Suullinen kysymys lastensuojelun resursseista (Maria Guzenina sd) | Suullinen kysymys palvelujen tarjoamisesta paperittomille (Mika Raatikainen ps) | Suullinen kysymys poikien ja tyttöjen oppimiseroista (Johanna Karimäki vihr) | Suullinen kysymys EU:n maatalouspolitiikan uudistamisesta (Pertti Hakanen kesk) | Suullinen kysymys seutukaupunkien palveluista (Matti Semi vas) | Suullinen kysymys sote-uudistuksesta (Anna-Maja Henriksson r) | Suullinen kysymys  seksuaalirikoksia koskevasta lainsäädännöstä (Antero Laukkanen kd) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Lapsen etu on periaate, joka meidän lainsäätäjien tulee aina laittaa etusijalle. Tuhat sosiaalityöntekijää lähestyi maanantaina lasten oikeuksien päivänä päättäjiä adressilla, jossa he vaativat pikaisia toimia lastensuojelun murheellisen tilanteen korjaamiseksi. Aivan liian moni lapsi ja nuori jää ilman tarvitsemaansa apua, perheet jäävät ilman tukea.

Ministeri Saarikko, perheministerin ykkösasiana pitää olla aina lasten ja nuorten ja perheiden puolustaminen. Suosituksen mukaan yhdellä sosiaalityöntekijällä saisi olla vain 30 lasta vastuullaan, mutta todellisuudessa puhutaan kaksinkertaisesta, jopa kolminkertaisesta määrästä. Tilanne on kestämätön. Vastauksessanne tuhannen sosiaalityöntekijän vetoomukseen te sanoitte, että mitoitusasian kuntoon saattaminen on hankala asia. Miksi heikoimmassa asemassa olevien lasten auttaminen on teidän mielestänne hankala asia?

Arvoisa puhemies! Edustaja Guzenina, teidän vastuukaudellanne näissä samoissa saappaissa muutama vuosi sitten vastasitte näistä samoista teemoista, ja haluan antaa teille tunnustuksen siitä, että kaudellanne suomalainen lastensuojelu eteni hienolla tavalla eteenpäin, lastensuojelun laatusuositukset laadittiin aikananne. Tuohon ajankohtaan ajoittui myös valtava murhenäytelmä, joka herätteli suomalaisia lastensuojelun ongelmien äärelle, ja asetitte Aulikki Kananojan, arvostamamme ylisosiaalineuvoksen työryhmän pohtimaan, miten lastensuojelua tulisi kehittää. Sen myötä muun muassa sosiaalihuoltolaki parani, ja Kanan-ojan työryhmä arvioi myös tätä henkilöstömitoituskysymystä, jonka nyt olen päättänyt selvityttää tarkemmin. Teidän kaudellanne Kananojan raportti totesi, että henkilöstömitoituksen asettaminen ei ole yksiselitteinen asia, ja siksi sitä kenties ei ole aiemmin toteutettu.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksen, nousemaan ylös ja ilmoittautumaan painamalla V-painiketta. — Nyt edustaja Guzenina.

Arvoisa puhemies! Kiitän ministeri Saarikkoa hyvin rakentavasta vastauksesta. Viime hallituskaudella marraskuussa 2014 te, ministeri Saarikko, keskustapuolueen varapuheenjohtajana lupasitte keskustan puoluevaltuuston kokouksessa, että lastensuojeluun pitää säätää mitoitus siitä, kuinka monta lasta yksi sosiaalityöntekijä voi ottaa hoitaakseen. Nyt kun te olette vastuuministerinä tässä asiassa, te kerrotte ymmärrettävästi, että asian kuntoon saattaminen on hankalaa, mutta kuten itse viittasitte, viime kaudella me demarit teimme tuon valmistelutyön, jotta tällä hallituskaudella asioiden eteenpäinvieminen olisi helpompaa. Työryhmässä, johon itsekin viittasitte, työskentelivät Aulikki Kananojan lisäksi muun muassa Jari Sinkkonen ja Matti Rimpelä. Heidän asiantuntemustaan arvostetaan kaikkialla Suomessa. Osaatteko, ministeri, kertoa, kun he esittivät 54 toimenpide-ehdotusta, kuinka moni näistä toimenpide-ehdotuksista on mennyt eteenpäin tämän hallituskauden aikana?

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja kysymyksessään toteaa, tätä henkilöstömitoitusasiaa, siis sitä, kuinka monta lasta voi olla yhden sosiaalityöntekijän vastuulla suomalaisessa sosiaalityössä, arvioitiin käsittääkseni ensimmäisen kerran ministeriön työryhmätasolla juuri tuolloin vuonna 2013, jolloin vastasitte tästä tehtävästä, ja tuolloin mainitsemanne asiantuntijat, jotka kaikki nauttivat arvostustamme, totesivat, että tämän mitoituksen säätäminen ei ole yksiselitteistä. Kaivoin tuon raportin, he toteavat näin: "Kuntien olosuhteet, lastensuojelun organisointi ja lasten ja perheiden muiden palvelujen toimivuus vaikuttavat lastensuojelun kuormitukseen ja sen kohdistumiseen lapsen asioista vastaavaan sosiaalityöntekijään." Siksi erilaisten kuntien tilanne on hyvin erilainen. Ja on aivan totta — en kiistä tuota lausuntoani, päinvastoin olen aidosti huolissani — että niin isommissa kuin pienemmissä kunnissa julkinen keskustelu on ollut voimakkaasti suurten kaupunkien ympärillä, mutta myös pienemmissä kunnissa, [Puhemies koputtaa] joissa on vaikea saada päteviä sosiaalityöntekijöitä, [Puhemies koputtaa] lapsia on liikaa yhdellä työntekijällä.

Arvoisa puhemies! Kuka meistä puhuisi elämänsä vaikeimmista asioista, joihin liittyy paljon myös häpeää, täysin vieraalle ihmiselle? Ja kuka tekisi sen aina vain uudestaan ja uudestaan sen takia, että työntekijät vaihtuvat niin usein ja tiiviisti? Harvapa meistä sen tekisi, mutta sitä me odotamme lastensuojelun lapsilta. Lastensuojelussa tärkeää on luoda luottamuksellinen suhde lapseen ja hänen vanhempaansa. Vain siten voi nähdä ja kuulla, mitä perheessä todella tapahtuu. Nyt lastensuojelutyötä ei voi kaikkialla tehdä hyvin, koska työmäärä on aivan liian suuri, niin kuin jo ministerikin totesi. Yhden työntekijän pitäisi luoda tämä luottamuksellinen suhde jopa 60:een tai 80:een lapseen. Kyllä meistä jokainen ymmärtää, että ei se voi olla mahdollista. Arvoisa ministeri, kysyn nyt: oletteko te valmis kirjaamaan lakiin maksimilapsimäärän per työntekijä?

Arvoisa puhemies! Vastaan viimeimmäksi suoraan tähän kysymykseen. Haluan selvittää asian, ja jos tähän päädytään, otan sen hyvin vakavasti juuri siksi, että tämä asiantuntijoiden raportti ei puoltanut sitä kiistatta ratkaisuna tähän monisyiseen ja varmasti kaikkien tunnistamaan pahaan ongelmaan. En voi suoraan esittää, että se olisi ratkaisu, jos vuosikymmenien lastensuojelutyötä tuntevat pitkän linjan asiantuntijat eivät sitä aukottomasti ole tukeneet ja esittäneet.

Mutta mitä tulee, edustaja Salonen, mainitsemaanne kokonaisuuteen, tunnen tietynlaista, rohkenen sanoa, voimattomuutta siinä, että tämäkin hallitus on kohdistanut 10 miljoonaa euroa vuosittain lisärahaa kunnille eikä ylipäätään ole ottanut pois rahaa kuntien valtionosuuksista — eli mahdollisuudet laittaa lastensuojelutyöhön lisää resursseja, joita eittämättä tarvitaan, kunnilla olisi valtion toimesta ollut. Täällä on monia kuntapäättäjiä, muun muassa te, edustaja Salonen, ja minä uskon, että suurimmassa osassa suomalaisista kunnista olisi tekemisen varaa siinä, että tuo hallituksen [Puhemies koputtaa] kohdentama raha menisi oikeaan paikkaan kunnissa.

Arvoisa herra puhemies! Kiitän lämpimästi ministeri Saarikkoa siitä, että olette vakavasti tarttunut tähän kysymykseen, joka oli paljon esillä jo viime eduskuntakaudella. Muistan sen hyvin, kun tämän pikku-Eerikan tapauksen jälkeen täällä käytiin ajankohtaiskeskustelu lastensuojelun kehittämisestä ja Aulikki Kananojan työryhmän suosituksista. Itse olen niiden kymmenen vuoden aikana, kun olen ollut kansanedustaja, tehnyt monia aloitteita lastensuojelun kehittämisestä, ja olen päätynyt siihen, että oikea tapa olisi kirjata asiakasmäärien maksimi lakiin, koska asia ei näytä muuten korjaantuvan. En tiedä, miten tämän muotoilisin kysymykseksi, mutta kysyn nyt ehkä sitä, että ministeri Saarikko, oletteko tosiaan valmis sitten taistelemaan hallituksessa sen puolesta, että myös määrärahoja lisättäisiin lastensuojelussa tällä kaudella sillä tavalla, että tämä kirjaus voitaisiin lakiin tehdä. Ilman määrärahojahan kir-jaus on aika tyhjä.

Arvoisa puhemies! Onneksi minun ei tarvitse taistella yksin, koska se on ollut koko hallituksen tahto jo hallituksen työtä aloitettaessa, ja hallitusneuvotteluissa on sovittu lisärahasta nimenomaan lastensuojeluun, siihen lasten ja perheiden korjaavaan työmuotoon, juuri tämän akuutin tilanteen auttamiseksi. Toinen tärkeä kokonaisuus on valvonta, jota nyt, kun Suomeen muodostuu uusi valvontaviranomainen, on mahdollisuus katsoa entistä enemmän ajoissa auttavaksi.

Mutta haluaisin, jos rohkenen näin ehdottaa, että tämä keskustelu lastensuojelusta voisi laajentua myös pohtimaan niitä ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä, joilla pääsemme lukuihin, jotka eivät näytä tältä yksittäisen työntekijän tai vaikkapa suomalaisten lasten huostaanottojen osalta. Silloin katse kääntyy hallituksen lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaan ja moniammatilliseen yhteistyöhön ja siihen, että esimerkiksi vaikkapa kunnallista kotiapua, tukea perheiden arkeen voisi saada jokaisessa suomalaisessa kunnassa ilman lastensuojeluilmoituksen stigmaa.

Arvoisa puhemies! Tämä ministerin vastaus on hyvä. Jos tällainen toteutuu, että kotiin saisi sitä tukea ja apua silloin, kun se on tarpeellista ilman, että tehdään lastensuojeluilmoitusta, tämä on se oikea askel oikeaan suuntaan. Tästä on puhuttu tässäkin salissa useita vuosia.

Olisin kuitenkin kysynyt ministereiltä siitä, millä tavalla näitä syrjäytyviä nuoria ja lapsia voidaan tukea konkreettisemmin. Monella lapsella on mielenterveysongelmia jo ennen kuin he täyttävät 25 vuotta saati 18. Semmoinen 25 prosenttia kärsii jollain tavalla eriasteisista ongelmista, ja ne tuet ovat yleensä joissain kunnissa vähän myöhässä ja ei saa riittävän ajoissa sitä tukea. Kysyisin myös sitä, millä tavalla me voisimme kuntia tavallaan palkita siitä, että ne ottavat kiinni kaikki ne syrjäytyvät ja tippuvat nuoret erilaisin keinoin. Esimerkiksi koulutuksesta monet nuoret tippuvat juuri sen tähden, että varhaiskasvatuksen aikana tai kouluaikana se tuki on jäänyt saamatta tai se on ollut riittämätön. Mitä konkretiaa te teette näitten nuorten ja lasten hyväksi?

Arvoisa puhemies! Tuo lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma, Lapeksi sitä kutsumme, on laajasti poikkihallinnollinen siten, että se koskettaa vahvasti myös opetusta ja varhaiskasvatusta. Yleinen havainto, mutta ehkä liian vähän huomioitu asia suomalaisessa sosiaali- ja terveyspolitiikassa lasten ja nuorten osalta on se, että nämä lapsethan kohdataan päivittäin suomalaisissa päiväkodeissa, peruskouluissa ja toisella asteella. Palveluiden pitäisi mennä sinne, missä lapset ja perheet muutoinkin ovat. Jos tavallisen perheen leikki-ikäisen lapsen neuvola tavoittaa kohtaamalla heidät kerran vuodessa, päiväkodin eteisessä perhe kohdataan joka aamu ja iltapäivä lasta tuodessa ja viedessä. Sen takia tämän palveluajatuksen ytimessä on nyt tehdä aidosti moniammatillisia rakenteita ja tukea siten myös koulun ja varhaiskasvatuksen henkilöiden työtä, jotta se moniammatillinen tuki lapsen kasvuun, vanhemmuuden tukeen ja perheiden hyvinvointiin tulisi sinne, [Puhemies koputtaa] missä lapset muutoinkin ovat.

Arvoisa puhemies! Lastensuojelun kriisissä on kyse siitä, miten yhteiskunnan turvaverkot toimivat kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevien suomalaisten kohdalla, ja siksi tämä asia on kyllä saatettava kuntoon.

Problematiikkahan tässä liittyy siihen, että siitä huolimatta, että valtakunnallisia resursseja on lisätty, siitä huolimatta, että on tehty parannuksia liittyen laatusuosituksiin, ja siitä huolimatta, että on panostettu enemmän ennaltaehkäisyyn, kuitenkin tämä sosiaalityöntekijöiden liian iso työtaakka ja nämä ongelmat, jotka liittyvät kuntien omien palveluiden aliresursointiin, ovat jatkuneet. Siksi lastensuojelun työntekijät tässä tuoreimmassa ulostulossaan nyt vaativat ja toivovat hallitukselta ja eduskunnalta päätöksiä, että eduskunta käyttää niitä ohjausvälineitä, mitä meillä on, jotta saadaan lakisääteinen enimmäismäärä, mitä tulee asiakkaisiin, jotka yhden sosiaalityöntekijän vastuulla voivat olla. Joten minun kysymykseni ministerille on: onko hallitus tosiaan valmis käyttämään myöskin lainsäädäntöä ohjausvälineenä, [Puhemies koputtaa] jotta me saamme tämän ongelman ratkaistua?

Arvoisa puhemies! Koska tuo edellinen laaja selvitys lastensuojelusta muutaman vuoden takaa ei anna yksiselitteistä vastausta niin että se ratkaisisi kaiken, niin en voi suoraan ilman selvitystä kannattaa sitä, että tämä olisi se tapa. Pelkään myös sitä, että jos keskustelemme vain henkilöstömitoituksesta, unohdamme ne kaikki muut toimet, jotka voivat olla aivan yhtä vaikuttavia. Sellaisia ovat esimerkiksi työnjaolliset kysymykset, pätevyys- ja kelpoisuuskysymykset, sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden välinen työnjako lastensuojelussa ja kaikkinainen moniammatillinen yhteistyö. Olen nimittäin varsin toiveikas tämän lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman osalta, jossa painopiste on ennaltaehkäisyssä. On tehty myös kehittämistyötä lastensuojelun ammattilaisten välisen yhteistyön parantamiseksi. Tulokset ovat lupaavia. Yksittäisissä kunnissa, muun muassa Mäntsälässä, jos oikein muistan esimerkin, on pystytty säästämään miljoonia ja juuri tätä kautta, kun työmuotoa on kehitetty, on pystytty vähentämään sitä taakkaa, [Puhemies koputtaa] joka yksittäisellä työntekijällä on.

Arvoisa puhemies! Olin itse tuossa lastensuojelun laatusuositusryhmässä aikanaan. Se oli erinomainen ryhmä, ja olin sitä mieltä vahvasti, että nämä mitoitusasiat pitää saada kuntoon, mutta se ei vain mennyt silloin läpi. Nyt olen edelleenkin sitä mieltä, että tähän akuuttiin hätään on vastattava, ja kyllä minä pidän erinomaisena asiana sitä, että ministeri Saarikko asettaa työryhmän tai selvityttää nyt tämän mitoituksen pulmat.

Jos Ruotsissa on voitu tehdä tämmöinen päätös lakiin, että on 35 asiakasta lastensuojelutyöntekijää kohtaan, niin kyllä minä kuvittelisin, että meiltäkin löytyy vastauksia tämän selvitystyön jälkeen siihen, voisimmeko mekin nyt tehdä näin. Nimittäin se on yhteiskunnallista heitteillejättöä, jos lapset ja nuoret eivät tämän vuoksi saa apua ja heidän hätäänsä ei voida vastata. Minusta sivistysyhteiskunnassa emme voi toimia niin, ja nyt tuo akuutti hätä on tullut monelta puolelta, ihan henkilökohtaisestikin on otettu yhteyttä, ja se on kerrottu ja kuvattu. Minun mielestäni nyt on tämä [Puhemies koputtaa] mitoitusasia kyllä ehdottomasti selvitettävä, ja kiitän ministeri Saarikkoa siitä, että ryhdyitte heti puuhaan.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Nyt ministeri Saarikolla vastaus.

Arvoisa puhemies! Taisi olla edustaja Salosen kysymys, jossa nousi esiin henkilöstömäärän lisäksi se toinen keskeinen ongelma, henkilöstön vaihtuvuus. Pienissä kunnissa myös koko sosiaalityössä laajan joukon ihmisten asioista saattaa kantaa vastuuta yksi tai kaksi ihmistä. Taakka on silloin suuri. Me tarvitsemme panostuksia myös työssäjaksamiseen, johtamiseen ja työhyvinvointiin ja sitä kautta myöskin työn kohtuulliseen määrään, emme pelkästään pohdintaa henkilöstömitoituksesta.

Mutta edustaja Paloniemi, joka nosti esiin tämän laatusuositustyön: Jäin miettimään aikaa, jolloin se on toteutettu. Olen vastikään tänään saanut THL:stä tuoreet materiaalit, mikä tilanne Suomessa on tänään. Suomessa on tehty lastensuojeluilmoituksia 6 prosenttia enemmän vuonna 2016 kuin tehtiin vuonna 2015. [Puhemies koputtaa] Se, että ilmoituksia on enemmän, ei välttämättä ole huono asia, koska se kertoo, että me puutumme asioihin.

Arvoisa puhemies! Lastensuojelun ammattilaisten viesti on otettava erittäin vakavasti jo ensinnäkin siksi, että me puhumme hyvin heikossa asemassa olevien lasten ja perheiden tilanteesta. Arvoisa ministeri, te puhutte ennaltaehkäisystä, ja kysyisinkin tästä tulevasta alkoholilainsäädännöstä, jossa saatavuutta lisätään 350 Alkosta yli 3 500 vähittäistavaraliikkeeseen ja kioskiin, ja asiantuntija-arviot ovat yksiselitteisesti sitä mieltä, että sillä on vaikutuksia perheisiin ja yhteiskuntaan ylipäätänsä. Näkisittekö, että tämä heikentää lastensuojelun tilannetta, ja näettekö, että tähän asiaan pitäisi saada korjausta? Näkisittekö, että mitoitus olisi yksi keino tämän rinnalla tuoda eteenpäin?

Arvoisa puhemies! On aivan totta, että lastensuojelutapausten taustalla, niitä sen karkeammin tyypittelemättä — me kaikki tiedämme — on päihdeongelmia, niin alkoholi- kuin huumeongelmia, mielenterveyskysymyksiä tai muutoin vain voimattomuutta, joka on johtanut lapsen tai nuoren kohdalla siihen, että perheestä on tehty ilmoitus. Tiedämme myös tapauksia, joissa perhe itse päätyi tekemään itsestään ilmoituksen voimavarojen vähetessä. Juuri näihin tilanteisiin pitäisi kaiken ennalta ehkäisevän avun tulla ennemmin tueksi.

Mitä tulee alkoholilakiin, sen lopullinen käsittely on eduskunnan käsissä juuri parhaillaan, ja ne vaikutusarviot, jotka ovat kyllä kriittisiä lasten ja nuorten osalta, liittyvät pitkälti juuri tuohon alkoholin tilavuusvahvuuden, siis prosentin, nostoon. Eli en aio enkä voi täältä kiistää vaikutuksia, joita alkoholilla on suomalaisten lasten ja nuorten ja sitä kautta [Puhemies koputtaa] perheiden arkeen, mutta yksittäisten johtopäätösten tekeminen, se, että vastaus olisi [Puhemies koputtaa] niin helppo, että on vain prosenteista kiinni — näin ei valitettavasti ole.

Värderade talman, arvoisa puhemies! Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on tänään arvostellut Aamu-tv:ssä hallitusta suojelun tarpeessa olevien lasten hylkäämisestä. Olemme myös kuulleet Vantaalta, Kuopiosta ja Oulusta viestejä, että lastensuojelu ruuhkaantuu ja sosiaalityöntekijöillä on aivan liian monta perhettä vastuullaan.

Barnskyddsombudsman Kurttila noterar att det nu är fråga om statens ansvar och om hur staten sköter barnskyddet. Kurttila efterlyser en rapport kring läget för barnskyddet och att man efter det ska vidta konkreta åtgärder. Det är tydligt att vi behöver flera socialarbetare och att yrket måste göras attraktivt.

Kysyn täten ministeri Saarikolta: miten aiotte toimia, että lapset ja heikommassa tilassa olevat henkilöt eivät jää altavastaajiksi?

Arvoisa puhemies! Näistä toimista, olemassa olevasta laatusuosituksesta, joka varmasti aikanaan pitää päivittää, uudesta sosiaalihuoltolaista, jonka vaikutukset alkavat vasta vähitellen näkyä, ja selvitystyöstä suhteessa henkilöstömitoitukseen olen kertonut aiemmissa vastauksissa. Jos, edustaja, sopii, käytän tämän aikani toteamalla THL:n tuoreimmat luvut myös siltä osin, missä olemme onnistuneet.

Ensinnäkin lastensuojeluilmoitusten määrän nousuakin voidaan pitää onnistumisena, koska silloin puutumme ja välitämme ja ilmoitamme asioista. Me olemme onnistuneet siinä, että kodin ulkopuolelle sijoitettuna olevien lasten määrä on vuoden aikana vähentynyt — vain 2 prosenttia, mutta olemme tulossa luvuissa alaspäin. Myös huostassa vuoden aikana olleiden lasten määrä on vähentynyt — 2,5 prosenttia — ja saman verran on vähentynyt kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä. Me olemme silti lukemissa, joissa kodin ulkopuolelle on sijoitettu yli 17 000 lasta, [Puhemies koputtaa] mutta suunta, vaikka pienestikin, on nyt oikea, ja toivon, että ennalta ehkäisevät toimet purevat.

Arvoisa puhemies! Me kaikki tiedämme, että lastensuojelun ongelmat ovat ympäri maata vakavia. Täällä kuitenkin ministeri Saarikko on kuvaillut sitä, kuinka hallitus nyt tekee työtä sen eteen, että entistä harvempi perhe päätyisi lastensuojelun toimenpiteiden piiriin, ja se onkin erittäin tärkeää. Kysyisinkin ministeriltä: Missä vaiheessa me kaikki pääsemme nauttimaan tämän työn tuloksista? Odotammeko me siihen asti, että koko työ valmistuu, vai olisiko siellä joitakin sellaisia toimenpiteitä, joita voisimme mahdollisesti toteuttaa pikemmin?

Arvoisa puhemies! Tärkeä kysymys, ja on ilo kertoa, että työ tapahtuu koko ajan jo nyt eri puolilla Suomea. Hallitus päätti toteuttaa perhepalveluiden muutosohjelman juuri mainitsemillani lähtökohdilla yhteistyössä koulujen ja päiväkotien kanssa, neuvolat pienten lasten osalta sen ytimessä, perhekeskuksina moniammatillisena yhteistyönä nimenomaan niin, että 18:sta tulevasta maakunnasta on jo jokainen saanut oman muutostyöntekijäjoukkonsa tekemään näitä asioita käytännössä. Ja yksi ulottuvuus kaikkialla Suomessa on myös lastensuojelun kehittämistyö, sen eri muodot — laitoshoito, perhehoito ja lastensuojelun arki, joka täällä tänään on ollut puheenaiheena — ja juuri esimerkiksi Mäntsälässä käytössä ollutta moniammatillista, uutta toimintamallia lastensuojeluun on otettu käyttöön ja pilotoitu nyt eri puolilla Suomea.

Arvoisa puhemies! Tuossa lapsi- ja perhepalveluitten muutosohjelmassa on paljon hyviä toimenpiteitä, joita kyllä täältä oppositiosta voi ihan lämpimästi tukea, mutta monissa kunnissa on tällä hetkellä vakava negatiivinen kierre, elikkä siellä on tilanne, jossa todellakin työtaakka on liian suuri, työntekijät uupuvat ja ala ei houkuttele uusia työntekijöitä. Sinne joudutaan palkkaamaan epäpäteviä. Kaikki eivät pysty silloin tekemään niitä toimenpiteitä ja niitä päätöksiä, jotka kuuluisivat heille. Mitä aiotaan tehdä sille, että alalle saataisiin houkuteltua uusia työntekijöitä? Myöskin sitten: Millä tavalla voitaisiin esimerkiksi täydennyskoulutuksen avulla saada epäpäteville työntekijöille pätevyyksiä? Voi olla, että tässä ehkä opetusministeri Grahn-Laasonen saattaa olla asiantuntija.

Kiitos, arvoisa puhemies ja arvoisat edustajat, että meillä on mahdollisuus tähän tärkeään asiaan yhteisesti pureutua kyselytunnilla, ja pidän ministeri Saarikon esille nostamia teemoja ja puuttumisen keinoja erittäin tärkeinä. Erityisesti korostaisin sitä ennalta ehkäisevää työtä ja varhaista puuttumista, että mitä voimme tehdä tukeaksemme perheitä niin, että mahdollisimman harva lapsi joutuisi sitten siihen tilanteeseen, että tapahtuisi kodin ulkopuolelle sijoittaminen ja jouduttaisiin ottamaan huostaan. Eli se varhainen puuttuminen, ennaltaehkäisy on aivan ratkaisevassa roolissa, ja siinä voi myöskin koulutusjärjestelmä olla avuksi.

Näihin henkilöstön kysymyksiin liittyen on aivan oikeita havaintoja se, että alalla vaihtuvuus on runsasta ja työ on kuormittavaa. Se, minkä ehkä toisaalta voi nostaa esiin, on se, että on vaikea kuvitella tärkeämpää työtehtävää [Puhemies koputtaa] kuin olla lastensuojelussa sosiaalityöntekijänä tai muuna sosiaalialan ammattilaisena tekemässä sitä työtä auttaaksemme lapsia elämässä alkuun ja saamaan näkymän paremmasta tulevaisuudesta. [Puhemies koputtaa] Tulemme myös näihin koulutuskysymyksiin paneutumaan, kun käydään muutenkin läpi sosiaali- ja terveysalan [Puhemies: Arvoisa ministeri!] koulutusvolyymeja tulevaisuudessa.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Vielä kysymyksen ensimmäisenä esittänyt edustaja Guzenina.

Arvoisa puhemies! Ministeri Saarikko, sanoitte, että haluatte vielä pohtia asiaa, perustaa työryhmän. Nyt on hyvä teille sanoa tässä kaikkien edessä, että te ette tarvitse enää uutta työryhmää. Niissä 54 toimenpide-ehdotuksessa, jotka viime hallituskauden työryhmä teki, on ratkaisu myös tähän henkilöstömitoitukseen. Toimenpide-ehdotus 13 pilotoidaan ympäri Suomea eri kunnissa, erilaisissa tilanteissa olevissa kunnissa, erilaisia toimintatapoja, joiden perusteella voidaan myöskin määritellä valtakunnallinen henkilöstömitoitus. Te sanoitte, että olette lukenut Toimiva lastensuojelu ‑selvitysryhmän loppuraportin. Ehkä voitte jakaa sen myöskin hallituksen muille ministereille, jotta hekin voivat siihen tutustua ja voivat tukea teidän työtänne siinä, että me saamme lastensuojelun asiat kuntoon. Tässä ei nyt varsinaisesti ollut kysymystä, mutta ehkä kysyn nyt sitten: [Puhemies koputtaa] käsi omallatunnolla, emmehän enää ensi vuonna ole tässä vastaavassa tilanteessa?

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Ministeri Saarikko vastaa kuitenkin.

Arvoisa puhemies! Aika haastava kysymys esittää, että voinko mennä täältä takuuseen, että suomalaiset kunnat tekevät kaikkensa tässä asiassa niin, että missään Suomessa ei kellään työntekijällä olisi 80 lasta. Valitettavasti, edustaja Guzenina, minulla ei ole mahdollisuuksia luvata tuota, mutta sen voin luvata, että nuo Kananojan työryhmän esitykset on itse asiassa monilta osin jo toimeenpantu laatusuosituksena ja sosiaalihuoltolakina. Henkilöstömitoitukseen pureudumme nyt vielä tarkemmin. Yksi osa tätä Kananojan selvitystähän lähtee siitä, että kuntatasolla määriteltäisiin tarkemmat aikaraamit, paljonko yksi työntekijä käyttää yhden perheen tai lapsen asialle. Yksi ratkaisu tulee olemaan tässä myös sote-uudistus, jossa sosiaalihuollon, joka on jäänyt turhankin varjoon tässä keskustelussa, vastuuhartiat ovat leveämmät, työnjakoa ja moniammatillisuutta voidaan tehdä enemmän. Ja mitä tulee näihin töihin, joita on laitettu liikkeelle: [Puhemies koputtaa] me parhaillamme pilotoimme juuri tätä moniammatillista osaamista lastensuojelussa työntekijöiden kesken.

Arvoisa herra puhemies! Helsingin kaupunginhallitus päätti tällä viikolla esittää valtuustolle, että laittomasti maassa oleskeleville taataan muun muassa välttämättömät lääkärin määräämät lääkkeet, ilmainen majoitus ja ruoka, oikeus kiireellisen sairaanhoidon lisäksi välttämättömään sairauksien hoitoon, seurantaan, rokotuksiin ja suun terveydenhuoltoon. Lisäksi Helsinki tulee mainostamaan näitä ilmaispalveluja internetissä muun muassa arabian, somalin ja romanian kielillä.

Kaupunginhallituksen esitys vie uskottavuuden turvapaikkamenettelystä. Perussuomalaisten mielestä on järjetöntä tarjota laittomasti maassa oleskeleville lakiin perustumattomia, laajennettuja sosiaali- ja terveyspalveluja kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen. Kysyisinkin asianosaiselta ministeriltä: Kannattaako hallitus tällaisia toimia? Jos ei, niin mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä varmistaakseen sen, että Suomeen ei kohdistu vyöry hoitoon ja oleskelemaan saapuvia niin sanottuja paperittomia henkilöitä kuormittamaan jo äärirajoilla toimivia sosiaali- ja terveyspalveluja veronmaksajien kustannuksella?

Arvoisa puhemies! Toimeentulotuen palvelut ja suomalaisen terveydenhuollon asiat ovat vastuullani, ja vastaan siksi tähän kysymykseen, jonka toki laajensitte koskemaan ehkä laajemminkin turvapaikanhakijoiden asiaa.

Aivan sama kunnallisen itsehallinnon toimivaltakysymys on käsillämme nyt tämän kysymyksen äärellä kuin äskeisessä aiheessa. Suomalaisilla kunnilla on vapaus tehdä tuontyyppisiä ratkaisuja, mutta lainsäädännön nojalla me tarjoamme vain kiireellisen avun. Siis terveydenhuollon osalta velvoittavalla tavalla on väistämätöntä tarjota kiireellinen apu, ja alaikäisten ja raskaana olevien asia on myös asia erikseen. Eli viestini kuuluu: suomalainen laki ei velvoita tuohon toimintaan, mitä Helsingissä on tehty, mutta minun ymmärrykseni mukaan Helsingillä on omalla päätöksenteollaan mahdollisuus kaikkeen tuohon, mitä kysymyksessänne kuvailitte.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksen, nousemaan ylös ja painamaan V-painiketta.

Arvoisa herra puhemies! Meillä on tällä hetkellä eduskunnassa käsittelyssä sosiaalihuoltolain muutos, mihin liittyy se, että paperittomilla — niillä, jotka vastaanottokeskuksesta ovat joutuneet jo lähtemään, saaneet kielteisen päätöksen jopa valitusten jälkeen — on oikeus välttämättömiin ja kiireellisiin sosiaalipalveluihin, mikä tarkoittaa yösijaa, ateriaa ja lääkkeitä. Eli tämä esitys on tulossa, ja hieman yli 5 miljoonaa euroa sinne on hallitus budjetoinut. Nyt kysyisin: Mitä kaikkea tämä laki pitää sisällään ja mitä kaikkia palveluja — lähinnä katson sinne terveydenhuoltoon myös, esimerkiksi lääkkeisiin — eli kuinka suurta ikkunaa me olemme Suomessa avaamassa näille erilaisille palveluille? Mitä kaikkia sairauksia, mitä kaikkia lääkkeitä? Puhummeko esimerkiksi hepatiittilääkkeistä, jotka ovat hyvin arvokkaita? Samalla kysyn: Kuinka on muualla Euroopassa? Seurataanko tätä samaa lainsäädäntöä, mitä Suomessa ollaan kehittämässä? Esimerkiksi Unkari, Puola, onko siellä myös mahdollisuus saada vastaavat sosiaalipalvelut?

Arvoisa puhemies! En tunne niin tarkkaan mainitsemienne maiden käytäntöjä, että osaisin tuohon osaan vastata, mutta osaan vastata kysymyksenne ensimmäiseen osaan: mainitsemanne esitys sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, jonka ministeriö on antanut, ei laajenna mitään oikeuksia laittomasti maassa oleskeleville sinällään vaan on ainoastaan korvaus valtiolta kunnille näistä toimenpiteistä, joita kunnat tekevät Suomen perustuslain nojalla ja sen velvoittamina näitä kiireellisiä ja välttämättömiä palveluita tarjoten.

Ja miten ministeriö on toiminut, jotta kunnat tietäisivät, mitä tehdä? Me olemme tehneet kunnille ohjeistuksen tästä ja lisäksi toimeentulotukioppaassa — siis suomalaisille kuntatason päätöksentekijöille, jotka käytännön ratkaisuja yleensä juuri sosiaalityön puitteissa tekevät — ohjeistamme lähiaikoina kertomaan tarkemmin, mitä ovat nuo asiat, joita ikään kuin laittomasti maassa oleskeleville tämän hätäavun [Puhemies koputtaa] puitteissa on velvoittavaa tai väistämätöntä tarjota ja mitä ei tarvitse tarjota.

Arvoisa puhemies! On tärkeää huomata hallituksen selvä linja, että henkilö, joka on saanut kielteisen lainvoimaisen turvapaikkapäätöksen, on Suomessa laittomasti. Ihminen ei ole koskaan laiton mutta se tilanne on, ja hän on laittomasti maassa. Ministeri vastasi aivan oikein siinä, että perustuslaki vaatii välttämättömän huolenpidon tarjoamisen, ja omalta osaltaan kunnat siitä päättävät kunnallisen itsehallinnon puitteissa. Mutta me olemme hallituksessa julkaisseet myös ennakkovaikuttamispaperin muuttoliikkeeseen liittyen. Sen hillitsemiseksi ja hallitsemiseksi tärkeimpiä toimia ovat ulkorajojen valvonta, pakolaisten auttaminen lähempänä lähtömaita ja paluupolitiikan vahvistaminen, ja hallitusohjelman mukaisesti sisäinen turvapaikanhakijoiden siirto EU-maiden välillä pitää perustua vapaaehtoisuuteen, ja kaikkien jäsenvaltioiden on osallistuttava siihen. Kysynkin asianomaiselta ministeriltä: mikä on tämänhetkinen turvapaikanhakijatilanne, miltä hakijamäärät näyttävät nyt tämän hallituskauden aikana, ja miten ne ovat kehittyneet tämän hallituskauden aikana?

Arvoisa puhemies! Silloin 2015 meille tuli hyvin paljon turvapaikanhakijoita, ja jos ajattelee siitä tähän päivään, niin on tullut noin 41 000. Tällä hetkellä se on tasaantunut hyvinkin paljon, ja tällä hetkellä tulee varmasti alle 5 000 tämän vuoden aikana, eli ollaan palattu niin sanotusti normaaliin.

Mitä tulee tuohon äskeiseen kysymykseen, niin ei ole kenenkään etu siinä, että täällä maassa oltaisiin laittomasti. Siitä syystä hallitus on tehnyt työtä, että meillä olisi tällainen laittomasti maassa olemisen ehkäisemisen ohjelma, ja me olemme antaneet siitä hyvin paljon ohjeita myös kunnille. On totta, että tällainen välttämätön huolenpito ja toimeentulo pitää huolehtia, mutta se ei saa tulla vetovoimatekijäksi. Se on meille ehdoton tavoite. Ja meidän pitää tehdä kaikkemme, että täällä ei oltaisi laittomasti, koska se on myös tälle henkilölle erittäin vakava asia.

Arvoisa puhemies! Viime hallituskaudellahan käytiin aika laaja keskustelu paperittomien henkilöiden terveydenhuollosta, ja ilman teknistä ongelmaa tästä salista olisi lähtenyt sellainen laki, joka takaa välttämättömät terveyspalvelut myös paperittomille. Tuota esitystä kannattivat laajalti ihmisoikeusjärjestöt, lasten oikeuksien puolesta toimivat järjestöt ja terveysjärjestöt paitsi sen takia, että se on inhimillistä, niin myös sen takia, että se on taloudellisesti järkevää. On paljon järkevämpää antaa ennaltaehkäisevä diabeteslääke kuin tehdä akuuttiajalla amputointeja. On järkevämpää testata raskaana oleva nainen kuin hoitaa vastasyntynyttä hiv-positiivista. Monet kunnat, nyt kun se laki täällä kaatui, ovatkin omassa toiminnassaan toteuttaneet tämän muutoksen tai osia siitä. Emmekö voisi tuoda sitä myös tällä kaudella [Puhemies koputtaa] tähän saliin?

Arvoisa puhemies! Aivan kuten, edustaja, kysymyksessänne totesitte, yksittäisistä kunnista, täällä mainittu Helsinki on päätynyt siihen ja päättänyt laajentaa lakisääteisiä oikeuksia laajemmiksi siten, että hoito koskee maassa laittomasti oleskelevia. Terminologian "paperittomat", "laittomasti maassa oleskelevat" ihmisryhmä on silloin ehkä rajautunut hieman eri tavalla myös keskusteluissa. Totean lyhyesti tähän: hallituksella ei ole aikeita tuoda esitystä tällaisesta. Asia on hallituksen sisällä aikanaan keskusteltu. [Välihuutoja]

Arvoisa puhemies! Lasten oikeuksien päivänä saimme huolestuttavia Pisa-tuloksia. Peruskoululaisten taitoja mittaavassa Pisa-tutkimuksessa tyttöjen ja poikien oppimiserot repesivät yhteistoiminnallisessa ongelmanratkaisussa suuremmiksi kuin missään muussa yli 50 vertailumaassa. Pojat menestyivät selvästi tyttöjä huonommin. Pojat ovat menestyneet tyttöjä huonommin myös aiemmissa lukutaitoa ja luonnontieteiden osaamista mittaavissa Pisa-testeissä. Joka 8:s poika ei osaa peruskoulun jälkeen kunnolla lukea. Ero tyttöjen ja poikien lukutaidossa on OECD-maiden suurin.

Hallitus on leikannut, heikentänyt varhaiskasvatusta, peruskoulua, ammatillista koulutusta, ja tämä on lisännyt poikien syrjäytymistä. Teidän leikkurinne on osunut jokaiseen portaaseen varhaiskasvatuksesta yliopistoihin. Kysynkin ministeri Grahn-Laasoselta: [Puhemies koputtaa] mitä hallitus tekee ja mihin toimiin aikoo ryhtyä [Puhemies koputtaa] parantaakseen poikien koulutietä ja kaventaakseen sukupuolten välisiä oppimiseroja?

Arvoisa puhemies! Tällä viikolla julkistettiin Pisa-tutkimuksessa uusi sisältöalue, joka oli yhteistoiminnallinen ongelmanratkaisu, ja isossa kuvassa voidaan jälleen olla ylpeitä suomalaisista nuorista ja heidän opettajistaan, eli suomalaiset nuoret sijoittuivat sinne parhaimpien kärkeen. Mutta se, mikä tässä nousi esille, on huoli, joka on noussut myös aiemmissa mittauksissa, ja se aivan oikein tuli tässä esitetyksi, eli huoli pojista.

Tyttöjen ja poikien oppimiserot Suomessa ovat maailman suurimpia, eli meidän tytöt pärjäävät todella hyvin ja pojat jäävät sitten tästä tasosta. Siihen yksi selittävä tekijä, jota on etsitty muun muassa tutkijoidenkin kanssa ja joka liittyy myös tähän tehtäväkenttään, on esimerkiksi tämä lukemisen ongelma, eli pojat lukevat huomattavasti vähemmän ja lukutaito kehittyy heikommaksi tänä päivänä. Siihen meidän täytyy pystyä puuttumaan, ja nyt on perustettu kansallinen lukutaitofoorumi, jossa asiantuntijat [Puhemies koputtaa] laajapohjaisesti etsivät ratkaisuja.

Samoin tähän poikaongelmaan totean vielä sen, [Puhemies koputtaa] että meillä on tutkijaryhmä, joka maaliskuussa julkistaa ratkaisuehdotuksia [Puhemies koputtaa] ja myös taustatekijöitä tähän asiaan.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Jatkossa tulen erittäin tiukasti sen minuutin jälkeen väliin. — Nyt pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksen, nousemaan ylös ja painamaan V-painiketta.

Arvoisa puhemies! Poikien alisuorittaminen kouluissa on kauas tulevaisuuteen kantava ongelma. Meillä valmistuu joka vuosi peruskoulusta tuhansia nuoria, jotka eivät osaa käytännössä kunnolla edes lukea. Heidän työllistymisensä on käytännössä mahdotonta. Heidän syrjäytymisensä on käytännössä lähes varmaa. Sen takia meillä ei riitä se, että me kehitämme meidän koulujärjestelmäämme. Meidän on kehitettävä myös näille nuorille räätälöity aikuisopiskelumahdollisuus, jos me ylipäätään haluamme, että heistä joskus tulee tämän yhteiskunnan jäseniä, jotta he joskus kokevat tässä yhteiskunnassa olevansa arvokkaita, meidän yhteiskunnallemme oman panoksensa antavia kansalaisia. Kysynkin: millä tavalla suomalaista koulujärjestelmää olisi mahdollista täydentää niin, että nämä nuoret jossain vaiheessa elämänsä varrella pystyvät täydentämään tätä osaamistaan niin, että he ovat työmarkkinakelpoisia?

Arvoisa puhemies! Jäi edellinen vastaus siinä mielessä hieman kesken, että halusin tähdentää sitä, että tutkijat eli meidän osaamisen parhaat asiantuntijat yliopistoista parhaillaan etsivät ratkaisuja siihen, miten koulujärjestelmää tulisi muuttaa niin, että se palvelisi myös poikien oppimista ja olisi motivoiva ympäristö, koska tunnistetaan, että siellä pojilla erityisesti koulumotivaation, kouluviihtyvyyden kysymykset nousevat esille, ja siinä on vahva yhteys oppimistuloksiin. Tähän haetaan ratkaisuja, ja meillä on maaliskuussa siitä tulossa tutkijoiden näkemyksiä. Samoin uudet opetussuunnitelmat jo osaltaan näihin haasteisiin pyrkivät vastaamaan, mutta tämä ongelma on kyllä aito ja se koskee muitakin osa-alueita kuin koulujärjestelmää.

Toinen näkökulma, joka nousi esille, on jatkuvan oppimisen edellytysten luominen ja toisaalta rakenteiden mahdollistaminen, että voi elämässä opiskella kaikissa elämän vaiheissa. [Puhemies koputtaa] Meillä on siihen paljon olemassa olevia rakenteita, mutta niitä viedään eteenpäin muun muassa ammatillisen koulutuksen reformissa, [Puhemies koputtaa] korkeakouluvisiossa ja myös vapaan sivistystyön puolella.

Arvoisa puhemies! Keskustelemme nyt äärimmäisen tärkeästä asiasta, joka ei ole nyt ihan yllättäen tullut. Minä itse kääntäisin tätä näkökulmaa myöskin tällaiseen koulun kasvatustehtävään. Poikien kohdalla erityisesti tarvitaan tällaista toiminnallista pedagogiikkaa, vuorovaikutusta, tekemistä, työelämäyhteyksien rakentamista, ja sitten loppujen lopuksi pohjalla on se, että erityisesti poikien itsetuntoa ja minäkuvaa pitää saada vahvistettua: enemmän hyvää palautetta, enemmän hyvää tekemistä. Ja sitten, kyllä meidän pitää ottaa tämä kymppiluokka ja muu käyttöön. Osa pojista vaan kehittyy sen verran hitaammin kuin tytöt, että sitten vaan pitää paikata [Puhemies koputtaa] sitä kirjoitus‑ ja lukutaitoa, ja siinä on koululla, kunnilla, opettajilla vastuu, [Puhemies koputtaa] että katsotaan, että jokainen lapsi saa parhaansa. Mitä mieltä olette tästä?

Arvoisa puhemies! Kiitos, edustajat, jälleen kerran erinomaisista puheenvuoroista. Nousi monta hyvää näkökulmaa tästä keskusteluun, ja niitä on tärkeä meidän viedä eteenpäin. Se on ylipäätään niin, että koko yhteiskuntana meidän olisi tärkeätä sekä vanhempien roolissa, isovanhempien roolissa että yhteiskunnassa ja myös siellä koulupiirissä jo varhaiskasvatuksesta alkaen alleviivata sen merkitystä, että opiskelu on tärkeää ja että on ok pärjätä koulussa. Monestihan nuoret pojat varsinkin ovat aikamoisten ristipaineiden äärellä: toisaalta pitää pärjätä siinä porukassa ja ryhmässä, mutta siihen ei välttämättä aina yhdisty se koulussa pärjääminen. Eli meidän täytyisi pystyä vahvistamaan sitä myönteisen oppimisen kehää ja kierrettä ja sitä, että toisaalta löydetään niitä omia vahvuuksia, että se koulu osaa ja pystyy motivoimaan jokaista lasta löytämään omat vahvuudet [Puhemies koputtaa] ja oppimisen ilon myöskin. Tämä korostuu vahvasti uusissa opetussuunnitelmissa. [Puhemies koputtaa] Siihen tarvitaan opettajankoulutusta lisää, siihen tarvitaan koko yhteiskunta mukaan.

Arvoisa puhemies! Kysymys on todella tärkeä, ja edustaja Gustafsson käytti siitä erittäin hyvän puheenvuoron. Pitkän yhteisen matkan jälkeen olemme selkeästi löytäneet toisemme. [Naurua] Kiitoksia, edustaja Gustafsson. [Jukka Gustafssonin välihuuto]

Mutta tähän kysymykseen, joka on siis todella, todella erittäin keskeinen: Nythän noissa poikaporukoissa tuolla kouluissa, yläkouluissa, on valtava energia, ja kysymys on siitä, miten se saadaan suuntautumaan oppimiseen. Hallitus tarjoaa vastaukseksi ihan oikein tämmöistä ilmiöpohjaista oppimista. Se tarkoittaa sitä, että mopon rassaaminenhan voi olla kiinnostavaa, vaikka ei tunnukaan siltä, että sitä matematiikkaa juuri siinä hetkessä tarvittaisiin. No, siihen mopon rassaamiseen sitten sisältyy matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, ehkä kieliäkin. Tätä me tarvitsemme lisää, ilmiöpohjaista oppimista, ja loppujen lopuksihan se lähtee tietysti opettajasta ja hänen osaamisesta. Kysymykseni on: oletteko, ministeri, samaa mieltä, että nyt ei pitäisi hötkyillä ja alkaa rakentamaan taas kaikenlaisia uusia uudistuksia, kun niitä on jo [Puhemies koputtaa] aika paljon meneillään, vaan antaa opettajille rauha ja tuki ja välineet?

Arvoisa puhemies! Uudet opetussuunnitelmat siellä koulujen arjessa tällä hetkellä aiheuttavat paljon työkuormaa opettajille, ja se on ihan tosiasia, ja hallitus on pyrkinyt tukemaan niiden uusien opetussuunnitelmien käyttöönottoa. Opetussuunnitelmat on tehty asiantuntijavoimin, ja kenttä vahvasti on ollut niissä mukana. Nyt on tuettu sitä erityisesti panostamalla täydennyskoulutukseen, eli vaikka meillä on ollut määrärahat niukilla, niin täydennyskoulutukseen on tällä hallituskaudella pystytty lisäresursseja kohdentamaan muun muassa uudenlaisella tutoropettajamallilla, joka on siellä koulujen arjessa toiminut hienolla tavalla. Tänään viimeksi keskustelin täälläkin paikalla olevien opettajien kanssa, jotka toivat esiin tämän tutoropettajamallin yhtenä ratkaisuna monien joukosta.

Juuri nämä sisäisen motivaation kysymykset nousevat myös esiin tutkimuksissa ja uudessa pedagogiikassa: miten löydetään ne tavat, kun jokainen meistä oppii eri tavalla, ja tunnistetaan ne. [Puhemies koputtaa] Me tunnistamme ja tiedämme jokainen poikia ja tyttöjäkin, jotka haluaisivat esimerkiksi peruskoulun jälkeen enemmän käytännön oppimista, ja siihen esimerkiksi ammatillinen reformi tuo työpaikoilla tapahtuvaa oppimista yhdeksi keinoksi.

Arvoisa puhemies! Selvää on, että tytöt ja pojat saattavat oppia eri tavalla. Nyt on kysymys siitä, millä tavalla meidän uudet opetussuunnitelmamme tuovat mukanaan yksilöllistä lähestymistapaa meidän koululaisiamme kohtaan. Siltä osin oli hyvä, että ministeri nosti esille sen, että tutkijat ovat mukana miettimässä keinoja, joilla me voimme saada pojatkin mukaan. Kun meillä on tässä näin useita muutostekijöitä — edustaja Puumalakin nosti ilmiöpohjaisen oppimisen — niin voi olla, että ne ovat juuri niitä oikeita keinoja tuoda pojille motivaatiota käydä koulua.

Se on selvää, että ovat sitten tytöt tai pojat kysymyksessä, niin meillä on perustaitotalkoiden paikka: matematiikkaa ja lukemista. Ilman niitä ei muuten arjessa selvitä. Kysynkin opetusministeriltä, voisimmeko tehdä ensi vuodesta perustaitotalkoovuoden, matematiikan ja lukemisen vuoden.

Arvoisa puhemies! Hyvä ehdotus, eli keskitytään niihin perustietoihin ja -taitoihin. Samanaikaisesti voidaan tuoda sitä omien vahvuuksien löytämistä ja uudenlaista oppimista.

Lukutaitotalkoista olikin jo puhetta. Elikkä tällä hetkellä on asiantuntijaryhmä, siinä ovat vahvasti mukana myöskin kirjastot, päiväkodit, koulut, kansalaisjärjestöt, vanhempainliitot ja niin edelleen mukana edistämässä. Yksi näkökulma on ollut vaikkapa se, miten neuvolat voisivat kannustaa vanhempia lukemaan lapsille, koska se on tällä hetkellä meillä vähän hukassa. Enää neljännes vanhemmista lukee päivittäisesti, siis usein, lapsille esimerkiksi iltasatuja. Tässä me voimme jokainen tehdä enemmän omassa lähipiirissä ja arjessamme. Eli lukutaidon kehittyminen lähtee jo sieltä varhaisista vuosista, ja sitä pitää tietysti koulunkin tukea tässä ajassamme. Samoin meillä on tunnistettu, että meillä liian moni lapsi selvittää peruskoulun ilman, että saa [Puhemies koputtaa] sellaisia tietoja ja taitoja, jotka kantavat toisen asteen opinnoissa ja elämässä. [Puhemies koputtaa] Tähän pitää kiinnittää huomiota.

Arvoisa herra puhemies! Maatalous- ja ruuantuotanto ovat viime aikoina olleet kovien haasteiden edessä, jopa vaikeuksien edessä. Tulevaisuuteen on kuitenkin uskottava, ja katsonkin tässä pitkälle tulevaisuuteen luottavaisesti. Euroopan unionin maatalouspolitiikkaa ollaan uudistamassa merkittävästi tulevalle ohjelmakaudelle. Raskaasta byrokratiasta ja sääntelystä tulee päästä kohti yksinkertaisempaa ja oikeudenmukaisempaa järjestelmää. Digitalisaatio mahdollistaa jo tänä päivänä paljon. Kysynkin ministeri Lepältä: onko teknologia ja digitalisaatio huomioitu riittävästi maatalouspolitiikan uudistamisessa ja Suomen tavoitteissa tulevan ohjelmakauden haasteita punnittaessa?

Arvoisa herra puhemies! Suomi on ollut aktiivinen ja on aktiivinen tässäkin EU-asiassa. Me olemme valmistelleet jo tulevaa CAPin uudistusta hyvän aikaa. Me olemme myös koonneet kuuden maan joukkueen, jolla me olemme esittäneet yksimielisesti monia asioita sekä norminpurkuun että digitaalisuuden edistämiseen Euroopan unionin tasolla. Ja olen toiveikas, että kun iso joukko maita näin tekee, niin se myöskin eteenpäin saadaan.

Digitaalisuus on tätä päivää, ja ennen kaikkea se on tulevaisuutta. Muun muassa Suomessa ensi keväänä Maaseutuvirasto ottaa käyttöön peltojen monitorointivalvonnan testauksen ja kokeilun. Toki iso osa valvonnasta tehdään vanhalla tavalla, mutta kuitenkin uutta etunojaa otetaan myöskin tältä osin, jotta me pystymme entistä tarkempaan järjestelmään, me pystymme entistä yksinkertaisempaan järjestelmään ja järjestelmään, joka palvelee viljelijöitä, neuvontaa, koko elinkeinoa [Puhemies koputtaa] ja myös hallintoa.

Arvoisa puhemies! Hallitus pelaa nyt tiukkaa ja vaarallista peliä. Sote-uudistus ja maakuntauudistus ovat aivan sekaisin. Eilen täällä eduskunnassa runnottiin hallituspuolueiden ryhmäkurin avulla läpi käräjäoikeusverkoston raju karsiminen. Käräjäoikeus poistuu monista seudullisesti tärkeistä kaupungeista, kuten esimerkiksi Kemistä, Kokkolasta, Iisalmesta, Varkaudesta ja Raahesta. [Eduskunnasta: Kotkasta!] — Samoiten Kotkasta. — Hallitus heikentää koko ajan palveluita alueilla, ja ihmiset ovat huolissaan ja hädissään. Iisalmessa tänä aamuna jopa laskettiin liput puolitankoon, kun iisalmelaiset kokevat, että eduskunta on hylännyt heidät. Haluaisin kysyä kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläiseltä: miten hallitus aikoo pitää kiinni kansalaisten yhtenäisyydestä, etteivät seutukaupunkien ja harvaan asuttujen alueiden ihmiset koe jäävänsä yksin?

Arvoisa puhemies! Tämä on tosi tärkeä kysymys, ja tähän velvoitti myös eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietintö tässä jokunen aika sitten, ja tämän myötä myös seutukaupunkien osalta kaupunkineuvos Antti Rantakokko teki muutama aika sitten tänä syksynä laajan selvityksen, jossa hän nosti esille näitten seutukaupunkien asiaa ja asemaa ja samalla arvioi sitä, miten paljon meillä on lähtenyt valtion työpaikkoja pois kyllä jo edellisenkin ja sitäkin edellisen ja aika monen hallituksen aikana. Nyt tietysti meidän pitää hallituksen piirissä miettiä se, että kun näitä julkisen puolen työpaikkoja on lähtenyt näin paljon pois, millä tavalla me pystymme auttamaan ja edistämään erityisesti näiden maakuntien kakkoskaupunkien, jotka eivät ole niitä maakuntakeskuksia, tilannetta, ja tätä pohditaan parhaillaan hallituksen piirissä. Minulla itselläni on tarkoitus tavata tätä laajaa verkostoa tässä lähiviikkoina, voi olla, että menee ensi vuoden alkupuolelle. Pidän tärkeänä, että Suomessa on [Puhemies koputtaa] monimuotoista kaupunkipolitiikkaa, ja seutukaupungit ovat tässä tärkeä osa.

Värderade talman! Regeringens vårdreform tar sig nya vändningar varje vecka. Det senaste exemplet kommer nu från sjukhuset i Meri-Lappi, där också regeringens egna fullmäktigeledamöter går emot såväl sin egen minister som sin egen fullmäktigeordförande. Det här är ett tydligt tecken på att befolkningen inte har förtroende för den vårdreform som regeringen nu planerar.

Arvoisa puhemies! Länsi-Pohjan sairaalan ulkoistus puhuu selkeää kieltä: usko hallituksen sote-uudistukseen on loppumassa jopa keskustan omassa piirissä. Samanlaista keskustelua käydään nyt monessa paikassa Suomessa. Arvoisa hallitus, ettekö näe, että nyt olisi aika viheltää tämä peli poikki ennen kuin saadaan aikaiseksi kunnon kaaos, mitä me emme halua? Arvoisa hallitus, oletteko valmiita lykkäämään tämän keskittämisuudistuksen voimaanpanoa niin, että sote-uudistus ja päivystysuudistus kulkisivat käsi kädessä, eikä näin, että nyt tehdään asioita, [Puhemies koputtaa] joissa ihmiset eivät ole mukana ja joissa ihmiset jätetään oman onnensa varaan?

Arvoisa puhemies! Ei hallitus ole luopumassa sote-maakuntauudistuksestaan, päinvastoin. Juuri tämän vuoksi tätä uudistusta tarvitaan, että suomalaiset palvelut voidaan taata. Ja vakuutan, että hallituksenkin uudistuksen ytimessä on lähipalvelujen turvaaminen. Viittaatte täällä viime viikolla pitkään keskusteltuun Meri-Lapin Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin tilanteeseen ja ennen kaikkea hallituksen päätöksiin, jotka liittyvät terveydenhuollon yhteen osaan eli erikoissairaanhoitoon ja sen leikkaustoimintaan. Laki, joka liittyy tähän, terveydenhuoltolaki, on annettu eduskunnassa noin vuosi sitten, ja se liittyy siihen, mikä on suomalaisten sairaaloiden välinen työnjako, ja sen osalta totean, että Suomessa joka ikisessä sairaalassa, joka tähän asti on julkisesti toiminut, on toimintaa myös jatkossa, ja nyt teemme vain työnjakoa sen välillä, minkälaisia leikkauksia tehdään missäkin päin. Ja myös tuolla Meri-Lapissa [Puhemies koputtaa] julkisenakin tuotantona päivystys olisi kyetty takaamaan.

Arvoisa herra puhemies! Säännöllisin väliajoin julkisuuteen nousee seksuaalirikoksissa annettuja tuomioita, jotka koettelevat kansalaisten oikeustajua. Tuomiot koetaan usein aivan liian lieviksi ja jopa uhrin kokemusta vähätteleviksi. Tällä viikolla julkisuudessa ollut Turun hovioikeuden tuomio lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä nosti taas esille kysymyksen siitä, onko asiaa koskeva lainsäädäntömme riittävää. Järkyttävää on, että viime vuosina erityisesti lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset näyttäisivät olleen lisääntymässä. Lapsiin kohdistuvat rikokset asettavat lainsäädännölle omat haasteensa. Lapsen oikeusturvan varmistamiseksi lapsen heikompi asema ja ikään liittyvät erityispiirteet tulisi pystyä jo lain tasolla paremmin huomioimaan.

Arvoisa puheenjohtaja! Kysynkin asianosaiselta ministeriltä: [Puhemies koputtaa] tulisiko lapsen heikompi asema ja ikään liittyvät erityispiirteet huomioida paremmin seksuaalirikoksia koskevassa lainsäädännössä lasten oikeusturvan parantamiseksi?

Arvoisa puhemies! Valtiovallan tärkein tehtävä, uskallan väittää, on turvata jokaisen kansalaisen fyysinen koskemattomuus ja turvallisuus. Erityisesti lasten osalta tämä on äärimmäisen tärkeä tehtävä, tietysti samalla myös äärimmäisen vaikea tehtävä, koska nämä rikokset, mitä tehdään, äärimmäisen julmat rikokset, tapahtuvat perhepiirissä, lähipiirissä, jolloin henkilö on haavoittuvassa asemassa monellakin tapaa. Näiden tekojen paljastuminenkin on hyvin ison muurin takana. Tarvitaan laaja-alaisia toimenpiteitä juuri kuten tälläkin kyselytunnilla on tullut esiin: lastensuojelun toimenpiteitä, ennalta ehkäiseviä palveluja, hyvin laaja-alaisesti toimenpiteitä. Siinä vaiheessa ollaan jo hieman myöhässä, jos tarvitaan rikosprosessuaalisia toimenpiteitä. Mutta sitten kun niitä tarvitaan, niin kyse on siitä, mikä on oikeudenmukainen rangaistus tietyistä teoista, ja ministeriössä on käynnistynyt tämä työmaa, jossa erityisesti lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia pohditaan, ja alkuvuonna tulee johtopäätöksiä.

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

Täällä on vielä yksi varsinainen kysymys, mutta kun on hetki aikaa, tämän kysymyksen tärkeyden vuoksi myönnän yhden lisäkysymyksen. Pyydän edustajia, jotka haluavat sen esittää, nousemaan ylös.

Arvoisa puhemies! Suomen rikoslaissahan sanotaan, että raiskaus on törkeä, jos sen kohteena on alle 18-vuotias lapsi. Nyt monet meistä ovat järkyttyneet kuullessaan ja lukiessaan oikeuden päätöksestä, jossa tällaista tekoa ei kuitenkaan ole katsottu oikeudessa raiskaukseksi, kun ei ole pystytty näyttämään toteen varsinaista väkivaltaa eikä lapsen vastustelua. Olin itse 90-luvun puolessavälissä lakivaliokunnassa, kun rikoslakia tältä osin uudistettiin, ja itselleni jäi toinen käsitys kuin mitä nyt tässä kyseisessä oikeustapauksessa on siitä, mitä tällä lakipykälällä tarkoitimme. Ja toki kaikki nämä toimet, mitä ministeri luetteli, että vähennettäisiin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja erityisesti seksuaalista väkivaltaa, noin yleisesti ovat hyvin tarpeellisia, mutta kysyn: katsooko ministeri, että tätä kyseistä rikoslain kohtaa olisi syytä täsmentää niin, että lapseen kohdistuva [Puhemies koputtaa] väkisinmakaaminen olisi ilman muuta raiskaus — ja törkeä raiskaus?

Arvoisa puhemies! Tähän varsinaiseen tuomioistuimen ratkaisuun en perustuslainkaan takia sanallakaan koske. Se on tuomioistuinten riippumattomuuden piirissä. Ne katsovat rikoslain ja tämän salin säätämien lakien tulkintaa täysin riippumatta meidän puheistamme. Mitä tulee yleisesti rangaistustasoon ja rangaistuskäytäntöihin pidemmällä aikavälillä Suomessa, niin teen vasta huolellisen analyysin jälkeen johtopäätökset siitä. Ne katsotaan nyt rangaistusasteikkojen, rangaistuksen kovuuden kokonaisuudessa, samoin nämä tunnusmerkistökysymykset, tarvitseeko tehdä joitain sanamuotojen tai parametrien muutoksia, jotta varmasti rikosvastuu toteutuu tehokkaasti ja niin, että lasten erityinen haavoittuva asema tulee huomioiduksi näissä prosesseissa.