Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävässä hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ulkomaalaislakia. Esitys perustuu hallitusohjelmaan, jonka kirjausten mukaisesti hallitus tiukentaa pysyvän oleskeluluvan ehtoja tavoitteena kannustaa kotoutumiseen.
Suomessa on kaksi lupatyyppiä, jotka oikeuttavat pysyvään oleskeluun: kansallinen pysyvä oleskelulupa ja EU-direktiiviin perustuva pitkään oleskelleen oleskelulupa. Pysyvä oleskeluoikeus merkitsee sitä, ettei henkilön enää tarvitse täyttää määräaikaisen oleskelun edellytyksiä eikä hakea määräaikaisia oleskelulupia. Esimerkiksi töiden päättyminen tai avioero ei enää vaikuttaisi Suomessa oleskeluun, vaikka oleskelun perusteena olisi aiemmin ollut työ‑ tai perheside. Oleskeluoikeuteen voisivat vaikuttaa enää rikosten, väärinkäytösten ja pitkäaikaisen poismuuton kaltaiset erityistekijät. Siksi on Suomen kannalta tärkeää määritellä huolellisesti ne vaatimukset, jotka ulkomaalaisen on täytettävä päästäkseen tähän asemaan.
Tällä hetkellä pysyvän oleskeluluvan voi saada neljän vuoden ja pitkään oleskelleen luvan viiden vuoden oleskelun jälkeen. Lisäksi henkilön on tilanteen mukaan täytettävä erilaisia yleisiä edellytyksiä, kuten vaatimus toimeentulosta ja voimassa olevasta passista. Kotoutumista ei kuitenkaan tällä hetkellä nimenomaisesti edellytetä.
Esityksessä ehdotetaan, että pysyvän oleskeluluvan saamiseksi vaadittava oleskelu nostettaisiin normaalitilanteessa neljästä vuodesta kuuteen vuoteen. Lupaan lisättäisiin lisäksi uudenlaiset kotoutumisvaatimukset. Kuuden vuoden jälkeen luvan voisi saada henkilö, jolla on tyydyttävä suomen tai ruotsin kielen taito ja kahden vuoden työhistoria. Pysyvän luvan voisi yhä saada neljän vuoden jälkeen täyttämällä yhden kolmesta vaihtoehtoisesta lisäedellytyksestä. Nämä olisivat 40 000 euron vuositulot, Suomessa tunnustettu ylempi korkeakoulututkinto tai jatkotutkinto yhdessä kahden vuoden työhistorian kanssa sekä erityisen hyvä suomen tai ruotsin kielen taito yhdessä kolmen vuoden työhistorian kanssa. Pysyvän luvan voisi saada myös suorittamalla Suomessa ylemmän korkeakoulututkinnon, jatkotutkinnon tai alemman korkeakoulututkinnon yliopistossa. Tällöin ei olisi vaatimusta juuri tietynpituisesta oleskelusta, vaan asia riippuisi käytännössä siitä, kuinka nopeasti henkilö olisi suorittanut tutkinnon. Lisäksi vaadittaisiin vähintään kehittyvää suomen tai ruotsin kielen taitoa.
Myös pitkään oleskelleen oleskeluluvan edellytyksiin lisättäisiin vaatimus suomen tai ruotsin kielen taidosta. Tämä nimenomaan sallitaan EU-direktiivissä, vaikka Suomi ei ole aiemmin ottanut sitä käyttöön. Oleskeluaika olisi edelleen direktiivissä vaaditulla tavalla viisi vuotta.
Kaikissa tilanteissa tietynpituinen työhistoria sisältäisi vaatimuksen siitä, että mukana olisi enintään kolme kuukautta turvautumista työttömyysturvaan tai toimeentulotukeen. Kielitaidon tasoista ja sen osoittamisesta säädettäisiin yksiselitteisesti tukeutuen olemassa oleviin tutkintoihin sekä yleiseurooppalaiseen kielitaitoasteikkoon. Kotoutumisedellytyksistä olisi poikkeuksia esimerkiksi lapsille ja vammaisille ja niille, joiden terveydentila estäisi edellytyksen täyttämisen.
Lisäksi pysyvän ja pitkään oleskelleen oleskeluluvan rikosesteitä tiukennettaisiin säätämällä ehdottoman vankeuden vaikutuksesta oleskeluajan laskentaan. Aika alkaisi rangaistuksen suorittamisen jälkeen alusta.
Kielitaitoa, työntekoa ja koulutusta voidaan pitää keskeisinä kotoutumisen elementteinä, ja siksi esitys tukee hallituksen kotoutumispolitiikkaa, joka perustuu kielen oppimiseen, työntekoon sekä suomalaiseen yhteiskuntaan perehtymiseen ja sen sääntöjen noudattamiseen. Lisäksi maahanmuuttajan omaa vastuuta lisätään muuttamalla järjestelmää velvoittavaksi mutta samalla kannustavaksi. Pysyvän oleskeluluvan ehdot kannustavatkin jatkossa kotoutumiseen osaksi yhteiskuntaa. Tällä hetkellä pysyvään oleskeluun oikeuttavan luvan voi saada esimerkiksi lainkaan suomea tai ruotsia oppimatta tai tekemättä työtä. [Perussuomalaisten ryhmästä: Käsittämätöntä!] Näitä ilmeisiä epäkohtia on esityksellä tarkoitus korjata.
Viime vuonna pysyvään oleskeluun oikeuttavia lupia haki lähes 16 000 henkilöä ja sitä edellisenä yli 16 000 henkilöä. Muutoksen vaikutukset koskisivat siten merkittävää määrää maahanmuuttajia. Molempina vuosina ainoastaan muutama sata näistä henkilöistä haki EU:n pitkään oleskelleen lupaa, koska siihen vaadittu oleskeluaika on tällä hetkellä pidempi. Tähän suhteeseen ehdotettu muutos todennäköisesti voisi vaikuttaa, koska kansallisen pysyvän luvan ehdot tiukentuvat.
Eri kotoutumisedellytysten vaikutukset riippuisivat kunkin hakijan kohdalla paljon hänen henkilökohtaisesta tilanteestaan ja panoksestaan. Esimerkiksi kielen oppimiseen voivat vaikuttaa henkilökohtaiset tekijät, kuten aiempi koulunkäynti ja lukutaito. Sama koskee työelämään pääsyä. Molemmat ovat kuitenkin seikkoja, joihin maahanmuuttaja voi tyypillisesti omalla toiminnallaan vaikuttaa. Vaikutukset riippuisivat siten myös siitä, missä määrin muutos onnistuisi tavoitteessaan kannustaa ulkomaalaisia esimerkiksi kielen opiskeluun ja työelämään pyrkimiseen. Osa maahanmuuttajista jäisi uusien, kiristyneiden edellytysten takia ilman pysyvään oleskeluun oikeuttavaa oleskelulupaa. Toisaalta esimerkiksi kielitaidon puuttuminen kuuden vuoden jälkeen ei tarkoittaisi velvoitetta poistua maasta, vaan henkilö voisi hakea määräaikaista oleskelulupaa. Hän voisi myöhemmin hakea pysyvää lupaa, kun saavuttaisi tarvittavan kielitaidon.
Korostan edelleen, että esitys perustuu toisaalta kotoutumisen velvollisuuksiin mutta myös mahdollisuuksiin. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 8. tammikuuta 2026.
Puhemies Jussi Halla-aho
Kiitoksia, ministeri. — Edustaja Aittakumpu, olkaa hyvä.