Suullinen kysymys Kela-kyytien saatavuudesta (Katja Taimela sd) | Suullinen kysymys työperäisen oleskeluluvan saamisesta (Laura Huhtasaari ps) | Suullinen kysymys seksuaalisen häirinnän kitkemisestä kouluissa (Jani Toivola vihr) | Suullinen kysymys irtisanomissuojan heikentämisestä (Jari Myllykoski vas) | Suullinen  kysymys   peruskoulun  päättäneiden  tietojen  ja  taitojen  varmistamisesta (Thomas Blomqvist r) | Suullinen kysymys vanhustenhoidosta (Sari Tanus kd) | Suullinen kysymys ruokaturvallisuudesta (Sirkka-Liisa Anttila kesk) | Suullinen kysymys perusväylänpidon rahoituksesta (Raija Vahasalo kok) | Suullinen kysymys kellojen siirtelyn päättymisestä (Ari Jalonen sin) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa rouva puhemies! Kansanedustajina olemme saaneet paljon palautetta kansalaisilta, kuinka Kela-kyytien tilauskeskuksissa ei vastata, kyydit jäävät saapumatta tai sairaat ihmiset odottavat tuntikausia. Heinäkuun alussa voimaan astuneen taksilain uudistuksen myötä hallitus laittoi kerralla uusiksi Suomen sinällään toimivan taksijärjestelmän. Lakiuudistuksen jälkeen Kela-kyytien saatavuus on ollut sekaisin, ja ongelmat jatkuvat uhkasakoista huolimatta. Julkisuudessa olemme saaneet lukea muun muassa 10‑vuotiaasta Oskarista, joka liikuntavammaisena odotti 42 minuuttia taksia yksin peläten, pääseekö perille.

Odotetusti pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa uudistus on monipuolistanut palveluiden saatavuutta. Muualla maassa viesti on täysin toisenlainen. Taksiyrittäjät ovat lopettaneet tai siirtyneet keskuskaupunkeihin. Mitä hallitus aikoo tehdä koko maan lasten ja sairaiden taksipalveluiden varmistamiseksi jatkossa?

Puhemies Paula Risikko

Nyt on valitettavasti sillä tavalla, että vastaava ministeri ei ole paikalla, mutta sopiiko, että joku ministereistä vastaa tähän? Me emme voi kovin kauaa jatkaa tätä keskustelua, koska vastuuministeri ei ole paikalla, mutta aloittaisiko ministeri Berner? — Olkaa hyvä. [Välihuutoja vasemmalta]

Arvoisa puhemies! Kiitoksia kysymyksestä, ymmärrän erittäin hyvin tämän huolenaiheen.

Laki liikenteen palveluista säätelee sitä, miten muun muassa taksimarkkina osana henkilöliikennepalveluita toimii jatkossa Suomessa. Laki liikenteen palveluista ei säätele sitä, miten julkinen sektori ostaa palveluitaan ja miten julkinen sektori kilpailuttaa. Näin ollen se, millä tavalla kunnat tekevät ostopäätöksiään tai kilpailuttavat esimerkiksi koulukyytejä, on heidän päätösasioitaan. Vastaavasti Kela-kyytien osalta Kelan kilpailutus kuuluu STM:n alaisuuteen ja siten ministeri Mattilan toimivaltaan. Tästä osa, myös näihin liittyvää lainsäädäntöä, on erikseen hyväksytty muun muassa eduskunnassa ja myöskin käsitelty täällä.

Sen sijaan kannamme kyllä yhteistä huolta siitä, miten asia voitaisiin parhaiten ratkaista. Olemme myöskin käyneet Kelan, STM:n ja LVM:n välillä keskustelua siitä, voimmeko tukea tätä kilpailutusta ja siihen liittyviä haasteita parantamalla sääntelyä niin STM:n kuin myöskin LVM:n puolella.

Puhemies Paula Risikko

Otetaan tähän muutama lisäkysymys, mutta pyydän huomioimaan, että me joudumme siirtämään tämän siihen kyselytuntiin, jolloinka ministeri Mattila on paikalla. Mutta otetaan muutama lisäkysymys, edustaja Taimela jatkaa.

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni seuraava jatkokysymys liittyy selkeästi kyllä liikenne- ja viestintäministeriön alaan.

Liikenne- ja viestintäministeri Berner on kertonut julkisuudessa useasti kesän aikana, ettei liikennepalvelulaki koske Kela-kyytejä, eikä vaatinut Kelaa nyt kilpailuttamaan. Tämä on osaltaan oikein, mutta lakiuudistus sotkee juuri niitä taksimarkkinoita, joilta Kela kyytinsä ostaa.

Kela esitti ilman menestystä vanhan mallin korvausmenettelyn jatkamista vuoden loppuun siirtymäaikana kilpailutukselle. Lopulta Kelan oli kuitenkin pakko kilpailuttaa kyytinsä, jotta se saattoi varmistua korvattavasta hintatasosta. Tuskin hallituksellakaan oli sellainen ajatus, että Kelan olisi pitänyt korvata taksien vapaa hinnoittelu valtion budjetista.

Kysyn hallitukselta, vaikka ministeri Berner siihen jo viittasi jonkun verran: ettekö nähneet näitä ongelmia etukäteen ja miten koordinoitte valmistelun liikenne- ja viestintäministeriön ja Kela-kyytien korvaamisesta vastaavan sosiaali- ja terveysministeriön välillä jatkossa, jotta nämä ongelmat oikeasti poistuvat välittömästi?

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä me näimme nämä ongelmat ja kyllä itse asiassa kiinnitimme myös eduskunnan huomiota niihin koko kevään tänä vuonna ja edellisenä.

Tämä prosessi Kelan kilpailutuksesta käynnistyi marraskuussa 2017, ja kävimme yhteisiä keskusteluita ja kiinnitimme huomiota myöskin siihen, että ennustamme tämän kilpailumallin tuottavan haasteita kilpailutuksen lopputuloksena.

Sille, että Kelan olisi pitänyt kilpailuttaa juuri niin, että Kela-kyytien kilpailutus astuisi voimaan samana päivänä kuin laki liikenteen palveluista, ei todellakaan ollut minkäänlaista välttämättömyyttä. Kela olisi voinut kilpailuttaa jo silloin, kun laista tehtiin puolitoista vuotta sitten päätöksiä, jos se olisi halunnut tehdä tämän kilpailutuksen ennen lain liikenteen palveluista voimaantuloa.

Muistutan myös, että STM teki hinta-asetuksen varmistaakseen juurikin sen, että Kelalle [Puhemies koputtaa] on asetettu kiinteä kattohinta. Tämä tarkoittaa myöskin sitä, että Kela olisi voinut [Puhemies: Aika!] kilpailuttaa senkin jälkeen, kun laki liikenteen palveluista on tullut voimaan, mahdollistaen siten myös uusien toimijoiden [Puhemies: Aika!] osallistumisen kilpailutukseen, mikä nyt ei ollut mahdollista.

Puhemies Paula Risikko

Pysytään minuutissa.

Arvoisa rouva puhemies! Tapasin Pirkanmaan maakunnassa asuvan yli 80-vuotiaan rouvan, joka oli yrittänyt soittaa useana päivänä ja tuntitolkulla Kela-taksia päästäkseen Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Hän ei ollut päässyt puhelinlinjasta läpi ja lopulta joutui maksamaan kyydin itse, koska sairaalaan oli päästävä. Matka maksoi 130 euroa, ja hänellä oli noin 700 euron eläke. Osasin neuvoa häntä hakemaan korvausta, mutta näitä vastaavia esimerkkejä on hyvin paljon Suomessa.

Fakta on se, että voimaan astunut taksilaki on pakottanut kilpailuttamaan myös Kela-taksit. Omavastuita on nostettu jopa 25 euroon suunta, ja ehkä käytännön esimerkki, joka kentältä nousee, on tämä Kela-matkojen, meno-paluumatkojen, mahdollistaminen. Ja se viesti liikenneministeriöltä on tullut, että ei ole suostuttu tähän, että meno- ja paluumatka voitaisiin hoitaa samalla taksilla. Voisitteko, ministeri Berner, antaa suostumuksenne Kelalle, että myös meno ja paluu voidaan hoitaa samalla kyydillä?

Arvoisa rouva puhemies! Kela on valinnut kilpailutusmallinsa, ja siinä on kieltämättä haasteita. Näihin haasteisiin on tarttunut myös kilpailuviranomainen, joka tekee asiasta tällä hetkellä selvitystä. On selvä, että tätä kilpailumallia on katsottava paremmaksi, mutta haluan kuitenkin kiinnittää huomiotanne myöskin siihen, että kun olemme Kelan kanssa hyvässä yhteistyössä käyneet läpi sitä, kuinka kyytien saatavuus tällä hetkellä toimii, niin noin 99 prosenttia kuitenkin saa sen kyydin, jota tarvitsee. Mutta on selvää, että yhtään asiakasta, yhtään käyttäjää, yhtään kyydin tarvitsijaa ei saa jättää kyydin ulkopuolelle. Tähän haemme ratkaisua ja katsomme, miten tätä mallia voisi parantaa, mutta muistutan edelleen siitä, että Kela ei ole liikenne- ja viestintäministeriön ohjauksessa eikä valvonnassa emmekä pysty tähän STM:n sääntelyyn suoraan vaikuttamaan, vaan kyllä Kela tekee itsenäiset päätöksensä. Haluamme kuitenkin olla tässä tukena ja apuna huolehtien siitä, että ne hyvät asiat, jotka tästä laista syntyvät, ovat myöskin sitten tulevaisuudessa Kelaakin palvelevia.

Arvoisa puhemies! Ministeri Berner, te syytätte nyt tästä kaikesta Kelaa, näin minä tämän ymmärrän. Kelan valtuutettuna on pakko kysyä, että eikö, ministeri Berner, Kela todellakaan kertonut teille etukäteen, millaiseen sotkuun Kela-kyytien osalta joudutaan, jos aikataulu tässä lakiesityksessä on tämä. Eikö siis pyydetty Kelan osalta lykkäystä aikatauluun, jotta olisi pystytty paremmin varmistamaan palvelut ja kyydit ihmisille? Minusta me emme voi syyttää tästä Kelaa, vaikkakin Kela on vastaanottanut ihmisten pettymykset Kela-kyytien osalta. Lakimuutokset ovat kuitenkin lähteneet täältä.

Itse olen saanut heinäkuun alusta asti viestejä Satakunnasta kyytiongelmista, ja ihmiset kysyvät, miksi heitä kohdellaan näin kaiken sairastamisen ja muutenkin haastavan elämäntilanteen keskellä. Ei siihen ole mitään hyväksyttävää syytä, ei yhdenkään sairaan, vammaisen eikä vanhuksen osalta. Ministeri Berner, [Puhemies koputtaa] eikö olisi nyt anteeksipyynnön paikka näiltä ihmisiltä, näiltä autoilijoilta, [Puhemies: Aika!] jotka ovat menettäneet elantonsa, ja Kelalta?

Puhemies Paula Risikko

Yritetään pysyä minuutissa.

Arvoisa rouva puhemies! On tietenkin ihan selvää, että jokaisen tulee saada se palvelu, johon hän on oikeutettu, ja myöskin, mihin me olemme yhteisesti sitoutuneet, että niitä palveluita tuotetaan. Haluan kuitenkin myöskin kiinnittää huomiotanne siihen, että olimme aktiivisesti mukana siinä keskustelussa, kun Kela valmisteli kilpailutustaan, ja kiinnitimme myös Kelan mutta myöskin täällä monien edustajien huomiota siihen, että tässä mallissa on suuri riskinsä, kun kilpailutetaan kokonaisvaltaisia toimijoita ja välityskeskuksia. Nyt se riski on osin realisoitunut. Samanaikaisesti STM on kuitenkin säädellyt Kelan osalta enimmäishinnasta, joka sekin omalta osaltaan on luonut selkänojaa järjestelmään mutta samalla myöskin poistanut ne hyödyt, joita laista liikenteen palveluista olisi voinut syntyä.

Meidän yhteinen tehtävämme on huolehtia siitä, että saamme tätä asiaa parempaan suuntaan, ja, niin kuin totesin, tätä on tehty hyvässä yhteistyössä, mutta kysymys ei ole siitä, että nyt meidän pitäisi yksipuolisesti hakea ratkaisuja. Laki liikenteen palveluista antaa liikkumatilaa. [Puhemies koputtaa] Nyt sen liikkumatilan sisäpuolella pitäisi tehdä viisaita ratkaisuja.

Arvoisa rouva puhemies! Kilpailutuksen myötä tehty ota tai jätä ‑sopimus ei ole ollut taksikuskeille hyvä. Puuttuu paljon autoja, ja sitä kansalaispalautetta näiltä sairailta ja vammaisilta, jotka tarvitsevat niitä kyytejä, tulee esimerkiksi siitä, että liikenteessä ovat nyt hissittömät taksit ja he eivät pääse nousemaan sinne taksiin. Kela hakee säästöjä, ja kyllähän niitä säästöjä tulee, kun eivät autot ole liikenteessä. Minä kysyisinkin teiltä, vaikka nyt itse ministeri Mattila ei ole paikalla: onko tämä teistä inhimillisesti ajateltuna oikein, ja mitä aiotte tehdä vastaisuudessa, että tällaisia sääntöjä ja lakeja ei tehdä, että nämä ihmiset, jotka siellä odottavat kyytejä tai joita asia koskettaa, eivät joudu tällaiseen tilanteeseen? Tämähän on täysin kestämätöntä.

Ja se, mikä ehkä tämän ytimessä on pahinta, on se, että puhelinkeskukset eivät toimi ja muun muassa henkilöstö, sairaalassa henkilökunta, joutuu jonottamaan — se on pois heidän työajastaan — sinne palvelukeskukseen. Mitä tälle tehdään, ja mitä te vastaatte tähän? Onko tämä inhimillisesti oikein, ja mikä on teidän linjanne?

Arvoisa rouva puhemies! Linjamme on se, että me huolehdimme siitä, että niin Kela kuin myöskin muut toimijat saavat tämän asian kuntoon, ja käsitykseni mukaan Kela on asiassa myöskin ollut aktiivinen ja toiminut. On selvää, että tämä ei ole oikein, että ihmisiä jää vaille palveluita. On myöskin selvää, että siihen asiaan pitää löytää korjausta. On myöskin selvää, että kilpailutuksen osalta tehty malli ei ole nyt riittävän hyvä. Ja niin kuin totesin, tässä asiassa on käyty jo useita keskusteluja Kelan, liikenne- ja viestintäministeriön, STM:n ja kilpailuviranomaisen välillä. Haemme siihen ratkaisuja, miten tätä tilannetta voidaan sitä kautta parantaa.

Mutta keskeistä on tällä hetkellä myöskin se, että Kela huolehtii tekemiensä sopimusten toimeenpanosta ja siitä, että välityskeskukset myöskin toimivat sillä tavalla kuin on sovittu. Ja tämän osalta Kela on kyllä ryhtynyt myöskin toimenpiteisiin ja vienyt asiaa eteenpäin.

Puhemies Paula Risikko

Otetaan tähän vielä yksi vastauspuheenvuoro, sitten siirrytään toiseen kysymykseen ja palataan tähän sitten muina kyselytunteina vielä.

Arvoisa rouva puhemies! Käsitykseni on se, että Kela on tehnyt tosiaan parhaansa tämän lain puitteissa ja ottanut muun muassa käyttöön sanktiot näille välityskeskuksille, mikä on osassa maata parantanut tilannetta. Mutta Kelahan tosiaan soveltaa eduskunnan säätämää lakia ja joutuu toimimaan sen puitteissa. Sen vuoksi minusta on tärkeä tämä kysymys, joka täällä on esitetty nyt useampaan kertaan, eli se, mitä hallitus voi tehdä tässä tilanteessa, kun on ilmennyt, että taksikyydit eivät tosiaan toimi sillä lailla, tällä kilpailutuksen aikataululla ja sitten sillä hinnoituksella, joka tulee STM:stä. On ongelmallisia tilanteita, joissa esimerkiksi dialyysipotilaat joutuvat tuntikausia odottelemaan, eivätkä taksit saa korvausta siitä odotusajasta, jolloin tulee ongelmia taksien saatavuudessa. Minäkin kysyn nyt vielä uudestaan: onko liikenneministeriössä yhteistyössä STM:n kanssa pohdittu sitä, miten tätä lainsäädäntöä ja säännöstöä nyt mahdollisesti voitaisiin korjata, jotta me pääsisimme pois tästä ongelmallisesta tilanteesta hyvin haavoittuvien ihmisryhmien kohdalla?

Arvoisa rouva puhemies! Kela ei ole kilpailuttanut tätä hankintaansa uuden lain sallimien puitteiden mukaisesti. Kela on sinänsä palauttanut sinne tietynlaisia sääntelyitä, kuten enimmäishinnan, jonka olemme poistaneet tästä laista, joka nytten on käytössä muilla toimijoilla, ja Kela on lähtenyt kilpailuttamaan välityskeskuksia, jotka eivät ole tämän nyt voimassa olevan lain ytimessä. Elikkä tämä nykyinen laki jo sinällään mahdollistaa toisenlaisen kilpailutuksen, myös sen, että voisi taksitoimijoiden kanssa tehdä suoriakin sopimuksia, ja sen, että voisi sallia useamman palveluntuottajan synnyttävän palveluita tähän järjestelmään. Laki ei tässä sinänsä ole esteenä. Esteenä ovat tällä hetkellä ne sitovat sopimukset ja kilpailutukset, joita on tehty ennen lain voimaantuloa. Ja nytten meillä ei olekaan kovin yksinkertainen rasti huolehtia siitä, miten tällaista tilannetta lain kautta voitaisiin korjata. Parhaiten se korjaantuu sillä, että sitä kilpailutuksen toimeenpanoa arvioidaan ja mahdollistetaan nyt jo voimassa olevan lain kautta laajempi palveluntuottajien pääsy tähän järjestelmään kuin mitä tällä hetkellä tämä kilpailutuksen [Puhemies koputtaa] tulos on mahdollistanut.

Arvoisa puhemies! Irakista on saapumassa Suomeen delegaatio, joka myöntää passeja irakilaisille turvapaikanhakijoille, joiden passi on — muka — kadonnut. Tämä siksi, että he voisivat tulla suomalaisille työmarkkinoille. Kaiken järjen mukaan nämä ovat juuri kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita, jotka tulisi karkottaa maasta. Turvapaikan saaneillahan on oikeus työntekoon muutenkin. Tämä on sisäministerin kikka saada Suomeen ulkomaista halpatyövoimaa dumppaamaan palkkoja ja työehtoja. Miksi te annatte irakilaisten nöyryyttää Suomea? Irak ei halua ottaa vastaan takaisin omia kansalaisiaan, mutta antaa kyllä passit heille, jotta he voivat jäädä Suomeen. Miksi te haluatte tehdä laittomasti maassa olevista uuden haasteen suomalaiselle yhteiskunnalle? Miksi ette palauta heitä kotimaihinsa?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ne, joilla ei ole oleskelulupaperustetta Suomessa, pitää palauttaa kotimaihinsa, ja tätä työtä tehdään koko ajan, niin kuin tiedätte. Sitten kun puhutaan henkilöistä, joilla täyttyvät työperäisen oleskeluluvan kriteerit, niin ihmettelen kyllä, edustaja Huhtasaari, onko teillä jotain nimenomaisesti irakilaisia vastaan verrattuna vaikkapa filippiiniläisiin tai intialaisiin, jotka hakevat työperäistä oleskelulupaa. Kun meillä on turvapaikanhakijoita, jotka siis lain mukaan, kuten varmasti tiedätte, voivat laillisesti solmia työsuhteen, ja heistä harva, mutta ehkä se aktiivisin osa, kielitaitonsa ja osaamisensa puolesta solmii työsuhteen, niin jos heillä jää kiinni nimenomaan passin puuttumisesta työperäinen oleskelulupa, niin minusta on myönteistä, jos Irakin sisäministeriö pystyy käsittelemään heidän passiensa uusimista myös Suomesta käsin väliaikaisesti. He myöntävät tietysti Irakin passeja, Suomi käsittelee oleskelulupa-anomukset omalta osaltaan. Osalla voi sitten muiden kriteerien puolesta täyttyä työperäisen oleskeluluvan kriteeri, ja silloin on minusta ihan myönteistä, jos nämä henkilöt jäävät työperäisesti Suomeen.

Puhemies Paula Risikko

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa puhemies! Välittääkö kokoomus enemmän ulkomaalaisista kuin suomalaisista työttömistä? Ymmärtääkö kokoomus sitä, että valtio köyhtyy siitä, että me otamme ulkomailta Suomeen halpatyövoimaa, koska kukaan ei elä pohjaan poljetuilla palkoilla? Sitä pitää kompensoida yhteiskunnan erilaisilla tuilla ja lisäksi elättää perhe. Siis täällähän nyt melkein kaikki muut puolueet paitsi perussuomalaiset ajavat tarveharkinnan poistoa, mistä on surkeita kokemuksia Ruotsissa. [Välihuutoja] Ja kun kokoomus ei saanut hallitusneuvotteluissa tahtoaan läpi, koska meidän edustaja Juho Eerola piti siinä suomalaisten puolia, niin nyt kokoomus on keksinyt tällaisen tempun. Te haluatte paperittomista uutta työvoimaa, joten tämä on nyt sisäministerin kutsuhuuto laittomille: tulkaa Suomeen.

Puhemies Paula Risikko

Pyydän kiinnittämään huomiota, että tämä ei ole puolueitten kyselytunti vaan tämä on hallituksen kyselytunti, ja pyydän siinä mielessä huomioimaan tämän omissa puheissa. — Nyt hallituksen edustaja vastaa, ministeri Mykkänen.

Arvoisa puhemies! Muistutan edustaja Huhtasaarta siitä, että työperäisen oleskeluluvan kriteerinä tarkastellaan työehtojen ja työehtosopimuksen mukaisuus ja saatavuusharkinta myöskin, kuten tähänkin asti. Ei mitään halpatyömarkkinoita hyväksytä, ja hallitus on budjettiriihessään nimenomaan myös kirjannut ja linjannut, että työnantajan rikkomuksia laittoman työvoiman hyväksikäytöstä kiristetään. Se on keskeinen haaste, josta varmaan olemme samaa mieltä.

Mitä tulee työperäisiin maahanmuuttajiin, joista sanoitte, että joudumme siitä kadotukseen, tai siihen suuntaan, niin Suomeen viimeisen viiden vuoden aikana työperäisen oleskeluluvan saaneista on tälläkin hetkellä 90 prosenttia töissä. Se on keskeinen voimavara varsinkin tulevaisuudessa, jos haluamme ilman jatkuvia veronkorotuksia kustantaa eläkkeet, terveyspalvelut. Me tarvitsemme työperäisesti Suomeen tulevia. Siihen on selvät kriteerit, muun muassa selvät matkustusasiakirjat plus sitten työperäisen oleskeluluvan kriteerit, joita tietysti työministeriö valvoo. Minusta tämä on ehdottomasti suomalaisten etu: jos näillä kriteereillä Suomeen haluaa ja täyttää kriteerit, niin silloin voi tänne töihin tulla.

Arvoisa puhemies! Meillä on tosiaankin ollut aiemmin vähän ongelmana, että tiettyjä henkilöitä ei ole saatu palautettua takaisin Irakiin, koska paperit eivät ole olleet kunnossa. No, nyt ovat Irakista tulossa viskaalit tänne, jotta saadaan papereita kuntoon näille henkilöille, jotka sitten olisivat mahdollisesti saamassa työperäisen oleskeluluvan oltuaan ensin turvapaikanhakijoina. Yksinkertaisen ihmisen yksinkertainen kysymys: miksi ne eivät samalla vaivalla voi laittaa näitä papereita kuntoon myös niille henkilöille, jotka eivät ole saamassa työlupaa, jotta heidät voitaisiin käännyttää takaisin sinne Irakiin?

Niin, me emme luonnollisesti valitse, kuka Irakin kansalainen menee tämän delegaation puheille hakemaan passinsa ajanmukaistamista, ja se on tietysti näistä henkilöistä kiinni. Voisin kuvitella, että sinne hakeutuu nimenomaan sellaisia henkilöitä, jotka tietävät, että heillä työperäisen oleskeluluvan saaminen on ollut kiinni nimenomaan siitä puuttuvasta matkustusasiakirjasta. Mutta se on tietysti silloin näiden henkilöiden asia hakeutua, tämä on vain lisämahdollisuus.

Sinänsähän tässä ei nyt niin dramaattisesta asiasta ole kysymys, koska meillä on esimerkiksi Afganistanin Tukholman-lähetystö tehnyt aiemminkin tämmöisiä samantyyppisiä missioita, joissa sitten tietyt henkilöllisyystodistusasiakirjat täyttävät henkilöt ovat voineet passejaan uusia samalla tarkoituksella.

Arvoisa puhemies! Monet suomalaiset ovat toivoneet, että tänne tulleet maahanmuuttajat, turvapaikanhakijat työllistyisivät nopeasti ja sitä kautta integroituisivat suomalaiseen yhteiskuntaan ja myöskin jo sinä odotusaikana saisivat täällä töitä ja voisivat niitä tehdä. Tämä varmasti, mitä nyt kuvasitte, on yksi keino näiden irakilaisten osalta, mutta olisin kiinnostunut kuulemaan, mitä muita keinoja on suunnitteilla, jotta ihmiset eivät turhautuisi vaan voisivat antaa täällä ollessaan sen työpanoksen, mitä heiltä voidaan kohtuudella odottaa. Niiden osalta, jotka sitten tänne Suomeen jäisivät, se, että on ollut työelämässä kiinni, auttaisi tietysti tässä integroitumisessa aivan toisella nopeudella. Onko teillä, ministeri Mykkänen, joitain muita keinoja suunnitteilla tässä kysymyksessä, tai haluaako joku muu valtioneuvoston jäsen tähän vastata?

Arvoisa puhemies! Hyvä kysymys. Ensisijainen tehtävä hallituksella on tietysti varmistaa se, että ne, jotka oleskeluluvan Suomeen vainon takia saavat, mahdollisimman nopeasti ohjautuvat ja patistetaankin töihin. Tässä tehdään hyvää yhteistyötä työministeri Lindströmin kanssa, myös siinä, että se työ ensin ‑linja aiempaa selkeämmin toimisi.

Mitä tulee sitten turvapaikanhakija-aikaan vastaanottokeskuksessa, mikä on sisäministeriön vastuulla, niin meillä on nimenomaan mahdollisuus, että kolme kuukautta täällä oltuaan, jos on matkustusasiakirjat kunnossa, voi laillisen työsuhteen solmia, jos siihen työnantaja löytyy ja jos pystyy siihen. Ja myöskin pyritään vastaanottokeskuksessa tänä päivänä varsin kattavasti monelle kieliopintoja tarjoamaan — kiitos kansalaisyhteiskunnalle, paljon eläköityneitä opettajia, erilaisia aatteellisia yhdistyksiä, jotka auttavat kieliopintojen järjestämisessä — koska tietysti aktiviteetti siellä kaikenlaisen radikalisoitumisen, turhautumisen ilmiöiden välttämiseksi on tärkeää. Tältä osin tehdään myös töitä, miten esimerkiksi vakuutuskysymyksiä [Puhemies koputtaa] autetaan järjestämään, mutta kyllä se oleellinen tämän työllistymisen osalta on varmasti se oleskeluluvan jälkeinen aika. Pyritään tekemään prosessi nopeaksi, niin että [Puhemies: Aika!] ne, jotka tarvitsevat pakenemiseen Suomea, jäävät tänne töihin.

Puhemies Paula Risikko

Ja ministeri Lindström vielä lyhyesti.

Arvoisa puhemies! Tähän tarveharkintaan sen verran, että se on edelleen hallituksen linja. Se ei ole muuttunut yhtään mihinkään.

Mutta mitä tulee sitten näihin prosesseihin, niin hallitus on tehnyt toimenpiteitä nopeuttaakseen työlupaprosesseja, joista on huomattu, että siellä on pullonkauloja. Näitä pullonkauloja selvitetään, siitä saadaan selvitys ihan lähiaikana, mutta sitä ennen me olemme tehneet ihan konkreettisia päätöksiä liittyen siihen, että olemme lisänneet yhden toimiston käsittelemään näitä työlupia, jotta nämä prosessit menisivät nopeammin eteenpäin: kahdeksasta kuukaudesta tavoite neljään kuukauteen ja vielä kunnianhimoisemmaksi. Eli tätä, mihin ministeri Mykkänen tässä viittasi, tehdään yhteistyössä SM:n kanssa.

Arvoisa rouva puhemies! Ylen MOT julkaisi aikaisemmin tällä viikolla jutun, jossa käsiteltiin kyselytutkimusta, laajaa sellaista, liittyen nuorten kokemaan seksuaaliseen häirintään kouluissa. Kyselyn tulokset olivat äärimmäisen pysäyttäviä: pahimmillaan jopa joka viides oli kokenut seksuaalista häirintää. Hyvin samansuuntaisia tuloksia on aikaisemmin saatu kouluterveyskyselyistä sekä Pelastakaa Lapset ry:n vastikään julkaisemasta selvityksestä, jonka ehkä pysäyttävin löydös oli, että 50 prosenttia tytöistä ja yli 20 prosenttia pojista ei kertoisi kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä aikuisille. Isolle joukolle oli myös epäselvää, kenelle tästä pitäisi kertoa.

Meidän on kyettävä luomaan lapsille ja nuorille tarpeeksi matalan kynnyksen väyliä ja polkuja ja aikuisia, joille turvallisesti kertoa näistä asioista. Silloin keskiössä on ehdottomasti se turva ja luottamus, mistä me kaikki olemme varmasti samaa mieltä. Tarvitaan aikuisia ja palveluita, [Puhemies: Kysymys!] jotka ovat mahdollisimman lähestyttäviä ja häpeästä riisuvia. Kysyisin ministeriltä: minkälaisiin toimiin aiotte ryhtyä, jotta pystymme kitkemään seksuaalisen häirinnän kouluista ja myös ennalta ehkäisemään?

Arvoisa puhemies! Kiitos edustaja Toivolalle erittäin tärkeästä ja ajankohtaisesta kysymyksestä, josta hetki sitten, juuri ennen kyselytuntia, oli myöskin lukiolaisten kanssa mahdollisuus keskustella, ja näitä huolia ja ratkaisuvaihtoehtoja kävimme läpi. Hallitushan on ryhtynyt hyvin määrätietoisesti omalta osaltaan toimiin, jotta seksuaalinen häirintä voitaisiin suomalaisista kouluista, päiväkodeista, myöskin työpaikoilta ja yhteiskunnasta kitkeä mahdollisimman tehokkaasti — eli aivan nollatoleranssi seksuaaliselle häirinnälle. Ja kun puhutaan lapsista ja nuorista, on selvää, että kyse on erityisen vakavasta asiasta ja haavoittuvasta kohderyhmästä. Konkreettisia toimia meillä on lukuisia, mutta ehkä tärkeimpänä koulumaailmaan sijoittuvana on se, että koulun aikuisille, opettajille, koulun johdolle, henkilökunnalle, on laadittu ajantasaiset ohjeet ja myöskin täydennyskoulutusta, jotta meillä olisivat toimintaohjeet ja prosessit kunnossa, miten ilmoitetaan, miten ennalta ehkäistään seksuaalista häirintää ja niin edelleen. Ja aivan oikein, niin kuin puheenvuorossanne totesitte, luottamus, ilmapiiri ja sellainen matala kynnys ilmoittaa [Puhemies: Aika!] on aikuisten vastuulla luoda kouluun, jotta lapset ja nuoret ovat turvassa.

Puhemies Paula Risikko

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää tästä aiheesta lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa rouva puhemies! Ihan ensin kiitokset ministerille siitä, että toimeen on ryhdytty. Tämä on ehdottomasti semmoinen asia, joka on tässä salissa varmasti yhteinen asia ja huoli, joka vaatii kaikilta toimia.

Tämän MOT:n kyselyn yhteydessä professori Kristiina Brunila nosti esiin opettajankoulutuksen, ja hänen näkemyksensä oli vahvasti se, että ehkä tähän häirintään liittyvät kysymykset ovat myös opettajankoulutuksen ja täydennyskoulutuksen heikkous. Ja silloin, kun me puhumme tästä häirinnän tematiikasta, on tärkeää muistaa, että me puhumme samalla myös yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta, me puhumme rakenteista tai eri vähemmistöryhmien asemasta yhteiskunnassa ja siitä, kuinka usein nämä vähemmistöryhmät altistuvat ehkä vielä herkemmin tälle häirinnälle, ja silloin olisikin tärkeää pohtia sitä, miten näitä asioita huomioidaan siellä opettajankoulutuksessa ja täydennyskoulutuksessa, jotta jokaisessa oppilaitoksessa ympäri Suomea olisi yhdenvertaiset resurssit kohdata näitä tilanteita sekä akuutin puuttumisen kautta että myöskin ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Kysyisinkin ministeriltä vielä, minkälaisiin toimiin tästä näkökulmasta aiotte ryhtyä: opettajankoulutus, täydennyskoulutus ja riittävät resurssit.

Arvoisa puhemies! Aivan oikein, hallitus onkin jo ryhtynyt juuri näihin toimiin, ja meillä on olemassa kansallinen opettajankoulutusfoorumi, jossa ovat edustettuina kaikki opettajankoulutusta tarjoavat korkeakoulut ja kaikki keskeiset sidosryhmät ja joka kehittää suomalaista opettajankoulutusta eteenpäin. Tämä teema, seksuaalinen häirintä, on ollut siellä ryhmässä käsittelyssä ja otettu erittäin vakavasti. Samoin meillä on lisätty täydennyskoulutusta ja pyydetty myöskin Opetushallitusta kanavoimaan lisäresursseja opettajien täydennyskoulutukseen nimenomaan tähän teemaan.

Itse asiassa tällä hallituskaudella opettajankoulutukseen on tehty erittäin merkittävät lisäpanostukset, puhutaan ihan kymmenistä miljoonista euroista opettajankoulutuksen kehittämiseen, ja meillä on se iloinen tilanne, että suomalaiset opettajat ovat maailman parhaita, näin uskallan sanoa, ja osallistuvat myös erittäin mielellään ja aktiivisesti opettajankoulutukseen, kun se mahdollisuus heille vain tarjoutuu. Sen lisäksi tähän työhön ovat sitoutuneet mukaan kaikki meidän keskeiset sidosryhmät: kuntia on paljon mukana — toivomme, että kaikki saisimme siihen mukaan, ja tässä on myöskin mahdollisuus välittää sitä viestiä — ja samoin opettajien ammattijärjestöt ja niin edelleen. Meillä on myöskin [Puhemies koputtaa] käynnistymässä koulujen turvallisuuskulttuuria kehittävä laaja kehittämisohjelma.

Puhemies Paula Risikko

Pyydän kaikkia kiinnittämään huomiota, että minuutti on minuutti.

Arvoisa rouva puhemies! Laajennan häirintätematiikkaa kulttuurialoille.

Ministeri Terho, te vastaanotitte selvityksen, jossa selvitettiin elokuva-, teatteri- ja kulttuurialojen häirintätapauksia, ja ilmoititte, että valtio ei voi tukea sellaista toimintaa jatkossa, jossa ilmenee tällaisia epäasiallisia toimintatapoja. Kysyisin teiltä: millaisella aikataululla tulemme saamaan käyttöön tällaisen seurantamekanismin, jota olette mediassa esittänyt, jotta valtion tuen saajien tilanne saadaan varmasti selville, ja oletteko harkinnut, että tätä käytäntöä voisi laajentaa esimerkiksi myös urheilupolitiikkaan?

Arvoisa puhemies! Kiitokset kysyjälle. Otit tärkeän asian esiin, todella ajankohtaisen asian. Eilen vastaanotin tämän selvityksen, jonka keväällä käynnistin, selvityshenkilö Paanetojalta, joka oli tehnyt mittavan, kattavan ja ansiokkaan selvityksen kesän aikana laajasti kenttää kuullen. Hän teki pitkän listan toimenpide-esityksiä, joista osa kohdistuu omalle ministeriölleni, osa muille ministeriöille, osa oppilaitoksille, osa alalle itselleen.

Näistä esityksistä, jotka kohdistuivat nimenomaan omalle ministeriölleni, keskeisiä oli ensinnäkin nimenomaan tarve parantaa tukijärjestelmiä siten, että tuen saajat ymmärtävät omat työnantajavelvoitteensa, joihin keskeisenä tietysti kuuluu se, että työnantajan tulee valvoa sitä, että työpaikalla voi työskennellä ilman häirintää ja pelkoa häirinnästä. Toisekseen hän esitti tätä mainitsemaanne seurantamekanismia, jota myös lähdetään välittömästi edistämään, ja kolmannekseen koulutusta. Kaikkia näitä tullaan laittamaan yhdessä alan kanssa mahdollisimman nopealla aikataululla eteenpäin, nimenomaan yhteistyössä alaa kuullen, [Puhemies koputtaa] jotta tässä päästään myös käytäntöön.

Arvoisa puhemies! Seksuaalisen häirinnän laajuus kaikessa murheellisuudessaan on kuluneen vuoden aikana tullut nyt kaikille ilmeiseksi. Erityisesti Me too -liike on avannut meidän kaikkien silmät.

Seksuaalisesta häirinnästä on myös erittäin paljon tutkittua tietoa, johon tässä on jo viitattu. Viittaan itse vielä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tasa-arvobarometriin, joka on varmasti yksi luotetuimpia lähteitä, kun tutkimme sitä, mitä seksuaalista häirintää Suomessa on. Naisista 38 prosenttia ja miehistä 17 prosenttia oli kokenut seksuaalista häirintää kuluneen kahden viime vuoden aikana, ja erityisesti nuoret naiset: alle 35-vuotiaista nuorista naisista puolet oli kokenut seksuaalista häirintää.

Meillä Suomessa on tapana uudistaa ja parantaa yhteiskuntaa lailla. Me uskomme lakiin. Me olemme ikään kuin lakiuskovaisia, ja se kuvastaa myös meidän moraaliamme. Nyt kysyisin teiltä, oikeusministeri Häkkänen: Millaisia toimenpiteitä te suunnittelette nyt seksuaalisen häirinnän [Puhemies koputtaa] kitkemiseksi lainsäädännöllä? Voitteko esimerkiksi ajatella, että laajentaisitte seksuaalisen häirinnän [Puhemies: Aika!] määritelmää sanalliseen ja kuvalliseen häirintään?

Arvoisa puhemies! Kaikki tässä salissa ovat samaa mieltä siitä, että seksuaalista häirintää pitää kitkeä. Itse asiassa varmaan kaikki myös ulkomaita myöten ovat sitä mieltä, että pitää kitkeä seksuaalista häirintää. Oikeusministeriökin on käynnistänyt laaja-alaisen kampanjan, jossa on paljon mukana kaupunkeja, erilaisia järjestöjä, yhteisöjä. Samalla kuultiin myös, että ministerit Grahn-Laasonen ja Terho ovat käynnistäneet keskusteluja omilla sektoreillaan, ja monet muut ministeriöt: Jari Lindström on käynnistänyt työmarkkinajärjestöjen kanssa keskustelun, jossa saadaan käytännössä kaikki yhteisöt mukaan siihen, että seksuaalinen häirintä kitketään Suomesta.

Mutta kun tulee kysymys siitä, mitä on seksuaalinen häirintä, ja samaan aikaan esimerkiksi rikoslain periaatteet tarkkarajaisuudesta, jota perustuslakivaliokunta vahtii täällä, niin on hyvin haasteellista kirjata esimerkiksi rikoslakiin tarkkaan erilaisia häirinnän muotoja. Sen takia sitä on hyvin vaikea tehdä, ja kysymys on enemmänkin siitä, että meillä on nyt jo tasa-arvolaissa ja työelämää koskevissa lainsäädännöissä [Puhemies koputtaa] ja myös rikoslaissa tietyt reunaehdot, mutta kyse on nyt asennemuokkauksesta ja siitä yleisestä ilmapiiristä, jota nyt kouluissa ja muualla on lähdetty tekemään.

Arvoisa puhemies! Kaiken syrjinnän ja kiusaamisen kitkeminen ja nollatoleranssin saaminen on erittäin tärkeää. Erityisen tärkeää on tämä, kun puhumme pienistä lapsista, ja on erinomaista, että meillä on nyt uusi varhaiskasvatuslaki, johon on ensimmäistä kertaa kirjattu lakipykälään, että kiusaamista pitää ennaltaehkäistä ja kitkeä. Kaikilla muilla kouluasteillahan tämä on jo lakiin kirjattu.

Kysynkin nyt opetusministeriltä: mihin toimiin nyt ryhdytään, että tämä uusi lakipykälä tulee todeksi jokaisen lapsen osalta jokaisessa varhaiskasvatuspisteessä ja jokaisessa päiväkodissa? Totean kyllä, että hienoa, että tämä tuli. Pitkään tehtiin töitä. Kun sosiaalidemokraattinen opetusministeri oli, niin silloin tätä pykälää ei saatu. [Eero Heinäluoma: Ei ole totta!] Eli erityiset kiitokset nyt hallitukselle, että tämä asia on huomioitu.

Arvoisa puhemies! Meillä on todella Suomessa nyt voimassa uusi varhaiskasvatuslaki, joka alleviivaa lapsen edun ensisijaisuutta, ja ensimmäistä kertaa varhaiskasvatuslakiin on tuotu myös ne pykälät, joissa yksiselitteisesti sanotaan, että lasta on suojattava kiusaamiselta ja häirinnältä. [Ben Zyskowicz: Ja demarithan äänesti lakia vastaan!] — Näin juuri nimenomaan kuin edustaja Zyskowicz tässä totesi. — Mutta vakava asia, ja kun se on siellä lainsäädännössä, niin siitä se pitää tietysti vielä saada käytäntöön. Meillä on paljon ymmärrystä siitä, kun puhutaan esimerkiksi koulukiusaamisesta, että sen ensimmäiset merkit näkyvät jo siellä lapsuudessa ja siellä pystytään myös parhaiten ennaltaehkäisemään sitä opettamalla kaveritaitoja, tulemaan toimeen ja niin edelleen.

Toinen keskeinen asia, mikä enemmän tähän kysymykseen liittyy, on tietysti henkilöstön osaaminen ja koulutus. Siihen, niin kuin kerroin, on panostettu, ja varhaiskasvatuksen uudessa lainsäädännössä kiinnitetään aivan erityisesti huomiota siihen, että meillä on päiväkodeissa osaavia opettajia ja muuta henkilöstöä, jotka pystyvät ennaltaehkäisemään näitä ongelmia ja puuttumaan niihin hyvinkin pontevasti.

Arvoisa rouva puhemies! Viime torstaina käsittelimme hartaasti ja pitkään kyselytunnilla irtisanomissuojan heikentämistä. Silloin oppositiosta koetettiin tuoda esille, että pitäisikö nyt hallituksen nopeasti reagoida niin, että työmarkkinat eivät eskaloidu siten, että meillä tulee työtaistelutoimenpiteitä tässä hyvässä noususuhdanteessa, jota hallitus on osaltaan omien sanojensa mukaan ja meidänkin siunaten kyllä tehnyt — työllisyysaste on noussut, vientiteollisuus vetää. Nyt Teollisuusliitto on ilmoittanut jo ensimmäisistä toimenpiteistä aloittaa ylityökielto. Kysynkin nyt ministereiltä: mitä voitaisiin nyt tehdä hallituksen puolelta, kasvoja menettämättä, ketään syyllistämättä, että voimme luoda tänä syksynä kuitenkin työmarkkinoille rauhan ja palauttaa sen hyvän tekemisen tahdon — vaikka vasemmistoliitto kikyä vastustikin ainoana eduskuntapuolueena — ja mennä talven yli niin, uusiin eduskuntavaaleihin, ja tämä asia voitaisiin vaikkapa selvitysmiehen avulla käydä vielä uudelleen läpi?

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos edustaja Myllykoskelle rakentavasta puheenvuorosta tähän tosi vaikeaan kysymykseen. [Riitta Myller: Voisitte rakentavasti vastata!] Hallitus on tietenkin päättänyt tehdä näitä toimenpiteitään, mutta olemme jo vastanneet näihin kysymyksiin liittyen nyt tähän irtisanomissuojan helpottamiseen, että voiko siellä joitain liikkeitä tehdä. Me olemme tätä jatkuvasti peranneet kilpailukykyministereitten kesken, minkälaisia toimia voitaisiin tehdä sen sisällön puolella. Olen myös käynyt keskustelua työmarkkinajohtajien kanssa, että jos me jotakin teemme, onko sillä mitään vaikutusta. Osin ne vastaukset ovat tämäntyyppisiä, että ainoa vaikuttava teko on se, että vedettäisiin tämä esitys pois, ja siihen hallitus ei ryhdy. Siihen hallitus ei ryhdy. [Vasemmalta: Miksei?] Olen sanonut sen aikoja sitten, että hallituksen tavoite on työllistämiskynnyksen alentaminen ja työllistämisen riskin pienentäminen pienissä yrityksissä. Me emme halua tässä mitään riitaa, ja me olemme valmiita keskustelemaan asioista, mutta jos lähtökohta on se, että tässä ei ole löydettävissä jotain kompromissia, niin silloin tietenkin on hankala tilanne.

Puhemies Paula Risikko

Koska viime kyselytunnilla käytiin tästä keskustelua yli puoli tuntia, niin nyt otetaan vain yksi lisäkysymys, ja se on edustaja Myllykosken.

Arvoisa rouva puhemies! Me olemme yhtä mieltä siitä, että työllisyyden kynnyksiä pitää madaltaa. Se on meidän jokaisen yhteinen tahto tässä salissa. Mutta haluankin nyt muistuttaa, että aivan pieni hetki sitten teimme yt-lakiin muutoksen, jossa 30:stä 20 henkilöön yt-menettelyä ulotettiin. Silloin Suomen Yrittäjät erittäin voimakkaasti toi esille sen, että tästä tulee kasvun kynnys. Nyt haluankin kysyä: pohditteko tätä esitystä tehdessänne sitä, mitä tämä tarkoittaa niille yrityksille, jotka haluavat palkata sen kahdennenkymmenennen työntekijän? Se on kasvun este. Eivät ne yritykset halua ottaa sitä uutta prosessia päälleen ja menettää sitä omaa päätöksentekovaltaansa työllistäessään uusia työntekijöitä, koska heille tulee irtisanomisprosessista aivan erilainen. Nyt pyydän oikeasti harkitsemaan, kun tiedän, että polvillanikaan pyytäminen ei teitä saa enää tästä perääntymään. Mutta pohtisitte vielä vaikkapa selvitysmiehen tutkimuksilla sitä, onko tässä nyt ristiriita hallituksen omien tavoitteitten kanssa. Vai voimmeko edetä yhdessä opposition teitä tukien, että tästä asiasta päästään yli?

Arvoisa rouva puhemies! Totta kai me olemme tätä pohtineet. Aina kun joku numeromäärä, joku henkilömäärä asetetaan johonkin, silloin aina se on joku raja. Tämä 20 tuli yt-laista, kuten hyvin tiedätte, mutta se tavoite, joka tässä hallituksella on, on nimenomaan pienissä yrityksissä, yrityksissä, joissa se virherekrytointi voi aiheuttaa sille yritykselle sellaisen tilanteen, että se yritys voi mennä nurin. [Vasemmalta: Onhan puolen vuoden koeaika!] — Sen koeajan jälkeenkin voi tapahtua näin. — Meillä ei ole tällä hetkellä menettelyä tälle, jos tulee ongelmia, tai se menettely on hyvin raskas. Siksi me olemme rakentamassa uutta tämmöistä porrasta tähän. Se ei ole mikään naamaperusteinen, se ei todellakaan ole mikään mielivaltainen, vaan se edelleen perustuu varoitukseen ja keskusteluun, mutta pienessä yrityksessä ei ole välttämättä olemassa mitään uutta työtehtävää, mihin tämmöinen henkilö voidaan sijoittaa, vaan se voi aiheuttaa sille yritykselle jopa konkurssin.

Puhemies Paula Risikko

Ja vielä pääministerin sijainen, ministeri Orpo haluaa vastata.

Arvoisa puhemies! Todellakin haluan jatkaa tuosta, mihin työministeri Lindström jäi, eli nimenomaan siellä pienissä yrityksissä me näemme sen suuren työllistämisen potentiaalin. Me elämme maailmassa, jossa työn luonne muuttuu koko ajan, ja meidän tehtävämme on luoda työmahdollisuuksia pitkäaikaistyöttömälle ihmiselle, joka on etsinyt töitä. Tätä kautta niissä kymmenissätuhansissa pienissä yrityksissä on sitä potentiaalia. [Välihuutoja vasemmalta] Tämä on siis mahdollisuus työhön, työmahdollisuuksia. Parasta työttömyysturvaa on mahdollisuus saada työpaikka, ja siksi me teemme näitä työn kysyntää lisääviä toimia. [Pia Viitanen: Mahdollisuus antaa potkut helpommin! Miten sillä syntyy työtä?]

Haluan muistuttaa siitä, että edelleen pitää olla syy irtisanomiselle. Se ei saa olla mielivaltaista. Ei saa antaa vääriä kuvia, että tämä olisi joku pärstäkerroinlaki. Ei. Pitää olla perusteltu syy, ja laki turvaa työntekijää kuitenkin joka tapauksessa.

Värderade fru talman, arvoisa puhemies! Det har varit svårt, för att inte säga omöjligt att under den här regeringsperioden skryta med utbildningspolitiken i vårt land. Regeringens nedskärningar har tyvärr lämnat sina spår, och inte heller nästa års budget ger stora förhoppningar om att läget skulle förbättras.

RKP:n mielestä kaikkien yhdeksännen luokan päättävien tulee osata lukea, kirjoittaa ja laskea hyvin. Tällä hetkellä noin 10 prosentilta yhdeksännen luokan päättävistä puuttuu kuitenkin riittävät taidot jatkaa opiskelua. Kunnilla on oltava riittävä rahoitus, jotta ne voivat tarvittaessa järjestää oppilaalle lisävuoden peruskoulutuksessa. Lisävuosi voisi olla oppilaalle oikea tapa hankkia tarvittavat tiedot ja taidot ja myös vahvistaa hänen motivaationsa opiskelun jatkamiseen.

Kysynkin siksi ministeri Grahn-Laasoselta: Vad tänker regeringen göra för att alla som går ut nionde klassen ska kunna läsa, skriva och räkna bra?

Eli voisiko aito mahdollisuus oppilaalle olla, että hän ottaa lisävuoden peruskoulutuksessa? Tämä on kysymys.

Arvoisa puhemies! Näin onkin, elikkä se on yksi hyvä vaihtoehto muiden joukossa.

On todella tilanne se, että meillä peruskoulun päättäneistä jopa 11 prosenttia läpäisee peruskoulun saavuttamatta sellaista monipuolista lukutaitoa, jolla pärjäisi toisen asteen opinnoissa ja myöhemmin elämässä. Suomalaiset lapset ovat Pisa-tutkimuksen mukaan ihan maailman parhaimmistoa lukemisessa, mutta meillä on huolestuttavia merkkejä lukuinnostuksen hiipumisesta, mikä väistämättä vaikuttaa myöskin lukutaidon tasoon ja oppimistuloksiin.

Huomenna perjantaina julkistetaan kansallisen lukutaitofoorumin suuntaviivat eli koko Suomen suuntaviivat lukutaidon ja lukuinnon edistämiseen Suomessa, laaja työ kirjailija Juha Itkosen johdolla, ja mukana ovat niin kirjastot, vanhemmat, koulut kuin kaikki järjestöt, jotka ovat tämän teeman ympärillä viime vuosina töitä tehneet, elikkä tässä on merkittävä panostus. Siihen on myöskin taloudellisesti satsattu ja panostettu, että meillä on näyttävät, näkyvät toimet, joilla pyritään siihen, että saisimme koko Suomen mukaan Lukuliikkeeseen, joka kannustaisi lapsia lukemaan. Me voimme vaikuttaa siihen, ihan jokainen itse, myös näyttämällä esimerkkiä ja lukemalla lapsille.

Puhemies Paula Risikko

Otetaan kolme lisäkysymystä, edustajat Blomqvist, Puumala ja Gustafsson.

Värderade fru talman! Vi i SFP vill att skolan ska trygga jämlika förutsättningar för alla barn. Så är det inte i dag, alla skolor står inte inför samma utmaningar.

Perheen sosioekonominen tausta on valitettavasti saanut entistä suuremman merkityksen koulumenestykselle. RKP haluaa pysäyttää tämän kehityksen. Kaikille lapsille on annettava samat edellytykset menestyä. Ryhmäkokojen tulee aina vastata ryhmän kokoonpanoa, jotta kaikkien lasten oikeus oppimiseen turvataan. Päiväkoteja ja kouluja tulisi myös vahvistaa positiivisen erityiskohtelun ja järkevän kaavoitus- ja asuntopolitiikan avulla. Kysyn ministeri Grahn-Laasoselta: miten hallitus aikoo turvata kaikkien lasten oikeudet yhdenvertaiseen kouluun?

Hur förhåller sig regeringen till att daghem och skolor stärks genom en positiv särbehandling då det behövs?

Puhemies Paula Risikko

Otetaan nämä kaksi lisäkysystä tähän perään ja sen jälkeen vasta ministerin vastaus. Edustajat Puumala ja Gustafsson.

Arvoisa puhemies! Aihepiirihän on valtavan tärkeä. On mahdotonta ajatella, että siellä toisella asteella, ammatillisessa koulutuksessa tai lukiossa, päästäisiin hyvin eteenpäin, jos perusasioissa, luetun ymmärtämisessä ja jopa lukemisessa, on haastetta. Suomelle tämä on valtava haaste. Meillähän käy täällä joka viikko maailmalta ihmisiä katsomassa suomalaista koulutusihmettä, josta me olemme ylpeitä. Me olemme sen yhdessä tehneet. Näin täytyy olla myös tulevaisuudessa. Ei anneta perustan murentua.

Arvoisa ministeri, me olemme keskustassa miettineet sen ohella ja sen sijassa, mitä RKP:n edustajat tässä hyvin esittivät, että pitäisikö se perusta laittaa kuntoon, että esikoulu, peruskoulun ykkös- ja kakkosluokka muodostaisivat kokonaisuuden, jossa oltaisiin sellainen aika, että siellä saataisiin ne perustaidot hallintaan, tuettaisiin vanhempia mahdollisimman hyvin. Jos jollakin hyvin asiat tarttuvat, sieltä voitaisiin mennä vähän nopeamminkin eteenpäin, mutta tarvittaessa siellä voitaisiin olla pidempään. Puhumme pienten lasten koulusta. Mitä ajattelette tästä keskustan avauksesta? Laitetaan perusta kuntoon, pelastetaan suomalainen koulutus.

Arvoisa puhemies! Toivon ymmärrystä siihen, että käytän kaksi lausetta.

Edustaja Sarkomaa tölväisi mielestämme kohtuuttomasti sosiaalidemokraatteja, jotka varhaiskasvatuslain yhteydessä halusivat sellaisia lainsäädäntömuutoksia, joista muun muassa Opettajien Ammattijärjestöltä saimme kiitosta ja tukea. Olisimme halunneet palauttaa subjektiivisen päivähoidon ja pienentää lasten ryhmäkokoa. Oli minusta jotenkin loukkaavaa syyllistää sosiaalidemokraatteja siitä, että me haluamme parasta Suomen lapsille, ja parasta me haluamme myöskin siinä mielessä, että tämä on tosiaan yhteinen kansallinen tehtävä: parantaa lasten luku-, kirjoitus-, laskenta- ja perustaitoja. Siihen on monta tietä. Se on koko koulun toimintakulttuurin asia, kaikkien opettajien yhteistyöasia kiinnittää huomiota kirjoitus- ja laskentataitoon. [Puhemies: Kysymys!] — Kysymys on: ettekö ole minun kanssani samaa mieltä? [Naurua]

Puhemies Paula Risikko

No niin, tässä oli kolme, mutta kaikki liittyivät toisiinsa, joten näihin pystyy minuutissa vastaamaan.

Arvoisa puhemies! Uskon, että olemme kaikki samaa mieltä siitä, että peruskoulun keskeinen arvo on tasa-arvo. Suomalainen peruskoulu on loistanut sillä, että meillä on tasa-arvoinen järjestelmä, luodaan tasa-arvoisia mahdollisuuksia. On totta, että maailmassa, jossa lapset tulevat entistä moninaisemmista taustoista, on myös haasteita tasa-arvoisen peruskoulun toteuttamisessa. Se näkyy oppimistuloksissa, ja näihin vastaamiseksi on erittäin pontevasti ryhdytty toimimaan. Elikkä meillä on kaksinkertaistettu budjettiin koulutuksen tasa-arvorahat, luodaan ensimmäistä kertaa myös päiväkoteihin se toimintamalli. Varhaiskasvatus pitää nostaa esille kyllä tässäkin yhteydessä, koska ne varhaiset vuodet ovat ihan keskeiset. Tämän hallituksen aikana tällä viikolla julkistetun OECD-raportin mukaan osallistuminen varhaiskasvatukseen on kasvanut Suomessa. Se on erittäin hyvä uutinen. Samoin on luotu tämä uusi varhaiskasvatuslaki, jota vastaan, edustaja Gustafsson, te äänestitte, mitä vieläkin vähän ihmettelen, [Välihuutoja vasemmalta] enkä ihan vähänkään. Mutta joka tapauksessa pidän sitä todella merkittävänä ja tärkeänä edistysaskeleena myöskin suomalaisen peruskoulun tasa-arvon vahvistamiseksi, koska se perusta luodaan jo siellä varhaislapsuudessa.

Arvoisa puhemies! Vanhustenhoidon kokonaistilanne on maassamme monin paikoin hälyttävä. Palvelujen määrää ja laatua ei ole saatu lisättyä tarpeen mukaan. Vanhustenhoito ontuu niin laitoksissa kuin kotihoidossakin. Resursseja on liian vähän. Hoitajamitoitus on liian pieni tarpeeseen nähden, hoitajat väsyvät, eikä haamuhoitajista, toisin sanoen työlistoille ilmestyneistä nimistä, jotka eivät oikeasti ole paikalla työtä tekemässä, ole mitään apua.

Elokuun budjettiriihessä hallitus valitettavasti sivuutti tyystin vanhustenhoidon heikon tilanteen. Kysyisinkin asianosaisilta ministereiltä: voimmeko nykyisessä tilanteessa taata inhimillisen ja arvokkaan vanhuuden, kuinka laiminlyönteihin puututaan ja miten valvontaa tullaan lisäämään?

Arvoisa puhemies! Laajaan kysymykseen vastaus: Ensinnäkin lainsäädännöllä. Eduskunta teki viime vaalikaudella erinomaisen pohjan suomalaisten ikääntymiselle vanhuspalvelulain muodossa. Minusta tuo laki on monilta osin hyvä, samoin laatusuositukset, jotka ohjaavat kuntien käytännön toimintaa, ja niitä on moneen otteeseen päivitetty.

Lisäksi tiedostamme, että kuntien taloustilanne on parempi kuin pitkään pitkään aikaan. Eli tältä osin valtioneuvoston jäsenenä kysymykseen vastaaminen: tämän talon puitteissa ja hallituksen rahanjaon näkökulmasta, kuntien talouden tukemisen näkökulmasta, asioiden pitäisi olla paremmin.

Joudun valitettavasti yhtymään vähintään yksittäistapausten osalta tilannekuvaan, jonka te, edustaja Tanus, puheenvuorossanne maalasitte. Se ei onneksi ole koko totuus. Mutta tältä osin totean, että lainsäädännön ja kuntien taloustilanteen pitäisi mahdollistaa ikäihmisten parempi kohtelu, ja siltä osin jatkan mielelläni vuoropuhelua suomalaisen kuntakentän kanssa siitä, että henkilöstönkin jaksaminen voidaan paremmin turvata.

Arvoisa puhemies! Ruokaturvallisuus on suomalaisen ruuantuotannon kivijalka, ja sitä valvotaan. Meillä on tuontivalvonta hyvin tehokasta, mutta tästä huolimatta nyt kuitenkin S-ryhmä tuo Suomeen broilerileikkeleitä, jotka tulevat Brasiliasta. Euroopan komissio on kesällä asettanut Brasilian lihantarkastuksen epäilyksenalaiseksi ja samalla pistänyt Brasilian suurimmat siipikarjantuottajat EU:n mustalle listalle. Kuitenkin tästä huolimatta Suomeen tuodaan nyt sitten tätä brasilialaista broilerileikkelelihaa, ja siitä S-ryhmä sitten valmistaa tuotteita private labelilla eli oman tuotemerkkinsä alla, ja sen tuotteen informaatiosta ei näy, mistä se liha on ja mitä se on. Kysyn maatalousministeriltä: mitä hallitus aikoo tehdä, että tällaisen lihan tuonti todella voitaisiin estää, koska se on selkeästi EU:n komissionkin toimesta asetettu epäilyksenalaiseksi? [Eero Heinäluoma: Onko tämäkin demarien syytä?]

Arvoisa rouva puhemies! Tähän edustaja Anttilan esittämään kysymykseen kulminoituu yksi keskeinen ongelma meidän elintarvikemarkkinoillamme. Meille tulee tänne tuotteita, meille tulee tänne raaka-aineita, jotka eivät ole Suomen lainsäädännön, meidän säädöksiemme, eivätkä myöskään Euroopan unionin säädösten mukaisella tavalla tuotettuja, eivät sosiaalisesti kestävästi, eivät eläinten hyvinvoinnin kannalta kestävästi, eivät terveyden kannalta kestävästi, eivät ympäristön kannalta kestävästi, ja tämä pitää saada loppumaan. Pidän erittäin arveluttavana S-ryhmän toimintaa tässä mielessä, erittäin arveluttavana. Ja nämä private label ‑tuotteet, kaupan omat merkit, ovat tästä se jäävuoren huippu, jolla kiristetään sitten brändituotteita, joista me tiedämme, miten ne on tuotettu, minkälaisin kriteerein. Sen vuoksi hallitus on tiukentanut alkuperämerkintöjä. Me olemme nyt tänään hyväksyneet valtioneuvostossa uuden elintarvikemarkkinalain, joka tuo varmasti reiluutta tähän. Me käymme Euroopan unionin sisällä vahvasti keskusteluja siitä, minkälaisia tuotteita tänne jatkossa voi tuoda. Tämä on monimutkainen vyyhti, johon myöskin maailmankauppa liittyy. Siihen liittyvät WTO-säädökset ja monet monet muut asiat. Mutta tämä on vakava paikka, [Puhemies koputtaa] ja sen vuoksi kaupalla on nyt tässäkin iso vastuu, miten toimitaan kestävästi ja vastuullisella tavalla.

Arvoisa puhemies! Talouden rattaat täytyy pitää pyörimässä ja maamme kilpailukykyisenä. Talouden kasvu ei ole mahdollista ilman toimivaa liikennejärjestelmää. Suomi tarvitsee pitkän linjan investointistrategian tulevaisuuden infrahankkeisiin. Ruotsi panostaa yli viisi kertaa enemmän resursseja liikenneverkkoon kuin Suomi.

Koko maassa keskustellaan erityisesti alemman tieverkon huonosta kunnosta, ja esimerkiksi Uudellamaalla tilanne on erittäin huono. Uusimaa on Suomen veturi ja talouden selkäranka, jolla on kolminkertainen liikennemäärä mutta kuitenkin koko maan huonoimmat tiet. Kyseessä on ongelma, joka koskettaa aivan koko maata, ja Uusimaa on tässä vain vuorenhuippu. Budjettirahat eivät tule ikinä riittämään kustannusvajeen kuromiseksi, ja me tarvitsemme sen vuoksi muitakin toimenpiteitä. Kysyisin hallitukselta: miten on ajateltu hoitaa tämä asia korjausvelan osalta ja löytää uusia rahoituskeinoja [Puhemies koputtaa] ja millä aikataululla?