Suullinen kysymys nuorisoväkivallasta (Juha Mäenpää ps) | Suullinen kysymys lastensuojelulain puutteista (Marko Kilpi kok) | Suullinen kysymys nuorisorikollisuudesta (Päivi Räsänen kd) | Suullinen kysymys maahanmuuttajalasten  ja -nuorten  sopeutumisesta (Harry Harkimo liik) | Suullinen kysymys nuorisorikollisuudesta (Joonas Könttä kesk) | Suullinen kysymys nuorten mielenterveyspalveluista (Outi Alanko-Kahiluoto vihr) | Suullinen kysymys lastensuojelusta ja ennalta ehkäisevistä palveluista (Veronica Rehn-Kivi r) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Yhteiskuntamme talouden ja turvallisuuden kannalta haitallisesta maahanmuutosta johtuva nuoriso- ja jengiväkivalta yleistyy Suomessa. Näin on tapahtunut kaikissa maissa, joissa vastaavaa maahanmuuttopolitiikkaa harjoitetaan, esimerkiksi Ruotsissa. Helsingissä liikkuu viranomaislähteiden mukaan jopa 100—150 vaarallisen nuoren joukko. He ovat valmiita käyttämään raakaakin väkivaltaa sattumanvaraisesti. Näistä nuorista suuri osa on poliisin mukaan ulkomaalaistaustaisia henkilöitä Lähi-idästä ja Somaliasta. Arvoisa hallitus ja sisäministeri, olette selitelleet kehitystä syrjäytymisellä ja tarpeella kotouttaa paremmin ja jopa koronalla. Todistetusti tällainen paapominen vain pahentaa asiaa. Miten aiotte puuttua oikeaan ongelmaan, [Puhemies koputtaa] haittamaahanmuuttoon?

Arvoisa puhemies! Kiitokset kysymyksestä.

On aivan selvää, että joka ikinen väkivallanteko on vakava ja täysin tuomittava. Se on varmasti kaikille täällä yhdessä jaettu ajatus. No, poliisin mukaan — kun minä mielelläni työssäni kuuntelen asiantuntijoita, ajattelen, että tässä asiassa poliisi on varmasti suurin asiantuntija sieltä kentältä — täällä suurin syy on se, että ihmiset ovat jääneet ulkopuolelle, syrjäytyneet, eriarvoisuus on kasvanut, nuorilla on päihde- ja mielenterveysongelmia. Näin sanoo poliisi. Taas kerran toivon, että myös poliisia pidetään tässä keskustelussa auktoriteettina.

Isossa kuvassa on tietysti tärkeää huomata se, että rikollisuus on pidemmällä aikavälillä laskenut. Koronavuosi on tuottanut paitsi nuorissa myös laajemmin väestössä enemmän väkivallantekoja, erittäin vakavia rikoksia. Tähän meidän täytyy yhdessä puuttua, ja me olemme jo puuttuneet. Me olemme lisänneet poliisin resursseja, me olemme lisänneet resursseja koulutukseen kaikille asteille, jotta jokainen nuori pysyisi kelkassa mukana. Me pidämme huolta siitä, että tehdään moniviranomaisyhteistyötä aivan kaikkialla. [Puhemies koputtaa] Tästä olen usein pitänyt konkreettisena esimerkkinä Ankkuri-työtä, johon varmasti voin kohta palata.

Puhemies Anu Vehviläinen

Tässä vaiheessa haluan kertoa edustajille, että tästä samasta tematiikasta on tehty lukuisa joukko eri ryhmien kysymyksiä aiheilla jengiväkivalta, nuorisorikollisuus, lastensuojelu ja huostaanotot, joten tällä kyselytunnilla tullaan keskittymään hyvin pitkälle tähän aiheeseen.

Nyt pyydän niitä edustajia, jotka haluavat käyttää tästä tematiikasta puheenvuoron, nousemaan omalla paikallaan ylös ja varaamaan V-painikkeella puheenvuoron.

Ja keskustelu jatkuu.

Arvoisa puhemies! Suomi on Ruotsin tiellä, ja kehitys noudattaa tuttua kaavaa. Vuosi vuodelta maahanmuuttajarikollisuus lisääntyy, ja joka kerta selitellään samat korulauseet ja toistetaan samat virheet. Seuraavana vuonna taas uusi kierros. Herätys, kello löi jo viisi.

Ministeri Ohisalo riensi päivittämään Facebookiin pitkät pätkät nuorten ongelmista, kun tiedot Helsingin väkivaltaisista jengeistä tulivat ilmi. Sanallakaan hän ei maininnut jengien koostuvan maahanmuuttajista. Ylen haastattelussa ministeri joutui eilen aamulla kuitenkin myöntämään, että tilastoista näkee, että maahanmuuttajataustaiset ovat yleensä yliedustettuina tietyissä rikoksissa. Te siis tiedätte ja pakon edestä myönnätte maahanmuuton ongelman, mutta ette tee asialle mitään. Miksi ette? Miksi ette suostu puuttumaan haitalliseen [Puhemies koputtaa] maahanmuuttoon, joka on juurisyy?

Arvoisa puhemies! Sen kerran kun perussuomalaiset ovat olleet hallituksessa, [Perussuomalaisten ryhmästä: Ei! Vastatkaa!] niin teillähän oli tietyllä tavalla mahdollisuus puuttua siihen teidän kutsumaanne haitalliseen maahanmuuttoon. Rajat eivät menneet kiinni. Nyt rajat ovat enemmän kiinni [Välihuutoja oikealta] kuin ovat koskaan olleet sotien jälkeisessä Suomessa. Toisaalta Suomi ei irrottautunut kansainvälisistä sopimuksista. Se on se perussuomalaisten ratkaisu: irrottaudutaan kansainvälisistä velvoitteista, sopimuksista, ihmisoikeussopimuksista. Ja tämäkö on se ratkaisu? Hyvin harva valtio on tehnyt tällaista ratkaisua. [Oikealta: Eipä osaa hallitus vastata!] Suomeen ei tällä hetkellä juurikaan tule turvapaikanhakijoita verrattuna normaalivuosiin. Kiintiöpakolaisia olemme vastaanottaneet hallitusohjelman mukaisesti, ja kotouttaminen on aivan keskeistä, että jokainen saa kielitaidon, kodin, työtä ja integroituu tähän yhteiskuntaan.

Arvoisa puhemies! Afrikasta ja Lähi-idästä tulleiden maahanmuuttajien integraatio on epäonnistunut kaikissa länsimaissa. Jengiytyminen, syrjäytyminen ja yliedustus rikostilastoissa ei ole uusi ilmiö eikä suomalainen erityisilmiö. Sisäministeri vakuuttelee, että tilanne on meillä parempi kuin Ruotsissa. Totta kai se on parempi, koska ongelmaryhmät ovat meillä pienempiä kuin Ruotsissa. Ne kuitenkin kasvavat koko ajan. Me olemme siellä, missä Ruotsi oli 15 vuotta sitten. Ruotsi on nyt siellä, missä me olemme 15 vuoden kuluttua. Meillä on vuosikymmeniä toisteltu sitä, että Ruotsin tekemät virheet pitää ja voidaan välttää kotouttamisella. Silti tulokset ovat meillä yhtä surkeita. Mitä ne korjaavat toimet ovat? Miksi niitä ei oteta käyttöön, tai jos ne ovat käytössä, miksi ne eivät tuota tulosta?

Arvoisa puhemies! Vielä palaan siihen poliisin näkökulmaan, jota itse pidän asiantuntijan näkökulmana tässä keskustelussa, muun muassa. Poliisi sanoo, että täällä taustalla on syrjäytymistä ja eriarvoistumista, ja tämä usein johtaa rikollisuuteen. Tätä hallitus pyrkii kaikin keinoin kaikilla eri sektoreilla tätä estämään, niin että syrjäytyminen ei pääsisi lisääntymään tässä yhteiskunnassa.

Yksi keskeinen keino siihen, miten ennaltaehkäistään rikollisuutta ja ihmisten pahoinvointia, on se, että tehdään sekoittavaa asuntopolitiikkaa: rakennetaan asuntoja niin, että erilaisilla alueilla asuu erilaisia ihmisiä ja ihmiset kohtaavat päivittäin toisiaan. Perussuomalaiset viimeksi Helsingissä ovat vastustaneet tätä eivätkä lähteneet mukaan asumisen ja maankäytön ohjelmaan, [Perussuomalaisten ryhmästä: Kyllä!] jolla kaikista pienituloisimmille ihmisille rakennettaisiin lisää kohtuuhintaisia asuntoja. [Perussuomalaisten ryhmästä: Ohhoh!] Ja pienituloisimmille ihmisille ehdotettiin koronalisää toimeentulotukeen. Perussuomalaiset vastustivat tätä. Se politiikka, mitä te olette tehneet, on johtanut syrjäytymiseen ja eriarvoistumiseen. [Puhemies koputtaa] Miksi ette halua puuttua niihin virheisiin?

Arvoisa puhemies! Lastensuojelussa muhii valtaisa kriisi. Lastensuojelulaki ei turvaa esimerkiksi väkivaltaisten nuorten auttamista koulukodeissa. Vallilassa 16‑vuotias koulukotikarkuri puukotti vastikään nuoren ihmisen hengiltä.

Lain tarkoituksena on suojata lapsia. Lapsen itsemääräämisoikeuden korostaminen yli muiden perusoikeuksien on kuitenkin lapsen edun näkökulmasta ristiriitaista. Tämä kehitys on jatkunut jo pitkään. Lapset tarvitsevat rajoja ja rakkautta, turvallisen kasvuympäristön. Ammattilaisilla ei ole käytännössä toimivaltaa asettaa huostaanotetuille lapsille rajoja tai sääntöjä. Sekään ei ole lapsen edun mukaista.

Karkaamiset ovat lisääntyneet huomattavasti, päihdeongelmat räjähtäneet käsiin, väkivaltaisuus ja muut ongelmat ovat kasvaneet merkittävästi. Kysynkin hallitukselta: oletteko tekemässä muutoksia lastensuojelulakiin näiden ilmenneiden ongelmien ratkaisemiseksi ja lastensuojelun ammattilaisten työn tukemiseksi? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kyllä, meillä on aidosti lastensuojelun osalta vakavia ongelmia. Edustaja on ihan oikeassa siinä, että ei vain tällä hallituskaudella vaan jo edeltävällä hallituskaudella on herätty siihen, että lastensuojelun näkökulmasta meidän on pystyttävä muuttamaan lastensuojelun sisältöä ja myöskin sitä koskevia rakenteita.

Me joudumme huomaamaan myöskin sen tosiasian, että lastensuojelu on valunut myöskin näiden sijoituspaikkojen osalta osin vain ja ainoastaan markkinoiden hoidettavaksi. Kyllä me joudumme pitämään vastuullisuudesta kiinni myös tässä, ja siltä osin vaativan sijaishuollon kehittäminen on yksi keskeisimpiä tulevaisuuden onnistumiskeinoja. En osaa vielä sanoa, mitä kaikkea se sisältää, mutta työryhmä on tehnyt jo ehdotuksensa, ja tässä on pystyttävä myöskin näitä rakenteita liikuttamaan.

Edustaja viittaa siihen, että lasten osalta me olemme tehneet jo kauan aikaa sitten sen ratkaisun, että me hoidamme lapsia, jotka oireilevat, [Puhemies koputtaa] lastensuojelupuolella eikä vankiloissa, ja [Puhemies koputtaa] myös tämä on tietenkin iso, haastava kysymys, mitä tehdään alaikäisten rikollisten osalta.

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnalliset muutokset näkyvät aina ensimmäisenä lapsissa. Olen itse kokenut tämän lukemattomia kertoja poliisityössä ja olen aivan riittävän monta kertaa juoksennellut koulukotikarkureiden perässä.

Lastensuojelun ongelmista on puhuttu jo pitkään. Tämä ei ole pelkästään tämän hetken asia. Koronakriisin keskellä on vaarana, että tilanne heikkenee entisestään. Tänä vuonna alaikäiset ovat syyllistyneet poikkeuksellisen paljon vakaviin rikoksiin. Henkirikoksia on ollut tänä vuonna jo 43 tapausta, kun normaalisti niitä on 9—16 vuodessa. Myös kouluissa on käynyt ilmi huomattavan paljon vakavia väkivallan tilanteita. Tilanne voi ajautua vielä paljon pahempaan. Kysynkin nyt hallitukselta: miten aiotte varmistaa, että koronakriisi ei entisestään pahenna jo valmiiksi vaikeaa tilannetta lastensuojelun palveluissa? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kyllä, on totta, että myöskin kodeissa alkaa näkyä pitkittynyt koronakriisi, ja siltä osin lastensuojeluilmoitusten kasvu selittyy osin sillä, mutta tosiasia on kyllä se, että kun katsomme tilastoja, niin viime vuoden osalta, vuoden 2019 osalta, muutos vuoteen 2018 oli 7 prosenttia lisäystä, eli siltä osin se ei selitä koko ongelmaa.

Koronakriisin johdosta ollaan lähdetty niihin toimiin, että budjetin yhteydessä osoitettiin nyt määräraha sekä palvelutarpeen eli palveluvelan että myöskin hoitovelan kitkemiselle. Tältä osin me usein ajattelemme, että se hoitovelka on erikoissairaanhoidossa leikkauksia ja toimenpiteitä, mutta se on kyllä myös perusterveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa sitä, että myöskin siellä olisi pitänyt pystyä parempaan, ja tämä palveluvaje näkyy myöskin lastensuojelun osalta. Minusta keskeisintä on se, [Puhemies koputtaa] mistä ammattilaiset puhuvat, eli myöskin osaamisvajetta on, ja sitäkin pitää korjata.

Arvoisa puhemies! Nuorten rikoksentekijöiden joukossa on huolestuttavan paljon mukana alle 15-vuotiaita, jotka eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa, ja tätä rajaa jopa käytetään hyväksi niin, että vanhemmat nuoret saattavat houkutella näitä syyntakeettomiksi luettavia nuoria tekijöiksi. Esimerkiksi tässä Vallilan tapauksessa oli yksi 14-vuotias henkirikokseen osallistuja, ja poliisi kertoi, että häntä voitiin pitää maksimissaan 24 tuntia kuulusteltavana. Poliisi on myös antanut tällaisen kysymyksen, että voisi olla lainsäädännön pohdinnan paikka, pitäisikö tällaisissa vakavissa rikoksissa olla kovempia keinoja, joilla voitaisiin alaikäisiä jopa eristää ja totaalisesti katkaista se kierre. On tietysti myös lastensuojelun asia, millä tavalla voitaisiin kehittää niitä keinoja, joilla [Puhemies koputtaa] myös nämä alle 15-vuotiaat vakaviin rikoksiin syyllistyneet voitaisiin pitää turvassa.

Arvoisa puhemies! Keskustellaan erittäin vakavasta ja tärkeästä aiheesta, ja on hyvä pitää mielessä, että silloin, kun lapsi ja nuori rupeaa tekemään rikoksia, ollaan myös epäonnistuttu tässä ennaltaehkäisevässä työssä. Se on se kysymys, mistä meidän todella pitäisi keskustella — miksi tämä tapahtuu, mitä on tapahtunut tämän lapsen ja nuoren elämässä ennen kuin hän on ryhtynyt näihin rikoksiin — ja sitten se pitää katkaista. Haluan tässä vaiheessa sanoa myös sen, että meillä on oikeusministeriössä nyt käynnissä hallitusohjelman mukainen rikoksen ennaltaehkäisyhanke, jolla pyritään juuri siihen, että kokonaisvaltaisesti ja moniammatillisesti tuetaan sellaista nuorten toimintamallia, jossa yksilö voidaan nostaa tästä vaikeasta tilanteesta ylös. Näitä pilotointipaikkoja on nyt tällä hetkellä Oulussa, [Puhemies koputtaa] Rovaniemellä ja Vantaalla. Lapsen oikeuksien sopimus on [Puhemies koputtaa] asia, joka meidän pitää kaikessa lainsäädännössä koko ajan myös ottaa huomioon, ja sen takia alle 15-vuotiaita [Puhemies koputtaa] ei rangaista.

Puhemies Anu Vehviläinen

Muistutan jälleen minuutin mittaisista puheenvuoroista.

Arvoisa rouva puhemies! Poliisin mukaan näissä nuorten rikoksissa on myös se ilmiö, että ne ovat hyvin vahvasti kytkeytyneitä huumekauppaan ja huumeidenkäyttöön, ja nämä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen uusimmat jätevesitutkimuksetkin kertovat siitä, että huumeidenkäytön kasvu jatkuu. Esimerkiksi amfetamiinia käytetään nyt enemmän kuin koskaan aiemmin. Tässä huumeiden torjunnassa nimenomaan nuorten kohdalla on myös hyvin pitkälti kysymys asenteista, ja ajattelen, että tässä ei auta se, jos valtioneuvoston taholta nousee sellaisia viestejä, joissa jopa haluttaisiin laillistaa huumeiden hallussapito.

Kysynkin, millä tavalla te, arvoisa hallitus, aiotte nyt tähän vakavaan huumeongelmaan tarttua, koska se on myös tehokasta nuorisorikollisuuden ehkäisyä.

Arvoisa puhemies! Uskoisin, että tässä salissa suurin osa ihmisistä suhtautuu huumeisiin sillä tavalla, että me olemme kaikki hoitomyönteisiä. Me haluamme, että ihmiset pääsevät hoitoon, jos ihmiset käyttävät päihteitä. Eikö näin? Usein päihteiden käyttöön liittyvät myös vahvasti mielenterveysongelmat. Sen takia täytyisi olla mahdollisimman paljon ja laajalti yhteiskunnassa matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalveluita tarjolla. Tähän hallitus tulee panostamaan.

Mitä tehdään sitten isosti rehottavalle isolle huumekaupalle? Mielenkiintoisesti tänä korona-aikana, kun ihmiset eivät ole liikkuneet rajojen yli, rahdin mukana on tullut entistä enemmän huumeita tähän maahan. Tässä pitää tehostaa poliisin, Tullin ja Rajan yhteistyötä. Tästä käymme keskusteluja, kuinka entistä paremmin näiden viranomaisten yhteistyötä tiivistämällä ja resursseja parantamalla voisimme saada kiinni niitä isoja tekijöitä, jotka levittävät huumeita. Tämä yhdistelmä on se, jolla pääsemme tähän ilmiöön puuttumaan.

Arvoisa puhemies! Todellakin, tämä nuorten jengiytyminen ja väkivalta on äärettömän vakava ilmiö, johon pitää puuttua. Ihmiset ovat huolissaan, heitä pelottaa Ruotsin esimerkki. Nyt jos määrätietoisesti puututaan, niin me voimme estää tämän tilanteen pahentumisen.

Mutta mitä sitten pitäisi tehdä? Se, mitä pitäisi tehdä, on se, että pitää asettaa rajoja, selkeitä rajoja, ja auttaa. Se, että lisätään poliisille resursseja, on erinomainen alku, mutta pitää olla työvälineitä, työvälineitä sekä rajojen asettamiseen että auttamiseen. Kokoomuksesta on esitetty niin sanotun arestin käyttöönottoa, eli ne alaikäiset nuoret, jotka ovat rikoskierteessä, voitaisiin ottaa arestin kaltaiseen huostaan, jossa heidät autettaisiin irti kierteestä, jolloin heille voitaisiin osoittaa henkilökohtaisesti apua siinä tilanteessa, missä he ovat, ja saada pysähtymään tämä rikollinen tie. [Puhemies koputtaa] Miltä tämä kuulostaa, hallitus?

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että tästä asiasta keskustellaan ja esitellään erilaisia vaihtoehtoja toimenpiteiksi.

Haluaisin nostaa esille lastensuojelun merkityksen ja sen, että me saisimme vielä paremmin toimivan lastensuojelun.

Se, että lähdettäisiin tätä ongelmaa ratkaisemaan tavallaan tämän arestin kautta, saattaa kuulostaa hyvältä, mutta en ole vakuuttunut siitä, että se olisi myöskään Yhdistyneitten kansakuntien lasten oikeuksien sopimuksen mukainen toimenpide. Se on asia, mihin pitäisi paneutua. Tämä asia ei ole ollut nyt hallituksen keskustelussa esillä.

Sen sijaan meillä on ollut keskustelussa se, että tähän jengiytymiseen ja väkivaltaan suhtaudutaan erittäin, erittäin vakavasti ja tähän halutaan puuttua. Tähän tarvitaan monia toimenpiteitä ja tähän tarvitaan niin sosiaalityöntekijät kuin koulumaailma mukaan. [Puhemies koputtaa] Tähän tarvitaan parempaa yhteistyötä viranomaisten kanssa ja tarvitaan myös yksilön opastusta ja ohjausta, [Puhemies koputtaa] juuri sitä rakkautta ja rajoja.

Arvoisa puhemies! Tähän ilmiöön pitää suhtautua todella vakavasti. Me emme halua, että Suomessa on jengejä, että nuoret turvautuvat väkivallantekoihin, että on olemassa yhteiskunnassa ilmiöitä, että joudutaan kokemaan turvattomuutta ja osa kokee, että katu ei ole turvallinen paikka meille kaikille. Ja meidän pitää kysyä, mikä aiheuttaa osattomuutta ja turtumista sillä tavalla, että se voi johtaa jopa järkyttäviin väkivallantekoihin, joita me olemme nyt nähneet ja joista me olemme lukeneet.

Nuoret tarvitsevat turvallisen kodin. He tarvitsevat koulutusta ja mahdollisuuksia, ja he tarvitsevat tervettä tekemistä, esimerkiksi harrastuksia ja niiden mukanaan tuomia ystävyyssuhteita — siis tervettä tekemistä, joka on pois epäterveestä tekemisestä. Nuoret ja perheet tarvitsevat myös apua silloin, kun apua tarvitaan, ja sitä apua tarjotaan ajoissa niin, että ongelmat eivät kärjisty. [Puhemies koputtaa] Meidän pitää myös kitkeä huumeidenkäyttöä, [Puhemies koputtaa] meidän pitää saada apua mielenterveyden ongelmiin, jotka ovat kasvaneet yhteiskunnassa jo pitkän aikaa. [Ben Zyskowicz: Missä viipyy terapiatakuu?]

Arvoisa puhemies, ärade talman! Ilman kielitaitoa on toivotonta käydä koulua ja opiskella ja päästä töihin. Maahanmuuttajien jälkeläisten sitouttaminen suomalaiseen yhteiskuntaan on aloitettava jo päiväkodeista, ja maassa on opittava elämään maan tavalla. Tässä eivät nyt oppivelvollisuuden pidentäminen ja työttömyystilastojen kaunistaminen auta. Mitä hallitus aikoo tehdä, ettei meille synny rinnakkaista yhteiskuntaa ja sitä kautta lisää etnisiä jengejä kaupungin kaduille?

Arvoisa puhemies! Tässä edustaja mainitsi turvallisen kasvuympäristön, ja se on ehkä se kaikkein oleellisin asia, jos mietitään näiden vakavien tapausten ennaltaehkäisyä. Aivan kuten edustaja Harkimo toi esille, niin ennaltaehkäisyn näkökulmasta varhaiskasvatus ja koulut ovat se keskeisin toimintaympäristö silloin, kun puhutaan lapsista ja nuorista.

Tämä hallitus on käynnistänyt 350 miljoonan euron hankkeen, jolla halutaan vahvistaa laatua ja tasa-arvoa varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Näitä rahoja siis suunnataan koulutuksen kentälle muun muassa tasa-arvorahoituksen muodossa, mikä tarkoittaa sitä, että päiväkoteihin ja kouluihin, jotka sijaitsevat alueilla, joissa esimerkiksi työttömyys on keskimääräistä korkeampaa, koulutustaso alhaisempaa ja vieraskielisyys suurempaa, on myöskin mahdollista saada lisäresursseja aikuisten palkkaamiseen, jotta me voimme huolehtia siitä, että kaikille saadaan riittävät kielelliset ja myöskin muut oppimisen edellytykset [Puhemies koputtaa] turvattua ja myöskin sitä matalan kynnyksen apua ajoissa.

Arvoisa puhemies! Tilanne on otettava erittäin vakavasti. Nuorten väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja jengiytymiseen on puututtava, ettei toisteta niitä virheitä, joita naapurimaa Ruotsissa on tehty.

Maahanmuuttajanuorten tukemisessa ja ohjaamisessa jäädään jälkeen, jos vanhemmat eivät ole integroituneet suomalaiseen yhteiskuntaan tai osaa suomen kieltä. Kielitaito on avain koulutukseen ja suomalaiseen työelämään pääsyyn, ja siksi sitä pitää painottaa nykyistä enemmän, koska jos henkilö ei osaa suomen kieltä, jää hän auttamattomasti yhteiskunnan ulkopuolelle ja silloin myös kaikenlaiset lieveilmiöt lisääntyvät.

Nyt on julkisuudessa puhuttu näistä jengiytymisistä, ja pidän tätä kyllä erittäin kielteisenä ilmiönä suomalaiselle yhteiskunnalle ja kysyn hallitukselta: miten aiotte puuttua tähän nuorten jengiytymiseen?

Arvoisa puhemies! Erittäin hyvä puheenvuoro siitä, että kieli on todellakin avain kotoutumiseen. Jotta pääsee osaksi tätä yhteiskuntaa, merkitykselliseksi jäseneksi tässä yhteiskunnassa, kielitaitoa tarvitaan.

Jo tälle vuodelle poliisin lisämäärärahat mahdollistivat yli 80 lisähenkilötyövuotta, minkä lisäksi on tullut vielä määräaikaisuuksia kymmeniä. On erityisesti panostettu jo tänä vuonna lapsiin ja nuoriin kohdistuviin rikoksiin, rikollisuuteen, niiden ennalta estämiseen ja nimenomaan myös moniviranomaisyhteistyöhön, tähän ennaltaehkäisevään, ennaltaestävään toimintaan. Eli hallitus on nyt päässyt korjaamaan poliisien resursseja.

Tästä konkreettinen esimerkki on se Ankkuri-toiminta, jota aina täällä nostan, koska esimerkkinä Helsingissä viime vuonna kohdattiin tuhat nuorta Ankkuri-toiminnassa. On osoittautunut, että 75 prosenttia näistä nuorista on luopunut rikollisesta toiminnasta. Erittäin konkreettinen esimerkki siitä, mitä kouluyhteistyö, poliisiyhteistyö, sosiaalityö, psykiatriset sairaanhoitajat osana tätä kokonaisuutta voivat tässä yhteiskunnassa merkitä. Tämä toimii, tähän kannattaa sijoittaa lisää rahaa, [Puhemies koputtaa] ja tähän hallitus tulee panostamaan lisää.

Arvoisa puhemies! Nuorisoasioista vastaavana ministerinä pidän tärkeänä, että tämä vakava ja ajankohtainen keskustelu saa vahvasti myös ennaltaehkäisyyn liittyvän sävyn. Nämä nuoret, joista me puhumme nyt vakavana ilmiönä, ovat joidenkin lapsia. Jotkut ovat heidän vanhempiaan, ja he ovat taatusti yhtä huolissaan kuin me.

On tärkeää, että ymmärrämme ennaltaehkäisyn ja nuorten hyvinvoinnin paljon, paljon laajemmin kuin huolena siitä, kuka päätyy arestiin ja minkälaisia rangaistuksia on luvassa. Se on seurauksen hoitoa, josta käydään hyvää keskustelua, mutta on myös paikallaan miettiä, miten voisimme vahvistaa vanhemmuuden tukea yhteiskunnassa, miten voisimme olla apuna myös niissä perheissä, joiden lähtökohdat ovat heikot syystä tai toisesta, kielitaidon tai toimeentulon vuoksi.

Haluan nostaa esiin myös nuorisotyön merkityksen. Tämä hallitus on tehnyt lisäsatsauksia etsivään nuorisotyöhön, joka on taatusti tuloksekasta juuri heidän keskuudessaan, jotka ovat hukassa, ja meidän täytyy heidät löytää.

Arvoisa puhemies! Eri viranomaiset Suomessa ja poliisiviranomaiset Ruotsista asti ovat jo vuosien ajan viestittäneet, ettei Suomen tulisi toistaa Ruotsissa tehtyjä virheitä. Silti Suomi toistaa maanisesti samoja asioita kuin Ruotsi ja kulkee kohti kranaatti-iskuja ja ampumisia ja no-go-alueita. Kun perussuomalaisten puheenjohtaja Halla-aho nosti ongelman eilen esiin myös Helsingin kaupunginvaltuustossa, meni ministeri Ohisalolla tunteisiin ja Twitter lauloi. Hänen mielestään Suomen ajautuminen Ruotsin tielle ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa ja asian ääneen sanominen on rasismia.

Huomioni kiinnitti erityisesti sosiaalisessa mediassa vihreiden varsin näkyvien toimijoiden vitsailu siitä, mitä tarkoittaa ”Ruotsin tie”. Minä kysyn nyt, arvoisa hallitus: onko tämä kehitys teidän mielestänne naurun asia? Kun nauraa tilanteelle, tulee naureskelleeksi myös ryöstöjen ja väkivallan uhreille. Eikö nyt olisi syytä pyytää anteeksi ja luvata erityisesti [Puhemies koputtaa] helsinkiläisille nuorille ja lapsille, että te tunnustatte ongelman ja teette kaikkenne, että kadut [Puhemies koputtaa] ja kaupungit [Puhemies: Aika!] ovat turvallisia kaikille asukkaille?

Arvoisa puhemies! Kuten sanoin aiemmin, poliisi näkee ilmiön taustalla syrjäytymistä ja eriarvoistumista. [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] — Palaan tähän jatkuvasti, koska se vaikuttaa olevan uusi tieto osalle täällä olevista ihmisistä. — Sanon, että tälläkin salilla on vastuunsa siitä, kuinka näistä nuorista puhutaan. Ministeri Saarikko sanoi hienosti sen, että nämä nuoret ovat joidenkin lapsia, ystäviä, veljiä ja siskoja. Näitä nuoria pitää kohdella nuorina. He tarvitsevat apua, he oireilevat rikoksilla, koska ehkä kukaan ei ole aiemmin puuttunut heidän tilanteeseensa. [Perussuomalaisten ryhmästä: Entäs uhrit?] Tähän täytyy yhdessä panostaa, ja sitä hallitus tekee.

Kun sanoin, että Suomi ei ole Ruotsin tiellä, yksi keskeinen asiantuntijanäkemys tässä taustalla on se, että meidän asiantuntijamme kertovat, kuinka vaikkapa sekoittavalla asuntopolitiikalla on onnistuttu ehkäisemään alueiden välistä eriarvoistumista, [Perussuomalaisten ryhmästä: Uhrit unohtuivat!] ei ole päässyt kasautumaan niin suuria ongelmia kuin tietyissä maissa on. Ne ongelmat, joita tietyissä maissa on, otetaan täällä, totta kai, esimerkkeinä siitä, että näin ei saa meillä päästä tapahtumaan, ja teemme täällä parempaa politiikkaa kuin muualla.

Arvoisa puhemies! Eiköhän ole niin, että Suomen kansan ja tämän salin suuri enemmistö on sitä mieltä, että tämän tärkeän asian äärellä ollaan sekä—että- eikä joko—tai-kysymyksen äärellä. Tarvitaan pehmeitä keinoja, joista muuten ehkä tärkein on matalan kynnyksen työpaikkojen luominen. Se, että vanhemmat ovat töissä, on varmasti merkittävä tae sille, että opitaan kieltä, ollaan elämässä kiinni. Se, että nuoret pääsevät nopeasti töihin, laillisiin töihin, on myös keskeinen estämisen lääke tähän. Meiltä kokoomuksesta löytyy reseptejä, toivottavasti niitä tänä syksynä käsitellään. Mutta tarvitaan myös ratkaisuja tähän akuuttiin kysymykseen siellä kentällä. Me olemme yhdessä vahvistaneet Ankkuri-työtä poliisissa, me olemme viime vaalikauden lopussa palkanneet noin 50 lähiöpoliisia, mutta heillä ei ole tarvittavia työvälineitä.

Oikeusministeriö luonteensa mukaisesti korostaa, totta kai, perusoikeuskysymyksiä, kuten pitää. Sisäministeriön pitäisi katsoa ratkaisuja kadulla oleviin ongelmiin. Kysynkin nyt sisäministeri Ohisalolta: voitteko edistää sitä, että poliisi [Puhemies koputtaa] voisi nopeasti ottaa, on se sitten aresti tai säilö, vuorokaudeksi nuoren siitä tilanteesta pois, [Puhemies koputtaa] koska ammattilaiset sanovat, että se tilanteesta pois ottaminen heti [Puhemies: Aika!] on se keino?

Arvoisa puhemies! Oikeusministeri on vastannut näihin kysymyksiin sen takia, että rikoslaki kuuluu hänen tontilleen — varmasti sen entisenä sisäministerinä hyvin tiedätte.

Totta kai ammattilaiset jatkuvasti kehittävät käytäntöjään siihen suuntaan, että niillä vastataan parhaiten ajan ilmiöihin. Rikoslain päivityksiä emme ole tässä kohtaa tästä näkökulmasta miettineet, mutta kuulemme tarkalla korvalla, mitkä ovat ne ammattilaisten uudet tarpeet. Järjestöt esimerkiksi Helsingissä tekevät erittäin tärkeää työtä siinä, että moniviranomaisyhteistyössä tieto kulkee eri viranomaisten välillä. Tässä keskeistä on myös se, että emme anna hallinnon rajojen estää sitä, etteikö ihmisten tiedoista voisi puhua, jos on uhkaavia tilanteita. Tämän eteen muun muassa SM ja sosiaali- ja terveysministeriö ovat käyneet yhdessä keskustelua.

Tarvitsemme monia keinoja. Kuten sanoin, kaikki lähtee ennaltaehkäisystä: mitä tapahtuu varhaiskasvatuksessa, koulutuksessa, miten pääsee sosiaali- ja terveyspalveluihin. Ja se Ankkuri-toiminta on konkreettinen esimerkki siitä, että siellä on onnistuttu. Tulemme hakemaan lisää rahaa [Puhemies koputtaa] tälle toiminnalle.

Arvoisa rouva puhemies! Näistä Helsingissä toimivista useista vaarallisesti käyttäytyvistä nuorisojoukoista, joissa päihteidenkäyttö, väkivalta ja muu rikollisuus on yleistä, on uutisoitu, ja näistä myös ulkomaalaistaustaisten osuus on huomattava. Poliisi on luonnehtinut näitä joukkioita kuitenkin enemmän kaveriporukoiksi kuin jengeiksi. Pelkona on, että nuorten pysyvä syrjäytyminen, vandalismi ja rikollisen elämäntavan omaksuminen ja radikalisoituminen tulee kuitenkin pysyväksi. Ilmiö ei ole uusi, mutta kehityssuunta on huolestuttava. Uhkana on ongelman laajeneminen ja Suomen sisäisen turvallisuuden heikkeneminen. Kysyn asianomaiselta ministeriltä: miten hallitus aikoo puuttua tähän vaaralliseen kehitykseen, vastata järjestyshäiriöihin ja ehkäistä nuorten syrjäytymistä ja radikalisoitumista?

Arvoisa puhemies! Kiitokset kysymyksestä. Vaikka nyt ehkä toistaisinkin itseäni, niin sanon silti, että sillä on väliä, kuinka myös tämä sali keskustelee näistä nuorista. Arvostammeko me ihan jokaista nuorta sellaisina kuin he ovat? Tarjoammeko me heille aina oikea-aikaisia, oikeita palveluita silloin, kun he niitä tarvitsevat? Helsingissä näistä nuorista osalla on sitä taustaa — ehkä voi olla, että vanhemmat ovat ulkomailta tulleita — mutta nämä nuoret ovat ehkä syntyneet Suomessa, eläneet koko elämänsä tässä yhteiskunnassa Suomen kansalaisina, ja silti heitä saatetaan kutsua ulkomaalaistaustaisiksi. Tämä on yksi esimerkki siitä, kuinka emme ole kyenneet ottamaan heitä osaksi tätä yhteiskuntaa. Moni nuori kärsii erittäin paljon siitä, että heitä työnnetään jatkuvasti entistä enemmän sivuun, heitä ei nähdä täysivaltaisina kansalaisina tässä yhteiskunnassa. Ja on surullista, mitä kieltä tässäkin salissa tai Twitterin maailmassa välillä näistä nuorista puhuttaessa käytetään, [Perussuomalaisten ryhmästä: No nyt se syyllinen löytyi!] se on pahimmillaan vaarallista. [Puhemies koputtaa] Se ajaa nämä ihmiset entistä enemmän ulkopuolelle.

Arvoisa puhemies! Sisäministeri väistelee maahanmuuton ongelmaa väittämällä, että kyse on vain syrjäytymisestä. Ihmettelen kuitenkin, että mikäli maailman tasa-arvoisimmat ja anteliaimmat hyvinvointiyhteiskunnat — Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska — eivät kykene korjaamaan näitä ongelmia, niin minkälaisessa mikä-mikä-maassa ja millaisin resurssein te kuvittelette sen tekevänne?

Te toistatte myös sitä, että Suomi ei ole Ruotsin tiellä. En kuitenkaan ole huomannut, että olisitte koskaan edes myöntänyt, että Ruotsi on epäonnistunut maahanmuuttopolitiikassaan. Päinvastoin te kannatatte vielä liberaalimpaa maahanmuuttopolitiikkaa kuin Ruotsi enää tällä hetkellä. Kysynkin teiltä, arvoisa sisäministeri: Onko Ruotsin vuosia jatkunut avoin maahanmuuttopolitiikka teidän mielestänne epäonnistunut vai eikö ole? Jos on, miksi te sitten haluatte ajaa Suomeen samaa?

Arvoisa puhemies! Kuten sanoin, totta kai Suomessa katsotaan sitä kehitystä, mitä muissa maissa tapahtuu, kaikkeen rikollisuuteen liittyen. Seuraamme tutkimustietoa, seuraamme asiantuntijoiden tietoja. Ei ole Suomen hallituksen tehtävä tuomita muiden hallitusten politiikkoja tai ottaa niihin kantaa. Keskeistä on se, mitä tämä hallitus on tehnyt, mitä me teemme täällä nyt. Me olemme panostaneet kohtuuhintaiseen asumiseen, joka ehkäisee sitä alueiden eriarvoistumista. Me olemme panostaneet lastensuojeluun, sosiaalityöhön, koulutukseen ja poliisiin. Nämä ovat kaikki panostuksia sen eteen, että rikollisuutta ei tässä yhteiskunnassa olisi. Ja on aivan selvää, että osa näistä nuorista, kuten sanottu julkisuudessa, on suomalaisia ja siellä on muita kuin suomalaisia. Siellä on ehkä ihmisiä, jotka ovat monessa sukupolvessa olleet syrjässä tavalla tai toisella tässä yhteiskunnassa. Tässä on kyse siitä, miten nämä ihmiset ovat osallisina tässä yhteiskunnassa. Ei kannata tehdä [Puhemies koputtaa] sellaista politiikkaa, joka työntää entistä useamman ihmisen [Puhemies koputtaa] yhteiskunnan reunoille, vaan sellaista politiikkaa, joka ottaa [Puhemies: Aika!] kaikki mukaan.

Arvoisa puhemies! Sisäministeri on nyt sanonut kahdesti, että tehokkain tapa ehkäistä syrjäytymistä on harjoittaa sosiaalista sekoittamista eli asuttaa maahanmuuttajia veronmaksajien rahalla kalliille asuinalueille. Ministeri Ohisalo, tätähän Helsinki on tehnyt jo vuosikausia. Silti Suomi on Ruotsin ohella OECD:n suurimpia epäonnistujia kotouttamisessa. Silti koulut ja asuinalueet eriytyvät. Silti maahanmuuttajien työllisyysaste on surkea. Silti yli puolet pääkaupunkiseudun toimeentulotukiasiakkaista on maahanmuuttajia. Kerrotteko, millä tavalla sosiaalisen sekoittamisen tehokkuus näkyy? Vai onko niin, että vaikka se ei ole toiminut pienen maahanmuuttajaväestön kanssa, niin se alkaa toimia, kunhan maahanmuuttajaväestö kasvaa riittävän suureksi?

Arvoisa puhemies! Ministeri Tuula Haatainen ei ole täällä paikalla, kotoutumiskysymykset kuuluvat hänen alleen, mutta voin toki vastata tähän kysymykseen siitä näkökulmasta, mikä linkittyy siihen, kuinka rikoksia vaikkapa ennaltaehkäistään.

Olen aika moneen kertaan kertonut täällä nyt niitä keinoja, mitä tarvitsemme siihen, että ihmiset ovat paremmin tässä yhteiskunnassa osallisina. Siihen tarvitaan vaikkapa kohtuuhintaista asuntotuotantoa eri puolilla yhteiskuntaa, jotta pienituloisimmatkin ihmiset saisivat mahdollisuuden asua. Olen hieman huolissani siitä, että joskus aikanaan vielä puhuttiin perussuomalaisista puolueena, joka on pienen ihmisen asialla. Ei tunnu olevan enää. Eivät kelpaa kohtuuhintaiset asunnot, [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] ei kelpaa toimeentulotuen koronalisä, koska joissain tapauksissa siitä tuesta jotain saattaisi mennä myös maahanmuuttajille. Tämä on kylmäävää politiikkaa kaikkinensa.

Arvoisa puhemies! Nuorten pahoinvointia voidaan ehkäistä ja pitää ennaltaehkäistä. Puheenjohtamani tarkastusvaliokunta on juuri aloittamassa selvityksen siitä, mitkä ovat kaikkein parhaita keinoja ennaltaehkäistä nuorten syrjäytymistä, ja samoin me olemme tekemässä selvityksen lastensuojelun palveluiden valvonnasta ja laadusta.

Lastensuojelu on hyvin tärkeä elementti tässä keskustelussa, koska lastensuojelu kuitenkin ottaa kopin niistä nuorista, joille esimerkiksi oppilashuollon palvelut eivät riitä. Siksi pidän erittäin tärkeänä sitä kirjausta, joka on tehty hallitusohjelmaan, jonka mukaan lastensuojelun työntekijöiden asiakasmäärää vähennetään, jotta he voivat keskittyä paremmin yksittäisen nuoren kohtaamiin ongelmiin.

Koronakriisi on lisännyt mielenterveysongelmia, ja on hyvin valitettavaa, että koronakriisi on lisännyt erityisesti myös nuorten mielenterveyden haasteita. Kysynkin [Puhemies koputtaa] arvoisalta hallitukselta tai asianomaiselta ministeriltä: [Puhemies koputtaa] mitä hallitus on tekemässä juuri nuorten mielenterveyden palveluiden parantamiseksi? Nimittäin [Puhemies: Aika!] tuore kouluterveyskyselykin osoitti juuri, että erityisesti sijoitetut nuoret kärsivät eniten mielenterveyden ongelmista.

Arvoisa puhemies! Jos pitäisi kilpistää tämän päivän lastensuojelun ongelmat kahteen, niin sanoisin, että edustaja on ihan oikeassa siinä, että sijaishuollossa olevia lapsia tulee kohdella hyvin ja heistä on pidettävä huolta, ja tässä me emme ole onnistuneet kaikin osin. Tämä on ihan aito fakta, ja siltä osin kouluterveydenhuoltoon liittyvä kysely käytännössä kertoo siitä, kuinka moni lapsi on kohdannut sellaista turvattomuutta ja sellaista kohtelua, jota ei voi oikeusvaltiossa hyväksyä.

Toisaalta samaan aikaan on sanottava, että sijaishuollossa oleville lapsille täytyy tarjota tukea ja palveluita ja tältä osin juuri sen oman tarpeen mukaan. Ja tässäkään me emme valitettavasti ole yhteiskuntana onnistuneet niin hyvin kuin olisi pitänyt, ja tähän me olemme tällä hallituskaudella nyt kiinnittäneet huomiota. Hallitusohjelmassa otettiin linja, jossa pyrimme luomaan lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin ja päihdepalveluihin [Puhemies koputtaa] toimintalinjan, ja tätä me nyt edistämme monella tasolla, [Puhemies koputtaa] ja mielelläni kerron kohta lisää, jos mahdollisuuksia on.

Puhemies Anu Vehviläinen

Huomautan todellakin sekä ministereille että edustajille minuutin aikarajasta.

Arvoisa puhemies! Jos halutaan oikeasti vaikuttavia ratkaisuja tähän ongelmaan, niin silloin itsekin nostaisin lasten ja nuorten mielenterveyden palveluiden parantamisen ihan keskeiseksi asiaksi. [Ben Zyskowicz: Missä on terapiatakuu?]

Tällä hallituskaudella ollaan vahvistamassa kouluissa ja oppilaitoksissa annettavaa niin yhteisöllistä kuin yksilöllistä oppilas- ja opiskelijahuoltoa, kun vahvistetaan resursseja ja säädetään mitoituksista näihin palveluihin. Mutta sanoisin itse, että ehkä se keskeisin haaste, mikä meillä on ratkaistavana tässä suomalaisessa yhteiskunnassa, liittyy koko tähän lasten ja nuorten mielenterveyden palveluketjuun, eli jos tämä ennaltaehkäisevä yhteisöllinen oppilas- ja opiskelijahuolto ei riitä, niin tällä hetkellähän meidän nuoremme ajautuvat pitkien jonojen kautta erikoissairaanhoidon puolelle raskaisiin mielenterveyden palveluihin, eli meiltä tavallaan puuttuu tämä peruspalveluosa, kun me puhumme lapsista ja nuorista. Tämän ratkaiseminen on myöskin tässä tulevassa sote-uudistuksessa [Puhemies koputtaa] koulujen, sivistystoimen ja sosiaali- ja terveydenhuollon [Puhemies koputtaa] välisen yhteistyön ehkä kaikkein tärkein tavoite ja tehtävä.

Arvoisa puhemies! Täällä me jälleen taivastelemme, kun maito on jo maassa. Toinen tyypillinen piirre on se, että syytetään joko oppositiota tai edellistä hallitusta — ei kannattaisi, ministeri Ohisalo. Nimittäin 2017 julkaistiin sisäisen turvallisuuden strategia, ja siellä nimenomaan sovittiin yhdessä — edellinen hallitus — että oikeusministeriö ottaa tästä kopin ja tekee toimintamallin rikoksilla oireileville nuorille. Siihen työryhmään rekrytoitiin Suomen parhaat asiantuntijat, ja se työryhmä teki hyvää työtä, julkaisi sen toimintamallin vuoden 2019 alussa. Miksi, ministeri Henriksson, te ette vie tätä eteenpäin? Olen tästä teille aikaisemmin jo sanonut ystävällisesti kahden kesken. Tässä on se avain, miten tätä kannattaisi viedä eteenpäin, ottaa koppi niistä nuorista. Kukaan nuorista ei synny rikoksentekijäksi, mutta sellaisia heistä tulee, jos ei heistä pidetä huolta.

Arvoisa puhemies! Edustaja Risikko on aivan oikeassa. Edellinenkin hallitus on tehnyt hyviä asioita, ja yhdessä me kannamme vastuuta tästä kokonaistilanteesta. Uskon, että edustaja Risikko myös tietää, että nykyinen hallitus tekee kaikkensa myös tämän osalta. Niin kuin tässä alkupuheenvuorossani totesin, hallitus on käynnistänyt muun muassa Oulussa, Rovaniemellä tämmöisiä pilottihankkeita, joissa juuri nyt toteutetaan sitä, mitä edellisessä hallituksessa nostettiin pöydälle: tuodaan nyt ne toimintamallit, yritetään löytää niitä keinoja, jotka purevat siinä arjessa niihin nuoriin, joille tarvitaan erityistä tukea, jotta he eivät päätyisi rikolliselle tielle.

Ja sitten vielä tiedoksi, että tällä hetkellä on myös mahdollisuus hakea valtionavustusta radikalisoitumisen ehkäisemiseksi ja väkivaltaisesta ekstremismistä [Puhemies koputtaa] pois pääsemiseksi. Tässä kehotan kaikkia kuntia ja kaikkia yhteisöjä olemaan aktiivisia. Tätä hallitus nyt [Puhemies koputtaa] myös tukee.

Arvoisa rouva puhemies! Nuorisoväkivalta ja jengiytyminen ovat aina vakavia ilmiöitä. Haluan tuoda kuitenkin vähän perspektiiviä tähän keskusteluun. Näitä ongelmia on koettu Suomessa: muistetaan jo yli sadan vuoden takaa sakilaiset, 70—80-luvun yhteydessä diinarit ja punkkarit, [Leena Meri: Ei ole totta!] kylätappelut, jengit, kaupunginosien yhteenotot. Muistan omasta nuoruudestani Steissin, Sittarin, Forumin — ne samat kulmat, joista nyt puhutaan [Hälinää] — sen pelon, joka siellä oli. Näistä olemme yhdessä selvinneet. Me olemme hoitaneet nämä asiat, ja kyllä me pystymme hoitamaan ne jatkossakin. Se muutos aikaisempaan on ehkä se, että kun katsoo tilastoja, niin nuorten rikollisuus on vähentynyt, nuorten väkivalta on vähentynyt, mutta nuoret ovat polarisoituneet. Niillä, joilla menee huonosti, menee entistä huonommin, ja haluaisinkin kysyä tässä keskustelussa — sen sijaan, että syytellään ja nostetaan joitain yksittäisiä ryhmiä [Puhemies koputtaa] — mitä tehdään erityisesti niille nuorille, [Puhemies koputtaa] jotka voivat kaikkein huonoimmin.

Arvoisa puhemies! Minusta tämä puheenvuoro oli siksikin tärkeä lisä keskusteluun, että tunnistamme, että nuoruuden elämänvaiheeseen liittyy poikkeuksellisia riskitekijöitä, ja niiden tunnistaminen ajoissa voi vaikuttaa nuoren koko loppuelämän suuntaan. Siltä osin nuorisotyö, koulu aina varhaiskasvatuksen polulta lähtien, työllisyys ja kaikki tämä ennen kaikkea kytkeytyen kotien pärjäämiseen ja kotien hyvinvointiin on varmasti avainasemassa, kun puhutaan siitä, miten nuoret elämässään selviytyvät. Ja voi olla, että kaikkeen vastaus ei ole julkinen valta tai viranomaiset, vaan erittäin suurella ilolla olen pannut merkille, että myöskin esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla, jonka ongelmista nyt erityisesti keskustellaan, toimii valtavan hienoa järjestötyötä, vapaaehtoisia ihmisiä ja sellaista kansalaisaktiivisuutta, joka toimii käytännössä taustaltaan varmaankin valtaosin veikkausvoittovaroin, ja se tavoittaa nuoren paljon enemmän silmien tasalta [Puhemies koputtaa] kuin monikaan viranomainen ehkä koskaan [Puhemies koputtaa] kykenee tekemään.

Arvoisa puhemies, värderade fru talman! Sosiaali- ja terveysvaliokunta antoi tänään lausuntonsa ensi vuoden budjettiin, ja siinä nostettiin esiin huoli nuorten pahoinvoinnista ja pitkälle koronan johdosta vähentyneistä ennaltaehkäisevistä peruspalveluista. Kuntien talous on pitkään ollut tiukkaa, ja kuntien on ollut pakko löytää säästökohteita, mutta nyt korona-aikana peruspalvelun hoitohenkilökunta on jouduttu siirtämään koronatestaukseen ja ‑jäljitykseen. Tämä on johtanut siihen, että monissa kunnissa on vähennetty muun muassa perheille annettavaa tukea. Neuvolatoimintaa, oppilashuoltoa, mielenterveyspalveluita ja jalkautustoimintaa on vähennetty. Tämä taas on aiheuttanut painetta lastensuojelulle, joka on jo ennestään kärsinyt kroonisesta resurssipulasta.

I Finland finns det mycket kunnande och goda erfarenheter av förebyggande verksamhet. Ofta är det inte ens fråga om pengar, [Puhemies koputtaa] men det är viktigt att alla som jobbar som professionella med ungdomar [Puhemies koputtaa] orkar i sitt arbete och är trygga vuxna för våra ungdomar.

Arvoisa ministeri Kiuru, miten tätä ennaltaehkäisevää toimintaa [Puhemies koputtaa] saadaan palautettua ja samalla vahvistettua?

Arvoisa puhemies! Edustaja Rehn-Kivi on kyllä nostanut varmasti tässä keskustelussa kaikkein tärkeimmän asian esiin. Me emme voi jatkaa tulevaisuudessa niin, että me teemme vain näitä korjaavia toimia ja keskitymme niihin. Jos Suomessa linja ei muutu näiden lasten osalta, jotka oireilevat, tulevaisuudessa siihen suuntaan, että teemme ennaltaehkäisevää työtä, niin mikään tätä ongelmaa ei tule ratkaisemaan. Tämä on ikävää. Meidän täytyy pystyä aikaisemmin puuttumaan, ennen kuin nämä ongelmat kärjistyvät.

Ja minä pidän niistä toimista, joihin hallitus on nyt lähtenyt: Täällä on sekä rahoitusta että myöskin uusia toimintatapoja ja ‑piteitä tulossa. Niistä minusta tärkein on se, että lasten ja nuorten pitäisi osata vastata siihen kysymykseen, mihin otetaan yhteyttä, jos lapsi ja nuori kokee, että häntä jollakin tavalla kohdellaan huonosti tai hän voi huonosti. [Puhemies koputtaa] Ajatelkaa, että vain noin kuusi kymmenestä [Puhemies koputtaa] lastensuojelun lapsesta osasi kertoa, mihin otetaan yhteyttä, jos voidaan huonosti. [Puhemies: Aika!] Tämä on aika kovaa toimintaa.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten täällä on käynyt ilmi, nyt puheena olevilla nuorilla on usein mielenterveyden ongelmia. Näihin heidän tulisi saada ajoissa apua. Tähän tähtäsi mielenterveysjärjestöjen matkaan saattama kansalaisaloite niin sanotusta terapiatakuusta. Se jätettiin eduskuntaan jo noin yksi vuosi sitten. Tiettävästi hallituspuolueiden kansanedustajat sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ovat jarruttaneet tämän kansalaisaloitteen käsittelyä. Ministeri Kiuru, te olette sanonut, että te kannatatte terapiatakuuta. Nyt kysyn teiltä, ministeri Kiuru: voisitteko ystävällisesti pyytää hallituspuolueiden kansanedustajia sosiaali- ja terveysvaliokunnassa lopettamaan tämän kansalaisaloitteen käsittelyn jarruttamisen?

Arvoisa puhemies! Kyllä eduskunta on isäntä ja hallitus on renki. Siltä osin renkinä en lähde pyytämään isäntää toimiin. Kysymys on siitä, että me olemme yhdessä kai tässä salissa sitoutuneet kovin vahvasti siihen, että hoitotakuuta kiristetään nykyisestä. Se on todella tärkeää. Se on minusta yksi sosiaali- ja terveyspolitiikan aivan isoin saavutus, jos se saadaan yhdessä tehtyä, ja minun on sanottava teille, että sen läpivieminen ei ole niin helppo juttu kuin meistä kukin on alun perin ajatellut.

Mutta itse suhtaudun tähän yhtä kunnianhimoisesti kuin edustaja Zyskowicz: se on saatava tänne, ja se täytyy saada mahdollisimman pian. Se, mikä ei ollut meillä tiedossamme, oli se, että koronakriisi aiheutti sen, että meillä ei ole sosiaali- ja terveysministeriössä niin paljon tekijöitä, että me olisimme pystyneet viemään sitä niin kunnianhimoisesti eteenpäin. Ja se hoitotakuu tulee tänne eduskuntaan käsittelyyn, ja se tulee nimenomaan [Puhemies koputtaa] siitä näkökulmasta, että me pystymme puuttumaan ihmisten kaikkiin vaivoihin, hoitamaan ne ajoissa ja hoitamaan [Puhemies koputtaa] ne kunnolla kuntoon. [Ben Zyskowicz: Tämä asia jää kokonaisuuden varjoon!]

Arvoisa puhemies! Haluan ensinnä oikaista edustaja Zyskowiczin väitteen, että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa olisi jarruteltu tätä terapiatakuuta. Valiokunta on yksimielisesti päättänyt, että tämä yhdistetään tulevaan hoitotakuukäsittelyyn ja se käsitellään asianmukaisesti. Itsekin olen sen lähtökohdan kannalla. Tällaista tietoa ei kannata levittää.

Arvoisa puhemies! Haluan tähän itse aiheeseen todeta, että on selvää, että vaikka me tiedämme, että maahanmuutto ei ole Suomen isoimpia ongelmia, niin siihen liittyy myös lieveilmiöitä, ja niitä ei voi lakaista maton alle eikä hyssytellä. [Antti Kurvisen välihuuto] Tämä pitää tunnustaa. Niinkin on, että silloin, kun on kysymys kovista rikoksista, tarvitaan myös kovia toimenpiteitä.

Mutta sitten kannan huolta myös siitä, että meillä on tuhansia ja taas tuhansia nuoria, joilla on maahanmuuttotausta, jotka rakentavat tätä yhteiskuntaa ja jotka myös käyttäytyvät fiksusti mutta joutuvat työelämässä monesti syrjityiksi. Nyt sitten kysyisin hallitukselta: miten me voisimme edistää sitä, että nämä nuoret, kaikki nuoret [Puhemies koputtaa] taustasta riippumatta, pääsisivät terveitten harrastusten pariin, [Puhemies koputtaa] mikä ennalta ehkäisee myös tällaista?

Arvoisa puhemies! Tärkeä puheenvuoro myös siltä osin, että todellakin keskustelu on nyt juuri ilmiössä, joka koskee 100—150:tä nuorta ja valitettavasti myös tämän väkivaltaisen toiminnan uhreja, joiden osalta olen kyllä syvästi pahoillani tapahtuneesta. On kuitenkin niin, että valtaosalla suomalaisista nuorista, ihonväristä tai lähtömaasta riippumatta, on hieno tilanne ja hyvä elämä edessään ja asiat hyvin. Ei ole myöskään oikein, että henkilö, joka on muuttanut tänne maahan tai syntynyt tässä maassa niin, että hänen vanhempansa ovat ehkä muualta tulleita, tulee leimatuksi keskustelussa vain maahanmuuttajuuden kautta. Hän on paljon muutakin: hän on harrastaja, hän on oppilas, hän on jonkun ystävä. Ja tältä osin kysymykseen, joka liittyi erityisesti harrastamiseen, on ilo todeta, että hallituksen ohjelmaan on kirjattu ”harrastamisen Suomen malli”, josta ovat nyt liikkeellä pilotit kunnissa, niin että jokainen suomalainen lapsi ja nuori saa yhden maksuttoman harrastuksen koulupäivän yhteyteen. [Puhemies koputtaa] Tälle on varattu pysyvät rahat kuntien työn tueksi, ja kehotan kuntia [Puhemies: Aika!] hakemaan tähän kokeiluun mukaan.

Arvoisa puhemies! Poliisiylijohtaja Kolehmainen on vuonna 2019, ennen koronaa, jo esittänyt huolensa Ruotsin tyyppisestä kehityksestä. Te olette, ministeri Ohisalo, mielestäni unohtanut nämä kommentit, jotka ovat olleet jo ennen koronaa. Tässä keskustelussa on myös sekoitettu se, että mikäli emme halua lisää haitallista maahanmuuttoa, meidän tulee tehdä päätöksiä siitä, että me emme ota lisää haitallista maahanmuuttoa.

Toinen kysymys on maassa olevat häiriökäyttäytyvät ihmiset. Heihin tulisi kohdistaa toimenpiteitä. Voisitteko harkita esimerkiksi, että peruutetaan tällaisten ihmisten oleskelulupia tai karkotetaan heitä? Entäpä oletteko tutustunut tarkastusvaliokunnan viime kaudella tekemään lausuntoon esimerkiksi suomen kielen [Puhemies koputtaa] velvoittavuudesta ja suomen kielen kokeista?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin alkuun se, että totta kai rikolliset palautetaan, mutta tässä keskustelussa on puhuttu nuorten pahoinvoinnista, joka on valtavan vakava, laaja ilmiö, joka koskettaa todella paljon, todella monia ihmisiä tässä yhteiskunnassa.

Tässä keskustelussa on nostettu kaikkia niitä keinoja, joita meillä on käytössämme, joita vahvistamme hallituksena. Täällä sanottiin erittäin hyvin entisen sisäministerin toimesta, että rikolliseksi kukaan ei synny. Se on hyvä muistaa. Yhteiskunnalla on valtava vaikutus siihen, millaiseen elämään ihmiset kasvavat, jos panostamme ja kun panostamme nyt varhaiskasvatukseen, koulutukseen, kohtuuhintaisiin asuntoihin, kielikoulutukseen, kaikkeen tähän, matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalveluihin. Tämä auttaa ihmisiä pysymään tässä kelkassa. Tietyissä maissa on tiettyjä esimerkkejä siitä, että osa ihmisistä ei ole päässyt integroitumaan yhteiskuntaan, ei ole päässyt koskaan osalliseksi siitä yhteiskunnasta.

Tämä hallitus pitää kiinni siitä, että Suomi on jatkossakin [Puhemies koputtaa] maailman turvallisin maa.

Arvoisa rouva puhemies! Kaikki maahanmuutto ei missään tapauksessa ole ongelmallista. Kuitenkin se maahanmuutto, joka Eurooppaan suuntautuu, tulee voittopuolisesti alueilta, joilta tulijoiden kotoutumisennuste on tilastojen valossa varsin huono. Eri Euroopan maissa on sovellettu erilaisia strategioita siihen, millä tavoin tämä väestö todella kotoutuisi ja tulisi osaksi eurooppalaisia yhteiskuntia, mutta riippumatta sovelletuista strategioista lopputulos on kaikissa maissa ollut kovin kehno. Kohtaamme samoja ongelmia joka ainoassa eurooppalaisessa maassa, jossa maahanmuuton määrä ongelmallisilta alueilta on muodostunut kovin suureksi. Myöskään suomalainen sekoittava asuntopolitiikka ei ole tähän auttanut. Ainut selvästi tepsivä keino on se, että pidämme maahanmuuton riittävän rajallisena sellaisilta alueilta, joilta tulijoiden sopeutumisennuste on huono Suomeen muutettaessa. Kun hallitus vannoo [Puhemies koputtaa] tieteen, tutkimuksen ja tutkitun tiedon nimiin, [Puhemies koputtaa] missä vaiheessa hallitus on valmis kohtaamaan nämä tosiasiat?

Arvoisa puheenjohtaja! Euroopan komissio on juuri antanut esityksensä tästä eurooppalaisesta yhteisestä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta. Komissio, koko komissio yhdessä, toteaa, että maahanmuutto on normaali osa eurooppalaista elämää, ja jatkossakin Euroopan unionista voi hakea turvapaikkaa. Jokainen hakemus käsitellään asianmukaisessa prosessissa, oikeusturvan takaavassa prosessissa, ja yksilöllisesti. Euroopan unionin tasolla kukaan ei ole halunnut luopua tästä oikeudesta tulla tällä tavalla Euroopan unioniin. Ylipäätään komissaarit ovat yhdessä olleet tekemässä sitä politiikkaa, jossa mahdollistetaan laillisia väyliä Euroopan unioniin sen sijaan, että ihmisten täytyy tulla tänne laittomin keinoin, ihmissalakuljettajien hyväksikäyttäminä potentiaalisesti, ihmiskaupan uhreina. Tämä komission paketti on hyvä alku sille, että teemme Euroopan unionissa yhdessä parempaa maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa, ja tästä hallitus on omia yhteisiä linjauksia viime päivinä myös tehnyt.

Arvoisa puhemies! Kansa katsoo tätä salia, ja tämän salin tulisi voimaannuttaa ihmisiä ajatuksella, että me tiedämme, mitä me teemme, ja että pyrimme ratkaisemaan nämä ongelmat hyvin. Ja minusta välillä tuntuu siltä, että tämä sali ei voi voimaannuttaa suomalaisia kansalaisia sillä halutulla ja tarvitulla tavalla.

Annan kuitenkin yhden esimerkin voimaannuttavasta tilanteesta, jossa on saatu hyviä tuloksia liittyen näihin maahanmuuttajiin liittyviin ongelmiin. Vantaalla on aloitettu hanke, jossa kutsutaan vanhemmat mukaan kouluun. Vanhemmat ovat saaneet parempaa suomen kieltä ja kulttuuria. He ovat työllistyneet 80-prosenttisesti. Heidän lapsensa, jotka ovat samassa koulussa, ovat parantaneet menoaan ja arvosanojaan, ja yhteiskunta on saanut hyviä veronmaksajia. Miten näitä pehmeitä, hyviä, ratkaisukeskeisiä keinoja saadaan lisää, ministeri Andersson?

Arvoisa puhemies! Tämä edustajan esille nostama esimerkki Vantaalta on tosiaan erinomaisen hieno, ja vastaavan tyyppistä toimintaa [Mika Niikko: Vantaa mainittu! — Naurua] haluamme ehdottomasti myöskin esimerkiksi vapaan sivistystyön ja koulutuksen puitteissa tukea. Kodin ja koulun välinen yhteistyö on äärimmäisen tärkeää. Se on tärkeää lasten ja oppilaiden näkökulmasta mutta myöskin vanhempien näkökulmasta, varsinkin jos on kyse ihmisistä, jotka eivät välttämättä itse ole käyneet nuorena tai lapsena koulua Suomessa ja joilla ei siten myöskään ole henkilökohtaista kokemusta siitä, miten suomalainen koulutus toimii.

Haluan ylipäätänsä kiittää edustajaa erinomaisen tärkeästä puheenvuorosta. Mielestäni on tärkeää, että tässä salissa myöskin aidosti pohditaan vaikuttavia keinoja ratkaista ongelmia sen sijaan, että käydään keskustelua tavalla, joka leimaa tai syyllistää nuoria yleisesti. Tiedetään, että rikosten tekijöiden joukossa on muitakin kuin maahanmuuttajataustaisia nuoria, ja valtaosalla [Puhemies koputtaa] maahanmuuttajataustaisista nuorista ei ole mitään tekemistä rikollisuuden kanssa.