Suullinen kysymys leikkaustoiminnan järjestämisestä (Antti Lindtman sd) | Suullinen kysymys polttoaineveron alentamisesta (Jari Ronkainen ps) | Suullinen kysymys sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (Touko Aalto vihr) | Suullinen kysymys sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (Li Andersson vas) | Suullinen kysymys Aapeli-myrskyn aiheuttamista metsätuhoista (Mats Löfström r) | Suullinen kysymys tutkijoiden siirtymisestä ulkomaille (Antero Laukkanen kd) | Suullinen kysymys viljelijöiden aseman parantamisesta elintarvikeketjussa (Esko Kiviranta kesk) | Suullinen kysymys työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta (Timo Heinonen kok) | Suullinen kysymys poliisin ja Rajavartiolaitoksen resursseista (Reijo Hongisto sin) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Sipilän hallitus on ajanut julkisia terveyspalveluja alas, kun se päätti kieltää nukutusleikkaukset lukuisilta paikkakunnilta Raumalta Kouvolaan ja Forssasta Iisalmeen. Potilaat hallitus keskitti keskussairaaloihin vedoten potilasturvallisuuteen. Suureksi yllätykseksi hallitus toi eilen eduskuntaan esityksen, jolla se nyt räätälöi mahdollisuuden siirtää nämä potilaat yksityisiin sairaaloihin. Siis ensin ajetaan lukuisilta paikkakunnilta julkinen toiminta alas potilasturvallisuuden nimissä, mutta potilasturvallisuus ei suinkaan ole esteenä, kun yksityisille pitää saada lisää bisnestä. Ja jos jokin menee pieleen, potilaat lähetetään takaisin julkiseen sairaalaan veronmaksajien piikkiin. Siis julkinen toiminta alas, potilaat ja voitot yksityisille ja kustannukset veronmaksajille. Ministeri Saarikko, miten te keskustaministerinä voitte tuoda tällaisen esityksen eduskuntaan?

Arvoisa puhemies! Osana suomalaisen terveydenhuollon isoa sisällön ja rakenteen muutosta tämän vaalikauden aikana on toteutettu jo ennen sote-uudistustakin iso työnjako, joka liittyy erikoissairaanhoitoon, siihen monen meidän asteikolla kaikkein vaativimpaan osuuteen erikoissairaanhoidon vaativimpia tehtäviä, joissa olemme myös maailman mittakaavassa onnistuneet tarjoamaan suomalaisille hyvän hoidon. Tälläkin hetkellä jossakin sairaalassa onnistuneesti pelastetaan ihmishenkiä. Koska kuitenkin yhteinen tavoitteemme on ollut, että vahvempi painopiste kohdistuu peruspalveluihin, on oleellista, että erikoissairaanhoidossa kyetään tekemään työnjakoa. Sen pohjalta oikeastaan yksikään suomalainen sairaala ei ole ennallaan. Pienimmästä aluesairaalasta suurimpaan, Helsingin yliopistolliseen sairaalaan, jokaisen rooli ja työnjako ovat muuttuneet. Nyt tämän esityksen myötä samanlaiset pelisäännöt tulevat koskemaan laadun ja kriteerien osalta yksityistä ja julkista leikkaus-toimintaa.

Puhemies Paula Risikko

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää tästä aiheesta lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa puhemies! Ministeri Saarikko, nythän näin ei ole. Esimerkiksi Keski-Suomen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Vesa Kataja on kommentoinut tätä esitystänne: ”Sääntöjen pitäisi olla kaikille samat. Nyt bisnekselle annetaan reippaasti tilaa, ja julkinen sektori hoitaa erittäin kalliin ja raskaan päivystystoiminnan. Yksityisellä sektorilla tapahtuneet komplikaatiot kaatuvat julkisen sektorin syliin.”

Tässä on nyt esitys, jota erittäin laajasti asiantuntijat kritisoivat. Kaikki sairaanhoitopiirit ovat tätä vastaan. Ja kun me tästä eilen salissa debatoimme, niin yksikään hallituksen kansanedustaja ei puolustanut tätä teidän esitystänne. Arvoisa puhemies, yksikään hallituksen kansanedustaja ei eilen debatissa tätä esitystä puolustanut. Asiantuntijat kritisoivat, sairaanhoitopiirit ovat tätä vastaan, vain terveysbisnesjätit tätä puolustavat. Ministeri Saarikko, kyllähän tässä nyt herää kysymys: Liittyykö tähän nyt taas jotain sellaista kaupankäyntiä, josta te ette ole kertonut? [Puhemies: Aika!] Onko hallituksen sisällä tehty sellaisia sopimuksia, joista eduskunnalle ei ole kerrottu?

Arvoisa puhemies! Ennen esityksen antamista informoin muuta hallitusta arviostani, että tämän esityksen sisällön esittelystä ja sen todenperäisyydestä — siitä, miksi se todella toteutetaan — tulee seuraamaan vaikea keskustelu juuri niistä mielikuvista johtuen, joita puheenvuorollanne haluatte tähän liittyen kuvata. [Antti Lindtman: Mitä mielikuvia?]

Arvoisa puhemies! Tuon mainitsemanne esimerkin nojalla — miten yksityinen voi tehdä mitä vain ja sen jälkeen julkinen hoitaa komplikaatiot — itse asiassa tälläkin hetkellä on niin, että jos yksittäisessä leikkausoperaatiossa valitettavasti sattuu joku komplikaatio, mikä onneksi on harvinaista, mistä tahansa sairaalasta, yksityisestä tai julkisesta, vaikkapa pienemmästä toimijasta, lähetetään tehohoitoon keskussairaalaan. [Ben Zyskowicz: Eikö Lindtmanin mielestä pitäisi lähettää?] Tämä vastaava tilanne on voimassa itse asiassa juuri nyt. Itse asiassa tämän esityksen myötä syntyy vain sellainen ero, että tähän tehdään selkeämpi sopimuksellinen velvoite, että yksityinen ja julkinen ovat sopineet tämän järjestelyistä oikeutetulla tavalla.

Mitä tulee tuohon esitykseenne Keski-Suomesta, mihin viittaatte, [Puhemies koputtaa] unohditte mainita, että kyllä varmaan sielläkin ollaan hyvin tietoisia, että yksityisiä leikkauksia ei ole pakko ostaa. Se on yksittäisen sairaanhoitopiirin ja tulevaisuudessa maakunnan päätös, ja mikä tärkeintä, [Puhemies: Aika!] kullakin maakunnalla on velvoite ensisijaisesti oman erityisvastuualueensa muilta julkisilta sairaaloilta hankkia leikkauksia.

Arvoisa puhemies! Potilasturvallisuus on tärkeä asia. Tämä 30 minuutin rajaus on kuitenkin teiltä jännä linjaus. Esimerkiksi Porin keskussairaalasta saa potilas päiväkirurgiassa tehdyn operaation jälkeen lähteä samana päivänä 50 kilometrin päähän kotiinsa Raumalle toipumaan. Jos sitten keskiyöllä toipilaan tila heikkenee, lähin päivystys on Porissa 50 kilometrin päässä — siis ajoaikaa menee silloin yli tuon 30 minuutin. Tämän hallitus on katsonut 2016 tehdyn keskittämispäätöksen myötä olevan aivan hyväksyttävää ja potilasturvallista. Aivan samaa päiväkirurgista operaatiota ei nyt tämän uuden esityksen myötä kuitenkaan voi tehdä aluesairaalassa, josta laaja päivystyssairaala sijaitsee yli 30 minuutin ajomatkan päässä. Eihän potilasturvallisuus ole kestävä peruste 30 minuutille, [Puhemies: Kysymys!] vaan tämä lakihan on räätälöity suurissa kaupungeissa toimivia yrityksiä varten. Ministeri, ette vastannut: onko tästä tehty jokin sopimus hallituksen kesken? [Ben Zyskowicz: On sovittu antaa tämmöinen esitys kyllä!]

Arvoisa puhemies! Yritän ensiksi avata tähän aika monimutkaiseen asiakokonaisuuteen sellaisen mittakaavan, että ymmärtäisimme, mistä keskustelemme: Me puhumme nyt siis sellaisista leikkausoperaatioista, joissa tapahtuu potilaan nukuttaminen. Kaikki leikkaukset eivät suinkaan ole sellaisia. Me puhumme euromääräisesti noin 6 miljardin euron erikoissairaanhoidon kokonaisuudessa noin 170 miljoonan euron osuudesta.

Mitä tulee arvioon potilasturvallisuudesta tai päivystysyksiköstä, nämä samat määräykset koskevat tästä eteenpäin siltä osin yksityistä ja julkista toimijaa, etteivät esimerkiksi tällä hetkellä yksityisen kyltin alla toimivat julkisrahoitteiset sairaalat voisi tämän esityksen jälkeen jatkaa toimintaansa. On minusta ongelmallista, että silloin, kun teimme sääntelyä julkisen terveydenhuollon sairaaloiden välisestä työnjaosta, emme riittävän selvästi laissa kyenneet ilmaisemaan, miten tämä tulee koskemaan yksityisellä tapahtuvaa leikkaustoimintaa silloin, kun käytetään julkista rahaa. [Puhemies koputtaa] Nyt tähän tehdään selkeämpää lainsäädäntöä. [Antti Lindtman: Ette vastannut kysymykseen!]

Arvoisa puhemies! Me olemme varmasti tässä salissa sitä mieltä, että kaikkien pitäisi olla samalla viivalla, siis yksityisen ja julkisen. [Ben Zyskowicz: Ettehän te ole!] Nyt ongelma on juuri siinä, että tässä räätälöidään voimassa olevaan lakiin kevennyksiä, jotta yksityiset pääsisivät helpommalla. Varmasti tässä pienessä kotimaassamme Suomessa ollaan vereslihalla ympäri Suomea sen takia, että tämä hallitus päätti vuoden 2016 joulun rytikässä tehdä sellaisen työnjaon tähän maahan sote-asioissa, että se johti siihen, että aluesairaalatasolla enää ei leikata. Nyt kuitenkin, kun on ajettu julkinen sektori tällä puolella alas, sallittaisiin leikkaaminen yksityisissä sairaaloissa. [Ben Zyskowicz: Samoilla ehdoilla kuin julkisella!] Onhan se nyt iso kysymys, miksi näitä sääntöjä räätälöidään nyt toisella tavalla jälkikäteen, kun jo perustuslakivaliokunnassa on nimenomaan sairaaloiden työnjako käsiteltävänä osana sote-uudistusta. Tätä ei kukaan ymmärrä, mikä jälkilypsy tämä on. [Puhemies: Kysymys!] Kysynkin nyt, ministeri: onko tämä sellainen esitys, joka on hallituksen prioriteeteissa ihan ensimmäisiä, niitä, jotka eduskunnasta pitäisi vielä saada ulos ennen toivottuja vaaleja?

Arvoisa puhemies! Hallituksen tärkeimpiä tehtäviä tämän vaalikauden loppuun mennessä on saattaa tämän salin läpi valmis esitys uudeksi sosiaali- ja terveyspalvelurakenteeksi, siis että sote-uudistus olisi tästä talosta valmis, jotta työ käytännössä kentällä voisi vihdoin edetä suunnittelusta kohti toimeenpanoa.

Edustaja Kiuru, tiedän, että te valiokunnan puheenjohtajana perehdytte ansiokkaasti esityskokonaisuuksiin, ja tältä osin on tärkeää huomioida, että tämän esityksen myötähän tulee käymään niin, että on myös yksityistä leikkaustoimintaa, jota tämä tulee rajoittamaan ja suorastaan lopettamaan. Eli aivan toisin kuin haluatte puheenvuorossanne maalata, tällä asialla on useammankinlaisia ulottuvuuksia. Lähtökohta on se, että tällä hetkellä meillä ei ole riittävän selkeää laintilaa, jonka muodostaisi ainoastaan valvontaviranomainen, sen suhteen, että jos julkisella rahalla tehdään leikkaus yksityisessä sairaalassa, koskevatko sitä samanlaiset laadun ja määrän vaatimuskriteerit kuin julkisia sairaaloita, ja tämän myötä ne samat kriteerit tulevat koskemaan molempia.

Arvoisa rouva puhemies! Mitä enemmän sote etenee, niin sitä sekavammaksi tämä kaikki käy ja sitä enemmän potilas on pelinappula. Perussuomalaisille potilasturvallisuus on ollut koko tämän kauden ja viime kauden yksi tärkeimpiä asioita. Me olemme pontevasti vaatineet potilasturvallisuuden kehittämistä ja parantamista. Nyt alkaa tuntumaan siltä, että hallitus ei itsekään tiedä, millaisia esityksiä se on tekemässä. Aluesairaalat on ensin ajettu alas, ja nyt yksityiset tulevat leikkaamaan.

En halua vähätellä yksityisten osaamista, mutta kysyn teiltä, ministeri: miten se on mahdollista, että kun yksityinen tekee virheen, niin julkinen on se, joka korvaa? Tähän täytyy saada korjaustilanne ja vaatia esimerkiksi vakuutusta siihen, että jos yksityisellä tapahtuu vahinko, niin kyllähän he sen sitten korjaavat ja maksavat.

Entä sitten asiakasmaksulaki? Haluan vielä nostaa sen esille. Siellä asiakasmaksukatto nousee, ja se tarkoittaa sitä, että yhä useampi sairas, ikääntynyt, köyhä joutuu maksamaan enemmän. Nykyisessä laissa [Puhemies koputtaa] kolme lääkärikäyntiä on maksullisia, tulevassa vaikka kymmenen. Miten se on mahdollista, että potilas on pelinappula?

Arvoisa puhemies! Edustaja Juvosen kysymyksessä oli kaksi isoa aihealuetta. Keskityn nyt vastaamaan tähän ensimmäiseen, joka liittyi pääkysymykseen leikkaustoiminnasta.

Pidän ilahduttavana, että nostatte esiin potilasturvallisuuden. Uskon, että se on keskeisimpiä arvoja meille kaikille ja ennen kaikkea niille ihmisille, jotka tekevät työtä sote-ammattilaisina, jokaiselle niistä lääkäreistä, jotka tekevät operaatioita sekä julkisella että yksityisellä — hyvin suuri osa heistä muuten toimii molemmissa.

Mitä tulee potilasturvallisuuteen, tämän esityksen myötä yksityisessä leikkaustoiminnassa potilasturvallisuuden voidaan ajatella parantuvan. Lähtökohtana minusta on myös perusteltua, jos katsotaan asiakkaan tai leikkausta odottavan kansalaisen kannalta, että sairaanhoitopiireillä, tulevilla maakunnilla on olemassa jatkossakin edellytys turvautua yksityiseltä ostettaviin leikkauksiin, jotta he voivat täyttää lainmukaisen hoitotakuun rajat, jolloin ihmisten ei tarvitse jonottaa leikkaukseen. Näin tekee tälläkin hetkellä moni sairaanhoitopiiri. Mutta jatkossa ero on se, että [Puhemies koputtaa] jokaisessa maakunnassa tulee ensisijaisesti turvautua oman erityisvastuualueen muihin sairaaloihin — julkisiin — ennen kuin turvaudutaan yksityisiin. Tältä osin [Puhemies: Aika!] julkisen erikoissairaanhoidon rooli itse asiassa vahvistuu.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä asia on monitahoinen eikä niin suoraviivainen kuin kysymyksessä esitettiin, kuten ministeri on kuvannut. Pyrkimys sairaalalaitoksemme saneeraukseen on hyvä, ja jatkossa se on välttämätöntä peruspalveluiden vahvistamiseksi. Mutta tässä tilanteessa on ongelmana se, että samaan aikaan sote-uudistuksen valmistelu on täällä loppusuoralla, ja sen mukaanhan terveydenhuolto tullaan järjestämään kokonaisvaltaisesti maakunnissa ja niiden yhteistyönä, koskien sekä sairaaloiden että perusterveydenhuollon työtä alueella. Olisin kysynyt ministeriltä: miten te näette tämän asian, josta nyt puhutaan, liittymisen sote-uudistukseen, jonka valmistelu maakunnissakin on jo hyvin pitkällä?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan vielä todeta, koska tunnistan, että nyt yksityisen leikkaustoiminnan ja itse asiassa myös julkisen sairaaloiden erillisyksiköiden leikkaustoiminnan uudet pykälät herättävät pintaan paljon myös sitä keskustelua, mikä on koko tämän vaalikauden liittynyt sairaaloiden väliseen työnjakoon, pelkästään jo julkisellakin sektorilla, että tunnistan, että ne muutokset ovat olleet alueilla vaikeita, ja siksi on tärkeää muistaa ihmisille todeta, että yhdestäkään sairaalasta Suomessa ei ole valoja sammutettu. Kaikkialla erikoislääkärit hoitavat poliklinikkatoimintojaan, ja hoitoa — erikoissairaanhoito on kaikkea muutakin kuin leikkaustoimintaa — saa näistä kaikista sairaaloista nyt ja jatkossa.

Tämän kokonaisuuden osalta, kuten, edustaja Puska, tiedustelitte, sairaaloiden välinen työnjako liittyy hyvin tiiviisti sote-uudistukseen siltä osin, että olemme yhdessä sitoutuneet ikääntyvässä Suomessa siihen, että sen sijaan, että käyttäisimme resursseja hajallaan laajan Suomen eri verkostoissa, me kokoamme osaajia, huolehdimme sitä kautta heidän riittävyydestään, [Puhemies koputtaa] varmistumme potilasturvallisuudesta ja siirrämme painopisteen peruspalveluihin ja ikäihmisten hoivaan.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä minua nyt sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä vähän järkyttää se, miten vastuussa oleva ministeri vähättelee oman lakiesityksensä seurauksia. Onhan nyt aivan selvä asia, että kun te ensin viette julkisilta aluesairaaloilta mahdollisuuden leikkaustoimintaan, sen jälkeen annatte sen yksityisille sairaaloille, ilman, että ne ovat missään vastuussa, jos tulee komplikaatioita, ja julkinen joutuu hoitamaan komplikaatiot, niin siitä seuraa se, että lääkärit, osaajat eivät välttämättä pidä julkisia sairaaloita niin houkuttelevina työpaikkoina kuin yksityisiä. Meillä on nyt jo lääkäreistä pula, ja tämä lakiesitys todennäköisesti pahentaa osaajapulaa julkisella puolella. Eli se, kun te väitätte, että tällä ei ole minkäänlaisia julkista sektoria heikentäviä vaikutuksia, ei kyllä pidä paikkaansa.

Olisin vielä kiinnittänyt huomion siihen, että tässä hallituksen omassa lakiesityksessä sanotaan, että tämä lakiesitys [Puhemies: Kysymys!] antaa yksityisille toimijoille laajat mahdollisuudet leikkaustoimintaan ilman, että niiden kustannukset lisääntyvät. [Puhemies: Kysymys!] Eikö tämä ole yksityisen suosimista julkisen kustannuksella?

Arvoisa puhemies! Lain vaikutusarviot on tehty kuten muissakin esityksissä, ja sieltä voidaan tutustua siihen kokonaisuuteen, mihin tämä tulisi vaikuttamaan. Virkamiesteni arvio on, että tämän myötä yksityisen leikkaustoiminnan hyödyntäminen itse asiassa vähenee, varsinkin, kun maakuntauudistuksen ja sote-uudistuksen astuttua voimaan on ensisijaisesti etsittävä vaikkapa hoitojonojen purkuun tukea muista alueen sairaaloista, vaikkapa naapurimaakunnasta.

Koska tunnistatte aivan oikein, että tämän esityksen kohdat tuntuvat hyvin hankalilta ja niihin on kohdistunut paljon vastustusta — kaikkein pisimpään ja eniten muuten yksityinen terveydenhuolto vastusti näitä pykäliä — totean, että on ihan hyvä, että eduskunta on tehnyt linjauksen, että myös perustuslakivaliokunta arvioi tämän, kuten kaikki muutkin sairaaloiden väliseen työnjakoon liittyvät pykälät, ja siten arvioi myöskin, toteutuuko tässä varmasti sekä veronmaksajan etu, potilaan etu että toisaalta erilaisten toimijoiden riittävä yhdenvertaisuus.

Arvoisa puhemies! Päivystysasetuksella, joka hyväksyttiin vuonna 2016, haluttiin nimenomaan parantaa potilasturvallisuutta ja laatua, ja siihen on perustunut se uudistus. Ja tällä hetkellä, kun hankitaan palveluja, niin että ihmiset pääsevät esimerkiksi kaihileikkaukseen tai tyräleikkaukseen tai suonikohjuleikkaukseen hoitotakuun määrittämässä rajassa, monissa sairaanhoitopiireissä julkinen sektori, erityisesti täällä Uudellamaalla, ei pysty niitä hoitamaan ja potilaat eivät saisi hoitoa. Eli oltaisiinko tässä salissa valmiita sanomaan ihmisille, että he eivät tule saamaan sitä hoitoa siinä hoitotakuun ajassa, jolloinka me olisimme laittomassa tilanteessa? Me olemme tällä hetkelläkin sillä tavalla laittomassa tilanteessa, että me ostamme palvelua, minkä laatua me emme ole kuitenkaan määritelleet yhdenvertaiseksi julkisen palvelun kanssa.

Tällä tuodaan laadunhallintaa nimenomaan niihin ostoihin, ja kaikki tulee jatkossakin olemaan sairaanhoitopiirin vastuulla: Voi määritellä, paljonko ostaa ja mitä ostaa. Ketään ei pakoteta ostamaan yhtään mitään. [Puhemies: Kysymys!] Tämä on nimenomaan potilasturvallisuutta, ja kysynkin tässä: eikö tämä, ministeri Saarikko, nimenomaan paranna potilasturvallisuutta ja potilaan hoidon laatua?

Arvoisa puhemies! Ajatellaan, että syntyy tilanne, että nukutusta vaativa operaatio on lääkärin toteamana tarpeellinen ihmisen terveydentilan parantamiseksi ja samalla sairaanhoitopiiri toteaa, että valitettavasti meillä on tilanne, että me emme pysty hoitotakuun mukaisesti lupaamaan teille leikkausaikaa, ja siksi olemme tehneet sopimuksen yksityisen toimijan kanssa, niin että voitte myös valita sen toimijan ja sitä kautta päästä operaatioon nopeammin. Tämän esityksen myötä näitä koskevat samat laadun ja määrän vaatimuskriteerit, oli kysymyksessä sitten operaatio julkisessa tai yksityisessä toiminnassa. [Ben Zyskowicz: Onko tämä demareista väärin?]

Mutta mikä on oleellisinta — ja toivon, että olen kyennyt sen kertomaan riittävän selvästi — jatkossakin joka ikinen sairaanhoitopiiri ja tuleva maakunta tekee itsenäisesti päätöksen siitä, onko heillä tarvetta yksityisen leikkaustoiminnan ostoon. Ja tältä osin on hyvä huomioida, että koska maassa on käynnissä erittäin merkittäviä, isoja sairaalainvestointeja — siis julkisia sairaaloita — on itse asiassa selvää, että niiden oma kapasiteetti tulee todennäköisesti riittämään paremmin. [Puhemies koputtaa] Ja kun asiaan vielä lisätään se vaikeuskerroin, että itse asiassa koko suomalainen terveydenhuolto [Puhemies: Aika!] tavoittelee vähemmän leikkauksia, kun terveydenhuollon sisältö muuttuu, niin en näe, että tämä määrä olisi merkittävästi kasvussa jatkossa.

Arvoisa puhemies! Totta kai ruuhkaa on syntynyt sairaaloihin, kun te olette kieltäneet leikkaukset aluesairaaloissa.

Arvoisa puhemies! Tässä tuntuu siltä, että yritetään selittää tätä esitystä ikään kuin nykytilaa selkeyttäväksi, mutta kyllä hallituksen esityksessä selvästi sanotaan, että uudet säädökset antaisivat yksityisille toimijoille laajat mahdollisuudet tarjota leikkauspalveluita sairaanhoitopiirien keskussairaaloiden sijaintikaupungeissa ilman merkittävää kustannusten nousua. Kyllähän tämä esitys nyt on nimenomaan räätälöity yksityisiä toimijoita silmällä pitäen. Kaiken lisäksi te olette kirjoittaneet esityksen irrallisena sote- ja maakuntauudistuksesta, joten tämä esitys tulee voimaan, vaikka sote- ja maakuntauudistus kaatuisi vielä tällä vaalikaudella. Kokoomus siis saisi todellakin laajan terveydenhuollon yksityistämisen ilman, että keskusta saisi maakuntauudistusta. Ministeri Saarikko, onko tämä teidän mielestänne [Puhemies koputtaa] oikea suuntaus — yksityistää suomalainen terveydenhuolto?

Arvoisa puhemies! Lähtökohtaisesti se, että tämä on erillinen laki, johtuu siitä, kuten valiokunnan jäsenenä, hyvin laajasti tähän perehtyneenä varmasti tunnette, että sote-maakuntauudistus on kokonaan uutta lainsäädäntöä ja tämä on yksittäinen pykälä jo olemassa olevassa terveydenhuoltolaissa. Siksi näitä tietenkin käsitellään siltä osin eri lain kokonaisuuksina.

Mutta olen tunnistanut ja, kuten jo aiemmin sanoin, myös hallitukselle informoinut, kun tämä esitys päätettiin antaa, että tästä varmasti tulee vaikeaselkoinen ja paljon vastustettu keskustelu siksi, että meillä istuu hyvin syvässä näkökulma yksityisen ja julkisen terveydenhuollon toiminnan eroista siitä huolimatta, että minusta kuitenkin tämän esityksen oikeanlainen, alkuperäinen tarkoitus lähtee siitä, että toiminnan laatukriteeristöä tasataan ja yksittäisissä erillisyksiköissä — vaikkapa siinä ongelmallisessa tilanteessa, mikä on liittynyt Länsi-Pohjan Mehiläiseen ja siihen ulkoistukseen, joka on herättänyt täälläkin paljon keskustelua — voidaan varmasti tämän esityksen jälkeen varmistua, että samat kriteerit koskevat myös niiden toimintaa siitä huolimatta, että katolla on yksityisen kyltti. Mutta koska esitys herättää paljon kritiikkiä, kuten aiemmin totesin, [Puhemies koputtaa] pidän erittäin hyvänä, että eduskunta ruotii tämän nyt perin pohjin läpi.

Värderade fru talman, arvoisa puhemies! Då man fråntog kretssjukhusen möjligheten att operera med anestesi var motiveringarna bland annat att man skulle koncentrera resurserna och sakkunskap, och framför allt öka patienttryggheten. Nu talar man här om att det har blivit långa köer och att patienttryggheten därför är i fara.

Onko oikein, että nyt tehdään tällainen muutos, että yksityiset sairaalat ja hoitolaitokset voivat tehdä anestesiaa vaativia leikkauksia, kun aluesairaalat eivät pystyneet niitä tekemään? [Ben Zyskowicz: Kriteerit on samat julkiselle ja yksityiselle, eikö tämä mene perille?] Onko tämä oikea suunta? Onko enää potilasturvallisuus niin tärkeä, koska nyt tässä tapauksessa, jos tulee komplikaatio, joudutaan kuitenkin siirtämään potilas? Ja lisäksi haluaisin kysyä: eikö ole vaarana, että julkinen erikoissairaanhoito pikkuhiljaa ajautuu alas, kun odotettavissa on, että lääkärit, kirurgit siirtyvät yksityiselle puolelle, missä jatkossa ei edes tarvitse suorittaa päivystystä?

Arvoisa puhemies! Jaan kysyjän kanssa yhtäläisen huolen siitä, että meillä on iso tekeminen, että vaativassa erikoissairaanhoidon työssä niin päivystyksessä kuin ylipäätään ottaen laajapohjaisessa julkisessa terveydenhuollossa ja sairaaloissa olisi riittävän hyvä ja houkutteleva työnantaja jatkossa.

Mutta kysymykseenne viitaten, kun totesitte tästä siirtymästä, 30 minuutista, joka on sittemmin vasta asetuskysymys — siitähän ei pykälässä täällä säädetä: Sen osalta on hyvä huomioida, että se 30 minuuttia itse asiassa tarkoittaa jotakin myös julkisten sairaaloiden osalta. Itse asiassa puolueenne puheenjohtaja on pitänyt paljon esillä myös Pietarsaaren kysymystä. Jos oikein olen ymmärtänyt, tämän minuuttimäärän puitteissa sairaanhoitopiirin itse niin halutessa olisi mahdollisuus jatkaa toimintaa Pietarsaaressa. [Anna-Maja Henriksson: Hyvä, nyt päivän paras uutinen!]

Arvoisa rouva puhemies! Päivystysasetusta aikanaan perusteltiin juuri potilasturvallisuudella ja sen takia näitä päiväkirurgisia leikkauksia lähdettiin ajamaan alas monista erittäin hyvin toimivista aluesairaaloista, kuten Iisalmesta, Kouvolasta, Forssasta, Loimaalta — vain muutamia mainitakseni. Tällä keskittämisasetuksella nämä kustannustehokkaat julkiset aluesairaalat näivetettiin, ja tällä on myös erittäin suuri aluepoliittinen merkitys näille alueille. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat kaikonneet näistä sairaaloista. Olisinkin halunnut kysyä ministeriltä: Onko pohdittu, mitä aluepoliittisia vaikutuksia tällä on maakuntien Suomessa? Nyt näille yksityisille halutaan avata se, mikä julkisilta toimijoilta ensin ajettiin alas. Onko tämä yhdenvertaista näitten toimijoitten kannalta, ja mitkä todellakin ovat tämän esityksen aluepoliittiset vaikutukset?

Arvoisa puhemies! Sekä terveydenhuollon ja lääketieteen vaikutuksia että varmasti myös alueiden elinvoimavaikutuksia ruodittiin monin tavoin tässä salissa, kun tehtiin ne pykälät, jotka koskivat aluesairaalatoimintaa. On minusta kuitenkin tärkeää saada muistuttaa, että ihan jokainen aluesairaala toimii myös tästä eteenpäin. Olisi varmaan ollut helpompi tietyllä tavalla päätyä jotenkin sellaiseen ratkaisuun, että sammutetaan valot parista paikasta ja sitä kautta huolehditaan, että osaajia riittää ja yhteisiä varoja säästyy. Mutta lähdettiin tielle, jossa tehtiin alueiden välistä työnjakoa. Ja kaikkein isoimman roolin, mikä on ehkä jäänyt liian pienelle huomiolle tässä keskustelussa, ja vastuun kantavat kullakin alueella yliopistollinen sairaala ja se ykkössairaanhoitopiiri alueella, jonka tehtävänä on huolehtia siitä, että kaikille alueille, myös niille pienempien sairaaloiden ja pienempien sairaanhoitopiirien alueille, riittää osaajia. Potilasturvallisuus ja lääkäreiden riittävyys ovat oleellisia kysymyksiä.

Ja mitä tulee aluesairaalaverkkoon, minun ymmärrykseni mukaan siellä edelleen toimitaan laadukkaasti, loistavasti. Ja muistetaan, että tärkeitä erikoissairaanhoidossa ovat muutkin asiat kuin leikkausoperaatiot.

Arvoisa puhemies! Suomi on pitkien etäisyyksien maa. Suomessa ei pärjää ilman autoa joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Kumipyörät pyörittävät koko yhteiskuntaa, kun tavarat ja ihmiset liikkuvat.

Marraskuussa kansalaisaloite niin sanotun dieselveron eli käyttövoimaveron poistosta sai ennätysajassa tarvittavat 50 000 allekirjoitusta. Nyt tukijoita on jo lähes 120 000. Myös perussuomalaiset esittivät jälleen vaihtoehtobudjetissaan polttoaineveron laskua. Tämä ei hallitukselle kelvannut. Liikkumisen kustannuksilla on merkittävä vaikutus työssäkäynnin kannattavuuteen ja kuluttajahintoihin. Kysynkin: miksi te, arvoisa hallitus, ette halua kohtuullistaa polttoaineveroja, vaan kuritatte edelleen suomalaista?

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin on aivan selvää, että Suomessa, kuten edustaja hyvin mainitsi, pitkien etäisyyksien maassa, se yksityisauto on aivan välttämätön siinä arjen elämässä, sen pyörittämisessä, töissäkäynnissä ja asioiden hoitamisessa, ja se tulee olemaan sitä tästä pitkälle tulevaisuuteen. On vaikea nähdä näillä etäisyyksillä, että vaihtoehtoisia välineitä on. Meidän täytyy pitkällä tähtäimellä pyrkiä siihen, että nämä ovat mahdollisimman päästöttömiä, jotta myöskin tärkeisiin ilmastotavoitteisiin päästään.

Mitä tulee autoilun verotukseen, niin meidän täytyy kerätä meidän hyvinvointiyhteiskunnan, sen palveluiden pyörittämiseen, infran rakentamiseen ja turvallisuuteen tarvittavat verorahat jostakin. Yhteiskunnallinen sopimus on ollut se, että meillä on tietyllä tasolla oleva autoilun verotus ja polttoaineverotus. Hallitus on tehnyt ohjelmassaan ennustettavaa veropolitiikkaa, ja polttoaineveron keventäminen ei ole kuulunut siihen, vaan se on pidetty nykyisellä tasolla.

Mitä tulee tähän käyttövoimaveroon, niin yksittäin sen poistaminen kansalaisaloitteessa esitellyllä tavalla ei ole oikeastaan mahdollista, vaan pitäisi tarkastella [Puhemies koputtaa] koko polttoaineen ja autoilun verotus [Puhemies: Aika!] kokonaisuutena, ja siihen on hyvä mahdollisuus kevään hallitusneuvotteluissa.

Puhemies Paula Risikko

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa puhemies! Eipä taida olla tulossa helpotusta somalaisten liikkumiseen. Huolestuttavalta näyttää myös siksi, että eilisessä MTK:n puheenjohtajatentissä demarit, vasemmistoliitto ja vihreät kannattivat polttoaineverojen korotuksia ensi kaudella. Vain perussuomalaiset ovat lähteneet tästä poskettoman kalliista ilmastotyöryhmästä pois. Keskusta ajaa niin älytöntä sekoitevelvoitetta polttonesteisiin, että hinnat voivat nousta jopa kymmeniä senttejä litralta. On tietysti hienoa, että näin ennen vaaleja hallitus ja vihervasemmisto näyttävät verotushalunsa. Hyvä hallitus, onko teillä mitään aikeita helpottaa työssäkäyntiä ja logistiikan kustannuksia? Tehän vain pahennatte suomalaisten tilannetta.

Arvoisa rouva puhemies! Kun näitä ratkaisuja tehdään esimerkiksi tärkeästi ilmastonmuutoksen torjumiseksi, niin kyllä meidän pitää pitää huolta siitä, että kustannukset kotitaloudelle pysyvät kohtuullisina, ja tämä koskee myöskin autoilua. Tehdään mieluummin sellaisia rakenteellisia ratkaisuja esimerkiksi autoveroon, ajoneuvoveroon ja polttoaineverotukseen, joilla päästään kohti sitä, että meidän autokantamme uusiutuu, ja tehdään ratkaisuja, joilla joukkoliikenteen käyttö on mahdollista — siellä, missä se mahdollista on — ja mennään sitten näillä kohti tavoitteita. Pidetään kuitenkin kustannukset siellä kotitaloustasolla järjissään, koska, kuten todettua, auto on välttämätön niin monelle ihmiselle Suomessa.

Mutta haluaisin muistuttaa siitä, että autoveroa on kevennetty tämän hallituskauden aikana, ajoneuvoveroa kevennettiin vähän aikaa sitten ja kahteen otteeseen me olemme myöskin käyttäneet romutuspalkkiota, joka on ollut suosittu ja jolla on pyritty tavallisia ihmisiä tukemaan autojen uusimisessa. Eli kyllä myöskin tässä autoilijan politiikassa on mielestäni tehty [Puhemies koputtaa] ihan järkeviä liikkeitä.

Arvoisa rouva puhemies! Perussuomalaiset haluavat pitää koko Suomen asuttuna. Myös keskusta ja siniset halusivat ennen pitää koko Suomen asuttuna, mutta ette halua enää. Meillä on pitkät välimatkat Suomessa. Meillä on pitkät työmatkat Suomessa. Polttoaineiden osuus on suuri työmatkakustannuksistakin. Mutta silti hallitus ajoi läpi lain biopolttoaineiden sekoitevelvoitteesta ja jakeluvelvoitteesta, joka on yli tuplasti kireämpi kuin EU-direktiivi olisi velvoittanut, ja tämä nostaa ensi vuosikymmenellä huomattavasti polttoaineiden hintoja tankilla. Pääministeri Sipilä, te ajelette Jumalan selän taakse yli 100 000 euron Teslalla — sähköautolla. Teitä ei haittaa, mitä polttoaine maksaa tankilla. [Antti Kurvinen: Halventavaa puhetta!] Kysynkin teiltä, pääministeri Sipilä: mitä te haluatte sanoa pienituloiselle duunarille, kun palkasta entistä suurempi osuus menee ensi vuosikymmenellä työmatka-autoiluun tai kulkemiseen?

Arvoisa rouva puhemies! Autoilu on edelleen Suomessa välttämätöntä ja tulee sitä jatkossakin olemaan. Olemme sen takia pitäneet myöskin huolta siitä, että autoilun edellytykset tulevat jatkossakin olemaan Suomessa hyvät. Haluamme kuitenkin mahdollistaa myöskin sen, että meillä on autoilun osalta myös vaihtoehtoisia polttoaineita käytettävissä, koska dieselin — joka on keskeinen polttoaine etenkin raskaassa ajoneuvoliikenteessä, lentoliikenteessä ja merenkulussa — markkinahinta on jatkuvasti kansainvälisesti nousussa. Tältä osin uusiutuvat polttoaineet ovat tärkeä mahdollisuus, jotta voidaan nykyisellä autokannalla edelleenkin liikkua ja samalla myöskin huolehtia siitä, että liikenteen päästöjä voidaan tältä osin pitää kurissa. Kaikesta huolimatta on tärkeä muistaa, että dieseliä tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessa, mutta meillä on oltava ratkaisuja myöskin sen osalta, että meillä on olemassa vaihtoehtoiset käyttövoimat.

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen torjunta on nyt ihmiskunnan tärkeimpiä tehtäviä, ja sen takia autoverotuksenkin täytyy noudattaa ilmastonmuutoksen torjuntaa. Yksi hyvin tärkeä asia, joka torjuu ilmastonmuutosta, olisi biokaasun vahvempi suosiminen. Se on myös kotimainen polttoaine, jos sen tuotantoon kannustetaan.

Täytyy sanoa, että hallitus on tehnyt sen hyvän teon, että olette antaneet konversiotuen, niin että ihmiset voivat muuttaa autojaan kaasukäyttöisiksi. Mutta sen sijaan kaasuautoilijoita rangaistaan sitten sillä, että autoverotus taas nousee tämän konversion jälkeen, ja se on todella ristiriidassa biokaasun kulutuksen suosimisen kanssa. Kysynkin: mitä hallitus tekee tämän asiantilan korjaamiseksi? Kysyisin myös: mitä hallitus tekee kotimaisen biokaasun tuotannon edistämiseksi?

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin biokaasu on yksi keskeinen käyttövoima, jota jatkossa voidaan jatkojalostaa niin, että sitä voidaan käyttää yksityisautoilun mutta myöskin raskaan liikenteen hyväksi ja esimerkiksi kaupunkien linja-autoliikenteessä.

On myöskin totta, että tältä osin meillä on ristiriita käyttövoimaverotuksen ja sen hallituksen esityksen osalta, että tuetaan biokaasuautojen konvertointia. Olen tässä samaa mieltä kuin mitä valtiovarainministeri tässä äsken totesi, että on syytä katsoa koko käyttövoimaverotusta uudelleen, katsoa niin, että se kannustaa niin ammattidieselin mahdollisuuksien kehittämistä kuin sitten myöskin biokaasun edistämistä. Mutta tämä vaatisi laajan kokonaisuudistuksen ajoneuvo- ja autoveron sekä samoin käyttövoimaveron kohdalla. Myöskin EU:ssa tätä kokonaisuutta mietitään, ja senkin takia on hyvä, että tämä voidaan seuraavissa hallitusneuvotteluissa sopia.

Arvoisa puhemies! On varsin posketonta, että perussuomalaiset syyttävät sinisiä, Suomen Maaseudun Puolueen perillisiä, [Naurua] siitä, että me emme kunnioittaisi maaseutua. Teidän puheenjohtajanne — teidän puheenjohtajanne, perussuomalaiset — sanoi Maaseudun Tulevaisuuden paneelissa, että maaseudulla asuvat asuvat Jumalan selän takana. Meille sinisille maaseutu on Luojan silmäterä eikä Jumalan selän takana. [Naurua]

Silti täytyy sanoa, että kyllähän tässä nyt on mennyt vähän liian pitkälle. Ilmasto on tärkeä, mutta ilmastohysteria ei ole järkevää. Henkilöautopäästöt Suomessa tuottavat 9 prosenttia kaikista päästöistä. Vähäpäästöinen virtanen haja-asutusalueelta ei ole se, jolta pitäisi eniten nyhtää, eikä meidän pidä myöskään mennä Kallion ratikkakiskoilla kolistelevan viiksihipsterin avuksi liiallisesti vaan pitää huolta siitä, että ilmastotekoja tehdään ilman ilmastohysteriaa. Siksi kysynkin arvoisalta valtiovarainministeriltä: haluatteko poistaa autoveron, niin kuin siniset haluavat?

Puhemies Paula Risikko

Ministeri Orpo, ja myös pääministeri halusi jo äsken pienen puheenvuoron.

Arvoisa puhemies! Hallituksella on veropolitiikassa selkeä oma ohjelmansa, jonka edustaja Elo hyvin tuntee. Emme ole tämän hallituksen tiimoilta tekemässä uusia päätöksiä. Meillähän tuorein oli se, että autoveroa käytännössä kevennettiin uuden mittausmenetelmän sisälle ajamisen myötä noin 100 miljoonalla eurolla, mikä on merkittävä alennus.

Mitä autoveron tulevaisuuteen tulee, niin mielestäni tämä ilmastokysymys on aivan kaikki kaikessa, ja meidän pitää tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka auttavat tavallista suomalaista keskituloista ihmistä vaihtamaan auton vähäpäästöiseen, pienipäästöiseen. Siksi minusta olisi järkevää, että tulevalla kaudella päästöttömät ja vähäpäästöiset autot vapautettaisiin tai ainakin autoveroa kevennettäisiin. Mutta mitä koko autoverosta luopumiseen tulee, se vaatii pitkän siirtymäajan, pitkän suunnitelman, koska myöskään ei voi aiheuttaa häiriötä tärkeään autokauppaan.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten puheenjohtajan mukaan asun Jumalan selän takana eli Oulussa. Olen sieltä Oulusta kulkenut täällä Helsingissä puulla kulkevalla autolla, turpeella kulkevalla autolla, dieselillä, bensalla ja sähköllä, ja kaikilla sieltä asti tänne kyllä hyvin kulkee.

Oma ajatteluni lähtee siitä, että koko Suomessa pitää pystyä liikkumaan, jokaisen suomalaisen liikkuvuus pitää pystyä takaamaan, ja useimmille ainoa mahdollisuus on henkilöauto.

No miksi sekoitevelvoitetta? Sekoitevelvoitteessa siis sekoitetaan esimerkiksi bensiiniä tai dieseliä biopolttoaineeseen ja sitä biopolttoainetta tehdään esimerkiksi männystä, ja se taas tuo työtä sille suomalaiselle duunarille, joka kulkee töissä. Me emme ole öljyvaltio, niin kuin naapurimme Norja on, mutta näin Suomestakin tehdään öljyvaltio, kun teemme biopolttoaineita ja sekoitamme niitä fossiilisiin polttoaineisiin.

Arvoisa rouva puhemies! Ilmastokysymys on iso ja erittäin tärkeä, ja sen vuoksi olisi tärkeää hahmottaa myös se, että pelkästään yksittäiset toimenpiteet eivät ole ratkaisu, vaan meidän täytyisi katsoa tätä asiaa kokonaisuutena — ylipäätänsäkin sitä, miten meidän ihmisten olisi edullisempi kulkea töihin ja helpompi kulkea töihin, miten Euroopan vanhin autokalusto saadaan uusittua vähemmän päästöiseksi. Olette tehneet varmasti oikeitakin ratkaisuja autokannan uusimiseksi autoveron alentamisella ja romutuspalkkiolla, mutta nämä kaikki ovat olleet kädenojennuksia isotuloisten tai niiden puoleen, jotka pystyvät hankkimaan uuden auton. [Timo Heinosen välihuuto] Muun muassa romutuspalkkio on aiheuttanut sen, että on romutettu vähemmän päästöisiä autoja, jotka olisivat olleet tarpeen köyhien tai pienempituloisten ihmisten autokannan uusiutumisessa. Suomessa on 500 000 työssä käyvää, jotka elävät alle köyhyysrajan. Sen vuoksi tämä kysymys on myös eriarvoisuuskysymys. [Puhemies koputtaa] Meidän täytyy päättää siitä kokonaisuudesta, [Puhemies: Kysymys!] millä me mahdollistamme tämän kaikille. Näettekö myös te tämän isona kysymyksenä ettekä yksittäisinä tekoina?

Arvoisa rouva puhemies! Ilmastokysymys on iso kysymys, ja liikenteen merkitys siinä on huomattava varsinkin tässä kokonaisuudessa, kun puhutaan päästökaupan ulkopuolisista ratkaisuista.

Liikenteen osalta me olemme täällä yhdessä eduskunnassa linjanneet sen, että liikenteen tulisi olla hiilineutraali vuoteen 2045 mennessä. Tämä on mahdollista saavuttaa vain hyvin monenlaisilla toimenpiteillä, ja se vaatii ei ainoastaan liikenteeseen liittyviä toimenpiteitä vaan myös toimenpiteitä, jotka liittyvät tuloverotukseen ja muihin verotuksen ratkaisuihin niin, että jokainen pystyy tekemään omia valintojaan sen mukaisesti ja pystyy sitä kautta osallistumaan ilmastotekoihin ja ilmastoratkaisuihin.

Mutta se vaatii myöskin sen, että me teemme jo tänä päivänä itsellemme polkua siihen, miten tästä sitten eteenpäin voitaisiin katsoa. Ja sitä varten on tehty erilaisia selvityksiä, jotka antavat eri työkaluja, eri ratkaisuja, joita on sitten keskenään punnittava. Romutuspalkkio on loppujen lopuksi tuonut hyvin paljon uusia vähäpäästöisiä ajoneuvoja liikenteeseen ja poistanut kaikista vanhimpia autoja liikenteestämme pois. Mutta tämä on vain yksi, hyvin pieni osa kokonaisuudesta.

Arvoisa rouva puhemies! Köyhyyden ja eriarvoisuuden torjumisen täytyy olla yksi keskeisimpiä yhteisiä tehtäviämme. Tarjoan nyt yhteistyön hengessä ministereille konkreettista vaihtoehtoa, keinoa torjua köyhyyttä: poistetaan terveyskeskusten vastaanottomaksut maakuntauudistuksen yhteydessä. Terveyskeskusten ja lääkärien ja sairaanhoitajien vastaanottokäynneistä kertyy parhaan arvion mukaan noin 90 miljoonaa euroa vuositasolla. Kun tuosta summasta vähennetään kaikki asiakasmaksujen laskutukseen ja hallinnointiin liittyvät kustannukset sekä toimeentulotuen kautta tehdyt maksatukset, asiakasmaksujen nettotuotto pienentyy tuntuvasti. Vastaanottomaksut tuovat siis pienen tuoton, mutta niistä koituu iso kustannus, jos ihmiset eivät hakeudu oikea-aikaisesti hoidon piiriin. Tartutteko tähän tarjoukseen, ministeri Saarikko?

Arvoisa puhemies! On ihan totta, että asiakasmaksut ovat joillekin ihmisille este käyttää palveluita. Sen takia pidän erittäin hyvänä, että tässä uudessa asiakasmaksulaissa, josta eilen kävimme täällä lähetekeskustelua, on vahvistettu kuntien ja tulevien maakuntien velvoitetta tarjota ihmiselle mahdollisuutta maksuhuojennukseen, mikäli hän lukeutuu pienituloiseksi. Ehkä vielä tarkennuksena eiliseen keskusteluun ja siellä teille ja muille esittämiini vastauksiin: on oleellista huomata, että uusi laki siis velvoittaa tähän huomattavasti voimakkaammin kuin nykyisin. Tämä on merkittävä muutos ottaen huomioon, että me tiedämme, että rästiin jääneet asiakasmaksut ovat ulosotossa ja toimeentulotuessa paljon kuormittava seikka. Maksuista voi vapautua ja saada niihin huojennuksen, vaikka ei olisi toimeentulotuen asiakas, jos osoittaa, että omat tulot ja käytettävissä olevat varat ovat pieniä. Lisäksi olemme laajentaneet niitä seikkoja, [Puhemies koputtaa] joista voi saada huojennuksen. Esimerkiksi uutena merkittävänä ryhmänä ovat sairaalapäivät, lyhytaikainen osastohoito, josta myös voi saada maksuhuojennuksen.

Arvoisa puhemies! Ministeri Saarikko, te tiedätte hyvin, että suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon suurimmat tasa-arvo-ongelmat liittyvät nimenomaan perusterveydenhuoltoon. Liian pitkät jonot terveyskeskukseen sekä ylisuuret sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut vaikeuttavat monen pienituloisen suomalaisen hoitoon pääsyä. Te tiedätte myöskin hyvin, että kunnat ja sairaanhoitopiirit eivät tähän asti ole käyttäneet niitä mahdollisuuksia alentaa maksuja pienituloisten kohdalla, joita laki jo tällä hetkellä antaa.

Ja mitä tämä hallitus sitten tekee? Te pahennatte tilannetta entuudestaan uudella asiakasmaksulakiesityksellä. Terveyskeskusmaksun välikaton poisto tulee nostamaan monien pienituloisten suomalaisten terveyskeskuksen käyntimaksuja jopa sadoilla euroilla vuodessa. Ministeri Saarikko, onko tällainen politiikka sitä perustason vahvistamista, [Puhemies koputtaa] mistä te usein puhutte sote-uudistuksen yhteydessä?

Puhemies Paula Risikko

Pysytään minuutissa.

Arvoisa puhemies! Olen itse paljon miettinyt tämän jo aiemmassa kysymyksessä esiin tulleen maksuttomuuden vaikutuksia, ja niitä myös on arvioitu. Voidaan nähdä, että sillä olisi vaikutusta hoitoon hakeutumiseen. Erityisesti itse ajattelen, että hoitajamaksujen osalta maksuttomuudessa olisi puolensa. Katseeni toki kääntyivät tässä kohdin sitten valtiovarainministeriön suuntaan. Tällä esityksellä nimittäin ei ole tarkoitus kerätä nykyistä enempää maksuja. Se kertymä, puolitoista miljardia yhteiseen kassaan ihmisiltä asiakasmaksuina, pysyy siis samansuuruisena, mutta samalla, koska esitys on kokonaisuus, vaikkapa se, että kaikkien alaikäisten palvelut tulevat maksuttomiksi, tarkoittaa taas toisaalla muutoksia.

On oleellista huomioida, että THL:n arvion mukaan, joka on arvioinut, mihin kaikkeen tämä asiakasmaksulaki vaikuttaa, esityksen voittajia ovat lapsiperheet ja kotihoidossa olevat ikäihmiset. Siksi myöskin viittaamaanne terveyskeskusten käyntimäärään liittyen: [Puhemies koputtaa] keskimääräinen käyntiarvio on 2,3 käyntiä, ja valtaosa ihmisistä käyttää 1—2 kertaa, kun välikatto täyttyisi kolmesta käynnistä.

Puhemies Paula Risikko

Otetaan lisäkysymykset molemmilta kysyjiltä, ensiksi edustaja Aalto.

Arvoisa rouva puhemies! Hyvä ministeri, vastasitte kauniisti maakuntien mahdollisuuksista, mutta tuossa mahdollisuuden edessä on yksi iso ongelma. Sen kaikki me tiedämme. Maakunnilla ei ole verotusoikeutta, ja ne saavat pääasiassa rahoituksensa valtiolta. Kun valtio mekaanisesti leikkaa maakuntien rahoitusta budjettileikkurin kautta, se johtaa tilanteeseen, että maakunnissa syntyy kestävyysvaje, ihan puhtaasti budjettivaje, ja kun maakunnalla on budjettivaje, niin se pyrkii rajaamaan ihmisten palveluiden käyttöä, nostamaan asiakasmaksuja. Asiakasmaksuja varmaan tullaan nostamaan kaikissa maakunnissa aivan tappiin saakka, sekä sitten käy niin, että henkilökohtaisten asiakasseteleiden ja henkilökohtaisen budjetin arvo jää hyvin pieneksi. Sen takia kysyn paljon sairastavien ihmisten puolesta, ikäihmisten puolesta ja työterveyshuollon ulkopuolella olevien ihmisten puolesta: eikö olisi kansantalouden ja kansanterveyden kannalta järkevintä poistaa vastaanottomaksut ja sen kautta vähentää köyhyyttä ja eriarvoisuutta?

Arvoisa puhemies! Se esitys maksaisi euroja, ja tässä on linjattu, että esityksen osalta asiakasmaksujen kautta ei pyritä kerryttämään enempää yhteisiä varoja, mutta koska esitys on kokonaisuus, toisaalla tehdyt muutokset taas vaikuttavat asiakasmaksujen kokonaisuuteen — vaikkapa se minusta erinomainen asia, että jatkossa hammaslääkärikäynnit ja muut suun terveydenhuollon käynnit kartoittavat ja kerryttävät maksukattoa. Ja toisaalta, kun vuosia ja useamman hallituskauden aikana valmistellun esityksen kaikkein kipein ongelmakohta on ollut ensinnäkin vanhusten palveluiden vaikkapa asumiseen liittyvien maksujen suuri epäselvyys ja toisaalta se, että kunnilla on ollut hyvin yksituumainen, omavaltainen oikeus periä sellaisiakin maksuja, joista laissa ei sanota mitään, pidän erittäin perusteltuna, että tuodaan lain tasolle selkeämmät säännökset. Se lisää pohjimmiltaan suomalaisten yhdenvertaisuutta, vaikka muutosvaiheessa varmasti keskusteluissa herää tämän kaltaisia kipuja.

Puhemies Paula Risikko

Lisäkysymys, edustaja Andersson.

Arvoisa puhemies! Ministeri Saarikko, kun te puhutte siitä, että tämä on kustannusneutraali uudistus ja ei ole tarkoitus kerätä lisää varoja valtion kassaan, niin silloin te puhutte valtiontalouden näkökulmasta mutta ette yksittäisen pienituloisen suomalaisen näkökulmasta. Tämän uudistuksen ongelma on se, että parannukset, mitä tehdään, rahoitetaan terveyskeskuksen, perusterveydenhuollon, käyntimaksujen määrää kasvattamalla. Eli te maksatatte parannukset, mitä sinänsä kyllä tehdään, paljon palveluja käyttävillä ikäihmisillä. Sitä tämä esitys käytännössä tuo mukanaan.

Ministeri Saarikko, me tiedämme, että terveyskeskusmaksujen poistaminen koko maassa kustantaisi alle 100 miljoonaa euroa. Miten voi olla mahdollista, että kun hallituksella näyttäisi riittävän rahaa tehdä sellaista sote-uudistusta, joka yritysten kermankuorinnan seurauksena voi nostaa kustannuksia jopa miljardeilla euroilla, niin teiltä ei löytynyt rahaa uudistaa asiakasmaksulainsäädäntöä sellaisella tavalla, että kenenkään asema ei olisi heikentynyt?

Arvoisa puhemies! On totta, että tätä esitystä on valmisteltu useita hallituskausia. Ja mitä tulee tämän kustannusrajoihin ja siihen kokonaisuuteen, kun tietenkin terveyspoliittisesti katsoen varmasti voisi löytyä perusteita monenkinlaiselle maksuttomuudelle, sen raamin tähän toi valtiovarainministeriön laskenta siitä, minkä verran tätä kokonaisuutta voidaan viedä eteenpäin.

Haluan todeta kuitenkin edustaja Anderssonin esiin nostamasta pienituloisten ihmisten asemasta sen, että Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos todellakin on arvioinut, että tämän esityksen voittajia ovat vaikkapa kotihoidossa olevat ikäihmiset tai lapsiperheet. [Vasemmalta: Panette köyhät köyhiä vastaan?] Ja kuten totesin, keskimäärin ihmiset käyttävät näitä palveluita ehkä noin 2,3 kertaa, itse asiassa mainitsemanne yli 75-vuotiaat ihmisetkin 2,9 kertaa. Eli valtaosa käyttäjistä ei ole hyötynyt nykyisestä välikatosta, kolmen kerran jälkeisestä maksuvapautuksesta, mutta sen sijaan merkittävää on, että jos tuleekin yhtäkkiä isompi tarve terveydenhuollolle tai vaikkapa hammashuollolle, niin maksukaton piiriin päätyy uusia palveluita ja kaikkein eniten palveluita tarvitsevat saavat nopeammin kaikki palvelut maksuttomiksi, kun koko maksukatto täyttyy.

Arvoisa puhemies! Uudenvuodenpäivänä Aapeli-myrsky iski Ahvenanmaalle ja muihin osiin Suomea. Edelleen, yhdeksän päivää myrskyn jälkeen, noin tuhat kotitaloutta Ahvenanmaalla on ilman sähköä.

Ahvenanmaalle tämä on luonnonkatastrofi. Metsävahingot ovat valtavat. Myrskytuhot yhden yön ajalta vastaavat arviolta ainakin neljän vuoden normaaleja hakkuita Ahvenanmaalla. Jotta metsäteollisuus ei kärsisi kohtuuttomasti, pitäisi metsänomistajien verotuksen kautta saada mahdollisuus jaksottaa tulonsa myrskyn kaatamasta metsästä siten, että ne voidaan käyttää metsätöihin tulevien vuosien aikana, sillä tulee viemään monta vuotta ennen kuin seuraava normaali hakkuu voidaan tehdä. Onko hallitus valmis tarkastelemaan sellaisia toimenpiteitä, että metsänomistajat eivät kärsisi kaksinkertaisesti, ensin myrskyn ja sitten verotuksen takia?

Arvoisa rouva puhemies! Itse asiassa tänään tapasinkin Ahvenanmaan edustajia. Muitakin asioita oli pöydällä, mutta tätäkin sivuttiin. Onneksi alkaa nyt olla se tilanne, että suurimmassa osassa kotita-louksia taitaa olla sähköyhteydet. Oli todella laajaa se tuho, mikä Ahvenanmaalla tapahtui. Kävimme sitä läpi.

Mitä tulee tähän ehdotukseen, Ahvenanmaan edustajat tosiaan samansuuntaisen tekivät, ja heille lupasin päivällä, että tätä asiaa pitää tutkia. Se oli uudenlainen ajatus, että puunmyynnistä yhdelle vuodelle kertyvän suuremman myyntitulon verotusta voisi jaksottaa. Tämä on uusi ehdotus, ja sitä pitää huolellisesti harkita ja katsoa, onko se mahdollista.

Arvoisa rouva puhemies! Suomen menestys kilpailukyvyssä kansojen keskellä on usein hyvin pienestä kiinni, ja meidän on oltava piirun verran parempia kuin muut. Tähän olemme vastanneet sillä, että olemme nostaneet koulutustasoa ja tutkimustasoa.

Nyt kuitenkin olemme hyvin erikoisessa tilanteessa, sillä tutkijat, korkeakoulutetut tutkijat, muuttavat suurissa määrin pois Suomesta, koska tutkimuksen rahoista on tämän hallituskauden aikana leikattu niin paljon. Suomen Akatemia on arvioinut, että jopa 1 500 tutkijaa on muuttanut 15 vuoden aikana pois Suomesta. Tämän hallituskauden aikana tämä on kiihtynyt: vuonna 2016 olimme tappiolla noin 300 tutkijan verran. Arvoisa ministeri, kysyisin nyt, kun nämä säästöt ovat johtaneet näin merkittäviin asioihin: Miten hallitus suhtautuu korkeakoulutettujen pois muuttoon Suomesta? Miten tämä aivovuoto saataisiin pysäytettyä?

Arvoisa puhemies! Erinomainen kysymys, kiitos siitä.

Ensinnäkin kansainvälistyminen on ollut Suomen korkeakoulu- ja tiedepolitiikassa pitkäaikainen tavoite, eli siihen liittyy myös positiivista ilmiötä: se, että meidän tutkijat ovat niin loistavia, niin hyviä, että heitä halutaan rekrytoida maailmalle ja he saavat siitä kansainvälistä kokemusta, joka sitten toivon mukaan kanavoi hyvää myöskin takaisin kotimaahan.

Mutta se, mistä pitää pitää hyvää huolta ja kiinni, on se, että Suomi on vetovoimainen maa palata ja että Suomi on vetovoimainen maa myöskin parhaille ulkomaalaisille osaajille hakeutua tekemään tutkimusta tai esimerkiksi yrityspuolella hakeutua perustamaan yrityksiä ja työskentelemään täällä. Meillä on monia toimia käynnissä Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030:n kautta, joka on yhdessä korkeakoulujen kanssa laadittu. Ihan viimeisimpinä päätöksinä pääsimme hyvän taloustilanteen siivittämänä tänä vuonna kasvattamaan Suomen tutkimus- ja innovaatiobudjettia 112 miljoonalla eurolla [Puhemies koputtaa] pysyvästi. Ja edellytyksiä parannetaan [Puhemies: Aika!] yhteistyössä työ- ja elinkei-noministeriön kanssa myös Talent Boost -ohjelmassa, jossa on monia toimia.

Arvoisa puhemies! Elintarvikeketjun epäoikeudenmukainen tulonjako alkaa olla kaikkien tiedossa. Myös EU:n komissio on herännyt huomaamaan tämän ongelman. Alkutuottajan osuus jää kohtuuttoman pieneksi. Esa Härmäläkään ei pystyisi leikkaamaan ruisreikäleivästä niin ohutta siivua kuin viljelijän osuus tänä päivänä on. Kauppa määrää. Kauppaketjujen omat tuotemerkit vievät pohjaa tuotekehitykseltä. Myös sopimattomia kauppatapoja on käytössä.

Arvoisa ministeri Leppä, te olette toiminut ansiokkaasti viljelijän aseman parantamiseksi elintarvikeketjussa. Kertoisitteko meille nyt, mitä kaikkea hallitus on tehnyt ja mitä vielä on tulossa viljelijän tukalan ketjuaseman parantamiseksi? Pitäisikö kaupan tehdä parannus?

Arvoisa puhemies! Kaupan pitää tehdä parannus. On aivan päivänselvä asia, että kauppa on aivan ylivertainen toimija elintarvikeketjussa, ja tämä ylivertaisuus on kasvanut viime vuosien aikana. Siksi hallitus on tehnyt kokonaan uuden lainsäädännön, elintarvikemarkkinalain, ja eilen on laitettu auki paikka elintarvikemarkkinavaltuutetulle. Ensimmäistä kertaa me saamme nyt tähän maahan riippumattoman, puolueettoman tahon, joka pääsee näkemään nuo sopimukset, joita elintarvikeketjun sisällä tehdään. Tällaiselle on ehdottomasti ollut tarvetta. Sen todistaa myöskin edustaja Kivirannan mainitsema eurooppalainen direktiivi, joka tuossa ennen joulua valmistui. Tällä kaikella me haluamme tasapainoa elintarvikeketjuun, uutta kasvua ketjun sisään ja uutta luottamusta, jolla kasvu on mahdollista. Puhtaalle, suomalaiselle, turvalliselle, jäljitettävälle ruualle on kysyntää niin kotimaassa kuin vientimarkkinoillakin, [Puhemies koputtaa] mutta siihen tarvitaan se tasapaino, jota edustaja Kiviranta tuossa äsken peräänkuulutti, ja sitä hallitus tekee.

Arvoisa rouva puhemies! Perhebarometrin mukaan suomalaiset kaipaavat lisää joustoja työn ja perheen yhteensovittamiseen. Tätä kaivataan itse asiassa yhteiskunnalta kaikista eniten. Työelämän tasa-arvoa on vahvistettava ja vanhemmuuden sekä työelämän yhteensovittamista edelleen helpotettava. Kyse on ennen kaikkea tasa-arvosta, mutta sillä on vääjäämättä vaikutuksia myös syntyvyyteen, sillä perhemyönteinen työelämä on avain syntyvyyden nousuun. Äideillä ja isillä pitäisi olla perhetilanteen mukaan oikeus tehdä etä- ja osa-aikatyötä, käyttää sujuvasti perhevapaita ja saada toiveidensa mukaisia työvuoroja. Lisäksi joustoja voisi olla myös päiväkotien aukioloajoissa. Olennaista olisi myös tehdä perhevapaauudistus, jonka seurauksena hoitovastuu lapsista jakautuisi vanhempien välillä paljon tasaisemmin kuin nyt. Tämä on myös kokoomuksen tahto. [Puhemies: Kysymys!] Kysyisin ministeri Saarikolta: minkälaisia toimia voisimme vielä saada tällä kaudella aikaan, [Naurua] että perheiden ja työelämän yhteensovittaminen sujuisi entistä sujuvammin?

Arvoisa puhemies! Eduskunnan tilanteesta olen päätellyt, että aivan heti ei kannata tuoda lisää lakiesityksiä sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Meillä on paljon työtä toimitettavana, ja tiedän, että sitä siellä ansiokkaasti toteutetaan.

Mutta kysymys on tärkeä. Itse asiassa tämä ei vastauksena automaattisesti vaadi edes lakimuutoksia. Kysymys on työelämän asenteesta. Huomaan, että vastasin joku päivä sitten kysymyksiin raskaussyrjinnästä, siis siitä, että on todistettuja esimerkkejä, että lapsen odottaminen tai vanhempainvapaalla olo on heikentänyt työasemaa, jopa johtanut irtisanomiseen. Ei riitä, että me toteamme, että se on lainvastaista ja työnantajat eivät voi toimia näin, vaan itse asiassa meidän pitäisi kääntää asenne vielä paljon enemmän siihen suuntaan, että sellainen työntekijä on yritykselle tai julkiselle työnantajalle voimavara. Työpaikalle voi olla myös etua ihmisestä, jolla on perhettä ja hän pyrkii näitä parhaan kykynsä mukaan yhteensovittamaan. Mainitsitte kysymyksessänne hyvin oleellisia joustotekijöitä, joista yksikään ei vaadi lakimuutosta. [Puhemies koputtaa] Vielä oleellista olisi se, että nykyinen osa-aikatyö tulisi paljon enemmän käyttöön. [Puhemies: Aika!] Sitä julkisilla varoilla myös tuetaan.

Arvoisa puhemies! Edellisten hallitusten aikana poliisin hallintorakenteita on muutettu monta kertaa. Muutoksia on perusteltu poliisipalvelujen parantamisella. Valitettavasti on käynyt päinvastoin: poliisin virkoja on vähennetty ja toiminta-alueita laajennettu, hälytysvasteajat pitenevät vuosi vuodelta. Kansalaisten turvallisuus ja oikeustaju ovat koetuksella, jos rikoksia jätetään tutkimatta ja hälytystehtäviä hoitamatta.

Turvallisuudesta huolen kantavien sinisten mielestä nyt on toiminnan aika. Meidän mielestämme nyt on nopeasti selvitettävä, miten poliisin ja Rajavartiolaitoksen akuutit ongelmat korjataan ja ratkaistaan.

Arvoisa puhemies! Kysyn ministeri Mykkäseltä: tehdäänkö vielä tällä hallituskaudella selvitys poliisin ja Rajavartiolaitoksen resurssitarpeesta, jotta seuraava hallitus voisi heti ja tehokkaasti kohdentaa voimavaroja sinne, missä tarve on suurin?

Arvoisa puhemies! Kiitos tärkeästä kysymyksestä edustaja Hongistolle.

Ensinnäkin voin sellaisen myönteisen uutisen tässä kertoa, että maanantaina poliisiylijohdon ja poliisiosaston talousjohdon kanssa käydyn laskennan pohjalta meillä tänä vuonna tulee olemaan lähes 100 poliisihenkilöä enemmän kuin viime vuonna. Me olemme 100:aan pyöristettynä samassa luvussa 40 henkilön tarkkuudella kuin mistä 2015 lähdettiin. Me olemme pysäyttäneet poliisin määrän laskun ja kääntäneet sen nyt nousuun.

Aivan yhtä selvää on tietysti se, että jos haluamme pitää Suomen maailman turvallisimpana maana, niin tulevina vuosina tarvitsemme pitkäjänteisen vahvistamisohjelman poliisin ja turvallisuuskoneiston puolelle — puhutaan sadoista poliisihenkilöistä aivan varmasti. Ja olemme käynnistäneet nyt lopputuloksista päin laskettavan ohjelman, joka kertoo, mitä saamme, jos toteutamme tällaiset muutokset. Toki myös se, miten Rajavartiolaitoksen resurssit turvataan — erityisesti itärajan paikkakuntien osalta — on tässä keskeinen kysymys, koska he paljon tekevät poliisiin liittyvää työtä myös siellä. Mutta vastaus on kyllä. Tällainen ohjelma tullaan tekemään, jonka pohjalta sitten hallitusneuvotteluissa se, joka siellä istuukaan, [Puhemies koputtaa] on vastuullisen paikan edessä.