Suullinen kysymys lomarahojen leikkaamisesta (Maarit Feldt-Ranta sd) | Suullinen kysymys pienituloisten eläkeläisten toimeentulosta (Sami Savio ps) | Suullinen kysymys nuorten syrjäytymisen ehkäisemisestä (Touko Aalto vihr) | Suullinen kysymys satovahinkojen korvaamisesta (Stefan Wallin r) | Suullinen kysymys lastensuojelusta ja huostaanotoista (Sari Tanus kd) | Suullinen kysymys kaupunkipolitiikasta (Matti Vanhanen kesk) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Suomen talous kasvaa ja yhä useampi suomalainen kysyy nyt, kuuluuko tämä kasvu kaikille. Tätä kysyvät lapsiperheet, työttömät ja eläkeläiset. [Oikealta: Kyllä kuuluu!] Mutta tätä kysyvät myös ne puoli miljoonaa ahkeraa valtion ja kuntien työntekijää, valtaosa naisia, jotka ovat lomarahaleikkausten muodossa joutuneet luopumaan enemmästä kuin kaikki muut. Julkisen sektorin työntekijöiden lomarahoista leikattiin tänä vuonna kolmannes. Tämä on esimerkiksi sosiaalityöntekijän kohdalla jopa 700 euron leikkaus. Tällä viikolla tv-haastattelussa kaksi kätilöä ihmetteli, miksi lomarahaleikkaukset kaatuvat kokonaan heidän niskaansa. "Tuli vähän semmoinen olo, että onko meitä nyt vedetty nenästä, vähän käytetty hyväksi", toinen kätilöistä sanoi. Ministeri Orpo, mitä te vastaatte näille naisille, vedettiinkö kätilöitä nenästä? Onko teistä oikein, että talous kasvaa ja lomarahoja leikataan silti [Puhemies koputtaa] myös ensi vuonna?

Puhemies Maria Lohela

Ministeri... Orpo. [Eero Heinäluoma: On vaikea löytää vastaajaa!]

Arvoisa rouva puhemies! Oli suorastaan halu molemmilla vastata tähän kysymykseen. — Kun kilpailukykysopimus tehtiin, sen prosessin pisti liikkeelle hallitus, koska tavoittelimme suomalaiselle elinkeinoelämälle parempaa kilpailukykyä, jotta me saamme meidän viennin vetämään, joka oli seitsemän vuotta laahannut ja ollut erittäin vaisua. Siksi meille oli tullut korkea työttömyys Suomeen ja suuria taloudellisia vaikeuksia ja myöskin inhimillistä hätää paljon. Tämä annettiin työmarkkinajärjestöjen tehtäväksi ja ne tarttuivat tähän. Työmarkkinajärjestöt muovasivat sen sisällön. Kun sopimus syntyi, tämä kilpailukykysopimus, johon lomarahaleikkauskin sisältyy, sitä tuettiin laajasti yhteiskunnassa, suomalaisessa sopimusyhteiskunnassa. Sosiaalidemokraattinen puolue tuki kilpailukykysopimusta. [Eero Heinäluoman välihuuto] — Te tuitte kilpailukykysopimusta. — Viimeksi viime viikolla SAK:n puheenjohtaja lausui, että se on kokonaisuus [Puhemies koputtaa] ja siitä siksi pitää pitää kiinni. Mutta tulokset ovat hyviä ja kilpailukyky paranee ja työllisyys paranee.

Puhemies Maria Lohela

Aika on täynnä, ministeri Orpo. — Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! Olen aina tukenut sopimista, mutta en ikinä voi tukea sitä, että hallitus on painostanut [Pia Viitanen: Painostanut! — Oikealta: Voi hyvä tavaton!] yksipuoliseen lomarahojen leikkaamiseen.

Ministeri Orpo, te olette väittänyt ja taas väititte, ettei hallituksella ole ollut mitään roolia lomarahojen leikkaamisessa. Jo aikaisemmin työntekijäpuoli on vahvistanut hallituksen painostamisen. Nyt olemme saaneet aivan uutta tietoa. Maanantaina 2.10. Yleisradio uutisoi, että Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja, pitkäaikainen kansanedustaja, kokoomuksen sisäpiiriläinen Jyri Häkämies on kertonut, että nämä lomarahaleikkaukset kohdistettiin julkisen sektorin työntekijöihin hallituksen toiveesta. [Vasemmalta: Näin on! — Oho!] Siis juuri hallituksen toiveesta, ministeri Orpo. Nyt siis sekä työntekijät että työnantajat ovat vahvistaneet, että juuri hallitus ajoi tätä lomarahojen leikkausta. Arvoisa ministeri Orpo, mitä mieltä olette EK:n Häkämiehen lausunnosta?

Arvoisa puhemies! Hallitus lähti hakemaan kilpailukykysopimuksella ensisijaisesti kilpailukyvyn parantumista, ja se, mitä me ehdotimme pohjalle ja haimme, oli työajan pidentäminen. Sitten erilaisten vaiheiden jälkeen työmarkkinajärjestöt, palkansaajien edustajat ja työnantajien edustajat sopivat sisällöstä. He sopivat sisällöstä ja he allekirjoittivat sen ja he ovat omissa elimissään nämä päättäneet.

Minulla on sellainen oma kokemus ja näkemys, että jos työmarkkinajärjestöt ja heidän edustamansa tahot eivät olisi tätä hyväksyneet, niin he eivät olisi hyväksyneet. Siis jos he eivät olisi hyväksyneet, niin he eivät olisi hyväksyneet. [Ben Zyskowicz: Eikö tämä ole aivan selvää!] — Minusta tämä on aivan selvä asia. He sopivat tästä ja heidän edustajansa allekirjoittavat sen sopimuksen.

Hallitus haki kilpailukyvyn parantamista, Suomen talouden kääntämistä nousuun. Siinä on nyt onnistuttu: vienti vetää, työllisyys paranee ja me saamme jatkuvasti hyviä uutisia, ja se, että työllisyys ja talous paranevat, [Puhemies koputtaa] mahdollistaa sen, että me voimme maksaa palkkaa jatkossakin julkisen sektorin työntekijöille ja huolehtia hyvistä palveluista.

Arvoisa puhemies! Tämä on sen takia tärkeä kysymys, että tässä kysymyksessä tiivistyy se, kuuluuko kasvu kaikille — myös niille opettajille, hoitajille ja, arvoisa ministeri Orpo, myös poliiseille. [Oikealta: Kysykää ammattijärjestöiltä!] Kasvua on, mutta lomarahoja leikataan vielä seuraavat kaksi vuotta, ja te ette äsken vastannut tähän esitettyyn kysymykseen. Todella on nyt tilanne se, että te olette sanonut, että teillä ei ollut mitään tekemistä tämän kanssa. Aikaisemmin työntekijät ovat vahvistaneet, että te ajoitte tätä lomarahaleikkausta ja painostitte. Sanoitte, että ellette te leikkaa, niin silloin hallitus leikkaa ja vielä rajoittaa sopimusoikeutta. [Oikealta: Höpö höpö!] Nyt Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja, kokoomuksen sisäpiiriläinen, teidän puoluetoverinne, vahvisti sen, että hallitus nimenomaan ajoi tätä julkiselle sektorille kohdennettua lomarahaleikkausta. Te otitte vallan, ja teillä on myös mahdollisuus perua. Ministeri Orpo, oletteko valmis nyt sanomaan, että teille sopii se, että nämä lomarahaleikkaukset perutaan ensi vuodelta [Puhemies koputtaa] ja vuodelta 2019?

Arvoisa puhemies! Siis se mitä hallitus ajoi, ja voimakkaasti ajoikin, oli se, että kilpailukykyä parannetaan ja yksikkötyökustannuksia pystytään laskemaan, ja se, mikä oli lopputulema ja jonka siis työmarkkinajärjestöt allekirjoittivat, oli tämä malli, johon liittyy myöskin tämä lomarahojen leikkaus. Koska on sanottu myöskin se, että se on kokonaisuus — se on kokonaisuus, jonka kaikki allekirjoittavat — niin jos jotain osaa liikutellaan, se tarkoittaa, että se kokonaisuus on silloin vaarassa. Uskon, että tähän myöskin SAK:n puheenjohtaja on viitannut. Jos kilpailukykysopimuksen allekirjoittaneet osapuolet löytävät kokonaisuuden, jossa päästään samaan vaikutukseen, niin kyllä se on mahdollista — jos he kaikki löytävät toisen kokonaisuuden. Mutta tässä tilanteessa, jossa käydään liittokierrosta parhaillaan, en ole varma, onko sen sopimuksen avaaminen järkevää, enkä ole varma, onko tämä keskustelu järkevää.

Haluan vielä sanoa sen, että niiden poliisien, sairaanhoitajien, lastentarhanopettajien, palomiesten — julkisen sektorin tärkeiden työntekijöiden — kannalta oleellista on, että me saamme Suomen talouden kuntoon. Julkinen talous kuntoon, verotulot kasvamaan, [Puhemies koputtaa] ja sitä kautta turvataan heidän tärkeän [Puhemies: Aika täynnä!] työnsä tekeminen myöskin jatkossa.

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy ensin sanoa, että vasemmistoliittoa ei vedetty nenästä kikyä keskusteltaessa. Meidät vedettiin kölin alta yhdessä niitten perhepäivähoitajien ja lastentarhanopettajien, pienipalkkaisten julkisen sektorin työntekijöiden kanssa. Meidän arviomme jo siinä vaiheessa oli, että tämä ei kotimarkkinoiden osalta ole kovinkaan viisas vaihtoehto ja että siellä lapsiperheissä ei surra sitä, että jää joku lomamatka tekemättä tänä kesänä tai seuraavana kesänä, vaan sitä, että ei olekaan vanhemmilla varaa ostaa itselle niitä silmälaseja tai lapsille niitä tarvittavia vaatteita, mitä — hyvänen aika — niillä rahoilla on ostettu. Ei niitä ole tarkoitettu hunsaamiseen. Se on ollut arkea. Nyt minä toivoisin, että vastaatte: voitteko harkita, että tämä kohtuullistaminen tapahtuisi juuri nyt, kun käydään niitä sopimusneuvotteluita, [Puhemies koputtaa] ja katsoa sen kansantaloudellisen merkityksen myös?

Arvoisa rouva puhemies! Tähän kilpailukykysopimukseen kun lähdettiin, sen lähtökohta oli se, että Suomi oli kilpailijamaihin 15 prosenttia kilpailukyvyssä jäljessä. Me haimme siihen kolme keinoa: ensinnäkin maltilliset palkkaratkaisut, jotka ovat hyvin toteutuneet, kilpailukykysopimus ja tuottavuuden kasvattaminen. Näissä kaikissa kolmessa lohkossa on päästy nyt sellaiseen tulokseen, että me olemme saavuttaneet jo Ruotsin tähän vuoden 2005 vertailulukuun verrattuna ja Saksan todennäköisesti saavutamme vuonna 2019. Tämä taas on johtanut siihen, että meidän vienti on lähtenyt vetämään ja meidän kasvumme on nyt kestävällä pohjalla. Sitten mikä oli se meidän keinomme tähän kilpailukykysopimusosuuteen? Se oli työajan pieni kasvattaminen kaikilta, sillä tavalla että se ei kohdistuisi yhteen ryhmään, ja se tehtiin vain 24 tunnin osalta. Jos me olisimme tehneet 100 tunnin korotuksen, [Puhemies koputtaa] sillä olisimme korvanneet tämän koko sisäisen devalvaation osuuden.

Arvoisa rouva puhemies! Kikyyn kohdistuva kritiikki on näkynyt työpaikoilla. Syyskuussa Jyväskylän Rautpohjassa Valmetin tehtaan 370 työntekijää ilmoittivat työnseisauksesta, ja perusteluina he sanoivat ongelmat työpaikalla ja esimerkiksi kikyyn liittyvät ongelmat. Kysyisin teiltä, hallitus: Millä tavalla kuuntelette työntekijöitä ja kentän ääntä, mikä liittyy kikyyn? Miten kilpailukykysopimuksen neuvotteluissa neuvoteltiin? Meillä on se ongelma, että työehtosopimukset eli TESit rajaavat neuvotteluoikeuden luottamusmiehelle tai luottamushenkilölle, mutta entä jos kysymyksessä olikin järjestäytymätön yritys ja siellä on luottamusvaltuutettu, kuka neuvotteli, kuultiinko henkilöstön ääntä? Kolmas kysymys: kuinka paljon kiky mahdollisesti on tuonut työpaikkoja tai tuo tulevassa, koska sehän on kikyn yhtenä perusideana ollut?

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin tästä julkisen sektorin työntekijästä, siitä lastentarhanopettajasta, joka on vaikkapa ollut viisi vuotta töissä ja jonka palkka on noin 2 500: Kun hallitus on kohdistanut keski- ja pienipalkkaisille veronkevennykset, niin ottaen huomioon tämän lomarahaleikkauksen tämän 2 500 ansaitsevan saldo on positiivinen. Mutta totta kai se näkyy siinä yhden kuukauden saldossa sitten, kun se lomarahaleikkaus nähdään, mutta kun katsotaan koko vuotta tai koko kuukautta keskimäärin, niin se saldo on tässä mainitsemassani tapauksessa positiivinen.

No, keskusteltiinko työmarkkinajärjestöjen kanssa? Itsekin olin monessa monessa keskustelussa mukana, ja tämä sovittiin yhdessä. Tämä oli se yhteinen polku siihen. Tämä oli työssä käyvän osuus näissä talkoissa, että saadaan työttömälle töitä. Onko se vaikuttanut? Kyllä on vaikuttanut. Silloin arvioitiin, että se olisi [Puhemies koputtaa] 30 000—40 000 uutta työpaikkaa. Nyt ollaan vuodessa, meillä on 50 000 työtöntä [Puhemies: Siinä se minuutti meni ja ylikin!] työnhakijaa vähemmän kuin vuosi sitten.

Arvoisa puhemies! Nyt meillä on työntekijöitten puolen neuvottelijoitten todistus siitä, että hallitus vaati. Nyt meillä on myös EK:n keskeisen toimijan, toimitusjohtaja Häkämiehen, todistus siitä, että hallitus vaati näitä leikkauksia. Meillä on siis silminnäkijätodistuksia aitiopaikalta siitä, että hallitus on nimenomaan vaatinut näitä lomarahaleikkauksia.

Arvoisa ministeri Orpo, luin äsken tuosta teidän puheenvuorostanne vähän valoa tunnelin päähän, että ikään kuin olisitte valmis hyväksymään sen, että näitä lomarahaleikkauksia peruutettaisiin tai muutettaisiin. Tämä kuitenkin edellyttää jollakin tavalla valtion mukaantuloa. Te olette leikanneet 119 miljoonaa euroa kuntien valtionosuuksia näitten kiky-leikkauksien ja lomarahojen vuoksi. Onko teillä valmiutta nyt valtion toimesta lähteä liikkeelle sillä tavalla, että voidaan peruuttaa nämä kikyyn perustuvat lomarahaleikkaukset, jotka hallitus on vaatinut toteutettavaksi, sillä tavalla, että lomarahat voisivat palautua näille ahkerille julkisen sektorin työntekijöille vuonna 2018 ja 2019?

Arvoisa rouva puhemies! [Antti Lindtman: Sopiiko teille?] Ensinnäkään hallitus ei sovi kenenkään palkoista. Me emme sovi kenenkään palkoista. Toinen asia on se, että me pyrimme tekemään kaikkemme, että julkinen sektori ja sen talous on niin hyvässä  kunnossa  ja  myöskin kuntata-lous, että voidaan tehdä hyvää työnantajapolitiikkaa. Edelleen sanon sen, että kun tämä on laaja työmarkkinasopimus, jonka järjestelmän te, edustaja Rinne, tunnette varmasti paremmin kuin minä — tai voitte kysyä edustaja Ihalaiselta — niin tällaisen sopimuksen avaaminen ei ole ihan yksinkertainen juttu. [Antti Rinne: Oletteko te valmiit auttamaan?] Se on ennen kaikkea työmarkkinajärjestöjen asia, he ovat sen sopineet.

Hallitus on tehnyt oman osuutensa, pääministeri kävi läpi mittavat veronkevennykset, joilla kompensoitiin työntekijöille näiden maksumuutosten aiheuttama veronkorotusriski, eli kenenkään työn verotus ei kiristy. Se on erittäin merkittävä, satojen satojen miljoonien vastaantulo hallitukselta tähän pakettiin. Minä näen erittäin ongelmallisena, että me lähtisimme näin merkittävän sopimuksen, yhteiskuntasopimuksen, avaamaan, lähtisimme avaamaan. [Puhemies koputtaa] Toinen asia on sitten se, kun kuntasektori käy omat työmarkkinaneuvottelunsa. [Puhemies: Aika täynnä!] Toivon niistä hyviä ratkaisuja myös työntekijöiden kannalta.

Arvoisa puhemies! Se, mikä minua hämmentää, on se, miksi hallituksen mielestä nimenomaan julkisen sektorin pienipalkkaisten työntekijöiden — lähihoitajien ja lastentarhanopettajien — pitäisi kantaa kaikista suurin taakka näistä säästötoimista. Tällä viikolla Tilastokeskus julkaisi selvityksen siitä, miten työajan pidennys on toteutettu eri aloilla, [Ben Zyskowicz: Se on ihan huuhaata!] ja siinä joka toinen yksityisellä sektorilla työskentelevä on ilmoittanut, että työajan pidennys ei koske heitä, kun taas 80 prosenttia julkisen sektorin työntekijöistä ilmoittaa, että työaikaa on pidennetty. Julkisen sektorin työntekijöihin kohdistuu siis kaikista voimakkaimmin työajan pidennys. Heihin kohdistuu myöskin kikyn aiheuttama säästöpaine julkisiin menoihin, minkä lisäksi vain tähän työntekijäryhmään kohdistuu tämä lomarahojen leikkaus. Onko tämä teidän mielestänne oikeudenmukaista, ja mikäli ei, niin oletteko valmiita osoittamaan tarvittavat resurssit, rahoituksen, lomarahojen leikkauksen perumiseksi? Silloin työntekijäjärjestöt kyllä hoitavat lopun.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan vielä kerran kerrata tämän, miten hallitus on kompensoinut sen 2 500 euroa kuukaudessa tienaavalle julkisen sektorin työntekijälle. Jos työntekijä on ollut alle 15 vuotta töissä, niin hallituksen toimin — jos tämäkin laskettaisiin hallituksen toimeksi — kuukausiansiot ovat lisääntyneet 2 euroa kuukaudessa. Jos on ollut yli 15 vuotta töissä ja tienaa 2 500 euroa kuukaudessa, niin negatiivinen vaikutus on 2 euroa kuukaudessa. Eli tästä tässä kokonaisuudessa puhutaan. Olemme kompensoineet veronkevennyksillä myöskin tämän lomarahojen leikkauksen. [Keskeltä: Ei puhutakaan sadoista euroista!]

Arvoisa puhemies! Viime vaalikaudella oltiin menossa kuilun partaalle: tuli 100 000 työtöntä, koko ajan velka lisääntyi. Siten me emme pysty turvaamaan hyvinvointipalveluja, emme pysty vastaamaan eläkelupaukseen, emme koulutuslupaukseen, emme turvaamaan julkisia työpaikkoja. Tämä käänne, joka nyt on tapahtunut — jo nyt on tullut 40 000 uutta työpaikkaa, talous kasvaa — on aivan välttämätön suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kannalta.

Keskusta kannattaa sopimusyhteiskuntaa. Havaitsen, että demarit ovat siitä luopumassa. [Oikealta: Näköjään!] Heille kävi vielä muutama kuukausi sitten kiky-sopimus, nyt se ei enää käy. Tuolla maailmalla kun kulkee, niin kehutaan tätä meidän kilpailukykysopimusta monella tavalla. Kysynkin pääministeriltä: miten näette nyt kokonaisuutena kilpailukykysopimuksen sen kansainvälisen myönteisen palautteen valossa, mitä koko ajan tulee, ja talouden myönteisen kasvun valossa?

Arvoisa puhemies! Tätä Suomen sopimusyhteiskunnan tuotetta, kilpailukykyä, kehutaan maailmalla. Suomi on aivan erilaisessa kasvuvauhdissa kuin nyt muut euromaat ovat keskimäärin. Me olemme siis nopeammassa kasvussa kuin euromaat keskimäärin, ja se johtuu siitä, että olemme kyenneet tekemään sellaisia toimia, jotka ovat parantaneet työllisyyttä. Tämä toimi, mikä on tehty, on työttömän eduksi tehty toimi. Viime kaudella tuli 100 000 työtöntä lisää. Tällä kaudella ollaan saatu 40 000—50 000 työtöntä vähemmäksi, ja kilpailukykysopimuksen osuus on tässä merkittävässä roolissa — se on merkittävässä roolissa tässä kokonaisuudessa. Se ei ole ainoa toimi. Hallitus on tehnyt valtavan määrän toimia, joiden kokonaisvaikutuksena on tämä tilanne, missä nyt olemme: julkinen talous tasapainottuu, olemme veronkevennyksillä pystyneet kompensoimaan siellä perhe-elämän tasolla, vienti vetää [Puhemies koputtaa] ja työllisyys kehittyy. [Keskeltä: Tämä kismittää vasemmistoa!]

Arvoisa puhemies! Kilpailukykysopimuksessahan oli kyse siitä, että tehtiin merkittävä tulonsiirto työntekijöiltä työnantajille. [Ben Zyskowicz: SDP hyväksyi!] Erityisesti tämä on kohdistunut nimenomaan julkisen sektorin pienipalkkaisiin työntekijöihin. Ja nyt me olemme kuulleet, että tämä on ollut nimenomaan hallituksen toive ja hallituksen vaatimus.

Lomarahaleikkauksissa on kyse euroista, ne merkitsevät näille pienipalkkaisille työntekijöille, mutta niissä on ennen kaikkea kyse myös arvostuksesta. Kun ihmiset tekevät vaativaa työtä pienellä palkalla vaikeissa olosuhteissa, niin siinä on kyse myös arvostuksesta. Haluaisin nyt kysyä: arvostatteko te julkisen sektorin työntekijöitä niin paljon, että se näkyy myös heidän palkkapussissaan?

Arvoisa puhemies! Kyllä arvostamme. Sen takia olemme keskittäneet veronkevennykset pieni- ja keskituloisille, [Välihuutoja] nimenomaan, koska arvostamme julkisen sektorin työntekijöitä.

Jos vielä palaan tähän, että mitkä meidän vaihtoehtomme olivat, kun tämäkin asia on nyt väärin sammutettu, vaikka työllisyys kehittyy ja vaikutukset nähdään, se, että tässä on päästy hyvin eteenpäin: Esitimme työajan pidennystä, joka olisi kohdellut kaikkia työntekijöitä, kaikkia sektoreita, samalla tavalla, sen vaikutus olisi ollut sama kuin mikä tällä kiky-sopimuksella nyt oli. No, sitten kun se ei käynyt, sitten oli vaihtoehtona tämä niin sanottu sisäinen devalvaatio. Oli kaksi vaihtoehtoa rahoittaa se, pienentämällä julkisen sektorin kuluja tai nostamalla arvonlisäveroa. Ja valitsimme tämän julkisen sektorin kulujen pienentämisen sen vuoksi, että katsoimme, että tämä on nyt työssä käyvien osuus näissä talkoissa, [Puhemies koputtaa] että työttömät, eläkeläiset ja opiskelijat eivät olisi tätä osuutta maksaneet.

Arvoisa puhemies! Te olette aikaisemmin moneen kertaan täällä todistaneet, että teillä ei ollut mitään roolia neuvotteluissa. Nyt pääministeri äsken juuri puheenvuorossaan kertoi, että tämmöinen rooli toki oli. Tämä kävi tosiaan ilmi jo maanantaina, kun EK:n toimitusjohtaja Häkämies sanoi julkisuuteen — tämä on lainaus: "Meillä oli sellainen malli näissä neuvotteluissa, jossa se olisi koskettanut kaikkia. Mutta vielä kerran totean, että julkisen sektorin osalta oli meille vahva viesti maan hallitukselta, että jotain ekstraa tulee olla, ja nyt se on tämä lomarahaleikkaus." Tämä on tärkeä tieto, joka meillä kaikilla nyt on. Nyt tiedämme, että työntekijäpuolella on valmiutta korjata tämä asia. Myös työnantajapuolella on valmiutta korjata tämä asia. Arvoisa hallitus: löytyykö teiltä edes hivenen sydäntä näille julkisen sektorin työntekijöille antaa viesti siitä, että voimme yhdessä korjata tämän epäoikeudenmukaisen tilanteen?

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkään minä en tunnista tuosta Häkämiehen puheesta sitä, miten kilpailukykysopimusta rakennettiin. En tunnista. Vaihtoehtoja oli — juuri niin kuin pääministeri tässä kuvasi — ja työmarkkinajärjestöt valitsivat sieltä ne työkalut, joilla he tämän oman osuutensa tässä kilpailukykysopimuksessa täyttivät. Hallitus on tehnyt oman osansa merkittävillä työn verotuksen keventämistoimilla, jotka tuntuvat tavallisen suomalaisen työtä tekevän pienipalkkaisen ihmisen kukkarossa. Se on se hallituksen osuus. Se on satojen miljoonien kokoinen, ja sitä kautta me kompensoimme tätä menetystä.

Mutta vielä kerran haluan sanoa sen, että ei meillä ole niin laajaa julkista sektoria niine loistavine palveluineen ja ammatti-ihmisineen ilman sitä, että meillä on korkea työllisyys, ei ole mitään tietä. Te ette ymmärrä sitä vieläkään, vaikka siitä on puhuttu täällä aikoja. [Antti Rinne: Samaa mieltä!] Korkea työllisyysaste, jota haetaan muun muassa kilpailukykysopimuksella, on avain siihen, että me voimme maksaa meidän upeille julkisen sektorin työntekijöillemme palkkaa: poliiseille, sairaanhoitajille, [Puhemies koputtaa] lastentarhanopettajille ja niin edelleen. Me arvostamme heidän työtään todella paljon.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman kirjauksen mukaan ansiotuloverotuksen mahdollinen lisäkeventäminen koskee kaikkia tuloluokkia sekä eläkeläisiä pieni- ja keskituloisia painottaen. Tämä on erinomainen periaate, joka toisi pienituloisille palkansaajille ja eläkeläisille lisää ostovoimaa. Ensi vuoden verotaulukkoja laatiessaan hallitus on kuitenkin käytännössä unohtanut varsinkin pienen työeläkkeen saajat. Hallituksen tuloveroesityksessä 8 000 euroa kuukaudessa ansaitsevan palkansaajan tuloverotus kevenee yli 400 euroa vuodessa, 1 600 euron tai pienemmällä työeläkkeellä sinnittelevän eläkeläisen tuloverotus korkeintaan 10 euroa vuodessa. Samalla hallituksen esitys lisäisi pienituloisten eläkeläisten ja palkansaajien verotuksen eriarvoisuutta, mitä me perussuomalaiset emme hyväksy.

Arvoisa puhemies! Kysyn valtiovarainministeriltä: eikö hallitus ole kiinnostunut pientä työeläkettä saavien pärjäämisestä, vai onko heidän asiansa vain päässyt unohtumaan kaiken muun kiireen keskellä?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, kun tälle vuodelle tehtiin veroratkaisu, huolehdittiin ensimmäisen kerran siitä, että kenenkään ansiotulon verotus ei kiristy. Se oli eläkeläisten osalta 157 miljoonaa, mitä tälle vuodelle kohdennettiin siihen, että myöskään eläketulon verotus ei kiristy. Nyt kun me olemme tehneet ensi vuoden veroratkaisun, niin lähdemme edelleen siitä, että kenenkään ansiotulojen verotus ei kiristy. Siinä on päästy hyvin lähelle. Siinä on useita eri instrumentteja, joilla tätä ratkaisua haetaan, mutta käytännössä kenenkään ei kiristy. On tietenkin niin, että kun se tehdään niin, että pyritään pääsemään mahdollisimman lähelle nollaa tässä kiristymisessä tai kevenemisessä, niin silloin se euromäärä on pienemmissä tuloissa pienempi. Näin se menee. Mutta tarkoitus on se, että kenenkään verotus ei kiristy. Se on ollut hallituksen veropolitiikan keskeinen ohjenuora tätä budjettia tehtäessä. Ja muistutan vielä, että me olemme aikaisemmin toteuttaneet 500 miljoonan — puolen miljardin euron — [Puhemies koputtaa] pieni- ja keskituloisten työtulovähennyksen parantamisen, mikä on erittäin iso arvovalinta.

Puhemies Maria Lohela

No niin, pyydän sitten edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä, ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! Suomi on sitoutunut kansainvälisesti köyhyyden vähentämiseen. Köyhyyden vastaisessa työssä on erittäin tärkeää puuttua myös eläkeläisköyhyyteen. Eläkeläisten on usein mahdotonta kasvattaa omia tulojaan, ja monien on laskettava jokainen euro hyvin tarkasti ennen seuraavaa eläkkeenmaksupäivää. Perussuomalaiset haluavat kiinnittää huomiota erityisesti välttämättömien elinkustannusten kasvuun. Hallituksen esittämät kiinteistöveron ala- ja ylärajojen korotukset sekä lämmityspolttoaineverotuksen kiristyminen tuntuvat kaikkein kipeimmin juuri pienituloisten kukkarossa. Pieneläkeläisille kohdistetut mitättömät tuloveronkevennykset eivät lähimainkaan riitä kompensoimaan näiden välttämättömien menojen kasvua.

Arvoisa puhemies! Moni pientä työeläkettä saava on tehnyt pitkän ja kunnioitettavan työuran raskaassa mutta pienipalkkaisessa työssä, josta säästöjä ei ole jäänyt. Aikooko hallitus auttaa heitä? Miten hallitus reagoi myös [Puhemies koputtaa] monia työeläkeläisiä koskevaan eläkeläisköyhyyteen?

Arvoisa puhemies! Aloitan sillä, että totean, että hallitus on kahteen otteeseen päättänyt nostaa ja nostanut takuueläkettä, jolla on kaikkein pienituloisimpiin eläkeläisiin yritetty täsmänä vaikuttaa.

Mutta vielä tämä veropolitiikan iso linja, josta kai tämä kysymyksenne lähti liikkeelle: Meidän kantava linjamme on se, että me pyrimme siirtämään painopistettä työn ja yrittämisen verotuksesta välilliseen verotukseen, siis haittojen verotukseen, kuten esimerkiksi nämä fossiilisiin polttoaineisiin kohdistetut veronkiristykset tässä yhteydessä ja tupakan verotukseen kohdistuva 100 miljoonan veronkiristys. Näillä veronkiristyksillä pystytään rahoittamaan se, että työn ja eläketulon verotus ei kiristy. Tämä on iso rakenteellinen muutos, jota tehdään määrätietoisesti. Se on hyvää politiikkaa, koska se tukee tekemään työtä, ottamaan työtä vastaan, yrittämään, työllistämään. [Puhemies koputtaa] Se on ainut — jälleen kerran — millä me luomme työtä ja sitä kautta hyvinvointia Suomeen.

Arvoisa puhemies! Hallitus on, kuten ministeri Orpo juuri totesi, tällä vaalikaudella ihan kiitettävästi huolehtinut kaikkein köyhimpien eläkeläisten asioista, takuueläkkeitä on nostettu. Se, mistä ei ole huolehdittu, on sitten kaikista pienimmät työeläkkeet. Kokoomus, erityisesti edustaja Zyskowicz, sanoo täällä usein, että sen, joka aamulla nousee Alepan kassalle, on tienattava paremmin kuin sen, kuka ei nouse, ja olen tästä asiasta ihan täsmälleen samaa mieltä. [Ben Zyskowicz: Hyvin sanottu!] Näin sen pitääkin olla.

Mutta nyt on kuitenkin kysymys ja puhun niistä ihmisistä, jotka ovat tehneet tämän saman nousemisen jo yli 40 vuotta ja jääneet nyt eläkkeelle. Näiden ihmisten työeläke suhteessa tällaisiin itseni ikäisiin, ehkä elämäntapaeläkeläisiin — se suhde ei ole kunnossa. Kysynkin nyt vastaavalta ministeriltä, milloin parannetaan kaikkein köyhimpien työeläkeläisten asemaa.

Arvoisa puhemies! Tietysti yhden ministerin toimesta ne eivät varmasti nouse, enkä tässä ja nyt pysty sellaista lupaamaan. Siihen varmasti vaaditaan myöskin kolmikantaista valmistelua ja laajaa työryhmää. Varmasti eläkkeiden ja julkisen talouden kannalta, julkisen talouden kokonaisuudesta, vastaa valtiovarainministeri, mutta tässä ja nyt en pysty lupaamaan edustajalle, milloin tällainen tapahtuu.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä edustaja Savio ja perussuomalaiset maalailevat kyllä sellaista kuvaa hallituksen vero- ja tulonjakopolitiikasta, jota en missään nimessä kyllä tunnista siksi politiikaksi, jota on harjoitettu.

Kun takuueläke nousee, kun veronkevennysten kautta pieni- ja keskituloisille kompensoidaan esimerkiksi aiemmassa kysymyksessä käsitellyt lomarahaleikkaukset ja kun toisaalta esimerkiksi korkeatuloisimpien eläkkeensaajien solidaarisuusveroa nimenomaisesti tällä oikeistohallituksellakin entisestään vielä jatketaan, niin en minä kyllä mitenkään tunnista sellaista kuvaa, mitä edustaja Savio tässä kuvasi, tämän hallituksen politiikaksi. Päinvastoin, Suomessa on edelleenkin erittäin korkea verotuksen progressio. Ja jos me kuitenkin tässä salissa olemme kohtalaisen yhtenäisesti sitä mieltä, että tuloloukkuja pitää purkaa ja työnteon pitää aina olla kannattavampaa kuin joutenolon, niin kai me silloin haluamme tämän mukaisesti myöskin veropolitiikkaamme uudistaa ja kehittää. Kysynkin valtiovarainministeri Orpolta, aikooko hallitus varmistaa vastaisuudessakin sen, että Suomessa työnteko on aina [Puhemies koputtaa] kannattavampaa kuin joutenolo.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä oli erinomainen puheenvuoro ja kysymys, [Naurua] kiitos siitä.

Kyllä hallitus aikoo varmistaa hallitusohjelman mukaisesti sen, että kenenkään työn verotus ei kiristy. Se on johdonmukaista hallituksen työn linjaa, koska tämä maa ja tämä hyvinvointi ei rakennu mihinkään muuhun kuin työn tekemiseen ja yrittämiseen. Työn tekemiseen ja yrittämiseen, siihen perustuu hyvinvointi. Korkea työllisyysaste — se on se avain. Kun me näistä pidämme huolta, niin silloin Suomi menestyy myöskin tulevaisuudessa. Jos verotus ja korkea verotus olisi ratkaisu hyvinvointiin, niin varmaan me nostaisimme verotuksen sataan, mutta kun se ei ole se ratkaisu. Se ei ole se ratkaisu.

Edelleen se progressio, johon viittasitte, on Suomessa maailmanennätysluokkaa. Sanon sen, että progressio on kuitenkin se, millä me turvaamme, mihin me rakennamme suomalaisen ja pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamallin ja rahoitamme sen, että pidämme heikoistakin huolta, mutta joku tolkku siinäkin pitää olla.

Arvoisa puhemies! "Suomalaiset jakautuvat menestyviin ja syrjäytyneisiin." Näin otsikoi Helsingin Sanomat tänään julkaistun hallituksen sisäisen turvallisuuden strategian. Syrjäytyminen on tämän maan suurin turvallisuusuhka. Huono-osaisuus koskee yhä enemmän ja yhä vahvemmin tiettyjä ihmisiä. Tämä maa jakautuu kahtia. Tämä on myös hallituksen tekojen seurausta. Tuloerojen kasvu ja huono-osaisuuden lisääntyminen ovat seurauksia leikkauksista koulutukseen, sosiaaliturvaan ja kansalaisten hyvinvointiin. Kysynkin siis asianomaiselta ministeriltä, mitä konkreettisia ja pikaisia toimia tämä hallitus esittää torjuakseen maamme jakautumista menestyviin ja syrjäytyneisiin.

Arvoisa rouva puhemies! Tänään todella julkistettiin sisäisen turvallisuuden strategia, ja olen oikein ylpeä siitä, koska se on eräänlainen kivijalka sille työlle, mitä me tulevaisuudessa teemme turvallisuuden eteen. Suomi on yksi maailman turvallisimmista maista, ja sellaisena me haluamme sen pitääkin. Ja siitä syystä me haluamme, että kaikki pysyvät mukana. Yksi sisäisen turvallisuuden suurimmista haasteista on syrjäytyneisyys ja syrjäytyminen, ja se voi koskea ketä tahansa ja minkä ikäistä tahansa milloin tahansa. Me teemme kaikkemme hallituksessa erilaisilla keinoilla, että me saisimme pysymään kaikki mukana. Ja tärkeää on myöskin se, että me lähimmäisinä huomioimme sen huolenpidon ja lähimmäisen auttamisen. Sinä ja minä, Touko Aalto, olemme molemmat vanhempina vahvoja ja luotettavia nuorille. Mutta kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä — ja tähän mennään kaikilla erilaisilla teoilla, kuten näillä verotusratkaisuilla, kuten koulutuksen järjestämisellä, kuten kaikella sillä — että työ on parasta sosiaaliturvaa. Koulupaikka nuorille, [Puhemies koputtaa] mutta myöskin sitä kuntoutusta, ja myöskin sitä kiusaamisen [Puhemies: No niin, ministeri Risikko!] vähentämistä.

Puhemies Maria Lohela

Nyt pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä, ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! Erityisesti nuorten aikuisten osuus syrjäytymisuhan alla olevista ihmisistä on huolestuttava. Meillä ei ole varaa yhteenkään menetettyyn sukupolveen. OECD:n mukaan jopa yli viidennes 20—24-vuotiaista suomalaisista miehistä on työttömänä eikä osallistu koulutukseen — jopa yli viidennes. Minäkin tunnen tällaisia ihmisiä; otaksun, että myös ministeri Risikko tuntee tällaisia ihmisiä. Suomen on kyettävä ottamaan kiinni niistä, jotka ovat putoamassa. Ei heiltä puutu tahtoa tai halua, he tarvitsevat kannustusta ja tukea, eivät keppiä. Siksi kysyn asianomaiselta ministeriltä, aikooko hallitus tehdä korjausliikkeen budjettiesitykseensä puuttuakseen nuorten putoamiseen koulutuksesta ja työelämästä.

Arvoisa puhemies! Hallitus on erittäin huolissaan nuorten syrjäytymisestä ja koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten suuresta määrästä, ja se kävi esille myöskin tänään ministeri Risikon esittelemässä sisäisen turvallisuuden strategiassa. Tämä on sellainen painopiste, jonka hallitus on nostanut erittäin vahvasti pöydälle, ja meillä on ministeriryhmä, johon kuuluu lukuisia hallituksen ministereitä, joiden yhteisin toimin eri ministeriöiden ponnisteluina pyrimme syrjäytymistä vähentämään.

Paras keino ehkäistä syrjäytymistä on auttaa ja puuttua ajoissa, ja siitä syystä meillä on aivan ehdoton suunta varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisyyn. Tarvitaan monipuoliset, moniammatilliset lasten ja perheiden palvelut, joita rakennetaan tällä hetkellä muun muassa OKM:n ja STM:n yhteistyöllä. Sitten tarvitaan lukuisia keinoja koulutusjärjestelmän puolella. Koulutustakuussa on päästy erittäin vahvoin askelin eteenpäin, eli nuoret saavat koulutuspaikan toiselta asteelta. Ja seuraava vaihe on sitten ehkäistä keskeyttämistä muun muassa ammatillisen koulutuksen reformin keinoin. Riittävä tuki, [Puhemies koputtaa] vahva perusopetus, koulutustakuu, Ohjaamo-palvelut, psykososiaalinen tuki...

... ja kuntoutus. Keinoja tarvitaan paljon. [Sari Sarkomaa: Ja varhaiskasvatus!]

Puhemies Maria Lohela

Ja seuraavaan kysymykseen mennään.

Arvoisa puhemies! On erinomainen asia, että uusi sisäisen turvallisuuden strategia nostaa nuorten syrjäytymiskehityksen keskiöön ja haluaa puuttua varhain tähän asiaan. Viime viikolla Tampereella tapahtui erittäin väkivaltainen nuorten joukkotappelu, josta poliisi ei valitettavasti saanut tietoa muilta viranomaisilta tappelua edeltävistä tapahtumista. Jos poliisi olisi ollut tietoinen, olisi tämä mahdollinen väkivaltainen alaikäisten yhteenotto voitu estää. Kuinka hallitus aikoo tukea eri viranomaisten välillä tapahtuvaa yhteydenpitoa sekä yhteistyötä?

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on erittäin hyvä kysymys, koska minultakin monta kertaa kysytään, kuinka paljon niitä poliiseja pitäisi olla, ja kun aina sanon, että ei se määrä vaan myöskin se yhteistyö, mitä tehdään muiden viranomaisten kanssa, ja se tiedonkulku. Jos me haluamme ehkäistä väkivaltaa, terrorismia tai esimerkiksi tappeluja tai väkivaltaisia tekoja Suomessa, niin mitä aikaisemmin me saamme niistä tiedon ja pystymme ennakoimaan, sitä paremmin me pystymme todella puuttumaan niihin. Tietenkin tärkeää nyt tässä tilanteessa on sitten jälkihoitaa tämä tilanne. Meillähän on jokaisessa poliisilaitoksessa Ankkuri-malli, jossa nimenomaan moniammatillinen tiimi ottaa tällaiset rikoksilla oireilevat nuoret, ottaa heistä kopin ja lähtee hakemaan heille apua, että me pääsisimme hyvälle elämän polulle siitä.

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus sanoo tässä sisäisen turvallisuuden strategiassaan, että keskeisin sisäisen turvallisuuden haaste on laajeneva ja monimuotoinen syrjäytyminen. Tämän tunnustaminen on todella tärkeä pointti, ja me tiedämme kaikki, että kaikki pitää pitää mukana. Mutta on toki pakko kysyä: minkä takia hallitus tekee päinvastaista politiikkaa? Te olette leikanneet etsivästä nuorisotyöstä valtavasti, te olette romuttaneet nuorisotakuun, te olette leikanneet kaikista koulutusasteista. Onko tämä teidän mielestänne johdonmukaista politiikkaa, mitä te teette, arvoisat ministerit?

Arvoisa puhemies! Syrjäytyminen Suomessa kasvoi niinä vuosina, kun myöskin resurssit syrjäytymisen ehkäisytyöhön lisääntyivät. Meillä on järjestelmässä monenlaisia puutteita ja vikoja, ja se erityisesti keskittyy siihen, että meillä ei toimi riittävän varhainen tuki eli ennalta ehkäisevät perheiden palvelut, varhaiskasvatus, lasten ja perheiden monipuolinen, moniammatillinen auttaminen silloin, kun on hätätilanne perheessä, neuvoloiden ja varhaiskasvatuksen tiiviimpi yhteistyö, perusopetus ja sinne kohdennettavat, myös muilta ammattisektoreilta tulevat tukipalvelut tilanteissa, joissa lapsi ja nuori sitä tarvitsee. Meidän pitää pystyä kääntämään painopistettä varhaisempaan ja ennalta ehkäisevämpään puuttumiseen. Siihen meillä on hallituksessa muun muassa lapsi- ja perhepolitiikan muutosohjelma, jota tehdään, joka on saanut kentällä kyllä erittäin tervetulleen vastaanoton. Lisätään yhteistyötä koulujen ja sosiaali- ja terveyssektorin välillä. Tietenkin me myöskin lisäämme resursseja heti, kun taloustilanne sen sallii, ja ensi vuoden budjetissa niitä tehtiin jo.

Arvoisa puhemies! Totta kai on tehtävä sekä korjaavia että ennalta ehkäiseviä toimia, ja korjaavina toimina esimerkiksi olemme virittäneet jo monta vuotta nuorten aikuisten osaamisohjelmaa, jossa nimenomaisesti puututaan juuri siihen joukkoon, joka ei meinaa työllistyä. Se on kuitenkin nyt budjetissa leikattu pois, ja toivon, että sitä harkitaan uudelleen.

Mutta kysyisin kuitenkin opetusministeriltä: Te puhutte varhaisen tuen merkityksestä. Kuitenkin meillä ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat lapset jääneet erilaiseen asemaan viime vuosina, nimenomaan hallituksen aktiivisten päätösten vuoksi, ja meillä on monta kaupunkia — myös kokoomusenemmistöinen Helsinki — jotka ovat toisaalta päättäneet olla panematta toimeen subjektiivisen päivähoidon leikkausta. Joten oletteko selvittänyt, mitä tämä kokoaikaisen tuen puute todella tarkoittaa, kun me puhumme varhaisesta puuttumisesta haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten keskuudessa?

Arvoisa puhemies! Korjaan heti alkuun: Edellisellä hallituskaudella luotiin nuorten aikuisten osaamisohjelma siihen puutteeseen, että ammatillisen koulutuksen järjestelmä ei kyennyt palvelemaan tätä kohderyhmää eli nuoria aikuisia, joilta puuttui toisen asteen tutkinto. [Li Andersson: Ja nytkö se pystyy?] Ensi vuoden alusta astuu voimaan uusi, yhtenäinen ammatillisen koulutuksen järjestelmä ja lainsäädäntö, joka korjaa tämän puutteen ja pystyy palvelemaan myös tätä haastavaa kohderyhmää paremmin. Sen lisäksi hallitus lisäsi ensi vuoden budjettiin 1 000 opiskelijavuotta ammatilliseen koulutukseen, nimenomaan nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. [Vasemmalta: Miten se varhaiskasvatukseen liittyy?]

Ja mitä tulee tähän varhaiskasvatukseen, niin olen eniten huolissani niistä lapsista, jotka eivät saa varhaiskasvatusta lainkaan. Esimerkiksi 4-vuotiaiden osalta Suomessa osallistumisaste varhaiskasvatukseen on vain vähän päälle 70, kun se muissa Pohjoismaissa on lähempänä 100:aa kuin 90:ää. Suomessa osallistutaan poikkeuksellisen vähän varhaiskasvatukseen, lapsen oikeus varhaiskasvatukseen ei toteudu, ja muun muassa siitä syystä hallitus alentaa ensi vuonna varhaiskasvatusmaksuja tuntuvasti, erityisesti pieni- ja keskituloisilta, 6 700 perhettä [Puhemies koputtaa] pääsee maksuttoman varhaiskasvatuksen piiriin [Timo Heinonen: Tämä kuulostaa hyvältä!] ja lapset palvelun piiriin.

Arvoisa puhemies! "Mikä pelastaisi syrjäytymisvaarassa olevan nuoren?" Tämä oli se kysymys, jota sivistysvaliokunta vuosia sitten kuuli. Kysyin sitä kymmeniltä maan parhailta asiantuntijoilta, ja vastaus oli aika yllättävä ja konkreettinen: se, että jos olisi yksi kaveri. Mitä haluan tällä kertoa? Sen, että kysymys ei ole pelkästään siitä, mitä politiikalla voidaan tehdä, vaan paljon muusta, yhteiskunnan arvoista. Ollaan ehkä vähän väärää puuta haukkumassa, jos tässä huudetaan resursseja — etenkin nyt, kun hallitus on korjannut etsivän nuorisotyön määrärahat, laittanut paljon panoksia tähän suuntaan. Mutta mitä puuta pitäisi haukkua? Toimintatapojen uudistuksia pitää vaatia: kolmannen sektorin vahvempaa osallistumista. Ja siitä minäkin kysyn: Hallituksen kärkihanke on lapsi- ja perhepolitiikan muutosohjelma, jossa siis yhdistetään palveluita kouluihin, esimerkiksi neuvolapalveluita, perheitten tukipalveluita. Missä mennään, ministeri Saarikko?

Arvoisa puhemies! Minusta kysyjä on aivan oikeassa siinä, että ehkä joudummekin katsomaan tämän kysymyksen äärellä ei vain sitä, kuinka paljon käytämme rahaa, vaan sitä, miten on mahdollista, että yksittäinen perhe voi saada useiden kymmenien eri ammattilaisten apua mutta kukaan ei katso kokonaisuutta tai kukaan ei kysy perheeltä, mitä he varsinaisesti tarvitsisivat.

Ja tämän ongelman äärelle päätyi hallituksen lapsi- ja perhepolitiikan muutosohjelma, jonka pääasiallinen tavoite ja ydin on nyt se, että jokaisessa 18 tulevassa maakunnassa valmistellaan nyt perhekeskusajattelua, jossa neuvolan ympärille muodostetaan moniammatillinen osaaminen, niin erityistä tukea vaativien perheiden asioista kuin toisaalta kolmannen sektorin matalan kynnyksen palveluista. Kaikkein varmimmin tämä onnistuu silloin kun hallinnon tasot — oli kysymyksessä kotikunta ja tuleva maakunta tai ministeriöt yhdessä — katsovat samaa lasta ja perhettä kokonaisuutena siten, että palvelut lähtevät koulusta ja varhaiskasvatuksesta käsin — joka itse asiassa kohtaa jokaisen suomalaisen [Puhemies koputtaa] lapsen paljon useammin kuin vaikkapa neuvola — ja sinne viedään.

Arvoisa puhemies! Kun tiedetään, että Suomi jakautuu kahtia, ja tiedetään, että tämä aiheuttaa suuren uhan sisäiselle turvallisuudelle, kansanterveydelle, kansantaloudelle, niin kysyn uudestaan ja nyt kohdistan kysymyksen suoraan valtiovarainministeri Petteri Orpolle: aikooko hallitus tehdä korjausliikkeen budjettiesitykseensä puuttuakseen nuorten putoamiseen koulutuksesta ja työelämästä? Hallitus puhuu paljon kauniita asioita uudistuksista, joita toki tarvitaan, mutta hallitus kieltäytyy puhumasta rahasta. Nyt on kysymys rahasta, siksi kohdistan kysymyksen valtiovarainministerille suoraan.

Arvoisa rouva puhemies! Ilmeisesti edustaja Aalto ei ole vielä ehtinyt tutustumaan budjettiesitykseen. Siellä on lukuisia panostuksia nimenomaan syrjäytymisvaarassa olevien nuorten auttamiseen, joita ministeri Grahn-Laasonen kävi täällä läpi, esimerkiksi tuhannen koulutuspaikan lisääminen ja Ohjaamo-toiminnan vakinaistaminen ja useita muita asioita. Mikä on kuitenkin oleellista ja mitä ei pidä vähätellä, ovat ne suuret uudistukset, joita tehdään koulutusjärjestelmään: muun muassa toisen asteen reformi on erittäin iso asia, [Eduskunnasta: Leikkaukset! — Isot leikkaukset!] jolla pyritään estämään, ettei meillä olisi tulevaisuudessa uusia syrjäytyneitä nuoria, tai peruskoulu-uudistus, joka on viety läpi, tai varhaiskasvatuksen mahdollistaminen yhä useammalle. Hallitus tekee todella paljon koulutuksen rintamalla tällä hetkellä. [Ville Niinistö: Leikkauksia!] Olemme saaneet sen leikkaamisen ajan jäämään taakse, ja nyt olemme pystyneet myöskin tekemään kohdennettuja panostuksia. Varmaan se harmittaa teitä, mutta niin me nyt vain olemme tehneet.

Arvoisa puhemies! Harvoin tässä salissa nykyään kysytään maataloudesta, mutta kysytään nyt, koska aihetta on.

Kylmän ja sateisen sään takia tämän vuoden satoennusteet näyttävät odotettua huonommilta ja sen lisäksi huomattava osa sadosta näyttää jäävän korjaamatta. Tämän korjaamatta jäävän sadon rahallinen arvo on varovaisimpienkin arvioiden mukaan ainakin 150—200 miljoonaa euroa.

Det här medför stora ekonomiska förluster för jordbrukarna. Det krävs nu extraordinära åtgärder för att förbättra jordbrukarnas ekonomiska situation.

Maanviljelijät kamppailevat nyt kannattavuutensa kanssa monen taloudellisesti vaikean vuoden jälkeen, ja kysynkin maa- ja metsätalousministeri Lepältä: aiotteko tuoda EU:n tulevassa maatalousministerineuvoston kokouksessa esille Suomen poikkeuksellisen vaikean tilanteen ja pyytää EU:ta auttamaan meitä tässä vaikeassa tilanteessa?

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä aion. Kysyjä on aivan oikeassa, ja ne perusteet, joita tässä kuultiin, ovat täyttä totta. Meillä on erittäin hankala sadonkorjuutilanne ja sen lisäksi meillä markkinatilanne, tuotot ovat aika lailla huonossa jamassa, kannattavuus huonossa jamassa. Siksi hallitus tekee myöskin toimia sen puolesta, että meillä markkina tasapainottuisi ja sitä kautta tuottajahinnat olisivat sillä tasolla, että ne vastaisivat kannattavuuden tarpeeseen ja siihen kustannusten nousuun, jota myöskin viljelijät elintarvikeketjussa kohtaavat. Vain näin me pystymme pitämään yllä kannattavan ruuantuotannon, kotimaisen ruuantuotannon, jota koko sali haluaa yksimielisesti. Tähän tarvitaan myöskin EU:n apua ja tukea.

Puhemies Maria Lohela

Mikäli tästä aiheesta on lisäkysymyksiä, pyydän ilmoittautumaan.

Talman! För att Finland också i framtiden ska ha en inhemsk livsmedelsproduktion måste vi förbättra jordbrukets lönsamhet, och det här gör vi bland annat genom att stärka jordbrukarens ställning i hela livsmedelskedjan. Den besvärliga hösten och en skörd som riskerar bli kvar på åkern kräver att Finlands regering har beredskap att agera snabbt och kraftfullt.

Joten kysyn ministeri Lepältä vielä kerran: mihin toimenpiteisiin kaiken kaikkiaan hallitus aikoo ryhtyä parantaakseen maatilojen ja maatalouden taloudellista ahdinkoa?

Rouva puhemies! Jo mainittu elintarvikemarkkinalaki on yksi niistä, ja tässäkin yhteydessä haluan vedota elintarvikemarkkinoiden osapuoliin niin, että nyt se toteutuu jo tällä hetkellä vapaaehtoisin voimin, niin kuin ala on halunnut sen toteutuvan.

Toinen asia on se, että me puramme myöskin normeja niin, että me emme vaaranna missään kohdassa myöskään elintarviketurvallisuutta ja siihen liittyviä asioita, emme ympäristönhoitoa emmekä myöskään eläinten hyvinvointia, vaan on purettu niitä sellaisia normeja, jotka aiheuttavat ja tulevat aiheuttamaan kustannuksia.

Sadon menetyksen osalta — mikä nyt on ilmiselvää, laatumenetykset myöskin — meillä on yhä vähemmän elementtejä tehdä näitä töitä. Satovahinkolaki on kumottu. Se vakuutusjärjestelmä, joka tähän on tullut, ei ole lainkaan kattava tällä hetkellä. Me tarvitsemme siihen myöskin elementtejä. Sen lisäksi, totta kai, sen kriisipaketin, joka viime vuonna rakennettiin, viimeiset ratkaisut on nyt sitten päätetty ja se, miten ne rahat jaetaan. Vienti on edistynyt ja vahvistunut, [Puhemies koputtaa] ja sitä kautta myöskin se lähtee vaikuttamaan myös tuottajahintaan.

Arvoisa rouva puhemies! Maatalouden kannattavuus on totisesti alan tärkein haaste ratkottavaksi. Parhaillaan valmistellaan eläinsuojelulakia, jossa niin ikään tuottajat tekevät tärkeintä ja suurinta työtä eläinten hyvinvoinnista huolehtimiseksi. Haluaisin kysyä nyt ministeriltä, miten tässä lakiuudistuksessa aiotaan varmistaa se, ettei kotimaiselle tuottajalle tule kohtuuttomia kustannuksia, vaan sen sijaan riittävät kannusteet huolehtia eläinten hyvinvoinnista.

Rouva puhemies! Meillä on nykyinenkin eläinsuojelulaki erittäin toimiva. Se on varmistanut muun muassa sen, että meillä yhdessä Ruotsin kanssa eläimille käytetään kaikkein vähiten lääkkeitä maailmassa. Se on merkittävä osoitus siitä eläinten hyvinvoinnin tilasta ja tasosta, joka meillä on. Samoin meillä on maailman puhtaimmat elintarvikkeet, myös eläinperäiset elintarvikkeet, jotka ovat osoitus siitä, että me osaamme nämä työt tehdä. Siksi se uudistustyö, joka eläinsuojelulaissa tehdään, tarvitsee päivittämistä, se tarvitsee monella tavalla uuden teknologian myötä uusia asioita ja se vaatii tarkennuksia myöskin. Ja tätä työtä tehdään. Se muodostaa hyvän kokonaisuuden, jossa me edelleen kohennamme eläinten hyvinvointia. Mutta me teemme sen sillä tavalla, että se on käytännössä myöskin mahdollista. Nämä pystytään hyvin yhdistämään Suomessa, missä myös viranomaisvalvonta on erittäin korkealla tasolla. Tästä pystytään pitämään ja halutaan pitää kaikella tavalla kiinni. Mutta loppupeleissä se eläimen hyvinvointi on aina siitä ihmisestä kiinni viime kädessä.

Arvoisa rouva puhemies! Lastensuojeluilmoitusten määrä on viime vuosina ollut kasvussa. 2000‑luvulla huostaanottojen määrä on Suomessa lähes kaksinkertaistunut. Erityisen huolestuttavaa on, että nuorten kiireelliset sijoitukset ovat rajusti lisääntyneet. Monissa kaupungeissa nousua viime vuodestakin on useita kymmeniä prosentteja. Esimerkiksi Helsingissä tehtiin viime vuonna lähes 500 kiireellistä sijoitusta. Taustalta löytyy vanhempien uupumusta ja heikkoa taloudellista tilannetta, mutta pääasialliset syyt ovat päihde- ja mielenterveysongelmat ja niihin liittyvä perheväkivalta. Kysynkin asianomaiselta ministeriltä: miten aiotte tarttua tähän ongelmaan, ja miten edistätte ennalta ehkäisevän avun tarjoamista lastensuojelun piiriin kuuluville perheille?

Arvoisa puhemies! Kysymys on erittäin tärkeä ja toisaalta valitettavan laaja. Tartun ensiksi osuuteen, jossa viittasitte lähisuhdeväkivaltaan ja kodeissa tapahtuviin väkivallantekoihin. Näihin hallitus on vastannut sillä, että vihdoin Suomessa nyt tuntuvalla ja useamman vuoden aikana nousevalla rahoitusmäärällä me lisäämme turvakotipaikkoja. Se on perheiden etu.

Mitä tulee tähän kokonaisuuteen, kysymyksenne viittaa hyvin samaan asiaan kuin aiemmin keskusteltu huomio siitä, että hallitus on nyt tehnyt laajapohjaisen ja alueiden osaamisesta nousevan kokonaisuudistuksen — sitä voisi kai kutsua jo itsessäänkin reformiksi — joka lähtee siitä, että painopiste todella on käännetty ennalta ehkäisevien palveluiden suuntaan. Se ei silti poista sitä, että keskuudessamme on valitettavan paljon perheitä, joissa lastensuojeluilmoitus ja siihen liittyvät toimenpiteet ovat totta.

Tämä kysymys on siksikin monimutkainen, että kuntien päätäntävallassa on resursointi siitä, miten sosiaalityö järjestetään, ja siksi moniammatillinen osaaminen sosiaalityön ympärillä on erityisen tärkeää. [Puhemies koputtaa] Tätä hallitus haluaa osaltaan kehittää.

Arvoisa puhemies! Ministeri Vehviläiselle tämä kysymys.

Maamme kaupungistuu koko ajan, ja siihen liittyy myös vahva muuttoliike. Tämä on tapahtumassa. Mutta jotenkin yhteiskunnallisessa keskustelussa vastakkainasettelu kaupunkien ja muun Suomen välillä on nyt kärjistymässä. Tästä keskustelusta puuttuu kokonaan tämä 100-vuotisen Suomen Yhdessä-teema.

Kaupunkien asema on vahva. Niitä tarvitaan kehitykseen, monet tavat kehittyvät niissä. Mutta yhtä lailla pitää huomata se, että kaupunkien ympärillä on usein teollisuus, luonnonvarat, logistiikkaa, matkailumahdollisuudet, ja tämän kokonaisuuden, vuorovaikutuksen ja työnjaon pitää toimia niin, että hyvinvointimme kehittyy.

Kysyn ministeri Vehviläiseltä: Mikä on teidän viestinne, kun tänään kuulemma C21-kaupungit kokoontuvat? Mikä on viestinne heille elinkeinopolitiikan kehittämisessä? Ja samalla: mikä on viesti niille yli 300 muulle kaupungille ja kunnalle, jotka eivät ole kutsua saaneet?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean sen, että suhtaudun erittäin uteliaasti tähän tapaamiseen. Minusta on hyvä, että erilaiset kuntaryhmät, kaupunkiryhmät — suuret, pienet, erikokoiset — kokoontuvat yhteen ja pohtivat niitä omia tavoitteitaan. Odotan heiltä rakentavia yhteistyön esityksiä myös hallitukselle, ja olen itse yrittänyt viime päivinä paneutua myös siihen, mitä edellinen hallitus ja tämä hallitus ovat tehneet kaupunkipolitiikan saralla.

Mutta sitten minä haluan todeta myös sen, mikä tuli kysyjän puheessa esille, että tällainen vastakkainasettelu [Ben Zyskowicz: Sen aika on ohi!] eri alueitten tai eri kuntien ja kaupunkien tai kaupunkien ja niiden tulevien maakuntien välillä on keinotekoista ja se ei rakenna eteenpäin. Eli ajattelen sillä tavalla, että 100-vuotiaassa Suomessa meidän pitää nähdä se, että kaikilla alueilla, maakunnilla, kaupungeilla, kaikkien kotiseuduilla on mahdollisuus kehittyä eteenpäin ja tavoitteiden pitää olla yhteisiä: elinvoima, työllisyys, paljon yrityksiä ja ihmisten hyvinvointi.

Puhemies Maria Lohela

Onko tähän aiheeseen haluja esittää lisäkysymyksiä?

Arvoisa puhemies! Kaupungistuminen on globaali ilmiö, kasvu tapahtuu kaupungeissa, ja on selvää, että kun puhutaan aluepolitiikasta, on tärkeää, että meillä on metropolipolitiikkaa, kaupunkipolitiikkaa ja aluepolitiikkaa, jossa ymmärretään Suomen kokonaisuus. Mutta uskoisin, että kaupunkipolitiikka on vielä käyttämätön voimavara. Useilla hallituskausilla eduskunta on saanut kaupunkipoliittisen ja metropolipoliittisen selonteon. Nyt kun tehdään tätä historiallisen isoa uudistusta ja puhutaan maakunnista ja on vielä hieman epäselvää suomalaisille, mikä niiden suhde on kaupunkeihin, joissa kasvuvetureina toimitaan, niin onko mahdollista, pääministeri, että hallitus antaisi eduskunnalle kaupunkipoliittisen selonteon, jossa olisi vahva metropolipoliittinen osuus?

Arvoisa puhemies! On aika pitkä aika siitä, kun täällä on edellinen kaupunkipoliittinen selonteko tai muu asiakirja ollut käsiteltävänä. Minä pidän hyvänä, että tässä salissa käydään myös kaupunkipoliittista keskustelua, ja kuten totesin, minun visiossani — ja uskon, että koko hallitus on samaa mieltä — on tärkeää, että meillä on vahvat maakunnat ja vahvat kaupungit. Eli sitä kautta rakentuu vahva Suomi.

Kun viittasin siihen, että olen tehnyt selvitystä siitä, minkälaisia vastuita eri ministeriöillä ja ministereillä on kaupunkipolitiikkaan liittyen, niin sitä on erittäin paljon: Sitä koordinoi työ- ja elinkeinoministeriö. Ympäristöministeriöllä on iso rooli MAL-sopimusten — maankäytön, asumisen ja liikenteen — osalta, ja niistä on tehty juuri tälle vuosikymmenelle hyvät päätökset, joissa pääkaupunkiseutu ja sitten muut, ketkä liittyvät tähän MAL-sopimukseen, ovat oikealla tavalla esillä. Ensi viikolla seutukaupunkiverkosto jättää minulle oman esityksensä siitä, miten seutukaupunkeja pystyttäisiin kehittämään. Tämä on juuri sitä, [Puhemies koputtaa] että meidän pitää löytää niitä tapoja jokaisen ministeriön osalta.

Fru talman! Det är ett oerhört viktigt tema. Vi borde också diskutera hur de mindre stadsregionerna ska klara sig i det här landet, och just nu för regeringens politik oss i en riktning som inte är bra. Man skär ner när det gäller sjukhusnätverk, man går åt den statliga förvaltningen och så vidare.

Eli millä tavalla hallitus aikoo käytännössä tukea myös seutukaupunkeja ja ylipäänsä seutuja tässä maassa? Kun puhutaan kaupunkipolitiikasta, niin pitäisi muistaa, että tässä maassa on myös erittäin tärkeätä se, että pidetään kaikki seudut ja alueet elinvoimaisina, ei ainoastaan pääkaupunkiseutua, joka totta kai on koko maan veturi, mutta myös kaikki muut pitää olla mukana kärryillä, ja tässä on toivomisen varaa.

Arvoisa puhemies! Kysyjä on täysin oikeassa, ja kun viittasin, että ensi viikolla minulle luovutetaan selvitysmies Antti Rantakokon selvitys tästä aihepiiristä, niin olen sen verran etukäteen siitä tietoinen, tai tiedän, että siellä käydään läpi lähes 50 seutukaupunkia, joilla on valtava merkitys sen ympäristönsä kannalta. Monet niistä ovat myös vahvoja teollisuuskaupunkeja olleet, metsäteollisuutta on ollut valtavasti ja myös metalliteollisuutta, eli niillä on paljon annettavaa ja ne tulevat olemaan, kunhan näemme ne tilastot, aika merkittäviä myös sen osalta, mikä niitten tulos on Suomen bruttokansantuotteesta tällä hetkellä. Odotan mielenkiinnolla niitä esityksiä. Sen jälkeen me hallituksena paneudumme siihen, mitä sieltä tulee, mutta ne näemme ensi viikolla.