Suullinen kysymys  ammatillisen  koulutuksen  rahoituksesta (Johanna Ojala-Niemelä sd) | Suullinen kysymys  varhaiskasvatuksen säästöjen kohdistamisesta (Outi Alanko-Kahiluoto vihr) | Suullinen kysymys vuokrien nousun hillitsemisestä (Paavo Arhinmäki vas) | Suullinen kysymys ministereiden lukumäärästä (Stefan Wallin r) | Suullinen kysymys poliitikkojen uhkailuun puuttumisesta (Veera Ruoho ps) | Suullinen kysymys osallistumistulosta (Sari Sarkomaa kok) | Suullinen  kysymys  valinnanvapauslainsäädännön  lausuntokierroksesta  (Päivi Räsänen kd) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Eilen välikysymyskeskustelussa tämä sali jakoi huolen ammatillisesta koulutuksesta. Ammatilliseen koulutukseen tehtävät leikkaukset johtavat väistämättä aloituspaikkojen vähenemiseen, lähiopetuksen karsimiseen, koulutuksen laadun heikkenemiseen, toimipisteiden vähenemiseen ja jopa 3 000 ammatillisen opettajan irtisanomiseen. Reformin nimissä te viette rahat, mutta samaan aikaan ette anna ohjauskeinoja järkevöittää toimintaa.

Eilisessä keskustelussa keskustan ryhmäpuheenvuoron käyttäjä, edustaja Honkonen vaati ammatillisen koulutuksen tilanteen helpottamista hallituksen puoliväliriihessä, koska monet koulutuksenjärjestäjät ovat jo vaikeuksissa. Koska eilen tässä salissa jäimme ilman vastauksia, kysymys kuuluukin [Puhemies koputtaa] pääministeri Sipilälle: seisotteko ryhmänne kannan takana, ja helpotatte ammatillisen koulutuksen asemaa kehysriihessä?

Arvoisa herra puhemies! Keskustan ryhmäpuheenvuorossa todettiin yhteinen huolemme ammattikoulutuksen tilanteesta, ja sen myöskin ministeri täällä edessä totesi. Keskustan ryhmäpuheenvuorossa ei vaadittu leikkauksien perumista, [Välihuutoja] ja sen myöskin totesin itse täältä edestä.

Se, mitä asialle parastaikaa tehdään, on, että siihen on huolella ministerin johdolla valmisteltu reformi, joka vastaa moniin, moniin niihin huolenaiheisiin, mitä täällä on esitetty: tulee yksilöllistä oppimispolkua, tulee koulutussopimusta ja niin edespäin. Mutta se on selvä asia, että — niin kuin monessa muussakin paikassa — ollaan jouduttu tekemään kipeitä leikkauksia. Ja näitä huolia on toki kuunneltu, ja niitä ymmärrämme.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa puhemies! Suomi on tullut tunnetuksi maailmalla koulutuksen mallimaana, mutta leikkausten takia olemme menettämässä tämän kruununjalokivemme. Meillä on tässä yhteiskunnassa, tässä maassa, 80 000 nuorta, jotka ovat teillä tietämättömillä. He eivät ole koulutuksessa, eivät töissä eivätkä varusmiespalveluksessa. Heidän työllistymistään heikentävät pitkittynyt työttömyys, alhainen koulutus ja vähäinen työkokemus.

SDP haluaa pitää kaikki nuoret mukana. SDP on ainoa puolue, joka — edustaja Ihalaisen johdolla — on tehnyt kattavan, uuden nuorisotakuuohjelman. Ohjelma ulottuu varhaislapsuudesta ensimmäiseen työpaikkaan asti. Takuu tiivistää nuorille tarjottavaa tukiverkkoa niin, että jatkossa yksikään nuori ei jää vaille toisen asteen koulutusta, jatko-opiskelupaikkaa tai työtä.

Otatteko, pääministeri Sipilä, vakavasti nuorten hädän, [Puhemies koputtaa] ja tulette mukaan toimettomuuden ja osattomuuden vastaiseen työhön? Tartutteko yhteistyön käteen ja lupaatteko viedä nuorisotakuuohjelmaa eteenpäin?

Arvoisa puhemies! Se on selvä asia, että hallitus ottaa nuorten tilanteen vakavasti.

Mitä tulee tähän ammatillisen koulutuksen tilanteeseen, niin tämä on yksi niistä hankalista ja kipeistä leikkauksista, jotka on yhdessä hallituksessa päätetty: 190 miljoonaa euroa. Ammatillisen koulutuksen rahoitus on noussut tuolta 2000‑luvun alusta noin miljardista eurosta noin 2 miljardiin euroon, ja siinä tullaan nyt 190 miljoonaa takaisinpäin. Edelleenkin meillä on koulutuspaikkoja noin puolitoista kertaa hakijoiden määrä. Eli jokainen nuori kyllä löytää oman opintopolkunsa sieltä. Siitä tämä uudistus myöskin lähtee.

Tätä uudistusta on pitkään odotettu, se on hyvin valmisteltu, ja siitä tulee nyt hyvä. Siinä otetaan huomioon monia, monia niitä huolia, mitä tuolta kentältä sekä opiskelijoilta että opettajilta on matkan varrella tullut.

Arvoisa puhemies! Eilisessä keskustelussa opetusministeri kaipasi rakentavia ehdotuksia toisen asteen koulutuksen kehittämiseksi. Ehdotan, että hallitus tekisi puoliväliriihessä analyysin oppivelvollisuusiän noston hyödyistä.

Euroopan maista ainoastaan Turkissa on Suomea lyhyempi oppivelvollisuus. Saksassa ja Hollannissa oppivelvollisuus kestää jopa neljä vuotta pidempään kuin meillä.

Professorit Roope Uusitalo ja Juho Saari ovat myös kiinnittäneet asiaan huomiota, ja Uusitalon mukaan esimerkiksi USA:ssa oppivelvollisuusiän nosto on lisännyt 16—17-vuotiaiden koulunkäyntiä. Se on myös kasvattanut ihmisten ansiotuloja ja työllisyyttä sekä vähentänyt työttömyyttä, jopa riskiä kuolla seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Viime hallituskaudella oppivelvollisuusiän nostaminen kaatui kysymykseen ilmaisen opetuksen kustannuksista. Yhteiskunnalle tulee kuitenkin pidemmällä aikavälillä syrjäytymistä huomattavasti halvemmaksi pitää kaikki ihmiset mukana koulutuksessa ja sitä kautta työelämässä.

Aiotteko, arvoisa ministeri, selvittää tätä asiaa puoliväliriihessä?

Arvoisa puhemies! Kiitos oppositiolle tärkeän asian esille nostamisesta.

Eilen saimme keskustella ammatillisen koulutuksen tulevaisuudesta. Rauhoittelisin sillä tavalla toteamalla, että meillä ammatillisen koulutuksen aloituspaikat riittävät, niin että voimme turvata koulutustakuun. Eli jokaiselle peruskoulun päättäneelle turvataan paikka toiselta asteelta, joko lukiosta tai ammatillisesta koulutuksesta, myöskin tulevaisuudessa.

Samoin hallitus etsii parhaillaan jo käytössä olevien toimien lisäksi myöskin uusia vaikuttavia toimia, joilla voimme ehkäistä nuorten syrjäytymistä. Edellisellä hallituskaudella oli paljon hyvää yritystä mutta tulokset eivät ehkä puhuneet kuitenkaan puolestaan, koska työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten määrä kasvoi. Nyt tarvitaan niitä vaikuttavampia toimia. Meidän pitää saada nuorille suunnatut palvelut toimimaan paremmin yhteen, katsetta varhaisempiin vuosiin, niin kuin hallituksen kärkihankkeissa toimitaan, ja ammatillisen koulutuksen reformi on yksi tärkeimmistä keinovalikoimassamme olevista keinoista ehkäistä nuorten syrjäytymistä.

Arvoisa puhemies ja arvoisa opetusministeri! Fakta on kuitenkin se, että edellisessä hallituksessa ministeri Ihalaisen nuorisotakuun ansiosta Suomen nuorten pitkäaikaistyöttömyys oli Euroopan alhaisinta lukua, sitä ei juuri ollut. Ja tällä hetkellä valtiovarainministeriön katsauksessa todetaan, että Suomeen on tullut uusi ilmiö: Suomessa on tällä hetkellä 4 000 nuorta pitkäaikaistyötöntä. Tämä on uusi ilmiö, ja sen takia me esitämme nyt, että nuorisotakuuta lähdetään päivittämään ja kehittämään.

Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri, annoitte kyllä nyt hieman väärän kuvan tuossa keskustan ryhmäpuheenvuorossa. Siinä ei ollut ainoastaan huoli vaan myös selkeästi todettiin: "Keskustalla on halu löytää ratkaisuja puoliväliriihessä ammatillisen koulutuksen tilanteen helpottamiseen." Siis tilanteen helpottamiseen, ja te eilen tämän itse tyrmäsitte. Tällaista kaksilla rattailla ajoa ei ole aikaisemmin nähty. [Välihuutoja oikealta] Myös edustaja Pekkarinen, varapuhemies Pekkarinen, on todennut, että jos hallitus ei lisää voimavaroja, sellaista hallitusta on vaikea tukea. Arvoisa pääministeri, jos hallitus ei lisää voimavaroja kehysriihessä, voiko sellaista hallitusta tukea?

Arvoisa puhemies! Hyvää hallitusta kyllä voi tukea myöskin oppositiosta. [Paavo Arhinmäen välihuuto]

Se, mistä eilen keskustelimme täällä, oli se, perutaanko tämän vuoden alusta voimaan tulleet leikkaukset. Vastaus on, että emme peru.

Mitä me käsittelemme puoliväliriihessä? Me käsittelemme monia, monia asioita puoliväliriihessä, koulutukseen liittyviä kysymyksiä, reformiin liittyviä kysymyksiä, työllisyyteen liittyviä kysymyksiä, ja meillä on pitkä, pitkä lista selvitettäviä asioita, joihin saamme vastaukset sitten puoliväliriihessä. Monia huolia on pystyssä.

Mutta vastaus kysymykseenne, perutaanko tämän vuoden alusta voimaan astunut leikkaus puoliväliriihessä: emme peru.

Herra puhemies! Aivan kuten pääministeri tässä äsken totesi, eilisessä ryhmäpuheenvuorossa ei viitattu leikkauksiin vaan yleisemmin ammatillisen koulutuksen tilanteen helpottamiseen. Tämä leikkausten peruminen on esiintynyt lähinnä sosiaalidemokraattien puheenvuoroissa eilisessä keskustelussa ja nyt tällä kyselytunnilla.

Ihmettelen myöskin tätä puhetta, että ohjauskeinot ikään kuin puuttuisivat tästä ammatillisen koulutuksen uudesta lakiesityksestä. Tässähän lähdetään siitä, että siellä koulutuksen kentällä paikallistasolla tiedetään, mitkä ne alueen nuorten ja elinkeinoelämän tarpeet ovat, ja hyvä näin.

Myöskin ihmettelen tätä oppivelvollisuusiän nostoa ikään kuin ihmeen tekevänä toimenpiteenä. Ovatko sosiaalidemokraatit todella sitä mieltä, että uudistusta ei tarvita mutta että oppivelvollisuusiän nostaminen riittää? Minun mielestäni ammatillisen koulutuksen uudistus tarvitaan ja siihen pitää nyt keskittää kaikki huomio. Kysyisinkin opetusministeriltä: ollaanko tässä ammatillisen koulutuksen uudistuksessa todella aikataulussa, ja kuinka me kansanedustajat voisimme enemmän tukea sen toimeenpanoa?

Arvoisa puhemies! Se on se tärkeä viesti myöskin tuonne ammatillisen koulutuksen kentälle, että myös eduskunnassa katse olisi nyt eteenpäin ja keskityttäisiin tekemään ammatillisen koulutuksen reformista mahdollisimman hyvä. Sain siihen myöskin eilisessä keskustelussa täältä monia hyviä eväitä, ja ammatillisen koulutuksen reformi etenee suunnitellusti. Se on tässä vaiheessa siinä vaiheessa, että tehdään jo käännöstöitä, siinä laintarkistuksen viimeisessä vaiheessa. Eli hyvin pian siitä päästään keskustelemaan myöskin tässä salissa. Siinä on lukuisia hyviä uudistuksia ja parannuksia, millä mennään eteenpäin.

Myös tähän syrjäytymisen teemaan: se keskeyttämisten vähentäminen on iso asia.

Toinen on sitten tulevaisuuden muuttuvat osaamistarpeet, joihin meidän pitää joustavammin pystyä vastaamaan. Ammatillinen koulutus palvelee hyvin monia erilaisia tarpeita, kun ajatellaan, että siellä on nuoria koulutettavia, jotka tulevat suoraan peruskoulusta hyvin erilaisilla tavoitteilla, ja myöskin siellä on paljon niitä, jotka tarvitsevat enemmän tukea siihen oppimiseensa. Sitten siellä on toisaalta alanvaihtajia, [Puhemies koputtaa] aikuisia osaamisen päivittäjiä, siellä on työttömiä, erilaisia kohderyhmiä, joita ammatillisen koulutuksen tulee palvella, ja tämä reformi tulee rakentamaan tulevaisuuden ammatillista koulutusta.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Pyydän, että pidetään kiinni minuutin vastausajasta, jotta saadaan mahdollisimman monta kysymystä otettua.

Arvoisa puhemies! Mitä eilisessä keskustelussa sanottiin? Ministeri Grahn-Laasonen totesi, että hän on huolissaan lähiopetuksen vähäisyydestä. [Eduskunnasta: Kaikki on huolissaan!] Keskustan ryhmäpuheessa linjattiin, että halutaan etsiä keinoja helpottaa ammatillisen koulutuksen tilannetta. Se, mitä me nyt haluamme tietää ja kuulla, on, että mitä tämä tarkoittaa. Mitä hallitus aikoo tehdä ammatillisen koulutuksen tilanteen helpottamiseksi?

Minusta nämä puheet olivat myönteinen muutos suhteessa aikaisempaan. Kun hallituksen aikaisempia puheita on kuunnellut, on välillä ihmetellyt, oletteko lainkaan tietoisia niistä isoista huolista, mitä tällä hetkellä on ammatillisen koulutuksen kentällä. Eilen hallitus ensimmäistä kertaa tunnusti, että ongelmia on, mutta me emme ole saaneet tietoa siitä, miten te aiotte näitä epäkohtia korjata. Eli mitä aiotte tehdä?

Arvoisa puhemies! Kyllä olen huolissani ammatillisen koulutuksen vähentyneistä lähiopetustunneista, ja kun tätä tarkasteltiin virkamiesvalmistelussa, nimenomaan ne lähiopetustunnit lähtivät vähenemään aikana, jolloin ammatillisen koulutuksen rahoitus kasvoi. Kysyinkin eilisessä keskustelussa, mihin ne rahat oikein menivät.

Ammatillisen koulutuksen reformin, joka tulee siis pian eduskuntaan, tarkoituksena on antaa koulutuksenjärjestäjille uusia työvälineitä tehdä ammatillista koulutusta niin, että entistä suurempi osuus siitä rahoituksesta voidaan kanavoida nimenomaan siihen opetukseen opiskelijoiden tueksi. Reformin keskeinen idea on se, että kun opiskelija tulee ammatilliseen koulutukseen, hänelle tehdään henkilökohtainen suunnitelma, jossa rakennetaan se oppimisen polku, kun ymmärrämme sen, että jokainen oppii vähän eri tavalla ja tarvitsee eri määrän tukea sille oppimisensa polulle. Se on osaamisperusteisen järjestelmän idea, että määritellään osaamistavoitteet ja niihin päästään sitten jokaisen kohdalla omaa polkua, joka on määritelty siinä suunnitelmassa, [Puhemies koputtaa] jotta jokainen oppii.

Arvoisa herra puhemies! Ammatillisen koulutuksen reformi on tietenkin hyvä asia, mutta uudistuksen tekeminen niin, että ensin viedään rahat ja sitten tehdään uudistusta, ei ole hyvä asia.

Kysymys kuuluukin: Miten ja millä rahoituksella hallitus takaa ammatillisen koulutuksen aloituspaikat ja riittävän lähiopetuksen määrän koko Suomessa? Onko tarkoitus jättää vastuu ammatillisen koulutuksen järjestämisestä eri alueiden harteille ja katsoa vierestä, miten käy, vai aikooko hallitus varmistaa omilla päätöksillään kehysriihessä, että yksikään nuori ei jää hallituksen päätöksen vuoksi ilman koulutuspaikkaa tai riittävää lähiopetusta?

Arvoisa puhemies! Yhdessä tehdään. Ammatillisen koulutuksen kanssa yhdessä tehdään. Opetus- ja kulttuuriministeriö paitsi toteuttaa ohjaustehtäväänsä — ja lainsäädäntöä tehdään juuri nyt parhaillaan kentän kanssa yhdessä — tulee myöskin tarkasti seuraamaan, että koulutustakuu toteutuu kaikkialla maassa eli jokainen peruskoulun päättänyt saa koulutuspaikan joko ammatillisesta koulutuksesta tai lukiosta. Eli tavoitteena ei voi olla mikään vähempi kuin se, että jokainen suorittaisi sen toisen asteen tutkinnon, ja valitettavasti tällä hetkellä olemme tästä tavoitteesta kaukana. Vaikka koulutustakuu toimii Suomessa, siitä huolimatta esimerkiksi ammatillisen koulutuksen keskeyttäminen on iso ongelma, ja siihen tämä reformi vastaa erittäin monilla erilaisilla toimilla, joista osan jo luettelin ja yhden esimerkin vielä mainitsen: se on työpaikoilla tapahtuvan oppimisen lisääminen, joka voi olla iso motivaatiotekijä erityisesti niille, jotka tulevat peruskoulusta ja haluaisivat jo päästä käytännön elämässä tekemään.

Arvoisa puhemies! Itsestään selvää on, että lähiopetuksen määrä on erittäin tärkeä, varsinkin niillä nuorilla, jotka aloittavat ensimmäisen vuoden ammattikoulussa.

Kuten täällä ministerikin totesi ja ihmetteli, mihin ne lisääntyneet rahat oikein käytettiin, menivätkö ne seiniin opetuksen sijaan, niin tässä on syytä pohtia, millä tavalla meidän koulutusrahat käytetään. Meidän tulee tavoitella sitä, että merkittävin osa rahasta kohdentuu juuri sinne opetukseen, joka on nuorten näkökulmasta tärkeintä.

Erittäin merkityksellistä on myös se työ, mitä meillä tehdään peruskoulun yläkoulun luokilla, ja se työ, millä tavalla me saamme kaikki lapset ja nuoret mukaan ja löytämään sen polkunsa, ja se, että perustaidot ovat riittävän vahvoja. Kysynkin ministeriltä: minkälaisia ajatuksia teillä on, mitä voimme tehdä lisää peruskoulun yläkoululuokilla?

Arvoisa puhemies! Tässä oli erittäin tärkeä näkökulma. Kyllähän meidän täytyy katsoa tätä koulutusjärjestelmää, koko polkua lähtien varhaiskasvatuksesta esiopetuksen kautta peruskouluun ja toiselle asteelle ja siitä eteenpäinkin. Ja peruskoulussahan on nyt uudet opetussuunnitelmat alkaen viime syksystä, ja ne tulevat voimaan asteittain. Siellä tehdään tällä hetkellä erittäin hienoa työtä, tulevaisuuden perusopetusta ja tämän päivän ihan uutta, uudenlaista peruskoulua.

Meillä on kyllä semmoinen haaste, mikä näkyy näissä oppimisvertauksissa, että osa oppilaista jää hyvin kauas niistä tavoitteista, mitä perusopetuksessa on asetettu, ja meillä ovat oppimistulokset kääntyneet laskuun.

Sen lisäksi meillä on kolmenlaisia tasa-arvohaasteita: Meillä on erityinen huoli pojista, jotka helposti putoavat kärryiltä. Pitää pystyä löytämään ratkaisuja, millä pojat saadaan pidettyä mukana. Sitten on alueiden välisiä eroja ja sosioekonomisen taustan vahvistuva vaikutus. Näihin kaikkiin haasteisiin me pyrimme vastaamaan sillä, että koulutusta [Puhemies koputtaa] uudistetaan kaikilla asteilla.

Puhemies! Kysymyksessä on todella mittava uudistus, joka vertautuu peruskoulu-uudistukseen, ammattikorkeakoulujärjestelmän rakentamiseen [Välihuutoja vasemmalta] tai yliopistouudistukseen, ja tätä reformin edistymistä seurataan ulkomaita myöten ja siitä ollaan hyvin kiinnostuneita.

Kentällä ollaan kyllä huolissaan ja epätietoisia vielä, mitä tuleman pitää: pidetäänkö huolta alueellisista osaamis- ja koulutustarpeista, ja vaikka kysymyksessä ei luonnollisestikaan ole lähipalvelu, niin pidetäänkö myös huolta siitä, että kenenkään ammatillisia opintoja suorittavan koulumatka ei muodostuisi kohtuuttoman pitkäksi?

Arvoisa puhemies! Juuri näin kuin edustaja sanoi, eli suomalainen ammatillinen koulutus kiinnostaa myös kansainvälisesti, ja meidän ammattiosaamisemme Suomessa on hyvin ihailtua. Kansainvälisesti tämä näkyy, ja on avannut itse asiassa myöskin meidän koulutuksenjärjestäjillemme uudenlaisia mahdollisuuksia koulutuksen vientiin maailmalle, mikä sitten taas mahdollistaa sen, että sitä kautta voidaan saada myöskin lisäeuroja koulutuksen kehittämiseen täällä Suomessa.

Suomalaisen ammatillisen koulutuksen vahvuuksia ovat paitsi se laatu myöskin tämä järjestelmä, joka rakentuu sille, että meillä on myöskin vahvoja perustaitoja eli näitä yleisiä taitoja — matematiikkaa, vuorovaikutustaitoja, kieliä, äidinkieltä — sisällytettynä ammatillisiin tutkintoihin, ja sitä kautta meillä rakentuu ammatillinen koulutus niin, että se antaa jatko-opintokelpoisuuden myöskin korkea-asteelle. Se on keskeinen vetovoimatekijä suomalaiselle ammatilliselle koulutukselle, ja siitä pidämme tiukasti kiinni.

Arvoisa puhemies! Kun luin hallituksen ammatillisen koulutuksen lainsäädäntöluonnosta lävitse, törmäsin mielenkiintoiseen asiaan. Siinä esiteltiin eri maiden järjestelmiä, ja Tanskassa on sellainen käytäntö, että peruskoulun jälkeen 60 prosenttia nuorista jatkaa tällaisella lisäluokalla, huom. 60 prosenttia.

Tämä on oikeastaan aasinsilta tähän perusoppivelvollisuusiän nostoon. Puhuisin itse mielelläni oppivelvollisuusoikeudesta, koska erityisesti poikien kannalta olisi erinomaisen hyvä, että he täydentäisivät opintojaan, lukemis-, kirjoitustaitoaan, matematiikkaa ja samalla kypsyisivät tekemään sitä valintaa ammatillisen koulutuksen ja lukion välillä. Minä näen tämän oppivelvollisuusiän noston tällaista taustaa vasten, ja sen takia professorit Juho Saari ja [Puhemies koputtaa] Roope Uusitalokin kannattavat oppivelvollisuusiän nostoa. Ettekö tekin jo, kokoomus ja hallitus, voisi tulla meidän tiellemme, professorien ja demarien tielle? [Naurua — Hälinää — Puhemies koputtaa]

Arvoisa puhemies! Lähtökohta tietenkin on se, että meidän pitää pystyä vahvistamaan peruskoulua ja sitä, että jokainen saavuttaa ne peruskoulun tavoitteet jo siellä peruskoulun aikana. Nimenomaan näihin poikien ongelmiin meidän pitää pystyä erityisesti kiinnittämään huomiota, koska nähdään, että meillä ovat tyttöjen ja poikien väliset oppimiserot Suomessa OECD-maiden suurimpia.

Meillä on käytössä Suomessa myöskin valmistava koulutus, meillä on käytössä niin sanotut kymppiluokat, ja nämä ovat hyviä tapoja myöskin tarjota polkuja niille, jotka eivät näihin tavoitteisiin ole päässeet, ja sitä kautta saadaan ehkä se vuosi lisäaikaa myöskin parantaa tuloksia ja parantaa oppimista ja sitä kautta sitten saadaan ehkä kasvuakin ja saadaan niitä valmiuksia siirtyä seuraavalle koulutusasteelle.

Pidän niitä hyvinä vaihtoehtoina ja ehdottomasti myöskin olen valmis tarkistelemaan, miten niitä voitaisiin vahvistaa sitä kautta, että saataisiin nuorille enemmän mahdollisuuksia. Mutta lähtökohdan pitää olla se, että tämä koko koulutuspolku turvaisi oppimisen, ja ammatillisen koulutuksen reformissa se osaamisperusteisuus [Puhemies koputtaa] on uusi tapa ajatella myöskin tätä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen koulutusleikkuri on osunut kipeästi myös varhaiskasvatukseen. Oppositiosta olemme onneksi saaneet hallituksen perumaan joitain huonoista päätöksistään. Viimeksi hallitus vetäytyi esikoululaisten varhaiskasvatuksen leikkauksista sen jälkeen, kun olin nostanut asian esiin kirjallisella kysymyksellä, ja viikko sitten keskustelimme näistä suunnitelmista täällä suullisella kyselytunnilla.

Varhaiskasvatuksen korvaaminen osittain kerhotoiminnalla olisi tarkoittanut varhaiskasvatuksen laadun romuttamista. Pahimmillaan eskarilaisen päivä olisi särkynyt kolmeen osaan: aamulla lapsi olisi ollut kerhossa, sen jälkeen esiopetuksessa ja iltapäivällä taas kerhossa. Tämä olisi heikentänyt varhaiskasvatuslain tavoitteiden toteutumista, ja on erittäin hyvä, että hallitus vetäytyi tästä suunnitelmasta.

Huoleni koskee kuitenkin sitä, onko 25 miljoonan euron säästötavoite varhaiskasvatukseen [Puhemies koputtaa] edelleen voimassa. Juuri kuulimme, kun pääministeri sanoi, ettei ammatillisen koulutuksen säästöistä aiota luopua. Eli kysynkin: mihin aiotte kohdistaa nämä varhaiskasvatukseen aiotut 25 miljoonan euron leikkaukset?

Arvoisa puhemies! Kun tehdään lainsäädäntöä, ainoastaan sellaiset ratkaisut ovat mahdollisia, joissa lasten turvallisuus voidaan taata. Samoin sellaistakaan mallia ei voi rakentua, missä lasta pompotellaan paikasta toiseen monta kertaa päivän aikana. [Susanna Huovinen: Näin se on!] Se ei ole mahdollista. [Susanna Huovinen: Ei ole!] Tältä osin haluan tämän huolen kyllä täältä salista hälventää: tämäntyyppisiä ratkaisuja ei ole suunnitteilla.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa puhemies! Kuulimme jälleen kerran, että opetusministeri kieltäytyy vastaamasta hänelle suoraan esitettyyn kysymykseen. On aivan selvää, että ette voi toteuttaa sellaisia esityksiä, jotka tuhoavat varhaiskasvatuksen laadun ja tavoitteet, mutta ette vastannut siihen kysymykseen, jonka teille suoraan esitin: Mihin aiotte kohdistaa nämä 25 miljoonan euron säästöt, jotka edelleen ilmeisesti aiotte pitää voimassa? Mistä te jälleen leikkaatte, jos leikkaatte koulutuksesta? Vastatkaa suoraan.

Arvoisa puhemies! Hallitus valmistautuu puoliväliriiheen, ja meillä on siellä iso puhde. Meidän täytyy pitää kiinni julkisen talouden tasapainottamistavoitteesta, ja siihen liittyy oleellisesti se 4 miljardin säästöohjelma, joka on jo hallitusohjelmaneuvotteluissa sovittu. Me tulemme pitämään huolen siitä, että tämä kokoluokka pysyy. Jos on jotakin sellaista, tämänkaltaista, jota ei pystytä toteuttamaan, silloin pitää kuitenkin huolehtia siitä, että kokonaisuus säilyy. Mutta nyt teidän ei kannata seuraavaksi nousta ylös ja sanoa, että se tarkoittaa jotain uutta säästöä varhaiskasvatukseen, sillä me huolehdimme kokonaisuudesta. Me pidämme kiinni siitä, että velkaantumista saadaan taitettua kokonaisuutena hallituksen määrittelemällä tavalla.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ajattelen, että on tärkeää, että olette ottanut, pääministeri, vahvan otteen siitä, että suomalaista kilpailukykyä voisi nostaa työllisyysastetta nostamalla. Mutta sen jälkeen, tämän juhlapuheen jälkeen, nämä teot ovat nyt jollakin tavalla vielä ruosteessa. Ihmettelen, miksi ei linjata, millä tavalla esimerkiksi tässä varhaiskasvatuksessa voitaisiin mennä eteenpäin. Nyt kun tiedämme, että opposition syvästä painostuksesta ja asiantuntijoiden huolista johtuen ministeri Grahn-Laasonen päätyi ainoaan oikeaan johtopäätökseen eli siihen, että tätä kerhotoimintaa ei normienpurun nimissä laajenneta koko kenttää koskemaan, niin nyt emme kuitenkaan tiedä, mistä tämä säästö sitten toteutetaan. Minusta olisi reilua, että te kertoisitte, mistä se toteutetaan. Eilen emme saaneet tietää, onko ammatillisesta koulutuksesta leikattu 190 miljoonaa, 260 miljoonaa vai mahdollisesti vielä kehysriihen jälkeen yli 300 miljoonaa. Nyt olisi tärkeää, että me tietäisimme, [Puhemies koputtaa] mitä näihin asioihin vastataan, ja vielä kerran kysyn: mistä varhaiskasvatuksessa tämä säästö on pois?

Arvoisa puhemies! Kysyjällä oli pitkä johdanto, jossa moitittiin työllisyystoimien epäonnistumista. Viime kaudella tuli 100 000 uutta työtöntä. Tällä kaudella käänne on tapahtunut. Myöskin pitkäaikaistyöttömien trendi on kääntynyt laskuun. Saimme juuri valtiontaloudesta alustavia lukuja, joissa alijäämä julkisessa taloudessa on pienentynyt 5,7 miljardista tuonne noin 4,1 miljardiin. Ollaan pitkästä aikaa alijäämän suhteessa bkt:hen alle 2 prosentissa. Työttömyys pienenee koko ajan. Työllisyysaste nousee. Hallitus tekee koko ajan toimia, joilla saamme vahvistettua tätä hyvää trendiä, mikä nyt on saatu aikaiseksi.

Arvoisa puhemies! Hallitus on mahdollistanut heikennyksiä varhaiskasvatukseen kajoamalla subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen, ja olette myös mahdollistaneet suurempia ryhmiä lapsille, jotka ovat täyttäneet kolme vuotta. Varhaiskasvatus on tietysti hyvin tärkeä teema nyt kunnallisvaalien alla ja kunnissa, koska se jää kuntien tehtäväksi myös jatkossa. Kun ajatellaan näitä heikennyksiä, mitä hallitus on mahdollistanut, pohdin sitä, milloin hallitus aikoo arvioida nämä heikennykset, mitä on tapahtunut de facto kentällä kunnissa.

Värderade talman! Jag skulle vilja fråga om hur och när regeringen tänker göra en utvärdering om hur det har påverkat kvaliteten på småbarnspedagogiken i kommunerna i och med att regeringen har medgett vissa försämringar.

Arvoisa puhemies! Arviointi ja seuranta kuuluvat ikään kuin jokapäiväiseen tekemiseen ja hyvään valmisteluun. Mitä tulee varhaiskasvatukseen, niin se on ihan totta, että säästöjäkin on jouduttu tekemään, mutta haluaisin nostaa esille myöskin sen, että tässä kuussa muun muassa laskemme varhaiskasvatusmaksuja, mikä nimenomaan helpottaa pienituloisten perheiden, yksinhuoltajaperheiden arkea ihan todella merkittävästi. Samoin sitten varhaiskasvatus on saamassa varhaiskasvatussuunnitelmien perusteet eli ensimmäiset ikään kuin omat opetussuunnitelmat varhaiskasvatukseen. Se on iso muutos. Meillä on ensimmäistä kertaa varhaiskasvatuksessa käytössä kehittämisraha, jolla voidaan tehdä erilaisia hienoja kehittämisprojekteja, joilla voidaan kehittää varhaiskasvatuksen laatua. Yliopistokoulutettujen lastentarhanopettajien koulutusmääriä on lisätty, ja niin edelleen. Eli näitä kehittämistoimia tehdään koko ajan, ja tällä hetkellä kolme selvityshenkilöä tekee parhaillaan työtänsä, [Puhemies koputtaa] jossa rakennetaan varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekarttaa.

Arvoisa herra puhemies! Nämä ministerin kuvaamat kehittämistoimet, kuten varhaiskasvatuksen opetussuunnitelma, ovat kyllä sinänsä hienoja asioita, [Ben Zyskowicz: Hyvä!] mutta kyllähän varhaiskasvatuksen laadun merkittävin ongelma ovat liian suuret lapsiryhmät. [Ben Zyskowicz: Tämäkin on totta!] Meillä on todellakin kansainvälisesti vertaillen huippukoulutetut lastentarhanopettajat, ja heiltä tulee jatkuvasti viestiä siitä, että he eivät näissä ylisuurissa lapsiryhmissä pysty ikään kuin toteuttamaan sitä osaamistaan käytännössä ja silloin siitä päiväkodissa toteutetusta palvelusta tulee enemmän lasten säilömistä kuin sitä laadukasta varhaiskasvatusta, ja samaa huolta tulee myös lasten vanhemmilta. Aiotteko puuttua tähän kipeimpään ongelmaan eli näihin liian suuriin lapsiryhmiin?

Arvoisa puhemies! Jokaisella lapsella Suomessa on oikeus vähintään 20 tuntiin pedagogisesti vahvaa, laadukasta varhaiskasvatusta ja sen sisältöä on erittäin paljon viime vuosina kehitetty. Myöskin kansainvälisessä vertailussa suomalainen varhaiskasvatus on esimerkillistä, ja meidän ryhmäkokomme ovat kohtuullisia kansainvälisesti verrattuna. Mutta tiedän kyllä hyvin sen, että siitä tulee perheiltä paljon palautetta ja se arki myöskin varhaiskasvatuksen ammattilaisille on välillä rankkaa, ja sitä jaksamista pitää nimenomaan tukea muun muassa henkilöstön osaamisesta ja koulutusmahdollisuuksista huolehtimalla. Varhaiskasvatussuunnitelmien perusteet ovat yksi iso askel varhaiskasvatuksen laadun kehittämisessä. Kun kysytään perheiltä ja vanhemmilta, niin he arvostavat erittäin kovasti tätä palvelua, eli varhaiskasvatus on yksi niistä julkisista palveluista, joista tulee asiakkailta eli perheiltä ja myöskin lapsilta erittäin hyvää palautetta.

Arvoisa puhemies! Tosiasia on se, että hallitus on mittavasti heikentänyt lasten oikeutta varhaiskasvatukseen ja päivähoitoon ja ryhmäkokoja kasvattamalla on vaikeuttanut päivähoidon asemaa ja lastentarhanopettajien ja hoitajien mahdollisuuksia antaa tukea juuri niille lapsille, jotka tukea eniten tarvitsevat. Monista kunnista on torjuttu nämä leikkaukset, kun on todettu, että päivähoito-oikeuden rajaus aiheuttaisi vain enemmän ongelmia eikä toisi taloudellisia säästöjä. Mutta niissä kunnissa, missä näitä leikkauksia on tehty, se on heikentänyt monien perheiden asemaa ja juuri niitten lasten asemaa, jotka eniten tukea tarvitsisivat.

Nyt hallituksen pitäisi arvioida omat virheensä, korjata nämä asiat, lisätä rahoitusta varhaiskasvatukseen ja palauttaa pienemmät ryhmäkoot. Sen sijaan te suunnittelette 25 miljoonan euron lisäleikkauksia esikoululaisille. Tästä keskustelusta ilmeni, että tätä leikkausta ei ole poistettu. Opetusministeri on vain vähän vetänyt Hesarin toimittajaa höplästä ja sanonut, että tiettyä toteuttamistapaa ei tehdä. Mutta nyt haluaisin kuulla pääministeriltä vastauksen: [Puhemies koputtaa] onko 25 miljoonan euron säästötavoite varhaiskasvatukseen edelleen voimassa vai ei, pääministeri Sipilä?

Toinen varapuhemies Arto Satonen

No, tähän kysymykseen vastaa valtiovarainministeri Orpo. [Naurua]

Arvoisa puhemies! Toistan sen, että hallitus pitää kiinni talousohjelmastaan, siitä isosta julkisen talouden tasapainottamissuunnitelmasta, mikä meillä on. Tämän säästökohteen osalta, joka on hallitusohjelmaneuvotteluissa tullut, on sekä erittäin suuria vaikeuksia saada sitä toimimaan että on myöskin kyseenalaista, saavutetaanko sillä positiivisia vaikutuksia. Näin. Siksi tämä on normaali prosessi, jota käydään ministeriöiden ja valtiovarainministeriön välillä ja sitten lopulta puoliväliriihessä, ja kun sen jälkeen me teemme päätöksiä, me huolehdimme siitä meidän talousohjelmastamme, se on kaikkein oleellisin asia tässä. Ja jos siellä sisällä joku muuttuu, haetaan vaihtoehtoisia kohteita. [Ville Niinistön välihuuto] — Haetaan vaihtoehtoisia kohteita, jos joku muuttuu.

Arvoisa herra puhemies! Vierailin tänään Myllypurossa leipäjonossa tapaamassa ihmisiä ja monien kanssa keskustelin [Hälinää — Puhemies koputtaa] ja yksi kertoi siitä, että hän työskentelee kokopäiväisenä VR:llä, on ollut VR:n työsuhdeasunnossa, joka myytiin SATOlle, ja vuokrat ovat nousseet sitä tahtia, että 70 prosenttia käteenjäävistä tuloista menee asumiskustannuksiin. Työssä käyvä ihminen joutuu käymään sen vuoksi leipäjonossa. Tämä osoittaa sitä, että vuokrat ovat kohtuuttoman korkeita Helsingissä ja suurimmissa kaupungeissa ei vain työttömille, eläkeläisille ja lapsiperheille vaan myös ihan tavallisille työssä käyville ihmisille. Erityisesti vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen vuokrat ovat nousseet kohtuuttomasti.

Arvoisa puhemies! Kysynkin asuntoministeriltä: kun Berliinissä ja Dublinissa on otettu käyttöön vuokrajarru eli ylisuurten vuokrakorotusten estäminen, [Puhemies koputtaa] voisiko hallitus harkita tällaisten mallien tuomista myös Suomeen?

Arvoisa puhemies! Kysymys asumisen hinnasta siellä, missä asunnoista on pulaa, on äärimmäisen ajankohtainen, ja edustaja Arhinmäki kuvasi hyvin tuon tilanteen, eli jos asuminen vie valtaosan tuloista, niin eläpä siinä sitten.

No, asuntomarkkinoitten tilanne, se, että tarjontaa on huomattavasti vähemmän kuin kysyntää, on johtanut tähän, ja valitettavasti viime vaalikaudella tuo rakentaminen meni alamäkeen. Nyt hallituksen kärkihanke on asuntorakentamisen lisääminen, ja kahdessa vuodessa verrattuna vuoteen 2014 — eli siitä vuoteen 2016 — asuntorakentamisen aloitusten määrä on puolitoistakertaistunut, eli tuloksia syntyy.

Mutta tarvitaan lisää asuntoja ja tarvitaan myös sitä kohtuuhintaista asumista, ja senpä takia olen käynnistänyt myös tuon pitkäaikaisen korkotuen uudistamistyön, jotta siitä tulisi uudelleen houkutteleva työkalu asuntotuotantoa varten.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Nyt on mahdollisuus V-painiketta painaen pyytää lisäkysymyksiä.

Arvoisa puhemies! Viime vuonna valtio joutui maksamaan asumistukia noin 2 miljardia euroa, joka on aivan liian suuri summa. Tähän vaikuttaa se, että esimerkiksi SATO ja VVO, jotka ovat aikaisemmin toimineet yleishyödyllisinä toimijoina, ovat siirtyneet kokonaan pois ja nostaneet kohtuuttomasti vuokria. SATOlle maksettavista vuokrista vielä iso osa valuu ulkomaalaisille pääomasijoittajille. [Eduskunnasta: Minne muuallekaan?]

Mutta toisin kuin usein kuvitellaan, ei asumistuen taso heijastu vuokriin suoraan. Ei se, että asumistuki on noussut, näy suoraan vuokrissa. Itse asiassa vuokrat nousevat paljon kovempaa tahtia kuin asumistukea on pystytty nostamaan. Sen vuoksi ihmettelinkin, kun te väläytitte sitä, että asumistukea leikattaisiin laittamalla maksimivuokrataso. Se johtaisi siihen, että entistä useampi joutuisi esimerkiksi turvautumaan toimeentulotukeen, [Puhemies koputtaa] ja tiedetään, että Kelalla on jo nyt suuret ongelmat toimeentulotukien maksatuksessa. Oletteko aivan loppuun asti miettinyt ajatuksenne leikata asumistukea tässä tilanteessa?

Arvoisa puhemies! Asumistuesta tietenkin vastaa sosiaali‑ ja terveysministeriö, mutta huoli siitä, että asumistukimenot ovat kasvaneet, on meidän yhteinen, koska veronmaksajat viime kädessä maksavat tuon asumistuen, joka valitettavasti harvoin jää sen asukkaan eduksi vaan menee sitten vuokranantajalle, kuten kysyjä täällä kuvasi.

Erityisesti nuo pienten asuntojen vuokrat ovat nousseet. Miksi näin on käynyt? [Paavo Arhinmäki: Niitä on liian vähän!] Muutama vuosi sitten asumistuesta poistettiin tuo rajaus, että neliöhinta saa olla maksimissaan x euroa. Sen jälkeen erityisesti pienissä asunnoissa vuokrat ovat nousseet, koska neliöhintaa ei enää rajoiteta vaan ainoastaan asunnon kokonaisvuokra vaikuttaa tuohon tukeen. Sen takia väläytin tuota mahdollisuutta palauttaa tuo neliöhintaleikkuri. Kyse ei ole siis asumistuen leikkauksesta vaan keinosta hillitä vuokrien korotuksia asukkaiden eduksi.

Arvoisa herra puhemies! On todella hyvä, että näitä toimia asumisen kohtuuhintaistamiseksi on tehty. Kohtuutonta sen sijaan on se, että samalla kun tuo 1,8 miljardia asumistukeen menee ja asumista tuetaan — kohtuuhintaista asumista jopa 300 miljoonalla — VVO nettoaa tästä niin hyvin, että jakaa 50 miljoonaa osinkotuloja. Ja edellisvuonna se jakoi 100 miljoonaa osinkotuloja ammattiliitoille pääasiassa, jotka ovat näitä omistajia. (Välihuutoja — Hälinää)

Arvoisa ministeri, te olette tehnyt myös paljon toimia sen hyväksi, että asunnottomuus vähenisi. Suomi taitaakin olla Euroopan ainoita maita, joissa viime vuonna näin on käynyt. Voisitteko kertoa myös näistä toimista Suomen kansalaisille?

Arvoisa puhemies! Asunnottomuuden torjunnassa Suomi todellakin on pärjännyt: ainut maa, jossa asunnottomuus väheni. Tässä kohtaa voimme olla opposition kanssa yhdessä iloisia, koska Suomessa on asunnottomuuden torjumiseksi tehty pitkäjänteistä työtä ja otettiin käyttöön asunto ensin -toimintatapa, missä ensin halutaan tarjota ihmiselle asunto ja sen jälkeen yhdessä sosiaalitoimen työntekijöiden kanssa lähteä katsomaan, voidaanko sitä elämää panna muutenkin raiteilleen, jos siinä korjaamisen tarvetta on, ja tässä on samaa työtä tehty aiempienkin hallituspuolueitten kanssa.

Sen sijaan uutena asiana olemme tuoneet: kun monta kertaa asunnottomuus alkaa siitä, että esimerkiksi nuori sorruttuaan pikavippeihin saa maksuhäiriömerkinnän, ei saa vakuutusta, ei saa vuokrattua asuntoa, niin tässä olemme lähteneet uudistamaan, ja yhdessä joittenkin vakuutusyhtiöitten kanssa nyt tarjotaan senkaltaista vakuutusta, että esimerkiksi [Puhemies koputtaa] maksuhäiriömerkinnän saanut nuori pystyy vuokraamaan asunnon.

Arvoisa puhemies! Todellakaan ei ole tehty mitään sen eteen, että vuokrataso alenisi, niin kuin täällä sanottiin. Päinvastoin, hallituksen toimet ovat olleet sellaisia, joilla nostetaan yleistä vuokratasoa. Jo tällä hetkellä vuokrat ovat pääkaupunkiseudulla nousseet 30 prosenttia, muualla maassa 18 prosenttia. Olisi kuvitellut, että tämä olisi aiheuttanut sen, että ne panokset, joita yhteiskunnalla on laitettavana asuntopolitiikkaan, käytettäisiin nimenomaan sellaiseen asuntotuotantoon, joka on omakustannushintaista, jossa kaikki tuki menee vuokralaiselle eikä valu minnekään muualle. Kysynkin nyt ministeriltä: miten varmistatte sen, että kaikki ne yhteiskunnan tuet, mitä asuntotuotantoon ohjataan, menevät todella vuokralaiselle?

Arvoisa puhemies! Väite siitä, että hallitus ei olisi tehnyt mitään vuokrien nousun hillitsemiseksi, on väärä. Se on väärä väite. Vuokrataso määräytyy pääasiassa kysynnän ja tarjonnan mukaan. Eli kun edellisen hallituksen jäljiltä asuntotuotanto oli pohjalukemissa, ei ole ihme, että vuokrat ovat nousseet. Nyt suunta on kääntynyt: asuntoja tuotetaan lisää, ja se edesauttaa sitä, että vuokrat eivät nouse niin ripeää tahtia. Lisäksi tässä tuetussa asuntotuotannossa tämä hallitus toteutti aiemminkin suunnitellun asian: sen, että vuokran korotuksiin pannaan stoppi. Rajoitetaan sitä, kuinka paljon tuetussa asuntotuotannossa vuokraa voi nostaa — se on tehty. Esimerkiksi opiskelija-asuntojen, jotka ovat nimenomaan yleishyödyllistä asumista, käynnistysavustuksia olemme lisänneet. Tässä muutamia toimia edustajalle.

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Tiilikainen ja hallitus ovat tehneet hyvää työtä asuntosaralla. Meillä uusia asuntoja ja taloja rakennetaan enemmän kuin pitkään aikaan. Kiitos siitä ministeri Tiilikaiselle.

Meillä kuitenkin esimerkiksi kaavoitusta olisi syytä edelleen sujuvoittaa esimerkiksi rullaavan kaavoituksen suuntaan ja etsiä joustoja rakentamiseen, rakentamismääräyksiä keventää ja yhtenäistää. Esimerkiksi ministeri Orpon esitys, että myöhästynyt lupa on hyväksytty lupa, voisi olla peruste ja vahva kannustin sille, että ne luvat tulisivat ajoissa. Meillä on miljardihankkeet luvitusten takia odottamassa. Rakentamisen kustannukset näyttelevät isoa roolia asumisen kustannuksissa, ja kysyisin, ministeri Tiilikainen, teiltä ja koko hallitukselta: kun vielä hallituskautta on puolet jäljellä, voisimmeko ottaa toisen normienpurkukierroksen tähän rakentamiseen, niin että saadaan lisää vielä buustia rakentamiseen?

Arvoisa puhemies! Edustaja Heinosen esittämä ajatus on hyvä, eli kyllä tuo normienpurku, mikä on hallituksen yksi kärkihanke toimintatapojen uudistamisen osana, on jatkuvaa toimintaa, ja sitä täytyy jatkaa. Emme voi pysähtyä ja todeta, että nyt olemme 300 normia purkaneet ja se oli tässä, vaan vaalikautta on jäljellä, ja normienpurkua täytyy jatkaa. Esimerkiksi rakennusmääräyksiä uudistetaan koko ajan, ja tuossa tehdään sitä norminpurkutyötä, jolla voidaan alentaa rakentamisen kustannuksia, ja sitä kautta toivottavasti tuo kustannushyöty menee asukkaalle saakka.

Kaavoituksen sujuvoittamisessa, mihin edustaja viittasi, olen todella iloinen siitä, että eduskunta on ripeästi käsitellyt maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksen, jonka tänne eduskuntaan toin. Se muun muassa täydennysrakentamisen osalta nopeuttaa. Kun kaavamenettelyjä voidaan nopeuttaa, päästään nopeammin iskemään kuokka maahan ja asuntoja syntyy. Koteja tarvitaan.

Värderade talman! Keskustelu rakentamisen hinnasta on tärkeä keskustelu. Se liittyy osittain tietenkin kaavavarantoon, että on tarpeeksi kaavoitettuja tontteja, mutta kun kysyy rakentajilta, moni nostaa esille pysäköintivaatimukset eli sen, että helposti osa jää myymättä, jolloin ne rasittavat asunto-osakeyhtiön tasetta, tai sitten osa hinnasta jyvitetään asuntojen hintoihin, jolloin myöskin ne, jotka eivät sitä tarvitse, maksavat käytännössä siitä. Kysynkin ministeriltä: olisiko mahdollista, että velvoitettaisiin rakentamaan ainoastaan vaikka 50 prosenttia kaavan vaatimista paikoista heti, vaikka erilliseen yhtiöön, niin että ne eivät rasittaisi asuntojen hintaa, tai jollain muulla mekanismilla, ja sitten toinen puolisko osoitettaisiin kaavassa toiselle tontille, jolle ulkopuolinen yhtiö sitten rakentaisi siinä vaiheessa, kun kysyntää on tarvitsevilla asukkailla?

Arvoisa puhemies! Siellä missä joukkoliikenneyhteydet toimivat ja bussilla tai raiteilla pääsee helposti liikkumaan, oman auton tarve todellakaan ei ole niin suuri, että kaikille tarvittaisiin niin paljon näitä pysäköintipaikkoja. Kun hallitus pohti tätä maankäyttö- ja rakennuslain uudistamista, mietimme tätäkin asiaa, mutta itse asiassa pysäköintivaatimukset ja pysäköintipaikkojen tarve ovat kuntien päätösvallassa olevia asioita. Ja kun hallituksen tavoite on, että emme lisää normeja vaan vähennämme niitä, niin emme halunneet tässä kohtaa lähteä kuntien asioista päättämään ja neuvomaan, vaan luotamme, että kunnat tekevät paikallistuntemuksen perusteella järkeviä ratkaisuja. Siellä missä joukkoliikenne toimii, ei tarvita niin paljon pysäköintipaikkoja, ja tämä on kuntien käsissä. Toivon, että kuntapäättäjät kaavoitusta tehdessään ottavat sen huomioon.

Arvoisa herra puhemies! Pääkaupunkiseudullahan kaavoitetaan tällä hetkellä kuin viimeistä päivää. Tällä hetkellä Helsingissä valmistuu asuntoja 7 000:n vuosivauhtia — on päästy 5 000:n tasolta tekemään tällainen nousu. Edellisen hallituksen aikana tehtiin maankäyttö- ja liikenneinfraratkaisu, jossa valtiovalta sitoutui tiettyihin liikenne- ja infraratkaisuihin ja kunnat sitoutuivat kaavoittamaan asuntoja. Näillä hiilloksilla arvoisa ministeri Tiilikainen nyt pystyy lämmittelemään.

Kysyisin nyt: millä tätä hintatasoa saadaan alemmaksi? Mainitsitte, että olisi suunnitteilla nyt [Puhemies koputtaa] tämän pitkän korkotukijärjestelmän kehittäminen asuntojen hintojen alentamiseksi. Voisitteko kertoa, mitä on tulossa ja kuinka nopeasti? Tätä kipeästi me pääkaupunkiseudulla tarvitsisimme, myös Helsingissä.

Arvoisa puhemies! Kyllä se edellisen hallituksen hiillos oli valitettavan kylmä, niin että ei siihen puhaltamalla paljon enää lämpöä saanut. [Tuula Haataisen välihuuto]

Sen sijaan tämä hallitus teki sen, että sovimme maankäytöstä, asumisesta ja liikenteestä Helsingin seudun kanssa. Tämä hallitus esityksestäni päätti myöntää valtionosuuden Raide-Jokeriin, joka mahdollistaa jo lähivuosina nopeaa kaavoitusta ja asuntotuotantoa Helsingissä — hyvä näin. Maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimuksessa on Helsingin seudun kuntien ja kaupunkien kanssa sovittu, että tietty osa asuntotuotannosta varataan tähän pitkäaikaiseen vuokra-asuntotuotantoon. Ja nyt pyrimme tekemään lainsäädäntöön muutoksia, joilla tästä pitkäaikaisesta vuokra-asuntotuotannosta tehdään entistä houkuttelevampaa.

Arvoisa puhemies! On myönteinen asia, että tänä vuonna näyttää valmistuvan noin 38 000 asuntoa sen normaalin 30 000 asunnon sijaan. Mutta asiantuntijoiden mukaan se ei johdu tämän nykyhallituksen toimenpiteistä vaan on hyvin pitkälti markkinavetoista. Markkinavetoista miksi? Vuokratulot on hyvä tapa rikastua. Siitä ovat kiinnostuneet kansainväliset rahastot, sijoittajat, institutionaaliset sijoittajat. Kysymys on tarjonnan ja kysynnän välisestä epäsuhteesta.

Millä hallitus nyt aikoo turvata sen, että tätä tarjontaa tulee jatkossakin? Jo nyt on merkkejä siitä, että jotkut rupeavat epäilemään sen suuren rahan tuottoa niillä korkeilla vuokrilla ja saattavat jopa pysäyttää suunniteltuja rakentamiskohteita, jotta se epäsuhde kysynnän ja tarjonnan välillä säilyisi tarpeeksi tiukkana ja vuokrat korkeina.

Ja ette vastannut edustaja Arhinmäen kysymykseen siitä, pitäisikö vuokrajarru laittaa näiden jatkuvasti kohoavien vuokrien tukkeeksi.

Arvoisa puhemies! Siihen, miten pystymme pitämään tuon rakentamisen volyymin riittävänä, jotta asuntoja valmistuu, jotta markkinat tasapainottuvat ja vuokrat eivät nousisi, on useita keinoja.

Yksi keino on nopeuttaa kaavoitusta ja luvitusta. Kuten kerroin, siihen olemme tehneet jo joitain parannuksia, jotta kaavoittaminen nopeutuu ja esimerkiksi täydennysrakentaminen nopeutuu.

Toinen keino on valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon tekeminen houkuttelevammaksi. Loimme uuden lyhyen korkotukimallin, joka on herättänyt paljon kiinnostusta [Riitta Myllerin välihuuto] ja johtanut uusiin asuntoaloituksiin. Nyt olemme uudistamassa myös tuota pitkää 40-vuotista korkotukimallia houkuttelevammaksi.

Ja itse asiassa juuri näissä maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimuksissa Helsingin seudun kanssa valtiovallan taholta [Puhemies koputtaa] halusimme nostaa tavoitteet korkeammalle, jotta asuntoja syntyy riittävästi.

Värderade talman! Den senaste tiden har det diskuterats ganska mycket om antalet ministrar och behovet att öka antalet ministrar.

Pääministeri Sipilä on viime aikoina suhtautunut positiivisesti ministereitten määrän lisäämiseen, ja hyvä näin, koska hallituksen työmäärä ei ole millään tavalla vähentynyt vaan päinvastoin lisääntynyt. Koskaan ei ole väärin muuttaa mielipidettään, jos huomaa tehneensä virhearvion. Mutta tämä virhearvio olisi kuitenkin ollut vältettävissä. Keväällä 2015 hallituksen muodostamisen yhteydessä pääministeriä ja hallitusta varoitettiin siitä, että liian vähäinen ministerien määrä voi johtaa epäinhimilliseen työmäärään joidenkin ministereitten osalta, ja näin valitettavasti myöskin kävi.

Vielä muutama viikko sitten pääministeri Sipilä totesi tässä salissa, että nykyisellä määrällä tullaan toimeen, mutta nyt on sitten ääni kellossa muuttunut. Kysyn pääministeriltä: miksi ette kuunnellut hyviä neuvoja keväällä 2015, ja voitteko vakuuttaa, että tämän ministerisalkkujen yhtäkkisen lisäämishalun taustalla on nimenomaan hallituksen sisäinen toimintakyky eikä yhden hallituskumppanin tuleva [Puhemies koputtaa] puheenjohtajavaihdos ja sen seuraamukset?

Arvoisa puhemies! Hallituksella on sopiva määrä ministereitä, 14 on sopiva luku. Nyt syyskuusta alkaen olemme keskustelleet yhden ministerin työkuorman liiallisesta suuruudesta, ja siihen täytyy totta kai vastata. Jo silloin syyskuussa avasimme keskustelun ja hyväksyin sen periaatteen, että voimme tarvittaessa lisätä ministereitten määrää yhdestä kolmeen, mutta syynä on pelkästään ja ainoastaan se, että yhden ministerin työkuorma katsottiin liian suureksi. Tämä keskustelu saa päätöksensä sitten puoliväliriihessä, jossa lopulliset päätökset tehdään.

Arvoisa puhemies! Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta, ensimmäisistä eduskuntavaaleista tuli kuluneeksi 110 vuotta tänään, ja huhtikuussa käydään kunnallisvaalit — elämme suomalaisen demokratian juhlavuotta.

Toimiva kansanvalta tarvitsee yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostuneita ihmisiä. Kovakin kritiikki kuuluu poliitikon työhön, mutta surullisen monille on tuttua myös uhkailtavaksi tai herjattavaksi joutuminen. Kenenkään halu osallistua esimerkiksi kuntansa päätöksentekoon ei saa horjua siksi, että hän pelkää joutuvansa laittoman uhkailun kohteeksi. Pyrkimys tukahduttaa laillista poliittista toimintaa uhkailemalla on tuomittavaa, ja se uhkaa suomalaista demokratiaa. Mitä hallitus aikoo tehdä turvatakseen uhkailuvapaat kunnallisvaalit ja puuttuakseen muutenkin poliitikkojen kokemaan uhkailuun? [Eduskunnasta: Hyvä kysymys!]

Arvoisa herra puhemies! Erittäin hyvä kysymys. Vietämme tosiaan itsenäisyyden juhlavuotta ja voimme olla siitä ylpeitä. Meillä on nyt myös kunnallisvaalit, joten taas voimme iloita siitä, että meillä on demokraattinen yhteiskunta, ja se pitää myös turvata.

Tämä, minkä edustaja nosti esiin, koskettaa varmasti meitä monia, ja nimenomaan, se ei ole hyvä asia. Uhkailu on aina tuomittavaa, samoin vihapuhe, koska vihapuheistakin on hyvin lyhyt matka väkivaltaan. Kaikki ne ovat tuomittavia. Miten ne ratkaistaan? Varmasti jokainen voi vaikuttaa siihen myöskin. Mutta ennen kaikkea, jos ajatellaan, mitä sisäministeriösektori voi tehdä, niin meillähän on poliiseille annettu lisää resursseja juuri siihen, minkä te täällä eduskunnassa päätitte, kun tehtiin budjettia: nettivalvontaan mutta myöskin vihapuheen kitkemiseen. Teemme ihan kaikkemme, että me pystyisimme tätä kitkemään, mutta tietysti on aina sellaisia asioita, jotka tapahtuvat siellä paikallistasolla ja joihin ei poliisi välttämättä pysty puuttumaan.

Arvoisa puhemies! Työttömyys ja syrjäytyminen ovat maamme vakavimmat ongelmat. Vakava esimerkki on tästä se, että meillä on noin 80 000 työikäistä miestä pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolella. On hyvä, että hallitus urakoi näiden ongelmien taklaamiseksi, mutta uusia, vaikuttavia keinoja tarvitaan. Professori Hiilamon työryhmän suosittelema osallistumistulo on tuore keino syrjäytymisen ja pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemiseen. Tuon osallistavan sosiaaliturvan myötä työttömällä olisi mahdollisuus työnhaun lisäksi löytää itsellensä sopiva tapa olla osallinen yhteiskunnassa. Työtön voisi valita oman tapansa edistää osaamistaan ja työllistymistään. Kysynkin: miten hallitus aikoo edistää osallistavaa sosiaaliturvaa, ja eikö tämä osallistumistulo olisi oiva keino ehkäistä nuorten syrjäytymistä? Ministeri Lindström ei ole paikalla, mutta voisiko esimerkiksi pääministeri vastata tähän kysymykseen.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus valmistautuu puoliväliriiheensä, jossa on tarkoitus etsiä konkreettisia keinoja siihen, miten työllistytään nykyistä paremmin.

Toisekseen viime vaalikauden osalta edelliselle hallitukselle voi antaa kiitoksen siitä, että meillä tuli työttömyysturvaan ja asumistukeen niin sanottu suojaosuus, joka mahdollistaa sen, että voi tehdä pienimuotoista työtä, 300 euron suuruusluokan työtä kuukaudessa. Tämä on yksi esimerkki siitä, että työn ja työttömyyden raja-aitaa on pystytty madaltamaan.

Tämä professori Hiilamon esitys on yksi konkreettinen esitys sellaisesta toimintatavasta, jossa on mahdollisuus löytää tämmöistä raja-aitaa madaltavaa toimintaa työttömyyden ja työssäkäynnin välillä, ja hallituksella on pöydällään useita vaihtoehtoja, joilla pyritään näitä työllistämisen kynnyksiä madaltamaan. Tässä on yksi keino.

Arvoisa herra puhemies! Sote-uudistuksen projektijohtaja Tuomas Pöysti on kertonut, että nyt lausuntokierroksella olevat lait valinnanvapausuudistuksesta tulevat muuttumaan ja niitä muutetaan jo, vaikka lausuntokierros on vielä kesken. Tämä on tietysti hyvä uutinen, koska todella paljon on kohdistunut kritiikkiä asiantuntijoiden ja Kuntaliiton taholta. Esimerkiksi yhdenvertaisuuden toteutuminen eri maakuntien välillä, samoin aikatauluongelmat toteuttamisjärjestyksessä, ovat nousseet esiin, ja ne nostettiin myös täällä viime viikon sote-keskustelussa esiin. Kysynkin teiltä, ministeri Rehula: Minkälaisia muutoksia on nyt suunnitteilla, ja miten lausunnot tullaan ottamaan huomioon? Onko uusi lausuntokierros luvassa, jos merkittäviä muutoksia tehdään jo nyt, kesken tämän lausuntokierroksen?

Arvoisa herra puhemies! Lainsäädännön valmisteluprosessi, vaikka olisi isommastakin asiasta kysymys, tulee pitää mahdollisimman normaalina. Tähän liittyy se, että on lausuntokierros, joka valinnanvapauslainsäädännön osalta päättyy 28.3. Lausuntoja on alkanut tulla, niitä luetaan parastaikaa, jotta pystytään pitämään sinänsä tiukasta aikataulusta kiinni mutta toisaalta tekemään mahdollisia muutoksia, joita lausuntokierroksesta voi aiheutua. Perusratkaisu, jolla polulla ollaan valinnanvapauslainsäädännön osalta, on se, jolla tullaan etenemään. Mitä tapahtuu lähiviikkojen, lähikuukausien aikana: tulee päivä, jolloin hallitus antaa esityksensä eduskunnalle, ja sitten me näemme sen, mikä on tuo kokonaisuus, jolla valinnanvapaus toteutetaan Suomessa vuoden 2019 alusta.