Suullinen kysymys hankintalain soveltamisesta vammaispalveluiden tuottamisessa (Kristiina Salonen sd) | Suullinen kysymys maahanmuuton kustannuksista (Teuvo Hakkarainen ps) | Suullinen kysymys syksyn työmarkkinaratkaisuista (Kari Uotila vas) | Suullinen kysymys Suomen kannasta ydinaseiden  kieltosopimukseen (Pekka Haavisto vihr) | Suullinen kysymys Suomen roolista Katalonian tilanteessa (Eva Biaudet r) | Suullinen kysymys kotimaisten elintarvikkeiden saatavuudesta (Peter Östman kd) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Kuvitelkaa tilanne, jossa aistit kotisi tuoksut vahvasti, tunnistat tutun äänen ja uskallat liikkua omasta huoneestasi olohuoneeseen muiden seuraan. Tuttuus tuo elämääsi turvaa. Arki on helpompaa, kun tiedät, missä olet. Tällainen on vaikeavammaisen arkitodellisuus parhaimmillaan. Pahimmillaan vammainen ihminen kohtaa jopa kahden vuoden välein kilpailutuksen takia uudet hoitajat ja uuden asuinympäristön, vain siis siksi, että me, ei-vammaiset ihmiset, sanomme, että hankintalaki määrää niin. Minusta koti kuuluu kaikille. Arvoisa pääministeri, oletteko te ja hallituksenne samaa mieltä: onko Suomessa myös vammaisella oikeus pysyvään kotiin?

Arvoisa herra puhemies! Käsittääkseni kilpailutuslaki, ja samoiten hankintalaki, nimenomaan sallii sen, että jokaisessa kunnassa voidaan tehdä sellainen harkinta, joka on vammaisen edun mukainen. Jos esimerkiksi asunto kilpailutettaisiin tiheästi, on selvä asia, että jos joutuu sitä tuttua ja turvallista ympäristöä vaihtamaan nopeasti — ja varsinkin kun vammaisella se tuttuus ja turvallisuus on tärkeää — niin se ei ole oikein. Varmasti ministeri, joka vastaa tästä hankintalaista, ministeri Lindström, pystyy paremmin vielä selittämään, mutta tämä on käsitykseni, että nykylainsäädäntö sallii kunnille juuri sen, mitä esititte.

Arvoisa herra puhemies! Joo, pelkistäen sanottuna tässä on kyse täysin hankintayksikön eli suomeksi sanottuna kunnan tekemästä valinnasta. Vammaisten palvelujen tuottamiseen ei sovelleta hankintalakia, jos kunta antaa loppukäyttäjän itse tehdä valinnan hänelle sopivasta palveluntarjoajasta. Tällöin kunta ei käytä harkintavaltaa ja kyse ei ole julkisesta hankinnasta. No, jos taas kunta haluaa tehdä päätöksen siitä, kuka vammaisten palveluja saa tuottaa, ja valitsee sopivimmaksi katsomansa palveluntuottajan, silloin on kyse julkisesta hankinnasta, ja jos kunta valitsee tosiaan tämän vaihtoehdon, kunta ei voi valita palveluntuottajaksi kaveria, vaan homma täytyy kilpailuttaa hankintalain mukaan. Ei ole kenenkään, ei edes vammaisen henkilön, etu se, että kunta voisi valita palveluntuottajan ilman kilpailutusta, ja tältä osin ei direktiivin sääntelystä ole edes mahdollista kansallisesti poiketa. Näin minulle on kerrottu meidän virkamiestemme taholta.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Nyt on mahdollisuus pyytää lisäkysymyksiä V-painiketta painaen ja seisomaan nousten.

Arvoisa puhemies! Todellisuus on paljon julmempaa kuin mitä te nyt sieltä kerrotte tai haluatte myöntää. Esimerkiksi rovaniemeläinen nuorimies Petteri on taistellut perheensä kanssa vuosia saadakseen asua ryhmäkodissa, jonne hän lapsuudenkodistaan muutti. Petterin tarina kertoo, että todellisuudessa on aivan eri asia kilpailuttaa kopiopapereita kuin ihmisen koko elämän mittaista asumista.

Arvoisa pääministeri, eilen illalla toiveeni heräsi. Luin haastattelun, jossa nostitte esille vammaisten asumispalveluiden kilpailuttamisen. Teidän sydäntänne on koskettanut vammaisten asia. Vielä viime jouluna hallituspuolueiden kaikki kansanedustajat, te, arvoisa pääministeri, mukaan lukien, äänestitte sen puolesta, että vammaisten koti kuuluu kilpailuttaa. Arvoisa pääministeri, oliko jouluna tehty päätös oikea?

Arvoisa puhemies! Tosiaan, kuten äsken tuossa sanoin, en minä eikä hallitus tietenkään yhtään väheksy vammaisten asiaa emmekä tilaa.

Minä olen tänään laittanut meidän virkakoneistollemme sellaisen määräyksen, että kaikille kunnille laitetaan vielä kerran rautalankaohjeistus, miten tätä hankintalakia voidaan käyttää. Se on ensimmäinen toimenpide.

Toinen toimenpide on se, että me käynnistämme yhdessä STM:n vastaavan ministerin kanssa keskustelun tästä asiasta ja vielä kerran perkaamme, mitä tälle asialle on tehtävissä. Me emme tätä ongelmaa väheksy.

Ja eilinen ohjelma oli koskettava.

Arvoisa puhemies! Asiaa koskeva kansalaisaloite on saanut nyt yli 50 000 nimeä täyteen, eli se tulee nyt tänne eduskunnan käsittelyyn, ja me sosiaalidemokraatit tuemme kansalaisaloitteen ajatusta.

Kilpailuttaminen koskee myöskin muistisairaita ihmisiä, joiden elämässä perusturvallisuus muodostuu usein samoina pysyvistä ihmissuhteista ja tutusta ympäristöstä. Miltä meistä tuntuisi, jos meille sanottaisiin, että nyt on pakko muuttaa, kun asuminen on muualla halvempaa? Uskon, ettei kukaan meistä suostuisi tällaiseen. Miksi vammaisten ja muistisairaiden kohdalla tämä on edelleen mahdollista, vaikka heidän kohdallaan seuraukset voivat olla erittäin dramaattisia? Kysyn vielä uudelleen: mitä hallitus aikoo tehdä tässä ja nyt, että tämä epäkohta saataisiin hoidettua, sillä parasta aikaa monissa kunnissa on käynnissä nämä kilpailutussysteemit?

Arvoisa herra puhemies! Kuten äsken sanoin: tässä ja nyt, tänään, on laadittu jo kirje kunnille, koska tämä asia ratkaistaan myös kunnissa. Kuntien käytännöt ovat todella kirjavia. Jotkut osaavat käyttää hankintalakia, jotkut eivät. Tässä on ensimmäinen asia: pitää saada ne samanlaisiksi niin, että kaikki toimivat samalla tavalla. Hankintalaki, niin kuin sanoin, ei velvoita hankintayksiköitä toteuttamaan sosiaali- ja terveyspalveluita — mukaan lukien vanhusten ja vammaisten palvelut — julkisena hankintana. Ne palvelut voidaan vaihtoehtoisesti toteuttaa asiakkaan valinnanvapauteen perustuen, ja kun tästä käytiin keskustelua hankintalain esittelyn yhteydessä, niin silloin nostettiin tämä niin sanottu henkilökohtainen budjetointi esille. Ja tämä olisi se asia, jolla tätä asiaa voitaisiin viedä eteenpäin.

Arvoisa herra puhemies! Viime eduskuntakaudella perussuomalaiset tekivät lakialoitteen ja saivat vammaisneuvostot lakisääteisiksi. Ministeri, silloin kuntaministeri, Paula Risikko olitte sitä eteenpäin viemässä, kiitos siitä. Myös vanhusneuvostot ovat lakisääteisiä tällä hetkellä.

Tiedustelisin tästä vammaisneuvostojen toiminnasta ja myös vanhusneuvostosta. Ne eivät ole kumpikaan lakisääteisiä. Millä tavalla näistä asioista tulevaisuudessa myös soten keskiössä huolehditaan, jotta vammaisneuvostojen ja vanhusneuvostojen ääni kuuluu — elikkä niiden ihmisten, joiden asioita siellä kunnissa hoidetaan? Nämä kumpikaan eivät ole päättäviä elimiä, mutta sisältö on erittäin tärkeä, ja on myös erittäin tärkeää, että siellä neuvostoissa on vammaisten ja vanhusten edustus, ei ainoastaan järjestöjä tai poliitikkoja, vaan siellä pitää olla ne ihmiset, kenenkä asioista me puhumme. Siitä kysyisin, millä tavalla myös soten keskiössä nämä kaksi erittäin tärkeää ja merkittävää neuvostoa tulevat säilymään.

Arvoisa puhemies! Edustaja Juvonen otti todella tärkeän asian esille, varsinkin nyt, kun tässä ovat aloittaneet uudet kunnanvaltuustot. Minun viestini kuntaministerinä on sinne, että nyt pitäisi jokaisessa kunnassa huomioida tämä, ja todellakin niin, että on erikseen vanhusneuvostot ja erikseen vammaisneuvostot ja sitten ovat vielä nuorisovaltuustotkin monessa muussa mukana. Eli nyt on hyvä paikka sitä korjata.

Mitä sitten tulee tuleviin maakuntiin, niin maakuntalain lakiluonnoksen mukaan, joka on täällä käsittelyssä, on sama suositus ja lainmukaisesti voisi sielläkin mennä. Mutta minä sanoisin niin, kun teitä on paljon kuntapäättäjiä myös täällä, että huolehtikaa ja huolehditaan myös yhdessä siitä, että siellä ei ole vain pelkästään poliitikkoja, vaan nimenomaan järjestöjen ja erityisryhmien ääni kuuluu paremmin.

Arvoisa puhemies! Palveluiden pirstoutuminen ja markkinallistaminen uhkaavat heikentää eniten niiden ihmisten palveluita, jotka eniten tarvitsevat näitä palveluita. Sen vuoksi kansalaisaloite vammaisten henkilöiden välttämättömän avun ja tuen kilpailuttamisen lopettamisesta on tarpeellinen ja aiheellinen. Sen vuoksi kysyn asianomaiselta ministeriltä: miten hallitus aikoo vastata ihmisten arjesta nouseviin aitoihin huoliin ja turvata kaikkein eniten apua tarvitsevien ihmisten pitkäjänteisen ja hyvän hoidon?

Arvoisa puhemies! Täällä esillä oleva aihe on hyvin tärkeä. Me puhumme monin tavoin yhteiskunnan niistä jäsenistä, joiden ääni ei kanna kauas. Siksi on tärkeää, että tämä keskustelu käydään myös täällä.

On hyvä muistaa, että ministeri Lindströmin vastuulle kuuluva hankintalaki on käytännössä menettelytapalaki. Se on siis tapa hankkia ne palvelut, joihin vammainen ihminen on elämäntilanteensa tai sairautensa perusteella oikeutettu, ja tuo oikeus kumpuaa vammaispalvelulaista, jota olemme parhaillaan uudistamassa.

Siinä, edustaja Aalto, olette aivan oikeassa, että suomalaiset kunnat toistaiseksi ovat vastuussa näistä palveluista. Vuodesta 20 alkaen ne ovat maakuntien harteilla. Suuri osa sosiaalihuollon palveluista, joihin nämä asumispalvelutkin kuuluvat, on itse asiassa kunnissa tällä hetkellä, jo nyt, yksityisten palveluntuottajien toteuttamia. Niitä tulee koskea samat säännöt, ja ihmisten oikeudet liittyvät myös siihen varsinaiseen lakiin, ei siihen, missä ihminen tarkalleen ottaen asuu. [Puhemies koputtaa] Siksi olemme tuoneet tänne myös palvelutuottajalain, joka koskee säännöstelyä yksityisen ja julkisen osalta samalla tavalla.

Arvoisa puhemies! Suomi rikkoo tällä hetkellä niin kansainvälistä vammaisten oikeuksia koskevaa sopimusta kuin myöskin perusarvojamme. Vammaisten elinikäisten palveluiden kilpailuttaminen on johtanut hyvin epäinhimillisiin tilanteisiin, kuten edustaja Salonen tässä kertoi. Ihmisiltä on viety koti alta, heitä ei ole kuultu heitä itseään koskevissa päätöksissä, heidän elämänsä peruselementit on romutettu. Näin ei voi todellakaan enää jatkua.

Hallitus sivuuttaa koko kysymyksen viittaamalla sote-uudistukseen ja sen myötä mahdollisesti tulevaan henkilökohtaiseen budjetointiin, joka ehkä korjaa tilanteen ehkä joskus. Tämä ei kuitenkaan nyt riitä meille. Vammaisten oikeudet eivät ole kauppatavaraa.

Kysynkin teiltä, ministeri: onko hallitus jo alkanut valmistella tarvittavia muutoksia sosiaali- ja terveysalan sekä muiden alojen lainsäädännöllä, jotta voimme varmistua siitä, ettei vammaispalveluita enää järjestetä kilpailuttamismenettelyin ja että vammaisten ihmisoikeudet turvataan jatkossakin?

Arvoisa puhemies! Me edustaja Pekosen kanssa istuimme sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäseninä, kun eduskunta itse asiassa liki kaikissa valiokunnissa käsitteli tätä hankintalakia, joka on menettelytapalaki kaikelle julkiselle ostolle, jos se ylittää tietyn summamäärän. Me kävimme perustellun keskustelun siitä, voisiko tässä kohdin tehdä poikkeuksen, ja kuten ministeri Lindström totesi, arvio perustui EU-direktiiviin, joka tätä hankintatoimintaa säätelee.

Jaan aivan samoin edustaja Pekosen huolen vammaisten ihmisten ja muiden, esimerkiksi pitkäaikaissairaiden, asumispalveluista ja näiden ihmisten ihmisoikeuksista, mutta on hyvä muistaa, että tämä laki on aivan tuore. Minulle on muodostunut sellainen käsitys, että suomalaisissa kunnissa ei ole vielä sisäistetty sitä. Se nimittäin parani merkittävästi. On esimerkiksi selvää, että asiakkaan tai asukkaan ääni on otettava huomioon jo hankintaa suunniteltaessa, ja on velvoitettu kertomaan, jos kunta tai muu hankkija käyttää kriteerinä vain rahaa eikä esimerkiksi [Puhemies koputtaa] painota laatukriteereitä. Laki on nyt parempi kuin ennen.

Arvoisa puhemies! On hyvä todeta tässä, että kun valinnanvapauslaki astuu voimaan, [Paavo Arhinmäki: Ei astu!] niin silloin tämä asia tulee siinä hyvin huomioiduksi. Olisi hyvä, että ministeri tässä toteaisi, mitä tarkoittaa henkilökohtainen budjetti. EU:n hankintadirektiivi on sellainen, jota Suomen täytyy noudattaa, mutta niissä maissa, joissa sitä ei ikään kuin noudateta, valinnanvapausjärjestelmä, silloin kun ihminen valitsee, ei ole hankinta, ja sen takia tämä henkilökohtainen budjetti on tulossa valinnanvapauslakiin. Se tarkoittaa, että esimerkiksi kehitysvammaisen ihmisen elämän aikaiset palvelut voidaan yhdessä asiantuntijoiden, vammaisen ja hänen omaistensa kanssa räätälöidä sellaisiksi kuin ihmiselle sopii, ja silloin näitä palveluita ei kilpailuteta, esimerkiksi asumispalveluita. [Susanna Huovisen välihuuto] Tämä on erinomainen uudistus, ja toivon, että oppositiokin tätä kannattaisi. Mutta toivon, että ministeri Saarikko avaisi tämän vielä paremmin kuin minä, olette niin hyvä avaamaan sosiaali‑ ja terveydenhuollon kysymyksiä. [Naurua] Voisitteko tämän tehdä? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Yritän parhaani. Kokenut edustaja Sarkomaa kuvaili kyllä jo asian, pääpiirteet, aivan oikein.

Siinä tietysti oppositio välihuudoillaan on oikeassa, että tämän suhteen puhumme valinnanvapauslaista ja sen yksityiskohdista osana sote-uudistusta, joka on kokonaisuus, joka astuu voimaan parin vuoden kuluttua, mutta sitä ennen hankintalain sovellutus ja sen aito ymmärrys, mitä sen uudet muodot tarkoittavat, ovat välttämättömiä ottaa kunnissa käyttöön. Iloitsen ministeri Lindströmin toimesta, siitä, että kuntia tässä lähestytään.

Henkilökohtainen budjetti on ikään kuin asiakkaalle tai palveluiden käyttäjälle tietynlainen tili. Se on ylitse käyvä menettely tälle hankintalaille, jossa minusta toteutuu itsemääräämisoikeus erinomaisella tavalla, kun palveluiden käyttäjän oma ääni pääsee kuuluviin. Olivatpa kysymyksessä palvelut hankintalain kautta toteutettuna, henkilökohtaisen budjetin kautta toteutettuna, aina taustalla on palvelun tarpeen arviointi, jonka tekevät sosiaali‑ ja terveydenhuollon ammattilaiset yhdessä vammaisen tai hänen läheistensä kanssa. [Puhemies koputtaa] Henkilökohtainen budjetti on sellainen, jossa oma ääni kuuluu paremmin.

Arvoisa puhemies! Tässä ei voida paeta EU-lainsäädännön taakse, niin kuin pakkoyhtiöittämisen osalta hallitus pyrki tekemään. Tätä ei voi myöskään siirtää 2020-luvulle, niin kuin tässä on nyt yritetty selittää tämän henkilökohtaisen tilin kautta. Nämä ihmiset kärsivät tällä hetkellä, heillä on turvattomuutta tämän asian suhteen, ja se pitää ratkaista tässä ja nyt.

Arvoisa pääministeri, te olette todennut Ilta-Sanomissa 11.10., että olette valmis harkitsemaan ainakin joidenkin vammaispalvelujen jättämistä kilpailutuksen ulkopuolelle. Mitä käytännössä tällä tarkoitatte? EU ei siis estä tätä kilpailuttamisen ulkopuolelle sulkemista. Miten aiotte nyt ratkaista, pääministeri Sipilä, tämän asian? Teidän hallituksenne puolelta täytyy tämä asia ratkaista.

Arvoisa puhemies! Ymmärrän hyvin huolen ja ymmärrän myöskin sen, että vammaiset ihmiset tarvitsevat inhimilliset ja hyvät palvelut. Se on selvä asia. Niin kuin tässä kuulimme, hankintalaki tai sosiaali‑ ja terveydenhuollon lainsäädäntö ei tällä hetkelläkään aseta mitään estettä tehdä se juuri näin, mutta kuntien käytännöissä, näitä arjen esimerkkejä on omassakin sähköpostissani vaikka kuinka paljon, on selvästikin eroja, ja joka paikassa tätä ei tehdä parhaalla mahdollisella tavalla. Sen vuoksi ministeri Lindström on nyt pyytänyt ohjeistamaan kuntia sillä tavalla, että siellä käytännöt yhtenäistyisivät.

Se, mitä me teemme sosiaali‑ ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä, tämä henkilökohtainen budjetointi, todellakin tuo tähän kysymykseen sitten ratkaisun, jolloin ihminen pystyy itse päättämään laajemmin siitä, miten se raha käytetään.

Arvoisa puhemies! Jos kunta tuottaa nuo vammaispalvelut omana toimintanaan, niin silloinhan ei tarvitse kilpailuttaa. Mutta sen sijaan jos hankitaan markkinoilta, silloin on kilpailutettava. Tämä on se perus- ja pohjasääntö. Hallitus, kun uudisti tuota hankintalakia, ei kuitenkaan käyttänyt niitä kaikkein korkeimpia mahdollisia EU-direktiivistä tulevia raja-arvoja vaan laski niitä. Meillähän Suomessa on se tilanne, että meillä kilpailutetaan Euroopan eniten. Kaikissa julkisissa hankinnoissa nuo kriteerit ovat aivan keskeinen tekijä. Muutoin ollaan siinä tilanteessa, että se, joka halvimmalla ottaa hoitaakseen — mennään huutolaisaikaan. Nyt olisin kysynytkin ministeriltä, millä tavalla kuntia aiotaan ohjeistaa, jotta me saamme laatua näihin hankintoihin. Täällä on todettu, että kunnat eivät ehkä uuden lain edessä oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Eikö nyt ole syytä ottaa ihmisten hätä tosissaan? Meillä ei ole varaa mennä huutolaisaikaan. Me tarvitsemme sellaiset kriteerit, että ihmisten ihmisarvoinen elämä voidaan varmistaa.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja on aivan oikeassa, ja juuri sen takia tänään olen antanut määräyksen siitä, että tämmöinen kirje lähtee kuntiin ja sellainen, että se on rautalankaa, niin että varmasti tulee selväksi, mistä tässä on kysymys.

Näistä kynnysarvoista: Sote-palveluiden kynnysarvo asetettiin tosiaan hieman alemmaksi, siis 400 000 euroon, kuin se direktiivi olisi sallinut, 700 000 euroa. Minkä takia? Tällä haettiin avoimuutta, julkisella ilmoittamisella, sekä parasta hinta—laatu-suhdetta. Myös alan yrittäjät pitivät direktiiviä alempaa kynnysarvoa tärkeänä asiana avoimuuden kannalta. Hankintalaissa säädettiin kuitenkin näille sote-palveluille omat erityisen kevyet ja joustavat säännöt.

Vielä kerran: Jos kunta päättää ulkoistaa nämä palvelut, sen tulee järjestää kilpailutus. Näitä sote-palveluita ei ole mahdollista sulkea hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle. Hankintadirektiivissä on nimenomaiset CPV-koodit, joissa luetellaan myös vammaisten palvelut.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa luvataan, että hallitus teettää riippumattoman selvityksen maahanmuuton kustannuksista perussuomalaisten vaatimuksesta. Selvityksen piti valmistua ministeriön nettisivujen mukaan keväällä. Ministeriön sivuilta löytyy asiasta yksi taulukko, jossa on kerrottu, mitä kaikkia maahanmuuton vaikutuksia tutkivia teoksia on olemassa. Onko sosiaali- ja terveysministeri tyytyväinen siihen, että ministeriönne on saanut selvitettyä 2,5 vuodessa, mitä selvityksiä olemassa on? Päättäjien ja virkamiesten tulee tietää, keitä maassamme on, mitä he tekevät ja mitä heille maksetaan. Kysynkin arvoisalta sosiaali- ja terveysministeriltä: mikä maksaa selvityksen valmistumisessa, ja mikä on arvionne vuotuisista maahanmuuton kustannuksista?

Arvoisa puhemies! Kysyjä viittasi tuossa myös siihen, että on oikeus tietää, keitä maassa on. Se ei yksinomaan ole sosiaali- ja terveysministeriön asia.

Tähän selvitykseen: Kyllä, selvitystyö on ollut käynnissä ministeriössä, se on ollut sen ajan, mitä tähän asti on tultu. Ja se ei ole koko totuus, edustaja Hakkarainen, mitä siellä sanotaan — se, että olisi selvitetty pelkästään sitä, mitä selvityksiä on tehty — vaan sitä työtä on tehty, ja se kyllä valmistuu sieltä ajallaan ja ottaa sen ajan nyt vielä, mitä siihen tarvitaan. Mutta kyllä, lupaan, että se valmistuu.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Nyt on mahdollisuus pyytää vastauspuheenvuoroja tähän kysymykseen.

Arvoisa puhemies! On hämmästeltävä sitä, miten hallitus pystyy laatimaan valtion vuotuisen menoarvion, jota tälläkin hetkellä eduskunnassa käsitellään, kun ei se virkamiesarmeijastakaan huolimatta pysty selvittämään edes niitä kuluja, joita maahanmuutosta syntyy. Tällainen vatulointi laittaa koko budjetin epäuskottavaan valoon. Vuoden 2018 talousarvioesitystä katsellessa huomaa, että kyllä useilla aloilla lasketaan senttejä hyvinkin tarkkaan. Asuminen kallistuu, köyhät köyhtyvät, ja rikkaat rikastuvat. Veteraanitkaan eivät säästy leikkurilta. Mutta samaan aikaan jopa laittomasti maassa oleville on löydetty lisärahoitusta. Kertokaa nyt meille perussuomalaisille ja koko kansalle, aiotteko te puuttua näihin epäkohtiin. Jos ette aio, voitteko edes rehellisesti kertoa, [Puhemies koputtaa] miksi hallitus antaa maahanmuuton kustannusten kasvaa harmaalla alueella samaan aikaan?

Arvoisa herra puhemies! Todellakin, maahanmuuton kustannukset ovat hyvin moninaiset, aivan niin kuin ministeri Mattila tuossa totesi. Kun aikoinaan on sovittu, että tällainen selvitys tehdään, niin se on todella meneillänsä, ja me olemme käyneet läpikin sitä tilannetta ja että se on niin vaikea, koska on hyvin monia tekijöitä.

Nyt pitää muistaa, että oli aivan poikkeuksellinen tilanne se 2015, jolloin me olimme tilanteessa, jolloin piti nopeasti toimia — jokainen sen ymmärtää. Nyt ollaan tilanteessa, jolloin me olemme saaneet tasapainotettua tätä tilannetta, me olemme saaneet myös ohjausjärjestelmällä maahanmuuton kustannukset hallintaan ja myöskin purettua niitä sopimuksia, joita on siinä vaiheessa tehty aika laillakin hädällä. Nyt niitä on purettu ja tämä normalisoituu. Mutta on aivan selvää, että siellä jouduttiin tekemään sellaisia ratkaisuja, jotka eivät välttämättä olleet kustannusvaikuttavia, vaan hätätilaratkaisuja. Nyt olemme toisaalta paljon paljon valmistautuneempiakin mahdolliseen seuraavaan vaiheeseen.

Arvoisa puhemies! Viime aikoina on tullut esille monia tapauksia, joissa turvapaikanhakija on kesken oleskelulupaprosessin työllistynyt. Voi sanoa, että työllistyminen avoimille markkinoille, jos jokin, osoittaa, että ollaan kotouduttu Suomeen. Ongelmaksi on tullut kuitenkin se, että osa näistä on saanut kielteisen oleskelulupapäätöksen, ja kysynkin asianomaiselta ministeriltä: voitaisiinko lainsäädäntöä muuttaa siten, että halutessaan tällainen henkilö, joka on työllistynyt, voisi joustavasti siirtyä työperäisen maahanmuuttoprosessin piiriin sieltä turvapaikanhakuprosessin piiristä?

Arvoisa herra puhemies! Nämä kaksi asiaa, nämä kaksi eri lupaa ovat erillisiä lupia, eli on turvapaikkalupapäätös ja sitten on työperäinen lupa. Jos henkilö kesken turvapaikan hakemisen työllistyy, niin hän voi hakea myöskin sitä oleskelulupaa työn perusteella, ja nämä käsitellään kahtena erillisenä. Tärkeää on sitten, että nämä kaksi erillistä hakemusta synkataan yhteen ja katsotaan, onko tällainen työperäinen lupa mahdollista saada, täyttyvätkö siinä kriteerit, eikä ole vain kikkailua sillä, että sillä perusteella voitaisiin saada turvapaikkahakemus blokattua pois ja sitten tulisi se työperäinen. On aina varmistettava, että se on aito työpaikka ja se on aito raha, mikä sieltä tulee.

Arvoisa puhemies! Onpa taas yllättävää, että perussuomalaiset puhuvat maahanmuutosta. Me olemme kaikki todella, todella yllättyneitä, tällaista pakkomielteisyyttä ei ole nähty.

Olette olleet hallituksessa kaksi vuotta. Te olette leikanneet suomalaisilta eläkeläisiltä, opiskelijoilta, heikko-osaisilta valtavasti, nyt te kehtaatte puhua maahanmuuton kustannuksista. Maahanmuuttajat tekevät pitkää päivää tässä maassa, yrittävät rakentaa tätä maata yhtä lailla kuin kantasuomalaiset. Tällainen käsittämätön erottelu pitäisi lopettaa. Itse asiassa käännän kysymyksen toisinpäin ja kysynkin asiasta vastaavalta ministeriltä: emmekö me voisi puhua mieluummin maahanmuuton hyödyistä?

Arvoisa herra puhemies! Oikein mielellänsä. Nimittäin maahanmuutolla on myöskin hyötyjä. Suomi tarvitsee myös maahanmuuttajia, monestakin syystä, esimerkiksi siitä syystä, että meillä tarvitaan myös työntekijöitä, maahanmuuttajia tänne työntekijöinä. Ja siitä syystä tämä hallitus on päättänyt tehdä maahanmuuttopoliittisen ohjelman, jossa painopisteenä on työperäinen maahanmuutto. Ja nimenomaan, Suomi haluaa olla avoin maa, jossa ihmiset voivat liikkua aivan niin kuin kaikissa muissakin Euroopan maissa. Työperäinen maahanmuutto on täysin järkevää ja sallittua, siinä on vain määrätyt kriteerit, mitkä pitää täyttää. Se ei kuitenkaan ole sellainen tapa, että voidaan millä sattuu työllä ja tällaisilla mahdollisilla tekaistuilla sopimuksilla saada täältä paikka. Pitää olla aito työ, aito palkka.

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan kustannuksista ja kotoutumisesta, maahanmuuttajilla itsellään on päävastuu kotoutumisesta, joka on mahdotonta ilman heidän omaa aktiivisuuttaan. Toisaalta kantaväestön kannattaa osoittaa lähimmäisenrakkautta ja hyväksyntää yritteliäitä tulijoita kohtaan. Kukaan ei halua kotoutua maahan, jossa kokee halveksuntaa tai syrjintää. Tämä on tulevan puolueemme Sinisen tulevaisuuden periaateohjelmasta, ja uskon sen vastaavan suurimman osan suomalaisista näkemyksiä.

Mutta se, mikä aiheuttaa inhimillisiä kustannuksia ja ihmishenkien menetyksiä ja huolestuttaa tavallisia suomalaisia, on terrorismi. Kysynkin asianomaiselta ministeriltä: mitä toimia hallitus on tehnyt tähän uhkaan vastaamiseksi, joka on maahanmuuttoon liittyvä keskeinen uhkatekijä? [Välihuutoja]

Arvoisa herra puhemies! On aivan totta, että meille pyrkii myös sellaisia henkilöitä, joilla ei ole hyvät tarkoitukset. Ja siitä syystä meidän pitää aina jokaisen kohdalla, joka tänne tulee — mistä syystä tahansa on ilmoittanut tulevansa, vaikka työperäisen syyn takia — katsoa, että kenestä henkilöstä on kysymys. Siitä syystä meillä on nimenomaan Rajavartiosto ja erilaiset rekisterit käytössä.

Nyt myöskin kysyitte sitä, miten me varmistamme. Siinä vaiheessa, kun turvapaikkaa haetaan, me katsomme esimerkiksi sen, onko hänellä rikosrekisteriä tai onko mitään muuta sellaista, mikä voisi aiheuttaa tällaisen uhkan. Samoin meidän tehtävämme on, että siinä tapauksessa kun henkilöä ollaan palauttamassa, katsoa esimerkiksi se prioriteetti. Tällä hetkellä meillä on keskusrikospoliisissa niin sanottu TUPA-toiminto eli tällainen turvapaikanhakijoihin kohdistuva toiminto, jossa selvitetään, onko tällä henkilöllä mahdollisesti uhka tällaiseen terrorismin työhön tai tämäntyyppiseen toimintaan tai onko radikalisoitumista siellä taustalla.

Värderade talman! Då man ser på hur Finland håller på att utvecklas, så vet vi att den åldrande befolkningen blir större och vi lever längre. Det är i och för sig en bra sak, men vi vet också att vi behöver arbetskraft i framtiden. Och här har vi all orsak att se till att Finland ska vara ett attraktivt land att flytta till också i framtiden.

Värderade talman! Just nu har vi ett större antal papperslösa i vårt land än vi någonsin har haft tidigare.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä tilanne on se, että paperittomien ihmisten määrä Suomessa kasvaa, ja tämä on erittäin huolestuttava piirre monestakin syystä. Meillä ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä on tällä hetkellä suuri huoli siitä, että paperittomien lasten määrä on saatujen selvitysten mukaan jo yli 50 meidän maassamme. Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus koulutukseen ja turvallisuuteen arjessa. Mitä hallitus aikoo tehdä tälle asialle?

Arvoisa herra puhemies! On aivan selvää, että kun puhutte paperittomista, niin te varmasti tarkoitatte niitä henkilöitä, joilla ei ole paperia toimia täällä, mutta pitää muistaa, että kaikki heistä eivät ole laittomasti maassa. Jos te viittaatte siihen, että on henkilöitä, jotka eivät ole saaneet turvapaikkaa ja ovat siitä huolimatta jääneet tänne — te todennäköisesti viittaatte siihen — meillä on selvä ohje annettu kunnille, että nämä lapset ovat oikeutettuja esimerkiksi koulutukseen. Nämä lapset ovat myöskin oikeutettuja tällaiseen hätämajoitukseen ja tämäntyyppiseen palveluun, aivan niin kuin meidän perustuslaki antaa siihen mahdollisuuden. Kunnat on tähän ohjeistettu.

Sitten minä pyydän huomioimaan, että siinä vaiheessa, kun tehdään tällaista turvapaikkapäätöstä yleensäkin lapsista, aina lapsen etu menee edelle ja nimenomaan lapset ja perhe on se ydinyksikkö. Aina lähdetään sen lapsen edun näkökulmasta, kun on kysymys palauttamisesta, kun on kysymys [Puhemies koputtaa] turvapaikasta, kun on kysymys vastaanottopalveluista.

Arvoisa puhemies! Onpa yllättävää, että vihreät pitävät sitä huonona asiana, että puhumme myös turvapaikanhakijoista ja maahanmuuton kustannuksista. Se ei olekaan ensimmäinen kerta. Minusta on hyvä, että me puhumme monista eri asioista. Kyse on kuitenkin hallitusohjelman kirjauksesta, ja emme edelleenkään oikeastaan saaneet vastausta siihen, milloin se ohjelma tulee. Aika kauan se on kestänyt, ja tämä kirjaushan on muistaakseni tehty jo ennen kuin tämä kesällä 2015 tapahtunut maahanmuuton lisääntyminen tapahtui, joten se ei kyllä ihan liity siihen maahanmuuttokriisiin.

Olisin vielä kysynyt sitä, onko nyt tullut joitain uusia ohjeita. Ministeri Risikko, sanoitte, että tarkistatte rikosrekistereitä tulijoilta, mutta eikö esimerkiksi tässä Turun tapauksessa ollut näin, että tämä ihminen oli jo prosessissa mutta ei tiedetty tästä tuomiosta tai epäilystä Saksassa ja henkilöllisyyden selvittämisen kanssa oli epäonnistuttu? Mikä tilanne tässä nyt on? Onko teillä joitain uusia ohjeita? Tämä on yllättävää, [Puhemies koputtaa] että nyt me saammekin tiedon.

Arvoisa herra puhemies! Tilannehan on yksinkertaisesti se, että aina kun henkilö tulee tänne, niin totta kai katsotaan, onko siellä taustalla jotain, josta voidaan sitten esimerkiksi katsoa, onko hänellä joku rikos taustalla tai näin. Mutta tässä Turun henkilössä oli kysymys siitä, että hänhän tuli eri henkilöllisyydellä kuin mitä hän todellisuudessa oli ja hänestä ei ollut merkintää. Hän oli jollain henkilöllisyydellä tehnyt jotain, mutta se ei tullut näkyviin siinä rekisterissä, mitä katsotaan, ja hän ei ollut koskaan hakenut turvapaikkaa, joten hän ei ollut siinä Eurodac-rekisterissä, joka katsotaan yleensä aina, kun turvapaikanhakijaksi tulee.

Tämä on se ongelma: jos ihminen seikkailee Euroopan maissa eri nimillä, eri identiteeteillä, niin on aivan mahdollista, että käy niin, että henkilö tulee ja hänestä ei ole mitään merkintää, vaikka hän olisi toisella nimellä tehnyt jotain. Tämä on sitä, mitä Euroopan unionissa pyritään nyt tekemään: yhteensovittamaan näitä tietojärjestelmiä, että me esimerkiksi sormenjälkien perusteella — tai mitä sitten kehitelläänkään tällaista — pystyisimme identifioimaan [Puhemies koputtaa] saman henkilön, vaikka hän vaihtaisi nimeä.

Arvoisa puhemies! On tullut vihdoinkin päivä, jolloin vasemmistoliiton eduskuntaryhmä voi kiittää pääministeriä ja olla hänen kanssaan samaa mieltä. Arvoisa pääministeri, totesitte julkisuudessa, että nolla on kohtuuton vaatimus syksyn palkkaneuvotteluissa. Vasemmistoliitto on täysin samaa mieltä.

Kohtuullisia palkankorotuksia tarvitaan palkansaajia kyykyttäneen kikyn tuomien palkanalennusten, työajanpidennysten ja lomarahaleikkausten korvaamiseksi, mutta niitä tarvitaan myöskin kotimaisen ostovoiman turvaamiseksi ja sitä kautta talouskasvun ja työllisyyden paranemisen vauhdittamiseksi. Meille kohtuus palkankorotuksissa on prosentteja, ei niiden kymmenyksiä. [Ben Zyskowicz: Paljonko tarjotaan!] Kysynkin pääministeriltä: onhan koko hallitus tukemassa kohtuullisten palkankorotusratkaisujen syntymistä syksyn työmarkkinakierroksella?

Arvoisa puhemies! Hallitus ei todellakaan ole tuossa pöydässä. Se, mitä olen tuohon pöytään hallituksen viestejä viestinyt, on se, että meillä on sieltä yhteisestä kiky-pöydästä se paikallisen sopimisen edistäminen vielä vaiheessa. Toivomme, että se menee eteenpäin. Olen myöskin viestinyt tuohon pöytään, että emme sitä hyvää kehitystä, mikä työllisyydessä nyt tällä hetkellä on, tuolla kierroksella sössisi vaan pysyisimme maltissa. Olen myös sanonut mielipiteenäni sen, että kyllä 0,0 kuulostaa tässä tilanteessa aika huonolta ratkaisulta.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Ja nyt on mahdollisuus pyytää lisäkysymyksiä. — Edustaja Uotila.

Arvoisa puhemies! Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan teollisuuden ja palvelujen liikevaihto kasvaa lähes 10 prosentin vauhtia vuoden takaiseen verrattuna. Samaan aikaan palkansaajien ansiot laskivat 0,4 prosenttia edellisen vuoden kolmanteen neljännekseen verrattuna.

Arvoisa puhemies! Kasvu kuuluu kaikille. Millä toimenpiteillä hallitus aikoo turvata tämän hyvin laajasti hyväksi havaitun tavoitteen toteutumisen käytännössä?

Arvoisa puhemies! Niin kuin tässä salissa moneen kertaan on todettu, se tärkein keino kasvun kuulumiseen kaikille on se, että varmistamme yhdessä kaikin tavoin hyvän työllisyyskehityksen. Se, että työtön ihminen saa töitä, on se tärkein elementti siihen, että saamme kasvua jaettua paremmin kaikille. Sitä kautta myöskin julkinen talous vahvistuu, niin kuin nyt on tapahtunut. Ja sitä kautta me pystymme myöskin julkisen talouden, valtion budjetin, kuntien budjettien kautta sitten huolehtimaan niistä, jotka eivät pysty itsestään huolehtimaan, eivät ole työelämässä ja sitä kautta pääse tästä kasvusta osalliseksi. Nämä ovat ne keskeiset elementit.

Toivon, että tällä syksyn työmarkkinakierroksella, joka jatkuu tuonne tammikuun loppuun saakka, ei myöskään viedä niitä hyviä elementtejä, mitä meillä nyt yhteiskunnassa ja kasvussa on, koska vain sitä kautta tämä hyvä työllisyyskehitys jatkuu.

Arvoisa puhemies! Minäkin olin iloinen, kun kuulin pääministerin kannanoton tästä, että nolla on [Ben Zyskowicz: Paljonko te tarjoatte?] raukkamainen esitys. Se kuvaa työnantajien kyllä aika kovaa neuvottelutaktiikkaa.

Arvoisa pääministeri, Ruotsissa on takana 2,2 prosentin palkankorotus, ja nyt siellä on sovittu kolmeksi vuodeksi 6,5 prosentin palkankorotus. Kuulitte oikein. Saksassa on sovittu 21 kuukauden palkankorotuksista, joiden prosenttitaso on 4,2. Minä ymmärrän, ettei pääministeri halua ottaa kantaa näihin prosentteihin, mutta mitä ajattelette siitä, että kunnon korotus, 1,5—2 prosenttia, jos joku haluaa, kuitenkin parantaa [Välihuutoja — Puhemies koputtaa] meidän suhteellista kilpailuasetelmaamme [Välihuutoja] Ruotsiin ja Saksaan? [Puhemies koputtaa] Tämä lisäisi ostovoimaa. Eikö se olisi Suomen yhteiskunnan ja työllisyyden kannalta hyvä asia? [Ben Zyskowicz: Kuka panee paremmaksi?]

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Pidetään kiinni tästä minuutin ajasta.

Arvoisa puhemies! Tuohon huutokauppaan emme todellakaan täältä aitiosta lähde, se on selvä asia. Mitä tulee sitten Ruotsiin ja Saksaan, niin kaksi havaintoa siitä. Ensinnäkin, kun 2005 vuoteen verrataan, silloin kun hallitus aloitti toimintansa, niin siinä mitattiin noin 15 prosentin kustannuskilpailuetu Saksan hyväksi, Ruotsiin vähän vähemmän. Sitä me olemme nyt kuroneet hyvin umpeen, ja se näkyy siinä, että meidän vientimme rupeaa vetämään, ja vienti kun vetää, niin se tuo palvelualoja siinä mukana. Se on keskeisin tekijä tämän hyvän työllisyyskehityksen taustalla.

Toinen, mikä erottaa meidät Ruotsista ja Saksasta, on se, että siellä sovitaan asioista paljon enemmän työpaikkojen tasolla, paikallisella sopimisella. Sillä tavalla nämä yhdessä sovitut prosentit eivät ole edes vertailukelpoisia, koska siellä pystytään sitten mukautumaan siihen yrityksen tai yhteisön omaan tilanteeseen. Tämä on se asia, jossa [Puhemies koputtaa] meidän pitäisi Suomessakin päästä eteenpäin.

Arvoisa herra puhemies! Syksyn työmarkkinakierros on kyllä merkittävä Suomen talouden ja työllisyyden kasvun ja niiden kymmenientuhansien ihmisten kannalta, jotka odottavat kasvun myötä työmarkkinoille pääsyä. Sehän tässä on ydinkysymys, että ihmiset pääsevät töihin. Nyt ollaan päästy talouden kasvu-uralle, ja on mahdollisuus, että tämä vuosi ei jää ainoaksi, jos mennään maltillisesti eteenpäin.

Työmarkkinajärjestöt ansaitsevat edelleen kiitosta siitä, että he pystyivät tekemään tämän tämän kilpailukykyratkaisun. Ainakin minä uskon siihen, että he pystyvät tässä tilanteessa myös arvioimaan, mikä on oikea taso näissä palkankorotusvaateissa ja tässä työmarkkinatilanteessa. Hallitus ei ole mikään osapuoli tuolla työmarkkinapöydässä eikä kuulu sinne lainkaan. [Välihuutoja vasemmalta] Tietysti kaikki toivomme ja luotamme siihen, että tulee rauhallinen työmarkkinakierros, joka tukee tätä talouden kasvua ja työllisyyden kasvua parhaalla mahdollisella tavalla, ja ainakin luotan järjestöihin tässä. Kysyn pääministeriltä: onko hallitus pitänyt [Puhemies koputtaa] lupauksensa palkansaajien ostovoiman suhteen näiden kiky-kompensaatioiden osalta? [Eduskunnasta: Hyvä kysymys!]

Arvoisa puhemies! Hallitus on pitänyt omat lupauksensa ja oikeastaan vähän etuajassakin veronkevennysten kautta sitten tullut työntekijöitä vastaan siinä, kun työnantajilta on siirtynyt maksuja työntekijöille. Se oli keskeinen osa tätä kilpailukyvyn parantamista, niin sanottua sisäistä devalvaatiota. Edelleenkin työmarkkinajärjestöt ja kaikki mukana olleet ansaitsevat kiitokset, että se saatiin tehtyä, ja se on merkittävä osa tätä kehitystä, missä nyt olemme, ja merkittävä osa tätä hyvää työllisyyskehitystä.

Nyt on tärkeää se, että tässä syksyllä maltti säilyy ja saadaan suomalaiseen tapaan sovittua asiat, jos ei muuta, niin sitten ainakin viime tipassa, mutta kuitenkin saadaan sovittua sillä tavalla, että työrauha säilyy ja voimme varmistaa tämän yhteisen hyvän kehityksen, mihin nyt ollaan päästy.

Arvoisa puhemies! Pakko ensin todeta edustaja Zyskowiczille, että sehän on teidän edustamanne puolue, jolla on ollut tapana tehdä suoria tarjouksia eri ammattiryhmille. [Naurua]

Mitä tulee tähän kysymykseen, niin vasemmistoliiton linjaus on ollut se, että nyt kannattaisi sopia kunnollisista palkankorotuksista ihan kansantaloudellisistakin syistä eli korvaamaan kilpailukykysopimuksen haitallisia vaikutuksia kansantaloudelle ja palkansaajien ostovoimalle. Onhan se mielenkiintoista, että tilanteessa, jossa talous kasvaa Suomessa, vastuu palkansaajien ostovoiman kehityksestä on siirretty työnantajilta hallitukselle, eli veronmaksajat joutuvat veronkevennysten kautta huolehtimaan siitä, että palkansaajien ostovoima kehittyy suotuiseen suuntaan tilanteessa, jossa talous muuten kehittyy hyvään suuntaan. Onko tämä teidän mielestänne, pääministeri Sipilä, ollut oikea ratkaisu, ja millä tavalla hallitus aikoo nyt jatkossa huolehtia siitä, [Puhemies koputtaa] että suomalainen osaamispääoma, koulutus, ei näiden leikkausten seurauksena rapistu?

Arvoisa puhemies! Oikeampi ratkaisu mielestäni olisi se, että mahdollisimman paljon sovittaisiin siellä työpaikoilla, koska siellä se tilanne tiedetään kaikkein parhaiten, eli paikallinen sopiminen menisi mahdollisimman paljon eteenpäin nyt tämän syksyn palkkakierroksen osalta.

Mitä tulee tähän ostovoimaan ja maksukykyyn, niin uskon ja luotan tähän suomalaiseen järjestelmään, että siihen löytyy oikea tasapaino tämän syksyn neuvotteluissa, kun työnantajat ja työntekijät keskenään neuvottelevat siitä, mikä on maksuvara ja työntekijöiden puolella paine nostaa, parantaa, ostovoimaa. Tästähän tässä on kysymys, balanssin löytämisestä, samalla huolehtien myöskin siitä, että suomalainen työ pysyy maailmalla kilpailukykyisenä. Sillä tavalla vienti vetää ja vauhdittaa tätä kasvua jatkossakin.

Arvoisa puhemies! Monilla ratkaisuilla Suomen kilpailukykyä on palautettu, ja, toden totta, suksi luistaa entistä paremmin. Saksan ja Ruotsin selkä näkyy jo, olemme kirimässä rinnalle ja toivottavasti ohikin. Talous kasvaa, työttömyys vähenee ja valtion velkaantuminen on saatu hallintaan.

Näistä syksyn työmarkkinaratkaisuista: On hyvä, että eduskunta seuraa niitä, mutta eduskunta ei todella ole osapuoli näissä asioissa. Eduskunta ei ihmisten palkoista päätä, ei edes lomarahoista, tämä on hyvä muistaa. Mutta seurata täytyy, koska kysymys on menestyksemme kannalta tärkeistä ratkaisuista, ja joitakin huolestuttavia merkkejäkin on nyt ilmassa tuolta työmarkkinakentältä, työtaisteluitakin on jo vähän väläytelty. [Välihuutoja vasemmalta]

Arvoisa puhemies! Kysyn pääministeriltä: Millä mielin seuraatte syksyn työmarkkinatilannetta? Voimmeko luottaa siihen, että nyt aikaansaatu hyvä ja myönteinen talous‑ ja työllisyyskehitys jatkuu?

Arvoisa puhemies! Olen edelleenkin luottavaisin mielin seurannut tätä keskustelua ja luotan siihen, että sieltä ratkaisut syntyvät. Hallitushan toi oman kortensa kekoon jo budjettiesityksessään varmistamalla ostovoiman kehityksen myöskin veronkevennysten kautta, ja tämä oli kaikkien osapuolien, myöskin palkansaajapuolen, toivomus, että hallitus tulisi tähän pöytään jo ennen neuvotteluja veronkevennysesityksellä, ja sen teimme. Olemme sitä kautta olleet myöskin palkansaajan ostovoiman kehitystä varmistamassa.

Arvoisa puhemies! Ydinaseet ja ydinaseiden leviäminen uhkaavat kansainvälistä turvallisuutta tänä päivänä ehkä enemmän kuin koskaan, esimerkkinä Iranin ja Pohjois-Korean tilanteet. Tämän vuoden Nobelin rauhanpalkinnon sai ICAN‑kampanja, joka kannustaa valtioita toimimaan ydinaseiden kieltämiseksi. Kesällä 122 maata tuki YK:ssa tätä ydinasekieltosopimusta, mutta Suomi äänesti tässä äänestyksessä tyhjää. Nykyään kuitenkin nämä aseriisuntaprosessit lähtevät hyvin usein liikkeelle kansalaisjärjestöjen aloitteista, kuten tämä ICAN-prosessi. Asevarustelun pysäyttämiseen tarvittaisiin kaikki maat, ja on tärkeää, että Suomi olisi tässä rintamassa mukana. Varat, joita käytetään ydinaseohjelmiin, pitäisi käyttää kestävän kehityksen tukemiseen. Ulkoministeri Soini, miksi Suomi ei tukenut YK:ssa uutta ydinasekieltosopimusta?

Arvoisa puhemies! Päätös siitä, että Suomi ei lähde mukaan uutta sopimusta koskeviin neuvotteluihin, tehtiin helmikuussa TP-UTVAn käsittelyssä, ja tästä asiasta on informoitu myös ulkoasiain- ja puolustusvaliokuntaa. Miksi me emme ole mukana tässä joukossa, johtuu siitä, että Suomen lähtökohta on käytännöllinen. Me tuemme tätä tavoitetta, mutta me katsomme, että aidosti ydinaseriisuntaa ja vakautta ja turvallisuutta voidaan edistää, kun ydinasevallat ovat mukana, ja tässä ne eivät ole mukana. Meidän tavoitteemme on siis sama, ydinaseeton maailma, ja Suomi on itse sitoutunut ydinaseettomuuteen. Tästä tämä johtuu.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Tähän kysymykseen on mahdollista tehdä nyt lisäkysymyksiä.

Arvoisa puhemies! Olisin kohdistanut kysymykseni pääministeri Sipilälle.

Kuuntelin teitä tarkasti Ykkösaamussa 7.10. tilanteessa, jossa ICAN-järjestö oli saanut Nobelin palkinnon, ja siinä pohdiskelitte, että kansainvälinen yhteisö on jakautunut kahteen leiriin: on vanha ydinsulkusopimuksen kannattajajoukko, jossa olemme, ja sitten tämä uusi ydinkieltosopimuksen joukko, 122 maata. Peräänkuulutitte avointa keskustelua siitä, mikä ehkä olisi tehokkain tapa Suomelle tukea ydinkieltosopimusta, ydinaseista vapaata maailmaa. Lausunnostanne itse sain sen mielikuvan, että tämä ehkä heijasti hallituksessa asiasta käytyä keskustelua, ehkä myöskin tasavallan presidentin kanssa käytyä keskustelua. Voisiko teidän mielestänne, pääministeri Sipilä, Suomi tarkistaa asiassa kantansa, liittyä YK:ssa niiden 122 maan joukkoon, jotka ovat ajaneet ydinasekieltosopimusta?

Arvoisa puhemies! Tässä on tosiaankin tavallaan kaksi leiriä: ydinasekieltosopimuksen takana olevat maat ja sitten, kuten Suomi, ydinsulkusopimuksen takana olevat. Lähtökohtamme on ollut siinä se, että sitä kautta Suomi on sitoutunut ydinaseettomuuteen ja sitä kautta Suomi on katsonut parhaiten vaikuttavansa siihen, että pystymme vaikuttamaan aseistariisuntaan.

Tuossa Ykkösaamussa sitten pohdiskelin jatkoksi sitä, että kyllähän eduskunnan valiokunnilla esimerkiksi pitää olla hyvä käsitys ja tieto siitä, mihin tämä Suomen pitkäaikainen linja perustuu ja onko sille edelleenkin olemassa perusteet. Itse olen sitä mieltä, että tämä nykyinen positiomme on järkevä. Mutta esimerkiksi asianomaisissa valiokunnissa minusta kannattaisi käydä keskustelu, jossa vielä virkamiehet ja asiantuntijat tulevat [Puhemies koputtaa] kertomaan, mikä tämä perusta tälle päätökselle on.

Herra puhemies! Ydinsulkusopimuksen ja ydinaseiden täyskieltosopimuksen välillä ei ole mitään ristiriitaa. Kaikki 122 tämän ydinkieltosopimuksen puolesta äänestänyttä valtiota ovat mukana ydinsulkusopimuksessa.

Taustana on se, että ydinsulkusopimuksen toista osaa elikkä ydinaseriisuntaa, joka oli se edellytys siihen, että muut maat sitoutuivat olemaan hankkimatta ydinaseita, ei ole viime vuosina viety lainkaan eteenpäin vaan päinvastoin ydinasevallat modernisoivat ja lisäävät ydinaseitaan. Tämän uuden sopimuksen tarkoituksena on lisätä paineita ydinasevalloille toteuttaa se, mihinkä he ovat jo kertaalleen sitoutuneet.

Ja kysyn: minkälaisia keskusteluja käytiin Ruotsin kanssa ennen kuin kumpikin maa sitten teki omat ratkaisunsa? Minusta tämä on myös ristiriidassa sen kanssa, että meidän tulee Ruotsin kanssa kaikissa turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä käydä ensin yhteiset keskustelut ennen kuin teemme ratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Suomi tekee ratkaisunsa itse — on tehnyt aina ja tulee tekemään turvallisuuspoliittiset ratkaisunsa itse. [Välihuutoja vasemmalta] Suomi on itsenäinen maa, joka tekee ratkaisunsa itse. Mutta luonnollisesti olen tästäkin asiasta käynyt Margot Wallströmin, Ruotsin ulkoministerin, kanssa keskusteluja, puolustusministeri on käynyt keskusteluja Peter Hultqvistin kanssa. Kyllä näistä asioista keskustellaan. Mutta niin kuin sanoin tuossa ensimmäisessä vastauksessa, meidän tavoitteemme on ydinaseeton maailma. Meidän polkumme siihen on tältä osin ollut erilainen. Tämä on ollut johdonmukainen linja. Tämä on hallituksen linja, mutta tämä on myös tuotu eduskuntaan, niin kuin pitää tuodakin, sekä puolustusvaliokuntaan että ulkoasiainvaliokuntaan, ja minulle sopii vallan hyvin, että sitä käsitellään vielä — itse asiassa tänään ulkoasiainvaliokunnassa puhuttiinkin, että kun ensi viikolla tavataan, tästä voidaan käydä lisää keskusteluja.

Arvoisa puhemies! Suomihan kannattaa ydinaseriisuntaa, ja olemme nähneet oikeaksi väyläksi tämän lähes 190 maan allekirjoittaman ydinsulkusopimuksen. Suomen äänestyskäyttäytyminen oli eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa osana vuotuista asevalvontaraporttia, ja en muista, että ulkoasiainvaliokunnassa asiasta olisi keväällä syntynyt äänestystä. Kysyn ministeri Soinilta: kun katsotte nyt Pohjois-Korean tilannetta, niin ovatko nämä ydinsulkusopimuksen keskeiset maat vai nämä 122 maata enemmän pyrkineet vaikuttamaan Pohjois-Korean kriisin ratkaisemiseen?

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja kuvaili tämän asian aivan kuten se on. Pohjois-Korean tilanne on äärimmäisen vakava, ja totta kai heihin täytyy yrittää vaikuttaa myös ja etupäässä neuvotteluteitse, dialogia hakemalla. Ja tietysti tässä ovat aika lailla avainasemassa olleet YK:n turvaneuvoston pysyvät jäsenet, jotka kaikki ovat ydinasevaltoja. Tämän takia myöskin on tärkeää, että nimenomaan nämä maat luovat painetta ja ovat tekemässä siihen suuntaan ratkaisuja, että Pohjois-Korea saataisiin luopumaan näistä hankkeistaan.

Sitten tässä on vielä toinen asia, joka on tällä hetkellä erittäin ajankohtainen: Iranin sopimus Yhdysvaltain kanssa. Ja nyt me jännityksellä odotamme, tekeekö presidentti Trump sellaisen päätöksen, että hän lähtee vetäytymään tästä sopimuksesta. Se olisi huono päätös.

Bästa statsminister Sipilä, vi bevittnar nu demokratins kris i en av EU:s största medlemsländer. Situationen mellan Spaniens regering och det lokala parlamentet i Katalonien är katastrofalt dålig. Denna förtroendeklyfta kan minskas bara genom en dialog. Vi kan inte heller bara se på när fredliga aktivister brutalt slås ner av kravallpolis. Också Finlands regering måste ta ställning.

Arvoisa pääministeri Sipilä, miten Suomi nyt toimii estääkseen väkivallan puhkeamisen, ja miten Suomi toimii myötävaikuttaakseen sovintoon Espanjan hallituksen ja Katalonian alueparlamentin välillä? Suomella on kokemusta rauhansovittelusta. Onko hallitus tarjonnut sovittelutukea Espanjan hallitukselle? Jollei ole, niin olisiko ajateltavissa, että hallitus esimerkiksi tällaiseen tehtävään hyödyntäisi presidentti Halosen ystävällisiä palveluita? Suomen seuraava EU-puheenjohtajuuskausi on vuonna 2019. Saanko ehdottaa, arvoisa pääministeri, että lähdemme valmistelemaan [Puhemies koputtaa] EU:n perusoikeusviraston vahvistamista, niin että luodaan uusi dialogi, pakollinen ja vapaaehtoinen, EU-maiden sisäisten perusoikeuksien ja konfliktin uhkien varalle?

Arvoisa herra puhemies! Espanja on demokratia- ja oikeusvaltio, ja Espanjan perustuslaissa säädetään autonomisten alueiden asemasta osana Espanjaa. Tämä perustuslakituomioistuin totesi Katalonian aluehallituksen koolle kutsuman kansanäänestyksen perustuslain vastaiseksi. Mutta Suomen lähtökohta on tietenkin tukea Espanjan demokratiaa, oikeusjärjestystä ja yhtenäisyyttä, ja ratkaisun tähän kriisiin täytyy löytyä poliittista tietä. Se on ainoa tapa ratkaista kriisejä. Se on poliittinen tie ja yhteisymmärrykseen pyrkiminen.

Arvoisa puhemies! Monet viljelijät olivat jo ennen tämän syksyn sateita ja ongelmia taloudellisissa vaikeuksissa, johtuen muun muassa tuottajahintojen laskusta, Venäjän pakotteista ja tukien viivästymisestä. Tilanne on kuitenkin se, että Suomen kuluttajat haluavat kotimaisia elintarvikkeita. Näiden tuotteiden saatavuus on koko elintarvikeketjun asia, ei vain viljelijöiden. Näin ollen esimerkiksi satovahinkovakuutusten rakennetta tulisi kehittää ja taakkaa jakaa ketjun toimijoiden kesken vielä uusiksi.

Saatetaan kuvitella, että kaupan oman merkin ruoka on samaa tavaraa kuin kotimaisen valmistajan merkkituotteissa, eri paketissa vain. Näin ei kuitenkaan aina ole. Ja vielä sellainen huomio, että kaupan omissa merkeissä ei aina lue edes valmistajan nimeä, vaikka olisi Suomessa tehtyä. Tämä on väärin, eikö vain, ministeri Leppä?

Arvoisa herra puhemies! On totta, että elintarvikemarkkinat tällä hetkellä Suomessa eivät toimi niin kuin niiden pitäisi toimia. Reilua markkinataloutta tarvitaan, ja siksi hallitus on päättänyt ryhtyä valmistelemaan elintarvikemarkkinalakia, joka nimenomaan puuttuu tähän asiaan ja tähän asetelmaan. Sen lisäksi siinä toimeksiannossa, joka tälle työryhmälle on nyt annettu — työryhmä on siis koottu asiaa varten — on myöskin määritelty viranomaistehtäviä, ja tälle viranomaiselle työryhmä määrittää nyt toimivaltuudet ja sen, missä tämä asiallisesti sijaitsee. Ja tästä toivotaan löytyvän apu tälle epäterveelle markkinalle.

Tässä on myös selvä viesti koko elintarvikeketjulle: toimikaa oikeudenmukaisella tavalla niin, että kaikki ketjun lenkit saavat sellaisen toimeentulon, että sillä on mahdollisuus kannattavaan toimintaan. Näin ei nyt ole, ja tässäkin yhteydessä, jälleen, vetoan siihen, että toimikaa tämän myötä. Se on ainoa tie, että me pystymme säilyttämään kotimaisen ruuantuotannon, kotimaiset työpaikat. Viime kädessä kysymys on siitä, onko työ täällä Suomessa vai onko se Suomen rajojen ulkopuolella. Se laatutyö, turvallisuus ja kaikki se, mikä siihen liittyy, on erittäin arvokas asia, ja sitä me emme todellakaan halua — eikä meillä ole varaa — menettää.