Arvoisa puhemies! Hallitus esittää, että Suomen pitää varautua laajamittaiseen turvapaikanhakijoiden maahantuloon, ja pohtii, mitä tehdään, jos pyrkivien määrä ylittää 20 000 henkilön rajan. Siihen tarvitaan lisää resursseja — lisää resursseja, jotta kaikki halukkaat voidaan ottaa vastaan. Varautuminen on viisautta. Hallitus tyytyy piirtelemään uusia organisaatiokaavioita ja osoittaa tarkoitukseen lisää rahaa.
Maahanmuuttoa ja turvapaikkapolitiikkaa pitäisi kuitenkin käsitellä laajemmin. Keitä me tänne otamme ja miten tulijat valikoituvat? Miten me kotoutamme tulijat ja saamme heidät osaksi yhteiskuntaamme? Autammeko todella kaikkein hädänalaisimpia? Tarjoammeko tulijoille suojaa ja elämän edellytyksiä vai varastoimmeko ihmisiä odottamaan parempia aikoja?
Meidän pitäisi etsiä yhteisiä eurooppalaisia ratkaisuja. Turvapaikanhaku tulisi kanavoida EU:n ulkorajojen tai jopa turvaa tarvitsevien kotiseutujen läheisyyteen perustettaville suoja-alueille. Näistä hotspoteista tulijat voitaisiin ottaa vastaan kiintiöpakolaisina tai sopivien edellytysten täyttyessä jopa siirtolaisina, mieluiten kokonaisina perheinä. Isovanhemmat, isät, äidit, lapset suoraan töihin ja kouluun. Se olisi niin tulijoiden kuin vastaanottavien valtioidenkin kannalta mielekästä. Se myös veisi keskeisesti edellytyksiä rikolliselta ihmiskaupalta, joka on yksi humanitaariseen maahanmuuttoon liittyvistä vastenmielisistä ilmiöistä.
Hallituksen esityksessä sanotaan: kaikilla on oikeus hakea turvapaikkaa ja turvapaikkahakemukset on tutkittava. Ei voi olla niin, että Suomeen pääseminen on kaikille kuuluva ihmisoikeus. Suomeen pääsy ei voi olla universaali ihmisoikeus, eikä oikeus ollenkaan. Suvereenin valtion tärkein tehtävä on huolehtia kansallisesta turvallisuudesta. Se tarkoittaa valtion, kansalaisten ja maassa jo olevien turvallisuutta. Suvereenin valtion on voitava myös sulkea rajansa, jos se kansallisen turvallisuuden näkökulmasta on välttämätöntä. 20 000 ihmisen kansainvaelluksessa välttämättömyys mitä todennäköisimmin konkretisoituisi.
Maahanmuuttoa on meillä ja lähialueillamme käytetty hybridivaikuttamisen keinona. Laajamittainen maahanmuutto on liittynyt myös laajaan siirtolaisuuteen. Nykyiset kansainväliset sopimukset turvapaikanhakua koskien on tarkoitettu yksittäisten turvaa tarvitsevien suojelemiseen, ei siirtolaisuuden työkaluiksi. Miltään valtiolta ei voida edellyttää enempää kuin mihin sen kantokyky riittää. Kaikilla valtioilla on oikeus ja velvollisuus suojautua vihamieliseltä vaikuttamiselta, ja tältä osin pelkkä tieto rajojen sulkemisen mahdollisuudesta veisi vaikutusyrityksiltä kärjen.
Hallituksen esitys ei pohdi sisäisen tai ulkoisen turvallisuuden kysymyksiä. Se ei pohdi yhteiskunnan kantokykyyn liittyviä kysymyksiä. Oikeastaan se ei pohdi edes maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä. Se vain toteaa lakonisesti, että tarvitaan lisää rahaa ja himmeleitä, jotta kaikki tulijat voidaan ottaa vastaan. Edetään kuin juna raiteillaan yksisilmäiseen laintulkintaan nojaten.
Arvoisa puhemies! Milloin hallitus tuo tähän saliin esityksen siitä, että Suomi voisi erityisissä tilanteissa sulkea rajansa ja keskeyttää turvapaikkahakemusten vastaanottamisen? Tämä käsittelyssä oleva laki, jos me siis sen laiksi hyväksymme, joudutaan korjaamaan pikavauhtia jo lähitulevaisuudessa. Meidän on luotava kokonaisvaltaisempi kuva maahanmuutosta, siihen liittyvästä säätelytarpeesta sekä varautumisesta vihamieliseen vaikuttamiseen. Pelkkä nykytilan viilaaminen ei riitä. Kunnianhimoa tarvitaan lisää.
Kokoomuksen ja perussuomalaisten edustajat ovat valiokunnan mietinnössä kiinnittäneet vakavaa huomiota lakiesityksen puutteisiin. Maahanmuutto ja turvapaikkapolitiikka ovat monitahoisia kysymyksiä. Hyvää turvapaikkapolitiikkaa ei ole, että rajat avataan kaikille tulijoille. Parempaa politiikkaa on, että turvaa tarjotaan sitä eniten tarvitseville niissä puitteissa, mihin rahkeemme kohtuudella riittävät.
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
Kiitoksia. — Edustaja Talvitie, olkaa hyvä.