Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi ampuma-aselain, rikoslain 41 luvun 1 §:n ja poliisilain 2 luvun 6 §:n muuttamisesta

Arvoisa puhemies! Tällä esityksellä ehdotetaan muutettavaksi ampuma-aselain aseen hankkimista ja hallussapitoa koskevia säännöksiä. Esityksen tavoitteena on uudistaa aselupamenettely aseturvallisuutta vaarantamatta. Nykyinen aselupamenettely vaatii useita henkilökohtaisia käyntejä poliisilaitoksella, ja se koetaan monimutkaiseksi ja hankalaksi sekä poliisin että harrastajien kannalta.

Uudistuksen taustalla on poliisin lupahallintostrategia vuodelta 2012, jonka mukaan kaikkiin lupalajeihin tehdään samat kehittämistoimet eli lupaprosesseja selkeytetään, otetaan käyttöön sähköinen asiointi, luovutaan kotipaikkasidonnaisuudesta ja vähennetään turhaa käyntiasiointia. Vastaavat uudistukset on tehty jo passeihin, henkilökortteihin ja yksityisiin turva-alan säädöksiin. Hankkeella toteutetaan myös hallituksen norminpurkutavoitetta.

Kaksivaiheinen hankkimis- ja hallussapitolupamenettely yhdistettäisiin esityksen mukaan aselupamenettelyksi. Aselupa olisi ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttava lupa, johon voitaisiin liittää oikeus aseen hankkimiseen. Aselupaa voisi hakea sähköisesti, eikä luvan hakemista olisi sidottu enää hakijan kotikuntaan, mikä joustavoittaisi menettelyä.

Sähköisen menettelyn rinnalla säilyisi mahdollisuus hakea lupaa poliisilaitoksella asioimalla. Hakija ei kuitenkaan voisi valita poliisilaitosta, joka käsittelee hänen lupahakemuksensa. Aseluvan hakijan soveltuvuuden arviointia kehitettäisiin kohdistamalla nykyisessä lupaprosessissa hakemuksen tekniseen käsittelyyn ja soveltuvuustestin suorittamiseen käytettävä aika ja poliisiresurssit uuden lupamenettelyn myötä mahdollistuvaan hakemuksen entistä yksilöllisempään käsittelyyn. Nykyisestä soveltuvuustestistä siis luovuttaisiin, koska sen hyödynnettävyys on ollut huono eikä se ole tuonut lisäarvoa aseturvallisuuteen. Testillä ei ole ollut merkitystä hakemuksen menestymisen kannalta, eikä testin antama palaute ole johtanut yhteenkään kielteiseen päätökseen aseen hankkimislupa-asiassa. Aseluvan hakijan soveltuvuuden arviointia tehostettaisiin uudessa lupamenettelyssä tekemällä haastattelusta entistä yksilöllisempi sekä hyödyntämällä viranomaisella jo olevia tietoja entistä paremmin lupaharkinnassa.

Esityksessä ehdotetut lupamenettelyn kehittämistoimet, kuten sähköisen asioinnin käyttöönotto, vähentäisivät merkittävästi hakemuksen vireillepanoon ja tekniseen käsittelyyn sitoutuvia henkilöresursseja. Poliisin henkilöstön työaikaa olisi käytettävissä teknisluontoisen työn sijaan enemmän hakijan soveltuvuuden ja muiden lupien myöntämisen edellytysten arviointiin.

Voimassa olevan ampuma-aselain mukaan kaikki hankitut aseet ja aseen osat esitetään poliisille lukuun ottamatta tiedostonpitoon oikeutetun keräilijän aseita ja osia. Käytännössä siis asetta, joka on jo kertaalleen esitetty poliisille, käydään esittämässä uudelleen omistajan vaihtuessa. Esityksen mukaan aseen esittämistä nyt siis vähennettäisiin. Suomessa toimivalta ase-elinkeinonharjoittajalta hankittua asetta ei pääsääntöisesti esitettäisi poliisilaitoksella, vaan elinkeinonharjoittaja ilmoittaisi luovutuksesta poliisin asetietojärjestelmään. Yksityisten välisellä luovutuksella siirtynyt ase tulisi esittää poliisille, jos aseen luovuttajan hallussapitoon oikeuttava lupa olisi myönnetty ennen vuotta 2000. Tuota vuotta aikaisemmin myönnettyjen lupien osalta saattaa poliisin asetietojärjestelmässä olevissa aseen yksilöintitiedoissa olla puutteita ja virheellisyyksiä johtuen rekisterinpidossa tapahtuneista merkittävistä muutoksista. Lisäksi poliisi voi aina tarvittaessa pyytää aseen esittämistä.

Jatkossa ase-elinkeinonharjoittaja ilmoittaisi aseiden ja osien, tehokkaiden ilma-aseiden ja kaasusumuttimien yksilöintitiedot sekä patruunavarastot poliisin asetietojärjestelmän sähköistä asiointia käyttämällä. Ilmoitus siis korvaisi nykylainsäädännön mukaisen tiedostonpitovelvoitteen ja parantaisi aseen elinkaaren ja sijaintitietojen hallintaa sekä mahdollistaisi sähköisen asioinnin käyttöön ottamisen lupamenettelyssä. Siirtymäaikana ennen sähköisen asioinnin käyttöön ottamista tiedot voitaisiin toimittaa poliisille sähköisessä muodossa, josta ne siirrettäisiin massasiirtona asetietojärjestelmään.

Arvoisa puhemies! Esityksen mukaan asekeräilijöillä ei olisi enää oikeutta pitää tiedostoa hankkimistaan aseista ja aseen osista hallussapitoon oikeuttavan luvan hakemisen sijaan, vaan keräilijöiden tulisi hakea aseille ja aseen osille aselupaa. Uusi lupamenettely olisi niin joustava ja selkeä, ettei poikkeusmenettelylle olisi tarvetta. Ennen lainmuutosta hankitut aseet ja aseen osat luvitettaisiin vuoden siirtymäaikana maksutta. Tällä esityksellä ennakoitaisiin myös asedirektiivin hyvin todennäköistä muutosta, jolla keräilijät tullaan sisällyttämään direktiivin soveltamisalaan, minkä jälkeen tiedostonpito ei tule olemaan enää mahdollista.

Esitettyjen muutosten myötä lupamenettelystä tulisi sujuvampaa niin lupaviranomaisten kuin hakijankin kannalta. Luvanhakijan osalta uudistukset vähentäisivät pakollista käyntiasiointia poliisilaitoksella, ja lupaviranomaisen osalta hakemuksen tekniseen käsittelyyn ja hakijan asiakaspalveluun kuluva aika voitaisiin kohdistaa hakijan soveltuvuuden arviointiin ja lupahakemuksen perusteiden selvittämiseen.

Arvoisa puhemies! Pyydän kaikkia kuulijoita huomioimaan, että aseluvan saaminen ei tällä esityksellä millään lailla helpotu, vaikka prosessia sujuvoitetaan, sillä luvan myöntämisen edellytykset säilyisivät ehdotuksen mukaan ennallaan. Hallituksen esityksen mukainen lupa- ja valvontaresurssien parempi kohdentaminen kuitenkin parantaisi aseturvallisuutta. Esimerkiksi ampuma-aseet ja aseen osat merkittäisiin poliisin asetietojärjestelmään heti, kun ne valmistetaan tai tuodaan Suomeen. Tämä aseen koko elinkaaren seuranta asetietojärjestelmässä mahdollistaisi nykyistä tehokkaamman viranomaisvalvonnan ja poistaisi erillisten tiedostojen käytöstä syntyviä virhemahdollisuuksia.

Muutokset on tarkoitettu pääosin tulemaan voimaan mahdollisimman pian. Sähköistä asiointia vaativat muutokset tulisivat kuitenkin voimaan vasta joulukuussa 2018, jolloin poliisin asetietojärjestelmän uudistuksen on tarkoitus olla voimassa.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi asia tähän loppuun: Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi myös poliisilain sisäänpääsyä ja etsintää koskevaa pykälää. Lausuntokierroksella eduskunnan apulaisoikeusasiamies on ehdottanut, että poliisille tulisi säätää oikeus aseen väliaikaisen haltuunoton toteuttamiseksi päästä kotirauhan tai julkisrauhan suojaamaan tilaan. On nimittäin totta, että voimassa oleva lainsäädäntö on poliisin toiminnan kannalta ongelmallinen, sillä aselaki edellyttää poliisin ryhtyvän toimenpiteisiin eli ottamaan aseet haltuun, jos on perusteltu syy epäillä, että asetta, sen osia tai patruunoita käytetään väärin taikka jos ampuma-aseluvan peruuttaminen on vireillä. Poliisilla ei kuitenkaan ole toimivaltuutta toimeenpanna aselain edellyttämää väliaikaista haltuunottoa. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on lausunnossaan juuri tähän kiinnittänyt huomiota. Nimittäin poliisilla voi olla tietoa esimerkiksi aseenhaltijan jatkuvista ongelmista alkoholin tai huumeiden kanssa yhdistettynä vaikeaan elämäntilanteeseen, ja väärinkäytön vaara on voitu todeta ilmeiseksi. Vaikka laki edellyttää poliisia ryhtymään toimenpiteisiin aseen haltuun ottamiseksi, poliisilla ei kuitenkaan ole tällä hetkellä toimivaltaa mennä noutamaan aseita aseenhaltijan kodista, jos siellä ei ole tapahtunut rikosta, jota voitaisiin selvittää, tai jos ei ole akuuttia tilannetta eli välitöntä hengenvaaraa käsillä. Eli tässä on ollut selvä ongelma, ja laki on edellyttänyt mutta ei ole antanut toisessa laissa toimivaltaa, ja nyt sitä on sitten pyritty korjaamaan.

Mielelläni vastaan sitten kysymyksiin. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ampuma-aselain ampuma-aseen hankkimista ja hallussapitoa koskevia säännöksiä, poliisilakia ja rikoslakia. Esityksen tavoitteena on aselupamenettelyn uudistaminen turvallisuutta vaarantamatta. Tavoite on hyvä.

Esityksessä on paljon hyvää mutta myös sellaista, joka pistää ajattelemaan esityksen kehittämistä. Pidän hyvänä sitä, että aselupaa voi hakea jatkossa sähköisesti. Tämä joustavoittaa ja nopeuttaa lupamenettelyä ja vähentää henkilökohtaisen asioinnin tarvetta poliisiasemalla. Tämä korostuu erityisesti siellä, missä poliisiasemat ovat harvassa. Poliisijohdon tarkoitus on edelleen vähentää poliisilaitosten ja sitä kautta lupakanslioiden määrää, jolloin myös aseasioita käsitteleviä henkilöitä on entistä harvemmassa.

Sähköisen menettelyn rinnalla säilyisi perinteinen mahdollisuus hakea henkilökohtaisesti lupaa poliisilaitokselta. Erinomaisena uudistuksena pidän sitä, että aseluvan hakeminen ei olisi jatkossa sidottu hakijan kotikuntaan tai kotipaikkaan vaan lupahakemuksen voisi jättää haluamalleen poliisilaitokselle esimerkiksi lomareissulla.

On myös tarkoituksenmukaista, että jatkossa vuonna 2011 voimaan tulleen aselain mukaisesta soveltuvuustestistä lupamenettelyn yhteydessä luovuttaisiin. Kokemukset sen hyödyllisyydestä ovat saamani tiedon mukaan olleet hyvin ristiriitaiset. Testin hyödynnettävyys on ollut huono, eikä se ole todellisuudessa tuonut kovin paljon lisäarvoa aseturvallisuuteen.

Esityksen mukaan soveltuvuuden arviointia uudessa lupamenettelyssä parannettaisiin hakijan entistä yksilöllisemmällä haastattelulla sekä poliisilla jo olevan tiedon tehokkaammalla hyödyntämisellä lupaharkinnassa esimerkiksi tietojärjestelmien automaattista tiedonvaihtoa kehittämällä. Tässä voikin todeta, että toivottavasti poliisin uusi tietojärjestelmä Vitja saadaan viimeinkin valmiiksi — johan sitä on vuosikaudet yritetty.

Lääkäreilläkin on ollut velvollisuus ilmoittaa poliisille henkilöistä, jotka ovat sopimattomia ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hallussapitoon. Viime aikojen uutisoinnin mukaan tällaisia ilmoituksia on tehty varsin vähän. Myös muilla terveydenhuollon ammattilaisilla on ilmoitusoikeus. Ehkäpä tässä asiassa olisi myös kehitettävää.

Tiedän myös aseasioista vastaavia päällystötason poliisimiehiä, jotka ajattelevat, että miten saisin evättyä henkilöltä uusien aseiden hankkimisen. Mielestäni poliisin tehtävä ei ole evätä vaan mahdollistaa harrastustoiminta silloin, kun siihen on olemassa perusteet. Jokaista aseharrastajaa, reserviläistä ja metsästäjää tulisi kohdella koko Suomessa tasapuolisesti. Tässä on vielä paljon tekemistä.

Esityksessä kerrotaan, että ampuma-aselaissa ei ole säädetty siitä, millä perusteella luvan peruuttamismenettely voidaan panna tai on pantava vireille. Tässä kohdin tulee nykyisin kaikkein eniten ylilyöntejä ja selviä oikeusmurhia. Tiedän tapauksia, missä avioerohakemuksen ohessa on metsästäjältä otettu aseet poliisin haltuun, kun toinen osapuoli on tehnyt poliisille ilmoituksen epäillystä insestistä. Kyseinen rikos on erittäin inhottava, mutta samalla tutkinnan ja oikeusprosessin aikana henkilö ei pääse harrastamaan ehkä sitä ainutta harrastusta, mikä hänellä on. Aseet palautetaan takaisin muutaman kuukauden päästä ja todetaan, että onhan näitä metsästyskausia tulossa jatkossakin. Onko tämä kohtuullista ja oikein? Mielestäni ei.

Esityksessä on myös mainittu poliisilain 2 luvun 6 §:ssä ehdotettu uusi kohta 4, jossa kerrotaan: "...ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia käytetään väärin tai niitä koskevan luvan peruuttaminen on pantu vireille". Mikä tarve tätä kohtaa on nyt muuttaa, kun edellisellä kerralla, kun lakia muutettiin, se torpattiin? Miksi erikseen pitäisi mainita aseet, kun ne kuuluvat jo muutenkin nykyisen lain piiriin? Mielestäni tuo kohdan 4 lisäys on aseiden osalta tarpeeton.

Olisi hyvä myös keskustella oikeasti siitä, mikä on perusteltu syy panna vireille aselupien peruuttaminen. Onko se insestiepäily avioerohakemuksen yhteydessä, talousrikos, tahaton ylinopeus vai mikä? Mielestäni juuri tässä kohdin olisi vielä paljon tekemistä, ja laki tulee tuskin koskaan täysin valmiiksi tältä kohdin. Pääasia olisi kuitenkin, että kaikkia aseharrastajia, metsästäjiä ja reserviläisiä kohdeltaisiin tasapuolisesti niin eteläisessä kuin itäisessäkin Suomessa.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministeri Risikolle tästä, että aselupaprosessia nyt sujuvoitetaan. Tämä on ollut aika iso haaste vastuullisille aseenkäyttäjille Suomessa. Ymmärrän sen, että jotain piti tehdä, mutta nämä liikkeet, mitä tehtiin, olivat minun mielestäni kyllä ylidramaattisia, ja sen takia on hyvä, että nyt esimerkiksi soveltuvuustesteistä luovutaan ja sähköistä hakua otetaan käyttöön.

Edelleen tämä harrastamaan pääsy jää tämän jälkeen aika vaikeaksi, ja on valitettavaa, että ihan tavalliset, kunnolliset nuoret eivät enää innostu urheiluammunnasta taikka metsästyksestä sen takia, että on tehty vaikeaksi sen harrastamisen pariin pääseminen. Tietysti aseilla voidaan tehdä myös pahoja tekoja, niin kuin on tehtykin, mutta ne eivät ole olleet yleensä luvallisia aseita tai näiden aseiden saantiin on liittynyt jokin muu rikos. Toki prosesseissa on kehittämisen varaa — ainakin oli yhdessä valitettavassa tapauksessa, joka tietysti julkisuuteen paljon tuli.

Yksi asia, jonka itse haluan tässä keskustelussa esille nostaa, on tämä aseen näyttö, joka on järjetön. Sen voi tänä päivänä tehdä niin, että yksi ihminen vie ison määrän aseita näytettäväksi poliisille, eli sen näyttäjän ei siis tarvitse olla kyseinen aseen ostaja, vaan jos minulla on vastaaviin aseisiin lupa, minä voin kerätä 25 asetta autoni takalaatikkoon ja lähteä näyttämään niitä poliisiasemalle. Minkälainen riski ja vaara siinä on, kysyn vain, ja sen takia olen itse tehnyt ehdotuksen, jota minulle eräs asekauppias ehdotti, että tämä rajattaisiin esimerkiksi niin, että ainoastaan niissä tilanteissa tuo näyttö olisi, kun asetta ei myy virallinen kauppa. [Puhemies koputtaa] Eli jos minä teen oston mattimeikäläiseltä, niin joutuisin käymään asetta näyttämässä, mutta jos ostan sen luvallisesta aseliikkeestä, [Puhemies koputtaa] niin näyttöä ei olisi. Toivon, että tätä vielä harkittaisiin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä nyt käsillä oleva esityshän on pääosin oikein hyvä esitys, kuten tietysti suurin osa tämän hallituksen esityksistä on oikein hyviä. Mutta tässä on tosiaan tähän lain 6 §:ään tulossa oleva kohta, johon, ministeri, itsekin viittasitte, eli poliisimiehellä on oikeus päästä kotirauhan suojaamaan tilaan, jos on perusteltua syytä olettaa, että "ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia käytetään väärin taikka niitä koskevan luvan peruuttaminen on pantu vireille". Tämä on uutta, ja tämä on huolestuttanut harrastajapiirejä, eli pelätään, että tämä avaa jonkunnäköiset ovet poliisin ehkä mielivallalle tehdä yllätysratsioita aseenomistajien koteihin, tai ei niinkään ehkä poliisin mielivallalle vaan tämän aseenomistajan vähemmän hyville ystäville.

Kysynkin nyt vastaavalta ministeriltä, miksi tämä kohta on näin tarpeellinen, ja erityisesti: Mikä on se perusteltu syy? Onko se nyt vain se, että joku ilmoittaa, että siellä se riehuu aseen kanssa, vaikka mitään ei olisi tapahtunut? Juuri niin kuin edustaja Kulmala tuossa takana sanoikin, minullakin on tiedossa lukuisia tällaisia tapauksia, joissa huoltajuuskiistojen tai avioeroriitojen keskellä toinen puolisoista soittaa poliisille ja epäilee eksänsä olevan väkivaltainen tai uhkaava. Tämä aika useasti jo nyt, nykyisen lain voimassa ollessa, on johtanut siihen, että poliisi takavarikoi tämän toisen henkilön aseet pois. Se tutkinta tosiaan saattaa kestää useita kuukausia, vaikka mitään todisteita tästä väkivaltaisuudesta ei löytyisikään, ja vaikka aseet sitten palautettaisiin tälle henkilölle takaisin, niin se on sitten se metsästyskausi jo monta kertaa ohi. Se tosiaan saattaa jossain päin Suomea olla ainoa henkireikä — kenties tälle masentuneellekin ihmiselle — ja sellainen harrastus, mistä saa edes jotain valoa siihen elämään, kenties juuri tämä metsästys, ja nytten tämä sitten poistettaisiin. [Puhemies koputtaa] Tämän takia kysynkin: mikä on tämä "perusteltu syy olettaa"?

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri Risikko tässä hyvässä ja kattavassa esittelypuheenvuorossa toi esiin, kyseessä on kannatettava hallituksen esitys. Tämä ehkä näkyy myöskin tässä salikeskustelussa, koska en tällä hetkellä näe yhtään oppositiokansanedustajaa salissa.

Tämän uudistuksen taustalla on siis poliisin vuoden 2012 lupahallintostrategia, jonka mukaisesti kaikkiin poliisin lupalajeihin tehdään samat kehittämistoimet eli selkeytetään lupaprosesseja , otetaan käyttöön sähköinen asiointi, luovutaan kotipaikkasidonnaisuudesta ja vähennetään turhaa käyntiasiointia. Tämä uudistushan on tehty muun muassa passeihin jo aikaisemmin, ja viime vuoden osaltahan nämä passien sähköistä hakemusta käyttäneiden lukumäärät olivat varsin korkeat. Kyseessä on myös normienpurkuhanke ja itsellenikin henkilökohtaisesti tärkeä hanke, koska ensimmäiset yhteydenotot ampuma-aseisiin ja lupahakemuksiin liittyvistä asioista olivat juurikin tämän hallituksen esityksen toiveitten kaltaisia.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on käsitellyt asedirektiiveihin ja ampuma-aseisiin liittyviä asioita useaan otteeseen, erityisesti viime vuoden valtiopäivillä. Olemme nostaneet lausunnoissamme esiin huolen siitä, että EU-tasolla ymmärrettäisiin suomalaisten ampuma-aseiden erityispiirteet, erityislaatuisuus ja luotettavuus sekä maamme erityispiirteet, kuten vankka reserviläisten asema maanpuolustuksessa ja monipuoliset ampuma-aseharrastukset, joissa myös turvallisuuteen on panostettu, sekä muun muassa jo täällä salissakin äsken kuultu asekeräilijöiden suuri osuus.

Arvoisa puhemies! Sähköisen aseluvan haun ja toimivuuden kannalta oleellista ja aivan keskeistä on se, millaiseksi sähköinen hakemus tehdään. Onko se tarpeeksi yksityiskohtainen mutta riittävän selkeä? Tässä ovat tietenkin valtion ict ja valtiovarainministeriön rooli oleellisia, mutta kun on kyse ampuma-aselain lähetekeskustelusta, tuon sen myöskin esiin. Ampuma-aseiden myöntämisperusteet eivät uudistuksessa muutu, mutta hakemus on suunniteltava ja toteutettava erityisen huolellisesti — sekä asiakaslähtöisesti että toimijalähtöisesti.

Kuten edustaja Kulmala toi kattavassa puheenvuorossaan esiin, Suomessa on valitettavasti esiintynyt myös yksittäisiä poikkeuksellisia ja epäoikeudenmukaisia ampuma-aseluvan epäämisiä muun muassa metsästysharrastukseen liittyen. Toivottavasti tämä hallituksen esitys myös korjaa ne toimenpiteet.

Sitten vielä tähän ampuma-aselain liitännäislakina olevaan poliisilain muutokseen: On hyvä, että tähänkin lain epäkohtaan on kiinnitetty nyt huomiota ja se korjataan. On täysin kohtuutonta, että poliisilla ei ole ollut toimivaltuutta toimeenpanna aselain edellyttämää väliaikaista haltuunottoa, vaikka samalla poliisilla on ollut ampuma-aselain nojalla toimintavelvollisuus kyseisessä tilanteessa — eli tilanteessa, jossa on ollut selkeä, perusteltu syy epäillä, että asetta, sen osia, patruunoita tai vastaavaa käytetään väärin tai ampuma-aseluvan peruutus on vireillä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä kyseisessä laissa on paljon odotettuja ja pelättyjä asioita. Ensiksi nämä positiiviset elikkä odotetut asiat, eli tämä haastattelu‑ ja soveltuvuustestiasia. On hyvä, että tämä nyt muuttuu, koska kyllähän sitä noissa eri piireissä, joissa minäkin olen pyörinyt metsästysasioitten kanssa tekemisissä, pidetään lähinnä vitsinä. Hyvä, että tämä nyt saadaan muutettua ja tulee järkevämmäksi tämä homma. Kyllähän tämä purkaa byrokratiaa, ja voidaan sitten jatkossa keskittyä todella olennaisten asioiden hoitamiseen elikkä poliisit voivat tehdä sitä työtä, mikä heille oikeasti kuuluu.

Mutta sitten tämä toinen asia, aseiden ottaminen haltuun. Elikkä mennään tähän poliisilain 2 luvun 6 §:n muuttamiseen, juuri siitä asiasta tässä edellä jo kaksi edustajaa puhui. Minulla on lakimiehenä kokemusta useista erotilanteista, joissa on otettu yhteyttä. Yleensä tämä erotilanne tarkoittaa sitä, että on ollut avopari, missä sitten naispuolinen henkilö on loukannut miestä vaikeimmalla tavalla. Erityisesti meillä Lapissa on paljon miehiä, jotka harrastavat metsästämistä, ja se, että he pääsevät metsään ja metsästämään, on heille monesti ainuita olennaisia, tärkeitä, asioita, millä he pääsevät elämässä eteenpäin. Niin että eihän siinä ole tarvittu mitään muuta kuin että avopuoliso, joka on lähtenyt sitten kävelemään riitatilanteessa, ottaa yhteyttä poliisiin, että minua on uhattu aseella. Tämä on ikävän yleistä, ja näitä on ollut todella monta tapausta, joista olen henkilökohtaisesti keskustellut ihmisten kanssa. Yleensä aseet ovat olleet jopa vuoden pois. Pahimmassa tapauksessa on mennyt kaksikin metsästyskautta, ennen kuin tämä asia on saatu laukeamaan. Se, että toista uhkaa aseella, on todellakin merkittävä asia, mutta kyllä se pitäisi pystyä nopeasti selvittämään, että henkilöt pääsisivät sitten jatkamaan harrastustoimintaansa.

Sitten tämä olennainen asia on 6 §:n 4 kohta, se, että "jos on perusteltua syytä olettaa, että ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia käytetään väärin". Tämä on niin avoin käsite, että tämä muuttaa nykyistä lainsäädäntöä, nykyistä käytäntöä todella paljon avoimemmaksi verrattuna aikaisempaan tilanteeseen. Erityisesti — minä puhun nyt sitten omasta käytännön kokemuksestani, olen paljon poromiespiireissä elänyt ja kasvanut, puhutaan paljon petoasioista ynnä muusta — jos on pikkuisenkaan jollakin epäilystä tai haluaa puuttua siihen, onko loukattu, onko mahdollisesti ajettu aiheetta petoja tappamaan, niin tällä pystytään iskemään heti kiinni ja voidaan vaikeuttaa todella raskaasti muun muassa poromiesten työntekoa ja toimintaa.

Olen pohtinut ja miettinyt tätä asiaa, ja minun mielestäni tässä voidaan rikkoa jopa perustuslaillista yksityisyyden suojaa. Mennäänkö tässä yli sen perustuslain tason, sen selvittämiseksi esitän, että tämä laki menee myöskin perustuslakivaliokuntaan käsiteltäväksi lausunnon antamista varten.

Arvoisa puhemies! Yhdyn edustaja Maijalan ajatuksiin siinä, mitä hän puhui aseen hallussapitolupien peruuttamisesta ja perumisesta. Tiedän sen, että monta kertaa, jos henkilö syyllistyy törkeään rattijuopumukseen vaikka jossakin Rovaniemellä ja hänellä on ampuma-ase taikka ampuma-aseet luvallisesti säilössä Espoossa, niin vaikka tällä ampuma-aseella ja itse teolla ei ole minkäännäköistä kausaaliyhteyttä, siitä huolimatta poliisi peruu ampuma-aseen hallussapitoluvan. Ymmärrän erinomaisen hyvin poliisina sen, että jos henkilö syyllistyy tekoon, joka vähänkään osoittaa häneltä väkivaltaisuutta taikka itsetuhoisuutta tai muuta, niin tällainen henkilö ei ole oikea pitämään hallussaan ampuma-aseita. Mutta jos teko on täysin sellainen, ettei mitään kausaaliyhteyttä löydy, niin hämmästelen kyllä poliisin nykyistä tapaa perua ampuma-aseen hallussapitoluvat.

Mutta edustaja Maijala tuossa aivan puheenvuoronsa viimeiseksi totesi ja tarkasteli nimenomaan tätä paikan etsintää, on se sitten koti, vapaa-ajan asunto, auto tai mikä muu paikka tahansa, johonka ulotetaan kotirauhan suojaa, ja hän pohdiskeli sitä, olisiko tämä syytä käyttää jopa perustuslakivaliokunnassa lausunnolla, jotta varmistettaisiin se, loukataanko tässä kansalaisten perusoikeuksia.

Arvoisa puhemies! Minä kannatan edustaja Maijalan tekemää esitystä siitä, että tämä lähetettäisiin myöskin perustuslakivaliokuntaan. Näin varmistettaisiin se, kun tämä on muutoin hyvä laki, tässä on todella paljon hyviä elementtejä, että ei nyt koko hyvää lakiesitystä torpattaisi tällaisella pienellä valuvirheellä.

Arvoisa puhemies! Tässä vielä jonkin verran palaan taaksepäin tuohon omaan puheeseeni ja tähän palikkatestiin. Tuntui varsin erikoiselta silloin aikoinansa, kun ensin olin ollut 27 vuotta poliisina ja aseiden kanssa tekemisissä päivittäin — virka-aseena oli Smith & Wesson .38 joka päivä tuossa lonkalla — ja sen jälkeen minut valittiin eduskuntaan. Kun kaksi viikkoa sen jälkeen hain aseen hankkimislupaa poliisiasemalta, niin minut laitettiin ensimmäisenä palikkatestiin. Tuntui varsin erikoiselta. Onneksi tästä nyt ollaan luopumassa. Sinänsä ymmärrän hyvin sen, että jos arvostetusta ammatista mennään sinne arvoasteikon toiseen päähän, niin onhan se entinen poliisi epäilyttävä henkilö. Mutta se siitä.

Sitten vielä, arvon ministeri, kysyisin teiltä, että kun nämä lääkärit ovat velvollisia ilmoittamaan henkilöistä, joiden ei pitäisi olla aseiden kanssa tekemisissä, ja näitä ilmoituksia on tullut kuitenkin niin vähän kuin mitä oli uutisissa tuossa mainittu, muistaakseni noin 200 vuodessa, niin onko tämä hyvä käytäntö ja olisiko tätä mahdollista muuttaa vielä paremmaksi. Mielestäni tämä ei ole ihan tasapainossa tällä hetkellä.

Arvoisa herra puhemies! Kiitos evästyksestä. Varmasti otetaan tämäkin asia huomioon jatkokäsittelyssä ja ihan nämä kaikki, mitä te täällä keskustelitte ja puhuitte — hyvä niin.