Suullinen  kysymys  korvausten  maksamisesta  lastensuojelun  sijaishuollossa  kaltoin kohdelluille (Maria Guzenina sd) | Suullinen kysymys Guggenheim Helsinki -museon rahoituksesta (Silvia Modig vas) | Suullinen kysymys Talvivaaran kaivoksen rahoittamisesta (Touko Aalto vihr) | Suullinen kysymys Suomen talous- ja työllisyystilanteesta (Antti Kaikkonen kesk) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Käynnistin ministerinä ollessani laajan selvityksen maamme lastensuojelun menneisyydestä. Selvitystyön tulokset julkistettiin viime keväänä. Lapsia pidettiin epäinhimillisissä oloissa. Heillä teetettiin pakkotöitä, heitä pahoinpideltiin, käytettiin seksuaalisesti hyväksi, ja heihin kohdistettiin jatkuvaa mielivaltaa.

Hallitus ilmoitti vihdoinkin kaksi viikkoa sitten, että Suomi aikoo pyytää anteeksi näiltä vuosikymmenten aikana lastenkodeissa ja koulukodeissa kaltoinkohdelluilta. Olemme varmasti kaikki samaa mieltä siitä, että on hyvä, että hallitus on päätynyt tunnustamaan näiden lapsuutensa menettäneiden kohtalon.

Olennaisena osana tämän tutkimuksen käynnistämistä oli kuitenkin myös se, että näille kaltoinkohdelluille maksettaisiin kaikesta kokemastaan korvauksia, kuten sivistysvaltio Ruotsissa ja sivistysvaltio Norjassa on tehty. Suomi ei halua maksaa korvauksia. Arvoisa peruspalveluministeri, miksi?

Arvoisa herra puhemies! Noin kolmeltasadalta suomalaiselta on kysytty siitä, kun he ovat olleet vuosien 37 ja 83 välillä sijaishuollossa. Raportti, joka keväällä tuli julki, on semmoista luettavaa, että siitä voi muutaman sivunkin luettuaan todeta, että ihmisarvo on ollut loukattuna, voisi sanoa, unohdettuna.

Toisekseen, nyt ollaan tekemässä valtiollinen anteeksipyyntö tulevana sunnuntaina. Se on yksi osa ja yksi tapa sitä vastausta niille ihmisille, jotka ovat tulleet kaltoinkohdelluiksi. Jokainen elämä on ainutlaatuinen ja tärkeä, ja tämäkin on ollut yksi viesti, joka, kun tämä anteeksipyyntö tehdään, on tullut palautteena. Se on helpotus ainakin joillekin.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksen, nousemaan ylös ja painamaan V-painiketta.

Arvoisa puhemies! Ruotsissa valtiovalta yritti ensin samaa lähestymistapaa kuin ministeri Rehula, että anteeksi kyllä pyydetään mutta korvauksia ei makseta. Asiasta nousseen julkisen kohun takia Ruotsin silloinen pääministeri teki sivistyneesti ja pyörsi ministerinsä päätöksen ja myönsi korvaukset. En ymmärrä, miksi Suomi ei voisi tehdä samoin.

Arvoisa puhemies! Myös lastensuojelun nykyisyydessä on ongelmia. Surullinen Eerikan tapaus on edelleen kaikilla muistissa, kuten on myös äskettäinen Oulun insesti-isän tapaus, jossa tyttö jätettiin pelastamatta, vaikka kaikki merkit olivat näkyvillä. Lastensuojelun menneisyyden tutkimuksen lisäksi Suomessa tehtiin demareiden toimesta viime vaalikaudella laaja selvitys lastensuojelun nykyisyyden tilasta. Voisitteko, ministeri Rehula, kertoa meille tämän selvityksen paljastamat epäkohdat — varmasti tiedätte ne — ja sen, missä vaiheessa niiden korjaamisessa ollaan?

Arvoisa herra puhemies! Ruotsissa on oltu tilanteessa, jossa päätöksenteko on vellonut, se on ollut prosessi, jossa on tehty ratkaisuja korvauksen puolesta, on tehty ratkaisu, että ei makseta, ja sitten on taas tehty toisenlaisia ratkaisuja. Näitä verrokkimaita ja verrokkipäätöksiä löytyy, kun kansainvälisesti tämänkaltaista tilannetta verrataan.

Toisekseen, on nämä lastensuojelun yksittäiset tapaukset, joista jokainen on liikaa. Se, mitä tapahtui Eerikan tapauksessa, mitä tapahtui sen jälkeen tai mitä on tapahtunut Oulun tilanteen jälkeen, on käyty hyvin huolellisesti läpi. Ja esimerkiksi Helsingin kaupunki tuon Eerikan tapauksen jälkeen uudisti lastensuojelussa käytäntöjä sellaisella tavalla, että tuollaisen tilanteen ei pitäisi enää koskaan, eikä se saa koskaan, toistua.

Mitä hallitus on tehnyt? Eiköhän se ollut edellinen hallitus, joka laittoi asioita liikkeelle, selvitystyötä sosiaalineuvos Aulikki Kananojan johdossa, 55 kohtaa. (Puhemies koputtaa) Me olemme omalla kärkihankkeellamme puuttumassa tähän palveluverkon tilanteeseen.

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni on erittäin hyvä, että olemme tehneet tutkimuslähtöisesti selvityksiä lasten ja nuorten elämästä. Esimerkiksi juuri julkaistussa kouluterveyskyselyssä selvisi, että 8.- ja 9.-luokkalaisista nuorista noin puolet koki, ettei opettaja tai koulun aikuinen ole kiinnostunut heidän elämästään tai heidän mielipiteistään ja kuulemisestaan. Noin 65 prosenttia heistä koki, etteivät koulun aikuiset puuttuneet erilaisiin kiusaamistilanteisiin. Tämän lisäksi eilen julkaistussa lapsibarometrissa todetaan, että 6-vuotiaista pojista noin 20 prosenttia kokee, etteivät he saa aikuisilta kannustusta eivätkä kehuja tai positiivista palautetta. Nämä samat viitteet on olemassa myös erityislapsilla ja lastensuojelulapsilla. He ovat kokeneet, että he eivät ole tulleet kuulluksi, he ovat jääneet yksin. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Kysyn ministeri Rehulalta: miten hallitus aikoo puuttua näihin epäkohtiin, (Puhemies koputtaa) jotta lapsia ja nuoria kuultaisiin paremmin?

Arvoisa herra puhemies! Meillä on voimassa oleva lastensuojelulainsäädäntö vuodelta 2008, ja sen lain ytimessä — ei vain hengessä vaan lain ytimessä — on se, että lasta pitää kuulla. Lapsen pitää tulla kuulluksi.

Kun te kysyitte, miten tilanteeseen puuttua, meillä on äskeiseen kysymykseen ja vastaukseenkin liittyen tämä hallituksen kärkihanke lapsien ja perheiden osalta, joka puuttuu nimenomaan siihen, että kyettäisiin hyödyntämään olemassa olevia toimintatapoja, jotka on moneen kertaan perattu ja joissa on hyviä malleja, niin että koko maassa nämä hyvät mallit olisivat käytettävissä.

Toisekseen lastensuojelulainsäädännön yksi ydin on se, että viranomaisten pitää vaihtaa tietoja. Tämä tiedon vaihtaminen ja vaihtuminen on aivan keskiössä silloin kun lapsen edusta puhutaan.

Kiitos viime hallituskauden, olen eilen lukenut uutisen, että lapsiperheiden kotipalvelujen käyttö on lisääntynyt, ja sehän on ollut parasta ennalta ehkäisevää työtä, (Puhemies koputtaa) jota näiltä osin voi tehdä.

Arvoisa puhemies! Edustaja Guzenina kiinnitti kysymyksellään huomiota tärkeään asiaan. Toimin itse romaniasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana aikaisemmin ja olin hyvin yllättynyt, kun aikuiset, isot miehet tulivat kertomaan romanilastenkotien kokemuksistaan, miten systemaattinen väkivalta, kiusaaminen, joskus joillakin nuorilla jopa hengenlähtö oli silloin arkipäivää näissä lastenkodeissa. Heille oli äärimmäisen tärkeä se asia, että tällaista pyydetään anteeksi, ja he kokivat, että näitä asioita ei ole Suomessa nostettu päivänvaloon, vaikka ennen kaikkea joidenkin tällaisten vähemmistöryhmiemme osalta on ollut poikkeuksellisen voimakkaat keinot aikoinaan käytössä. Mitä ajatuksia tämä ministerissä herättää, ja ovatko nämä romanilastenkotien kohtalot ja asiat tulleet myös ministerin tietoon, ja voidaanko vielä erityisesti näille ryhmille kohdistaa tällaista anteeksipyyntöä, menneisyyden sovitusta, jollakin tavalla?

Arvoisa herra puhemies! Jokainen meistä on yksilö, ja niissä lastenkodeissa ja sijaishuollon paikoissa, joissa on koettu kaltoinkohtelua, samoissakin toimipisteissä ja paikoissa ihmiset ovat kokeneet ne hyvin eri tavoilla. Se on hyvin henkilökohtainen kokemus.

Minä olen saanut eilen illalla viimeksi eräältä romanitaustaiselta henkilöltä kiitoksen kutsusta tulla Finlandia-talolle sunnuntaina ja siitä, että hänet tällä tavalla valtiovallan taholta huomioidaan. Se on iso asia, että ainakin osa siitä joukosta, joka on nyt tämän huomion ja anteeksipyynnön kohteena, on voinut kokea näin.

Arvoisa puhemies! Meidän lastensuojelulaitoksista raportoidaan edelleen toistuvasti lasten nöyryyttävästä kohtelusta ja oikeuksien laittomasta rajoittamisesta. Lakisääteiset valvontavelvoitteet ovat kuitenkin kyllä suurin piirtein kunnossa, mutta käytännössä aluehallintoviranomaisilla ei resurssipulan vuoksi ole mahdollisuutta oma-aloitteeseen tarkastustoimintaan ja kunnissa tarkastustoiminta on hyvin vaihtelevaa ja satunnaista. Suomalaiset autot katsastetaan säännöllisemmin ja vakaammin kuin suomalaiset lastensuojelulaitokset. Mitä me nyt voisimme tehdä, jotta 50 vuoden päästä Finlandia-talossa ei tarvitse järjestää uutta vastaavaa tilaisuutta?

Arvoisa herra puhemies! Ilmoitusvelvollisuudessa pitää olla nollatoleranssi. Lainsäädäntö lähtee täysin selkeästi siitä, että tilanteessa, jossa havaitaan epäkohtia, ammattilaisten, ovat ne sitten koulussa, kouluterveydenhuollossa, terveydenhuollossa tai poliisissa, tulee tehdä asianmukaiset ilmoitukset. Pitää olla nollatoleranssi.

Toinen asia, ja se olennainen asia, on se, että lapsia ja nuoria kuullaan. He ovat oman elämänsä parhaita asiantuntijoita, ja rohkeus siihen, että näistä asioista ei vaieta vaan niistä puhutaan, pitää olla.

Edustaja Haaviston kysymyksen yksi osa, joka liittyy suoraan myös tähän, oli se, että vaikeneminen ja asioitten pohtiminen itse ei johda hyvään lopputulokseen mutta jo sillä, että niistä asioista puhutaan, on merkitystä.

Arvoisa herra puhemies! Kiitos, hyvä hallitus, että esitätte julkisen anteeksipyynnön.

Täällä nostettiin lasten seksuaaliset hyväksikäyttörikokset myös esille ja Oulun tapaus. Kiitos myös siitä, että eduskunnassa ensimmäistä kertaa mainitaan Oulun tapaus. Olin viikko sitten vastaanottamassa tämän uhrin, Marlenen, adressin Temppeliaukiolla. Hän soitti ja pyysi, että "tule vastaanottamaan minun adressini, vie se eteenpäin".

Arvoisa hallitus, minulla on Marlenen adressi, missä hän on nostanut epäkohtia, mitä hän on havainnut liittyen hyväksikäyttörikoksiin. Otatteko vastaan tämän adressin?

Toinen kysymykseni: Olen tehnyt lakialoitteen lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten alarajan korottamisesta. Missä vaiheessa Suomessa on tämä tutkimus, missä luvattiin selvittää niitä yleisiä tuomioita, millaisia Suomessa muun muassa seksuaalirikoksista annetaan?

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Jaha, taitaa olla ministeri Lindströmin vastattava kysymys.

Arvoisa herra puhemies! Puhutaan erittäin vakavasta, tärkeästä asiasta, ja se on ihan selvä, että nämä kysymykset ovat sellaisia, joihin hallitus suhtautuu äärimmäisen vakavasti. Kun kysyitte, otammeko adressin vastaan, otamme sen viestin vastaan ja suhtaudumme siihen vakavasti ja ryhdymme kaikkiin niihin toimenpiteisiin, mihin me pystymme. Me selvitämme jatkuvasti lapsen oikeuksia, lapsen tapaamisoikeutta. Me selvitämme näitä lapsiin kohdistuvia rikoksia: mitä niille voidaan tehdä, onko lainsäädäntö kunnossa? Ja haluan tässä yhteydessä mainita myös tämän niin sanotun oikeustajuhankkeen, joka ensi keväänä valmistuu. Silloin me voimme vetää ensimmäistä kertaa johtopäätöksiä tutkitusti siitä, onko tämä lainsäädäntö suhteessa eri rikoksiin kunnossa.

Arvoisa puhemies! Lapsen huostaanotto on aina viimesijainen keino. Ensisijaisesti lasta ja hänen perhettään autetaan muulla tavoin, esimerkiksi tukihenkilön, terapian tai kotipalvelun avulla. Viime hallituskaudella säätämämme sosiaalihuoltolaki on siirtänyt painopistettä tähän ennalta ehkäisevään varhaiseen tukeen, jotta perheet saisivat apua hyvissä ajoin ja jotta lasten huostaanottoja ei niin usein tarvittaisi. Lapsiasiavaltuutetun mukaan näyttää kuitenkin siltä, että lapsiperheiden kotipalvelua on edelleen vaikea saada, vaikka tilanne onkin parantunut. Sosiaalityöntekijöillä on myös usein aivan liikaa asiakasperheitä, jopa 70 perhettä yhdellä työntekijällä. Hallituksen kärkihanke, lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma, tulee toivottavasti aikanaan tuomaan tähän muutoksen. Emme voi kuitenkaan jäädä odottamaan sen tuloksia, velvoite toimia ennalta ehkäisevästi lapsi- ja perhetyössä on jo nyt voimassa olevaa lainsäädäntöä. Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta lastensuojelun tilanne ja varhainen tuki perheille saadaan kuntoon pikaisesti?

Arvoisa herra puhemies! Yksi kuluvan viikon uutisista on ollut se, että viime vaalikaudella tehdyt säännökset siitä, että lapsiperheiden kotipalveluun panostetaan, ovat tuottamassa tuloksia ainakin jossain päin maata. Tämä oli Vantaan kaupunki, ihan nimeltä mainiten, luin uutisen, ja kiitos Vantaalle, toivottavasti näitä vantaita on muuallakin.

Toisekseen meillä on Imatra yhtenä esimerkkinä, jota toistetaan kerta toisensa jälkeen hyvästä käytännöstä siitä, että on saatu lastensuojelun menot yhtäältä vähenemään, toisaalta saatu lapsen perheen kannalta parempi tilanne kuin muutoin olisi. Mitä Imatra on tehnyt toisin: siellä on panostettu ennalta ehkäisevään työhön. Millä tavalla tätä yritetään nyt koko maahan levittää ja muistuttaa, että ennalta ehkäisevä perhetyö on tärkeää? Ensinnäkin tämä hallitus on osaltaan lisännyt kyseisiä määrärahoja, ja toisekseen tämä kärkihanke on nimenomaan siksi, (Puhemies koputtaa) että hyvät käytännöt monistetaan koko maahan.

Arvoisa puhemies! On totta, että lastensuojelun toimintoja ja käytäntöjä on muutettava ja että koko järjestelmä on rukattava. Tästähän kertovat toimiva lastensuojelutyöryhmä, johon ministerikin viittasi, ja lastensuojelun laatusuositukset. Eli tietoa meillä on, mutta nyt meidän pitäisi kerta kaikkiaan varmistaa se, että kunnissa näitä asioita oikeasti uudistettaisiin. Usein ei ole kysymys rahasta, vaikka yleensä on, mutta tässä tapauksessa voin kyllä sanoa, että esimerkiksi valta- ja vastuusuhteet lastensuojelussa monissa paikoissa, valitettavasti Helsingissäkin tämän pikku-Eerikan tapauksen yhteydessä, eivät olleet selvät. Hänestäkin tehtiin parikymmentä lastensuojeluilmoitusta, mutta ne eivät johtaneet mihinkään. Kyllä silloin kysymys on siitä, että järjestelmä ei toimi.

Minä nyt kysynkin ministeriltä: todellakin, ennen kuin tämä Lape-ohjelmakin ehtii puuttua näihin palvelujen sisältöihin ja siihen kuulemiseen ja osallisuuteen, niin lisätäänkö valvontaa tai voidaanko sitä jotenkin tehostaa, jotta voitaisiin nähdä, että menevätkö nämä uudistukset oikeasti eteenpäin?

Arvoisa herra puhemies! Valvonnalla on toki oma roolinsa, mutta se, mitä ministeriön päässä voidaan tehdä ja tehdään, on se, että me saamme seurantatietoa, saamme tietoa sieltä kentältä, mitä siellä ihan oikeasti tapahtuu. Näitten ikävien esimerkkien kautta on osaltaan perattu, — kuten totesin, minulla on tieto siitä, että esimerkiksi Helsingin lastensuojelusta vastaavat toimijat perkasivat koko prosessin läpi — mitä siellä tapahtuu, että tällainen, mitä on tapahtunut, ei enää koskaan toistuisi.

Valvonnalla pääsee johonkin asti, mutta toisinpäin, kyllä se arjen tekeminen ja siihen liittyvien moniammatillisten työryhmien — tässä kohtaa, jos missä, on tärkeää se, että osaamista on riittävästi — toiminta on keskiössä. Ja aivan keskeistä on: tiedon pitää kulkea, ei pidä pelätä, vaan pitää kertoa asioista eteenpäin, ammattilainen toiselle, salassapitovelvollisuudet toki muistaen.

Arvoisa puhemies! Kaltoinkohtelua lapsia ja alaikäisiä kohtaan on paitsi lastensuojelussa myös terveydenhuollossa muutoin. Hiljakkoin Oulussa esiin tullut monen vuoden aikana jatkunut kaltoinkohtelu, toistuneet raiskaukset lähipiirissä, toistuneet abortit ja viimein synnytys — kukaan ei pysähtynyt riittävästi, kukaan ei kysynyt tarpeeksi, kenelläkään ei ollut riittävästi aikaa tai paremminkin riittävästi rohkeutta pysähtyä vaikean asian eteen, ja kaltoinkohtelu sai jatkua. Aivan käsittämätöntä.

Kysyisinkin opetusministeriltä: eikö olisi aika huolehtia, että myös gynekologian koulutusalalle pääsisi jatkossa myös vakaumuksellisia työntekijöitä, joilla on halua ja joilla on rohkeutta pysähtyä myös vaikeiden ja monimutkaisten asioiden eteen meidän lasten ja nuorten parhaaksi?

Arvoisa puhemies! Erittäin vakavien ja tärkeiden asioiden äärellä ollaan tämänkin aiheen ympärillä. Pidän tärkeänä sitä, mitä ministeri Rehula jo nostikin esiin, että meidän pitää pystyä sitä ammattilaisuutta vahvistamaan ja tuomaan niitä moniammatillisia yhteistyömalleja ja -muotoja, joilla voidaan puuttua vakaviin tilanteisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ja sitä kautta sitten saadaan puututtua tilanteisiin. Ja tietenkin koulutus on tässä keskeisessä roolissa, kun niitä ammattilaisia koulutetaan, että saadaan riittävät valmiudet puuttua tilanteisiin. Tältä osin tietysti koko ajan pyrimme kehittämään koulutusjärjestelmää siten, että se vastaa myöskin näihin erilaisiin tarpeisiin, mitä moniammatillinen tekeminen ja lasten oikeuksien toteutuminen vaativat.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Myönnän vielä tästä teemasta puheenvuorot edustajille Sarkomaa ja Henriksson ja sitten tämän kysymyksen ensimmäiselle esittäjälle, edustaja Guzeninalle.

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan lastensuojelusta, niin ei voi olla tärkeämpää asiaa, ja kun puhutaan lapsista, niin aina pitää myöskin puhua perheistä. Ja on mainiota, että meillä on uusi sosiaalihuoltolaki, joka painottaa juuri sitä ennaltaehkäisyä ja perheiden tukemista varhaisessa vaiheessa. Me kansanedustajat olemme vastaanottaneet useita lähetystöjä, joista ollaan kerrottu, että kunnissa ei tunneta tätä lakia, että kotipalvelua pitää antaa ennalta ehkäisevästi. Syöpää sairastava yksinhuoltajaäiti, jolla on useampi lapsi, ei ole saanut tätä apua. Ja kun me otimme yhteyttä lapsiasiavaltuutettuun, niin hän sitten sen jälkeen otti yhteyttä ministeriöön, ja mekin kirjelmöimme. Toivoisin, että vielä vastaava ministeri kertoisi, mihin toimiin on ryhdytty. Tämä lapsiperheiden kehittämishanke on hyvä, mutta sekin vie aikaa. Onko jotain konkreettista, mitä voisitte tehdä tässä ja nyt, etteivät ne perheet jäisi yksin, ettei yksinhuoltajaäiti jäisi yksin syöpänsä kanssa ja saisi sitä kotiapua ennalta ehkäisevästi?

Arvoisa herra puhemies! Kunnallinen itsehallinto on asia, jossa kunnilla on tässä vastuuta ja roolia niiltä osin kuin ministeriössä pystytään asiaan puuttumaan ja on itse asiassa puututtu. Meillä on parastaikaa kenttäkierros menossa siitä, minkälaisia hyviä käytäntöjä on olemassa. Meillä on olemassa henkilöitä, jotka ovat kuntien viranhaltijoitten tukena siinä työssä, jossa sitä kuntatason työtä pyritään kohentamaan, että siellä pystyttäisiin aikaansaamaan muutoksia. Ja sitten se lause, joka ei tässä kohtaa paljon lämmitä mutta on kuitenkin totta: kyllä me kuntapäättäjät osaltamme olemme vastuussa siitä, kun me budjettipäätöksiä teemme, millä tavalla ymmärretään se, että se ennalta ehkäisevä työ, aivan kuin esimerkiksi Imatran mallissa on toteutettu, todellisuudessa säästää ison määrän euroja.

Värderade talman, arvoisa puhemies! On mielestäni hienoa, että ministeri Rehula ja hallitus ovat esittämässä valtiollisen anteeksipyynnön. Tästä kiitos hallitukselle. Tästä korvausten maksatuksesta ja maksamisesta ylipäänsä meillä on kokemusta viime hallituskaudelta, kun oikeusministeriössä valmisteltiin silloinen laki, joka mahdollisti sen, että ne ihmiset, jotka internoitiin jatkosodan jälkeen, saivat korvauksen. Eduskunta hyväksyi tämän lain 2014, ja näille käytännössä silloisille lapsille annettiin mahdollisuus nyt hakea korvausta, ja se umpeutui viime vuonna 2015. Näillä valtion maksamilla korvauksilla internoiduille tunnustettiin, että suomalaisten viranomaisten toiminta oli kohtuutonta. Nyt kysynkin hallitukselta: olisiko nyt syytä ottaa mallia tästä viime kauden tapauksesta?

Arvoisa herra puhemies! On mallinnettavissa, mutta se, että ollaan tänään, tässä ja nyt, tilanteessa, jossa tämä virallinen valtiollinen anteeksipyyntö tulevana sunnuntaina tehdään, on nyt se polku, jota on päätetty edetä. Se asia, jonka edustaja Henriksson otti esiin: te tiedätte minua paremmin sen, kuinka pitkän prosessin päässä sitten olivat nuo ratkaisut, missä päädyttiin siihen, että maksettiin niin sanottua täyttä korvausta, joka oli 3 000 euroa, ja puolikasta korvausta, joka oli 1 500 euroa. Se oli pitkän valmisteluprosessin tulos. Mutta opiksi otettavaa tästä varmasti on.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Ja vielä edustaja Guzenina, viimeinen kysymys.

Arvoisa puhemies! Kyllä prosessit pitää jostain aloittaa, jotta ne saadaan myöskin päätökseen, ja on todella hyvä, että hallituksen piiristä annetaan nyt tunnustusta viime hallituskaudella aikaansaadusta sosiaalihuoltolaista. Sitä ei silloin nimittäin millään tavalla yksimielisesti kannatettu.

Mutta lastensuojelun nykyiset resurssit täytyy saada kuntoon, ne eivät ole läheskään sillä tasolla kuin sivistysvaltiossa kuuluisi olla. Lisäksi on toimittava kunniallisesti niitä ihmisiä kohtaan, joita yhteiskunta ei lastensuojelun menneisyydessä suojannut niiltä karmivilta kokemuksilta, joiden takia monet heistä kantavat edelleen sisällään elinikäistä traumaa. Arvoisa pääministeri Sipilä, eikö olisi nyt kuitenkin kunniallisempaa, että te peruisitte tämän päätöksen olla maksamatta korvauksia lastensuojelun menneisyyden kaltoin kohdelluille, kuten kolleganne Ruotsissa aikoinaan teki?

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Ministeri Rehula. (Maria Guzenina: Se oli pääministerille!) — Anteeksi, jos se oli pääministerille ja hän katsoo aiheelliseksi vastata, niin hyvä niin.

Arvoisa herra puhemies! Tässä ei ole tietenkään päätöstä, mikä voitaisiin perua. Me olemme tämän raportin käyneet huolella läpi, ja se on hurjaa luettavaa, tämä, mitä kauan sitten on tapahtunut. Kun minä olen jutellut henkilöiden kanssa ja saanut palautetta siitä, niin tämä anteeksipyyntö ja sen asian huomioiminen on näiden ihmisten mielessä se ensisijainen toimi, jota valtiovallalta nyt odotetaan. Tartuimme tähän, ja haluamme sen nöyrästi tehdä aiempien päätösten takia ja kunnioittaen sitä, mitä nämä ihmiset ovat joutuneet kokemaan. Se, mitä tehdään nyt tästä eteenpäin: tästä pitää ottaa opiksi, meidän pitää puuttua varhaisemmin näihin asioihin, ja meidän pitää varmistaa, että viranomaisten välillä tieto kulkee silloin, kun on lapsen asiasta kysymys.

Arvoisa puhemies! Yhdysvaltalainen Guggenheim-säätiö on pyrkinyt pitkään saamaan oman museonsa Helsinkiin. Helsingin päättäjät ovat suhtautuneet hankkeeseen kriittisesti ja jo kertaalleen sen hylänneet. Nyt kuitenkin hanke on jälleen ajankohtainen. Aiemmin Helsinki ja Guggenheim-säätiö asettivat edellytykseksi sen, että valtio osallistuu hankkeen rahoitukseen. Te, pääministeri Sipilä, sanoitte, että valtio ei aio tukea hanketta. Ja te, ministeri Soini, sanoitte hyvin selvästi: Gug-gen-heim ei saa valtiontukea. (Naurua)

Nyt kuitenkin hanke on taas meidän helsinkiläisten päättäjien edessä, koska opetus- ja kulttuuriministeri Grahn-Laasonen on luvannut, että Guggenheim pääsee valtionosuuksien piiriin ja sille olisi luvassa 1,3 miljoonan euron vuosittainen tuki. Siinä päätöksessä, mikä meillä helsinkiläisillä on edessämme, on edellytyksenä tämä valtiontuki VOSin muodossa. Ja koska hallitus on antanut asiasta nyt niin ristiriitaista tietoa, niin kysyisin teiltä, arvon hallitus, onko Guggenheim saamassa valtion rahoitusta vai ei.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Sopinee, että opetusministeri vastaa.

Arvoisa puhemies! Tämä Guggenheim-hanke on nyt paljon esillä siitä syystä, että se on tulossa päätöksentekovaiheeseen nimenomaan siellä Helsingin kaupunginvaltuustossa. Hallituksena olemme päättäneet siitä, että valtio ei osallistu rakentamisen kustannuksiin. Tämä uusi malli, joka on kaupungin päätöksentekoelimissä, perustuukin aiempia malleja huomattavasti suuremmalta osin yksityisiin lahjoituksiin, ja olen hyvin iloinen siitä, että meiltä Suomesta löytyy tahoja, jotka haluavat rahoittaa kulttuuria Suomessa. Eli sitä kautta kiitokset näille tahoille.

Siihen, mitä tälle hankkeelle tulee tapahtumaan ja menestyykö se Helsingin kaupunginvaltuustossa, voi ainoastaan Helsingin kaupunginvaltuusto vastata. Se ei meidän asiamme täällä tänään ole. Mutta mitä opetus- ja kulttuuriministeriöstä olemme maailmalle antaneet: emme lupausta vaan ennakollisen näkemyksen siitä, millä edellytyksillä, aivan niin kuin muutkin museot Suomessa, voivat päästä valtionosuuksien piiriin, ja se tulee ajankohtaiseksi siinä vaiheessa, kun sellaista hakemusta sitten tehdään, mikäli tämä hanke etenee. Ja sen lisäksi... (Puhemies koputtaa) — Jatketaan hetken kuluttua.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Oli niin reippaasti yli minuutin. Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksen, nousemaan ylös ja painamaan V-painiketta.

Arvoisa herra puhemies! Ei tästä nyt saanut selvää hallituksen linjasta. Hankehan edelleen toteutetaan valtaosin julkisilla varoilla ja veronmaksajien rahoilla. Tässä muodossa teidän lupauksenne valtionosuusjärjestelmään pääsystä on olennainen syy siihen, että tämä ylipäänsä on esityksenä meidän edessämme.

Valtionosuusjärjestelmä on suomalaisen kulttuurirahoituksen selkäranka, ja vuoden 2014 jälkeen siitä on leikattu 3,3 miljoonaa, mutta nyt yhtäkkiä on löytynyt 1,3 miljoonaa lisää per vuosi annettavaksi yhdysvaltalaisen säätiön hankkeelle, ja sanotte myös, että tämä ei ole pois muilta tuensaajilta. Tämä herättää suuria kysymyksiä ja suurta hämmennystä. Kun on leikattu 3,3 miljoonaa olemassa olevilta toimijoilta, eikö olisi kohtuullista tällä uudella rahalla kompensoida jo tehtyjä leikkauksia ja tukea meidän kotimaista taidekenttäämme, eikä antaa yhdysvaltalaisen säätiön päästä yhdeksi suurimmaksi valtionosuuksia nauttivaksi museoksi?

Arvoisa puhemies! Niin, ne leikkaukset, joihin tässä viitattiin, tehtiin edellisen hallituksen aikana, ja silloin taisi olla vasemmistoliitolla kulttuuriministerin salkku. Että sellaista. (Hälinää) Ja sen jälkeen sitten vielä sosialidemokraattinen kulttuuriministeri näitä jatkoi ja toi sinne kehyksiin.

Jos katsotaan maailmalle, niin siellä luovat alat ja matkailu ovat kasvavia aloja, ja tietenkin toivon, että myöskin Suomi pääsisi näistä rahoista ja matkailuvirroista osalliseksi ja panostaisi luoviin aloihin. Meillä on aivan upea kulttuurikenttä Suomessa, ja esimerkiksi vaikkapa Helsinki ja pääkaupunkiseutu ovat tehneet aivan upeata työtä siinä, millä tavalla kulttuuria on voitu tuoda vahvemmin vielä osaksi tuomaan myöskin sille kaupungille elinvoimaa. Esimerkkejä siitä on vaikkapa se, että tämän hallituksen aikana on jo tehty päätöksiä muun muassa Tanssin talon rahoittamisesta, joka on aivan upea projekti. Se, mitä Helsingin kaupunginvaltuusto päättää, on Helsingin kaupunginvaltuuston asia, mutta itse toivoisin, (Puhemies koputtaa) että Suomessa olisi rohkeutta tehdä vahvoja (Puhemies koputtaa) kulttuuri-investointeja tulevaisuuteen.

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Grahn-Laasonen itsekin tietää, että se, mitä hän sanoi näistä 3,3 miljoonan leikkauksista, ei koske silloista kulttuuriministeri Arhinmäkeä, koska ne tehtiin sen jälkeen, kun en ollut enää ministeri. Tiedätte sen hyvin itsekin, mutta hyvähän totuutta on kiertää.

Oleellista on se, että ensi vuonnakin leikataan museoiden valtionosuuksia, ja tämä vaikuttaa siihen, että museot saavat itse asiassa vain kaksi kolmasosaa niistä valtionosuuksista, joita ne saavat tämän VOS-järjestelmän mukaan. VOSia ei anneta sillä perusteella, että tuo mahdollisesti matkailutuloja, vaan sitä annetaan taideperustein. Eli eihän tämä voi olla peruste VOSien antamiselle.

Eikä tässä vielä kaikki. Guggenheim-museon rakentaminen edellyttää sitä, että museon rakentamisen aikaisia arvonlisäveroja ei tarvitse maksaa. Jos joku uskoo, että tämä rakentaminen maksaa sen 130 miljoonaa, niin silloin puhutaan 31 miljoonasta.

Arvoisa puhemies! Kysynkin hallitukselta: pitääkö teidän mielestänne Guggenheim-museon maksaa (Puhemies koputtaa) arvonlisäverot, noin 31 miljoonaa, rakentamisen aikana?

Arvoisa puhemies! Guggenheim-säätiö on jättänyt hakemuksen, jossa se hakeutuu arvonlisäverovelvolliseksi, ja tämä hakemus käsitellään aivan normaaliin tapaan ja käsitellään samaan tapaan kuin muidenkin vastaavien yhteisöjen aikaisemmin. Tämä on puhtaasti veroviranomaisten tehtävä päätös.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan sivistysjaosto on myös käsitellyt tähän teemaan liittyvää kokonaisuutta. Suuri huolemme on se, että suomalaisesta kulttuurista on säästetty nyt pitkän matkaa, ja ymmärrämme, että niin vähistä rahoista kun säästetään, niin iso kysymys on se, voidaanko tätä säästämisen linjaa jatkaakin. Ensi vuonna säästäminen jatkuu erittäin kovana, ja monet museot ja kulttuuritoimijat ovat hyvin tiukoilla.

Samaan aikaan ei näytä hyvältä, että hallitus ei osaa kertoa, mikä on kulttuuritoimijoihin ja näihin museotoimijoihin kohdistuva yhteinen linja. Me olemme pistäneet merkille, että ei anna hyvää kuvaa se, että täällä on monenlaisia äänenpainoja siinä, suhtaudutaanko yksityisen museon uuteen mahdollisuuteen saada valtionapua samalla tavalla kuin ministeri Grahn-Laasonen on julkisuudessa linjannut. Vähistä, vielä säästettävistä euroista kohdennettaisiin uudelle yksityiselle museolle (Puhemies koputtaa) lisää rahaa. Lisäksi me emme vieläkään tiedä, käytetäänkö tähän Veikkauksen voittovaroja (Puhemies koputtaa). Siihen olisi hyvä saada nyt vastaus, mikä on hallituksen linja.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Olen pahoillani, että joudun joskus tulemaan puheen päälle, koska niin selvästi ylittyy sovittu aikaraja.

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen hallitusohjelmaan ei sisälly uusia suoria leikkauksia kulttuuriin, eli ne, mitä nyt joudumme toteuttamaan, jotka siellä kehyksissä ovat, ovat edellisiltä hallituksilta perintöä ja erittäin valitettavaa sellaista.

Sen sijaan me olemme pyrkineet kulttuuripolitiikassa käynnistämään rakenteellisia uudistuksia, jotka ovat jääneet edellisiltä hallituksilta työpöydälle — prosessia on ollut, mutta ei ole viety päätökseen — ja jotka liittyvät muun muassa valtionosuus‑ ja valtionavustusten uudistamiseen. Sitten siellä on lainauskorvauksien korottamista, mikä on ollut erittäin positiivinen asia kirjastoväelle — uusi kirjastolaki tuli juuri — ja av-kannustin tuomaan elokuva-alan tuotantoja Suomeen.

Elikkä kulttuurikentällä meillä on erittäin paljon myös myönteisiä uutisia, mutta totta kai on myöskin näin, että aina toivoisi, että niitä resursseja voisi olla enemmän. (Ben Zyskowicz: Ei saanut Arhinmäki aikaiseksi!) Toivottavasti myöskin sitten löytyy jatkossakin valtion lisäksi niitä tahoja, jotka haluavat investoida vahvasti kulttuuriin, niin kuin tässä Guggenheim-tapauksessa ilahduttavasti on käynyt.

Arvoisa puhemies! Las Vegasissa, Vilnassa, Berliinissä Guggenheim-projekti ei ole ihan putkeen mennyt. Veronmaksajat pelkäävät, että tästä projektista, jos se toteutuu, jää suuri siivu veronmaksajien maksettavaksi. (Silvia Modig: Niin jääkin!) Niinpä kysyisinkin arvoisalta ministeriltä: Meillä on kymmenen kotimaista museota, jotka täyttävät kyllä kriteerit mutta rahoitusta odottavat, kun ei ole rahaa. Tuntuu aika oudolta, että olisimme Guggenheimin kannalla tässä kohtaa, kun omat kansalliset museomme eivät ole tarpeellista rahoitusta saaneet.

Arvoisa puhemies! On varmastikin niin, että kun kulttuuripolitiikan historiaa katsoo, niin aina kaikkiin isoihin kulttuurihankkeisiin on liittynyt voimakas vastustus. Ja tässä Guggenheim-tapauksessa toivon tietysti, että päättäjät siellä Helsingin kaupunginvaltuustossa tekevät harkittuja ratkaisuja sen suhteen, mikä se malli on ja esimerkiksi miten se on kehittynyt niistä ensimmäisistä malleista, jotka silloin aikoinaan olivat julkisuudessa, ja tältä osin luotan täysin siihen Helsingin kaupunginvaltuuston arviointikykyyn tässä asiassa.

Mutta meillä Suomessa on hieno kulttuurikenttä. Esimerkiksi museot voivat tällä hetkellä sitä kautta erittäin hyvin, että esimerkiksi Museokortin kaltaisten uusien innovaatioiden kautta kävijämäärät ovat todella korkealla ja meillä on paljon avattu uusia museoita ja uudistettu museoita. Muun muassa omassa kotikaupungissani Forssassakin on valittu Forssan museo Vuoden museoksi tässä pari vuotta sitten, ja siellä on tehty aivan upeata työtä.

Jos tästä keskustelusta ehkä jotain jäisi käteen, niin se, että kannustan ihmisiä käymään museoissa ja kuluttamaan kulttuuripalveluja.

Arvoisa herra puhemies! Helsinkiläisille kaupunginvaltuutetuille kysymys siitä, aikooko hallitus tukea Guggenheim-museon perustamista, ei ole ollenkaan vähäpätöinen. Me kuitenkin Helsingissä olemme sitten käytännössä siinä tilanteessa, että jos valtuuston enemmistö päättää Guggenheimin rakentaa ja jos osoittautuu, että hallitus ei valtionosuuksilla tulekaan vastaan, niin silloin valtuusto on helposti sitten siinä tilanteessa, että pohditaan, mistä sen museon käyttökustannukset rahoitetaan. Itse pelkään Itä-Helsingissä asuvana kansanedustajana ja valtuutettuna sitä, kuinka meidän lähikirjastoille, lastenkulttuurille, asukastaloille ja niin edelleen käy, jos olemme siinä tilanteessa, että hallitus ensin antaa ymmärtää, että kyllä tuetaan, ja sitten ei käytännössä tuetakaan. Koska hallituksesta nyt on eri ministereiltä tullut niin erilaisia kantoja (Puhemies koputtaa) tähän Guggenheimin valtionrahoitukseen, kysyisin pääministeri Sipilältä: mikä on Suomen hallituksen kanta tämän museon rahoittamiseen? (Eduskunnasta: Ja Soinin!)

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Haluaako pääministeri vastata?

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on käsitellyt Guggenheim-investoinnin tukemista valtion rahoista, ja olemme päättäneet, että emme tue Guggenheim-investointia. Sen sijaan olen pannut ilolla merkille sen, että tällaisiin hankkeisiin on löytymässä yksityistä rahaa. Kyllä Helsinki tarvitsee sellaisia kohteita, johon matkailija voi pysähtyä. Se on selvä asia. Mutta valtion tässä tilanteessa ei ole mahdollista tukea tuota investointia — tulkoon se nyt selväksi kaikille tässä. Jos Helsingin kaupunki haluaa panna investointiin rahaa, se on Helsingin kaupunginvaltuuston asia. Yksityiset tahot jos haluavat satsata siihen, se on yksityisten tahojen asia. Jokainen voi tehdä oman päätöksensä.

Mitä tulee toiminnan tukemiseen, niin toimintahan alkaa seuraavan hallituskauden aikana. Seuraavat hallitukset tekevät sitten toiminnan tukemisesta omia päätöksiään.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Myönnän vielä ministerille puheenvuoron tästä.

Arvoisa puhemies! Juuri näin, elikkä totean vielä, mitä on meidän puolelta tällä hetkellä viestitty: Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyynnöstä antanut ennakollisen näkemyksen niistä kriteereistä, joilla voi päästä valtionosuuden piiriin, ja arviomme ja virkamiesnäkemyksen mukaan se olisi noin 1,3 miljoonaa euroa. Tietenkin on niin, aivan niin kuin edustaja Alanko-Kahiluoto varmasti kulttuuripolitiikkaa tuntevana hyvin tietää, että museoiden, niin kuin teattereiden ja orkestereidenkin, henkilötyövuodet vahvistetaan joka vuosi erikseen. Eli jokaisen museon osalta siihen liittyy sellainen poliittinen riski, että ne voivat muuttua vuosi toisensa jälkeen, ja tältä osin tämä Guggenheim-ratkaisu ei millään tavalla poikkea muista museoista.

Olen todennut veikkausvoittovarojen käytöstä, että meillä on onnellinen tilanne siinä, että veikkausvoittovarat ovat kehittyneet myönteisesti, jolloin on voitu investoida entistä vahvemmin kulttuuriin sillä rahoituksella, ja arvioin, että se voisi olla yksi keino esimerkiksi sille, että voitaisiin Guggenheimia tulevaisuudessa (Puhemies koputtaa) rahoittaa, mikäli se rakennetaan siten, että se ei olisi muiden museoiden rahoituksesta pois.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Myönnän vielä tässä keskustelussa puheenvuorot edustaja Heinäluomalle ja sen jälkeen tämän kysymyksen ensimmäiselle esittäjälle edustaja Modigille.

Arvoisa puhemies! Ihminen ei elä yksin leivästä, kyllä tarvitaan myös tätä hengen ja sielun ravintoa, ja siinä kulttuuri antaa meille kaikille, paitsi näille supertaiteenharrastajille, modernin taiteen ystäville myös kaikille muillekin. Tällä hankkeella on tietysti myös iso matkailullinen merkitys, niin kuin on New Yorkin ja Bilbaon vastaavista museoista nähty, (Hälinää) siellä on miljoonia kävijöitä.

Mutta sitten on eri asia, että tätä kohtaan voidaan esittää epäilyksiä. Päätöksenteko on nyt Helsingillä. En itse osaa helsinkiläisenä veronmaksajana ja helsinkiläisenä olla kauhean tyytymätön, jos hallitus olisi tässä mukana, niin kuin se on muissakin museohankkeissa. Mutta yhtä selvää on, että kyllä hallituksen linjan pitää olla selvä sekä suhteessa investointiavustuksiin että mahdollisuuteen saada käyttökustannuksiin avustuksia, niin kuin museot yleisesti saavat. Pääministerin vastaus oli selvä, hän on ministeri Soinin kannalla, että investointiavustuksia ei tule, mutta toivoisin, että pääministeri voisi vahvistaa tämän, että teille hyvin sopii se, että tämä museo voi saada samat käyttökustannuksiin liittyvät avustukset kuin muutkin museot Suomessa. Se helpottaisi päätöksentekoa, ettei tule epävarmuutta valtion linjasta näin isossa hankkeessa.

Arvoisa puhemies! Me nyt käymme ympyrää saman kysymyksen äärellä. Opetus- ja kulttuuriministeri vastasi tuohon kysymykseen. Ennakollinen päätös on täältä annettu, ja seuraavat hallitukset tekevät sitten vuosittain ja budjetissaan päätöksiä, juuri niin kuin opetus- ja kulttuuriministeri tuossa kertoi. Investointiin tämä hallitus ei anna avustusta.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Edustaja Modig, viimeinen kysymys.

Arvoisa puhemies! Tämän hankkeen yksityisen rahoituksen määrää on hyvin onnistuneesti onnistuttu liioittelemaan. Jokainen, joka on tähän taloudelliseen suunnitelmaan tutustunut, tietää, että suurin vastuu rahoituksesta nojaa Helsingin kaupunkiin. Vastuu siitä, jos hanke menee mönkään, on Helsingin kaupungilla eli helsinkiläisillä veronmaksajilla.

Me emme vastusta missään nimessä kulttuurihanketta Helsingin paraatipaikalle. Toivoisimme sen jollain tavalla heijastavan ehkä Suomea tai suomalaisuutta ja meidän omaa osaamistamme.

Te sanoitte nyt, Sipilä, että tästä on siis ennakkopäätös. Eli, ministeri Soini, eikö valtionosuuden kautta tuleva tuki ole valtion rahaa? (Eduskunnasta: Kyllä!) Kiitos tästä, te selvensitte tämän, ministeri Sipilä.

Mutta Grahn-Laasoselle haluan sanoa, että kun te kritisoitte tässä sitä, että edelliset hallitukset ovat jättäneet teille päätöksiä taakaksi, niin kyllä te aikamoisen taakan tässä jätätte seuraaville hallituksille. Tätä projektia suunnitellaan 20 vuodeksi, 1,3 miljoonaa vuodessa: 26 miljoonaa valtiontukea, ministeri Soini.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Löysikö ministeri Grahn-Laasonen tästä kysymyksen?

Arvoisa puhemies! Edustaja Modig on muistaakseni myöskin Helsingin kaupunginvaltuutettu ja pääsee tästä asiasta päättämään (Silvia Modig: Toisin kuin maan hallitus!) — toisin kuin maan hallitus — eli tästä rakentamisesta nyt tässä yhteydessä.

Totean vielä kerran siis sen, minkä olen jo aikaisemminkin tässä keskustelussa sanonut: eli olemme antaneet ennakollisen näkemyksen siitä, millä kriteereillä olisi mahdollista päästä valtionosuuden piiriin ja mikä se taso voisi olla. Ja tietenkin, aivan niin kuin sanoin tässä, ratkaisut tehdään vasta siinä vaiheessa, kun meillä on olemassa hanke, jota tukea. Eli katsotaan sen jälkeen sitten asiaa.

Tietysti itse ajattelen niin, että jos on mahdollista — yksityistä rahaa mahdollisimman hyvin hyödyntäen — saada elinvoimaa, työllisyyttä, uusia työpaikkoja, matkailuvirtoja Suomeen, niin kyllä se vähintäänkin harkitsemisen arvoinen ehdotus silloin on.

Arvoisa puhemies! Hallitus on tehnyt valtavia leikkauksia ihmisten perusturvaan ja koulutukseen. Yhteen riskisijoitukseen riittää silti kerta toisensa jälkeen rahaa. Talvivaaran pohjattomaan rahareikään on kärrätty yhteensä jo lähes miljardi euroa sen koko elinkaaren aikana, eikä loppua näy. Tämä Talvivaaran ihme maksaa veronmaksajille 10 miljoonaa euroa kuussa. Hallitus perustelee Talvivaaran jatkoaikaa ja 100 miljoonan euron lisärahoitusta sillä, että kaivoksen toiminta olisi kenties talouden ja ympäristön kannalta kestävällä pohjalla. Kysyn pääministeriltä: kuinka paljon veronmaksa-jien tai sijoittajien rahaa kaivos tarvitsee ennen kuin yhtiön kassavirta on positiivinen, ja onko yhtiön kuvaavassa kassavirtaennusteessa vuoteen 2018 otettu huomioon ympäristölupien erittäin todennäköisesti vaatimat investoinnit ja velvoitteet?

Arvoisa herra puhemies! Vastuuministeri ei ole paikalla, pääministeri yrittää nyt olla tässä yleisministeri.

Ensinnäkin sitä, mitä tuolla Terrafamessa on tehty reilun vuoden aikana, voi kutsua ihmeeksi. Valtion omistamien yritysten työntekijöitä harvoin kiitetään. He joutuvat olemaan, tekemään töitä tavallista suuremman julkisuuden paineen alla, ja sitä, mistä siellä lähdettiin ja mihin nyt on päästy, voidaan kyllä kutsua ihmeeksi.

Ympäristöasiat ovat aivan erilaisessa kunnossa kuin vuosi sitten. Prosessissa olevia riskejä ja prosessissa olevia ongelmia on saatu valtava määrä ratkaistua vuoden aikana. Mutta totta kai taloudelliseen toimintaan, yritystoimintaan sisältyy aina taloudellinen riski. Sekin on pienentynyt nyt vuoden aikana, siellä on päästy hyvin suunnitelman mukaan eteenpäin. Yhtiön arvio on tällä hetkellä, että se tarvitsee rahoitusta 150 miljoonaa euroa ennen kuin se pääsee kassavirtapositiiviseksi (Puhemies koputtaa) ja tämä hetki olisi vuoden 18 kesällä.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksen, nousemaan ylös ja painamaan V-painiketta.

Arvoisa puhemies! Terrafamen aikana Talvivaaran kaivoksen vesiongelmaa on ratkaistu pääosin vain ympäristöluvan ja ympäristölain vastaisilla lisäjuoksutuksilla. Jo kaivoksen perustamisesta lähtien tarpeen ollut jätevesien puhdistustekniikka on vasta pilotointivaiheessa. Teollisen mittakaavan vedenpuhdistamoa voidaan joutua odottamaan jopa useita vuosia. Arvoisa pääministeri: millä perusteella Talvivaaran kaivoksen ympäristöasiat on hoidettu Terrafamen aikana hyvin?

Arvoisa herra puhemies! Näissä jätevesissä olevien metallipäästöjen arvo on suurin piirtein yksi kymmenesosa ympäristöluvan sallimista arvoista, eli mennään kirkkaasti niissä rajoissa. Alueella oleva vesitase eli vesivarannot ovat 10 miljoonasta kuutiosta vähentyneet 4,2 miljoonaan kuutioon. Pääasia siinä on se, että se prosessi nyt toimii, haihduttaa vettä noin 300 000 kuutiota kuukaudessa. Eli se prosessi toimii sillä tavalla, että se kuluttaa vettä eikä tuota säilöttäväksi tuolle alueelle jätevesiä ja vesiä, jotka ovat muodostaneet tuon riskin. Koska alue on valtavan suuri, sinne sataa vettä, ja tämän vesitaseen täytyy pysyä kunnossa sillä tavalla, että ympäristöön ei pääse pilaantuneita vesiä.

Arvoisa herra puhemies! Kuluneina vuosina on siellä Talvivaaran ympäristössä aika monta järveä tuhoutunut todella heikkoon kuntoon. Nyt kysymys kuuluu: Mikä on todellisuudessa tämä Nuasjärven tilanne, koska sinnehän johdetaan nyt näitä jätevesiä, valtavia määriä on johdettu sitä putkea pitkin? Nuasjärvi on erittäin herkkä ekosysteemi. Vaikka pitoisuudet ovat hyvin vähäisiä, niin siitä voi aiheutua korvaamattomia vahinkoja, ja tämä on sitten yhteydessä vesistöjen kautta suuriin vesistöihin, Oulujoen vesistöön ja niin poispäin. Onko pääministeri täysin vakuuttunut, että tässä nyt ollaan turvallisella tiellä? (Touko Aalto: Hyvä kysymys!)

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Myönnän pääministerille puheenvuoron. Totean samalla, että ympäristöministeri ei ole paikalla. Tässä mennään kohta aikalaisiin substansseihin, mutta pääministeri niin halutessaan toki voi vastata. — Olkaa hyvä.

Arvoisa herra puhemies! Myöskin Nuasjärveen menevä vesi täyttää kirkkaasti tiukentuneet ympäristölupavaatimukset. Olen saanut vakuutuksen myöskin ympäristöministeriöstä, että näin on. Keskustelin tästä pitkään ympäristöministeriön kansliapäällikön kanssa, ja hän myöskin todisti tämän saman, kun hän on tietenkin käynyt kaivoksella sen eri vaiheissa, ja hän sanoi, että vuoden aikana siellä on tapahtunut nimenomaan ympäristönäkökulmasta ihme.

Arvoisa puhemies! Me olemme tämmöisen kokonaisharkinnan perusteella päätyneet siihen, että Terrafamen kaivostoiminnan jatkamiselle on perusteita lähinnä kolmesta syystä: Ylösajo on sujunut suunnitelmien mukaisesti, ja nyt tarvitaan myös aikaa sille, että tätä uutta ulkopuolista omistajuutta saadaan yhtiöön ankkuriomistajaksi, ja se vaatii nyt vähän vielä ponnisteluja. Toiseksi, näissä ympäristöasioissa on kuitenkin edetty toivotulla tavalla. Ja meidän ajattelussamme painaa yksi asia melkein yli muiden, ja se on se, että tässä on kysymys 1 500 ihmisen työpaikasta ja heidän perheittensä toimeentulosta. Tämäkin on aika tärkeä asia. Kainuun alueelle, jos tämä menee nurin, ei näille ihmisille synny uutta työtä välittömästi. Me ajattelemme, että pitää olla työtä ja toimeentuloa, ja tämä on iso joululahja näille perheille.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Haluaako pääministeri kommentoida?

Arvoisa herra puhemies! Juuri näin, ja se vielä, että ne työntekijät, jotka kaivoksella ovat töissä, ovat tehneet todella hyvää työtä viimeisen vuoden aikana ja pidemmälläkin ajalla, että nämä asiat saadaan kuntoon. Työntekijät kertoivat, että he ovat olleet kovan paineen ja painostuksen alla myöskin yksityiselämässään johtuen tästä yhtiön huonosta maineesta ja tästä julkisesta keskustelusta. Minusta he ansaitsevat nyt tässä yhteydessä kiitoksen siitä hienosta työstä, mitä siellä Kainuussa on tehty. Tämän merkitys koko Kainuulle myöskin työpaikkoina on valtavan suuri. Tämä kaivos toimiessaan täydellä kapasiteetilla on yli 10 prosenttia koko Kainuun bruttokansantuotteesta. Sillä on todella iso merkitys siellä.

Arvoisa puhemies! Terrafame on onnistunut kiistattomasti näissä ympäristökysymyksissä, aivan kiistattomasti. Huomenna muuten Terrafamella käynnistetään mittava uusi keskusvedenpuhdistamo, ja siellä on useita vesipilotteja käynnissä, jotka kaikki edelleen vievät tätä Terrafamea eteenpäin. Eilen julkistetun vaikuttavuusselvityksen mukaan Terrafame on tiellä, jonka myötä se tulee työllistämään Suomessa yli 4 000 ihmistä vuosittain, Kainuussa noin 1 500 ihmistä. Sen tuotantovaikutukset ovat Suomessa vuositasolla yli miljardi euroa, siis valtava suomalainen työllistäjä. Tällä hetkellä uudella päätöksellä Terrafamea pääomitetaan 100 miljoonalla, siihen on pistetty nytten vajaa puoli miljardia. (Puhemies koputtaa) Kun näitä mainitsemiani lukuja ajatellaan, pääministeri, (Puhemies koputtaa) miltä tämä 100 miljoonan pääomitus vaikuttaa?

Arvoisa herra puhemies! Tämä on totta. Alueella otetaan käyttöön uusi keskuspuhdistamo, siellä tehdään jatkuvasti töitä sen eteen, että se prosessi paranee ja että ympäristöasioissa päästään yhä eteenpäin. Tämä vesitase esimerkiksi on todella nopeasti parantunut kuntoon.

Minun täytyy sanoa sillä tavalla, että jos me suhtautuisimme kaikkiin ongelmiin, varsinkin niihin ongelmiin, jotka ovat kovin kovin negatiivisessa sävyssä julkisuuden käsittelyssä, samalla tavalla kuin tuo sinnikäs joukko tuolla Sotkamossa on suhtautunut, niin minä uskon, että Suomi olisi ihan erinäköinen maa tänä päivänä. He ovat näyttäneet meille sinnikkyydellä esimerkkiä siinä, että mahdottomasta voidaan tehdä mahdollinen.

Mitä tulee tähän jatkorahoitukseen, niin hallituksen edellytyksenä on ollut se, että siihen rupeaa löytymään yksityistä rahaa. Nyt olemme (Puhemies koputtaa) saaneet varmuuden, että sitä löytyy, mutta toinen asia on sitten se, millä ehdoilla tuota rahaa kannattaa ottaa ja missä vaiheessa.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Myönnän vielä puheenvuorot edustajille Sarkkinen ja Järvinen.

Arvoisa puhemies! Talvivaaran kaivokseen on käytetty paljon veronmaksajien rahaa ja rahaa joudutaan joka tapauksessa vielä käyttämään, joko toiminnan tukemiseen tai toiminnan alasajoon. Kainuun työllisyyden kannalta parasta olisi, että kaivos voisi jatkaa ja työpaikat voisivat siellä pysyä. Toiminnan tulee kuitenkin täyttää ympäristön reunaehdot. Enää ei ympäristöä voida pilata, ja vanhat ympäristövahingot täytyy korvata. Lisäksi kaivoksen tulee olla taloudellisesti kannattava, veronmaksajien rahoja ei sinne voida enää pitkään laittaa.

Haluankin kysyä ministeriltä: milloin johtopäätökset lopullisesti vedetään, jos yksityisiä sijoittajia ei mukaan saada, eli mikä on se lopullinen päivämäärä? Lisäksi haluan kysyä pääministeriltä: Mikä on oleellisesti muuttunut kevään ja tämän päivän välillä, kun sanoitte, että siellä on tapahtunut ihme? Mikä tämä ihme nyt on, (Puhemies: Nyt on pääministerillä puheenvuoro!) kun hallituksen linja on muuttunut?

Arvoisa herra puhemies! Tuli montakin kysymystä.

Aloitan täältä loppupäästä eli siitä, mikä on muuttunut vuodessa. Silloin kun teimme viime kesänä, viime keväänä päätöksiä, meillä oli kolme isoa riskiä käsillä: meillä oli ympäristöriski, meillä oli prosessiriski, ja meillä oli taloudellinen riski. Siinä olosuhteessa, kun käsittelimme asiaa, me tulimme siihen tulokseen, että sulkeminen on ensisijainen vaihtoehto. Jätimme oven auki sille, että jos nämä asiat saadaan kuntoon ja ulkopuolista rahoitusta löytyy, niin toiminta voi jatkua. Nyt ympäristöriski on pienentynyt merkittävästi, asioita on saatu kuntoon. Prosessiriski on pienentynyt merkittävästi, asioita on saatu kuntoon, siitä on jo näyttöä. Ja taloudellinen riski pienenee nyt suunnitellussa aikataulussa. Tämä on se iso muutos, mikä tässä on tapahtunut.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Vielä valtiovarainministeri haluaa tähän jotain sanoa.

Arvoisa puhemies! Me olemme tosiaan varanneet tähän täydentävään budjettiesitykseen, joka annetaan eduskunnalle lähiaikoina, 100 miljoonaa euroa, ja kun tätä pohtii valtiontalouden näkökulmasta, kun katsoo nämä vaihtoehdot, niin tässä tilanteessa ja sen kehityksen valossa, jota siellä Kainuussa on tapahtunut, tämä oli järkevä päätös.

Mutta aivan yhtä selvää on se, että jollakin näkyvissä olevalla aikavälillä se kassavirta pitää saada positiiviseksi ja kaivostoiminta kannattavaksi, koska pidemmän päälle ei tietenkään valtio voi tukea kannattamatonta liiketoimintaa. Mutta kun nyt se kehitys on ollut niin hyvää, kuten pääministeri tässä totesi, ja kun vaihtoehtoiskustannus olisi vielä se (Puhemies koputtaa) 1 500 työpaikkaa plus se valtava isku siihen ilmapiiriin, niin nyt tämä oli ainut oikea ratkaisu.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Vielä edustaja Järvinen, viimeinen puheenvuoro.

Arvoisa puhemies! Ruralia-instituutti on arvioinut, että Talvivaara työllistää jopa 2 000 ihmistä, ja on ilman muuta selvää, että Kainuun alueelle tämä on aivan elintärkeä kysymys myös työllisyyden näkökulmasta.

Kun se toinen puoli totuutta on se, että valtio on pistänyt siihen rahaa lähes miljardi euroa, voi kieltämättä puhua ehkä tämän maan kaikkein kalleimmasta työllisyysprojektista. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että yhtä työpaikkaa kohden valtion rahaa on kulutettu noin 400 000 euroa. Siihen olisi päästy muillakin keinoilla, ja samalla ympäristö olisi säästynyt pilaantumatta. Tälle tielle on kuitenkin lähdetty.

Nyt kaksi kysymystä. Ministeri Lindström, tiedättekö ainoatakaan mittakaavaltaan yhtä suurta työllisyysprojektia kuin Talvivaara on, missä yhtä työpaikkaa kohden rahaa on käytetty näin merkittävästi? Ja pääministeri Sipilä, te sanoitte, että rahoitusta jatketaan vuoden 18 puoliväliin asti, jolloin toiminnan pitäisi olla kannattavaa. (Puhemies koputtaa) Jos näin ei ole, oletteko valmis silloin lyömään jarrut pohjaan?

Arvoisa herra puhemies! Myöskin vihreiden hallituksen aikana kaivosta on tuettu, ja sieltä koostuu, useamman hallituksen ajalta, se, mitä on tehty. Silloin kun me saamme tämän yhtiön ja ongelman ja haasteen käsiimme, me joudumme punnitsemaan vaihtoehtoja. Toisessa kädessä on vaihtoehto sulkemisesta, jonka arvioitu kustannus liikkuu 250—500 miljoonan paikkeilla, ja toisessa kädessä on sitten se, saadaanko ne asiat siellä kuntoon ja onko se halvempi ja yhteiskunnan kannalta järkevämpi tie edetä. Olemme päätyneet siihen, että asiat on saatavissa ja saatu sitä vauhtia kuntoon kuin olemme odottaneet ja edellyttäneet ja silloin tämä tie, mitä nyt etenemme, on myöskin ympäristön kannalta pitkässä juoksussa se järkevämpi tie. Päätöksiä tehdään aina niillä faktoilla ja siinä tilanteessa, missä ollaan.

Arvoisa herra puhemies! Minä en tätä näe niinkään pelkkänä työllisyysprojektina vaan tämmöisenä elinkeinoprojektina. Me olemme monta kertaa hallituksena olleet siinä tilanteessa, että me olemme joutuneet valitsemaan, kumpaan suuntaan me lähdemme, tietäen sen, niin kuin pääministeri sanoi, että se maksaa, mentiin suuntaan A tai suuntaan B.

Ja kyllä minulla ainakin se iso juttu tässä ovat — totta kai ympäristö on tärkeä, kukaan ei halua sitä pilata — nämä työpaikat. Niin kuin edustaja Ihalainen loistavassa puheenvuorossaan sanoi ja toi esille, tämä on niin iso juttu Kainuulle, että mistä muualta saisi sinne työpaikkoja näin paljon. Tämä merkitsee tälle hallitukselle paljon, mutta ei millä tahansa ehdoilla, kuten ministeri Orpo sanoi.

Arvoisa puhemies! Välillä tuntuu siltä, että keskustelua meillä Suomessa hallitsee kaikkinainen pessimismi — eikä muuten vähiten tällä eduskunnan kyselytunnilla. On totta kyllä, että työttömyyttä on Suomessa edelleen liikaa ja että kaikilla ei mene hyvin, mutta yhä enemmän on merkkejä siitä, että Suomen suunta on vihdoin kääntymässä parempaan suuntaan. Tällä hetkellä talous kasvaa ja työttömyys alenee. Esimerkiksi tällä viikolla on saatu myönteisiä uutisia työllistävistä investoinneista niin Kemijärveltä, Pietarsaaresta kuin Uudestakaupungista, jonne lupaillaan jopa tuhatta uutta työpaikkaa. Tällaisia uutisia tarvitsemme lisää.

Kysyn pääministeriltä: miten te näette tällä hetkellä Suomen talous- ja työllisyystilanteen, ja mistä nämä hyvät uutiset mielestänne nyt kertovat?

Arvoisa herra puhemies! Minusta nämä viimeaikaiset uutiset (Hälinää — Puhemies koputtaa) kertovat siitä, että käänne on tapahtunut. Myöskin viimeiset talouskasvuluvut kertovat tällä kolmannella neljänneksellä noin puolentoista prosentin — 1,4 prosentin — kasvusta, joka on jo tilanteeseen nähden hyvä luku. Tuolla puolentoista prosentin kasvutasolla nimittäin työttömyyskin alkaa kääntymään laskuun.

Työtä on paljon. Meillä on positiivisia signaaleja niin Uudestakaupungista, Kemijärveltä kuin muistakin kohteista: Pietarsaaressa on biojalostamoinvestointi, meillä on kolmisenkymmentä biojalostamohanketta tuolla TEMissä käsiteltävänä, ja niin edespäin. Minä uskon, että suomalaisten yritysten ja suomalaisten usko tulevaisuuteen on pikkuhiljaa palautumassa ja tämä rupeaa pikkuhiljaa näkymään meidän työllisyysasteessa (Puhemies koputtaa) ja työttömyyden vähenemisessä. Näitä uutisia toivottavasti tulee lisää tuhat päivässä (Puhemies koputtaa), kaksi parhaassa päivässä — toivottavasti.