Suullinen kysymys valtiosihteereiden  ja  erityisavustajien  määrästä (Mauri Peltokangas ps) | Suullinen kysymys koulutusrahojen kohdistamisesta (Sari Multala kok) | Suullinen  kysymys   oppivelvollisuuden  laajennuksesta ja  maksuttomasta  toisesta asteesta (Eeva-Johanna Eloranta sd) | Suullinen kysymys valtion omistajaohjauksesta julkisissa hankinnoissa (Peter Östman kd) | Suullinen kysymys hoitajien palkankorotuksista (Harry Harkimo liik) | Suullinen kysymys kuntatalouden vakauttamisesta  ja  peruspalveluiden turvaamisesta (Pasi Kivisaari kesk) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus käyttää tuplasti enemmän rahaa pääosin kavereidensa palkkaamiseen valtiosihteereiksi ja erityisavustajiksi kuin vuonna 2018. Vuonna 2018 kyseisten tehtävien täyttämiseen kului 6 miljoonaa euroa ja heitä oli yhteensä 46. Tänä vuonna tovereiden palkkaamiseen käytetään 11,5 miljoonaa euroa nuppiluvun kasvaessa yhteensä 80:een. [Perussuomalaisten ryhmästä: Ohhoh!] Pääministeri Rinteen aikana perusteluna oli, että Suomen EU-puheenjohtajakausi vaatii apukäsiä. Hyvä hallitus, se kausi meni jo ja niin meni myös Rinne. Nykyinen pääministeri Marin kyllä muutti avustajien määrää — ylöspäin. [Leena Meri: Aivan!] Kuten totesin, toveriavustajien menot ovat vuoden aikana käytännössä tuplaantuneet, samalla verotus kovenee ja pennosillaan tupaa lämmittävä mummo miettii, kuka tuplaisi hänen pienen eläkkeensä. Arvoisa hallitus: näettekö te edes häivähdyksen moraalista ristiriitaa rahankäytössänne?

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Tämä hallitus tekee politiikkaa, joka on tavallisten ihmisten näkökulmasta, tavallisten ihmisten arjen näkökulmasta oikeudenmukaista ja sosiaalisesti [Perussuomalaisten ryhmästä: Tuhoisaa! — Vilhelm Junnila: Harvojen ja valittujen!] parempaa kuin ehkä viime kausilla on ollut mahdollista. Me muun muassa olemme tuoneet nyt eduskunnalle esityksen 0,7:n hoitajamitoituksesta [Sari Sarkomaa: Tälle vuodelle 5 miljoonaa euroa hoitajamitoitukseen!] meidän ikäihmistemme hoitoon. Me olemme purkaneet aktiivimallin, palauttaneet subjektiivisen päivähoito-oikeuden kaikille lapsille yhdenvertaisesti. [Timo Heinonen: Vastatkaa kysymykseen!] Me olemme korottaneet pienimpiä eläkkeitä ja [Sebastian Tynkkynen: Kyse oli avustajista!] tehneet monia parannuksia tavallisten ihmisten, suomalaisten arkeen. Itse kyllä uskon, että ihmiset katsovat ennemmin niitä hallituksen tekoja ja päätöksiä, eivätkä ehkä ihan samalla lailla kuin iltapäivälehdet tapaavat kirjoittaa hallituksen avustajien määrästä niinkään keskity näihin asioihin, vaan niihin asioihin, jotka oikeasti koskettavat [Ville Tavio: Syytätkö mediaa? — Jussi Halla-aho: Jahtaako media?] ihmisten elämää, jotka näkyvät heidän arjessaan.

Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa puhemies! Tässä on kysymys veronmaksajien rahasta. Hallitus ei tunnu ymmärtävän sitä. Samaan aikaan, kun maksatte ökypalkkoja kavereillenne, myytte valtion omaisuutta, otatte lisää velkaa ja kiristätte verotusta. [Olli Immonen: Se on tosiasia!] EU-puheenjohtajuuskauden lisäksi — joka muuten meni jo — olette perustelleet jäätävää avustajien määrää myös poliittisen työn onnistumisella ja valmistelun tason parantamisella. Politikointi on kieltämättä lisääntynyt — onnittelut siitä. Kokemuksemme kuitenkin sanoo, että valmistelu on kuralla edelleen. Annan esimerkin: Ministeri Ohisalo sanoi hakevansa taakanjaon kautta turvapaikanhakijoita Kreikasta. Heti perään keskustasta sanottiin, ettei tällaisesta ole ollut puhetta. [Sanna Antikainen: Oho!] Mutta ilmeisesti se on kuitenkin heille ok. Timanttista valmistelua. Avustajat eivät näemmä ainakaan osaa kommunikoida. Arvoisa hallitus: aiotteko vähentää selvästi vain politikointia lisääviä avustajia ja parantaa poliittista valmistelua?

Arvoisa puhemies! Viittasitte EU-puheenjohtajuuskauteen, jonka Suomi hoiti erittäin [Perussuomalaisten ryhmästä: Huonosti!] onnistuneesti. Voin ilokseni myös kertoa sen, että EU-puheenjohtajuuskautemme kustannukset alittuivat merkittävästi arvioidusta, jopa 26,3 miljoonaa euroa säästimme EU-puheenjohtajuuskaudella, kun hoidimme järjestelyt niin hyvin ja kaikki tapaamiset, kokoukset niin hyvin kuin mahdollista. Itse asiassa EU-puheenjohtajuuskaudella emme esimerkiksi antaneet lahjoja eri maiden päämiehille, vaan käytimme näitä varoja siihen, että kompensoimme päästöjä, kun ihmiset matkustavat ja joutuvat matkustamaan paikasta toiseen. Eli EU-puheenjohtajuuskausi on kyllä kaikilla mittareilla saavuttanut ne tavoitteet, mitä sille on asetettu, ja alittanut myös budjetin. Hyvä joskus näinkin päin.

Mitä tulee avustajiin, niin on aivan selvää, että hallitus tarvitsee avuksensa, työnsä avuksi ministerit tarvitsevat avustajia. Näin on ihan jokaisessa maassa, ja pidän kyllä hieman populistisena sitä keskustelua, mikä Suomessa on näiden avustajien osalta noussut.

Arvoisa puhemies! Rinteen ja Marinin hallituksia on arvosteltu syystäkin valtiosihteereiden ja erityisavustajien määrästä. Merkille pantavaa on myös avustajakunnan kasvattaminen pääministerivaihdon yhteydessä.

Myös valittujen henkilöiden pätevyys ja kokemus ovat saaneet osakseen epäilystä. Ministeriössä lainvalmistelutyö lepää pitkälti virkamiesten hartioilla. Erityisavustajan perehdyttäminen vie myös virkamiesten työaikaa. On myös ymmärrettävää, että suomalaisia ärsyttää hallituksen käsistä karannut avustajabudjetti, aivan kuten edustaja Peltokangas totesi.

Aiemmat hallitukset ovat selvinneet huomattavasti pienemmällä avustaja-armeijalla. Suomen EU-puheenjohtajakausikin on ohi, joten silläkään ei voi perustella avustajien määrää. Kysynkin nyt asianomaiselta ministeriltä: mitkä ovat ne konkreettiset saavutukset, jotka olisivat jääneet saavuttamatta ilman näin valtavaa valtiosihteerien ja erityisavustajien määrää? Nyt käytännön esimerkkejä siitä tiskiin, arvon ministeri, niin että tavalliset veronmaksajat voisivat ymmärtää, mitä hyötyä on [Puhemies koputtaa] kalliista avustajakunnasta. [Puhemies: Aika! — Vilhelm Junnila: Ei mitään! — Leena Meri: Nyt konkretiaa!]

Arvoisa puhemies! Pyysitte konkreettista esimerkkiä. Voin sellaisen antaa, ja se on asia, josta tälläkin viikolla ollaan tässä salissa käyty keskustelua. Olemme antaneet eduskunnalle esityksen 0,7:n hoitajamitoituksesta, joka on erittäin tärkeä, tarpeellinen uudistus [Oikealta: Tunnin työ!] tässä yhteiskunnassa, niin että meidän ikäihmisemme tulevat ihmisarvoisella tavalla hoidetuiksi.

On kuitenkin käynyt ilmi, kuten hyvin myös tiedämme, että tähän ei olla osattu varata hallitusohjelmaneuvotteluissa riittävästi resursseja, ja sen vuoksi tammikuussa olemme käyttäneet tuntikaupalla aikaa tämän kokonaisuuden arviointiin. [Sari Sarkomaa: Leikkauslistojen tekemiseen!] Meillä ovat niin ministerien talouspoliittiset erityisavustajat kuin ryhmyrit olleet tekemässä työtä, etsimässä kompromissia, [Paavo Arhinmäki: Kokoomus vastustaa 0,7:ää!] ja yhdessä olemme neuvotelleet siitä, että saamme uskottavasti kehyksen sisältä löydettyä tämän hoitajamitoitukseen vaadittavan rahoituksen, ja olemme löytäneet sen. [Kalle Jokinen: Ette ole!] Voin sanoa, että tähän työhön, mikä esimerkiksi tämän kokonaisuuden perkaamiseen on mennyt, ja siihen työhön, mitä olemme yhdessä hallituspuolueiden kanssa tehneet, on kulunut [Puhemies koputtaa] aikaa, siihen on kulunut resursseja, ja on ollut erittäin hyvä, että meillä on ollut osaavia, [Puhemies: Aika!] päteviä ihmisiä tässä kokonaisuudessa mukana. [Olli Immonen: Kavereita!]

Arvoisa herra puhemies! Ymmärrämme, että tämä hallitus tarvitsee paljon avustajia. 0,7:n hoitajamitoitus on tervetullut, mutta teidän avustajamitoituksenne on 4,3.

Te veitte, arvoisa hallitus, myös poliittiset virkanimitykset aivan uudelle tasolle sisäministeriön kohdalla. Ei poliittinen tausta saa tietenkään olla este valinnalle, mutta ei poliittisen taustan pidä olla myöskään tärkein pätevyyskriteeri. [Perussuomalaisten ryhmästä: Juuri näin!]

Nyt teillä, arvoisa hallitus, on pöydällä ehkä maamme yhden tärkeimmän virkamiehen, valtiovarainministeriön ykkösvirkamiehen, kansliapäällikön, valinta. Siellä on erinomaisia hakijoita, Suomen Pankin neuvonantajaa, VM:n korkeita virkamiehiä. Nyt kysyn teiltä, arvoisa valtiovarainministeri Kulmuni: Oletteko te pyytänyt oikeuskansleria selvittämään, voisitteko te avata tämän haun uudestaan, [Erkki Tuomioja: Miten tämä liittyy esitettyyn kysymykseen?] niin että siihen voitaisiin valita keskustalainen tai mielellään sosiaalidemokraatti tai muuten sopiva henkilö? [Puhemies: Aika! — Antti Kurvinen: Joku muukin kuin kokoomuslainen!] Oletteko pyytänyt oikeuskanslerilta tällaista selvitystä?

Arvoisa puhemies! Kiitoksia edustaja Heinoselle kysymyksestä. Valtiovarainministeriön kansliapäällikön tehtävä on todellakin ollut auki. Määräaikaan mennessä siihen tuli hakemuksia, ja näistä hakijoista olen haastatellut kaikki viisi pätevää. Prosessi on edelleen kesken, hakua ei avata, ja kyllä, olen myös oikeuskanslerin kanssa konsultoinut ja käynyt keskustelua siitä, että prosessi menee juridisesti oikein. [Timo Heinonen: Estikö hän avaamisen?]

Arvoisa puhemies! Tähän kysymykseen sain aikaisemmin myös lehdistölle vastata. Kysehän on siitä, että tässä todella on kyseessä yksi Suomen vaikutusvaltaisimmista ja merkittävimmistä virkamiestehtävistä, joita meillä on, ja itse asiassa verrattain vähän tuli hakemuksia tähän tehtävään, kuusi kappaletta, joista nyt viisi on haastateltu.

Jos katsotaan hakemuksien määriä esimerkiksi muihin kansliapäällikköpaikkoihin, ne ovat moninkertaiset, kymmeniä hakijoita, ja tähän vain kuusi. Tämä on yksi syy, minkä takia on selvitetty sitä, voisiko tätä hakua jatkaa, voisiko sitä avata uudestaan, niin että saisimme enemmän hakijoita, mutta kun olemme saaneet tästä asiasta myös oikeuskanslerilta selvitystä, olemme valtiovarainministeri Kulmunin kanssa yhdessä, yksituumaisesti todenneet tänä vuonna, että tätä hakua ei jatketa vaan näiden hakijoiden joukosta paras ehdokas valitaan. [Paavo Arhinmäki: Paras ehdokas ei kelpaa Heinoselle!]

Arvoisa puhemies! Avustajia ilman muuta tarvitaan, jotta hallituksessa ministerit voivat keskittyä olennaisiin tehtäviin, mutta toisaalta, jos me katsomme sitä, mikä määrä on kohtuullista: itse toimin edellisessä hallituksessa viiden ministerin valtiosihteerinä, nyt tässä hallituksessa lähes jokaisella ministerillä on oma valtiosihteeri ja merkittävä määrä avustajia. [Paavo Arhinmäki: Ei ole jokaisella!] Tämä on jollain tavalla suhteeton määrä, ja haastaisin hallitusta siinä kohtuulliseen määrään.

Tähän yhdistettynä edustaja Heinosen kysymys siitä, että jos ylimmän johdon valinnat myöskin politisoituvat erittäin voimakkaasti, niin se on huolestuttava kehitys. Kysynkin hallitukselta: tunnistatteko te [Antti Kurvisen välihuuto] sen merkityksen, mikä on tällaisilla kriittisillä virkamiehillä, jotka pystyvät sparraamaan, rohkeasti haastamaan, tuomaan asiantuntemusta koko hallitukseen ja vähän laajemmankin näkökulman puolesta, ei aina pelkästään puoluepoliittisesti?

Arvoisa puhemies! Minä arvostan kyllä erittäin korkealle ja erittäin suuresti suomalaisten virkamiesten ammattitaitoa. Itsellänikin on kokemusta niin kuntapuolella virkamiesten kanssa työskentelystä kuin sitten täällä valtionhallinnossa, niin liikenne- ja viestintäministeriössä kuin nyt valtioneuvoston kansliassa ja tietenkin muutenkin, ja arvostan todella korkealle sitä työtä, mitä meidän erittäin hyvät, pätevät virkamiehet tekevät.

Mitä sitten tulee valtiosihteereiden tai avustajien määriin, niin olemme kertoneet jo aiemmin, että tämän hallituskauden kuluessa avustajien määrää kokonaisuudessaan arvioidaan, [Ben Zyskowicz: Vieläkö lisätään? — Paavo Arhinmäki: No jos on tarvetta!] mutta kun puhutaan valtiosihteereistä, niin mielestäni yksi näkökohta, mikä on hyvä myös huomioida, on se, että valtiosihteeri voi esimerkiksi sijaistaa ministeriä neuvostojen kokouksissa EU:ssa toisin kuin erityisavustajat, eli kun meillä ei ole varaministerijärjestelmää — joissakin maissa tällainenkin on, [Välihuutoja] Suomessa ei ole — niin meillä itse asiassa valtiosihteerit voivat toimia tarvittaessa ministerin sijaisena esimerkiksi juuri Euroopan kokouksissa. [Vilhelm Junnila: Lomaako te pidätte?]

Arvoisa puhemies! Näiden valtiosihteereitten toimenkuva on jäänyt monella tapaa epäselväksi. [Kimmo Kiljunen: No se kerrottiin!] Tällä hallituksellahan on 15 poliittista valtiosihteeriä, kun edellinen hallitus pärjäsi neljällä, [Vasemmalta: Ei pärjännyt! — Välihuutoja] ja muun muassa tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja eduskunnan puhemies Matti Vanhanen ovat ottaneet kantaa näihin valtiosihteereitten määriin ja myöskin heidän asemaansa, ja samoin Sitrassa on pohdittu valtiosihteereitten tehtävänkuvaa.

OECD on hallinnon maa-arvioinnissa jo vuonna 2000 todennut, että tämä suomalainen järjestelmä valtiosihteereitten asemasta on omalla tavallaan epäselvä, ja suositellut myöskin sen selkeyttämistä. Olisin kysynyt hallitukselta: onko teillä tarkoitus jollakin tavalla nyt selventää tätä valtiosihteereitten asemaa ja myöskin heidän tehtävänkuvaansa tämän vaalikauden aikana, ja tuleeko hallitus sitten kenties vähentämään näitten poliittisten valtiosihteereitten määrää? Samassa yhteydessä kysyisin vielä: pitääkö paikkansa, että nämä poliittiset avustajat [Puhemies koputtaa] maksavat puolueveroa puolueelleen, jota kautta kerryttävät sitten myöskin mahdollisesti [Puhemies: Aika!] vaalikassaa näille puolueille? [Ben Zyskowicz: Oi!]

Arvoisa puhemies! Minulla ei kyllä ole tietoa tästä jälkimmäisestä asiasta, minkä esititte. [Juho Eerola: Olisiko jollain avustajalla?] En tiedä, onko jollakin puolueella tällainen käytäntö. Minulla ei ainakaan ole tällaisesta tietoa, enkä ole tällaista kuullut, että virkatehtävistä tai työtehtävistä varsinaisesti maksettaisiin puolueille jonkunnäköistä puolueveroa. Totta kai kansanedustajat varmasti tässä salissa maksavat myös puolueillensa puolueveroa. Voin kertoa, että esimerkiksi sosiaalidemokraattien kansanedustajat maksavat piireihinsä puolueveroa, [Perussuomalaisten ryhmästä: Se on eri asia!] taisi olla ainakin Pirkanmaan osalta 700 euroa vuodessa, mitä maksamme sinne. Me olemme poliittisia toimijoita, ja silloin maksamme omasta pussistamme tämän. Ei siitä jyvitetä valtiolta mitään rahoja puolueelle tätä kautta, vaan itse me sen vapaaehtoisesti maksamme omasta palkastamme. Ei tässä palkassa mitään sellaista lisäystä ole.

Arvoisa puhemies! Hallitusta on perusteltua kritisoida runsaasta avustajamäärästä. Se voi tuntua teistä pieneltä asialta, mutta kun ajatellaan ihmisten palveluja ja niitten tarjoajia, niin esimerkiksi 5 miljoonalla, mikä on erotus edellisen vaalikauden hallituksen sisältämään avustajamäärään, saataisiin yli sata sairaanhoitajaa ja lähihoitajia huomattavasti enemmän. Samoin eilen käsiteltiin sosiaalihuoltolain muutosta, jossa te olette ottamassa terveystutkimuksesta, yliopistotasoisesta terveystutkimuksesta leikkaamassa 4 miljoonaa euroa. Eikö ole tärkeää tutkia syöpää, viedä syövänhoidon kehitystä eteenpäin, muun muassa? Jos tämä hallitus ei ole valmis satsaamaan meidän tutkijoihin ja meidän korkeatasoiseen lääketieteelliseen tutkimukseen, niin kyllä me aika nopeasti tulemme matalalle täältä ja emme pysy kehityksen kärjessä.

Arvoisa puhemies! Nyt kyllä alkaa menemään tässä salissa aika paksuksi tämä keskustelu avustajista. [Oikealta: Hävettääkö?] Tämä hallitus on lisännyt osaamisen, koulutuksen, sivistyksen ja tutkimuksen määrärahoja sadoilla miljoonilla euroilla. Tämä hallitus on omassa budjetissansa panostanut koulutukseen, osaamiseen ja tutkimukseen pitkästä aikaa. Suomessa on leikattu koulutuksesta viimeiset hallituskaudet. Tämä hallitus on suunnan kääntänyt ja hallitusohjelmassaan sen linjan ottanut, että me haluamme panostaa suomalaiseen osaamiseen, suomalaiseen koulutukseen ja suomalaiseen tutkimukseen, ja pidämme tätä erittäin suuressa arvossa. [Kokoomuksen ryhmästä: Ei näy tekoja!] Se, että tehdään tämänkaltaisia yhtäläisyysmerkkejä, minun mielestäni kyllä kertoo enemmän kysyjästä. [Perussuomalaisten ryhmästä: Ne ovat valintoja!]

Arvoisa herra puhemies! Onhan tämä hiukan erikoista, kun kuuntelee edustaja Heinosen puheenvuoroa, että valitaan kuka valitaan, kunhan kokoomuslainen valitaan. [Välihuutoja — Puhemies koputtaa] Eihän sitä voi ymmärtää, että tällaisella härskillä puheenvuorolla tässä salissa... Toivon, että pääministeri vastaa siihen, että eikö niin ole, että pätevin valitaan tehtävään, oli puoluekanta mikä tahansa. [Paavo Arhinmäki: Kokoomuslainen ei ole aina pätevin!]

Sinänsä oppositio nostaa erittäin tärkeän ajatuksen siitä, että millä huolehditaan toisaalta hallituksen ja toisaalta opposition valmistelun suhteesta. Tässähän nyt on myönnettävä, että hallituksella on suurempi voima valmistelussa kuin oppositiolla. [Eduskunnasta: Ja ero on kasvanut!] Millä pystytään huolehtimaan siitä, että myös oppositio saa painoarvoa ja apua valmisteluunsa, jotta myös oppositiossa nostetut asiat ovat hyvin valmisteltuja ja perehdyttyjä, eivätkä ne ole tällaisia kuin edustaja Heinosen esittämät syytökset? [Välihuutoja]

Arvoisa puhemies! Näin se on. Meillä on monia paikkoja tällä hallituskaudella virkamiespuolella auki. On kansliapäällikköpaikkoja auki ja on monia muitakin virkapaikkoja auki. Kyllä näissä aina, totta kai, menetellään sillä tavalla, että pätevät ihmiset tulevat valituksi ja prosessuaalisesti menettelyt ovat moitteettomat. Sen vuoksi myös esimerkiksi oikeuskanslerin kanssa käydään vuoropuhelua, että varmasti kaikki menee sääntöjen ja kirjojen ja kansien mukaan oikein. Tämä on, totta kai, tärkeää. Mutta se on juuri näin, että ei hallitus tietenkään automaattisesti valitse esimerkiksi kokoomuslaisia toimijoita joillekin paikoille. [Vilhelm Junnila: Toveri tai kepuli!] Varmasti näin ehkä kokoomuksen valta-aikana on sitten toimittukin. Itse haluan uskoa siihen, että meidän osaavat ministerit esittelevät pätevimmät hakijat niille paikoille, jotka ovat auki.

Mitä tulee tähän kysymykseen myös opposition resursseista, niin tällä hallituskaudellahan puoluetukea on nostettu, [Puhemies koputtaa] ja tiedämme, että siitäkin saa  isoja uu-tisotsikoita aikaiseksi, mutta se on sellainen tuen muoto, joka myös oppositiopuolueisiin kohdistuu ja varmistaa sen, että demokratiassa voivat puolueet toimia mahdollisimman hyvin ja täällä oppositio myös hallitusta haastaa. [Paavo Arhinmäki: Kokoomus on niin tottunut poliittisiin virkanimityksiin itsensä kohdalla, että olettaa muidenkin toimivan niin!]

Arvoisa puhemies! Avustajamäärä ei varmasti ole pienimmästä päästä, mutta ei ole kyllä ongelmienkaan määrä. Olen ihmetellyt useaan otteeseen, kun täällä salissa on kuitenkin ennen minua edistetty jo 15 vuotta sote-uudistusta, pyritty kymmenen vuotta viemään perhevapaauudistusta maaliin ja puhuttu yli hallituskauden verran hoitajamitoituksen edistämisestä, ja nyt, hyvät ystävät, nämä asiat menevät eteenpäin. Hallitus on vihdoin päässyt eteenpäin perhevapaauudistuksen kanssa, joka on erinomainen luonteeltaan. Hallitus on myös edistänyt hoitajamitoitusta, josta olemme käyneet laajan keskustelun. Ja sote-uudistus: tänään julkaistu kuntaraportti kertoo, että sote-uudistus, jos joku, on tässä talossa tärkeä, [Arja Juvonen: Mitä te kysytte?] ja joka ikinen tässä talossa ja eduskunnassa istuva tietää, että vaatii kovaa keskustelua ja taustatyötä, jotta saamme vietyä soten maaliin — tällä hallituskaudella ja tämän vuosikymmenen alussa. [Puhemies: Kysymys! — Perussuomalaisten ryhmästä: Kysymys! — Sari Sarkomaa: Kysymys on, milloin sote-uudistus tulee eduskuntaan!] Toivon, että ministeri avaisi hieman tätä sote-uudistuksen tilannetta ja tarvetta myös valmistelun osalta, että miten saamme sote-uudistusta [Puhemies koputtaa] vietyä voimallisesti maaliin.

Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne

Tässä en huomannut kysymystä nyt laisinkaan. — Pääministeri.

Arvoisa puhemies! Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru, joka vastaa sote-uudistuksen valmistelusta, ei valitettavasti tänään ole paikalla — hän on Brysselissä käsittelemässä EU:n terveysministerien kanssa tätä koronaviruksen tilannetta. Hän on siellä keskusteluissa, mutta voin toki todeta, että itsekin viimeksi eilen olen käynyt sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön virkamiesten kanssa ja myös valtiosihteerin kanssa läpi tätä tilannetta, missä vaiheessa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus menee. Haluamme totta kai, että tämä saadaan pikaisesti ja huolellisesti valmisteltua niin, että eduskunta tämän esityksen saa käsiteltäväksensä, ja sitten, että se valmistelu on myös huolellinen, niin että emme esimerkiksi törmäisi perustuslakiongelmiin, joiden kanssa olemme valitettavasti olleet tekemisissä aiemmilla hallituskausilla. Eli sote-uudistus etenee, siinä tehdään laajaa, hyvää yhteistyötä ja kuunnellaan asiantuntijoita erittäin herkällä korvalla, ja pyrimme saamaan nyt tällä hallituskaudella tämän erittäin ison ja vaativan kokonaisuuden maaliin.

Arvoisa puhemies! Pyysin puheenvuoron sen vuoksi, että edustaja Laiho esitti äsken paikkansapitämättömän väitteen siitä, että hallitus leikkaisi terveydenhuollon tutkimuksesta 4 miljoonaa. Sehän ei pidä paikkaansa. Olin itse näistä rahoista hallitusneuvotteluissa neuvottelemassa, ja haluan oikaista, että tämä 4 miljoonaa on uusi avaus, joka on tarkoitettu sosiaalihuollon tutkimukseen, ja sen tarkoitus on tukea sote-integraation tutkimusta, jota Suomessa ei laisinkaan tehdä. Tämä ilmeni siis viime vaalikaudella: kun käsittelimme tätä kokoomuksen markkina-sote-pakettia valiokunnassamme, niin tuli hyvin ilmi se, [Timo Heinonen: Ei, kun se oli keskusta, eikö ollut?] että on suuri puute, että ensinnäkään sosiaalihuollon palveluita ei Suomessa tutkita ja toiseksi sote-integraatiota ei tutkita. [Jani Mäkelä: Asiaan!] Eli hallitus tekee tässä kyllä erinomaisen linjauksen, ja tämän voi varmasti pääministeri halutessaan vahvistaa, että sote-integraatioon voidaan tätä 4:ää miljoonaa käyttää ja se ei ole terveydenhuollon tutkimuksesta pois.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti en aivan näin yksityiskohtaisesti tätä kyseistä asiaa tunne. [Timo Heinonen: Olikohan se sitten totta?] Varmasti ministeri Kiuru pystyisi avaamaan tätä asiaa paljon tarkemmin. Voin tähän perehtyä ja toimittaa jälkikäteen edustajalle, totta kai, tästä lisää tietoa ja vaikka koko eduskunnalle, jos näin toivotaan.

Arvoisa herra puhemies! Marinin hallituksen ohjelmassa luvataan aktiivisia toimia vaikeasti työllistyvien ryhmien auttamiseksi. Mediassa julkaistujen tietojen mukaan huomattava osa edellisissä vaaleissa pudonneista kansanedustajista ja jopa ministereistä roikkuu edelleen sopeutumisrahalla. Pudonneet poliitikot ovat kiistatta vaikeasti työllistyvä ryhmä. Siinä mielessä hallitus kyllä toteuttaa ohjelmaansa palkkaamalla sellaisia valtiosihteereiksi ja erityisavustajiksi.

Mutta onhan tämä vähän irvokasta, jos vakavasti puhutaan. Päätöksiä tehdään pimittäen ja suhmuroiden, esimerkkeinä Postin ja al-Holin tapaukset. [Veronika Honkasalo: Miten niin?] Kavereita värvätään hillotolpille veronmaksajan rahalla, ja puoluetukiin tehdään roima korotus. Onko tämä nyt uuden ajan politiikkaa, pääministeri Marin? [Eva Biaudet: Ainakin uuden ajan puhetyyli!] Onko tavoitteena tehdä Suomesta Välimeren maa sekä julkisen talouden että poliittisen kulttuurin osalta?

Arvoisa puhemies! Tämä kysymys siitä, kuka voi esimerkiksi valtiosihteerinä toimia ja kuka ei: Otetaan yksi konkreettinen esimerkki, jos sallitte, ja uskon, että tämä henkilö ei tästä pahastu. Esimerkiksi valtiosihteerinä tällä hetkellä toimiva Kimmo Tiilikainen. Hän on pitkän linjan kansanedustaja, hän on toiminut ministerinä useissa hallituksissa, hänellä on varmasti aivan ainutlaatuinen osaaminen — onko teidän näkemyksenne se, että tällainen henkilö tällaisella ansioluettelolla, tällaisella osaamisella ja tällaisella kokemuksella ei voisi toimia paikalla, jolla hänen tehtävänsä on juuri esimerkiksi sijaistaa ministeriä. [Välihuutoja oikealta] Sijaistaa ministeriä ja johtaa poliittista valmistelua ministerin ohjeiden mukaisesti.

Itse en ymmärrä tätä keskustelua enkä tätä näkökulmaa. Itse arvostan kyllä sitä työtä, jota tässä salissa kansanedustajat tekevät, jota ministerit tekevät. Minä arvostan korkealle sitä osaamista, jota tässäkin salissa on, ja minun mielestäni ei ole meidän, tämän eduskuntasalin arvostuksen mukaista, [Puhemies koputtaa] että me itse vähättelemme täällä sitä osaamista, jota meidän keskuudessamme on. [Hälinää — Puhemies koputtaa]

Arvoisa herra puhemies! Kokoomus on ollut viimeisen 32 vuoden ajasta 28 vuotta hallituksessa, ja ilmeisesti heille on sinä aikana muodostunut itsestäänselvä ajatus siitä, että kaikki virkanimitykset, joita he tekevät, ovat poliittisia virkanimityksiä. Nyt tätä ajatusta vasten edustaja Heinonen täällä peilaa niin, että kaikki muutkin toimivat niin kuin kokoomus toimii, ja ilmeisesti järkytys on ajatus siitä, että joku muukin kuin kokoomuslainen voisi olla osaava ja pätevä. [Kokoomuksen ryhmästä: Höpö höpö! — Kalle Jokinen: Esimerkkejä!]

Arvoisa puhemies! Ei ole tietenkään suosittua puolustaa [Hälinää — Puhemies koputtaa] hyvää valmistelua ja avustajakuntaa, mutta haluan muistuttaa, että viime kaudella meillä oli yksi ministeri, jolla ei ollut yhtään avustajaa, ministeri Berner. Hänen tärkein saavutuksensa on taksiuudistus. Luulen, että aika moni kansalainen, joka nyt seuraa taksiuudistuksen jälkiä, ajattelee, että olisi ehkä ollut parempi, että olisi kuitenkin ollut edes yksi [Puhemies: Kysymys!] avustaja. Kysynkin pääministeriltä: onko kansalaisten kannalta parempi, että asioita valmistellaan huolellisesti vai niin, että tehdään hätiköidysti sen vuoksi, [Puhemies koputtaa — Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] että ei saataisi opposition kritiikkiä niskaan?

Arvoisa kansanedustaja! Kun minä katson tätä kokonaisuutta — enkä nyt lähtisi mielelläni ollenkaan mukaan ehkä tällaiseen keskusteluun, jota tässä on nyt viime kuukaudet harjoitettu — niin jos katsotaan kokonaisuudessaan, niin totta kai se on itsestäänselvää, että ministereillä ja hallituksella pitää olla tukenansa ja apunansa erityisavustajia ja myös valtiosihteereitä. Minun mielestäni on paljon tärkeämpää se, mitä hallitus tekee, minkälaisia päätöksiä se tekee. On hyvä, että hallituspuolueilla on resursseja niin, että eri näkökulmia ja asioita voidaan yhteensovittaa, ja että sitten ne tärkeät asiat, kuten sosiaali‑ ja terveydenhuollon uudistus, perhevapaauudistus, vanhustenhoidon tilan parantaminen, ylipäätänsä ne asiat, joista me olemme ihmisille vaaleissa puhuneet ja joita me haluamme edistää, etenevät, ja ihmisten oma arki muuttuu vähän paremmaksi, ja sitten vältetään ne karikot ja ne kohdat, joissa olisi ehkä ollut hyvä, että oltaisiin käytetty enemmänkin valmisteluaikaa, enemmänkin keskusteluaikaa ja varmasti varmistettu se, [Puhemies koputtaa] että jokainen esitys, joka eteenpäin menee, on laadukas, hyvä ja kansalaisten edun mukainen.

Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne

Mennään vielä alkuperäisen kysymyksen esittäjälle, edustaja Peltokankaalle.

Arvoisa puhemies! Ministerin poukkoilevat vastaukset on kuultu. Meille kaikille on siis selvää, että toverillinen avustajamäärärahojen lähes tuplaaminen on ok vihervasemmistolaisen aatteen edessä. Tämä sotii vahvasti kansan oikeustajua vastaan, ja me perussuomalaiset tulemme jatkossakin vastustamaan tällaista suhmurointia. Onneksi kuitenkin kerroitte nyt, arvoisa hallitus, että mielestänne tällainen toiminta on hyväksyttävää. Ei taida olla sellaista asiantuntijaa, joka sanoisi, että valtion kannattaa lisätä menojaan juuri poliittisten avustajien palkkaamiseksi. Ei liene myöskään paljon niitä kansalaisia, jotka kannattavat tällaista toimintaa.

Me perussuomalaiset haluamme tehdä oikeudenmukaista ja moraalisen tarkastelun kestävää talouspolitiikkaa. Sitä haluaa myös kansa. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Milloin te aloitatte tämän työn säästämällä toveripalkkauksista? [Jukka Gustafssonin välihuuto]

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on kyllä peräänkuulutettu ja kysytty monta kertaa sitä, mikä se perussuomalaisten talouspolitiikka on tai mitkä ovat perussuomalaisten keinot parantaa työllisyyttä. [Vilhelm Junnila: Vastatkaa kysymykseen! — Leena Meri: Väistelette kysymystä!] Paljon on puhetta, mutta niitä konkreettisia vaihtoehtoja, joita on myös opposition tehtävä esittää, on tässä salissa aika harvoin kuultu. Eli kyllä minäkin haluaisin tietää, mikä se perussuomalaisten talouspolitiikka ihan konkreettisesti on. [Sami Savio: Emme ole vielä hallituksessa!]

Tämä hallitus tekee laadukasta lainvalmistelua. Se tekee huolellista valmistelua, ja se vie eteenpäin niitä asioita, jotka parantavat tavallisten ihmisten arkea ja elämää. Näitä päätöksiä olemme tehneet, ja näitä päätöksiä me tulemme tekemään.

Olen myös kertonut aiemmin sen, että hallituskauden kuluessa avustajien määrää tarkastellaan, [Sebastian Tynkkynen: Että nostetaan!] ja pidän todennäköisenä sitä, että ainakin sosiaalidemokraattien osalta avustajien määrää myös lasketaan. [Leena Meri: Onko tämä lupaus?] Tämän olen kertonut, ja näin varmasti myös toimimme. [Eduskunnasta: Nauhalle meni!]

Arvoisa puhemies! Joka kahdeksas poika ei opi peruskoulussa lukemaan. Joka vuosi jopa 6 000 nuorta päättää peruskoulun ilman riittäviä luku- ja kirjoitustaitoa sekä matemaattisia valmiuksia. Tämä on suurin syy toisen asteen opintojen keskeyttämiseen. Oppivelvollisuuden pidentäminen ei auta sitä nuorta, joka tarvitsee apua ja tukea peruskoulussa.

Kokoomuksen lähtökohta on mahdollisuuksien tasa-arvo. Kaikilla tulee olla mahdollisuudet oppia ja opiskella sekä tavoitella omaa unelma-ammattiaan. Tähän tarvitsemme maailman parhaita opettajia sekä riittävää opetuksen ja kasvatuksen tukea. Toimenpiteitä on kohdistettava erityisesti niille lapsille ja nuorille, jotka ovat vaarassa pudota. Huomio on kiinnitettävä varhaisiin vuosiin ja vahvistettava peruskoulua, jotta perusta myöhemmälle opinpolulle on kunnossa.

Oppivelvollisuuden pidentämiseen varatut rahat eivät riitä edes materiaaleihin. Se johtaa koulutuksen laadun heikkenemiseen, kun rahat on otettava opetuksesta. Kannettu oppilas ei luokassa pysy. Opetusministeri Andersson, uskotteko oikeasti siihen, että pakko on paras ratkaisu? Miksi ette kohdista rahoja eniten tukea tarvitseville?

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä kysymyksenasettelu kuvastaa hyvin sitä surullista tilannetta, jossa oltiin Suomessa pitkään koulutuspolitiikan osalta. Nämä eivät ole toisiaan pois sulkevia vaihtoehtoja. Eli minä olen opetusministerinä vahvasti sitä mieltä, että tämä maa tarvitsee sekä laajennetun oppivelvollisuuden että lisäpanostuksia varhaisiin vuosiin, varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen, ja tämä hallitus on myöskin sitoutunut tekemään molempia. Eli sen lisäksi, että valmistellaan oppivelvollisuuden laajennus, tänä vuonna aloitetaan myöskin laaja 300 miljoonan hanke, jolla halutaan vahvistaa laatua ja tasa-arvoa varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa, minkä lisäksi me jo viime syksynä teimme merkittäviä, tärkeitä parannuksia varhaisiin vuosiin, kun me palautimme kaikkien lasten tasa-arvoisen oikeuden varhaiskasvatukseen ja myöskin pienensimme varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja [Puhemies koputtaa] yli 3-vuotiaiden osalta. Äärimmäisen tärkeitä, [Puhemies koputtaa] pysyviä päätöksiä laadukkaamman varhaiskasvatuksen puolesta.

Arvoisa puhemies! Tulee muistaa, että viimeisten 30 vuoden aikana Suomesta on kadonnut yli puoli miljoonaa työpaikkaa, joihin on riittänyt perusasteen koulutus. Samaan aikaan koulutustaso laskee ja pelkän peruskoulun varaan jää joka kuudes nuori. Muuttuneessa työelämässä enää alle puolet heistä työllistyy. On ihan selvää, että muuttuneessa maailmassa tarvitaan vähintään toisen asteen koulutus, jotta nuoret pääsevät töihin ja voivat tavoitella unelmiaan. Onkin hyvä, että Marinin hallitus aikoo laajentaa oppivelvollisuutta toiselle asteelle. Tämän laajennuksen myötä myös toisen asteen koulutuksesta tulee samalla maksutonta. Ilman tutkintoa ja koulutuspaikkaa olevista nuorista lähes puolet on joutunut karsimaan tai luopumaan opinnoistaan juuri rahanpuutteen takia, ja nyt sitten kenenkään opintojen esteenä ei jatkossa enää tämän maksuttomuuden myötä ole oppimateriaalien kalleus. Arvoisa ministeri, perheet ja nuoret odottavat kovasti jo uudistusta. Milloin tuotte esityksen eduskuntaan tästä oppivelvollisuuden laajennuksesta ja maksuttomasta toisesta asteesta, ja koska se tulee voimaan?

Arvoisa puhemies! Edustaja kiinnittää äärimmäisen tärkeään asiaan huomiota, eli osaamisvaatimusten kasvuun suomalaisessa työelämässä ja suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä näkyy jo tällä hetkellä: pelkän perusasteen varassa olevien työllisyys on Suomessa laskenut koko ajan viimeisten vuosikymmenten aikana, ja tällä hetkellä se on vain noin 40 prosentin luokkaa, kun tiedetään, että heti kun on suorittanut toisen asteen tutkinnon, se nousee yli 70 prosentin. Kaikki se tieto, mikä meillä on, kaikki arviot, mitä on tehty tulevaisuudesta, kaikki ne kielivät siitä, että osaamisvaatimukset ainoastaan tulevat kasvamaan. Tästä huolimatta, aivan kuten edustaja totesi, noin 15 prosenttia ikäluokasta jää edelleen vaille toisen asteen tutkintoa Suomessa ja tämä osuus on pysynyt samana koko 2000-luvun ajan, siitä huolimatta, että on pyritty nuorisotakuun sekä erilaisten kohdennettujen toimenpiteiden ja hankkeiden kautta huolehtimaan siitä, että mahdollisimman suuri osa nuorista saisi sen toisen asteen tutkinnon. [Puhemies koputtaa] Esitys tulee syksyllä, ja voimaan sen on tarkoitus tulla vuoden 2021 syksyllä.

Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa puhemies! Peruskoulun tehtävä on taata lapsille riittävät tiedot ja taidot jatko-opintoihin. Ammatillisesta koulutuksesta valmistutaan ammattiin, ja lukiokoulutus valmistaa korkea-asteen opintoihin. Molemmilla on tärkeät erityispiirteensä. Ammatillinen koulutus on kuitenkin myös väylä jatko-opintoihin, ja ammatillisen koulutuksen yleissivistäviä opintoja on hyvä lisätä. Se ei kuitenkaan voi tapahtua tinkimällä lukiokoulutuksen laadusta. Uusiin tehtäviin tarvitaan rahoitus. Toinen aste ei saa olla vain peruskoulun jatke. Hallitus vaikuttaa suunnittelevan oppivelvollisuuden pidentämisen varjolla toisen asteen yhdistämistä. Kokoomus haluaa pitää kiinni toimivasta toisen asteen järjestelmästä. Nykymallilla pystytään turvaamaan niin laaja yleissivistävä koulutus kuin laadukas ammatillinen koulutus, kunhan rahoitus on riittävä. Kysynkin teiltä, hallitus: oletteko yhdistämässä toisen asteen koulutuksen ja romuttamassa suomalaisen lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen?

Arvoisa puhemies! Tämä oli siinä mielessä helppo kysymys, että emme ole. Tämä hallitus ei ole yhdistämässä toisen asteen koulutusta siinä yhteydessä kun laajennetaan oppivelvollisuutta. Ylipäätänsä oppivelvollisuus sinänsä ei tule muuttamaan toisen asteen opetuksellisia ja koulutuksellisia sisältöjä. Siltä osin on juuri tehty viime vaalikaudella merkittävä ammatillisen koulutuksen reformi, jolla on muutettu tutkintorakenteita ammatillisella puolella, sekä juuri myöskin julkistettu uudet lukioiden opetussuunnitelmien perusteet. Mutta minusta kyllä, aivan kuten edustaja itsekin totesi, on äärimmäisen tärkeätä, että me muistamme, että myöskin tulevaisuuden ammattilaisilla, jotka valmistuvat ammatillisesta koulutuksesta, tulee olla riittävän vahvat yleissivistykselliset tiedot, riittävän vahvat perustaidot, jotta heillä on jatko-opintokelpoisuus. Eli suomalaisessa koulutuspolitiikassa on tämä tärkeä periaate, että meillä ei ole suljettuja ovia missään. Ne, jotka valitsevat ammatillisen reitin, voivat halutessaan jatkaa opintoja ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa, [Puhemies koputtaa] ja jotta tämä oikeus olisi todellinen, [Puhemies: Aika!] yleissivistävät tiedot ja taidot ovat myöskin äärimmäisen tärkeät.

Arvoisa puhemies! Ministerille täytyy sanoa, että minä uskon, että eduskunnassa ihan kaikki jaamme sen tavoitteen, että jokaiselle nuorelle pitää saada vähintään se toisen asteen tutkinto, jotta pärjää elämässä ja myöhemmissä opinnoissa. Mutta ongelma liittyy siihen, että kun on rajalliset resurssit, niin mihin ne käytetään. Nyt ollaan mekaanisesti pidentämässä oppivelvollisuutta eikä puuttumassa niihin juurisyihin, jotka ovat heikot perustaidot — se tosiasia, että meillä valmistuu 6 000 nuorta vuosittain peruskoulusta ilman kunnon lukutaitoa ja matemaattista osaamista. Näin ollen kysynkin: minkä takia te ette kuuntele asiantuntijoita ja tutkijoita, jotka suosittavat ilman muuta panostamaan ennemmin varhaiseen tukeen, ennaltaehkäisyyn, peruskoulun erityisopetukseen, varhaiskasvatukseen? Kaikki ne panostukset, joita luettelitte, ovat hyviä, mutta ne ovat määräaikaisia, ja sinne tarvittaisiin nimenomaan pysyviä rakenteellisia uudistuksia, [Suna Kymäläisen välihuuto] jotka tukisivat jokaisen lapsen osallistumista varhaiskasvatukseen, pysyvää kaksivuotista esiopetusta [Puhemies koputtaa] ja lisää opettajia peruskouluun. Kaikkeen tähän voitaisiin panostaa, [Puhemies: Aika!] mutta nyt se meneekin materiaaleihin ja bussimatkoihin. Miksi?

Arvoisa puhemies! Kyllä me kuuntelemme asiantuntijoita, mutta välillä tuntuu, että ei oikein kuunnella ministerin vastauksia kyselytunnilla. Kuten totesin, tämä hallitus on sitoutunut tekemään molempia — me panostamme myöskin niihin varhaisiin vuosiin. Olen ministerinä ollut äärimmäisen iloinen siitä, että olen saanut olla täällä esittelemässä lakia, jolla palautettiin tasa-arvoinen oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen kaikille lapsille tässä maassa, että me heti, jo ensimmäisen syksyn aikana, teimme merkittävän päätöksen siitä, että ryhmäkokoja pienennetään yli 3-vuotiaiden osalta — tärkeä panostus laatuun — ja sen lisäksi tullaan tämän vaalikauden aikana käyttämään ainakin 300 miljoonaa tasa-arvon ja laadun vahvistamiseen varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Ja näitä rahoja tullaan erityisesti käyttämään oppimisen tuen vahvistamiseen, tullaan käyttämään esimerkiksi opetusryhmien kokojen pienentämiseen, siihen että saadaan lisää ammattilaisia työskentelemään lasten ja nuorten kanssa, henkilöstön ja myöskin johtajien kouluttautumiseen sekä koulutuksen laadulliseen kehittämiseen. [Ben Zyskowicz: Ovatko nämä pysyviä määrärahoja? — Paavo Arhinmäki: Onneksi on uusi opetusministeri!]

Arvoisa herra puhemies! Meille kokoomuksessa mahdollisuuksien tasa-arvo on tärkeää. Se, että jokainen suomalainen lapsi ja nuori saa hyvän koulutuksen, todella maailman parhaan koulutuksen joka puolella maata. Uskon, että tämä on myös hallituksen tahtotila. Hallituksen hankkeet ovat eri yhteyksissä herättäneet huolta alueellisen eriarvoisuuden kasvusta ja, arvoisa puhemies, haluaisin kysyä ministeri Anderssonin puheesta, jossa hän puhui siitä, että tulevaisuudessa Suomessa ei jokaisessa kunnassa olisi peruskoulua. Tämä tuntuu kovin erikoiselta lähtökohdalta, kun haluamme tulevaisuudessakin antaa jokaiselle suomalaiselle kotipaikasta riippumatta mahdollisuuden maailman parhaaseen koulutukseen. Onko hallitus todella eriarvoistamassa suomalaisia tällä tavoin? Eikö hallituksen pitäisi luoda tulevaisuudenuskoa ja sellaista dynamiikkaa joka puolelle maahan, että meillä on todella lapsia ja nuoria kaikissa kunnissa käymässä sitä maailman parasta koulua, eikä pelotella tällaisella tulevaisuudenkuvalla?

Arvoisa puhemies! Se, että ministeri toteaa ääneen, että tällainen tilanne hyvin todennäköisesti Suomessa tulee olemaan, että kaikissa kunnissa ei välttämättä ole peruskouluja tulevaisuudessa, ei tarkoita sitä, että ministeri itse pitäisi sitä toivottavana kehityssuuntana tai että se olisi hallituksen linjaus. Mutta meidän on myöskin pystyttävä keskustelemaan siitä tosiasiasta, että kun katsoo meidän tämänhetkisiä väestöennusteita, niin eräiden arvioiden mukaan Suomen alakoululaiset tulevat vähentymään 20 prosenttia tulevan vuosikymmenen aikana, ja kun tiedetään, että väestö kasvaa isoissa kasvukeskuksissa, niin se tarkoittaa, että pienillä paikkakunnilla nämä luvut ovat vielä rajumpia. Minä en halua jättää meidän kuntapäättäjiä yksin pohtimaan näitä vaikeita ratkaisuja, vaan minun mielestäni me tarvitsemme yhteistä ja kansallista keskustelua siitä, miten me hoidamme kaikkien lasten oikeuden laadukkaaseen opetukseen tällaisessa tilanteessa ja niillä tiedoilla, mitä meillä tällä hetkellä on suomalaisesta väestökehityksestä. Toivon, että myöskin oppositio haluaa osallistua tähän keskusteluun.

Arvoisa herra puhemies! Mikäli opiskelijalla on kaksi osoitetta esimerkiksi kahden eronneen huoltajan luona, opiskelijalle voidaan käytännössä myöntää koulumatkatukea vain toisen luota kouluun ja takaisin, sillä Suomessa ihmisellä voi olla vain yksi virallinen kotiosoite. Minkälaisiin konkreettisiin toimiin te, hyvä opetusministeri Andersson, meinaatte ryhtyä tälle lapsia ja nuoria räikeästi eriarvoistavalle tilanteelle? Ei voi olla niin, että eroperheiden lapset ovat eriarvoisessa asemassa. [Juho Eerola: Molempien vanhempien luo!]

Arvoisa puhemies! Itse tämä sääntely siitä, miten kotiosoitteen osalta toimitaan, ei kuulu suoraan opetusministerin vastuulle. Sen sijaan tiedän, että on kuntia, olen itsekin vieraillut kunnissa, joissa on tehty kuntatasolla lapsi‑ ja perhemyönteisyyden nimissä päätöksiä siitä, että halutaan turvata kaikkien koululaisten oikeus maksuttomiin koulumatkoihin kahden vanhemman luokse. Eli tämänkaltaista päätöksentekoa on jo mahdollista kuntatasolla edistää, mikäli kuntapäättäjät itse ovat siihen halukkaita.

Koulumatkatuen osalta on valmistelussa muutoksia tämän oppivelvollisuuden laajentumisen yhteydessä, jonka seurauksena entistä suurempi osa myöskin toisen asteen opiskelijoista tulee koulumatkatuen piiriin. Kilometrimääräistä rajaa tullaan laskemaan, ja myöskin tämä nykyinen 54 euron omavastuu tulee luultavasti poistumaan.

Arvoisa herra puhemies! Kuten me jokainen tiedämme ihan arkipäivästäkin, voi sanoa, että niin sanotuilla peruskoulun papereilla ei enää oikein mihinkään töihin pääse ja vaatimustaso koko ajan kasvaa työelämässä. Kaikista tutkimuksista nähdään, että nuorten syrjäytyminen ja työttömyys liittyvät erittäin vahvasti siihen, että ysiluokan jälkeen, peruskoulun jälkeen opintoja ei ole saanut tehdyksi. Me keskustassa olemme sitä mieltä, että jokaisella suomalaisella nuorella pitää olla oppioikeus 18 vuoteen asti saada toisen asteen opintoja ja saada oman näköisensä tutkinto. Juuri nämä väestöhaasteet johtavat siihen, että tarvitaan yhteistyötä, jotta me voimme turvata koko maassa, myös maaseudulla, ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen.

Kysynkin kokoomukselta: [Välihuutoja — Perussuomalaisten ryhmästä: Voi hyvänen aika!] miten korkea aita pitää rakentaa lukion ja ammattikoulun välille, niin että lukiolaiset ja ammattikoululaiset eivät varmasti kohtaa toisiaan, mitä kokoomus ideologisesti haluaa, ettei tule mitään vaarallista ristiinpölytystä? [Puhemies: Kysymys!]

Ja kysyisin nyt opetusministeri Anderssonilta: mitä mieltä olette siitä, että lukion ja ammatillisen [Puhemies koputtaa] koulutuksen yleissivistäviä opintoja voisi tehdä enemmän yhdessä?

Arvoisa puhemies! Minä vierailin eilen Varkaudessa Savon ammattiopiston uuden kampuksen avajaisissa, joka on yksi esimerkki sellaisista tilaratkaisuista, mitä nyt eri puolilla Suomea tehdään ja missä ammatillinen oppilaitos ja lukio sijaitsevat saman kampuksen alueella. Tämänkaltainen yhteistyö on mielestäni aivan hyvä ratkaisu monin paikoin Suomea, ja luulen, että ne tulevat yleistymään sitä myötä, kun ikäluokat pienenevät, ja eihän tämänkaltainen yhteistyö tarkoita sitä, että ollaan yhdistämässä [Antti Kurvinen: Kuunnelkaa oikealla!] koko toisen asteen koulutusta, eli minusta on myöskin turha ikään kuin maalata sellaisia uhkakuvia, jotka eivät tähän keskusteluun liity. [Antti Kurvinen: Kokoomus pelottelee taas!]

Yksi ihan konkreettinen kehittämiskohde, joka tämän vierailun yhteydessä nostettiin esille, oli kaksoistutkinnon suorittaneiden asema. Toivottiin, että myöskin valtiovallan puolelta voitaisiin edesauttaa sitä, että kaksoistutkinnon suorittaminen olisi [Puhemies koputtaa] nykyistä helpompaa nuorille juuri siksi, että työelämässäkin kaivataan sekä vahvoja yleissivistyksellisiä taitoja että sitten vahvaa ammatillista osaamista.

Arvoisa puhemies! Korkeakoulu- ja tiedekysymykset kuuluvat kollegalle, Hanna Kososelle, joka varmasti omalta osaltaan korkeakoulujen osalta voi tähän kysymykseen vastata.

Lähihoitajakoulutuksen osalta — kuten olen julkisuudessakin todennut — samassa yhteydessä, kun hallitus teki päätöksen hoitajamitoituksesta ja sen rahoituksesta, päätettiin myöskin siitä, että tullaan kohdentamaan lisärahoitusta, jotta voidaan nostaa lähihoitajakoulutuksen volyymeja tulevien vuosien aikana, jotta saadaan nämä arviolta 5 000 uutta lähihoitajaa koulutettua. Eli siltä osin on tulossa meidän ammatillisille oppilaitoksille lisärahoitusta. [Petteri Orpo: Mistä?]

Sitten, mitä tulee apua ja tukea tarvitseviin nuoriin, niin tämän oppivelvollisuuden laajentumisen myötä koulutuksen järjestäjille tulee myöskin entistä vahvempi velvoite huolehtia siitä, että kaikki nuoret saavat sen avun, sen tuen ja sen ohjauksen, mitä he tarvitsevat. [Kokoomuksen ryhmästä: Mistä rahat?] Eli sellainen tilanne ei voi enää jatkossa syntyä, että alaikäinen, joka keskeyttää opintonsa toisella asteella, [Puhemies koputtaa] yksinkertaisesti katoaa eikä koulutuksen [Puhemies: Aika!] järjestäjäkään silloin voi ottaa tästä nuoresta koppia.

Arvoisa puhemies! Itse haluaisin kiittää kysymyksen alkuperäistä esittäjää siitä, että hän kiinnitti huomion nimenomaan näihin lapsen oppimispolun varhaisiin vuosiin. Me tiedämme koko ajan enemmän varhaiskasvatuksen merkityksestä ja siitä, kuinka tärkeää roolia se näyttelee koko lapsen oppimisessa.

Yhtä lailla selvää on, että virheitä on tehty. Suomi on juuri saanut langettavan päätöksen Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitealta kokoomusministerin johdolla tehdystä lasten tasa-arvoisen päivähoito-oikeuden rajoittamisesta. Tämä oli päätös, joka ei ollut lasten etu, ja tämä oli kyllä meille häpeäksi. Tämmöisiä heikennyksiä lasten oikeuksiin ei pidä enää koskaan tehdä.

On hyvä, että asiaa nyt korjataan, koska varhaiskasvatuksen ulkopuolelle jäävät muutenkin juuri ne lapset, jotka hyötyisivät varhaiskasvatuksesta kaikkein eniten. Sen takia kysyisinkin opetusministeriltä: mihin kaikkiin toimiin ollaan ryhtymässä, jotta varmistetaan se, että juuri nämä heikoimmassa asemassa olevat lapset, juuri he, jotka hyötyisivät varhaiskasvatuksesta eniten, [Puhemies koputtaa] saadaan varhaiskasvatuksen piiriin?

Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne

Ministeri Andersson.

Arvoisa puhemies! Suomen tärkein tavoite on se, että aivan jokainen nuori saa vähintään toisen asteen tutkinnon, [Antti Kurvinen: Miksi vastustatte?] ja varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen on oltava sellaista, että se antaa todellakin valmiudet siihen, että toisen asteen tutkinnon jälkeen päästään työelämään. [Antti Kurvisen välihuuto] Mutta näyttää, että tällä teidän mallillanne käy niin, että juuri ne, jotka eniten apua ja tukea tarvitsevat, saattavat jäädä ilman. Tuosta rahamäärästä, joka teillä on oppivelvollisuuden venyttämiseen, jo puolet menisi Helsinkiin, jos tuo malli toteutettaisiin. Iso riski on siitä, että teidän suunnitelmanne laskevat koulutuksen laadun tasoa.

Jos katsotaan korkeakouluja tällä hetkellä, niin sieltä tulee jo hätähuuto siitä, että — aivan oikein — osaamisen tasoa ollaan nostamassa, aloituspaikkoja ollaan nostamassa, myöskin hoitajamitoituksen takia ollaan aloituspaikkoja nostamassa, mutta teillä ei ole osoittaa tähän määrärahaa. Opetusministeri Andersson, te anoitte 40 miljoonaa euroa aloituspaikkojen lisäämiseen, mutta [Puhemies koputtaa] valtiovarainministeri antoi vain 0 euroa. Ja jos nyt katsotaan korkeakoulujen [Puhemies: Aika!] tilannetta, [Puhemies: Kysymys!] niin Lapin yliopistossa on yt-neuvottelut ja [Puhemies: Kysymys!] esimerkiksi eläinsairaalan rahoituksesta, eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta, ollaan [Puhemies: Aika, kysymys!] leikkaamassa 23 prosenttia määrärahoja, [Puhemies koputtaa] eli te olette jo leikkaamassa [Erkki Tuomioja: Aika!] korkeakouluista. Eli kertokaa, mistä nämä rahat tulevat esimerkiksi hoitajamitoituksen aloituspaikkoihin...

...kun nyt on jo leikkauslistat.

Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne

Ministeri Andersson.

Arvoisa puhemies! Varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostamiseksi tullaan osaltaan jatkamaan niitä kokeiluja, mitä jo viime vaalikaudella käynnistettiin 5‑vuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen osalta. Tullaan pilotoimaan kaksivuotista esiopetusta, myöskin yhtäältä tarkastelemaan siinä sitä, miten se vaikuttaa lasten oppimistuloksiin, mutta sitten toisaalta myöskin koulutukselliseen tasa-arvoon.

Kuten totesin, osana tätä isoa panostusta, mitä nyt tehdään niin varhaiskasvatuksen kuin perusopetuksen laadun ja tasa-arvon näkökulmasta, tullaan myöskin suuntaamaan tasa-arvorahoitusta varhaiskasvatuksen puolelle merkittävästi enemmän kuin mitä koskaan aikaisemmin — minun tietääkseni — tässä maassa on tehty. Sen rahoituksen idea on se, että voidaan tukea varhaiskasvatuksen järjestäjiä, sellaisia yksiköitä, jotka sijaitsevat alueilla, joilla työttömyys ehkä on korkeampaa kuin keskimäärin tai joilla on paljon vieraskielisyyttä, ja siksi myöskin arvioidaan, että on syytä [Puhemies koputtaa] koulutuksen resursoinnissa tätä huomioida.

Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne

Myönnän vielä alkuperäisen toisen kysymyksen esittäjäryhmälle kysymyksen. — Edustaja Gustafsson.

Arvoisa puhemies! Arvostamani kokoomuksen kansanedustajat Autto ja Multala, harmistuin, kun lähditte tähän perussuomalaisten uhkakuvalinjalle. [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] Täällä jo todettiin: toista astetta ei olla yhdistämässä. Autto puhui, että ollaan lopettamassa satojatuhansia peruskouluja. Eduskunta ei ole lopettanut yhtään peruskoulua, mutta kunnat ovat lopettaneet yli 1 000 kyläkoulua ja perusasteen koulutusta. Se tapahtuu siellä.

Arvoisa puhemies! Tässä erinomaisessa keskustelussa on jäänyt mielestäni liian vähälle ammatillinen koulutus. Entinen pääministeri Sipilä ennen vaaleja mielestäni upeasti totesi sen, että ammattikouluihin pitää saada takaisin 1 000 opettajaa. Hallitusohjelmaneuvotteluissa tämä asia otettiin tosissaan. Nyt kysyn opetusministeri Anderssonilta: paljonko nyt arvioitte, että me saamme opettajia, ohjaajia nimenomaan ammatilliseen koulutukseen, millä saadaan lähiopetus kuntoon ja opetuksen laatua nostettua? [Puhemies: Aika! — Paavo Arhinmäki: Ja paljonko Grahn-Laasonen leikkasi siitä?]

Arvoisa puhemies! Hallitusneuvotteluissa tehtiin linjaus siitä, että ammatillisen koulutuksen opetukseen ja ohjaukseen tullaan suuntaamaan 235 miljoonaa euroa yhteensä, jolloin minun ymmärtääkseni laskennallisesti puhutaan useista tuhansista henkilötyövuosista. Toki tämän kokonaismäärän arvioiminen tarkkaan on haastavaa siksi, että ammatillisen koulutuksen järjestäjät itse saavat päättää, miten ne tämän ohjaukseen ja opetukseen kohdennetun rahan käyttävät, eli palkataanko uutta henkilökuntaa, miten pitkiin työsuhteisiin, vai nostetaanko esimerkiksi jo palkkalistoilla olevien tuntiopettajien tuntimäärää.

Mutta se on joka tapauksessa selvää, että tämän rahan kohdentaminen on päätetty, että halutaan kohdentaa nimenomaan opetukseen ja ohjaukseen, jotta me voimme huolehtia siitä, että Suomessa on jatkossakin vetovoimainen, äärimmäisen laadukas ammatillisen koulutuksen järjestelmä, josta hyötyvät tietenkin nuoret itse ja tämä koko suomalainen yhteiskunta mutta myöskin suomalainen elinkeinoelämä ja ne yritykset, jotka kaipaavat ja tarvitsevat osaavaa työvoimaa, osaavia ammattilaisia. [Ben Zyskowicz: Ovatko määrärahat pysyviä?]

Arvoisa puhemies! Valtion omistama hankintayksikkö Hansel ja KL-Kuntahankinnat yhdistyivät viime syksynä. Valtaosan maan hankintayksiköistä kattavaa yhteishankintayksikköä perusteltiin julkisten varojen käytön tehostumisella sekä ammattimaisuudella. Parhaillaan Hansel kilpailuttaa puhtaanapidon tarvikkeita. Hankinnan kokonaisarvo on 50 miljoonaa euroa. Hankintaa ei ole ositettu tuoteryhmittäin eikä alueellisesti, minkä seurauksena suomalaisten pk-yritysten osallistuminen on tehty käytännössä mahdottomaksi. [Oikealta: Ohhoh!] Isoista kilpailutuksista seuraa, että vain pari kansainvälistä tukkua pystyy myymään julkisille organisaatioille. Seuraavalla kilpailutuskierroksella monet kotimaiset pk-yritykset ovat joko lopettaneet toimintansa tai ainakin lopettaneet julkiselle sektorille myymisen. [Puhemies koputtaa] Kysynkin asianomaiselta ministeriltä: eikö tässä olisi paikka valtion omistajuusohjaukselle, että te puututte tähän ongelmaan, jolla voi olla todella tuhoisat seuraukset?

Arvoisa herra puhemies! On todella totta, että 1.9. aloitti tämä yhdistetty Kuntahankintojen ja Hanselin yhteisyritys, jossa tavoitteena on ollut tietenkin säästää yhteiskunnan yhteisiä veronmaksajien rahoja ja saada parempaa tuottavuutta hankintoihin. En ota kantaa tähän yksittäiseen kilpailutukseen, mutta on varmaan selvää, että on hyvä käydä näitä periaatteita läpi. Pitää kuitenkin muistaa, että tällä hetkellä meillä yhä edelleen kunnat voivat hankkia myöskin suorahankintoina itse kilpailuttamalla, käyttämättä tätä Kuntahankintojen ja Hanselin yhteisyritystä. Toisaalta kun meillä on monia tämmöisiä isompia kokonaisuuksia ostettavana, on ollut tietenkin järkevää tehdä tämmöisiä sopimus- ja puitejärjestelyjä, joita on tälläkin hetkellä jo useita satoja. Käymme keskustelun Hanselin kanssa tulevaisuudesta, mitenkä tätä ositusta voidaan tehdä, koska kyllä se on aina mahdollista.

Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri Marin! Nyt, kun olette tehneet vanhustenhoidon henkilöstömitoituksen, on tarve saada lisää hoitajia. Keväällä palkkaneuvotteluissa hoitajat ovat vaatineet vientituloja suuremmat palkankorotukset. Tuoreen tutkimuksen mukaan suurin osa kansasta, 80 prosenttia vastaajista, soisi hoitajille muita isommat palkankorotukset. Ymmärrän, että ette tule sotkeutumaan palkkaneuvotteluihin, mutta jos palkkoja päätetään nostaa, tarvitaan siihen valtion apua. Kannatatteko te, pääministeri Marin, hoitajien palkankorotuksia ja oletteko valmis tulemaan palkkatalkoisiin mukaan? Kunnat eivät pysty talkoissa auttamaan, mutta valtio voi. Hoitajia on jo lähtenyt Ruotsiin ja Norjaan, ja heidät halutaan takaisin ja uusia lähtijöitä ei haluta.

Arvoisa puhemies! Olen tätäkin asiaa aikaisemmin jo kommentoinut. Hallitus ei tule lähtemään kirittämään millään tavalla näitä käynnissä olevia neuvotteluita eikä hallitus ole neuvotteluosapuoli, kun työehdoista ja palkoista sovitaan. Hallitus, totta kai, katsoo kuntien taloustilannetta ja kokonaisuutta varmasti myös näiden neuvottelujen jälkeen sen kautta, mikä sitten neuvottelutulos on ja minkälainen on kuntatalouden tilanne. Mehän tiedämme, että kuntien taloustilanne jo tälläkin hetkellä on haastava, ja tietenkin valtio ja hallitus tätä kokonaisuutta katsoo.

Mutta haluan korostaa sitä, että hallitus ei ole neuvotteluosapuoli. Enkä usko, että siitä seuraisi mitään hyvää, että hallitus nyt jollakin tavalla pyrkisi sotkeutumaan tähän käynnissä olevaan työmarkkinakierrokseen. Uskon, että siitä seuraisi erittäin paljon sotkua ja haittaa, ja sen takia en ole halunnut lähteä mukaan sellaiseen ajatteluun, että jollakin tavalla — lupauksilla esimerkiksi — kirittäisimme johonkin suuntaan näitä neuvotteluja.

Arvoisa herra puhemies! Tänä aamuna julkaistu virkamiesraportti osoittaa Suomen kuntien ja kaupunkien taloustilanteen heikentyneen, ja väestörakenteen muutos nostaa haastetta turvata palvelut koko Suomessa. Perustellusti voi sanoa, että ihmisten peruspalvelut, siis päiväkodit, koulut, terveyskeskukset, vanhainkodit, ovat vaakalaudalla, jos emme onnistu vakauttamaan kuntataloutta. Jokaisella suomalaisella kautta maan on oikeus tasa-arvoisiin peruspalveluihin. Ministeri Paatero, aiotteko vastuuministerinä tuoda pöytään ratkaisuja ihmisten arjen palveluista huolehtimiseksi ja kuntatalouden vakauden ja ennustettavuuden lisäämiseksi?

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallitus on jo aloittanut kuntatalouden parantamisen lupaamalla ja päättämällä jo 1,1 miljardin euron lisäyksistä kunnille, joista osa tuli jo viime vuonna ja suurin osa sitten tänä vuonna niin, että muun muassa indeksijäädytykset on nyt normaalisti laitettu pottiin. Samalla olemme luvanneet ja sopineet, että jos tulee uusia ja laajentuvia tehtäviä, ne korvataan sataprosenttisesti. [Ben Zyskowicz: Näkis vaan!]

Mutta nämä kolme isoa haastetta, jotka olen tässä sanonut ja jotka me kaikki kohtaamme kuntapäättäjinä — syntyvyyden aleneminen, ikäihmisten määrän lisääntyminen monissa kunnissa ja toisaalta muuttoliike, joka erityisesti näyttää vielä kohdistuvan nuoriin naisiin opiskelu- ja työpaikkojen osalta — muuttavat kuntakenttää niin, että nämä haasteet, joita edustaja esitti, ovat meillä edessä. Olen tänään todennut valtioneuvostolle, että me tarvitsemme [Puhemies koputtaa] näiden tietojen pohjalta poliittisen keskustelun siitä, mitenkä tähän etsitään yhteisiä ratkaisuja, että päästään eteenpäin.