Suullinen kysymys sisäilmaongelmista (Ilkka Kantola sd) | Suullinen kysymys turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksista (Ozan Yanar vihr) | Suullinen kysymys ammatillisen koulutuksen resursseista (Li Andersson vas) | Suullinen kysymys maakuntien verotusoikeudesta (Veronica Rehn-Kivi r) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Aika on etsiä syyllisiä, ja aika on tehdä yhteistyötä. Nyt on yhteistyön aika. Julkisten tilojen, kuten koulujen, sisäilmaongelmat ovat jälleen esillä mediassa. Kiimingissä lasten vanhemmat ja koululaiset ovat lakossa sisäilmapulmien johdosta. Akaassa on samanlainen tilanne päällä. Siuntiossa on paljastunut, että kunnan kaikki koulut kärsivät homeesta. Lasten vanhemmat ja henkilökunta taistelevat raivokkaasti terveellisen sisäilman puolesta. Huoli lasten terveydestä on valtava.

Arvoisa puhemies! Me emme täällä eduskunnassa voi vain sivusta seurata tai vierittää vastuuta kuntien hartioille, vastuu kansalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista on myös valtiolla. Meidän on ryhdyttävä toimeen. [Puhemies koputtaa] Arvoisa pääministeri, Suomi täyttää 100 vuotta. Juhlavuoden teemana on "Yhdessä". Ehdotan teille, että käynnistämme yhdessä puolueiden yhteisen, yli vaalikausien ulottuvan hankkeen — hankkeen, jolla me poliitikot kunnissa, maakunnissa ja valtiolla sitoudumme ratkaisemaan sisäilmapulmat vuoteen 2027 mennessä. Sopiiko tämä teille, ja voitteko luvata, että maan hallitus kutsuu puolueet [Puhemies koputtaa] koolle?

Arvoisa puhemies! Tämä on hallituksen kyselytunti, ja tämä ehdotus koski nyt puolueita. Mutta jos tässä tarvitaan hallitusta puolueiden kokoonkutsumiseen, niin kyllä hallitus voi puolueet kokoon kutsua minkä tahansa asian tiimoilta, vaikkapa tämän asian.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! Kiitän pääministeriä vastauksesta. Tuo antoi toivoa meille.

Kokonaisuudessaan julkisten kiinteistöjen homevaurioiden aiheuttamien terveyshaittojen hinta on arviolta 450 miljoonaa euroa vuodessa. Home- ja kosteusongelmien kustannuksia onkin tarkasteltava kokonaisuutena sekä kuntatalouden että valtiontalouden kannalta. Tämän vuoden tammikuun lopulla Rakennusteollisuus esitti oman ratkaisunsa julkisten tilojen kosteus- ja homeongelmiin. Eri puolilla maata meillä on hyviä käytäntöjä Hometalkoissa. Näitä hyviä kokemuksia pitäisi nyt jakaa. Esimerkiksi Kuhmossa kaikki puolueet yhteistyössä ovat ryhtyneet toimeen, ja siellä on uusi puukoulu kovaa vauhtia nousemassa. Jos Kuhmossa tähän pystytään, niin miksi emme täällä pystyisi puolueiden yhteiseen ponnistukseen, kun hallitus kutsuisi meidät koolle, oppositiopuolueet, hallituksen kanssa yhteistyöhön? Arvoisa pääministeri, oletteko valmiita hallituksenne puolesta kutsumaan oppositiopuolueet koolle keskustelemaan tällaisen hankkeen aloittamisesta? [Ben Zyskowicz: Etkö kuunnellut vastausta?]

Arvoisa puhemies! Ihan kyllä tuntuu nyt, että olisin jo vastannut tähän kysymykseen myönteisesti. Vastaan siis uudelleen myönteisesti.

Arvoisa puhemies! Todellakin nämä viime päivien uutiset ovat olleet järkyttäviä ja erityisesti se, että nämä ongelmat koskevat massamitassa kouluja, joissa lapset ja nuoret altistuvat homeelle ja myös opettajat, henkilökunta. On kouluja, joissa on satoja henkilöitä näiden ongelmien parissa, ja ihmiset ovat joutuneet vetäytymään kokonaan työelämästä tämän homeongelman takia. Eduskunnan tarkastusvaliokunta on tehnyt tässä paljon työtä ja viime kaudella edustaja Tuija Braxin johdolla isomman toimenpideohjelman velvoitteena hallitukselle. Siihen liittyivät muun muassa nämä kosteustalkoot, rakennusmääräysten uusiminen ja myös sen uusiminen, että terveydenhoitoon pääsisi näissä hometapauksissa aikaisempaa paremmin, koska monet ovat kärsineet siitä, että he eivät pääse hoitoon eivätkä lääkärit ota vakavasti näitä ammattiin liittyviä homeongelmia. Kysynkin asuntoministeriltä: onko suunnitteilla joitakin rakentamiseen liittyviä päätöksiä, joissa rakentajien vastuuta lisättäisiin, jotta näistä [Puhemies koputtaa] homeongelmista päästään eroon?

Arvoisa puhemies! Tämä kysymys rakentamisen laadusta on mitä ajankohtaisin, ja aivan niin kuin kysyjä totesi, sen pitää olla vakavasti meitä kaikkia koskettava, koska se koskettaa nuoria, lapsia sekä työntekijöitä siellä julkisissa tiloissa, kuten kouluissa.

Rakennusmääräyksiä hallitus on ympäristöministeriön johdolla uusimassa. Tässä rakennusmääräysten uusimisessa halutaan esimerkiksi pitää huoli siitä, että edustaja Kantolan esille ottama puurakentaminen, hirsirakentaminen saadaan samalle viivalle muitten materiaalien kanssa. Materiaalista riippumatta paljon on kiinni siitä rakentamisen laadusta. Meillä todellakin on niitä hyviä käytäntöjä, esimerkiksi Oulun seudulla tämmöinen Kuivaketju 10, missä ikään kuin suojatuissa tiloissa hommat hoituvat, lopputulos on varma. Tämänkaltaisia toimintamalleja kannattaa ottaa käyttöön, ja ympäristöministeriö myös laatii, uudistaa ja lähettää kunnille ohjeistusta rakentamisen laadun varmistamiseksi.

Arvoisa puhemies! Meidän lapsemme joutuvat valitettavasti tällä hetkellä todellakin käymään kouluja, joissa on hometta, ja toivoisin todellakin, että nyt kouluissa, alakouluissa olevat lapset olisivat niitä, jotka elävät lähes 100-vuotiaiksi kuten Suomikin, mieluummin jopa vuoden tai kaksi yli. Se on täysin mahdollista, mutta se ei ole mahdollista, jos lapset sairastuvat ennen aikojaan.

Tämä homeongelma on niin iso ongelma, sitä ehkä työnnetään sen takia vähän pois, että me tiedämme, että se maksaa paljon, jos sitä lähdetään oikeasti saneeraamaan. Mutta voin vakuuttaa, että vielä enemmän maksaa se, kun opettajat sairastuvat ja kun lapset sairastuvat. Nyt haluankin kysyä teiltä, arvoisa pääministeri, oletteko valmis siihen, että otatte ihan hallituksessa esille tämän asian ja lähdette viemään eteenpäin sitä niin, että yhdenkään lapsen ei tarvitsisi mennä joka ikinen aamu homekouluun ja tulla sieltä sitten viimeistään neljänneltä luokalta astmalapsena ulos, että lapset voisivat olla sellaisessa paikassa, missä ei sairastuta.

Arvoisa puhemies! Olen hyvin iloinen siitä, että meillä on mahdollisuus täällä eduskunnassa keskustella tästä vaikeasta aiheesta. Arvioiden mukaan jopa 60 000—90 000 peruskoululaista ja heidän opettajaansa altistuvat joka päivä home- ja sisäilmaongelmille kouluissa. Se on aivan kestämätön tilanne, ja siinä pitää olla aivan tiukka ja ehdoton linja, eli kunnilla koulutuksen järjestäjinä on vastuu siitä, että oppimisympäristöt ovat terveellisiä ja turvallisia. Laki sanoo, että jokaisella lapsella ja oppilaalla on oikeus turvalliseen ja terveelliseen oppimisympäristöön, ja tietysti se sama koskee myöskin heidän opettajiaan ja muuta kouluhenkilökuntaa. Eli tässä me tarvitsemme laajan, koko Suomen kattavan kokonaisuuden, jossa kunnat kantavat tämän vastuunsa. Edellisellä hallituskaudella koulujen perustamishankkeiden rahoitus siirrettiin valtiolta kuntien valtionosuuksiin, jotta kunnat voisivat tästä tehtävästä selviytyä. Nyt on tärkeätä, että se vastuu todella kannetaan.

Arvoisa puhemies! Haluan täydentää niiltä osin, että omistaja vastaa tiloista. Sen takia, kun tiedetään, että home- ja kosteusongelmat ovat olleet jo kymmeniä vuosia — aiemmin niitä ei oikein uskottu, mutta nyt on jo pitkään ollut niin, että kaikki tietävät, että tämä on totta — niin jos kunnassa, olipa se koulurakennus tai joku muu rakennus, todetaan, että on kosteus- ja homeongelmia, niin aivan välittömästi ja avoimesti pitää siihen puuttua ja täytyy etsiä korvaavia terveitä tiloja, ettei ihmisten terveys siinä enempää vaarannu. Mutta niin kuin totean, omistaja vastaa tiloista, ja silloin vastuu ensimmäiseksi on aina kunnalla, jos on kunnan rakennuksesta kysymys.

Arvoisa puhemies! Haluan kysyä pääministeri Sipilältä täsmennystä tähän teidän äskeiseen vastaukseenne edustaja Kantolan kysymykseen. Kyse ei siis ole siitä, että me toivoisimme jotakin yhteistä kahvittelua puolueiden välissä tämän kysymyksen tiimoilta, vaan me haluamme parlamentaarista yhteistyötä, etsiä oikeita ratkaisuja tähän vakavaan isoon ongelmaan.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan teettämän tutkimuksen mukaan pelkästään home- ja kosteusvauriot aiheuttavat noin puolen miljardin, siis puolen miljardin euron, kustannukset yhteiskunnassa joka vuosi. Kustannuksia syntyy muun muassa oireiden ja sairauksien tutkimisesta ja hoidosta, sairauspoissaoloista, työkyvyn menettämisestä sekä työtehon ja tuottavuuden laskusta. Kyse on siis merkittävästä, isosta ongelmasta, isosta kysymyksestä ihmisten terveydelle, mutta myös kansantaloudelle. Sen takia me haluamme parlamentaarista yhteistyötä tämän ongelman ratkaisemiseksi. Tartutteko siihen?

Arvoisa puhemies! Tämä ongelman laajuus on suuri, puhutaan 10 miljardin, kymmenien miljardien ongelmasta, ja se on tuonut monien arkeen vaikeuksia, koska sisäilmaongelmat aiheuttavat monenlaisia sairauksia. Kunnat ovat tarttuneet tähän juuri sillä tavalla kuin pitää, monissa kunnissa on tehty rohkeita ratkaisuja. Kuhmon lisäksi myöskin Pudasjärvellä on uusi upea puukoulu, ja siellä käyneenä totean, että sisäilma oli todella hyvässä kunnossa.

Meillä on varsin laaja julkisen rakentamisen laatuongelma, ja olen asettanut tähän työryhmän, yhden miehen työryhmän. Erkki Liikanen jättää ensi kuun lopussa raporttinsa, jossa paneudutaan nimenomaan julkisen rakentamisen... — Nyt minä sanoin väärin. Virtanen, ilman muuta, Erkki Virtanen. Liikasen kanssa olen ensi viikolla palaverissa muissa asioissa. [Naurua] — Eli rakentamisen laatuun keskittyvä työ, joka valmistuu ensi kuun loppuun mennessä. Meillä on ongelmia laadussa, [Puhemies koputtaa] meillä on ongelmia toimitusajoissa, aikatauluissa, meillä on ongelmia kustannuksissa, ja toivottavasti tämä raportti tuo sitten käytännön johtopäätöksiä, mitä julkiselle rakentamiselle pitäisi tehdä.

Värderade talman! Päätimme tässä hiljattain lähes nollaenergiapaketista, josta tuli varsin hyvä pitkälti sen takia, että ympäristöministeriö kuunteli saamaansa palautetta. Suunnitellut kiristykset, jotka olisivat tehneet esimerkiksi Pudasjärven hirsikoulun tapaiset kohteet mahdottomiksi, peruttiin — onneksi. Energiansäästö rakennuksissa on tärkeä asia, mutta keskittyminen teoreettiseen energiankulutuksen minimoimiseen vie Tampereen yliopiston tekemien tutkimusten mukaan riskirakentamiseen. Eli siitä olisi päästävä pois. Jotta voisimme aidosti suosia myös puurakentamista, meidän tulisi osata arvioida rakennuksen koko elinkaaren hiilijalanjälki. Se edistäisi esimerkiksi massiivipuurakentamista, joka on varma, terveellinen tapa toteuttaa esimerkiksi koulu tai päiväkoti.

Arvoisa ministeri! Missä vaiheessa voimme korvata teoreettista energiankulutusta mittaavan E-luvun rakennuksen koko elinkaaren hiilijalanjälkeä mittaavalla luvulla?

Arvoisa puhemies! Edustaja teki hyvän ja ytimekkään kysymyksen, ja kiitos tietysti kiitoksista, että tämä lähes nollaenergiarakentaminen ja se lainsäädäntö siinä otettiin todella huomioon, että pystytään esimerkiksi massiivihirsirakentamista tekemään jatkossakin.

Tämä laajempi elinkaaritarkastelu pelkän energiatehokkuuden tai energiankulutuksen sijaan: Olen käynnistänyt sen työn ympäristöministeriössä. Se ei tule olemaan ihan nopea eikä helppo työ, mutta arvioni mukaan noin 4—5 vuoden kuluttua meillä voisi olla se teoreettinen tieto käytettävissä, että pystyttäisiin tätä elinkaaren aikaista hiilijalanjälkeä käyttämään normina pelkän laskennallisen energiatehokkuuden sijaan. Työ on käynnissä, ja se on tuiki tarpeellista uudistamistyötä.

Arvoisa rouva puhemies! Kun kouluissa tai julkisissa rakennuksissa on ilmennyt ongelmia, niin monesti lähdetään — ja ihan oikein lähdetään — liikkeelle siitä, että teetetään selvityksiä sisäilman laadusta. Sitten kun nämä tutkimukset ovat käytössä, niin joissakin kunnissa on syntynyt tilanteita, että kansalaiset ja oppilaiden vanhemmat eivät saa niitä selvityksiä käyttöönsä. Kun kuitenkin kuntalaki ja julkisuuslaki lähtevät liikkeelle siitä, että pitää toimia julkisuusmyönteisesti, niin onko tämän asian suhteen kuntia ohjeistettu toimimaan avoimesti ja julkisuusmyönteisesti? Ehkä ministeri Vehviläinen voi tähän kysymykseen vastata.

Arvoisa puhemies! Juuri tuossa edellisessä vastauksessani sanoin, että välittömästi täytyy avoimesti suhtautua, kun löytyy näitä ongelmia. Sama koskee tietysti tiedottamista, että täytyy pitää lasten vanhemmille tai henkilöstölle, oli kysymys sitten koulusta tai mistä rakennuksesta tahansa, tiedotustilaisuutta siitä, että tämmöistä on havaittu. Samoin mielestäni on ihan itsestäänselvyys, että pitää kertoa myös ne tulokset, mitä selvityksissä tulee. Avoimuuden tiellä — missään tapauksessa ei pidä pitää salassa näitä tietoja.

Arvoisa puhemies! Kuten tässä on tullut esille, nämä homerakennukset ovat todellakin valtava ongelma. Tarkastusvaliokunta viime kaudella tähän ongelmaan puuttui ja esitti joukon suosituksia, miten pitäisi toimia, että jatkossa tältä välttyisimme. Tarkastusvaliokunta myös esitti varsin massiivista tukea kunnille — pitkäkestoista, monen vuoden ajaksi ylimääräistä rahaa, mitä voisi hakea valtiolta — jotta kunnat voivat jatkossa korjata näitä rakennuksiaan, mutta valitettavasti tätä rahaa on karsittu. Mutta kuntien lisäksi myös valtion vastuulla on paljon rakennuksia: meillä on varuskuntia, jotka kärsivät homeongelmista, meillä on poliisi-, oikeustaloja, valtion virastoja. Miten valtio aikoo itse huolehtia näistä omista rakennuksistaan ja niiden kunnosta?

Arvoisa puhemies! Aivan samalla tavalla: omistajalla on vastuu siitä. Ja jos huomataan, että valtion omistamassa rakennuksessa on tällaisia kosteus- tai homeongelmia, niin samalla tavalla niihin pitää puuttua, ja meillä on tiedossa tietysti vuosien, jopa parin—kolmenkymmenen vuoden, ajalta tapauksia, että hyvin nopeasti on jouduttu etsimään tietylle joukolle terveitä tiloja. Se on aina ensimmäinen toimi, että haetaan ne terveet tilat, vaihtoehtoiset tilat, ja sitten lähdetään korjaus- ja peruskorjaus-, mahdollisesti jopa uudisrakentamistielle. Että aivan normaalit menettelyt.

Arvoisa puhemies! Sosiaalidemokraattien vaihtoehtobudjetissa oli 100 miljoonaa euroa muun muassa homekoulujen, ‑päiväkotien ja muitten julkisten rakennusten korjauksiin. Tällä on tietysti ensisijainen tarkoitus se, että saamme terveellisiä tiloja. Toinen merkitys on se, että samalla saamme myöskin työpaikkoja eri alueille.

Arvoisa asuntoministeri, kun syksyllä keskustelimme tästä samasta aiheesta ja kun annoitte esityksen terveyshaitta-avustusten poistosta, joka on nyt tapahtunut tämän vuoden alusta, te täällä sanoitte, että on olemassa hallituksella näitä terveyshaitta-avustuksia. Valiokunta yksimielisesti totesi, että tarvitaan tällainen avustusmuoto perheille, jotka ovat hyvin hankalassa tilanteessa näissä homeongelmissa.

Arvoisa puhemies! Todellakin korjausavustuksia edelleen yksityishenkilöille voidaan myöntää. Mutta mitä tulee näihin kouluihin ja julkisiin rakennuksiin, niin aivan totta, se on kuntien vastuulla, jotka omistavat sen rakennuksen, pitää huoli, että siellä voi terveellisesti opiskella ja tehdä työtä. Ja kun ehdotetaan valtion tukea, niin ihmisten terveys ei odota sitä, saako valtiolta jonkun roposen tukea vai ei. On aivan turha odottaa, että valtio antaa pienen siivun homekoulun korjaukseen. Kunnan on ryhdyttävä töihin itse ja välittömästi. Näin toimimme esimerkiksi entisessä kotikunnassani Ruokolahdella: uusi koulu on valmisteilla. Esimerkiksi Helsingissä noin 50 koulua taitaa olla sisäilmaongelmaisia, ja ne edelleen odottavat sitä remonttia. Kuntien täytyy tarttua tähän ongelmaan itse eikä odottaa sitä, tuleeko valtiolta joskus pieni avustus.

Arvoisa rouva puhemies! Ihmisoikeusjärjestö Amnesty julkisti eilen vuosiraporttinsa. Se moitti hallitusta turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksien heikentämisestä. Kuten muistamme, hallitus vei monelta täältä jo suojaa saaneelta mahdollisuuden perheenyhdistämiseen asettamalla korkeat tulorajat viime kesänä. Hallitus siis sulki ovet hädänalaisilta naisilta ja lapsilta. Lisäksi hallitus rajasi turvapaikanhakijoiden oikeusapua ja lyhensi valitusaikoja, mikä taas lisää palautettujen riskiä joutua ihmisoikeusloukkausten kohteeksi. Ja tällä ihmisoikeuksia rapauttavalla kehityksellä on inhimillinen hinta. Se näkyy nyt Helsingin keskustassa, jossa turvapaikanhakijat ovat kaksi viikkoa yöpyneet pakkasessa. Arvoisa sisäministeri: mihin konkreettisiin toimiin hallitus ryhtyy korjatakseen Amnestyn raportissa esitetyt ihmisoikeusongelmat?

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä nämä arvioinnit on hyvin vakavasti otettu. Pitää ottaa huomioon, että me olemme totta kai korjanneet ja koko ajan katsomme, jos tulee tämäntyyppistä palautetta. Kuitenkin myöskin kaikki ne lait, jotka tänne on tuotu ja jotka mainitsitte, on perustuslakivaliokunnassakin koeteltu, ja ne ovat sieltäkin menneet läpi, ja lain mukaan toimitaan. Me emme ole erilaisia kuin muut maat. Meillä on hyvin samanlaiset säännöt kuin muissa vastaavissa maissa. Jos tällaista reklamaatiota tulee, niin totta kai se otetaan vakavasti.

Haluaisin korjata myöskin teidän virheellisen käsityksenne siitä, että oltaisiin nostettu niitä tulorajoja. Ne tulorajat ovat olleet jo aikaisemmin, ja silloin viime keväänä ei tehty tulorajoihin korotusta, ainoastaan laajennettiin niiden piiriin tulevien perheiden määrää.

Ja mitä tulee nyt tähän tilanteeseen, niin nämä henkilöt, jotka ovat tällä hetkellä tuolla asema-aukiolla, ovat saamieni tietojen mukaan — kun kävin heitä tapaamassa — niitä, jotka ovat saaneet kielteisen päätöksen ja ovat nyt valittaneet. [Puhemies koputtaa] Ja heidän hakemuksensa käsitellään asianmukaisessa järjestyksessä.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! Amnesty nostaa raportissaan esiin yhtenä pidempiaikaisena Suomen ihmisoikeusongelmana translain muutostarpeen. On järkyttävää, että Suomi juridisesti ajaa sukupuoltaan korjaavia ihmisiä sterilisaatioon vuonna 2017. Tämä on häpeällinen tahra Suomen maineelle ja synkkä kappale historiaamme joidenkin vuosikymmenten kuluttua. Ministeri Rehula, olette ryhdikkäästi kertonut julkisuudessa, että olette muuttanut kantaanne translain suhteen ja olette valmis esittelemään eduskunnalle uuden translain, joka parantaisi sukupuolivähemmistöjen asemaa: milloin hallitus siis korjaa tämän häpeällisen ihmisoikeusongelman Suomessa?

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen kyselytunnilla, valtioneuvoston kyselytunnilla, hallitus vastaa ministereittensä suulla koko hallituksen puolesta. Ja tämän translain osalta ollaan tilanteessa, että tämän hallituksen yhtäpitävää päätöstä siitä, että laki voisi edetä, ei ainakaan tällä hetkellä ole.

Toisekseen edustaja kysyy asiasta, joka pitää sisällöllisesti paikkansa, että vuoden 2003 ja vuoden 2007 tilanne on henkilökohtaisesti muuttunut. Ja tilanne on muuttunut muun muassa ihmisoikeusvetoomusten ja ihmisoikeusjärjestöjen vetoomusten ja ennen kaikkea meidän solmimiemme kansainvälisten sopimusten vuoksi.

Arvoisa puhemies! Tämä Amnestyn ihmisoikeusraportti pitää ottaa vakavasti. Suomi on paras maa meille kaikille silloin, kun jokaisen ihmisoikeuksista ja perusoikeuksista pidetään mahdollisimman hyvää huolta, oli siis kysymys vanhustenhuollosta, vammaisten oikeuksista, sukupuolivähemmistöistä tai turvapaikanhakijoiden oikeusturvasta. Kun kaikkien oikeusturvasta ja perusoikeuksista pidetään huolta, kaikilla on Suomessa mahdollisuus pärjätä.

Tästä turvapaikanhakijoiden tilanteesta haluaisin nostaa esille sen, että tässä on muodostunut sellainen oikeudellinen aukko, paperittomien ihmisten ryhmä, tämän ja viime hallituskauden hallituksen aivan loppuaikoinaan tekemän päätöksen perusteella, jossa väliaikaisia oleskelulupia ei myönnetä henkilöille, jotka saavat Suomessa kielteisen päätöksen turvapaikkamenettelyssä mutta joita ei voi myöskään kotimaahansa lähettää, jos siellä on hengenvaarallinen tilanne. Tässä on muodostunut tämä aukko, jossa näyttää siltä, että nämä ihmiset eivät saa tukea eivätkä turvaa Suomesta, ja on myös huhuja siitä, että osaa ollaan pakkokäännyttämässä Irakiin. Mikä on, sisäministeri, tilanne? Miten Suomi varmistaa näiden ihmisten mahdollisuuden saada tukea Suomessa, ja onko Suomi [Puhemies koputtaa] pakkokäännyttämässä ihmisiä Irakiin?

Arvoisa rouva puhemies! Me olemme ottaneet erittäin vakavasti ne maakohtaiset tiedot, joita sieltä Irakista on tullut, ja kun hallinto-oikeus on esimerkiksi hyväksynyt sen valituksen ja olemme todenneet sen, niin Migri on ottanut sen sitten päätöksissään huomioon. Nimenomaan tämä maatieto aina vaikuttaa. Jos siellä alueella on vakava tilanne, niin sinne ei lähetetä, aivan niin kuin muutkin maat tekevät samalla lailla, niin Suomikin tekee niin. Mielestäni nyt on pystytty korjaamaan niitä tilanteita maatiedon mukaan, ja niistä kannattaa aina ilman muuta sitten tehdä valitus, jos käy niin, että tällainen väärä päätös on tehty, mutta hyvin ovat kyllä pysyneet hallinto-oikeudessa nämä Migrin tekemät päätökset, mutta totta kai, jos maatieto muuttuu, niin se muutetaan, ja nyt jo Migri on muuttanut päätöksiään.

Arvoisa puhemies! Turvapaikanhakijoiden määrät laskivat viime vuonna reilusti siitä, mitä ne olivat vuonna 2015, ja tänä vuonna näyttää alkuvuosi vielä vähäisempiä lukemia. Myös päätösten laatu on parantunut, ja yhä pienempi prosentti saa oleskeluluvan, eli jotain on siis tehty ihan oikein.

Loppuvuodesta 2015 hallitus julkaisi usean kohdan ohjelman, jossa luvattiin lisää kiristyksiä. Ihan kaikkia niitä ei kuitenkaan vielä ole toteutettu, ja kysynkin vastaavalta ministeriltä nyt, missä vaiheessa nämä kauan odotetut toimenpiteet ovat valmistelussa.

Arvoisa rouva puhemies! Silloin aikoinansa on arvioitu erilaisia mahdollisuuksia, ihan samoja kuin mitä muissakin maissa on, ja tällä hetkellähän on niitä selvityksiäkin tehty. Me olemme käsitelleet niitä ministeriryhmässä, ja esimerkiksi tässä perheenyhdistämiseen liittyvässä, mikä on tehty, on katsottu, että se taloudellisen toimeentulon edellytys on kyllä sen verran korkea, että se peittoaa niitä muita, mitä on aikoinansa ehdotettu. Siitä syystä ainakaan tässä vaiheessa meillä ei ole valmistelua, mutta meillä selvitykset totta kai jatkuvat, koska silloin aikoinansa niin on päätetty, mutta ainakaan tässä vaiheessa emme ole tekemässä muita kiristyksiä.

Arvoisa rouva puhemies! Tiedämme, että Afganistanin ihmisoikeustilanne tällä hetkellä on niin heikko, että sinne ei lainkaan voida palauttaa sellaisia turvapaikanhakijoita, jotka ovat jättäneet islamin ja kääntyneet kristityiksi. Näissä yhteisöissä sovelletaan šaria-lainsäädäntöä ja hengenvaara on aivan ilmeinen, jos tämä kristityksi kääntyminen ja kasteen ottaminen on tiedossa.

Nyt kun Maahanmuuttoviraston työntekijät puhuttelevat näitä henkilöitä, niin on kyllä aivan ilmeistä, että tuon uskonnollisen vakaumuksen selvittäminen ei ole helppoa, ja osa näistä kristityistä, kastetuista afgaaneista on saanut mielestäni aivan käsittämättömällä tavalla kielteisen päätöksen. Oletan, että tässä osittain on kysymys siitä, että kun on jouduttu rekrytoimaan nopealla tahdilla Maahanmuuttovirastoon työntekijöitä, niin siellä on myös osaamattomuudesta kysymys. Kysyisinkin nyt teiltä: millä tavalla tätä puhuttelua [Puhemies koputtaa] ja päätöksentekoa ohjataan, eikö kaste ja kastekoulu ole riittävä todiste vakaumuksesta?

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on tärkeä huomio, että puhuttelussa ja keskustelussa pitää olla hyvin osaavat henkilöt. Ja nyt kun nostatte esille uskonnon ja sen, että jos Suomessa on kastettu, niin vaikuttaako se siihen, meidän lähtökohtaisesti kuitenkin pitää aina katsoa sitä, onko henkilö suojelun tarpeessa, täyttääkö hän ne kriteerit. Se, että tehdään kaste Suomessa, ei voi olla ainoa syy. Silloin pitää aina katsoa se, mikä on se perustelu, millä hän saisi turvapaikan. Me olemme satsanneet nimenomaan myös puhuttelun laatuun ja siihen, että otamme huomioon myös uskonnollista vakaumusta. Mutta niin kuin ymmärrätte varmasti itsekin entisenä sisäministerinä, uskonto ei voi olla ainoa syy, millä perusteella ihminen saisi turvapaikan.

Arvoisa puhemies! Tällä vaalikaudella olemme tosiaan useaan otteeseen muuttaneet maahanmuuttoa koskevaa lainsäädäntöä. Suomi on kiristänyt omaa lainsäädäntöään muun Euroopan tapaan, ja varmaan osa kiristyksistä on perusteltuja ja osa ei. Silti on kuitenkin paikallaan todeta, että olemme saaneet pitkin syksyä ja tätä kevättä lukea julkisesta sanasta myös niistä inhimillisistä tragedioista, joihin Suomen kiristynyt lainsäädäntö on johtanut, ja niistä yksilöistä, jotka tästä kiristyneestä lainsäädännöstä joutuvat kärsimään. Olisinkin kysynyt nyt hallitukselta ja vastaavalta ministeri Risikolta: olisiko järkevää, että tässä tilanteessa hallitus teettäisi kokonaisarvion näiden muutettujen lainsäädäntöjen vaikutuksista turvapaikanhakijoiden oikeusturvaan ja asemaan Suomessa, jotta tämä kokonaisuus tulisi selväksi ja välttyisimme siltä, että näitä inhimillisiä tragedioita kuulisimme jatkossa?

Arvoisa rouva puhemies! Meidän sopimukset edellyttävät, että ihmistä kohdellaan oikeudenmukaisesti. Meidän laki edellyttää sitä, että me katsomme aina henkilökohtaisen tilanteen. Me keräämme maatietoa. Me yritämme ja pyrimme aivan varmasti siihen, että ihmistä kohdellaan asianmukaisesti Suomessa. Me haluamme auttaa hädänalaisessa tilanteessa olevia ihmisiä aivan varmasti. Mutta sitten on tietysti tällaisia, joihin yksittäisiin tapauksiin, mihin viittaatte, en valitettavasti pysty ottamaan kantaa, enkä voikaan ottaa, koska ne päätökset on tehty virkamiespuolella ja he itsenäisesti tekevät.

Mutta tämä arvio: Koko ajan me teemme arviota siitä suhteessa myöskin muitten maitten käytäntöihin, ja koko ajan arvioidaan myös Suomessa sitä, mitä nämä vaikuttavat. Meillä on siitä paljonkin tietoa, miten nämä vaikuttavat. Valitettavasti sitä, mitä ihmisille tapahtuu siellä kotimaassa, me emme pysty kaikkien kohdalla seuraamaan. Meillä on vapaaehtoisjärjestö IOM, joka jonkin verran raportoi meille. Mutta kaiken [Puhemies koputtaa] kaikkiaan nämähän ovat hyvin valitettavia tilanteita, mihin te viittaatte.

Arvoisa puhemies! Minä vierailin noin kuukausi sitten Oulussa, missä juttelin yhden nuoren tytön kanssa, joka opiskelee paikallisessa ammatillisessa oppilaitoksessa. Hän kertoi minulle suunnittelevansa Make amis great again ‑kampanjaa, koska hän on niin huolissaan suomalaisen ammatillisen koulutuksen laadusta, ja hän kertoi myöskin minulle saavansa vain 13 tuntia lähiopetusta viikossa omassa ammatillisessa oppilaitoksessaan.

Arvoisa opetus- ja kulttuuriministeri, 13 tuntia lähiopetusta viikossa on yksinkertaisesti aivan liian vähän. Ammatillisen koulutuksen lähiopetuksen määrä on OAJ:n mukaan romahtanut Suomessa noin 36 viikkotunnista 22—24 viikkotuntiin tai jopa sen alle, kuten tässä Oulun esimerkissä. Tämä on niin vähän, että se myöskin uhkaa ammatillisen puolen opiskelijoiden tosiasiallisia mahdollisuuksia hakeutua jatko-opintoihin.

Arvoisa opetus- ja kulttuuriministeri Grahn-Laasonen, millä keinolla hallitus aikoo nostaa lähiopetuksen [Puhemies koputtaa] määrää ammatillisessa koulutuksessa?

Arvoisa puhemies! Kiitos tästä kentältä tulevasta terveisestä, joka hyvin vastaa myöskin siihen käsitykseen, mikä itselläni on siitä, että lähiopetuksen määrän väheneminen huolestuttaa kyllä. Toki siihen liittyy myöskin se, että ammatillinen koulutus on nykyään hyvin paljon monimuotoisempaa kuin se on ollut aikaisemmin, eli on jopa toivottukin sitä, että siirrytään avoimempiin oppimisympäristöihin, että oppimista tapahtuisi enemmän työpaikoilla, siellä käytännön työelämässä, missä saa sitten samalla myös niitä työelämäkontakteja. Lisäksi oppiminen on tosiaan tänä päivänä aika monimuotoista, tehdään yhteistyöprojekteja ja niin edelleen. Mutta se ei voi tarkoittaa sitä, että se opiskelijoiden tuki siihen oppimiseen ja se riittävä lähiopetus eivät toteutuisi.

Hallitus valmistelee tällä hetkellä ammatillisen koulutuksen suurta lainsäädännöllistä uudistusta, ammatillisen koulutuksen reformia, ja se on parhaillaan siinä vaiheessa, että reformia viimeistellään. Se tuo uusia työvälineitä järjestää ammatillista koulutusta vielä paremmin tulevaisuuden työelämän tarpeisiin vastaavasti ja siten, että yksilölliset polut voivat toteutua. [Puhemies koputtaa] Tämän uudistuksen on tarkoitus astua voimaan ensi vuoden alusta.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! Meidän huolemme on se, että kaikki opiskelijat, jotka opiskelevat ammatillisessa koulutuksessa, eivät ole sellaisia opiskelijoita, jotka pärjäävät näillä yksilöllisillä opintopoluilla, vaan opiskelijat myöskin tarvitsevat tukea, he tarvitsevat sitä yhteisöä ja sitä ohjausta, sitä opetusta, mitä opettajat siellä antavat. Meidän huolemme on nyt myöskin se, että tämä ammatillisen koulutuksen reformi ei ratkaise näitä resursseihin liittyviä isoja ongelmia, mitä ammatillisessa koulutuksessa tällä hetkellä Suomessa on.

Ammatillisen koulutuksen reformin on siis määrä astua voimaan ensi vuoden alusta, mutta tälle vuodelle ammatillisen koulutuksen rahoitusta leikataan 220 miljoonaa. Mikä on hallituksen arvio siitä, kuinka hyvin nämä reformin tavoitteet työpaikalla tapahtuvan oppimisen lisäämisestä tai yksilöllisistä oppimispoluista ovat toteutettavissa, kun samanaikaisesti vähennetään resursseja? Ja mitä tässä uudistuksessa tapahtuu erityisen tuen tarpeessa [Puhemies koputtaa] oleville oppilaille, joita myöskin on paljon ammatillisen koulutuksen puolella?

Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin sanoin, tämän ammatillisen koulutuksen reformin tavoitteena on tuoda myös työkaluja koulutuksen järjestäjille järjestää sitä koulutusta niin, että esimerkiksi tämä mainittu tärkeä lähiopetus voidaan turvata jokaiselle. Ja kun puhuin yksilöllisistä oppimispoluista, niin se tarkoittaa nimenomaan sitä, että voitaisiin ottaa nykyistä paremmin huomioon kaikkien opiskelijoiden tarpeet, myöskin niiden opiskelijoiden, jotka tarvitsevat siihen oppimiseensa enemmän tukea. Meillä on valtavan iso ongelma ammatillisessa koulutuksessa runsas keskeyttämisten määrä, eli se on nimenomaan se tekijä, joka johtaa siihen, että meillä tapahtuu nuorten syrjäytymistä ja putoamista koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Minä uskon, että tällä ammatillisen koulutuksen reformilla voimme vaikuttaa tähän. Siellä on hyvin monia työkaluja nimenomaan keskeyttämisen vähentämiseksi ja sen tuen lisäämiseksi niille opiskelijoille, jotka sitä enemmän tarvitsevat.

Taloudellinen tilanne on toki Suomessa tiukka tällä hetkellä, ja siitä myös ammatillinen koulutus kärsii, mutta tämä ammatillisen koulutuksen reformi on kentällä kyllä hyvin odotettu ja tuo uusia työvälineitä.

Arvoisa rouva puhemies! Toisen asteen eli lukioiden ja ammattikoulujen yhteishaku on käynnistynyt. Yhteishaku koskettaa tosiaan vuosittain kymmeniätuhansia ysiluokkalaisia ympäri maan. Tästä vuodesta alkaen hallitus kuitenkin leikkaa osana historiallisia koulutusleikkauksia 190 miljoonaa euroa joka vuosi ammattikouluilta, viedään noin kymmenesosa rahoituksesta. Asiantuntijoiden mukaan tämä tarkoittaa sitä, että oppilaitokset joutuvat pohtimaan koulutuspaikkojen vähentämistä. Kysynkin teiltä, arvoisa ministeri: Voivatko Suomen nuoret luottaa historiallisten koulutusleikkausten keskellä siihen, että kaikille peruskoulunsa päättäville nuorille järjestyy opiskelupaikka peruskoulun jälkeen? Miten käy meidän nuorisotakuun?

Arvoisa puhemies! Nuoret, peruskoulunsa päättäneet voivat luottaa siihen, että ne tiet ammatilliseen koulutukseen ja lukioon avautuvat. Eli Suomessa koulutustakuu on se, mistä haluamme pitää tiukasti kiinni, eli jokaiselle peruskoulun päättäneelle turvataan jatko-opiskelupaikka, tai mikäli esimerkiksi on mielenterveys-, päihde- tai muita ongelmia, niin sitten joku muu ratkaisu pitää nuorelle löytyä. Tähän panostetaan hyvin voimakkaasti. Vierailin eilen Lahdessa Ohjaamossa, mikä on sellainen palvelu, missä pyritään tarjoamaan nuorillemme se palvelu yhdeltä luukulta, jotta semmoinen pompottelu, nuorten pompottelu, loppuisi ja aikuiset ottaisivat kopin niistä vaikeista tilanteista, joita sitten saattaa nuorillamme olla.

Mitä tulee näihin ammatillisen koulutuksen määrärahoihin, niin tämä koko eduskunta on ollut tekemässä näitä määrärahapäätöksiä. Eli edellinen hallitus ensimmäisen kerran päätti näistä ammatillisen koulutuksen määrärahavähennyksistä, ja tämä hallitus sitten valitettavasti sai sen perinnöksi, kun se esitys kaatui silloin viimeisellä viikolla ennen eduskuntavaaleja. Varmaan kukaan meistä ei halua muistella sitä viikkoa.

Arvoisa rouva puhemies! Viime päivinä on puhuttu paljon kadonneista miehistä — tarkoitetaan niitä, joilla ei ole koulutusta, ei ole työpaikkaa, eivät oikeastaan ole minkään järjestelmän piirissä. Monet näistä on syrjäytetty nimenomaan peruskoulussa tai heti peruskoulun jälkeen toisella asteella. Erityisesti ammatillisella toisella asteella keskeytysprosentit ovat olleet korkeita, ja jos ei ole tutkintoa, niin on vaikea löytää työtä, vaikea löytää paikkaansa yhteiskunnassa. Nyt kun tässä tilanteessa — hallitus ei ollut mitenkään pakotettu vaan teki arvovalinnan — leikataan ammatilliselta puolelta, se merkitsee, että lähiopetus vähenee entisestään. Ministeri Grahn-Laasonen, miten te ajattelette, että syrjäyttäminen vähenee, keskeyttäminen vähenee, se että ei olla työelämässä, vähenee, jos samaan aikaan te leikkaatte resursseja, joilla pitäisi antaa nimenomaan niitä lähiopetustunteja, joilla jokainen pidetään koulutuksessa mukana?

Arvoisa puhemies! Kuvasin jo tässä edellä tätä ammatillisen koulutuksen reformia, joka tuo lisää välineitä puuttua myös koulutuksen keskeyttämisen ongelmaan ja siihen ongelmaan, jonka hyvin kuvasitte, eli siihen, että meillä valitettavan suuri osuus ikäluokasta putoaa koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Ja tämä on meillä kyllä ihan kansallinen hätätila, näin voi sanoa yhtään asiaa liioittelematta. Eli meidän pitää pystyä löytämään vaikuttavia keinoja puuttua nuorten syrjäytymiseen, ja siitä syystä hallitus on käynnistänyt ministeriörajat ylittävän yhteistyön siinä, että kokoamme nykyistä tehokkaampaa keinovalikoimaa nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Se, mikä on semmoinen tosiasia, mikä tulee tässä työssä ottaa huomioon, on se, että kun kokeneilta ammattilaisilta, opettajilta, kysyy, niin he sanovat, että ihan viimeisten vuosikymmenten aikana näkyvin muutos koulumaailmassa on ollut se, että nimenomaan koulun ulkopuoliset ongelmat ovat lisääntyneet, ja ne juontavat monessa tapauksessa juurensa jo sinne varhaislapsuuteen ja perheiden moniin valitettaviin ongelmiin. Näihin meidän pitää pystyä [Paavo Arhinmäen välihuuto] nimenomaan monimuotoisella yhteistyöllä ministeriörajojen yli vaikuttamaan, muun muassa tukemalla perheitä [Puhemies: Aika on täynnä!] heidän vaikeissa kasvatustehtävissään.

Arvoisa puhemies! Ministeri totesi tässä, että reformin pitää tuoda uusia työvälineitä niille oppilaitoksille, jotka järjestävät tätä ammatillista koulutusta. Ja kenttä todellakin odotti tätä joustoa, koska tiedetään, että leikkaukset ovat suuria ja sisältö uudistuu, rahoitus uudistuu. Kuitenkin, kun minä olen tavannut aika monta kentän edustajaa, niin he ovat pettyneitä siihen, että tästä ei tullut sellainen reformi, joka aidosti tuo tätä joustoa, vaan hallitus nyt aika yksityiskohtaisesti ohjaa tätä toimintaa. Mitä tapahtui, arvoisa ministeri, tässä matkan varrella?

Värderade talman! Fältet önskar sig en flexibel reform, att man med stor flexibilitet kan förverkliga nedskärningar och alla de förnyelser och reformer som både finansieringssystemet och utbildningens innehåll står inför. De är nu besvikna över att staten styr med ganska [Puhemies koputtaa] hård hand här. Vad hände under resans gång, minister?

Arvoisa puhemies! Siinä mielessä on hiukan vaikeaa ehkä tätä kysymystä hahmottaa, koska sitä esitystähän ei ole vielä annettu. Elikkä ei ole olemassa vielä lakiesitystä, [Mikaela Nylander: Lakiluonnos on ollut!] hallituksen esitystä, vaan se on tulossa tässä hyvin pian, ja ajattelen, että sen jälkeen meillä on sitten mahdollisuus arvioida sen laatua — eikö vain — paremmin.

Tässä valmistelussa on ollut mukana 1 500 kentän ääntä elikkä valtavan laajat työpajat, joissa on yhdessä valmisteltu. Sen lisäksi saimme 200 lausuntoa, joita on käyty läpi hyvin yksityiskohtaisesti. Niihin luonnoksiin on tehty lukuisia parannuksia, ja nyt edelleen tässä viimeistelemme sitä esitystä, jotta se sitten olisi teillä arvioitavana. Joustavuus tulee lisääntymään, päällekkäisyyksiä puretaan, mahdollisuuksia tulee paljon lisää järjestää uudenlaista tulevaisuuden osaamistarpeisiin vastaavaa koulutusta. Ja voin toimittaa teille, sitten kun esitys on valmis, sellaisen oikein pitkän listan siitä, mitä kaikkea joustoa tulee lisää. [Mikaela Nylander: Elikkä muutoksia on vielä tulossa, hyvä!]

Rouva puhemies! Tilannehan on tiukka. Se, miten tähän on tultu, on aika tavalla eduskuntapuolueitten yhteistä tarinaa. Ajattelen niin, että myös sen, miten tästä päästään eteenpäin, pitäisi olla aika tavalla meidän yhteistä tekemistä. Ja siihen on kyllä eväitä tuossa reformissa olemassa.

Erityisesti siihen, mistä edustaja Andersson aloitti, eli siihen, miten tuota lähiopetusta saataisiin lisää, on ainakin kaksi vastausta. Ensimmäinen on tietysti se, että nyt tässä reformissa henkilökohtaistetaan jokaisen opintopolku. Se pitää suunnitella yksilöllisesti. Sen kohdalla, joka tarvitsee enemmän oppilaitosmuotoista koulutusta, sitä pitää pystyä myös tarjoamaan. Toiseksi, tässä on kannustimet koulutuksen järjestäjällä tiivistää koulutusta jatkotutkintokelpoisuus säilyttäen. Senkin pitäisi vastata tähän.

Mutta on totta, että kipukohtia on alueellisessa tasa-arvossa, heikompien pärjäämisessä ja lähiopetuksen määrässä. Eikö niin, ministeri, että me hoidamme nämä asiat kuntoon? Me uskomme meidän nuoriin ja hoidamme niitä tällä reformilla kuntoon ja teemme tarvittavat päätökset, että Suomi selviää tältäkin osin.

Arvoisa puhemies! Arvoisalle sivistysvaliokunnan puheenjohtajalle on helppo todeta, että olemme aivan samoilla linjoilla tässä, ja uskon, että saamme aikaan ammatillisen koulutuksen reformin, joka vie tätä koulutusta eteenpäin aivan merkittävin askelin ja mahdollistaa sen tuen myöskin.

Ja yhden näkökulman, kun kerran mahdollisuus tuli, haluaisin vielä lisätä, ja se on se, että yksi reformin tavoitteista on lisätä sitä työpaikkaoppimista elikkä siirtää sinne työpaikoille myös, ihan aitoihin oppimisympäristöihin, sitä oppimista. Ja esimerkiksi niissä maissa, joissa laajempi työpaikkaoppiminen on käytössä, on matalampi nuorisotyöttömyys ja on myöskin pystytty vaikuttamaan positiivisesti nuorten asenteisiin oppimista kohtaan. Ja tietenkään se ei ole ongelmatonta, ja aina niitä paikkoja ei löydykään, ja se on haastavaa, mutta siitä huolimatta otamme sen haasteen vastaan ja lähdemme siitä, että vastaamme myös niiden nuorten odotuksiin, jotka peruskoulun jälkeen kokevat, että haluaisivat päästä jo ihan oikeasti tekemään.

Arvoisa puhemies! Tämän tärkeän keskustelun ydinasia liittyy ammatillisen koulutuksen laatuun. Olin kutsuttuna Tampereella sähköalan ammatillisen koulutuksen tilaan tutustumaan, ja siellä olivat sekä työnantaja, yrityselämä, että opettajat äärimmäisen huolissaan siitä, että johtuen lähiopetuksen leikkaamisesta ja muusta ne, jotka valmistuvat ammattiin, eivät pärjää sähköasentajatehtävissä. Nyt se tärkein kysymys on se, että reformilakia odotetaan, ja nimenomaan tästä laadun näkökulmasta, arvoisa ministeri, haluan, että sivistysvaliokunnalla on ehdottomasti riittävästi aikaa arvioida koko se reformin laajuus, mikä liittyy ammatilliseen koulutukseen. Ja nyt kysyn: milloin hallituksella on tarkoitus antaa eduskunnalle tämä hallituksen esitys, jotta aikaa on riittävästi?

Arvoisa puhemies! Niin nopeasti kuin se laadukas lainsäädäntö saadaan valmiiksi. Olemme pyrkineet mahdollisimman hyvin ottamaan huomioon lausunnoissa tulleen palautteen. Lainsäädännön arviointineuvosto käsittelee tällä hetkellä lakiluonnosta, ja niin pian kuin se valmistuu, se totta kai mahdollisimman nopeasti toimitetaan, jotta koulutuksen järjestäjillä olisi myöskin aikaa toimintaansa suunnitella uuden lainsäädännön mukaiseksi. Lainsäädännössä on myös huomioitu riittävät siirtymäajat niiltä osin kuin niitä tarvitaan.

Sitten tähän laatuun haluaisin myöskin todeta, että siihen on aivan erityisesti keskitytty tässä lainsäädännössä, ja myöskin tullaan kaikilta koulutuksen järjestäjiltä edellyttämään sellaista oikein suunnitelmallista laadun arviointia ja jatkuvaa kehittämistä. Tietenkin yksi sen laadun mittari on se, miten opiskelijat koulutuksen jälkeen työllistyvät. Tästä tulee myöskin yksi rahoituksen kriteeri, millä pyritään ohjaamaan koulutuksen järjestäjiä järjestämään niin laadukasta koulutusta, että sillä meidän nuoret ja myöskin aikuiset oppijat pääsevät sinne työelämän syrjään kiinni.

Puhemies Maria Lohela

Täällä on nyt niin monta muuta keskustelua käynnissä, että pyydän keskittymään tämän kyselytunnin loppuun saattamiseen.

Arvoisa puhemies! On kyllä pakko todeta edustaja Puumalalle, että tämä päätös leikata koulutuksesta ja erityisesti ammatillisesta koulutuksesta ei ole mikään yhteinen päätös, eikä se ole mikään yhteinen arvovalinta, vaan se on tämän hallituksen päätös ja arvovalinta, jota te puolustatte. On myöskin vaikeata nähdä, millä tavalla nämä lisäleikkaukset, mitä nyt tehdään tänä vuonna, lisäisivät lähiopetuksen määrää, kun ne tulevat jo tehtyjen säästöjen ja leikkausten päälle. Voiko opetus- ja kulttuuriministeri tätä meille avata? Ne laadulliset ongelmat ovat jo nyt olemassa ammatillisessa koulutuksessa. Tämä on pidempiaikainen kehitys, mikä pitäisi kääntää sen sijaan, että vielä entuudestaan vähennetään resursseja lähiopetuksesta ja ammatillisesta koulutuksesta. Eli voiko opetus- ja kulttuuriministeri nyt vielä konkretisoida, millä tavalla ja millä keinoilla me saamme vähemmillä resursseilla enemmän lähiopetusta aikaiseksi?

Arvoisa puhemies! Nykyisessä ammatillisessa koulutuksessa on tiettyjä sellaisia rakenteellisia tekijöitä, jotka johtavat siihen, että siellä on paljon päällekkäistä tekemistä, paljon hallinnollista työtä, siellä ollaan eri organisaatioissa. Meillä on lainsäädännöt erikseen nuorille aikuisille. Siellä aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen toimii huonosti, samoin henkilökohtaistamisen prosessit. Siellä tehdään todella hyvää työtä, mutta näissä asioissa voimme vielä parantaa juoksuamme ja matkaamme, ja tämä ammatillisen koulutuksen reformi tulee nyt tuomaan niitä työkaluja nimenomaan vastata näihin haasteisiin eli panostaa esimerkiksi enemmän siihen lähiopetukseen.

En tule kyllä täällä sitä sanomaan, etteikö tilanne olisi haastava. Se on ilman muuta sitä. Taloudellisesti meillä on haastava tilanne Suomessa kaiken kaikkiaan. Samoin koulutuksen järjestäjillä on isot haasteet siitä tehtävästä suoriutumiseen, koska se on vaativa. Mutta juuri siitä syystä täytyy rakentaa nyt yhteistä toimivaa ammatillisen koulutuksen järjestelmää, joka joustavammin vastaa tulevaisuuden odotuksiin ja myöskin osaamistarpeisiin, ja tämä reformi on kaiken kaikkiaan paitsi tarpeellinen niin myöskin hyvin odotettu. [Puhemies koputtaa] Me täällä eduskunnassa puolestamme voimme vaikuttaa siihen yleiseen ilmapiiriin, miten nuoret kokevat omat [Puhemies: Nyt on jo aika reippaasti yliajalla!] koulutuspolkunsa. Eli ei masentavaa keskustelua.

Arvoisa rouva puhemies, värderade talman! Vård- och landskapsreformen lär vara på väg hit till riksdagen inom några veckor, men en viktig del av patientens valfrihet kommer hit först i ett senare skede. Jourreformen har vi redan behandlat och tydligen är nya pusselbitar på kommande.

Julkisuudessa olleen tiedon mukaan kuntaministeri Vehviläinen haluaa, että parlamentaarisen työryhmän tulisi selvittää maakuntien verotusoikeus. Vehviläinen haluaisi, että maakuntien verotusoikeus olisi otettavissa käyttöön vuonna 2021. Jos hallitus on aloittamassa selvitystä, on tietenkin hyvä, että kaikki eduskuntapuolueet saavat olla mukana, eli ministereille kiitos tästä parlamentaarisen työryhmän ajatuksesta. Mutta kyllä tämä lausunto lisää epävarmuutta maakunnissa ympäri Suomea. On aika olennainen tieto, miten sosiaali- ja terveydenhuolto aiotaan tulevaisuudessa rahoittaa maassamme. Nyt vaikuttaa siltä, että hallitus tässäkin soutaa ja huopaa. Kysynkin ministeri Vehviläiseltä sekä myös pääministeriltä, onko koko hallitus nyt siis sen takana, että maakunnille tulee verotusoikeus vuonna 2021.

Arvoisa puhemies! Kiitos, että otitte tämän asian esille, mutta minun täytyy pikkuisen oikaista sitä, mitä tässä tuli esiin. Hallitus päätti jo vuosi sitten 5.4. poliittisia linjauksia tehdessään, että erikseen selvitetään tämän vaalikauden lopulla ja yli sitten 2019, mitä edellytyksiä olisi, että voitaisiin katsoa, otetaanko maakunnille myös verotusoikeutta, ja sellainen linjaus on hallituksessa yhteisesti tehty. Tätä päätöstä vielä, minkä muotoisena, millä kaikella kysymyksenasettelulla tämä selvitys laitetaan liikkeelle, ei vielä ole tehty. Me tulemme tekemään sen hallituksessa varmasti tänä keväänä, viimeistään syksyllä.

Mutta sitten tämä parlamentaarinen puoli tässä on henkilökohtaista ajattelua. Ajattelen niin, että jos tehdään verotusjärjestelmään iso muutos, niin silloin olisi hyvä, että tässä selvitystyössä olisivat jollakin tavalla mukana myös kaikki eduskuntapuolueet. Tämä on tosiaankin ajatus siitä, että voisi olla jonkinlainen ohjausryhmä, mutta asiantuntijajoukon pitää tehdä kyllä se itse selvitystyö.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan.

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus tuo historiallisen laajaa uudistusta paloina tänne eduskuntaan. Se ei ole ollenkaan hyvä asia. Sote-uudistus, maakuntauudistus, valinnanvapaus, päivystysuudistus ja näihin liittyvät rahoitusratkaisut kaikki liittyvät toisiinsa. Miksei niitä käsitellä yhtä aikaa, miksi tämä kiire? Kyllä vasemman käden pitäisi tietää, mitä oikea tekee, ja päinvastoin. Tiistaina keskustelimme lainvalmistelun laadusta, ja oikeusministeri esimerkiksi totesi silloin muun muassa, että joskus on turhan kiire, silloin pitää pystyä hetken aikaa miettimään, mitä nyt ollaan tekemässä. Siinä ministeri Lindström oli ihan oikeassa. Eikö siksi juuri sote-uudistuksen kohdalla olisi järkevää pysähtyä miettimään hetki? Ei ole liikaa vaadittu, että eduskunta saisi käsitellä koko sote-uudistuksen yhtenä kokonaisuutena. Kysynkin ministeriltä, eikö nyt kannattaisi hieman laittaa jarrua päälle, että sote-uudistuksen eri osat voidaan käsitellä yhtäaikaisesti.

Puhemies Maria Lohela

Ministeri Vehviläinen ensin.

Arvoisa puhemies! Itse asiassa tämä kokonaisuus on valtavan laaja, sekä sote-uudistus että myös maakuntauudistus, ja nyt täällä toivottavasti pystymme käymään parin viikon sisällä jo lähetekeskustelun tästä sote-maakuntauudistuksen ensimmäisestä vaiheesta, joka pitää pakettina sisällään 34 eri lakia. Samaan aikaan meillä koko ajan valmistellaan myös lisää tavaraa tänne eduskuntaan, ja ministeri Rehula voi tämän soten puolelta todeta vielä lisää. On oikein, että täällä tänä keväänä myös myöhemmin on täydentävän hallituksen esityksen muodossa myös lisää, jotta voidaan tätä kokonaisuutta arvioida, perustuslakivaliokunta voi arvioida tätä kokonaisuutta ja sitten kaikki erityisvaliokunnat, joita tämä koskee, ja erityisen tärkeätä se on myös tämän rahoituksen osalta. Meillä tässä ensimmäisessä vaiheessa tulee sotea ja pelastusta koskeva rahoitusesitys, ja sitten piakkoin sen jälkeen täällä on vielä tänä keväänä käsiteltävä tämä maakuntien muita tehtäviä koskeva rahoitusesitys täydentävänä.

Arvoisa rouva puhemies! Sen verran jatkan ministeri Vehviläisen vastaukseen, että kysyn, mikä on se kokonaisuus, joka pitäisi tuoda eduskuntaan, jotta se on arvioitavissa kokonaisuutena. Miksi kysyn tämän kysymyksen? Siksi, että nyt eduskunnalle ollaan antamassa ne perustat, se runko, jossa on rahoitus, hallinto ja ne raamit, joilla alueellinen valmistelu, alueellinen työ menee eteenpäin. Meillä on iso savotta niin ministeriöissä kuin sitten eduskunnallakin vielä tällä vaalikaudella saattaa sosiaali- ja terveydenhuollon muutokseen liittyvä sisältölainsäädäntö ajan tasalle. Viittasitte terveydenhuoltolain muutokseen eli suomeksi sanottuna niin sanottuun sairaalalakiin, tämä on yksi esimerkki. Toisekseen eilen olen nimittänyt työryhmän valmistelemaan asiakasmaksuja. Me tulemme uudistamaan lain nimikkeinä enemmän kuin sata lakia siksi, että nämä perustat, joita eduskunnalle ollaan nyt antamassa ja joista eduskunta on vielä tämän kevään aikana päättämässä, tuovat [Puhemies koputtaa] sen muutoksen, joka sisältölakeihin pitää tehdä.

Arvoisa puhemies! Minusta tämä kysymys on erittäin hyvä. Me tiedämme viime vaalikaudesta, että rahoitus on erittäin olennainen osa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä, ja jos muistelemme, mitkä olivat ne kysymykset, jotka perustuslakivaliokunta viime vaalikaudella koki erittäin ongelmallisiksi silloisissa hallituksen esityksissä, niin ne koskivat nimenomaan rahoitusta ja sitä, miten kunnan asukkaat pystyvät sitten vaikuttamaan äänellään siihen, miten palvelut järjestetään. Kyllä yhdyn siihen huoleen, että nyt kun sitten kysymys tästä verotuksesta tuodaan erikseen, niin miten eduskunta pystyy päättämään tämän kokonaisuuden. Minusta ministeri sanoi hyvin, luetteli hyvin ne tekijät, jotka kuuluvat kokonaisuuteen sote-esityksessä, mutta eikö nimenomaan tämä verotusoikeus ole yksi tämmöinen hyvin olennainen demokratiakysymyksen kannalta tässä paketissa? [Ben Zyskowicz: Se ei kuulu tähän pakettiin!]

Arvoisa puhemies! Niin, toistan sen, että olemme tehneet hallituksessa linjauksen, että teemme tästä mahdollisesta verotusoikeudesta selvityksen. Mutta sitten kyllä haluan todeta, että kun tämä 2019 voimaan tuleva kokonaisuus on nyt jo valtavan laaja, niin minä itse olen kyllä loppujen lopuksi sitä mieltä, että on parempi, että tähän kokonaisuuteen emme tuo nyt 2019 sitä verotusoikeutta mukaan. Eli kuten kaikki tässä salissa tietävät, jotta me pystymme tekemään tämän maakuntarahoituksen — soten ja sitten ne kaikki muutkin tehtävät — niin tässä soten osalta on valtavan iso varainsiirto, tulonsiirto sieltä kuntien verotuloista plus sitten valtionosuuksista valtion kautta takaisin sinne maakunnille. Tämä on monimutkainen kokonaisuus, ja minä luulen, että tämä kestää paremmin hallinnassa sillä tavalla, että tämä tässä alkuvaiheessa on valtion rahoituksen kautta.

Värderade fru talman! Det är alldeles självfallet att finansieringen av hela vårdreformen, hela landskapsreformen är ytterst central. Om vi inte i dag vet hur det här ska se ut om några år, då är vi nog ute på hal is. Jag förstår att regeringen vill utreda en skatt, men jag tycker att man inte borde föra hela paketet hit förrän man faktiskt har alla bitar på papper och kan bedöma konsekvenserna.

Arvoisa puhemies! Kyllähän se on merkillistä. Me puhumme valtavan isosta uudistuksesta, ja kyllähän siis vallan ja rahan pitäisi kulkea käsi kädessä. Valta ja päätöksenteko ja siihen sidottu rahoitus ovat sitä yhtä kokonaisuutta, ja nyt ollaan ottamassa valtaa kunnilta, viedään rahat ja kuitenkin halutaan maakuntia, joissa ei ole sitten omaa verotusoikeutta, ainakaan tässä ensimmäisessä vaiheessa. Miten olette ajatelleet, että miksi ja miten se sitten tulee ajankohtaiseksi, ja ettekö näe, että tässä olisi fiksua nyt tehdä kaikki yhtä aikaa?

Niin, todellakin, ajattelen kyllä niin, että meillä on aika iso kokonaisuus jo tällaisenaan, mitä tässä vaiheessa on linjattu. Hallitus on hallitusohjelmassaan linjannut ja myös erikseen tämän soten maakuntarahoituksen osalta kaksi isoa periaatetta: kokonaisveroaste ei saa nousta, ja työn verotus ei saa kiristyä. Ne ovat olleet meillä myös tässä taustana, kun me olemme näitä ratkaisuja kaiken kaikkiaan tehneet.

Jos puhutaan itsehallinnollisuuden tunnusmerkeistä, niin me kaikki tiedämme, että verotusoikeus on yksi niistä, mutta se on vain yksi niistä, ja meillä kunnilla on erittäin laaja itsehallinnollisuus. Mutta maakuntien osalta meillä ei ole perustuslaissa säädetty samalla tavalla yksityiskohtaisesti, mikä se maakuntien itsehallinnollisuus pitäisi olla. Tässä vaiheessa se tarkoittaa sitä, että maakuntavaltuusto on ylin päättävä elin ja päättäjät valitaan sinne maakuntavaalien kautta suoralla vaalilla, ja tällä kokonaisuudella mennään tässä kohtaa eteenpäin. Pidän kyllä tätä — ja olen ollut kuulevinani, että täällä aika monikin on sitä mieltä — riittävän haasteellisena kokonaisuutena jo tällaisena.