskunta on siunannut, mahdollistavat nyt toimistorakennusten muuttamisen asunnoiksi. Pallo on kaupungeilla ja kunnilla — toimikaa.

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Tiilikainen, Helsingin kaupungin vuokra-asunnoissa vain 9 prosenttia asukkaista kuuluu kahteen korkeimpaan tuloluokkaan, eli sitä ongelmaa, mitä olette ratkaisemassa, ei ole olemassa. Nämä tulorajat ovat sen takia huono asia, että ne johtavat talojen, alueiden eriarvoistumiseen. Ihmiset ovat voineet asua tässä kaupungin vuokra-asunnossa 20 vuotta, he ovat osa sitä yhteisöä, ja yhtäkkiä te olette siirtymässä säännöllisiin tulorajatarkastuksiin, mikä tarkoittaa sitä, että kun perheessä jonkun tulot nousevat, he ovat vaarassa menettää kotinsa. Siitä muodostuu uusi kannustinloukku. Voisitteko vielä vastata minulle, ministeri Tiilikainen? Miksi te kaksi viikkoa sitten sanoitte, että kenenkään olemassa olevaan vuokrasopimukseen ei tietenkään kajota, ja nyt ympäristöministeriön sivuilla on luettavissa, että te tilaatte selvityksen, jossa te selvitätte sitä, että säännöllisin väliajoin tuloja tarkistetaan eli kajotaan?

Arvoisa puhemies! Edustaja Modig, sanoin kaksi viikkoa sitten sillä tavoin kuten asia on. Sanoin, että kenenkään olemassa olevaan vuokrasopimukseen ei kajota. Tuo hallituksen asettama tuloraja koskee ainoastaan uusia ARA-vuokrasopimuksia. [Silvia Modig: Tässä puhutaan viiden vuoden välisistä tarkastuksista!] Tuo hallituksen asetuksessa asettama tuloraja koskee ainoastaan uusia vuokrasopimuksia tällä hetkellä.

Sen lisäksi teemme selvitystä, mitä vaikutuksia olisi, jos tämänkaltaista määräaikaistarkastelua tehtäisiin, mutta selvityksessä selvitetään hyviä puolia, huonoja puolia. Tällä hetkellä tilanne on juuri se, minkä sanoin: vain uusissa sopimuksissa tulorajoja tarkistetaan. 85 prosenttia ja Helsingissä näköjään peräti 90 prosenttia ihmisistä saa tulorajoista huolimatta hakea kaupungin vuokra-asuntoa — hieno tilanne.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Upprätthållandet av vägnätet hör till de grundläggande uppgifterna för samhället. Den här vintern har varit speciellt svår med tanke på vägunderhållet. Bristande resurser och varierande väderlek har lett till att det bildas kraftiga spår och till att vägarna har varit osandade i långa tider. Det här har i sin tur lett till utkörningar och kollisioner.

Arvoisa puhemies! Tänä talvena teiden huono talvikunnossapito on aiheuttanut aivan liian paljon vaaratilanteita ja jopa onnettomuuksia. Joka talvi ja kevät teiden ylläpito on vaikeaa muuttuvien kelien takia, se on selvä, mutta tänä vuonna tilanne on ollut erityisen vaikea. Kysynkin siksi vastaavalta ministeriltä: mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä turvatakseen kunnossapidon laatuvaatimukset sekä vähentääkseen haittavaikutuksia myös alemman tieverkoston osalta?

Arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia kysymyksestä. Teiden yleinen kunnossapito hoituu ely-keskusten kautta. Tällä hetkellä teemme itse asiassa arviota siitä, kuinka tienpitoa voisi kehittää tehokkaammaksi ja liikenneturvallisuutta paremmin turvaavaksi. Joka tapauksessa me joudumme tätä kysymystä nyt analysoimaan tarkemmin, kun tulevaisuudessa maakunnat tulevat vastaamaan perusväylänpidosta, ja tässä kohtaa on syytä myöskin arvioida, millaisin kriteerein ja millaisin perustein tätä tullaan tekemään. Resurssit ovat tässä kaiken aikaa tiukkoja, mutta tässäkin kysymyksessä digitalisaatiosta on hyötyä ja pyrimme analysoimaan entistä enemmän, missä kunnossa meidän väylät ovat, millaista tienpitoa tulee tulevaisuudessa olla ja miten sitä voitaisiin kehittää paremmaksi.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan.

Värderade fru talman! Det är ju bra att man utreder den här saken. En annan sak som har gjort det svårt, åtminstone för mig när jag försökt ta reda på saker, är att det verkar ganska krångligt när det finns den som ansvarar för vägunderhållet och sedan har man underleverantörer.

Päätöksentekoketju teiden ylläpidossa vaikuttaa olevan aika pitkä, ja vastuunjako teiden ylläpidossa ei ole aina selvää. Destia on monessa tapauksessa vain tilaaja, jolla on useampi alihankkija. Miten tätä tilannetta voidaan selkeyttää ja parantaa?

Arvoisa rouva puhemies! Juurihan tätä kysymystä nyt tullaan aika merkittävässä määrin maakuntauudistuksen yhteydessä muuttamaan. Ely-keskusten L-vastuualueet siirtyvät osaksi maakunnan tehtäviä, ja tulevaisuudessa maakunnat järjestävät näitä. On totta, että ketjut ovat pitkiä ja siellä on paljon alihankintaketjuja olemassa, mutta entistä enemmän tulee tärkeämmäksi se, että saadaan pitkäjänteisyyttä meidän teidenpitoon, ja myöskin meidän korjausvelan hoitoon vaikuttaa se, missä kunnossa meidän tiet perustavalta laadultaan ovat ja miten sitten yleistä teidenpitoa voidaan parantaa. Mutta tämän hallituskauden aikana nytten teiden korjausvelkaan laitetaan lähes miljardin euron panostus, joka toivottavasti vaikuttaa myöskin siihen, että teiden ylläpitoon ja kunnossapitoon saadaan parempaa vaikuttavuutta.

Arvoisa puhemies! Teiden kunnon heikkeneminen tämän talven aikana on mielestäni osoitus siitä, että korjausvelka on kasvanut kuluvina monina vuosikymmeninä oikeastaan niin suureksi, että nyt ne näkyvät yhä useampina monttuina. Kun tässä esitettiin kysymys, miten teiden kunnossapito, auraamiset ynnä muut vaikuttavat tähän, niin tämähän on perusväylänpitomomentin alla tapahtuvaa asiaa. Minä tahtoisin nyt tässä vaiheessa kysyä ministeriltä: Vaikka nämä tiet ovat huonossa kunnossa, niin tämä hallitus on tosiaan panostanut teiden kunnossapitoon ja perusväylänpitorahoitukseen. Voisitteko vielä ilmoittaa vähän lukuja, kuinka paljon tämä hallitus on panostanut ja puuttunut tähän tilanteeseen? [Välihuutoja — Hälinää]

Arvoisa rouva puhemies! Edellisen kauden korjausvelasta tehtiin selvitys parlamentaarisena työnä, ja siinä todettiin, että meidän korjausvelka teissä on yhteensä 2,5 miljardia euroa. Tällä hallituskaudella olemme laittaneet lisäpanostuksen, 600 miljoonaa, korjausvelkaan. Tämän lisäksi olemme kehittämishankkeista siirtäneet korjausvelkaan — elikkä perusväylänpitoon, niin kuin toteatte — 364 miljoonaa euroa. Mutta meidän korjausvelka myöskin kasvaa 100 miljoonaa per vuosi, ja jotta meidän kaikki infran korjausvelka olisi hoidettu vuoteen 2027 mennessä, tarvittaisiin 300 miljoonaa per vuosi korjausvelkaan, jotta meidän tiet olisivat korjausvelattomia. Tästä näkökulmasta tarvitsemme jatkuvasti pohdintaa siitä, miten meidän infraan investoiminen voidaan pitkäjänteisesti rakentaa tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! On tärkeätä, että investoidaan korjausvelkaan, mutta totuushan on kuitenkin se, että talvikunnossapitokriteereitä on höllennetty. Ammattiautoilijoilta tulee hyvin paljon palautetta siitä, että teitä ei aurata vasta kuin seuraavana päivänä, että tiet urautuvat, tulee vaaratilanteita. Voitteko te tässä eduskunnalle luvata, että kun ensi talvi nyt taas toivottavasti tulee, niin näitä kriteerejä myöskin tiukennettaisiin eikä höllennettäisi koko ajan?

Arvoisa rouva puhemies! Sekä korjausvelan osalta että perusväylän ylläpidon näkökulmasta teemme arviota tällä hetkellä siitä, mikä on aidosti tämän rahan vaikuttavuus ja miten meidän teiden talvihoito ja ylläpito tuottavat tulosta. Tämän pohjalta sitten arvioimme sen, millaisia kriteereitä tullaan tarvitsemaan ja miten tätä työtä voitaisiin tehokkaammin ohjata tulevaisuudessa. Se on ilman muuta työtä, jota tullaan tekemään, ja sitä työtä valmistellaan tällä hetkellä Liikennevirastossa.

Arvoisa rouva puhemies! Tänään juuri olin metsäteollisuuden tilaisuudessa Tampereella, ja siellä esitettiin huoli siitä, että juuri niin kuin edustaja Wallin sanoi, niin vaihtelee alueittain ja ihan ely-piireittäin tämä teiden hoito. Ilmeisesti täällä juuri nämä aliurakoitsijat on niin tiukille vedetty näissä kontrahdeissa, että ne eivät välttämättä hoida tarpeeksi hyvin niitä. Lisäksi tuli huoli siitä, mitenkä sitten, kun meillä oikein iso pyörä lähtee liikkeelle tässä biotaloudessa ja Äänekoski valmistuu ja kaikki muutkin tehtaat, tiestö kestää nämä valtavat isot rekat, kun siellä on mennyt jo ihan rakenteisiin näitten teiden huono kunto. Se ei ole enää pinnoissa, vaan se on rakenteissa. Ymmärrän tietysti tämän, että me olemme nyt lähes miljardin jo laittamassa, mutta 2,5 miljardia on tämä korjausvelka. Tullaanko tähän kiinnittämään huomiota, että tämä metsäteollisuuden laajempi käyttö nimenomaan tulee rasittamaan myös tiestöä ja myös ulkomaiset rekat?

Arvoisa rouva puhemies! Paljon tästä biotaloudesta kulkee yksityisteitä pitkin, ja tällä hallituskaudella on korotettu 30 miljoonalla eurolla yksityisteiden valtionosuuksia. Tältä näkökulmalta pyritään myöskin vaikuttamaan siihen, että meillä olisi edes tämän verran mahdollisuus tukea sitä työtä, jota yksityisteiden kunnossapitoon liittyy.

Toista kokonaisuutta, joka liittyy sitten tähän pitkäjänteiseen rahoitukseen, arvioidaan tällä hetkellä parlamentaarisessa työryhmässä, joka muuten kokoontui viimeksi tänä aamuna ja jonka tuloksia nimenomaan siitä, miten korjausvelkaan ja kehittämishankkeisiin investointeja voidaan pitkäjänteisesti kehittää ja yhdessä ratkaista, tullee valmistumaan ensi vuoden helmikuun loppuun mennessä.

Arvoisa rouva puhemies! Kaikki me tiedämme, että yrittäjyydellä ja riskinotolla Suomi nousee. Kaikki me yrittäjätaustaiset kansanedustajat myöskin tiedämme vallan hyvin, että yrittäjyyteen liittyy riskejä, pahimmassa tapauksessa myöskin konkurssiin liittyvä riski. Nythän tilanne usein on se, että konkurssin seurauksena monet yrittäjät ovat myöskin joutuneet pitkään, todella pitkään, velkavankeuteen omien vastuidensa takana, jopa niin pitkään, että mitään edellytyksiä yrittämiselle ei jatkossa enää ole. Eli velkavankeus kestää pahimmillaan jopa vuosikymmeniä. Voi väittää kuitenkin, että me menetämme ihan huikean määrän yrittäjäkapasiteettia sen seurauksena — uutta alkua ajattelevat yrittäjät eivät pysty aloittamaan uudestaan. Kysynkin arvoisalta oikeusministeriltä: onko hallitus suunnitellut jonkinlaista selvitystä ainakin ja jopa toteutusta siitä, millä keinolla voitaisiin edistää konkurssin tehneiden yrittäjien aitoa uutta alkua ja sitä kautta uutta voimaa Suomelle?

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä. Kyllä hallitus on suunnitellut toimenpiteitä, ja tämä tulee myös tuonne puoliväliriiheen keskusteltavaksi. Itse pidän kyllä tosi tärkeänä: kun yrittäjä on sen riskin ottanut, niin eihän hän nyt ole mihinkään rikollisuuteen siinä syyllistynyt. Meillä on liikaa näitä kohtaloita, ja tähän asiaan pitää pystyä puuttumaan. Minä uskon, että hallituspuolueissa on tässä asiassa hyvä yhteisymmärrys ja että me löydämme varmaan keinot auttaa näitä yrittäjiä siihen uuteen alkuun. Tietysti, kun EU:sta on direktiivi tullut asiasta, sen yhdistäminen tähän keskusteluun ja niihin toimenpiteisiin, mitä hallitus sitten tekee — itse uskon, että sieltäkin on valoa nähtävissä.