Kotouttamisen toimivuus

Arvoisa puhemies! Nyt esillä oleva kotouttamismietintö jatkaa vuonna 2007 aloitettua tarkastusvaliokunnan perinnettä ottaa vaalikauden aikana muutama keskeinen asia erillisen selvityksen ja tutkimustyön kohteeksi.

Kotouttaminen nousi valiokunnan asialistalle 2005 syksyllä heti vaalikauden alkaessa. [Ben Zyskowicz: 2015!] — Anteeksi, 2015. Missä olisinkaan ilman edustaja Zyskowiczia. [Ben Zyskowicz: Väärässä vuosiluvussa!] — Havainto oli, että kotouttamisasiat ovat yhä merkityksellisempiä suomalaisen yhteiskunnan menestyksen ja sisäisen koheesion kannalta. Sen jälkeen on tehty kaksi tutkimusraporttia. Valiokunta on kuullut erittäin ison joukon asiantuntijoita, ja kolmevuotinen työ on nyt tullut päätökseen niin, että valiokunta esittää eduskunnalle yksimieliset havaintonsa tästä aiheesta ja myös eduskunnalle kannanottoehdotuksen.

Tämän mietinnön linjaus on poikkeuksellisen vaativa ja myös johtopäätökset ehkä vähän normaalista poikkeavia. Johtopäätöksemme nimittäin ovat, että kotouttamisen alueella tarvitsemme uutta ajattelua ja uusia linjauksia sekä kotouttamisen tavoitteiden osalta, työtapojen osalta että myös toteuttajien osalta.

Kolme isoa johtopäätöstä tässä työssä nousivat valiokunnassa esille.

Ensimmäinen on, että meidän pitää nopeuttaa tänne tulevien maahanmuuttajien kiinnittymistä suomalaiseen yhteiskuntaan, suomalaisen yhteiskunnan arvojen ja toimintatapojen omaksumista ja myös kielitaidon omaksumista.

Toinen havainto on, että me tarvitsemme lisää velvoittavuutta tähän työhön. Se koskee sekä vastaanottokeskuksissa tapahtuvaa turvapaikanhakijoiden kanssa työskentelyä että myös varsinaista kotouttamista, joka lähtee liikkeelle oleskelulupapäätöksestä.

Sitten kolmas havainto on, että kaikessa tässä erinomaisen tärkeätä on, että lisäämme työelämälähtöisyyttä: mahdollisimman nopeasti työelämään, ja sitä kautta tutuksi suomalaisen yhteiskunnan kanssa.

Pienempiin havaintoihin kuuluu sen toteaminen, että kotouttamisen onnistumisesta tehdyistä toimista on aivan riittämättömästi tietoa ja tilastotietoa olemassa. Tämä koskee myös vastaanottokeskusten toimintaa, erityisesti opintotoimintaan osallistumisen osalta. Valiokunta pitääkin välttämättömänä, että nämä tietopuutteet korjataan mahdollisimman pikaisesti ja että päätöksentekijät saavat ajantasaisen tiedon siitä, mitä kotouttamisessa on tapahtunut ja myös miten vastaanottokeskuksissa tänne tulleiden turvapaikanhakijoiden tutustuttaminen suomalaiseen yhteiskuntaan käytännössä tapahtuu.

Valiokunta on tehnyt konkreettiset ehdotukset koko eduskunnan kannanotoksi siitä lähtökohdasta, että kotouttamiseen saataisiin aikaan merkittäviä uudistuksia. Ensimmäiseksi muutama sana kotouttamisjaksosta.

Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa kotouttaminen voi hyvinkin kestää viisi vuotta, jopa pidempään, ja valiokunta ehdottaa, että pääsääntöisesti lähdettäisiin siitä, että tuloksia pitää saada jo ensimmäisen vuoden aikana ja sitten perustelluista syistä tämä jakso voi olla pidempi, mutta radikaalisti lyhyempi kuin se tällä hetkellä on. Tämä sama linjahan on aikaisemmin ollut jo useissa lakiesityksissä, jotka eduskunnalle ovat tulleet.

Samaten valiokunta pitää tärkeänä, että työperäisessä maahanmuutossa työlupa- ja oleskelulupahakemusten käsittelyaikoja pystytään edelleen lyhentämään. Valiokunnan mielestä hakemusten käsittely saisi kestää enintään kaksi kuukautta, ja sen jälkeen pitäisi tänne työhön tulossa olevalla ja yrittäjällä olla tieto, onko lupa myönnettävissä vai ei.

Sitten on tämä velvoitepuoli. Jotta tuloksia saadaan, täytyy lähteä siitä, että myös tänne tulijoille, tästä maasta turvapaikkaa hakeville, täytyy voida asettaa velvoitteita. Kysymys ei ole vain oikeuksista. Erityisen hälyttävä tilanne on kieliopintojen puolella. Tässä tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että vain joka kolmas kieliopintoihin osallistuva on saavuttanut vaaditun tavoitekielitason, siis vain joka kolmas, ja se on kovin vähän. Ja tietenkin jos tämä kielitaito ei ole riittävä, niin sitten suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään tulo käy kovin ohdakkeiseksi.

Kun kielitaito on kaiken perusta, valiokunta pitää perusteltuna, että kielitaidon osalta korostetaan velvoitetta osallistua kielikoulutukseen, ja edelleen, että tähän täytyisi liittyä myös koe, joka todentaa nykyistä paremmin etenemisen kieliopinnoissa. Me tiedämme, että on myös maita, jotka ovat laittaneet pysyvän oleskeluluvan ehdoksi riittävän kielitaidon, joten tämä sama keskustelu on tietysti käynnissä myös muualla.

Valiokunta päätyi siihen johtopäätökseen, että silloin kun kielikoulutusta on riittävästi järjestetty ja kun myös sen tuloksia testataan, ei ole jatkossa perusteltua, että yhteiskunta kustantaa usean vuoden Suomessa olon jälkeen tulkkauspalveluita, niin että tämä täytyy etukäteen voida tänne tulijoille kertoa, että jossain vaiheessa se tie on loppuun kuljettu. [Leena Meri: Aivan oikein! — Mika Niikko: Perussuomalaisten linjalle, hyvä!]

Vastaanottopalveluiden osalta valiokunta korostaa, että orientaatioon suomalaiseen yhteiskuntaan ja opintotoimintaan tulee osallistua silloin, kun vastaanottokeskuksissa ollaan, ja tämän varmistamiseksi valiokunta esittää erillistä eduskunnan kannanottoa.

Työelämälähtöisyys on tärkeä havainto. Myös kielikoulutuksen kannalta osallistuminen työelämään on edullista, ja se helpottaa kielitaidon omaksumista. Työelämävalmiuksien parantaminen on yksi valiokunnan ehdotuksista, miten asioita pitäisi tehdä paremmin. Tämä edellyttää myös yrittäjien kuuntelemista, kykyä avata polkuja työelämään, sekä niin, että yrittäjät ovat valmiita ottamaan maahanmuuttajia töihin, että myös niin, että ne järjestelmät kykenevät sen hyvin tekemään. Siksi valiokunta esittääkin, että tähän työharjoitteluluonteiseen toimintaan laadittaisiin nykyistä paremmat pelisäännöt ja että tämä asia puolestaan vaatii työmarkkinajärjestöjen neuvottelua.

Valiokunta on käynyt pitkään lävitse myös eri maahanmuuttajaryhmien tilannetta, ja erityisesti tämä koskee maahanmuuttajanaisia. Meillä on suuri riski, että iso osa naismaahanmuuttajista jää kotiin eikä koskaan pääse — tai hyvin pitkän ajan kuluttua pääsee — suomalaiseen työelämään ja sitä kautta omaksu riittävää kielitaitoa pärjätäkseen ja vaikuttaakseen tässä yhteiskunnassa. Vasta kahdeksannen täälläolovuoden kohdalla maahanmuuttajanaisissa päästään yli 50 prosentin työllisyysasteeseen, ja tämäkään ei ole pitkän päälle hyvä asia.

Me tiedämme myös, että koulutuspuolella meillä on huomattavia puutteita. Tarkastusviraston äskettäisen selvityksen mukaan Pisa-tutkimuksia läpi käytäessä kävi ilmi, että Suomessa maahanmuuttajataustaisten henkilöiden lasten ja kantaväestön koulutustuloserot ovat suurimpia kaikista Pisa-tutkimusmaista. Siis meillä maahanmuuttajalasten koulutustulokset jäävät eniten jälkeen kantaväestöstä, ja se on hämmästyttävä havainto niin koulutusmyönteisessä maassa kuin olemme.

Naisten osalta pidämme tärkeänä, että heihin liittyy erityispalveluja, jotta he löytävät omat väylänsä niin kielikoulutukseen kuin sitten myös työpaikoille, ja yhtä tärkeänä pidämme sitä, että katsomme sosiaaliturvajärjestelmää lävitse, ja sehän tapahtuu ensi vaalikaudella isomman uudistuksen yhteydessä.

Sitten muutama sana näistä toteuttajista. Valiokunnan havainto on se, että vastuu on hajallaan, ja valiokunta on päätynyt siihen, että paras tilanne olisi, että kotouttamisen kokonaisvastuu annettaisiin kunnille, niin kuin on tehty Tanskassa ja Norjassa erittäin hyvillä tuloksilla. Mutta me haluamme tähän kunnallisen vastuun rinnalle myös vahvan roolin kolmannen sektorin toimijoille ja vapaaehtoistyölle. Vastaanoton kannalta jo turvapaikkavaiheessa on merkitystä sillä, että siellä on ihminen, ei pelkästään viranomainen, joka auttaa, tukee ja opastaa. Tässä valiokunta myös esittää, että katsottaisiin tätä vapaaehtoistyön organisointia, että valtio olisi omalta osaltaan valmis tukemaan vapaaehtoistyön kokoamista yhteisen sateensuojan alle vähän samalla tavalla kuin on aiemmin tehty muun muassa kehitysyhteistyön alueella. Näin saataisiin vapaaehtoistyö hyvin palvelemaan kotouttamisen edistämistä.

Lopuksi valiokunta pitää tärkeänä, että muutoksiin lähdetään välittömästi ensi vaalikauden alussa, ja valiokunnan oletus on, että hallitusneuvotteluihin lähtevät tahot ottaisivat tämän yksimielisen ehdotuksen, jos se vielä eduskunnan yksimieliseen kantaan johtaa, työnsä lähtökohdaksi ja näin tämä iso uudistustyö voisi lähteä hyvällä tavalla liikkeelle. Ja edelleen valiokunta ehdottaa, että eduskunta saisi selonteon muodossa selvityksen siitä, mitä tälle aihealueelle on tehty vuoden 2020 loppuun mennessä. Näin uudella hallituksella olisi vuosi aikaa ryhtyä työstämään kotouttamislainsäädännön ja muun lainsäädännön tarvittavia muutoksia ja sitten tehdä tämän tiekartan pohjalta se iso muutos, jota aika huutaa. Koko suomalaisen yhteiskunnan etu on, että kotouttaminen tehdään alusta lähtien hyvin ja niin, että kaikilla tänne tulijoilla on mahdollisuus kiinnittyä suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kuten sanoin, valiokunnan mietintö on yksimielinen. Kiitän jäseniä, virkamiehiä ja myös tutkijoita pitkästä työstä, joka nyt tänään tulee päätökseen.

Puhemies Paula Risikko

Kiitoksia. — Sitten annan puheenvuoron ministeri Lindströmille ensiksi, ja sen jälkeen mennään debattiin. — 5 minuuttia.

Arvoisa puhemies! Kiitos valiokunnan puheenjohtajalle ja koko valiokunnalle tästä mietinnöstä. Minä olin siellä myös itse asiantuntijana kuultavana, ja moni asia on sellainen, josta olen tämän mietinnön kanssa ihan samaa mieltä ja samoilla linjoilla, itse asiassa en juuri mistään ole eri mieltä. Sitten ne prosessit, miten käytännössä näitä asioita lähdetään viemään eteenpäin, ovat tietenkin oma asiansa, mutta prosessien nopeuttaminen ja ylipäätään kaikki tämä on sellaista työtä, minkä me olemme käynnistäneet vuoden 15 tapahtumien jälkeen. Minä olen moneen kertaan sanonut sen, että työ- ja elinkeinoministeriössä kotouttaminen ja kotouttamiseen keskittyneiden henkilöiden määrä oli todella pieni ennen vuotta 15. Se oli yksi pieni osasto, muutama henkilö, ja kaikki muuttui vuonna 15. Me olemme sinne resursoineet tosi paljon lisää tekeviä käsiä ja ennen kaikkea laittaneet ajattelun, toimintatavat, kaiken uusiksi. Moni asia on kesken. Esimerkiksi koto-lakihan on täällä eduskunnassa, se on osa isompaa kokonaisuutta. Eli tavallaan osa näistä asioista, mitä valiokunta tässä mietinnössään tuo esille, on niin sanotusti putkessa, mutta viesti ei varmasti mene hukkaan. Siellä on varmaan sellaisia eväitä juuri niihin toiveisiin ja niihin esityksiin, mihin valiokunta kiinnittää ihan oikeutetusti huomiota.

Tämä puhe velvoittavuudesta. Minä olen koko tämän kohta neljän vuoden ajan kotouttamiseen ja toisaalta työllisyyden hoitoon liittyen koettanut korostaa sitä, että mitä tahansa me teemme, ei saisi olla ikään kuin sellaista tilannetta, että tulee vastakkainasettelu kotouttamispolitiikan ja sitten toisaalta tämän normaalin työvoimapolitiikan kanssa, vaan että ne työkalut taipuisivat molempiin puoliin ja että tulisi yleistä hyväksyttävyyttä sille, että kotouttamisen toimenpiteitä saataisiin vietyä eteenpäin. Me kaikki toki haluamme, että kotouttaminen onnistuu. Sehän, että sanotaan, että kotouttaminen on täysin epäonnistunut, ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta pitää tunnustaa se, jos jossain on epäonnistuttu: käsi ylös ja sitten korjaamaan sitä, mikä on väärin. Ja mikä on ollut ongelmallista, on se, että nimenomaan tiettyjen etnisten ryhmien kohdalla tilastot ja faktat näyttävät, että työllistyminen ei ole sitä, mitä sen pitäisi olla. Silloin me tulemme muun muassa esimerkiksi naisten asemaan, ja naiset pitää saada tähän kotouttamistyöhön paljon vahvemmin mukaan kuin tähän saakka on ollut, koska itse uskon näin, että kun heidät saadaan tähän mukaan, niin me alamme näkemään ihan toisenlaisia lukuja työllistymisen tilastoissa.

Työelämälähtöisyys on ollut meillä lähtökohta alusta saakka. Me olemme sitä pitäneet tässä esillä, ja se on ihan keskeisenä ollut siinä ajattelussa, miten me ajattelemme kotouttamisesta. Sehän ei ole pelkästään työllistymistä, mutta työllistyminen on aivan keskeinen osa — ei ainoa mutta keskeinen — osa sitä, että ihminen tulee osaksi tätä yhteiskuntaa. Me olemme pyrkineet lyhentämään näitä polkuja, muun muassa kieliopinnoissa: ei niin, että istutaan luokkahuoneessa, vaan opitaan käytännön kieltä vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, oli työharjoittelussa tai työelämässä, koska se on paras tapa kotoutua minun mielestäni.

Tämä havainto, mikä tässä myös on, että tätä järjestelmää pidetään monimutkaisena, on ihan totta. Tätä pitää selkeyttää, pitää miettiä sitä, kenellä on sitten vastuu tästä. Nythän se on niin, että TE-hallinto ja kunnat hoitavat tätä. Tätä jakoa on syytä miettiä. Valiokunnan puheenjohtaja esitti samanlaista mallia kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Nämä ovat varmaan asioita, joita on syytä pohtia, mikä on sitten Suomeen toimiva malli. Vapaaehtoistyön rooli, kolmannen sektorin rooli, on merkittävä, siellä tehdään jo nyt tosi hyvää kotouttamistyötä. Kunhan vain saadaan tämä työnjako selkeytettyä, kuka tekee ja mitä tekee. Siellä on tiettyjä asioita, jotka viranomaiset hoitavat, ja tiettyjä asioita, joissa sitten vapaaehtoistyöllä ja kolmannella sektorilla olisi paljon enemmän roolia, kunhan vain mietitään, mikä se mahtaa olla. Silloin täytyy nämä järjestelmät ja vastuut selkeyttää, jotta jokainen tietää, mitä tekee. Olen samaa mieltä siitä, että mahdollisimman äkkiä ensi vaalikauden alussa näitä toimenpiteitä liikkeelle. Meillä on nyt olemassa hyviä aihioita, koska kyllä työ- ja elinkeinoministeriö — ehkä kaikesta kritiikistä huolimatta — on tehnyt jo nyt paljon sellaisia toimenpiteitä, jotka ovat minun mielestäni oikeansuuntaisia.

Lopetan tämän siihen, että kotoutuminen on ensisijaisesti kotoutettavan omalla vastuulla. Tämä on kaksisuuntaista, ja minun mielestä se velvoittavuus liittyy myös siihen. Ei voida odottaa, että valtiovalta ja kunnat tekevät asioita. Se ei ikinä onnistu, jos kotoutettava itse tai sitten joku kulttuurillinen syy estää häntä osallistumasta siihen prosessiin. Nämä kun pystytään ratkaisemaan, niin me olemme paljon pidemmällä tässä tärkeässä asiassa.

Puhemies Paula Risikko

Kiitoksia, ja sitten mennään debattiin hetkeksi aikaa.

Arvoisa puheenjohtaja! Pyydän käyttää puheenvuoron myöhemmin, kunhan kuulen kansanedustajien kannanottoja.

Puhemies Paula Risikko

Selvä.

Arvoisa puhemies! On hienoa, että tämmöisestä asiasta on löytynyt yhteinen näkemys siinä, miten kotouttamista pitää kehittää, ja pääsääntöisesti on helppo myös yhtyä niihin esityksiin, mitä tarkastusvaliokunnassa on.

Yhtä asiaa haluaisin kuitenkin pohtia tässä ääneen. Tavoite on hyvä, että lähdetään siitä, että kotouttaminen tapahtuisi ensimmäisen vuoden aikana. Ilman muuta kannatan sitä. Ja kannatan myös sitä, että täällä sanotaan, että maahanmuuttajanaiset ovat erityinen ryhmä. Mutta sitten, kun nämä kaksi asiaa yhdistetään, perään tulee kysymysmerkki. Elikkä usein siellä taustalla saattaa olla syynä se, että on perhevapaata, on äitiysvapaata tai jotakin muuta, jolloin sitten vuoden aikamääre ja kotouttaminen eivät istu yksiin. Meidän pitäisi löytää sellaisia malleja, jotka tunnistavat perheen tarpeet, mutta samaan aikaan ovat tiukkoja sen suhteen, että kotouttamistoimenpiteisiin pitää osallistua ja niiden pitää tapahtua ikään kuin mahdollisimman nopealla aikajänteellä. Siksi toivoisin, että ajattelisimme niitä välineitä, jotka tukisivat perhevapaallakin olevien kotouttamisprosessia esimerkiksi perhevapaan uudistamisen kautta tai sitten tulonsiirtojärjestelmän kautta [Puhemies koputtaa] sillä tavalla, että ei joutuisi pois kaiken avun piiristä ikään kuin sen vuoksi, että haluaa osallistua kotouttamiseen.

Puhemies Paula Risikko

Tarkastusvaliokunnan varapuheenjohtaja, edustaja Ala-Nissilä.

Arvoisa rouva puhemies! On osoittautunut, että tämä oli tärkeä tutkimuskohde ja tärkeä mietintö valiokunnalle tehdä tässä, kun tätä on tehty.

Todella kiinnitän huomiota myöskin siihen, että tullaan mahdollisimman lähelle kotoutujaa, jolloin kuntien ja kolmannen sektorin roolin pitää vahvistua, ja nämä vastuukysymykset ovat tärkeitä, viime kädessä myös kotoutujalla itsellään täytyy olla vahva velvollisuus. On myöskin voitu todeta, että esimerkiksi kansanopistoissa kotoutuminen on onnistunut varsin hyvin ja välttämättä ei tarvitse olla suuri kaupunki, kun kotoutetaan, vaan yhteisöllisyys voi toimia paremmin muuallakin.

Puhemies! Totta kai myöskin maahanmuuttajien määrällä on merkitystä. Se täytyy suoraan sanoa, että meille tuli niin suuri määrä, että tässä on hallituksella ollut tekemistä. Sen takia maahanmuuton pitää olla hallittua, jotta kotouttaminen voi olla hallittua.