Suullinen kysymys omaishoidon tuen määrärahoista (Merja Mäkisalo-Ropponen sd) | Suullinen kysymys euroalueen ja yhteisen rahapolitiikan riskeistä (Laura Huhtasaari ps) | Suullinen kysymys seksuaaliseen häirintään puuttumisesta (Pekka Haavisto vihr) | Suullinen kysymys sote-uudistukseen  liittyvistä ulkoistamisratkaisuista (Hanna Sarkkinen vas) | Suullinen kysymys pääomien ja työvoiman liikkuvuudesta (Outi Mäkelä kok) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Tällä viikolla vietetään omaishoitajien viikkoa. Omaishoitajat tekevät pyyteetöntä työtä, ja he ansaitsevat kaikkien meidän kiitoksen. Omaishoidon tuki on pieni korvaus siitä arvokkaasta työstä, mitä omaishoitajat tekevät, toisinaan jopa jaksamisen äärirajoilla. Viime viikolla eräs 85‑vuotias omaishoitaja kertoi minulle, ettei millään jaksaisi, mutta 60 vuotta sitten tuli alttarilla luvattua ja lupaukset on pidettävä. Hän kuitenkin toivoi, että saisi huilata edes välillä.

Monella paikkakunnalla on kuulunut huolestuttavia viestejä siitä, että omaishoitoon käytettävät rahat ovat kunnissa loppuneet kesken vuoden. Arvoisa ministeri Saarikko, miten tässä on näin päässyt käymään?

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Mäkisalo-Ropponen totesi, tällä viikolla on mahdollisuus erityisellä tavalla kiinnittää yhteiskunnallinen huomio niihin kymmeniintuhansiin ihmisiin, jotka kantavat hoivan ja hoidon vastuuta omasta läheisestään. Oma arvionne myös tuosta joukosta, [Keskeltä: Kiitos heille!] joka läheistään hoitaa, pitää paikkansa. Kun Suomi ikääntyy, elämme yhä vanhemmiksi. Se tarkoittaa, että myös läheistään hoitavien henkilöiden ikä on nousussa. On aivan tavallista, että yli 85‑vuotias mies tai vaimo hoitaa puolisoaan.

Toinen puoli omaishoitoa ovat tietenkin sitten ne perheet, joissa arki on enemmänkin lapsiperheen arkea ja vaikkapa sairastuneen tai vammaisen lapsen hoitoa. On tärkeää, että muistamme omaishoitajien joukon kokonaisuutena ja ne hyvin erilaiset syyt ja elämäntilanteet, missä omaishoitoa toteutetaan.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa puhemies! Omaishoitajia, jotka jäävät ilman tukea, ei ministerin vastaus taida nyt kyllä lohduttaa. Rahat ovat loppu, mutta omaishoitajat eivät voi työtään lopettaa kesken.

Eduskunnassa ryhdytään käsittelemään ensi viikolla vuoden 2018 budjettia, ja silloin on mahdollista vielä tehdä lisäyksiä harkinnanvaraisiin menoihin. Kysynkin, ministeri Saarikko: eikö nyt olisi oikea paikka ja oikea aika hoitaa tämä omaishoitajien rahoitusasia kuntoon ja varmistaa näille ihmisille riittävä apu ja tuki, jonka he varmasti ovat ansainneet?

Arvoisa puhemies! Tähän kysymykseen on ilo vastata, että kyllä, tämä asia hoidetaan kuntoon. Sipilän hallitus lisää omaishoitajien tueksi yhteisiä varojamme vuosittain 75 miljoonaa enemmän kuin edellinen hallitus. Tämä itse asiassa oli tämän hallituksen sosiaalipolitiikan keskeisimpiä painopisteitä juuri siksi, että omaishoitajat ovat niitä ihmisiä, jotka harvemmin pääsevät juuri elämäntilanteestaan johtuen pitämään meteliä asiastaan vaan ovat maan hiljaisia, lähimmäisenrakkauden nimissä tekemistään toteuttavia suomalaisia.

Me olemme satsanneet siis lisää rahaa siihen, että esimerkiksi kunnilla olisi parempi mahdollisuus toteuttaa vapaapäiväjärjestelyjä, antaa vertaistukea, valmennusta ja koulutusta tuohon tärkeään tehtävään, jossa harva selviää yksin. Oma huomioni on tällä vaalikaudella kiinnittynyt erityisesti siihen, mitä ratkaisuja löytäisimme omaishoitajan oikeutetun vapaapäivän ajaksi sille omaishoidettavalle ja sijaishoidon ratkaisuihin, [Puhemies koputtaa] jotka eivät monestikaan tyydytä siellä käytännön tasolla. [Markku Rossi: Vastaus osui ja upposi!]

Arvoisa herra puhemies! On hienoa, että hallitus on panostanut omaishoitoon. Tämä ei ole kuitenkaan poistanut sitä perimmäistä ongelmaa, että omaishoitajilla ei ole riittävää oikeusturvaa eikä lainsäädäntöä takanaan. Ongelmaksi onkin muodostunut omaishoitoon liittyvä määrärahasidonnaisuus, johon edustaja Mäkisalo-Ropponenkin äsken puuttui, ja meiltä puuttuu valtakunnalliset yhtenäiset kriteerit. Tämä on käytännössä tarkoittanut sitä, että eri puolilla Suomea omaishoitosopimuksia ei enää tehdä, koska määrärahat kunnissa ovat loppu. Toinen ongelma, joka on syntynyt, on, että kriteerien tasoa on nostettu niin korkealle, ettei sopimuksia tehdä kuin vasta erittäin vaativissa hoitotilanteissa.

Arvoisa puhemies! Tiedän, että olette tiedostaneet tämän tilanteen. Kysynkin teiltä, ministeri Saarikko: kuinka aiotte tähän puuttua?

Arvoisa puhemies! Edustaja Kiljunen, te olette toiminut aktiivisessa kansalaisjärjestötyössä omaishoitajien parhaaksi ja tunnette monia käytännön kysymyksiä. Samanlaisia yhteydenottoja olen tässä tehtävässä saanut, ja on tunnistettava ja tunnustettava, että kunnissa on isoja eroja tämän kysymyksen hoidossa. Me voimme lailla säädellä tiettyjä minimireunaehtoja, mutta käytännön määrittelytyö näissä kysymyksissä jää kuntien harteille.

Tässäkin kysymyksessä joudun viittaamaan — ja saan viitata — tulevaan sote-maakuntauudistukseen. Meillä on ollut pitkä yhteiskunnallinen keskustelu siitä, pitäisikö omaishoitajien tuen palkkioiden maksatus siirtää vaikkapa Kelalle ja sitä kautta kansallisesti yhdenvertaiseksi. Tähän ei kuitenkaan vielä ole päästy. Valitsimme tällä hallituskaudella painopisteeksi satsaamisen enemmänkin tähän laadulliseen tukeen, mutta tulevat maakunnat yhtenäistävät tukikäytännöt nykyisistä sadoista eri ratkaisuista 18 maakunnan yhteiseksi ratkaisuksi, ja nyt on huolehdittava siitä, että parhaat käytännöt [Puhemies koputtaa] ja omaishoitajien oikeutukset ovat jatkossa koko maakunnan käytäntöjä.

Arvoisa herra puhemies! Omaishoitaja voi olla nuori tai vanha. Perussuomalaiset ovat esittäneet vaihtoehtobudjetissaan lisää resursseja omaishoitajien toimintakyvyn tukemiseen. Me perussuomalaiset teimme Espoossa valtuustoaloitteen, jolla kaikki omaishoitajat, joilla on voimassa oleva omaishoitosopimus, pääsevät liikkumaan ja uimaan maksutta. Olemme nostaneet tämän esille myös meidän vaihtoehtobudjetissamme, ja kysymmekin: voisiko tällaisen Espoon mallin jalkauttaa ympäri Suomea?

Toinen kysymykseni koskee juurikin tätä tukea, tuen määrää, ja sitä, tulisiko sen olla veroton. Omaishoitajan tuki on liian pieni, kun ajattelee sen työn määrää, mitä omaishoitaja tekee. Ja kysyn myös tästä, minkä, ministeri, mainitsitte: olisiko mahdollista, että Kela maksaisi tätä tukea?

Kolmantena, vai lieneekö jo neljäs tärkeä asia, nostan esiin sijaishoidon. Sijaishoitopaikka ei saa olla pelkkä säilöönottopaikka, [Puhemies koputtaa] vaan omaishoidettavan pitää saada hyvä hoito.

Arvoisa puhemies! Edustaja Juvonen, te käytitte ansiokkaan esimerkin kotikaupungistanne, ja toivottavasti tämänkin keskustelun perusteella kuntavaltuutetut eri puolilla Suomea tarttuvat tuohon mahdollisuuteen. Mitään estettä sille ei ole, ja kuten todettua, kuntia on nimenomaan valtionosuuksin lisärahoitettu omaishoidon järjestelyihin myös siitä kestämättömästä syystä, että on ollut kuntia, jotka ovat vaikkapa kesken vuoden muuttaneet kriteerejä, tai rahat ovat omaishoidossa loppuneet. Onneksi on nyt myös alueita, ymmärtääkseni esimerkiksi edellisen kysyjän kotimaakunta Etelä-Karjala, missä on pystytty jo maakunnan kokoisesti yhtenäistämään kriteerejä.

Jaan huolenne siitä, hyvä edustaja Juvonen, että nimenomaan nämä sijaishoidon ratkaisut ovat asia, johon meidän yhteiskunnallisesti pitää kiinnittää nyt eniten huomiota, jotta vapaapäiväoikeus aidosti toteutuu. Ei ole oikeudenmukaista, jos vapaapäivää viettävä omaishoitaja joutuu palaamaan kotiin pelon kanssa siitä, [Puhemies koputtaa] että oma läheinen palaa huonommassa kunnossa tai jotenkin epätasapainoisena, vaikkapa muistisairas ihminen, siihen omaan arkeen, jossa omaishoitaja [Puhemies koputtaa] jatkaa hoitotyötään.

Arvoisa puhemies! Omaishoitajat eivät ole yhtenäinen joukko vaan he elävät hyvin erilaisissa elämäntilanteissa: osa hoitaa kotona vammaista lasta ja osa hoitaa vanhenevia vanhempiaan tai puolisoa tai muuta läheistä, niin kuin ministerikin tuossa äsken totesi. Se, mikä omaishoitajia yhdistää, on paitsi huoli hoidettavan läheisen jaksamisesta myös se, että omasta jaksamisesta huolehtiminen helposti unohtuu. No, omaishoitajien kohdalla iso kysymys on ollut se, että laitoshoidon alasajaminen ei ole tarkoittanut sitä, että kotiin tuotavien palveluiden kapasiteettia olisi nostettu riittävästi, ja nämä riittämättömät kotiin tuotavat palvelut vaikeuttavat myös omaishoitajien arkea. Silloin kun itse työskentelin vielä lähihoitajana terveyskeskuksen vuodeosastolla, törmäsin usein ongelmaan, jossa intervallijaksolle hoidettavaksi tullut omaishoidettava oli suurin piirtein yhtä väsynyt kuin hoitajana sinne osastolle tullut omainen. [Puhemies koputtaa] Kysynkin: miten hallitus aikoo huolehtia omaishoitajien jaksamisesta [Puhemies koputtaa] sekä riittävistä ja laadukkaista kotihoidon palveluista?

Arvoisa puhemies! Omaishoito on yksi osa hallituksen ikäihmisten muutosohjelmaa, kärkihanketta, jonka toinen osa-alue on kotihoidon kriteerien ja organisoinnin parantaminen. Mutta sitten minusta tähän liittyy keskeisenä parina tälle omaishoidolle ikäihmisten perhehoidon kehittäminen. Se on aiheena vielä verrattain uusi. Suomessa on tällä hetkellä viimeisten lukujen mukaan muistaakseni vain joitain satoja ikäihmisiä, jotka ovat perhehoidossa. Se on välimuoto omaishoidosta ja raskaammasta tehostetusta palveluasumisesta. Minusta tuo perhehoito — joka on siis lakisääteinen muoto, ja palkkiot on määritelty lakisääteisesti, yhteiskunnallinen toimintamuoto ikäihmisille ikään kuin lastensuojelun tavoin — voisi olla hyvä pari omaishoidolle niihin tilanteisiin, kun omaishoitaja pitää vapaapäiväänsä. Hoidettava voisi olla tämäntyyppisissä perhehoidon ratkaisuissa niiden päivien ajan, kun hoidettava on oikeutettu ratkaisuun omaishoitajan ollessa vapaalla. [Puhemies koputtaa] Joitain kuntia Suomessa näin jo toimii.

Arvoisa puhemies! Me edellytämme lainsäädännöltä sitä, että kohtelemme kansalaisiamme yhdenvertaisesti, ja samalla me elämme täällä Suomen 100-vuotisjuhlavuotta. Siitä huolimatta riippuen siitä, asuuko ihminen Utsjoella vai Hangossa, Tampereella vai Kuopiossa, häntä kohdellaan omaishoidossa eri kriteerein, ja myös rahoitus riippuu asuinpaikkakunnasta. Kuten entinen kollegani hyvin sanoi, tuntuu välillä siltä, että tässä salissa etenevät sellaiset asiat, joita kukaan ei kannata, kun taas sellaiset asiat, joita me kaikki kannatamme, eivät etene mitenkään. Siksi kysyn, ministeri Saarikko: voisiko nyt, kun sote-uudistus on tulossa, siinä samassa yhteydessä yhdenmukaistaa myös omaishoidon kriteerit ja rahoituksen niin, että kaikki suomalaiset olisivat samassa asemassa lain edessä?

Arvoisa puhemies! Kysymyksessänne oli monta tärkeää osuutta. Kyllä, uskon niin, että pitkäjänteisenä yhteiskunnallisena tavoitteena tuen kriteerien yhtenäistäminen ja palkkion maksatuksen yhtenäinen taso on varmasti mahdollista. Viime vaalikaudellahan omaishoidosta tehtiin laaja kansallinen kehittämisohjelma, jossa tätäkin aihetta pohdiskeltiin. Sote-maakuntauudistus tuo minusta kuitenkin jo merkittävän parannuksen, kun kuntien nykyiset hyvin erilaiset käytännöt yhtenäistetään maakunnan kokoiseksi, ja silloin tärkeää on vain se, että poimitaan ne nykykunnista parhaat käytännöt ja parhaat mahdollisuudet juuri virkistäytymiseen, tukeen, koulutukseen ja valmennukseen ja vapaapäivien mahdollisuuksiin sen palkkion maksatuksen lisäksi.

Ja kun, edustaja, nostitte esiin aseman Suomessa, 100-vuotiaassa isänmaassa, on kuitenkin ilo todeta, että eurooppalaisessa vertailussa suomalainen omaishoidon lainsäädäntö ja omaishoitajan aseman tunnustautuminen [Puhemies koputtaa] ovat poikkeuksellisen korkealla tasolla.

Arvoisa puhemies! Omaishoitajat — läheisestään, omaisestaan huolehtivat ihmiset — tekevät äärimmäisen arvokasta työtä, mutta työ on usein myös raskasta, ja siksi, kun me neuvottelimme pääministeri Sipilän hallitusta, me sovimme, että yksi keskeinen painopiste tällä hallituskaudella on se, että omaishoitajien tilannetta helpotetaan. Joku kysyi, kuinka omaishoitaja jaksaa, ja pyrimme panostamaan lisää voimavaroja ja kehittämään lainsäädäntöä, että omaishoitajat jaksavat arvokkaassa työssään.

Ministeri Saarikko, tuossa jo avasitte kärkihankkeen etenemistä, mutta toivon, että vielä kerran kerrotte, kuinka paljon lisärahaa on tulossa omaishoidon kehittämiseen. On hyvä myöskin todeta, että kehitämme kaikenikäisten omaishoitoa: niin iäkästä, muistisairasta puolisoaan hoitavan omaishoitajan kuin vammaista pientä lasta hoitavan omaishoitajan asemaa. Toivon, että kerrotte vielä, miten tämä kärkihanke on edennyt ja millä tavalla erityisesti lastaan hoitavien omaishoitajien asemaa tällä eduskuntakaudella [Puhemies koputtaa] helpotetaan.

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Sarkomaa totesi, sosiaalipolitiikan painopisteeksi valittiin omaishoitajien aseman parantaminen ja sitä kautta tietysti myös kotona hoidettavien omaishoidettavien asema. Puhumme isosta yhteiskunnallisesta joukosta, jos pelkästään omaishoitajia on useita kymmeniätuhansia. Me sovimme toteuttavamme tämän yhteiskunnallisen muutoksen lisäämällä rahaa, parantamalla lainsäädäntöä, takaamalla esimerkiksi paremmat vapaapäiväoikeudet. Mutta tämän lisäksi, jotta muutos tapahtuisi myös käytännössä, jokaiseen tulevaan maakuntaan, mukaan lukien erikseen pääkaupunkiseudulle, asetettiin muutosagentti vastaamaan juuri käytännön toimenpiteisiin, jotta hoitopolut ja yhteiskunnan tuki kotihoitoon, perhehoitoon ikäihmisille ja ennen kaikkea tähän omaishoitoon voisivat olla nykyistä sujuvampia. Ja on ollut hienoa nähdä, että eri puolilla Suomea paljon hyvää tapahtuu aiheen parissa.

Arvoisa puhemies! Omaishoitajien hoitopalkkio on veronalaista tuloa, josta siis suoritetaan ennakonpidätys. Omaishoitajat usein ihmettelevät, miksi he siitä pienestä palkkiostaan joutuvat vielä maksamaan veroa. Kun tiedämme sen, miten suuren yhteiskunnallisen kustannussäästön omaishoitajat tuovat arvokkaan työnsä mukana, niin kysyn teiltä, valtiovarainministeri Orpo: oletteko valmis siihen, että omaishoitajien hoitopalkkiosta poistettaisiin verotus, että se tulisi verosta vapaaksi tuloksi?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy sanoa, että omaishoitajat tekevät aivan äärettömän tärkeää työtä läheistensä eteen, raskasta työtä, mutta myöskin tiedän sen arvon, mikä sillä on yhteiskunnalle, että ihmiset pyyteettömästi tekevät sitä työtä, joka, jos yhteiskunta sen kaiken joutuisi hoitamaan, olisi valtava potti, ja siitä täytyy olla kiitollinen.

Tämä verokysymys on ollut moneen kertaan esillä. Se ei ole nyt aktiivisesti ollut selvityksessä. Siinä lienee yksi ongelma se, että silloin se ei kerryttäisi eläkettä. Mutta tämä on ehdottomasti asia, jota mielestäni, kun omaishoitoa pidemmällä aikavälillä tarkastellaan, on myös syytä pohtia. Mutta nyt se ei ole missään aktiivisesti ollut selvityksessä.

Arvoisa herra puhemies! Tärkein teko omaishoitajien tasapuolisen kohtelun eteen on se, että mahdollisimman moni omaishoitaja pääsee virallisen omaishoidon tuen piiriin. Sen takia tämä panostus omais- ja perhehoitoon, 95 miljoonaa euroa vuodessa, on valtavan tärkeä teko tältä hallitukselta.

Tässä on noussut jo esille se, että tärkein omaishoitajan jaksamista auttava tekijä on se, että hän voi turvallisesti ajatella, että vapaapäivien aikana omainen voi hyvin ja tulee hyvillä mielin, tasapainoisella mielellä kotiin. Perhehoito on mahdottoman hyvä sijaishoidon muoto, mutta on kurjaa, että monin paikoin tästä ei tiedetä oikeastaan mitään. Joku on sanonut minulle: tämmöinen huutolaisuus, mitenkä te tällaista asiaa ajatte. Eli he eivät tiedä edes, mistä perhehoidossa on kyse. [Puhemies koputtaa] Siksi kysynkin vielä ministeriltä: mitä voimme tehdä, jotta tietoisuus perhehoidosta lisääntyy?

Arvoisa puhemies! Perhehoito on toimintamuotona tutumpi lastensuojelun parista. Se on itse asiassa lainsäädännössä lastensuojelussa valtavirtapyrkimys.

Ikäihmisten puolella asia on uudempi, ja se perustuu eri tavoin kuin vaikkapa tehostettu palveluasuminen aidosti moniammatilliseen taustaan. Esimerkiksi ihminen, joka miettii elämänsä uran jatkosuuntaa, voi päätyä uudeksi ammatikseen perustamaan perhehoitokodin. On myös kuntia — itse asiassa tietojeni mukaan on toistaiseksi vain yksi kunta, omassa kotimaakunnassani Kaarina, joka on julkisin varoin perustanut perhehoitokylän ja sittemmin sopinut hoitajasopimussuhteen yksittäisten perhehoitajien kanssa. Voi olla myös oma koti, johon ikäihmisiä ottaa hoitoonsa. Ja tietenkin tämän kaiken on täytettävä laatu-standardit, kriteerit, myös lääkityksen ja hoivan ja hoidon osalta. Aihe on perin uusi, ja toivoisin, että nyt kun maakunnallista valmistelua sotessa [Puhemies koputtaa] eri puolilla tehdään, tätäkin tutkittaisiin ikäihmisten hoidon vaihtoehtona.

Värderade talman, arvoisa puhemies! Omaishoitajamme tekevät valtavan tärkeätä työtä, niin kuin tässä on yhteisesti todettu, ja he kuuluvat siihen ryhmään ihmisiä, jotka eivät yleensä valita jaksamisestaan. Siksi meillä on entistä isompi vastuu siitä, että meillä on järjestelmä, joka antaa todelliset mahdollisuudet heille hengähtää. Tänä päivänä kokemukset vaihtelevat suuresti eri kunnissa, sekä järjestelyt että rahalliset korvaukset ovat erilaiset, ja tiedämme todella vähän siitä, miltä omaishoitajien tukeminen näyttää käytännössä, ja kyse ei ole vain rahasta. Kysynkin siksi ministeriltä: miten omaishoitajien vapaapäiviä tullaan käytännössä järjestämään sote-uudistuksen jälkeen, ja mistä näitä sijaishoitajia löytyy?

Arvoisa puhemies! Nimenomaan tämän hallituksen muutoksena omaishoitajien vapaapäiväasemaa parannettiin, niin että kaikki sopimuksen tehneet omaishoitajat pääsivät vapaapäiväoikeuden piiriin, ja nyt kuntien on huolehdittava siitä, että tämä lakisääteinen oikeus voi käytännössä toteutua eli sijaishoitoratkaisut järjestyä. Siksi kerroin yhden vaihtoehdon, tuon perhehoidon kehittämisen, ja käytännössä vaikkapa tehostetun palveluasumisen ratkaisut ovat niitä toisia käytännön vaihtoehtoja.

Mutta tilanne on hyvin erilainen. Nostitte, edustaja, kysymyksessänne  esiin  tämän taloudellisen tuen. Se on yksi tapa kehittää omaishoitajan asemaa, ja toinen puoli on tämä laadullinen tuki, ikään kuin yhteiskunnallinen arvostus, joka tulee järjestelmämme kautta erilaisena tukena, jotta omaishoitajan työtä voi jaksaa tehdä. Tätä kenttää voi vielä laajentaa sillä ajattelulla, että omaishoitajien tilanne on sellainen, että valtavirta on 75—84-vuotiaita omaishoitajia mutta on myös lastaan hoitavia omaishoitajia, ja heidän tarpeensa ovat kovin toisenlaisia. [Puhemies koputtaa] Sekin kärkihankkeessa on hallituksessa huomioitu.

Arvoisa puhemies! Omaishoitoon liittyy kysymyksiä, joista ei käydä tarpeeksi julkisuudessa keskustelua. Otan esimerkin vaikkapa siitä, että kuntaliitostilanteissa uudessa kunnassa onkin erilainen omaishoidon korvauskäytäntö. Tämä on monelle tullut yllätyksenä. Sitten on paljon naisia, 55 vuotta ylittäneitä, jotka ovat toisella paikkakunnalla työssä, eivät ole omaishoitajien piirissä mutta saattavat käydä useamman kerran viikossa hoitamassa iäkkäitä vanhempiaan, käytännössä omalla kustannuksellaan ajavat satoja kilometrejä viikossa tai käyttävät julkisia kulkuneuvoja. He eivät ole minkäänlaisten korvausten piirissä. Onko luvassa, ministeri, että tätä kriteeristöä tarkistettaisiin?

Arvoisa puhemies! Tulkitsen, että kysymyksenne viittaa siihen tunnistamattomaan omaishoitoon, jota yhteiskunnassa tehdään ei niinkään sopimuksen puitteissa vaan jota voi kai tulkita omaishoidon ja lähimmäisvastuun, oman läheisen auttamisen, rajamaastossa olevaksi asiaksi, joka joskus kuormittaa enemmän ja joskus vähemmän. Tämä on suurimman osan suomalaisista arkipäivää sukupolvien välillä. Jatkossa se tulee olemaan sitä yhä enemmän, ja tässä kohti katsoisin rohkeasti suomalaisten työnantajien suuntaan. Me olemme käymässä keskustelua pienten lasten hoitoon liittyvistä joustoista työelämässä ja perheystävällisestä työelämästä. Perhettä on myös oma ikääntyvä läheinen, vaikkapa oma vanhempi, jonka hoidosta haluaa kantaa vastuuta. Olisi arvokasta ja upeaa, jos työnantaja tunnistaisi tämän myös oman työntekijänsä elämässä ja arjessa ja saisi sitä kautta varmasti myös tuottavuutta omalle työlleen työyrityksessä tai julkisella puolella, kun tietäisi, [Puhemies koputtaa] että työntekijällä on mahdollisuus järjestää koko elämänsä arjen asiat hyvin.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Vielä lisäkysymys, edustaja Kymäläinen.

Arvoisa herra puhemies! Olisi epä-älyllistä olla kiittämättä hallitusta siitä, että on lisäpanostuksia omaishoitajien tukemiseen tällä hallituskaudella tehty, mutta valitettavaa on, että se ei ole riittävää. Tiedätte, ministeri Saarikko, varmasti hyvin, että meillä on 400 000 omaishoitajaa, jotka eivät ole tuon sopimusoikeuden piirissä.

Ajatteleepa kenen tahansa meidän kohdalle olla omaishoitaja, miten raskaassa tilanteessa tämä henkilö, omaishoitaja, on, koska usein tuo omaishoitajasuhde päättyy hoidettavan kuolemaan? Monet iäkkäät ihmiset toki oman puolisonsa kanssa uupuvat, mutta usein tämä rasti kohdistuu ruuhkavuosia eläviin ihmisiin. Hoidetaan äitiään tai isäänsä suurella rakkaudella ja menetetään, ja silloin kysymys kuuluu, miten tuo kuntoisuus tulevassa tulee huolehdittua, puhumattakaan jos tuo huollettava on oma lapsi, jolloin voi olla vuosikymmenten työ edessä.

Arvoisa puhemies! Rohkenen kyllä todeta, että minusta hallituksen panostus, 75 miljoonaa vuodessa lisärahaa omaishoitoon, ei nyt erityisen pieni satsaus näinä talousaikoina ole ollut. Totean enemmänkin, että ongelmia omaishoidossa on tietysti edelleen tuen tasossa mutta vielä enemmänkin siinä, että juuri tuo käytännön oikeutus vapaapäiviin voitaisiin toteuttaa. Minusta on hätkähdyttävä tieto, että käsitykseni mukaan vain noin puolet omaishoitajista pitää heille oikeutetut vapaapäivät eli sitä ei ole riittävänä järkevästi järjestetty. Samalla katson kiitoksella suomalaisen kolmannen sektorin suuntaan. Järjestöt tekevät hienoa työtä julkisen, kunnan työn tukena omaishoitajien jaksamisessa liikunnan ja virkistyspalveluiden avulla. Ilman sitä omaishoitajien asema olisi paljon paljon heikompi.

Viimemmäksi haluan nostaa esiin vielä yhden keskustelussa mainitsematta jääneen ryhmän, mielenterveysongelmaisten ihmisten omaiset. [Puhemies koputtaa] Heilläkin on oikeus omaishoitoon.

Arvoisa puhemies! Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö tekivät raskaan virheen, kun he runnoivat Suomen yhteisvaluutta euroon kansaa kuulematta. Euroopan keskuspankin roskapaperiostojen kautta Suomelle on tullut noin 70 miljardin euron vastuut. Lisäksi meillä on noin 20 miljardin euron Kreikka-vastuut. Kokoomukselle tiedoksi: me emme tienaa tällä, eikä tämä ole fantastista.

Euroopan keskuspankin holtiton roskalainojen osto-ohjelma osaltaan pitää korkoa keinotekoisesti alhaalla, mikä mahdollistaa ongelmamaiden velkaantumisen. Korot ovat historioitsijoiden mukaan laskeneet alimmalle tasolle 5 000 vuoteen. Tämä ei voi jatkua. Mitä hallitus aikoo tehdä ja millä tavalla hallitus on varautunut siihen, kun valtiomme korot nousevat 5 prosenttiin, takaukset lankeavat maksettaviksi ja meillä ei ole edes omaa rahapolitiikkaa?

Arvoisa puhemies! Oli mieluisa aihe, vaikka kysymys oli ehkä hieman haastava, tai olen eri mieltä sen lähtöoletuksista. Se, että me olemme liittyneet aikoinaan yhteisvaluutta euroon, on ollut hyvä ratkaisu. Se sitoo meidät eurooppalaiseen yhteismarkkina-alueeseen, sisämarkkinoihin. Niille suuntautuu 40 prosenttia meidän viennistämme. Se on ollut hyvä ratkaisu.

Euro on käynyt läpi todella vaikeita vaiheita, mutta tällä hetkellä euroalueen tilanne on kohtuullisen vakaa. Me olemme luoneet mekanismit, joilla me pystymme euroalueen valtioiden mahdollisia velkakriisejä ratkomaan, mutta me olemme myös perustaneet pankki-unionin, jolla pankkien kriisejä pystytään ratkomaan. Tällä hetkellä euroalueen talous kasvaa. On totta, että Euroopan keskuspankin tase on paisunut tässä, mutta he tekevät itsenäistä rahapolitiikkaa. Euroopan keskuspankilla on iso ja merkittävä rooli, ja he ovat nyt lähteneet kiristämään tätä. [Puhemies koputtaa] Ehkä se tuo tullessaan sitä teidän kaipaamaanne korkojen nousua, mutta toivottavasti vakaan talouden merkeissä.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Nyt on mahdollisuus pyytää lisäkysymyksiä tähän aiheeseen painamalla V-painiketta.

Arvoisa puhemies! Oletteko te, ministeri Orpo, todella sitä mieltä, että muut Pohjoismaat tekivät virheen, kun eivät tulleet mukaan? Me olemme ainoana Pohjoismaana eurossa. Ja miksi muut Pohjoismaat eivät halua tulla euroon, jos tämä olisi menestystarina, koska siihen heitä on kyllä kehotettu tulemaan?

Joulukuussa Emulle eli rahaliitolle haetaan uutta suuntaa, ja me perussuomalaiset vastustamme integraation lisäämistä, yhteisvastuun lisäämistä. Kun seuraava taantuma tulee — ja se tulee varmasti — euro ajautuu ylitsepääsemättömiin ongelmiin. Perussuomalaiset varoittavat tästä nyt, kuten myös monet muut asiantuntijat. Tässä on kaksi suuntaa: keskitetty liittovaltio, mikä perussuomalaisille ei käy, tai sitten ankara markkinakuri, mihin ongelmamaat eivät pysty. Tämä tulee aiheuttamaan euron hajoamisen, joten miten hallitus on varautunut euron hajoamiseen ja ajamaan Suomen etuja? [Eduskunnasta: Maailmanluokan kysymys!]

Arvoisa puhemies! Sanon edelleenkin, että euroon liittyminen on ollut erinomainen ratkaisu Suomelta. Oli mukava huomata esimerkiksi kun Nordea mietti sijoittumistaan, että he halusivat tulla euroalueen sisälle, pankkiunionin sisälle. Tiedän, että myöskin naapurimaissa pohditaan tällä hetkellä ainakin jossain määrin pankkiunioniin liittymistä, ehkä euroon liittyminen on kauempana. Jokainen tekee omia ratkaisuja. Suomen kannalta on ollut erittäin viisas ja tärkeä ratkaisu, että me olemme myös yhteisessä valuutassa ja olemme Euroopan unionissa. Tämä hallitus on vahvasti sitoutunut euron pankkiunioniin, sisämarkkinan kehittämiseen ja Euroopan unionin kehittämiseen määrätietoisesti, koska vahva Euroopan unioni ja vahva euro ovat Suomen etu.

Kuten kerroin aikaisemmassa vastauksessa, me olemme tehneet erilaisia mekanismeja, jotka tekevät eurosta tänä päivänä paljon vahvemman. Nyt seuraavassa vaiheessa meidän pitää edelleen saada riskitasoja alemmas, niin pankkijärjestelmästä kuin ylivelkaantuneilta valtioilta. Silloin me voimme nukkua kaikki yömme vielä rauhallisemmin. Mutta tällä hetkellä tilanne menee koko ajan parempaan suuntaan.

Arvoisa puhemies! Meidän sosiaalidemokraattien mielestä euroon liittyminen oli järkevää ja hyvä, järkevä tapa hoitaa suomalaisia Eurooppaan, Euroopan yhteisöön ja länsimaihin kiinni.

Kysyn nyt, kun Emun kehittämisestä, tietysti rahaliiton kehittämisestä on kysymys: miten näette sen, pitäisikö tuolla Emun kehittämisessä ottaa huomioon sosiaalisia kriteereitä elikkä koulutustasoa, työttömyysastetta, nuorisotyöttömyyttä, tämmöisiä tekijöitä, jotka vaikuttaisivat siihen, että se Emu koettaisiin kansalaisten mielestä vielä hyväksyttävämmäksi kokonaisuudeksi? Toivoisin, että Suomi voisi olla aktiivinen tässä politiikassa. Mitä mieltä olette näistä kysymyksistä?

Arvoisa puhemies! Minä näen tämän oikeastaan niin päin, että ei niinkään Emun eli sen rahan, valuutan, kun luodaan puitteita taloudelliselle vakaudelle ja kasvulle, vaan nimenomaan Euroopan unionin tehtävä on luoda perustaa kasvulle, luoda perustaa sille, että Euroopan unionin eri alueet ovat tasa-arvoisia, ja sen puitteissa myöskin Euroopan unionin sosiaalista ulottuvuutta pitää kehittää, ei yhteisen sosiaaliturvan suuntaan, ei yhteisvastuullisuutta sitä kautta, mutta mielestäni meidän pitäisi olla valmiit harkitsemaan kuitenkin jonkinnäköistä perusstandardistoa sosiaaliturvassa, että Euroopan unionin alueella olisi mahdollisimman yhtenäinen perusta. Mutta kuitenkin se paras mahdollinen asia on se, että myöskin Euroopan unionin alueella meillä on talouskasvua, tulevaisuudennäkymiä, investointeja, työpaikkoja ja sitä kautta hyvinvointia. Paras tapa on tämä — Euroopassakin, kuten Suomessa — [Puhemies koputtaa] turvata ihmisten hyvinvointi ja tasa-arvo.

Arvoisa puhemies! Rohkenen kyllä olla valtiovarainministerin kanssa eri mieltä niin, että kyllä rahapolitiikka vaikuttaa ihan suoraan siihen, minkälaisia edellytyksiä on edistää kasvua ja taloudellista vakautta Euroopan kaltaisella alueella. Valuuttaunioni ei ole lainkaan ollut ongelmaton projekti. Yksi keskeinen epäkohta on se, että yhteisen valuutan ja yhteisen rahapolitiikan kautta on sidottu yhteen maita, jotka kilpailukyvyltään, palkkarakenteeltaan ja yhteiskuntarakenteeltaan ovat varsin erilaisia. Rahapolitiikkaa maat eivät voi kansallisesti tehdä, vaan finanssipolitiikka ja rahapolitiikka on tällä tavalla erotettu toisistaan.

Kun Emu-yhteistyötä nyt aiotaan kehittää, haluaisin kysyä valtiovarainministerin näkemystä siitä, miten Suomi suhtautuu sellaisiin esityksiin, joilla halutaan lisätä joustomahdollisuuksia nimenomaan työllisyyden ja kasvun edistämiseksi myöskin rahaliiton puitteissa.

Arvoisa puhemies! Jos me lisäämme joustoja meidän Emu-järjestelmäämme, niin mielestäni se on väärä suunta. Tärkeämpää olisi se, että meillä olisi yhteiset säännöt, yhteiset pelisäännöt. Jokaisella maalla on vastuu omasta talouspolitiikastaan. Pidämme kiinni no bail-out ‑säännöstä, korostamme markkinakuria. Sitä kautta me pystymme mielestäni paremmin luomaan sellaista ympäristöä, joka on vakaa investoinneille ja kasvulle otollinen.

Mielestäni rahapolitiikalla, totta kai, on oma merkityksensä tässä kaikessa, mutta koheesiopolitiikka on ollut se työväline, millä Euroopan unioni on oman budjettinsa kautta pyrkinyt ja pyrkii vaikuttamaan siihen, että Euroopan unionin eri alueilla pystytään tasaamaan talouskasvua, tukemaan siellä, missä kasvu ei ole niin voimakasta. Se on ensisijainen väline siinä. Rahapolitiikalla, eurolla, yhteisellä valuutalla, sisämarkkinoilla pyritään luomaan [Puhemies koputtaa] pohjaa talouden kasvulle ja hyvinvoinnille.

Arvoisa herra puhemies! Tästä edustaja Huhtasaaren alkuperäisestä kysymyksestä voisi vetää sen johtopäätöksen, että hän haluaisi meidän palaamistamme markka-aikaan. Minkähänlainen tämä markka-aika oikein oli? Suomen talouspolitiikka markka-aikana oli sitä, että me devalvoimme kerran kymmenessä vuodessa — ja silloin kaksinumeroisella luvulla useimmiten. [Perussuomalaisten ryhmästä: Kyllähän Ruotsi pärjää ihan hyvin!] Eli käsitys siitä, että se oli jonkunlaista hienoa aikaa noin rahapolitiikan osalta, on täysin virheellinen. Tämä euro on sentään tuonut meidän talouteemme jonkunlaista vakautta ja pakottaa meidät tiukempaan talouspolitiikkaan kuin tällainen oman valuutan politiikan käyttäminen.

Minua muutenkin huolestuttaa se, miksi te otatte aina esille näitä Euroopan unionin asioita, jotka on sovittu, jotka vahvistavat Suomen asemaa. Te puhutte myöskin kansanäänestyksestä Euroopan unionin jäsenyyden osalta. [Laura Huhtasaari: Eikö saisi?] Se on täysin virheellinen linja, ja se heikentää meidän kansainvälistä asemaamme. Kaikki tämä, [Puhemies koputtaa] mitä te esitätte, on väärin. [Naurua]

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Tämä ei sisältänyt kysymystä, [Ben Zyskowicz: Kysymys on "eikö totta"!] mutta lisäkysymys, edustaja Niinistö.

Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa edustaja Salolaisen jälkeen.

Kysymys alkoi rahapolitiikasta, ja siinä voi sanoa, että Euroopan keskuspankilla ehkä kesti jonkun vuoden Yhdysvaltain FEDiä pidempään elvyttävän rahapolitiikan käynnistäminen, mutta nyt se on vauhdittanut Euroopan taloutta, ja hyvä niin. Nyt huomion pitäisi siirtyä siihen, mitä Euroopan unioni omassa budjetissaan tekee, ja olen itse huolestunut kahdesta eri kysymyksestä: Toinen on se, että jotta Euroopan unioni voi saada kansalaisten luottamuksen niin Suomessa kuin muualla Euroopassa, meidän pitää saada työttömyyttä alas ja sosiaaliturva, heikompiosaisten turva, kaikkialla Euroopassa kohtuulliselle tasolle, jolloin unioni on kaikkien eurooppalaisten yhteisellä asialla. Kuulin, että ministeri vähän lupaili, että jotain pohdintaa sosiaaliturvan vähimmäisturvan takaamisesta yhteisellä politiikalla voitaisiin viedä eteenpäin. Se on hyvä asia. Sen lisäksi toinen kysymys on koulutukseen, tutkimukseen ja ilmastopolitiikkaan panostaminen, ja EU:n budjetti on edelleen vanhaa säilyttävä [Puhemies koputtaa] mutta ei näihin uusiin panostuksiin panostava. [Puhemies koputtaa] Voitteko edistää Suomen hallituksen puolesta tätä politiikkaa?

Arvoisa puhemies! Edustaja Niinistöllä oli erittäin hyvä lista — erittäin hyvä lista — ja nyt kun me valmistelemme tulevaa seitsemän vuoden rahoituskehyskautta eli EU:n budjettikautta, niin on juuri se aika, milloin me käymme keskustelua. Suomen ja hallituksen näkökulmasta juuri näihin asioihin meidän pitää kiinnittää huomiota ja saada niille resursseja EU-budjettiin: turvallisuuteen, työllisyyteen ja kasvuun, koulutukseen, innovaatioihin, niiden ympäristön kehittämiseen, ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun, [Kari Uotila: Puolustus! — Riitta Myller: Puolustus!] pakolaisuuden juurisyihin vaikuttamiseen, yhteiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Ja kun meillä vielä olisi Euroopan unionin budjetissa liikkumavaraa, ettemme olisi joka euroa sitoneet kiinni seitsemäksi vuodeksi, niin sehän olisi upeaa, jotta pystytään reagoimaan myöskin nopeasti muuttuvaan maailmaan. [Keskustan ryhmästä: Missä on maatalous?] Nämä ovat juuri niitä linjauksia, joita me olemme hallituksen pöydässä tehneet, joita suuressa valiokunnassa on käsitelty, ja näitä me eri neuvottelupöydissä pyrimme parhaamme mukaan edistämään.

Arvoisa puhemies! Sininen tulevaisuus on EU-kriittinen puolue, mikä tuli selväksi meidän ryhmäpuheenvuorossamme [Li Andersson: Ei ole näkynyt kyllä!] EU:n tulevaisuuskeskustelussa, mutta me kunnioitamme myös kansanvaltaa. Suomi on kansanvaltaisesti liittynyt EU:n jäseneksi, liittynyt yhteisvaluutan jäseneksi. Siinä unionissa me olemme ja sitä rahaa nyt sitten käytämme. Mutta oleellista on se, mihin suuntaan mennään. Eihän eurokriisi ollut kunniaksi yhteisvaluutalle. Siinä tehtiin paljon virheitä kauan ennen sitä aikaa, kun minä olen ollut mihinkään täällä vaikuttamassa.

Yhteisvastuu on yksi asia, josta haluan ministeriltä kysyä: miten Suomen hallitus siihen suhtautuu, sen lisääntymiseen? Ja kun täällä on oppositiosta väitetty, että Suomen hallitus ei toimisi EU:ssa: Suomella on aktiivinen EU-linja, me olemme ensimmäisenä ottaneet kantaa talous- ja rahaliittoon liittyviin uudistuksiin. [Kari Uotila: Missä EU, siellä ongelma!] Emme halua sinne valtiovarainministeriä, ja tuemme sitä, että Kreikan kaltaisille maille tulisi velkajärjestelymekanismi tarvittaessa, että ei tapahtuisi sitä, mitä tapahtui 2010 tukipakettipolitiikan myötä. Mutta nämä yhteisvastuut, arvoisa ministeri, miten kommentoitte niitä?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, EU-kriittinen puolue voi olla, [Perussuomalaisten ryhmästä: Voi kyllä, voi kyllä!] mutta yhdessä olemme sitoutuneet EU:n kehittämiseen, ja se on tärkeä asia, että meidän pitää mennä eteenpäin.

Mitä tulee yhteisvastuukysymykseen, niin täytyy tässäkin erotella taloudellinen yhteisvastuu ja muu yhteisvastuu. EU:n yhteisen lainsäädännön kautta tai vaikkapa panostamalla turvallisuuteen — kaksi erilaista asiaa — me löydämme sitä yhteisvastuullisuutta koko ajan: kehittämällä sisämarkkinoita tai rajavalvontaa meillä on yhteisvastuullisuutta. Eli yhteisvastuullisuus itsessään sanana ei ole aina Suomen kantojen vastaista, päinvastoin, suurimmassa osassa asioita se on Suomen kantojen mukaista. Mutta jos mennään taloudelliseen yhteisvastuuseen, meillä on kaksi vaihtoehtoa: Me jaamme taloudellista vastuuta ja annamme lisää valtaa Brysseliin — sitä Suomessa ei ole haluttu eikä halua tämäkään hallitus. Me haluamme pitää taloudellisen päätäntävallan ja vastuun kansallisvaltioissa, jäsenmaissa, ja [Puhemies koputtaa] Brysselin tehtävä on koordinoida. Toivottavasti tämä oli riittävä vastaus.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Ja vielä lisäkysymys, edustaja Vähämäki.

Kunnioitettu puhemies! Siis eihän tuosta, anteeksi vain, käynyt selväksi, kannattaako vai vastustaako hallitus yhteisvastuuta. [Ben Zyskowicz: Riippuu, mistä yhteisvastuusta puhutaan!] Se on se kysymys, minkä me haluamme tietää ja minkä tavallinen kansalainen, tavallinen työmies, haluaa tietää: joutuuko hän vielä kaiken muun lisäksi maksamaan etelän velkamaiden piikin, joutuuko hän kuittaamaan sen laskun.

Ja ennen kaikkea me haluamme tietää myöskin sen, mikä on Suomen neuvottelutavoite joulukuun neuvotteluissa. On esitetty vain kahta huonoa vaihtoehtoa. Meillä on kuusisivuinen vastalause, jossa esitämme kolmannen vaihtoehdon, kolmannen tien. Haluaisimme tietää nyt, mikä on se Suomen neuvottelulinja. Ja aiotteko tuoda eduskunnalle tiedonannon siitä, mitä aiheutuu Suomelle, kun EKP lähtee tätä osto-ohjelmaansa pikkuhiljaa laskemaan alas? Mitkä ovat ne vastuut, jotka ovat Suomelle tulleet? Ja kaiken kaikkiaan, [Puhemies koputtaa] mitä aiotte tehdä, mikä on neuvotteluasema?

Arvoisa puhemies! Tarvittaisiin puoli tuntia, että ehtisi kaikkiin näihin kysymyksiin vastaamaan. Siis kuten sanoin, yhteisvastuuta on monenlaista, mutta se, mistä varmasti, jos ymmärsin oikein, kysyttiin, on taloudellinen yhteisvastuu. Emme ole sitä lisäämässä, paitsi jos pankkiunionin sisällä riskitasot saadaan tasattua eri jäsenmaiden ja pankkisektorin sisällä. Silloin me olemme valmiit etenemään yhteisen talletussuojan kanssa, mutta emme ennen kuin riskit on saatu huomattavasti nykyistä alemmas. Se on asia, jossa pidemmällä aikavälillä kannatamme yhteisvastuun lisäämistä.

Joulukuun 7. päivä tai 6. päivä komission puheenjohtaja Juncker on esittämässä taas uusia asioita Euroopan unionin kehittämiseksi. Meillä on sitä ennen pöydällä useita esityksiä sekä meidän yhteisen valuuttamme kehittämiseksi että Euroopan unionin kehittämiseksi. Meillä ei ole mitään erityistä neuvottelua joulukuussa vaan koko ajan jatkuva neuvotteluprosessi, jossa me olemme aktiivisesti mukana. Me voisimme palata niihin yksityiskohtiin ja eri asioihin [Puhemies koputtaa] tarkemmin, kun olisi enemmän kuin minuutti aikaa.

Arvoisa puhemies! Koulujen ja työpaikkojen on oltava turvallisia kaikille. Viime viikkoina on käyty paljon keskustelua Me too ‑kampanjan pohjalta seksuaalisesta häirinnästä. Lehdet ovat julkaisseet myöskin suomalaisista kouluista järkyttäviä kuvauksia, mitä niissä on tapahtunut. Kun joku henkilökuntaan kuuluva syyllistyy tällaiseen häirintään, niin nuoren on hyvin vaikea puolustautua. Siitä saattaa jäädä nuorelle elinikäiset traumat, ja myöskin moni sellainen, joka ehkä nyt on herännyt siihen, että on ollut tällaisen tapahtuman silminnäkijä, kantaa siitä syyllisyyttä, ettei ole puuttunut häirintään aikaisemmin, niin kuin tietysti pitäisi puuttua. Ja näyttää siltä, että useissa tapauksissa, olivatpa kysymyksessä koulut tai työpaikat, tällainen seksuaalinen häirintä on jatkunut vuosikausia ja sen on annettu jatkua. Näinhän ei pitäisi olla. Meillä on tullut nyt häirintäkulttuurista tällainen jäävuoren huippu esiin. Uskon, että myöskin hallitus on herännyt tähän kysymykseen. Mitä te, tasa-arvoministeri Saarikko, olette tälle asialle tehnyt? Miten hallitus aikoo puuttua siihen, että koulut ja työpaikat olisivat taas [Puhemies koputtaa] turvallisia kaikille?

Arvoisa puhemies! Äärimmäisen hyvä, että tämä aihe nousee esiin myös eduskunnan kyselytunnilla, nyt toistamiseen. Olemme hallituksenkin piirissä asiasta keskustelleet, ja minusta tietysti, vaikka se vastauksena lattealta voi kuulostaakin, on ollut hieno nähdä, mikä voima julkisella keskustelulla on voinut kansainvälisesti olla tämän kysymyksen äärellä. Olen paljon myös pohtinut sitä, voisiko lainsäädännöllä tehdä jotakin vai onko kysymys enemmänkin asian ilmi tulemisesta, suomalaisten käyttäytymistapojen muuttamisesta ja sydämen sivistyksen esiin nousemisesta, siitä, miten vastakkaista sukupuolta tai ylipäätään ottaen kanssaihmistä haluamme kohdella. On aivan selvää, että tämäntyyppiset esimerkit, joita nostatte esiin, edustaja Haavisto, ovat jo lain puitteissa kiellettyjä. Mutta silti kyllä on hätkähdyttävää, että viimeisin tasa-arvobarometri vuodelta 2012 toteaa, että vastaajista noin joka kolmas on kokenut [Puhemies koputtaa] seksuaalista häirintää kahden viime vuoden aikana. Me olemme siis tienneet tämän jo hyvin pitkään.

Värderade talman, arvoisa puhemies! Eilen suomenruotsalaiset naiset nousivat seksuaalista ahdistelua vastaan. Kampanja Dammen brister, ’pato murtuu’, keräsi viikossa yli 20 000 naista Facebook-ryhmään. 6 000 heistä allekirjoitti vetoomuksen, ja yli 800 heistä on kertonut järkyttävistä kokemuksistaan. Toivon, että me kaikki tässä salissa otamme tämän asian vakavasti. Naisten ja tyttöjen kokemaa seksuaalista häirintää ja ahdistelua on vähätelty aivan liian pitkään, ja nyt riittää.

Värderade talman! Dammen brister-uppropet har fått en stor spridning i det svenska Finland. Men vi ser att det här gäller hela Finland, det gäller inte bara Svenskfinland, det gäller oss alla, det är ett globalt fenomen — och nu är det dags att agera.

Miten, arvoisa hallitus, aiotte vaikuttaa nyt siihen, että me saamme aikaiseksi muutoksen asenteisiin, että kouluissa, työpaikoilla, harrastuksissa, kaikkialla, otetaan tämä kysymys [Puhemies koputtaa] niin vakavasti kuin se on otettava?

Arvoisa herra puhemies! Tämä on todella ajankohtainen kysymys ja tärkeä teema. Niinpä hallituksessa tänään, kun meillä oli tuo istunto, otin tämän asian esille, ja me olemme keskustelleet ministeri Saarikon kanssa, ministeri Mattilan kanssa, joka vastaa työsuojelusta, että me — ja varmaan OKM:n ministerit, tämä on itse asiassa aika lailla poikkileikkaava aihe — kutsuisimme toimijoita, työmarkkinajärjestöjä ynnä muita, tällaiseen pyöreän pöydän keskusteluun tästä teemasta, että kuultaisiin heiltä ratkaisuvaihtoehtoja siitä, mitä vielä tarvitsee tehdä tähän asiaan puuttumiseksi, koska nämä käyttäytymistavat ja asenteet ovat ongelma. Olen maanantaina avaamassa tällaista Kaupan liiton Ollaan ihmisiksi ‑kampanjaa, eli siis myös työpaikoille on tullut tämä häiritsevä käyttäytyminen, ja tämä täytyy yksiselitteisesti tuomita ja tähän täytyy puuttua, mutta ei niin, että osoitetaan jotakin sukupuolta. Totta kai tämä on niin, että naiset ja nuoret naiset varsinkin ovat tässä se pääkohderyhmä, mutta kyllä tämä kohdistuu myös miehiin. Eli ei ole syytä kohdistaa tätä tiettyyn sukupuoleen [Puhemies koputtaa] vaan tulee ottaa tämä koko ongelma täysivaltaisesti.

Arvoisa puhemies! Seksuaalinen ahdistelu ja häirintä ovat vakavia ilmiöitä Suomessa. Tämä keskustelun laajuus, joka tämän Me too ‑kampanjan myötä on noussut esiin, tämä tapausten moninaisuus, tämä laajuus, mikä tässä on, osoittaa sen, että kyse ei ole yksittäisistä tapauksista. Kyse on kulttuurisesta ilmiötä, kyse on vallankäytöstä, kyse on rakenteista. Kyse on siitä, että liian kauan on jatkunut tällainen hiljainen hyväksyntä tämän asian osalta. Häirintä on erityisen vakavaa, kun se kohdistuu haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin, nuoriin, henkilöihin, jotka ovat esimerkiksi erilaisten auktoriteettien kuten vaikka esimerkiksi opettajien häirinnän kohteiksi joutuneet. Tämä on vakava kysymys. Sen takia sosiaalidemokraatit ovat tehneet keskustelualoitteen siitä, että eduskunta kävisi laajan ajankohtaiskeskustelun jo ennen joulua, ja tämän ensimmäinen allekirjoittaja on kansanedustaja Tuula Haatainen.

Haluan nyt kysyä hallitukselta: miten te aiotte puuttua tähän ilmiöön? Ei riitä, että me tässä salissa vain yleisesti paheksumme, vaan meidän pitää käydä kunnon keskustelu [Puhemies koputtaa] siitä, miten ihan oikeasti tämä ilmiö kitketään.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Pääministerin sijainen, ministeri Orpo.

Arvoisa puhemies! Tämä on todellakin vakava asia, vakava ilmiö. Meidän ei pitäisi hyväksyä minkäänlaista, ei mihinkään sukupuoleen, ei nuoreen, ei vanhaan kohdistuvaa seksuaalista häirintää tai ahdistelua, ei minkäänlaista. Meillä pitää olla nollatoleranssi näissä. [Susanna Huovinen: Näin se on!] Itse asiassa se on pysähdyttävää, kun tämä keskustelu on lähtenyt liikkeelle ja kun — mikä on ihan oikein — ihmiset kertovat näitä kokemuksiaan. Se on hätkähdyttävää, pysähdyttävää huomata, kuinka laajasta ja vakavasta ilmiöstä sitä kautta on kyse. Mielestäni tämä keskustelualoite, ja hallituksen mielestä, on aiheellinen, ja mielestäni ja mielestämme tämä asia on sellainen, jonka ääreen koko eduskunnan ja hallituksen ilman oppositio- ja hallitusrajojakin kannattaa hetkeksi pysähtyä [Antti Rinne: Hyvä!] ja käydä tämä keskustelu. [Sosiaalidemokraattien ryhmästä: Hyvä, hieno vastaus!]

Arvoisa puhemies! Lehtitietojen mukaan Siikalatvan kunta on ryhtymässä terveysjätti Mehiläisen bulvaaniksi. Mehiläinen hoitaa jo Siikalatvan terveyspalvelut, mutta nyt Mehiläinen perustaa Siikalatvan kunnan nimissä terveyskeskuksen Oulun kaupungin keskustaan. Mehiläinen houkuttelee oululaiset asiakkaiksi, ja laskun maksaa oululainen veronmaksaja. Palkinnoksi Siikalatva saa varmaankin alennusta Mehiläiseltä, Mehiläinen taas varmistaa markkina-asemiaan sote-uudistusta odotellessa. Lyhyen tikun vetää Oulun kaupunki, mutta eiköhän tämä toimintatapa laajene myös muualle, nyt kun se on keksitty.

Tämä uskomaton kuvio ja aiemmin tapahtunut Meri-Lapin laaja ulkoistus on osittain seurausta hallituksen sote-sekoilun aiheuttamasta epävarmuudesta. Ymmärtääkö hallitus vastuunsa tästä tilanteesta, ja mitä te aiotte tehdä tilanteen rauhoittamiseksi?

Arvoisa puhemies! Samat uutiset on luettu, ja ministeriössä tiedot on. Erikoista hommaa, sanoisin. [Susanna Huovinen: Juuri näin!] Totean myös niin, että käytännössä voidaan arvioida tuota Siikalatvan toimintaa ensinnäkin siten, että se tapahtuu kunnallisen itsehallinnon puitteissa [Susanna Huovinen: Valitettavasti!] ja toisaalta myös jo nykyään terveydenhuoltolaissa olevien valinnanvapautta koskevien säännösten puitteissa. Tämän käänteen tapahtumiseksi ei ole tarvittu mitään hallituksen uudistukseen liittyviä toimia, [Riitta Myller: Epävarmuus!] vaan käytännössä tämä kaikki viittaa aikaan, joka on lähtenyt liikkeelle ulkoistusten muodossa kuntatasolla jo 2010-luvun alkupuolella.

Me olemme hallituksen piirissä keskustelleet tästä asiasta ja pohtineet, mitä keinoja meillä on nykylain puitteissa toimia vai olisiko mietittävä tehtävälain muutosta, jossa tämänkaltainen toiminta ei enää olisi mahdollista, koska on vaikea määritellä ja arvioida, että tämä olisi kunnan perustehtäviin kuuluva asia.

Arvoisa puhemies! Sote-uudistuksessa olivat keskeisinä kulmakivinä saumattomat hoitoketjut, terveyserojen kaventaminen, näitten ylikansallisten yhtiöitten suitsiminen sekä se, että kustannusten nousu saataisiin taitettua. Nämä kaikki edellytykset on hukattu tässä uudistuksessa, ja valitettavasti tämä johtaa siihen, mikä tuolla Meri-Lapissa meillä oli ratkaisu: ihmiset pelkäsivät niitten 800 työpaikan johdosta ja pelkäsivät, säilyvätkö palvelut, säilyykö Kemissä sairaanhoitajakoulutus, mitkä tämän keskittämisasetuksen seuraukset tulevat olemaan. Sillä on heijastusvaikutuksia myös poliklinikoille ja vuodeosastoille. Kysynkin nyt teiltä, ministeri Saarikko: jatkuvatko synnytykset Länsi-Pohjan keskussairaalassa, ja miten muun Lapin palvelut tullaan turvaamaan nyt tämän Mehiläisen ratkaisun jälkeen?

Arvoisa puhemies! Kysymyksessä oli monta ulottuvuutta, aina sote-uudistuksesta ja sairaaloiden välisistä työnjaoista synnytyksiin. Tämän viikon kuulumiset länsirintamalta ovat siltä osin myönteisiä, että olen ollut hyvin hyvilläni, että Länsi-Pohjan ja itse asiassa koko Lapin maakunnan alueella on nyt maakuntaliiton ja sen johdon toimesta haluttu lähteä liikkeelle tässä asiassa, niin että se yhteinen pöytä, yhteinen näkemys ja yhteinen tulevaisuus koko maakunnan kokoisesti on yhä täysi mahdollisuus.

Mitä tulee kysymyksiin synnytyksistä, viittaatte siihen, että olemme Suomessa säätäneet lainsäädännön, jossa synnytyssairaala on oikeutettu toimintaan silloin kun sen synnyttäjien määrä on vuodessa 1 000. Tästä voi saada poikkeusluvan, ja sellainen todellakin Länsi-Pohjassa tällä hetkellä on, ja tuo lupa on katkolla ensi kesänä.

Arvoisa puhemies! Kysyisin teiltä, valtiovarainministeri Orpo: Voisiko tässä taustalla olla se seikka, että mitä enemmän kunnat nyt säästävät kahtena viimeisenä vuotena ennen soten maakuntauudistusta, sitä enemmän kunnat saavat sitten omaan valtionosuutensa rahoitusta tämän uudistuksen jälkeen, toisin sanoen tähdätäänkö tällä lyhytaikaisiin säästöihin, ja onko sitten niillä alueilla, jotka ovat aiemmin säästäneet, eläneet kituliaasti, yhtä lailla säästömahdollisuuksia tässä kahtena viimeisenä vuotena? Eivätkö nämä alueet tule kärsimään ja köyhtymään lisää?

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Ministeri Vehviläinen.

Arvoisa puhemies! Minun täytyy sanoa se, että kun ajatellaan julkista taloutta ja kuntatoimijoita, niin minun on vaikea uskoa, että kuntien pitäisi ryhtyä nyt tässä kohtaa osaoptimoimaan sitä, mikä se kuntatalouden tila tulevina vuosina on ja tehdä nyt säästöohjelmia tai sitten pyrkiä vaikuttamaan siihen, että se maakunnille siirtyvä osuus olisi mahdollisimman suuri tai pieni. Eli minä ajattelen niin, että jokainen kuntapäättäjä, joka tietää, että suurin osa tämän uudistuksen lainsäädännöstä on jo eduskunnan käsittelyssä — puuttuu valinnanvapauslaki, joka tänne talvella tulee — tietää sen, että kun tämä kokonaisuus saadaan hyväksyttyä ensi toukokuun loppuun mennessä tai siinä kesän korvalla, se tuo selkeän selvyyden tähän näin siitä, miten mennään eteenpäin. Viestini on, että nyt ei pidä tehdä osaoptimointiratkaisuja vaan pitää katsoa kokonaisuutta ja muistaa myös sote-uudistuksen ihan keskeisimmät tavoitteet: juuri yhdenvertaiset palvelut koko Suomessa ja siihen leveämmät hartiat maakuntien voimin.

Arvoisa puhemies! Kasvuyritystapahtuma Slush alkoi tänään Messukeskuksessa. Tämä opiskelijoiden perustama ja johtama tapahtuma on kasvanut valtavaksi kasvuyritysten ja pääomasijoittajien kohtauspaikaksi. Mittaluokasta jotain kertoo se, että 20 prosenttia varhaisen vaiheen pääomasijoituksista vuosina 2013—15 on saanut alkunsa tuolta Slushista.

Kasvuyrittäjyys vaatii toimia myös valtiolta. Tarvitsemme vieläkin vapaampaa korkeiden osaajien ja pääomien liikkuvuutta. Hallituksen lanseeraama startup-oleskelulupa on hyvä ensi askel tilanteen helpottamiseksi, ja seuraava luonteva askel olisi työvoiman tarveharkinnasta luopuminen. Kysynkin: mitä kaikkea hallitus on suunnitellut esteiden purkamiseksi, jotka rajoittavat ulkomaisten osaajien ja pääomien saapumista Suomeen?

Arvoisa herra puhemies! Meillä on muun muassa Talent Boost ‑ohjelma, jolla pyritään houkuttelemaan näitä ulkomaisia osaajia Suomeen. Meillä oli tämmöinen pyöreän pöydän keskustelu tästä teemasta tarveharkinta. Siinä keskustelussa paljastui tiettyjä ongelmakohtia, ja niihin aiotaan puuttua. Yksi on tämä työlupaprosessien hitaus. Sillä saadaan nyt ainakin varmaan, toivottavasti, näitä suurimpia ongelmia kitkettyä. Se tarveharkinta ei ole sinällään se ongelma, että sieltä muka saataisiin sitten sitä osaajaa. Jos siitä tarveharkinnasta aletaan keskustella, olen ennenkin sanonut, että silloin pitää puhua myös siitä valvonnasta, koska jos me aukaisemme todella sen tarveharkinnan, niin silloin siinä tulee myös ongelmia. Niihin ongelmiin meillä eivät tällä hetkellä riitä resurssit puuttua. Mutta todella työlupakäytäntöjen ja ‑prosessien nopeuttaminen on se ensimmäinen askel ja tämä Talent Boost ‑ohjelma, ja näihin hallitus on kyllä herännyt.