Hallituksen esitys  eduskunnalle  laiksi  maatilatalouden tuloverolain 10 a §:n muuttamisesta

Arvoisa puhemies! On erinomainen asia, että hallitus on antanut tämän maatalouden tasausvarauksen korottamista koskevan esityksen. Maatalouden tasausvaraushan palvelee monessa mielessä viljelijän veroratkaisuja ja antaa mahdollisuuden ansiotulon verotuksen tasaamiseen. Se on aika pieni osa tämän varauksen merkitystä, mutta se on myös veroluotto ja ennen kaikkea se on etukäteispoisto, joka helpottaa niiden viljelijöitten investointeja, jotka vielä uskaltavat maatalouteen investoida.

Tuon rajan korottaminen, enimmäisrajan korottaminen 13 500 eurosta 25 000 euroon, on hyvä asia. Toivoisin kuitenkin, että voitaisiin poistaa koko tämä euromääräinen yläraja. Silloin kaikki viljelijät saisivat tehdä yhtä suuren suhteellisen varauksen. Tärkeää olisi, että tämä muutos tulisi voimaan aikaisemmin kuin hallitus esittää. Esityshän on vasta vuoden 2020 verotuksessa. Sehän voitaisiin hyvin saattaa voimaan jo verovuoden 2018 verotuksessa, mutta ainakin verovuoden 2019 verotuksessa se pitää saada voimaan.

Erinomainen esitys. Täytyy taas kiittää hallitusta hyvästä esityksestä.

Arvoisa rouva puhemies! Suomessa vallitsee varsin pitkälle menevä yksimielisyys oman kansallisen elintarviketuotannon tarpeellisuudesta. Yhtä lailla ymmärrämme, että oma ruoantuotanto edellyttää yhteisiä panostuksia, joilla maatalouden kannattavuus varmistetaan. Meidän luonnonolomme eivät anna edellytyksiä selvitä eurooppalaisessa kilpailussa. Lisäksi on todennäköistä ja, sanottakoon se tässä myös suoraan, toivottavaakin, että elintarvikekauppaa vapautetaan globaalisti.

Globaali elintarvikkeiden vapaakauppa ei ole yksinkertainen asia. Se ei saa vaarantaa ruokaturvaa Suomessa eikä Euroopassa. Huoltovarmuus on turvattava, samoin elintarvikkeiden laatutaso. Vapauttamiseen on kuitenkin pitkällä aikavälillä syytä varautua, jotta emme joudu samankaltaiseen äkkisopeutukseen kuin taannoin Suomen EU-jäsenyyden alkaessa.

Panostukset oman maataloutemme tukemiseen eivät voi olla kaupan esteitä. Myös suoralle tulotuelle on ylärajat. Siksi tukea on kanavoitava myös verojen kautta. Hallituksen esitys maatalouden tasausvarauksen ehtojen parantamisesta on sen vuoksi, puhemies, kannatettava. Kaksi näkökohtaa antaa kuitenkin aihetta sisällyttää tähän kannatuspuheenvuoroon varaumia.

Ensinnäkin: Euroopan yhteisölainsäädäntöön nähden hallituksen esitys on tehty aika rohkeassa etunojassa. Esityksessä viitataan tarpeeseen käydä keskusteluita komission kanssa muutoksen suhteesta valtiontukisäädösten tulkintoihin. Nämä keskustelut olisi aina syytä käydä etukäteen ja varmistaa asia ennen lakiesitystä. Ainakaan vaalit eivät ole hyvä syy edetä EY-oikeuden heikoille kevätjäille.

Toisekseen: Esitykset ovat taakka maatalousvaltaisille kunnille. Lopulliset veromenetykset ovat toki pieniä, mutta pienille kunnille ne voivat olla iso lovi tuloihin. Vaikka esityksessä luvataan kompensaatioita, jäävät nekin myöhemmän arvailun ja valmistelun varaan. Kuinkahan valtionosuusjärjestelmä taipuu tuollaiseen hienosäätöön? Ettei asia vain myöhemmin unohtuisi. Olisi ollut paikallaan valmisteluvaiheessa kuulla maatalouden etujärjestön ohella myös Kuntaliittoa.

Arvoisa puhemies! Todella myöskin kannatan tätä esitystä ja yhdyn edustaja Kivirannan näkemyksiin siitä, että olisi paikallaan katsoa, että tämä esitys kohtelisi kaikkia viljelijöitä samalla tavalla eli tämä yläraja tästä poistuisi, koska siinä on kuitenkin prosenttileikkuri olemassa. Tässähän ei ole mistään pysyvästä tuesta kysymys, vaan kysymys on siitä, että tehdään ennenaikaisia poistoja, jotka sitten tuloutuvat myöskin aikaa myöten pääosin verotuloina.

Kyllä minä, edustaja Tuppuraisen puheenvuoron johdosta, ihmettelen tätä EU-nöyristelyä silloinkin, kun siihen ei ole mitään aihetta. Ei Suomen pidä lähteä kaikkia asioita kysymään, vaan meidän pitää lähteä siitä, mikä on Suomen etu, ja sitten esittää se EU:lle ja viedä se lävitse. Liikenneministeriö minusta on onnistunut tässä viime aikoina, juuri oikeanlaisessa EU-politiikassa, eikä ole lähtenyt etukäteen omia esityksiään tyrmäämään.

Todellakin tänä päivänä nuoria viljelijöitä pitää rohkaista investoimaan. Ehdottomasti pitää rohkaista investoimaan, koska näkymä monella tapaa on epävarma ja riskit ovat lisääntyneet. Sen takia tällaiset esitykset, jotka edes vähän osaltaan pienentävät sitä riskiä, jolloin voitaisiin investoida suomalaisen puhtaan ruoan hyväksi, ovat totta kai tärkeitä, eikä pidä nyt lähteä tässä saivartelemaan.

Arvoisa rouva puhemies! Huoltovarmuuden ja kotimaisen laadukkaan ja puhtaan elintarvikeketjun turvaaminen ja maakuntien elinvoiman vahvistaminen on nähtävä kokonaisuutena, josta halutaan pitää huolta. Edellä mainitusta syystä pidän käsittelyssä olevaa hallituksen esitystä oikeansuuntaisena.

Verovelvollinen voi nyt vähentää maatilan maatalouden puhtaasta tulosta veroilmoituksessaan ennen verovuodelta toimitettavan verotuksen päättymistä tekemänsä varauksen. Niin kuin tässä kuultiin, tasausvarauksen suuruus on enintään 40 prosenttia maatilan maatalouden puhtaasta tulosta ennen varauksen vähentämistä. Tasausvaraustahan on sovellettu Suomessa vuodesta 91. Työryhmän, joka nyt on työstänyt tätä uudistusta, mukaan tälle uudistukselle, tuloksen tasauskeinolle, voitiin asettaa muun muassa seuraavia tavoitteita: menetelmän tulisi vähentää kassaperiaatteeseen kohdistuvia paineita epätaloudellisiin ratkaisuihin, ja menetelmä ei sisältäisi investointivarauslain ohjailuvaikutuksia.

Lausuntokierroksella lausunnonantajat pääosin kannattivat hanketta. Eräässä lausunnossa esitettiin, että tasausvarauksen euromääräinen yläraja tulisi poistaa kokonaan, eli samoin kuin mitä edustaja Kiviranta pitäisi hyvänä, että esitetty yläraja voitaisiin poistaa, koska ne investoinnit, mitä tehdään, ovat aina suhteellisia, ja siinä mielessä ylärajan poistaminen olisi suotavaa.

Arvoisa rouva puhemies! Liityn niitten edustajien joukkoon, jotka tätä esitystä täällä tervehtivät ilolla. Maatalouden kannattavuuden parantaminen on äärimmäisen tärkeää, ja tällä tasausvarauksella voidaan jaksottaa tuloa maataloudessa. Voisi sanoa, että tietyssä mielessä tämä rinnastuu esimerkiksi yritysten investointivarausten tyyppisiin varauksiin, joissa on mahdollisuus katsoa, missä vaiheessa tarvitsee tehdä suurempia hankintoja, ja sitten tulouttaa tulosta siinä vaiheessa, kun niitä hankintojakin ollaan tekemässä. Ainakin itse ajattelen, että tämä on todella järkevä tapa maatalouden isoja investointeja myöskin sisäisesti omalla harkinnalla olla käyttämässä.

En ihan ymmärtänyt sitä, millä tavalla tässä tapahtuisi verotuksellisia menetyksiä, jos kysymys on kuitenkin siitä, että maataloudessa nämä rahat ollaan investoimassa niihin tuotannontekijävälineisiin, joita tarvitaan siihen, että maataloutta ja maataloustuloa voidaan tulevaisuudessa tehdä. Täällä onkin esitetty muutamia duubioita siitä, pitäisikö yläraja kokonaisuudessaan poistaa. No, on tietysti tärkeää, että nyt ylipäätänsä päästään liikenteeseen tällä mallilla, ja ehkä sitten tulevaisuudessa voidaan miettiä, millä tavalla 40 prosentin maatalouden puhtaan tuoton ja toisaalta 25 000 euron maksimiylärajan kohdalla kannattaisi menetellä.

Vielä tästä voimaanastumissäännöksestä. Toki jos se olisi mahdollista veroteknisesti, niin miksei tämä voisi olla vaikka jo kuluvan vuoden verotuksessa hyödynnettävissä, mutta tietenkin niin sanotusti parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tosiaankin tämä on äärimmäisen tärkeä avaus, ja mielelläni tällaista olen tukemassa.

Arvoisa rouva puhemies! Mitä tässä on edellä sanottu, on todella oikein. On todella tärkeää, että teemme tekoja, niin että puhdas ruoantuotantomme voisi säilyä. Se on ensiarvoisen tärkeää myös huoltovarmuutemme kannalta.

Siitä, mitä edustaja Tuppurainen totesi veromenetyksistä kunnissa, täytyy muistaa, että pääosin viljelijät, joilla on suurempia tuloja, maksavat pääomatuloveroa, sitä teidän apteekkarituloanne, josta paljon täällä salissa on huudettu. Eli velkaiset, investoineet viljelijät voivat siirtää hyviltä vuosiltaan vähän tuloa seuraaville vuosille, koska vuodet eivät ole veljeksiä, ja sitten taas kun on investointien aika, niitä pystytään entistä paremmin tekemään.

On totta, että jos tasausvarauksen yläraja poistettaisiin, se helpottaisi vielä nykypäivän, tulevaisuuden tiloja.

Olisi tärkeää saada tämä mahdollisimman pian voimaan, olen tästä täysin samaa mieltä kuin edustaja Kiviranta. Mutta en todellakaan olisi erityisen huolissani kuntien verotulomenetyksistä, sillä pääomatuloverohan ei suoraan kuntiin kerry.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen ehdotus maatilatalouden tuloverolain muuttamisesta on hyvä ja kannatettava ehdotus.

Yhdyn niihin näkemyksiin, mitä verojaoston puheenjohtaja, edustaja Kiviranta omassa puheenvuorossaan toi esille, elikkä että tasausvarauksen enimmäismäärän euromääräinen yläraja poistettaisiin niin, että 40 prosentin raja puhtaasta tulosta olisi kaikilla mahdollinen. Silloin se olisi tilojen välisestä liikevaihdosta riippumaton ja siinä mielessä viljelijöiden näkökulmasta tasapuolisempi.

Toiseksi voimaan astuminen. Tässä lakiehdotuksessa on lähdetty siitä, että se toteutettaisiin vasta vuoden 2020 verotuksessa, mutta sehän olisi periaatteessa mahdollista toteuttaa vaikka jo viime vuodenkin, vuoden 2018, verotuksessa, koska ei se olisi poikkeuksellista, että näin meneteltäisiin. Mutta ainakin se olisi mahdollista tämän vuoden, 2019, verotuksessa huomioida.

Tasausvaraus on käytännössä investointivaraus. Sillä mahdollistetaan osaltaan myös se, että tilat voivat omiin investointeihinsa varautua jo etukäteen, ja kyllä meidän on nähtävä se, että maatalouteen investoiminen on meidän koko elintarviketuotantomme kilpailukyvyn kannalta äärimmäisen välttämätöntä. Ja pitää muistaa kuntataloudenkin näkökulmasta se, että maatilatalouteen tehdyt investoinnit useimmiten tuovat investointien toteutuksen aikana myöskin merkittävästi työtä ja toimeentuloa sinne paikkakunnalle, mitä kautta taas ne, jotka niihin osallistuvat, maksavat sitten niistä tuloista veroa.

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa, että en olisi ajatellut koskaan käyttäväni tätä puheenvuoroa parlamentissa ja että me joudumme tämmöiseen vastakkainasetteluun. Puhutaan kunnallisverosta ja siitä, kuinka me työläiset, palkansaajat maksamme kunnallisveroa, ja pääomatulojen verojen maksajista. Minä olen kiihkeä maatalouden kannattaja ja yrittäjätoiminnan edistämiselle myönteinen vasemmistolainen kansanedustaja, mutta pitäisi nähdä nyt ja uskaltaa sanoa se ääneen, että me maksamme kunnallisverolla kuitenkin pääomatuloja saavien perheiden lasten kasvatuksesta, meidän kunnallisveropotentiaalillamme.

Mutta olen sitä mieltä, että tämä esitys on erittäin hyvä ja sitä pitää kannattaa. Me tarvitsemme ja me haluamme turvata tämän. Olen siitä hallituksen esityksen kanssa samaa mieltä, että näin pitää menetellä. Tässä on juuri sitä, mikä turvaa meidän koko elintarvikeketjumme, ruokatalouden ketjumme toimivuuden. Tämä on pieni signaali siitä, mihinkä investointeja pitää suunnata. Ja kuten edustaja tässä aiemmin sanoi, tässä on juuri se, että se antaa varmuutta sinne, mihinkä investointeja halutaan suunnata, ja se rohkaisee nuoria, uusia yrittäjiä sukupolvenvaihdoksen tai jonkun muun kautta siirtymään tälle elinkeinoalu-eelle.

Arvoisa rouva puhemies! Vähän ristiriitaisissa tunnelmissa tämä puheenvuoro päättyy nyt.

Arvoisa rouva puhemies! Aivan hyvä hallituksen esitys tämä on, mutta pitää mielestäni rohjeta tarkastella tätä tilannetta, mihin suomalaiset maatilat ovat joutuneet. Se, että jotain tasausvarausta tai jotain muuta tällaista pientä veroyksityiskohtaa muutetaan — sinällään ne ovat kannatettavia, ja ne ehdottomasti pitää hyväksyä mahdollisimman pian, mutta tämä lopullinen ongelma, mikä on aiheutunut suomalaisille maatiloille, on jatkuvasti ollut tämä aleneva tulovirta tilalle päin. Se tuote, mitä maanviljelijä tilallaan tuottaa ja myy markkinoille, on ollut alennusmyynnissä halpuutettuna jo niin pitkään, että alkaa pikkuhiljaa usko mennä suomalaiselta maanviljelijältä, että pystyykö tässä enää perhemaataloutta harjoittamaan.

Viime vuoden valopilkku on tietenkin ollut tämä monelle maatilalle erittäin tärkeä metsätalouden tulo, joka on hieman kehittynyt positiiviseen suuntaan viime vuosina hyvän markkinatilanteen takia. Puumarkkinat ovat vetäneet, ja hintakin on hieman kohentunut. Se on positiivinen uutinen, koska monelle maatilallehan metsän tuotto edustaa huomattavaa osaa tilan puhtaasta tuotosta. Mutta tuleeko maatalouden oma tuotanto pellosta vai tuleeko se navetalta, vai mistä tulee maanviljelijän tulovirta siihen perhemaatalouteen, siihen meidän pitäisi tässä talossa kiinnittää erittäin vakavaa huomiota. Nyt on parhaillaan valmistumassa Karhisen työryhmän loppuraportti siitä, mitä toimenpiteitä tarvitaan, että maanviljelijä saisi oikeudenmukaisen osuuden siitä, kun maatalouden tuote jalostetaan eteenpäin, ettei sitten se kauppa ja jalostusporras veisi kaikkea ja maanviljelijä jäisi taas kerran yksin siihen alenevaan tulovirtaan.

Tämä on niin vakava juttu, tämä ruoan halpuuttaminen, mikä tässä maassa nyt tuntuu olevan muodissa, ja vasta saimme lukea lehdestä ja muista tiedotusvälineistä näimme, että taas on uusi halpuutuskierros alkamassa. Koska nämä meidän keskusliikkeet aidosti rupeavat ajattelemaan suomalaisen maanviljelijän todellista asemaa? Eihän tämä tällä keinoin voi jatkua, että arvokasta työtä tekevää porukkaa pidetään suurin piirtein orjan asemassa ja sitten sen jälkeen vielä keskusliikkeet kehuvat suurilla voitoillaan. Ja kun katsoo tuota kenttää, mistä tämä tällainen halpuutusidea on tullut, niin kun tämäkin kyseinen toimija on noussut kuitenkin osuustoiminnan piiristä, niin pikkusen ihmettelen, missä näiden ihmisten omatunto on.

Kyllä suomalainen maanviljelijä tekee Suomen kansan kannalta äärimmäisen arvokasta työtä. Jos emme itse pysty tähän maahan tuottamaan omaa ruokaamme, puhdasta, ravitsevaa, hyvää ruokaa, niin sitten me olemme noiden maailmanmarkkinoiden armoilla, ja sellaiseen Suomea ei koskaan saa päästää. Toivoisin nyt vihdoinkin, että nuo kauppaneuvokset ja vuorineuvokset siellä suurissa hallintopalatseissaan pikkuhiljaa rupeaisivat ajattelemaan hieman enemmän suomalaisilla aivoilla.