Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi verotusmenettelystä annetun lain 14 d §:n muuttamisesta

Arvoisa puhemies! Nyt palautekeskustelussa oleva hallituksen esitys merkitsee verotusmenettelylain verotuksen maakohtaista raporttia koskevien sanamuotojen yhdenmukaistamista hallinnollista yhteistyötä verotuksen alalla koskevan direktiivin pakollista automaattista tietojenvaihtoa koskevien säännösten sanamuotojen kanssa. Kyse on tilanteista, joissa ulkomaisen emoyhteisön kotipaikka on EU:n ulkopuolisessa maassa, jossa se ei ole velvollinen laatimaan maakohtaista raporttia tai joka ei ole mukana kansainvälisessä tietojenvaihdossa. Tällöin Verohallinto ei saa maakohtaista raporttia emoyhteisön sijaintimaasta. Verohallinto voi näissä tapauksissa velvoittaa suomalaiseen konserniin kuuluvan yhtiön antamaan maakohtaisen raportin toissijaisen selvitysvelvollisuuden perusteella. Suomalaisella yhtiöllä ei kuitenkaan välttämättä ole kaikkia raportteja varten vaadittavia koko konsernia koskevia tietoja. Tällöin yhtiö voi nykylain mukaan täyttää velvollisuutensa antamalla ne tiedot, jotka sillä on käytettävissään. Lakia muutettaisiin siten, että suomalaisyrityksellä olisi velvollisuus pyytää tietoja ulkomaiselta emoyritykseltä, ja jos emoyritys kieltäytyy, suomalainen yritys täyttää tiedonantovelvollisuutensa antamalla ne tiedot, jotka sillä on. EU:n ulkopuolella oleva emoyhtiö voi myös itse osoittaa konsernissa olevan EU-alueella sijaitsevan yhtiön, joka antaa maakohtaista raporttia koskevat tiedot. Lakia muutettaisiin nyt siten, että tietojen antajaksi ei saisi osoittaa yhtiötä, joka ei tosiasiassa voi saada käyttöönsä kaikkia maakohtaiseen raporttiin tarvittavia tietoja.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintö oli yksimielinen.

Arvoisa puhemies! Vaikka tämä lakimuutos on sinällänsä hyvin tekninen eli kyseessä on sanamuotojen yhtenäistäminen, niin kuten tuossa edustaja Kiviranta hyvin toi esille, taustalla on sinällänsä äärimmäisen tärkeä asia eli se, että tälläkin lakimuutoksella, sen taustalla olevalla asialla, pyritään siihen, että veronkiertoa estetään ja tätä maakohtaista raportointia tehostetaan.

Tämä tietenkin on sellainen asia, jossa tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Muistelen, että kun silloin meppiaikanani EU:ssa lähdettiin puhumaan siitä, että meidän pitäisi saada automaattinen tietojenvaihto aikaiseksi veroviranomaisten kesken, niin sitä pidettiin todella kaukaisena tavoitteena. Mutta jos jotain hyvääkin oli siinä talouskriisissä, mikä EU:ta kohtasi, niin se ainakin, että jokaiselle jäsenmaalle tuli hätä pitää huolta omista verovaroistaan ja todellakin katsoa niitten perään yhä tarkemmin. Se taloudellinen tilanne, mikä silloin EU-jäsenmaissa oli, kyllä omalta osaltaan oli edesauttamassa sitä, että todellakin jokainen maa alkoi katsoa niitten omien verorahojensa perään, ja sillä tavalla tätä automaattista tietojenvaihtoa saatiin edistettyä. Oikeastaan voisi sanoa, että viimeiset maat, jotka siinä sitten niin sanotusti ämpyilivät vastaan, olivat Luxemburg — toki sinällänsä ehkä tämmöisenä pankkimaana tunnettu, ei niin yllättävää — ja Itävalta, joka oli yllättäen toinen näistä maista, jotka viimeiseen asti harasivat vastaan, mutta sitten lopulta tuo asetus saatiin eteenpäin vietyä. Siinä mielessä on äärimmäisen hyvä, että tänä päivänä meillä on edes vähän enemmän niitä välineitä, joilla pystymme tätä veronkiertoa estämään, ja tosiaankin sitten jokainen jäsenvaltio saa ne verotuotot, joita tarvitsee oman hyvinvointivaltionsa ylläpitämiseen.