Suullinen kysymys ulkomaisen rekkaliikenteen vapauttamisesta (Suna Kymäläinen sd) | Suullinen kysymys perheenyhdistämisestä (Emma Kari vihr) | Suullinen kysymys Suomen henkisestä tilasta (Paavo Arhinmäki vas) | Suullinen kysymys paikallisesta sopimisesta (Carl Haglund r) | Suullinen kysymys valtionyhtiöiden hankintakäytännöistä (Peter Östman kd) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa rouva puhemies! Ennen vaaleja oltiin yleisesti huolissaan suomalaisesta työstä. Kuljetusala työllistää 100 000 työntekijää ja tuo leivän moneen suomalaiseen perheeseen. Kuljetusala on ollut ahdingossa, ja kannatus on ollut haastavaa. Monet rehelliset ja ahkerat kuljetusyrittäjät ja -työntekijät painavat pitkää päivää ja usein suuret lainat niskassa. Ala tuo verotuloja Suomeen 2,7 miljardia vuosittain, ja tämä ala sanoo, että he kyllä pärjäävät, jos pelisäännöt ovat reilut ja samat kaikille. Suurta ihmetystä onkin herättänyt se, että nyt hallitus haluaa vapauttaa ulkomaalaiset halparekat toimimaan ilman velvoitteita Suomen teillä. Tänään oli rekkamiesten musta päivä, kun hallituspuolueet siunasivat tämän Soinin linjan perussuomalaisten johtamassa liikennevaliokunnassa. Siksi kysynkin Timo Soinilta, kun te olette EU-ministerivaliokunnassa tämän linjan tehneet: voitteko selittää, miksi tämä ulkomaalaisen rekkaliikenteen vapauttaminen on niin tärkeää?

Arvoisa rouva puhemies! Voin kernaasti aloittaa, ja sitten substanssiministeri Berner varmaan voi täydentää, koska tämä on liikennevaliokunnasta tullut ulos, aivan kuten kysyjä sanoi.

Tämänkin asian taustalla on Euroopan unioni, haluttiin tai ei haluttu. Nyt on kysymys siitä, miten parhaiten turvataan suomalaisten edut näissä tapauksissa, (Markus Mustajärven välihuuto) ja silloin tietysti täytyy katsoa, mitä muita tapoja on, esimerkiksi voidaanko tehdä sellaisia säännöksiä, että ulkomailta tulevat rekat eivät enää voi ajaa esimerkiksi keveämmillä varustuksilla pohjoisessa Suomessa, ja muita vastaavia asioita. Toinen vaihtoehto olisi tietysti ollut istua maailman tappiin ja sitten jättää valmistelematta kaikki vaihtoehdot ja alkaa niitten valmistelu sitten, kun tämä asia on käsissä. Siitä olen edustaja Kymäläisen kanssa samaa mieltä, että asia on vakava ja sitä täytyy hoitaa.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! EU:n selän taakse meneminen ei nyt riitä. Edellinen liikenneministeri sopi Tanskan kanssa, että Suomi pitää tiukan linjan, ja Tanska ei aio tätä vapauttamista ajaa. Paitsi että tässä petettiin nyt tanskalaiset, niin ennen kaikkea tässä petettiin ahkerat suomalaiset kuljetustyöntekijät ja koko kuljetuselinkeino. Alan toimijoiden mukaan tämä tulee tarkoittamaan tuhansien, jopa kymmenien tuhansien työpaikkojen menetystä ja satojen miljoonien verotulojen menetystä.

Arvoisa ministeri Soini, kun nyt puolalaiset rekat valtaavat Suomen tiet ja suomalainen työmies korvataan puolalaisella työmiehellä ja te olette tämän linjanmuutoksen vuosi sitten halunnut, miten aiotte korvata nämä menetetyt työpaikat ja verotulot, joita Suomeen tulee? Kenen veroja te aiotte korottaa tai kenen palveluja seuraavaksi leikata?

Puhemies Maria Lohela

Nykyinen liikenneministeri on ministeri Berner, ja hän vastaa.

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän erittäin hyvin huolen, joka yrittäjiä tässä kohtaa, ja meidän tärkein tehtävämme onkin huolehtia siitä, että meillä syntyy tasavertaiset kilpailuedellytykset koko kuljetusalalle. Kysymys onkin siitä, kuinka me saamme paremmin vastuutettua tilaajaa ja tilaajavastuulaista paremmin huolehdittua. Liikenne- ja viestintäministeriö on tehnyt myöskin ehdotuksen siitä, että voisimme siirtyä sakoista hallinnollisiin seuraamuksiin, jolloin Tullilla ja poliisilla olisi mahdollisuus pysäyttää autoja tien päälle ja myöskin huolehtia, että ne eivät voi poistua maasta ennen kuin hallinnollinen seuraamus on maksettu. Samalla on myöskin tärkeää muistaa, että Suomessa on tiekuljetusten määrä ollut 20 000 miljoonaa tonnikilometriä, joista kabotaasikuljetuksia on ollut 86 tonnikilometriä eli noin 0,4 prosenttia kuljetussuoritteista.

Asia on vakava, mutta tehdään sen puolesta myös töitä.

Arvoisa puhemies! Viime hallituskaudella ulkoministeri Tuomioja seisoi vankasti liikenneministerin rinnalla puolustaen suomalaisia pk-kuljetusyrittäjiä ja kuljettajia. Nyt ulkoministeri Soinin linjaus avaa kuljetusmarkkinoita ulkomaisille rekoille.

On yleisesti tiedossa, että halvemman palkkatason EU-maista tulevat yritykset toimivat vastoin Suomen työlainsäädäntöä, ja tämä johtaa kaksiin eriarvoisiin markkinoihin maanteiden tavaraliikenteessä. Valvonta ei toimi, eikä hallitus halunnut parantaa sitä lähetettyjen työntekijöiden laissa SDP:n esitysten mukaisesti. Tästähän äänestimme eilen. Tanska aikoo käyttää korttinsa. Yhteispeli asiassa Tanskan ja Suomen kesken toimi viime kaudella. Miksei enää ulkoministeri Soinin aikaan? Miksette, arvoisa ministeri Soini, ole sinnikäs ja katso kortteja loppuun saakka?

Arvoisa rouva puhemies! Suomi on todellakin hyvin sitkeästi käynyt tätä taistelua pitkään ja nyt sitten saanut jo viime vuoden keväänä huomautuksen EU-komissiolta, ja myöskin itse asiassa tämän vuoden maaliskuussa olemme saaneet huomautuksen siitä, että eduskunta ei ole ripeässä tahdissa asiaa käsitellyt. Olemme siis kuitenkin sellaisen asian äärellä, jossa hallitus on joutunut tekemään valintaa siitä, mikä on EU-Suomen politiikan kannalta paras mahdollinen kokonaisvaltainen ratkaisu.

Samanaikaisesti haluan myöskin kiinnittää huomiotanne siihen, että valvonta ei ole heikentynyt, vaan päinvastoin, valvonta on tiivistynyt. Vuonna 2015 Tulli teki yhteensä 86 000 liikenneturvallisuuteen kohdennettua tarkastusta, jossa tarkastettiin myös liikenneluvat. Tässä oli yhteensä 24 laittoman kabotaasin epäilyä. Samanaikaisesti myöskin poliisin valvontasuoritteet ovat vuonna 2015 lisääntyneet.

Arvoisa puhemies! Tämän kabotaasiasetuksen seitsemän vuotta kestänyt toimeenpano on ollut hämmentävä tarina. Kukaan ei tunnu tietävän edes sitä, kuinka paljon kabotaasia Suomessa ajetaan, tilastoihin ja valvontaan ei luoteta. Joka tapauksessa ainakin virallisten tilastojen mukaan suomalaiset kuljetusyritykset ajavat paljon enemmän kabotaasia ulkomailla kuin ulkomaiset Suomessa.

Kysynkin ensin: jos Suomi onnistuisi kiemurtelemaan irti tästä asetuksesta, voisivatko muut EU-maat rajoittaa suomalaisten yritysten kabotaasia omalla alueellaan tai vaatia Suomelta vahingonkorvauksia omille yrityksilleen aiheutuneista vahingoista? Toiseksi, kun tämä asetus tulee voimaan, meidän on oltava aiempaa luovempia turvataksemme kotimaisen kuljetusalan toimintaedellytykset, ja siksi kysynkin: onko hallituksessa harkittu esimerkiksi raskaan liikenteen vinjettimaksuja tai talvirengaspakkoa?

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Kasvi on aivan oikeassa siinä, että kun kotimaassa on ajettu 86 tonnikilometriä kabotaasikuljetuksia, kotimaiset yrittäjät ovat ajaneet 250 tonnikilometriä kabotaasikuljetuksia ulkomailla.

Nämä molemmat toimenpiteet: Liikenne- ja viestintäministeriö uudistaa tieliikennelakia syksyllä, minkä yhteydessä myöskin rengassääntelyä tuodaan esille, ja ajatuksemme on, että kiristämme talvirengassääntelyä tässä yhteydessä. Toinen kysymyksenne liittyi vinjettiin. Vinjetistä on tehty arvio, joka on valmistunut vuodenvaihteessa, ja vinjetin osalta tulos on hivenen kaksijakoinen. Se ei varsinaisesti tuo tuloja yhteiskuntaan, mutta se antaisi todennäköisesti tasapuolisemman kilpailulähtökohdan kotimaiselle liikenteelle. Tässä yhteydessä olemme myöskin katsoneet, mitä muita ehkä modernimpia ratkaisuja, kuten mobiilisovellutukset, voisi olla vinjetin synnyttämiseksi, jotta se ei olisi niin raskaskäyttöinen sekä hallinnollisesti että taloudellisesti.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Kasvi osoitti syvää asiantuntemusta tässä kysymyksessään, ja tämä täytyy mielenkiinnolla ja hyvällä tyydytyksellä todeta. Nimittäin toisen valtion sisäisten kuljetusten sallimisen tarkoituksena on vähentää tyhjänä ajoa, parantaa liikenteen tehokkuutta, kustannuksia, vähentää ympäristölle haitallisia seuraamuksia, ja tämä on aivan totta. Samoin tietenkin meidän täytyy turvata joka tilanteessa suomalaisten kuljettajayrittäjien ja ‑työntekijöiden mahdollisuus työskennellä ulkomailla. Hyvää suomalaista työtä ja yrittämistä viedään isoilla rekoilla maailmalle. Se pitää turvata, sitä ei saa riskeerata.

Arvoisa puhemies! Hallituksen toiminta maantiekuljetusalaa kohtaan kertoo laajemminkin heikosta hallituksen tahtotilasta puolustaa suomalaista työtä. Esimerkiksi tällä viikolla hallitus äänesti voimaan lähetettyjen työntekijöiden direktiivin, joka käytännössä tekee mahdottomaksi esimerkiksi Itä-Euroopan maista tulevien kuljetuksien valvonnan eli sen varmistamisen, että Suomen kuljetusalalla sovellettaisiin suomalaisia työehtoja ja maksettaisiin työehtosopimusten mukaista palkkaa.

Me sosialidemokraatit teimme myös tähän direktiiviin yhdessä kuljetusalan työnantaja- ja työntekijäosapuolten kanssa esityksen, jolla kuljetusalan valvonta olisi edes käytännössä voitu tehdä mahdolliseksi, mutta tämä ei käynyt hallitukselle. Kysynkin työministeri Lindströmiltä sitä: kun äänestimme eilen esityksestä, jolla edellyttäisimme hallitukselta näiden lakiesitysten vaikutusten seurantaa, niin miksi tämäkään ei käynyt teille?

Puhemies Maria Lohela

Ministeri Lindström ei ole paikalla, mutta ministeri Berner haluaa vastata.

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Lindström ei ole tosiaankaan nyt paikalla. Tavoitteenamme on huolehtia siitä, että meillä on tasapuoliset kilpailuympäristöt ja kilpailuedellytykset kuljetusalan yrityksille ja että me toimimme nimenomaan tasapuolisista lähtökohdista. Tähän nimenomaiseen kysymykseen toivoisin kuitenkin voivani palata, kun siihen tarkemmin perehdyn.

Arvoisa puhemies! Nämä ensimmäiset kysymykset, jotka tähän keskusteluun johtivat, ovat sinänsä harhaanjohtavia. Olen sinänsä huolissani, koska kysymysten esittäjät ovat valiokunnan jäseniä, ja tämä todistaa sen, että he eivät ole tienneet, mistä he ovat olleet päättämässä. (Välihuutoja)

Tämä EU-asetushan on ollut voimassa jo monia vuosia, ja asetuksen vastaisesti Suomi teki kansallisen lainsäädännön määritelläkseen tarkemmin väliaikaisen liikennöinnin, ja sitä nyt EU:n pakotteista poistetaan. Mutta nämä väliaikaisuuden määritelmätkin ovat olleet vaikeita valvoa, koska vaikka tällä kaudella on tehostettu, niin viime kaudella yhtenä osa-alueena liikkuva poliisi lakkautettiin. Kysyisin: kuinka paljon liikkuvan poliisin lakkautus on hankaloittanut tämän valvontaa?

Arvoisa rouva puhemies! Saamani selvityksen mukaan itse asiassa poliisin tekemät valvontasuoritteet ovat kuitenkin vuonna 2015 kasvaneet ja sitä mukaa myöskin epäiltyjen kiinniottojen määrä vuonna 2015 on kasvanut 10 prosentilla. Ymmärrän hyvin, että poliisilla on myöskin omia haasteita tämän kanssa, ja he ovat itse ehdottaneet muun muassa ajopäiväkirjan käyttämistä, valvontansa helpottamista, mutta tähänkin asiaan vaikuttaa vielä EU omasta näkökulmastaan. Tähänkin helpottaisi merkittävästi se, että sakkojen sijaan voisimme määrätä hallinnollisia seuraamuksia ja sitä kautta sitten myöskin helpottaa poliisin työtä siellä tien päällä.

Arvoisa rouva puhemies! Ahkerat, rehelliset suomalaiset kuljetusalan yrittäjät ja työntekijät pitävät Suomen pyörät pyörimässä. Ja kun täällä on annettu ymmärtää, että tässä ei olisi nyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin vapauttaa näiden ulkomaisten halparekkojen tulo Suomeen, niin sehän ei pidä paikkaansa. Tanska toimii toisin, ja te tiedätte sen. Myöskin tämä ala on todennut, että ei tässä ole mitään pakkoa, ja itse asiassa perussuomalaiset vielä viime kaudella olivat sitä mieltä, että ei tässä ole mikään pakko liikkua. Ja itse asiassa eduskunnan lähetekeskustelussa liikenneministeri perusteli tätä linjausta, että hänen kätensä ovat sidotut, koska tässä on taustalla ministeri Soinin ajama linjaus EU:n ministerivaliokunnasta. Voisitteko nyt, ministeri Soini, kertoa, miksi teille on niin tärkeää vapauttaa ulkomaisten halparekkojen tulo Suomen teille, ja voisitteko kertoa, miksi kaikista asioista juuri tässä asiassa teidän mielestänne Suomen pitää olla EU:n mallioppilas?

Arvoisa rouva puhemies! Toivoisin, että voisin vastata tähän kysymykseen edustaja Kasvin kysymyksellä, koska siinä se vastaus tuli. Me nimittäin haluamme turvata kaikilta osin suomalaisen kuljetusyrittämisen tulevaisuuden, ja se tulevaisuus edellyttää myös sitä, että me pystymme ulkomailla ympäristöystävällisesti, kestävästi toimimaan. Tämä on minun mielestäni erittäin tärkeätä. Totta kai ongelmia on, mutta kas kummaa, tämä asia oli viime kaudella täällä, ja se on taas täällä, ja niin kauan kuin sitä ei hoideta, se on edelleen täällä. Mutta jos tämä asia nyt menee jengoilleen, saadaan näitä toimia. Aivan kuten ministeri sanoi, vinjettimaksu on yksi, siinä on ongelmia, talvirengaspakko toinen. Näitä pystytään kyllä hoitamaan.

Mutta vielä haluan sanoa, että edustaja Kasvi, teillä oli ydin, sekä kysymys että vastaus samassa kysymyksessä, mikä on poikkeuksellisen älykästä. (Naurua)

Arvoisa rouva puhemies! Päätös on ollut hallituksen yhteinen päätös, joka on tehty EU-ministerivaliokunnan päätöksenteossa silloin kesäkuussa vuosi sitten. Olin tällä viikolla Luxemburgissa liikenneneuvostossa, jossa yhtenä keskusteluaiheena oli tuleva maantiepaketti ja siihen liittyvät sosiaaliset vaikutukset. Tässä osassa kokonaisuutta käytiin myöskin keskustelua kabotaasista. Suomi yhdessä 16 muun maan kanssa vastaa 3 prosentista kabotaasiliikennettä Euroopassa, Saksa merkittävästä määrästä, samoin Ranska — ne yhdessä yli puolesta. On selvää, että tästä käydään vielä syksyn aikana EU:ssa merkittävä keskustelu, mutta EU:n keskimääräinen viesti, etenkin pienten maiden viesti, on ollut se, että kabotaasia tulisi keventää, jotta nimenomaan pienten maiden kuljetukset saataisiin kilpailukykyisiksi myös ulkomailla.

Arvoisa rouva puhemies! Liikenne- ja viestintävaliokunta pitkään ja hartaasti tätä asiaa pohti, ja jokainen kivi käännettiin, selvityksiä saatiin. On todettava, etteivät nämä haitat, joita täällä nyt on esille tuotu, ole suinkaan yksiselitteisiä eivätkä kaikki ole sitä mieltä, että suomalainen työ tässä olennaisesti vaarantuu. Se on selvä, että tämä kabotaasiasetuksen muutos tai käyttöönotto on vakava asia ja siihen tulee suhtautua vakavasti. Kabotaasihan on tilapäistä liikennettä, ja nyt tämä kabotaasiasetus estää kansallisesti määrittelemästä, mitä on tilapäisyys. Kuitenkaan EU:n kabotaasiasetus, ei sano, mitä tämä tilapäinen liikenne on, ja kysymykseni onkin hallitukselle: voisiko hallitus ryhtyä toimiin ja selvittää, onko mahdollista vaikuttaa siihen, millä tavoin kabotaasiasetuksessa määritellään tämä tilapäisyys? Eli eksplisiittisempi määritelmä tälle käsitteelle.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Kopra kysyi hyvän kysymyksen, ja kuten totesin, niin tällä viikolla EU:n liikenneneuvostossa käytiin epävirallisessa osuudessa keskustelua siitä, miten kabotaasia tulisi kehittää, miten sitä voitaisiin tarkentaa, mutta ennen kaikkea,  miten  voitai-siin huolehtia, että olisi yhtenäiset pelisäännöt, mutta myöskin yhtenäinen kilpailuolosuhde ja -tilanne kaikille kuljetusyrittäjille. Pienten maiden edustajat olivat ehkä enemmän huolissaan siitä, miten heidän kuljetusalan yrittäjänsä olisivat kilpailukykyisiä laajemmin, kun taas Saksa ja Ranska molemmat haluaisivat tiukempia kabotaasisääntöjä.

Tässä yhteydessä varmasti tullaan keskustelemaan myös tilapäisyyden käsitteestä sekä siitä tarkemmasta määrittelystä. EU toki on itse ajamassa tavaran ja henkilöiden vapaan liikkumisen periaatetta, jonka sisäpuolella sitten pyritään hakemaan pelisääntöjä myöskin kuljetustoimialalle.

Arvoisa rouva puhemies! Ensimmäiseksi täytyy kyllä ihmetellä liikennevaliokunnan puheenjohtajan todistusta siitä, että hän epäilee tai esittää täällä syytöksiä siitä, etteivät valiokunnan jäsenet tiedä, mitä ovat päättäneet tai mitä ovat esittäneet. Jätimme perustellun vastalauseen, ja siitä kyllä varmasti puheenjohtajakin pystyy ymmärtämään, mistä olemme huolissamme.

Kuljetusala odotti nimenomaan liikennevaliokunnan puheenjohtaja Jalosen lupausten pohjalta, että tätä asiaa selvitetään tarkasti ja että tässä on työkaluja, joilla pystytään kuljetusalan yrittäjien elämää ja toimeentuloa jatkossa auttamaan. Me ihmettelemme, jos puhutaan tästä, että nyt täytyy heti toimia, kun tiedämme, ettei ole pakko toimia. Miksi meillä on nyt hätä? Te, ministeri Soini, ette ole suostunut odottamaan tämän asian kanssa pidemmälle, vaan olette halunnut tämän juuri heti. Meillä on tulossa Euroopasta tieliikennepaketti, joka voi (Puhemies koputtaa) kabotaasisäännöksiä uudelleen muuttaa.

Miksi kiirehditte? (Eduskunnasta: Soini, miksi kiirehditte?)

Puhemies Maria Lohela

Mikä se varsinainen kysymys on?

Arvoisa rouva puhemies! Meillä Euroopassa pääomat, tavarat, ihmiset liikkuvat vapaasti. Haluatteko te, edustaja Kymäläinen, rajoittaa jotain näistä vapauksista, ja jos haluatte, mitä? (Eduskunnasta: Vastauspuheenvuoro!)

Puhemies Maria Lohela

Kyselytunnilla ei ensinnäkään käytetä varsinaisia vastauspuheenvuoroja vaan kyselytunnilla esitetään kysymyksiä, joihin ministerit vastaavat. Toisekseen, puhemies jakaa puheenvuorot parhaaksi katsomilleen henkilöille, jotka istuvat täällä ministeriaitiossa.

Arvoisa rouva puhemies! Lapsiasiainvaltuutettu on nyt todennut, että Suomesta on tullut maa, joka ei enää kunnioita lapsen oikeuksia. Sen lisäksi, että hallitus on leikannut suomalaisilta lapsilta, nyt heikennetään jopa sotaa pakenevien lasten oikeuksia. Perheen vieminen lapselta on julminta, mitä voi tehdä. Hallitus on viemässä sotaa pakenevilta lapsilta mahdollisuuden elää elämänsä vanhempiensa kanssa. Ministeri Orpon johdolla hallitus esittää perheenyhdistämisen tulorajojen käyttöön ottamista Suomesta turvapaikan saaneille, jopa yksin tulleille lapsille. Perheenyhdistämisen vaikeuttaminen entisestään tekee sadoista lapsista turvattomia, juurettomia ja yksinäisiä. Aiotteko te, ministeri Orpo, vetää esityksenne takaisin ja selvittää nyt kunnolla haavoittuvassa asemassa olevien lasten oikeuksien toteutumisen nykytilanteessa Suomessa?

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin, kun turvapaikkahakemuksia käsitellään, kun perheenyhdistämishakemuksia käsitellään, jokainen käsitellään yksilöllisesti, ja silloin otetaan huomioon erityisesti lapsen etu, ja se voi olla hyvin painavakin etu. On myös muita kriteereitä, kuten toimeentuloedellytys, joka itse asiassa ei ole uusi asia, se on ollut Suomen lainsäädännössä perheenyhdistämisen kriteeristössä jo vuodesta 2006 lähtien. Sitä on viimeksi tarkastettu viime hallituksen aikana 2013, ja se on yksi niistä tavoista, joilla haluamme varmistaa sen, että perhe pystyy kotiutumaan myöskin niin, että perheenyhdistäjä voi omalla toimeentulollaan huolehtia perheestään. Se, että me olemme joutuneet antamaan esityksen, jossa perheenyhdistämisen kriteerejä edelleen tarkastetaan eli tiukennetaan, johtuu siitä, että meillä ei ole eurooppalaista yhtenäistä turvapaikkapolitiikkaa riittävällä tasolla. Me olemme oppineet viime vuoden aikana sen, että jos meillä on eroavaisuuksia muihin Euroopan maihin, (Puhemies koputtaa) erityisesti Pohjoismaihin, se voi aiheuttaa suurtakin liikettä (Puhemies koputtaa) muuttoliikkeessä, ja siksi me olemme joutuneetkin tekemään tämän esityksen.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt kuitenkin näyttää hyvin selvästi siltä, että lasten oikeudet eivät toteudu. Jokainen äiti ja jokainen isä tietää, että me tekisimme melkein mitä tahansa, että me saisimme olla oman lapsen kanssa. Viemällä perheiltä tämän mahdollisuuden, sen mahdollisuuden elää yhdessä, me ohjaamme ihmiset yhä vaarallisemmille reiteille, ja yhä useampi pakenija tällä hetkellä on nimenomaan nainen lastensa kanssa. Tässä tilanteessa EU:n tai perheenyhdistämisdirektiivin selän taakse meneminen osoittaa kyllä aika heikkoa johtajuutta ja myös heikkoa uskoa ihmisarvoon. Direktiivin tarkoitus oli nimenomaan parantaa lasten asemaa ja oikeuksia eikä heikentää niitä. Näin suuren heikennyksen tekemistä sotaa pakenevien perheiden oikeuksiin ei ehdotettu edes perussuomalaisten maahanmuuttokriitikkojen Nuivassa manifestissa.

Maahanmuuttovirastossa on kuitenkin ollut valmisteilla perheenyhdistämisen sähköinen asiointipalvelu, joka auttaisi nimenomaan niitä perheitä, jotka nyt eivät pääse suurlähetystöön jättämään hakemusta. Olisi hauska kuulla, ministeri Orpo, minkä takia tämän palvelun valmistelu on nyt laitettu jäihin, vaikka juuri tämä auttaisi näitä naisia ja lapsia pääsemään turvaan.

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin minusta saa väärän kuvan, jos sanoo, että Suomessa on nyt lakattu huolehtimasta lapsen edusta noissa turvapaikka- ja perheenyhdistämistapauksissa. Me olemme allekirjoittaneet kansainväliset sopimukset, ja minä luotan suomalaiseen oikeusvaltioon. Meidän lainsäädäntömme edellyttää lapsen edun huomioimista, ja minä olen aivan varma siitä, että suomalaiset viranomaiset tekevät nämä päätökset niin pitkälle lapsen etu huomioiden kuin se on mahdollista, mutta heidän tulee noudattaa lakia.

Nyt tämä keskustelu on lähtenyt liikkeelle eräästä julkisuudessa olleesta tapauksesta, ja on sinänsä valitettavaa, että nämä asiat ja yksityiskohdat ovat julkisuuslain piirissä, ne ovat salaista tietoa, eli maahanmuuttoviranomaisilla ei ole myöskään oikeutta tuoda kaikkia näihin tapauksiin ja tähänkin tapaukseen liittyviä yksityiskohtia esille. Mutta ei voi silti tehdä johtopäätöksiä eikä sanoa, että Suomessa ei lapsen etua näissä tapauksissa otettaisi huomioon. Me olemme erittäin suuren paineen alla. Maahanmuuttoviranomaiset joutuvat tekemään tällä hetkellä todella rajusti töitä sekä lainsäädännön että sitten yksinkertaisesti näiden hakemusten käsittelyssä. Uskon, että siksi joitakin asioita on jouduttu lykkäämään.

Arvoisa rouva puhemies! Suomen perheenyhdistämislainsäädäntö on jo nyt valtavan tiukka, ja parhaillaan hallintovaliokunnassa käsiteltävänä oleva hallituksen uusi esitys tekisi perheenyhdistämisestä entistä vaikeampaa, käytännössä mahdotonta. Esityksessä on monia ongelmia niin tulorajojen, alaikäisten aseman, haun määräaikojen kuin kotouttamisenkin suhteen. Jos ette, sisäministeri Petteri Orpo, ole valmis vetämään tätä esitystänne pois, niin kysyisin: oletteko valmiita hallituksessa neuvottelemaan siitä, että esityksen pahimpiin ylilyönteihin voitaisiin puuttua ja että mahdolliset uudet säädökset tulisivat voimaan määräaikaisina, kuten esimerkiksi Ruotsissa, joka ei ole lähtenyt tekemään pysyvää lainsäädäntöä, vaikka pakolaistilanne on toki koetellut heitäkin?

Arvoisa puhemies! Viittasitte siihen, että meillä on tiukka lainsäädäntö. Se on siis perua viime hallituskaudelta, jossa vihreätkin olivat mukana. Nyt ne muutokset, joita tehdään, verrattuna tähän aikaan, ovat tiukennuksia, mutta niihin kokonaisuuksiin, mitä viime hallituskauden ja edellisen aikana muutettiin, ne ovat jopa suhteellisesti pieniä. Tämä alaikäisten tuloraja on asia, joka kuulostaa pahalta ja ikävältä, mutta siinä on aidosti myöskin lapsen edusta kysymys. Jos tätä tulorajaa ei olisi, niin se voisi silloin motivoida lähettämään henkensä kaupalla alaikäisiä lapsia hakemaan turvapaikkaa. Tästä on kiistatta näkemyksiä, että se voi aiheuttaa erittäin vaikeita ja vaarallisia tilanteita.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan jaosto vieraili eilen Kajaanissa vastaanottokeskuksessa, jossa tutustuttiin kaupungin kotouttamistoimintaan, ja siellä nousi esille, että jo näihin nykyisiin perheenyhdistämiskäytäntöihin liittyvät ongelmat vaikeuttavat kotouttamista Suomessa merkittävästi. Huoli oman perheen ja läheisten pärjäämisestä vaikuttaa tänne tulleiden ihmisten työ- ja opiskelumotivaatioon ja myöskin henkiseen hyvinvointiin. Jos tämä hallituksen esitys nyt toteutuu, tulee perheenyhdistäminen vaikeutumaan entuudestaan Suomessa, ja silloin nämä toimeentulovaatimukset Suomessa tulevat myöskin olemaan varsin korkealla tasolla verrattuna moniin muihin eurooppalaisiin maihin. Sisäministeri Orpo, oletteko arvioineet tämän lakimuutoksen vaikutuksia kotoutumiseen Suomessa, ja miksi te ajatte Suomeen toimeentulovaatimuksia, jotka ovat kovempia kuin monissa muissa Euroopan maissa?

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy edelleen viitata siihen, että nämä toimeentulorajat on tehty vuonna 2013 — vasemmistoliittokin oli silloin hallitusvastuussa — ja niitä ei ole sen jälkeen tarkastettu, eikä niitä rajoja olla tässä yhteydessä tarkastamassa. Niiden soveltamisaluetta laajennetaan, ja se on totta. Maahanmuuttovirasto on arvioinut, että näitä perheenyhdistämishakemuksia jätetään tänä vuonna noin 17 000. Se kertoo siitä, kuinka suurista määristä on kysymys, ja siksi meillä täytyy olla lakimme, meillä pitää olla rajamme. Minä toivon ja uskon, että viranomaiset niiden lakien puitteissa, kun he tekevät päätöksiä ja punnitsevat muun muassa lasten etua, tekevät niin inhimillisiä ratkaisuja kuin on mahdollista. Kotoutumisen kannalta, totta kai, perhe on oleellinen osa, mutta myöskin tämä asia pitää nähdä niin päin, että se turvattu toimeentulo, työ perheenyhdistäjällä on. Tämä on erittäin tärkeä edellytys sille, että kotoutuminen voi koko perheeltä lähteä käyntiin.

Arvoisa puhemies! Tässä Kari oli viitannut todellakin tapaukseen, joka on tehty lain mukaisesti, lain, jota vihreät ovat olleet säätämässä. Minun kysymykseni on: aikooko hallitus puuttua niihin tapauksiin, joissa turvapaikanhakija-statuksella oleva henkilö matkustaa kotimaahansa vaikka toistuvasti, esimerkiksi lomailemaan? Meillähän laki kuitenkin jo sallii sen, että siinä tapauksessa voitaisiin tämä oleskelulupa perua.

Arvoisa rouva puhemies! Jokainen päätös tehdään yksilöllisesti ja perustuu yksilöllisiin kuulemisiin ja haastetteluihin. Jos niissä ilmenee, että henkilö on matkustanut kotimaansa ja Suomen väliä, niin uskon, että sillä on suuri vaikutus silloin siihen turvapaikkapäätökseen. Mutta nämä ovat yksilöllisiä käsittelyjä, ja siitä ei voi yksiselitteistä linjaa vetää muuta kuin että maalaisjärkikin sanoo, että silloin turvan tarve ei voi kovin suuri olla.

Arvoisa puhemies! YK:n lasten oikeuksien julistus ja muut kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet painottavat tosiaankin lasten etua ja sitä, että pääsääntönä pitäisi olla se, että lapset voivat olla yhdessä perheensä kanssa. Myös THL:n uusi tutkimus osoittaa sen, että turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien kotoutuminen vaikeutuu, jos he eivät saa olla yhdessä perheensä kanssa Suomessa. Se aiheuttaa ahdistusta ja masennusta. Erityisesti lapset ja naiset hylätään kriiseissä sodan jalkoihin, ja sivistysvaltio ei voi niin tehdä.

Arvoisa puhemies! Näitä lakeja on ennenkin kiristetty, ja tämä ilmapiiri on mennyt pakolaisten kannalta kielteisempään suuntaan, mutta se, mikä tässä on aivan uutta, niin tulorajoja ei ole ennen ulotettu pakolaisiin eli toissijaiseen suojeluun ja turvapaikan saaneihin muutoin kuin niiden perheiden osalta, jotka on perustettu tänne tulon jälkeen. Te olette tekemässä tästä poikkeuksesta nyt pääsääntöä, ja nämä epäinhimilliset tapaukset yleistyisivät. Te vetositte tässä nyt EU:n minimilainsäädäntöön. EU-direktiivi asettaa minimitason. Kysynkin, arvoisa puhemies: oletteko te, ministeri Orpo, sitä mieltä, että Suomen hallituksen ja teidän oma moraalinne on yhtä alhainen kuin (Puhemies koputtaa) Unkarin pääministeri Orbánin linja (Välihuutoja) ja sille tasolle pitää alentua?

Arvoisa puhemies! Orbánin linja ei ole Orpon linja. Siis minä en ole sanonut, että mennään EU:n minimitasolle. Mielestäni oleellisin vertailukohta on silloin Pohjoismaat, ne, joiden kanssa (Mika Niikko: Juuri näin!) me olemme aidosti siinä maajoukossa, josta turvapaikanhakijat hakevat turvaa. Käsittääkseni Orbánin maa ei ole kovinkaan suosittu turvapaikanhakijoiden keskuudessa. Kiintiöpakolaisille ja turvapaikan saaneille on perheenyhdistäminen mahdollista ilman tulorajoja, kun sen tekee kolme kuukautta sen jälkeen, kun on saanut päätöksen, eli sitä ei tehdä mahdottomaksi.

Arvoisa puhemies! Kyllä meidän täytyy kuitenkin kaiken tämän keskellä muistaa se, millaisen muuttopaineen alla Eurooppa ja Suomi oli viime vuonna. Silloin se tuli aivan ilmiselväksi. Tässäkin salissa monta kertaa puhuimme siitä, että meidän täytyy katsoa näitä niin sanottuja vetotekijöitä, jotta meidän turvapaikkakriteeristömme on suunnilleen samalla tasolla kuin erityisesti Pohjoismaiden. Tämä on se linja, jonka me olemme joutuneet valitsemaan tässä, ja edelleen me teemme kaikkemme, (Puhemies koputtaa) jotta Euroopassa (Puhemies: Ja aika!) löydetään yhtenäiset kriteerit.

Arvoisa rouva puhemies! Julkisuudessa esillä olevan irakilaisperheen tapaus on varmasti perheen näkökulmasta kohtuuton ja epäinhimillinen. Tämä tapaushan perustuu voimassa olevaan lakiin, joka tältä osin on säädetty vuonna 2010. Sitä esittivät vihreät hallituksessa ollessaan. Sen hyväksyivät vihreät yksimielisesti eduskunnassa ollessaan. Yksikään vihreä kansanedustaja eduskunnassa ei, toisin kuin vihreät nyt valheellisesti antavat ymmärtää, ole tätä lakia vastustanut. (Välihuutoja — Vasemmalta: Oho!)

Täällä korostetaan sitä, että on lapsen etu olla yhdessä perheensä kanssa. Niinpä kysyn, ministeri Orpo: Onko teidän mielestänne lapsen etu, että me rohkaisisimme esimerkiksi Somaliassa tai Afganistanissa tai Irakissa olevia perheitä lähettämään lapsensa vaarojen tielle halki Afrikan, halki Lähi-idän Suomeen sillä motiivilla, että automaattisesti sen jälkeen koko perhe pääsisi myös Suomeen? Onko tällaisen toiminnan rohkaiseminen lapsen etu? (Eduskunnasta: Hyvä kysymys!)

Puhemies Maria Lohela

Edustaja Zyskowicz, sanavalintanne eivät kaikilta osin olleet aivan sopivia tähän saliin.

Arvoisa rouva puhemies! Ei ole oikein tehdä lainsäädäntöä, joka rohkaisisi tällaiseen. Mielestäni meidän täytyy tämäkin pystyä ääneen toteamaan. Vielä haluaisin todeta sen, että kun puhumme lapsen oikeuksista ja jopa YK:n lapsen oikeuksien julistuksesta, niin kyllä minä luotan suomalaiseen viranomaiseen ja oikeusvaltiokäytäntöön niin paljon, että kun me olemme tämän oman lainsäädäntömme tuoneet, niin siitä myöskin huolehditaan, siitä pidetään kiinni. Jos joku on tyytymätön, niin hänellä on oikeus valittaa näistä tuomioistuimiin, niin kuin nyt julkisuudessakin ollut perhe oli tehnyt. Sitä kautta me varmistamme sen, että oikeusvaltioperiaate Suomessa toteutuu.

Arvoisa puhemies! Minulle on ollut täysin selvää ja toivottavasti se on selvää myös edustaja Zyskowiczille, että kukaan ei ole antanut sellaista kuvaa, etteikö 2010 hyväksytty laki ole hyväksytty eduskunnassa yksimielisesti lopullisessa käsittelyssä. Me olemme vain sanoneet, että siinäkin laissa on jo ongelmia, nykytilassa on ongelmia. Näin ollen ei ole syytä tehdä lisäkiristyksiä tilanteessa, jossa on selvitettävä, onko meidän nykylainsäädäntömmekään kaikilta osin lasten oikeuksien mukainen. On vain rehellistä myöntää, että puolue on voinut joutua tekemään semmoisen kompromissin, josta se itsekin epäilee, onko se oikeudenmukainen. Toivon tätä myös kokoomukselta.

Arvoisa puhemies! Nyt se suuri kysymys on se — kun meillä on tilanne, jossa tosiasiassa perheenyhdistämistä joutuu hakemaan siellä Ankaran suurlähetystössä ja siellä on pitkät jonot — että eivät nämä naiset ja lapset ehdi edes käsittelyaikojen puitteissa jättämään sitä anomustaan, jotta he voisivat olla sen kolmen kuukauden piirissä ja välttää tulorajat jatkossa. Kun perheenyhdistäminen tälläkin hetkellä on niin vaikeaa, niin miksi olette tekemässä tästä poikkeuksesta eli tulorajoista pääsääntöä (Puhemies koputtaa) ennen kuin edes nykykäytännön ongelmat on selvitetty?

Arvoisa rouva puhemies! Minusta tämä on kiistatta ongelma, jos meillä ovat lähetystöt joiltakin osin niin ruuhkautuneita, että näiden kolmen kuukauden puitteissa ei pysty perheenyhdistämishakemusta täyttämään, ja mielestäni tähän meidän pitää kiinnittää huomiota. Se kolme kuukautta ei ole siinä kiusallaan, vaan se on nimenomaan mahdollisuus. Se on se aikaikkuna, jonka puitteissa perheenyhdistämistä voi hakea, ja mielestäni tämä asia on syytä käydä läpi.

Arvoisa rouva puhemies! Olen toiminut vasemmistoliiton puheenjohtajana 7 vuoden ajan, ja sinä aikana Suomella on ollut peräti viisi pääministeriä. En tiedä, kohdistuiko edellisiin pääministereihin erityisiä odotuksia, mutta teihin, pääministeri Sipilä, kohdistui, ja täytyy sanoa, että monissa odotuksissa on jouduttu pettymään. Ajateltiin, että te pidätte kaikista huolta vanhassa hyvässä alkiolaisessa hengessä. Te olette, pääministeri Sipilä, esittänyt Suomen henkisen ilmapiirin kellotaulun. Teidän mukaanne apatiasta ollaan siirtymässä luovuuden tilaan, vaikeat asiat ovat takanapäin. Toivoisin, että te olette oikeassa, mutta kun katsoo niitä viestejä, joita tulee viikko viikolta enemmän, niin itse asiassa osalla väestöstä apatia syvenee entisestään. Pitkäaikaistyöttömät, jotka putoavat työmarkkinatuelle — säästöt on syöty — eivät näe tulevaisuutta. Kysymykseni onkin teille, pääministeri Sipilä: oletteko te huolestunut siitä, miten teidän hallituksenne jakaa Suomen kansaa kahtia?

Arvoisa puhemies! Olen huolestunut Suomen valtion, Suomen hyvinvointiyhteiskunnan kyvystä huolehtia kaikkein heikko-osaisimmista. Se, mitä tämä hallitus nyt määrätietoisesti tekee, on se, että me saamme tämän suunnan muutettua sillä tavalla, että me pääsemme tämän työllisyysasteen nostamisen kautta jälleen siihen tilanteeseen, että pystymme rahoittamaan kaikki ne palvelut ja huolehtimaan kaikista. Tämä on erittäin vaikea vaihe, mitä me nyt elämme, koska me emme pysty jatkamaan loputtomasti velaksi elämistä. Se, että nyt pääsisimme apatian tilasta tuohon luovuuden tilaan, tarkoittaa sitä, että luottamus palautuisi suomalaiseen yhteiskuntaan sillä tavalla, että Suomeen jälleen investoidaan ja tämä työllisyys lähtee liikkeelle. Tämä käänne on nyt tapahtumassa, mutta se vaikutus työllisyyteen (Puhemies koputtaa) ja sitä kautta nämä vaikutukset sitten tuonne ihmisten arkeen, ne valitettavasti tulevat vähän viiveellä.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan.

Arvoisa rouva puhemies! Sivistyneen valtion, sivistyneen maan merkki on se, kuinka hyvin se vaikeina aikoina pitää huolta kaikkein heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä, ja tässä Suomi ei ole näyttänyt viime vuosien aikana sivistyksen merkkejä. Te sanoitte, että apatiasta ollaan siirtymässä pois ja investointeja on tulossa. Mutta minä kysyin jakaantumisesta: miten nämä kohdistuvat niihin ihmisiin, joilla jo nyt on kaikkein vaikeinta? Leikkaukset vaikuttavat kaikkein rajuimmin niihin ihmisiin, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa. Ne leikkaavat ostovoimaa, joka vaikuttaa työllisyyteen ja pieniin yrittäjiin. Kysynkin teiltä, pääministeri Sipilä: Mitä sanotte sille pienituloiselle eläkeläiselle, jolla ei ole varaa lääkkeisiin? Mitä sanotte sille opiskelijalle, jolla on vaikeuksia maksaa vuokraa, tai sille lapsiperheelle, joka joutuu hakemaan ruokansa leipäjonosta ja etsimään kaupassa punaisia hintalappuja? Tähän, arvoisa pääministeri, suomalaisella yhteiskunnalla ei ole varaa. Heistä pitää huolehtia.

Arvoisa rouva puhemies! Kaikista pitää pitää huolta, siitä olen samaa mieltä. Tapaan ihmisiä tuolla toreilla ja kuuntelen juuri näitä ihmisten tarinoita heidän henkilökohtaisesta tilanteestaan ja illalla mietin, mitä voisin tehdä enemmän heidän eteensä. Vastaukseni on joka kerta se sama: vain tätä kautta, että teemme rakenteellisen muutoksen — yhtä aikaa kipeitä leikkauksia ja kasvua hakevia toimia — ja uudistamme yhteiskuntaa sillä tavalla, että pysymme hyvinvointiyhteiskuntana myöskin pitkässä juoksussa, vain tätä kautta me pystymme korjaamaan tilanteen sillä tavalla, että pystymme huolehtimaan myöskin 2025 jokaisesta suomalaisesta. Ja tätä työtä tämä hallitus nyt määrätietoisesti tekee.

Arvoisa puhemies! Tutkimusten mukaan tänä päivänä ei niinkään bkt, vaan se, kuinka se bkt kansallisesti jaetaan, on keskeistä sille, kuinka kansakunta kukoistaa. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että Suomessa kahtia jakautuminen ei tapahdu pelkästään materiaalisen elintason kohdalla, vaan se tapahtuu myös ihmisten arvoissa, ihmisten näkemyksissä, ihmisten identiteeteissä ja siinä luottamuksessa, jonka perään tekin kuulutatte. Suomi jakautuu, ja suomalaiset tietävät, että Suomi on jakautumassa. Minä en ole toistaiseksi nähnyt tältä hallitukselta vielä toimia, joilla päättäväisin keinoin tähän pyrittäisiin puuttumaan. Mitä sellaisia me saamme tänä keväänä vielä kuulla?

Arvoisa rouva puhemies! Me teemme kaikkemme, että näin ei kävisi, että kansakunta jakaantuu. Tärkein toimi sen estämiseksi on se, että yhä useampi suomalainen saisi töitä (Ben Zyskowicz: Hyvä!) ja saamme työllisyysasteen nostettua. Tämä on tämän hallituksen tärkein tehtävä. Me olemme nyt käänteen partaalla. Uskon niin, että käänne on tapahtumassa. Talouskasvu on siellä 1 prosentin paikkeilla ennusteissa, mutta se ei vielä käännä työllisyyttä parempaan suuntaan. Meidän pitää pystyä parempaan, niin että myöskin työllisyys kääntyy, ja sen eteen teemme kaikkemme ja sen eteen olemme tehneet toimia. Kiitoksia työmarkkinaosapuolille yhteiskuntasopimuksesta, joka on yhteinen ponnistelu ja yhteinen kädenojennus niiltä, jotka ovat töissä, niille, jotka ovat työttömiä tänä päivänä.

Arvoisa puhemies! Nyt puhutaan ihan ydinasiasta. On itsestään selvää, että suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan kuuluu kaikista huolehtiminen, ja on totta, että silloin, kun taloudessa on vaikeaa, se on entistä haasteellisempaa. Mutta aivan kuten pääministeri sanoi, vain ja ainoastaan sillä, että yhä useampi suomalainen on töissä, että me pärjäämme kansainvälisessä kilpailussa, meillä on mahdollista kerätä sellaiset verotulot, että me voimme huolehtia niistä, jotka eivät kykene huolehtimaan itsestään, ja sen takia juuri se, mitä nyt hallitus tekee, on täysin välttämätöntä, jotta suomalaisten hyvinvointi voidaan turvata.

Mutta on tärkeää, että tässä matkan varrella tehdään myös pieniä täsmätoimia. Haluaisinkin kysyä: kun nyt omaisen perhehoitoon panostetaan huomattavasti aiempaa enemmän, mitä niillä uusilla resursseilla saadaan aikaan sen yhden väestöryhmän hyväksi, joka on kaikkein heikoimmilla?

Arvoisa puhemies! Tämä on äärettömän tärkeä asia, ja nimenomaan omais- ja perhehoidossa meillä on valtava potentiaali. Siellä on myöskin tätä epätasa-arvoisuutta ollut havaittavissa muun muassa kuntien ja eri alueiden välillä. Uskon, että nyt, kun tätä omais- ja perhehoidon hanketta viedään tässä eteenpäin osana näitä hallituksen kärkihankkeita, me löydämme sieltä pitkässä juoksussa sellaisia aitoja muutoksia, jotka parantavat myöskin omais- ja perhehoitajien tilannetta ja myöskin luovat ja tuovat niitä keinoja, joilla heidän jaksamistaan tullaan tulevaisuudessa edesauttamaan. Se on myös yksi niistä asioista, joilla pystytään vaikuttamaan näihin tiettyihin talouden elementteihin. On äärimmäisen tärkeää, että me pidämme huolen esimerkiksi tästä omaishoitajien joukosta, koska siellä jos missä sitä työtä tehdään aidosti sydämellä, ja sitä hallitus haluaa kaikin tavoin tukea.

Arvoisa rouva puhemies! 90-luvun alun laman aikana itse olin peruskoulussa ja lukiossa mutta muistan erittäin hyvin sen, kun silloin sanottiin, että silloin tehtävät leikkaukset tulevat kalliiksi. Niiden leikkausten seurauksena meillä on syrjäytettyjä nuoria, nuoria, jotka eivät päässeet ikinä kiinni koulutukseen, eivät ikinä päässeet kiinni työelämään. 90-luvun laman seurauksena meillä on suuri joukko yrittäjiä, jotka ajautuivat silloin konkurssiin ja ovat edelleen velkavankeudessa. Meillä on suuri määrä niitä, jotka silloin ajautuivat työttömyyteen eivätkä ole koskaan työhön enää päässeet kiinni, ja tällä hetkellä pitkäaikaistyöttömyys kasvaa. Arvoisa pääministeri, minun kysymyksenikin kuuluu: Miksi 90-luvun laman virheistä, jonka kallista laskua me nyt maksamme, ei ole opittu? Miksi jälleen kerran lähdetään leikkaamaan niiltä, joilta leikkaaminen tulee yhteiskunnalle hyvin hyvin kalliiksi tulevaisuudessa?

Arvoisa rouva puhemies! Jos oikein muistan, niin ihan siinä suhteessa ei nyt leikata kuin 90-luvun alussa jouduttiin tekemään. Toisaalta meillä ei ole myöskään niitä keinoja käytettävissä, mitä 90-luvulla oli käytettävissä, elikkä devalvaation kautta se nousu oli sitten kuitenkin nopeampi. Meidän pitää käyttää nyt niitä työkaluja, mitä meillä on, ja yritämme käyttää niitä ja saada talouden nopeasti kasvuun, jotta tästä leikkauskierteestä päästäisiin pois.

Kun totesitte ensimmäisessä kysymyksessä, että kipeät päätökset on nyt tehty, näin todellakin toivon, että ne on nyt tehty, ne ovat takanapäin ja nyt pystymme sitten pääsemään niihin tuloksiin, mitä tavoittelemme työllisyysasteen nostamisella. Uskon todellakin näin, että käänne on nyt tapahtumassa, mutta me tarvitsemme vielä lisää toimia siihen, että tuo työllisyyskehityksen käänne tapahtuu. Sitä vielä ei ole tapahtunut, mutta työllisyyden kasvu on pysähtynyt.

Värderade fru talman, rouva puhemies! Kilpailukykysopimus on edennyt varsin hyvin viime viikkoina, ja on mahdollista, että huomenna hallitus saavuttaa merkittävän tavoitteensa tämän suhteen, ja on syytä jo tässä vaiheessa onnitella hallitusta, sinnikkäästä työstä. On kuitenkin niin, että tähän liittyy vielä semmoisia tavoitteita, joita muun muassa hallitusohjelmassa on nostettu, varsinkin paikallinen sopiminen, jonka osalta on ilmeistä, että ei vielä saavuteta kaikkia niitä tavoitteita, mitä on asetettu.

Fru talman! Vår riksdagsgrupp har länge hållit framme det faktum att de lokala avtalen är en verkligt viktig del om vi ska uppnå just de sysselsättningsmål som statsministern just nämnde i samband med den förra frågan. Nu återstår frågan: Vad kommer regeringen att göra efter i morgon ifall det är så att man inte har nått i mål när det gäller de lokala avtalen?

Siis, herra pääministeri, näyttää hyvältä, mutta paikallisen sopimisen osalta edelleen on mahdollista, että ei päästä hallitusohjelman tavoitteisiin. Miten hallitus tässä toimii? (Hälinää)

Puhemies Maria Lohela

Odotellaanpa hetki, että täällä lopetetaan nämä muut keskustelut, ja kuunnellaan pääministerin vastausta.

Arvoisa rouva puhemies! Taisin edellisessä vastauksessani sanoa, että työllisyyden kasvu on pysähtynyt. Työttömyyden kasvun pysähtymistä tarkoitin.

Arvoisa rouva puhemies! Tähän paikallisen sopimisen kysymykseen. Meillä oli viisikohtainen tavoite helmikuussa asetettu tänne neuvotteluihin. Ensimmäinen niistä oli, että järjestäytymättömien työnantajien asema tulee samalle viivalle eli on samat oikeudet ja velvollisuudet; paikallisesti pystytään sopimaan työajoista ja palkoista; selviytymislauseke; henkilöstön edustus ja tiedon saanti turvataan; ja sitten se, että lopullinen päätös paikallisesta sopimisesta tehdään työpaikoilla. Näistä kaikista muista päästiin sopimukseen keskusjärjestöjen kanssa, paitsi työajoista ja palkoista ei päästy sillä riman tasolla, minkä hallitus oli asettanut. Ja nyt sain tietoa — taitaa loppua aika, mutta voin vastata, jos vielä tulee kysymyksiä, siihen, mihin on päästy. (Naurua)

Puhemies Maria Lohela

Sitten, ketkä haluavat esittää lisäkysymyksiä?

Arvoisa rouva puhemies! Mielelläni kuulen, mistä pääministeri juuri sai lisätietoa. Mutta sen lisäksi voisin kysyä edelleen sitä, että meillä on nämä järjestäytymättömät yritykset ja niiden huoli siitä, miten tämä paikallinen sopiminen sitten heidän kohdallaan oikeasti onnistuu. Tämä on varsin ikävä vastakkainasettelu, koska tässä pitäisi nyt tavoitteita saavuttaa, koska tämä on niin merkittävä mahdollisuus, jos halutaan päästä näihin työllisyyslukuihin, mitä hallitus tässä yrittää edistää. Työllisyys tosiaan ei ole kehittynyt ihan niin hyvin kuin toivoimme vuosi sitten. Tältä osin olisi nyt syytä edelleen löytää niitä yhteisiä ratkaisuja.

Herr statsminister, jag hör med intresse hur ni tänker lösa den här frågan.

Arvoisa rouva puhemies! 167 TESiä on ehditty tutkia ja melkein kaikkiin niihin on lisätty selviytymislauseke. Noin yhteen kolmasosaan on sovittu työaikapankista. 65:een on lisätty työajoista sopimista, mutta palkoista sopiminen on lisääntynyt vain 16:ssa, eli tämä on selvästi vähemmän kuin on ajateltu. Mutta se, mikä on positiivista, on, että tämä työajan jatkuminen  on  110 työehtoso-pimuksessa sovittu paikallisesti sovittavaksi. Eteenpäin on päästy kohtuullisesti  näissä TESeissä. Se, mikä on harmi, on tämä järjestäytymättömien työnantajien aseman parantaminen: tähän tavoitteeseen ei nyt päästy. Mielestämme saimme sinne samat oikeudet ja velvollisuudet järjestäytymättömille työnantajille. Mutta jotkut velvollisuuksista olivat sellaisia, että Suomen Yrittäjät katsoi, että tämä nykytila on parempi, ja annoimme heille sen valinnanvapauden tässä tilanteessa.

Värderade fru talman! Paikallisessa sopimisessa on pitkälti kysymys luottamuksesta. Siinä ei kuitenkaan pidä olla kysymys luottamusmiespakosta. Onko hallituksella ollut esillä ajatus siitä, että työntekijöillä olisi paikka yhtiöiden hallituksessa, ja jos on, niin mitä ajatuksia teillä on tämän suhteen?

Arvoisa rouva puhemies! Osana paikallista sopimista henkilöstön edustusta ja asemaa täytyy vahvistaa. Näistä asioista on sovittu myöskin työehtosopimuksissa ja paikallisesti, mutta kun ne ovat siellä työehtosopimusten sisällä, niin ihan tarkkaa käsitystä siitä, miten näissä asioissa on edetty, minulla ei ole.

Arvoisa rouva puhemies! Vaikka en vastaa tästä omistajaohjauksesta, niin tunnen tämän tapauksen, koska olen saanut käydä keskustelua sekä Rauman telakan että sitten asianomaisten kanssa tästä lauttaliikenteestä liikennepoliittisesta näkökulmasta. Tämä on kieltämättä ollut haasteellinen hankinta, ja siinä vaiheessa, kun hallituksemme astui tähän tehtäväänsä, hankinta on ollut jo hyvin pitkällä ja se vastuu hankinnasta on ollut yhtiön hallituksella ja hallituksen tekemällä päätöksellä. Katsomme varmasti yhteistyössä jatkossa etenkin Liikenneviraston näkökulmasta sitä, että kun näitä toimeksiantoja annetaan tämän liikenteen järjestämisestä, niin millä tavalla siinä voisimme paremmin huolehtia hankintamenettelystä.

Puhemies Maria Lohela

Ja lisäkysymys, edustaja Östman.

Arvoisa rouva puhemies! Valtion kokonaan omistaman Suomen Lauttaliikenne Oy:n tehtävä on lossi- ja lauttapalvelujen varmistaminen osana yleistä tieverkkoa. Tämä valtion sataprosenttisesti omistama yhtiö tilasi uuden autolautan yhteysvälille Parainen—Nauvo lokakuussa 2015. Tarjouskilpailun perusteella yhtiö valitsi toimittajaksi puolalaisen telakan, vaikka tarjouskilpailuun osallistui myös muun muassa Rauman telakka. Tarjouskilpailun voittanutta telakkaa ja sen alihankkijoiden toimintaa kohtaan on esitetty vakavia syytöksiä. Äskettäin on uutisoitu, että telakalla työskentelee pohjoiskorealaisia siirtotyöläisiä erittäin heikoin työehdoin. Suomen valtio tukee siis hankinnoillaan Pohjois-Korean diktatuurin ylläpitoa ja samalla vielä toisen EU-maan telakkateollisuutta. Kysyn: miksei valtion kokonaan omistaman yhtiön tarjouskilpailussa huomioitu paremmin kokonaisvaikutuksia?

Arvoisa rouva puhemies! Liikenteen näkökulmasta, silloin kun liikennepolitiikkaan tätä kriteeristöä voidaan soveltaa, on varmasti tärkeätä, että voimme lisätä riittävästi sellaisia kriteereitä, jotka vaikuttavat liikenneturvallisuuteen, käytettävyyteen, käyttökustannuksiin ja myöskin siltä osin täsmentävät ja parantavat myöskin valtion hankintaedellytyksiä. Tärkeää on myöskin se, että valtiolla olisi mahdollisuus linjata innovatiivisia hankintamenettelyitä ja sitä kautta myöskin tukea suomalaista yrittäjyyttä, suomalaista alkavaa teknologiaosaamista uusilla toimialoilla antaaksemme referenssejä myöskin kotimaisille yrityksille. Mutta kuten sanottu, näissä molemmissa kyseisissä tapauksissa on ollut päätöksiä, jotka ovat tapahtuneet joko ennen tätä hallitusta tai juuri sen kynnyksellä, ja näissä yhteyksissä emme ole pystyneet vaikuttamaan vielä näihin päätöksiin.