Hallituksen esitys  eduskunnalle  laiksi  asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Arvoisa rouva puhemies! Tänään käsittelyssä oleva esitys perustuu hallitusohjelman tavoitteisiin selkiyttää asumisperusteista sosiaaliturvajärjestelmää [Hälinää — Puhemies koputtaa] ja tarkastella ulkomaille maksettavan sosiaaliturvan tarkoituksenmukaisuutta. Asumisperusteisella sosiaaliturvalla tarkoitetaan tässä yhteydessä Kelan maksamia etuuksia, ei kuitenkaan toimeentulotukea. Nykyinen lainsäädäntö on ollut voimassa vuodesta 1994 lukien, jolloin Suomi liittyi Euroopan talousalueeseen. Sittemmin ihmisten liikkuminen on moninkertaistunut. Asumisperusteisen järjestelmän vahvuus eurooppalaisessa vertailussa on sen kattavuus. Kaikki Suomessa asuvat saavat syyperusteista turvaa. Liikkuvuuden lisääntyessä on keskeistä, että huolehdimme pääosin verovaroin rahoitettavan järjestelmän kestävyydestä.

Asumisperusteisen sosiaaliturvan perkaustyö ja hallituksen esityksen valmistelu toteutettiin yhtenä kärkihankkeena. Valmistelu tehtiin laajapohjaisessa työryhmässä, jossa olivat edustettuina työmarkkinajärjestöt, eri ministeriöt ja toimeenpanevat viranomaiset sekä kuultavina useat asiantuntijat. Valmistelussa on otettu huomioon kaikki näkökulmat monimutkaiseksi muodostuneeseen kansalliseen säädöskehikkoon, perusoikeuksiin sekä EU-lainsäädäntöön. Valmistelussa on päädytty siihen, että järjestelmän pääperiaatteista on edelleen tärkeää pitää kiinni. Näitä ovat asumisperusteisuus, verorahoitteisuus ja yhdenvertaisuus. Uudistuksessa on painotettu myös oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa, eli ne, jotka saavat etuuksia, osallistuvat järjestelmän rahoitukseen.

Arvoisa puhemies! Uudessa laissa määritellään se, milloin henkilöä pidetään Suomessa asuvana. EU-lainsäädännön mukaan Suomeen työhön tulevilta ei voida edellyttää maassa asumista. Siksi laissa määritellään myös se, millainen työskentely Suomessa on riittävää asumisperusteisten etuuksien saamiseksi.

Voimassa oleva lainsäädäntö on ollut kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen antelias Suomesta ulkomaille muuttavien osalta. Järjestelmää on tarkoituksenmukaista rajata nykyistä tarkemmin niille, jotka ovat Suomen lainkäyttöpiirissä ja fyysisesti täällä. Tilapäinen oleskelu ulkomailla voisi kestää enintään kuusi kuukautta. EU-alueella asumista arvioidaan EU-lainsäädännön mukaan. Toistuvasti joka vuosi voi oleskella ulkomailla noin puolet vuodesta ja olla edelleen esimerkiksi sairausvakuutettu Suomessa. Tämä muutos ei käytännössä vaikuta niiden asemaan, jotka saavat Suomesta eläkettä ja oleskelevat toisessa EU-maassa, vaan Suomi vastaa heidän sosiaaliturvastaan kuten tähänkin asti.

Yrittäjien osalta nykytila säilyy, eli jatkossakin on mahdollisuus saada asumisperusteista sosiaaliturvaa eläkevakuutuksen voimassa ollessa enintään vuoden kestävän oleskelun ajalta. Ulkomaille pidemmäksi ajaksi lähetettyjen työntekijöiden, tutkijoiden ja apurahansaajien mahdollisuus saada asumisperusteista sosiaaliturvaa rajautuisi jatkossa enintään viideksi vuodeksi. Tämä on lyhennys nykyiseen mutta vastaa Suomen tekemissä kahdenvälisissä sosiaaliturvasopimuksissa yleensä säädettyä enimmäisaikaa. Opiskelijoilla on mahdollisuus saada asumisperusteisia etuuksia ja olla sairausvakuutettuna niin kauan kuin päätoimiset opinnot jatkuvat.

Suomeen tulevien työntekijöiden oikeus asumisperusteisiin etuuksiin arvioidaan jatkossa tiukemmin työskentelyn perusteella. Nykyisin sovellamme niin sanottua neljän kuukauden sääntöä, joka tarkoittaa, että asumisperusteisia sosiaaliturvaetuuksia saadakseen Suomeen työhön tulevalla työntekijällä tulee olla työsopimus, jonka kesto on vähintään neljä kuukautta. Tämä on julkisessa keskustelussa nostanut esiin tulkintoja, että kyseessä olisi neljän kuukauden odotusaika ja vasta sen jälkeen henkilö olisi oikeutettu sosiaaliturvaan. Tämä käsitys on kuitenkin väärä. Neljän kuukauden työsopimus sekä työttömyysturvan työssäoloehtoon laskettavan työn kriteerit ovat yhdessä johtaneet siihen, että työntekijä on oikeutettu sosiaaliturvaan työskentelyn alkamisesta lukien. Sääntö koskee osaa Kelan toimeenpanemista sosiaaliturvaetuuksista, keskeisimpinä lapsilisä ja sairausvakuutus. Esimerkiksi työeläkevakuutukseen, julkisen terveydenhuollon palveluihin ja lasten kotihoidon tukeen työntekijät ovat olleet oikeutettuja tähänkin saakka, jos he ovat olleet työeläkevakuutettuja. Siihen taas riittää noin 58 euron kuukausiansio.

Jatkossa työntekijän kohdalla edellytyksenä olisi peruspäivärahan kuukausimäärää vastaava ansio eli 696,60 euroa kuukaudessa tänä vuonna, mutta työskentelylle tai työsopimukselle ei aseteta vähimmäiskestoa koskevaa vaatimusta. Nykyisin, jos alalla ei ole työehtosopimusta, minimiraja osa-aikatyössä asettuu noin 594 euroon kuussa, eli vähimmäisraja nousisi nyt noin sadalla eurolla.

Asumisperusteisiin etuuksiin on työntekijällä oikeus siltä ajalta, kun hän ansaitsee riittävästi tuloja Suomesta. Kun työskentely päättyy, myös etuudet päättyvät. Ajantasainen tieto työskentelystä ja tuloista saadaan tulorekisteristä, eli työntekijät eivät jää niin sanotusti roikkumaan sosiaaliturvaan. Ansiotasoa koskevan edellytyksen toimeenpano vähentäisi hallinnon kustannuksia nykyisistä merkittävästi, kun ansio voitaisiin tarkistaa tulorekisteristä eikä tarvittaisi työsopimuksia ja muita selvityksiä.

Työntekijöistä, jotka kuuluvat sosiaaliturvaan, maksetaan myös vakuutusmaksut. Sairausvakuutusmaksulla katetaan sairauspäivärahasta ja sairaanhoitokorvauksista syntyviä kustannuksia.

Lakia on selkeytetty siten, että jokaisen olisi nykyistä helpompi ymmärtää omat oikeutensa. Lisäksi asumisen edellytyksiä on yhtenäistetty niin, ettei olisi montaa erilaista määritelmää eri palveluiden ja etuuksien osalta.

Arvoisa puhemies! Hallinnollisia menettelyjä yksinkertaistetaan. Tältä osin kyse on myös normien purkamisesta. Tulorekisteriä ja mahdollisuutta käyttää digitaalisia palveluja hyödynnetään entistä paremmin. Kela ratkaisee jatkossa etuuspäätöksen yhteydessä työskentelyn tai asumisen edellytysten täyttymisen, eikä enää tehtäisi erillisiä päätöksiä kuulumisesta asumisperusteiseen sosiaaliturvaan. Näin ollen esityksellä saavutetaan kokonaisuutena myös säästöä, joka on ensi vuodelle 0,4 miljoonaa euroa ja sen jälkeen nykytilaan verrattuna puoli miljoonaa euroa vuositasolla.

Usein on vääriä käsityksiä siitä, että suomalainen turva on paras vaihtoehto myös maailmalla liikuttaessa, mutta tosiasiassa suomalaisia palveluja tai korvauksia ei sellaisenaan voi ottaa mukaan ulkomaille, vaan ne on säädetty kotimaan tarpeisiin ja osaksi suomalaista palvelujärjestelmää. Kelalle asetetaan velvollisuus tiedottamisesta erityisesti ulkomaille muuttavien henkilöiden sosiaaliturvaetuuksien määräytymisperusteista ja päätöksen antamisesta henkilön pyynnöstä.

Suomalaisen sosiaaliturvan perusperiaatteita ei olla esityksellä muuttamassa. Tällä esityksellä tarkennetaan sitä, millä edellytyksillä liikkuvien ihmisten sosiaaliturvaetuuksia myönnetään.

Arvoisa rouva puhemies! Keskustelemme asumisperusteisesta sosiaaliturvasta, ja tähän liittyy monta lakia. Olen saanut palautetta erityisesti eläkeläisiltä, jotka ovat huolissaan omasta tulevaisuudestaan ja jotka ovat suuri ulkomaille tilapäisesti tai toistuvasti joka vuosi osaksi vuotta lähtevä ryhmä. Valtaosa heistä matkustaa EU-lainsäädäntöä soveltaviin maihin, ja olen ymmärtänyt, että ehdotetun tilapäisen oleskeluajan lyheneminen ei vaikuttaisi heidän asemaansa, sillä heidän etuutensa ja oikeutensa on turvattu EU-asetuksessa. Olenko ymmärtänyt oikein, että muihin kuin EU-lainsäädäntöä soveltaviin maihin muuttaville eläkkeensaajille ehdotus tarkoittaa sitä, että oleskelun kestäessä yli kuusi kuukautta asumisperusteiset etuudet voivat katketa ja että takuueläkettä ei maksettaisi yli puoli vuotta kerrallaan kestävän oleskelun ajalta, ellei eläkkeensaaja välillä palaisi Suomeen ja jatkaisi oleskeluaan ulkomailla sen jälkeen?

Arvoisa rouva puhemies! Tässä esityksessä on nyt sellainen tilanne, että tämä on niin sanottua huonoa normienpurkua. Minä olen täällä usein kehunut hallitusta näistä norminpuruista, mutta tätä esitystä ei voi nyt kehua.

Erityisesti kiinnitän tässä huomioni niiden lähetettyjen työntekijöiden asemaan, jotka eivät ole Eta-maissa. Tällaisia ovat kehitysyhteistyössä olevat, monien järjestöjen palveluksessa olevat, seurakuntien palveluksessa olevat, eri kirkkokuntien palveluksessa olevat, ja he joutuvat nyt tähän oravanpyörään, että viiden vuoden jälkeen heidän on pakko palata Suomeen, vaikka työt siellä kohdemaassa olisivat kesken. Toivonkin, että valiokuntakäsittelyssä tästä rajattaisiin nyt selkeästi nämä työntekijät, joiden työtehtävät liittyvät humanitääriseen työhön, lähetystyöhön sekä muuhun vastaavanlaiseen työhön, jotta heidän sosiaaliturvansa ei katkeaisi viiden vuoden jälkeen, niin kuin tässä nyt esitetään.

Pyytäisinkin ministeriltä nyt näkemystä tästä, miksi on valittu tämmöinen linja, kun Suomi on todella tunnettu hyväntekijä näissä asioissa ja meillä on perinteinen, satoja vuosia jatkunut työ, jossa autamme erityisesti Afrikassa ja Aasiassa olevia maita parantamaan omaa elämisen tasoansa. Nythän näiltä ihmisiltä viedään tämä sosiaaliturva, jos he jäävät sinne kohdemaahan, vaikka heidän kaikki palkkansa ja etuutensa maksetaan täällä kotimaassa ja he ovat todella näitä lähetettyjä työntekijöitä. Tähän pyytäisin tarkennusta.