Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää puhemiesneuvostoa tämän ajankohtaiskeskustelun mahdollistamisesta.
Liikkumattomuuden torjunta ja liikunnan lisääminen yhteiskunnassamme ovat sekä kansanterveydellisesti että kansantaloudellisesti yksi tulevaisuuden merkittävimmistä haasteistamme. Kuten tiedämme, hyvällä fyysisellä kunnolla on kiistaton yhteys mielen hyvinvointiin, tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja sydän- ja verisuonitautien ennaltaehkäisyyn sekä painonhallintaan. Listaa liikunnan myönteisistä vaikutuksista voisi jatkaa loputtomiin. Jos liikunnan myönteiset vaikutukset voisi tiivistää lääkekapseliksi, olisi se yksinkertainen ja ylivertainen ihmelääke. Liikkumattomuus aiheuttaa yli neljän miljardin euron kustannukset. Tämä arvio on kuitenkin varovainen, ja todelliset kustannukset saattavat olla huomattavasti suuremmat.
Meidän on tunnistettava yhteinen vastuumme liikkumattomuudesta ja se, kuinka paljon ympäröivä yhteiskunta on muuttunut ja passivoinut ihmisiä. Emme voi sivuuttaa vastuutamme. Juhlapuheiden korulauseista on siirryttävä toimiin. Verovarojen käyttöä liikkumattomuuden torjumiseksi ja liikunnan edistämiseksi olisi perusteltua kasvattaa merkittävästi. Nykyisin panostukset ovat meillä verrattain pienet. Tämä on erityisen ongelmallista, koska olemme hyvinvointiyhteiskuntana sitoutuneet hoitamaan ihmiset sotepalveluissa, jotka ovat huomattavasti kalliimpia kuin ennaltaehkäisy.
Sen sijaan, että panostaisimme riittävästi, jätämme suuren osan työstä vapaaehtoisten vastuulle. Tässä yhteydessä haluan kiittää kaikkia niitä, jotka tekevät arvokasta valmennus- ja ohjaustyötä suomalaisten liikuttamiseksi päivittäin. Työnne on korvaamatonta, ja sitä ei voi — tai itse asiassa voi — rahassa mitata. Me emme voi seuratoiminnassakaan nojata yksin vapaaehtoisuuteen, sillä laadukas seuratoiminta ja sen kehittäminen vaativat myös euroja. Oleellinen tuki seuratyölle on myös se, että varmistamme olosuhteiden olevan harrastamiselle kunnossa koko Suomessa.
Arvoisa puhemies! Kunnat ovat avainasemassa liikunnan edistämisessä. Koululiikunnan lisääminen olisi yksinkertainen tapa lisätä lasten ja nuorten liikkumista. Välituntien ja koulupäivien yhteyteen sijoitettujen harrastusten avulla on lisätty ja voidaan edelleen lisätä lasten ja nuorten aktiivisuutta. Myös enemmistö liikuntapaikoista on kuntien hallinnassa. Liikuntapaikkarakentamiseen tulisi pikemminkin kannustaa kuntia kuin leikata rahoituksesta.
Liikunnallinen elämäntapa opitaan lapsuudessa. Siksi kodit, koulut ja urheiluseurat ovat keskeisessä roolissa sen edistämisessä. Vanhempien vastuuta ja esimerkkiä ei voi liikaa korostaa, mutta tässäkään ei pelkkä syyllistäminen auta. Perheiden liikuntaneuvonnassa voisivat neuvolat, päiväkodit ja koulutkin ottaa enemmän roolia.
Lisäksi tiedämme, että harrastusten kustannukset ovat paikoin nousseet kohtuuttomiksi. On tärkeää varmistaa, että jokaisella lapsella on mahdollisuus löytää liikuntaharrastus.
Liikuntayritysten ja ‑yrittäjien panos on huomattava, ja ala on voimakkaasti kasvava. Meidän tulisi pohtia enemmän yhteistyömalleja, joissa liikunta-alan yritykset voisivat olla mukana. Hyvä alku olisi esimerkiksi nostaa työntekijän verottoman liikunta- ja kulttuurisetelin enimmäismäärä vaikka 600 euroon. Lisäksi tämän edun käyttömahdollisuus tulisi laajentaa toiminimiyrittäjiin. Yksi vaihtoehto voisivat olla myös erilaiset verojen kautta käytettävät keinot. Tässä toimisi erinomaisesti motto ”verota vähemmän sitä, mitä haluat enemmän”.
Nuorten miesten kutsunnoista on tulossa liikuntaan liittyviä interventioita, hyvä niin. Vastaavia hankkeita on ollut toki aiemminkin. Kutsuntojen laajentaminen nuoriin naisiin olisi tervetullut kehitys, jonka avulla liikuntaankin voisi tarjota tukea laajemmin.
Passiivisuus on lisääntynyt kaikissa ikäryhmissä. Työkyvyn ylläpitoon on jo moni työnantaja herännyt, ja yhteiskunnankin tulisi tukea tätä entistä vahvemmin. Ikääntyessä toimintakyvyn säilyttäminen ja sosiaalinen kanssakäyminen korostuvat. Siksi kuntia ja hyvinvointialueita tulee kannustaa liikunnalliseen elämäntapaan esimerkiksi HYTE-kertoimen ja sen riittävän rahoituksen avulla.
Liikunnan edistämiseksi ja liikkumattomuuden torjunnassa on tehty ja tehdään paljon hyviä yksittäisiä asioita. Edelleen kuitenkin johtajuus puuttuu, ja siksi liikkumattomuuden torjunnalle tulisi tarjota riittävät muskelit. Nämä muskelit löytyisivät esimerkiksi siitä, että johtaminen tapahtuisi valtioneuvoston kansliasta.
Arvoisa puhemies! Liikkumattomuuden torjunnan ja liikunnan lisäämisen tulee olla meidän kaikkien asialistalla. Samalla tavoin kuin olemme yksimielisiä kansallisesta turvallisuudesta, meidän tulisi olla yksimielisiä liikunnan merkityksestä ja siihen tehtävien panostusten tärkeydestä.
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia. — Muistutan, että edustajat voivat pyytää vastauspuheenvuoroja painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan. — Edustaja Pauli Kiuru, olkaa hyvä.