Suullinen kysymys kustannuksista sote-uudistuksessa (Eeva-Johanna Eloranta sd) | Suullinen kysymys kustannuksista sote-uudistuksessa (Aino-Kaisa Pekonen vas) | Suullinen kysymys valinnanvapaudesta sote-uudistuksessa (Anna-Maja Henriksson r) | Suullinen kysymys tasa-arvon edistämisestä (Outi Alanko-Kahiluoto vihr) | Suullinen kysymys vammaisten palveluista (Sari Tanus kd) | Suullinen kysymys lastentarhanopettajien palkkakuopasta (Aila Paloniemi kesk) | Suullinen kysymys seksuaalisesta häirinnästä kouluissa (Sari Multala kok) | Suullinen kysymys naisten aseman parantamisesta kehitysmaissa (Lea Mäkipää sin) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Sosiaali‑ ja terveysuudistuksen oli tarkoitus parantaa hoitoa, sujuvoittaa hoitoketjuja ja helpottaa sekä nopeuttaa ihmisten hoitoonpääsyä ja myös ennaltaehkäistä. Sen piti pienentää suureksi paisuneita hyvinvointi‑ ja terveyseroja.

Yhä useammat asiantuntijat ovat kuitenkin todenneet myöskin hallituspuolueiden omista riveistä, että näitä tavoitteita ei hallituksen mallilla saavuteta. Me kaikki haluamme kansalaisille paremmat sote-palvelut, mutta hallituksen mallilla siihen ei tunnuta pääsevän. Talouspolitiikan arviointineuvosto on todennut, että hallituksen malli tuo paineita sote-kustannusten kasvuun. Sen mukaan hallituksen valinnanvapausmalli ja kilpailu tulevat nostamaan sosiaali‑ ja terveyspalveluiden kustannuksia.

Arvoisa ministeri Orpo, kun hallituksen sote-uudistus kasvattaa kustannuksia, niin aiotteko silloin a) nostaa veroja, b) korottaa asiakasmaksuja vai c) heikentää palveluita? Kansalaisilla on oikeus tietää: vastaus a, b vai c?

Arvoisa puhemies! Hyvää naistenpäivää!

Ensinnäkin jos uudistusta ei tehdä, niin on aivan varma, että suomalaisten tärkeät sosiaali‑ ja terveyspalvelut heikkenevät ja verot tulevat nousemaan.

Me olemme tekemässä järjestelmää, jossa siirrytään 200 toimijasta, 300 kunnasta, jotka järjestävät, kuntayhtymistä 18 vahvan järjestäjän malliin. Me olemme luoneet järjestelmän, jolla nämä 18 maakuntaa ovat tiukassa hallituksen, eduskunnan ja valtiovarainministeriön ohjauksessa. Meillä on myöskin järjestelmä, joka huolehtii siitä, että kuluja leikataan, jos maakunnat eivät pääse tavoitteisiin. Jos maakunta on liian heikko, aika nopeasti käynnistyy prosessi, jolla maakunta voidaan liittää toiseen. Eli näillä ollaan varmistettu se. Nykyjärjestelmällä kulut ovat kaksinkertaistuneet 2000‑luvulla sosiaali‑ ja terveyspalveluissa, kaksinkertaistuneet, [Puhemies koputtaa] ja jos tässä edellisessä järjestelmässä ei ollut jarrua, [Puhemies: Aika!] niin nyt meillä on järjestelmä, jossa on nappi, vyö ja henkselit.

Puhemies Paula Risikko

Pysytään 1 minuutin vastauksissa. — Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan. Edustaja Eloranta jatkaa.

Arvoisa puhemies! Monet ihmiset ovat hyvin huolestuneita siitä, mitä tärkeille terveyspalveluille oikein on tapahtumassa. Eilen helsinkiläiset päättäjät julkaisivat hätähuudon Helsingin Sanomissa. Tuossa kuuden eri puolueen edustajan kirjoituksessa kokoomuksen edustajan johdolla todettiin, että hallituksen sote-leikkuri johtaa joko valtaviin leikkauksiin pääkaupunkiseudun ihmisten peruspalveluissa tai rajuihin veronkorotuksiin kaupungissa.

Pelkästään Uudellamaalla on laskettu sote-uudistuksen rahoitusvajeen olevan alkuvaiheessa vähintään 300 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaa säästöinä 6 000 hoitajaa vähemmän, siis 6 000 hoitajaa vähemmän. [Susanna Huovinen: Hurjia lukuja!]

Kysynkin teiltä, arvoisa ministeri Orpo — eikä nyt pidä sortua ylimielisyyteen — mitä luulette sairaanhoitajan, kätilön, lähihoitajan tai osastolla lisäpaikalla olevan potilaan ja hänen huolissaan olevien omaistensa ajattelevan siitä, että te aiotte leikata näin mittavat summat hoitajien työpaikoista ja ihmisten hoivasta. Kuka hoitaa sairaat ja apua tarvitsevat?

Vastaan tähän kysymykseen, kun tämä maakuntien rahoituslaki, johon tämä asia liittyy, sattuu olemaan minun esittelemäni laki.

Ensinnäkin haluan korjata sen, että Helsingin palveluista ei olla leikkaamassa 100:aa miljoonaa euroa, eikä myöskään Uudenmaan palveluista. [Olavi Ala-Nissilä: Se on väärä tieto!] Tässä muutama viikko sitten julkistettiin tuoreet rahoituslaskelmat maakunnittain, ja Uudenmaan osalta se näyttää sitä, että siellä on plus 1 euro per asukas niin sanotusti voittoa, kun 2020 lasketaan rahoitus vuosien 2018 ja 2019 kuntien sote-käyttömenojen keskiarvon perusteella. Tämä on fakta, ja tämä on tässä vaiheessa rahoituslaskelma, ja huhtikuussa päivittyvät uudet laskelmat.

Mutta tämä teidän kysymyksenne liittyy siihen, että Uudenmaan valmistelussa on tehty tämmöinen kauhuskenaarioanalyysi siitä, että jos tämä toimeenpano ei onnistu, niin sieltä saattaa tulla jopa 200—400 miljoonan euron kustannuspaine. [Susanna Huovinen: Ei tämä ole toimeenpanokysymys, tämä on rakenneasia!]

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen sote-mallin yhtälö on itse asiassa aivan järjetön. Tätä mieltä ovat asiantuntijat, ja asiantuntijat tietävät, mistä puhuvat.

Kaupunkialueella väkimäärä kasvaa, ja se tarkoittaa palveluiden tarpeen määrän kasvua. Mikäli maakunta- ja sote-lait menevät läpi täällä eduskunnassa, tarkoittaisi se esimerkiksi omassa maakunnassani Uudellamaalla, että meille tulisi melkein 200 henkilön mammuttiluottamushenkilöorganisaatio, jonka ensimmäisenä tehtävänä olisi tehdä säästöjä arviolta noin 300 miljoonalla eurolla. [Ben Zyskowicz: Kasvavatko kustannukset, vai eivätkö ne kasva?]

Mistä te, ministeri Orpo, leikkaisitte — vanhuksilta, perheiltä, terveydenhuollosta, sosiaalipalveluista? Mistä te leikkaisitte? [Oikealta: Mistä te leikkaisitte?]

Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta sen, että tämän uudistuksen myötä tästä maasta poistuu noin 70 kuntayhtymää ja sitä kautta valtava määrä hallintoa. Eli voisimme laskea myös, minkä verran Uudenmaan maakunnan alueella on tällä hetkellä luottamusmiesorganisaatioita näitten nykyisten yhtymien ja erilaisten isäntäkuntamallien kanssa.

Mutta itse peruskysymykseen. Tästä Uudenmaan tilanteesta, kun sanottiin, että se ei pidä paikkaansa, että nämä olisivat näistä muutoskustannuksista: minulla sattuu olemaan edessäni tämä paperi, johon perustuu tämä arvio 200—400 miljoonaa euroa, ja siellä on arvioitu tämmöistä kauhuskenaariota, jossa palkkaharmonisaatio viedään ihan täyteen mittaan nopeasti, erilaiset muutoskustannukset, sopeuttamisriskit ynnä muuta. Eli he ovat laskeneet, mikä on minusta aivan oikein. Pitää totta kai jokaisessa maakunnassa käyttää paljon energiaa tässä esivalmistelu- ja valmisteluvaiheessa siihen, että tulevat ne kustannukset esille. Mutta tämä on todellakin se kauhuskenaario, jos kaikki menee pieleen.

Arvoisa puhemies! Yksinkertaistettuna: Valtio antaa maakunnille könttäsumman rahaa, jolla maakunta sitten järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut asiakkaille. [Ben Zyskowicz: Tähän saakka oikein!] Maakunta ei saa rahaa, ei saa ottaa lainaa, eikä sillä ole verotusoikeutta, se on täysin riippuvainen valtion rahoituksesta. [Ben Zyskowicz: Edelleen oikein!] Samalla hallitus on asettanut 3 miljardin euron säästötavoitteet, leikkaustavoitteet, ja nyt kun maakunnat ovat täysin riippuvaisia valtiosta, niin valtio voi käyttää omaa valtaansa ja antaa sen 3 miljardin euron säästötavoitteen maakunnille ja maakuntien on tästä syystä pakko toteuttaa ne säästöt, [Ben Zyskowicz: Tämäkin on totta, eikös ne kustannukset kasvakaan?] mitä hallitus nyt odottaa.

Arvoisa ministeri Orpo, asiantuntijat ovat teidän kanssanne eri mieltä, he ovat olleet sitä mieltä, että hallituksen arvio on väärä. Kuinka te suhtaudutte siihen näkemykseen, että asiantuntijat arvioivat, että tästä tulee jopa lisäkustannuksia? Millä te tulette rahoittamaan tämän? Tuletteko nostamaan asiakasmaksuja? [Puhemies: Aika!] Siirrättekö osan asiakaspalvelumaksuista asiakkaille itselleen? [Ben Zyskowicz: Miten samaan aikaan kustannukset kasvaa ja ei kasva?]

Puhemies Paula Risikko

Pidetään minuutista kiinni, niin että kaikki ehtivät puhua.

Arvoisa puhemies! Kuten aikaisemmin kerroin, tämän vuosituhannen aikana Suomessa sosiaali- ja terveyspalveluiden kulut ovat kaksinkertaistuneet. [Ben Zyskowicz: Kuulitteko?] Se lisäys tarkoittaa muistaakseni 5:tä miljardia. Meillä on vanheneva väestö. Tämä tulee tarkoittamaan, että seuraavan vuosikymmenen aikana tämä kehitys tulee olemaan aivan hurjaa. Siksi meidän pitää tehdä tämä uudistus, saada vahvemmat järjestäjät. Me olemme kaikki olleet samaa mieltä tässä salissa siitä, että me tarvitsemme vahvemmat järjestäjät. Kun on noin 18 maakuntaa, siihen tarvitaan vahva valtion ohjaus. Te itse asiassa puhutte ihan oikeita asioita, olette hyvin perehtynyt, mutta yksi iso virhe siinä on. Me yritämme rajoittaa sitä kovaa kustannusten nousua tällä uudella järjestelmällä, ja sen tavoite on käyttää 3 miljardia vähemmän [Susanna Huovinen: Se ei toteudu tällä!] kuin mihin nykyjärjestelmä johtaisi. Tehdään parempi järjestelmä, niin että on sujuva hoitoonpääsy, lääkäriin pääsee, on hyvät hoitoketjut, käytetään teknologiaa hyväksi [Puhemies koputtaa] ja on paljon yksinkertaisempi malli kuin nykyinen satojen järjestäjien ja tuottajien hässäkkä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esittämässä sote- ja maakuntauudistuksessa maakunta päättäisi, missä ja mitkä maakunnan sote-palveluyksiköt säilyisivät. On vain niin, että vaikka maakunnan naiset ja miehet kuinka haluaisivat, kaikki ei tule säilymään. [Ben Zyskowicz: Tämäkin on totta!] Esitättekö te aivan vakavissanne, kun meillä on sitten tämä markkinamalli eli niin kutsuttu valinnanvapaus, että vaikkapa tehostetun palveluasumisen piirissä olevat vammaiset ja heikkokuntoiset vanhukset pystyisivät ja ryhtyisivät arvioimaan, onko heidän saamansa palvelun taso nyt hyvä ja kattava, ja lähtisivät kilpailuttamaan ja urakoimaan itselleen uutta tehostetun palveluasumisen paikkaa niin sanotun valinnanvapauden turvin, jos muualta sitä olisi saatavissa, vaikka paikkakunnalla ei tätä toista palveluntarjoajaa olisikaan eikä edes lähimaillakaan? Esitättekö, että vanhukset ja vammaiset näin voisivat tehdä valinnanvapauden turvin? [Ben Zyskowicz: Kysyttekö te ihan tosissanne?]

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin perusasia on se, että jokainen maakunta tekee maakuntastrategian, joka pitää sisällään sote-palvelustrategian ja myös palvelulupauksen ja myös esityksen siitä, minkälainen palveluverkko siellä maakunnassa on.

Mitä tulee sitten erikseen vanhusten ja vammaisten palveluihin, niin minä ajattelen kyllä niin, että myös tämä henkilökohtainen budjetti — tänään hyväksyimme valinnanvapaus-lain tuolla valtioneuvoston istunnossa — ja toisaalta nämä asiakassetelit tulevat tuomaan lisää välineitä sille maakunnalle järjestää vanhuksille ja vammaisille paremmin räätälöityjä palveluita.

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Orpo, mainitsitte puheenvuorossanne, että jos sotea ei tehdä, niin vaarana on, että palvelut heikkenevät ja verotus kasvaa. Uudellamaalla, kuten kotikunnassani Espoossa, on jo arvioitu, että verorasitus kyllä kasvaa tämän soten myötä.

Nostaisin tässä esille ikääntyneet ja kotihoidon soten keskiössä. THL tutki vanhuslain aikaan, että kun kotihoitoon tuli entistä enemmän ihmisiä hoidettavaksi, niin hoitajien määrä väheni. Mitenkä te lupaatte, että tulevaisuudessa tässä sotessa riittää hoitajia sinne kotihoitoon?

Sitten vielä yksi hyvin tärkeä kysymys. Kukaan kansalainen ei ymmärrä tästä sotesta yhtään mitään. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Olen saanut valtavasti yhteydenottoja — Ben Zyskowicz, varmasti te myös — että mitä se sote tarkoittaa. Voitteko te vääntää sen selkokielellä ihmisille, koska ihmiset kysyvät, että ”mikä ihmeen sote-keskus, onko se terveysasema, minne minä tulevaisuudessa menen, pääsenkö minä röntgeniin, entä magneettikuvaan, eihän sinne tänä päivänäkään pääse”? [Puhemies koputtaa] Ja missä on se Roope Ankan [Puhemies: Aika!] rahakirstu, mistä raha tähän kaikkeen löytyy?

Arvoisa puhemies! Vastaan erityisesti tähän loppupään kysymykseen informaation tarpeesta.

Me jaamme hallituksessa sen ajatuksen todella, että me tarvitsemme ymmärrettävää, arkikielistä informaatiota tästä uudistuksesta, ja voin kertoa teille, että itse asiassa tänään on alkanut valtioneuvoston yhteinen Maakunta tutuksi ‑kampanja. Se sisältää sitä viestintää, joka nimenomaan on tarkoitettu asukkaille, kansalaisille, ymmärrettävässä kielellisessä muodossa, ja tätä tullaan jatkamaan tulevien kuukausien aikana. Minä itsekin myönnän, ja minä tiedän sen, ja täällä varmasti koko aition puolella ja myös siellä puolella tiedetään se, että yleensä kun puhutaan soten järjestämisestä ja tuottamisesta, niin ne termit ovat sellaisia, että siinä saa itsekin olla tarkkana, että varmasti menee oikein. Mutta meidän velvoitteemme on myös tehdä sellaista materiaalia, jolla pystytään tätä informaatiota jakamaan jokaiseen kotiin ja jokaiselle ihmiselle ja myös vähemmistökielillä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen sote-malli sisältää valtavia riskejä: kustannukset uhkaavat paisua, asiakasmaksut nousta, erikoissairaanhoito heikentyä, paljon palvelua tarvitsevien palvelukokonaisuudet pirstoutua ja terveyserot kasvaa.

Arvoisa puhemies! Maakunnille tulee myös muita tehtäviä kuin sote-tehtäviä. Tärkeinä tehtävinä ovat myös niin sanotut kasvupalvelut, sisältäen työllisyydenhoidon palvelut. Kun te rakennatte sote-järjestelmän, joka siirtää verorahat kansainvälisten terveysjättien taskuun, niin maakunnille ei jää juuri rahaa hoitaa näitä muita elintärkeitä tehtäviä, kuten työllisyydenhoitoa. Maakunta ei saa verotusoikeutta, se ei voi ottaa lainaa, mutta sen kustannukset uhkaavat hallituksen sote-mallin myötä kasvaa. [Puhemies koputtaa]

Arvoisa puhemies! Miten maakunnille jää rahaa hoitaa työllisyydenhoidon tehtävät, kun te rakennatte sote-mallin, joka syö kaikki rahat? [Puhemies: Aika!] Ja jäävätkö työttömät nyt heitteille?

Arvoisa puhemies! Täällä eduskunnan käsittelyssä on tämä maakuntien rahoituslaki, jossa kerrotaan myös, miten ja mistä se yleiskatteellinen rahoitus koostuu. Ja se on totta, me kaikki tiedämme sen, että sosiaali- ja terveyspalveluihin menee lähes suurin osa sieltä, mutta siellä yleiskatteellisessa rahoituksessa on selvästi myös kasvupalveluihin tarkoitettua rahoitusta.

Haluan ministeri Lintilän puolesta, jonka asia tämä erityisesti on, myös todeta sen, mikä innovaatio siellä on, tämä allianssimalli, että kunnat ja maakunnat pystyisivät jatkossa myös laittamaan omia resurssejaan enemmän yhteen. Sekin on tärkeä asia työvoima- ja elinvoimapalveluitten kannalta: on todella tärkeätä, että kaikki se resurssi, mitä siellä maakunnissa ja paikallisesti on, pystytään hyödyntämään työllisyyden parhaaksi.

Värderade fru talman! Vi behöver en vårdreform, men vi behöver en bra vårdreform. Nu ser det inte ut som om vi skulle få en sådan, tvärtom är det många sakkunniga som har sagt att de målsättningar regeringen har inte kommer att uppnås. Inte heller de ekonomiska målsättningarna.

Arvoisa hallitus, monet Suomen johtavista asiantuntijoista ovat todenneet, että sote-uudistuksen tavoite kustannussäästöistä ei ole toteutumassa. Ja nyt, arvoisa hallitus, haluaisin tietää, mihinkä laskelmiin perustuu se, että me tulevaisuudessa säästämme 3 miljardia. Tämä on erittäin suuri kysymys, koska se liittyy Suomen talous- ja finanssipolitiikkaan. Se liittyy siihen, miten meidän kestävyysvaje kehittyy tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Jos meille on pakko maakuntia antaa, niin antakaa maakunnille oikea itsehallinto, antakaa maakuntien itse päättää verotuksesta, tuloistaan [Puhemies koputtaa] ja myös siitä, mitä leikataan missäkin sairaalassa. [Mikaela Nylander: Exakt!]

Arvoisa puhemies! Niin kuin olen kuvannut, nykyjärjestelmällä nämä menot ovat kaksinkertaistuneet tämän vuosituhannen aikana. Jos me emme muuta järjestelmää, niin me olemme erittäin vaikeassa tilanteessa.

Maakunnille tullaan asettamaan erittäin tiukat tavoitteet, kriteerit, laatuvaatimukset, palvelun järjestämisvaatimukset, jotta me huolehdimme koko Suomessa ihmisille tärkeistä sosiaali- ja terveyspalveluista. [Eva Biaudet: Pitääkö palveluja vähentää?] Tämä lakiperusta on perusta myöskin sille, että taloudellinen raami pitää. Sanotaan, että se lakiperusta on puolet tästä kokonaisuudesta. Toinen puoli tulee toimeenpanon myötä. Siihen nyt pitää päästä. Tämä lakipaketti pitää viedä läpi, mennä toimeenpanoon, tehdä hyvä järjestelmä, rakentaa se maakunnissa, mitä työtä tällä hetkellä tehdään — huolehtia, että tästä tulee hyvä. Sitä kautta, toimeenpanon kautta, pystytään saamaan aikaan se 3 miljardin säästö. Nytkin meillä on lähes identtisiä maakuntia. [Puhemies: Aika!] Toisessa hoidetaan tehokkaasti ja toisessa paljon kalliimmin. Se kertoo, kuinka tärkeää se toimeenpano [Puhemies: Aika!] tässä on. [Eva Biaudet: Ei riitä, nyt siirretään vastuuta toimeenpanolle!]

Arvoisa rouva puhemies! Monissa kunnissa on nyt tehty ulkoistuspäätöksiä, koska hallituksen malli on saanut pelkäämään, että edessä on joka tapauksessa leikkauksia: maakuntarahoitus ei tule riittämään, ja joudutaan sulkemaan oma terveyskeskus tai siirtämään omat vanhukset sieltä omasta kotikunnasta toiselle puolelle maakuntaa.

Arvoisa valtiovarainministeri, vääntäkää nyt meille rautalangasta, miten tämä on mahdollista, että tällä mallilla ollaan hakemassa niitä 3 miljardin säästöjä mutta kuitenkin samanaikaisesti voitaisiin varmistaa se, että tällä annetulla rahoituksella tullaan pärjäämään siellä maakunnissa ilman, että edessä on massiivinen omien terveysasemien tai vanhusten palveluasuntojen alasajo. [Susanna Huovinen: Juuri näin, erinomainen kysymys!]

Arvoisa puhemies! Se, mitä tällä hetkellä Suomessa tapahtuu ja mitä on tapahtunut viimeisen 10—20 vuoden aikana, on ollut se, että meidän sosiaali- ja terveyspalvelut ovat monilla alueilla rapautuneet. Terveyskeskukseen ei pääse. Se oli se perimmäinen syy, miksi tähän sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamiseen on lähdetty — ja koska me tiedämme, että muun muassa väestön ikääntymisestä johtuen nämä kulut tulevat kasvamaan räjähdysmäisesti ensi vuosikymmenen aikana. Siksi me lähdimme tähän.

Valinnanvapaus tulee tarjoamaan työvälineen siihen, että lääkäriin pääsee sujuvasti, [Eduskunnasta: Joko lisätään palveluja tai säästetään, ei voi tehdä molempia!] ja hyvä hoitoketju vahvan järjestäjän, sen maakunnan, hoitamana takaa sen, että tästä järjestelmästä tulee hyvä. [Eva Biaudet: Miten?]

Hyvät kollegat, nyt on havahduttu siihen, että jos tätä uudistusta ei tehdä, niin isot monikansalliset terveysyhtiöt valtaavat Suomen, mitä tapahtuu tällä hetkellä. [Välihuutoja vasemmalta] Nykyisen lainsäädännön puitteissa hallitus pelastaa Suomen näiltä suurilta yhtiöiltä. [Hälinää — Puhemies koputtaa — Vasemmalta: Melkoinen uutinen! — Eva Biaudet: Se on suuri lupaus!]

Arvoisa puhemies! Hallituksen tänään antama lakiesitys kyllä valitettavasti osoittaa, että hallitus ei arvosta asiantuntijoita eikä anna tutkimustiedolle minkäänlaista painoarvoa. Hallitus pitää tällä hetkellä härkäpäisesti kiinni lehmänkaupastaan, joka ei toteuta mitään sote-uudistukselle annetuista alkuperäisistä tavoitteista. [Vasemmalta: Juuri näin! — Oikealta: Ei pidä paikkaansa!] Viimeksi eilen sote-asiantuntijaprofessorit totesivat yksimielisesti, ettei nyt esitetty malli onnistu hillitsemään kustannuksia. Päinvastoin, tämä uudistus tulee kasvattamaan kustannuksia entisestään. Millä se maksetaan? Luvattujen 3 miljardin säästöjen sijasta tiedossa on siis lisää menoja. Korotatteko te asiakasmaksuja? Hallitus on kyllä väittänyt kantavansa huolta julkisesta taloudesta, kun se on leikannut perusturvasta ja koulutuksesta, mutta terveysjäteille piikki näyttää olevan teillä auki.

Kysynkin hallitukselta: [Puhemies koputtaa] aiotteko te nyt pitää huolta julkisen talouden kestävyydestä ja vetää pois [Puhemies: Minuutti!] tämän esityksen? Teillä on siihen mahdollisuus.

Arvoisa puhemies! Kuuntelin tässä valtiovarainministeri Orpon listaamia tavoitteita sote-uudistukselle. Hän puhui terveyserojen kaventamisesta, hoitoonpääsyn nopeuttamisesta, puhui integraatiosta ja kustannussäästöistä, mutta ongelma tällä hetkellä on se, että tuon ministeriaition ulkopuolelta ei löydy asiantuntijaa tai tahoa, joka uskoisi siihen, että teidän mallilla näihin tavoitteisiin päästään. [Vasemmalta: Zyskowicz korkeintaan!] Sen sijaan hallituksen sote-mallista puuttuu kokonaan integraatio eli se keskeisin väline, jolla järkeviä kustannussäästöjä piti saada aikaiseksi, ja sen sijaan siihen sisältyy useita sellaisia elementtejä, jotka tulevat nostamaan julkistalouden kustannuksia jopa 3 miljardilla asiantuntija-arvioiden mukaan. [Susanna Huovinen: Juuri näin, ja sitten leikataan!]

Petteri Orpo, teidän johdollanne tämän vaalikauden aikana on julkistalouden tasapainoon viitaten leikattu erittäin kovalla kädellä pienituloisilta suomalaisilta ja koulutuksesta. Miten te kehtaatte seistä tällaisen esityksen takana? [Sari Sarkomaa: Oletteko lukeneet esityksen?]

Arvoisa rouva puhemies! Se, mitä tämän hallituksen aikana on tehty julkiselle taloudelle ja sitä kautta suomalaisten hyvinvoinnin tulevaisuudelle, on mielestäni sellaista työtä, ja ne saavutukset puhuvat puolestaan, että minä kyllä kehtaan seistä selkä suorana täällä ja puolustaa sitä työllisyys- ja talouspolitiikan linjaa, [Paavo Arhinmäki: Hei, sote-uudistuksesta kysyttiin!] joka tuottaa tulosta.

Se, että meillä on kestävä julkinen talous — josta tässä kai oli myöskin kyse — tarvitsee nyt sen, että me teemme nämä päätökset sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisesta. Tässä uudistuksessa on kaikki ne elementit, joita itse asiassa kaikki nämä eduskuntaryhmät, jotka täällä tänään ovat, ovat olleet eri vaiheissa haluamassa: laajemmat hartiat, integ-raatio, nopeampi hoitoonpääsy. Tämä kokonaisuus pitää nyt päättää ja jatkaa eteenpäin. Mikään ei ole vastuuttomampaa suomalaisten ihmisten palveluiden puolesta ja tulevaisuuden puolesta kuin se, että me jättäisimme tämän nyt tekemättä. Meidän on tehtävä nämä päätökset [Puhemies koputtaa] jatkaa työtä yhdessä suomalaisten palveluiden puolesta.

Arvoisa puhemies! Minusta on halpamaista pistää virkamiehiä tässä asiassa vastuuseen. Kyllä tässä on kysymys siitä, että hallitus poliittisesti on ohjannut tämän mallin juuri tällaiseksi kuin se on olemassa. Niin kuin täällä todettiin edustaja Anderssonin toimesta, yhtään henkilöä, tahoa tai asiantuntijaa tuon aition ulkopuolella ei löydy, joka olisi sitä mieltä, että tämä ei nosta kustannuksia eikä lisää byrokratiaa, vaan toteuttaa niitä tavoitteita, jotka tälle uudistukselle yhdessä asetettiin aikanaan.

Arvoisa ministeri Orpo, minunkin on kysyttävä teiltä, että kun asiantuntija-arviot vaihtelevat 1,5 miljardista 4 miljardiin lisäkustannuksia, miten te meinaatte rahoittaa tämän. Meinaatteko korottaa veroja, meinaatteko korottaa asiakasmaksuja vai heikentää ihmisten palveluita? Nämä kolme vaihtoehtoa teillä on edessä. Mitään muuta en näe.

Arvoisa rouva puhemies! Rinteen malli, joka on se, että ajetaan fillarilla yli tämän [Sosiaalidemokraattien ryhmästä: Ei!] koko uudistuksen, se jos joku romuttaa ihmisten palvelut, jos me jatkamme tällä nykyjärjestelmällä. Meidän on tehtävä näitä päätöksiä, mentävä eteenpäin.

Tässä on ne elementit, niin kuin sanoin aikaisemmin, jotka te tunnette hyvin. Viime eduskuntakaudella kuntayhtymäpohjainen maakuntamalli todettiin perustuslain vastaiseksi. Silloin todettiin, että tarvitaan demokraattinen järjestelmä. On todettu yhdessä, että tarvitaan laajemmat alueet. Silloin me olemme tässä rakenteessa, mikä meillä nyt on. [Eva Biaudet: Parempi mennä fillarilla kuin mopolla kuiluun! — Kokoomuksen ryhmästä: Katepillarilla!] Ja, hyvät ihmiset, tämä on kuitenkin kysymys hallinnosta, se on oma asiansa. Kaikkein tärkein asia on ne palvelut, ja tällä kokonaisuudistuksella, sen eteenpäinviemisellä, määrätietoisella työllä, hyvällä jatkotyöllä me pystymme huolehtimaan siitä, että palvelut säilyvät ja paranevat, hoitoon pääsee ja rahatkin riittävät.

Te olette olleet puolen vuoden välein aina eri mieltä siitä, [Puhemies koputtaa] millä mallilla nämä pitäisi järjestää. Sekin olisi joskus kiva kuulla, mikä on sosiaalidemokraattien vaihtoehto. [Oikealta: Se on ”ei”! — Hälinää — Puhemies koputtaa]

Puhemies Paula Risikko

Rauhoitutaan! — Seuraavaksi otetaan perussuomalaisten eduskuntaryhmän kysymys, nimittäin heidänkin kysymyksensä liittyy tähän, ja jatkamme tätä samaa teemaa. Kysymyksen esittää edustaja Meri.

Arvoisa puhemies! Se on mukava kuulla, että ministeri Orpon mielestä hallitus pelastaa Suomen, mutta asiantuntijat nyt ovat olleet siitä myös hieman eri mieltä. Hallitus myös rikkoo omaa ohjelmaansa siinä mielessä, että puhuitte, että kaikki eduskuntapuolueet ovat olleet tätä haluamassa ja tätä tekemässä, mutta kuitenkin ohjelmassa tämän piti edetä asteittain.

Kaikkihan tietävät nyt sen, että tämä on keskustan ja kokoomuksen valtapeliä, eli kokoomus halusi valinnanvapautta, joka on nyt sitten typistynyt, ja keskusta halusi maakuntauudistuksen. Nyt kun te kehuitte sitä, että tämä on niin hyvä malli, niin minkä takia kokoomuksen edustajia on tarvinnut paimentaa, että he pysyisivät riveissä? Kertokaa meille, onko tämä nyt sitten tosiaan niin hyvä uudistus, kun osa teidän edustajistakin itse sitä vastustaa. Aiotteko pyytää hallituksen eroa, jos tämä ei etene, kuten pääministeri on jossakin välissä väläytellyt? Menettekö te nyt oikeasti palvelut vai valtapeli edellä? Kertokaa se nyt rehellisesti Suomen kansalle. Puhutaan asioista eikä mennä näiden [Puhemies: Aika!] kauniiden korulauseiden taakse. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä on, kuulkaa, ihan vakavasti kyse ihmisten palveluista. [Paavo Arhinmäki: Nimenomaan!] Tänä päivänä ne ihmiset, joilla ei ole rahaa, joilla ei ole vakuutusta tai työterveydenhuoltoa, [Mikaela Nylander: Siksi olemme huolissamme!] ovat siellä terveyskeskuksen jonossa, terveyskeskuksessa, johon ei ole saatu lääkäreitä. Siis osassa Suomea terveyskeskukset pelaavat edelleen, mutta on aivan liian suuri osa Suomea, jossa ei pääse lääkärin vastaanotolle, ei saa hoitoa.

Valinnanvapaus on aidosti malli, joka takaa sen, että hoitoon pääsee nopeammin. Se tuo sinne kilpailua sopivalla tavalla ja sitä kautta tarjontaa. Me olemme hallituksessa yhteistuumin päättäneet nämä. Tekin olitte vielä hyväksymässä ne perusperiaatteet, [Leena Meri: Ne ovat muuttuneet!] mutta teitä ei pystynyt riittävästi paimentamaan, ja nyt te ette olekaan enää mukana. [Välihuutoja — Leena Meri: Meillä on omatkin mielipiteet!] Me olemme sen jälkeen jatkaneet työtä, hioneet, hioneet vielä, viimeisillä metreillä valinnanvapausmallia hiottiin. [Puhemies koputtaa] Minä toivon, että kaikki rauhallisesti paneutuvat siihen viimeiseen versioon ja tähän koko pakettiin. Meillä on aikaa kevät täällä eduskunnassa käsitellä näitä. [Puhemies: Aika!] Tehdään hyvä uudistus.

Arvoisa puhemies! Tiedämme, että lausuntokierroksen aikana korkein hallinto-oikeus on ollut sitä mieltä, että tämä valinnanvapauslakipaketti pitäisi lähettää EU-komissiolle notifioitavaksi. Nyt hallitus on kuitenkin päättänyt, että näin ei tehdä. Voisitteko, arvoisa hallitus, selittää nyt koko kansalle, miksi olette siinä uskossa, että te tiedätte paremmin kuin korkein hallinto-oikeus tässä asiassa, ja voisitteko selittää, miksi te otatte tällaisen riskin? Nyt ei olisi varaa pelata uhkapeliä, kun on kyse näin valtavasta uudistuksesta. Ei voi olla niin, me emme voi ottaa sellaista riskiä, että tulee sitten kielteinen päätös EU:sta ja me joudumme tekemään kaikki uusiksi.

Hur kommer regeringen att agera? Nu är det nämligen så att den här frågan om notifieringen i EU-kommissionen är olöst. Regeringen har sagt att man inte tänker skicka paketet dit, högsta förvaltningsdomstolen anser att man borde skicka dit det. Varför spelar man hasard, varför tar man inte den tid man behöver för att få den här frågan utredd?

Arvoisa puhemies! Moneen kertaan on julkisuuteen sanottu, että me arvioimme sen pohjalta, mitä useamman ministeriön virkamiehet ovat meille arvioineet, oikeusministeriön, TEMin, valtiovarainministeriön ja STM:n kautta, että meidän sosiaali‑ ja terveysjärjestelmä, mukaan lukien tämä valinnanvapauslakiesitys, ei ole taloudellista toimintaa vaan se perustuu tähän solidaarisuusperiaatteeseen, ja sen takia me emme laita tätä niin sanotusti Brysseliin esitarkastukseen eli notifikaation piiriin. [Timo Harakka: Korkein hallinto-oikeus!] Tämä on se perusta.

Mitä tulee korkeimman hallinto-oikeuden lausuntoon, jota eilen viimeksi luin, niin minä katsoin hyvin tarkasti sen, mitä siellä joulukuussa oli kirjoitettu. Siinä viitattiin siihen lausunnolla olleeseen valinnanvapausesitykseen, jossa oli epäselvästi tämä asia sanottu. Jos te nyt vertaatte myös meidän hallituksen esitykseen, joka tänne on huomenna tulossa käsittelyyn, niin siinä tämä on sanottu hyvin selvästi: Suomen malli ei ole [Puhemies koputtaa] taloudellista toimintaa.

Arvoisa puhemies! Ministeri Orpo, kuunnelkaa nyt tarkkaan. Me tarvitsemme isompia kokonaisuuksia hoitamaan tätä sosiaali‑ ja terveyspalveluitten tehtävää. Siitä ollaan oltu koko ajan yhtä mieltä. Me tarvitsemme niihin asioihin korjausta, jotka vaativat korjausta: ei päästä lääkäriin, siis hoivan piiriin, ikäihmisten asiat eivät ole kunnossa, hoiva ei ole kunnossa, lastensuojelussa on ongelmia ja niin edelleen. Me kaikki tunnistamme nämä ongelmat.

Tällä teidän mallillanne mennään markkinoille 5 000 miljoonan euron edestä. Annetaan markkinoille tämä koko perusterveydenhuolto ja sosiaalipalvelut. Te olette johtamassa tilanteessa, jossa särkyy se, mikä on ehjää, sitä, mikä on rikki, ei tulla korjaamaan. Miksi teette tällaista mallia? Teidän lähtökohtanne tälle koko uudistukselle on se lehmänkauppa, jonka teitte keskustapuolueen kanssa: saadaan maakuntamalli ja saadaan [Puhemies koputtaa] toisaalta tämä markkinamalli näihin sosiaali‑ ja terveyspalveluihin, [Puhemies: Aika!] iso veroraha. [Ilkka Kanerva: Nyt oli jo kolmas kerta sama puheenvuoro!]

Arvoisa rouva puhemies! Kunnallisvaalien alla olimme Lahdessa vaalipaneelissa. Meillä oli käytännössä tämä ratkaisu silloin olemassa. Te sanoitte silloin, edustaja Rinne, että poistakaa tämä pakkoyhtiöittäminen, niin tämä malli voidaan hyväksyä. [Oikealta: Oho!] Se on sittemmin poistettu. [Oikealta: Täähän on Rinteen malli!] Eli silloin se kävi, nyt te olette keksineet taas uusia asioita, miksi vastustaa tätä.

Arvoisa rouva puhemies! Sote-uudistus tarvitaan. Se tarvitaan sen takia, että terveys- ja hyvinvointieroja täytyy pystyä kaventamaan, kustannusten kasvua pitää pystyä hillitsemään ja saumattomat hoivaketjut tarvitaan ehdottomasti.

On kuitenkin vastuutonta ajaa sellaista mallia, joka ei toteuta yhtään näistä tavoitteista. Se on täysin vastuutonta. Ja alusta ei tarvitse aloittaa. Riittää, että hylätään ja luovutaan siitä kokoomuksen ja keskustan ”maakunnat mulle, markkinat sulle” ‑lehmänkauppamallista. Paljon hyvää työtä on tehty. Kun tästä lehmänkaupasta luovutaan, voidaan viedä uudistusta eteenpäin. Hallituksen malli ohjaa rahavirrat yksityisiin sote-keskuksiin ja kustannukset maakuntien liikelaitoksiin. Hallituksen malli pitää päätöksentekokyvyn ja rahoituskyvyn suoraan ministeriössä ja antaa maakunnille mahdollisuuden päättää, mistä leikataan. Ja kun kustannukset kasvavat yhdessä paikassa, toisesta pitää leikata. Siksi kysymys kuuluu: mistä kokoomus ja keskusta leikkaavat 3 miljardin euron edestä? Tämän vaalikauden aikana se on nähty: [Puhemies koputtaa] köyhiltä ja koulutuksesta.

Jatkan vielä hetken siitä notifikaatiosta. Kun on käyty semmoista kysymyskeskustelua myös siitä, että onko käyty niiden virkamiesten kanssa keskustelua, niin minä voin todeta, että epävirallista keskustelua on käyty. Ja ministeri Saarikkokin olisi ollut valmis menemään sinne, mutta häntä ei otettu tässä asiassa vastaan. Eli tällaista on käyty.

Mutta sitten tähän edustaja Aallon puheenvuoroon: Minun täytyy kyllä sanoa, että mikä on se teidän mallinne, sitä ei ole kyllä kuultu ollenkaan, ei tässä salissa millään tavalla. Se jää kysymyksenä tähänkin leijumaan. [Välihuutoja]

Mutta sitten haluan sen todeta, että kun tässä salissa on haluttu vuodesta 2011 asti, ainakin, tehdä sote-uudistus ja kaikki mallit ovat toinen toisensa jälkeen perustuslakivaliokuntaan kaatuneet, niin on täysin vastuutonta, jos nyt ei viedä uudistusta eteenpäin. Jos tätä uudistusta ei viedä eteenpäin, menee taas vuosikausia, ja tällä porukalla, kun tätä katsotaan, ei kyllä taida minkäänlaista uutta mallia enää syntyä. [Välihuutoja]

Arvoisa puhemies! 85 suomalaista professoria ja tutkimuspäällikköä arvosteli tämän kauden alussa Sipilän hallituksen ohjelmaa siitä, että tasa-arvonäkökulma puuttui siitä täysin. Hallitusohjelmaan ei oltu kirjattu lupausta tasa-arvosuunnitelman edistämisestä, eikä hallitus ollut arvioinut budjettinsa tai kilpailukykysopimuksensa sukupuolivaikutuksia. Tutkijat kiinnittivät huomiota siihen, että hallituksen leikkauksista laskun maksaisivat naiset ja naisvaltaiset alat. Pääministeri Sipilä vastasi, ettei hallitusohjelmaan kirjata itsestäänselvyyksiä ja että hallitus päättää ensin ja selvittää vasta sen jälkeen.

Arvoisa puhemies! Ilman sukupuolivaikutusten tiedostamista ja selvittämistä ei ole sukupuolitietoisia tasa-arvoa edistäviä päätöksiä. Niinpä kysynkin nyt kansainvälisenä naistenpäivänä varapääministeri Opolta: Miten sukupuolivaikutuksen arvioiminen nyt etenee? Oletteko esimerkiksi arvioineet tänään annetun valinnanvapausesityksen sukupuolivaikutuksia, ja koska hallitus muuttaa politiikkansa suunnan?

Arvoisa puhemies! Meidän hallituksessa tasa-arvoasioista vastaava ministeri Annika Saarikko on parhaillaan matkalla tasa-arvokokoukseen Yhdysvaltoihin, hän ei ole siksi täällä. Hän tuntisi asiat parhaiten. Mutta kyllä sukupuolten välisen tasa-arvon toteutuminen ja edistäminen, naisten aseman edistäminen, niin työmarkkinoilla kuin muussakin on aivan keskeisiä tavoitteita, mitä tulee olla tällä hallituksella ja kaikilla hallituksilla. Me teemme laajaa sukupuolivaikutusten arviointia. Tätä pitää kehittää, ja tästä syystä olisikin hyvä, että ministeri Saarikko olisi täällä, koska hän tuntee tämän asian paljon paremmin. Mutta tämä on erittäin iso asia hallitukselle. Me olemme strategiaistunnossamme käsitelleet tasa-arvokysymyksiä juuri muutama viikko sitten.

Puhemies Paula Risikko

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa puhemies! Toisin kuin valtiovarainministeri Orpo tuossa sanoi, tasa-arvo kuuluu kyllä koko hallitukselle [Eva Biaudet: Kyllä, myös miehille! — Ilkka Kanerva: Erityisesti!] ja hallituksen teot kyllä osoittavat, että hallitus on ollut kokonaisuudessaan haluton edistämään tasa-arvoa, ja tästä vastuuta on turha vierittää ministeri Saarikolle yksin.

Hallitus petti lupauksensa uudistaa perhevapaajärjestelmän, joka olisi parantanut naisten asemaa työmarkkinoilla. Lomarahojen leikkaukset ja kilpailukykysopimukset ovat leikanneet etenkin naisilta ja naisvaltaisilta matalapalkkaisilta aloilta. [Ben Zyskowicz: Tehän hyväksyitte kiky-sopimuksen!] Julkisen sektorin leikkaukset kuormittavat naisia, kun päivähoitoryhmiä suurennetaan, ja omaishoidon kasvattaminen on hallituksen tietoisena tavoitteena, ja sekin kasautuu naisille. Sipilän kaudella tasa-arvossa on otettu pelkästään takapakkia. Milloin hallituksen lupaamat selvitykset alkavat tuottaa tekoja tasa-arvon edistämiseksi? Milloin ylipäätään alatte selvittää tekojenne tasa-arvoseurauksia?

Arvoisa puhemies! Suomessa on pelkästään vahvoja ja viisaita naisia, ja heidän selkänsä taakse on tietysti joskus turvallistakin mennä, [Eva Biaudet: Heitä on hallituksessa vain kuusi!] mutta minä en todellakaan mene tässä ministeri Saarikon selän taakse. Totesin vain, että hän on matkalla tasa-arvokokoukseen ja työnjaossa hän on tietenkin vastuullinen tästä. Me vastaamme — jokainen ministeri omalla alallaan ja hallitus yhdessä — tasa-arvon toteutumisesta Suomessa, se on meille oikeasti sydämenasia.

Mitä tulee tekoihin, niin jo heti alkuvaiheessa naisten työnantajille tehtiin kertakorvaus, jolla pyrittiin naisten työmarkkina-asemaa parantamaan, äitiyden kustannuksiin vastaamaan. Se oli erittäin iso tasa-arvoteko, sitä ei esimerkiksi viime hallitus saanut aikaan, jossa tekin olitte mukana. Vaikka perhevapaauudistus nyt ei vielä edennytkään, niin haluaisin nostaa esille muun muassa sen, kuinka paljon on perheiden eteen muuten tehty. Esimerkiksi varhaiskasvatusmaksujen alentaminen [Puhemies: Aika!] merkittävällä tavalla on myöskin iso tasa-arvoteko, josta olemme erittäin [Puhemies: Pysytään minuutissa!] ylpeitä. [Välihuutoja vasemmalta]

Arvoisa puhemies! Jos ajatellaan tasa-arvoa Suomessa naisten ja miesten välillä, niin täytyy sanoa, että Suomi ei ole mikään takapajula. Mutta jos ajattelemme ammatteja, kuten hoitoalaa, kaupan alaa, siivousalaa ja lastentarhanopettajien tilannetta viime aikoina, niin naiset ovat todella taka-alalla: vastuullisia töitä, palkka todella minimaalinen. Hallitukset ovat vaihtuneet, vuodet ovat vierineet. Tässä ollaan takapajulassa Suomessa.

Arvoisa puhemies! Tänään on naistenpäivä, mutta tasa-arvo on asia, jonka puolesta pitää tehdä töitä vuoden jokaisena päivänä ja kaikkien hallitusten tässä maassa. On aivan selvää se, että meillä ei tasa-arvo tänä päivänä Suomessa toteudu: naisten palkat ja eläkkeet jäävät jälkeen miesten palkoista ja eläkkeistä.

Perhevapaauudistustakin on tällä hallituskaudella valmisteltu. Se ei tällä pohjalla edennyt, mutta olemme varmasti kaikki sitä mieltä, että sen tulisi jatkossa edetä seuraavan hallituksen ohjelmaan kunnianhimoisessa muodossa.

Tällä viikolla on myöskin noussut esiin keskustelua naisvaltaisten alojen palkoista, muun muassa varhaiskasvatuksessa. Ja vaikka palkkakysymykset ovat yksiselitteisesti tietysti työmarkkinoiden asia, eli niitä ei hallituksen ministeriaitiosta neuvotella vaan työmarkkinaosapuolet sopivat palkoista, haluan kuitenkin varhaiskasvatuksesta todeta sen, että se on erittäin arvokasta ja vaikuttavaa työtä ja sitä on vuosia Suomessa aliarvioitu. Siitä syystä pidän erittäin tärkeänä sitä, että [Puhemies koputtaa] varhaiskasvatuksen arvostusta ja merkitystä nostetaan ja että jokainen meistä huolehtii siitä, [Puhemies: Pysytään minuutissa!] että antaa sille työlle arvoa.

Puhemies Paula Risikko

Pysytään minuutissa, niin kaikki voivat vastata.

Arvoisa puhemies! Edustaja Alanko-Kahiluodolle toteaisin ensin, että perhevapaauudistus ei ollut hallitusohjelmassa. Ei voida puhua, että hallitus on pettänyt, kysymys ei ole siitä. [Satu Hassi: Mutta se edistäisi tasa-arvoa!]

Tasa-arvo on laissa määritelty, ja tasa-arvolain mukaan pitää sukupuolivaikutukset arvioida. Siinä arvioinnin pitää tapahtua kuntatasolla, maakuntatasolla ja valtakunnan tasolla, ja tiedän, että ministeriössä sitä työtä tehdään.

Kysymys naisten matalapalkka-alojen ja yleensä hoitoalan palkkauksesta: Vaikka täällä ministeri Grahn-Laasonen aivan oikein sanoi, että se ei kuulu tänne eduskuntaan, niin meidän kuuluu siitä käydä keskustelua. On täysin kohtuutonta, jos on olemassa se kartelli, josta nyt on annettu vihiä, nimenomaan koskien lastentarhanopettajien palkkausta. Meidän pitää toimia niin, että tämäntyyppisiä kartelleja ei ole, mutta myöskin toimia niin, että jatkossa naisilla on mahdollisuus esimerkiksi osa-aikatyöhön. Sitä perheissä kovasti odotetaan, ja toivon, että tällä vaalikaudella vielä kolmikantaisesti neuvottelette joustoja, jotta saataisiin se osa-aikatyömahdollisuus.

Arvoisa puhemies! Tällä hallituskaudella tasa-arvoasioita on ministeri Saarikon johdolla edistetty myös työmarkkinoiden suuntaan. Ja vaikka jälleen alleviivaan sitä, että osapuoli emme ole, uskallan kuitenkin sanoa sen viestin, että myös työmarkkinoilla on otettava palkkatasa-arvoon liittyvät asiat vakavasti ja siellä on aidosti ryhdyttävä miettimään, miksi tässä asiassa on edetty Suomessa niin hitaasti.

Kunnille lähetin tällä viikolla terveisiä, että heidän on selvitettävä ja kerrottava totuus näistä lastentarhanopettajien palkkakysymyksistä, ja odotan, että sieltä vastauksia saadaan.

Varhaiskasvatuksen osalta tämä hallitus tekee kaikkensa, että varhaiskasvatuksen laatu paranisi, että meillä olisi jatkossakin entistä enemmän ammattilaisia koulutettuna siihen tärkeään työhön ja tehtävään.

Ja vielä omalta sektoriltani voin todeta opetusministerinä, että opetus- ja kulttuuriministeriössä tehdään lukuisia toimia tällä hetkellä tasa-arvon vahvistamiseksi Suomessa. Yksi merkittävä asia on se, että pyrimme jo hyvin pienistä... [Puhemies: Aika!] — Pahoittelut, jatkan mielelläni myöhemmin.

Arvoisa puhemies! Vaikka Suomi on naisten oikeuksien edelläkävijämaa, paljon on kuitenkin vielä tehtävää. Suomi ratifioi kesäkuussa 2016 vammaisten ihmisten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen, mikä korostaa vammaisten ihmisten yhdenvertaisuutta ja osallisuutta kaikessa päätöksenteossa. Käytännössä on kuitenkin valitettavasti paljon tilanteita, esimerkiksi vammaisten naisten oikeuksiin liittyen, joissa yleissopimuksen tavoite toteutuu huonosti.

Eilen eduskunnan puhemiehelle luovutettiin Ei myytävänä ‑kansalaisaloite, jolla halutaan rajata vammaisten elämänmittaiset, arjen kannalta välttämättömät palvelut hankintalain ulkopuolelle. Tähän liittyen kysyisin asianosaiselta ministeriltä: Miten tulette edistämään vammaisten ja vammaisten naisten erityistarpeineen elämänmittaisten palveluiden toteutumista YK:n sopimuksen hengen mukaisesti? Saammeko elämänmittaiset palvelut inhimillisen järjestelyn piiriin?

Arvoisa puhemies! Arvostan, että tämä annettiin minulle vastattavaksi. Tämä kyllä taitaa kuulua ministeri Lindströmin puolelle, ja hän varmaan vastaa siitä, mitä hankintalaissa voidaan tämän suhteen tehdä. Valitettavasti en voi edustaja Tanukselle suoraan tähän vastata.

Mutta koska sain tämän vastausvuoron, haluan äskeiseen kysymykseen sanoa sen, että valtionyhtiöistä vastaavana ministerinä edellytän kyllä valtionyhtiöiltä sitä, että palkkatasa-arvo siellä toteutuu. Haluaisin edelleen kehittää avoimuutta palkkapuolella sillä tavalla, että palkkakartoituksen tekeminen tuotaisiin avoimemmaksi kuin se tällä hetkellä on. Eli henkilöstön edustajalla olisi mahdollisuus siihen avoimuuteen ja nähdä, mikä se palkkataso siellä on, [Paavo Arhinmäki: Tämä on hyvä linjaus!] koska sitä kautta me pystyisimme nopeuttamaan tätä tasa-arvoa, jota palkkojen tasa-arvossa tullaan kyllä tarvitsemaan.

Arvoisa puhemies! Julkisuudessa on tosiaan kerrottu, että täällä SDP:n, vihreiden ja kokoomuksen johtamalla pääkaupunkiseudulla on ollut — ellei nyt ihan selkeitä sopimuksia — ainakin jonkinlaisia välipuheita kaupunkien päättäjien välillä siitä, että lastentarhanopettajat ilmeisen tietoisesti pidetään palkkakuopassa. Keskustan mielestä tällainen palkkakartellipuuhastelu ei ole millään muotoa hyväksyttävää, etenkään kun elinkustannukset nimenomaan täällä pääkaupunkiseudulla jo ennestään hipovat taivaita. [Li Andersson: Mites ne lomarahat sitten?] Haluan tietää, miten hallitus suhtautuu tällaisiin erittäin huolestuttaviin uutisiin.

Arvoisa puhemies! Oikeastaan tähän kysymykseen taisinkin jo vastata. Eli olen jo eilen viestinyt, että kuntien tulee nyt vastata tähän kysymykseen eli selvittää, mikä on totuus tässä lastentarhanopettajien palkkauskysymyksessä. Ja meidän kaikkien vastuu yhteisesti täällä on huolehtia siitä, että varhaiskasvatuksen ammattilaisia arvostetaan ja että sen merkitys tunnistetaan yhteiskunnassa kaikilla sektoreilla. Uusi varhaiskasvatuslaki on tällä hetkellä lausuntokierroksella. Se on yksi paikka meille täällä osoittaa sitä arvostusta ja panostaa nimenomaan tulevaisuuden varhaiskasvatushenkilöstön osaamiseen ja koulutustasoon.

Uudessa varhaiskasvatuslaissa myöskin tuodaan sinne aivan keskiöön lapsen oikeudet ja edut eli lapsen edun ensisijaisuus kaikissa varhaiskasvatukseen liittyvissä kysymyksissä. Tämän vuoden alusta varhaiskasvatusmaksuja on alennettu. Yhä useampi lapsi pääsee varhaiskasvatuksen piiriin, 6 700 perhettä lisää maksuttoman varhaiskasvatuksen piiriin, [Puhemies koputtaa] ja tällä hetkellä juuri odotamme ministeriöön vastauksia kunnilta, mitkä kunnista haluavat lähteä mukaan kokeilemaan 5-vuotiaiden maksutonta varhaiskasvatusta ensi syksystä alkaen. [Sari Sarkomaa: Helsinki on mukana!]

Puhemies Paula Risikko

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää tästä lisäkysymyksiä, nousemaan seisomaan ja painamaan V-painiketta.

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista, että keskustan piiristä tulee nyt huolta siitä, mitkä ovat julkiset palkat muun muassa lastentarhanopettajien osalta — puolueesta, joka kovasti on hehkuttanut tämän kikyn elikkä kiristys- ja kyykytyssopimuksen puolesta, joka johti nimenomaan julkisen puolen pienipalkkaisten, arvokasta, raskasta työtä tekevien ansioiden leikkaamiseen lomarahojen leikkauksen muodossa.

Mutta tähän liittyy myös toinen asia, joka on ollut hallituksessa myöskin erittäin paljon esillä ja jota he ovat korostaneet. Se on tämä niin sanottu Suomen malli elikkä se, että palkanmuodostus Suomessa jatkossa kehittyisi erityisesti niin, että vientialat määräisivät palkkalinjan, palkkakaton — onko se sitten kartelli, vai mikä se on? — ja että mitkään muut alat eivät pääsisi ylittämään tätä tasoa. [Eero Heinäluoma: Eivätkä naiset!] Kysyisin tasa-arvoasioista vastaavalta ministeriltä: miten on mahdollista tässä mallissa turvata esimerkiksi julkisten alojen pienipalkkaisten naisten palkkakehitys, jotta he saisivat tasa-arvoeriä ja sitä kautta kiinni avoimen sektorin miesvaltaisten vientialojen palkkakehitystä?

Arvoisa puhemies! Ensin tästä niin sanotusta Suomen mallista. Se on minusta ollut erinomainen tavoite, eli haetaan sitä kansantalouden kilpailukykyä ja palkanmaksuvaraa. Nythän sitä ei syntynyt sopimuksena, mutta käytännössä itseohjautuvasti työmarkkinoilla on päädytty Suomen mallin kaltaiseen ratkaisuun, jossa vientialat määrittelevät käytännössä sitä raamia.

Mutta sitten sen jälkeen näihin tasa-arvokysymyksiin: Niihin pitää löytyä ratkaisuja liittokohtaisissa kierroksissa, siellä pitää ratkoa. Esimerkiksi kunta-alan sopimusneuvotteluissa pitää löytää tasa-arvoa edistäviä ratkaisuja. Ne ovat työmarkkinoiden asioita, niitä ei päätetä täällä. Minä uskon, että SDP:n eduskuntaryhmässä on runsaasti osaamista tältä alalta. Näinhän se on.

Arvoisa puhemies! Me too ‑kampanja käynnisti laajan keskustelun seksuaalisesta häirinnästä. Olemme tämän jälkeen saaneet lähes viikoittain kuulla ja lukea seksuaalisen häirinnän, ahdistelun ja hyväksikäytön tapauksia eri puolilta suomalaista yhteiskuntaa. Erityisen järkyttäviä ovat olleet ne tapaukset, joiden kohteeksi ovat joutuneet lapset tai nuoret. Osa häirintätapauksista on jatkunut vuosikymmeniä, mutta tilanteista on vaiettu tai ne on pyritty painamaan villaisella. Tuoreimman kouluterveyskyselyn mukaan lähes kolmannes toisella asteella opiskelevista tytöistä on kokenut seksuaalista häirintää.

Jokainen häirintätapaus on liikaa. Koulujen ja oppilaitosten pitää olla ympäristö, jossa lapset ja nuoret voivat kokea olevansa turvassa. Haluankin kysyä opetusministeriltä: mihin toimiin hallitus on ryhtynyt seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseksi kouluissa ja oppilaitoksissa?

Arvoisa puhemies! Lukuisiin eri toimiin. On ollut syvästi järkyttävää lukea viime aikoina uutisointia lasten ja nuorten kokemuksista seksuaalisesta häirinnästä kouluissa ja koulujen ulkopuolella, ja kouluterveyskyselyt paljastavat sen, että tämä ongelma on vakava ja olemassa edelleen. Siitä syystä opetus- ja kulttuuriministeriö on ryhtynyt moniin toimiin, joista kaksi tärkeää tällä viikolla julkistettiin: Opas kouluille ja oppilaitoksille seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön ennaltaehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi, eli selkeät ohjeet ja pelisäännöt kouluille ja oppilaitoksille siitä, miten toimitaan ja miten ennaltaehkäistään. Tämä on ollut hyvin toivottu koulumaailmassa, eikä tämän jälkeen ole kenellekään enää epäselvää se, että tähän puuttuminen on jokaisen aikuisen vastuu niin koulussa kuin muuallakin yhteiskunnassa. Toinen iso kokonaisuus, joka liittyy tähän, on laaja turvallisuuskulttuurin kehittämis- ja toimintaohjelma Suomen kouluille ja oppilaitoksille kaikilla koulutusasteilla, [Puhemies koputtaa] ja sillä osaltaan lisätään muun muassa koulutusta koulujen johdolle näissä kysymyksissä.

Arvoisa puhemies! Painottaisin vielä tähän vähän laajemminkin, että nyt on syytä kaikissa organisaatioissa tehdä samat toimenpiteet, joita opetusministeri tässä mainitsi. Ei riitä se, että kouluissa tehdään toimenpiteitä, koska nyt täytyy kaikilla työpaikoilla, harrastejärjestöissä, urheiluseuroissa, kaikissa yhteisöissä esimerkillisesti toimia, rakentaa näkyvät, selkeät ohjeet, miten toimitaan niissä tapauksissa, joissa miestä tai naista, tyttöä tai poikaa häiritään seksuaalisesti tai aiheutetaan muuta itsemääräämisoikeuden loukkausta.

Miten tämä asia selvitetään? Niin toki, että ihmisten syyttömyysolettamasta lähtökohtaisesti pidetään kiinni mutta asia tulee perusteellisesti selvitettyä matalalla kynnyksellä niin, että ihmiset uskaltavat ilmoittaa näistä tapauksista. Tässä on nyt erityisesti esimiesasemassa toimivilla henkilöillä suurin vastuu näissä organisaatioissa. Toivon, että jokainen esimies käy peilin edessä katsomassa, onko tehnyt riittävästi tämän eteen.

Arvoisa puhemies! Sukupuolten tasa-arvo on yksi YK:n ihmisoikeuksien julistuksen tavoitteista. Suomi antoi ensimmäisenä Euroopassa naisille äänioikeuden 1906, ja seuraavana vuonna eduskuntaan valittiinkin 19 naista. Naisten ja tyttöjen aseman parantaminen on nostettu tällä hallituskaudella Suomen kehityspolitiikan painopistealueeksi, mikä on ollut erittäin tervetullutta ja sopii teemana Suomelle hyvin. Köyhiä ja heikkoja meillä on aina keskuudessamme, lähellä ja kaukana. Kysyisinkin uudelta kehitysministeri Virolaiselta: miten Suomi on onnistunut parantamaan naisten ja tyttöjen asemaa kehitysmaissa juuri koulutuksessa, terveydenhuollossa ja myös yrittäjyyden tukemisessa?

Arvoisa rouva puhemies! Asia on juuri niin kuin edustaja Mäkipää totesi. Tällä hallituskaudella on erityisesti panostettu naisten ja tyttöjen aseman parantamiseen. Erityisesti painoarvoa on nostettu siinä vaiheessa, kun presidentti Trump päätti lopettaa rahoituksen näille järjestöille, jotka keskittyvät naisten ja tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämiseen. Meillä on useita hankkeita, jotka liittyvät koulutukseen, terveyteen ja vaikka maatalouteen: Somaliassa, Nepalissa, Afganistanissa, Keniassa, ja näitä maita riittää. Me olemme onnistuneet viimeisen 25 vuoden aikana vähentämään äitiyskuolleisuutta lähes puolella, sen lisäksi me olemme pystyneet parantamaan tilannetta niin, että tytöt ovat päässeet kouluun. Jokaisen tytön, joka käy koulua yli 7 vuotta, mahdollisuudet siihen, että hän myös saa työtä, työllistyy, tai jopa pystyy pistämään yrityksen pystyyn, ovat aina paremmat. Työmahdollisuuksia me tarvitsemme. [Eero Heinäluoma: Feminististä ulkopolitiikkaa!]

Puhemies Paula Risikko

Tähän kysymykseen on erittäin hyvä lopettaa, mutta otetaan vielä niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä.

Arvoisa puhemies! Aivan kuten kehitysyhteistyöministeri sanoi, panostamalla tyttöihin ja naisiin etenkin kehittyvissä maissa me pystymme tukemaan näiden maiden kehitystä, ja on hyvä, että se on Suomen painopistealue.

Mutta rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että tämä hallitus on leikannut kehitysyhteistyön määrärahoja todella kovalla kädellä, [Eduskunnasta: Kyllä!] yli kolmanneksen. Se työ, mitä Suomi on aina tehnyt kehitysmaissa tyttöjen ja naisten aseman parantamiseksi, on tällä hetkellä huomattavasti vaatimattomampaa kuin mitä se on ollut ennen. Kysynkin kehitysministeriltä: aiotteko te lisätä rahaa kehitysyhteistyöhön, jotta me voimme jatkossakin tukea kehitysmaiden tyttöjä ja naisia?

Arvoisa puhemies! Edustaja Mikkonen, te hyvin varmasti tunnette meidän eri rahoitusinstrumentit. Nyt helmikuun alussahan on päätetty ohjelmatuesta 22 maineikkaalle järjestölle neljän vuoden ajaksi — 206,5 miljoonaa euroa. Sen lisäksi tulee hanketukirahoitus nytten maaliskuun aikana päätettäväksi, ja sitten meillä on hyvin paljon myös verkostomaista yhteistyötä yrityssektorin kanssa. Me kaikki tiedämme sen, että meidän pitää saada se meidän euro mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön, ja silloin me joudumme niin sanotusti vivuttamaan. Jos olette lukenut viimeisen raportin siitä, miten esimerkiksi Finnfundin projekteissa on saatu vaikuttavuutta aikaiseksi, niin siellä on nimenomaan pystytty luomaan naisille työpaikkoja, pystytty auttamaan ilmastonmuutoksen torjunnassa. Niitä tuloksia on jo saatavilla, ja eduskunta tulee saamaan raportin siitä, mitä kehitysvaikutuksia olemme saaneet aikaiseksi tämän vuoden syksyllä, ja silloin me pääsemme varmasti pureutumaan enemmän siihen, mitä sillä eurolla on todellakin saatu aikaiseksi.