Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä yli kolmannes Suomen pinta-alasta on poronhoitoaluetta. Monilla alueilla porojen ylilaidunnus on johtanut laitumien kulumiseen ja niiden monimuotoisuuden heikkenemiseen. Ilmaston kuumeneminen vaikeuttaa porotalouden toimintaedellytyksiä, samoin pohjoisen kilpailevat maankäyttöpaineet.
Tällä hallituksen esityksellä koskien lakia poronhoitolain muuttamisesta pyritään haitallisten vaikutusten vähentämiseen porolaidunten käytön suunnittelua parantamalla ja poromäärien paremmalla hallinnalla. Keinoksi ehdotetaan porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelmia, poromäärien vähentämistä koskevan sääntelyn selkeyttämistä sekä paliskunnan toimien helpottamista koskien toimia pitää poromäärä enintään suurimmassa sallitussa määrässä.
Arvoisa puhemies! Metsähallituksen vuonna 2024 julkaiseman Ylä-Lapin luonnon kaukokartoitusta koskevan projektin loppuraportin mukaan tunturikankaista on edustavuudeltaan ja luonnontilaisuudeltaan eriasteisesti heikentyneitä jopa 80 prosenttia. Syinä tähän mainitaan ilmastonmuutos, porolaidunnus ja näiden yhteisvaikutus. Pohjoisimman 20 paliskunnan jäkälälaitumilla jäkäläbiomassa on vähentynyt kymmenen viime vuoden aikana keskimäärin 30 prosenttia. Laidunten kuluminen on lisännyt porojen talviaikaisen lisäruokinnan ja tarhauksen tarvetta. Muutoksia siis tarvitaan, ja tämä hallituksen esitys ottaa askeleita oikeaan suuntaan.
Uudistus on kuitenkin useiden tavoitteiden osalta riittämätön. Kuten valiokunnan saamista asiantuntijalausunnoista käy ilmi, uudistus jää vajaaksi niin luonnon kantokyvyn, ilmastonmuutokseen sopeutumisen kuin saamelaisten alkuperäiskansan elinkeinon turvaamisen kannalta. Saamelaiskäräjien ja Saamelaispaliskunnat ry:n lausunnot korostavat, että nykyinen poronhoitolaki ei pysty huomioimaan saamelaiseen poronhoitoon liittyviä toimintatapoja ja tapaoikeutta. Poronhoidon hallinnan järjestelmät tulisi uudistaa tavalla, joka paremmin tukee alkuperäiskansan kulttuurin säilymistä sekä tunnistaisi saamelaisen poronhoidon erityispiirteet. Saamelaisten perustuslaillinen oikeus ylläpitää omaa kulttuuriaan edellyttää, että poronhoidon hallintarakenteet mahdollistavat tosiasiallisesti saamelaisten osallistumisen päätöksentekoon. Useat lausunnonantajat, kuten Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF, ovat nostaneet esiin myös sen, että nyt esitetyt toimenpiteet ovat riittämättömiä tunturiluonnon ja porolaidunten ympäristöllisen kantokyvyn turvaamiseksi. Keskeinen ongelma on se, että lainsäädäntö ei huomioi riittävästi muiden maankäytön muotojen, kuten metsähakkuiden, kaivostoiminnan, energiantuotannon ja matkailun, aiheuttamaa painetta poronhoidolle ja luonnolle.
Jotta pystyisimme vastaamaan arktisen luonnon kohtaamiin uhkiin ja täyttämään alkuperäiskansaoikeuksia koskevat velvoitteet sekä sovittamaan nämä yhteen, tarvitaan laaja poronhoitolain kokonaisuudistus. Osana uudistusta tulisi tarkastella myös poronhoitoalueen etelärajan siirtoa. Tarkastelua on tehty viimeksi 1800-luvulla, ja ilmaston kuumenemisen myötä olosuhteet ovat jo muuttuneet ja muuttuvat nopeasti myös tulevaisuudessa.
Jotta tällainen kokonaisuudistus saataisiin käyntiin, teen vastalauseen mukaisen lausumaehdotuksen, joka kuuluu seuraavasti:
Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto käynnistää poronhoitolain kokonaisuudistuksen pohjaksi kattavan selvitystyön porotalouden kestävän harjoittamisen toimintaedellytyksistä huomioiden muun maankäytön porotaloudelle aiheuttaman häiriön ja ilmastonmuutoksen yhteisvaikutukset sekä poronhoidon ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden reunaehdot saamelaisten poronhoidon erityispiirteet huomioiden.
Tämä melkoisen mutkikas muotoilu osoittaa, että asiassa on todella monia näkökulmia, ja siksi uudistus edellyttää huolellista ja kokonaisvaltaista valmistelua, joka olisi syytä aloittaa pikaisesti.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
Kiitoksia. — Edustaja Holopainen, Hanna.