Suullinen kysymys pienituloisten maksuvaikeuksista (Satu Taavitsainen sd) | Suullinen kysymys  lapsen  seksuaalisen  hyväksikäytön rangaistusasteikon tarkistamisesta (Leena Meri ps) | Suullinen kysymys lapsen subjektiivisesta oikeudesta päivähoitoon (Olli-Poika Parviainen vihr) | Suullinen kysymys eläinsuojelulain uudistuksesta (Jari Myllykoski vas) | Suullinen kysymys maakuntavaalien aikataulusta (Joakim Strand r) | Suullinen kysymys päiväkotien ryhmäkoosta (Päivi Räsänen kd) | Suullinen kysymys teiden talvikunnossapidosta (Ari Torniainen kesk) | Suullinen kysymys vaalikelpoisuudesta maakuntavaaleissa (Outi Mäkelä kok) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Hallitus on leikannut pienituloisilta syventäen köyhyyttä ja lisäten ihmisten maksuvaikeuksia. Yli puoli miljoonaa suomalaista on joutunut ulosottoon. Pienituloisia eläkeläisiä, työttömiä ja vammaisia on joutunut korkeiden sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen takia häikäilemättömien perintätoimistojen armoille ja ulosottoon. Lapsiperheet eivät saa sähkösopimusta, kotivakuutusta tai muuta välttämätöntä asiaa maksuhäiriömerkinnän takia. Vuosittain liki 400 000 ulosottoasiaa tulee valtakunnanvoudille sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen vuoksi. Tämä on järkyttävä tilanne. Oikeusministeri, mitä aiotte tehdä, jotta ihmiset eivät luisu ulosottoon vain välttämättömien terveydenhoitokulujen takia?

Arvoisa puhemies! Suomessa totisesti on ulosottoasiakkaiden määrä ja velkaongelmien määrä kasvanut voimakkaasti, eikä pelkästään tiettyjen julkisten palveluerien maksujen osalta vaan kulutusluottojen ja monien ihan arjen taloudenhallinnan asioiden osalta, eli ongelma on paljon laajempi. Nyt täytyy tietysti käydä keskustelua sosiaali- ja terveysministeriön kanssa siitä, miten siellä palvelumaksukäytännöt etenevät. Asiakasmaksujen osaltakin tietysti täytyy normaalia perintäkäytäntöä noudattaa, ja kunnat vastaavat siitä, että niissä asianmukaisesti menetellään. Me teemme jatkuvasti seurantaa oikeusministeriössä, että käytännöt ovat asianmukaisia näissä perintäkysymyksissä. Eli jokaisen ihmisen, joka joutuu perintätilanteeseen ulosotossa, tilannetta täytyy katsoa inhimillisesti ja lainsäädännön mukaisesti. Minä luulen, [Puhemies koputtaa] että tätä lainsäädäntöä joudutaan joka tapauksessa päivittämään tulevina vuosina aika reilustikin, koska tämä ongelma paisuu koko ajan.

Puhemies Paula Risikko

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa puhemies! Suomeen on syntynyt massatyöttömyyden rinnalle massaulosotto-ongelma. Moni on menettänyt terveytensä ja työkykynsä talousvaikeuksien vuoksi. He ovat joutuneet ikuiseen velkavankeuteen ja elävät yhteiskuntamme ulkoreunoille syrjäytettyinä. Voi sanoa, että on kyse kansallisesta hätätilasta. Satojatuhansia eläkeläisiä, työttömiä, lapsiperheitä ja nuoria ja jopa alaikäisiä lapsia on härskisti toimivien perintäyhtiöiden armoilla, jotka myyvät näiden pienten ihmisten velkoja toisilleen, perivät velkoja moneen kertaan, dokumentteja veloista ei löydy, eivätkä velat vanhene säädetyssä ajassa. Esimerkiksi eräs Suomessakin toimiva perintäyhtiö on saanut USA:ssa 80 miljoonan dollarin sakot laittomasta perinnästä. Aivan samaa toimintaa yritys harjoittaa Suomessa. Arvoisa oikeusministeri, aiotteko tehdä erityistarkastuksen perintäyhtiöiden toimintaan?

Arvoisa puhemies! Perintätoiminta Suomessa on erityissääntelyn kohteena, ja niitä käytäntöjä, joita siellä kentällä harjoitetaan, tarkastellaan koko aika, osittain oikeusministeriössä, osittain työ- ja elinkeinoministeriössä. Nyt kun ongelma kasvaa koko ajan ulosoton osalta, niin ensisijaisen pääpainopisteen pitää kaikissa näissä nyt olla se, kuinka pystytään ennalta ehkäisemään ihmisten joutumista velkakierteeseen ja ylivelkaantumisen tilanteeseen. Ei pidä lähtökohtaisesti sanoa sitä, että velan ottaminen olisi lähtökohtaisesti pahasta, koska ihmiset tarvitsevat rahaa asuntoon tai kulutusluottoihin tai muihin, mutta jos taloudellisen hallinnan menettäminen on yhä useamman ihmisen arkea, niin silloin meillä on ongelmia aivan siellä perustavanlaatuisessa taloudenhallinnan osaamisessa. Jopa kouluissa pitäisi ehkä näitä asioita vahvistaa ja siinä yhteydessä myös tarkastella, miten ylivelkaantumisen sääntelyä hoidetaan. Mutta ongelma on tällä hetkellä paljon syvällisempi kuin pelkästään maksukyvyttömyyssääntelyyn liittyvä, [Puhemies koputtaa] eli varhaiseen ja ennalta ehkäisevään puuttumiseen pitää paukut pistää ensisijaisesti.

Puhemies Paula Risikko

Aikaa minuutti.

Arvoisa puhemies! Viime vaalikautena silloinen hallitus teki uuden lainsäädännön, jossa tämä pikavippiyhtiöiden koronkiskonta laitettiin kuriin ja säädettiin tämä 50 prosentin korkokatto ja lainan määrän piti olla sitten vähintään 2 000 euroa, jotta sen korkokaton pystyi ylittämään. Nyt nämä pikavippiyhtiöt ovat järjestään kiertäneet tätä lakia myöntämällä 2 000 euron lainaa ja ottamalla edelleen jopa tuhansien prosenttien korkoja. Mitä hallitus tekee tälle kiertämiselle? Tämä ongelma ei ole poistunut.

Toinen asia on se, että hyvin monet nuoret eivät hallitse rahankäyttöä. Kuinka johdonmukaista on sellainen linja, että nuoret, joilla ei ole lainkaan tuloja ja jotka eivät ole valmistuneet mihinkään ammattiin tai muutoinkaan pysty elättämään itseään, pystyvät ostamaan osamaksulla jos jonkinnäköisiä ostoksia hyvin kalliilla korolla, mutta sitä ei millään tavalla valvota tai säädellä? Voitaisiinko jollakin muullakin kuin valistuksella ohjata tätä ylivelkaantumista varsinkin nuorten ihmisten parissa?

Arvoisa puhemies! Tässä kysyjä osuu asian ytimeen. Eli täytyy olla ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä kasvatuksen, osaamisen osalta. Viime kädessä jokainen kansalainen on ensisijaisesti itse vastuussa oman talouden hallinnan kysymyksistä, ja tämä on erityisesti nuorille tärkeä signaali, mutta valtiovallalla, kunnilla, maakunnilla on tässä tärkeä rooli. Eli epäterveet käytännöt täytyy pystyä kitkemään esimerkiksi kulutusluottomarkkinoilta pois, jotta ihmiset eivät ajaudu näissä asioissa ongelmiin.

Pikavippikysymyksen olen ottanut uudelleen valmisteluun oikeusministeriössä. Katson, että asiassa täytyy tehdä uudelleenarviointia, ja kevään aikana siitä tehdään linjauksia. Samoin myös muut asiat, jotka liittyvät ylivelkaantumisen ennaltaehkäisyyn ja jälkihoitoon: tarkastelemme konkurssimenettelyä tällä hetkellä, ja toin jo silloin viime vuoden puolella ulosoton kannustinloukkuihin liittyvän asian tänne, joka onkin salissa saanut laajaa kannatusta.

Arvoisa puhemies! Monelle velalliselle työllistyminen on hankalaa siinä mielessä, että suojaosa on jäänyt jälkeen esimerkiksi tulojen kehityksestä tai työmarkkinatuen kehityksestä. Henkilö, joka saa pientä palkkaa, voi olla siinä tilanteessa, että vouti vie pienestä palkasta yhteensä verotuksen kanssa jopa 90 prosenttia, että jää hyvin pieni osa palkasta jäljelle voudin puuttumisen jälkeen.

On puhuttu pitkään siitä, että suojaosaa kannattaisi nostaa niin, että aina kannattaisi ylivelkaantuneenkin mennä töihin ja sitoutua velan maksuun. Onko hallitus harkinnut sitä, että voitaisiin suojaosaa nostaa esimerkiksi sillä tavalla, että jos henkilö sitoutuu pitkän velan tai lainan kohdalla velkajärjestelyihin ja aidosti maksaa sitä pois, voitaisiin porrastetusti jättää siitä palkasta enemmän käteen tämmöisen suojaosuuden muodossa?

Erinomainen kysymys. Tällä hetkellä Suomella on kaksi megatason ongelmaa: työllisyysasteen nostaminen, jossa täytyy tehdä lisää toimenpiteitä kaikilla rintamilla, ja samaan aikaan kasvava kotitalouksien velkaantumisongelma. Tämä yhtälö on aika hankala. Kun ihminen on vaikkapa ylivelkaantuneessa tilassa, kannusteet ottaa vaikka pätkätyötä vastaan voivat olla hyvin hyvin heikot. Tämän takia halusinkin viedä eteenpäin kannustinloukkuja purkavaa esitystä.

Kävimme perusteellisen pohdinnan oikeusministeriössä siitä, olisiko tämä suojaosuuden korottaminen vai joku muu mekanismi se paras lääke juuri niille henkilöille, joilla kannustinloukku on suurimmillaan. Ei niille, ketkä saavat kenties suurta palkkaa tai ovat jo muutenkin vakituisissa, korkeapalkkaisissa viroissa. Tämä pohdinta johti siihen, että meidän kannatti tehdä ennemminkin näiden lykkäyskuukausien lisäämisen kautta tämä esitys, joka on käsittelyssä eduskunnassa, kuin suojaosuuden korottamisen kautta, koska suojaosuus [Puhemies koputtaa] liittyy kaikkien, myös suurituloisten palkkoihin ja se saattaisi aiheuttaa pienituloisille muun muassa näitten maksuhäiriömerkintöjen osalta erittäin hankalia ongelmia vuokra-asuntojen saamisen kannalta.

Puhemies Paula Risikko

Pysytään minuutissa.

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Häkkänen, totesitte aivan oikein, että ennaltaehkäisy ja ylivelkaantumiskierteen paheneminen on erittäin tärkeä aihe. Siinä on keskeistä talous- ja velkaneuvonta, joka on tarkoitus siirtää vuoden 19 alusta oikeusaputoimistoille. Ongelma siinä vain on se, että se tapahtuu noin 15 prosenttia pienemmillä määrärahoilla kuin mitä on käytetty kuntien hoitaessa tätä asiaa. Onko mitään järkeä, kun samaan aikaan korostetaan velka- ja talousneuvonnan merkitystä ylivelkaantumisongelman ratkaisemisessa, että samaan aikaan leikataan? Ja mitä tulee kuntien toimintaan, niin on paljon nähtävissä sitä, että kunnat myyvät sosiaali- ja terveysmaksujen kautta tulevia perittäviä ulosottoja perintätoimistoille suoraan sanoen pilkkahintaan, murto-osalla siitä — nämähän ovat salaisia sopimuksia, mutta käytäntö on näin — ja mahdollistavat näille yksityisille perintätoimistoille sitten rikastumisen ihmisten ahdingolla ja ylivelkaantumisella. Onko tämä moraalisesti oikein kuntien kannalta?

Arvoisa puhemies! Talous- ja velkaneuvontaan täytyy tulevina vuosina panostaa yhä enemmän. Ennalta ehkäisevään neuvontaan ihmiselle siinä tilanteessa, kun voidaan vielä estää velkakierre ja inhimillinen ahdinko, juuri siinä vaiheessa täytyy olla paukkuja. Nyt talous- ja velkaneuvonnassa on ollut tilanne, että resurssit eivät ole olleet riittäviä viime vuosina, ja nyt kun tämä siirto tapahtuu, niin resurssit pysyvät edelleen kohtuullisella tasolla, ja yritän hankkia tähän lisää resursseja. Kaikista muista taloushaasteista huolimatta, joita tässäkin salissa on käsitelty, yritän saada tähän lisää resursseja ennen kaikkea sen takia, että me voisimme siirtää painopistettä ennalta ehkäisevälle puolelle eikä niinkään sinne voudinviraston ja ulosoton ja käräjäoikeuksien puolelle. Silloin ollaan jo ripauksen verran myöhässä.

Arvoisa rouva puhemies! Taloussanomat kertoi, että noin kolmannes ulosottomiesten palkasta tulee provisioista. Se määräytyy sen mukaan, kuinka paljon velallisilta saadaan perittyä. Velat pitää saada hoidettua, se on selvä. Mutta velkojen perintä ei saa aiheuttaa kohtuuttomia tilanteita. Velalliset ja velkaantuneet yrittäjät ajautuvat joskus pitkiinkin ulosottokierteisiin, joista on hyvin hankala päästä irti. Ulosottomiesten provision eli perimispalkkion maksaa Suomen valtio. Suomen etu olisi, että ylivelkaantuneet tai konkurssin tehneet yrittäjät selviäisivät veloistaan mahdollisimman nopeasti ja he pääsisivät pian takaisin työelämään. Kysynkin asianomaiselta ministeriltä eli ministeri Häkkäseltä: Onko ulosottomiesten provisiopalkkaus kohtuullinen järjestely teidän mielestänne? Onko valtion mahdollista puuttua ulosottomiesten palkkauksen perusteisiin?

Arvoisa puhemies! Palkkauskysymyksiin kommentoinnissa kannattaa olla aina kohtuullisen varovainen, mutta voin sanoa yleisellä tasolla, että Suomessa on ollut, kuten monissa muissakin maissa on ollut, hyvin paljon julkishallinnossa vuosikymmenten saatossa sellaisia palkkausjärjestelmiä, joissa on maksettu jonkinsorttista sporttelia tai provisiota tai muuta. Jopa tuomareilla on ollut tällainen järjestelmä. Eli tällaiset piirteet eivät minun mielestäni lähtökohtaisesti kuulu enää moderniin julkishallintoon. Meidän täytyy varmistaa se, että ulosoton perintä toimii tehokkaasti mutta oikeudenmukaisesti ja lainmukaisesti kaikissa tapauksissa. Siinä samassa yhteydessä, kun täytyy pitää huolta, että jokainen kansalainen maksaa sinänsä velkansa ja perintä toimii ja velkojat saavat osuutensa, täytyy pitää huolta myös siitä, että jokaista ihmistä kohdellaan lainmukaisesti, oikeudenmukaisesti ja inhimillisesti. Uskon, että tässäkin palkkausjärjestelmässä päästään tulevina aikoina modernimpaan suuntaan.

Arvoisa puhemies! Ihminen kokee ulosoton aina epäonnistumisena, jota leimaa myöskin häpeäntunne ja voimattomuus omien asioiden hoitamisessa. Näitä ihmisiä pahasti velkaantuneenakin on kohdeltava inhimillisesti, kuten totesitte. Se vaatii kasvotusten kohtaamista. Se vaatii sitä, että keskustellaan ja pyritään vaikeitakin asioita selvittämään yhdessä. Nyt kuitenkin ulosottotoimipisteitä ollaan vähentämässä, esimerkiksi Satakunnassa ulosottoa keskitetään Poriin — vannotaan näiden sähköisten palveluiden nimiin. Nämäkin ihmiset kaipaavat kuitenkin kohtaamisia ovien sulkemisten sijaan. Arvoisa ministeri, miksi ulosottoa nyt näin keskitetään, häätöjä ei kai voida jatkossa tehdä sähköisesti?

Arvoisa puhemies! Ulosoton puolella on tilanne siis se, että viranomaiset ovat tehneet asiantuntija-arvion ulosoton rakenteiden uudistamisesta jatkossa niin, että tiukassa taloustilanteessa pystyttäisiin edelleen turvaamaan hyvin toimiva ulosotto tässä maassa ja hyödyntämään digitalisaatiota, uutta teknologiaa niin, että ulosotto toimisi edelleen hyvällä tasolla. Tämä on vasta pohjaesitys Valtakunnanvoudinvirastolta, ja nyt ryhdytään käsittelemään sitä, onko siinä perusteita ja miltä kentällä näyttää tilanne ja muuta. Mutta mitään sellaista uudistusta ei tule, jossa ulosoton toiminnan laatu jostain syystä heikkenisi tai jolla ei saavutettaisi niitä hyötyjä, joita yritetään saada. Mutta oikeuden hallinnonala joutuu tekemään uudistuksia, ottamaan uutta tekniikkaa, teknologiaa käyttöön ja samaan aikaan pyrkii talouspaineista huolimatta pitämään huolta, että palveluvelvoite, mikä on sinänsä velkojille [Puhemies: Aika!] mutta myös kansalaisille, pystytään turvaamaan.

Puhemies Paula Risikko

Yritetään tuota minuuttia pitää.

Arvoisa puhemies! Tosiaan joka kymmenes suomalainen on ollut vuoden aikana ulosotossa, se on järkyttävä luku. On hyvä, että ministeri oli herännyt huomaamaan, että ulosotossa olevan työttömän ei käytännössä kannata ottaa vastaan pienipalkkaista työtä, ja silloin hallitus esitti, että vuoden työttömyysjakson jälkeen lykkäys olisi mahdollista. Mutta miksi odottaa se vuosi? Arvoisa ministeri Häkkänen, eikö kannattaisi toimia sillä tavalla, että jokainen ulosotossa oleva työtön, joka ottaa vastaan pienipalkkaista työtä, olisi oikeutettu saamaan tällaisen lykkäyksen, niin että kun meillä on yhteinen työ taistella kestävyysvajetta vastaan ja korottaa työllisyysastetta, niin jokainen saataisiin työhön ja ihminen saisi itselleen mahdollisuuden ottaa elämänsä haltuun ja uuden alun?

Arvoisa puhemies! Niin kuin salissa olijat hyvin tietävät, kannustinloukkujen purkaminen on hyvin vaikea ongelma ensinnäkin sen takia, että monet näistä hankkeista maksavat erittäin paljon, jos ne tehdään könttäsummaperiaatteella eli kaikille kohdistaen. Sen takia näitä täytyy jonkin verran rajata, jotta löydämme juuri ne tapaukset ja ne ihmiset, joilla on se hankalin tilanne olemassa. Ja olen aivan varma — siitä ei varmaan tässä salissakaan ole epäilystä — että sitä seurattaisiin ja tarkkailtaisiin, että täytyykö tehdä muutoksia, laajentaa sitä vielä, että onko tavallaan haaste vielä suurempi. Minä suhtaudun tähän itse ainakin niin, että tätä tilannetta seurataan joka viikko, miten tämä kehittyy. Mutta jos oltaisiin tehty niin, että tämä kohdistettaisiin kaikkiin ulosotossa oleviin esimerkiksi, ilman mitään lisärajauksia, tästä tulisi valtavan kallis ja silloin jouduttaisiin puhumaan siitä, mistä muiden ministeriöiden budjeteista saataisiin rahaa siirrettyä tänne. Eli haasteellinen tilanne.

Arvoisa rouva puhemies! Pienten eläkkeitten ja sosiaalitukien sekä toisaalta suurten lääkekulujen kanssa kamppailevat ihmiset ovat joutuneet ahdinkoon. Olen saanut hätääntyneitä yhteydenottoja siitä, että omaishoidon tukea on vaihtelevasti eri puolilla maata ruvettu ulosmittaamaan. Ja omaishoidon tuki on kuitenkin tällainen sosiaaliperusteinen tuki, aivan kuten asumistuki taikka vaikka lapsilisät, joita ei ulosmitata. Nyt haluaisinkin kuulla hallituksen kannan: aiotteko nyt selventää tätä käytäntöä eri puolilla maata? Tällä hetkellä ulosmitataan omaishoidon tukea toisilta omaishoitajilta ja toisilta ei, ja tämä aiheuttaa kyllä suurta epävarmuutta ja taloudellista ahdinkoa näille ihmisille. Olisi tietenkin tärkeätä, että omaishoidon tuki rajattaisiin kokonaan tämän ulosoton ulkopuolelle.

Arvoisa puhemies! Nyt täytyy sanoa, että en tiedä, minkälaisista yksittäisistä tapauksista on tässä kyse, mutta kevään aikana käymme nyt ulosoton muutenkin laajoissa uudistuksissa läpi sitä, miten eri käytännöt saattavat erota siitä, mikä on lainsäädäntö. En sano tässä, mitä ehkä yksittäisiä virheitä on tapahtunut, mutta teemme kartoitusta siitä tällä hetkellä ja nimenomaan pienituloisten osalta esimerkiksi tiettyjen maksujen menemisestä ulosottoon tai merkintöjen aiheuttamista ongelmista ja muista. Teemme tästä perusteellista kartoitusta tällä hetkellä. En uskalla luvata sitä, mitä muutoksia tehdään, koska täytyy myös pitää huolta siitä, että jos henkilö on velkaantunut, niin silloin lähtökohtaisesti pitää myös kyetä velat maksamaan — se järjestelmä perustuu luottamukseen. Muuten pienituloiset muut ihmiset, jotka hoitavat asiansa kunnolla, eivät välttämättä saisi lainaa kunnolla. Mutta kaikessa täytyy olla oikeus ja kohtuus, ja tarkistamme sen, miten nämä menettelyt toimivat.

Rouva puhemies! Lähes viikoittain, viimeksi eilen, luemme lehdestä epäilyä lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. On tilanteita, joissa törkeitäkään tekomuotoja ei ole tulkittu raiskauksiksi ja tekijä on selvinnyt ehdollisella. Tätä keskustelua on käyty vuosia. Tästä johtuen perussuomalaiset vaativat hallitusohjelmaan muun muassa, että rikoslain ensikertalaisuussäännöksiä ja lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten rangaistustasoa tarkistetaan. Nyt elämme vuotta 2018, pian on kolme vuotta mennyt tuosta hallitusohjelman kirjauksesta.

Kysyn nyt, ministeri Häkkänen, teiltä: Koska näitä esityksiä alkaa tulla? Todellakin toivon, että älkää vastatko, että selvitykset ovat kesken, koska nyt hallituksella on ollut hyvin pitkään aikaa valmistautua tähän. Milloin saamme esityksiä siitä, että lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistukset nousevat ja sieltä poistuu näitä epäkohtia, joista me saamme lukea muun muassa hyvin pienten lasten osalta, että vaaditaan jopa suostumusta kymmenenvuotiaalta lapselta seksiin? Olkaa hyvä ja kertokaa aikatauluja.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on varmasti aika laaja yhteinen ymmärrys ja käsitys, että lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat äärimmäisen tuomittavia. Ei siitä ole epäilystäkään. Myös sen tarkastelun, joka on käynnistetty oikeusministeriössä, perusajatus on se, että se johtaa tiettyihin kiristyksiin. Tämä on myös ministerinä minun linjani. Mutta kuten hyvin edustaja Meri juristina tietää, asiat täytyy selvittää perin pohjin ennen kuin linjataan. Minkään mediaotsikon tai iltapäivälehden uutisoiman tuomioistuintapauksen perusteella en aio rikoslakia muuttaa, vaan teemme sen perusteellisen, huolellisen analyysin kautta ja arvioimme myös viime vuosina tehdyt merkittävät muut lainsäädäntöuudistukset, joiden vaikutuksia on vasta viime aikoina arvioitu. Perusteellinen pohdinta on loppusuoralla ministeriössä, ja aivan lähiaikoina tullaan ilmoittamaan johtopäätökset siitä.

Puhemies Paula Risikko

Sitten pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa puhemies! No, sain vastauksen siitä, että asia on selvityksessä. Johan se on siellä ollut tosiaan kohta kolmisen vuotta. Meidät on valittu, jokainen, tänne eduskuntaan niin, että meiltä kysyttiin kentillä, mitä mieltä te olette näistä asioista, ja aika moni kertoi kokevansa, että erityisesti lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat sellaisia, että rangaistusasteikkoja tulee nostaa. Toivoisin, että ministereillä olisi omiakin mielipiteitä, ja toivoisin, ettei aina sanottaisi, että joku selvitys on kesken. Katsotaan nyt, ehtiikö vaalikausi loppua, kun tätä vain siirretään ja siirretään. Tästä on ollut myös kansalaisaloite.

Samaten tämä ensikertalaisuuteen liittyvä ongelma, että se kolmen vuoden välein nollautuu ja oletkin rikoksentekijänä ensikertalainen, on hallitusohjelmassa, ja siihenkään ei ole mitään muutoksia eikä vastauksia tullut. Sisältääkö tämä teidän tulossa oleva uudistuksenne myös muutoksia ensikertalaisuuteen ja myös rangaistuksen mittaamiseen ja näihin niin sanottuihin paljousalennuksiin [Puhemies koputtaa] eli siihen, että rikoksia kannattaa tehdä enemmän, niin että saa alennusta?

Arvoisa puhemies! Meillä on rikosoikeuden hoidon järjestelmää kehitetty Suomessa vuosikymmeniä tiettyyn suuntaan, jossa on minunkin mielestäni tiettyjä asioita korjattavana. Muun muassa tiettyihin ensikertalaisuuskysymyksiin ja muihin liittyy problematiikkaa, ja ehdonalaiseen vapautumiseen liittyy tiettyjä asioita, joita esimerkiksi muualla Euroopassa ei ole käytössä. Eli olen hyvin perillä tästä järjestelmästä. Ja nyt kun saamme tämän virkamiesasiantuntija-arvion valmiiksi ihan näinä päivinä, niin sen jälkeen teemme johtopäätöksen siitä, minkälaisia hankkeita tällä vaalikaudella viedään eteenpäin. Erityinen painopiste on ollut näiden lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tarkastelun osalta, ja voin sen sanoa, että sinne tulee muutoksia. [Leena Meri: Toivottavasti kiristyksiä!]

Arvoisa puhemies! Edustaja Meri mainitsi tapauksen, jonka itsekin otin muutama kuukausi sitten esille eduskunnan kyselytunnilla ja joka liittyy myöskin lakialoitteeseen, jonka eduskunnan naisverkosto on valmistellut ja joka muuttaisi, mikäli se hyväksyttäisiin, rikoslakia siten, että raiskauksen kriteeriksi tulisi se, että uhri ei ole suostunut. Nythän teko todetaan raiskaukseksi vain, jos on näytetty toteen väkivalta tai sillä uhkaaminen. Tässä paljon huomiota herättäneessä 10-vuotiaan tapauksessa, jossa tekijät olivat kaksi aikuista miestä, tekoa ei tuomittu raiskauksena nimenomaan siksi, että oikeus katsoi, että pitäisi näyttää toteen, että käytettiin selvää väkivaltaa tai selkeästi uhattiin väkivallalla, eli suostumuksen puute ei riittänyt tekemään kahden aikuisen miehen tekemästä väkivallanteosta raiskausta. Ja nyt uudestaan kysyisin teiltä: oletteko valmis hyväksymään tämän eduskunnan naisverkoston esittämän muutoksen, että suostumuksen puute olisi raiskauksen kriteeri rikoslaissa?

Arvoisa puhemies! En ota pitkällä tikullakaan kantaa tähän tuomioistuimen ratkaisuun tästä yhdestä raiskaustapauksesta. En mitenkään lähde nyt sitä tässä asiassa sen enempää kommentoimaan.

Mitä tulee tähän raiskausten tunnusmerkistön muutokseen, tätä kirjoitustapaa ja tunnusmerkistöä on vuonna 2014 viimeksi arvioitu perusteellisesti eduskunnan lakivaliokunnassa ja viime vaalikaudella istuneen oikeusministerin johdolla. Ja silloin on päädytty siihen, että jos nimenomaisen suostumuksen puute — nythän pitää muistaa se, että kyllä se on tälläkin hetkellä niin, että pakottaminen seksuaaliseen tekoon on raiskauksen perustunnusmerkistöä — jälkikäteen lisättäisiin sinne, niin siihen liittyy, sen on eduskuntakin todennut, rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta keskeisiä isoja ongelmia. Se ei ole yksinkertainen asia. Mutta tahtotila meillä kaikilla on, että raiskauksista pitää saada [Puhemies koputtaa] rikosvastuuseen ihmiset. Olen käynnistänyt ministeriössä [Puhemies koputtaa] selvityksen tästä asiasta, seuraamme Ruotsin tilannetta, käymme tutkijoiden kanssa läpi tätä, miten saadaan ne ongelmat poistumaan. [Puhemies: Minuutti on minuutti! — Naurua]

Puhemies Paula Risikko

Seuraava ja vielä yksi kysymys tähän teemaan. — Edustaja Henriksson.

Värderade fru talman, arvoisa puhemies! Det är alltid otroligt jobbigt när ett barn blir utsatt för ett sexualbrott. Därför är det otroligt viktigt att förundersökningen, hela processen, är så snabb som möjligt och håller en så hög klass som möjligt.

Arvoisa puhemies! Aina kun lapsi joutuu rikoksen uhriksi, niin ollaan erittäin, erittäin haavoittuvan tilanteen kanssa tekemisissä. Viime hallituskaudella laitettiin käyntiin sellainen projekti, jossa koottiin muun muassa Turkuun osaamista, niin poliisin, sosiaalityöntekijöitten kuin tuomioistuinten osaaminen yhteen paikkaan, puhuttiin niin kutsutusta lapsiasiain talosta. Siinä tavoite oli se, että laitetaan sen lapsen tilanne keskiöön, viranomaiset tekevät yhteistyötä keskenään, ja saadaan se prosessi niin nopeaksi kuin mahdollista. Arvoisa ministeri, oletteko tutustunut tähän hankkeeseen ja aiotteko viedä sitä eteenpäin tässä maassa?

Puhemies Paula Risikko

Ministeri Häkkänen, minuutti.

Arvoisa puhemies! Yritän minuutissa tässä asiassa mennä eteenpäin.

Olen perusteellisesti tietoinen tästä problematiikasta. Meillä on monia prosesseja käynnissä rikosoikeudellisesti, joissa lapsi ei pääse siihen asemaan, mikä hänellä pitäisi olla, mutta ei myöskään päärooliin, mikä ei välillä aina pidäkään olla. Eli jos perheessä vanhempien välillä tapahtuu väkivaltaa, rikoksia, niin tämä on aina herkkä kysymys, lapsen aseman järjestäminen niin, että hänestä ei tehdä liian päähenkilöäkään tietyissä asioissa, kuulusteluissa tai muissa, mutta toisaalta mennään myös lapsen etu edellä. Käymme jatkuvasti tätä vuoropuhelua, ja nyt tärkeää on, kun hallitus vie eteenpäin lasten ja perheiden palvelujen uudistamishanketta, että myös nämä palvelut huomioidaan ennalta ehkäisevissä palveluissa.

Arvoisa rouva puhemies! Jatkan lapsiteemalla.

Lapsiasiavaltuutettu luovutti tällä viikolla eduskunnalle kertomuksen Suomen lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin tilasta. Lapsiasiavaltuutettu kuvailee tilannetta Suomessa rakenteelliseksi välinpitämättömyydeksi. Raportin mukaan hallituksen leikkaukset ovat johtaneet esimerkiksi varhaiskasvatuksessa sekavaan tilanteeseen. Hallitus onkin kasvattanut ryhmäkokoja, heikentänyt hoitajamitoitusta, ja lapset jakautuvat kahteen kastiin. Tulevaisuuden toivomme jakautuvat heihin, joilla on subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen, ja heihin, joilla on vanhempien työllisyystilanteesta johtuva häpeäleima.

Arvoisa rouva puhemies! Vanhempien elämäntilanne ei saa koskaan vaikuttaa lapsen oikeuksiin. Kysynkin ministeri Grahn-Laasoselta: palauttaako hallitus vihdoinkin kaikkien lasten subjektiivisen ja yhtäläisen päivähoito-oikeuden?

Arvoisa puhemies! Suomessa jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen vähintään 20 tuntia viikossa, mikä on 5 tuntia enemmän kuin Ruotsissa. Sen yli varhaiskasvatusta tarjotaan perheille tarpeen mukaan, ja lakiin on kirjattu, että jos lapsen etu on ja lapsi tarvitsee esimerkiksi sosiaalisista syistä vaikkapa perheeseen liittyvien ongelmien tai lapsen oppimiseen liittyvien havaintojen pohjalta varhaiskasvatusta enemmän, sitä tulee lain mukaan ehdottomasti tarjota.

Samoin lapsiasiavaltuutetun eilisessä raportissa, johon tutustuin, pystyn kyllä helposti yhtymään niihin havaintoihin, jotka liittyvät siihen palvelujärjestelmämme hajanaisuuteen. Puhutaan rakenteellisesta välinpitämättömyydestä, puhutaan pois lähettämisen kulttuurista eli siitä, osaammeko kohdata perheet ja lapset yksittäisinä, ainutlaatuisina ihmisinä ja perheinä ja tapauksina myöskin silloin, kun puhutaan vaikkapa vaikeista tilanteista, ylisukupolvittuneesta köyhyydestä [Puhemies koputtaa] ja huono-osaisuudesta ja niin edelleen, ja tähän liittyen hallitus on käynnistänyt lapsi- ja perhepolitiikan muutosohjelman, [Puhemies: Minuutti!] jossa pyritään yhteensovittamaan palveluja paremmin.

Puhemies Paula Risikko

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa rouva puhemies! Lapsen oikeudet ovat jakamattomat, tai ainakin niiden pitäisi olla. Politiikan perustana on oltava se, että lasten eriarvoisuutta lisääviä päätöksiä ei yksinkertaisesti tehdä. Lapsiasiavaltuutettu kertoo, että hallitus on kääntänyt hyvinvointivaltion alisuoriutumisen tilaan. Me emme enää onnistu nostamaan heikommassa asemassa olevia lapsia mukaan.

Me vihreät emme kannata lasten luokkayhteiskuntaa. Tähän kehitykseen on puututtava. Lasten asema kuvaa sitä, miten yhteiskunta suhtautuu tulevaisuuteen, se kuvaa yhteiskuntamme arvoja.

Kysynkin edelleen ministeri Grahn-Laasoselta: mihin kiireellisiin toimiin te ryhdytte, jotta jokainen lapsi saisi samat mahdollisuudet hyvään koulutukseen ja elämään?

Arvoisa puhemies! Yksi keino, jota edistämme, on varhaiskasvatukseen osallistuminen. Eli olen eniten huolissani siitä, että ne lapset, jotka hyötyisivät varhaiskasvatuksesta, monesti osallistuvat siihen vähiten. Eli meillä on Pohjoismaiden ja, voi sanoa, koko OECD-maiden alhaisimpia varhaiskasvatuksen osallistumisasteita ylipäätään.

Hallitus muun muassa tämän vuoden alusta laski merkittävästi varhaiskasvatusmaksuja. Se tuntuu perheiden kukkarossa, helpottaa vaikeaa taloudellista tilannetta ja toi 6 700 perhettä maksuttoman varhaiskasvatuksen piiriin. Ja nyt käynnistämme kokeilua viisivuotiaiden maksuttomasta varhaiskasvatuksesta. Tässä muutamia toimia.

Lisäksi mainitsin jo perheiden palvelujen kehittämisen, mikä on aivan keskeistä. Esimerkiksi vaikka se, miten tulevaisuudessa neuvolat ja päiväkodit voisivat työskennellä tiiviimmin yhteistyössä perheen ja myös vanhemmuuden tukemiseksi lapsen parhaaksi. Uusi varhaiskasvatuslaki on tällä hetkellä lausunnoilla, ja se alleviivaa aiempaa lainsäädäntöä vahvemmin lapsen edun ensisijaisuutta.

Sen lisäksi edistämme muun muassa koulutuksen tasa-arvoa peruskoulua kehittämällä. [Puhemies: Minuutti!] Oikeastaan koko koulutusjärjestelmään ja lasten harrastuksiin on tällä hallituskaudella panostettu runsaasti.

Puhemies Paula Risikko

Jotta ehdimme käydä kaikki kysymykset läpi, myönnän enää yhden tähän, elikkä edustaja Torsti.

Arvoisa puhemies! Ministeri nosti esiin sen keskeisimmän asian, eli osallistumisen varhaiskasvatukseen, ja erityisesti niiden lasten osallistumisen, jotka eivät tällä hetkellä osallistu täysimääräisesti.

Valitettavasti nämä keinot, joita esiteltiin, ovatkin sitten menneet pieleen. Tämä ei ole vain henkilökohtainen mielipiteeni, vaan meillä on hiljattainen, tammikuussa julkaistu talouspolitiikan arviointineuvoston raportti. Siinä todetaan hyvin yksiselitteisesti, että kyllä, nämä maksuttomuuskokeilut tai hinnanalennukset hyödyttävät mahdollisesti työmarkkinatilannetta mutta ne eivät pureudu siihen kysymykseen, johon ministeri viittasi, eli niiden lasten osallistumiseen, jotka varhaiskasvatusta eniten tarvitsevat ja ovat haavoittuvimmassa asemassa. [Susanna Huovinen: Aivan, tämä on oleellista!]

Kysynkin ministeriltä: oletteko valmis korjaamaan tätä linjaanne, valintoja, joita varhaiskasvatuksessa tehdään, tämän talouspolitiikan arviointineuvoston raportin perusteella, joka on nimenomaan arvioinut näitä tehtyjä politiikkatoimia niin Suomessa kuin kansainvälisesti ja päätynyt aivan toisiin lopputuloksiin kuin te?

Arvoisa puhemies! Tästä puheenvuorosta olisi melkein voinut päätellä, että te olette sitä mieltä, että varhaiskasvatusmaksuja ei olisi pitänyt alentaa [Vasemmalta: Ei!] ja tuoda 6 700 perhettä maksuttoman varhaiskasvatuksen piiriin. Jos ajatellaan keskituloista perhettä, keskiluokkaa, me voimme todeta, että kun siellä on perhe, jossa on kaksi lasta, [Susanna Huovinen: Ei kun vastatkaa kysymykseen!] keskimäärin 1 200 euroa enemmän on käytettävissä rahaa näillä perheillä perheen keskeisiin hankintoihin ja lapsiperhe-elämään. [Hälinää]

Mitä tulee kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perheiden tilanteeseen, joita ovat esimerkiksi maahanmuuttajat, palveluohjauksella ja lukuisilla eri toimenpiteillä voidaan lisätä näiden perheiden osallistumista varhaiskasvatukseen, ja siihen pyrimme erittäin voimakkaasti panostamaan. Se on myös keskeinen asia, kun seuraavalla hallituskaudella toivottavasti pohditaan perhevapaauudistuksen toteuttamista. Erilaisilla keinoilla, muun muassa maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeiluilla ja muilla, pyrimme siihen, että saisimme mahdollisimman suuren osan ikäluokasta tulevaisuudessa laadukkaan varhaiskasvatuksen piiriin. [Puhemies koputtaa]

Vielä yhtenä toimena haluan [Puhemies: Minuutti!] mainita tämän uuden varhaiskasvatuslain, joka on lausunnoilla. Se vahvistaa lapsen etua, [Puhemies: Minuutti!] mutta se panostaa myös varhaiskasvatuksen laatuun ja henkilöstöön.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt on lausuntokierroksella eläinsuojelulain uudistus, jonka nimeksi on tulossa laki eläinten hyvinvoinnista. Mutta haluan kysyä ministereiltä: Voimmeko olla varmoja sen todella edistävän eläinten hyvinvointia? Eläimet ovat tuntevia olentoja, ja suuri enemmistö suomalaisista haluaa eläimille hyvät ja asialliset olot, paremmat kuin nykyisellään. Lakitekstin perusteluissa sanotaan, että eläimille pitää taata lajityypillisen käyttäytymisen mahdollisuus. Lausuntokierroksella olevaan lakiluonnokseen on kuitenkin jäänyt juomaveden kokoinen aukko. Te olette tekemässä lakia, jossa eläimille ei ole juomavettä saatavilla jatkuvasti. Eikö juomavesi ole lajityypillinen tarve eläimille? Arvoisa ministeri Leppä, tuhansien järvien ja runsaiden vesivarastojen varoista kuuluisassa Suomessa tämä tuntuu peräti oudolle.

Arvoisa rouva puhemies! Eläinten hyvinvointilaki jo nimenä kertoo, miten laaja-alaisesta kysymyksestä on tässä tapauksessa kyse. Me haluamme tuoda nyt paljon muutakin eläinten hyvinvointiin liittyvää asiaa kuin pelkkä kipu ja särky, haluamme tuoda kokonaisen hyvinvoinnin näkökulman. Siinä on se lähtökohta koko lainsäädännön uudistukselle ja tälle lausuntokierroksella olevalle luonnokselle.

Mitä tulee juomaveteen, totta kai se on päivänselvää: Se on koko elämisen perusedellytys, että vettä on. Sitä pitää tarjota, se on niin jo nykyisellään, se on myöskin jatkossa sitä. Sitten, miten ja millä tavoin se on kirjattuna lakiin: Nyt on aikaa antaa palautetta tuosta lausuntokierroksella olevasta eläinten hyvinvointilaista. Sen pohjalta tuo lausuntokierros on aito, ja sen pohjalta me teemme uusia johtopäätöksiä ja katsomme asioita, millä tavoin niitä voidaan vielä paremmin, jos tulee hyviä ehdotuksia, [Puhemies koputtaa] korjata, mutta vedensaanti on ehdoton edellytys eläinten hyvinvoinnille.

Puhemies Paula Risikko

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallitus ei halunnut uudistaa eläinsuojeluvaltuutetun virkaa, mikä antaa valitettavan ruman kuvan hallituksen suhtautumisesta eläinten hyvinvoinnin edistämiseen. Suhtautuminen korostaa ennemminkin vähättelyä eläinten hyvinvoinnista. Voimmeko nyt luottaa, että lausuntokierroksen jälkeen lakiluonnokseen tulee huomioiduksi asiantuntijoiden näkemykset niin, että saamme kitkettyä tästä maasta esimerkiksi villinä ja vapaana rehottavan koirien pentutehtailun, ja niin, ettei koirien jalostus palvele ihmisten mieltymyksiä vaan koiran hyvinvointia, ja niin, että julmat eläinrääkkäystapaukset eivät voi uusiutua samojen käsien kautta, tai että pieniä porsaita ei kastroida puuduttamatta? Suomalaiset haluavat eläimille paremmat olot, niin myös eläinlääkärit, Evira, eläinsuojelujärjestöt ja vasemmistoliitto. Ettehän jätä Suomen kansan näkemystä huomioimatta?

Arvoisa puhemies! Kaikkiin noihin kysymyksiin voin vastata ”kyllä”. Jokainen noista asioista on mukana luonnoksessa, ja niin kuin äsken totesin, niin vielä lausuntokierroksen jälkeen me arvioimme, onko tarvetta vielä parantaa tuota lausunnolla olevaa tekstiä. Valtuutetun osalta me olemme lähteneet siitä, että kun meillä on viranomaisverkosto valvomassa eläinsuojeluasiaa, me olemme vahvistaneet sitä jo nyt, ja tämän uuden lain myötä viranomaisille tulee uusia valtuuksia, jotka ovat ihan oikein, niin pitääkin olla. Samalla kiinnitämme erityistä huomiota viranomaisten väliseen tiedonkulkuun, tiedonvaihtoon niin, että sinne ei katvealueita tule. Ja on totta, että joiltain osin on tapahtunut niin, että eri viranomaiset eivät ole tienneet asiasta, ja siksi tuossa uudessa laissa nimenomaan tätä painotetaan ja tämä on nostettu myöskin siellä keskiöön. On paljon parempi se, että meillä on eri puolilla maata riittävästi eläinsuojeluvalvojia, [Puhemies koputtaa] kuin se, että meillä on yksi henkilö jossakin asiaa hoitamassa.

Puhemies Paula Risikko

Ja vielä yksi kysymys. — Edustaja Mikkonen.