Suullinen kysymys asunnottomuuden torjunnasta (Pia Viitanen sd) | Suullinen kysymys asunnottomuuden torjunnasta (Sari Multala kok) | Suullinen kysymys asunnottomuuden torjunnasta (Tiina Elovaara sin) | Suullinen kysymys lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten ehkäisystä (Mika Niikko ps) | Suullinen kysymys maksuhäiriömerkinnöistä (Jari Myllykoski vas) | Suullinen kysymys metsien kestävästä käytöstä (Ville Niinistö vihr) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa rouva puhemies! Me vietimme viime yönä Asunnottomien yötä. Vetää kovin nöyräksi ajatella, että tänä päivänä kaikilla ihmisillä ei ole kattoa päänsä päällä. Tänäkin päivänä moni ihminen viettää monia öitä, kaikki elämänsä yöt, siellä leirinuotiolla metsässä. Syitä voi olla monia — elämän mutkia matkassa. Oli syy mikä tahansa, apua tarvitaan.

Suomessa asunnottomuus on ollut pitkään laskussa pitkän yhteistyön tuloksena, mutta vielä viime vuonna Suomessa oli 7 112 asunnotonta, joten työtä riittää. Arvoisa ministeri, kysyn teiltä: Inhimillisesti yksikin asunnoton on liikaa. Onko hallitus valmis vielä tällä kaudella, tänä syksynä, tässä budjetissa tekemään lisätoimia, jotta tilanne saataisiin paremmaksi?

Arvoisa puhemies! Kysymys asunnottomuudesta on kipeä kysymys Suomessa, ja aivan niin kuin kysyjä hyvin totesi, meillä hallitus toisensa jälkeen on tehnyt tässä pitkäjänteistä työtä jo pitkään. Oikeastaan avainasia oli, kun otettiin aikoinaan käyttöön tällainen asunto ensin ‑toimintamalli, missä ei aseteta ihmiselle ennakkoehtoja, että saa asunnon, vaan asunto ensin ja sen jälkeen sitten niitä mahdollisia muita sosiaalitoimen tukipalveluita mukaan. No, mitä uutta aivan viime vuosina on tullut? Esimerkiksi tämmöinen asuntoneuvonta on tuottanut hyviä tuloksia. Sillä on pystytty estämään itse asiassa useampia tuhansia häätöjä nyt kuluvan vuoden ja viime vuoden aikana.

Ensi vuoden budjettiin liittyvään kysymykseen: hallitus asetti kehysriihessä tavoitteen asunnottomuuden puolittamisesta, ja siihen varattiin jo ensi vuodelle 5 miljoonan euron lisäraha nimenomaan kohdentaen asuntojen hankintaan itsenäiseen asumiseen jo pystyville asunnottomille ikään kuin tämmöistä välivuokrausta käyttäen.

Puhemies Paula Risikko

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa puhemies! On tehty paljon toimia, ja hyvä niin. Mutta siitä huolimatta me olemme sellaisessa tilanteessa, että tänä päivänä esimerkiksi nuorten asunnottomien määrä on kääntynyt kasvuun. Samoin asumisen kustannukset ovat edelleen nousussa.

Puhemies! Eduskunnan tarkastusvaliokunta käsitteli asunnottomuutta ja asuntokysymyksiä mietinnössään viikko takaperin. Yhdeksi isoksi pääongelmaksi nimettiin se, että kerta kaikkiaan meillä on kohtuuhintaisia koteja aivan liian vähän ja asuminen on aivan liian kallista esimerkiksi Helsingissä, Tampereella, monissa kasvukeskuksissa. Moni pienituloinen joutuu toteamaan siellä Tampereen Tammelantorilla, että rahapussiin jää entistä isompi lovi asumiskustannusten jälkeen.

Yksi yksinkertainen ratkaisu niin asunnottomuuden torjuntaan kuin asumisen kalleuteen on se, että meillä on kylliksi kohtuuhintaisia koteja. Niinpä kysyn, ministeri, vielä uudestaan: kun tilanne on tämä, voisiko kuitenkin ajatella, että nyt tehtäisiin isoja toimia ja nopeita ratkaisuja ja vielä tänä syksynä, tällä vaalikaudella, tässä budjetissa lisättäisiin toimia, esimerkiksi parannettaisiin asumisrakentamisen tukia? [Eduskunnasta: Teidän piti hoitaa se viime kaudella jo!]

Arvoisa puhemies! Edelleen hyviä, ajankohtaisia kysymyksiä. Vaikka Suomessa on pystytty asunnottomuuden määrää kokonaisuutena tiputtamaan ja saamaan apua nimenomaan siihen kovaan ytimeen eli erityisesti pitkäaikaisasunnottomuuteen, niin siitä huolimatta, vaikka asuntoja järjestyy tuhansia niille, joilla sitä ei ole, toisessa päässä on koko ajan se riski, että tulee uusia asunnottomia, erityisesti nuoria, jotka esimerkiksi opiskelupaikalle lähtiessään eivät välttämättä sitä asuntoa löydäkään vaan ovat sitten kaverien ja tuttavien nurkissa tiukan paikan tullen.

Hallitus jakaa tuon ajatuksen siitä, että lisätään tuotantoa. Itse asiassa kauden kärkitavoitteita on asuntorakentamisen lisääminen, missä on onnistuttu hyvin, ja myös tämä kohtuuhintaisen tuotannon määrä, mitä on onnistuttu tällä vaalikaudella nostamaan muutamia tuhansia asuntoja korkeammalle kuin aiemmin. Ensi vuonna valtion tukema asuntotuotanto on mitoitettu 9 000 asuntoon. A-Kruunun pääomitus on erittäin merkittävä toimi, ja se antaa tälle valtionyhtiölle mahdollisuuden tuplata oman kohtuuhintaisten asuntojen tuotantonsa.

Arvoisa rouva puhemies! Valitettavasti liian monen ihmisen asunnottomuuden taustalla on pienituloisuus ja köyhyys. Heille on syntynyt vuokrarästejä, minkä seurauksena he ovat saaneet häädön ja näin ajautuneet asunnottomaksi. Valitettavasti myöskään viimesijainen toimeentulotuki ei ole näitä ihmisiä pystynyt auttamaan. Arvoisa ministeri, kysyisin teiltä: Olisiko hallituksella nyt mitään tahtotilaa siihen, että puututtaisiin, ettei toimeentulo — pienituloisuus, köyhyys — olisi lisäämässä asunnottomuutta? Voitaisiinko esimerkiksi toimeentulotukijärjestelmää kehittää siihen suuntaan, että jos ihminen on asunnoton, häntä aidosti lähdettäisiin auttamaan, ja sitä kautta tätä asunnottomuuden syvää kuilua purkaa?

Arvoisa puhemies! Itse asiassa täytyy pyrkiä auttamaan ihmistä ennen kuin hän on asunnoton, ja viittasin jo aiemmin tähän asumisneuvontaan, millä on pystytty ennaltaehkäisemään noin 5 000 häätöä viimeisten kahden vuoden aikana, ja nyt uutena toimintana tänä vuonna käynnistettiin tämmöisenä pilottina vuokra-asukkaitten talousneuvontatuki.

Itse asiassa kun ihminen huomaa, olkoonpa kyse sitten mistä hyvänsä, että ykskaks tulot eivät riitä ja tekee mieli turvautua jo pikavippeihin tai muuten ei pysty laskuista selviämään, niin parempi tie kuin lähteä niitä pikavippejä hakemaan on ottaa yhteyttä tähän vuokra-asukkaitten talousneuvontaan, jossa pystytään katsomaan, että miten otetaan se talous haltuun ennen kuin ollaan ulosottokierteessä ja ennen kuin ollaan pihalla asunnosta. Tämä ennaltaehkäisevä ote on todella tärkeätä.

Sen lisäksi niille, joille asunnottomuus on koittanut, täytyy näitä valtion toimia kohdentaa, jotta uusia asuntoja löytyy heillekin.

Arvoisa puhemies! Todellakin Suomessa on tehty hyvää työtä asunnottomuuden ehkäisemiseksi. Olemme onnistuneet monissa asioissa hyvin, mutta niin kuin täällä on jo sanottu, on olemassa ryhmiä, joilla asunnottomuus on kasvanut. Niitä on nuoret, alle 25-vuotiaat, joiden osuus asunnottomista on 22 prosenttia, ja tässä ryhmässä pitkäaikaisasunnottomia on 20 prosenttia. Toinen ryhmä on maahanmuuttajataustaiset henkilöt. Tässä ajattelen sitä, että aivan erityisesti pitäisi pystyä näitä ennaltaehkäiseviä sosiaalipuolen toimia nyt sitten suuntaamaan tänne, jos ajatellaan, että nämä ryhmät syrjäytyvät, mikä on erittäin mahdollista tilanteessa, jossa ei ole sitä perusasiaa, kuten asuntoa. Miten tähän nyt sitten reagoidaan, koska nämä luvut ovat tosia ja tällä hetkellä olemassa olevia?

Arvoisa puhemies! Tässä mainittiin nimenomaan nuoriso esimerkkinä, ja nuorisosyrjäytyminen kuuluu tosiaan minun toimialaani, ja vastaan siltä osin. Tämä on nimenomaan hyvin tärkeä kysymys, sillä käytännössä monien ongelmien kasaantuminen ja väärien palvelujen parissa oleminen tai sitten kokonaan niiden palveluiden ulkopuolelle jääminen johtaa varmasti usein nuoren sekä syrjäytymiseen että sitä kautta asunnottomuuteen.

Tällä vaalikaudella on tehty merkittävä edistysaskel tässä asiassa, että nuoren on mahdollisimman helppo löytää ne palvelut, mitkä ovat hänelle juuri ne yksilöllisesti oikeat. On perustettu tämä Ohjaamo-palveluiden verkko. Siis Ohjaamo on käytännössä tämmöinen matalan kynnyksen palvelupiste, jossa sitten osataan kohdata nuori yksilöllisesti ja ohjata hänet eteenpäin niihin palveluihin, mitkä hän nimenomaisesti tarvitsee. Tältä osin on todella jo ryhdytty toimeen. Näitä on yli 50 valtakunnallisesti, ja ne vakinaistetaan.

Arvoisa puhemies! Myös perussuomalaiset rantautuivat eilen illalla ja yöllä Asunnottomien yöhön kuuntelemaan kansalaisia, ja viesti oli se, että vaikka asunnottomia on noin 7 000, monet ovat matkalla asunnottomaksi. 800 000 kansalaistamme saa asumistukea. Siellä on joukossa nuoria, siellä on joukossa varsinkin pienituloisia eläkeläisnaisia, leipäjonot kasvavat. Kysynkin, hallitus, teiltä: millä tavalla estätte tulevien asunnottomien synnyn ja poistatte nämä 7 000 asunnotonta listalta, että kaikilla olisi koti ja turva, paikka, missä elää?

Puhemies Paula Risikko

Ministeri Saarikko tällä kertaa.

Arvoisa puhemies! Useat valtioneuvoston edustajat voivat vastata tämän laajan ja merkittävän yhteiskuntapoliittisen kysymyksen osalta, ja se kertoo hyvää siltä osin, että asunnottomuus koskettaa useampaa hallinnonalaa. Samalla se on myös aiheeseen liittyvä haaste. On vaikea vastata täältä yhtä yksittäistä seikkaa, millä voitaisiin varmistaa, että asunnottomuus Suomessa loppuisi. Samalla voimme kerrata yhtä suomalaista poliittista menestystarinaa useamman vaalikauden mitalta. Luku on sellainen, että kansainvälisestikin tullaan katsomaan suomalaista vahvaa asunto ensin -periaatetta.

Mitä tulee ihmisiin, noihin noin 7 000 asunnottomaksi arvioituun, meillä ei ole ilmiötä, jossa nuo kaikki ihmiset välttämättä olisivat kadulla, vaan kysymys on sellaisesta ehkä ystävien, kavereiden satunnaisesta majoituksen etsimisestä, ja siksi tärkeä periaate, oma koti ensin, kuuluu myös heille. Tukena tällaisille tilanteille on asumistukijärjestelmä, toimeentulotukijärjestelmä ja perustoimeentulo joko takuueläkkeen tai esimerkiksi työmarkkinatuen kautta.

Arvoisa rouva puhemies! Asunto on ihmisoikeus, ja tavoitteeksi Suomessa tulee ottaa asunnottomuuden poistaminen kokonaan, ei vain puolittaminen. Noiden 7 000 tilastoissa olevan asunnottoman lisäksi tilastojen ulkopuolelle jää vielä runsaasti ihmisiä, jotka majailevat tuttaviensa ja sukulaistensa luona mutta eivät koskaan tule tilastoiduksi asunnottomiksi. Erityisen huolestuttavaa mielestäni on nuorten kasvava asunnottomuus, joiden osuus tässä tilastoimattomien kakussa on suuri. Asunnottomuus nuorilla rajaa itsemääräämisoikeutta, epää mahdollisuuden omaan turvalliseen tilaan, ja sellaisista lähtökohdista elämän ja oman tulevaisuuden rakentaminen on erittäin vaativaa, suorastaan kohtuutonta. Kysyn vastaavilta ministereiltä, oletteko virkakuntienne kanssa ottanut tai ottamassa käyttöön erityisesti sellaisia toimia, joilla voidaan varmistaa, ettei nuorten asunnottomuus Suomessa lähde kasvuun vaan laskuun ja ettei yksikään nuori joudu ulos yhteiskunnasta sen vuoksi, ettei saa asuntoa tai on joutunut ulos asunnostaan eikä pääse takaisin.

Arvoisa puhemies! Todellakin 7 000 asunnottomasta on jo iso joukko näitä, jotka asuvat tuttavien, sukulaisten tai kavereitten luona vaihtaen paikkaa, eli se ei todellakaan ole luku ihmisistä, jotka olisivat kadulla. Onneksi tämä on tilanne, eli tätä totaalista, pitkäaikaista asunnottomuutta on onnistuttu painamaan alas.

Niistä erityisistä toimista, millä ajatellaan, että voidaan helpottaa nuorten asemaa: Totta kai aika iso osa nuorista opiskelee, ja opiskelija-asuntotuotannon lisääminen on ilman muuta yksi keino, jotta mahdollisimman suuri joukko opiskelijoista löytäisi oman kotinsa sitten opiskelija-asunnosta, joilla kuitenkin pystytään tuottamaan asumista helpommalla ja halvemmalla kuin muilla markkinoilla. Mutta nuorille ovat hyvin tarpeen myös nämä mainitsemani tukimuodot, esimerkiksi asumisneuvonta tai taloustuki, koska monta kertaa nuori juuri kokemattomuuttaan on voinut joutua velka- tai vippikierteeseen.

Arvoisa puhemies! Suomen kaltaisessa maassa, joka kuuluu maailman vauraimpiin ja parhaiten menestyviin, ei tavoitteena voi olla mikään muu kuin asunnottomuuden poistaminen kokonaan.

Erityisesti nuorten kasvaneen asunnottomuuden taustalla ovat usein liian kovat vuokrat isoissa kaupungeissa mutta myöskin kasvava työttömyys ja nuorten velkaongelmat. Jos luottotiedot ovat menneet ja on useita vuokrarästejä, niin silloin voi olla vaikeaa päästä jopa kaupungin vuokra-asuntoihin.

Vasemmistoliitto on esittänyt, että tämä asunto ensin -periaate laajennetaan koko maahan ja että myöskin kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotantoa lisätään tuntuvasti isoissa kaupungeissa. Sen lisäksi olemme esittäneet selvitettäväksi asumistakuumallia, joka siis tarkoittaisi sitä, että taataan erityisesti nuorille pääsy asuntoon vain muutama kuukausi sen jälkeen, kun nuori on joutunut asunnottomaksi — ideana siis, että asunnon ei pidä olla mikään palkinto vaan se on jokaiselle kuuluva ihmisoikeus. Kysyn nyt ministeri Tiilikaiselta: oletteko valmis selvittämään tällaista asumistakuumallia näiden muiden toimenpiteiden lisäksi?

Arvoisa puhemies! Me tiedämme ja tunnemme tilanteen, että Suomessa tämä asunto ensin -periaate toimii, ja kaikki pitävät sitä hyvänä, eli emme aseta ehtoja ihmisille vaan pyrimme sen asunnon tarjoamaan.

Mainitsit nämä liian kovat hinnat. Siitä varmasti kannamme kaikki huolta. Työllisyys onneksi paranee koko ajan, eli työttömyys on entistä pienempi asunnottomuuden syy.

Samaten näihin mainitsemiisi tilanteisiin, ettei saa sitä irtaimistovakuutusta tai kotivakuutusta, jos luottotiedot eivät ole kunnossa, olemme kehittäneet tuotteita, joissa vuokranantaja voi sen vakuutuksen saada.

Ja tarvitaan juuri näitä tämmöisiä välivuokrausmalleja, että joku, esimerkiksi joku säätiö, ottaa vuokranantajalta ikään kuin sen riskin pois ja sitten välittää eteenpäin asuntoja asunnottomille. Sitä, tuleeko tähän joku takuu ja aikaraja, on ilman muuta syytä selvittää.

Ärade talman! Asunnottomuutta estetään toisaalta matalan kynnyksen sosiaalisia palveluja lisäämällä mutta toisaalta asuntojen tarjontaa kasvattamalla. Meillä on maassamme kymmeniätuhansia tyhjiä asuntoja tähän aikaan, pelkästään Helsingissä on noin 27 000.

Olimme eilen, ministeri Tiilikainen, samassa tilaisuudessa, Asunnottomien yön paneelissa, ja siinä nostitte esille nimenomaan tämän vuokravälitystoiminnan eli sen, että kunnat vuokraavat tyhjiä asuntoja ja vuokraavat niitä sitten eteenpäin tarvitsijoille. Miten tätä hyvää ajatusta saataisiin yleistymään? Miten saataisiin kunnat mukaan tähän toimintaan? Vaatiiko se pelkästään tahtotilan muuttumista, lainsäädäntöä vai sitä, että vakuutusyhtiöt ottaisivat tästä asiasta kopin?

Arvoisa puhemies! Kysyjä tuntee asian hyvin. Hyvä, ettei anna vastauksetkin jo kysyessään — hienoa. Tarvitaan kaikkia näitä toimia, mitkä mainitsitte.

Todellakin kun mietitään, että on kymmeniätuhansia tyhjiä asuntoja ja toisaalta asunnottomia, niin miksi ne asunnot ovat tyhjinä? Monta kertaa voi olla, että asunnon omistaja ei ikään kuin uskalla antaa asuntoaan vuokralle tai että tyhjyys on sen verran lyhytaikainen, että no eipä nyt täksi aikaa vuokrata. Kyllä asuntomarkkinoilla tarvittaisiin lisää myös näitä asuntoja, jotka tilapäisestikin ovat tyhjänä, ja täytyy sitä puolta yrittää kannustaa. Ja juuri tuo ajattelu, että vaikkapa kunnat voivat olla niitä vuokralaisia, jotka sitten ottavat sen vastuun ja riskin, että asunto säilyy kunnossa, jos se osoitetaan asunnottoman käyttöön, on hyvä tapa, ja siitä tietysti kunnat voivat päätöksiä tehdä. Myös tämä kuvaamani vakuutusasia, että vuokranantaja voi vakuuttaa tällaisen tilanteen varalta sen asunnon, on otettu hyvin vastaan.

Arvoisa rouva puhemies! Tukiasumisen piiriin pääsevät sellaiset nuoret ja nuoret aikuiset, jotka tarvitsevat myöskin apua elämänhallintaansa. Sinne saatetaan tulla lastensuojelun jälkihoidossa tai mielenterveyspuolen kautta tai vammaispalveluitten kautta.

Tänä päivänä meillä on kuitenkin resursseista pulaa, kun puhutaan lastensuojelun jälkihoidosta. Olisinkin kysynyt vastaavalta ministeriltä: millä tavalla voidaan varmistaa, että kun nuori, tai siinä vaiheessa vielä lapsi, täyttää täysi-ikäisyyden rajan, 18 vuotta, hän pääsisi lastensuojelun jälkihoidon piiriin ja hänelle siinä vaiheessa tarjotaan paitsi asuntoa niin myöskin niitä tukipalveluita, joita hän tarvitsee, jotta elämänhallinta pääsee käyntiin? Nämä satsaukset olisivat varmasti niitä, jotka pidemmän päälle tulisivat yhteiskunnalle kaikkein eniten takaisin ja auttaisivat siinä, että nuoren elämä ei lähde syrjäytymään.

Arvoisa puhemies! Kiitos tärkeästä kysymyksestä. Olen miettinyt tätä aihepiiriä paljon. Ylipäätään ottaen sosiaali- ja terveyspalveluissa täysi-ikäistyminen on rajapyykki, joka johtaa esimerkiksi erikoissairaanhoidossa aikuisten palvelujen piiriin, ja ennen kaikkea kaikkein heikoimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa olevat lastensuojelulapset muuttuvat kertaheitolla täysivaltaisiksi aikuisiksi. Silloin ikään kuin vahva itsemääräämisoikeus, halu ja oikeus päättää omasta elämästään, risteilee sen oikeuden kanssa, miten voisimme taata turvallisen polun kohti aikuisuutta.

Lastensuojelun pykäläthän sinänsä takaavat oikeuden ja velvoitteen sijaishuollon jatkoon, jälkihuollon toimiin, ja rohkaisen kuntia, joilla tässä kohti on aina harkinnan paikka, miten jatkaa tuota sitoumusta nuoreen, jatkamaan sitä siitä syystä, että me tiedämme valitettavia esimerkkejä, että kymmenen vuoden ansiokas lastensuojelutyö ikään kuin vähän valahtaa hukkaan parissa kuukaudessa tai parissa vuodessa, kun itsenäistymisen omalle tielle ei löydykään tukea. Lainsäädännön pykälissä [Puhemies koputtaa] on varmasti parantamisen varaa, mutta ennen kaikkea käytännön työssä ja rohkeudessa satsata tähän euroja.

Arvoisa puhemies! Asunnottomien yö oli viime yönä, mutta asunnottomille se yö on joka yö. Asunnottomuus on viheliäinen ongelma, eikä se ole oma valinta. Tarvitsemme useita erilaisia toimenpiteitä, joilla asunnottomuutta pystytään kitkemään, ja yksi esillä ollut toimiva malli on välivuokraus. Hallitus aikoo myös lisätä erityisryhmien investointiavustuksiin 5 miljoonaa euroa per vuosi, ja näitä kohdennetaan välivuokrattavien asuntojen hankintaan asunnottomille sekä ensisuojien korvaamiseen asunnottomille tarkoitetuilla asunnoilla.

Oikeusministeri Antti Häkkänen on myös kiinnittänyt huomiota kasvavaan ylivelkaantumisongelmaan suitsimalla pikavippejä, parantamalla neuvontapalveluita ja suunnittelemalla positiivista luottotietorekisteriä. Kuitenkin maksuhäiriöt ovat usein se asunnottomuuteen johtava syy. Mihin toimenpiteisiin ministeri Tiilikainen on ryhtymässä, jotta maksuhäiriömerkinnät eivät aiheuttaisi asunnottomuutta?

Arvoisa puhemies! On hyvä käydä tätä maksuhäiriöproblematiikkaa ehkä syvemmin läpi. Sitä olen muutamassa vastauksessa sivunnut. Siis tilannehan on se, että olkoonpa henkilö nuori tai vähän vanhempi, jos hänellä on maksuhäiriömerkintä, niin silloin ei saa vuokra-asuntoon hankittua vakuutusta. Ja jos ei saa vakuutusta hankittua, vuokranantaja sanoo, että ei synny vuokrasopimusta.

Tämän ongelman ratkaisemiseksi lähdettiin pilotoimaan mallia, missä vakuutusyhtiö antaa sen vakuutuksen sille vuokranantajalle, joka ikään kuin vakuuttaa sen tulevan vuokralaisen puolesta sen asuntonsa, ja tämä on todellakin saanut hyvän vastaanoton, ja ymmärtääkseni tällä hetkellä jo muutamakin vakuutusyhtiö tämänkaltaisia vakuutuksia tarjoaa. Se auttaa juuri niitä luottotietonsa menettäneitä, erityisesti nuoria, saamaan kuitenkin oikeuden siihen vuokra-asuntoon, jos muuten asiat ovat kunnossa ja pystyy itsenäisestä asumisesta huolehtimaan. Tämä on tärkeä edistysaskel, ja toivon, että tämä käytäntö leviää ja siitä tiedetään nykyistä paremmin.

Arvoisa puhemies! Tässä on kattavasti käyty läpi asunnottomuuden taustasyitä. Siinä kiteytyvät yhteiskuntamme kipeimmät ongelmat: maksuhäiriömerkintäkysymykset, luottotietoasiat, tarvitsemme lisää velkaneuvontaa, toisaalta tässä näkyy palvelujen sirpaleisuuskin, ja tässä on puhuttu myös nuorten tilanteesta.

Ihmettelen hieman sitä, että meillä kouluissa opetetaan monia asioita mutta loppujen lopuksi elämänhallintaa ja taloustaitoja aika vähän. Voisiko täältä löytyä jotakin, mitä kehittää?

Tunnistamme toisaalta, että asunnottomuuteen kiteytyy monesti inhimillinen tragedia, kuten avioero. Voisimmeko tunnistaa nämä ihmiset ja ottaa heihin yhteyttä ja tarjota tukea myös ennaltaehkäisevästi, jotta kukaan ei jäisi yksin tai ajautuisi liian vaikeaan tilanteeseen, missä kotikin menee? Ehkä jopa tukihenkilömalli asumiseen nuorella, itsenäistyvällä ihmisellä voisi olla tarpeen. Mitä hallitus ajattelee tästä?

Arvoisa puhemies! Kysyjä mainitsi useita tärkeitä toimenpiteitä, ja oikeastaan kaikissa näissä kysymyksissä on tullut ilmi se, että asunnottomuuden ratkaisemiseen ei ole yksinkertaisia poppakonsteja vaan tarvitsemme erittäin laajaa toimenpidekirjoa ja ‑kokoelmaa ja eri toimijoitten yhteistyötä.

Todellakin, kun mietitään sitä, milloin riski asunnottomuudesta, siitä, että uusi ihminen joutuu siihen tilanteeseen, on suuri, niin esimerkiksi mainitsitte avioerot, ja työttömäksi joutuminen, muutto toiselle paikkakunnalle, opiskeluihin lähtö — tämänkaltaisissa murrostilanteissa elämässä saattaa olla, että luiskahtaa ja se tilapäinen asunnottomuus alkaakin vain pitkittyä ja pitkittyä. Kun tunnistetaan etukäteen niitä riskikohteita, juuri näihin tilanteisiin se ennaltaehkäisevä työ kaupunkien sosiaalitoimien kannattaa kohdentaa. Muun muassa tuo asumisneuvonta juuri tämänkaltaisiinkin asioihin pyrkii paneutumaan.

Arvoisa puhemies! Parisuhdetyö ja koulutus yleensä suojaavat ihmistä elämän epäonnelta. Erityisesti miehillä esimerkiksi avioliitto on terveyttä suojaava asia. Näin ei kuitenkaan ole asunnottomilla. THL seurasi kymmenen vuotta asuntolassa yöpyneiden miesten tilannetta. Vain 6 prosenttia asui tämän ajanjakson jälkeen itsenäisesti. 5 prosenttia oli edelleen asunnottomia. Jopa yli puolet menehtyi tuona aikana — yli puolet kuoli tuona aikana. Näillä miehillä on yli viisinkertainen kuolemanriski, ja erityisesti se koskee alle 50-vuotiaita miehiä. Tauteihin kuolemisen riski asunnottomilla miehillä on yli kolminkertainen. Kysynkin tasa-arvoministeriltä: Sukupuoli näkyy vahvasti asunnottomuuden ongelmavyyhdissä. Miten asunnottomien miesten terveyttä voitaisiin edistää?

Arvoisa puhemies! Vaikea ja laaja kysymys, koska on vaikeaa vastata yksittäistä seikkaa, kun näistäkin tilastoiduista noin 7 000 ihmisestä jokaisen kohdalla on erityyppinen tarina kerrottavana. Totta on myös tuo kertomanne tilasto ja tutkimus siitä, että nämä elämäntilanteet johtavat myös ennenaikaisiin menehtymisiin ja sitä kautta myöskin miesten ja naisten eliniänodotteen keskiarvoeroihin.

Mutta ehkä tilastoja oleellisempaa on se, mitä voitaisiin tehdä mahdollisimman varhain. Kyllä näitten kysymysten äärellä olemme väistämättä aina varhaisista vuosista lähtien meidän erinomaisessa neuvolajärjestelmässämme, kouluterveydenhuoltojärjestelmässämme, peruspalveluissamme, joihin kynnys pitää olla kaiken kaikkiaan matala. Erityinen huomioni kiinnittyy mielenterveys- ja päihdepalveluihin ja niiden jatkuvuuteen eikä liialliseen pirstoutumiseen. Esimerkiksi täällä aiemmin kysymyksessä nostettu lastensuojelutausta saattaa hyvinkin olla seikka, joka kulkee läpi elämänmatkan mukana asioita ja elämäntilannetta heikentäen.

Lupaan miettiä tähän hyvin vaativaan kysymykseenne vielä perustellumman vastauksen.

Arvoisa rouva puhemies! Asunnottomuus on tietysti kaikille meille, jotka emme ole sitä kokeneet, vaikea hahmottaa. Kuinka suurta osattomuuden tunnetta se aiheuttaakaan, kun ei ole omaa kotia ja mahdollisuutta kiinnittyä yhteiskuntaan sen kautta?

Mutta mitä tulee asunnottomuuteen, niin olennainen asia on tietenkin se, että asuntotarjonta on riittävällä tasolla, ja nytten viime vuosina niin sanottu ARA-tuotanto on vetänyt aika hyvin huolimatta rakentamisen korkeasuhdanteesta. Kuitenkin merkittävä asia, joka myös vaikuttaa asuntojen saatavuuteen etenkin täällä kasvualueilla, pääkaupunkiseudulla ja muissa suuremmissa kasvukeskuksissa, on tonttimaan saatavuus ja kaavoitus. Kysyisinkin ministeri Tiilikaiselta: minkälaisia keinoja meillä voisi olla kehittää kaavoitusta ja maapolitiikkaa siihen suuntaan, että rakennusmaan saatavuus ei toimisi esteenä uusien asuntojen, myöskin kohtuuhintaisten asuntojen, rakentamiselle?

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin tärkeä kysymys, koska asuntojen rakentaminenhan on pitkäaikaista puuhaa. Täytyy olla lainvoimaisia kaavoja, joita kaupungit ja kunnat tekevät, jotta päästään rakentamaan ja jotta ajastaan asunnot valmistuvat. Maankäyttöä, asumista ja liikennettä koskevissa MAL-sopimuksissahan, joita esimerkiksi Helsingin, Turun, Tampereen ja Oulun seutujen kanssa valtiovalta tekee, sovitaan tietty asuntorakentamisen määrä, kaavoitusmäärä tulevien vuosien tarpeita varten ja sitten vielä tehdään sopimuksia siitä, kuinka paljon rakennuskannasta on niin sanottua ARA-tuotantoa, kohtuuhintaista, edullista tuotantoa. Kun näistä MAL-sopimuksen yksityiskohdista neuvottelimme viime kerralla, onnistuimme esimerkiksi tässä Helsingin seudulla näitä tavoitteita hilaamaan ylöspäin. Avain siihen oli tietenkin, että pystyimme Raide-Jokeri-ratkaisun tekemään ja rahoittamaan sitä valtion puolelta, jolloin taas kaupungit vastasivat nostamalla omia tavoitteitaan. Tätä yhteistyötä valtion ja kaupunkien kesken tarvitaan. Maankäyttö- ja rakennuslain uudistus sitten aikanaan vastaa, löytyykö kaavoitukseen nopeutta.

Puhemies Paula Risikko

Sitten vielä yksi lisäkysymys.

Arvoisa puhemies! Minunkin puheenvuoroni liittyy sijaishuollossa olleitten nuorten asemaan. Kerrotaan, että asunnottomista melkoinen osa on juuri sijaishuollossa olleita nuoria. Eräät lastensuojelujärjestöt äskettäin ehdottivat, että kuntien velvoitetta järjestää jälkihuoltoa sijaishuollossa olleille nuorille lisättäisiin niin, että ikärajaa nostettaisiin 25 vuoteen. Kysyisin ministeri Saarikolta, mitä hän ajattelee tästä ehdotuksesta. Vielä radikaalimpi ehdotus voisi olla se, että myöskin sijaishuollon ikärajaa hieman nostettaisiin, mutta jälkihuolto varmasti tässä tilanteessa on kaikkein tärkeintä.

Arvoisa puhemies! Kiitos konkreettisesta kysymyksestä. Suhtaudun siihen myönteisesti.

Lastensuojelun ammattilaiset ovat kertoneet juuri aiemmin vastaamallani tavalla siitä, että vaikka hyvin rikkinäisestä taustasta kasvuun ponnistavan lapsen ja nuoren elämään on tehty paljon panostuksia, myös euroina laskettuna, ne saattavat toden totta valua hukkaan hyvin nopeastikin, kun elämänhallinta, eri viranomaisten ja laskujen viidakosta selviäminen, ihmissuhteet, koulutus, työpaikka, kaikki ei olekaan niin yksinkertaista, kun siitä pitäisi selvitä yksin. Siksi minusta lastensuojelulain seuraavat kehittämistarpeet liittyvät hyvin voimallisesti juuri jälkihuollon merkittävyyden tunnistamiseen.

Laitan liikkeelle valmistelua lastensuojelulain muokkauksista. Laki on nyt kymmenen vuotta vanha, ja on tullut aika arvioida sitä. Yksi osa tuota on ennen kaikkea lastensuojelun ja muiden palveluiden rajapinnat. Erityisesti saamme paljon palautetta mielenterveyspalveluiden [Puhemies koputtaa] ja lastensuojelun suhteesta. Sijaishuollon jälkihuollon [Puhemies: Aika!] jatkopohdinnat sopivat tuon työn osaksi erittäin hyvin.

Arvoisa puhemies! Mediasta saa lähes päivittäin lukea lasten ja nuorten seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä siitä seuranneista mitättömistä tuomioista. Jotain on pielessä, kun jopa pahoista sanoista saa kovempia tuomioita kuin lapseen kajoamisesta.

Olemme varmasti kaikki tässä salissa yhtä mieltä siitä, että ensisijaista lasten hyväksikäytön vastaisessa työssä on ennaltaehkäisy. Tällä hetkellä laki kuitenkin estää rikoksentorjuntaa. Lyhyessä, alle kolmen kuukauden työsuhteessa olevilta työntekijöiltä ei saa kysyä rikosrekisteriotetta. Aiemmin muun muassa Vantaa tarkisti myös näiden sijaisten taustat, kunnes sai tämän talon, eduskunnan, oikeusasiamieheltä nuhteet lainvastaisesta toiminnasta. Tämän korjaamiseksi tarvitaan lakimuutos, josta muun muassa perussuomalaisten edustaja Savio on tehnyt aloitteen. Asia on tärkeä ja kiireellinen, koska pelkästään pääkaupunkiseudun päiväkodeissa on töissä päivittäin 500 sijaista, puhumattakaan esimerkiksi lasten leireistä ja kerhoista, joissa toimii tuhansia vapaaehtoisia. [Puhemies: Kysymys?] Arvoisa ministeri, mitä sanotte heille, jotka haluavat suojella lapsia rikoksilta mutta joita kielletään tekemästä se, ja mitä aiotte tehdä tämän asian korjaamiseksi?

Arvoisa puhemies! Erittäin aiheellinen kysymys. Suomessa rikosrekisteriotetta käytetään hyvin laajastikin eri oppilaitoksissa, hoitolaitoksissa ja muissa, missä virkamiehet ja muut toimijat työskentelevät lasten kanssa. Meidän salin yhteinen näkemys on varmasti se, että lapsia täytyy suojella henkilöiltä, keillä on pahat aikeet mielessä. Tämän takia rikosrekisteri on yksi keskeinen elementti siinä, että kyetään tarkistamaan henkilöiden taustat. Mutta samaan aikaan tarvitaan paljon muitakin toimenpiteitä, niin että ongelmia ei tapahdu. Nyt siitä, miten näihin lyhyisiin työsuhteisiin ja virkasuhteisiin kesäleireillä ja muilla saataisiin rikosrekisteriote käyttöön tai jotenkin muuten kyettäisiin varmistamaan henkilön taustat nykyistä paremmin, olen käynnistänyt työn oikeusministeriössä, ja pyrimme tekemään mahdollisimman nopeasti työn, niin että siihen asiaan saadaan jonkinlainen selvyys, korjaus. Rikosrekisteriotteen ottamisessa on tietyt kriteerit, [Puhemies koputtaa] koska siihen liittyy henkilön yksityisyydensuojaan liittyviä asioita, [Puhemies: Aika!] mutta samalla täytyy sanoa, että lapsien suojelu on kenties vähän painavampi asia.

Puhemies Paula Risikko

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Kiitos ministerille tästä vastauksesta. Hyvä, että toimiin on ryhdytty. Kysyn kuitenkin siitä, kun internetissä lapsiin kohdistuva hyväksikäyttö yleistyy jatkuvasti ja perussuomalaisten hallitusvastuun aikana aloitettiin lasten hyväksikäytön vastainen projekti, niin sen kuitenkin, ikävä kyllä, keskusta, kokoomus ja siniset jäädyttivät vuonna 2017. Samana syksynä hallitukselta löytyi kuitenkin 34,5 miljoonaa euroa vihapuheen ja ääriliikkeiden torjuntaohjelmaan. Nettipedofilian vastaiseen projektiin ei liiennyt edes parinsadantuhannen euron jatkorahoitusta, vaikka silläkin olisi poliisin mukaan päästy merkittäviin tuloksiin uusien laitteiden ja ohjelmistojen myötä. Tämä tuli ilmi hallinto- ja turvallisuusjaoston kuulemisessa. Arvoisa ministeri, kiinnostavatko hallitusta nämä lapset ja nuoret, joiden koko elämä särkyy tällaisten rikosten vuoksi? Aiotteko ensi vuoden budjetissa korjata poliisien resurssit tässä äärimmäisen tärkeässä asiassa?

Arvoisa puhemies! Kiitos ensinnäkin edustaja Niikolle erittäin tärkeään aiheeseen tarttumisesta. Poliisin kohdalla tehdään parhaillaan ennalta ehkäisevän työn strategiaa, jossa yksi painopiste on nimenomaan lähisuhdeväkivalta ja lapsiin ja nuoriin kohdistuva hyväksikäyttö ja väkivalta kaikissa niissä yhteisöissä, joissa he toimivat. Valitettavastihan hyväksikäyttötilanteita, myös seksuaalisen hyväksikäytön osalta, on eri tilanteissa, jopa lapsia hoitavissa instituutioissa, kuten tässä on mainittu, mutta myös perheissä, joissa ehkä numeerisesti, volyymiltaan se suurin tragediatilanne on. Meidän on todella pystyttävä pari piirua enemmän siirtämään painopistettä ennaltaehkäisyyn, oli kyse väkivallasta yleensä tai erityisesti esimerkiksi perheiden sisäisiin tragedioihin puuttumisesta, mikä meidän perinteisessä kulttuurissa ei ole ollut vahvaa. Meidän pitää pystyä tässä etenemään, [Puhemies: Aika!] ja tätä työtä tehdään ennalta ehkäisevän työn strategian sisällä.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten edustaja Niikko nosti esiin erittäin tärkeän aiheen. Esimerkiksi päiväkoteihin joudutaan palkkaamaan myös lyhytaikaisia sijaisia, joiden rikostaustaa työnantajalla ei siis ole halutessaan oikeutta tarkastaa, ja tämä rikostaustan selvittämistä rajoittava, työsuhteen vähimmäiskestoon liittyvä kolmen kuukauden sääntö onkin herättänyt aiheellista hämmästystä ja hämmennystä vanhempien keskuudessa. Myös lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila pitää lain nykytilaa varsin ongelmallisena, ja hän on todennut, että rikostaustaote tulisi voida vaatia jo ennakoivasti sijaisrekistereihin kirjautuvilta työnhakijoilta.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten esittämä tämän tilanteen korjaava lakimuutos kohentaisi lasten turvallisuutta, tarjoaisi vanhemmille mielenrauhaa ja parantaisi myös työnantajan tilannetta. Arvoisa oikeusministeri, mainitsitte perustaneenne työryhmän asiaa selvittämään, mutta voitteko luvata, että sen johtopäätökset johtavat konkreettisiin toimiin vielä tämän vaalikauden aikana?

Arvoisa puhemies! Tällä vaalikaudella on nyt jo käynnistetty useita hankkeita ja otettu ne työkalut käyttöön, joita täällä lainsäätäjällä on olemassa lastensuojeluun eri menetelmien kautta: rikoslakiin tulee kiristyksiä lapsiin kohdistuvista seksuaalisista hyväksikäytöistä, on ennaltaehkäiseviä ohjelmia, ja nyt myös tämä rikosrekisteriotteen helpompi saatavuus tullaan mahdollisimman nopeasti selvittämään. [Mika Niikko: Hyvä!] Siinä ei ole mitään työryhmää varsinaisesti asetettu, vaan siinä virkamiehet ovat itse asiassa tekemässä jo työtä. Tulen ilmoittamaan mahdollisimman nopeasti johtopäätökset, miten kyetään selvittämään henkilöitten rikosrekisteri myös näissä hyvin lyhyissäkin työsuhteissa. Tarkoitus on se, että näissä tehtävissä ei työskentelisi ollenkaan sellaisia henkilöitä, joilla jotain epäilyttävää sieltä taustalta löytyy.

Arvoisa puhemies! Rikoslaissa on tällä hetkellä säädös siitä, että henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen suunnittelu on kriminalisoitu. Sen sijaan lapseen kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön tai törkeän seksuaalisen teon suunnittelua ei ole rikoslaissa kriminalisoitu. Tämä aiheuttaa sen, että vaikka poliisi tietäisi, että näin on käymässä ja saisi esimerkiksi nettiviesteistä luettua sen, että yksi on myymässä lasta ja toinen on ostamassa, mutta jos ei tätä ostotapahtumaa ole tapahtunut eikä tekoa ole tehty, niin se joka haluaisi ostaa lapsen itsellensä käytettäväksi hyväksi seksuaalisesti, jää täysin tuomitsematta. Rikosta ei ole tapahtunut, kun asiaan ryhtymistä ei ole tapahtunut vaan on pelkästään suunniteltu. Onko tarkoitus nostaa tämä asia rikoslakiin?

Arvoisa puhemies! Suomessa pääsääntö on se, että rikoksen yrittäminen on myös rangaistavaa. Jos yrität tehdä vaikka lapsiin kohdistuvia törkeitä rikoksia, yritykset ovat lähtökohtaisesti rangaistavia. Mihin vedetään sitten se raja, että ajattelee jotain kielteistä, valmistelee jotain päässään? Tämä on hyvin problemaattista oikeusvaltiossa. Meillä on joitain valmistelurikoksia, esimerkiksi terrorismin valmistelu tai tiettyihin vakaviin välivaltarikoksiin liittyvät kysymykset. Mutta mihin vedetään se raja, että et varsinaisesti ole pääsi sisältä ulos tehnyt joitain toimenpiteitä ryhtyäksesi rikokseen? Mikä on rangaistava teko? Rikoksen yritys eli konkreettiset toimenpiteet jo siihen suuntaan ovat rangaistavia tekoja, mutta nyt täytyy olla myös tarkkana siitä, että minkälaisia esimerkiksi ajatusrikoksia ruvetaan säätämään rangaistaviksi. Tämä on oikeusvaltiokysymys ennen kaikkea, ja tässä pitää olla äärimmäisen tarkkana.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on erittäin tärkeää keskustelua, mutta tuossa edustaja Mika Niikko esitti kyllä harvinaisen mauttoman ja törkeän väitteen, että hallitus ei olisi kiinnostunut suojelemaan lapsia tämmöisiltä törkeiltä rikoksilta. Varmasti kaikki puolueet ja ryhmät tässä salissa haluavat suojella pienimpiä ja heikoimpia [Leena Meri: Tekoja!] täällä meidän maassamme ja yhteiskunnassamme näiltä kamalilta teoilta.

Arvoisa puhemies! Aina kun julkisuuteen tulee näitä karmaisevia rikoksia, karmaisevia seksuaalirikoksia naisia tai lapsia kohtaan, herää paljon keskustelua siitä, ovatko rangaistukset kohdallaan, tuleeko oikeita rangaistuksia teon vakavuuteen nähden, joka vaikuttaa sitten uhrin loppuelämään. On puhuttu siitä, pitäisikö raiskauksen tunnusmerkistöön tulla suostumuksen puute, että selkeästi se olisi se kriteeri. Rikosoikeuden täytyy olla selkeä kokonaisuus, selkeä järjestelmä, ja siksi kysyisinkin oikeusministeriltä: olisitteko valmis uudistamaan koko rikoslain seksuaalirikoksia koskevan 20 luvun, niin että voitaisiin katsoa, minkälaisia rangaistuksia millaisistakin törkeistä teoista tulee tulla?

Arvoisa puhemies! Tällä vaalikaudella pyritään nyt syksyn aikana eduskuntaan tuotavilla lakiesityksillä muuttamaan suomalaisen rangaistuspolitiikan suuntaa niin, että uhri on jatkossa tärkeämmässä roolissa, [Oikealta: Hyvä! — Vihdoin!] että rikollisen lisäksi huomioidaan yhä vahvemmin uhri ja teon sovittaminen oikeudenmukaisella rangaistuksella. Tämä on ollut tämän hallituksen kriminaalipoliittisen linjan ja myös oman linjani kantava ajatus.

No mitä täytyy ensi vaalikaudella tehdä? Muun muassa seksuaalirikoksia koskeva lainsäädännön kokonaisuus täytyy varmastikin katsoa uudestaan, eli ovatko tietyt rangaistukset ja tunnusmerkistöt johdonmukaisessa suhteessa toisiinsa nähden. Koska ei riitä se, että julkisuudessa, ehkä välillä kovinkin sanankääntein, vaaditaan joitain tiettyjä asioita, vaan täytyy olla myös erittäin tarkkaan mietitty, minkälaisia tunnusmerkistöjä kirjataan rikoslakiin, jotta rikosvastuu tehokkaasti myös toteutuu aina siellä tuomioistuimen ratkaisuissa asti — jotta rikosvastuu toteutuu jokaiselle, joka on vaikka seksuaalirikoksia tehnyt. Se ei riitä, että poliisi tutkii tehokkaasti, vaan syyttäjän pitää myös kyetä nostamaan syyte ja tuomioistuimen tuomitsemaan tehokkaasti. [Puhemies: Aika! Yritetään pysyä siinä minuutissa!] Muuten rikollisuutta ei voida torjua.

Puhemies Paula Risikko

Otetaan tähän kaksi lisäkysymystä — edustaja Laiho ja edustaja Niikko — ja yhteinen vastaus. Sitten mennään seuraavaan kysymykseen.

Arvoisa puhemies! Lasten suojaamisen kaikelta väkivallalta tulee olla lähtökohtana, oli se sitten fyysistä tai seksuaalista tai henkistä. Lapsella on oikeus turvalliseen ympäristöön sekä kotona että harrastuksissa, koulussa ja eri ympäristöissä.

Tässä on hankalaa se, että oikeusasiamies on muun muassa linjannut, että alle kolmen kuukauden työsuhteissa ei saa edes kysyä tätä rikostaustaotetta, mikä on erittäin harmillista. Olen tehnyt asiasta kirjallisen kysymyksen viime keväänä, ja nyt tässä ihan hiljattain jättänyt myöskin lakialoitteen, että tämä asia saataisiin korjattua myös lain tasolla, ja tähän tuli kannatusta yli puoluerajojen. [Ben Zyskowicz: Ilman muuta!] Toivoisin, että tämä menisi nyt eteenpäin ja saataisiin vielä tämän hallituskauden aikana. Onko siihen mahdollisuuksia?

Arvoisa rouva puhemies! Silloin kun on kiitoksen aika, silloin annan kiitosta, ja, ministeri Häkkänen, olette tehnyt erinomaista työtä tällä saralla, ja kunnioitan ja koko eduskunta kunnioittaa sitä. Kysymys ei ole siitä, että moittisin hallitusta tekemättömistä töistä.

Mutta tosiasiassa — kuulijoidenkin on hyvä tietää, että meillä on eduskunnassa sellainen kuin valtiovarainvaliokunta ja sen alla on jaostoja, ja itse olen puheenjohtajana hallinto- ja turvallisuusjaostossa, jossa näistä asioista ja budjeteista päätetään — 2016 perussuomalaisten ollessa hallituksessa me lisäsimme eduskunnan harkintaa käyttäen muutaman satatuhatta euroa poliisille nettipedofilian torjuntaan ja tutkimiseen. Nopeita toimenpiteitä, täsmätoimenpiteitä. Tuli syksy 2017, ja te tiedätte, mitä tapahtui ennen sitä. Silloin kun minä esitin saman jatkoa ja poliisit esittivät — he halusivat jatkaa tätä tehtävää, ja heillä oli valmiit toimenpiteet, miten he automatisoivat ja seulovat netissä ne kaikkein vaarallisimmat rikolliset ennaltaehkäisevällä työllä — mitä teki hallitus? Sinisten määrätietoisella johtamisella romutitte ja pysäytitte sen hankkeen ettekä antaneet muutamia rahoja. [Leena Meri: Uskomatonta! — Välihuutoja]

Nyt on joulu tulossa taas. Nyt punnitaan puheet ja teot. [Puhemies: Aika!] Antakaa poliisille ne rahat, niin sitten olen puhunut ihan riittävästi.

Puhemies Paula Risikko

Ensin Häkkäselle ja sitten Mykkäselle. Lyhyet vastaukset, kiitos.

Arvoisa puhemies! Totisesti kaikki toimenpiteet, joilla lapsia ja nuoria voidaan suojella siltä, että hei eivät joudu seksuaalirikosten uhriksi, tullaan tekemään. [Leena Meri: Rahaa!] Myös edustaja Laihon hyvä aloite ja esitys siitä, että näitä rikosrekisteriotteita voitaisiin jatkossa nopeammin ja helpommin saada, tullaan nyt perkaamaan läpi, ja tulen ilmoittamaan mahdollisimman nopeasti vastauksen.

Samaan hengenvetoon täytyy sanoa se, että myös kaikkien muiden viranomaisten täytyy tässä asiassa vielä enemmän valpastua. Kyse on monesti siitä, että sosiaalihuollon piirissä tai kouluelämässä havaitaan lapsesta niitä ilmiöitä, jotka antavat indikaatioita ja hälytysmerkkejä siitä, että perheessä tai lähipiirissä jotain ongelmia on tapahtumassa. Monesti rikoslaki ei ole ollenkaan oikea keino ennaltaehkäisevästi suojella lapsia siellä perhepiirissä. Se on vasta jälkikäteinen ja liian myöhäinen. Oikeudenmukaiset rangaistukset kuuluvat tähän pakettiin, [Puhemies koputtaa] mutta ennaltaehkäisyyn tarvitaan muita viranomaisia. [Leena Meri: Tuleeko rahat?]

Arvoisa puhemies! Nettipoliisitoimintaa ei ole alasajettu, ennaltaehkäisevää työtä rakennetaan vahvemmaksi, ja aivan erityisesti kehitetään viranomaisten välistä yhteistyötä, jota tässäkin paljon tarvitaan lastensuojelun, sosiaalityön eri muotojen, poliisin ja koulujen kesken. Tätä on hyvässä yhteistyössä esimerkiksi ministereiden Saarikko ja Grahn-Laasonen kanssa tänä syksynäkin viety eteenpäin.

Mitä tulee nimenomaan nettipedofilian vastaiseen työhön, kiitän myöskin eduskuntaa tärkeän aiheen esille ottamisesta, ja tulemme tämänkin ottamaan huomioon nyt poliisin ennalta ehkäisevän strategian eteenpäinviemisessä ja siihen tarvittavissa resurssipanostuksissa.

Aihe on kyllä varmasti meidän kaikkien yhteinen.

Arvoisa rouva puhemies! Juuri varmaan tämän päivän teemaan liittyen on pakko ottaa esille se, että Suomessa on lähes 400 000 maksuhäiriömerkintäistä ihmistä, ja juuri heillä on tämän aiemman ja ensimmäisen kysymyksen osalta vaikeuksia saada asunto. He eivät saa puhelinosaketta itselleen tai yleensäkään puhelinta käyttöön. Heidät suljetaan yhteiskunnan puolelta pois normaaleista käytännöistä. Eduskunnassa on kerätty yli puoluerajojen, yhdessä, nimiä meidän lakialoitteeseen, jossa allekirjoittajia on 138, mikä tarkoittaa 17 kertaa enemmän kuin kansalaislakialoitteessa on vaadittava nimenkirjoittamismäärä. Eli yli 800 000 suomalaista on meidän välityksellämme halunnut tarttua tähän epäoikeudenmukaisuuteen, missä maksuhäiriömerkintä seuraa velallista, joka on hoitanut velkansa, [Puhemies: Kysymys?] vielä kaksi tai neljä vuotta. Miten te nyt aiotte, vaikka olette hyvin tähän toimeen tarttuneet, hoitaa tämänkin samalla kertaa?

Arvoisa puhemies! Suomessa totisesti velkaongelma kasvaa tällä hetkellä ja yhä useampi ihminen on velkaongelmien takia myös muissa ongelmissa. Ei välttämättä saada puhelinliittymää, ei päästä työhaastatteluun, ei saada asuntoa tai menetetään vielä pahimmassa tapauksessa nämä kaikki kerralla. Eli ongelmat ovat varsin monisyisiä, ja nyt tarvitaan laaja-alaisesti toimenpiteitä, kansalaisten taloustaidon vahvistamista, niin nuorempien kuin vanhempienkin. Tämä ongelma ei koske pelkästään nuoria ihmisiä. Samaan aikaan yhä suurempi huomio täytyy laittaa myös luottolaitostoimijoiden suuntaan siten, että ne toimivat ennalta estävästi. Ei voi myöntää vippiä vipin päälle jatkossa. Tätä varten tarvitaan muun muassa positiivinen luottotietorekisteri.

Maksuhäiriömerkinnällä on tärkeä merkitys myös luotonantajille, niin että ne pystyvät estämään sitä, että ylivelkaantumista tapahtuu. Mutta siinä tilanteessa, kun on velat maksettu, tätä aikaväliä täytyy jatkossa nyt tarkastella, onko se kaksi vuotta liian pitkä aika. Tämän tarkastelun olen jo aloittanut, ja tämä aloite tullaan vakavasti käsittelemään.

Arvoisa puhemies! Olen positiivisesti suhtautunut siihen, mitä ministeri Häkkänen on tehnyt. Mutta me emme todellakaan voi olla siinä tilanteessa, että vaikka yleensä tuomio on kärsitty kun tuomio on kärsitty, niin tässä pankkijärjestelmän ylläpitämässä rekisterissä säilytetään ihmisten luottotietoja ja sillä kurjistetaan. Kysymys on myös siitä, että yrittäjille tämä on erittäin kohtalokasta, pienyrittäjälle, joka haluaisi investoida. Hänen luottotietonsa ovat menneet, eikä hän voikaan investoida yritykseensä, joka palkkaisi uusia työntekijöitä. Siitä onkin pakko sanoa, että edustaja Satonen on jättänyt 121 kansanedustajan allekirjoittaman aloitteen pikavippien markkinointikiellosta, ja kun me tänään olemme kuulleet, mitä on tapahtunut, kun Kilpailu- ja kuluttajavirastossa uusi johtaja on ottanut tämän asian esille, niin toivoisin nyt, että ministeri voisi myös vastata samalla kertaa edustaja Satosen ehdottaman markkinointikiellon osalta.

Arvoisa puhemies! Kiitän äärimmäisen hyvästä kysymyksestä edustajaa. — Maksuhäiriömerkinnän kestoa tullaan varmasti nyt tarkastelemaan tämän aloitteenkin pohjalta, ja sen valmistelu on itse asiassa aloitettu jo aikaisemmin. Toisaalta on taas näin, että kun tavallinen kansalainen hakee luottoa ostaakseen pesukonetta, ostaakseen joitain arjen tavaroita, jotain suurempaa, mihin normaali tulovirta ei riitä, niin se luotonanto pitää pystyä mahdollistamaan, ja tähän luotonantajat tarvitsevat jonkinlaista tietoa henkilön vanhasta maksukäyttäytymisestä. Rekisteritietojen on oltava riittävän kattavia ja riittävän pitkältä ajalta — esimerkiksi jos vaikka aina viikon välein ajaudut maksuongelmiin ja maksat ne pois ja toisena viikkona joudut taas mutta maksat pois — koska luotonantajilla on tarve tietää, minkälainen on se maksukäyttäytyminen, jotta uskalletaan antaa luottoa. Eli tämäkin puoli on huomioitava, jotta ei ajauduta siihen tilanteeseen, että tavallinen kansalainen [Puhemies koputtaa] ei saisi luottoa. Tämä pitää turvata. [Puhemies: Minuutti!] Markkinointikiellon valmistelu on käynnissä.

Puhemies Paula Risikko

Otetaan tähän ihan yksi lisäkysymys, edustaja Sarkkinen, ja sitten mennään kysymys—vastaus-periaatteella loput kysymykset.

Arvoisa puhemies! Ylivelkaantuminen ja luottotietojen menetys on tragedia yksilölle, mutta se on myös kansantaloudellinen ongelma, sillä ylivelkaantuminen aiheuttaa kannustinloukkuja ja luottotietojen menetys voi syventää syrjäytymiskierrettä. Ylivelkaantumisen taustalla on toki monenlaisia tekijöitä, kuten tulottomuutta ja köyhyyttä, elämänhallinnan ongelmia, konkursseja, puutteita taloustaidoissa. Ylivelkaantumisen yhteiskunnalliset kustannukset ovat karmeat, mutta joku silläkin käärii rahaa. Erilaisia pikavippejä ja kulutusluottoja tarjoavat yhtiöt käärivät voittoja, ja toisaalta velan perintää hoitavat yhtiöt hyötyvät ihmisten taloudellisesta ahdingosta.

Arvoisa puhemies! Kysyisinkin ministeriltä: miten voitaisiin suitsia velan perinnän epäkohtia, sillä velan perintäkulut ovat usein kohtuuttomat suhteessa alkuperäiseen velkapääomaan?

Arvoisa puhemies! Perintätoiminnan lähtökohdat ja perintäyhtiöt ovat tuolla TEMin puolella osittain, mutta voin tähän kokonaisuuteen vastata niin, että tuomioistuimet jo nyt käytännössä katsovat, mitkä ovat kohtuullisuuspykälän mukaisia toimenpiteitä.

Velkaantumisen kokonaisuusprobleema lähtee ennen kaikkea siitä ennaltaehkäisyn haasteesta tällä hetkellä. Sen takia ihmisille pitää kyetä antamaan ennaltaehkäisevästi talous- ja velkaneuvontaa sekä taloustaitojen opastusta ja täytyy lisätä luotonantajien velvollisuuksia toimia vastuullisesti. Nämä ovat aivan ydinelementtejä. Jos henkilö on ajautunut velkaongelmiin, niin me olemme nyt jo tehneet merkittäviä resurssipanostuksia siihen, että ylivelkaantuneitten ihmisten neuvontaa lisätään, ulosoton prosesseja nopeutetaan ja velkajärjestelyprosesseja nopeutetaan. Eli ihmisten asiat hoidetaan jatkossa paljon nopeammin.

Arvoisa puhemies! Tässä maassa on aina sukupolvi toisensa jälkeen rakennettu parempaa tulevaisuutta lapsillemme, ja nyt meidän sukupolvemme tietää, että tapamme kuluttaa luonnonvaroja on kestämätön ja ilmastonmuutos uhkaa lastemme tulevaisuutta. Meidän velvollisuutemme on korjata tämä, ja siinä Suomen metsät ovat osa maailman keuhkoja. Me tarvitsemme niitä ilmastonsuojeluun.

Kansainvälinen ilmastopaneeli toi esille, että metsien hiilinieluja pitäisi kasvattaa, jotta ilmaston lämpeneminen on rajoitettavissa siedettäviin lukuihin, ja Suomen nykylinja ei tähän riitä. Suomen hallitus on tavoittelemassa sellaista hakkuutasoa, josta voi seurata se, että hiilinielut puolittuvat ja Suomi ei pysty päästövähennyksillä olemaan mukana ilmastonsuojelussa [Välihuutoja keskustan ryhmästä] vaan mitätöi niiden vaikutukset vuoteen 2030 asti. Samoin on huolia siitä, että esimerkiksi Ylä-Lapissa on jo nyt avohakkuita, jotka pilaavat myös metsien luontoarvoa [Puhemies: Kysymys?] ja vaarantavat porotaloutta.

Miten hallitus aikoo varmistaa, että metsien käyttö on kestävää niin ilmastolle kuin ympäristöllekin, ja onko metsälakia [Puhemies koputtaa] ja hiilinielua tarkoitus jollain tavalla parantaa?

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen torjunnassa tarvitaan nopeasti sitä, että päästöjä ajetaan alas, ja olenkin ylpeä kertoessani, että hallitus on tänä päivänä antanut esitykset kivihiilikiellon voimaantulosta vuonna 2029 ja uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoitteista. Näillä saadaan päästöjä alas.

Mutta tämä edustaja Niinistön nostama huoli siitä, että myös hiilinieluja täytyy ylläpitää ja tulevaisuudessa vahvistaa, on tärkeä. Viestini on, että tämä on myös maailmanlaajuinen ongelma, eli maailmalla tarvitaan enemmän metsää, paremmin kasvavia metsiä. Jotta päästään siitä keskustelusta, onko Suomen puunkäyttö juuri nyt oikealla tasolla vai pitääkö sitä hieman vähentää vai hieman nostaa, on tärkeämpää katsoa tätä nielukysymystä pitkällä tähtäimellä, ja olen esittänyt useita toimenpiteitä, missä lähdetään lisäämään metsäalaa Suomessa istuttamalla puita esimerkiksi viljelykäytöstä lopetetuille pelloille tai tekemään vastaavia muita toimenpiteitä, millä nieluja pitkäjänteisesti vahvistetaan. Tämä on se oikea tie: metsien kasvun lisääminen, nielujen pitkäjänteinen vahvistaminen.

Puhemies Paula Risikko

Vielä ehditään yksi lisäkysymys.

Arvoisa puhemies! Me olemme siitä samaa mieltä, että nämä toimet, mitä ministeri Tiilikainen on ehdottanut, ovat hyviä ja hiilen sidontaa tarvitaan, ja toivonkin, että hallitus miettii myös sitä, että voitaisiin hiilikorvauksia harkita, niin että metsänomistaja voisi saada tuloja siitä, että annetaan metsien kasvaa vanhempaan ikään ja lykätään hakkuuikää metsissä, jolloin ne toimivat hiilinieluina, ja että metsänomistajaa kannustettaisiin myös siihen toimintaan. Tämä olisi monipuolista metsäpolitiikkaa. Mutta mikään näistä toimistahan ei korvaa sitä, mitä te esititte, että hiilinielut tulevat nykysuunnitelmissa pienenemään seuraavien 15—20 vuoden aikana. Istutukset vievät noin 30 vuotta aikaa, ja tämäkin pitäisi korjata.

Haluaisin kysyä myös ministeri Lepältä, jos ministeri Leppä voi vastata: Näettekö te Ylä-Lapissa esille nousseet ongelmat avohakkuissa sellaisina, että hallituksen pitäisi puuttua niihin ja parantaa metsälakia niin, että maisemallisesti ja poronhoidolle ja luonnolle kohtuutonta haittaa ei aiheuteta tällaisilla hakkuilla, että ihminen ostaa maan, hakkaa metsän ja myy sen [Puhemies koputtaa] ja siinä ei ole vastuullista pitkän aikavälin hoitoa?

Arvoisa rouva puhemies! Metsien kasvu ja kasvava metsä on ainoa, joka sitoo hiiltä, ja siihen me pyrimme. Siihen suomalainen metsätalous, koko metsäklusteri, on pystynyt, ja kun se on 60 vuoden aikana kaksinkertaistanut kasvun, se on myös samalla kaksinkertaistanut hiilensidontakyvyn. Eli tämä on menestystarina. Se on päivänselvä asia.

Sitten meillä on uunituore, muutaman vuoden takaa oleva metsälaki, joka mahdollistaa metsänomistajille entistä monipuolisemmat metsänkäsittelymuodot ja joka on tuonut tullessaan myös sitä kaivattua monimuotoisuutta, ja se on hyvä asia. Mitä näihin Ylä-Lapin hakkuisiin tulee, niin Metsäkeskus arvioi. Se on oikea viranomainen arvioimaan, onko siellä toimittu oikein vaiko ei, ja tähän arvioon myöskin itse luotan. Tämä laki sinänsä on erinomaisen hyvä ja toimiva, ja uskon, että sillä tulee olemaan paljon merkitystä — niin kuin ministeri Tiilikainen täällä sanoi, että näitä on arvioitava pidemmällä aikavälillä, niin juuri tästä näkökulmasta — suomalaisten metsien sekä tuottoon, hiilensidontaan että monimuotoisuuteen.