Rouva puhemies! Jatketaan yksimielisten mietintöjen linjalla. Elikkä tässä on kysymyksessä maataloustukien toimeenpanosta annetun lain, kansallisista tuista säädetyn lain ja suorista tuista säädetyn lain muutos. Tässä on kaksi päällimmäistä asiaa. Toinen liittyy kasvinsuojeluaineiden täydentävien ehtojen noudattamisen valvontaan liittyviin ohjaus- ja valvontatehtäviin. Tässä kasvinsuojeluaineiden täydentävien ehtojen noudattaminen ja niiden valvontaan liittyvät ohjaus- ja valvontatehtävät ehdotetaan siirrettäväksi Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralta Turvallisuus- ja kemikaaliviraston ohjaukseen ja valvontaan. Näin se myöskin noudattaa ja valvoo kansanterveyden sekä eläinten ja kasvien terveyden alaan kuuluvien kasvinsuojeluaineiden käyttöä.
Tässä asiassa valiokunta kiinnittää kahteen asiaan huomiota, elikkä painottaa sitä, että kasvinsuojeluaineiden täydentävien ehtojen valvonnalla ja ohjauksella ja sen siirtämisellä Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle ei saa olla vaikutuksia valvontatapahtumaan maatiloilla tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tarkastajien paikan päällä tekemiin tarkastuksiin muutoinkaan taikka tarkastusmaksujen tasoihin. Esityksestä ei siis saa aiheutua viljelijöille uusia kustannuksia aiheuttavia velvoitteita. Tätä valiokunta haluaa aivan erityisesti alleviivata: ei lisää velvoitteita eikä tehtäviä eikä valvontoja eikä uusia maksuja. Valiokunta pitää välttämättömänä, että valvonnassa tehtyjä havaintoja seuraavissa jatkotoimenpiteissä otetaan huomioon säännösten monimutkaisuus ja vaikeaselkoisuus — sellaisia ne ehdottomasti ovat. Jatkotoimenpiteenä tulee ensisijaisesti olla pelkkä ohjaus oikeaan menettelyyn. Tiedottamista ja tiedonsaantia on, ja niistä on huolehdittava niin sanotun yhden luukun periaatetta noudattaen, tai paremminkin digitaalisessa maailmassa voitaisiin puhua yhden pilven periaatteesta. Tämä on siis se ensimmäinen asia, jota halutaan alleviivata.
Puhemies! Toinen asia on 31 §, jossa määritellään tukien takaisinperinnästä. Tässähän on periaatteena se, johon erityistä huomiota kiinnitetään lakiehdotuksen ja voimassa olevan lain 31 §:n 2 momentin sanamuodossa. Sanamuodon mukaan takaisinperinnästä voidaan — siis voidaan — luopua säännöksestä ilmenevin edellytyksin. Valiokunta pitää tätä säännöstä epätäsmällisenä ja esittää siihen pykälämuutosta. Valiokunta ehdottaakin tämän kyseisen 31 §:n 2 momenttia muutettavaksi siten, että takaisinperinnästä luovuttaisiin pääsääntöisesti aina niissä tapauksissa, joissa alkuperäinen takaisin perittävä määrä on enintään 100 euroa ilman korkoja tuen saajaa ja myönnettyä yksittäistä tukea kohden. Poikkeuksena ehdotetaan säädettäväksi mainitun pykälän 1 ja 2 momentissa mainitut tilanteet, ja ne tilanteet ovat niitä, että tuensaaja on tahallisesti antanut sellaisen virheellisen ja puutteellisen tiedon, joka on olennaisesti vaikuttanut tuen myöntämiseen ja maksamiseen. Eli näissä tapauksissa peritään, muissa tapauksissa ei. Valiokunnalle toimitusselvityksessä on todettu esimerkkinä tilanne, jossa hakemuksessa ilmoitetaan tuen maksun perusteena oleva pinta-ala, joka on hakijalla tiedossa aiemmasta digitoinnista. Jos kokonaispinta-ala muuttuu ainoastaan hieman, eli ne tukivaikutukset ovat enintään 100 euroa, uudessa digitoinnissa pinta-alatiedon antamista ei voida tulkita sellaiseksi virheelliseksi tiedoksi, joka olisi olennaisesti vaikuttanut tuen myöntämiseen. Eli nyt halutaan vihdoin viimein aidosti se alle 100 euron virhe niin, että sitä ei takaisin peritä. Tämä aiheuttaa kohtuutonta haittaa viranomaistoiminnalle ja kustannuksia paljon enemmän kuin mitä tämä 100 euron takaisinperintä tuo tullessaan, ja samalla se aiheuttaa erittäin mittavan vaivan myöskin viljelijöille ja neuvontajärjestöille. Siinä mielessä tämä on huomattavan paljon nykyistä käytäntöä selkeyttävä lakiehdotus.