Suullinen kysymys sote-uudistuksen EU-notifikaatiosta (Antti Rinne sd) | Suullinen kysymys sote-uudistuksen EU-notifikaatiosta (Li Andersson vas) | Suullinen kysymys sote-uudistuksen EU-notifikaatiosta (Anna-Maja Henriksson r) | Suullinen kysymys aselainsäädännöstä (Olli Immonen ps) | Suullinen kysymys puutteista turvapaikkamenettelyssä (Olli-Poika Parviainen vihr) | Suullinen kysymys poikkeuksellisten sääilmiöiden  vaikutuksesta  maatalouteen (Peter Östman kd) | Suullinen kysymys susikannan kasvusta (Esko Kiviranta kesk) | Suullinen kysymys asuntomarkkinoista (Pauli Kiuru kok) | Suullinen kysymys työhyvinvoinnista (Anne Louhelainen sin) | Suullinen kysymys puolueiden yhteistyöstä (Susanna Huovinen sd) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Viimeiset kolme vuotta suomalaiset ovat hämmästelleet Sipilän hallituksen sote-sekoilua. Sekoiluun eivät ole olleet syyllisiä kansalaiset, asiantuntijat tai media eivätkä ulkomaanvoimatkaan. Syyllinen löytyy omasta peilistä ja hallituksen poliittisesta lehmänkaupasta, joka on vastoin sote-uudistuksen alkuperäisiä tavoitteita ja osin vastoin perustuslakia. Suomalaisten enemmistö ei kannata Sipilän hallituksen sote-mallia.

Viime viikolla keskustelimme EU-notifikaatiosta, jota hallitus ei suostu tekemään korkeimman hallinto-oikeuden ja perustuslakivaliokunnan kannoista huolimatta. Pääministeri Sipilä sanoi eduskunnan edessä näin: ”Olemme myöskin olleet virkamiestasolla yhteydessä komissioon, ja komissiosta on virkamiestasolla kerrottu, että he eivät ota tätä asiaa käsittelyyn, älkää jättäkö hakemusta.” Helsingin Sanomat paljasti EU-lähteisiin viitaten eilen, että pääministeri Sipilän väite ei voi pitää paikkaansa. Siksi kysyn pääministeriltä: puhuitteko te totta viime viikolla?

Arvoisa puhemies! Mitä pidemmälle kausi menee, sitä kovemmaksi retoriikka näköjään menee tässä salissa.

Ensinnäkin viittasin näihin epävirallisiin keskusteluihin, mitä meidän virkamiehet ovat käyneet komission virkamiesten kanssa tästä notifikaatiosta, ja yksiselitteinen vastaus sieltä on tullut, toivomus, että emme jättäisi hakemusta. Esimerkiksi Timonen ja Hetemäki valtion korkeimmasta virkamiesjohdosta ovat olleet sinne yhteydessä, ja kuten valiokunnalle on vastattu, tämä on ollut yhdenmukainen ja yksiselitteinen vastaus. Eli komission kilpailun pääosaston tehtävänä ei ole arvioida jäsenvaltioiden sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmiä vaan käsitellä tilanteita, joissa on perusteltu epäily kielletystä valtiontuesta. Siksi tällaista järjestelmää tai sen lainsäädäntöä ei tulisi notifioida, vaan pyrkiä varmistamaan, että järjestelmä itsessään on aidosti kilpailuneutraali. Tästä on kysymys, edustaja Rinne.

Puhemies Paula Risikko

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan. Täällä oli tosiaan kahdella muullakin ryhmällä samasta teemasta, mutta aloitetaan nyt nämä lisäkysymykset, ja edustaja Rinne jatkaa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen sote-malli on ongelmissa hallituksen lehmänkaupan vuoksi. Riskejä on paljon, mutta hallitus ei vielä ole halunnut korjata tai edes selvittää niitä riskejä.

Jospa kerrattaisiin vielä nämä faktat: Korkein hallinto-oikeus pitää notifikaatiota, siis oikeusvarmuuden varmistamista, välttämättömänä. Perustuslakivaliokunta edellyttää oikeusvarmuuden saamista asiassa. Viime viikolla te, pääministeri Sipilä, väititte, että komissio ei suostuisi ottamaan sote-mallia käsittelyyn. Teidän eduskunnan edessä esittämänne väite ei vaikuta olevan totta, ja se on erittäin vakava asia.

Eduskunta ja Suomen kansa ansaitsevat nyt selkeän ja rehellisen vastauksen teiltä, pääministeri Sipilä. Vastatkaa nyt näihin kysymyksiin suoraan. Oletteko nyt aivan varma, että komissio on suositellut, että Suomi ei tekisi notifikaatiota? Kuka hallituksesta on ollut yhteydessä ja kehen komissiossa? Kertokaa nyt nimet komissionkin puolelta.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Rinteellä taisi äskeinen vastaus jäädä kuulematta. Kerroin, että Martti Hetemäki ja Pekka Timonen [Riitta Myller: Komission puolelta!] ovat olleet yhteydessä komissioon, käyneet epävirallisia taustakeskusteluja siitä ja pyrkineet saamaan vastauksen siihen, tulisiko tämä notifioida vai ei. Myöskin omasta kabinetistani pyynnöstäni on oltu yhteydessä komissioon, ja sieltä on saatu samansuuntainen, samanlainen vastaus siitä.

Mutta en ymmärrä sitä, että kun me saamme tällaisen ohjeistuksen komissiosta, miksi me Suomessa... [Antti Rinne: Keneltä?] — Korkeimmalta vikamiesjohdolta. — Jos me olisimme niin jääräpäisiä Suomessa, että kaikesta huolimatta jättäisimme virallisen notifikaation, niin totta kai komissio käsittelisi sen notifikaation, mutta kun olemme kysyneet sitäkin tilannetta, niin komissio on kertonut, että he eivät pysty sanomaan edes, milloin se siinä tapauksessa käsiteltäisiin, koska heidän toivomuksensa on, että tällaiset asiat käsitellään kansallisesti. Meidän pitää nyt vain ratkaista tämä sote [Puhemies koputtaa] täällä Suomessa ja tässä salissa.

Arvoisa puhemies! Minusta olisi hyvä nyt selvittää tämä asia aika konkreettisesti ja konkreettiselle tasolle mennessä. Kysyin äsken teiltä, kuka henkilö komissiosta on se, joka on antanut näitä vastauksia. Sitten minä kysyn myös teiltä, kun te totesitte aikaisemmin, että ”olemme myöskin olleet virkamiestasolla yhteydessä komissioon ja komissiosta on virkamiestasolta kerrottu, että he eivät ota tätä asiaa käsittelyyn, että älkää jättäkö hakemusta”: onko komissiosta sanottu, että älkää jättäkö hakemusta? Näihin kahteen kysymykseen vastaus, siis mitkä ovat nämä nimet, ja onko sanottu, että älkää jättäkö hakemusta?

Arvoisa puhemies! Avustajani tarkasti tämän Martti Hetemäeltä tänä päivänä vielä, ja hän sanoi, että komissiosta on toivottu, että älkää jättäkö hakemusta. Tämä on siis se ohjeistus siellä, mutta valitettavasti, edustaja Rinne, luottamuksellisesta keskustelusta ainoa, joka voi kertoa vastapuolen nimen, on tietenkin se, joka on sen keskustelun käynyt. Valitettavasti tähän en pysty teille vastaamaan mutta voin kertoa, että Suomen puolelta yhteydessä ovat olleet muun muassa korkeimmat virkamiehet Pekka Timonen ja Martti Hetemäki ja myöskin erityisavustajani on ollut yhteydessä suoraan kilpailuosastoon.

Arvoisa puhemies! Ongelma on se, että läpi tämän uudistuksen hallitus on antanut liiallisen kiireen mennä huolellisen lainvalmistelun edelle. Nytkin pääministeri perustellakseen hallituksen kantoja viittaa siis epävirallisiin keskusteluihin, joita on käyty komission virkamiesten kanssa ja joiden sisällöistä meillä eduskunnassa ei voi olla mitään tietoa. Pitäisi olla päivänselvää, että silloin kun tehdään uudistusta, johon saattaa sisältyä EU-oikeudellisia ongelmia eli nimenomaan tätä kiellettyä valtiontukea, niin silloin näitä riskejä ja kysymyksiä myöskin selvitetään etukäteen osana huolellista lainvalmistelua, mitä täällä kansallisella tasolla tehdään. Näin hallitus ei kuitenkaan ole tehnyt, eikä siihen löydy mitään muuta syytä kuin se, että tämä notifikaatiomenettelyn käyttö ei sovi tämän hallituksen päättämään liian kireään aikatauluun. Sen sijaan, että tämä reilusti myönnettäisiin eduskunnalle, annetaan harhaanjohtavaa tietoa siitä, että komissio [Puhemies koputtaa] ei ottaisi tätä käsittelyyn [Puhemies: Kysymys!] tai että jopa on suositeltu, että näin ei tehdä. [Puhemies: Kysymys!] Eikö näin ole, pääministeri Sipilä?

Arvoisa puhemies! Ei ole näin — vastaus kysymykseen.

Tämä EU-notifikaatio: Tässä tulee nyt varmasti semmoinen mielikuva ihmisille, että meidän pitäisi meidän sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus notifioida EU:ssa. Näin ei ole, vaan meillä pitää olla perusteltu epäily siitä, että tässä olisi kiellettyä valtiontukea. Yhdessäkään kysymyksessä opposition puolelta en ole kuullut, mitä olisi se kielletty valtiontuki — mitä olisi se valtiontuki, joka vääristäisi kilpailua. Yhtään kertaa minä en ole tässä keskustelussa kuullut sellaista argumenttia. Minä toivoisin, että sellainen vastaus nyt tulisi, samalla kun kysytte. Mikä on se kielletty valtiontuki, mikä tässä esityksessä on? Perustuslakivaliokunnan huomiot totta kai otetaan huomioon, ja siinä meidän vastineessamme tulemme niihin kysymyksiin ottamaan kantaa.

Puhemies Paula Risikko

Lisäkysymys, edustaja Andersson.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Sipilä, syy, minkä takia ylipäätään joudumme pohtimaan notifikaatiomenettelyn käyttöä Suomessa, koskee sitä sote-mallia, jonka hallitus nyt on tuomassa uutena tähän maahan ja jossa edellytetään, että julkinen toimija kilpailee markkinoilla yksityisten toimijoiden kanssa. Silloin tähän malliin voi sisältyä kiellettyä valtiontukea esimerkiksi konkurssisuojan muodossa. [Ben Zyskowicz: Haluatteko poistaa sen?] Tämä on myöskin syy, minkä takia perustuslakivaliokunta on edellyttänyt, että tämä selvitetään. Mikäli rakentaisimme sote-järjestelmää julkishallinnon pohjalta, kuten oppositio on esittänyt, jossa yksityisiä palveluntuottajia käytetään alihankintana täydentämään julkista palveluvalikoimaa, niin silloin me emme joutuisi miettimään tämänkaltaisia ongelmia tai sitä, käytetäänkö notifikaatiomenettelyä vai ei. [Ben Zyskowicz: Silloin ihmiset eivät saisi itse valita, sitähän te haluatte!] Eikö näin ole, pääministeri Sipilä?

Arvoisa puhemies! Hyvä, että nyt tuli yksi konkreettinen asia eli tämä konkurssisuojatilanne. Tähän perustuslakivaliokunnan esittämään kysymykseen hallitus vastineessaan antaa vastauksen. Mutta mitään muuta perustelua siihen, että tässä olisi kiellettyä valtiontukea, en ole kuullut. Kun perustuslakivaliokunta on tämän huomion tehnyt, niin totta kai siihen tulette saamaan vastauksen hallituksen antamassa vastineessa. Mutta meidän pitäisi olla ensin itse varmoja siitä, että tässä on epäily kielletystä valtiontuesta, jotta me lähtisimme EU:lta kyselemään tätä asiaa. Ja kun näin ei ole, niin meidän ei tarvitse EU:lta sitä kysellä.

Värderade talman! Det är inte underligt att människor inte mera hänger med i vad den här EU-notifieringen handlar om. Men det handlar alltså om att regeringen själv i sin lagproposition har sagt att man egentligen är osäker på om här finns element som kan stå i strid med EU:s konkurrensrätt. Och då har till exempel högsta förvaltningsdomstolen, och också grundlagsutskottet konstaterat att det allra klokaste för att råda bot på den här rättsliga osäkerheten är att skicka det här till notifiering.

Arvoisa puhemies! Tässä kun on nyt tätä prosessia seurannut, niin jo hallituksen esityksessä tuodaan esille se, että hallitus ei itsekään ole varma siitä, sisältyykö tähän sellaisia osioita, jotka voivat olla EU:n lainsäädännön vastaisia. Muun muassa henkilökohtainen budjetti nostetaan esille hallituksen esityksessä sivuilla 107—110. Ja nyt korkeimman hallinto-oikeuden presidentti ja korkeimman hallinto-oikeuden asiantuntija myös täällä eduskunnassa ovat nostaneet esille sen, että [Puhemies: Kysymys!] ainoa oikeudellisesti oikea tapa on notifioida. Miksi hallitus ei huomenna lähetä tätä notifiointihakemusta komissiolle?

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on ikään kuin kaksi eri ulottuvuutta. Ensimmäiseksi se, ajattelemmeko me kansallisesti, maan hallituksena tai eduskuntakäsittelyjen myötä, että tämä esitys sisältäisi kiellettyä valtiontukea eli muodostuisi sellaiseksi, että se ylipäätään ottaen pitäisi notifioida. Hallitus on tehnyt tässä perusteellista selvitystyötä, ja virkakanta ja sitä kautta hallituksen kanta pohjautuu siihen arvioon, että tässä esityksessä ei ole sellaisia elementtejä, että sitä tarvitsisi notifioida. Mikäli kuitenkin jonain päivänä näin tapahtuisi ja esitystä arvioitaisiin sittenkin taloudelliseksi luonteeltaan, olemme esityksessä pyrkineet kaikin tavoin minimoimaan sitä ja hakeneet mahdollisimman kilpailuneutraalia asemaa. Ja kokonaan toinen juttu on vielä se, että jos päätyisimme notifioimaan tämän esityksen, niin olisiko EU:lta saatavissa tähän kannanmuodostusta viitaten pääministerin arvioihin siitä, mitä korkeat virkamiehet ovat taustakeskusteluissa tästä asiasta saaneet.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen perusteluissa sanotaan muun muassa, että tätä ei lähetetä notifioitavaksi sen takia, että komissiolta voi tulla kysymyksiä, joihinka ei ole vastauksia. [Naurua] Tämä on todettu myös perustuslakivaliokunnan lausunnossa, ja perustuslakivaliokunta toteaa myös, että ”sosiaali- ja terveysvaliokunnan on painavista valtiosääntöoikeudellisista syistä tarkkaan selvitettävä, voidaanko ehdotettua valinnanvapausjärjestelmää pitää sisällöltään notifiointia edellyttävänä”. Ja edelleen perustuslakivaliokunta jatkaa: ”Jos sosiaali- ja terveysvaliokunta ei saa riittävää varmistusta järjestelmän hyväksyttävyydestä EU:n valtiontukisääntöjen näkökulmasta, olisi valinnanvapauslakiehdotuksen sääntelyä voimaantulosta syytä muuttaa.” Arvoisa hallitus, aiotteko nyt, kun olette tekemässä tätä vastinetta, lukea tarkkaan, mitä perustuslakivaliokunta on ollut mieltä? Aiotteko katsoa, mitä maan parhaimmat EU-oikeuden asiantuntijat ja korkein hallinto-oikeus on ollut asiasta mieltä? Aiotteko tuoda meille sellaisen esityksen, että taataan oikeusvarmuus myös tässä asiassa?

Arvoisa puhemies! Emme pelkästään aio, vaan olemme lukeneet tarkkaan perustuslakivaliokunnan lausunnon myös tältä osalta, ja olen tietoinen, että jo myös sosiaali- ja terveysvaliokunta aiemmissa kuulemisissaan on ikään kuin sivunnut tätä teemaa. Me tulemme vastineessamme perustelemaan ja argumentoimaan hallituksen linjaa tässä kysymyksessä. EU:n suunnalta korostetaan ei pelkästään tässä nyt meitä kuumottavassa kysymyksessä vaan ylipäätään ottaen, että notifioinnin tarve perustuu aina omaan kansalliseen arviointiin — siis itsearviointiin omasta järjestelmästä ja sen potentiaalisista riskeistä olla EU:n valtiontukisäännösten vastainen ja tältä osin velvoitettu notifiointiin. Ja aivan totta, kuten toteamme esityksessämme, se sisältäisi tilanteita, joita ei kyettäisi arvioimaan. Juuri näin, koska erittäin monessa tapauksessa on lähdetty siitä, että kun järjestelmä on olemassa vasta paperilla, suunnitelmana, lakipykälinä, sen toimeenpanossa on niin iso rooli kansallisessa järjestelmässä tulevilla maakunnilla, joten siltä osin vasta [Puhemies koputtaa] valmista järjestelmää ehkä olisi ylipäätään ottaen mahdollista arvioida. [Puhemies: Aika!] Ja tulemme toimittamaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan tueksi arvion tästä notifioinnin tilanteesta.

Arvoisa puhemies! Pääministeri totesi hetki sitten, että totta kai komissio ottaa Suomen notifikaation vastaan, jos sellainen lähetetään. Vielä aikaisemmin viesti oli se, että komissio ei ota Suomen notifikaatiota vastaan. Kummin päin asia nyt on? Pääministeri voi ehkä selventää tämän asian.

Kysymys kuuluu, että kun on nyt tämmöisiä epävirallisia käytäväpuheita tai virkahenkilökeskusteluita, niin eikö olisi parempi, että saataisiin mustaa valkoisella, virallisesti ja kirjallisesti, niin että voidaan lopettaa tämä keskustelu. Ja jos ei kerta ole mitään ongelmaa, jos ei kerta ole mitään ongelmaa, niin miksi ei voi varmistaa?

Arvoisa rouva puhemies! Olen jo useaan kertaan vastannut tähän, että komissiosta on ohjeistettu epävirallisissa keskusteluissa, että he eivät halua ottaa tätä käsiteltäväkseen, koska meilläkään ei ollut osoittaa sitä kohtaa, joka olisi tässä kiellettyä valtion tukea. [Eduskunnasta: Kuka sanoi?] Kukaan ei ole kertonut, mikä on kiellettyä valtion tukea tässä.

Perustuslakivaliokunta täällä meidän omassa kansallisessa käsittelyssä on käsitellyt tämän huolellisesti, niin kuin pitää, ja perustuslakivaliokunta on nostanut huolen muun muassa tähän konkurssisuojaan liittyvästä kysymyksestä, ja tähän hallitus, totta kai, vastaa huolellisesti omassa vastineessaan. Tämäkin osoittaa sen, että tämä vain pitää meidän täällä Suomessa ja tässä salissa pystyä ratkomaan, oma kansallinen sosiaali- ja terveydenhuollon iso uudistus. [Ilkka Kanerva: Täsmälleen näin!]

Arvoisa puhemies! Jos tässä ei olisi mitään ongelmaa, niin varmasti kaksi vuotta olisi säästynyt asiasta keskustelemiselta.

Kysymys on nyt siitä, että kun sosiaali- ja terveydenhuollossa hallitus aikoo avata markkinat, silloin yritykset laitetaan samalle viivalle ja joudutaan miettimään, syntyykö kilpailuneutraali tilanne vai syntyykö kiellettyä tukea. Tällaisissa tilanteissa kuka tahansa suomalainen tai joku yritys voi tehdä siitä valituksen, ja silloin joudutaan niin sanotusti viimeistään arvioimaan EU-lainsäädännön kanssa, onko tämä meidän lainsäädäntöömme yhteensopiva.

Nyt moni asiantuntija ajattelee eduskunnassa, että ehkä tämä rakennuslupa järjestelmälle kannattaisi hakea heti, jotta ei kävisi niin, että kun talo saadaan valmiiksi, niin huomataan, että kun rakennuslupaa ei ollut, se joudutaan purkamaan. Näin ollen sosiaali- ja terveysvaliokunnalle on annettu kyllä haastava tehtävä saada tätä varmuutta, kun hallituksen omassa esityksessä myönnetään, että varmuutta ei ole, onko rakennuslupaa vai ei. [Puhemies: Aika! Kysymys!] Perustuslakivaliokunta pyytää nyt, että voisiko tätä varmuutta saada, joten kysyn pääministeriltä: annatteko meille kaiken mahdollisen infon, jotta tämä varmuus voidaan saada?

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus hakee tälle hankkeelle rakennuslupaa Suomen eduskunnalta. Meidän pitää se täällä käsitellä meidän sääntöjemme mukaisesti huolellisesti, ja sitten aikanaan tässä salissa tehdään siitä lopullinen päätös. Meidän pitää nyt luottaa itseemme, että me pystymme täällä tämän luvan itsellemme myöntämään, ja eduskunnan päätös on tässä se, joka pätee. Me emme löydä tästä sellaista kiellettyä kilpailua vääristävää tukea, joka rikkoisi EU-sääntöjä, joten tehdään se päätös täällä salissa. Tehdään se yhdessä, tehdään se huolella.

Arvoisa puhemies! Itse olen perustuslakivaliokunnan jäsen, ja tästä keskusteltiin paljon. Huomautan, että valiokunnan lausunnon sivulla 49 todetaan, että notifiointivelvollisuus kattaa myös tulkinnanvaraiset tilanteet, ja valiokunta on päätynyt siihen, että täydellistä varmuutta ilman notifiointia ei voida saavuttaa.

Jos hallituksella on lisäperusteluita, niin miksi niitä ei tuotu jo perustuslakivaliokuntaan? [Li Andersson: Tai lakiesitykseen!] Silloin me olisimme saaneet sitä lisätietoa. Siellä oli erilaisia asiantuntijoita, jotka pohtivat tätä asiaa, eivätkä he voineet täyttä varmuutta tästä asiasta antaa.

Lisäksi minua ja perussuomalaisia yleensäkin häiritsee kyllä tämä: Minkä takia näitä asioita salaillaan? Jos on joku tämmöinen keskustelu, niin miksi ei nyt voida avoimesti kertoa? Tuntuu aika erikoiselta, että pitäisi päättää asioista tyyliin ”joku sanoi jollekin”. Tässä on kysymys Suomen mittavimmista uudistuksista. Pääministeri, [Puhemies: Kysymys!] vetoan teihin, että toisitte vaikka eduskunnan kautta lisäesityksen, niin että saadaan keskustella näistä rauhassa.

Arvoisa puhemies! Edustaja Meren kysymyksiin: Perustuslakivaliokunnalle toimitettiin pyynnöstänne lisäselvitys juuri tästä mainitusta, täällä tänään keskusteltavasta asiasta. [Välihuutoja] — Viittaatte nyt tässä välihuudoin, että ette te tulleet saamaan varmuutta. Näin se on. Tässä kysymyksessä totaalista absoluuttista oikeudellista EU-ulottuvuusvarmuutta ei voi millään, missään tilanteessa saada, [Välihuutoja] ottaen myöskin huomioon sen tosiasian, että tämä malli, joka toteutuu, on vasta suunnitelmavaiheessa ja sen toteutumavaihe vasta ehkä osoittaa mahdollisuuden ylipäätään ottaen arvioida sitä. Ja me tiedostamme ja täällä hyvin edustajat tunnistavat, että EU-tasolla useampi asia on nyt kesken ja prosessissa myös kansallisten järjestelmien osalta.

Edustaja Meri, hallituksella ei ole tarvetta salailla tässä asiassa. Me teemme kaikkemme tukeaksemme eduskunnan päätöksentekoa perustuslakivaliokunnalle toimitetulla lisäselvityksellä. Tiedän, että valiokunnat ovat kuulleet aiheesta, [Puhemies koputtaa] ja myös vastine tulee pureutumaan tähän aiheeseen sosiaali- ja terveysvaliokunnan työn tueksi.

Arvoisa puhemies! Olen seurannut tätä sote-uudistusta vuosikausia, ja on ollut surullista katsottavaa, kun se uudistus on viivästynyt ja nykyjärjestelmä on rapautunut ja yksityiset firmat ovat laajentaneet reviiriään. Nyt meillä on malli, jossa on kaikki keskeiset elementit. Olisi aika päästä ratkaisuun. Tätä sanovat ihmiset kadulla ja myöskin maakunnat, joissa on valmiutta.

Mutta kun seuraa opposition toimintaa tässä, tuntuu siltä, että etsitään koko ajan erilaisia verukkeita jarruttaa, ja tässä tapauksessa nyt vedotaan EU:hun. EU:n keskeinen periaatehan on se, että se hoitaa maatalouspolitiikkaa, kauppapolitiikkaa, ulkopolitiikkaa, mutta terveydenhuolto ja sosiaalipolitiikka ovat jokaisen maan omia asioita. [Puhemies koputtaa]

Nyt tekisi mieli kysyä oppositiolta ja myöskin perussuomalaisilta, oletteko todella sitä mieltä, että koko sosiaali- ja terveydenhuoltomme kansallinen järjestelmä pitäisi alistaa EU:n notifioinnille. [Välihuutoja] Tämä tuntuisi kovin kummalliselta ennakkotapaukselta. Mutta kun tämä ei ole kyselytunti oppositiolle, niin kysyisin ministeri Saarikolta: Onko teillä tiedossa, että kansallisia terveysjärjestelmiä olisi yleisemmin alistettu EU:n hyväksyttäväksi kuten nyt halutaan? [Leena Meri: Vastaan mielelläni, jos saan puheenvuoron!]

Arvoisa puhemies! En tiedä, onko tämä edes tarpeen, mutta mainitsen nyt vielä tähän keskusteluun liittyen, mistä puhumme, kun me puhumme ylipäätään ottaen EU:n notifioinnista ja kielletystä valtiontuesta. Keskustelemme siis siitä, millainen on suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän pohja ja sen palvelutuotannossa yksityisen ja julkisen toimijan rinnasteinen asema ja näiden keskinäinen tasavertaisuus palveluntuottajina. Tämän asetelman äärellä me nyt täällä keskustelemme, onko tämä ratkaisu kansallisissa käsissä vai onko tässä elementtejä, jotka edellyttävät EU:n arviota. Hallituksen kanta on ollut ja on se, että meidän järjestelmämme on piirteiltään sellainen, että se ei sisällä kiellettyä valtiontukea. Ja kokonaan toinen tarina on se, onko EU ylipäätään ottaen nyt sellaisessa tilanteessa, että notifiointia edes olisi saatavilla.

Tiedossani ei ole sellaista tilannetta, että esimerkiksi monesti tässä tilanteessa verrokiksi esiin nostettu Ruotsi olisi notifioinut omaa valinnanvapausmalliaan.

Arvoisa rouva puhemies! Kilpailuneutraliteettihaaste on tämän valinnanvapausmallin ytimessä muutoinkin kuin pelkästään tämän notifioinnin osalta. Sote-uudistuksen valinnanvapautta aikoinaan markkinoitiin niin, että asiakkaalla on mahdollisuus valita sen maakunnan liikelaitoksen, yrityksen tai sitten yhdistysten ja järjestöjen tarjoamien palveluitten väliltä. Taisin viime kevään kuntavaalitentissä todeta, että tuo järjestöjen tuleminen sille samalle viivalle yritysten ja myöskin maakunnan liikelaitoksen kanssa voi olla aika hankalaa, koska monet yhdistykset saavat julkista tukea ja ovat sillä tavoin kilpailuneutraliteetin näkökulmasta ongelmallisessa tilanteessa. Olisinkin nyt halunnut kysyä ministeriltä: kun te olette asettaneet tämän yhden naisen selvitystyöryhmän, joka on antanut väliraporttinsa ja todennut siinä selkeästi, että yhdistysten on pystyttävä erottamaan se osuus, mikä on ikään kuin markkinoilla olevaa palveluntuotantoa, ja toisaalta sitten se osuus, mikä on järjestötoimintaa, onko nyt niin, että tämä yhtiöittämispakko, mikä julkisella puolella vältettiin, on nytten tällä hetkellä yhdistysten ja [Puhemies: Aika!] järjestöjen ristinä elikkä sillä puolella on pakko mennä yhtiöittämään?

Arvoisa puhemies! Kysymys on todella laaja. Yritän tiivistää. Ensinnäkin suomalaiset sote-järjestöt saivat viime vuonna yli 340 miljoonaa euroa julkista tukea meidän Veikkauksen peliyhtiöjärjestelmän kautta — joka myös on sinällään EU-kontekstissa katsoen hyvin ainutlaatuinen — ja Suomessa on järjestelmä, jossa noita varoja ei voi käyttää sellaisten palvelujen tuottamiseen, jotka olemme velvoittaneet kunnat tarjoamaan julkisina palveluina, tulevaisuudessa siis maakunnat. Eli aivan kuten edustaja Essayah toteaa, on näin, että järjestöt eivät voi näitä julkisesti järjestettyjä sote-palveluita toteuttaa näillä niin kutsutuilla veikkausvoittovaroilla. Eli silloin kun tuottaja on esimerkiksi järjestö — joka soveltuu erinomaisesti tässä valinnanvapausmallissa asiakassetelin palveluntuottajaksi — on varmasti selkeintä, että se erottaa tuon osan, jossa se toimii palveluntuottajana, siitä järjestöpohjaisesta, yleishyödyllisestä toiminnastaan vähintäänkin kirjanpidollisesti riittävän selkeästi, ja moni järjestö on päätynyt myös yhtiöittämisratkaisuun. Siihen ei ole pakkoa, [Puhemies: Aika!] mutta moni on tehnyt sen jo nykyjärjestelmän puitteissa.

Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä on isommassa kuvassa kyse siitä, mikä on hallitukselle tässä uudistuksessa tärkeintä. Te ajatte väkisin sellaista laajaa markkinamallia, jossa näitä oikeudellisia ongelmia tulee, ja se on teille tärkeämpi arvo, viedä sitä markkinamallia eteenpäin, kuin varmistaa, että tuleva järjestelmä varmasti kestää. Tässä vaarannetaan suomalaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tulevaisuus, julkisesti tuotetut sosiaali- ja terveyspalvelut, ja luodaan riski isoista korvausvelvollisuuksista yksityisille yrityksille. Eli se, että te väkisin viette tätä markkinamallia eteenpäin, toisin sanoen tarkoittaa nyt sitä, että teille kaikkein tärkeintä on se, että yksityiset terveysfirmat saavat isot markkinat, riskeistä viis. Sitähän te sanotte, koska tämä esitys olisi mahdollista varmistaa oikeudellisesti kestäväksi poistamalla laaja valinnanvapaus ja toteuttamalla maakuntamalli. Tämä on mahdollista varmistaa myös siten, että pienituloiset ja eläkeläiset saavat hyvää terveydenhuoltoa sote-uudistuksessa mutta riskejä vähennetään niin, että todetaan tämä yleishyödylliseksi sgei-palveluksi — mutta sehän rajoittaa voitot kohtuullisiksi, [Puhemies: Kysymys?] ja sehän on teidän tavoitteidenne vastaista. Arvoisa pääministeri, te siis haluatte, että yksityiset terveysfirmat voivat ottaa isoja voittoja, ja siksi ette määrittele tätä yleishyödylliseksi palveluksi.

Arvoisa puhemies! Koska arvostan teitä, edustaja Niinistö, en välitä loukkaantua siitä, että laitatte sanoja suuhuni ja kyseenalaistatte motiivejani toimia tämän uudistuksen äärellä.

Tämän hallituksen tarkoitus on huolehtia Suomeen sellainen järjestelmä, jossa palvelujen yhdenvertaisuus ja riittävyys voidaan turvata, ja, arvoisa puhemies, tämän järjestelmän kestävyys mitataan sillä, riittävätkö meidän yhteiset varat ja eurot sen järjestelmän ylläpitämiseen. Näiden lähtökohtien vuoksi on erinomaisen tärkeää, että me pystymme vihdoin uudistamaan tämän kansallisen pohjan 18 maakunnan vastuulle, jotta palvelut voisivat parantua, ja valinnanvapaus on tapa ottaa mukaan ne yksityiset toimijat, jotka itse asiassa aika hallitsemattomalla tavalla ovat jo nyt osa tämän päivän järjestelmää.

Perustuslakivaliokunnan, jonka jäsen, edustaja Niinistö, te olette, tehtävä ei koskaan ole arvioida nykytilaa vaan aina katsoa tulevaa hallituksen esitystä, mutta rohkenen esittää kysymyksen: läpäisisikö tämä malli perustuslaillisen arvion kaikkien perusoikeuksien tai yhdenvertaisuuden näkökulmasta?

Arvoisa puhemies! Tämän notifikaation selvittelyn yhteydessä saimme myös tietää, että te, peruspalveluministeri Saarikko, olette lähestynyt kilpailukomissaari Vestageria. Kirjeessänne ministeri pyytää tukea sote-uudistukselle, koska uudistus on hallituksen tärkeimpiä asioita. Toteatte näin: ”En voi liiaksi korostaa uudistuksen positiivisia vaikutuksia valtiomme talouteen ja kasvuun sekä siihen, että ihmisille turvataan riittävät palvelut.” Asiantuntijakuulemisessa on sittemmin ilmennyt, että uudistuksen rahoitus on täysin kaltevalla pohjalla — emme tiedä, onko tämän uudistuksen etumerkki plus- vai miinusmerkki. Haluaisinkin kysyä, ministeri, teiltä hallituksen pöytätavoista: eikö nyt jälkikäteen kääntyminen kilpailukomissaarin puoleen tunnu huonosti harkitulta, koska pyysitte tukea poliittiselle uudistukselle samalta taholta, joka voi joutua arvioimaan tätä oikeudellisesti?

Arvoisa puhemies! Onko uudistuksen etumerkki plus vai miinus? Jos viittaatte talouteen, niin uudistuksen etumerkkihän on plus. Joka tapauksessa kustannukset kasvavat väestön ikääntyessä. Nyt on kysymys vain siitä, kuinka suuren plussan joudumme laittamaan ja pystymmekö hillitsemään kustannuksia — mikä on niiden tavoitteiden joukossa, miksi tähän uudistukseen aikanaan on lähdetty.

Edustaja siteerasi, arvoisa puhemies, kirjettäni aivan oikein. Näin kirjoitin, ja lähestyin komissiota juuri siksi, että hallituksella oli halu keskustella tästä järjestelmästä. Sittemmin kävi ilmi, että tätä pyyntöäni ei haluttu vastaanottaa, ja tuo keskustelu jäi käymättä komission suuntaan, vaikka hallitus oli aktiivinen ja siihen halukas, juuri varmistaakseen tätä oikeudellista pohjaa ja tätä notifiointikysymystä, johon sittemmin täällä on epävirallistenkin keskustelujen osalta viitattu.

Puhemies Paula Risikko

Ja vielä tämän teeman alkuperäisen kysymyksen esittäjä, edustaja Rinne.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Ministeriön virkamiehet käyvät epävirallisia keskusteluja komission kanssa selvittääkseen, tarvitaanko notifikaatiota, onko tämä kilpailulainsäädännön vastainen. Ministeri Saarikko lähettää kilpailukomissaarille kirjeen, jossa pyytää tukea uudistukselle varmistaakseen sen, että komissio tukee uudistusta. Tässä on täysin selvää, arvoisa pääministeri, että teillä on myöskin itsellänne epävarmuus, ihan tuon esityksennekin mukaan, siitä, onko tämä kilpailulainsäädännön mukainen, EU-oikeuden mukainen.

Mutta minua kyllä kiinnostaa nyt se, että tänään sanoitte, että ilman muuta komissio ottaa tämän käsittelyyn, jos tämmöinen pyyntö notifikaatiosta tehdään. Sitten on sanatarkka sitaatti: ”Olemme myöskin olleet virkamiestasolla yhteydessä komissioon, ja komissiosta on virkamiestasolla kerrottu, että he eivät ota tätä asiaa käsittelyyn, että älkää jättäkö hakemusta.”. Arvoisa pääministeri, kysyn nyt teiltä: Kumpi näistä lausunnoista on tosi? Kumpi lausunnoista on tosi, tänään annettu vai viime viikolla annettu?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin meille on tärkeintä tehdä Suomeen viimeinkin sellainen sote-uudistus, joka pystyy vastaamaan myöskin kymmenen vuoden päästä ihmisten palvelutarpeeseen, vähintäänkin nykyisen tasoisin palveluin. Olemme lähestyneet komissiota epävirallisissa keskusteluissa, ja tämä on hyvin tyypillistä keskustelua, aktiivista EU-vaikuttamista, ja on ollut kysymyksiä siitä, mikä tässä tilanteessa on järkevää ja mikä tässä ei ole järkevää. Ja kuten moneen kertaan myöskin viime kyselytunnilla viittasin näihin epävirallisiin keskusteluihin, komissiosta on ohjeistus meille, että he eivät kehota meitä jättämään hakemusta [Välihuutoja vasemmalta] eivätkä halua tätä hakemusta, notifikaatiohakemusta, jätettävän. Tästä on kysymys. Se on selvä asia, että jos Suomi kaikesta huolimatta, niin kuin sanoin, [Puhemies koputtaa] kaikesta ohjeistuksesta huolimatta, päätyisi siihen, että tämän salin käsittely, tämän salin rakennuslupa, ei riittäisi, [Puhemies koputtaa] niin totta kai komissio silloin joutuisi asian [Puhemies: Aika!] vastentahtoisestikin käsittelemään.

Arvoisa puhemies! Mitäpä Euroopan unioni ei tekisi hankaloittaakseen tavallisten kansalaisten elämää? Tämä asia on nähty monta kertaa myös meillä täällä Suomessa, vai mitä hallitus? [Välihuutoja oikealta] Tällä kertaa ongelma ei ole kuitenkaan pelkkä EU, vaan myös Suomen hallitus, joka on ajamassa EU:n ampuma-asedirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä Suomeen vielä tiukempaa aselainsäädäntöä kuin mitä EU vaatii. Suomalaisia metsästäjiä, ampumaurheilijoita ja muita aseharrastajia rangaistaan aina siitä, kun islamisti päättää tehdä terrori-iskun Euroopassa. Tämä on väärin. Näitä iskuja ei estetä kiusaamalla lainkuuliaisia suomalaisia.

Arvoisa puhemies! Asiantuntijajärjestöt ovat tyrmänneet tämän hallituksen aselakiesityksen, ja tämän johdosta kysyisinkin sisäministeriltä: kai te nyt aiotte korjata nämä lakiesitykseen sisältyvät täysin kohtuuttomat tiukennukset, jotka kurittavat [Puhemies koputtaa] suomalaisia aseharrastajia?

Arvoisa puhemies! Kiitos kysymyksestä. Ensinnäkin, kiitos laajasta yhteisymmärryksestä eduskunnassa, jonka avulla olemme Suomena taistelleet tähän asedirektiiviin sinänsä erityisesti reserviläispoikkeuksen, josta silloin kolme neljä vuotta sitten, kun lähdettiin liikkeelle, ei ollut puhettakaan tuossa muodossa. Sen nojalla myöskin tämä lakiluonnos, joka nyt on vielä lausuntokierroksen viimeisessä vaiheessa Ahvenanmaan osalta, on kirjoitettu sillä tavalla, että meidän koko sodanajan reservillä on mahdollisuus myöskin reservissä harjoitella siten, että saadaan haettua lupia Pääesikunnan kautta puollolla myöskin näihin niin sanottuihin kiellettyihin aseisiin eli pitkän lippaan puoliautomaattiaseisiin. Tämä on vallankumouksellinen muutos siihen nähden, miltä näytti vielä kaksi kolme vuotta sitten, ja itse asiassa myös lainsäädännön luonnosta muutettiin keväällä nimenomaan sillä tahtotilalla, että laaja reservi voi harjoitella.

Yksityiskohtiin, mitä lausuntokierroksella on tullut esiin runsaasti, teemme nyt lähiviikkoina muokkauksia. Tässä täytyy tehdä selvät säännöt, jotka eivät estä turhaan harrastamista, ja samalla estää aseiden päätyminen vääriin käsiin.

Puhemies Paula Risikko

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä tästä aiheesta, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti tämä ministerin vastaus ei kyllä vakuuttanut. Me perussuomalaiset tulemme seuraamaan kyllä erityisen tarkkaan tämän tilanteen kehittymistä nyt jatkossa.

Tässä lakiesityksessähän muun muassa on mukana sellainen älyttömyys, jossa kivääri, johon on kiinnitetty yli 20 panoksen lipas tyhjänä, menee samaan kategoriaan tykkien ja raketinheittimien kanssa. Tämä on kyllä täysin järjetöntä.

Luvallisilla aseilla tehdyt henkirikokset Suomessa ovat äärimmäisen harvinaisia. Onkin valitettavaa, että lainkuuliaisia aseen omistajia kerta toisensa jälkeen rangaistaan ja heidän harrastustoimintaansa hankaloitetaan. Me perussuomalaiset emme hyväksy tällaista kurituslinjaa. Metsästäminen, reserviläistoiminta ja muu aseharrastus on turvattava Suomessa [Puhemies: Kysymys!] tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Kysyisinkin: mihin toimiin hallitus aikoo jatkossa ryhtyä parantaakseen, ja nimenomaan parantaakseen, suomalaisten aseharrastajien asemaa ja oikeuksia Suomessa?

Arvoisa puhemies! Mitä tulee tähän viittaukseen pitkän lippaan, yli 20 patruunan lippaan, rinnastuksesta, tämä direktiivi lähtee eksplisiittisesti siitä, että yli 20 patruunan lipas tekee aseesta kielletyn A-luokan aseen, ja sen takia sitä joudutaan käsittelemään kiellettynä A-luokan aseena, mutta meillä onneksi on esimerkiksi reserviläispoikkeus, meillä on mahdollisuus myöskin suomalaiseen perinteiseen SRA-ammuntaan myöntää poikkeuslupia, ja myös ampumaurheilu tietyin edellytyksin eurooppalaisesti voi saada poikkeuslupia. Nyt niitä käytäntöjä, kuinka tämä tehdään sujuvasti, kehitetään.

Samalla ei myöskään voida ummistaa silmiä siltäkään tosiasialta, että meillä on myös kotimaisissakin ampuma-aseella tehdyissä rikoksissa käytetty toki myös täältä vääriin käsiin levinneitä aseita. Ei kyse ole aina ulkomailta levinneistä aseista. Sikäli on erityisesti ampumaharrastajien etu, että nämä tapaukset pystytään estämään. Sikäli tämä on tärkeä tasapaino, ja uskon, että me tästä kyllä selviämme niin, että kaikki asialliset [Puhemies koputtaa] ampujat jatkossakin voivat harjoitella.

Arvoisa puhemies! Hallitus on valmistellut aselakia, jota voitaneen suorastaan sanoa epäisänmaalliseksi. Uudessa laissa on niin lukematon määrä huonoa valmistelua, että puutun siksi vain yhteen sen lukemattomista järjettömyyksistä, reserviläistoimintaan.

Uusi laki tulee tekemään reserviläisampumaurheilun aloittamisen ja harrastamisen lähes mahdottomaksi. Lisäksi se tulee sulkemaan suuren joukon sijoittamattomia reserviläisiä yhdenvertaisuuslain vastaisesti eriarvoiseen asemaan sijoitettujen reserviläisten kanssa. Suomen puolustus perustuu suureen, 900 000 miehen reserviin, josta alkuvaiheessa — ja korostan: alkuvaiheessa — mobilisoidaan 280 000 miestä.

Nyt uudessa laissa ei-sijoitetut reserviläiset jäisivät heikompaan asemaan kuin sijoitetut. Haluankin kysyä asianosaisilta ministereiltä: miten tämä sisäasiainministeriössä huonosti valmisteltu laki saataisiin korjattua siten, että maanpuolustustahtoiset reserviläiset voivat tulevaisuudessakin antaa oman panoksensa Suomen maanpuolustukseen? Tämä laki ei tule sitä mahdollistamaan.

Arvoisa puhemies! Siinä reserviläispoikkeuksien määritelmäkohdassa on nimenomaan levennetty se määritelmä niin, että se koskee sodanajan sijoitettua tai jo suunniteltua sijoitusta, millä tarkoitetaan sitä, että on reserviläinen, joka voidaan sodan aikana sijoittaa aseelliseen palvelukseen. Me emme voi kirjoittaa lakiin, että vapautamme 900 000 miestä direktiivin kiellettyjen aseiden listalla olevista aseista. Silloin se kaatuu EU-tuomioistuimessa. Sen takia tässä tarvitaan taiten tehtyä valmistelua, jotta reserviläispoikkeus oikeasti Suomessa voidaan myös toimeenpanna käytäntöön. Huolet kyllä ymmärrän.

Mitä tulee käytännön prosesseihin, niin tarkastelemme esimieskysymystä siitä, tarvitaanko 24 kuukauden vai 12 kuukauden harjaantuneisuus, voidaanko harjaantuneisuutta osoittaa myös B-luokan aseella eli lyhyen lippaan aseella. Tällaisia asioita, joita lausuntopalautteessa aivan asiallisesti ja reserviläisjärjestöjen ansiokkaan vuoropuhelun kautta tulee, nyt tarkastelemme läpi. Mutta on kyllä aika kohtuutonta väittää, että sillä tarkastelulla, jota hallitus tässä hyvässä yhteistyössä eri ministereiden kanssa on tehnyt, olisi kyse maanpetoksellisesta toiminnasta.

Arvoisa rouva puhemies! Kun tämä asedirektiivivyöry Euroopan unionista lähti käyntiin, oli hienoa havaita, kuinka tämä sali eli Suomen kansanedustajat eri puolueista olivat yksimielisiä siitä, että reserviläispoikkeus tulee saada aikaan. Ja tätä reserviläispoikkeusta puolustivat silloinen sisäministeri Petteri Orpo ja puolustusministeri Jussi Niinistö — jopa EU-pöydissä kävivät esittelemässä Suomen puolustusratkaisua, ja oli tärkeää, että tämä reserviläispoikkeus saatiin aikaan.

Suomen sodanajan sijoitetuista yli 95 prosenttia on reserviläisiä. Omaehtoinen ampumaharjoittelu on tässä mielessä välttämätöntä. Jos tätä kaikkea pitäisi Puolustusvoimien omana toimintana harjoittaa, resurssit eivät yksinkertaisesti riittäisi. Kysyisinkin puolustusministeri Niinistöltä, mikä merkitys reserviläistoiminnalla ja erityisesti tällä omaehtoisella ampumaharjoittelulla vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa on meidän puolustusjärjestelmällemme.

Arvoisa puhemies! Toki Puolustusvoimien kertausharjoituksissa reserviläisiä koulutetaan 18 000 vuodessa ja varusmiehiä koulutetaan yli 20 000 vuosittain ja siellä luodaan tämä pohja. Mutta on selvä, että kertausharjoitusten määrä on vain tyydyttävä, ja on hyvä, että reserviläisillä on mahdollisuus harjoitella omaehtoisesti reserviläisyhdistysten ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksenkin kautta. Tämä on tärkeä voimavara, ja sitä paitsi ampumaurheilu on hieno harrastus.

Puhemies Paula Risikko

Ja vielä lisäkysymys, edustaja Jalonen.

Arvoisa puhemies! Tästä tulee huomattava määrä palautetta, ja huoli on oikeastaan käsin kosketeltava. Arvoisa ministeri, pystyttekö nyt rauhoittamaan tilannetta vakuuttamalla tämän kansalaispalautteen antajat siitä, että niin sanottua Suomi-lisää, turhaa Suomi-lisää, ei tähän direktiivin päälle tule?

Arvoisa puhemies! Kyllä, meidän tarkoituksemme on tähän esitykseen perusteltuja muutoksia tehdä lausuntopalautteen pohjalta. Niitä tullaan tekemään. Tarkoitus on tehdä niin sujuva laki kuin on mahdollista. Ja uskon — kun tiedän sekä ampumaurheilijoiden että reserviläisten huolet — että me pystymme järjestämään tämän niin, että ne arvokkaat harrastukset voivat säilyä. Tässä on hyvää yhteistyötä erityisesti puolustusministerin ja hänen hallintonsa kanssa tehty.

Eduskunnassahan laki säädetään, ja tietysti viime kädessä se on eduskunnan tahtotila, ja tässä viitattiin — edustaja Savola viittasi — aivan oikein laajaan yhteisymmärrykseen. Hieman rupesin huolestumaan, kun luin Helsingin Sanomista edustajien Tuomioja ja Paatero mielipidekirjoituksen, jossa ei oltu yhtä mieltä siitä, että laaja reservin aseellinen harjoittelu olisi omaehtoisesti tarpeellista, [Eduskunnasta: Ohhoh!] vaan siinä viitattiin siihen, että vain Puolustusvoimat voisi tätä tehdä. Tässä suhteessa täytyy vain toivoa, että eduskunta on laajasti edelleen samalla hankkeella kuin reserviläispoikkeusta haettaessakin.

Arvoisa puhemies! Laaja lausuntokierros tässä asiassa on poikkeuksellisen tarpeellinen. Luotan siihen, että ministeriön valmistelussa nyt edelleen pidetään huoli siitä, että lausuntokierroksella esiin tulleet näkökohdat huomioidaan lainvalmistelussa. [Timo Heinonen: Kaikki!] Tämän vuoksi kysyn ikään kuin varmuuden vuoksi vielä: onko jokin erityinen tarve virittää lainsäädäntö, sekä reserviläistoimintaa että ampumaurheilua koskien, hankalammaksi kuin mitä EU:n minimiedellytykset tässä suhteessa meiltä edellyttäisivät?

Arvoisa puhemies! Ei ole. Sinänsä tämä asedirektiivi ei koske meidän kaikkea aselainsäädäntöä, esimerkiksi vaikka käsiaseiden sääntelyä. Tämä ei mene yksi yhteen, vaan eroja tulee säilymään myös direktiivin soveltamisalan ulkopuolelta.

Toisaalta meidän tämänhetkisten tietojen mukaan esimerkiksi Saksa ja Espanja ovat ainakin maita, joissa ampumaurheilun osalta tullaan olemaan selvästi tiukempia tässä implementoinnissa, mennään pidemmälle. Meidän pitää säilyttää meidän arvokkaat kansalliset harrastusperinteet, erityisesti tiettyjä ampumaurheilulajeja mutta aivan erityisesti reserviläistoiminnan osalta, ja se tullaan tekemään niiden järkevien soveltamistapojen kautta, mitkä nyt lausuntopalautteen pohjalta tehdään. Ne täytyy meidän miettiä niin, että ne myös kestävät EU-tuomioistuimessa. Tässä ei kannata kerätä lyhytaikaisia irtopisteitä vaan kannattaa katsoa, mikä on viiden vuoden päästä voimassa oleva käytäntö. Ja uskon, että se tulee olemaan aivan hyvä, kunhan eduskunnan enemmistö pysyy tällä kannalla eikä lähde toiseen suuntaan.

Arvoisa rouva puhemies! Sisäministeri Mykkänen, julkaisitte tänään selvityksen, jossa Maahanmuuttovirasto itse vastasi kysymykseen siitä, voiko sen omaan turvapaikkahakemusten käsittelyyn luottaa. Sisäistä selvitystä perusteltiin nopeudella ja nopeasti selvitys tehtiinkin.

Virasto päätyy yllätyksettömästi siihen, ettei sen toiminnassa ole järjestelmällisiä puutteita. Selvityksessä esitetään pieniä, sinänsä tärkeitä viilauksia, mutta siinä ei käsitellä lainkaan niitä laajoja ongelmia, joita hallituksen tehostamispaineet vuodesta 2015 alkaen ovat aiheuttaneet koko turvapaikkamenettelylle kautta linjan. Selvitys jättää vastaamatta kaikkein tärkeimpiin kysymyksiin, ja siksi kysyn niitä teiltä, sisäministeri Mykkänen. Mitä tapahtuu nyt niille ihmisille, jotka ovat kärsineet turvapaikkamenettelyn vakavista puutteista? Entä miten varmistetaan, että Suomi ei lähetä ketään hengenvaaraan? Miten tehdyt virheet korjataan?