Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta  tehdyn  sopimuksen  lainsäädännön  alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta  ja   sopimuksen  soveltamisesta  sekä  julkisen talouden monivuotisia kehyksiä koskevista vaatimuksista annetun lain 3 ja 7 §:n muuttamisesta

Arvoisa herra puhemies! Ymmärrän toki, että tämä kyseinen hallituksen esitys on näitä Euroopan unionin byrokratiaan liittyviä tarkkoja täsmennyksiä, joita tällä keinoin nyt viedään suomalaiseen lainsäädäntöön — mikä on hyvä asia, kyllä meidän täytyy tietenkin nämä velvollisuudet hoitaa — mutta se, mitä minä peräänkuulutan, kun tällaisia lakeja käsittelemme, on se, että minä hartaasti toivon, että Euroopan unionissa aidosti alettaisiin kiinnittämään huomiota talouden todellisiin ongelmiin. Kyllä näitä menettelytapoja me täällä voimme jauhaa vaikka 28 vuotta perätysten, mutta samaan aikaan meillä Euroopan unionin alueella happanee pankkeja pystyyn. Euroopan suurin pankki Deutsche Bank oli suurin piirtein konkurssitilassa tässä joku aika sitten, ja emme tarkalleen tiedä tänä päivänä, missä tilassa se oikeasti on. Olisikohan Euroopan unionin parasta kiinnittää huomio siihen, mihin sen pitäisi kiinnittää huomiota, tällaisiin valtaviin pankkikriiseihin, jotka kerta kaikkiaan mädättävät koko Euroopan unionin sisältäpäin lahoksi, ja se on sitten menoa sen jälkeen? Ja sitten me täällä keskenämme kiistelemme jostakin pienestä, vähäisestä lainsäädännöstä, jota pannaan jokaisessa jäsenmaassa täytäntöön, ja itse asiassa se todellinen ongelma on siellä keskuspaikoilla, niissä suurissa pankeissa. Jokainen ymmärtää, että Deutsche Bankin vaikeudet olivat niin valtavan suuria, että sen johdannaiskaupan arvo oli yhteen aikaan yli 50 000 miljardia euroa, ja me kiistelimme täällä muutamien satojen tai kymmenien miljoonien määrärahoista. Tällaisena yön hetkenä kun näitä ajattelee, niin tulee kyllä väkisin siihen tulokseen, että kyllä fokus eli polttopiste on Euroopan unionilta vähän häveissä, kun tämmöisiä asioita käsitellään. Toki tämä pitää varmaan hyväksyä, en sitä millään lailla vastusta, mutta ihmettelen vain, että kannattaisiko joskus EU:ssakin keskittyä olennaiseen.