Arvoisa rouva puhemies! Esittelen lakialoitteeni vuosilomalain väliaikaisesta muuttamisesta. Tämä jo toukokuussa vireille pantu lakialoite saapuu lähetekeskusteluun varsin myöhään, sillä osa siitä uhkaa jo hapantua käsiin. Mutta korostan, että vuosilomalakia on tärkeä muuttaa väliaikaisesti ainakin ensi toukokuuhun saakka, koska koronapandemia on pitkittynyt siitä, kun tämä aloite jätettiin. Esimerkiksi majoitus‑, ravintola‑ ja vapaa-ajanpalvelualan sekä niihin liittyvän hyvinvointipalvelualan yrittäjien ja työnantajien edunvalvoja ja työmarkkinajärjestö MaRa ovat jo sopineet Palvelualojen ammattiliiton kanssa vuosilomien jaksottamisesta siten, että puolet pidetään tai pidettiin ennen syyskuuta ja toinen puoli viimeistään ensi vuoden huhtikuun loppuun mennessä, mutta muiden työehtosopimusten osalta toivotaan muutosta edelleen. Hallitus on antanut tässä poikkeuksen terveydenhuoltoon ja sosiaalitoimeen, mikä on ihan hyvä asia.
Nykyisessä vuosilomalaissa on lain 4 §:n 2 kohdassa määritelty lomakausi ajalle 2.5.—30.9. Koronapandemian aikana tämä käytännössä sitoo sekä pääomaa että yritysten mahdollisuuksia järjestää henkilökuntaa ajalle, jolloin sitä eniten tarvitaan, ja toisaalta viettää lomaansa silloin, kun yrityksillä on kaikkein hiljaisinta aikaa — esimerkiksi hotellihenkilökunnan osalta tämä tarkoittaa ensi vuonna hyvin todennäköisesti tammikuuta. Lain 20 §:n mukaan vuosilomasta 24 arkipäivää on kuitenkin sijoitettava edellä mainitulle lomakaudelle eli toukokuun ja syyskuun väliin.
Kuten aloitteen perusteluissa mainitaan, poikkeusoloista selvinneillä yrityksillä ei välttämättä ole edes kassavaroja maksaa lomarahoja välittömästi pandemian loputtua. Muuttamalla vuosilomalakia väliaikaisesti niin, että lomakautta pidennetään tässä uudessa tilanteessa ehkä toukokuuhun saakka, työnantajille ja työntekijöille annetaan mahdollisuus joustoon kesäloman viettämisessä, jos yrityksen tai työntekijän etu sitä vaatii. Vuosiloman siirtämisen tulee aina perustua todelliseen ja perusteltuun tarpeeseen.
Tässä aloitteessa esitetty väliaikainen lakimuutos tukee nykyisen vuosilomalain 27 §:ää, jonka mukaan työnantaja ja työntekijä voivat sopia 18 päivää ylittävän osan lomasta pidettäväksi seuraavalla lomakaudella tai sen jälkeen säästövapaana. Ilman sopimustakin työntekijällä on oikeus säästää 24 päivää ylittävä osa vuosilomastaan, jos siitä ei aiheudu työpaikan tuotanto‑ ja palvelutoiminnalle vakavaa haittaa. Poikkeuksellisina aikoina keskinäisellä sopimisella on kuitenkin normaalia huomattavasti suurempi tarve, ja lainsäädännön on tässä tilanteessa annettava sille myös mahdollisuus, jotta selviämme kriisistä niin hyvin kuin se vain on tässä tilanteessa enää mahdollista. — Kiitos.