Valtioneuvoston selonteko liikuntapolitiikasta

Arvoisa puhemies! Olen erittäin iloinen ja ylpeä, kun saan esitellä liikuntapoliittisen selonteon mietintöä — tärkeä asiakirja. Kyseessä on tärkeä avaus suomalaisen liikuntapolitiikan kehittämiseksi. Selonteko esittää suuren joukon kehittämisehdotuksia, joiden muodostama viesti on selvä: suomalaiset liikkumaan vauvasta vanhuksiin.

Selonteko tarkastelee sekä kuntoliikuntaa että kilpaurheilua. Tämä kokonaisvaltainen lähestymistapa on valiokunnan mielestä oikea. Liikunnallinen kulttuuri tukee huippu-urheilun menestysedellytyksiä. Menestyvät urheilijat puolestaan kannustavat liikkumaan ja tarjoavat suomalaisille unohtumattomia elämyksiä.

Valiokunta on kiinnittänyt selonteon esitysten pohjalta huomiota erityisesti liikunnan terveysvaikutuksiin ja liikkumattomuuden kustannuksiin, koko väestön liikuttamiseen koko elämänkaarella, vammaisurheilun asemaan, huippu-urheilun menestysedellytyksien parantamiseen, liikunnan ja urheilun rahoitukseen sekä liikunnan ja urheilun edistämiseen poikkihallinnollisesti. Näiden pohjalta sivistysvaliokunta esittää eduskunnan hyväksyttäväksi kannanottoa, joka koostuu 12 konkreettisesta toimenpide-ehdotuksesta. Avaan näistä muutamaa:

Ensinnäkin poikkihallinnollisuuden tarpeista. Liikunnan lisääminen on koko yhteiskunnan asia. Liikuntapoliittisen selonteon toimeenpanon on tapahduttava hallinnon rajat ylittävällä tavalla. Liikkeen lisäämisen näkökulma on huomioitava liikuntapolitiikan lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollossa, liikennepolitiikassa, aluesuunnittelussa sekä monella muulla sektorilla. Tämän vuoksi valiokunta esittää valtioneuvoston harkittavaksi liikunnan koordinoimista. Mahdollisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi valtion liikuntaneuvoston aseman vahvistaminen sekä siirtäminen valtioneuvoston kanslian yhteyteen, ja myös ilmiöpohjaisen budjetoinnin sopivuutta liikunnan edistämisessä on arvioitava. [Eduskunnasta: En kuule mitään!] — Täällä esitettiin toive, että kuulisi paremmin. [Puhemies koputtaa] Kiitoksia, arvoisa puhemies. [Paavo Arhinmäen välihuuto] — Tai sitten edustaja Arhinmäki kuuntelee. [Paavo Arhinmäki: Minä kuulen ihan hyvin, minulla on korvat!] — Kiitoksia.

Lasten ja nuorten liikkumisesta: Valiokunta edellyttää panostuksia lasten ja nuorten liikunnan lisäämiseen. Liikkuva koulu ‑hanke on osoittautunut menestystarinaksi. Toimintaa on laajennettava kaikille kouluasteille ja varhaiskasvatukseen, liikuntaa on edistettävä erityisesti niissä oppilas- ja opiskelijaryhmissä, jotka liikkuvat kaikkein vähiten, ja kouluissa ja oppilaitoksissa järjestettävän liikunnan laatua ja vaikuttavuutta on parannettava. Liikunnan lisäämiseksi on luotava myös uusia malleja. Valiokunta edellyttää, että hallitus edistää aktiivisesti koulujen, liikuntaseurojen ja muun kolmannen sektorin toimijoiden kanssa yhteistyössä järjestettävää koulupäivän jälkeistä kerho- ja harrastustoimintaa ja harrastustakuun toteutumista kaikille lapsille ja nuorille perheen taloudellisesta tilanteesta riippumatta.

Koko kansan liikuttaminen: Eri-ikäisten suomalaisten liikkeen ja liikunnan lisäämiseksi tarvitaan monipuolista keinovalikoimaa. Valiokunnan mielestä hallituksen on tarkasteltava kunto- ja terveysliikunnan johtamisjärjestelmää ja sen toimivuutta. Tässä yhteydessä on selkiytettävä aluejärjestöjen roolia merkittävänä liikkumisen edistäjänä. Sote-sektori on saatava tiiviimmin mukaan liikkeen edistämiseen. Liikunnan merkittäviä terveysvaikutuksia koskevaa osaamista on edistettävä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa kaikilla palvelujen järjestämisen tasoilla neuvolatoiminnasta aina ikäihmisten hoivaan ja hoitoon.

Valiokunnan mielestä myös ihmisten omaehtoiseen liikuntaan on löydyttävä uusia välineitä. Edellytämme, että hallitus selventää liikuntapalvelujen arvonlisäverokäytäntöjä siirtymällä nollaveroluokkaan kuuluvien terveys- ja hyvinvointipalveluiden lisäksi yhteen, kaikki liikuntapalvelut kattavaan arvonlisäverokantaan.

Vammaisurheilu: Suomalaisen urheilun viime vuosien positiivisimpia ilmiöitä on ollut vammaisurheilun nousu. Paraurheilijat ovat tuoneet menestystä laajalla rintamalla. Vielä riittää kuitenkin paljon tehtävää liikunnan ja urheilun tasa-arvon parantamiseksi. Sivistysvaliokunta edellyttää, että hallitus edistää kattavasti niiden väestöryhmien käytännön liikkumismahdollisuuksia, joilla toimintakyvyn rajoitteen tai muun vastaavan syyn vuoksi on rajoitetut mahdollisuudet harrastaa yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti liikuntaa ja urheilua, muun muassa varmistamalla vammaisurheilussa ja erityisliikunnassa tarvittavien avustajapalveluiden, apuvälineiden ja kuljetuspalveluiden saatavuuden.

Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä, että vammaisurheilun integrointia osaksi lajiliittojen toimintaa vahvistettaisiin. Esitämme hallitukselle harkittavaksi mahdollisuutta kannustaa uudella ylimääräisellä kannustinrahalla urheilun lajiliittoja ja muita liikunnan valtionavustuksia saavia kansalaisjärjestöjä toteuttamaan nykyistä vaikuttavammin liikunnan ja urheilun esteettömyyttä, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

Huippu-urheilu: Urheilun menestysedellytysten parantamisesta sanomme, että siihen on löydyttävä uusia välineitä. Kansainvälisen menestyksen tavoittelu edellyttää kansainvälisen tason resursseja. Myös johtamistapaa on mietittävä uudelleen. Selonteossa esitetään vetovastuun siirtämistä Olympiakomitean huippu-urheiluyksikölle. Tämän vuoksi sivistysvaliokunnan mielestä hallituksen on arvioitava tarve säätää erillinen laki huippu-urheilusta.

Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että huippu-urheilu on tänä päivänä tiimityötä myös yksilölajeissa. Edellytämme mietinnössä, että hallitus etsii keinoja sekä urheilijoiden että valmentajien taloudellisen aseman parantamiseksi. Tällöin yhä useampi nuori lahjakkuus uskaltaisi laittaa itsensä likoon ja tavoitella menestystä.

Puhemies! Lopuksi liikunnan ja urheilun rahoituksesta. Liikunnan valtionrahoitus perustuu lähes yksinomaan veikkausvoittovaroihin. Tämän vuoksi valiokunnan mielestä on tärkeä säilyttää rahapelien kilpailukykyinen yksinoikeusjärjestelmä. Näin voidaan ehkäistä myös pelaamisen haittoja. Valiokunta korostaa mietinnössään myös sitä, että liikunnan rahoitusta on monipuolistettava, kuten selonteossa esitetään. Sivistysvaliokunta edellyttää, että hallitus varmistaa liikunnan ja urheilun kattavan edistämistyön vaatiman riittävän rahoituksen ja mahdollisuuksien mukaan rahoittaa niitä jatkossa rahapelituottojen lisäksi myös varsinaisen budjettitalouden varoista ja pääomittamalla olympiarahastoa.

Erittäin iloinen olen siitäkin, että valiokunnan mietintö on yksimielinen.

Puhemies Paula Risikko

Kiitoksia. — Ja sitten ministeri Terho haluaa käyttää puheenvuoron, olkaa hyvä, 5 minuuttia.

Arvoisa puhemies! Kiitän ensinnäkin sivistysvaliokuntaa liikuntapoliittiseen selontekoon liittyvästä mietinnöstä, joka tukee vahvasti selonteon päälinjoja. Historian ensimmäisessä liikuntapoliittisessa selonteossa tuodaan esille liikunnan yhä laajempi ja monipuolisempi merkitys yhteiskunnassa. Selonteolla luodaan pohjaa 20-luvun liikuntapolitiikalle maassamme. Selonteon tavoitteena on olla strateginen ja yhteiskuntapoliittinen asiakirja.

Liikunnalla on yhteiskunnassa jatkuvasti kasvava kansanterveydellinen sekä kasvatuksellinen rooli ja merkitys. Liikuntapoliittisen selonteon ensisijainen viesti on, että Suomi tarvitsee lisää liikuntaa kaikissa ikäryhmissä. Liikunnan lisäämisellä voitaisiin saavuttaa sekä mittavia terveys‑ ja hyvinvointihyötyjä että myös taloudellisia hyötyjä. Selonteon vahva viesti on myös se, että liikunta on poikkihallinnollinen ilmiö. Jotta liikkuminen lisääntyy kaikissa väestöryhmissä ja yhteiskuntamme on liikkumismyönteinen, tarvitaan kaikkien hallinnonalojen ja kaikkien toimijoiden yhteistyötä. Liikunta ja mahdollisuudet liikkumiseen pitää viedä sinne, missä ihmiset muutoinkin ovat, eli varhaiskasvatukseen, kouluun, toisen asteen ja korkea-asteen oppilaitoksiin, työelämään, vanhustenpalveluihin ja niin edespäin. Selonteossa on toimenpide-ehdotuksia elämänkulun kaikkiin vaiheisiin.

Selonteon mukaan liikunnan lisäämisen onnistumiseksi tulevissa hallitusneuvotteluissa tulisi päättää enimmillään noin 120 miljoonan euron kertaluontoisesta lisäinvestoinnista liikuntaan 20-luvun alussa. Selonteossa esitetään konkreettisia toimenpide-ehdotuksia liikuntapolitiikan kaikkien lohkojen, kuten liikuntapaikkarakentamisen, kansalaistoiminnan, avustamisen ja huippu-urheilun, edistämiseksi. Nykyisellään rahapelitoiminnan tuotoista rahoitettava valtion liikuntabudjetti on noin 155 miljoonaa euroa vuodessa, eikä rahoitusta budjettivaroista ole käytännössä lainkaan. Toimialoista liikunta on ainoa, joka on valtion talousarviossa kokonaan riippuvainen rahapelitoiminnan tuotoista. Siksi olisi perusteltua, että liikuntaan lisätään asteittain budjettirahoitusta 20-luvulla.

Arvoisa puhemies! Jokaiselle lapselle ja nuorelle tulee taata mahdollisuus harrastamiseen. Konkreettiset välineet harrastamisen saavutettavuuden parantamiseen ovat harrastuspassi ja seuratoiminnan kehittämistuki. Harrastuspassi on pilotointivaiheessa ja laajenee myöhemmin valtakunnalliseksi. Harrastamisen mahdollisuuden takaaminen kaikkein heikoimmassa asemassa oleville lapsille ja nuorille on yhteinen haasteemme, johon tarvitaan useiden toimijoiden yhteistyötä.

Myös liikuntapaikkarakentamisessa on kehittämistarpeita. Tällä hetkellä valtio tukee liikuntapaikkarakentamista vuodessa noin 30 miljoonalla eurolla, josta vajaa kolmannes ohjataan aluehallintovirastoille pienten liikuntapaikkahankkeiden tukemiseen. Opetus‑ ja kulttuuriministeriö myöntää tukea noin 30 hankkeelle, ja hakemuksia tulee noin kolminkertainen määrä tähän verrattuna. Voidaan siis arvioida, että liikuntapaikkarakentamisen tuen lisätarvetta on. Lisäksi selonteon mukaan 20-luvun alussa tarvittaisiin budjettivaroista noin 20 miljoonan euron suuruinen kertaluontoinen lisäpanostus korjausvelan hoitamiseen.

Suomessa on 2010-luvulla toteutettu varhaiskasvatuksen liikkumis‑ ja hyvinvointiohjelma Ilo kasvaa liikkuen, jonka avulla on luotu hyviä verkostoja ja toimintatapoja liikkumisen lisäämiseen varhaiskasvatuksessa. Kattavaa avustusjärjestelmää työlle ei kuitenkaan ole ollut. Siksi tarvitsemme laaja-alaisen, poikkihallinnollisen liikkuvan varhaiskasvatusohjelman. Ohjelmalla on valmis toimintaperusta, ja siinä voidaan hyödyntää myös Liikkuva koulu ‑ohjelman menestystekijöitä varhaiskasvatuksen toimintaympäristöön sovellettuna.

Nopeasti ikääntyvän väestömme pysyminen terveenä, toimintakykyisenä ja hyvinvoivana on keskeinen yhteiskunnallinen haasteemme. Erityisen suuri tarve liikkumisen lisäämiseen on itsenäisesti kotona asuvilla ikäihmisillä, joilla on alkavia liikkumiskyvyn ongelmia. Suomeen on perusteltua rakentaa laaja-alainen ohjelma, joka sisältää paitsi kotona ilman säännöllisiä palveluja asuvat kuin myös kotihoidon ja hoitolaitosten piirissä olevat ikäihmiset. — Kiitoksia.

Puhemies Paula Risikko

Otetaan tässä lyhyt keskustelu. Ensiksi edustaja Kanerva.

Arvoisa puhemies! Kiitoksia erinomaisesta työstä, mitä tässä on tehty. Tuen sitä kyllä ehdottomasti ja solidisti.

Yksi huomautus kuitenkin. Ja se on se, että täältä heijastuu läpi ajatus siitä, että vahvistamalla valtion keskushallinnon hallinnollisia resursseja — muun muassa valtion liikuntaneuvoston siirtämisellä valtioneuvoston kansliaan — siitä on tullut ikään kuin yleispätevä lääke, johon en usko.

Muistakaa, että valtionhallinnon, julkisen hallinnon tehtävä on antaa resursseja, ei itse hoitaa niitä asioita, vaan resursoikaa urheiluseuroja, paikallisia urheiluseuroja ja resursoikaa lajiliittoja, joiden puitteissa olennainen liikunnan edistämistyö kuitenkin Suomessa keskeisimmiltä osiltaan lepää.

Arvoisa puhemies! En nyt tässä yhteydessä tuohon hallintoon kiinnitä muuta huomiota kuin, että pidän itsekin ensisijaisena, että tuetaan seuroja, käytännön seuratyötä ja siinä sivussa tietysti lajiliittoja, jotka sitten edesauttavat nimenomaan tätä seuratyötä.

Arvoisa puhemies! Minusta tämän mietinnön yksi suuri linja on oikea, ja se on se, että tätä liikuntaa ohjataan, kannustetaan erityisesti niille ihmis- ja väestöryhmille, jotka ovat siinä aliedustettuina. Tämä käytännössä tarkoittaa erittäin suurta osaa nuoria, lapsiakin, ja sen takia esimerkiksi koululiikunnan jatkaminen, laajentaminen kaikkiin oppilaitoksiin on tärkeätä.

Me olemme tässä nyt paljon puhuneet ammatillisesta reformista. Minä viittaan tässä yhteydessä asiantuntijalausuntoon, jossa todettiin, että erityisesti ammattikoululaiset liikkuvat erittäin vähän ja tarvitsisivat lisää ja enemmän liikuntaa ja siihen liittyvää ohjausta. [Eduskunnasta: Pitää paikkansa!]

Arvoisa rouva puhemies! Tämä ensimmäisen liikuntapoliittisen selonteon mietintö nostaa näissä omissa ponsissaan erittäin hyviä asioita esille ja tärkeitä kohtia. Ehkä muutamaan niistä tartun.

Ensinnäkin suomalainen urheiluseuratoiminta on valtavan suurta vapaaehtoistoimintaa, ja se on ehkä kaikkein suurin sektori, mikä pistää suomalaiset vapaaehtoistyön pariin. Ja siinä mielessä täytyy todeta, että on tärkeää, että emme ole todellakaan rakentamassa lisää byrokratiaa ja hallintoa, vaan ennen kaikkea antamassa resursseja sinne, missä niitä tarvitaan, ja luotetaan siihen, että kolmannen sektorin kansalaisjärjestötoimijat kyllä tietävät parhaiten, millä tavalla heidän tulee asiaansa edistää.

Täällä on nostettu esille myöskin tämä arvonlisäverokantojen sekavuus, mikä liittyy liikuntapalveluihin. Tämä on myöskin syytä hyvin nopeasti saattaa sille tasolle, että ihmiset tietävät, että kun me olemme liikuntapalveluissa mukana, olemme edistämässä terveyttä. Itse näkisin, että nämä voisivat olla vaikka tulevaisuudessa kokonaan nollaverokannallisia palveluita. On niin tärkeästä asiasta kysymys, kun puhutaan suomalaisten liikuttamisesta ja suomalaisen kansakunnan [Puhemies koputtaa] kunnon kohottamisesta.

Arvoisa rouva puhemies! Koko selonteon ehkä arvokkain, ikään kuin ydin, on ehdottomasti tämä elinkaariajattelu, liikkumisen merkitys jokaisessa elämän ikävaiheessa. Se tietysti kytkeytyy myös vahvasti tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tavoitteeseen niin, että jokaisella on mahdollisuus eri elämänvaiheissa myöskin liikuntaa harrastaa.

Mitä sivistysvaliokunta nosti vahvasti esiin, on se, että muistaisimme koko ajan, että me puhumme myöskin hyvinvoinnista, liikkumisen ilosta ja siitä ajatuksesta, että niin monta kuin on ihmistä, niin monta on myöskin erilaista tapaa liikkua, ja kun me pohdimme liikkumattomuutta tai liikkumista, niin me emme asettaisi myöskään vääriä ehtoja tai tavoitteita. Koska mitä enemmän me menemme tiukkaan ajatteluun, että ihmisen pitäisi näyttää joltakin tai olla fyysisesti tietyssä kunnossa tai suoriutua jostakin, niin me luomme myöskin riskejä epäterveelle liikkumiskäyttäytymiselle. Esimerkiksi syömishäiriöiden kanssa työskentelevät järjestöt ovat nostaneet paljon esiin, että koko ajan siinä liikkumiseen, aktiiviseen elämään kannustamisessa kulkee mukana se terveyden ja hyvinvoinnin ajattelu ja että se lähtisi siitä yksilöstä ja siitä omasta oivalluksesta löytää myöskin se liikkumisen ja hyvinvoinnin ilo.

Arvoisa puhemies! On todella hienoa, että meillä on mahdollisuus keskustella kerrankin liikunnasta, liikunnan edistämisestä ja urheilusta tässä salissa vähän pidemmän aikaa. Tämä selonteko oli monelta osin todella ansiokas, ja me sivistysvaliokunnassa käytännössä sieltä poimimme niitä edistettäviä asioita.

Ehkä yksi asia, jonka haluaisin nostaa, joka on vähän erisuuntainen kuin mitä selonteossa oli mahdollisesti ajateltu, on juuri tämä, mistä edellisessäkin puheenvuorossa puhuttiin, että pitäisi ehkä siirtyä ajattelemaan niin, että jokainen askel on askel oikeaan suuntaan. Eli puhutaan arkiliikunnan hyödyistä, siitä liikkumisen ilosta ja edusta, vaikka ei ihan niihin kaikkiin liikuntasuosituksiin pääsisikään. Meillä on ehkä vähän se ongelma, että me aina pyrimme täydellisyyteen ja mittaamme sitä, kun jokaisesta askeleesta todella on hyötyä. Kaiken liikunnan ei tarvitse olla niin, että verenmaku suussa mennään. Jos tästä ajattelusta pääsisimme kiinni, niin ehkä jokainen meistä pystyisi tekemään ihan vähän enemmän oman terveytemme ja hyvinvointimme eteen liikkumalla vähän enemmän.

Arvoisa puhemies! On todella hieno asia, että meillä on liikuntapoliittinen selonteko käsittelyssä. Suomalainen järjestelmä liikunnan ja urheilun rahoittamiseen, veikkausvoittovarat, on upea järjestelmä, ja tässä mietinnössäkin tuodaan esille se huoli, että veikkausvoittovarat eivät mitä ilmeisimmin ole ainakaan merkittävästi kasvamaan päin, päinvastoin.

Me tiedämme jokainen, että liikkumattomuudella on hintansa. Se on yksilön terveyden näkökulmasta, yksilön elämänlaadun näkökulmasta hinta ja se on myös kansantaloudellinen hinta. Onkin tärkeää, koska ihminen on Homo ludens, leikkivä ihminen, että leikin varjolla eri-ikäiset ihmiset saataisiin entistä enemmän liikkumaan ja rakentamaan omaa henkilökohtaista hyvinvointiaan.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Kanervalle sanoisin, että kyllä kuitenkin näkisin, että tässä selonteossa ja myös meidän mietinnössämme on ollut nimenomaan ajatuksena se, että todella selkeytetään hallintoa, koska sitä me liikuntapuolellakin tarvitsemme. Resurssien todella täytyy mennä sinne ruohonjuuritasolle, jotta liikettä tulee lisää.

Sanoisin aivan samalla tavalla kuin edustajat Multala ja Toivola, että kaikki liike on hyväksi, ja siitä olen iloinen meidän valiokunnan mietinnössä, kuinka sieltä korostuu jokaisen lapsen, nuoren, aikuisen, vanhemman riemu ja yhteisöllinen näkökulma liikuntaan, koska jokaiselle varmasti löytyy se oma laji. Erityisen hyvää tässä on tämä elämänkulku ja se katkeamattomuuden ajattelu, että liikunta olisi jokaiselle meille läsnä ihan jokaisessa elämänvaiheessa.

Toivon vielä kaikilta puolueilta, kun hallitusneuvotteluja kohti mennään, sitä tahtoa todellakin tuoda resursseja lisää liikuntaan.

Arvoisa rouva puhemies! Se on tärkeä huomata, että vaikka me eduskunnassa tietysti puhumme ennen muuta valtion panostuksesta liikuntaan, niin kunnat ovat ne, jotka taloudellisesti panostavat noin kuusi kertaa enemmän kuin valtio, ja tästä näkee sen, että se liikuttaminen ei tapahdu ylätasolla, vaan se tapahtuu nimenomaan ruohonjuuritasolla, kuntatasolla, ja miten kunnat saadaan edes poikkihallinnollisesti miettimään niitä ratkaisuja, joilla saadaan liikutettua kaikenikäisiä ihmisiä. Ruohonjuuritasolla, paikallistasolla liikutetaan ihmisiä, ja aivan kuten edustaja Kanerva täällä nosti esille, urheiluseuroissa tehdään aivan merkittävä ja keskeinen työ tämän liikuttamisen eteen, ja siksi seuratuki on aivan oleellinen elementti, jolla pidetään huolta siitä, että jokaisella olisi varaa ja mahdollisuus osallistua seuratoimintaan. Olen tyytyväinen, että eduskunta budjettikäsittelyssään nosti seuratukea, mutta vasta nyt se on palautettu sille tasolle, millä se oli siinä vaiheessa, kun itse sitä urheiluministerinä nostin. Mutta tästä seuraava askel [Puhemies koputtaa] on kohti Islannin mallia.

Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa. Ensinnäkin täytyy tietysti kiittää tätä tietomäärää, joka meillä on nyt kaikilla käsissämme. Ainakaan tiedosta ei jää kiinni meidän liikunnan edistäminen tässä yhteiskunnassa. Suomalainen Islannin malli oikeastaan nähdäkseni tässä tapauksessa on juuri sitä, että me ymmärrämme, missä meidän ongelmamme ovat, ja puutumme niihin sitten niillä keinoilla, mitä meillä on.

Ja tästä selonteosta jos poimii yhden ongelman, niin se kertoo muun muassa sen, että meidän lukiolaisista viidesosa ja ammatillisessa koulutuksessa olevista neljäsosa liikkuu terveyteensä nähden liian vähän. Eli meidän pitää päästä lasten liikkumiseen ihan toisella tavalla käsiksi, ja siihen on olemassa keino: joustava koulupäivä, aamu- ja iltapäivätoiminnan uudistaminen. Eli sieltä se suomalainen Islannin malli löytyy. Tartutaan tähän lasten liikkumattomuuteen sitä kautta, että viedään se liikunta yhä voimakkaammin sinne, missä kaikki lapset ja nuoret ovat. Eli tätä kohti jos me kykenemme etenemään tulevina vuosina, niin uskon, että teemme kaikkein voimakkaimman teon sille ongelmalle, minkä tämä sinänsä ansiokas selonteko meille osoittaa.

Arvoisa puhemies! Urheiluseuroilla on tärkeä rooli varsinkin lasten ja nuorten liikuttamisessa, ja on hyvä varmistaa, että se laaja ja mittava vapaaehtoistoiminta, mitä siellä tehdään, on mahdollista ilman esteitä eikä lisätä niitä esteitä vaan pikemminkin helpotetaan. Mutta on myös syytä muistaa se, että omaehtoinen liikkuminen ja liikunnan harrastaminen ovat tänä päivänä yhä tärkeämpiä. Ja myös lasten ja nuorten kohdalla täytyy mahdollistaa se, että voi harrastaa, voi pelata pihapelejä, mennä sinne kentälle myös silloin, kun ei ole urheiluseurassa mukana, vaan on mahdollisuus käyttää näitä liikuntapaikkoja. No, pyöräily ja kävely ovat tietenkin se arkiliikunnan, kuntoliikunnan hyvä muoto, mihin meidän pitäisi panostaa kaikkein eniten. Kevyen liikenteen väylät ovat edelleen kaikkein käytetyin liikuntapaikkamme, ja kuntien tulee huolehtia, että näitä tehdään niin, että se arjen liikkuminen on sujuvaa, ja samalla kävelyn ja pyöräilyn edistämisessä myös vähennämme ilmastopäästöjä ja liikenteen päästöjä.

Arvoisa puhemies! Käsillä tosiaan on liikuntapoliittinen selonteko ja historiallisesti ensimmäinen sellainen Suomessa. Ennen kaikkea liikuntatavoitteista meille tärkeimmän tulee olla lasten ja nuorten liikkeen lisääminen. Jokaisen lapsen ja nuoren tulee voida harrastaa maksuttomasti, kokea liikkumisen iloa, kokeilla eri lajeja ilman menestyksen pakkoa ja saada ohjausta osaavien valmentajien ja ohjaajien vetämänä. Tähän on lisättävä resursseja erityisesti seuroille, joissa tehdään niin vapaaehtoisten kuin ammattilaisten toimesta tärkeää työtä.

Liikkuva koulu ‑mallia on syytä ryhtyä soveltamaan myös varhaiskasvatuksessa, korkeakouluissa, työpaikoilla ja vanhustenhuollossa. On ennen kaikkea saatava panostuksia siihen, että liikuntahyvinvointi- ja liikuntamatkailualoille saadaan uusia työpaikkoja. Huippu-urheilun toimintaedellytyksiä pitää parantaa ja vetovastuu siirtää Olympiakomiteaan. Tämä liikunnan johtaminen tulee myös laajentaa opetus- ja kulttuuriministeriöstä kattamaan kaikki hallinnonalat: liikenne, sote, elinkeinot. Ja myös paraurheilu tulee integroida osaksi lajiliittojen toimintaa kannustinrahoituksella.

Tämä on hyvä selonteko, ja toivottavasti seuraava hallitus vie tätä jämerästi eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Liikunnan edistäminen ei ole vain yhden tahon asia. Se ei ole pelkästään seurojen ja lajiliittojen asia, vaan se koskettaa koko meidän yhteiskuntaa ja muitakin liikuntajärjestöjä. Meidän täytyy saada tästä liikunnasta yksi meidän yhteiskuntamme keihäänkärki ja miettiä, miten esimerkiksi työpaikoilla järjestetään työnteko niin, että se mahdollistaa liikkumisen myöskin keskellä työpäivää, eli tapana toimia arjessa. Tämä koskettaa kaikkia ikäryhmiä, ja on aika huono juttu, jos ihminen on huonossa kunnossa jo eskarissa: mikä mahtaa olla meidän yhteiskuntamme kantokyky sen jälkeen? Liikunta on positiivinen mahdollisuus ja ennalta ehkäisevä vastaisku kuluille. Ja kun me puhumme ympäristöteoista, niin nyt meidän pitäisi puhua myöskin liikuntateoista.

Arvoisa rouva puhemies! Tietysti valtion liikuntaneuvoston jäsenenä olen iloinen, että olemme nyt tänään tässä. Tämä on historiallinen saavutus, kiitos siitä sivistysvaliokunnalle, yksimieliselle sellaiselle, ja toki kaikille valmisteluun osallistuneille. Ne kaikki kohdat, mitä nyt on nostettu esiin, ovat tärkeitä ja katsovat pitkälle tulevaisuuteen ja etenkin kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen merkitykseen ja kansalaisten toimintakyvyn kehittämiseen ja ylläpitoon, joilla on sitten suoraan vaikutuksia sote-sektorille ja niihin liittyviin kustannuksiin.

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Vahasalo totesi, tämä on erittäin strateginen asia. Ja siinä mielessä, arvostamani edustaja Kanerva, se, miksi me ajoimme tätä valtion liikuntaneuvostonkin roolia enemmän strategiseksi valtioneuvostotasolle, johtuu siitä, että me olemme edelleen liian siiloutuneita. Me tarvitsemme poikkihallinnollisuutta, jotta, niin kuin edustaja Vahasalo hyvin kuvasi, me kosketamme koko yhteiskuntaa, emme vain yhtä hallinnonalaa, niin kuin me nyt valitettavasti liian usein teemme. Konkreettisena esimerkkinä esimerkiksi yhteistyö [Puhemies koputtaa] sosiaali- ja terveysministeriön kanssa, mikä on edelleen ollut hyvin haastavaa. [Ilkka Kanerva: Mikä estää sitä nyt?]

Arvoisa puhemies! Tunti liikuntaa päivässä kouluissa on ollut suuri menestystarina tällä vaalikaudella. Näemme erittäin tärkeänä tuossa valiokunnan mietinnössä ja itse näen tärkeänä ja keskusta näkee tavattoman tärkeänä, että sitä laajennetaan ja kehitetään seuraavalla vaalikaudella niin, että se koskee esimerkiksi ammatillista koulutusta, jossa näemme todellisia haasteita, toista astetta, korkea-astetta, varhaiskasvatusta, ja saadaan se jalkaantumaan aidosti sinne kouluille.

Sen jatkoksi tulisi seuraava askel, että me saisimme iltapäivät vielä vahvemmin käyttöön siellä kouluissa. Ja siinä todella on paikallaan ajatella tämmöistä suomalaista sovellusta Islannin mallista maksuttomaan harrastusmahdollisuuteen: matalalla kynnyksellä mahdollisuus kaikille. Se maksaa kyllä itsensä moninkertaisesti takaisin paitsi liikkumattomuuden kustannuksissa myös siinä, jos sitä kautta löytää itsellensä kaverin tai mielekästä tekemistä.

Toinen tärkeä asia on tämä poikkisektoriaalisuus. Siihen esitimme myös konkreettisia keinoja. Mielelläni kuulisin ministeriltä, mitä olette niistä keinoista mieltä.

Arvoisa puheenjohtaja! Urheilu ja liikunta on iloinen asia — kaikki urheilu ja liikunta on iloinen asia — ja arvokasta sekä yhteiskunnalle että yksilölle. Ei voi olla eikä pidä olla eikä ole sellaista tilannetta, jossa julkiset panostukset huippu-urheiluun olisivat jotenkin ristiriidassa junioritoiminnan kanssa. Ei ole tällaista vastakkainasettelua, ei pidä olla eikä voi olla. Olen aina itse ollut sitä mieltä, että huippu-urheilu tarvitsee jälkikasvua ja jälkikasvu tarvitsee esikuvia. Ei ole siis ristiriitaa, vaan ne tukevat toinen toisiaan hyvinkin loogisella ja johdonmukaisella tavalla. Mutta silti, puhemies, törmää edelleen välillä tämmöisiin toisenlaisiin väitteisiin, joissa näitä kahta asetetaan vastakkain. Miten, herra ministeri, teidän mielestänne pitäisi toimia, argumentoida ja taistella tätä täysin keinotekoista vastakkainasettelua vastaan?

Arvoisa puhemies! Olemme kyllä liikuttavan yksimielisiä täällä salissa siitä liikunnan tarpeesta yhteiskunnassa. Mutta kun olemme neljä vuotta tapelleet täällä siitä, kuinka sosiaali- ja terveyskustannuksia saadaan hillittyä 3 miljardilla, ja sitten me näemme papereita, joissa puhutaan, että liikkumattomuus maksaa yhteiskunnalle 3—7 miljardia vuosittain, niin eikö sieltä voisi löytää jonkunlaisen yhtälön? Se tarvitsee tätä poikkihallinnollisuutta niin valtion tasolla kuin kuntien tasolla. Se tarvitsee myös vaikutusten arviointia, kun lakeja arvioidaan, että siellä nimenomaan katsotaan liikuntanäkökulmasta.

Liikkuvan koulun lisääminen, sitä on ehdottomasti lisättävä ja nimenomaan, kuten täällä otettiin esille, ammatilliseen koulutukseen. Liike siellä on aivan liian vähäistä. Meillä on mahdollisuuksia tehdä uudistuksia verotuksen kautta. Tällä hetkellä, mitä lähemmäksi menet yksilöä, sen enemmän maksat siitä alvia. Se ei ole mielestäni oikein.

Paljon on tehtävää vielä jäljellä, jotta asiat saadaan paremmalle mallille.

Arvoisa puhemies! Pallo on nyt heitetty tulevalle eduskunnalle, tämä tärkeä selonteko ja sivistysvaliokunnan hyvät ponnet, jotka yksimielisesti hyväksyttiin. Hyvin tärkeitä kysymyksiä: lasten ja nuorten harrastustakuu, liikuntamäärärahojen lisääminen, erityisesti seurojen toimintamahdollisuuksien parantaminen, Liikkuvan koulun laajentaminen toiselle asteelle, mutta myös korkeakouluihin — haluaisin sitä korostaa, sillä korkeakoulu on juurikin se paikka, missä on viimeinen hetki napata nuori mukaan liikunnalliseen elämäntapaan.

Haluaisinkin kysyä ministeriltä: millä tavalla on ajateltu jalkautettavaksi tätä Liikkuva korkeakoulu ‑ohjelmaa yhä vahvemmin ja mitä toimenpiteitä? Minusta olisi hienoa osallistaa nuoret itsensä tähän mukaan, opiskelijat, Opiskelijoiden Liikuntaliitto, ja kysyä heiltä parhaita ratkaisuja.

Arvoisa rouva puhemies! Kaikki teot liikkumisen lisäämiseksi ovat tärkeitä, ja niitä tulee tehdä.

Omasta mielestäni tässä liikuntapoliittisessa selonteossa on tärkeä ja hyvä asia se, että vapaaehtoistyön ja järjestötyön normien purkamista jatketaan. Se on tärkeää, sillä seurat ja vapaaehtoisjärjestöt tekevät äärettömän paljon hyvää työtä kaikkien suomalaisten hyväksi.

Samoin on myöskin hyvää se, että seuratukea esitetään nostettavaksi nykyisestä neljästä miljoonasta kuuteen miljoonaan euroon. Se on tärkeä asia. Liikuntaan ja urheiluun kannattaa aina panostaa. Omasta mielestäni kuntoliikuntaa, kaikkea liikuntaa ja huippu-urheilua ei saa asettaa vastakkain, vaan kaikkia tarvitaan. Me tarvitsemme myöskin huippu-urheilusta sellaisia tähtiä, joita nuoret seuraavat. Kannustetaan sitä kautta nuoria myöskin liikkumaan.

Liikuntapoliittinen selonteko ei ole täydellinen asiakirja, vaan se antaa toiveita liikunnan ja urheilun arvostuksen nostamiseen. Kuitenkin vasta teot osoittavat, miten se toteutuu.

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunnan mietinnössä on hyviä kannanottoja. Erityisesti iloitsen siitä, että valiokunta esittää pohdittavaksi ilmiöpohjaisen budjetoinnin sopivuutta hallintorajat ylittävän liikkumisen edistämiseen.

Myös ehdotus edistää tietoisuutta liikunnan terveysvaikutuksista kaikissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, sieltä lastenneuvolasta ikäihmisten hoitoon ja hoivaan, on tärkeä kannanotto. Tällä hetkellä esimerkiksi kotihoidon asiakkaat pääsevät hyvin harvoin ulos kodeistaan, vaikka se olisi paras ikäihmisen toimintakykyä, aktiivisuutta ja hyvinvointia edistävä asia. Siellä saattaa olla kotihoidossa asiakkaita, jotka eivät oikeastaan koskaan pääse omasta kodistaan ulos. Ja kun tilanne on tällainen, niin voidaan myöskin ajatella, että tämä, etteivät ikäihmiset pääse ulos omasta kodistaan, on jopa ihmisoikeusrikkomus, puhumattakaan siitä, mitä se tarkoittaa toimintakyvyn heikkenemisen kannalta.

Arvoisa puhemies! On hieno asia, että tämä selonteko on nyt palautekeskustelussa. Se sisältää hyvin paljon asioita, joiden toteuttamisesta sitten seuraavat hallitukset ja päättäjät vastaavat.

Mutta meillä jokaisella on tässä oma rooli. Liikehän on lääke, niin kuin täällä on moneen kertaan todettu, ja minä nyt kannustan kaikkia edustajia, että lähdetään itse malliksi siihen. Voin kertoa, että minulla on ihan omakohtaiset kokemukset, kuinka hyvin liikkuminen auttaa ihmistä selviytymään ikääntyneempänäkin. Tehdään itse, kootaan joukko ympärille, joiden kanssa liikutaan yhdessä. Me voimme jokainen sen tehdä omalta kohdaltamme, ja se ei maksa yhtään mitään. Kaiken kaikkiaan tärkeintä on se, että liikkumisesta tulee elämäntapa. Se pitäisi meidän jotenkin pystyä saamaan ihmisille sellaiseksi, että se kuuluu aivan samalla tavalla meille joka päivä kuin se, että me syömme. Liikkuminen on aivan yhtä tärkeä meidän yleisen hyvinvoinnin näkökulmasta.

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että tässä salissa emme liikutu vain omista sanoistamme vaan haluamme myös liikuntaa edistää koko yhteiskunnassa historiallisen liikuntapoliittisen selonteon avulla.

Tässä on nostettu seuratyö esille. Se on tärkeää, ja on hyvä, että siihen lisätään resursseja, mutta hieman epäilen sitä, päästäänkö perinteisellä seuratyöllä kiinni niihin lapsiin ja nuoriin, jotka eivät liiku lainkaan. Siinä esimerkiksi koululiikunta on tärkeässä osassa. Tämä tunti liikuntaa päivässä on tietysti hyvä tavoite ja palvelee erityisesti niitä, jotka liikkuvat jonkin verran ja saavat vielä lisäbuustia siitä, että tulee tämä tunti liikuntaa päivässä. Mutta entä ne nuoret, jotka lannistuvat enemmän koululiikunnassa kuin siitä innostuvat? Toivon, että siihen kiinnitettäisiin huomiota ja tehtäisiin ratkaisuja. Esimerkiksi nämä arvosanat, oli sitten liikunta tai kuvataide, hieman kyseenalaistan sitä, onko niille tarvetta. Niin kuin edustaja Arhinmäki toi esille, kunnilla on tässä iso rooli. Moni sanoo sitä, että seurat vievät kaikki kuntien liikuntatilojen ajat, ei riitä aikaa näille höntsäporukoille. Siellä höntsäporukoissa todennäköisesti on juuri niitä lapsia ja nuoria, jotka muuten eivät riittävästi liiku. [Eduskunnasta: Tärkeä huoli!]

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää vapaaehtoistyöntekijöitä, kolmatta sektoria. Se työ, mitä seuroissa tehdään, on äärimmäisen arvokasta, ja kaikki sellaiset päätökset, jotka vaikuttavat siihen, pitää aina katsoa siitä näkökulmasta, että vapaaehtoistyötä ja talkootyötä emme vaaranna. Se on se kasvujalka ja kivijalka, jonka varaan suomalainen urheilu perustuu.

Toisena: Kun on puhuttu tästä poikkihallinnollisuudesta, haluan nostaa esiin kuntien hyvinvointikertomukset. Ne pitää tehdä, mutta niissä pitää ottaa erittäin vahva poikkihallinnollinen näkökulma. Sillä, mitä liikunnan parissa tehdään, on suora yhteys sitten sinne terveyskuluihin ja muihin kuluihin.

Sitten ministerille kysymys: Aika vähän käytetään entisiä huippu-urheilijoita ikään kuin mentorointimielessä. Meillä on satoja entisiä huippu-urheilijoita, joilla on paljon annettavaa ja jotka olisivat mahdollisesti veloituksetta käytettävissä nuorten sparraajiksi. Onko jotain mallia organisoitavissa, jossa saataisiin organisoidusti tämä porukka ja heidän osaamisensa ja asenteensa käyttöön?

Arvoisa puhemies! Ikäihmisten liikkuminen kaipaa enemmän huomiotamme, sillä liikunta on tärkeä tekijä ikääntyvän väestön toimintakyvyn säilyttämisessä. Liikunnan tulisikin olla mukana sekä kotipalveluissa että laitospalveluissa, ja erityisesti tietenkin tulisi kiinnittää huomiota toimintakyvyltään tai terveydeltään heikentyneisiin iäkkäisiin, jotka asuvat kotonaan tai sitten ovat ilman säännöllisiä palveluita.

Vanhusten laitospalveluissa voitaisiin aloittaa tämmöinen Liikkuva koulu ‑tyyppinen ohjelma, jossa sitten kokeiltaisiin, miten liikunta saataisiin ihan jokapäiväiseksi osaksi vanhusten palvelulaitoksia, ja samoin myöskin kotipalveluissa voitaisiin hanketoiminnalla aloittaa kokeiluhanketta, jossa esimerkiksi kunnan palkkaama tai muu liikuntaneuvoja kiertäisi kotipalvelun piirissä olevien vanhusten kodeissa. Täytyy muistuttaa — liikunnan asiantuntijat ovat ainakin minulle kertoneet — että vielä yhdeksänkymppinenkin voi parantaa lihaskuntoaan niin paljon, että toimintakyky paranee, ja esimerkiksi kotona selviytyminen sitten hoituu pidempään.

Arvoisa puhemies! On puhuttu Islannin ilmiöstä. Mikä ilmiö se on: se on hyvin pitkälle joukkueurheiluilmiö. Näemme jalkapallossa ja käsipallossa aivan uskomattomia suorituksia. Emme ole kyllä paljon nähneet islantilaisia juoksijoita ja hiihtäjiä tuolla menestyjinä. Sama ilmiö on Suomessa: Saamme MM-kisoista pronssimitalin, mutta sen sijaan joukkueurheilussa Suomi menestyy. Siihen nuoret tulevat aivan eri tavalla mukaan.

Viimeksi kulttuuriministeri Karpela ymmärsi joukkueurheilun merkityksen. Hänen aikanaan tuli — olimme sitä esittämässäkin, minäkin Lentopalloliiton puolesta — tämmöinen joukkueurheilurahan huomioiminen. Edustaja Arhinmäen aikana en huomannut, että joukkueurheilua olisi huomioitu erityisesti, mutta nyt asetan toiveeni ministeri Terhoon: Onko meillä rahoitus huomioimassa tällä hetkellä riittävästi sen, että nykyään nuoret ovat joukkueurheilussa erittäin vahvasti ja että siellä myöskin Suomi menestyy erittäin vahvasti? Olemmeko ajan tasalla tässä suhteessa?

Arvoisa rouva puhemies! Terveyttä ja hyvinvointia edistävä ja iloa elämään tuova liikunta pitäisi saada jokaisen kansalaisen arkeen. Meillä tulevaisuusvaliokunnassahan käsittelimme tätä selontekoa ja kuulimme useita asiantuntijoita, ja kirjallisena saimme nipun myös, ja nostimme yhtenä ensimmäisistä asioista esille sen, että nimenomaan arkiliikunnan lisääminen olisi keskeinen keino, millä suomalaisten liikkumattomuusongelmaa saisimme vähennettyä, ja tässä tietysti esteetön ja liikkumaan houkutteleva yhteiskuntasuunnittelu on yksi asia myös.

Hyvinvointia ja terveyttä edistävä liikunta kaikissa ikäryhmissä — kouluissa eri asteilla, ruuhkavuosina työpäivään mutta myös sitten sinne ikäihmisten joukkoon — kyllä säästää euroja myös terveydenhuoltokustannuksissa.

Haluaisin kysyä: kun nostimme esiin myös, että pitäisi valtion varoja korvamerkitä entistä voimakkaammin seuratuissa niihin yhdistyksiin, jotka ottavat huomioon vähän liikkuvia lapsia ja nuoria sekä eri tavoin syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, niin onko tätä ajatus edistää, nimenomaan että eri yhdistykset huomioisivat jollakin tavoin syrjäytymisvaarassa olevat ja että myös tuessa tämä huomioitaisiin?

Puhemies Paula Risikko

Täällä on muutama vastauspuheenvuoro vielä, ja sen jälkeen mennään puhujalistalle.

Arvoisa puhemies! Tämä selonteko on arvokas selonteko, ehdotuksia on oikein hyviä, niitä kannattaa kannattaa, niin kuin täälläkin on käynyt selväksi.

Kolme punktia:

Ensinnäkin kannattaa ja täytyy antaa suuri tuki ja arvostus kaikelle vapaaehtoistyölle myös liikunnan merkeissä. Sitä tehdään seuroissa tavaton määrä, eikä kysytä, että mitä te minulle oikein maksatte.

Punkti 2. Liikunnalla on ihan suora yhteys tähän paljon puhuttuun soteen, joka joskus myös toteutuu, ja valtakunnallisena järjestelynä se ennalta ehkäisee erittäin paljon semmoisia juttuja, jotka maksavat paljon, jotka pitää saada kuntoon joka tapauksessa. Se kannattaa tehdä joka tapauksessa.

Kohta 3. Hallintoa kannattaa aina justeerata ja hakea järkeviä juttuja, mutta olennaisinta on kuitenkin se, että toiminta pelaa, että toimintaan suunnataan voimavaroja mahdollisimman paljon. Siihen varmaan tässäkin tähdätään.

Liikunta on elämäntapa, se on hieno elämäntapa, siinä hoitaa terveyttään, siitä tulee hyvä olo, siinä säästää kaikenlaisia menoja. Se elämäntapa lähtee siitä, että kodeissa ja kouluissa nämä asiat ovat voimakkaasti esillä. Tähänkin sopii turkulainen viisaus, että liike on tärkeämpi kuin päämäärä.

Puhemies Paula Risikko

Ja sitten vielä kolme vastauspuheenvuoroa, edustajat Heinonen, Pakkanen ja Wallin, Harry.

Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee lisää liikuntaa. Liikkumattomuuden kustannukset ovat itse asiassa suuremmat kuin kuntien liikuntabudjetit tänä päivänä, ja meidän pitää kääntää tämä ja ottaa hyöty siitä liikunnasta paremmin irti.

Liikkuvasta koulusta: Sitä pitää laajentaa ja päästä kohti liikkuvaa elämäntapaa. Kerhotoiminta, harrastustakuu, jotka ministerikin toi esille, ovat tässä äärimmäisen tärkeitä ja arvokkaita.

Raha on saatava tehokkaampaan käyttöön, ja kyllä se niin on, että seurat ja urheilijat ja liikkujat sen työn tekevät, ja sinne sitä kannattaa ehdottomasti ohjata. Myös on arvokasta, että huippu-urheilu on nostettu tässä sille kuuluvalle tasolle. Se on itse asiassa meitä kaikkia innostava, liikuttava. Muistan, kuinka pienenä poikana, kun Matti Nykänen hyppäsi Lahdessa, me hyppäsimme Viertolassa, ja näin se tapahtuu tänä päivänäkin ilmaveivien, koripallon ja kaiken muun kautta. Me tarvitsemme esikuvia, ja niitä pitää Suomeen saada lisää.