Suullinen kysymys etuusleikkauksien peruuttamisesta (Tuula Haatainen sd) | Suullinen kysymys asumiskustannusten kohtuullistamisesta (Ritva Elomaa ps) | Suullinen kysymys lapsiperheiden köyhyydestä (Outi Alanko-Kahiluoto vihr) | Suullinen kysymys Meri-Lapin sote-ratkaisusta (Li Andersson vas) | Suullinen kysymys  perintö- ja lahjaveron poistamisesta sukupolvenvaihdoksissa (Joakim Strand r) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Arvoisa valtiovarainministeri Orpo, minun täytyy nyt kertoa teille, mitä tämän talon ulkopuolella tapahtuu. Liian moni suomalainen nimittäin kokee jäävänsä tänäkin päivänä teidän mainostamanne orastavan taloudellisen kasvun hedelmistä paitsi. Ihmisten pitää voida kokea olevansa arvokkaita ja sitä, että heitä kohdellaan myös oikeudenmukaisesti. Me tiedämme myös, että se luo lisää vakautta ja turvallisuutta. Yksinkertaisesti: eriarvoistumiskehitys on nyt katkaistava.

Valtiovarainministeri on todennut, että tuloerot kasvavat Suomessa. Kuten tiedämme, jos vain osa voittaa, niin kaikki häviävät. Syksyn mittaan tapaamani ihmiset ovat kertoneet, että heiltä on leikattu eläkettä tai päivärahaa ja lääkekorvaukset ovat pienentyneet. Tämä on erittäin surullista kuultavaa. [Puhemies: Nyt on aika täynnä!] Arvoisa ministeri, sanokaa nyt rehellisesti, mitä sydämenne sanoo: eikö nämä leikkaukset pitäisi peruuttaa?

Arvoisa puhemies! Kyllä minun sydämeni sanoo sen, että se vuosia kestänyt taloudellinen ahdinko ja korkea työttömyys, mikä meillä on ollut, pitää pystyä meidän toimin hoitamaan. Pitää saada talous kasvuun ja työttömyys laskuun. Tämä on se työ, mitä nyt on tehty. Se on ainut tie. Se on ainut tie, että me pääsemme pois siltä tieltä, mitä on jouduttu tekemään viimeisten hallitusten, jo kahden edellisen hallituksen, aikana ja myöskin tämän hallituksen aikana, että me joudumme sopeuttamaan meidän menojamme ja tekemään kipeitäkin leikkauksia. Se on ainut tie. En usko, että SDP:nkään ollessa hallituksessa se leikkaaminen oli mukavaa, ei varmasti ollut mukavaa. Sen tähden minä iloitsen siitä, että meidän talous on saatu kasvamaan, velkaantuminen vähenee. Se päivä on edessä, että meidän ei tarvitse miettiä, mistä seuraavaksi leikataan. Se päivä on edessä, se on näköpiirissä, mutta meidän pitää tehdä vielä enemmän. Silloin me voimme vielä paremmin auttaa ihmisiä. [Puhemies koputtaa] Mutta nyt paras tapa on auttaa mahdollisimman moni ihminen töihin.

Puhemies Maria Lohela

Ja muistutan teitä, hyvät edustajat ja ministerit, että sekä kysymysten että vastausten enimmäiskesto on 1 minuutti. Nyt pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa puhemies! Tätä suomalaista hyvinvointivaltiota ovat niin naiset kuin miehet rakentaneet vuorollaan vuosikymmeniä. Nyt he katsovat, mitä tämä sukupolvi tekee heidän edestään. Viime vuosina hallitus on leikannut eläkeläisiltä monin eri tavoin. Lääkekorvausten leikkaus, kansaneläkkeen jäädytykset, kiinteistöveron nosto ja monet muut heikennykset ovat pienentäneet juuri eläkkeensaajien käytettävissä olevia tuloja. Eläkkeellä olevat kansalaiset eivät voi myöskään työnteollaan merkittävästi parantaa omaa toimeentuloaan. Puhuitte, Orpo, työnteolla ansaitsemisesta. Eläkeläiset eivät voi tehdä sitä. Heille ei tule palkankorotuksia, sillä hallituksen leikkaukset koskevat heitä kipeästi aina vuoteen 2019 saakka. Arvoisa ministeri Orpo, voisimmeko nyt yhdessä päättää, että nämä pientä eläkettä saavat ihmiset otetaan yhteiseksi sydämenasiaksi ja korjataan heihin kohdistetut leikkaukset? [Susanna Huovinen: Kyllä, kasvu kuuluu kaikille!] Taloushan kasvaa, ja sitä kuuluu jakaa.

Arvoisa puhemies! Väitän, että olen itsekin tavannut ja tunnen niitä eläkeläisiä, jotka elävät todella pienillä tuloilla. Olen kuullut kyllä näitä tosielämän, arjen tarinoita siitä, kuinka tiukkaa ja vaikeaa on. Ne lääkkeet, mitä me olemme tähän etsineet: Me turvaamme ensinnäkin meidän tasavertaiset hyvät palvelumme — palvelut ovat kuitenkin niitä, jotka kaikki saavuttavat, ja ne jos jotkut kuuluvat kaikille. Me olemme nostaneet takuueläkettä jo kolmella eri päätöksellä tämän hallituskauden aikana. Mutta, arvoisat edustajat, meidän suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaamme kuuluu kaksi lupausta yli kaiken. Ne ovat palvelulupaus ja eläkelupaus. Kumpikaan näistä ei toteudu — eli se, että on tasavertaiset hyvät palvelut jokaiselle suomalaiselle, tai se eläkelupaus, että niille 1,5 miljoonalle tämän päivän eläkeläiselle ja tuleville eläkeläisille me maksamme eläkkeet, jotka heille kuuluvat — ilman korkeaa työllisyysastetta, [Puhemies koputtaa] ja siksi jälleen kerran palaan tähän korkeaan työllisyyteen [Puhemies: Aika täynnä, ministeri Orpo!] ja siihen, miten se on meidän politiikkamme ytimessä.

Arvoisa puhemies! Viime vuosina hallitus on tosiaan leikannut eläkeläisiltä monin eri tavoin. Lääkekorvauksia on leikattu, jopa diabeteksen osalta, kansaneläkkeet on jäädytetty, palvelumaksuja korotettu ja monella muulla tavalla heikennetty [Timo Heinonen: Niitähän tehtiin teidän aikana!] eläkkeensaajien käytettävissä olevia tuloja.

Keväällä me sosiaalidemokraatit esitimme tehtäväksi toimenpideohjelman eläkeläisköyhyyden vähentämiseksi ja eläkeläisten toimeentulon turvaamiseksi. Esitimme, että tuossa toimenpideohjelmassa selvitettäisiin vaihtoehdot esimerkiksi kansaneläkkeen tasokorotuksen tekemiseksi ja verotuksen muuttamiseksi sekä eläkkeensaajien asumistuen, palvelujen ja palvelumaksujen vaikutukset eläkeläisköyhyyteen kiinnittäen erityistä huomiota vaikeimmassa asemassa olevien ikäihmisten elikkä ikääntyneiden naisten ja pieniä työeläkkeitä saavien asemaan. Esityksemme ei keväällä kelvannut hallituspuolueille — voisitteko harkita asiaa nyt uudelleen?

Arvoisa puhemies! Nämä ovat ihan äärettömän tärkeitä asioita, ei siitä ole kyse, [Vasemmalta: Ryhtykää toimeen!] eikä ole kyse siitä, etteikö tämäntyyppisiä asioita haluttaisi tehdä. Mutta, hyvät kollegat, me otamme velkaa tänä vuonnakin 4,5 miljardia, ensi vuonna 3 miljardia, ja jos meidän julkista taloutta ei saada tasapainoon, jos me emme saa työllisyysastetta ylös ja Suomen talouskasvua pysyväksi, me emme koskaan pääse siihen tilanteeseen, että me voisimme miettiä, miten me lisäämme jotain jonnekin. Se vaatii sen, että me pidämme nyt kiinni tehdyistä päätöksistä, me pidämme kiinni kipeistäkin päätöksistä. Vielä ei ole valitettavasti se aika, että meillä olisi jotain jaettavaa. [Välihuutoja vasemmalta.] Ei ole vielä se aika valitettavasti, se vaatii vielä sinnikkyyttä. Minä uskallan sitä puolustaa, vaikka se ei olekaan kovin populääriä. Meidän on jatkettava tällä talous- ja työllisyyspolitiikan linjalla, jotta voimme lunastaa palvelulupauksen ja jotta voimme lunastaa eläkelupauksen myös tulevina vuosikymmeninä. [Vasemmalta: Työnantajille on riittänyt miljardeja!]

Arvoisa puhemies! Köyhyyden ja eriarvoisuuden kasvaminen on suora seuraus hallituksen harjoittamasta politiikasta — perusturvaa on heikennetty, indeksiä on jäädytetty ja leikattu, asumistukea ja lääkekorvausten tasoa on heikennetty.

Erityisen käsittämätön leikkaus on kakkostyypin diabeteksen lääkkeiden korvaustason laskeminen. Jokainen vähänkin asiaan perehtynyt tietää, että lääkkeiden käyttämättä jättäminen lisää kallishoitoisia lisäsairauksia ja komplikaatioita. Nyt tiedämme, että monet vähävaraiset ikäihmiset ovat jättäneet diabeteslääkkeet ostamatta, kun rahat eivät kerta kaikkiaan riitä. Mikä järki tässä on? Ja mitä säästöjä hallitus kuvittelee saavansa tällä? Ministeri Orpo, eikö edes tätä järjetöntä säästöä voisi perua, koska tämä säästö tulee todella kalliiksi?

Arvoisa puhemies! Lääkekorvausjärjestelmä on sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan vastuualueella, mutta tunnistan tämän kysymyksen tärkeyden, ja hänen poissa ollessaan haluamme hallituksena kuitenkin tähän vastata.

Tämä esiin nostettu aihe liittyi laajempaan kokonaisratkaisuun, jossa asiantuntijoiden työryhmän tuloksena laadimme esityksen, joka liittyi lääkkeiden kokonaiskorvauksiin ja niiden muutoksiin ja, kyllä, myös tiettyjen lääkeryhmien korvaustason heikentymiseen. Meillä on eriasteisia korvausluokkia erilaisista lääkkeistä, ja tuo päätös liittyi siihen, mihin korvausluokkaan mainitut diabeteslääkkeet käytännössä kuuluvat. Sosiaali- ja terveysvaliokunta tuolloin painotti, että tämän päätöksen seurauksia tulee arvioida ja huolella tarkastella. Erityisesti siksi, jos päädytään tilanteeseen, että havaitaan, että vähävaraiset sairastuneet jättävät tämän takia lääkkeitä hankkimatta, [Susanna Huovinen: Nythän näin on käynyt!] tuota seurantaa kyllä toteutetaan. On hyvä huomioida, että hallituksen linjassa korostuu vahvasti se, [Puhemies koputtaa] että lääkehuolto ja lääkehoito [Puhemies: Ministeri Saarikko, aika on täynnä!] ovat osa sotea, eivät irrallinen osa.

Arvoisa puhemies! Ymmärrän, että rahat ovat tiukilla, ja siksi oikeudenmukaisuus ja sisäinen solidaarisuus korostuu.

Nykyinen verojärjestelmä on luonut suursäätiöille eräänlaisen veroparatiisin, jonka puitteissa varakkaat yksilöt voivat paeta verotusta lähes kokonaan. On kohtuutonta, että pienetkin yritykset, jotka toimivat markkinariskin alaisena, joutuvat maksamaan pääomatuloveroa, kun todella vauraat yhdistykset ja säätiöt saavat vakaat pääomatulonsa verottomina. Perussuomalaisten kaavailema uudistus koskisi ainoastaan suurimpia säätiöitä ja hyvin varakkaita yhdistyksiä. Nyt kysynkin: olisiko hallitus valmis laittamaan suursäätiöiden ja ‑yhdistysten pääomat verolle? Tästä saisimme kymmeniä miljoonia euroja esimerkiksi eläkeläisten lääkkeisiin.

Arvoisa puhemies! Tämä on hallitusohjelmassa, säätiöiden ja yleishyödyllisten yhteisöjen verotuksen selvittäminen ja sen pohjalta pohdinta siitä, onko siinä kehitettävää veropohjan laajentamiseksi, ja tätä työtä tehdään parhaillaan valtiovarainministeriössä. [Leena Meri: Koska se valmistuu?] Me palaamme tähän sitten aikanaan, kun selvitys valmistuu ja on johtopäätösten aika.

Arvoisa rouva puhemies! Sipilän hallituksen politiikassa on sekä sydäntä että järkeä. [Paavo Arhinmäki: Paatunutta sydäntä!] Kun tämän vaalikauden alussa Sipilän hallitus aloitti työskentelynsä, olimme saaneet perinnöksi käytännössä konkurssipesän. Tällä hetkellä Sipilän hallitus on selvittänyt Suomen tilannetta. Talous on paranemassa, työllisyys on paranemassa. Vaikka Suomi velkaantuu edelleen, luottamus on lisääntynyt. Luottamuksen lisääntyminen myös kansainvälisten sijoittajien keskuudessa on aivan a ja o. Jotta pystymme leipomaan sitä kuuluisaa kakkua, meidän täytyy tehdä nämä perustyöt, jotta me voimme sitten sitä myös jakaa, niin eläkeläisille kuin sairaille, eri tarpeisiin.

Pyytäisin pääministeriä arvioimaan talouden kehityksen eteenpäin, koska se on aivan ratkaisevaa nyt 100-vuotisen Suomen historiassa. Tänä vuonna olemme voineet panostaa moneen asiaan, myös veteraanien kotiin vietäviin palveluihin. Se on [Puhemies koputtaa] yksi pieni asia mutta tärkeä. Mutta entä kokonaisuus tästä eteenpäin?

Arvoisa rouva puhemies! Tämä eriarvoistumiskehityksestä käytävä keskustelu on äärimmäisen tärkeää. Me olemme luvanneet turvata palvelut jokaiselle suomalaiselle ja inhimillisen elämän ja toimeentulon jokaiselle suomalaiselle. [Vasemmalta: Te teette toisin!] No, miten me sen pystymme tekemään? Meidän pitää turvata julkisen talouden rahoitus. Millä julkisen talouden rahoitus turvataan? Se turvataan sillä, että meidän työllisyysasteemme saadaan nostettua [Antti Rinne: Alijäämä kasvaa!] sinne tavoitteeseen. — Alijäämä pienenee koko ajan tavoitteemme mukaisesti. Se on suurin piirtein puolittunut siitä, mistä aloitimme.

Mitä talouden jatkuvuuteen tulee, nyt näyttää tällä hetkellä hyvältä, 3,6 prosenttia oli kasvu edellisellä neljänneksellä, mutta töitä pitää jatkuvasti tehdä sen eteen, että tämä kehitys jatkuu ja työllisyysaste nousee. Vain sitä kautta me voimme turvata hyvinvointiyhteiskunnan perusteet.

Arvoisa puhemies! Tänään puhutaan oikeista asioista, kun puhutaan eriarvoisuuden kasvusta. Kyllä taloutta voi tasapainottaa niin kovin monella tavalla. Pääministeri Sipilä pyysi suomalaisilta paljon, kun pyysi kaikkein heikoimpiakin ihmisiä osallistumaan yhteisiin talkoisiin ja antamaan vähistään. Erityisesti erittäin pienituloiset eläkeläiset antoivat vähistään. Nyt me kysymme oikeutetusti, että kun tätä talouskasvua on, minkä perään tekin hehkutitte, olisiko nyt aika näitä hedelmiä palauttaa takaisin niille, jotka ovat vähistään antaneet, ja palauttaa oikeudenmukaisuus. Ja mitä tekee maamme hallitus? Te, valtiovarainministeri Orpo, kiemurtelette siellä ja annatte ymmärtää, että nyt vain säästetään, [Välihuutoja oikealta] mutta te itse panitte 2 miljardia euroa menemään tässä matkan varrella, ja pieniltä pyysitte 3,5 miljardia katteeksi. [Susanna Huovinen: Se on ollut jatkuvaa!] Nyt me kysymme aivan uudelleen, ministeri Orpo: palautatteko eläkeläisiltä leikatut rahat?

Arvoisa puhemies! Minä toistan edelleen itseäni, mutta hallituksen tärkein tavoite on se, että saadaan työllisyys ylös. Se on ainut mahdollinen keino, millä me turvaamme hyvinvoinnin [Susanna Huovinen: Miten tämä auttaa sitä eläkkeensaajaa?] ja voimme jatkossa panostaa hyvinvointiin eri puolille.

Viittaatte tällä 2 miljardin epämääräisellä heitollanne luultavasti veronkevennyksiin. Hallituksen veropolitiikka on yksi keskeisiä keinoja, millä työllisyyttä ja kasvua halutaan luoda tähän maahan. [Vasemmalta: Tehdään alijäämää!] Me olemme suunnanneet 1,3 miljardia työn ja ansiotulojen verotuksen keventämiseen kaikkiin tuloluokkiin, koska haluamme tukea työllisyyttä. Puoli miljardia on suunnattu pieni- ja keskituloisten verotuksen keventämiseen. Se on minusta aivan erinomainen asia ja myöskin kädenojennus pienempituloisille ja sille, että töitä kannattaa ottaa vastaan. Veropolitiikka on johdonmukaista.

Ja vielä se, että kun viime kaudella — hallituksessa, jossa kyllä itsekin olimme — teidän kanssanne pohdimme, että puolet menosopeutuksella, puolet veroilla. Teille verojen korottaminen oli erittäin tärkeää silloinkin, se on lähellä sydäntänne. [Puhemies koputtaa] Mutta kun se ei auta kasvuun. Nyt veroaste ollaan saatu 42:een, [Puhemies: Ministeri Orpo, siinä se aika nyt meni!] ja se on oikea suunta.

Arvoisa puhemies! Asumisen kohtuuttomaksi kasvanut hinta on suuri ostovoimaa ja kansantaloutta haittaava tekijä. Perussuomalaisten tiistaina julkaistussa vaihtoehtobudjetissa onkin tähän helpotusta tuova asumisen halpuutuksen malli, joka sisältää monia toimenpiteitä. Suoraa taloudellista helpotusta perussuomalaiset toisivat niin sanotun muuttoavustuksen käyttöönotolla, jossa työn perässä muuttava ei olisi heti asuntojen kanssa ongelmissa. Lisäksi haluamme peruuttaa hallituksen kaavailemat lämmityspolttoaineiden hinnankorotukset. Kysynkin valtiovarainministeri Orpolta: aikooko hallitus edistää perussuomalaisten asumisen halpuutuksen mallia? Teiltä ei näytä asumiseen helpotusta löytyvän.

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin, nämä asuntopoliittiset kysymykset kuuluvat ministeri Tiilikaiselle, hän ei ole paikalla.

Asuminen, sen hinta, kohtuullisen vuokra-asumisen ja ylipäänsä asumisen saatavuus Suomessa, on yksi aivan oleellinen kysymys, johon pitää kiinnittää huomiota ja jonka eteen tehdään töitä. Meillä on tällä hetkellä iso työvoiman saatavuusongelma, kohtaanto-ongelma, ja sen taustalla suurimpia syitä on se, että kohtuuhintaista asumista ei löydy sieltä, missä työpaikkoja olisi, eli tällä hetkellä suurimmat ongelmat ovat pääkaupunkiseudulla ja suurissa kasvukeskuksissa. Ministeri Tiilikaisen johdolla hallitus tekee määrätietoista työtä, että me saamme asuntorakentamista ja kohtuuhintaista asuntotuotantoa lisättyä, ja samalla meidän pitää miettiä sitä, miten me saamme kannustettua, autettua ihmisiä myöskin lähtemään ja muuttamaan työn perässä, koska monesti siinä on esimerkiksi omaan omistusasuntoon liittyvät kysymykset isona haasteena. Tämä on iso yhteiskunnallinen kysymys, kasvun kannalta merkittävä, ihmisten toimeentulon kannalta [Puhemies koputtaa] merkittävä. Teemme töitä laajalla rintamalla.

Puhemies Maria Lohela

Ja mikäli tästä aiheesta on lisäkysymyksiä, pyydän ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! Mietintä on hyvä, mutta konkreettisia toimia tarvitaan, pikaisesti. Eräs lähihistorian suurimpia virheitä oli sähköverkkojen myynti. Se hoidettiin ilman tyylipisteitä kokoomuksen Kataisen ollessa pääministeri ja vihreiden Haaviston vastatessa valtion omistajaohjauksesta. Tämä virhe tuli suomalaisille asujille äärimmäisen kalliiksi. Caruna nostaa hintoja, ja ulkomaiset sijoittajat hierovat käsiään. Voidaan sanoa, että sähköverkon myynti oli epäisänmaallinen teko.

Perussuomalaisilla on tähänkin esittää helpotusta. Siirtohinnoittelussa on valtavat ylijäämät, ja Energiavirasto sallii älyttömät tuotto-odotukset. Annamme siis muun muassa Carunan repiä hirveitä hintoja. Siksi perussuomalaiset esittävät sähkönsiirron tuottovaateen laskemista 4,5 prosenttiin. Tämä koskettaa kaikkia kansalaisiamme. Arvoisa ministeri, annatteko suomalaisille helpotusta ja alatte valmistella tätä tuotto-odotusten laskemista? Asumiskustannukset ovat aivan kohtuuttomia tällä hetkellä.

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus on suhtautunut köyhiin väestöryhmiin välinpitämättömästi, eikä köyhyyden vähentäminen ole ollut sen työlistalla. Talouskasvun seurauksena syntynyt liikkumavara on käytetty hyvätuloisille suunnattuihin veronkevennyksiin ja unohdettu heikommassa asemassa olevat. Suhteellisen köyhyyden arvioidaan tämän hallituksen aikana nousseen yli 12 prosentilla.

Hallituksen leikkaustoimet ovat kasautuneet samoille ihmisryhmille. Lapsilisien indeksikorotuksen jäädyttäminen ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen ovat vaikeuttaneet monen lapsiperheen arkea. Lisäheikennystä aiheuttaa lisäksi verotuksen lapsivähennyksen poisto. Lapsiasiavaltuutetun mukaan köyhyys on tämän politiikan seurauksena Suomessa jälleen periytymässä ja syventymässä, ja onkin aihetta kysyä arvoisalta valtiovarainministeriltä: oletteko tietoisia siitä, että asiantuntijat ovat varoittaneet siitä, että lapsiperheköyhyys on jälleen Suomessa syventymässä?

Puhemies Maria Lohela

Ministeri Orpo. — Saarikko vai Orpo? Nyt teidän täytyy päättää.

Arvoisa puhemies! Aihe on hallitukselle tärkeä ja yhteinen. Koska kysymyksenne kohdistui erityisesti lapsiperheiden kokonaisuuteen, vastaan kysymykseen.

On aivan totta, että lapsiperheköyhyys on Suomessa ylisukupolvinen ja laaja ilmiö, josta varmasti kaikki tämän salin eduskuntapuolueet kantavat niin vastuuta kuin huoltakin. On totta, että vaalikauden alkupuolella teimme päätöksiä, jotka heikensivät lapsiperheiden toimeentuloa. Siksi olen hyvin iloinen, että ensi vuoden budjettiin olemme kyenneet tekemään päätöksiä, jotka kääntävät suuntaa. En liioittele niiden vaikutusta enkä ylikorosta niitä voimakkaiksi toimenpiteiksi mutta kuvaan suunnanmuutosta. Varhaiskasvatusmaksujen alentaminen opetusministeriön toimesta on iso kokonaisuus, joka tuo nollamaksuluokkaan noin 7 000 lapsiperhettä. Se on merkittävä teko lapsiperheköyhyyden torjumiseksi. Niin ikään kaikkein heikoimmassa asemassa olevat lapsiperheet, vähimmäisäitiys- ja ‑isyyspäivärahoilla olevat, saavat nyt [Puhemies koputtaa] toimeentuloonsa korotuksen. Lisäksi parannamme opiskelevien perheiden asemaa [Puhemies: Ministeri Saarikko, aika on täynnä!] huoltajakorotuksella.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan.

Olen hyvin iloinen siitä, että hallitus on tarkastamassa suuntaansa. Esimerkiksi juuri opiskelevien perheiden kohdallahan on ollut hyvin huolestuttavaa se, että samaan aikaan ollaan heikennetty rajusti opintorahaa ja asumistukea, ja tämä on vaikeuttanut selkeästi näiden perheiden opintoihin keskittymistä.

Hallituksen välinpitämättömyys lapsiperheköyhyyttä kohtaan näkyy kuitenkin edelleen lainvalmistelutyössä, josta keskeisesti puuttuvat laadukkaat vaikutusarviot. Jos ne olisi huolella tehty, hallitus ehkä olisi huomannut, että sen leikkaukset tuppaavat kasautumaan tietyille ihmisryhmille, kuten eläkeläisille ja lapsiperheille. Kun nuorten ja lasten pahoinvointi kasautuu ja kouluttamattomuus periytyy, on aihetta kysyä: lupaatteko jatkossa tehdä kattavat lapsivaikutusarviot kaikessa lapsiin ja lapsiperheisiin liittyvässä lainsäädännössä, jotta lapsiperheköyhyyden syventyminen saadaan pysähtymään?

Arvoisa puhemies! Perin tärkeä kysymys, ja aihe kumpuaa jo myös Sipilän hallituksen ohjelmasta. Siellä on lapsiperhepalveluiden muutosohjelma, joka on siis laajapohjainen ohjelma siitä, että palveluiden painopiste käännetään ennaltaehkäisevään suuntaan, monen ajatuksissa sinne, missä ehkä olimme vielä 80—90-lukujen taitteessa, ja parantaisimme vielä siitä juoksuamme. Tuo kokonaisuus pitää sisällään tavoitteen siitä, että lapsivaikutusten arviointi olisi yhä vakaampi ja merkittävämpi osa kaikkea lainvalmistelua.

En kuitenkaan vastaanota väitettänne siitä, että tällä hetkellä lapsivaikutuksia ei laisinkaan olisi arvioitu. Kyllä näin lainsäädännössä tapahtuu, mutta ehkä tarvittaisiin laajempi ylisukupolvinen ote päätöstemme vaikutuksista — olivat ne miinus- tai plusmerkkisiä ensi vuoden budjetissa — pidemmällä aikavälillä Suomen kestävyyden kannalta ja siten tulevan sukupolven hyväksi. Ehkä lapsivaikutuksia pitäisi arvioidakin ei pelkästään tämän päivän vaan myös huomisen lasten näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen oma selvitys nosti maamme keskeisimmäksi sisäisen turvallisuuden haasteeksi entisestään laajentuvan syrjäytymisen — sen, että kansalaiset jakautuvat menestyjiin ja syrjäytyviin. Hallituksen oma politiikka syventää tätä ongelmaa ja syrjäyttää yhä enemmän ihmisiä. Köyhyys, eriarvoisuus ja osattomuus kasvavat voimakkaasti, vaikka taloudessa on saavutettu käänne parempaan. Koulutuksesta ja ihmisten perusturvasta on leikattu valtavasti, ja samaan aikaan hallitus on veropolitiikallaan suosinut hyvätuloisia ja omia eturyhmiään eikä ole tavoitellut tuloerojen kaventamista. Hallitus valitsi tutkitusti tehottomat ja ympäristölle haitalliset vero- ja yritystuet.

Vihreät valitsivat omassa tulevaisuusbudjetissaan panostamisen koulutukseen sekä eriarvoisuuden torjuntaan. Panostamme köyhyyden torjuntaan yli 640 miljoonaa euroa. Kysynkin valtiovarainministeriltä: aiotteko tarttua vihreiden tulevaisuusbudjettiin ja siellä tehtyihin toimenpiteisiin, joilla voidaan vähentää köyhyyttä ja eriarvoisuutta?

Arvoisa puhemies! Kyllä me olemme perehtyneet ja perehdymme erittäin huolella kaikkien ryhmien tekemiin esityksiin. Vihreidenkin esityksessä oli paljon hyvää, oikeita painotuksia, kunnianhimotasoa, siitä kiitos. Mutta teidänkin budjetissanne oli mielestäni se ongelma, että sen tulopuolessa oli osittain sellaisia hyvin epämääräisiä eriä, kuten esimerkiksi harmaan talouden torjunnasta tulevat lisävarat. Eli ei tämä asia, niiden uusien panosten löytäminen, ole niin yksinkertaista, kun meidän pitää pitää tiukasti kiinni siitä, että velkaantuminen saadaan taittumaan.

Mutta mitä tulee sitten eriarvoisuuden lisääntymiseen, niin kyllä se nyt vain on niin, että jos työllisyys paranee — jos meillä on melkein 60 000 työtöntä vähemmän kuin vuosi sitten, jos meillä on 20 000 pitkäaikaistyötöntä vähemmän kuin vuosi sitten — niin kyllä se on menoa parempaan suuntaan. Se vähentää eriarvoisuutta tässä maassa. Kun ihminen pääsee töihin, niin se on kaikkein suurin nousu köyhyydestä ja syrjäytymisen vaarasta tai syrjäytyneisyydestä [Puhemies koputtaa] takaisin normaalielämään ja omaan elämään [Puhemies: Aika täynnä!] kiinni.

Arvoisa rouva puhemies! Surullinen tosiasia tämän päivän Suomessa on, että edes työllisyys ei suojaa köyhyydeltä. Meillä on laskelmia, joiden mukaan jopa 500 000 suomalaista työssä käyvää — pienipalkkaisia, pätkätyöläisiä, nollatyösopimuksilla olevia ja niin poispäin — elää köyhyysrajan alapuolella. Varmasti haluatte lukuja: 70 000 alle 30-vuotiasta elää alle köyhyysrajan, 100 000 lasta elää alle köyhyysrajan, 350 000 eläkeläistä elää alle 1 000 euron kuukausituloilla. SDP teki laajan kansalaiskyselyn ihmisten ja perheiden toimeentulon vaikeuksista. Saimme jopa 1 000 vastausta siihen, ja siinä nousivat muun muassa asumisen kalleus, juuri tämä työllisyyden ongelma, pienet palkat ja päivähoitomaksut suuriksi tekijöiksi. Eikö hallitus ymmärrä, että ostovoiman nostaminen lisäisi [Puhemies koputtaa] ja vauhdittaisi talouskasvua, ei sen leikkaaminen?

Arvoisa rouva puhemies! Tämäkin on tärkeä kulma tässä eriarvoistumiskehityksessä. Se on selvä asia, selvä fakta, että myöskin työssä käyviä on köyhyysrajan alapuolella.

Kun me mietimme niitä suuria kysymyksiä, kun mennään kohti 2020-lukua, niin minusta meidän pitäisi rohkeasti miettiä myöskin sitä, voisiko esimerkiksi perustulo olla yksi osa ihmisen palkanmuodostusta silloin, kun puhutaan pienipalkkaisesta henkilöstä. Tähän liittyy monia erittäin arkoja ja hankalia kysymyksiä, mutta minun mielestäni niitäkin pitäisi avoimesti käydä läpi. Se ei saa johtaa siihen, että sen takia halpuutetaan sitä työtä. Mutta nyt kun tätä perustuloa kokeillaan tämän hallituksen toimesta, minun mielestäni tästä voitaisiin käydä avoin keskustelu, voidaanko tällä tavalla pienentää sitä työn vastaanottamisen kynnystä ja toisaalta puuttua myöskin sitten tähän ongelmaan, jonka, edustaja, nostitte esille.

Arvoisa puhemies! Keskustelu lähti nuorista ja lapsiperheistä, ja valitettavasti Suomessa tänä päivänä huono-osaisuus, syrjäytyminen, on enemmän periytyvää kuin aikaisemmin, ja näinhän ei pitäisi olla.

Kiinnitän huomiota kahteen asiaan:

Toinen on nuorten harrastusmahdollisuuksien eriytyminen varallisuuden mukaan. Harrastukset ovat nykyään tavattoman kalliita, ja jollain tavalla tätä tietä pitäisi nuorten osalta tasoittaa.

Mutta toinen, vielä vakavampi kysymys on koulutuksesta syrjäytyminen. Viime aikoina on julkaistu tutkimuksia nimenomaan toisen asteen koulutuksen osalta: sekä ammatillisessa koulutuksessa että lukiokoulutuksessa kohtuuttomat maksut, joita menee oppimateriaalista, kirjoista, opetusvälineistä, saattavat olla keskeyttämisen syy ja luovat lisää syrjäytyneisyyttä. Mitä hallitus tälle asialle aikoo tehdä?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tästä harrastamisesta: On tunnistettu, että on erittäin tehokasta ja hyvää syrjäytymisen ehkäisyä, että lapset ja nuoret pääsevät harrastamaan ja monipuolisten, mielekkäiden harrastusmahdollisuuksien piiriin. Se on totta, että kustannukset ovat nousseet, ja sen takia hallitus on asettanut tavoitteekseen harrastustakuun eli sen, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus vähintään yhteen mieleiseen harrastukseen, ja sitä viedään eteenpäin yhdessä kuntien, kolmannen sektorin ja kaikkien mahdollisten toimijoiden kanssa, jotka vaikuttavat lasten harrastusmahdollisuuksiin.

Sen lisäksi nousi esille tärkeä nuorten koulutusmahdollisuuksien edistäminen ja se, että kenenkään koulutuspolku ei saa katketa varattomuuden takia. Koska olemme tästä huolissamme, olen teettänyt selvitystä Opetushallituksessa siitä, mikä on nykytila, mikä on tämänhetkinen tilanne tämän asian suhteen. Sen johdosta sitten pystymme tekemään toimenpiteitä, kun saamme sen selvityksen ensi vuoden alussa. Lupaan, että hallitus tekee aivan kaikkensa, että jokainen nuori tässä maassa saa mahdollisuuden opiskella.

Arvoisa puhemies! Tällä viikolla Meri-Lapissa päätettiin kunnallisen itsehallinnon nojalla valtakunnan suurimmasta sote-ulkoistuksesta, kun kokonainen keskussairaala siirtyy Mehiläisen hoidettavaksi. Sopimuksen pituus on 15 vuotta, ja sen irtisanomisesta seuraisi jopa 100 miljoonan euron lasku. Syynä tähän järjettömään päätökseen on paikallisten huoli siitä, että palvelut siirtyisivät Rovaniemelle tai Ouluun. Keskustalaiset paikallispäättäjät päätyivät siis kannattamaan jättiulkoistusta vastoin keskustaministeri Annika Saarikon tahtoa, koska halusivat säästää palvelut keskustaministereiden ajamilta erikoissairaanhoidon leikkauksilta.

Arvoisa ministeri Saarikko, tämän ongelmallisen päätöksen taustalla on siis ennen kaikkea hallituksen heikko sote-valmistelu, kun erikoissairaanhoidon leikkaukset tuotiin sote-uudistuksesta irrallisena kokonaisuutena. Miten te aiotte hallituksessa estää sen, että tämänkaltaisia tapauksia tulisi lisää, ottaen huomioon, [Puhemies koputtaa] että epävarmuus soten osalta vielä tulee jatkumaan pitkään?

Arvoisa puhemies! Kyllä minusta on syytä rehellisesti tarkastella sitä, minkä kysyjäkin tässä nosti esiin, että aivan varmasti yksi tekijä, joka Meri-Lapissa johti tähän ratkaisuun, oli yleinen epävarmuus sote-uudistuksen vuosia jatkuneessa valmistelussa ja toisaalta myös ajatus siitä, että yritys tarjosi omalla esityksellään mahdollisuuden ikään kuin betonoida nykytilan sellaisenaan riippumatta alueen väestökehityksestä tai kustannusmuuttujista. Tämä esitys oli sellainen, jota mielestäni ei olisi kannattanut edistää, liittyen juuri tulevan maakunnan mahdollisuuksiin toteuttaa palvelut ennen kaikkea perusterveydenhuoltovetoisesti. Taustalla lienee keskustelu maakunnan sisällä, joka on ilmapiiriltään ollut kai, ymmärtääkseni, melko tulehtunut. Yhteistä pöytää ja näkökulmaa on ollut hankala löytää. Tietysti taustalla vaikuttaa varmasti sekin, että erikoissairaanhoidon osalta tämä leikkausten, erityisesti vaativien leikkausten, työnjako koko Suomessa — joka ei jätä [Puhemies koputtaa] yhtään sairaalaa ennalleen toimenkuvaltaan — on ollut alueella [Puhemies koputtaa] yksi merkittävä epävarmuustekijä.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan.

Arvoisa puhemies! Tässä ministeri Saarikko vastasi, että tämä päätös betonoi nykytilanteen, mutta kyllähän sellainen muutos tässä on suhteessa nykytilanteeseen, että se myöskin betonoi yhden yrityskonsernin vahvan aseman tässä Länsi-Pohja-ratkaisussa. Ministeri Saarikko, te olette sanonut, että teidän on vaikea ymmärtää, miten yritykset toisaalta vaativat valinnanvapautta mutta samalla havittelevat Länsi-Pohjan kaltaisia alueellisia monopoleja. Meidän näkökulmastamme vastaus tähän kysymykseen on helppo: ne ovat sama asia. Perustason palveluissahan tämä valinnanvapausjärjestelmä, jota hallitus ajaa, tulee todennäköisesti rakentumaan juurikin muutaman vahvan yritystoimijan alueelliselle monopolille. Kysymys kuuluu siis, ministeri Saarikko: miksi te ajatte sote-mallia, jonka seurauksena todennäköisesti ovat alueelliset yksityiset monopolit kaikkialla paitsi ehkä suurimmissa kaupungeissa?

Arvoisa puhemies! Kysymyksessänne oli monta ulottuvuutta.

Totean ensinnäkin vielä tästä ajankohtaisesta Länsi-Pohjan tilanteesta, että ministeri on nyt pyytänyt valvontaviranomaista Lapissa arvioimaan, onko tuo ratkaisu tehty kaikkien lain pykälien mukaan oikeutetusti. Lisäksi hallitus on eilen päättänyt, ikään kuin vastaa-vien tapausten varalle, jo olemassa olevaa ja eduskunnan hyväksymää niin kutsuttua rajoittamislakia kiristää juuri tällaisten vastaavien ulkoistamisratkaisujen osalta, jotta kokonaiskuva ja luottamus palveluihin voisi säilyä laajemmin.

Hallituksenkin tavoite tällä uudistuksella, hyvät edustajat, on turvata lähipalvelut. Meidän painopisteemme on eriarvoisuuden torjunta palveluiden äärellä, integraatio, siis ihmisen katsominen kokonaisuutena niin sosiaali- kuin terveyspalveluiden näkökulmasta, ja erikoissairaanhoitovetoisuuden vaihtuminen lähipalveluihin, jonka ytimessä on helppo vastaanotolle ja palveluiden piiriin pääsy.

Mitä tulee tuohon mainitsemaanne arviooni, pidän todellakin kestämättömänä sitä, jos emme halua toteuttaa hallittua monituottajuutta, siis erilaisten palveluntuottajien [Puhemies koputtaa] valinnanvapautta, vaan nyt tässä murrosvaiheessa [Puhemies: Aika on täynnä!] käymme betonoimaan monopoliasemia.

Arvoisa puhemies! Ministeri Saarikko, te varmasti tiesitte Kemi—Tornio-alueen eli Länsi-Pohjan tulevaisuuteen liittyvät kaikki ongelmat hyvissä ajoin, tiesitte myös seutukunnan ja maakunnan sisäiset jännitteet. Lopullisesti te varmistitte huonon ratkaisun toteutumisen onnettomalla väliintulolla aivan viime metreillä — lupaamanne synnytystoiminnan jatkaminen kahden vuoden ajaksi näytti vain onnettomalta armopalalta. Arvovalta kannattaa laittaa peliin vasta sitten, kun sitä on varmuudella riittävästi. Ministeri Saarikko, koetteko epäonnistuneenne tässä asiassa, ja jos koette, kuinka aiotte korjata omat virheenne?

Arvoisa puhemies! Ilman muuta tässä on itsekritiikin paikka. Samalla totean myös, että tämä ratkaisu on ollut alueen päättäjien omissa käsissä. [Markus Mustajärvi: Ei vasemmiston!]

Laki on sama koko Suomessa, terveydenhuoltolain sairaalaverkon muutos on yhteinen kansallinen asia, ja sote-uudistus ja sen tavoitteet ovat yhtäläiset kaikkien suomalaisten kannalta. Ne avaukset ja näkökulmat, joita virkamiesteni kanssa halusin esittää, ovat yhteiset koko Suomelle, ja ne liittyvät tähän muutokseen ja kansalaisten yhdenvertaisten palvelujen turvaamiseen koko Lapin alueella ja mainitsemaani perusterveydenhuollon vahvistamiseen. Koska oma ymmärrykseni alueen vuosikymmeniä jatkuneista ehkä eripuraisista ja ongelmallisista asetelmista terveydenhuollon työnjaossa, oma käsitykseni ja osaamiseni siinä, on vajavainen, siksi alueen henkilöiden toiveesta asetinkin alueella luottamusta herättävät Hannes Mannisen ja Maija Raskin, entiset ministerit, tekemään tuota selvitystyötä yhdessä alueen päättäjien kanssa. Siellä työnjako on ensisijaisesti tehtävä.

Arvoisa puhemies! Terveysteknologia kehittyy kovaa vauhtia, osastojen vuodepaikat vähenevät ja hoitomuodot kehittyvät, ja totta kai palveluiden täytyy kehittyä samassa tahdissa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessa pyritään turvaamaan kansalaisille yhdenvertaiset palvelut, ja toki samanaikaisesti on myös hallitusneuvotteluissa sovittu erikoissairaanhoidon säästöistä, jotka ovat monille alueille erittäin vaikeita. On selvää, että sairaaloidenkin täytyy tehdä työnjakoa keskenään, ja tällaista tapahtuu monissa maakunnissa, esimerkiksi Etelä-Savossa, jossa Mikkeliin ilmeisesti keskitetään syöpäkirurgiaa ja vastaavasti Savonlinnan keskussairaalaan teknonivelleikkauksia.

Olisin kysynyt ministeriltä: pidättekö edelleen mahdollisena ja tarpeellisena tämänkaltaisen työnjaon tekemistä myös Lapin maakunnan keskussairaaloiden välillä nyt tässä uudessa syntyneessä tilanteessa? Kaikkihan haluavat vain kehittää oman kotiseutunsa palveluita.

Arvoisa puhemies! Minä kaikesta tästä täälläkin esitetystä kritiikistä huolimatta ja tilanteen monimutkaisuudesta huolimatta ymmärrän alueen päättäjiä ja sitä huolta, mikä on liittynyt lähipalveluun ja keskusteluun, johon voimakkaasti ovat osallistuneet myös terveydenhuollon ammattilaiset. On myös ollut harhakäsityksiä siitä, että valtakunnallisesti tavoittelisimme Lapin alueelle käytännössä vain yhtä sairaalaa, ja on puhuttu valojen sammuttamisesta terveyskeskustasoisesta toiminnasta siitä huolimatta, että on selvää, että Länsi-Pohjassakin jatkossa päivystetään ja myös erikoissairaanhoidon toimenpiteitä tehdään.

Vastaisin kysymykseenne: nyt jos koskaan on tarve työnjaolle, ja nyt jos koskaan on syytä miettiä, vieläkö yhteisiä nimittäjiä alueella löytyisi. Kun Länsi-Pohja teki oman ratkaisunsa, se teki ratkaisuja itse asiassa koko Lapin ja pohjoisen Suomen osalta, koska väestöpohjan riittävyys, sitä kautta potilasturvallisuus ja osaajien, niiden pätevien lääkäreiden ja hoitajien, [Puhemies koputtaa] riittäminen kaikkiin sairaaloihin, on alueen kohtalonkysymys.

Arvoisa puhemies! Tuo ratkaisu Meri-Lapissa syntyi yhden äänen enemmistöllä, kun sosiaalidemokraatit halusivat yksityistää nuo palvelut. Siis yhden äänen enemmistöllä [Välihuutoja oikealta] siirtyi mahdollisesti satojen miljoonien omaisuus vastikkeetta yksityiselle yhtiölle. Onko valmisteilla olevaan sote-lakiin tulossa mahdollisuus, että maakunnan ei tarvitse ostaa eikä se ole pakotettu ostamaan terveyspalveluja alueen keskussairaaloilta, kaikilta keskussairaaloilta?

Arvoisa puhemies! Kuten mainitsin, hallituksen reformiministerit ja talouspoliittinen ministerivaliokunta ovat käyneet keskustelua syksyn mittaan valmistellusta niin kutsutun rajoittamislain muutoksesta. Tuo laki on hallituksen pöydällä joka tapauksessa siksi, että soten muutosvaihe kestää nyt alkuperäistä vuotta pidempään ja maakunnat aloittavat vastuussaan 2020. Tuossa samassa yhteydessä me sovimme, että laki — niin pian kuin vain mahdollista ja eduskunnan aikataulut valiokunnassa antavat myöten — astuisi voimaan kiristettynä, siten että juuri syntyvien maakuntien, niin Lapin kuin 17 muun alueen, osalta irtisanomisperusteet olisi mahdollista toteuttaa korvauksetta sille aiemmin syntyneelle yhteis-yritykselle eli siten, että maakuntaa eivät sitoisi ne päätökset, joita on tehty useiden vuosikymmentenkin mittaisiksi, jos sopimuksen arvo ylittää soten koko budjetista ja palvelutarpeesta 30 prosenttia aiemman 50 prosentin sijaan.

Arvoisa puhemies! Tuolla Länsi-Pohjan alueella on iso huoli siitä, miten erikoissairaanhoidon palvelut ja perustason palvelut järjestetään tulevan [Martti Mölsä: Ei tunnu olevan demareilla!] mahdollisen uudistuksen syntyessä. Tässä on hyvin iso epäluottamus nyt siellä maakunnan sisällä [Välihuuto] johtuen siitä, että hallituksen maakuntamalli ja tämä markkinamalli ovat synnyttäneet epätietoisuutta ja pelkoa [Sari Sarkomaa: Se oli SDP:n markkinamalli!] tulevasta ratkaisusta. Minun mielestäni olisi nyt tärkeää yrittää löytää ratkaisu tuolla maakunnan sisällä vielä nopeasti siihen, että maakunnan sisällä löytyy yhteisymmärrys siitä, miten tämä tehtävänjako näitten kahden sairaalan kesken tehdään, niin että joka puolella, siis niin Länsi-Lapissa kuin Itä-Lapissa, Keski-Lapissa, voidaan kokea, että asiat hoidetaan hyvin ja kunnolla ihmisten kannalta. Kysyn nyt, pääministeri Sipilä, teiltä: eikö tässä nyt olisi nopean toiminnan aika sillä tavalla, että puoluejohtajat ottaisivat tämän asian yhteistyössä maakunnan ihmisten kanssa tehtäväkseen ja hoitaisivat sen kokonaisuuden sillä tavalla, että [Puhemies koputtaa] maakunnan sisälle syntyy rauha ja oikeudenmukaisuuden tunne?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tämän koko sote-uudistuksen tarkoituksena on turvata julkiset palvelut ja vahvistaa julkista toimijaa. [Vasemmalta: Yksityiset edellä!] Nyt jos me emme vie tällä kertaa tätä asiaa maaliin saakka, niin tämä on se kuva, mikä tulee olemaan koko Suomessa: yksityiset monopolit ottavat asian haltuun. Nyt minä vetoan vakavasti meihin kaikkiin siinä, kuten, edustaja Rinne, tekin teitte, että me haemme yhdessä ratkaisuja nyt tämän epävarman ajan yli. Eduskunnan päätöksenteko, lainvalmistelu, kestää ensi kesään saakka, kunnes meillä on kaikki lait valmiina, ja tämä väliaika on sellaista aikaa, jolloin meidän täytyy kaikkien olla vastuullisia, puolustaa hyvää julkista terveydenhuolta ja mennä hallitusti sitten tähän uuteen uudistukseen [Kari Uotila: Puhukaa kokoomukselle siitä! — Riitta Myller: Niin, tehkää semmoinen lainsäädäntö, että tämä toteutuu!] ja maakuntamalliin. Minä olen samaa mieltä kuin edustaja Rinne: meidän kaikkien täällä pitäisi toimia nyt yhdessä, että tuo kyseinen tilanne ratkeaa [Puhemies koputtaa] ja että estetään se, että kyseisiä tilanteita syntyisi, ennen kuin koko uudistus on valmis.

Arvoisa puhemies! Tämä Länsi-Pohjan tapaus todellakin osoittaa sen, että kunnissa ei nyt tällä hetkellä kaikilta osin luoteta siihen, että sote-uudistuksessa lähipalvelut voidaan turvata. Päivystysuudistuksen hallitus on jo runnonut läpi, ja se tulee voimaan ensi vuoden alusta, ja sen myötähän leikkaustoiminta loppuu monilla paikkakunnilla ja palvelut keskittyvät maakuntien keskuksiin.

Ja onhan tämä pakka muutenkin aika sekaisin. Täällä eduskunnassa kauhistellaan yksityistä palvelutarjontaa tai vakuutellaan, että tästä tulee kyllä ihan hyvä, maakunnissa taas kauhistellaan palveluitten katoamista haja-asutusseudulta ja käydään neuvotteluja yksityisten tahojen kanssa. Hallituksen reaktio tähän Länsi-Pohjan tapaukseen osoittaa, että hallituksen mukaan ei voidakaan nyt luottaa siihen, että kunnat osaavat tehdä itseään koskevia päätöksiä — saavat kyllä vapaasti päättää, paitsi silloin, kun hallitus ei tykkää niitten päätöksistä. Silloin pitää tarvittaessa lailla rajoittaa kuntien vapautta, siis käytännössä kunnallista itsemääräämisoikeutta. Olisikohan niin, hallitus, että tämä päätös, Länsi-Pohjan tapaus, ei mitenkään [Puhemies koputtaa] voi johtua siitä, että hallituksen päätöksiin [Puhemies: Aika täynnä!] ei olla tyytyväisiä?

Arvoisa puhemies! Edustaja Wallinin kysymyksen alkuosasta korjaan vain sen asiavirheen, että leikkaustoiminta, jossa hyödynnetään ja tarvitaan anestesiaa, aluesairaaloissa loppuu. Ikään kuin väite siitä, että leikkaukset loppuvat sairaaloissa, ei sinällään ole aivan koko totuuden mukainen.

Mitä tulee täällä aiemmin kysymyksissä esitettiin huoleen, valtakunnallisestikin heränneeseen huoleen, Suomen pohjoisen kolkan erikoissairaanhoidon ja koko sote-palveluiden järjestämisestä, niin juuri tästä syystä, kuten mainitsin, selvityshenkilöt Manninen ja Rask asetettiin tehtäväänsä tuota työnjakoa alueella vahvistamaan.

On tietysti minusta syvällisenkin analyysin paikka, aivan kuten, edustaja Wallin, te kysymyksessänne tapailette, mistä tämä epävarmuus ja epäluottamus tämän uudistuksen äärellä johtuu. Varmasti siinä on se mittakaava, historiallinen mittakaava, muutosten määrä, sairaaloiden välinen työnjako, toisaalta vastuu, joka siirtyy kunnilta maakunnille, erikanavainen rahoitus, joka muuttuu valtion rahoitukseksi maakunnille, perus- ja erikoistason [Puhemies koputtaa] ja sosiaalihuollon laittaminen samaan. Ei mikään [Puhemies koputtaa] ihme, että uudistuksen mittakaava ja, kyllä, monin paikoin [Puhemies: Ja siinä taas menee minuutti!] hidas eteneminen useamman vuoden aikana ovat tätä tunnelmaa häirinneet.

Arvoisa puhemies! Tempoileva valmistelu sote-uudistuksessa sekä myös tämä leikkauksia keskittävä terveydenhuoltolaki ovat johtaneet aikamoiseen hämmennykseen ja suorastaan paniikkiin kuntakentällä, mistä tämä Länsi-Pohjan esimerkki on tavallaan jäävuoren huippu.

Soten painopiste oli alun perin perusterveydenhuollon turvaamisessa, mutta nyt näyttää siltä, että painopiste myös kustannuksissa on siirtymässä erikoissairaanhoitoon. Muun muassa kirurgikunta on ilmaissut huolensa siitä, että tämä soten suunniteltu asiakassetelijärjestelmä uhkaa vaarantaa laadukkaan päivystysjärjestelmän, jos terveydenhuollon osaajat siirtyvät sieltä julkisesta palvelusta yksityisiin, ja toisaalta pirstouttaa palveluja, jolloin kustannukset kasvavat, ja myös laatu on silloin vaarassa. Mielestäni nyt tarvitaan muutakin kuin vain vetoamista eduskuntaan, joten kysyn teiltä: [Puhemies koputtaa] mitä hallitus aikoo tehdä, että tuo luottamus kentällä palaa?

Arvoisa puhemies! Olen kantamassa samaa huolta edustaja Räsäsen kanssa siitä, että keskustelumme tämän sairaaloiden välisen työnjaon ja ehkä myös tuon asiakassetelin myötä on valahtanut vahvasti erikoissairaanhoitoon uudistuksessa, jonka kaiken ydin — ja myös yhteisten varojemme käytön hillitseminen — perustuu auttamiseen ajoissa ja matalaan kynnykseen palvelujen piiriin pääsemisessä, oli kysymys terveydenhuollosta tai sosiaalitoimen asiakkuudesta.

Ja mitä tulee tuohon asiakasseteliin, jonka ongelmista mainitsitte, niin juuri tästä syystä hallitus vahvisti nyt lausunnolle lähteneessä valinnanvapausesityksessä niitä kohtia, joissa maakunnalle vahvistetaan omaa harkintavaltaa ja liikkumavaraa. Edelleenkin erikoissairaanhoidon pohja on vahva julkinen tuotanto, ja jatkossakin, kuten tähänkin asti, leikkauksia voi toteuttaa myös maksusitoumuksin tai ostopalveluin, mitä tälläkin hetkellä tapahtuu esimerkiksi jonojen purun vuoksi tietyissä sairaanhoitopiireissä. Ja mitä tulee lähipalveluihin, on aivan selvää, että tietyt muutokset sen palveluverkossa ovat edessämme [Puhemies koputtaa] joka tapauksessa, ja nyt sote-uudistuksen suojissa käsittelemme myös tätä yhteiskunnan murrosta.

Arvoisa puhemies! Tuo Länsi-Pohjan uutinen, että terveydenhuolto ulkoistettiin, oli todella surullinen uutinen. Se on vastoin kaikkea sitä, mitä me hallituspuolueet haluamme sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa tehdä. [Välihuutoja vasemmalta] Me haluamme, että julkinen valta verovaroin vastaa kaikkien yhdenvertaisista palveluista. Sen takia yhdyn siihen, mitä pääministeri täällä sanoi, että on tärkeää, että oppositio tulee mukaan siihen, että saamme sote-uudistuksen eteenpäin.

Mutta, ministeri Saarikko, huoli kentällä on varmasti suuri, ja se pitää ottaa vakavasti, ja nyt täytyy tehdä toimia, että luottamusta lisätään. On kiirinyt tietoa, että sosiaali- ja tervey-denhuollon henkilöstö ei ole yhtä lailla mukana uudistuksen eteenpäinviemisessä. Onko selvitetty, miten eri alueilla henkilöstö on mukana, ja voisiko hallitus tehdä toimia sen eteen, että aidosti henkilöstö olisi mukana viemässä tätä uudistusta eteenpäin? Henkilöstöhän ne palvelut tekee, ja sen on oltava alusta asti mukana.

Arvoisa puhemies! Edustaja Sarkomaan kysymys on siltä osin osuva, että tämä uudistus, jota yhteisesti olemme kansallisesti päättäneet palveluissa toteuttaa ja jota itse asiassa kaikki puolueet ovat olleet eri vaiheissa tekemässä, koskee soten osalta pelkästään julkisella puolella 200 000:ta työntekijää. Yksi osa muutosepävarmuutta on varmasti se henkilökohtainen ja perusteltu huoli työntekijällä omasta työpaikasta, palkasta, tulevasta esimiehestä tai työtehtävästä. Työpaikoista ja alue-elinvoimastahan oli myös argumentaatio taustalla Länsi-Pohjan alueen keskustelussa. Siksi pidän erittäin tärkeänä ja olen viestinyt kaikille soten muutosjohtajille kaikissa 18 maakunnassa, että henkilöstö on välttämätöntä ottaa mukaan uudistukseen. Ei riitä, että valmistelun alatyöryhmissä on ammattiyhdistysliikkeen edustus. Sekin pitää olla, mutta muutos tehdään työpaikoilla, sairaaloiden, vanhusten erilaisten asumisyksiköiden, vammaisten asumispalveluiden, sosiaalihuollon ja terveydenhuollon työpaikoilla, [Puhemies koputtaa] ja niissä voidaan vahvistaa luottamusta ja kertoa ainakin se, mitä jo nyt tiedetään.

Arvoisa puhemies! Me olimme tekemässä sitä sotea, jossa piti nopeuttaa hoitoonpääsyä ja sujuvoittaa palveluketjuja. Sen sijaan me emme ole olleet tekemässä tätä sotea, jossa nyt näyttää siltä, että koko uudistuksen päämäärä on julkisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden markkinaehtoistaminen. Tämä näkyy myöskin siinä, miten nämä yksityiset yritystoimijat toimivat nyt tässä siirtymävaiheen aikana. Länsi-Pohjan ratkaisun osalta hyödynnettiin tätä erikoissairaanhoidon puolella tapahtuvaa rakennemurrosta, mutta myöskin vanhuspalveluissa ympäri maan nämä yksityiset palveluntuottajat valtaavat alaa, koska kuntien omat investoinnit tällä hetkellä ovat jäässä.

Mutta toistan kysymykseni ministeri Saarikolle: mikäli te näette yritysten alueelliset monopolit ongelmana Meri-Lapissa, miksi te ajatte sote-mallia, joka uhkaa tuoda niitä koko terveydenhuollon perustason palvelutuotantoon koko maahan?

Arvoisa puhemies! Valinnanvapaus, joka ikään kuin luo selkeät raamit monituottajuudelle eli erilaisten palveluntuottajien mukaantulolle soteen, on paljon kestävämpi vaihtoehto kuin se hallitsematon kehitys, mitä nyt tehdään tietyillä alueilla erikoissairaanhoitovetoisesti. Eihän hallituksen valinnanvapauslakiluonnos lähde siitä, että koko erikoissairaanhoito tietyillä alueilla päätyisi yhden palveluntuottajan käsiin [Kari Uotila: Perusterveydenhuolto!] — eikä myöskään perustasolla. On aivan selvää ja siitä myös tämä liikehdintä kentällä kertoo, että niin yksityiset palveluntuottajat kuin julkinen palveluntuottaja haluavat varmistaa oman toimintansa kestävyyden myös silloin, kun se asettuu kilpailulle alttiiksi ja kansalaisille tulee vaihtoehtoja. En voi kuvitella, mitä huonoa olisi siinä, että laadulla kilpailu muodostuisi paremmaksi tekijäksi kuin tällä hetkellä toteutetut kilpailutukset, joita julkinen päättäjä tekee pitkälti nimenomaan hintaehtoisesti.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Nya arbetsplatser skapas väldigt långt i de små och medelstora företagen, och många av dessa är familjeföretag.

Siksi RKP esittää budjetissaan paremman vaihtoehdon, sen että perintö- ja lahjaverotus poistetaan yritysten sukupolvenvaihdosten osalta. Yritystoimintaan sidotun varallisuuden siirtyminen sujuvasti ja oikeaan aikaan nuoremmalle, aktiiviselle sukupolvelle loisi uusia työpaikkoja ja sitä kautta hyvin suurella todennäköisyydellä verotuloja ja muita positiivisia taloudellisia, dynaamisia vaikutuksia enemmän kuin mitä valtion kassaan nyt verotuksen kautta kertyvillä varoilla saadaan. Arvoisa valtiovarainministeri Orpo, mitä mieltä olette: onko hallituksella tahtoa ja valmiutta poistaa perintö- ja lahjaverotus yritysten sukupolvenvaihdosten osalta?

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman mukaisesti hallitus on jo tähän mennessä keventänyt perintö- ja lahjaveroa, erityisesti sukupolvenvaihdostilanteissa, ja siltä osin hallitusohjelman kirjaus ja se, mitä on alun perin päätetty, on toteutunut. Yleisesti voisi arvioida, että sukupolvenvaihdosten osalta on ensinnäkin alennettu verotusta mutta on myös tuotu elementtejä, joilla sukupolvenvaihdosten järjestäminen ja tekeminen on tehty edullisemmaksi ja järkevämmäksi, ja se on todella tärkeää, koska on kymmeniätuhansia yrityksiä sukupolvenvaihdostilanteessa. Meidän täytyy auttaa heidät yli tämän sukupolvenvaihdoksen ja sitä kautta turvata yritysten toiminnan jatkuminen ja työpaikat, joita näissä yrityksissä on. Asia on oikea — hallitus on toiminut tässä jo ohjelmansa mukaisesti.

Puhemies Maria Lohela

Pyydän ilmoittautumaan, mikäli on lisäkysymyksiä.

Arvoisa puhemies! Perintö- ja lahjaveron poistaminen yritysten sukupolvenvaihdoksista olisi tärkeä ensimmäinen askel, mutta keskustelua on syytä vielä laajentaa. Itse näin pankin lakiosastolla töissä ollessani, kuinka perintövero aiheuttaa ongelmia nimenomaan pieni- ja keskituloisille palkansaajille, jotka perivät esimerkiksi vanhempien asunnon — asunnon, jonka hankkimiseen liittyvät kaikki verot on jo kertaalleen maksettu. RKP:ssä katsomme, että vähän pidemmällä aikavälillä perintö- ja lahjaverotus pitäisi korvata luovutusvoittoverolla, kuten Ruotsissa sosiaalidemokraattien johdolla tehtiin aikoinaan. Arvoisa kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Petteri Orpo, pitäisikö Suomen vähän pidemmällä aikavälillä luopua perintö- ja lahjaverosta, siirtyen Ruotsin ja Norjan malliin, vai onko nykyjärjestelmämme mielestänne perusteltu?

Arvoisa puhemies! Jätetään vaaliohjelmat sitten toiseen keskusteluun.

Hallitus on toiminut perintöveron, lahjaveron keventämisessä niin, että myöskin yritysten sukupolvenvaihdokset ovat nyt helpompia kuin silloin, kun hallitus aloitti. Me olemme panostaneet myöskin siihen, että työn ja yrittämisen verotusta on kevennetty ja vähintään pidetty nykyisellä tasolla. Tämä on tärkeää, ja kokonaisuudessaan on kyse siitä, että me teemme politiikkaa, joka on yrittäjäystävällistä, jotta yrittäminen kannattaa, jotta työllistäminen kannattaa, jotta Suomessa on talouskasvua ja työpaikkoja. Se on meille tärkeä asia, keskeinen osa tämän hallituksen politiikkaa eli yrittäjäpolitiikkaa.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset kysyivät aikaisemmin asumisen halpuutuksen mallista — eli asumiskuluista — joka liittyi tähän kysymykseen. Kysyimme verotuksesta suursäätiöiden ja yleishyödyllisten yhteisöjen osalta. Asumisen kustannusten osalta ei tuntunut löytyvän vastaajaa, ja verotukseen liittyen saimme vastauksen, että ei ole vielä tapetilla.

Olen vuosi sitten kysynyt ministeri Orpolta näistä yleishyödyllisten yhdistysten osingoista, ja silloin työ oli kesken. Saisinko vastauksen siihen, voimmeko me nyt oikeasti etsiä pikaisia menokeinoja, kun ne leikkaukset onnistuvat niin nopeasti? Minä uskoisin, että pääministeri osaa vastata siihen, voidaanko meidän asumisen halpuutuksen mallimme ottaa käyttöön. Koin sen erittäin loukkaavana, että meidän kysymykseemme ei vaivauduttu edes vastaamaan vaan keskustelu päätettiin heti. Olkaa hyvä, jatkossa te, pääministeri, pystytte vastaamaan kaikkiin kysymyksiin edes jotain.

Arvoisa puhemies! Vastaan uudelleen, että asumisesta vastaava ministeri Tiilikainen ei ole paikalla ja minä en tunne tätä teidän mallianne tästä asumisen halpuuttamisesta. [Leena Meri: Minä jaoin eilen teille ohjelman!] — En tunne sitä riittävän hyvin, että alkaisin sitä nyt kommentoimaan. Haluan siihen perehtyä.

Meillä on hallitusohjelman mukaisesti valtava määrä verohankkeita, verouudistuksia, ‑lainsäädäntöhankkeita. Täällä on muun muassa Valmis-laki, joka on valtava veropaketti. Sen lisäksi me olemme joutuneet käyttämään aikaa muun muassa perussuomalaisten keksimään veneveroon, joka sitten upposikin Airistoon. [Naurua — Leena Meri: Katsokaa sinne ministeriaitioon, sieltä ne löytyvät, Sampo Terho osaa vastata!] Eli me olemme tehneet todella paljon työtä, todella paljon työtä verotuksen puitteissa. Tämä säätiöasia on hallitusohjelman mukaisesti pohdinnassa. Palaamme siihen, kun me saamme selvityksen valmiiksi. Mutta se ei ole ollut prioriteettilistalla kieltämättä ihan kärkipaikoilla. [Leena Meri: Miksei? Helppoa tuloa!]