Suullinen kysymys vähävaraisten toimeentulosta (Merja Mäkisalo-Ropponen sd) | Suullinen kysymys koulutuksen tasa-arvosta (Outi Alanko-Kahiluoto vihr) | Suullinen kysymys veronumeron käyttöönoton laajentamisesta (Jari Myllykoski vas) | Suullinen kysymys turvapaikanhakijoiden kohtelusta (Stefan Wallin r) | Suullinen kysymys mielenterveyspalveluista (Sari Tanus kd) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Tämän viikon tiistaina eli itsenäisyyspäivänä vähän ennen Linnan juhlia sadat ihmiset jonottivat Hakaniemen torilla Hurstin ruokapalvelussa ruokaa. Tämä ruoka tuli monelle tarpeeseen, ja siitä kiitos Hurstille sekä monille muille, jotka ovat vähävaraisten ruokajakelua eri puolilla Suomea organisoineet.

Tänään Hursti kertoi lehdessä, että kansalaisten määrä ruokajonoissa kasvaa koko ajan eivätkä ihmisten rahat riitä elämiseen. Hän sanoi myös epäilevänsä, että hallituksen kaavailemien leikkausten myötä tilanne tulee pahenemaan entisestäänkin. SDP on täällä salissa monta kertaa halunnut muuttaa hallituksen politiikkaa inhimillisempään suuntaan. Hallitushan on toimillaan nostamassa esimerkiksi terveydenhuollon kustannuksia ja leikkaamassa sosiaalietuuksia, ja lisää leikkauksia on valtiovarainministerin mukaan tulossa. Kysynkin pääministeri Sipilältä: ymmärtääkö hallitus lainkaan, miten vaikeassa taloudellisessa tilanteessa monet suomalaiset tällä hetkellä ovat? Tilanne on monen kansalaisen kohdalla mennyt paljon huonompaan suuntaan tämän hallituksen aikana.

Arvoisa herra puhemies! Kyllä hallitus hyvin ymmärtää tämän kehityksen ja tämän problematiikan. Elämme jatkuvasti siinä tilanteessa, että toisessa kädessä meillä on tiukka valtiontalous ja jatkuva velkaantuminen ja toisessa kädessä meillä on eriarvoistumiskehitys, joka on jatkunut jo pitkään, monen hallituskauden yli eriarvoistumiskehitys on jatkunut. Meidän pitää löytää myöskin aivan uusia lähestymistapoja tähän eriarvoistumiskehitykseen, ja tämän johdosta olemme nimittämässä Juho Saaren vetämän työryhmän, joka lähtee hakemaan, ottaen huomioon nykyiset talouden raamit, uusia toimintatapoja, uusia ratkaisuja tämän eriarvoistumiskehityksen pysäyttämiseksi ja hillitsemiseksi.

Arvoisa puhemies! Se, että me yritämme pitää ja pidämme valtiontaloudesta huolta, on paras mahdollinen lääke siihen, että me voimme huolehtia jatkossakin suomalaisten ihmisten hyvinvoinnista ja myöskin heikommassa asemassa olevista. Kukaan ei itseisarvoisesti leikkaa yhtään mitään mistään.

Se, mitä olen sanonut ensi keväästä, ei ole, että pitää leikata, vaan että tämän päivän ennusteiden mukaan me emme vielä ole sillä uralla, mitä hallitus tavoittelee muun muassa velkaantumisen taittamisessa, ja että meidän pitää tehdä enemmän. Meillä on valmistelussa useita projekteja, joissa haetaan talouskasvua, haetaan niitä keinoja, joilla saadaan yhä useampi suomalainen töihin, pois sieltä vähävaraisuudesta ja köyhyydestä, jotta saadaan pyörät pyörimään ja saadaan verotuloja, joilla sitten taas pystymme turvaamaan ihmisten palveluita.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri, sanat ovat sanoja ja teot ovat tekoja. Viime hallituskaudella eriarvoistumiskehitys taittui, mutta nyt se on taas lähtenyt huonontumaan. Ensi vuodelle on joka tapauksessa tulossa jälleen vähävaraisille lisäleikkauksia, jotka heikentävät monen kansalaisen toimeentuloa, ja toisaalta rikkaat ja hyväosaiset saavat veronkevennyksiä.

Arvoisa puhemies! Hallitus on perunut päivähoitomaksuihin tekemänsä rajut korotukset, eläkeläisten asumistukeen tekemänsä leikkaukset ja lähes parikymmentä muuta huonosti harkittua ehdotustaan opposition esityksestä. Haluankin tiedustella pääministeriltä: olisiko teidän mahdollista perua myös esimerkiksi sosiaalietuuksiin tehtyjä leikkauksia, sillä vähävaraisten ihmisten keskuudessa tilanne pahenee koko ajan?

Arvoisa herra puhemies! Nämä ovat semmoisia kysymyksiä, että nämä eivät parane sillä, että me syyttelemme toisiamme. Myöskin viime kaudella tuli 100 000 työtöntä lisää, ja työttömyys on yksi suurimmista tekijöistä, jotka lisäävät eriarvoistumista.

Nyt minusta meidän pitäisi keskittää yhteiset voimamme siihen, että työllisyysaste nousee, että työllisyyskehitys saadaan sille uralle, mitä kaikki tässä salissa varmaan allekirjoitamme ja tavoittelemme, sillä tavalla, että sieltä saadaan tämä suurin eriarvoistumiskehityksen aiheuttaja pois, ja sitä kautta saamme myöskin työllisyyskehityksen parannuttua lisää voimavaroja yhteiskuntaan sillä tavalla, että voimme huolehtia kaikista, myös niistä, jotka eivät pysty itsestään huolehtimaan, ja myös niistä, jotka eivät pysty koskaan työllistymään.

Arvoisa puhemies! Kyllä yhteiskunnan tilasta kertoo paljon se, miten tässä yhteiskunnassa kohdellaan heikompiosaisia. 90-luvun laman opetus oli varmasti meille kaikille se, että asioita voisi tehdä paremmin. Ja te, pääministeri, joka jo julistitte, että syrjäytymisen vastainen hanke pitäisi perustaa, ja laitoitte työryhmän siihen istumaan, ette kuitenkaan osannut huomata, että teillä on kärkihanke, jossa te lähdette siitä, että syrjäytymiseen puututaan. Mutta tässä kärkihankkeessa tosiasiallisesti te leikkaatte sen jo mainitun syrjäytymisen kärkihankkeen rahoitusta ja silti samaan aikaan puhutte siitä, että syrjäytymisen vastaista työskentelyä pitäisi viedä eteenpäin.

Uskon vahvasti siihen, että me olemme kaikki oikealla asialla silloin, kun syrjäytyminen nostetaan tämän yhteiskunnan isoksi taloudelliseksi kestävyysvajeeksi, ja minä todella toivon, (Puhemies koputtaa) että ottaisitte tämän nyt keinovalikoimaan. Otatteko?

Arvoisa herra puhemies! Eriarvoistumiskehitys on yksi yhteiskuntamme suurimmista huolenaiheista. Se on myöskin hallituksen yksi suurimmista huolenaiheista. Mutta niin kuin työllisyyden hoitoon, meidän pitää hakea aivan uudenlaisia tapoja. Me olemme monenlaisia keinoja yrittäneet, ja ne eivät ole toimineet. Tämän Juho Saaren vetämän työryhmän tavoitteena on löytää nykyisen talousraamin sisällä aivan uusia toimintatapoja ja toimintamalleja siihen, että tämä eriarvoistumiskehitys voitaisiin pysäyttää tai sitä voitaisiin hidastaa. Tämä on hallituksen tavoitteena. Me tarvitsemme useampia yhtäaikaisia toimia. Se on totta, että kärkihankkeessa teemme sitä. Meillä on myöskin hallituksen sisällä työryhmä, ja olemme käsitelleet sitä strategiaistunnoissa ja teemme vielä tämän työryhmän tulosten perusteella johtopäätöksiä sitten vähän pidemmällä tähtäimellä. Tämä työryhmä työskentelee tuonne vuoteen 2018.

Arvoisa puhemies! Suomen, kuten muidenkin Pohjoismaiden, vahvuus on se, että kaikki pidetään mukana ja osallisina yhteiskunnasta. Meidän on rakennettava maatamme siten, että jokainen lapsi ja nuori voi pyrkiä eteenpäin ja pärjätä elämässään riippumatta esimerkiksi perheensä tulotasosta tai varallisuudesta.

Ihmisillä on nyt huoli tulevaisuudesta. Hallituksen leikkaukset osuvat kipeästi kaikista heikoimmassa asemassa oleviin: lapsiin, nuoriin, vanhuksiin ja sairaisiin. Tässä epävarmassa ajassa, jossa pitäisi rakentaa toivoa ja luottamusta huomiseen, hallituksen toimet synnyttävät huolta ja epätoivoa. Kysynkin pääministeri Sipilältä: oletteko valmiita muuttamaan hallituksenne politiikkaa, joka lisää eriarvoisuutta, vai tyydyttekö hautaamaan tämän vakavan kysymyksen mainitsemaanne työryhmään?

Arvoisa herra puhemies! En missään tapauksessa ole hautaamassa tätä asiaa mihinkään. Se on yksi hallituksen tärkeimmistä tavoitteista. Ja yksi tärkeimmistä keinoista siinä on se, että saamme työttömyyden pienennettyä, niin kuin olemme jo saaneet. Olemme siinä ihan oikeassa suunnassa, että saamme työllisyysasteen ylös, ja sillä on kaksi vaikutusta. Sillä on se vaikutus, että ihmiset saavat töitä ja kokevat olevansa merkittävässä osassa rakentamassa yhteiskuntaa. Ja toinen vaikutus on sillä, että tätä kautta voimavaramme yhteiskunnassa lisääntyvät, jotta voimme pitää kaikista suomalaisista huolta. Tämä on keskeinen osa sitä. Sitten haemme näitä muita keinoja syrjäytymisen ja eriarvoistumiskehityksen pysäyttämiseksi useilla eri toimilla hallituksen sisällä. Useissa eri työryhmissä teemme työtä. Kyllä näitä työryhmiäkin tarvitaan, että löydetään kunnollisia keinoja ja ennen kaikkea uusia keinoja ja uusia toimintatapoja.

Arvoisa puhemies! Eriarvoistumiskehityksen rinnalla on toinen ilmiö, joka syventää sitä, miten ihmiset voivat arjessa ja miten heillä on mahdollisuuksia päästä työhön ja hyvinvointiin. Tämä ilmiö on tutkijoiden toimesta tullut paljon viime aikoina esille, ja se on yksinäisyys. Suomessa yksinäisyys on usein mielenterveysongelmien taustalla, se voi aiheuttaa ylipaino-ongelmia, se voi aiheuttaa syrjäytymistä työelämästä, ja kun se yhdistyy esimerkiksi sosiaaliturvan vastikkeellisuuteen ja rajoituksiin, niin usein köyhyystutkijat sanovat, että se, joka painaa ihmisiä alas, on se häpeän tunne siitä, että minä en kelpaa tai minä en pysty, minä en osaa. Tämä yksinäisyys on myös jakautunut juuri niin, että heikompiosaiset kokevat sitä enemmän. Miten te hallituksessa näette, että tällaisiin juurisyihin voidaan puuttua? Miten yksinäisyyttä voidaan torjua Suomessa niin terveyspolitiikassa kuin muissakin kysymyksissä ja sosiaalipolitiikassa?

Arvoisa herra puhemies! Se on sitä, että meillä on palveluverkot kunnossa, ammattilaiset niissä tilanteissa ihmisten tukena ja apuna, kun ne omat voivat ovat hiipumassa. Mitä aikaisemmin, sitä parempi.

Ministeri Grahn-Laasosen vastuulla on ennalta ehkäisevä nuorisotyö, ne asiat, jotka liittyvät siihen, että varhaiskasvatuksessa ollaan mukana ja autetaan, tunnistetaan perheiden tilanteita. Omalla kohdallani vastuulla on se, että ensinnäkin tämä iso sosiaali- ja terveydenhuollon muutos, jota ollaan valmistelemassa, menee maaliin niin, että alueella osaamista ja ammattitaitoa on riittävästi ja paljon puhutut moniammatilliset tiimit, ne toimijat, joissa on erilaista osaamista, tulevat tueksi. Toisekseen olennaista on se, että me saamme paljon puhutut toimivat käytännöt, joitten jalkauttaminen on kentällä menossa maakunnissa, ne toimivat käytännöt, joista on hyvät kokemukset, hyvät esimerkit, levitettyä ja laajennettua.

Arvoisa puhemies! Hallituksen talous-, sosiaali- ja veropolitiikan suuri kuva on selvä. Leikataan vähävaraisilta leikkaamalla sosiaalietuuksia, korottamalla palvelumaksuja, leikkaamalla lääkekorvauksia. Samaan aikaan annetaan hyvätuloisille kohdistuvia veronkevennyksiä. Köyhimpien toimeentulo heikkenee, ja samaan aikaan kaikkein hyvätuloisimmille jää enemmän käteen joka kuukausi. Tämä lisää eriarvoisuutta eikä ole myöskään taloudellisesti järkevää, sillä köyhien rahat menevät suoraan kulutukseen. Tätä ei, hyvä pääministeri, helpota työryhmän nimittäminen, vaan tämä kehitys voidaan perua ja ratkaista poliittisilla valinnoilla. Ettekö siis voisi eriarvoisuutta pohtivan työryhmän perustamisen sijaan tehdä politiikkaa, joka ei lisää eriarvoisuutta, vai onko hallitus hylännyt Suomessa vallitsevan ihanteen taloudellisesta tasa-arvosta ja pienistä tulo- ja varallisuuseroista? Haluaako hallitus edes tasata tuloeroja?

Arvoisa puhemies! Vielä kerran täytyy todeta se perusasia, että se, miksi kahdeksan vuotta on jouduttu leikkaamaan, supistamaan, sopeuttamaan, on johtunut siitä, että me olemme käyttäneet enemmän kuin tienaamme. Tämä ei ole muuttunut vieläkään. Nyt meillä on päästy talouskasvun alkuun, sitä pitää vahvistaa. Kaikki täällä istuvat puolueet ovat olleet vuorollaan tekemässä näitä ikäviä päätöksiä. Silloin kun joudutaan leikkaamaan, niin se osuu niihin, jotka tarvitsevat eniten palveluja ja tarvitsevat sosiaaliturvaa, koska ne ovat se iso osa siitä, mihin valtion menoja kohdistuu.

Mutta se, millä me pystymme tämän muuttamaan, on se, että me saamme mahdollisimman monen ihmisen töihin. Esimerkiksi asia, johon me haluamme puuttua, on se, että meille syntyy tällä hetkellä uusia työpaikkoja — autoteollisuuteen, meriteollisuuteen, metsäteollisuuteen — mutta me emme saa niihin lähtemään työntekijöitä kotimaasta. Meillä on valtava kannustinloukkuongelma, joka on yksi niitä keskeisiä projekteja, joiden kimppuun hallitus on käymässä, jotta suomalaisen ihmisen kannattaa ottaa työtä vastaan (Puhemies koputtaa) mieluummin kuin elää sosiaaliturvalla.

Arvoisa puhemies! On tietenkin aikamme suuria tragedioita ja suoraan sanoen vääryyksiä, että ihmiset joutuvat vielä seisomaan leipäjonossa tällaisessa jälkiteollisessa, kehittyneessä yhteiskunnassa. Siitä ei ole kenelläkään varmaan täällä eriävää mielipidettä. Mutta sitä, johtuvatko nämä jonot nyt tämän hallituksen politiikasta nimenomaan, kuten oppositio haluaa esittää, kannattaa hieman analyyttisemmin miettiä kuin vain aivan äkkiseltään juosta johtopäätöksiin. Tämän hallituksen leikkauslistoistahan suurin on vielä toteuttamatta. (Välihuutoja vasemmalta) Me olemme menossa vasta ensimmäistä vuotta, ja noin 1,5 miljardia leikataan ensimmäisenä vuonna, siis tänä vuonna, kun edellinen hallitus, jossa sosialidemokraatit itse olivat tätä tekemässä, leikkasi yli 3 miljardilla. Eli on aika erikoista syyttää tätä hallitusta omista aiemmin tehdyistä päätöksistä.

Miten sitten tulevaan päästään eteenpäin: hyvin tärkeää on myös veropolitiikka. Onhan, herra valtiovarainministeri, niin, että veropolitiikassa on huomioitu pienituloisten tulot ja että pienituloisiin ei isketä esimerkiksi (Puhemies koputtaa) arvonlisäveron korotuksen kautta, kuten edellinen hallitus teki?

Arvoisa puhemies! Pitää paikkansa, että arvonlisäveroa ei ole korotettu. Sen lisäksi haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että veronkevennykset ovat osuneet kaikkein eniten pieni- ja keskituloisiin, työtulovähennyksen myötä 450 miljoonaa vuodessa. Ja sen lisäksi vielä sitten tämä 0,6 prosenttiyksikön työn verotuksen keventäminen, joka vietiin myös eläketuloon, tuli tasasuurena kaikille. Mutta pieni- ja keskituloisten verotusta on kevennetty eniten.

Kun ne ihmiset, jotka eivät maksa tuloveroa, eli kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, kaikkein köyhimmät, eivät voi hyötyä tästä kiky-sopimuksen mukanaan tuomasta veronkevennyksestä, niin heille suuntaamme 63 miljoonan euron erityisen tuen ja sitä kautta pyrimme tuomaan tässäkin tilanteessa oikeudenmukaisuutta näihin ratkaisuihin, joita hallitus on tekemässä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen leikkaukset palveluihin sekä myöskin sosiaalietuuksien indeksijäädytykset ja myöskin esimerkiksi lääkekulujen omavastuun nostaminen ovat kaikki osuneet oikeastaan kolmeen ihmisryhmään: lapsiperheisiin, pienituloisiin eläkeläisiin ja myöskin paljon sairastaviin ihmisiin. Kristillisdemokraatit toivovat, että hallituksella olisi inhimillisempi ote tässä talouspolitiikassaan. Me tarvitsemme varmasti uusia avauksia siinä, millä tavalla työ- ja sosiaaliturva tulee sovittaa yhteen, ja valtiovarainministeri tässä viittasi näihin kannustinloukkuihin.

Hallitus on nyt toteuttamassa perustulokokeilua, jossa 20 miljoonaa ollaan syytämässä 2 000 työttömälle antamalla heille 560 euroa käteen. Me emme tällä kokeilulla tule näkemään sitä, onko tästä hyötyä työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamisessa. Sen sijaan kristillisdemokraateilla olisi malli, jossa työ ja sosiaaliturva voidaan yhteensovittaa, niin sanottu kannustava perusturva. Onko mahdollista perua tämä hallituksen esitys ja lähteä viemään eteenpäin tätä kristillisdemokraattien mallia, (Puhemies koputtaa) koska se todellisuudessa mahdollistaisi työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen?

Arvoisa puhemies! Perustulokokeilu on todellakin nyt lausuntokierroksella ollut ja eduskunnassa. En ihan koe, että siinä oltaisiin rahaa syytämässä, vaan se on tietty rajattu summa, mikä perustuloa varten on varattuna. Se on lähtökohta, että ketään ei voi laittaa eriarvoiseen asemaan, kenenkään asemaa ei voi heikentää. Se on lähtökohta sille, että perustulokokeilu on saatu jalalle. Kyllä tämä on kuitenkin aika uraauurtava tutkimus eurooppalaisittain maailmalla. Minä odotan, että siitä saadaan tietoja, että voidaan nähdä, mikä se malli on. Tämä on kokeilu, tämä ei ole vielä malli, ja tästä mennään eteenpäin. Nyt saadaan ja kerätään tietoa. Eikä suinkaan sitä koko 20 miljoonan euron määrärahaa ole tarkoitus syytää eikä missään nimessä ole syydetty, vaan tietyin ehdoin se, joka on esityksenä ollut eduskunnassa, on lähdössä liikkeelle.

Arvoisa puhemies! Tämä kysymys leipäjonoista on erittäin vakava ja tärkeä kysymys, ja on tärkeää, että hallitus ottaa sen vakavasti ja parhaansa mukaan toimii sillä tavalla, että leipäjonot tässä maassa lyhenevät, eivät ainakaan pitene. Keskeinen avain siinä on tietysti työllisyyden parantaminen, jotta yhä useampi suomalainen saa työpaikan ja voi elättää itsensä, mielellään myös läheisensä, jolloin kokonaisuutena myös, kun työllisyys tässä maassa paranee, hallitukselle ja eduskunnalle syntyy paremmin mahdollisuuksia ylipäätään huolehtia yhteiskunnan heikompiosaisista. Tässähän on nyt ensimmäisiä hyviä merkkejä näkyvissä. Työllisyys on viimein lähdössä parempaan suuntaan, ja tätä kehitystä pitää nyt kaikin keinoin voimistaa.

Mutta, arvoisa puhemies, haluan kysyä toisesta yhteiskunnan häpeätahrasta, asunnottomuudesta. Se on yhtä lailla erittäin vakava ongelma leipäjonojen ohella. Tälläkin hetkellä meillä taitaa olla 8 000 ihmistä vailla kotia, ja se on todella, todella yhteiskunnan pahimpia häpeätahroja. Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta entistä useampi suomalainen saisi kodin päänsä päälle?

Arvoisa puhemies! Asunnottomuus on vakava probleemi, niin kuin kysyjä täällä totesi. Meillä tosiaankin on edelleen runsaasti asunnottomia ihmisiä. Lohdullista on se, että viime vuonna Suomi oli Euroopan unionin jäsenmaista ainut, jossa asunnottomuus väheni, ja tätä suuntaa meidän täytyy jatkaa. Olemme vahvistaneet asunnottomuuden torjuntaohjelmaa ja tuoneet myös uusia konkreettisia keinoja.

Otan esimerkin: Monella asunnottomuus saattaa lähteä siitä, että luottotiedot ovat kadonneet, hävinneet, ei siis saa edes vakuutusta irtaimistolle, ei voi vuokrata asuntoa. Tähän on tuotu uusi malli, jossa tarjotaan tämmöistä turvavuokraa sille vuokranantajalle, jotta tällaisissakin tilanteissa voi tarjota asuntoa ja ihmiset välttyvät joutumasta siihen asunnottomuuden kurimukseen. Sitten monialaisella yhteistyöllä yhdessä sosiaalitoimen ja asuntoasioista vastaavien kanssa pyritään saamaan niitä mahdollisuuksia, että (Puhemies koputtaa) asunnoton saa pään päälle sijan.

Arvoisa puhemies! Toivon, että tässäkin salissa jokainen voisi tukea hallituksen tavoitetta siitä, että 110 000 ihmistä voisi omalla työllään ansaita toimeentulonsa itselleen ja perheelleen. Se on se yhteiskunnan kohtalonkysymys kaiken kaikkiaan myös palvelujen rahoittamiseksi.

Pitkittynyt työttömyys johtaa usein ylivelkaantumiseen, ja siitä seuraa tukiloukku, jossa ihminen jää ikään kuin vangiksi sille paikkakunnalle, jossa ei ole työtä, mutta on ehkä tuetun asumisen piirissä. Tuossa äsken ministeri kertoikin siitä, miten voidaan helpottaa sitä, että työn perässä muuttaminen olisi helpompaa, koska luottohäiriömerkinnät usein estävät vuokrasopimuksen tekemisen tai sen, että takuuvuokraa voisi saada lyhytaikaisena lainana vaikka pankista. On hyvä, että hallitus on siihen puuttunut. Mitä muita suunnitelmia hallituksella on ylivelkaantuneiden ihmisten tilanteen parantamiseksi, jotta polku työelämään voitaisiin rakentaa ylivelkaantuneille ihmisille ja he pääsisivät oman toimeentulon piiriin?

Arvoisa puhemies! Ymmärtääkseni työllisyydestä ja näistä luottomerkinnöistä, mitä nostitte esille, vastaa ministeri Lindström, mutta tietysti meidän on tärkeää varmistaa osaltaan, että yhteiskunnan turvaverkot ovat kuitenkin olemassa, myös niille, joilla niitä luottohäiriömerkintöjä on, ei ole pankkikorttia käytössä. Niin kuin tässä salissa on todettu, on myös näitä muita toimenpiteitä: selvitetään yksin asuvien tilanne, selvitetään syrjäytyneitten tilanne — työryhmä on aloittanut työskentelynsä. Ja kyllä, meille on tärkeää saada myös tämä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus maaliin tällä kaudella.

Arvoisa puhe-mies! Me olemme tosiaan hallituksen piirissä pohtineet velkaantumiseen liittyviä kysymyksiä, koska on myöskin selvää, kuten kysyjä totesi, että velkaantuminen on monesti myöskin kannustinloukku, että työtä ei kannata ottaa vastaan, jos tulot menevät ulosottoon. Siksi sellaisia mahdollisia keinoja voisi olla ulosoton suojaosan korottaminen, jolloin jäisi sitten siitä palkasta, jota saa siitä työpaikasta, enemmän käteen. Tai jos muuttaa toiselle paikkakunnalle ja ottaa työn vastaan, tai ylipäänsä ottaa työn vastaan, olisi suoja-aika, ennen kuin ikään kuin jatkuisi se velkojen perintä. Se kannustaisi työn vastaanottamiseen ja voisi olla yksi hyvä keino. Nämä vain esimerkkeinä niistä, mitä pohdimme. Tämä asia otetaan hyvin vakavasti.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Tähän kysymykseen vielä yksi lisäkysymys.

Arvoisa puhemies! On totta, että työttömyys varsinkin pitkittyessään on erittäin suuri riski syrjäytyä yhteiskunnasta ja työelämästä. Sen vuoksi työllisyysasteen, työttömyyden taittamisen eteen pitää tehdä kaikkemme.

Mutta halusin nostaa tämmöisen inhimillisen näkökohdan, ja se on se, että onko tästä yhteiskunnasta katoamassa välittämisen kulttuuri — välittämisen kulttuuri, toisista, heikommista. Tähän liittyy myös yksinäisyys. Meillä on paljon nuoria, jotka potevat yksinäisyyttä. Meillä on paljon vanhuksia, yksin eläviä, jotka potevat yksinäisyyttä. Näitäkin asioita voidaan auttaa ei pelkästään lainsäädännöllä, sopimuksilla ja muilla vaan näin yksinkertaisella asialla: "Mitä sinulle kuuluu?" Mitä sinulle kuuluu ‑kampanjan toimia tässä yhteiskunnassa tarvitaan. Joulun alla käydään kysymässä: "Mitä sinulle kuuluu?" Se on yksinäisyyden syväjuurihoitoa.

Arvoisa puhemies! Edustaja Ihalainen nosti erittäin tärkeän näkökulman tähän asiaan. Välittämistä ei voi ulkoistaa kaikilta osin, meidän pitää jokaisen tehdä omassa lähiympäristössämme enemmän tämän asian eteen. Erityisesti yksinäisyys on sellainen asia, jossa jokainen suomalainen voi tehdä vähän enemmän kuin mitä tähän saakka olemme tehneet. Myöskin se, että puutumme mahdollisimman varhain asioihin, perheiden, erityisesti lasten ongelmiin, on yksi selkeä kohta, jossa voimme tehdä enemmän ja osoittaa välittämistä, sekä jokainen yhteiskunnan jäsenenä että myöskin viranomaisina, valtion ja kuntien toimijoina. Joulun alla erittäin hyvä teema: välitetään enemmän toisistamme.

Arvoisa puhemies! Tuore Pisa-tutkimus osoittaa, että alueelliset oppimiserot Suomessa ovat kasvaneet. Pääkaupunkiseudulla menestytään selvästi muuta Suomea paremmin, Itä- ja Länsi-Suomi menestyvät heikommin. Kaupungeissa oppilaat menestyvät maaseudun oppilaita paremmin.

Tulevaisuudennäkymillä on suuri merkitys koulumotivaatiolle ja koulumotivaatiolla suuri merkitys koulussa pärjäämiselle. Suurilla kaupunkiseuduilla on nuorille enemmän tulevaisuudennäkymiä, enemmän koulutusmahdollisuuksia ja vetävämmät työmarkkinat kuin harvaan asutuilla alueilla. Syrjäseuduilla on myös karsittu koulutuspaikkoja etenkin ammatillisesta koulutuksesta, ja hallituksen jo päättämät säästöt ammatilliseen koulutukseen tulevat viemään koulutuspaikkoja lisää. Peruskoulun jälkeiseen koulutukseen (Puhemies koputtaa) hakeutuminen tarkoittaa yhä useammin muuttoa pois kotoa, ja etenkin poikien kohdalla tälle on usein korkea kynnys: monet jäävät kotiin ja ilman koulutuksen tuomaa osaamista.

Kysynkin opetusministeriltä: miten aiotte turvata nuorten toisen asteen koulutuksen mahdollisuudet koko maassa?

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Mikä on kysymys?

Arvoisa puhemies! Itsenäisyyspäivänä saimme tosiaan uudet Pisa-tulokset, ja ne osoittivat sen, että suomalaiset nuoret ovat edelleen maailman kärkeä oppimistuloksissa, mutta huolisuuntia meillä on useita, ja ne liittyvät poikien tilanteeseen ja oppimiseroihin ja koulutuksen tasa-arvoon oikeastaan kolmesta näkökulmasta.

Tyttöjen paremmat oppimistulokset suhteessa poikiin on ilmiö, johon meidän pitää kiinnittää huomiota, koska se näkyy sitten myöhemmällä iällä myöskin poikien kasvavissa syrjäytymisluvuissa. Toinen on sitten alueiden välinen tasa-arvo, jossa ensimmäistä kertaa nähtiin merkkejä siitä, että alueiden välillä on oppimistuloksissa eroa, kun edelleen kuitenkin on niin, että koulujen väliset erot Suomessa ovat ihan niitä maailman pienimpiä. Sitten lisäksi on monia muitakin suuntia, mitä tämä Pisa meille osoittaa, mitä on tulevaisuudessa pohdittava: ihan tärkeimpänä sosioekonomisen taustan vaikutus, joka Suomessa on vahvistunut (Puhemies koputtaa) suhteessa oppimistuloksiin.

Eli paljon toimia, ja myöskin tutkijoiden vastauksia haetaan, miten näihin suuntiin voitaisiin puuttua.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää tästä lisäkysymyksen, painamaan V-painiketta ja nousemaan seisomaan.

Arvoisa puhemies! Arvoisa opetusministeri kertasi  hyvin  Pisa-tutkimuksen  tulokset.  Tosiaankin  alueelliset oppi-miserot ovat kasvaneet, kuten jo totesin kysymyksessäni. Samoin hyvin huolestuttavaa on se, että poikien osaaminen on puoli vuotta tyttöjen osaamista jäljessä. Näiden tulosten kertaamisen sijasta olisin mielelläni kuullut opetusministerin kertovan, mitä hallitus nyt aikoo tehdä sille, että tämä Pisa-tutkimus on Suomen kannalta nyt hyvin huolestuttavaa luettavaa. Kuinka aiotte parantaa tyttöjen ja poikien välistä tasa-arvoa? Miten tulevaisuudessa aiotte toimia, jotta myös pojat voisivat menestyä perusopetuksessa?

Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa niillä toimilla, joita on jo käynnistetty tämän puolentoista vuoden aikana, mikä on siitä Pisa-tulosten keräämisestä tähän päivään kulunut. Uudet opetussuunnitelmat ovat voimassa peruskouluissa tästä syksystä alkaen, ja se on tietysti iso muutos. Siinä nimenomaan kiinnitetään huomiota niihin motivaatiotekijöihin ja pyritään houkuttelemaan tietysti sitä oppimisen iloa myöskin poikien kohdalla yksilöllisemmällä pedagogiikalla ja myöskin uusilla tavoilla oppia. Esimerkiksi vaikkapa digitalisaatiolla, jonka tarkoituksenmukaista, pedagogisesti viisasta käyttöä kannatan, voidaan vaikuttaa jo tutkitustikin esimerkiksi poikien oppimismotivaatioon.

Lisäksi meillä on tämä Uusi peruskoulu -ohjelma, joka tukee uusien opetussuunnitelmien käyttöönottoa, ja siinä on 90 miljoonan euron panostus, josta 60 miljoonaa on opettajankoulutukseen, joka on se suomalainen vahvuus. Ja tässä on käytössä nyt ensimmäistä kertaa niin sanottu tutoropettajamalli, eli saamme tuotua sitä opettajien ammatillista kehittymistä jokapäiväiseen (Puhemies koputtaa) arkeen kouluihin.

Arvoisa puhemies! Tuon Pisa-tutkimuksen yksi merkittävä tieto — ei uusi, mutta korostunut — oli kotitaustan merkitys. Se liittyy tähän vanhempien sosioekonomiseen asemaan. Minulla on tässä tuore tutkimus, jota meille edustajille jaettiin: lasten suhteet vanhempiin kokee 90 prosenttia hyviksi, 60 prosenttia yläkoululaisista ei syö yhtä aikaa perheen kanssa, 12 prosenttia lukiolaisista kärsii läheistensä alkoholinkäytöstä. Siis haluan nostaa vahvasti keskusteluun myöskin vanhempien ja vanhemmuuden merkityksen.

Ja, arvoisa perheministeri Rehula, vähän nyt jatketaan tätä edustaja Ihalaisen näkökulmaa: voisitteko vielä jossain juhlapuheessa korostaa vanhempien vastuuta esimerkiksi niin, että vanhemmat muistaisivat vähintään kerran viikossa kysyä, mitä sinne kouluun kuuluu?

Arvoisa herra puhemies! Esimerkillä on väliä. Juhlapuheillakin on merkitystä, mutta todellisuudessa ja arjessa on merkitystä sillä, että vanhemmat huolehtivat lapsistaan ja vanhemmat välittävät siitä, mitä lapselle kuuluu, miten arjessa menee, onko päivä sujunut. Tiedän kokemuksesta, että joskus vastaukset ovat yhden kirjaimen ja kolmen kirjaimen mittaisia, mutta siitä huolimatta ne kysymykset kannattaa tehdä: Mitä kuuluu? Miten koulupäivä meni?

Juhlapuheita tarvitaan, ja niitä pitää pitää. Meidän pitää omilla esimerkeillämme kaikkien kansanedustajienkin muistaa se, mikä merkitys esimerkillä on välittämisen ja huolenpidon osalta. Mutta kyllä siellä kotona tapahtuvat asiat ovat vanhemmuutta, ne ovat isänä ja äitinä, vanhempina, olemista, ja sinne ei nyt toivottavasti tarvitse lain kirjaimella mennä.

Herra puhemies! Noihin Pisa-tutkimuksen tuloksiin todella sisältyy meidän kaikkien kannalta vakava viesti, joka pitää ottaa tosissaan, ja se on se, että eriarvoisuus on kasvussa sekä alueilla että kaupunkien sisällä ja toisaalta vanhempien tulot ja vanhempien varallisuus vaikuttavat oppimistuloksiin.

Minusta tätä asiaa pitäisi lähestyä tässä Lauri Ihalaisen hengessä, että tämä on yhteinen asia. Kaikessa ei ole kysymys myöskään lainsäädännöstä, vaan siitä, miten me kohtaamme ihmisiä, miten me autamme nuoria löytämään toisensa. Se, mitä kouluissa voitaisiin tehdä — siellä voidaan tehdä paljon. Hallitus tekeekin paljon nimenomaan peruskoulun puolella. Kysymykseni koskee sitä, voitaisiinko vielä enemmän tehdä siinä, että menisimme rohkeasti sektorirajojen yli sosiaali- ja terveysministeriön puolelle, lähtisimme rakentamaan perheitten tukipalveluita paljon vahvemmin kouluihin eri puolilla Suomea, neuvolatoimintaa, kunnallista kotiaputoimintaa vielä vahvemmin kouluihin integroida. (Puhemies koputtaa) Tämähän on hallituksen kärkihanke. Toivon sille menestystä ja sitä, että se edistyy vahvasti.

Arvoisa puhemies! Aivan, juuri näin, eli yksi hallituksen kärkihankkeista on lapsi- ja perhepolitiikan muutosohjelma, jolla pyritään yhteensovittamaan olemassa olevia palveluja nykyistä paremmin niin, että lapset ja nuoret saavat tukea ja että perheet saavat tukea tehtävissään, kasvatustehtävässä. Me tarvitsemme myöskin vahvempaa kodin ja koulun välistä yhteistyötä. Tässä meillä on pitkät perinteet. Meillä on vanhemmilla vahva vastuu, kasvatusvastuu, jota koulu sitten voi tukea. Mutta meidän pitää kiinnittää huomiota myös siihen, että kaikilla perheillä ei ole voimavaroja eikä kykyä tukea omia lapsia ja nuoria ja heidän koulunkäyntiään riittävästi, ja tähän sosioekonomisen taustan kasvaneeseen vaikutukseen oppimistuloksiin meidän täytyy suhtautua erittäin vakavasti, koska meidän suomalaisen peruskoulun ihan kantava ajatus on ollut se, että jokaisella lapsella ja nuorella on taustasta riippumatta mahdollisuus laadukkaaseen koulutukseen ja päästä elämässä eteenpäin. Siitä syystä tarvitaan niitä panostuksia esimerkiksi opettajankoulutukseen ja (Puhemies koputtaa) erilaisiin tapoihin, millä voidaan vaikuttaa siihen, että jokainen lapsi ja nuori saa olla oma ainutlaatuinen itsensä siellä koulussa.

Värderade talman! De nya läroplansgrunderna för den grundläggande utbildningen utgår från att eleverna tas med i utvärderingen, hur väl de lär sig och på vilket sätt de lär sig. Det här är bra och konstruktivt, för det hjälper hela skolsamfundet att komma på de bästa sätten för eleverna att lära sig.

Arvoisa puhemies! On oikein ja erittäin tärkeätä, että uudet perusopetuksen opetussuunnitelmat lähtevät siitä, että oppilaat otetaan mukaan arvioimaan, miten he oppivat ja miten he oppivat parhaalla mahdollisella tavalla. Oppimisen tulisikin olla keskiössä, kun tehdään uudistuksia. Aina tulisi lähteä siitä. Nyt kysynkin: miten hallitus tulee takaamaan, että ehkä laajempi, (Puhemies koputtaa) tarkempi analyysi oppimisesta johtaa konkreettisiin toimenpiteisiin, kun tehdään uudistuksia?

Arvoisa puhemies! Tässä oli hyviä huomioita. Olen ihan samaa mieltä. Meidän Uusi peruskoulu ‑ohjelmassa on kolme keskeistä tavoitetta, joista yksi on oppijalähtöisyys, eli tunnistetaan erilaiset tavat oppia ja se, että me olemme kaikki erilaisia ihmisiä ja opimme eri tavalla ja myöskin eri tahtia, että koulussa saisi olla oma itsensä ja löytää ne omat vahvuutensa. Toinen on maailman parhaat opettajat, eli panostetaan opettajien koulutukseen ja myöskin opettajien kykyyn vastata hyvin muuttuneisiin tilanteisiin kouluissa, erilaisiin tilanteisiin. Sitten on avoin ja yhteisöllinen toimintakulttuuri, johon liittyy jatkuva kehittäminen ja uuden löytäminen ja etsiminen.

Valtakunnan tasolla teemme tällä hetkellä työtä oikeastaan kolmesta näkökulmasta: Meillä on parlamentaarinen ryhmä, joka pohtii peruskoulun pitkän aikavälin kehittämistä. Meillä on tarkoitus perustaa ihan näillä hetkillä toimintaryhmä, johon tulevat keskeiset sidosryhmät pohtimaan. Kolmanneksi on tutkijaryhmä, jotta saamme sen ihan viimeaikaisimman tutkimustiedon parhaaseen mahdolliseen käyttöön peruskoulun kehittämisessä. (Mikaela Nylander: Loistavaa!)

Arvoisa herra puhemies! Peruskoulu on ollut tärkein tasa-arvottava tekijä suomalaisessa yhteiskunnassa. Se, että meillä on nyt niin korkea koulutustaso, se, että me olemme maailman johtavia maita, perustuu sille viisaalle päätökselle, että siirryimme peruskouluun. Se tarkoitti sitä, että taustassa olevia eroja pystyttiin tasaamaan. Se merkitsi sitä, että alueellisesti annettiin tasa-arvoista koulutusta. Jokainen pystyy opiskelemaan vanhempien koulutustaustasta tai varallisuudesta riippumatta niin pitkälle kuin omat halut ja kyvyt riittävät.

Nyt näissä Pisa-tutkimuksen tuloksissa on mainittu alueellisten erojen kasvu, tyttöjen ja poikien välisten oppimiserojen kasvu, mutta ennen muuta tämä iso kysymys on sosioekonominen kysymys eli se, että vanhempien koulutustausta ja vanhempien varallisuustausta alkavat vaikuttaa paljon enemmän kuin aikaisemmin oppimistuloksiin.

Esitän kolme konkreettista keinoa: luokkakokojen pienentämiseen erillismääräraha, tukiopetuksen lisäämiseen erillismääräraha ja koulutuksessa panostus opettajiin (Puhemies koputtaa) niin, että he pystyvät yhteisöllisyyttä vahvistamaan kouluissa. Mitä sanotte näistä kolmesta ehdotuksesta, ministeri Grahn-Laasonen?

Arvoisa puhemies! Haluan kuitenkin muistuttaa, kun tätä keskustelua käydään, että varmasti lähestulkoon mikä tahansa maailman maa olisi valtavan ylpeä ja onnellinen niistä oppimistuloksista, mitä suomalaisilta oppilailta ja opiskelijoilta mitataan, eli meillä on erinomainen peruskoulu edelleen tänäänkin. Mutta se ei tarkoita sitä, ettemmekö ottaisi erittäin vakavasti niitä huolia, joita tämä tutkimus osoittaa, ja sitä suuntaa, joka on väärä. Eli ei voi olla niin, että olemme tyytyväisiä tilaan, jossa oppimistulokset ovat laskussa ja jossa esimerkiksi sosioekonominen tausta alkaa Suomessa yhä vahvemmin näkyä. Näin ei voi olla.

Siitä syystä on uudet opetussuunnitelmat, siitä syystä on Uusi peruskoulu -ohjelma. Siitä syystä on 60 miljoonaa opettajankoulutukseen, siitä syystä ensi vuoden alusta valtakunnallistetaan tämä Luma-keskustoiminta eli luonnontieteet ja matematiikka erityisessä fokuksessa. Siitä syystä meillä on Liikkuva koulu, ja siitä syystä teemme pitkän aikavälin visiotyötä, jolla pyrimme löytämään ne tavat, joilla kaikkein vaikuttavimmin voimme vaikuttaa tähän kehitykseen, niin että suomalaiset oppimistulokset saadaan jälleen nousuun. Hyviä ehdotuksia edustaja Arhinmäeltä, kiitos.

Puhemies! On äärimmäisen arvokasta, että välittämisen kulttuurin perään kysytään täällä. Sen ympärillä paljon seisoo tai kaatuu. Mutta kun tuolta koulumaailmasta kuulee viestejä, niin opettajat kertovat, että huomattava osa työajasta menee johonkin aivan muuhun kuin opettamiseen: kaikenlaisiin hankkeisiin ja projekteihin ja laatuarviointeihin ja niin edelleen. Kuulin viikonloppuna, että rehtorien työajasta saattaa mennä jopa kaksi kolmasosaa muuhun kuin siihen lähiyhteisön välttämättömien asioiden johtamiseen.

Mutta kun Pisa-tulokset ovat kertoneet sitä karua kieltä, että tyttöjen ja poikien koulumenestyserot ovat kasvaneet, niin miten, opetusministeri, suhtaudutte tähän moneen kertaan jo haudattuun ajatukseen opettajankoulutuksen mieskiintiöistä?

Arvoisa puhemies! Nimitin tuossa kauden aluksi opettajankoulutusfoorumin, jossa ovat edustettuina kaikki korkeakoulut, jotka tarjoavat Suomessa opettajankoulutusta, ja lisäksi siellä on keskeiset sidosryhmät. Tämä erittäin laajapohjainen ja huomattavan suurta asiantuntemusta sisältävä ryhmä on tehnyt opettajankoulutuksen kehittämisohjelman, joka on hiljattain julkaistu, ja ihan näinä päivinä lähti myöskin hakuun avustuksia, joilla kehitetään opettajankoulutusta edelleen.

Olen sillä asenteella, että tämän opettajankoulutuksen kehittämisfoorumin tehtävä on myös miettiä näitä opettajankoulutuksen sisäänottoon liittyviä kysymyksiä, ja he ovat sen yhdeksi kehittämiskohdaksi nostaneetkin. Voi olla niin, että kiintiöt on vieras ajatus tässä yhteiskunnassa, jossa nyt elämme, mutta olen samaa mieltä siitä, että olisi hyvä, että myöskin miehiä saataisiin enemmän opettajiksi. Se on tietysti iso kysymys, millä tavalla huolehdimme ylipäätään siitä, että Suomessa opettajan ammatti (Puhemies koputtaa) säilyy arvostettuna ja vetovoimaisena, niin että sinne saadaan jatkossakin erinomaisia hakijoita.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Ja vielä tähän kysymykseen yksi lisäkysymys.

Arvoisa herra puhemies! Jotta meidän lapsemme ja nuoremme oppisivat hyvin, tarvitaan tietenkin myös opettaja, jolla on aikaa keskittyä opettamiseen. Kun vierailemme Suomen kouluissa — viimeksi kävin itse maanantaina eräässä lukiossa — viesti on usein hyvin samantyylinen eli koetaan, että erilaiset ei-opetukselliset asiat vievät kasvavissa määrin työaikaa. On erilaisia digipalveluihin ja järjestelmiin liittyviä tukitehtäviä, joita kunnat talousvaikeuksissaan ovat karsineet, ja ne kaatuvat opettajien hoidettavaksi. On erilaisia oppilashuoltokysymyksiä, jotka kasvavissa määrin ovat opettajien vastuulla, kun oppilashuollon resurssit ovat tiukoilla. Vaikka tämä asia ratkaistaankin monin tavoin myös kunnissa, niin minä peräänkuuluttaisin ehkä hallitukselta ajatuksia siitä, oletteko kiinnittäneet tähän kysymykseen huomiota ja millaisia ratkaisuja näette.

Arvoisa puhemies! Aivan näin kuin edustaja kysyikin, elikkä opettajat laajasti raportoivat ja kertovat siitä, että yhä enemmän siitä työajasta menee muuhun kuin opettamiseen. Se onkin tietysti huolestuttava viesti, ja siihen on pyritty reagoimaan. Suomessa on semmoinen ainutlaatuinen tekijä meidän koulutusjärjestelmässä, ja se on opettajien laaja pedagoginen vapaus ja autonomia. Meillä ei ole standardoituja kokeita, meillä ei ole päivän päälle oppisisältöjä määritelty ja niin edelleen. Tämä on semmoinen asia, mikä herättää tosi paljon mielenkiintoa myös kansainvälisesti: miten meidän opettajilla on niin valtavan paljon toimintavapautta ja myöskin mahdollisuuksia olla kehittäjiä ja löytää siinä omassa roolissa niitä ratkaisuja, mikä toimii juuri sille luokalle ja kyseisille oppilaille ja niin edelleen. Meidän täytyy tätä pedagogista vapautta pyrkiä kaikin tavoin varjelemaan. Pieniltä osin tätä norminpurkutyötä ikään kuin tämän paperitaakan vähentämiseksi on jo tehty, ja edelleen näen, että sitä voidaan tehdä jatkossa enemmänkin, jotta opettajien aika voisi mahdollisimman maksimaalisesti tulla käytetyksi nimenomaan oppilaiden kanssa (Puhemies koputtaa) oppilaiden hyväksi.

Arvoisa herra puhemies! Harmaa talous on edelleen Suomen suurimpia elinkeinoelämän yksittäisiä vitsauksia. Menetämme miljoonia verotuloja, joilla hallitus voisi työryhmiä tehokkaammin torjua köyhyyttä.

Veronumeron käyttöön ottaminen rakennusalalla lisäsi verotuloja siitäkin huolimatta, että käyttöönoton jälkeen alan volyymi hiipui. Verohallinnon mukaan 2014 mennessä torjunta ja veronumeron käyttöönotto toivat 27 000 uutta henkilöä verotuksen ja valvonnan piiriin. Kysynkin, arvoisa ministeri: aikooko hallitus tosissaan ottaa harmaata taloutta sarvista kiinni ja laajentaa veronumeron käyttöönottoa myös muille aloille, sillä, arvoisa ministeri, tämä viivyttely hallituksen osalta vaikuttaa (Puhemies koputtaa) epävälittämiseltä?

Arvoisa puhemies! Kyllä hallitus välittää. Harmaan talouden kitkentä ja torjunta on paras tapa terveellä tavalla vahvistaa meidän taloutta, ja kaikki keinot, mitä sillä saralla voidaan tehdä, pitää ottaa käyttöön.

Tämä veronumerojärjestelmä rakennusalalla on ollut kiistatta hyvä, ja nyt mielestäni pitää seurata sitä, oppia siitä ja sitten harkitusti laajentaa sitä muille aloille. Se on kiistatta tuonut tuloksia.

Harmaan talouden torjunnassa on myöskin paljon muuta, mitä tehdään. Meillä on pelkästään poliisimiehiä ja -naisia yli 500, jotka ovat talousrikollisuuden ja harmaan talouden kimpussa. Hallituksella on erillinen harmaan talouden ja veronkierron torjuntaohjelma. Me toimimme kansainvälisillä areenoilla ja kotimaassa veronkierron estämiseksi, sekä EU:n että OECD:n puitteissa.

Kyllä tässä todella paljon tehdään. Mutta tästä asiasta, minkä edustaja Myllykoski otti esille, on todellakin hyviä kokemuksia, (Puhemies koputtaa) ja me pohdimme sen laajentamista.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Nyt on mahdollisuus painamalla V-painiketta esittää lisäkysymyksiä.

Arvoisa puhemies! On kyllä kummallista jäädä odottamaan, jos keinot ja valikoimat ovat selvillä ja tiedetään faktat, kuinka tämä on auttanut rakennusalalla. Nyt on kysymys siitä, että myös muilla aloilla ollaan jo vapaaehtoisesti lähtemässä tähän. Täällä esimerkiksi kiinteistöaloilla ollaan otettu vapaaehtoisesti käyttöön näitä hankintoja. Me tiedämme tällä hetkellä esimerkiksi valitettavia uutisia Meyerin telakalta, jossa aluehallintoviranomainen on todennut alihankintayrityksissä 2—3 euron tuntipalkkoja maksettavan ulkolaisille työntekijöille. Tämä tarkoittaa sitä, että se vie mahdollisuuden suomalaiselta työntekijältä työllistyä. Ollaan murheissaan työntekijöiden asemasta. Mutta samalla on syytä kysyä ministeriltä, kauanko te aiotte simputtaa suomalaisia alihankintayrityksiä, sillä he eivät ole tasavertaisessa kilpailuasetelmassa näiden jobbariyritysten kanssa.

Arvoisa puhemies! Jos joillakin työpaikoilla, työyhteisöissä on väärinkäytöksiä ja pyritään kiertämään suomalaista työlainsäädäntöä tai voimassa olevia työehtosopimuksia, niin siihen pitää tietenkin puuttua. Tässäkin viittasitte siihen, että aluehallintoviranomainen, valvova viranomainen, oli havainnut näitä, ja näihin pitää tiukasti puuttua. Meidän suomalainen työelämämme ja sen säännöt on tehty sitä varten, että niitä noudatetaan. Se, että valvonta toimii, näihin rikkeisiin puututaan, on minusta myöskin parasta ennalta ehkäisevää työtä, ja on aivan selvää, että tätä teemme ja sitä edistämme. (Jari Myllykoski: Veronumerolla kerralla kuntoon!)

Arvoisa puhemies! Harmaa talous on todellinen syöpä meidän yhteiskunnassa. On hyvä nähdä, että 2—3 miljardia eräänkin arvion mukaan harmaan talouden piirissä liikkuu rahaa. Ja se on hyvä nähdä, että esimerkiksi ne verot, joita toiset välttelevät, koituvat kaikkien muiden tavallisten suomalaisten, pieni- ja keskituloisten veronmaksajien maksettaviksi. Sen takia tähän ongelmaan pitäisi nyt puuttua kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Ja sen takia, arvoisa puhemies, sosialidemokraatit esittivät jo yli vuosi sitten 20 kohdan ohjelman harmaan talouden torjunnan edistämiseksi. Otan muutamia esityksiä: alipalkkauksen kriminalisointi; veronumeron laajentaminen oli yksi, joka edelleen antaa odottaa; kanneoikeus ammattiliitoille tilanteessa, jossa rikotaan työehtoja; tilaajavastuulain laajentaminen. Viimeksi tällä viikolla täällä eduskunnan valiokunnissa on äänestetty siitä, että hankintalakiin tuotaisiin samanlainen työehtojen tarkistus välttämättömäksi kuin on rakennusalalla. Kysynkin hallitukselta: (Puhemies koputtaa) Miksei tämä käy hallitukselle? Milloin te puututte harmaaseen talouteen niin, että tuntuu?

Arvoisa puhemies! Tämä hankintalaki on ministeri Lindströmin heiniä. Mutta tähän harmaaseen talouteen vielä: Te annatte nyt kuvan, että me emme tekisi harmaan talouden eteen mitään. Edelleenkin sitä erinomaista erillisstrategiatyötä — harmaan talouden torjunnan erityisohjelmaa, joka aloitettiin silloin, kun te olitte hallituksessa — jatketaan edelleen. Uskon, että te olette tyytyväisiä siihen työhön. Se olisi kiva kuulla joskus.

Sen lisäksi, kuten kerroin, laajasti meidän viranomaiset taistelevat joka päivä harmaan talouden ja veronkierron estämiseksi ja sitä kautta kotiuttavat ne rahat hyvinvointiyhteiskuntaan, mitä me tarvitsemme. Meillä on oma strategiaryhmä, joka koko ajan todellakin käy läpi ja kehittää harmaan talouden ja veronkierron torjuntatapoja. Yksi sellainen, joka on iso askel, on kansallinen tulorekisteri, jonka me saamme käyttöön vuoden 19 alusta. Sitä rakennetaan parhaillaan. Se on yksi kouriintuntuva keino, jolla pystytään harmaaseen ta-louteen puuttumaan.

Monia muitakin toimenpiteitä on koko ajan kehitteillä, ja niitä tehdään. Olkaa siis siltä osin huoleti, (Puhemies koputtaa) mutta vakavasti otetaan kannustus.

Talman! Finland har nyligen prickats av FN för dålig behandling av asylsökanden. FN:s tortyrkommitté är bland annat oroad över det faktum att Finland inte tillräckligt bra identifierar offer för tortyr och offer för människohandel samt att skyddet för dem är bristfälligt.

Arvoisa puhemies! Tämäkin kysymys liittyy tavallaan välittämiseen. Suomi on äskettäin saanut YK:lta moitteita turvapaikanhakijoiden kohtelusta. YK:n kidutuksen vastainen komitea on huolestunut muun muassa siitä, että Suomi ei tunnista riittävän hyvin kidutuksen uhreja ja että ihmiskaupan uhrien tunnistaminen ja suojelu on puutteellista. Tilanne on kiusallinen meille suomalaisille, ja on syytä olla huolestunut, jos maamme ei yritä parantaa turvapaikanhakijoiden hyvinvointia ja olemassaoloa. Vasta kun painostus on tarpeeksi kovaa ja ehkä kansainvälistä, tapahtuu jotain, ehkä. Kysynkin pääministeriltä: miten hallitus suhtautuu YK:n moitteisiin, ja millä aikataululla aiotte parantaa tilannetta?

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Tähän kysymykseen vastaa sisäministeri Risikko.

Arvoisa herra puhemies! Nämä ovat erittäin tärkeitä asioita, mitä nostatte, ja kyllähän tämä komitea, mikä teki arvioita, on hyvin tarkkaan miettinyt ne suosituksensa. Sen jälkeen, kun nämä mittauksetkin on tehty, me olemme parantaneet todella paljon toimintoja, ja kaikki nämä, mitä sanotte, otetaan hyvin vakavasti. Siellä kiinnitettiin huomiota esimerkiksi ihmiskaupan uhrien kohteluun mutta myöskin kidutuksenvastaiseen ja yleensä kidutuksen kokemuksen omaavien turvapaikanhakijoiden auttamiseen. Meillä on erikoistuneita henkilöitä Migrissä, joiden osaaminen on erikoistunut heidän kohteluunsa ja myöskin sen miettimiseen, mitä kaikkea heille voidaan auttaa. Ihmiskaupan uhriksi joutumisen välttämiseen liittyen meillä on Joutsenon vastaanottokeskus, joka on kehittänyt toimintamalleja. Meillä ei ole mitään hävettävää, me olemme todella paljon tehneet tässä.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Lisäkysymyksiä voi varata painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa puhemies! Tämä YK:n lista moitteista valitettavasti jatkuu, ja myös väkivaltaa kohdanneiden naisten asema huolestuttaa. STM on, hyvä näin, ilmeisesti parantamassa turvakotien rahoitusta kolmen vuoden aikana 2 miljoonalla eurolla. Me ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä olemme varjobudjetissamme esittäneet turvakodeille 15 miljoonaa euroa, ja kysynkin hallitukselta: miten hallitus arvioi, että nämä tiedossa olevat puutteet pystytään korjaamaan 2 miljoonan vuosittaisella lisärahoituksella?

Arvoisa herra puhemies! Suomi on ratifioinut tuon Istanbulin sopimuksen, jonka yhtenä osana on se, että meillä on riittävästi turvakoteja niille henkilöille, jotka tuon paikan tarvitsevat. Me olemme matkalla, me emme ole vielä siinä kohdassa, että voisi sanoa, että on kaikille tarvitseville. Tämä 2 miljoonan euron määräraha on ensi vuodelle. Omissa taloussuunnitelmissaan hallitus on varannut samansuuruisen rahan vuodelle 18, vuodelle 19. Tämä on prosessi, joka jatkuu. Toisekseen vielä joulukuun aikana avataan 24/7 avoinna oleva puhelinpalvelu, joka on yksi osa sitä, että tämä ratifiointipäätös tulee toteen. Sen puhelinpalvelun avautumisaika on joulunalusviikolla. Eli näitä toimenpiteitä, joilla tähdätään siihen, että täysimääräisesti Istanbulin sopimuksen täytämme, tehdään. Työ on kesken.

Arvoisa herra puhemies! Jos mediasta oikein havaitsin, niin tämä samainen komitea on antanut Suomelle pyyhkeitä myös siitä, että kun rikollisia tai rikollisiksi epäiltyjä kuljetetaan oikeuteen ja muuallekin, niin heille on joskus laitettu käsiraudat. Nyt kysyn, ministeri  Risikko:  onko  todellakin  se  suurin ongelma se, että roistoille pannaan käsiraudat, vai onko suurempi ongelma se, että näissä kuljetuksissa usein — tai en nyt sano usein, mutta aika ajoin — tapahtuu niin, että mitä vakavimmistakin rikoksista tuomitut tai epäillyt karkaavat kaupungille aiheuttaen näin vaaraa mahdollisille uusille uhreille?

Arvoisa herra puhemies! Aivan niin kuin edustaja totesi, aina pitää arvioida se tilanteen vakavuus. Olen aivan vakuuttunut siitä, että esimerkiksi poliisi ei käytä koskaan käsirautoja turhan vuoksi, koska aina on myös vaaratilanteita, kun ollaan autossa henkilön kanssa.

Tähän liittyen: kyllähän tämäkin ohje ja suositus on otettu vakavasti — se on tuolla oikeusministeriön puolella — ja olemme siitä keskustelemassa, mutta olen samaa mieltä kanssanne, että aina pitää katsoa se vakavuus, eikä niitä turhaan käytetä.

Arvoisa herra puhemies! Näiden kidutettujen ja väkivaltaa kohdanneiden turvapaikanhakijoiden lisäksi turvapaikanhakijoiden joukossa on myös kiduttajia ja väkivallantekijöitä, jopa sotarikollisia. Kiristyneen maahanmuuttopolitiikan myötä näistäkin entistä useampi saa kuitenkin sitten käännytyspäätöksen. Nyt kuitenkin valitettavasti aika moni käännytystä odottava turvapaikanhakija pakenee maan alle ja heitä ei saada käännytettyä. Kysynkin vastaavalta ministeriltä: mitä keinoja hallituksella on sitten näiden maassa laittomasti oleskelevien ja käännytystä pakoilevien turvapaikanhakijoiden suhteen?

Arvoisa herra puhemies! On todella vakava ongelma ja haaste, jos meillä lisääntyy laittomasti maassa olevien henkilöiden määrä, koska laittomasti maassa oleva on laittomasti maassa, ja meidän lähtökohtamme on se, että täällä ei pidä olla laittomasti maassa olevia. Mitä me olemme tekemässä? Me olemme nyt koko tämän syksyn ajan arvioineet sitä, että nyt kun tulee kielteisiä turvapaikkapäätöksiä, niin saattaa käydä niin, että joku ei sitten vapaaehtoisesti lähdekään. Ja siihenhän me pyrimme kaikilla niillä keinoilla, mitä me nyt valmistelemme, että vapaaehtoinen paluu olisi niin houkutteleva, että sitä käytettäisiin. Mutta olemme myös varautuneet toimenpiteisiin, jos vapaaehtoinen paluu ei onnistu, erilaisilla toimenpiteillä eri ministeriöitten kanssa. Tulemme julkaisemaan tästä ohjelman ennen joulua.

Arvoisa herra puhemies! Viime päivinä on tapahtunut järkyttäviä, ihmishenkiä vaatineita surmatekoja. Poika surmasi Haminassa vanhempansa, ja muutamaa päivää myöhemmin Imatralla kolme naista ammuttiin kadulle. Molemmissa tapauksissa tekojen taustalla epäillään olevan mielenterveysongelmia, joihin ilmeisesti oli myös yritetty hakea apua. Mielipidepalstoilla on myös kirjoitettu, esimerkiksi eräs äiti kirjoitti, miten vaikeaa on saada täysi-ikäiselle pojalle psykiatrista hoitoa, vaikka uhkana on — ja täysin aiheellinen pelko — että tapahtuu jotakin peruuttamatonta. Kysyisinkin nyt asianomaisilta ministereiltä: miten mielenterveyspalvelut saadaan ajan tasalle, ja mitä keinoja omaisilla on, jos esimerkiksi läheinen muuttuu arvaamattomaksi tai vaaralliseksi mielenterveysongelmien vuoksi eikä pääse hoitoon, ja miten kaiken kaikkiaan tällaisia tapahtumia voitaisiin Suomessa välttää?

Arvoisa herra puhemies! Sen harkinnan ja arvioinnin, millaisia palveluja kukin tarvitsee sitä palvelua haettaessa, tekee ammattilainen: sen tekee lääkäri, sen tekee psykologi, sen tekee ammatti-ihminen. Tuo harkinta onneksi pääosin ja lähes aina on oikea. Meillä on mallit ja toimintatavat siitä, mitä mieleltään järkkyneen henkilön kohdalla noissa tilanteissa tehdään ja tapahtuu. Sitten se toinen puoli ja lainsäädäntö, jonka tämä eduskunta vielä saa, on itsemääräämisoikeuslainsäädäntö, joka osaltaan tulee vaikuttamaan siihen, mikä on tuon ammattilaisen valta tilanteessa, jossa on esimerkiksi diagnoosi tehty. Kolmas asia: meillä esimerkiksi nuorten osalta laki on yksiselitteisen selvä siitä, että esimerkiksi alle 25-vuotiaalla mielenterveyspalveluja tarvitsevalla on subjektiivinen oikeus niihin palveluihin — hänellä on oikeus niihin. Näistä säädöksistä pitää pitää kiinni, mutta toisekseen se vastuu on ammattilaisella tilanteessa, jossa hän kohtaa ihmisen, joka palvelun tarpeessa on.