Suullinen kysymys vanhusten kotihoidosta (Merja Mäkisalo-Ropponen sd) | Suullinen kysymys uudesta varhaiskasvatuslaista (Laura Huhtasaari ps) | Suullinen kysymys sote-uudistuksen tavoitteiden toteutumisesta (Touko Aalto vihr) | Suullinen kysymys toimenpiteistä nuorten työllistämiseksi (Tiina Elovaara sin) | Suullinen kysymys työmatkaa koskevasta verovähennyksestä (Olavi Ala-Nissilä kesk) | Suullinen kysymys lukiolaisten hyvinvoinnin turvaamisesta (Raija Vahasalo kok) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Helmikuussa täällä kyselytunnilla, ministeri Saarikko, te sanoitte, ettei kotihoidon tilanne ole niin synkkä kuin annetaan ymmärtää. Olemme kuitenkin koko alkuvuoden saaneet lukea lehdistä hälyttäviä uutisia suomalaisten vanhusten kotihoidon tilanteesta. Viime viikolla Yleisradio kertoi, että suomalaisten oikeusoppineiden mukaan vanhusten lisääntynyt kotihoito on johtanut heitteillejättöihin. Helmikuussa kerrottiin, että vanhusten kotihoito on syöksykierteessä, ja näitä hälyttäviä uutisia riittää vaikka kuinka paljon.

Kaikkein suurimmassa hädässä ovat kotonaan yksin asuvat muistisairaat. Meillä on kotihoidon piirissä sellaisia ihmisiä, jotka eivät muista, milloin pitäisi syödä tai juoda, missä voi käydä vessassa, tai jos ovesta menee ulos, eivät muista, missä ollaan. Me kaikki ymmärrämme, miten suuri hätä ihmisellä on, jos hän ei tiedä, missä hän on.

Tähän hätään ei teknologia auta, vaikka ministeri on niin kirjalliseen kysymykseeni vastannut. Nämä ihmiset tarvitsevat ympärivuorokautista hoivaa yhteisökodissa. Ihmisillä on oltava takuu siitä, että kun tulee vanhaksi, niin pidetään huolta.

Arvoisa ministeri Saarikko, aikooko hallitus käsitellä tätä ja tehdä uusia päätöksiä, [Puhemies koputtaa] joilla tämä vanhusten kotihoidon kriisi saataisiin hallintaan?

Arvoisa puhemies! Kiitos tärkeästä kysymyksestä. Lähestyitte asiaa minuutissa monelta näkökulmalta. Aloitan tästä aiheesta keskustelun kuvaamalla vastausta siihen, miksi yhä olen samaa mieltä siitä, että kotihoito sinällään ei ole kriisissä.

Usean asiantuntijan kanssa keskusteltuani olen muodostanut kokonaiskäsitykseni, että Suomessa on paljon hyvää, jonkin verran huonoa, mutta pääsääntöisesti varmasti keskinkertaista tai sitä parempaa hoitoa. Alueelliset erot ja vaihtelut ovat suuria. Me tunnistamme THL:n tutkimusten nojalla, että jos katsotaan vaikkapa käyntikertojen määrää ikäihmisen luona — siis vaikkapa viikon, kuukauden tai vuorokauden aikana — nämä käyntimäärät ovat pysyneet jotakuinkin ennallaan. Mutta samalla me tiedämme, että paineet nimenomaan täällä suurissa kaupungeissa, mistä näitä ikäviä uutisia on tullut, ovat kaikkein suurimmat. Ja valitettavaa on se, että hyvät onnistumiset ja arvokas työ kotihoidon henkilöstöltä harvoin päätyvät lööppiin, epäonnistumiset useammin.

Puhemies Paula Risikko

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa puhemies ja arvoisa ministeri! Valtavan työpaineen alla työskentelevät hoivatyön ammattilaiset kyllä varmasti tekevät parhaansa. Siitä olemme samaa mieltä varmaankin. Hoivatyön ammattilaisilla pitää kuitenkin olla aito mahdollisuus suoriutua päivittäisestä työstään ilman huolta siitä, ketä ei tänään ehdi kunnolla auttamaan ja hoitamaan. Sitä varten meillä pitäisi olla hoivapalvelut kunnossa, ja olen kyllä sitä mieltä, että viime kädessä asiasta vastaa Suomessa ministeri.

Nyt näyttää siltä, että hallituksen kärkihankkeista ja muista ponnisteluista huolimatta saamme edelleen viikoittain lukea vanhusten ja hoivaajien sekä huolta kantavien omaisten huolesta lehdistä. Edellisen vastauksenne perusteella kuulostaa kyllä siltä, että olette jollain tavalla nostaneet kädet pystyyn tai laittaneet silmät kiinni tältä hädältä, [Sari Sarkomaa: Edustajalla itsellään taisi olla korvat kiinni!] joka tulee kyllä sieltä kentältä hyvin voimakkaasti. Olisin odottanut, että esimerkiksi hallituksen kehysriihessä olisi lisätty rahoitusta tähän lehtien palstoilta ja ihmisten palautteista pursuavaan hätään. Siis kysyn uudelleen teiltä, ministeri Saarikko: mitä aiotte tehdä vanhusten kotihoidon tilanteen korjaamiseksi tässä ja nyt?

Arvoisa puhemies! Aloitan kysymyksenne euro-osuudesta: On tämän vaalikauden jälkeen totta ja selvää, että kuntien valtionosuuksia eli juuri niitä rahoja, joilla peruspalveluita vanhuksille, koululaisille ja perheille järjestetään, tämä hallitus ei ole leikannut. Toisin oli aiemmin, mutta en pidä tarpeellisena lähteä väittelemään. Uskon, että me jaamme yhteisen huolen, ja voin aivan avoimesti myöntää, että en voi olla täysin tyytyväinen kotihoidon kokonaistilaan enkä myöskään alan työntekijöiden näkökulmasta varsin ikävällä tavalla esiin nousseeseen huonoon maineeseen, joka suomalaisesta kotihoidosta puhuttaessa on liioiteltu sen arkisen aherruksen näkökulmasta, joka pääsääntöisesti on laadukasta.

Viittasitte hallituksen kärkihankkeeseen ikäihmisten kotihoidon parantamisesta ja kaikenikäisten omaishoidon parantamisesta. Tuo työ tapahtuu käytännön kentällä, ja asiantuntija-arvioiden mukaan sen paras onnistuminen on tällä hetkellä palveluohjauksen, siis sen ensimmäisen yhteydenoton, parantamisessa. Mutta kotihoidossa on, kuten edustaja sanoi, vielä paljon parantamisen varaa.

Puhemies Paula Risikko

Koska myöskin kristillisdemokraattisella eduskuntaryhmällä oli sama kysymys aiheena, edustaja Essayah.

Arvoisa rouva puhemies! Hoidon painotusta on koko ajan pyritty siirtämään yhä enemmän laitoshoidosta kotihoitoon, ja kotihoidon piirissä on yhä heikompikuntoisia ja myöskin muistisairaita henkilöitä. Henkilökuntaa, niin kuin tässä on puhuttu, on liian vähän, ja usein he ovat työssään erittäin ylikuormitettuja.

Hiljattain on laitettu vireille kansalaisaloite siitä, että saataisiin vanhusasiavaltuutettu, joka toimisi vanhusten edunvalvojana, myös valvoisi valtakunnallisesti sitä, että jokainen vanhus saa asianmukaista hoitoa, ja myöskin toisi erilaisia poliittisia aloitteita keskusteluun. Näettekö, arvoisa ministeri, tarvetta sille, että meillä valtakunnallisesti vanhusten asiaa lähdettäisiin viemään paremmalle tilalle? Kansalaisten huoli on tällä hetkellä suuri. Todellakin, niin kuin totesitte, kunnasta kuntaan erilaisia käytäntöjä on olemassa, henkilökunnan määrä, laatu vaihtelee. Eikö tämmöisissä tilanteissa tällainen valtakunnallinen edunvalvoja olisi äärimmäisen tärkeä? Tämän aloitteen on alun perin Sirkka-Liisa Kivelä — tunnettu, tunnustettu geriatri — laittanut liikenteeseen.

Arvoisa puhemies! Minulla on ollut mahdollisuus keskustella vanhustenhuollon kokonaiskuvasta myös Sirkka-Liisa Kivelän kanssa.

Mitä tulee vanhusasioiden valtuutettuun, minä ajattelen niin, että koko Suomen eduskunta on suomalaisten vanhusten asioiden viimekätinen valvoja ja vastuuministeri vastaa tietysti niistä poliittisista linjauksista, jotka mahdollistavat palveluiden järjestämisen kunnissa ja jatkossa maakunnissa. Voisin kannattaa ja tukea tuota aloitetta, jos voisin olla varma, että se ratkaisisi tämän aika monisyisen ongelman, jonka ratkaisu ei ehkä ole yksittäinen kärkihanke tai yksittäinen valtuutettu vaan kokonainen toimintakulttuurin muutos. Olisi myös hirvittävän helppoa, jos vanhusten kotihoidon ratkaisuksi voisi todeta, että lisätään rahaa, kun samanaikaisesti ehkä me kaikki olemme kansanedustajina vierailleet kohteissa, joissa samalla rahalla on saanut hyvin erilaisen lopputuloksen palveluiden käyttäjän, sen ikäihmisen, ja hänen läheistensä näkökulmasta.

Arvoisa rouva puhemies! Vanhusten kotihoidon heikko tilanne on jälleen noussut esille erittäin vaikeitten tilanteitten kautta. On ollut puheissa myös jopa heitteillejättöä. Tilanne on todella ristiriitainen, sillä samalla, kun laitoshoitoa ja ympärivuorokautista hoitoa on purettu, myös kotihoidon työntekijöitten määrää on vähennetty. Tämä on hämmästyttävää, sillä asiakkaiden määrä ikääntyvien palvelutarpeen myötä tulee kasvamaan koko ajan, minkä takia varmaan myös osittain tämä tilanne on kärjistynyt. Työntekijöistä ainoastaan 19 prosenttia sanoo, että hoitosuunnitelmat ovat toteutuneet suunnitelman mukaisesti. Kääntäen voitaisiin tulkita, että 80 prosentilla kotona asuvista, kotihoidon piirissä olevista asiakkaista hoito laiminlyödään.

Arvoisa ministeri Saarikko, mitä te tulette tekemään, jotta kunnat korjaavat tilanteen? Vanhusten kotihoidon hoitotilanne edellyttää nyt erityistoimenpiteitä valtiolta ja hallitukselta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kotihoidon kärkihankkeessa eri puolilla Suomea etsitään juuri, vähän eri keinoin, niitä toimivia käytännön ratkaisuja, millä kotihoito sekä henkilöstön että palveluiden käyttäjien kannalta olisi nykyistä toimivampaa. Minulla on suuret odotukset niiltä, mutta en tietenkään voi luvata, että ne ratkaisisivat kaiken.

Toinen ulottuvuus on se, että olen aivan samaa mieltä, edustaja, kanssanne siitä, että on hämmentävää, että kun samanaikaisesti yhteisellä päätöksellä Suomessa on päädytty vähentämään laitosvaltaisuutta ja laitospaikkoja, kunnat eivät ole kohdistaneet henkilöstöä riittävällä tavalla vastaavasti kotihoitoon. Parannuksiakin on. On alueita ja maakuntia, joissa henkilöstöön on satsattu. Kaikkialta meillä on hyvä käsitys siitä, miten ympärivuorokautista kotiin tulevaa hoitoa on pystytty lisäämään ja parantamaan, mutta olen samaa mieltä kanssanne siitä, että jostain merkillisestä syystä alueelliset erot näyttäytyvät hyvin suurina siitä huolimatta, että raha on sama ja laki on kaikille sama.

Arvoisa puhemies! Vuosi sitten, ministeri Saarikko, teidän tilallanne siellä ministeriaitiossa istui ministeri Rehula. Ihmettelin silloin vuosi sitten kyselytunnilla sitä, kuinka hallitus oli kylmäkiskoisesti leikkaamassa vanhusten palveluista peräti 70 miljoonaa euroa. Edeltäjänne uskoi vakaasti, että nuo säästöt ovat saavutettavissa muun muassa hoitotyöntekijöiden mitoituksen suositusperusteita heikentämällä. Muistatte varmasti, vaikka ette silloin ministeri ollutkaan, että hallituksen esittämästä 70 miljoonan leikkauksesta vanhuspalveluihin nousi aivan hirvittävä haloo, niin hirvittävä, että hallitus pelästyi ja joutui perääntymään vaatimuksestaan. Mutta se on tainnut hallitukselta unohtua, että te ainoastaan puolititte nuo säästöt, 35 miljoonan euron säästöt ovat edelleen voimassa.

Ministeri Saarikko, miksi vanhuspalveluihin kohdistuvaa 35 miljoonan euron leikkausta ei ole peruttu kehysriihessä? Eikö tuolla rahalla [Puhemies koputtaa] olisi parempaa käyttöä esimerkiksi vanhusten hoidon laadun [Puhemies: Aika!] varmistamisessa? Sillä saisi muun muassa noin 1 000 hoitajaa lisää.

Arvoisa puhemies! Omalla ministerikaudellanne, edustaja Guzenina, vanhustenhoitoon liittyvä keskustelu kulminoitui pitkälti juuri henkilöstömitoitusmääritykseen. Ette tuolloin päätyneet viemään sitä lain tasolle. Asia oli voimakkaasti esillä, mutta lopulta sitä ei katsottu silloisessa hallituksessa oikeaksi toimintatavaksi.

Ajattelen niin, että voi myös olla, että se on ehkä hiukan liian kaavamainen tapa lähestyä tätä kysymystä, laskea desimaaleja, kun kysymys on kokonaisesta toimintatapojen muutoksesta. Kuten totesin, kuntien valtionosuuksista eli siitä isosta rahapotista valtiolta kunnille me emme ole leikanneet ja siten heikentäneet vanhuspalveluiden toteutuksen mahdollisuutta, mutta jaan kanssanne saman huolen. Tilanne ei ole missään päin Suomea tällä hetkellä riittävän hyvä, ja erityisesti esimerkiksi teidän kotikaupungissanne toiminnassanne on paljon muutettavaa ja kehitettävää, juuri suurilla kaupunkiseuduilla.

Arvoisa puhemies! Ministeri Saarikko ei nyt vastannut kysymykseen, miksi ei palkata tällä 35 miljoonalla lisää hoitajia. Omassa kotikaupungissani palkattiin tämän vuoden alusta 20 hoitajaa lisää, sitä edellisenä vuonna 40 hoitajaa lisää, sitä edellisenä vuonna 20 hoitajaa lisää. Laskette siitä, että 80 hoitajaa lisää.

Nyt minä kysyn, kun saataisiin 1 000 hoitajaa lisää valtakunnallisesti näillä 35 miljoonalla eurolla, miksi ette kehysriihessä vaatinut tätä leikkausta peruttavaksi.

Arvoisa puhemies! Haluan tässä yhteydessä kyllä nostaa esille sen, missä nämä päätökset ja lopullisesti rahoituspäätökset myös vanhustenhoidon osalta tehdään. Ne tehdään kunnissa. Haluan muistuttaa tässä yhteydessä, että kuntatalouden tila on nyt parempi kuin pitkään aikaan, vuosiin, vuosikausiin. Taitaa olla niin, että tällä vuosikymmenellä, vuosituhannella ei ole ollut niin hyvää kuntatalouden tilaa kuin nyt tällä hetkellä on.

On myös kunnista itsestään kiinni se, mihin he laittavat niitä panostuksia. Totta kai, kun kunnilla on myös oma verotusoikeus, voi miettiä sitä, käytetäänkö sitä verotusoikeutta. Helsingissä käytettiin esimerkiksi sillä tavalla, että laskettiin kunnallisveroa, mikä on sinänsä hyvä asia, mutta samalla me tiedämme ja näemme myös täällä esimerkkejä siitä, että saattaa olla vanhustenhoidossa huonoja tilanteita. Mutta totean sen, että huonoja tilanteita, riittämättömiä tilanteita kotihoidossa on sekä pienissä että suurissa kunnissa ja kaupungeissa, ja silloin [Puhemies koputtaa] myös se vastuu on erityisesti siellä paikallisella tasolla.

Arvoisa puhemies! Varmasti keskimäärin tilanne on kohtuullinen, niin kuin, ministeri, totesitte, mutta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan juuri intensiivisen kotihoidon tarve on kasvanut eli niiden potilaiden osuus, jotka tarvitsevat paljon apua. Ja kuitenkin me tiedämme myös sen, että yli puolessa maakunnista kotihoidon henkilöstön määrä on laskenut samaan aikaan, joten kyllä tämä johtaa nimenomaan sen henkilöstön jaksamisen kannalta aika vaikeaan tilanteeseen. No, kotihoidon työtaakkaa kyllä helpottaa se, jos omaiset ovat siinä mukana, ja silloin tarvitaan tukea omaisten jaksamiseen ja myös omaishoitoon, eli omaishoidon laajempi ja vahvempi käyttö kyllä auttaa tässä kotihoidon hankalassa tilanteessa paikoitellen. Kysyn nyt teiltä: millä tavalla aiotte edistää omaishoidon kehittämistä? Omaishoidon tuki on aika matalalla tasolla, ja sitä vielä verotetaankin kaiken lisäksi.

Arvoisa puhemies! Kuten täältä totesin, ei tietenkään voi kirkkain silmin väittää, että kotihoito ikäihmisten osalta kaikkialla olisi parhaalla mahdollisella tolalla. Päinvastoin, kuten totesin, on paljon parannettavaa.

Rohkenen kuitenkin myös arvioida asiantuntijoiden kanssa käymäni keskustelun perusteella, missä me olemme saaneet askelia parempaan. Nostan näitä seikkoja neljä:

Ensimmäinen on omaishoito. Me olemme satsanneet lisää — aivan totta, emme tukien tason nostamiseen sinällään — juuri omaishoitajien jaksamisen vahvistamiseen valmennuksen ja vertaistuen avulla ja vapaapäiviä lisäämällä.

Toinen onnistuminen liittyy perhehoitoon, siis siihen ehkä sellaiseen hoitomuotoon, joka tulee palveluasumisen ja nykyisen kotiasumisen väliin ja jonka toivoisin kasvavan määrällisesti Suomessa entisestään.

Kolmanneksi nostaisin esiin keskitetyn palvelu- ja asiakasohjauksen, siis sen, mistä omaiset ja ikäihminen itse saavat tietoa siitä, miten palvelut voidaan järjestää ja mitä hänelle kuuluu.

Neljänneksi nostan, arvoisa puhemies, esiin sen, [Puhemies koputtaa] että me olemme kaikkialla Suomessa tekemässä uusia toimintamalleja juuri kotihoidon [Puhemies: Aika!] työntekijöiden työssäjaksamisen kehittämiseksi.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat ehdottaneet, että omaishoito olisi verotonta tuloa. Suuri osa omaishoitajista ei saa mitään korvauksia. Ne, jotka saavat, saavat alle 400 euroa — tai se suurin on 750 euroa. Vaativa tehtävä, jota tehdään kuitenkin rakkaudesta sitä läheistä kohtaan. Lomapäiviä käyttää tällä hetkellä noin puolet, koska sijaisia ei saa. Yhteiskunta säästää miljarditolkulla, kun omaishoitajat hoitavat tehtäväänsä. Kysynkin tässä hallitukselta: mitä te olette tehneet omaishoitajien hyväksi tähän mennessä, niin että jaksamista on tulevaisuudessakin? Nämä teot ovat olleet aika vähäisessä, ja me tarvitsemme omaishoitajia todella paljon tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Jaan edustajan arvion siitä, että omaishoitajien työ on arvostettavaa, tärkeää ja, kyllä, myös yhteiskunnan näkökulmasta hyvin taloudellinen tapa. Mutta siihen inhimilliseen puoleen, niin että jaksaa toimia omaishoitajana läpi vuoden ympäri vuorokauden, me olemme kohdistaneet 75 miljoonaa euroa rahaa juuri kunnille, jotta he voisivat parantaa, ja lakipykälän nojalla he ovat velvoitettuja siihen eli vastaamaan vaikkapa näihin lomapäivävaateisiin nykyistä paremmin, ja niitä päiviä on lisätty.

Mutta jaan edustajan huolen siitä, että tilasto osoittaa, että omaishoitajat eivät käytä lomapäiviä, ja se perustuu siihen, että kunnilla on kehittämisen paikka siinä, mikä on sijaishoitoratkaisu sen lomapäivän ajaksi, johon omaishoitaja on oikeutettu. Tähän minusta perhehoito tuo hyvän vastauksen ja kodinomaisen ratkaisun. Siksi sen määrää pitäisi lisätä.

Ja mitä tulee omaishoidon tukiin, niin iso muutoshan tulee olemaan maakuntiin siirtyvä [Puhemies koputtaa] sote-palveluiden vastuu, joka yhtenäistää omaishoidon tuen kriteerit [Puhemies koputtaa] maakuntien kokoisiksi.

Arvoisa puhemies! Kotihoidon tilanne on surullinen. Valtakunnallinen linjaus on ollut se, että yhä useammin vanhukset hoidetaan kotihoidon piirissä, ja laitospaikkoja on alasajettu. Kotihoidon resursseihin ei kuitenkaan ole satsattu, tehty parannuksia, vaan entistä suurempi joukko entistä huonokuntoisempia vanhuksia on riittämättömien käsiparien hoidettavana. Kävin tutustumassa kotihoidon tilanteeseen yhden työvuoron verran, ja ehkä pysäyttävintä sen työpäivän aikana oli se, että meillä on kotihoidon piirissä asiakkaita, jotka ovat täysin vuodepotilaita. Se on minusta todella pelottavaa, epäinhimillistä ja suorastaan heitteillejättöä. Hoitajat hoitavat siellä ihmisiä, tekevät tärkeää työtä jaksamisensa äärirajalla ja suurella sydämellä, mutta se ei riitä. Tarvitaan lisää osaavia käsiä. Olen huolissani, arvoisa ministeri, [Puhemies koputtaa] kotihoidon laadusta. [Puhemies: Kysymys!] Miten kotihoidon laatu ja valvonta toteutetaan sote-uudistuksessa?

Arvoisa puhemies! Sote-uudistus on vasta rakenne. Se on pohja, uudenlainen hallinto ja organisointi sille, miten työ järjestetään. Muutoksen pitää tapahtua sen uuden kehikon sisällä, ja kuten täällä on jo moneen otteeseen kerrattu, me tiedämme eri puolilta Suomea tällä hetkellä hyvin erilaisia lopputuloksia siitä, miten hyvällä tolalla työt ovat. Vastaanotan niin ikään mielelläni kutsun käydä vierailemassa kotihoidon työn arjessa. Se varmasti olisi silmiä avaavaa.

Totean nyt, mitkä ovat ne kohdat, joissa me olemme hallituksena tehneet parannuksia: Me olemme kehittäneet ympärivuorokautista kotihoitoa juuri paljon palveluita tarvitsevien ihmisten tueksi. Kotihoidon henkilöstö voi osallistua ja vaikuttaa oman työnsä kehittämiseen enemmän — hehän ovat työnsä asiantuntijoita. Lisäksi me olemme parantaneet erityisesti Etelä-Karjalan esimerkin nojalla kotiin tuotavaa kuntoutusta. Ja viimemmäksi nostan esiin [Puhemies koputtaa] akuuttitilanteiden toimintamallin, kun ikäihmisen kunto akuutisti huononee.

Puhemies Paula Risikko

Ja vielä yksi lisäkysymys, edustaja Rehn-Kivi.

Arvoisa puhemies, värderade talman! Ajatus ikäihmisten kotihoidon tukemisesta on tavoitteena hyvä ja inhimillinen, mutta kotihoidon tilanne ja laatu sekä henkilöstöresursointi eivät kaikkialla Suomessa ole sitä, mitä toivomme. Liian monella kotihoitajalla ei ole aikaa vanhukselle, ei ehdi tulla sovittuna aikana, ja kotona asuva ikäihminen tuntee turvattomuutta. On myös kohtuutonta vaatia, että kaikkien vanhusten on asuttava kotonaan, haluavat tai eivät.

Arvoisa ministeri, miten uskotte, että sote-uudistus tulee vaikuttamaan asiaan? Miten kotihoidon tilanne paranee, ja miten tärkeä lähipalvelu yleensä voidaan hoitaa siellä lähellä vanhusta? Ja kun joudutaan valitsemaan laajasta yksityisten palvelujen tuottajien valikoimasta oikea tuottaja itselle ja kun vielä terveyden- ja lääkärihoidon [Puhemies koputtaa] tuottaa eri taho, niin miten tämä tulee paranemaan?

Arvoisa puhemies! Onko sote-uudistus vanhuspalveluiden näkökulmasta uhka vai mahdollisuus, näin kysymyksenne tulkitsen. Valinnanvapaus, joka tulee asiakassetelipalveluna myös ikäihmisten kotipalveluihin, on minusta ehdottomasti mahdollisuus hyvin johdettuna. Se tulee parantamaan laatua ja vaikuttavuutta ja lisäämään myös lähipalvelujen tarjontaa.

Mitä tulee osioon, joka liittyy ylipäätään ottaen sote-uudistuksen vaikutuksiin, uskon, että isommilla vastuuharteilla me pystymme paremmin vastaamaan vaikkapa sellaisten erityistilanteiden järjestämiseen, joita nykyisissä kunnissa voi olla vain yksittäisiä tapauksia mutta maakunnan kokoisella alueella jo useita, esimerkiksi työikäisiä muistisairaita, joiden palveluiden tarve on ehkä erilainen kuin ikäihmisten.

Tämä keskustelu on ollut hyvin avartava. Olisin toivonut, että oppositiopuolueet olisivat kyenneet esittämään ratkaisuja, mutta toivon, että voitte ainakin vastaisuudessa ottaa kantaa hallituksen esittämiin, kärkihankkeen puitteissa tehtyihin muutoksiin, olemmeko oikealla tiellä.

Arvoisa puhemies! Kun lapseni aloitti päivähoidon, henkilökunta kysyi minulta, että onko sinulla toivomuksia. Minä sanoin, että on, haluan, että lapseni saa rakkautta, hoivaa, syliä, huolenpitoa, aikaa, haluan, että hän tulee kuulluksi ja nähdyksi.

Hallituksen varhaiskasvatuslaki tulee todella kalliiksi, mutta miksi näitä kymmeniä miljoonia euroa ei käytetä oikeiden ongelmien hoitoon eli lisäämään laatua päiväkotiin, kuten pienentämään ryhmiä ja panostamaan esimerkiksi palkkaukseen, mikä tekisi alasta houkuttelevamman? Miten taataan terveydenhuollon ja lääkehoidon osaaminen koko päiväkotipäivän ajaksi? Miksi hallitus ei arvosta lastenhoitajan työtä? Miksi hallitus haluaa puolittaa lastenhoitajien määrän tulevaisuudessa, ja miten tulee käymään 9 000 lastenhoitajalle?

Arvoisa puhemies! Hallitus arvostaa erittäin korkealle päiväkodeissa tehtyä työtä ja kaikkien siellä toimivien ammattilaisten osaamista. Sen takia hallituksella on ollut paljon suunnitelmia ja myöskin toteutuneita tekoja varhaiskasvatuksen laadun vahvistamiseksi, joista viimeisin on uusi varhaiskasvatuslaki, jossa puhutaan siitä, millaisella henkilörakenteella ja miten osaamista vahvistamalla voimme vahvistaa tulevaisuudessa varhaiskasvatuksen laatua entisestään.

Nostitte esille myöskin palkkauskysymykset, ja haluan sen tehdä tässä hyvin selväksi, että eduskunta ja hallitus eivät päätä palkoista. Niistä päättävät työmarkkinaosapuolet. Mutta sen sijaan pidän erittäin tärkeänä sitä, että varhaiskasvatusta yhteiskunnassamme arvostetaan ja että tämä viesti välittyy myöskin palkkapöytiin.

Puhemies Paula Risikko

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan. — Edustaja Huhtasaari jatkaa.

Arvoisa puhemies! Ministeri ei nyt vastannut siihen kysymykseen, mitä tapahtuu 9 000 lastenhoitajalle — jäävätkö he siis työttömiksi, koska vastausta ei tullut?

En ymmärrä, miksi meidän pitää muuttaa henkilöstörakennetta, koska meillä ei ole mitään tutkimusnäyttöä siitä, ettei nykyinen henkilöstörakenne olisi hyvin pätevä. Miksi sosionomin eteneminen uralla päiväkodin johtajaksi estetään vaatimalla häneltä viiden vuoden maisteriopinnot? Miksi sosionomit jatkossa eivät enää ole yhtä päteviä kuin lastentarhanopettajat, jotka valmistuvat yliopistosta?

Lastentarhanopettajille kuuluu myös toukokuun alusta suunnitteluaikaa 13 prosenttia työajasta ryhmän ulkopuolella. Kuka hoitaa silloin lapset?

Arvoisa puhemies! Monia kysymyksiä — yritän vastata minuutissa niin moneen kuin ehdin.

Aloitan siitä tärkeästä viestistä, että laissa nykyiset kelpoisuudet säilyvät ja myöskin on huolehdittu siitä, että tämän lain siirtymäaika on pitkä, 12 vuotta. Vahvistamme varhaiskasvatuksen laatua siten, että kun tänä päivänä varhaiskasvatuksessa yksi kolmesta siellä työskentelevästä aikuisesta on korkeasti koulutettu, niin vuonna 2030 eli 12 vuoden päästä kaksi kolmesta olisi korkeasti koulutettuja.

Tulemme rakentamaan erilaisia koulutuspolkuja, joilla myöskin nykyiset työntekijät voivat halutessaan osaamistaan kehittää, ja sen lisäksi on arvioitu, että myöskin eläköitymisen myötä tämä henkilöstörakenne hyvin luonnollisesti muuttuu ja päiväkodeissa muutenkin. Se edellyttää tietysti meiltä myös sitä, että panostamme varhaiskasvatuksen koulutukseen ja koulutusmäärien lisäämiseen, ja siihen tämä hallitus on varannut nyt jo lisärahoitusta 28 miljoonaa euroa.

Puhemies Paula Risikko

Täällä oli kahdella muullakin eduskuntaryhmällä sama kysymys. — Otetaan vasemmistoliiton eduskuntaryhmän edustaja, edustaja Hänninen.

Arvoisa rouva puhemies! On tietysti todella hienoa, että hallitustakin kiinnostaa nyt varhaiskasvatuksen kehittäminen, mutta on kyllä pakko sanoa, että jälleen kerran hallituksen puheiden ja tekojen välillä on erittäin suuri ristiriita. Ensi töiksenne te nimittäin poistitte subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja kasvatitte ryhmäkokoja. Minulla itselläni on viisi lasta, ja olen todella huolissani siitä, miten nämä päätökset vaikuttavat meidän lapsiimme. Nyt on jo hallituspuolueidenkin riveistä kuulunut ääniä, että nämä päätökset olivat iso virhe. On pakko kysyä ministeriltä: Miksi hallitus ei uudessa varhaiskasvatuslakiesityksessään ole kritiikistä huolimatta valmis pienentämään päiväkotien ryhmäkokoja? Miksi te ette ota tosissanne kentältä kantautuvia hätähuutoja lastemme tilanteesta ja henkilökunnan jaksamisesta?

Arvoisa puhemies! Itsekin päiväkoti-ikäisen lapsen äitinä arvostan päiväkodeissa tehtävää työtä todella korkealle ja näen sen käytännössä joka päivä.

Tämän hallituksen toimesta — uusi avaus ensi vuodelle tähän paljon esillä olleeseen huoleen ryhmäkoosta — vastataan siten, että täsmällisesti sinne, missä apu on kaikkein eniten tarpeen ja tervetullutta, tulemme ensi vuonna aloittamaan niin sanotun tasa-arvorahoituksen myöskin päiväkodeille, eli lisätukea ja pienempiä ryhmiä sinne, missä apua tarvitaan enemmän, eli niin sanotusti haastavimmille alueille. Uskon, että tämä tulee erittäin tarpeeseen ja on tärkeä liike.

Se, minkä haluan kuitenkin sanoa, on se, että nyt käsittelyssä eduskunnassa oleva varhaiskasvatuslaki vahvistaa varhaiskasvatuksen laatua. Se on parannus nykytilaan. Se vahvistaa varhaiskasvatuksessa olevaa osaamista ja alleviivaa lapsen etua.

Arvoisa puhemies, värderade talman! Kvalitet inom småbarnspedagogiken är mångsidigt kunnande. Vi behöver olika yrkesgruppers insatser och kunskap för att kunna tala om kvalitet.

Elikkä laatu varhaiskasvatuksessa tarkoittaa sitä, että meillä on monipuolista osaamista varhaiskasvatuksessa läsnä, ja nyt on esitetty vakava huoli siitä, että vuonna 2030, kun nämä uudet henkilöstömitoitukset astuvat voimaan, ei tule löytymään riittävästi lastentarhanopettajia. Tämä on todella suuri huoli tällä hetkellä.

Det har framförts dubier om att det inte kommer att finnas tillräckligt med barnträdgårdslärare år 2030 när de här nya personaldimensioneringskraven träder i kraft.

Miten hallitus vastaa tähän, ja miksi tässä lakiehdotuksessa, hyvässä lakiehdotuksessa, ei ole ollut mukana tuki, siis oikeus kuraattoreihin ja psykologeihin, mitä löytyy kaikilla muilla koulutusasteilla?

Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin edustaja hyvin totesi, tarvitaan moniammatillista osaamista varhaiskasvatuksessa, ja siellä työskentelevät tulevaisuudessa tämän lakiesityksen mukaan moniammatillisina tiimeinä niin opettajat, sosionomit, hoitajat, erityisopettajat kuin päiväkodin johtajatkin.

Tähän koulutusmääräkysymykseen: Myöskin se on aito, tärkeä kysymys, joka liittyy tähän lainsäädäntöön. Siihen liittyen hallitus on jo kahteen otteeseen panostanut, ensin sopimusneuvotteluissa korkeakoulujen kanssa kolmanneksella pysyvästi lisännyt lastentarhanopettajien koulutusmääriä tai tutkintokattoja, ja toinen iso avaus on se, että varasimme vuosi sitten 28 miljoonaa, erittäin merkittävän rahoituksen, koulutusmäärien nostamiseksi yliopistoissa tuhannella. Tätä samaa kehityssuuntaa meidän on tärkeä jatkaa, jotta voimme vahvistaa varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa ja laatua ja huolehtia siitä, että meidän päiväkotimme ovat entistäkin parempia tulevaisuudessa.

Arvoisa rouva puhemies! Laadukas varhaiskasvatus on meidän kaikkien etu. Yksi osa sitä on korkea koulutus, sen jälkeen tietenkin myöskin riittävä palkkaus, jotta arvostus pysyy ja ala on houkutteleva. On tärkeätä varmistaa, että kaikkien ammattitaito tulee tunnustetuksi.

Yksi hieno asia tässä lakiesityksessä on lapsen edun painotus, niin kuin täällä todettiin. Meidän on tärkeätä silloin pohtia, mitä sillä lapsen edulla tarkoitetaan, ja varmistaa, että jokaisen lapsen kohdalla tuo etu myöskin toteutuu.

Yksi ristiriita tällä hetkellä liittyy niihin lapsiin, jotka ovat translapsia, jotka kokevat eritasoista sukupuoliristiriitaa. Eli meille syntyy ongelmakohta: kun me emme tartu ja tee laajaa translain uudistusta, niin me jätämmekin tämän lapsiryhmän ikään kuin irralleen, vaille laadukkaita, tasa-arvoisia ja sisällöllisesti kaikkia lapsia ja perheitä tukevia palveluja, jolloin tämän lapsiryhmän kohdalla myöskään lapsen etu ei voi täysin tässä lakiesityksessä toteutua.

Kysynkin arvon hallitukselta: oletteko lapsen edun nojalla valmiita uudelleen tarkastelemaan translain kokonaisuudistusta, jotta myöskin tämän hienon varhaiskasvatuslain tavoitteet pääsevät täysimääräisesti toteutumaan?

Arvoisa puhemies! Tiedossani on, että opetusministerin vastuulla olevassa varhaiskasvatuslaissa on sekä pykälä- että perustelutasolla vahva henki siitä, että päiväkodin ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten on tuettava kaikenlaisia perheitä, erilaisia elämäntilanteita ja myös jokaista lasta yhdenvertaisesti ja yksilönä. Tämä on lain keskeinen periaate.

Varsinaiseen kysymykseenne vastaus: hallituksella ei ole suunnitelmia translain tuomisesta eduskuntaan.

Arvoisa puhemies! Tämän kysymyksen alkuperäinen esittäjä, edustaja Huhtasaari, kysyi tässä, miksi ei ryhmäkokoasiaan ole tullut mitään muutosta. Haluaisin kuitenkin muistuttaa siitä, että nämä päätöksethän on yhdessä tehty perussuomalaisten, siis silloisten perussuomalaisten, kokoomuksen ja keskustan toimesta. Se ei ollut meille helppo päätös. Voitte, ystävät, uskoa, että se päätös oli vaikea eikä sitä tehty pahuuttaan. Toivon, että voitte uskoa senkin, miksi se tehtiin. Siksi, että kuntatalous oli erittäin vaikeassa tilanteessa. Minkä takia? Edellinen hallitus oli käynyt rajuihin leikkauksiin päivähoitoa ja peruskoulua kohtaan, siis vihreitten toimesta, sosiaalidemokraattien toimesta [Hälinää] leikkaamalla rajusti valtionosuuksista. Tämän takia väljensimme normeja, jotta kunnat voivat parantaa omaa taloudellista tilannettaan. Se oli vaikea päätös. Nyt talous on kääntynyt.

Puhemies, kysyisin ministeriltä: onko tulkintani oikea? [Naurua]

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja osaa nämä asiat hyvin kuvata ja kertoa, ja näin se tilanne on.

Tämä myönteinen taloustilanne antaa meille uusia mahdollisuuksia kehittää myöskin koulutusta, ja siitä syystä tällä hetkellä meillä on käynnissä paitsi ne mainitut tasa-arvo-avustukset päiväkoteihin myöskin syksystä alkaen maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilu, jota laajennamme ensi vuonna. Saamme enemmän lapsia maksuttoman varhaiskasvatuksen piiriin. Samoin maksuja on alennettu tällä hallituskaudella jo noin 80 miljoonalla eurolla, ja lisäämme varhaiskasvatukseen osallistumista, koska tiedämme, että varhaiskasvatuksella on monia positiivisia vaikutuksia lapsen kasvulle ja kehitykselle, jopa myöhemmälle oppimiselle.

Haluaisin sen alleviivata, että kun meistä kaikki täällä arvostavat suunnattoman paljon suomalaisia opettajia ja suomalaista peruskoulua ja sen menestystarinaan on liittynyt vahvasti se, että aikoinaan tehtiin viisas päätös siitä, että opettajankoulutus siirrettiin kasvatustieteellisiin tiedekuntiin yliopistojen vastuulle [Puhemies koputtaa] — se on opettajien ammattitaidon ja arvostuksen yksi tärkeimmistä lähteistä — [Puhemies: Aika!] niin vastaavaa kehitystä teemme tällä hetkellä päiväkodeissa.

Arvoisa puhemies! Sekä vanhustenhoito että varhaiskasvatus ovat ihan meidän suomalaisen yhteiskunnan hyvän toimivuuden perusasioita.

Mitä tulee talouteen, josta täällä on puhuttu, niin Kuntaliiton — kuntien etujärjestön, joka selvittää kuntataloutta — tuoreet selvitykset kertovat, että kuntatalouteen vaikuttavat koko voimallaan ne päätökset, jotka on tehty pidemmältä aikaa. Siellä on viime vaalikaudella ja sitä ennenkin tehtyjä leikkauksia, jotka ovat yhteensä lukien miljardiluokassa. Ne on pysytetty voimassa tämän vaalikauden aikana, eli nykyinen hallitus ei ole näitä poistanut. Kuntaliiton tuoreen selvityksen mukaan ensi vuonna peräti 400 miljoonaa on se miinusmerkkinen osuus, joka kuntataloudelta viedään hallituksen päätöksien johdosta. Tänään tästä asiasta sain tuoreen selvityksen.

No, nyt päivähoidossa on ilmeinen tilanne, että tämä uusi lakiesitys tulee lisäämään kustannuksia, koska kun koulutusvaatimuksia muutetaan, niin lopputuloksena on, että sillä vanhalla rahasummalla pystyy palkkaamaan aikaisempaa vähemmän. [Puhemies: Kysymys!] Siksi kysynkin: eikö olisi oikein, että ei tehtäisi tätä alan laajasti vastustamaa pätevyysmuutosta vaan luotettaisiin kaikkien päivähoidossa olevien ihmisten osaamiseen? [Raija Vahasalo: Ei raha edellä, vaan laatu edellä mennään!]

Arvoisa puhemies! Haluan tässä edustajan kysymykseen vastata kuntatalouden osalta. Nythän, kun meillä oli julkisen talouden suunnitelmaa koskeva kehysriihineuvottelu, siinä yhteydessä teimme myös kuntatalousohjelman. Sitähän tehdään yhteistyössä Kuntaliiton kanssa, ja meillä on yhteinen käsitys siitä, että kuntatalouden tila on kyllä poikkeuksellisen hyvä nyt. Mutta ehkä se, mitä haluan tässä keskuudessa nyt kertoa ja muistuttaa teitä siitä, on se, että kaikista tärkeintä on, minkälaisessa kunnossa Suomen talous- ja työllisyystilanne on. Sitä kautta tulee myös kuntiin lisää verotuloja, sekä työntekijöitten kautta että yhteisöverojen kautta, ja se tulee antamaan myös kunnille liikkumatilaa, mikä on oikein tärkeäkin asia, kun ajatellaan myös vuotta 2020, jonka jälkeen nimenomaan varhaiskasvatus ja koulutuspalvelut ovat kuntien tärkeintä lainsäädännöllistä ydintä.

Puhemies Paula Risikko

Sitten vielä yksi lisäkysymys.

Arvoisa puhemies! Varhaiskasvatuksen ammattilaiset tekevät joka päivä päiväkodeissa erittäin arvokasta työtä. On tärkeää, että tässäkin keskustelussa on nyt häivytetty niitä vääriäkin luuloja, joita tähän uuteen varhaiskasvatuslakiin liittyi: muun muassa kaikki nykyiset työntekijät säilyttävät pätevyytensä.

Haluan kiittää hallitusta siitä, että nyt varhaiskasvatukseenkin on tuotu tasa-arvoraha, jonka avulla voidaan aloittaa sillä polulla, että yksi suurimmista huolista eli ryhmäkoot saadaan ainakin haasteellisimmilla alueilla mahdollisesti nyt tätä myötä pienenemään.

Kuitenkin haluaisin vielä kysyä toisesta huolesta, joka liittyy tähän lakiin. Tämän lain myötä tarkoitus on, että varhaiskasvatuksen johtajina työskentelisivät kasvatustieteiden maisterit, ja nyt sosionomit ovat huolissaan siitä, että heillä ei ole välttämättä samanlaisia mahdollisuuksia edetä urallaan. Onko ministeriössä käyty keskusteluja yliopistojen kanssa siitä, että sosionomi pääsisi hakemaan suoraan maisteriohjelmiin?

Arvoisa puhemies! Tämä on tosiaan huoli, joka on kentältä noussut, mutta kun lukee lakiesityksen, niin sieltä löytyy perusteluista hyvinkin kuvattuna se, että nyt käynnistämme koulutuspolkuihin liittyvän kehittämistyön, jossa huolehditaan ihan Bologna-mallin mukaisesti siitä, että on mahdollisuus hakeutua maisteriopintoihin meidän molemmilta korkeakoulusektoreiltamme.

Ylipäätään haluan tästä laista vielä sanoa, että liikkeellä on hyvin paljon vääriä käsityksiä, joita olemme ministeriöstä käsin yrittäneet parhaamme mukaan aina korjailla ja oikoa. Haluan sanoa sen, että tämä varhaiskasvatuslaki pohjautuu tutkijoiden näkemyksiin. Sitä on valmisteltu laajapohjaisesti asiantuntijoiden työnä, ja voi sanoa tästä keskustelusta, että se on ollut jo pari vuosikymmentä käynnissä. Tämä laki tulee vahvistamaan varhaiskasvatuksen laatua, lisäämään koulutettujen ammattilaisten määrää varhaiskasvatuksessa ja sitä kautta rakentamaan tulevaisuudessa entistäkin laadukkaampia päiväkoteja meidän lapsillemme.

Arvoisa puhemies! Kaikki ovat sitä mieltä, että sote-uudistus tarvitaan. Alusta ei tarvitse aloittaa, ja täydellistä mallia ei ole olemassakaan, mutta sellainen malli pitäisi löytää, joka toteuttaa uudistukselle asetetut tavoitteet lähtien kustannusten hillinnästä, saumattomista hoivaketjuista sekä terveyserojen kaventamisesta. Nyt tuoreen Sosiaalibarometri 2018 ‑tutkimuksen voi kiteyttää seuraavasti: valmistelu etenee, tyytymättömyys kasvaa. Sosiaali- ja terveysjohtajista 56 prosenttia katsoi uudistuksen epäonnistuvan eriarvoisuuden vähentämisessä. Sosiaalityöntekijöiden osalta vastaava luku oli 67 prosenttia. [Timo Harakka: Oho!] Luvut ovat yhtä murskaavat kaikkien tavoitteiden osalta. Kysynkin nyt suoraan pääministeriltä: miten hallituksen sote-esitys kaventaa terveys-eroja, hillitsee kustannuksia sekä turvaa saumattomat hoivaketjut, ja miten valta ja vastuu kohtaavat maakunnissa, jos maakunnille ei anneta verotusoikeutta vaan niistä tehdään vain heikkoja valtionhallinnon jatkeita?

Arvoisa puhemies! Minullakin oli mahdollisuus nopeasti silmäillä tuo tänään julkaistu tutkimus, ja kyllä se osoittaa, että hallituksella on parantamisen varaa muutosviestinnässä, joka näin isossa uudistuksessa ei ole erityisen helppo harjoitus.

On myös totta, kuten tekin, edustaja Aalto, totesitte, että ei kerralla tule täydellistä, ja totta on myös se, että eri puolilla Suomea valmistelu on eri vaiheissa. Jätitte kuitenkin kertomatta, että muistini mukaan tuossa samaisessa tutkimuksessa kuitenkin todettiin, että moni näistä sote-johtajista arvioi laadun paranevan ja moni myös huomioi, että uudistus on omalla alueella, omassa maakunnassa edennyt vauhdikkaammin kuin vuosi sitten tehdyn mittauksen mukaan. Tämäkin osuus tutkimuksesta on minusta ihan arvokasta nostaa esiin.

Puhemies Paula Risikko

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää tästä aiheesta lisäkysymyksiä, nousemaan seisomaan ja painamaan V-painiketta.

Arvoisa puhemies! En saanut pääministeriltä vastausta siihen, miten uudistuksen alkuperäiset tavoitteet voidaan toteuttaa, koska tämä markkinamalli vesittää ne kaikki.

Mutta kysyn toisen kysymyksen: Hallitus on toteuttamassa sote-liikelaitosten pakkoyhtiöittämisen kiertoteiden kautta. Tästä huomautti esimerkiksi Elinkeinoelämän valtuuskunta toissa päivänä. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että pakkoyhtiöittämistä ei voida toteuttaa, ja hallitus sanoi ensin siitä luopuvansa. Nyt hallitus kulkee kuitenkin tietoisesti kohti pakkoyhtiöittämisen tietä sen kautta, että se kieltäytyy markkinamallin tarkastamisesta EU-komissiolta. On totaalisen vastuutonta ajaa läpi sellaista esitystä, jonka suhdetta EU:n valtiontuki- ja kilpailulainsäädäntöön ei tahdota tarkistaa. Tämä on vastuunpakoilua ja ongelmien siirtämistä tuleville vaalikausille. Kun tämä tapahtuu, valtio joutuu korvausvastuuseen sekä muuttamaan järjestelmäänsä eli pakkoyhtiöittämään julkiset sote-liikelaitokset, minkä perustuslakivaliokunta on todennut Suomen perustuslain vastaiseksi. Hallitus ja pääministeri Sipilä, teillä on vastuu, todistamisen taakka, kertoa, miten asiat menevät ja miten tämä pakkoyhtiöittäminen voidaan estää.

Arvoisa puhemies! Lähestyn kysymystänne kahdesta kulmasta. Ensinnäkin väitteenne pakkoyhtiöittämisestä: Perustuslakivaliokunta viimekesäisessä lausunnossaan totesi, että lakia on tältä osin muutettava, ja näin on tapahtunut. Itse asiassa laissa on vahva julkisen terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden pohja. Jokaiselta maakunnalta edellytetään myös omaa sote-tuotantoa. Yhtiöittämistä ei toki ole kielletty. Se on yhä mahdollista, ja tiedämme, että tässäkin maakunnat tulevat käyttämään omaa itsehallinnollista oikeuttaan toteuttaa ratkaisujaan lain puitteissa jomminkummin päin tai — todennäköisesti — tulevat osan palveluista yhtiöittämään ja osan pitämään omassa liikelaitoksessaan.

Mitä tulee, arvoisa puhemies, tähän EU-notifikaatio-osuuteen, meillä on vahva käsitys siitä, että EU:n omien keskeneräisten prosessien vuoksi me emme tulisi saamaan sieltä notifikaatiota, koska EU:n kannanmuodostus tuomioistuinpäätösten vuoksi on tässä kysymyksessä keskeneräinen.

Arvoisa puhemies! Todellinen hyvinvointiyhteiskunta ja sivistysyhteiskunta mitataan siinä, kuinka hyvää huolta me pidämme lapsista ja vanhuksista. Tästä me olemme varmasti kaikki täällä yhtä mieltä.

Kuitenkin juhlapuheista tekoihin on usein joillakin hiukan liian pitkä matka, ja esimerkinomaisesti voisin nostaa sen, kuinka kotona asuvien vanhusten yllä on erittäin tummia pilviä tämän sote-uudistuksen kohdalla. Nyt kun hallitus yrittää tavoitella 3 miljardin säästöä kustannusnousun kohdalla, niin siitä 700 miljoonaa haettaisiin vanhuspalveluista, laskelmien mukaan. Kysynkin arvoisalta ministeriltä: pitääkö se paikkansa, että tämä 700 miljoonan säästö edellyttäisi, että 40 prosenttia tehostetun palveluasumisen asiakkaista siirtyisi kotihoivapalvelun piiriin tulevaisuudessa ja että toisekseen sitä säästöä haettaisiin myös henkilöstön tehokkuutta ja tuottavuutta parantamalla? Miten tämä on mahdollista ilman, etteivät vanhukset kärsi ja työntekijät [Puhemies koputtaa] uuvu työn alla?

Arvoisa puhemies! Kyllä, hallitus on sitoutunut siihen tavoitteeseen, että sosiaali- ja terveyspalveluissa kokonaisuudessaan me tavoittelemme kustannusten hillintää seuraavan kymmenen vuoden aikana. Ja kyllä, se tulee tarkoittamaan valtavaa toimintatapojen muutosta, toimintakulttuurin muutosta, parempaa johtamista. Meillä on myös tutkimuksellista näyttöä siitä, että tehostetun palveluasumisen sijaan myös kotihoito voi tapahtua ikäihmisen kannalta turvallisesti ja monin osin varmasti myös inhimillisemmin.

Mutta samalla totean, että on ehkä ikävää väittää tämän takia olevan tummia pilviä yllämme. Tummia pilviä on tämän maan yllä siinä tapauksessa, jos emme ota nyt vakavasti sitä ikääntymisen haastetta, joka tällä maalla on edessä. Me tiedämme, että on yksittäisiä kuntia ja maakuntia, jotka ovat onnistuneet muuttamaan kotihoidon toimintatapoja niin, että sinne on voitu siirtää enemmän ihmisiä. Me olemme myös yhteisesti [Puhemies koputtaa] sopineet laitoshoidon vähentämisestä.

Arvoisa puhemies! Sote-uudistus on ylivoimaisesti suurin uudistus vuosikymmeniin. Siksi on käsittämätöntä, että kun sitä käsitellään valtiovarainvaliokunnassa, emme saa edes muutosvaiheen kustannuksista arviota, edes miljardien tarkkuudella. Miksi? Koska se tulee seuraavan hallituksen syliin.

Julkisen talouden suunnitelmasta ilmenee, että maakuntien rahoitusalijäämä on 1 miljardi vuonna 2020, siis miljardi miinuksella jo ennen sote-muutoskustannuksia. Peräti viisi miljardiluokan kysymystä jää vaille vastausta: Mitä tapahtuu, kun tulee se ryntäys Kela-korvatusta yksityisestä hoidosta julkiselle puolelle? Montako sataatuhatta ihmistä tunkee sinne? Mitä se maksaa maakunnille? Toiseksi palkkaharmonisointi saattaa maksaa toiset miljardi euroa. Kolmanneksi ict-kustannukset, neljänneksi uuden hallinnon pystyttäminen, viidenneksi maakunnan palveluiden harmonisointi.

Kuinka syvä tämä kraateri on? Vaaditteko todella eduskunnalta, valtiovallan korkeimmalta käyttäjältä, allekirjoitusta avoimeen vekseliin, vai voitteko, [Puhemies koputtaa] pääministeri, tässä kertoa edes miljardien tarkkuudella, mikä on tämän sote-muutoksen kustannus ensimmäisenä vuonna, montako miljardia vuonna 2020?

Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä edustaja Harakalta, että tunsitteko ehkä itse tässä jonkinlaista pelottelun ja lietsonnan makua, kun näitä miljardeja vilahteli tällä tavalla. [Välihuutoja vasemmalta]

Mutta jos sopii, niin vastaan tähän kysymykseen. On ihan selvä asia, että kun tehdään näin isoa uudistusta, niin ei pystytä sanomaan miljoonan tai kymmenen miljoonan tarkkuudella, [Välihuutoja vasemmalta] mistä kaikesta ne säästöt löytyvät.

Mutta sitten, mitä tulee näihin muutoskustannuksiin, siitä haluan sanoa, että olemme saaneet kyllä niistä tarkentavaa tietoa tämän vuoden alkupuolella, koska olemme jatkuvasti vuorovaikutuksessa maakuntien kanssa. Se on tärkeää, että meillä on todelliset käsitykset siitä, mistä missäkin maakunnassa vaikkapa ict-, tilakustannukset, palkkaharmonisaatiokustannukset kaiken kaikkiaan koostuvat. Hallitus teki omassa kehysriihessään — toivottavasti huomasitte sen — myös lisäpäätöksiä siitä, että olemme valmiita tarkastelemaan näitä kustannuksia jo tänä vuonna ja myös seuraavan vuoden aikana, jotta ne tarkentuvat ja niitä pystytään katsomaan, koska todellakaan — siinä olette oikeassa — 2020 ensimmäisen vuoden yleiskatteellinen rahoitus ei ota näitä muutoskustannuksia huomioon.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Sipilä, teille esitettiin kysymys äsken, aivan asiallinen kysymys siitä, mitkä arviot hallituksella miljardiluokan tasolla ovat niistä kustannuksista, joita tämä sote-uudistus tulee nostamaan ensi vaiheessa joka tapauksessa, eli mitä tämä tulee maksamaan, ja kerrottiin, että valtiovarainvaliokunnassa ei olla saatu vastauksia näihin kysymyksiin — siis valtiovarainvaliokunnassa eduskunnassa. En tiedä, mitä hallitus tietää, kuten ministeri Vehviläinen tuossa äsken totesi. Mutta, pääministeri Sipilä, minä uudistan tuon kysymyksen, minkä edustaja Harakka äsken teki teille, ja pyydän, että te vastaatte [Antti Kaikkonen: Vastuuministeri!] hallituksen pääministerinä: mitä kustannuksia tämä pitää sisällään?

Arvoisa rouva puhemies! Tämän uudistuksen tavoitteena on 3 miljardin säästöt suhteessa siihen, että nyt ei tehtäisi mitään. Kansainvälinen asiantuntijaryhmä kävi läpi tämän lakiehdotuksen, ja tämän asiantuntijaryhmän vastaus on, että tämä laki antaa hyvät edellytykset sille, että näihin tavoitteisiin päästään. Mutta kaikki on kiinni siitä, miten toimeenpano kussakin maakunnassa tehdään, ja toimeenpano on kiinni siitä, miten me saamme tämän valtavan energian, mikä tässäkin salissa on tämän uudistuksen vastustamiseksi, käännettyä siihen, [Välihuutoja] että yhdessä kaikki jokaisessa maakunnassa toimeenpanemme sen, mikä antaa hyvän alustan sille, että nuo tavoitteet saavutetaan.

Arvoisa puhemies! Olen syntynyt vuonna 86. Moni ikäiseni kärsi ensin lamasta 90-luvulla, olemme laman lapsia. Nyt olemme noin 30-vuotiaita. Etsimme paikkaamme yhteiskunnassa ja työelämässä. [Vasemmalta: Eikö teillä ole jo paikka?] Lukujen mukaan 25—34-vuotiaat nuoret eivät ole työllistyneet niin hyvin kuin muut tässä talouskasvussa.

Työpaikkoja on syntynyt lähes 100 000 tällä hallituskaudella. Mutta entä ikäiseni ja ne nuoret, jotka haluavat kiinnittyä työelämään, perustaa perheen tai suunnitella eteenpäin? Miten hallitus voi auttaa meitä löytämään työpaikan, ja onko joitain helpotuksia ja kohdennuksia meidän ikäisillemme tehty?

Arvoisa rouva puhemies! Erittäin ajankohtainen kysymys. Minä olin maanantaina ja tiistaina Kroatiassa valmistautumassa siihen, kun Suomi vuonna 2019, seuraava hallitus siis, on EU-puheenjohtaja. Pyydettiin teemoja, mitä Suomi haluaa nostaa esille. Yksi teema oli nämä niin sanotut NEET-nuoret: nuoret, jotka putoavat koulutuksen, tämmöisen työelämän, kaiken ulkopuolelle. Tähän on tietysti hallitus tehnyt toimenpiteitä. Ihan muutama: Työelämälähtöistä koulutusta ollaan lisäämässä, opiskelua työttömyysturvalla, joka on siis kohta esittelyssä, kuuden kuukauden ajan alle 25-vuotiaille. Ohjaamo-toiminnan vakiinnuttaminen on erittäin tärkeää ja se päätös, että työttömyysturvan käyttöalan laajentaminen ja sen jatkaminen myös palkkatukeen edelleen jatkuu. Paljon on tehty toimia. Mutta totta kai tässä noususuhdanteessa tämä on se ikäryhmä, jonka työllisyysaste ei nouse siihen tahtiin. Sen takia hallitus etsii lisää keinoja, jotta nämä ihmiset pääsisivät työelämään.

Arvoisa puhemies! Tällä kyselytunnilla on ollut kysymyksiä, jotka kaikki ovat liittyneet yhteisen hyvinvointikasvumme jakamiseen. Ehkä yksi kysymys, joka liittyy sen rakentamiseen, ja teen sen suoraan elinkeinoministeri Lintilälle: [Välihuutoja vasemmalta] Todella, kun työllisyys nyt paranee eri puolilla Suomea, on tärkeätä, että ihmiset pääsevät töihin ja että työ kohtaa tekijänsä. Hallitus on päättänyt esittää kakkosasunnon verovähennyksen kasvattamista reippaasti, 450 euroon. Tuolla Uudenkaupungin torilla kun olin, niin tulivat kiittämään tästä asiasta, koska se toinen asunto on todella kustannus ihmisille, kun haetaan uutta työpaikkaa. Miten tämä on tulossa voimaan, ja onko tarkoitus uudistaa myöskin tämän vähennyksen sisältöä tässä yhteydessä?

Arvoisa rouva puhemies! Suomalainen talouskasvu on erittäin hyvällä uralla tällä hetkellä. Meidän kasvun ehdoton pullonkaula on osaavan työvoiman saanti. Työvoiman saannissa suurin ongelma on kohtaanto-ongelma, avoimet työpaikat ja työpaikat eivät kohtaa, ja yksi tekijä siellä on työvoiman liikkuvuus. Meillä on erittäin heikko liikkuvuus työvoiman suhteen, ja siihen haet-tiin riihessä ratkaisua tällä kakkosasunnon, työasunnon, verovähennysoikeuden nostamisella.

Mainitsitte Uudenkaupungin. Uusikaupunki on hyvä esimerkki.

Palkkatasoon, joka on verrattain hyvä mutta jolla ei kahta taloutta voi pitää, tähän tilanteeseen, tämä on erittäin hyvä kokonaisuudessaan.

Se, missä tämä vähennys on mielestäni vielä vajavainen: Tämä pitäisi ulottaa myös yksineläjien puolelle. Eli sillä tavalla tätä voitaisiin laajentaa. Me teimme kirjauksen, että [Puhemies koputtaa] valtiovarainministeriö tekee selvityksen siitä, että tätä laajennettaisiin myös yksineläjien puolelle.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys uudeksi lukiolaiksi on paraikaa eduskunnan käsittelyssä. Lukion asemaa vahvistetaan yleissivistävänä, korkeakouluopintoihin tähtäävänä koulutuksena. Lukiokoulutus tulee rakentumaan kurssien sijasta opintopisteiden ympärille. Oppiainerajat ylittäviä kokonaisuuksia toteutetaan. Näin nuorten kiinnostuksen kohteet otetaan paremmin huomioon. Uusi lukio on myös kansainvälisempi. Jokainen voi myös tutustua korkeakouluopintoihin ja työelämään. Se helpottaa opiskelualan valintaa. Kiitän opetusministeriä hyvästä työstä.

Esitykseen on kirjattu myös opiskelijoiden ohjausta ja tukea parantavia uudistuksia. Tukea lukiolainen totta tosiaan tarvitsee. Lukioissa olisi hyvä pitää huoli myös moniammatillisen tuen ja sosiaalipalveluiden saatavuudesta. Kysynkin teiltä, ministeri Saarikko: millaisiin toimiin hallitus on ryhtynyt lukiolaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi?

Arvoisa puhemies! Lukioissa ja ylipäätään ottaen toisella asteella opiskelee väki, joka on Suomen tulevaisuuden työelämän ja hyvinvoinnin kannalta ratkaisevin joukko — näin rohkenen sanoa. Siksi tämäkin kysymys liikkuu lähellä sote-uudistusta ja sen yhteydessä tehtyä ratkaisua oppilashuollonkin kokonaisuudesta. Sen osalta linjattiin, että oppilashuollon vastuu jää vahvasti kuntiin, ja nyt lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman yhteydessä, jota kollegaministeri Grahn-Laasosen kanssa toteutamme, olemme tehneet koordinaatiotyötä ja varmistustyötä sille, että muodostuu silta kunnissa olevien oppilashuollon palveluiden, vaikkapa juuri kuraattori- ja psykologipalveluiden, ja toisaalta maakunnan sote-palveluiden välille. Oma erityinen huomioni kohdistuu kaikkien näiden toisen asteen opiskelijoiden terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden osalta aina mielenterveyspalveluiden vahvistamiseen.