Arvoisa puhemies! Terveydenhuollossa ja lääketieteessä on tällaisia käsitteitä kuin kiireellinen hoito, kiireetön hoito, on jopa puolikiireellinen hoito ja käsite päivystyksellinen hoito, joka on ikään kuin vielä nopeampaa toimintaa tarkoittava kuin kiireellinen hoito. Ja sitten on määritelty esimerkiksi laissa tämä kiireellinen hoito, kuten siellä myös sitten kuvataan kiireetöntä hoitoa niin, että se on hoitoa, jota potilas voi jäädä odottamaan joksikin aikaa ilman, että hänen terveydentilansa siitä huonontuu. No, sitten jos me puhumme välttämättömästä kiireettömästä hoidosta, niin me olemme itse asiassa tekemisissä sellaisen käsitteen kanssa, joka voitaisiin minusta tulkita niin, että se on hoitoa ja jos sitä ei anneta, niin olemme kohta potilaan kanssa tilanteessa, jossa hän tarvitsee sitä kiireellistä hoitoa.
Nyt tässä on kyseessä hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla annetun lain ja rajat ylittävästä terveydenhuollosta annetun lain muuttamisesta. Tämä on siis tämä muodollinen puoli, eli mitkä ovat ne lait, joita muutamme, mutta tämän sisältöhän on käytännössä nytten se, että näitä lakeja tällä tavalla muuttamalla me velvoittaisimme nämä äsken luetellut organisaatiot järjestämään tiettyjä välttämättömäksi arvioituja terveydenhuollon palveluita eräisiin ryhmiin kuuluville ulkomaalaisille henkilöille. Voimassa olevan lainsäädännön mukaanhan kyseisillä henkilöillä on oikeus kiireelliseen hoitoon, mutta ei ole oikeutta kaikkiin julkisen terveydenhuollon palveluihin eikä tämänkään lain jälkeen ole.
Esityksen tavoitteena on nykyistä paremmin turvata näiden henkilöiden oikeutta välttämättömään huolenpitoon ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittaen ja kansainvälisten Suomea sitovien ihmisoikeussopimusten velvoitteita noudattaen. Esitetyillä välttämättömiksi arvioiduilla terveyspalveluilla on tavoitteena myös estää henkilöiden terveydentilan huononeminen sellaiseksi, että tarvittaisiin kiireellistä hoitoa, joka olisi joka tapauksessa järjestettävä ja joka todennäköisesti rasittaisi Suomen terveydenhuoltojärjestelmää ja aiheuttaisi enemmän kustannuksia. Välttämättömäksi arvioidut terveydenhuollon palvelut on esityksessä rajattu, eli kyse ei ole kattavasta oikeudesta kaikkiin kiireettömiin terveyspalveluihin. Raskauden ja synnytyksen hoitoon ja tiettyihin tartuntavaaraa aiheuttaviin tauteihin kohdistuvat palvelut tulisi lisäksi järjestää. Alaikäisille tulisi järjestää kaikki tarvittavat terveydenhuollon palvelut saman laajuisena kuin niille alaikäisille, joilla on Suomessa kotikunta. Arvioitaessa palveluiden välttämättömyyttä otettaisiin huomioon henkilön Suomessa oleskelun ennakoitu kesto, ja arvion tekisi aina terveydenhuollon ammattihenkilö.
Sääntelyä ei sovellettaisi henkilöihin, jotka ovat hakeutuneet Suomeen varta vasten saadakseen täällä terveydenhuollon palveluita. Sääntely koskisi monia eri henkilöryhmiä. Sääntelyä sovellettaisiin henkilöihin, joilla ei ole oleskelulupaa Suomessa, eli niin sanottuihin paperittomiin. Lisäksi sääntely koskisi tilapäisen oleskeluluvan nojalla Suomessa oleskelevia henkilöitä, joilla ei ole Suomessa kotikuntaa tai joita ei lain nojalla rinnasteta hyvinvointialueen asukkaaseen, esimerkiksi opiskelijat ja eräät työntekijät, sekä sellaisia Suomessa oleskelevia EU- ja Eta-valtioiden ja Sveitsin kansalaisia, joihin ei sovelleta heidän asuinvaltionsa sosiaaliturvalainsäädäntöä, sekä heidän perheenjäseniään.
Hoitoa saanut henkilö olisi ensisijaisesti itse vastuussa annettujen terveydenhuollon palveluiden kustannuksista. Jos kustannuksia ei saataisi perittyä henkilöltä itseltään, valtio korvaisi järjestävälle taholle aiheutuneet kustannukset asiakasmaksun ylimenevältä osuudelta. Korvausta haettaisiin Kansaneläkelaitokselta. Vastaavaa menettelyä sovelletaan voimassa olevan lain nojalla kiireellisen hoidon kustannusten osalta.
Arvoisa puhemies! Suomea sitovien ihmisoikeussopimusten valvojat ovat useampaan otteeseen kiinnittäneet huomiota siihen, ettei Suomen nykyinen lainsääntö riittävällä tavalla takaa kaikkien henkilöiden terveyttä koskevaa oikeutta. Suomea on kehotettu varmistamaan, että kaikilla henkilöillä on sekä laissa että käytännössä mahdollisuus saada tarvitsemaansa terveydenhoitoa. Tämä tarkoittaisi terveydenhoitoa koskevan oikeuden laajuuden tarkistamista, mutta myös sitä, että kaikkien olisi taloudellisesti käytännössä mahdollista hyödyntää oikeuttaan.
Muutoksella voidaan arvioida olevan myös kustannuksia säästäviä vaikutuksia niiltä osin, että voidaan välttää kalliimpaa ja kiireelliseksi muuttunutta hoitoa. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan paperiton ja paperittoman kaltaisessa tilanteessa oleva ohjautuu usein hoitoon vasta, kun terveydentila on jo huonontunut ja tarvitaan kiireellistä hoitoa. — Kiitoksia.
Toinen varapuhemies Juho Eerola
Kiitoksia. — Edustaja Rantanen, Mari.