Hallituksen esitys  eduskunnalle  lukiolaiksi  sekä  laeiksi ylioppilastutkinnon järjestämisestä annetun lain ja opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta

Arvoisa puhemies! Lukiolaista on siis todella kysymys, hallituksen esityksestä 41/2018. Esityksen tavoitteenahan on vahvistaa koulutuksen laatua... [Hälinää — Puhemies koputtaa] — Niin, esityksen tavoitteena on vahvistaa koulutuksen laatua, oppimistuloksia sekä sujuvoittaa siirtymistä toisen asteen opinnoista korkea-asteelle ja lisätä lukiokoulutuksen vetovoimaa yleissivistävänä, korkeakouluihin jatko-opintokelpoisuuden antavana koulutusmuotona. Erittäin merkittävästä laista on siis kysymys, myöskin asiantuntijakuulemisissa paljon kiitosta saaneesta laista. Sen valmistelua on tehty yhdessä laajalla verkostolla, ja pääsääntöisesti sivistysvaliokunta oli erittäin tyytyväinen kaikkeen valiokunnassa kuulemaansa.

Tämän lain tavoitteen saavuttamiseksi keinoina ovat muun muassa entistä yksilöllisemmät ja joustavammat opintopolut, opiskelijoiden tukeminen ja ohjaus oppimisprosessin aikana, oppiainerajat ylittävät opinnot sekä korkeakouluyhteistyö. Opintojen järjestämisen ja suorittamisen perusyksiköiksi esitetään nykyisen kurssin sijasta opintopisteitä. Valiokunta painottaa, että uudistukselle tulee turvata riittävät resurssit.

Sivistysvaliokunta katsoo, että lukiokoulutuksen lainsäädännön uudistaminen vastaa tämän lain myötä paremmin nykyisiä ja tulevia tarpeita, ja pitää sitä erittäin tärkeänä. Hallituksen esityksen perusteluissa on hyvin kuvattu ne tarpeet, joita lukiokoulutuksessa on, ja niihin tässä myöskin hyvin pystytään vastaamaan.

Puhemies! Muutamia havaintoja lain eri kohdista, joihin valiokunta kiinnittää aivan erityistä huomiota.

Ensinnäkin tehtävästä: Valiokunta toteaa, että lukio on jatkossakin yleissivistävä oppilaitos, jossa eri oppiaineita opiskellaan monipuolisesti ja laajasti. Tämä edistää parhaiten lukio-opiskelijoiden maailmankuvan rakentumista ja heidän kykyään tehdä tulevaisuuttaan koskevia valintoja. Yleissivistykseen kuuluu niin humanistis-yhteiskunnallisiin kuin matemaattis-luonnontieteellisiin ja taideaineisiin liittyvien tietojen ja taitojen hallinta. Lukiokoulutukseen tulee sisältyä opiskelijan jatko-opintojen, kansalaisvalmiuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion kannalta keskeisiä taitoja. Niihin kuuluvat esimerkiksi tiedonhaku, olennaisen tiedon erottaminen epäolennaisesta, erilaisten näkemyksien ja kokonaisuuksien hahmottaminen, medialukutaito sekä kriittinen ajattelu. Asia, joka ei myöskään vanhene, on ihmisen ymmärtäminen ja kohtaaminen. Ajattelun taitoja valiokunta korostaa paljon. Ne ovat taitoja, joita tarvitaan myöskin tulevaisuudessa, ja ne on hyvä tunnistaa osana koulutuksen jatkumoa.

Opetuksen rakenteesta ja mitoituksesta valiokunta toteaa muun muassa seuraavaa: Esityksen tavoitteena on uudistaa lukioiden opetusta siten, että se edistää nykyistä laajempien opintojaksojen ja oppiainerajat ylittävien opintojen järjestämistä, vähentää lukio-opintojen pirstalemaista luonnetta ja edistää myös oppiaineiden keskeisistä sisällöistä riippumattoman laaja-alaisen osaamisen kehittymistä lukio-opintojen aikana — eli siis sitä, että tehdään yhteistyötä oppiainerajojen yli ja sitä tehdään koko lukion ajan. Tuntijako ja opintosuunnitelman perusteet ovat edelleen erikseen nuorille ja aikuisille tarkoitettuun koulutukseen, samoin aineopiskelun mahdollisuus säilyy. Lakiehdotuksella vahvistetaan opiskelijoiden mahdollisuuksia kehittää kansainvälistä osaamistaan sekä työelämä- ja yritysosaamista.

Opetuksen sisältöön lakiehdotuksessa ei esitetä muutoksia.

Lukiodiplomeista valiokunta toteaa seuraavaa: Lukiodiplomin sääntelyhän tässä esityksessä esitetään nostettavaksi asetuksen tasolta lain tasolle. Valiokunta pitää sitä hyvänä, että opiskelijalla on mahdollisuus osoittaa osaamisensa myös aineissa, jotka eivät sisälly ylioppilaskirjoituksiin. Hallituksen esityksen mukaan lukiodiplomien suorittamisen mahdollisuus esitetään taito- ja taideaineita laajemmaksi. Niiden tarkoituksena on antaa opiskelijalle mahdollisuus osoittaa kiinnostuneisuuttaan ja perehtyneisyyttään eri oppiaineissa tai kykyään tavoitteelliseen ja pitkäjänteiseen työskentelyyn opinnoissa omaksutun tiedon soveltamisessa.

Lukiodiplomi on lukion päästötodistuksen liite, ja diplomin suorittamisen ohjeet, arviointikriteerit ja todistuksen sisällön antaa Opetushallitus. Näin varmistetaan valtakunnalliset yhdenvertaiset käytännöt. Lukiodiplomin antaminen säilyy edelleen lakiehdotuksen mukaan vapaaehtoisena. Valiokunta kuitenkin kehottaa opetus- ja kulttuuriministeriötä selvittämään lukiodiplomien muuttamisen kaikkia koulutuksen järjestäjiä velvoittavaksi.

Yhteistyöstä valiokunta lausuu kohtuullisen pitkässä mietinnössään myöskin merkittäviä asioita, muun muassa siitä, että hallituksen esityksellä vahvistetaan lukiokoulutuksen järjestäjien yhteistyövelvoitetta korkeakoulujen kanssa. Tämä takaa kaikille opiskelijoille mahdollisuuden tutustua korkeakouluopintoihin ja suorittaa korkeakoulun kanssa yhteistyössä järjestetyn opintojakson. On tärkeää, että tämä on mahdollista kaikille yhtäläisin perustein. Se ei saa olla riippuvainen siitä, missä päin Suomea lukio sijaitsee, vaan sen pitää olla mahdollista yhtä lailla niin maaseudulla kuin kaupungeissa. Tähän kiinnitämme merkittävästi huomiota.

Lausumme myös opiskelijoiden tuesta: Hallituksen esityksessä opiskelijoiden hyvinvoinnin edistäminen on nostettu uudistuksen yhdeksi tavoitteeksi. Korostamme, että oppimisen riittävä tuki ja hyvinvoinnin ylläpitäminen ovat aivan perusedellytyksiä tehokkaalle oppimiselle ja laajemmalle hyvälle oppimisympäristölle. Lukiolaisten ohjaustarpeet kasvavat muun muassa ylioppilastutkinnon roolin vahvistuessa korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa. Tästä olemme lausuneet kohtuullisen pitkästi.

Toteamme myös kiusaamisen ja häirinnän ehkäisemisestä ja turvallisesta opiskelijaympäristöstä, jonka pitäisi olla itsestään selvä asia. Sitähän se ei kuitenkaan käytännössä läheskään kaikissa tilanteissa ole. Siksi kiinnitämme siihen mietinnössä aivan erityistä huomiota.

Koulutuksen laadusta toteamme: Pidämme hyvänä, että koulutuksen järjestäjien vastuulla on edelleenkin huolehtia koulutuksen laadusta. Valiokunta toteaa muun muassa, että opiskelijoiden osallisuutta koulutuksen kehittämisessä tulee vahvistaa edelleen.

Puhemies! Sivistysvaliokunta kannattaa hallituksen esityksen hyväksymistä muutoksin. Valiokunta ehdottaa yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin ilmenevin perustein lakiesityksen muutosta, jolla erillisten kokeiden uusiminen rajoitetaan koskemaan koulutuksen järjestäjien omia opiskelijoita. Valiokunta ehdottaa lakialoitteiden hylkäämistä, koska lukion oppimäärään kuuluvia oppiaineita ei esitetä muutettavaksi tässä yhteydessä.

Mietintö sisältää kaksi vastalausetta. [Eduskunnasta: Sehän kuulosti ihan järkevältä!]

Arvoisa puhemies! Uusi lukiolaki on kauan odotettu ja kaivattu uudistus. Lukio uudistetaan nyt Platonin Akatemian nykyversioksi. Se, mikä on hyvää, säilytetään, kuten laaja-alainen yleissivistys kivijalkana, mutta muuten lukiota uudistetaan vastaamaan tulevaisuuden tarpeita. Erityisesti iloitsen siitä, että uusi laki lähentää lukioita korkeakouluihin, mikä helpottaa jatko-opintoihin siirtymistä. Tilanne on win-win korkeakoulujen ja opiskelijoiden kannalta. Uusi lukiolaki mahdollistaa, että nyt jokainen lukio-opiskelija tutustuu korkeakouluopintoihin. Kun jo lukiossa harjoitetaan akateemisia valmiuksia, korkeakoulut saavat valmiimpaa opiskelija-aineista.

Uusi lukiolaki tukee myös opiskelijoiden mahdollisuuksien tasa-arvoa, koska jokainen voi opinnoissaan kasvaa ja kehittyä täyteen mittaansa muun muassa korkeakouluyhteistyön avulla. Opiskelija saa lähtötasonsa mukaista opetusta ja ohjausta. Kaikki opiskelijat ovat jossakin hyviä, ja tärkeää on, että jokainen löytää ne omat vahvuutensa. Opiskelijoilla on kapasiteettia hyviin suorituksiin paljon enemmän kuin he ovat ottaneet aktiivisesti käyttöönsä tai heille on mahdollistettu. Siksi korkeakouluyhteistyö tuo jokaiselle opiskelijalle kaivatun elementin lukion arkeen, ja tätä yhteistyötä mielestäni tulee entisestään syventää.

Myös lukiodiplomit nostetaan isompaan rooliin. Erinomaisia esimerkkejä korkeakouluyhteistyöstä on jo nyt olemassa. Esimerkin otan Haukilahden lukiosta, joka on samassa kampuksessa Aalto-yliopiston kanssa, ja yhteistyö on erittäin monipuolista ja tiivistä: Opintopisteet on yhteensovitettu, yhteisiä tiloja ja opettajia käytetään, räätälöidään kursseja, jotka voidaan hyväksilukea yliopistossa myöhemmin. Jopa lukion opettajien ja yliopiston luennoitsijoiden välinen keskinäinen pedagoginen yhteistyö kukoistaa.

Jotta lukio voi hyvin, pitää lukiolaistenkin voida hyvin. Siksi vahvistamme erityisopetusta ja opinto-ohjausta. Lukiolaiset kokevat opiskelun välillä hyvinkin raskaaksi, ja helposti uuvutaan. Jaksamiseen vaikuttaa suuresti myös se, että arviointi on pätevää ja asianmukaista. Opiskelijan pitää tietää, mitä häneltä odotetaan, ja tässä on opettajilla pieni skarppaamisen paikka.

Olen iloinen uudesta lukiolaista siksikin, että yhdessä kansanedustaja Timo Heinosen kanssa teimme kokoomuksen eduskuntaryhmälle vision lukion tulevaisuudesta viime vaalikaudella. Visio sai kaikkien lukioiden kanssa tekemisissä olevien tahojen vahvan ja kiittävän tuen, ja se sisälsi niitä asioita, joita nyt tässä uudessa lukiolakiesityksessä esitetään. Olemme hyvin kiitollisia siitä, että hallitus opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen valmistelun johdolla on uudistanut tämän lukiolain. Se on saanut koko lukiokentän vahvan tuen, ja voisi jopa sanoa, että tämä uusi lukiolaki on suorastaan — kokoomuslaisittain sanottuna — fantastinen.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitoksia valiokunnan puheenjohtajalle edustaja Puumalalle hyvästä mietinnön esittelystä.

Sosiaalidemokraattisessa koulutuspolitiikassa lukio on osa toisen asteen kokonaisuutta ja sellaista koulutusajattelua, jossa lapsille ja nuorille pitää mahdollistaa koulutus, jolla voi pärjätä yhteiskunnassa, työllistyä ja saada valmiudet elinikäiseen oppimiseen. Tarvitsemme eheän, universaalin koulupolun lähipäiväkodista lähikouluun ja sitten lukioon tai ammatilliseen oppilaitokseen. Laaja-alainen sivistys ja koulutuksen tasa-arvo ovat keskeisimmät koulutuspolitiikan tavoitteet.

Nyt käsittelyssä olevan lukiolain valiokuntakäsittelyn jälkeen olennaisina kysymyksinä haluamme painottaa neljää asiaa: lukion yleissivistävää luonnetta, lukion yhteisöllisyyden tärkeyttä yksilöllisyyttä ehkä liiaksi painottavan lakiesityksen arjen toimeenpanossa, toisen asteen kokonaisvaltaista kehittämistä tavoitteena tutkinto kaikille sekä työrauhaa ja ennakoitavuutta opettajille ja opiskelijoille. Esitän kyllä myös muutaman kriittisen huomion meille päättäjille koulutuksen uudistamisesta ja sille esitetyistä perusteluista. Ehkä pelkkä fantastisuus ei aina riitä.

Arvoisa puhemies! Ensin yleissivistyksestä:

Muuttuvassa maailmassa ajattelun taidot eivät vanhene. Tämä oli painokas viesti, kun valiokunta piti avoimen kuulemisen. Koska ajattelun taidot eivät vanhene, lukion yleissivistävä lähtökohta on sen ytimessä ja erittäin ajankohtainen. Kuten professorit Sari Kivistö ja Sami Pihlström tuoreessa kirjassaan ”Sivistyksen puolustus” toteavat, elämme sivistysvastaisessa ilmapiirissä, jossa ääri-ilmiöt rehottavat ja populismin vyöry kapeuttaa ajattelua. Kivistö ja Pihlström muistuttavat, että ”populismin nousuun ja siihen nivoutuvaan asiantuntijuuden ja koulutuksen vähättelyyn ei ole muuta lääkettä kuin sivistysprojektin jatkuva vaaliminen ja edistäminen”.

Aivan olennainen osa tätä sivistysprojektia on yleissivistävä lukio, jossa kaikki opiskelevat laaja-alaisesti ja riittävästi kaikkia aineita. Lukiota ei siis saa kehittää yksipuolisesti esimerkiksi elinkeinoelämän lyhyen kantaman taloudellisia tarpeita ajatellen. Yleissivistävä lähtökohta on myös oikea tapa vastata 2020—2030-lukujen työelämän tarpeisiin. Varmuudellahan tiedämme vain sen, että emme oikeastaan tiedä tulevaisuudesta, ja juuri sen vuoksi paras tapa valmentautua tulevaisuuteen on turvata nuorten tietämys ja osaaminen laaja-alaisesti.

Laaja sivistys on siis parasta vastalääkettä verkkopopulismiin, trollaukseen, valeuutisiin ja muihin yhteiskuntarauhaa uhkaaviin ilmiöihin, kun nuoret seuraavat medioita yhä moninaisemmissa kanavissa. Nyt käsittelyssä oleva lakiesitys painottaakin yleissivistystä ja säilyttää nykyisen tuntijaon. Hyvä niin. Laissa korostetun ilmiöpohjaisen oppimisen käytännön toteutuksessa luotan opettajien kykyyn arvioida, millaisten sisältöjen osalta perusteltuja kokonaisuuksia syntyy ja millaisissa asioissa on syytä ymmärtää tieteellisestä tutkimuksesta ponnistavien alojen erityisyys.

Arvoisa puhemies! Sitten toisesta asteesta kokonaisuutena:

Kun tämä eduskunta on nyt käsitellyt ensin ammatillisen koulutuksen reformin ja nyt lukiolain erikseen, on tärkeää varmistaa, että kokonaisnäkemys toisen asteen kehittämisestä säilyy koulutuspolitiikassamme. Esitimme aiheesta valiokunnassa muotoilua myös osaksi mietintöä, ja täytyy sanoa, että olimme hieman yllättyneitä siitä, että hallituspuolueet eivät voineet kirjata tällaista perusasiaa osaksi mietintöä. [Jukka Gustafsson: Aivan totta!] Siis sitä, että toinen aste muodostuu ammatillisesta koulutuksesta ja lukiokoulutuksesta ja että toisen asteen kehittämisestä kokonaisuutena ja koordinoidusti erillisten lakiuudistusten jälkeen täytyy huolehtia. [Raija Vahasalon välihuuto] Esitämme samansisältöisen lausuman tässä salissa osana vastalausetta. Toivon, että hallituspuolueiden koulutusihmiset lukevat sen tarkoin ja miettivät, millä perusteella sitä voi vastustaa.

Arvoisa puhemies! Toisen asteen kokonaisuuden korostaminen on tärkeää, koska laajana yhteiskunnallisena tavoitteena on tunnistettu tarve varmistaa nykyistä paremmin se, että nuoret suorittavat toisen asteen tutkinnon. Tästähän meitä muistutti alkuvuodesta professori Roope Uusitalon johtaman talouspolitiikan arviointineuvoston raportti, joka nosti toisen asteen suorittamisen keskeisimmäksi koulutuspoliittiseksi kysymykseksi, joka meidän tulisi ratkaista. Kuten tiedämme, keinona suositeltiin oppivelvollisuuden laajentamista toiselle asteelle — tavoitetta, jota olemme SDP:ssä ajaneet vuosia. Pidämme arvokkaana tukea, jota myös keskusta asialle osoitti viikonlopun puoluekokouksessaan.

Arvoisa puhemies! Lukiolakiesitystä lukiessa yksi häiritsevä piirre on sen erittäin vahva yksilölähtöisyys, ja tämä tapahtuu ajassa, jolloin jatkuvasti korostamme yhteisön roolia oppimisessa, motivaatiossa ja hyvinvoinnissa. Vanha viisaus tulee mieleen: ”Jos haluat mennä nopeasti, mene yksin, mutta jos haluat päästä pitkälle, mene yhdessä.” Siksi haluan nostaa esiin valiokunnan mietinnön alkuun lisätyn painotuksen, jonka valiokunta ilokseni yksimielisesti hyväksyi: ”Valiokunta kiinnittää huomiota lukion yhteisölliseen ulottuvuuteen, johon on myös uuden lain puitteissa syytä kiinnittää huomiota. Valiokunta viittaa nuorisobarometrin tuloksiin, joissa merkittävänä tekijänä motivaation ja kouluviihtyvyyden kannalta todetaan kouluyhteisö.” Samoin laissa on erittäin arvokasta pykälät liittyen kiusaamiseen puuttumiseen ja sen ehkäisyyn.

Arvoisa puhemies! Toisen asteen kokonaiskuvan, yhteisöllisyyden ja yleissivistyksen lisäksi puutun vielä työrauhan varmistamiseen lukioiden opettajille ja opiskelijoille. OAJ toi meille huolestuttavan tiedon juuri ennen tämän lain käsittelyn alkua: lukio-opettajat kertovat lisänneensä työhön käyttämäänsä aikaa kaikessa muussa paitsi opetuksessa seitsemän vuoden ajan — siis kaikessa muussa paitsi opetuksessa. Opettajien työmäärän taustalla on se, että uudet opetussuunnitelmat tulivat voimaan 2016 ja materiaalia valmistellaan koko ajan. Lisäksi tuntijakokokeilu alkoi viime vuonna, ja sähköiset ylioppilaskirjoitukset saadaan kaikissa aineissa voimaan vasta ensi vuonna. Nyt lakiesitys lähtee siitä, että pitäisi aloittaa opsien valmistelu niin, että ne tulisivat voimaan 2021, vain viisi vuotta edellisen ops-uudistuksen jälkeen. Valiokunnassa pohdimme, onko tuo aikataulu järkevä. Päädyimme puoltamaan sitä sillä perusteella, että kyse ei ole mittavista muutoksista, koska tuntijako ei muutu. Mutta ops-valmistelu tulee toteuttaa niin, että lukio ei tunnu opettajista ja oppilaista uudistushumpalta vaan ennakoitavalta koulutukselta. Tarvitaan siis työrauha ja aiempien muutoksien vaikutuksien arviointia.

Toinen asia, jota pohdimme valiokunnassa, liittyy ylioppilaskirjoitusten rajattomaan uusimisoikeuteen, jota myös päädyimme lopulta puoltamaan, mutta esitimme lausuman siitä, että asiaa seurataan ja tarvittaessa oikeutta voidaan rajata, jos siihen tulee perusteita.

Arvoisa puhemies! Työrauhaan ja uudistuksien perusteluun liittyy kriittinen loppuhuomio ylipäänsä koulutuksen uudistamisesta ja kehittämisestä. Uudistaminen on meille poliittisille päättäjille usein hyvin innostava tavoite, ja totta kai järjestelmän tulee seurata aikaa ja sen vaatimuksia. Monet tutkijat ovat kuitenkin esittäneet varsin kriittisiä huomioita uudistuksien perusteluista. Niinpä jatkossa eduskunnan on syytä olla tässä tarkkana: ovatko tänne tuodut uudistusesitykset tutkimusperusteisia, [Puhemies koputtaa] ja ovatko uudistuksissa esitetyt keinot tutkimuksen koettelemia? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys uudeksi lukiolaiksi on valmisteltu laaja-alaisessa yhteistyössä niiden tahojen kanssa, joita asia koskettaa. Tämä on hyvä lähtökohta kaikessa politiikassa, erityisesti koulutuspolitiikassa, ja näkyy myöskin siinä, että lopputulosta on kiitetty melko laaja-alaisesti. Toisaalta on myös helpompaa tehdä kaikki tyytyväisiksi, kun muutokset, kuten tässä tapauksessa, ovat muodoltaan pienempiä eivätkä kosketa esimerkiksi tuntijakoa.

Kiitosta tämä hallituksen esitys saa esimerkiksi pyrkimyksistä helpottaa nivelvaihetta sekä opinto-ohjauksen ja kiusaamiseen puuttumisen vahvistamisesta. Esitys on kuitenkin myös herättänyt tarpeellista keskustelua lukiokoulutuksen roolista ja tulevaisuudesta. Tämä keskustelu on tärkeä käydä nimenomaan tällä foorumilla ja tässä salissa.

Ensimmäinen iso linjakeskustelu koskee lukiokoulutuksen yleissivistävää tehtävää ja toisen asteen kokonaisuutta. Työelämän murroksessa on entistä tärkeämpää, että niin peruskoulu kuin myös toinen aste turvaavat kaikille suomalaisille nykyistä paremmat perustiedot ja ‑taidot. Tulevaisuuden työelämän tarkkoja osaamisvaatimuksia ja työtehtäviä on hirvittävän vaikeaa ennakoida etukäteen. Sen sijaan voimme varmasti vetää sen johtopäätöksen, että osaamisen merkitys ja osaamisvaatimukset tulevat kasvamaan.

Parhaan pohjan myöhemmälle oppimiselle ja osaamisen päivittämiselle antaa nimenomaan laaja-alainen yleissivistys. Tästä ei pitäisi olla erimielisyyttä. Silti monet viime vuosina tehdyt muutokset lukiokoulutuksessa ovat vieneet toiseen suuntaan. Ainereaali pakottaa erikoistumaan jo ensimmäisestä vuodesta lähtien, ja lukioiden valinnaiskokeilu vähensi pakollisten reaaliaineiden laajuutta.

Opiskelijavalintauudistuksen kautta tehty ylioppilaskirjoitusten painoarvon lisääminen on iso muutos, joka vaikuttaa koulutuksen järjestäjiin ja opiskelijoihin niin toisella kuin korkea-asteellakin. Tämä johtaa myös kehitykseen, jossa opiskelijoiden odotetaan erikoistuvan entistä aikaisemmassa vaiheessa ja jossa lukio-opiskelijoiden jo valmiiksi liian suuri kuormitus ja stressi tulee kasvamaan entuudestaan.

Laajan yleissivistyksen tarjoamisen on vasemmistoliiton mukaan oltava edelleen lukiokoulutuksen ensisijainen ja tärkein tehtävä. Tämän lain käsittelyn yhteydessä lukiokoulutuksen yleissivistävää luonnetta olisi ollut mahdollista vahvistaa lukiodiplomien aseman vahvistamisen kautta, ja olisimme kaivanneet tästä linjausta valiokunnan mietinnössä.

Diplomi tarjoaa lukioiden opiskelijoille mahdollisuuden antaa näyttö osaamisestaan taito- ja taideaineissa. Diplomin suorittamisen mahdollistaminen on kuitenkin ollut lukioille vapaaehtoista, mikä on opiskelijoiden yhdenvertaisten mahdollisuuksien kannalta ongelmallista. Turvaamalla lain tasolla yhtäläiset mahdollisuudet kaikille opiskelijoille lukiosta riippumatta tämmöisen diplomin suorittamiseen vahvistetaan lukiokoulutuksen yleissivistävän tehtävän toteutumista koko maassa.

Toinen tärkeä muutos yleissivistyksen suuntaan olisi ollut linjaus siitä, että elämänkatsomustiedon opiskelu mahdollistetaan kaikille. Nyt sitä ei voi opiskella, jos kuuluu uskonnolliseen yhdyskuntaan, jonka mukaista uskonnonopetusta järjestetään. Esimerkiksi lapsiasiainvaltuutettu on kertomuksessaan eduskunnalle tänä vuonna todennut, että tämä sääntely on yhdenvertaisuutta loukkaava ja lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklan vastainen. Artiklan mukaan lasta ei saa asettaa erilaiseen asemaan hänen tai hänen vanhempiensa tai muun huoltajan uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin perustuen. Jos elämänkatsomustiedon opiskelu olisi mahdollista kaikille halukkaille, yhdenvertaisuus paranisi ja ottaisimme tärkeän askeleen kaikille yhteisen elämänkatsomusaineen suuntaan.

Huolta on tämän esityksen yhteydessä herännyt myös siitä, että toisen asteen eri opintopolut eriytyvät sen sijaan, että koko toista astetta kehitettäisiin kokonaisvaltaisesti. Lukiokoulutukseen tuodaan nyt opintopisteet, jotka eivät kuitenkaan ole yhteismitallisia ammatillisen koulutuksen osaamispisteiden tai edes korkeakoulujen käyttämien opintopisteiden kanssa. Outoa on, kuten edustaja Torsti toi esille, myös, että valmiuksien antaminen jatkamaan ammatillisessa koulutuksessa on jätetty pois lukion tarkoitusta kuvailevasta pykälästä.

Samaten lukiolaissa säädetään opinto-ohjauksen osalta myöskin jälkiohjausvelvoitteesta tilanteessa, jossa nuori on suorittanut tutkinnon. Samanlaista velvoitetta ei ammatillisesta koulutuksesta valmistuneelle ole, vaikka tarve sille on vähintäänkin yhtä suuri. Toista astetta uudistettaessa on varmistettava yhdenvertaiset oikeudet sekä lukiokoulutuksessa että ammatillisessa koulutuksessa opiskeleville.

Lukiolaiset kaipaavat myöskin enemmän henkilökohtaista opinto-ohjausta. Opinto-ohjauksen laadun ja erityisesti resurssien riittävyyden takaamiseksi henkilökohtaiseen ohjaukseen haluamme, että asetuksella rajataan enimmäisohjattavien määrä 200 opiskelijaan yhtä opinto-ohjaajaa kohti. Tällainen mitoitus on myös opinto-ohjaajien toive. Opinto-ohjauksen sisällöistä on myöskin nykyistä vahvemmin tehtävä sukupuolisensitiivistä, jotta nuoret tekevät nykyistä useammin valintoja kiinnostuksensa, ei sukupuolensa perusteella.

Arvoisa puhemies! Tulen lain myöhäisemmässä käsittelyssä kannattamaan edustaja Torstin tekemiä pykälämuutosesityksiä ja myös tekemään kaksi lausumaehdotusta kos-kien opinto-ohjauksen enimmäisohjattavien määrää sekä tätä jälkiohjausvelvoitteen ulottamista koskemaan myös ammatillista koulutusta.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Andersson nosti esiin epäkohtana sen, että elämänkatsomustiedon opiskelu ei ole mahdollista, jos nuori kuuluu uskonnolliseen yhdyskuntaan, jonka mukaista uskonnonopetusta järjestetään. Muistutan kuitenkin, että nykyiseen uskonnonopetukseen ei kuulu tunnustuksellinen uskonnon harjoitus, mutta sen sijaan jokaisen on hyvä tutustua omaan uskontokuntaansa ja sen uskon perinteeseen, josta käsin voi sitten ymmärtää muita uskontoja, aivan samaan tapaan kuin oma äidinkieli ja sen osaaminen luo pohjan muiden kielten opiskeluun. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä]

Puhemies Paula Risikko

Otetaan nyt muutama vastauspuheenvuoro tähän vaiheeseen. Voi käyttää muihinkin asioihin kuin tähän teemaan, mikä juuri nyt nousi.

Arvoisa puhemies! En ota nyt kantaa tähän uskontoasiaan, otan toiseen kysymykseen hieman kantaa.

Nyt ministeri Grahn-Laasonen ei ole paikan päällä, mutta ehkä kohdistan kysymykseni valiokunnan puheenjohtajalle. Tahdon myös kiittää lukiolakiesitystä monilta osin. Se on pääosin positiivinen ja pitää sisällään useita tärkeitä uudistuksia. Mutta nimenomaan tämä korkeakouluyhteistyö kiinnitti huomioni, ja kysyisin, miten korkeakouluja resursoidaan tämän yhteistyön alkaessa, miten taataan, että syrjäseuduilla ja pienemmissä lukioissa on samanlaiset mahdollisuudet korkeakouluyhteistyöhön kuin muilla, ja, viimeisenä kysymyksenä, miten ammattikoulut tekevät yhteistyötä korkeakoulujen kanssa, koska amisreformin yhteydessä tämmöistä velvoittavuutta ei ole määritelty.

Arvoisa puhemies! On todella valitettavaa, ettei tähän lakiesitykseen sisälly elämänkatsomustiedon opiskelumahdollisuuden avaamista kaikille lukiolaisille. Tällä hetkellähän se on mahdollista vain kirkkoon kuulumattomille tai niiden vähemmistöuskontojen edustajille, joiden oman uskonnon opetusta ei järjestetä. Jopa lapsiasiavaltuutettu totesi, että uskonnonopetusta koskevaa lainsäädäntöä tulisi tarkentaa, jotta se takaisi kaikille lapsille yhdenvertaisen oikeuden osallistua tai olla osallistumatta uskonnonopetukseen tai vaihtoehtoisesti elämänkatsomustiedon opetukseen. Myös yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto esitti muutosta lausunnossaan OKM:lle.

Lukiolaisen tulisi iästään riippumatta voida aina valita, osallistuuko hän uskonnon vai elämänkatsomustiedon opetukseen, ja tuntuukin hyvin kummalliselta, ettei tätä lukiolakia ole voitu tältä osin modernisoida. Myöskin uskonnottomien opiskelijoiden tilanne paranisi, kun tämä elämänkatsomustiedon opetuksen tarjontakin vahvistuisi nykyisestä, varsinkin pienissä lukioissa. Todella olisin toivonut, että tämä oltaisiin saatu lakiin mukaan.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lu-kiolaki on laajasti asiantuntijoidenkin mielestä erinomainen. Saimme hyvää palautetta myös valmistelusta, siitä kiitos ministeriöön. Erityisesti mieleeni jäi Risto Linturin asiantuntijapuheenvuoro, jossa hän puhui ajattelun kehittämisestä, sen tärkeydestä, yleissivistyksestä, jossa opitaan kokonaisuuksia ymmärtämään, mikä on lopulta tärkein lahja ja taito lukion käyneille. Tämä näkyykin täällä meidän mietinnössä hyvin ja tulevassa lukiouudistuksessa myös. Tämä lukiolaki vie myös entistä yksilöllisempään suuntaan nimenomaan opinto-ohjausta, joka on tärkeä asia tuossa vaiheessa oleville nuorille, jotka eivät välttämättä vielä tiedä suuntaansa. Tämä taataan myös sitten [Puhemies koputtaa] niille nuorille, jotka eivät enää lukiossa ole, ja se on erinomainen asia.

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Andersson ja Eloranta tietävät ihan hyvin, tästä lakiesityksestähän oli tarkoituksellisesti rajattu nyt ulkopuolelle kaikki, mikä liittyy aineisiin tai oppiainekokonaisuuksiin, ja se on se perustelu, minkä vuoksi mitään muutoksia tähän ei tällä kertaa tehty. Ja vaikka oma henkilökohtainen mielipiteeni on myös se, että toivoisin tulevaisuudessa elämänkatsomustiedon olevan mahdollista myös uskontokuntiin kuuluville opiskella, niin tässä yhteydessä sitä nyt ei ollut näistä syistä mahdollista toteuttaa, koska tästä rajauksesta oli päätetty. Osittainhan se liittyy siihen, että näitä oppiainekokonaisuuksia ja uusia opetussuunnitelmia niihin liittyen ollaan vasta parhaillaan tekemässä.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten täällä on jo useampi todennut, käsillä on hyvä lakiesitys, jolla on paljon potentiaalia. On tärkeää, että asioita uudistetaan. Itse näkisin, kun katsoo tätä kokonaisuutta, että parhaimmillaan nuorilla tulevaisuudessa lukiossa on mahdollisuus opiskella yhteisössä, joka on turvallinen, joka on kiusaamisesta ja häirinnästä vapaa, joka tunnistaa yhä vahvemmin nuorten yksilöllisyyttä ja pystyy siihen myöskin tarjoamaan tukea. Tämä kaikki tietysti vaatii aina myöskin resursseja, eli pelkkä lainsäädäntö ei sitä vielä itsessään takaa.

Yksi semmoinen elementti, minkä haluaisin nostaa esiin, on erityinen tuki ja opinto-ohjaus, eli on tosi hienoa, että sitä viedään eteenpäin ja myöskin että ei vaadita mitään virallista diagnoosia esimerkiksi tähän erityiseen tukeen vaan se pystytään arvioimaan. Siellä nostetaan näitä eri tekijöitä esille ja yhtenä tuodaan myöskin tämmöiset ikään kuin sosiaaliset taustat, jos perheessä tai elämäntilanteessa on ongelmia.

Tässä yhteydessä on tärkeää minun mielestäni huomioida myöskin syrjintää ja rasismia kokevat väestöryhmät ja niiden mahdolliset vaikutukset tasa-arvon näkökulmasta, mitä se vaikuttaa, jos ihminen altistuu häirinnälle, miten se vaikuttaa psyykeeseen, kykyyn opiskella, jotta me pystymme myös siitä näkökulmasta tarjoamaan erityistä tukea ja ohjausta. Se vaatii myös erityistä ammattitaitoa.

Arvoisa puhemies! Yhdyn edustaja Elorannan näkemykseen siitä, että tämä lainsäädäntö koskien uskonnonopetusta kyllä tältä osin on vanhentunutta, ja vaikka tämän lakiuudistuksen yhteydessä ei tehdä muutoksia oppiainesisältöihin tai tuntijakoon, mitä siirtyminen kaikille yhteiseen elämänkatsomusaineeseen edellyttäisi, niin olisi kyllä ollut mahdollista korjata tämä yhdenvertaisuusongelma eli mahdollistaa tämä valinnanmahdollisuus kaikille lukiolaisille riippumatta siitä, kuuluuko johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan vai ei.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on nyt käyty keskustelua myöskin tästä uskonnonopetuksesta ja elämänkatsomustiedosta, vaikka, niin kuin todettu, näihin asioihin ei sisällöllisiä uudistuksia olla tekemässä. Mutta on hyvä muistaa, miksi Suomessa tilanne on näin. Se lähtee sieltä YK:n sopimuksesta, jossa todetaan, että vanhemmilla on oikeus antaa oman vakaumuksensa mukaista kasvatusta lapsillensa, ja sieltähän tämä oikeastaan kaikki juonensa juurtaa. 18-vuotias lukiolainen tietenkin voi päättää itse siitä, mihin uskontokuntaan kuuluu, ja sen mukaisesti siitä, mitä myöskin opiskelee, 15—17-vuotias tarvitsee aina vanhempiensa luvan, ja yli 12-vuotiasta on asiassa kuultava. Siihen nämä sisällölliset asiat kytkeytyvät.

Mutta vielä lyhyesti haluaisin tosiaan kiinnittää huomion siihen, että tätä opinto-ohjausta halutaan laajentaa myöskin niihin, jotka ovat jo lukionsa käyneet, elikkä tavallaan juuri siihen nivelvaiheeseen, jossa moni on vaarassa tippua kelkasta ja jäädä ilman jatko-opintopaikkaa, ja tämä on äärimmäisen hyvä asia. On vain huolehdittava, että resurssit ovat riittävät, ettei tämä jää vain kauniiksi kirjauksiksi lakiin vaan sitten kuntatasolla näitä resursseja annetaan siihen tarpeeksi.

Arvoisa puhemies! Tähän lakiesitykseen liittyy paljon hyvää, ja valiokunnassa olemme saaneet kuulla myös, että kenttä on todella tyytyväinen tähän lakiehdotukseen.

Minun mielestäni oikeudet opinto-ohjaukseen ja erityisopetukseen ovat loistavia asioita tässä lakiehdotuksessa. Mutta jaan sen huolen, että tämä yhteistyö korkeakoulujen kanssa ei saa johtaa siihen, että meillä on lukioita, jotka sijaitsevat ehkä syrjäseudulla tai maaseudulla ja jotka jotenkin luokitellaan B-lukioiksi. Täytyy todellakin seurata, miten tämä kehittyy, ettei synny tällaista luokittelua lukioiden välillä.

Värderade talman! Sedan har också utskottet påtalat bristen av svenskspråkiga behöriga studiehandledare. Lagens goda målsättningar om utvidgad rätt till studiehandledning riskeras att vattnas ut på svenskt håll på grund av att vi inte har behöriga studiehandledare.

Arvoisa puhemies! Edustaja Kosonen otti tässä hieman aiemmin esille opinto-ohjauksen tärkeyden, jota myös tässä lakiesityksessä täysin oikein korostetaan. Myös me perussuomalaiset olemme jo pitkään tuoneet esille opinto-ohjaukseen panostamisen tärkeyden, muun muassa viime syksyn vaihtoehtobudjetissamme nostimme sen merkityksen vahvasti esille. Olemmekin nyt tyytyväisiä, että siihen kiinnitetään myös tässä lukiolaissa vahvasti huomiota.

Mutta meillä on kuitenkin huolenaiheena se, myönnetäänkö koulutuksen järjestäjille riittävät resurssit sekä opinto-ohjauksen lisäämiseen että myös muihin tähän lakiehdotukseen sisältyvien uudistusten ja muutosten realistiseen toteuttamiseen. Tämä on ollut näkökulma, joka on ollut selvästi laajasti esillä paitsi asiantuntijakuulemisissa myös tässä debattikeskustelussa jo tänään. Nämä tosiasialliset lukiokoulutuksen järjestäjille aiheutuvat kustannukset on arvioitu hallituksen esityksessä selvästi alakanttiin, ja vaadimme, että ne tullaan seuraavissa budjeteissa kompensoimaan täysimääräisesti.

Arvoisa puhemies! Niin kuin tässä aikaisemmissa puheenvuoroissa on monestikin todettu yli puoluerajojen, tämä lukiolakiuudistus, lukiouudistus, on hyvä ja sisällöstä on tullut paljon hyvää palautetta nimenomaan lukioista niin opiskelijoilta kuin opettajapuolelta. On hyvä, että tämä etenee nyt oikein hyvässä hengessä eteenpäin. Saadaan myös sinne lukiopuolelle kaivattuja uudistuksia aikaiseksi.

Puhemies! Olisin vielä pariin kohtaan kiinnittänyt erityistä huomiota. Oli erittäin hyvä, että asiantuntijakuulemisessa sivistysvaliokunnassa ollessamme tuli esille tämä virkamiesruotsin tai -suomen suorittamisen mahdollisuus osaksi lukio-opintoja. Siis tuli esille, että olisi ehkä syytä selvittää sitä, että jatkossa lukiossa voitaisiin tämä niin sanottu virkamiesruotsi tai tietysti virkamiessuomi sitten suorittaa, ja se olisi sitten valmiiksi suoritettuna siellä korkeakouluasteella.

Vielä toisin tämän lukiodiplomiasian kehittämisen jatkossa vaihtoehtona. Tätä ei nyt valiokunta ottanut tähän mietintöön mukaan, mutta toivotaan, että tulee tätä ylialaista toimintaa ja että ennen kaikkea voitaisiin yrittäjyyteen ja työelämään liittyviä tietoja ja taitoja myös siellä puolella [Puhemies koputtaa] osoittaa tällä lukiodiplomilla, jolloin korkeakouluihin sitten saataisiin näyttöä sen kautta.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos edustaja Puumalalle esittelystä.

On hyvä, että tässä laissa ja mietinnössä on huomioitu geneeriset eli siirrettävät taidot. Täällä on mainittu tiedonhaku, olennaisen tiedon erottaminen epäolennaisesta, medialukutaito, kriittinen ajattelu ja näin poispäin.

Omana lukioaikanani ja opettajaopiskeluaikoinani kiinnitin huomiota siihen, että suullisiin taitoihin, puhetaitoon ja muuhun kuin kirjalliseen viestintään kiinnitetään Suomessa hämmästyttävän vähän huomiota. Onnistuin livahtamaan lukiosta ja aineenopettajaopinnoista lävitse niin, että ainoastaan yksi opintoviikko, noin puolitoista opintopistettä, oli suullisia taitoja. Jos kansainvälisesti vertaillaan, niin tässä olemme kyllä montaa maata jäljessä. Kysynkin varanpuheenjohtaja Multalalta, onko tämä suullinen viestintä tullut valiokuntakäsittelyssä millä tavalla esille.

Arvoisa puhemies! Nostan vielä edustaja Torstin erinomaisesta puheesta esille meidän demarien kannalta neljä tärkeintä asiaa: lukion yleissivistävän luonteen vahvistaminen, sitten lukion yhteisöllisyyden tär-keys, kolmantena toisen asteen kokonaisvaltainen kehittäminen ja neljäntenä työrauha ja ennakoitavuus opettajille ja opiskelijoille.

Kajoan vain yhteen asiaan. Tässä esityksessähän pyritään lisäämään lukion yhteistyötä korkeakoulujen kanssa. Se on mielestämme perusteltu tavoite, mutta liian vähälle on jäänyt se yhteistyö, joka koskettaa koko toista astetta mukaan lukien ammatillinen koulutus. Me tiedämme, että merkittävä osa valmistuvista ylioppilaista jatkaa ammattikorkeakouluissa. Jotenkin tällainen ajatus, etteikö opiskelu puolin ja toisin lukion ja ammatillisen koulutuksen välillä ole perusteltua ja myös modernia sivistystä, modernia ammattisivistystä, puuttuu tästä. Sen takia meillä on tästä merkittävä lausuma, ja emme ymmärrä, miksi esimerkiksi keskustapuolue sitä on vastustanut.

Arvoisa puhemies! Edustaja Gustafsson edellä hyvin totesi nämä sosiaalidemokraattien painotukset tähän sinänsä hyvään esitykseen. Tässä on paljon hyvää, kuten on sanottu, ja resursseista tulee tietenkin jatkossa huolehtia, että ne riittävät sitten tähän kaikkeen.

Puhemies! Haluaisin ottaa vielä erikseen esiin tämän Gustafssonin esittelemän kolmannen kohdan, toisen asteen kokonaisvaltainen kehittäminen, mikä minusta on tärkeä. Haluan alleviivata tässä puheenvuorossa sitä keskustelua, mitä täällä salissa on usein käyty tästä maksuttomasta toisesta asteesta kaiken kaikkiaan. Minusta on hyvin tärkeää, että tästä ovat kansalaiset aktiivisesti liikkeellä ja kannetaan huolta siitä, että kaikilla meidän ihanilla nuorillamme olisi toisella asteella varaa ja mahdollisuus opiskella. Siksi pidän erittäin tärkeänä, että kaikissa yhteyksissä myös korostamme tätä maksuttoman toisen asteen tavoitetta. Toivon, että tämä eduskunta voisi myös tässä asiassa liikahtaa eteenpäin kaiken kaikkiaan.

Puhemies! Kuten todettu, hyvä esitys, mutta tietenkin sosiaalidemokraateilla olisi ollut vielä hieman enemmän annettavaa. Siksi meillä on erinomainen eriävä mielipide kirjoitettuna meidän valiokunnan jäsentemme toimesta.

Puhemies! Yhdyn myös kehuihin. Kyseessä on huolellisesti valmisteltu lakiesitys, maltillinen ja realistinen uudistus. Ei ole lähdetty jalat turvallisesti ilmassa tavoittelemaan kuuta taivaalta, vaan on lähdetty käytännönläheisesti, maltillisesti edistämään lukiota, 2020-luvun lukiota.

Hyvin olennaiseksi asioitten eteenpäinmenossa tulevat johtamisen kysymykset. Se, että lukiotasolla johtajuus toimii, liittyy esimerkiksi juuri korkeakouluyhteistyöhön, niin että se kaikkialla Suomessa toteutuu yhtäläisesti ja myös opinto-ohjauksen toteutuminen.

Ihmettelen tätä ideologistarkoitushakuista keskustelua uskonnon ja elämänkatsomustiedon ympärillä. Kun ulkomailta muuttaneet eri uskontoa edustavat ovat saaneet oman uskonnon vastuullista opetusta, se on auttanut myös yhteiskuntaan integroitumisessa. Ja sitten taas emme me esimerkiksi voi ajatella, että kotitaloutta opetettaisiin niin, että ainoastaan luettaisiin keittokirjasta, mitä on, mutta ei maisteltaisi.

Arvoisa rouva puhemies! Minäkin olisin halunnut kommentoida vielä elämänkatsomustiedon- ja uskonnonopetusasiaan, vaikka, niin kuin on tullut esille, sisältöihin tässä ei olla puututtu, niin kuin edustaja Multalakin nosti esiin. Mutta aivan niin kuin edellisessä puheenvuorossa, itsekin olen ihmetellyt tätä vastakkainasettelua. Ajattelisin, että se uskonnon opiskelu olisi hyvä kaikille riippumatta siitä, kuuluuko johonkin uskontokuntaan vai ei. Ja minkä takia? Nimenomaan siksi, että se helpottaisi ja edesauttaisi toinen toisensa ymmärtämistä.

Näin sanon myös käytännön kokemuksesta. Itse olen opiskellut seitsemän vuotta opin-ahjossa, jossa oli opiskelijoita yli 60 eri maasta ja oli myös yhteiset asuntolan käytävät ja keittiöt ja niin edelleen hyvin monen eri uskontokunnasta tulevan opiskelijan kanssa. Ja koen kyllä itse, että se auttoi paljon ymmärtämään käytännön toimia, kun oli aikanaan opiskellut uskonnoista ja varsin syvällisestikin.

Ja ajattelen lukioajasta myös niin, että silloin ollaan jo siinä iässä, että voidaan vaihtaa mielipiteitä ja niin edelleen. Eli näkisin tämän päinvastoin rikkautena, enkä mitenkään näe vastakkainasettelua aiheellisena.

Arvoisa puhemies! Täällä pidetään nyt monta puheenvuoroa, joiden sisältö on oikeastaan sellainen, joka tukee ajatusta siirtymisestä kaikille yhteiseen uskonto ja elämänkatsomus -aineeseen, joka siis on vasemmistoliiton pitkän aikavälin tavoite ja joka on perusteltu nimenomaan juuri sillä tavalla kuin edustaja Tanus tässä kauniisti puhui ikään kuin vuorovaikutuksen ja ymmärtämisen tärkeydestä.

Vielä ei olla siinä vaiheessa, että tämä on mahdollista. Kuten todettiin, tämän lain uudistamisen yhteydessä ei ole nyt esitetty muutoksia oppiainekokonaisuuksiin tai tuntijakoon. Sen sijaan jo tämän lain käsittelyn yhteydessä olisi ollut mahdollista puuttua tähän lasten yhdenvertaisuuden kannalta ongelmalliseen säädökseen, jossa ei mahdollisteta elämänkatsomusaineen valitsemista, jos oman uskontokunnan uskonnonopetusta on tarjolla, niille lukiolaisille, jotka sitä haluaisivat.

Arvoisa rouva puhemies! On totta, että elämänkatsomustietoonkin sisältyy tietoa uskonnoista, mutta silloin kun henkilö kuuluu uskonnolliseen yhdyskuntaan, on hyvä, että samaan tapaan kuin äidinkielen kautta oppii ja siten saa paremmat valmiudet opiskella muita kieliä, on hyvä tutustua siihen omaan uskonperinteeseensä ja siitä käsin sitten saada tietoa muistakin uskonnoista. Ja luulen, että täällä tämä muutostahto osittain perustuu vanhentuneeseen näkemykseen siitä, mitä uskonnonopetus sisältää, ehkä niihin omiin kouluaikaisiin näkemyksiin.

Mutta ihan toisena asiana haluan nostaa esiin sen, että jos lukiolaisten kanssa keskustelee, niin tämä mahdollisuus, että ylioppilaskokeen arvosanaa saa korottaa rajoituksetta, on se, mikä nousee esiin — siitä on aika vähän täällä nyt keskusteltu. Ja ihmettelen, että perussuomalaiset vastustavat [Puhemies koputtaa] tätä, koska tämä on mielestäni yksi helmi tässä esityksessä.

Puhemies Paula Risikko

Edustaja Tanus, nimenne mainittiin.

Arvoisa rouva puhemies! Olisin halunnut myös vähän samaa kuin edustaja Räsänen vielä alleviivata edustaja Anderssonille, että kyllä tietysti mennään syvemmälle siinä uskonnon oppiaineessa kuin pelkässä elämänkatsomustiedossa. Niin kuin sanottu, näkisin, että se kyllä luo pohjaa sille hyvälle yhteisymmärrykselle. Ajattelisin myös niin, että lukioaikana on aivan eri asia opiskella syvemmin myös sitä omaa uskontoa ja käydä debattia, keskustelua siitä aiheesta ja myös kyseenalaistaa niitä asioita. Tämä keskustelu kyllä sitten jatkuu myös toisten opiskelijoiden kanssa, myös eri uskontoihin kuuluvien kanssa. Itse en ole taas lukiopuolelta — mitä olen myös opiskelijoita kuunnellut ja kuullut — saanut ollenkaan noin kovaa kritiikkiä siitä. Päinvastoin on koettu hyvänä, että voidaan keskustella asioista, jos siihen vain annetaan mahdollisuus.

Arvoisa puhemies! On sinänsä ikävää, että nyt menee sivuraiteelle, yhden oppiaineen ympärille, tämä keskustelu, mutta en malta olla tässä yhteydessä sanomatta: Miten tärkeää nykyaikaisessa monimutkaisessa maailmassa on uskonnon lukutaito? Jos uskontoa opetetaan joissakin äärimmäisyysliikkeissä ja jos ihmisten uskontokasvatus tulee joidenkin äärimmäisyysliikkeitten kautta, niin se johtaa väistämättä äärimmäisen vaaralliseen tilanteeseen ja erilaisten kielteisten radikaali-ilmiöiden yleistymiseen yhteiskunnassa. Kun uskonnonopetus ja maailmankatsomuksellinen opetus laajemminkin tapahtuu yhteiskunnan kontrollissa, se mahdollistaa myös laadukkaan ja vastuullisen opetuksen. Uskon siihen, ettei tämä laki ole estämässä sitä, etteikö opetusta voitaisi toteuttaa [Puhemies koputtaa] laajalla yhteisellä foorumilla maailmankatsomuksellisena keskusteluna.

Arvoisa puhemies! Tämä todellakin menee nyt ohi tämän lakiesityksen ja osoittaa vain sen nyt, että tämä on erittäin hyvä lakiesitys. Kaikki ovat näemmä samaa mieltä, ja nyt puhutaan aidanseipäistä.

Mutta tässä meillä on valtiollinen kirkko, ja niin kauan aikaa... [Kimmo Kivelä: Ei ole! — Päivi Räsänen: Kansankirkko!] — Niin, kansankirkko, okei. — Mutta kuitenkin meillä on erittäin tärkeää, niin kuin edustaja Kivelä sanoo, että tässä on tämmöiset opetussuunnitelmat ja ohjaavat elementit näihin eri uskontoihin, jotta ne radikalismit eivät nousisi niinkään.

Mutta edustaja Gustafssonille: Kun tämä kritiikin nostaminen on tässä vaikeata, olen kanssanne samaa mieltä siitä, että yleissivistävyyttä pitää olla ja yhteisöllisyyttä pitää olla ja työrauhaa pitää olla. Mutta nyt on ilmeisesti tullut uusi nimike tähän oppivelvollisuusiän pidentämiseen — kun puhuitte toisen asteen kokonaisvaltaisesta kehittämisestä, sitä lienette tarkoittanut.

Edustaja Aallolle, joka taisi jo lähteä, vastauksena, että esimerkiksi lukiot itse tällä hetkellä ostavat kursseja yliopistoilta. Ja yliopistoille tämä lakiesitys on myöskin erittäin kannustava — jos nyt puhutaan siitä — [Puhemies: Aika!] koska heillekin tulee hyviä opiskelijoita.

Puhemies Paula Risikko

Otan tähän kuusi vastauspuheenvuoroa vielä, ja sen jälkeen mennään puhujalistalle. Otetaan tarvittaessa sitten debattia. Nämä kuusi henkilöä ovat Eloranta, Puumala, Torsti, Kosonen, Andersson ja Multala. [Jukka Gustafsson: Puhemies, nimi mainittiin!] — Gustafsson saa sitten lopuksi kyllä vielä ilman muuta.

Arvoisa puhemies! Kun tänään keskustelemme tästä lukiolaista, niin huomio kiinnittyy myöskin lukiolaisten oppimisen edellytyksiin elikkä siihen, että oppilas- ja opiskelijahuollon palvelut ovat tänä päivänä aika riittämättömät monessa paikassa. Eriarvoisuus lukiolaisten palvelujen saatavuudessa on lisääntynyt. Kuntaliiton selvityksen mukaan jopa 70 prosenttia vastanneista kunnista ei ole pystynyt järjestämään oppilas- ja opiskelijahuollon palveluja 2014 voimaan tulleen oppilas- ja opiskeluhuoltolain vaatimusten mukaisesti, ja tämä siitä huolimatta, että meillä mielenterveyden häiriöt ovat nuorten tavallisimpia terveysongelmia, jopa 20—25 prosenttia nuorista kärsii niistä. Onkin aika lyhytnäköistä säästää juurikin näistä palveluista, koska se tietenkin kostautuu myöhemmin sitten suurempina kustannuksina.

Tosiaan, kun lukiokoulutusta kehitetään ja varataan siihen resursseja, pitää kiinnittää parempaa huomiota tähän kouluhyvinvoinnin parantamiseen. On hyvä, että tämä esitys tuo nyt sitä opintojen ohjaamista lisää, mutta myöskin tähän muuhun hyvinvointipuoleen pitäisi kiinnittää entistä suurempaa huomiota.

Arvoisa puhemies! Jos sallitte kaksi minuuttia, niin vastaan näihin neljään valiokunnalle esitettyyn kysymykseen.

Ensimmäisenä edustaja Aalto esitti kolme erittäin perusteltua kysymystä. Hän kysyi, riittävätkö resurssit tähän korkeakouluyhteistyön tekemiseen. Niiden täytyy riittää, sitä valiokunta mietinnössään hyvin voimakkaasti korostaa ja toteaa myös, että käytännön välinehän ovat nämä tulosohjauskeskustelut, joita korkeakoulujen kanssa välillä esitetään. Meidän on annettu hyvin vahvasti ymmärtää ministeriöstä, että tämä asia on jo otettu huomioon ja korkeakoulut ovat siitä hyvin tietoisia. Luotamme tähän tulleeseen tietoon.

Toiseksi hän kysyi siitä, miten turvataan, että kaikilla lukioilla on mahdollisuus tehdä korkeakoulujen kanssa yhteistyötä. Siinä käyttöön täytyy ottaa etä- ja monimuoto-opetusta, johon myöskin mietinnössä viittaamme. Itse toivoisin vielä uusiakin innovatiivisia tapoja. Tässä on paljon mahdollisuuksia.

Kolmanneksi hän kysyi, miten yhteistyö ammattikoulujen kanssa toteutuu. Siitä opetusministeriö on asettanut erillisen työryhmän, siis ammattikoulujen ja korkeakoulujen välisen yhteistyön kehittämiseen. Se työ on nyt liikkeellä, ja siltä toivomme paljon. Itse henkilökohtaisesti toivon, että kun jatkossa tehdään uudistuksia toiselle asteelle, ne koskettaisivat aina yhdessä sekä lukiota että ammattikoulua. Se antaisi hyvät edellytykset sille, että se yhteistyö lukioitten ja ammattikoulujen välillä voisi olla erittäin hyvä. Itse henkilökohtaisesti toivon, että sitä voisi olla enemmän.

Viimeisenä, neljäntenä, edustaja Kiuru kysyi siitä, onko suullinen taito — väittelytaito, keskustelutaito — ollut tässä yhteydessä esillä. Ei niinkään, koska nyt ei oltu niissä sisällöissä, nyt ei muutettu sisältöjä, mutta muutoin siitä on puhuttu valiokunnassa useaankin otteeseen, että tarvitsemme koulujärjestelmään vielä enemmän suullista taitoa. Nythän siihen suuntaan monessa kohtaa mennään [Puhemies koputtaa] jo siellä lukiopuolellakin tällä hetkellä. Se on tärkeä huomio.

Puhemies Paula Risikko

Annoin poikkeuksellisesti 2 minuuttia edustaja Puumalalle valiokunnan puheenjohtajana vastata näihin kysymyksiin.

Arvoisa puhemies! Ensin keskusteluun tästä paljon hyvää sisältävästä esityksestä. Näin todella on, mutta täytyy sanoa myöskin, että huomasin, että esimerkiksi aika laajasti tuo koulutustutkijoiden kaarti havahtui pohtimaan monia seikkoja tässä esityksessä vasta sen jälkeen, kun tämä oli valiokunnassa melkein jo käsitelty, ja ne liittyivät juuri esimerkiksi tähän edustaja Puumalan aivan oikein esiin ottamaan toisen asteen kehittämiseen — palasina vai kokonaisuutena — ja toisaalta esitettyihin perusteluihin niistä keinoista, joita vaikkapa ilmiöpohjaiselle oppimiselle esitetään tai ollaan esittämättä. Mutta tähän me palaamme, kun me jatkamme tätä koulutuksen kehitystyötä tässä maassa.

Toiseksi ottaisin esiin vielä vastalauseen, joka tehtiin siis yhteistyössä SDP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa. Kiitos myös tästä yhteistyöstä tässä kohden. Siellähän on sitten mahdollisuus ottaa kantaa näihin resursseihin opinto-ohjauksen osalta. Siellä on myös mahdollisuus ottaa kantaa edustaja Jarvan nostamiin lukiodiplomeihin, ja siellä on mahdollisuus ottaa kantaa tähän vapaavalintaiseen elämänkatsomustietoon osallistumiseen, jonka sisältöihin en tässä nyt mene. Mutta tähän tulee siis kyllä mahdollisuus äänestyksissä täällä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Juuri niin kuin edustaja Puumala tuossa totesi, resurssit tähän uudistukseen on turvattava valiokunnankin mielestä, koska tässä on aika paljon monenlaista uudenlaista tekemistä lukioille. Nostan minäkin esiin tämän lukiodiplomin, jolla voidaan osoittaa osaamista muillakin kuin kirjoituksissa suoritetulla aineilla ja siten näyttää taitoja juurikin taito- ja taideaineissa. Sitä on tehty aikaisemminkin, mutta on syytä laajentaa sitä muillekin aloille.

Hyvin on otettu tässä keskustelussa huomioon myös korkeakouluyhteistyö ja se, että kaikilla lukiolla ei ole samanlaista etäisyyttä ja läheisyyttä korkeakouluihin, kun kaikilla paikkakunnilla ei niitä ole, ja onkin hyvä, että opetus- ja kulttuuriministeriö on jo ryhtynyt tukitoimien suunnitteluun, jotta tämä yhteistyö varmistetaan kaikkien, pienienkin lukioiden osalta.

Arvoisa puhemies! Edustaja Vahasalo kysyi, tarkoittaako oppositio oppivelvollisuuden pidentämistä, kun puhutaan kokonaisvaltaisesta kehittämisestä. Sitä ei tarkoiteta. Kun puhutaan oppivelvollisuuden pidentämisestä, silloin puhutaan oppivelvollisuuden pidentämisestä — tai oppioikeuden pidentämisestä keskustapuolueen tapauksessa — mutta kun puhutaan toisen asteen kokonaisvaltaisesta kehittämisestä, on enemmänkin kyse siitä, että ei luoda turhia raja-aitoja tai anneta näiden kahden eri tasa-arvoisen opintopolun eriytyä liikaa toisistaan. Suomalaisen koulutusmallin vahvuus on kuitenkin se, että meillä on kaksi tasa-arvoista koulutuspolkua peruskoulun jälkeen, joista pitäisi olla mahdollista sitten halutessaan jatkaa opintoja joko toisella polulla toisella asteella tai sitten korkeakouluopintojen kautta.

Tämän esityksen yhteydessä on herättänyt huolta muun muassa se, että nämä eri osaamispiste- ja opintopistejärjestelmät eriyttävät nämä opintopolut toisistaan, kuten myöskin nämä erot, jotka nyt ovat syntyneet tämän opinto-ohjauksen jälkiohjausvelvoitteen osalta, kun ammatillista koulutusta ja lukiokoulutusta on uudistettu erillään. [Raija Vahasalo: Nuorisokoulu siis!]

Arvoisa puhemies! Totta on se, että toinen aste on tärkeä aste siinä mielessä, että toivomme, että jokainen suomalainen nuori sen suorittaisi. Se on varmasti kaikkien tavoite. Kuitenkin se ero ammatillisen ja lukion välillä on, että ammatillisesta koulusta valmistutaan ammattiin ja lukiosta ei, vaan suunnataan aina jatko-opintoihin ennen ammattiin valmistumista.

Halusin nopeasti kommentoida vielä tätä suullista esiintymistä: suullisen kielitaidon osoittamiseenhan lukiodiplomin tyylisesti löytyy jo tällä hetkellä Opetushallituksen tuottamat pohjat arvioinnille, ja se mahdollisuus tulevaisuudessakin säilyy.

Sitten vielä kommenttina tähän rajattomaan uusimismahdollisuuteen: Siihen valiokunta teki, kuten ilmi on tullut, lausuman, jotta sen vaikutuksia seurattaisiin. Kuitenkin asiantuntijat arvioivat, että todennäköisesti uusimiskertojen määrä ei niin merkittävästi tule lisääntymään, koska samassa yhteydessä lisäämme [Puhemies koputtaa] opinto-ohjausta.

Arvoisa puhemies! Täällä puolestani ovat jo hyvin vastanneet valiokunnan puheenjohtaja Puumala ja edustaja Andersson edustaja Vahasalon kysymykseen, mitä tämä toisen asteen kokonaisvaltainen kehittäminen on. Puumala muun muassa totesi ja on samaa mieltä meidän kanssamme, että kun tehdään lukio- tai ammatillista koulutusta koskevia uudistuksia, niin mielellään niitä tulisi arvioida ja tehdä yhdessä mahdollisuuksien mukaan. Se voi koskea esimerkiksi opetustarjontaa, ja ajattelen erityisesti pieniä lukioita ympäri Suomea, jotka voisivat tehdä aidosti nuoria auttavaa ja palvelevaa yhteistyötä opetuksen järjestämisessä. Myöskin esimerkiksi tämä jälkiohjaus, johon edustaja Andersson viittasi, nyt puuttuu ammatillisesta koulutuksesta, jossa sitä tarvittaisiin ehkä enemmän kuin lukiossa.

Ja anteeksi, edustaja Vahasalo, te kuiskaatte sieltä, että tämä on nuorisokoulua. Tulkaa nyt niistä vanhoista juoksuhaudoista ulos. Me puhumme 2000-luvun koulutuspolitiikasta, jossa ammatillisen koulutuksen ja lukion yhteistyön tulokset silloin, kun ne toimivat hyvin, ovat aivan loistavia nuorten kannalta: kaksoistutkinnot, kolmoistutkinnot ja niin edelleen.

Puhemies Paula Risikko

No, otetaan tähän nyt vielä vastauspuheenvuoroina Vahasalo ja Nylander.

Arvoisa puhemies! Niin, siis meillä on kaksi eri tutkintoa, niin kuin sanoitte, tai kolme eri tutkintoa, niin kuin sanoitte, ja yhteistyötä lukion ja ammatillisen välillä tehdään ja sitä on tiivistetty. Noin 4 prosenttia toisen asteen opiskelijoista tekee molemmat eri tutkinnot, ja se on fine. [Jukka Gustafsson: Eiks se ole hyvä asia?] Se on hieno asia, ja sitä me kannatamme, mutta emme kannata sitä, että se tulee yhdeksi mössöksi. [Jukka Gustafsson: Eihän sitä kukaan esitä!] Meillä on tämmöinen aste-ero tässä meidän välillämme. Mutta ihan hyvä. Pääasia on, että nyt saadaan tämä lukiolaki eteenpäin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Mekin kannatamme, todellakin, että tehdään yhteistyötä, laajaa yhteistyötä lukioiden ja ammatillisen koulutuksen välillä, käytetään yhteisiä opettajia siinä, missä on mahdollista, yhteisiä tiloja ynnä muuta. Lista on pitkä. Me kannatamme kaksoistutkintoa, ja me toivomme todellakin, että paikallisesti tätä kehitetään ja mahdollistetaan.

Olen samaa mieltä siitä, että esimerkiksi tämä jälkiohjaus, joka nyt tulee lukiolaisille, meidän pitäisi kehittää myös ammatilliselle koulutukselle jatkossa, jotta heillä olisi samanlainen mahdollisuus siihen — ottaen tietysti huomioon tämän, mitä edustaja Multala sanoi, että ammatillisessa koulutuksessa saadaan ammatti ja lukiosta lähdetään opiskelemaan jonnekin. Mutta me emme kannata, emme missään nimessä, missään olosuhteissa sitä, että sisältöjä jotenkin sotketaan tai halutaan hälventää tätä rajaa, koska niillä on eri opetuspoliittiset, koulutuspoliittiset tavoitteet.

Puhemies Paula Risikko

Sitten mennään puhujalistaan.

Arvoisa puhemies! ”Kaikesta kaikki tiedettiin.” Tuo oli ajatus, kun painettiin ylioppilaslakki päähän ensimmäisen kerran lukion kevätjuhlassa. Enempää ei kuitenkaan oltaisi voitu olla väärässä. Ylioppilaskirjoitukset ja valmistumisen huuma vaihtuivat pian ihmettelyyn oman elämän suunnasta, minne ja mitä sitä lähtisi opiskelemaan: onko siellä tuttuja, mitä korkeakoulussa opiskelu oikeastaan vaatii, ja minkälaista se on?

Lukiouudistus on merkittävä sivistysteko, joka tulee lisäämään lukion houkuttelevuutta. Opetusministerillemme kuuluu erityinen kiitos siitä, että uudistuksessa on huomioitu koulutuksen nivelvaihe. Oikean koulutusalan valintaa helpotetaan uudistamalla sekä itse lukiota että korkeakoulujen valintamenettelyä. Suomalaiset nuoret aloittavat korkeakouluopinnot keskimäärin kolme vuotta vanhempana kuin monessa muussa Euroopan maassa. Ainoastaan noin kolmannes tuoreista ylioppilaista jatkaa suoraan korkeakouluihin.

Olemme ensinnäkin nähneet jo tänä keväänä, kuinka korkeakoulut ovat karsineet raskaita ja pitkää valmistautumista vaativia pääsykokeitaan. Pääsykokeissa pitää palkita motivaatiosta ja soveltuvuudesta alalle. Uudistava lukiokoulutus antaa tälle työlle vahvan sivistyksellisen pohjan. Ulkoa opettelu ja istumalihasten testaus eivät sovi moderniin koulutusjärjestelmään.

Toiseksi: Lukiossa on jatkossa tarjolla enemmän henkilökohtaista ohjausta opiskeluun ja tukea tulevaisuuden koulutusvalintoihin. Opintojen aikana tarjotaan laajasti tukea oppimiseen. Tämä on vastaus myös toiveisiin lukiolaisilta, jotka ovat nykyisellään kokeneet saamansa opinto‑ ja uraohjauksen liian vähäiseksi.

Lukioille tulee myös ensimmäistä kertaa velvoite tarjota opiskelijalle tämän tarpeen niin vaatiessa erityisopetusta. Lukion ohjausvelvoite ei jatkossa myöskään lopu ylioppilasjuhliin, vaan jälkiohjausta esimerkiksi koulutusvalintoihin annetaan myös valmistumisen jälkeen. Ja kenties merkittävintä ja opiskelijoiden uravalintaa helpottava ratkaisu on se, että lukioiden ja korkeakoulujen yhteistyö tiivistyy uuden lain myötä. Jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus kokeilla halutessaan korkeakouluopintoja jo lukion aikana, mikä helpottaa itselle sopivan koulutusalan valintaa. Konkreettinen mahdollisuus osallistua itse luennolle on arvokkaampi kuin yksikään opinto-opas. Ensikäden kokemus helpottaa opiskelijan siirtymistä lukiosta korkeakouluun.

On myös kuitenkin edelleen muistettava, että nuorten riittävä palautuminen ja lepo ja harrastukset ovat tärkeitä nuoren jaksamisen turvaamiseksi. Niistä ei pidä lähteä tinkimään.

Arvoisa puhemies! Kaikkea ei tuore ylioppilas tiedä jatkossakaan, mutta uudistuva lukiokoulutus takaa sen, että tulevaisuuden ylioppilailla on entistä vahvemmat taidot ja tiedot elämää varten. Tarvitsemme korkeakouluihimme maailmaan avoimesti ja myös kriittisesti suhtautuvia todellisia uusia maailman muuttajia.

Arvoisa puhemies! Keskityn puheessani kahteen asiaan. Toinen liittyy lukiolaisen opiskelun edellytyksiin ja toinen tähän uskomus- ja katsomusainekeskusteluun, haluan vielä siihen sanoa muutaman sanasen.

Ensinnäkin tosiaan, niin kuin aikaisemmin jo mainitsin, oppilas- ja opiskelijahuollon palvelut ovat aika riittämättömällä tasolla tällä hetkellä. Eriarvoisuus lukiolaisten oppilas- ja opiskeluhuoltopalvelujen saatavuudessa kuntien välillä on lisääntynyt. Kuntaliiton selvityksen mukaan 70 prosenttia vastanneista kunnista ei ole pystynyt järjestämään oppilas- ja opiskeluhuollon palveluja vuonna 2014 voimaan tulleen oppilas- ja opiskelijahuoltolain vaatimusten mukaisesti.

Aluehallintoviraston selvityksen mukaan kouluissa ja oppilaitoksissa on tarjolla liian vähän psykologipalveluita. Oikeuskansleri on kiinnittänyt huomiota koulupsykologipalveluiden puutteeseen vuosina 2010, 2011 ja 2012. Mielenterveyden häiriöt ovat nuorten tavallisimpia terveysongelmia, ja eri tutkimusten mukaan jopa neljännes nuorista kärsii niistä. Myös itsetuhoisuus yleistyy nuoruusiässä. Joka päivä 12 ihmistä jää työkyvyttömyys-eläkkeelle masennuksen takia, ja puolet heistä on alle 30-vuotiaita nuoria. Onkin erittäin lyhytnäköistä säästää oppilas- ja opiskelijahuollosta tai muistakaan oppilaiden hyvinvointia lisäävistä asioista, sillä näiden palveluiden riittämättömyys kostautuu myöhemmin paljon suurempina kustannuksina, muun muassa nuorten ihmisten loppuelämän työkyvyttömyytenä, puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä nuorelle itselleen ja hänen läheisilleen.

Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki velvoittaa järjestämään koulupsykologipalvelut myös toisen asteen oppilaitoksissa. Psykologi on kuitenkin vain 75 prosentissa lukioista. Eri lähteitä käyttäen voidaan arvioida, että Suomesta puuttuu noin 60 prosenttia tarvittavista psykologipalveluista. Samaan aikaan nuorten mielenterveyden ongelmat ovat jatkuvassa kasvussa, ja tosiaankin THL:n kouluterveyskyselyn tuloksissa erityisesti tyttöjen kohdalla niin masennus, ahdistus kuin koulu-uupumuskin ovat kasvussa perusasteen lisäksi myös siellä toisella asteella lukioissa. Sama oli nähtävissä Lukiolaisten liiton omissakin hyvinvointitutkimuksissa. Jopa 70 prosenttia vastaajista koki väsymyksen tunnetta viikoittain, ja 30 prosentilla lukiolaisista oli viikoittaisia univaikeuksia.

Onkin tärkeätä, että kun keskustellaan lukiokoulutuksesta, kun kehitetään sitä ja varataan siihen resursseja, niin kiinnitetään todellakin huomiota kouluhyvinvoinnin parantamiseen, sillä lukiolaiset itse kokevat opintonsa liian kuormittaviksi. Sen takia psykososiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen, koulukiusaamisen vähentämiseen, kouluviihtyvyyden lisäämiseen, yhteisöllisyyden vahvistamiseen ja riittävään tukeen tulee kiinnittää parempaa huomiota, ja onkin hyvä, että tässä lakiesityksessä on näihin tullut parannusta. Toivottavasti todella myös tuo opintojen ohjaus näin ollen paranee.

Arvoisa puhemies! On todella valitettavaa, että tähän lakiesitykseen ei sisälly elämänkatsomustiedon opiskelumahdollisuuden avaamista kaikille lukiolaisille. Tällä hetkellähän se on mahdollista vain kirkkoon kuulumattomille tai niille, joiden oman uskonnon opetusta ei koulussa ole tarjolla. Katsomusaineita tulisi tarkastella samalla tavalla kuin muita oppiaineita, ja sitä koskeva pykälä tulisi tarpeettomana poistaa. Toisena vaihtoehtona opiskelijan tulisi itse voida valita, mitä uskontoa tai elämänkatsomustietoa hän opiskelee — jo kerroinkin tuosta lapsiasiavaltuutetun kannanotosta asiaan liittyen. Tosiaankin uskonnottomienkin opiskelijoiden tilanne paranisi, kun elämänkatsomustiedon opetuksen tarjonta vahvistuisi nykyisestä varsinkin pienissä lukioissa. Lakimuutos ei tältä osin edellyttäisi edes muutosta oppiaine- ja tuntijakopäätökseen eikä opetussuunnitelman valtakunnallisiin perusteisiin tai opetussuunnitelmiin.

Kuitenkin vielä parempi tie edetä olisi siirtyä kaikille yhteiseen uskomus- ja katsomustiedon oppiaineeseen. Se olisi aivan hyvin voitu ottaa mukaan tähän lukiolakiesitykseen. On hyvä muistaa, että uskonnon opetuksella on katsottu olevan suvaitsevaisuuden ja ymmärryksen lisäämisessä hyvin keskeinen rooli. On tärkeää, että koulu tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden ymmärtää niin omaa kuin muitakin uskontoja ja elämänkatsomuksia suhteessa toisiinsa sekä laajemmin suhteessa kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Tämä on erityisen tärkeää myös nuorten suvaitsevaisuuden kehittymisen näkökulmasta katsottuna.

Nykyistä järjestelmäämme ei edellä mainitussa valossa voida enää pitää tarkoituksenmukaisena, siksi lukiossa tulisikin siirtyä uskontokunnista riippumatta kaikille yhteiseen uskontotiedon ja etiikan oppiaineen opetukseen, uskonto- ja katsomustiedon oppiaineeseen, jossa käsitellään laajasti eri maailmankatsomuksia ja uskontoja sekä opiskelijoiden omasta elämästä nousevia uskontoon, suvaitsevaisuuteen ja ymmärrykseen kytkeytyviä sisältöjä. Tähän uskonto- ja katsomustiedon oppiaineeseen kuuluisivat arvokasvatuksen ja etiikan osa-alueiden lisäksi eri uskonnot ja maailmankatsomukset, painopisteenä oma valtauskontomme, evankelisluterilainen kristinusko, sekä maailmankatsomukset. Tällaista lähestymistapaa sovelletaan Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Englannissa sekä osassa Saksan osavaltioita.

On myös huomattava, ettei suomalainen järjestelmä vastaa Euroopan neuvoston 2000-luvulla antamaa suositusta, jonka mukaan uskonnon opetuksen tulisi olla lähtökohdiltaan akateemista. Tämän kannan taustalla on ajatus siitä, että tieto ja ymmärrys maailman uskonnoista ja katsomuksista osaltaan ehkäisevät kulttuurien välisten konfliktien syntyä, ja samalla uskonnon opiskelun uskotaan tukevan historiallista ja kulttuurista lukutaitoa.

Tämä kaikille yhteinen opetus toisi mukanaan monenlaisia hyötyjä. Tässä oppiaineessa olisi uskontokunnista riippumatta sama kohtelu kaikilla opiskelijoilla, mikä edistäisi opetuksen tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Tällä hetkellähän kaikkien opiskelijoiden oman uskonnon opetusta ei edes voida järjestää. Nykytilanteessa myös paineet opetettavien uskontojen määrän lisäämiseen kasvavat jatkuvasti, esimerkiksi vaikka bahai-uskonto, mandealaisuus, buddhalaisuus ja niin edelleen. Samalla ongelmat opettajien saatavuuden ja pätevyyden suhteen tulevat aiempaa vaikeammiksi. Kaikille yhteisessä oppiaineessa ei tarvitsisi enää turvautua koulun ulkopuolisiin opettajiin.

Nykyinen uskonnon opetuksen toteutumistapa ei siis tue dialogia eri uskontojen parissa elävien nuorten välillä, vaikka uskontoihin liittyvät kysymykset tulevat ihan koko ajan tärkeämmiksi yhteiskunnan monikulttuuristuessa etenkin täällä pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa. Arvokysymykset korostuvat samalla, kun uskonto näkyy nuorten arjessa ja elämänpiirissä yhä enemmän etenkin monikulttuurisimmilla alueilla. Tärkeisiin kysymyksiin, kuten ihmisenä kasvamisen ja elämänhallinnan pohdintaan yhdessä koko luokan kanssa, on nykyisin aivan liian vähän mahdollisuuksia. Nykyään oppilaat hajoavat erilleen, kun käsitellään näitä tärkeitä maailmankatsomukseen, kasvatukseen, moraaliin ja etiikkaan liittyviä kysymyksiä. Olisinkin todella toivonut, että tämä olisi otettu tähän lakiin mukaan, jotta asia olisi mennyt parempaan suuntaan.

Mitä tähän rajoittamattomaan ylioppilaskirjoitusten uusimiseen tulee, pidän sitä hyvin tärkeänä nyt, kun arvosanoilla on suurempi merkitys korkeakouluun pyrkimisessä. On hyvin tärkeää, että uusia voi niin monta kertaa kuin tarve vaatii, jos vaikka on sairastunut silloin, kun kirjoitukset ovat.

Värderade talman! Lagförslaget motsvarar morgondagens behov och jag tycker att det är jättebra att förutom att det betonar kunskap så betonar det också färdigheter som behövs i livet, i studierna och på arbetsmarknaderna. Sådana färdigheter är möjligheter och kunskap till kritiskt tänkande, att kunna söka information, samarbete och så vidare, så det är jättebra att lagförslaget också tar fasta på de här färdigheterna.

Jag tycker också att det är jättebra att lagförslaget innehåller möjlighet till personligare studieval, men det här får definitivt inte ske på bekostnad av den allmänbildande gymnasieutbildningen. Det är oerhört viktigt att den allmänbildande funktionen starkt finns kvar. Också små gymnasier måste kunna svara mot det här behovet av mer personliga val.

Arvoisa puhemies! Tähän lakiehdotukseen sisältyy monta hyvää asiaa, ja harvoin olen kuullut niin paljon myönteisiä arvioita sekä tästä prosessista että lopputuloksesta kuin kuulimme valiokunnassa. Hyviä asioita ovat oikeus tukeen, ohjaukseen, erityisopetukseen ja jälkiohjaukseen. Nämä ovat äärimmäisen tärkeitä elementtejä tässä uudistuksessa. Mutta täytyy myös sanoa, että valiokunnassa on esitetty huolia muun muassa rahoituksen riittävyyden suhteen. Muutama taho painotti sitä, että rahoitus ei ole riittävä, jos ajatellaan kaikkia näitä uusia tehtäviä, mitä sisältyy tähän lakiin, ja itse yhdyn tähän huoleen, kun olen keskustellut muutaman kunnan ja muutaman lukion kanssa, että vaarana on, että ei löydy riittävästi rahoitusta tähän kaikkeen hyvään ja hyviin tavoitteisiin.

Samarbete med högskolorna är bra, men det får som sagt inte leda till att vi har A- och B-klassens gymnasier där man kanske inte på vissa orter på samma sätt kan ordna det här samarbetet. Som jag konstaterar tar utskottet också fasta på bristen på behöriga studiehandledare. På svenskt håll har det inte utbildats studiehandledare sedan 2013. Vi har redan nu en brist på behöriga studiehandledare, och eftersom studiehandledningen har en alldeles central roll i det här lagförslaget kommer behovet av behöriga studiehandledare att öka.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Yhteistyö ammatillisen koulutuksen ja vapaan sivistystyön kanssa on äärimmäisen tärkeä elementti, ja olen myös hyvin iloinen, että lukion yleissivistävä rooli tässä säilyy. Se on äärimmäisen tärkeätä. — Kiitos.