Suullinen kysymys hoitohenkilökunnan määrästä (Merja Mäkisalo-Ropponen sd) | Suullinen kysymys ääriliikkeiden väkivallan estämisestä (Ozan Yanar vihr) | Suullinen  kysymys  talousarvioesityksen  tulonjakovaikutuksista   (Paavo  Arhinmäki vas) | Suullinen kyselytunti

Arvoisa puhemies! Meistä jokainen vanhenee vääjäämättä. Koti on meille jokaiselle rakas, mutta jossain vaiheessa elämää koti ei ole enää kaikille turvallinen paikka asua. Silloin tarvitaan muita ratkaisuja.

Nyt hallitus on kuitenkin päättänyt heikentää eniten apua tarvitsevien ikäihmisten hoivaa vähentämällä hoitohenkilökunnan määrää. Sain tänään kirjeen Pohjois-Karjalasta. Siinä eräs pitkän työkokemuksen omaava hoitaja kuvailee tuntojaan näin: "Jos henkilöstömitoitus laskee hallituksen suunnittelemalla tavalla, palataan vanhaan, tehtäväkeskeiseen työskentelyyn. Hoidetaan kuin kanoja kanalassa, esimerkiksi tietylle rivistölle annetaan mahantoimitussupot tiettynä päivänä ja sitten viedään suihkuun. Yksilöllisyydestä ei voi enää puhua tai omahoitajuudesta." Kysynkin ministeri Rehulalta: Onko tämä se tapa, jolla takaamme arvokkaan vanhuuden Suomen rakentajille? Kuulostaako tämä teistä sellaiselta vanhuudelta, jossa ihmisarvoa kunnioitetaan?

Arvoisa herra puhemies! Ihmisarvoisen vanhuuden edellytysten aikaansaaminen, ihmisarvoisen vanhuuden tukeminen on meidän päätöksentekijöitten vastuulla ja käsissä. Se on eduskunnan vastuulla ja käsissä, se on kuntapäättäjien vastuulla ja käsissä.

Hoitoisuus on avainasia silloin kun puhutaan henkilöstötarpeesta, silloin kun puhutaan niitten ammattilaisten määrästä, jotka huolehtivat siitä, että ihmisarvoinen elämä toteutuu kaikissa tilanteissa. Toivon mukaan mahdollisimman moni pystyy asumaan mahdollisimman pitkään tuetusti, saaden palveluja kotiin. Me olemme menossa kohti aikaa, jolloin digitalisaatio, erilaisen teknologian hyödyntäminen mahdollistaa kotona asumisen entistä pidempään. Mikään tekniikka ei tule koskaan korvaamaan ihmistä, ei siellä kotonakaan, ja sitten meillä on aina joukko ihmisiä, jotka tarvitsevat sen 7/24-palvelun ja tuen. (Puhemies koputtaa) Ihmistä tarvitaan.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan painamalla V-painiketta ja nousemalla seisomaan.

Arvoisa puhemies! Meillä on jo nyt sellainen tilanne, jossa ihmiseltä ei ehditä saada päivän aikana edes pyjamaa pois päältä. Hoitajamitoitus ei varmasti ratkaise kaikkia ongelmia mutta se tuo turvaa niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Hallituksen suunnittelema 0,4-mitoitus tarkoittaa, että 14 vanhuksen hoitoyhteisössä on aamu- tai iltavuorossa vain yksi hoitaja. Vuonna 2012 kaikki eduskunnassa kantoivat huolta hoitajien määrän riittävyydestä. Silloin sovittu 0,5-mitoitus mahdollistaa sen, että 14:ää henkilöä hoitaa sekä aamu- että iltavuorossa kaksi hoitajaa. Ja sekään ei ole paljon esimerkiksi muistisairautta sairastavien hoidossa ja hoivassa. Kysynkin ministeri Rehulalta nyt vietettävän muistiviikon hengessä: onko hallitus todellakin menettänyt muistinsa vaatiessaan, että hoitajien määrää vähennetään jo entisestään riittämättömästä määrästä?

Arvoisa herra puhemies! Samalla kun hallitus muistaa ja hallitus tietää, mistä on kysymys ja mitkä ne hoidon ja hoivan tarpeet arjessa ovat, on katsottava eteenpäin.

Toisekseen siitä, millä edustaja Mäkisalo-Ropponen aloititte tuon kysymyksenne: Tätä palautetta tulee ihan liiankin paljon, että ihmisellä ei ole, ammattilaisella ei ole vanhukselle riittävästi aikaa. Mutta onneksi meillä on iso joukko vanhusten hoivaa ja hoitoa, jossa ihminen on ihmiselle ja sitä aikaa on. Tämä on yksi osa työtä, jota kentällä ihan ministeriöjohtoisestikin tällä hetkellä tehdään, että niitä hyviä käytäntöjä, tapoja ja toimintamalleja, joista on hyviä kokemuksia, jolloin ihmisellä on aikaa ihmiselle, ammattilainen pystyy keskittymään siihen työhön, johon hänellä koulutus on, me yritämme nyt monistaa, että se inhimillinen vanhuus olisi kaikille mahdollisimman hyvä ja mahdollinen.

Arvoisa puhemies! Kävin toissa viikolla tutustumassa joensuulaiseen palveluasumiseen ja saatoin kyllä omin silmin todeta sen, kuinka vähän hoitajilla on aikaa hoidettaville vanhuksille. Me tiedämme, että palveluasumisen piiriin tulee yhä huonokuntoisempia vanhuksia ja sen takia he tarvitsevat enemmän apua ja tukea. Hallituksen suunnitelmat siitä, että hoitajamitoitusta edelleen vähennetään, tarkoittavat sitä, että entistä vähemmän hoitajilla on aikaa vanhuksille ja entistä vähemmän voidaan toteuttaa viriketoimintaa tai kuntouttavaa toimintaa. Kysynkin nyt hallitukselta: oletteko te todella tietoisia siitä, millä tavalla hoitajat tänä päivänä työskentelevät, minkä verran heillä on aikaa vanhuksille, miten sitä aikaa tarvittaisiin paljon enemmän ja kuinka tämä hoitajamitoituksen vähentäminen auttaa asiassa?

Arvoisa herra puhemies! Tiedosta ja tiedon puutteesta valmistelu ei ole ollut tähänkään asti kiinni, eikä se tule olemaan sitä jatkossakaan. Kyllä se palaute niin ihmisten omaisilta kuin sitten niiltä ihmisiltä, naisilta ja miehiltä, joilla on pelko siitä, että he joutuvat toisten avun varaan, ja se tietoisuus on käytettävissä. Samoin hyödynnetään se paras asiantuntemus, joka käytettävissä on.

Toisekseen tämän laatusuosituksen osalta pitää muistaa, että meillä on vanhuspalvelulaki, meillä on omaishoitolaki, meillä on sosiaalihuoltolaki, joka sääntelee sitä työtä, jota siellä vanhuspalvelujen arjessa tehdään. Hallitus on sopinut, että tämän syksyn aikana laatusuositus läpikäydään ja perataan kokonaisuudessaan ja tätä laatusuositusta peilataan niitä palvelutarpeita vasten, jotka arjessa ovat.

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen aikana ei todellakaan ole helppoa olla pienituloinen eläkeläinen tai vanhus. Olin eilen mukana vastaanottamassa Eläkeläisliittojen etujärjestön, Eetun, jäseniä, joiden viesti eduskuntaan oli varsin selvä: talousarvioesitys on epäoikeudenmukainen. Hoitajien vähentämisen lisäksi hallitus heikentää eläkeläisten asemaa leikkaamalla eläkkeitä, leikkaamalla lääke- ja matkakorvauksia ja nostamalla terveyskeskusten asiakasmaksuja. Hoitajien vähentäminen saattaa Valviran mukaan johtaa kiireen lisääntyessä jopa vanhusten kovakouraiseen kohteluun. Stressaantunut hoitaja ei ole hyvä hoitaja. Kysynkin teiltä, arvoisa ministeri: onko hallituksen tavoitteena se, että tulevaisuudessa vanhukset säilötään johonkin laitokseen, jossa hoitajat eivät ehdi tehdä edes välttämättömiä toimenpiteitä?

Arvoisa herra puhemies! Yhden väitteen ainakin korjaan. Minulla ei ole tietoa, että hallitus kaavailisi asiakasmaksujen muutoksia ensi vuodelle. Jos jollakulla tämä tieto on, niin kertokaa ihmeessä. Minulla sellaista tietoa ei ole.

Toisekseen, itsemääräämisoikeuden omaavan naisen ja miehen inhimillinen arki on se tavoite, johon tässä tähdätään. On kyse toki rahasta, on kyse euroista, mutta yhtäläisesti on kyse siitä, että esimerkiksi 7/24-hoivapaikoissa johdetaan sitä työtä oikein, huolehditaan siitä, että ammattilaiset saavat keskittyä omaa koulutustaan vastaavaan työhön, tehdään asioita, joilla mahdollistetaan se inhimillinen vanhuus.

Meillä on räikeitäkin esimerkkejä jopa laiminlyönneistä. Jokainen laiminlyönti on liikaa, mutta kun niiden taustoja on tässä nyt selvitetty tämän ajan, kun itse olen tässä tehtävässä ollut, (Puhemies koputtaa) niin yleensä sieltä löytyy joku muu syy kuin puutteellinen lainsäädäntö tai suositukset.

Arvoisa herra puhemies! 17.7. vuonna 2013 oli murheen päivä. Silloinen hallitus toi laatusuosituksen kesälomien aikaan uudistettuna täysin pimennosta. Tämä hallitus toimii avoimemmin, ja aivan kuten ministeri kertoi, laatusuositusta ollaan uusimassa. Se on 0,5, ja te laskitte sitä kaikessa pimennossa 0,8:sta 0,5:een (Eduskunnasta: Oho! — Välihuutoja) laatusuosituksissa heinäkuussa. Ei siitä juurikaan puhuttu, mutta itse olin kesälomalla ja aika korppina siellä paikalla tein välittömästi kirjallisen kysymyksen aiheesta.

Täällä sanottiin, että hoitajamitoitus ei korvaa kaikkia ongelmia hoitoalalla. Se on juurikin näin. Kysyisinkin ministeriltä, kun mainitsitte juuri tämän kaltoinkohtelun, hoitokärsimyksen: milloin me rupeamme ja ryhdymme puhumaan hoitokärsimyksestä, ja mitä sille olisi tehtävissä? (Eduskunnasta: Aivan hieno kysymys!)

Arvoisa herra puhemies! Tähän ydinasiaan: Hoitoisuus on se, jonka tulee määritellä henkilökunnan tarve. Hoitoisuuden tulee määritellä se tarve: mikä on ammattikoulutettujen ihmisten määrä, ne auttavat kädet, jotka siellä arjessa ovat tukemassa, auttamassa, mahdollistamassa ihmisarvoisen elämän.

Toisekseen edustaja Juvosen kysymykseen: Asioista on voitava puhua niiden oikeilla nimillä. Yksi asia on myös itsemääräämisoikeuslainsäädännön eteenpäinvieminen. Se viime vaalikaudella kariutui perustuslaillisiin ongelmiin, mutta työtä on tällä vaalikaudella jatkettu ja ensi syksynä siihen laitetaan kunnon vauhti päälle niin, että vielä tämä eduskunta saa lainsäädännön, jossa ihmisen itsemääräämisoikeus niissä tilanteissa — esimerkiksi muistisairaiden osalta tämä on erittäin tärkeä asia — ja lainsäädäntö saataisiin sille tasolle kuin sen kuuluu olla.

Arvoisa puhemies! Kyllähän hallitus nyt linjauksessaan tosiasiassa on näitä minimimitoituksia, näitä hoitosuosituksia leikkaamassa, ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että viidesosalla leikataan nyt sitä minimivaatimusta, mikä on ympärivuorokautisessa hoidossa, jossa ovat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset. Me olemme kuulleet valiokunnassakin eri tahoja, ja Valvira on tämän ottanut myös esille julkisuudessa, että nyt näissä ympärivuorokautisen hoivan laitoksissa, paikoissa on todella raskashoitoisia potilaita, jotka tarvitsevat paljon hoivaa. Näissä paikoissa on todettu, että 0,4 on aivan riittämätön määrä, yksi hoitaja 14:ää asiakasta kohti. Tämän te olette nyt alentamassa näissä hoitosuosituksissa. Edellinen hallitus sopi, että 0,5 eli suurempi määrä hoitajia pitää olla näissä, ja kunnat nostivat (Puhemies koputtaa) hoitajien lukumäärää, ja melkein päästiin siihen. Sitä olisi pitänyt jatkaa. Kysyn ministeriltä: mitä vastaatte näille hoitajille, kun he siellä työnsä alla yrittävät hymyillä ja tehdä työnsä sydämellä?

Arvoisa herra puhemies! Vastaus on hoitoisuuden arviointi, joka määrittelee ammattilaisten tarpeen. Me olemme tällä hetkellä keskiarvoisesti tilanteessa noin 0,6, ja mikä se toinen desimaali olikaan. Se on se tämän hetken arjen tilanne. Meillä on vanhuspalvelulaki, meillä on sosiaalihuoltolaki, meillä on omaishoitolaki. Meillä on lainsäädäntöä, joka lainsäädännön tasolla määrittelee sen, millaista hoitoa ja hoivaa pitää olla.

Toisekseen, miten jaksaa, niin se on myös meistä kiinni, että me kaikki tässäkin salissa viestitämme omalta osaltamme sen, että ongelmia on. Minä myönnän täysin, hallitus myöntää sen, että ongelmia on, mutta laatusuositusten osalta hoito, hoitoisuus, hoivan tarve on se, jonka tulee määrittää ammatti-ihmisten määrä.

Värderade talman! Varje äldre människa borde ha rätt till en trygg ålderdom, och det är oerhört viktigt att regeringen skulle signalera att våra äldre är värdefulla, att vi har ett system som ser till att man kan vara trygg i sin vardag. Den här signalen som nu kommer, att man ska skära i vårdpersonalen när det gäller dygnet runt-vård från 0,5 till 0,4, är en signal som många säkert uppfattar som en mycket negativ signal, som om man inte skulle bry sig tillräckligt om de äldre. Frågan är: Har regeringen fått mycket sådan feedback att våra vårdare skulle ha för mycket tid för den äldre befolkningen?

Elikkä kysymys kuuluu: onko hallitukselle tullut sellaista palautetta, että tämän päivän hoitajilla on liikaa aikaa meidän vanhuksille, ja tehtäisiinkö tämä esitys, ellei tässä perimmäinen syy olisi säästöt?

Arvoisa puhemies! Sellaista palautetta ei ole tullut, että olisi liikaa aikaa. (Eduskunnasta: Miksi sitä tehdään sitten?) Kritiikki kohdistuu siihen, että aikaa ei ole tarpeeksi, mennään paikasta toiseen tilanteessa, jossa ihmisen kohtaaminen ihan sosiaalisessa merkityksessäkin jää liian lyhyeksi, jää vajavaiseksi. Tämä on mahdollisuus, ja minä nyt joudun toistamaan aiemmin sanomaani siitä, että vastuuta on yhtäältä maan hallituksella mutta toisaalta myös siinä, mitä siellä arjessa tapahtuu. Toistan, että henkilöstö pitää mitoittaa sen mukaan, mikä on hoitoisuuden tarve ja millaisessa kunnossa on, mikä on fyysinen, mikä henkinen kunto, mitkä ne toimintakykyisyyden tasot ovat. Se on se ykkösasia.

Arvoisa puhemies! Turvallinen ja inhimillinen vanhusten hoiva ja hoito on kokoomuksen eduskuntaryhmälle kunniakysymys. Sen takia ministeri Risikon johdolla valmisteltiin vanhuspalvelulaki, joka on tällä hetkellä voimassa, ja laissa todetaan, että vanhusten hoivassa pitää olla riittävä määrä osaavaa henkilöstöä. Tämä laki on voimassa.

Tuon laatusuosituksen ongelma on se, että siinä on desimaaleja ja numeroita. Ihmiset ovat erilaisia, ihmiset eivät ole numeroita eivätkä desimaaleja. Kun täällä ministeri sanoo, että hoitoisuus on se lähtökohta, niin voisiko olla niin, että otettaisiin käyttöön valtakunnallinen hoitoisuusmittari? Sitä on muun muassa Tehy ehdottanut, että olisi valtakunnallinen hoitoisuusmittari, jolla sitten ohjattaisiin hoitohenkilökuntaa, niin osaamista kuin määrääkin. Tämä olisi sitten ratkaisu, että meillä olisi uudenlaiset laatusuositukset.

Ja nyt kun on muistiviikko, niin muistutan, että Muistiliitto julkaisi eilen muistisairaiden laatukriteerit hoitoon. Toivon, että koko hallitus ja ministeri muistavat nuo laatusuositukset myöskin lukea.

Arvoisa herra puhemies! Silloin kun on kysymys ihmisestä ja jokainen meistä on yksilö, niin erilaiset numerot ovat hankalastikin yhteensovitettavissa siihen arkeen. Toisekseen hallitus on sopinut, että koko vanhustenhoidon laatusuositus nyt perataan, läpikäydään tämän syksyn aikana, ja niin hallitusryhmiltä kuin oppositioltakin otan mielelläni vastaan niitä ehdotuksia ja ideoita, joita tuohon laatusuositukseen tulisi jatkossa sisään kirjoittaa, niin että ihmisarvoinen ja parempi vanhuus olisi mahdollinen niin monelle kuin se suinkin on mahdollista, jokaiselle yksilönä.

Arvoisa puhemies! Vanhusten hyvä hoito on meille ihmisarvokysymys. Ministeri on nyt monta kertaa vedonnut siihen, että ei pidä mennä näitten numeroitten taakse vaan hoitoisuudesta on kysymys. Oletteko kuitenkin selvillä siitä, että tänä päivänä hoitolaitoksissa hoidettavat vanhukset ovat yhä huonokuntoisempia ja siellä ei ole niitä kevyesti hoidettuja, jotka olisivat tasaamassa näitä suhdelukuja. Siinä mielessä sillä, että hallitus laskee tätä minimimitoitusta 0,5:stä 0,4:ään, on valtavan suuri merkitys. Te hyvin tiedätte sen, että kunnissa on rahapula, kovinkaan monessa kunnassa ei pystytä tätä hoitajamitoitusta sen minimin yläpuolella pitämään.

Olisinkin kysynyt nyt ministeriltä tästä selvityksestä: Aiotaanko nyt tehdä aivan kattava, kaikki Suomen kunnat läpikäyvä selvitys siitä, millä tavalla tämä hoitajamitoitus tällä hetkellä asettautuu? Viime kaudella viime hallitus teki parhaansa sen eteen, ja silloin hoitajamitoitus oli kuitenkin korkeampi, ja nyt näyttää siltä, että tällä mitoituksella ei olisi ikään kuin väliä.

Arvoisa herra puhemies! En kai ole missään vaiheessa väittänyt sitä, etteikö mitoituksella olisi väliä. (Sari Essayah: Te puhutte hoitoisuudesta!) — Se on se ydinasia, se hoitoisuus. Mutta totta kai mitoituksella on väliä, eihän muuten olisi käyty esimerkiksi sitä poliittista keskustelua, mikä luku on oikein tai mikä on väärin. Mutta yksi asia ja ydin on se, että se luku ei ratkaise sitä, mitä tapahtuu siellä hoito- ja hoivalaitoksen sisällä. Se ei ratkaise sitä, että jossakin on ongelmia ja jossain toisaalla menee paremmin.

Kysyitte, onko hallitus tietoinen: Aika monesta asiasta on tietoinen. Minulla on omakohtaisia kokemuksia ministeriajalta ja ajalta ennen ministeriaikaa siitä, että kun menee ovesta sisään, niin siellä on henkilöitä, naisia ja miehiä, ja tuskin heitä on käsketty sanomaan, että minulla on nyt hyvä elämä, minulla on turvallista olla. Tätäkin palautetta tulee.

Kolmas asia. En nyt ulkoa muista, missä kuussa, mutta siitä on aikaa, kun olen nähnyt kuntakohtaiset listat, joitten perusteella sanon, että keskiarvo on 0,6, (Puhemies koputtaa) ja se toinen desimaali ei nyt muistu mieleen.

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun myötä me olemme tietysti myös hyvinvointiyhteiskunnan arvokeskustelun ytimessä: miten pidämme huolta heistä, jotka eivät itse siihen enää kykene? Varmaan on syytä pohtia desimaalien lisäksi myös niitä meidän jokaisen ja myös eri puolueiden näkemyksiä siitä, mitä on hyvä hoito ja turvallinen vanhuus. On ihan selvää, että erityyppisissä hoitolaitoksissa on hyvin eritasoista hoitoa, ja on ikävää, jos tämän keskustelun perusteella muodostuisi kuva siitä, ettei henkilöstö tekisi parasta tai että kaikkialla asiat olisivat huonosti. Näin ei ole. Jo nyt monin paikoin ylitetään tuo mitoitus, ja pidän erittäin hyvänä, että ministerin linjaus on uusia ja käydä läpi koko se laatusuositus. Voitaisiinko päästä parempaan myös taloudellisesti kuntien kannalta muutakin kuin henkilöstöä vähentämällä? Mutta samalla haluan ministeriltä kysyä: Ymmärrykseni mukaan yli vaalikausien kaikki puolueet ovat sittenkin sitoutuneet tavoitteeseen (Puhemies koputtaa) kotihoidon lisäämisestä, ja hallituksella on tästä kärkihanke. Miten tämä jaksaa? Se on kuitenkin iso kuva ja tavoite: mahdollisimman pitkään kotona.

Arvoisa herra puhemies! Ensimmäisessä tai toisessa vastauksessani totesin, että ollaan kenttävaiheessa siinä, että hyödynnetään uusia käytäntöjä, niitä hyviä käytäntöjä, joita on olemassa, niitä toimenpiteitä, joissa on aikaa olla ihminen ihmiselle ja koulutetun ihmisen aika on palvelun tarvitsijan käytettävissä ja hyödynnettävissä. Tämä työ on nyt siinä vaiheessa ja siinä asennossa, että maakunnittain kenttätyö on lähdössä liikkeelle ja yritetään näitä hyviä toimintatapoja, käytäntöjä, johtamiseen liittyviä mahdollisuuksia hyödyntäen päästä eteenpäin.

Toisekseen, näistä uusista toimintatavoista hallitus on päättänyt — ja jo tänä vuonna lisäbudjettiin tuli raha, ensi vuonna täysimääräisesti — panostaa perhehoitoon, joka tulee olemaan ei ihan kokonaan uusi asia, mutta sen hyödyntäminen on meillä vielä uutta, ja se on suuri mahdollisuus. Eväitä on, ja esimerkiksi meidän kaikkien edustajien, jotka olemme kuntapäättäjiä, (Puhemies koputtaa) tehtävä on viedä (Puhemies koputtaa) viestiä kentälle.

Arvoisa puhemies! Ennen eduskuntaan tuloani keräsin yli 15 000 nimeä vanhainkodissa olevien ihmisten oikeudesta ulkoiluun. Tämä oli tehtävä, sillä puolet heistä ei ole päässyt viimeiseen kuukauteen ulos edes omasta asuinrakennuksestaan. Siksi on äärettömän huolestuttavaa, että hallitus antaa viestin heikentää entisestään vanhuspalveluita. Ensimmäiseksi hoitohenkilökunnan vähentäminen: 1 henkilö 14 asukasta kohden. Tämän lisäksi heikennätte henkilöstön asiantuntemusta, osaamista, poistatte ihmisiltä oikeuden vastuutyöntekijään. Koska kaikki tiedämme nämä ongelmat, niin peräämme täällä ratkaisuja, miten näihin ongelmiin voitaisiin puuttua. Ja tässä kyllä mielestäni on kyse vain säästölaista. Sen takia kysyisinkin ministeriltä: annatteko mielestänne oikean signaalin vanhustenhoidon kehittämisestä näillä säästölaeilla?

Arvoisa herra puhemies! Poliitikon yksi tehtävä on se, että pitää ääntä niiden puolesta, joitten oma ääni ei muutoin kuulu. Siitähän tässäkin keskustelussa osaltaan on kysymys. Keskustelun käyminen olisi helpompaa, jos edes yritettäisiin pysyä siinä todellisuudessa ja siinä arjessa, joka vallitsee. Myönnän: on ongelmia, on hoitolaitoksia, joissa on ongelmia, on räikeitäkin laiminlyöntejä. Mutta sehän, että teidän, edustaja Nurminen, on pitänyt kerätä 15 000 nimeä, kertoo siitä, että ne ongelmat on tunnistettu ja sitten on pitänyt ruveta nimien keruuseen, kun ei ole muuten muutosta tullut. Minusta on iso asia jo se, että näistä ongelmista puhutaan ääneen, mutta sitten taas toisinpäin, myös henkilöstön suuntaan tilanne ei ole läheskään niin synkkä ainakaan merkittävässä osassa hoitolaitoksia kuin annetaan ymmärtää.

Arvoisa herra puhemies! Suomalaiset ovat järkyttyneet. Suomessa on kuollut ihminen poliittisen väkivallan seurauksena 67 vuoden jälkeen. Jimi Karttusen kuolemaan johtanut uusnatsien hyökkäys keskellä Helsinkiä keskellä kirkasta päivää on muistutus meille kaikille siitä, että demokratiaa ja yhteiskuntarauhaa pitää puolustaa. Arvoisa hallitus, uusnatsit eivät ole uhka vain osalle suomalaisista, esimerkiksi maahanmuuttajille, vaan koko yhteiskuntajärjestyksellemme. Uusnatsien Suomessa ei ole tilaa vasemmistolaisille, seksuaalivähemmistöille, oikeistolaisille, keskustalaisille eikä muunlaisesti ajatteleville. Uusnatsien Suomessa on tilaa vain uusnatseille.

Arvoisa pääministeri, koko Suomi janoaa teiltä arvojohtajuutta. Suomalaiset yhdessä haluavat puolustaa demokratiaa ja tasa-arvoa. (Puhemies koputtaa) Miten hallitus aikoo vastata suomalaisten huoliin ja estää äärioikeiston ja uusnatsien järjestäytyneen väkivallan?

Arvoisa puhemies! Tällainen väkivaltainen ääriliikehdintä on tuomittavaa. Minä uskon, että me kaikki tässä salissa tuomitsemme sen, mitä on tapahtunut, ja esitämme yhteisen osanottomme tässä menehtyneen omaisille. Ihmisarvo on jakamaton. Elämä on lahja, ja elämän lahjaa meidän kaikkien pitää kaikissa tilanteissa kunnioittaa.

No, se, mitä hallitus tässä tilanteessa nyt asialle tekee: Olemme lähteneet selvittämään sisäministerin johdolla edellytyksiä lainmuutokselle, missä väkivaltaan kannustavat ääriliikkeet voitaisiin kieltää tai näiden väkivaltaisten ääriliikkeiden kantamat tunnukset voitaisiin kieltää. Sisäministerin johdolla tehdään tästä asiasta selvitys ja tarvittavat päätökset mahdollisimman nopeasti.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Pyydän nyt niitä edustajia, jotka haluavat pyytää vastauspuheenvuoron, ilmoittautumaan V-painikkeella.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Oron för rasism, för våldsbrott, för extremorganisationernas verksamhet, det är en oro som vi alla delar. Det är en oro som inte vidkänner några som helst partigränser. Var och en har rätt att få gå på gator och torg utan att utsättas för våld, sparkar, slag, få sin fysiska integritet kränkt.

Huoli rasismista, väkivaltarikoksista ja äärijärjestöjen toiminnasta on meidän kaikkien yhteinen huoli — se on huoli, joka ei tunne minkään tyyppisiä puoluerajoja. Jokaisella on oikeus voida kulkea kaduilla, toreilla ilman pelkoa siitä, että joutuu väkivallan uhriksi, että hänen fyysistä koskemattomuuttaan loukataan. Arvoisa pääministeri, mitä voisimme kaikki yhdessä tämän yhteisen huolemme edessä tehdä, jotta kansalaisten turvallisuudentunne lisääntyisi?

Arvoisa puhemies! Varmasti voimme tehdä paljon enemmän yhdessä. Me voimme myöskin yhdessä tehdä sen eteen, että vastakkainasettelu kaikissa eri kysymyksissä, isommissa ja pienemmissä, vähenee ja että me Suomi 100 ‑hengessä rupeamme yhä enemmän toimimaan ja tekemään asioita yhdessä. Myöskin eriarvoisuuden kehitykselle me voimme tehdä yhdessä enemmän. Ehkä siellä tärkeimpänä toimena on se, että yhä useampi suomalainen saisi olla yhteiskuntaa rakentamassa työelämässä.

Meillä on varmasti myöskin lainsäädännössä puutteita, ja kyllä tämän vakavan tapahtuman seurauksena myöskin lainsäädäntöä pitää nöyrästi arvioida, onko siellä sellaisia ratkaisuja puutteisiin, joilla tällaiseen toimintaan voitaisiin paremmin puuttua. Hallitushan jo keväällä hyväksyi tämmöisen ohjelman, jolla pyrimme ennalta ehkäisemään ääriliikkeiden radikalisoitumista. Tämä ohjelma on pistetty toimeen jo koko maassa.

Arvoisa herra puhemies! Viharikosten ja ääriliikkeiden väkivallan ehkäisy edellyttää paitsi näitä tarvittavia lainmuutoksia ja ohjelman toteuttamista, niin myös riittäviä viranomaisresursseja. Ja kyllä tällä hetkellä on suuri huoli siinä, että tuo meillä käsillä oleva budjettiesitys tarkoittaa sitä, että tähän vuoteen verrattuna ensi vuonna poliisilla on yli 40 miljoonaa euroa vähemmän määrärahoja käytössään. Se käytännössä tarkoittaa noin 250 poliisimiehen vähenemää, jossa mennään alle tuon 7 000:n rajan.

Kun nyt eduskunnalla on sekä tuo sisäisen turvallisuuden selonteko että tämä budjetti käsissään, niin kysyn teiltä, pääministeri: oletteko valmis siihen, että eduskunta korjaisi tuota hallituksen budjettiesitystä niin, (Puhemies koputtaa) että nuo tarvittavat eurot saataisiin, jotta poliisimäärä pystyttäisiin edes nykyisellä tasolla säilyttämään?

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Tähän kysymykseen vastaa sisäministeri Risikko.

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajat! Otitte erittäin tärkeän aiheen kysymykseksi. Väkivallalle, rasismille ja vihapuheelle pitää olla nollatoleranssi. Alkuperäisessä kysymyksessä oli kysymys väkivaltaisesta äärijärjestöstä. Ne pitää kieltää ehdottomasti.

Sitten, kun puhutaan näistä resursseista: Täällä edustaja kysyi myös siitä, mitä me jokainen voimme tehdä. Oletteko huomanneet, että kun tapahtuu vihapuhetta ja tällaista, niin kun sitä paljon on, me turrumme siihen ja meitä ei enää kohta heilauta mikään? Se on tämän yhteiskunnan tuho. Siitä syystä meidän täytyy yhdessä tarttua tähän, ja siihen tarvitaan, aivan niin kuin edustaja Räsänen sanoo, resursseja. Me tarkastelemme näitä resursseja nyt uudelleen monestakin näkökulmasta. Meillä on ensi maanantaille varattu pääministerin johdolla keskustelutilaisuus tästä, ja me katsomme uudelleen tätä tilannetta. On vakava paikka.

Arvoisa puhemies! Kansallissosialismia kannattavat äärijärjestöt hyväksyvät oikeiksi ihmisiksi vain ne, jotka täyttävät heidän määritelmänsä. Heille ihmisarvo ei ole jakamaton. Nämä ryhmät pyrkivät "puhtaan" kansakunnan toteuttamiseen väkivallalla ja uhkailulla sananvapauden ja yhdistymisvapauden varjolla. Kaikkien puolueiden on nyt yhdessä torjuttava tätä ääriajattelua. Puolueiden on huolehdittava siitä, etteivät ne suojele riveissään sellaisia henkilöitä, jotka sympatisoivat ääriliikkeitä tai jopa osallistuvat niiden toimintaan.

Arvoisa pääministeri Sipilä, sisäministeri Risikko, näiden liikkeiden kytkentään tähtäävät konkreettiset lainsäädäntötoimenpiteet ovat teidän vastuullanne. Milloin saamme konkreettisia esityksiä tänne eduskuntaan käsiteltäväksi?

Arvoisa herra puhemies! Olemme tämän viikon aikana, sisäministeriö ja oikeusministeriö, katsoneet näitä lainsäädäntöjä nyt yhteen, ja ministeri Lindström tuli esille tällä viikolla listalla siitä, mitä lainsäädäntöä tällä hetkellä on. Olen kuitenkin sitä mieltä, että meidän on katsottava, onko niissä päivitettävää, onko täsmennettävää ja onko mahdollisesti tarvetta lisälakeihin ja -täsmennyksiin, mutta myöskin onko soveltamiskäytännöissä ja toimeenpanossa jotain, johonka pitää tarttua. Tämä kaikki tarkastelu tehdään nyt tällä viikolla. Meillä on tarkoitus keskustella tästä pääministerin johdolla ensi maanantaina. Sen jälkeen me tiedotamme tästä lisää.

Arvoisa puhemies! Olen hyvin huolestunut, kuten ryhmäni ja koko eduskunta, tästä ääriliikkeiden lisääntyvästä toiminnasta Suomessa. On meille kaikille päivänselvää, että tässä maassa on kaikkien sitouduttava demokraattiseen prosessiin ja yhteisiin pelisääntöihin. Niin kauan meillä on yhteiskunta kuin me kunnioitamme toistemme kansalaisoikeuksia ja nimenomaan yhteisömme pelisääntöjä. Niitä muutetaan laillisella prosessilla ja niitä valvotaan yhtä lailla oikeusvaltioperiaatetta noudattaen. Tätä meidän järjestystämme kohtaan on noussut erilaisia ääriliikkeitä: äärioikeistoa, anarkisteja ja muitakin. Haluaisin kysyä nyt erityisesti yhdestä, joka myös on nostanut viime vuosina merkittävästi profiiliaan ja näkyvyyttään Suomessa. Suomessa väitetään olevan noin 300 henkilöä, jotka ovat tavalla tai toisella yhteyksissä islamistisiin äärijärjestöihin. Kysyisin asianomaiselta ministeriltä: miten tähän on varauduttu?

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että otetaan myös muita näkökulmia tähän keskusteluun. Meillä on suojelupoliisi, joka seuraa hyvin monia asioita, ja hyvin paljon tietoja liikkuu näistäkin henkilöistä. On kuitenkin tarpeen, että me vahvistamme heidän resurssiaan, mutta myös vahvistamme sitä, että meillä on mahdollisuuksia seurata tällaisia tilanteita, ja myöskin kansainvälistä tietojenvaihtoa meillä pitää olla. Tämä eduskunta tulee päättämään tiedustelulainsäädännöstä tämän eduskunnan aikana, ja vetoan teihin jo tässä yhteydessä, että tässäkin on työkalu juuri tähän toimintaan, mistä nyt puhutte.

Arvoisa puhemies! Tämä kuolemantapaus on järkyttänyt kaikkia suomalaisia, ja ihmiset odottavat nyt valtionjohdolta selkeitä kannanottoja ja vastauksia siihen, miten äärioikeistolaiseen väkivaltaan ja rasismiin voidaan puuttua. Ja arvoisat kollegat, arvoisa pääministeri, minä toivon, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Tässä kyseisessä tapauksessa on kyse väkivaltaisen uusnatsijärjestön harjoittamasta poliittisesta väkivallasta, ei vastakkainasettelusta yleisesti eikä varsinkaan maahanmuuttokeskustelusta.

Tämän nykylainsäädännön tilan arviointi on varmasti aivan perusteltua, mutta kyllä väkivaltaisten uusnatsijärjestöjen toimintaan on mahdollista puuttua nykylainsäädännönkin puitteissa. Silti mitään ei ole tehty, mitään ei ole tapahtunut. Pääministeri Sipilä ja ministeri Risikko: miten te aiotte huolehtia siitä, että viranomaiset käyttävät niitä keinoja, jotka jo (Puhemies koputtaa) nykylainsäädännönkin puitteissa ovat olemassa näiden järjestöjen toiminnan kitkemiseksi?

Arvoisa herra puhemies! On erittäin tärkeä näkökulma myös tuo. On tarkoitus, että nyt tämä lainsäädäntö perataan myös sillä lailla, onko toimeenpanossa jotain ongelmaa, onko mahdollisesti näitten lakipykälien, joita on jo vaikka kuinka paljon, soveltamisessa jotain ongelmaa, ja vielä, puuttuuko jotain. Olen oikeusministeriön edustajien kanssa neuvotellut tästä jo, ja he tuottavat nyt näitä omia näkemyksiään tästä, ja me sitten katsomme yhdessä tuolla sekä sisäministeriön että oikeusministeriön huippuvirkamiesten kanssa nämä asiat. Aivan varmasti tähän tullaan puuttumaan.

Arvoisa herra puhemies! Kaikki väkivalta, on se motiivi ihan mikä tahansa, on tuomittavaa. Kaikki väkivalta, on sen tekijä ihan kuka tahansa, on tuomittavaa. Näin pitää olla. Vihapuhe on tuomittavaa. Toisten halventava nimittely on tuomittavaa, tapahtuu se kasvokkain tai sosiaalisessa mediassa, ja muistetaan, että aina vastuu on rikoksentekijällä. Meidän tehtävämme on toki hoitaa lainsäädäntö kuntoon ja tuomita nämä teot, niin kuin nyt ilmeisesti kaikki täällä ovat tuominneet, niin kuin pitääkin tuomita. Olen iloinen, että ministeri Risikko on rivakasti puuttunut tähän lainsäädännön tarkasteluun ja toimintatapojen tarkasteluun ja ministeri Grahn-Laasonen myös tähän pehmeämpään linjaan, ennaltaehkäisyyn. Näin pitääkin olla.

Täällä meillä Suomessa on tapahtunut viimeisten parin vuoden aikana vakavia väkivallantekoja, missä on vakava uhka ollut ihmisille, omaisuutta vahingoitettu. On otettava huomioon, että tämä on laajempi asia kuin vain yksi tuomittava, valitettava teko Asema-aukiolla. Haluaisin kysyä nyt tässä vielä tästä (Puhemies koputtaa) lainsäädännön tarkastamisesta: otetaanko huomioon myös tämä tunnusten käyttökielto ja samoin mielenilmauksen ennakkoilmoituksen ajan tekeminen aikaisemmaksi, että poliisi pystyisi tekemään tämmöisen uhka-arvion tilanteesta?

Arvoisa herra puhemies! Edustajan hyvään puheenvuoroon ja kysymykseen vastaus: kyllä otetaan, ja otetaan erittäin vakavasti. Poliisiylijohtaja Kolehmainen on jo tuonut oman kantansa poliisihallinnosta, ja aivan varmasti näin tehdään. Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä: tällaiset tunnukset on kiellettävä.

Mitä tulee kaiken kaikkiaan tähän meidän toimintaan, niin me tarvitsemme siihen myös resursseja mutta ennen kaikkea sitä, että tiedot kulkevat ja tehdään yhteistyötä eri viranomaisten kanssa, mutta on tärkeää myöskin se varhainen puuttuminen. Tällä hetkellähän ongelma on se, että poliisi voi puuttua vasta siinä vaiheessa, kun jotain on jo tehty, ja nyt meidän pitäisi päästä aikaisemmin siihen vihapuheeseen, josta on niin lyhyt matka väkivaltaan. Ja sitä vihapuhetta — johon me olemme jo turtuneet ja jonka me valitettavasti hiljaisesti samalla hyväksymme — on aika olla hyväksymättä.

Arvoisa puhemies! Suomalaiset ovat olleet järkyttyneitä, ja nyt on erittäin tärkeää, että me kaikki laitamme jäitä hattuun ja annamme poliisin ja muitten rikostorjuntaviranomaisten tehdä työtään ja selvittää, mitä on todella tapahtunut. (Pentti Oinonen: Eikä lehtien!) Suomessa ei ole tilaa äärioikeistolle, ei äärivasemmistolle, ei ääri-islamisteille eikä ekoterroristeillekaan. Demokratia ei suojaa niitä, jotka haluavat tuhota demokratian ja ihmisoikeudet, siitä olemme varmasti kaikki täällä eduskunnassa samaa mieltä.

Kysyisin vielä tarkentavan kysymyksen sisäasiainministeriltä: ollaanko nyt näiden tapahtumien johdosta selvittämässä, voidaanko lakkauttaa sellaisia rekisteröityjä yhdistyksiä, joissa mahdollisesti on äärimmäistä toimintaa, ja onko mahdollista tulkita, että ääriuskonnollisen tai ääripoliittisen järjestön voisi nähdä rikollisjärjestönä rikoslain tarkoittamassa merkityksessä?

Arvoisa herra puhemies! Kyllä, aivan niin kuin edustaja Kurvinen tässä mainitsi, on tarkoitus selvittää tämä ja perata ihan perin pohjin. Kuinka paljon saadaan tämän viikon aikana ja maanantain keskusteluun, siinä mahdollisesti työtä riittää, mutta tarkoitus on juuri se, että me katsomme tämän kaiken kaikkiaan.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Vielä tähän kysymykseen, edustaja Niinistö.

Arvoisa puhemies! Tämä uusnatsijärjestön toiminta ja äärioikeiston toiminta, sen poliittinen väkivalta, on suunnattu koko demokraattista yhteiskuntaa vastaan. Silloin meidän kaikkien päättäjinä ja suomalaisten ihmisten on yhdessä noustava osoittamaan, että me emme ole poliittisen väkivallan edessä hiljaa. Näin ollen toivon, että myös ministerit osallistuvat, kun lauantaina on Kansalaistorilla mielenosoitus, johon itse aion osallistua, sen puolesta, että me puolustamme yhdessä rauhaa, tasa-arvoa ja demokratiaa. On tärkeää osoittaa, että me olemme kansalaisten ja kansalaisliikkeiden kanssa yhdessä puolustamassa tasa-arvoista yhteiskuntaa.

Arvoisa puhemies! Haluan myös tuoda esille sen, niin kuin ministeri Risikko hienosti toi esille, että äärioikeiston toiminta ja poliittinen väkivalta on se vakavin muoto siitä, mitä yhteiskunnassa on tapahtunut, mutta sen on mahdollistanut lisääntyvä vihapuhe ja tila sille. Olen kuullut lisääntyviä raportteja siitä, että ruotsin kieltä puhuvia ihmisiä on kiusattu. Suomeen adoptoituja, jotka näyttävät muunmaalaisilta, on kiusattu, vaikka he ovat asuneet koko ikänsä Suomessa. (Puhemies koputtaa) Ihmisiä on kiusattu sen perusteella, miltä he näyttävät, mitä ominaisuuksia heillä on tai mitä kieltä he puhuvat. Ja tässä tietoisesti jotkut, esimerkiksi turvapaikanhakijoita...

...ja maahanmuuttajia kohtaan, lietsovat vastakkainasettelua. (Puhemies koputtaa) Miten tämä voidaan purkaa, ja miten poliittiset päättäjät voivat osoittaa johtajuutta tämän asian edessä?

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Kysymys, kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Niinistö toi esille tulevan lauantain tapahtuman: kyllä, siellä tavataan. Mutta sitten itse tähän kysymykseen: En mielestäni ole missään vaiheessa laittanut väkivallantekoja jotenkin eri kategorioihin. Minulle väkivalta on väkivaltaa, ja se pitää kieltää, ja sitä ei saa hyväksyä missään muodossa.

Arvoisa puhemies! Erittäin vakava aihe, ja kyllä meidän yhteiskunnassa näyttää olevan vakavia merkkejä siitä, että meiltä puuttuu kykyä asettua toisten ihmisten asemaan ja hyväksyä erilaisuutta. Opetus- ja kulttuuriministeriössä jo toukokuussa reagoimme käynnistämällä toimintaohjelman, jonka nimi on Merkityksellinen Suomessa, ja se löytyy sivuiltamme. Se on ohjelma vihapuheen ja rasismin estämiseksi ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja osallisuuteen edistämiseksi, ja siinä on kymmenen konkreettista toimenpidettä, joita omalla sektorilla voidaan viedä eteenpäin. Se sisältää opettajankoulutusta ja kouluissa tapahtuvaa tärkeätä ennalta ehkäisevää työtä. Kirjastot, nuorisotyö, kulttuuri, urheilu ja uskontojen välinen vuoropuhelu ovat kaikki mukana tässä ohjelmassa. Toivon ja kannustan kaikkia mukaan tämän ohjelman toimeenpanoon ja olen iloinen siitä, että laajasti kansalaisjärjestöt ja kansalaisyhteiskunta ovat myöskin ottaneet tämän ohjelman omakseen.

Arvoisa herra puhemies! "Vahvojen ja hyväosaisten on kannettava muita suurempi vastuu." Näin pääministeri Sipilä sanoi, kun hallitusohjelma julkistettiin. Tämän lausunnon läpi katsoin myös hallituksen uutta budjettiesitystä. Siinä tosin ei ollut tulonjakovaikutusten arviointia — joko se ei kiinnosta hallitusta tai sitä ei vain kehdattu tehdä. Jouduimme itse teettämään laskelmat tulonjakovaikutuksista eduskunnan tietopalvelussa. Nämä vaikutukset ovat karua luettavaa. Hallitus antaa niille eniten, jotka tienaavat yli 7 000 euroa kuukaudessa, ja toisaalta kaikkein suurituloisimmille yrittäjille. 20 prosentilla pienituloisimmista käteenjäävät tulot tulevat alenemaan ensi vuonna. Työttömät, suurin osa eläkeläisistä, opiskelijat ovat maksumiehinä samaan aikaan, kun hallitus antaa isotuloisimmille. Arvoisa pääministeri Sipilä, onko tämä oikeudenmukaista ja reilua? Onko tämä teidän mielestänne vahvojen ja hyväosaisten suurempaa vastuunkantoa?

Arvoisa herra puhemies! Mitä me olemme nyt tekemässä? Me olemme pelastamassa hyvinvointiyhteiskuntaa ja pitkässä juoksussa varmistamassa sen, että me pystymme huolehtimaan niistä, jotka eivät pysty itsestään huolehtimaan. Tässä välillä me olemme joutuneet tekemään hankalia ja kipeitä leikkauksia, sen me olemme myöntäneet. Me teemme samanaikaisesti leikkauksia ja samanaikaisesti teemme koko ajan toimia sen eteen, että saamme tuon työllisyysasteen nousemaan, 100 000 työtöntä lisää töihin, ja sitten teemme isoja uudistuksia suuren määrän, jotta voimme vastata tuohon kestävyysvajeeseen. Jos emme tätä kaikkea pysty tekemään, niin meillä on hurja urakka edessä, joka ei ole mukava urakka — silloin me puhumme vain leikkauksista. Meidän on saatava työn määrää lisättyä, enemmän ihmisiä kantamaan sitä yhteistä vastuuta ja reppua.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Pyydän nyt niitä edustajia painamaan V-painiketta ja nousemaan seisomaan, jotka haluavat esittää jatkokysymyksen.

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Sipilä, te sanoitte, että olette pelastamassa hyvinvointiyhteiskuntaa. Kysymykseni kuuluu: Miten hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseen sopii se, että niille, joilla on kaikkein suurimmat tulot, te annatte kaikkein eniten lisää, ja niiltä, joilla on kaikkein pienimmät tulot, te otatte pois? Eikö se teidän vetoomuksenne hyvinvoiville ja pärjääville nimenomaan tarkoittaisi sitä, että me, joilla menee hyvin, kannamme suuremman vastuun ja pidämme huolta vaikeina aikoina kaikkein vaikeimmassa asemassa olevista? Te, pääministeri Sipilä, tällä budjettiesityksellä teette juuri päinvastoin: te annatte niille, joilla on, ja otatte pois niiltä, joilla ei ole oikein mitään, mistä edes olisi antaa.

Arvoisa herra puhemies! Ilmeisesti edustaja Arhinmäki viittaa yrittäjävähennykseen, mistä (Välihuutoja vasemmistoliiton ryhmästä) tässä nyt puhutaan. Yrittäjävähennyksellä tähtäämme siihen, että kannustaisimme erityisesti yksinyrittäviä — jotka tekevät henkilöyhtiömuotoisesti töitä fysioterapeutteina, suutareina, kahvilayrittäjinä ja niin edespäin — palkkaamaan yhden henkilön siihen yritykseen. Eli tätä veroeroa, mikä syntyi viime kaudella, koska osakeyhtiöiden verokantaa laskettiin ja yksinyrittävien henkilöyhtiöiden verotusta on kiristetty, korjaamme nyt tällä yrittäjävähennyksellä, joka oli monen, monen puolueen hallitusohjelmassa. Yrittäjyyteen kannustaminen on se liima, mikä sitoo kaikkia kolmea hallituspuoluetta yhteen. Sitä kautta saamme myöskin sitten lisää työpaikkoja. (Välihuuto)

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti siitä teidän laskelmastanne puuttuu vielä se 30 miljoonaa, jonka hallitus on päättänyt kohdistaa kaikkein pienituloisimmille. Siihen pitää hakea malli, koska kaikkein pienituloisimmat eivät juuri maksa veroa, ja me haemme mallin, jolla se saadaan kohdistettua kaikkein parhaiten niin, että se osuu kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin. (Eduskunnasta: Hyvä!)

Mitä tulee tähän koko kysymykseen köyhyyden estämisestä, heikompiosaisten auttamisesta, niin kaikkein keskeisin keino on auttaa mahdollisimman moni työtön työhön. Tämä on hallituksen linjan keskeinen kysymys, ja kun me katsomme, missä on eniten potentiaalia, niin se on kotimarkkinoilla, kotimaisessa kysynnässä — siksi tuimme kilpailukykysopimusta työn verotuksen kevennyksellä kaikille tuloluokille. Tässä kävi vielä niin, että jos se olisi otettu puhtaasti kilpailukykysopimuksen mukaan, nämä veronkevennykset olisivat kohdistuneet vain suurituloisimmille. Hallitus kohdisti pieni- ja keskituloisille omansa, ja syntyi tämä prosentuaalinen tasaluku kaikille. Ulotimme tämän kevennyksen (Puhemies koputtaa) myös eläkkeensaajille, koska se on oikeudenmukaista. — Jatkan mielelläni seuraavassa puheenvuorossani.

Arvoisa puhemies! Hallituksen päätösten tulonjakovaikutuksista on puhuttu paljon. Voisitteko te ajatella, että ennen kuin eduskunta nuijii budjetin valmiiksi, te itse arvioisitte budjetin tulonjakovaikutuksen, jossa me näkisimme, miten säästöt ja miten veronkevennykset vaikuttavat ihmisiin? Olen täysin samaa mieltä siitä, että työllisyys on se keskeinen tavoite, jolla Suomi pelastetaan, mutta meille on syntymässä myös työssä käyvien köyhien luokka, jotka joutuvat turvautumaan yhä enemmän toimeentulotukeen ja muihin tulonsiirtoihin sen vuoksi, että se työ ei elätä. Tämäkin ongelma pitäisi katsoa läpi, koska silloin työ ei pelasta ihmistä köyhyydeltä.

Arvoisa puhemies! Kyllä VM arvioi myöskin näitä tulonjakovaikutuksia. Tämä budjetti valmistui kokonaisuudessaan vasta joitakin aikoja sitten, ja on iso työ käydä sitä läpi. Me haluamme kehittää näitä vaikutusten arviointeja. Meidän täytyy löytää siihen myöskin resursseja ja kehittää tätä, pidän sitä ehdottoman tärkeänä tulevaisuudessa.

Mutta vielä haluaisin jatkaa siitä, kun nimenomaan työllisyyteen ja kotimaiseen kysyntään panostetaan, että on vielä myöskin yksi elementti nimenomaan verotuksessa, jota olemme jo käyttäneet, ja se on se, että me olemme suunnanneet jo 450 miljoonaa pienten ja keskisuurten ansiotulojen työtulovähennykseen, joka sekin auttaa nimenomaan pienituloisia ja kannustaa ottamaan työtä vastaan — jää pienestä tulosta enemmän käteen — ja sitä kautta voidaan auttaa heidän asemaansa.

Kyllä hallitus tekee paljon, ja kaikkein keskeisin asia on työllisyys. Meillä on paljon keinoja, joita tällä hetkellä ajamme sisälle.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen vasen käsi ei tiedä, mitä oikea käsi tekee, ja se johtuu siitä, että te ette arvioi päätöstenne vaikutuksia ennen kuin annatte päätökset eduskunnalle. Eli kun te jätätte tekemättä vaikutusarvioinnit etukäteen, silloin te esimerkiksi toimitte omaa työllisyystavoitettanne vastaan. Me olemme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kuulleet lukuisia asiantuntijoita näistä päätöksistä, joita hallitus nytkin esittää budjetissaan, ja monet asiantuntijat ovat tuoneet esille sen, että kun te eri tavoin leikkaatte kaikkein pienimpiä etuuksia, te työnnätte ihmisiä työttömyysturvalta, perusturvalta ja niin edelleen toimeentulotuen puolelle. Kun te näin teette, te työnnätte nämä ihmiset tämmöiseen loukkuun, josta on hyvin vaikea itse päästä pois. Se loukku on niin kuin katiska, niin kuin monet köyhyystutkijat ovat sanoneet. (Puhemies koputtaa) Kun hallitus yrittää säästää leikkaamalla perusturvaa, te aiheutatte pitkäaikaistyöttömyyttä omilla toimillanne.

Arvoisa herra puhemies! Kyllä hallitus toimii juuri päinvastoin: yrittää näitä loukkuja poistaa, esimerkiksi sillä, että nämä miljardin euron veronkevennykset, mitkä on tehty, on suunnattu pieni- ja keskituloisille ja eläkeläisille. 170 miljoonaa on tämä yhteissumma niille toimille, joilla kannustetaan yrittämiseen.

Mutta vielä tuohon edustaja Arhinmäen alkuperäiseen kysymykseen. Täytyy myöntää, että yhdessä asiassa olen pettynyt: siinä, miten ne, joilla menee kaikkein parhaiten, ovat vapaaehtoisesti lähteneet tekemään toimia. (Välihuutoja vasemmalta) Me emme pysty ottamaan etuja pois niiltä, joilla menee kaikkein parhaiten, (Vasemmalta: Verotus! — Puhemies koputtaa) vaan he päättävät itse esimerkiksi palkoistaan. Me täällä olemme yrittäneet näyttää esimerkkiä leikkaamalla 7 prosenttia (Puhemies koputtaa) ministereiden palkoista, ja toivoisin, että tämä henki 100-vuotiaan Suomen hengessä ja yhdessä tekemisen hengessä leviäisi. Suurituloisten palkkojen (Puhemies koputtaa) verotusta me olemme viime vuonna jo kiristäneet.

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän se tosiasia on, että se suurin tulonjakovaikutus ja se kuilu on työttömän ja työllisen välillä. Jos me saamme tähän maahan töitä, niin meillä tietyllä tavalla asiat lähtevät menemään paljon paremmin kaikilla, myöskin niillä, joilla ei ole töitä. Onneksi viime päivinä on puhuttu paljon työllisyydestä ja yrittäjyydestä. On erittäin hienoa, että me olemme saaneet maksuperusteisen alvin, joka helpottaa sitten yrittäjän elämää ja kenties työllistämistä. On erittäin hyvä, että me olemme saaneet yrittäjävähennyksen.

Mutta kysyn kuitenkin, pääministeri, vielä: Nythän yksi suuri haaste yrittäjyyden kasvattamiseksi on yrittäjän sosiaaliturva ja sen kehittäminen, ja sillä puolella voisi olla esimerkiksi, otan vaikka yhden esimerkin, yrittäjän perheenjäsenen tilanne. Silloin kun yrittäjä joutuu vähentämään yrityksestä työvoimaa, voi olla, että siellä on perheenjäseniäkin palkkatyössä, mutta heidät tulkitaan yrittäjiksi ja he jäävät kokonaan sitten työttömyysturvan ulkopuolelle. (Puhemies koputtaa) Olisiko tämäntyylisiä elementtejä, jotka lisää kannustaisivat yrittäjyyttä Suomeen ja lisäisivät työpaikkoja?

Arvoisa puhemies! Erittäin tärkeä havainto. Ensinnäkin melkein 80 prosentilla näistä henkilöyrittäjistä, joille tämä yrittäjävähennys tulee, yrityksen tulos on alle 30 000 euroa vuodessa. Eli he ovat pienituloisia, alle keskituloisia. Lisäksi meillä on täällä tämmöisiä hankalia porsaanreikiä, jotka ovat nimenomaan perheenjäseniä koskevia. Esimerkiksi heidän työttömyysturvansa ja perusturvansa on monesti kyseenalaistettu sillä, että ovatko he kuitenkin käytännössä yrittäjiä, tai heidät luokitellaan yrittäjiksi. Nyt kun me puoliväliriiheen mennessä teemme selvityksiä näistä työllistävistä toimista, nämä seikat ovat myöskin meidän selvitettävillä listoillamme, joita valtiovarainministerin toimesta selvitetään.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Sipilä, asiahan on niin, että teidän hallituksenne eriarvoistaa suomalaista yhteiskuntaa, kasvattaa tuloeroja ja lisää köyhyyttä. Asia on siis näin. (Välihuutoja)

Te äsken väititte, että te ette voi näille hyvätuloisille ihmisille tehdä yhtään mitään. Arvoisa pääministeri, on olemassa yksi hyvä keino. Se on verotus. Käyttäkää sitä. Te voitte verotuksen kautta oikeudenmukaistaa suomalaisen yhteiskunnan tuloeroja, te voitte oikeudenmukaistaa eriarvoisuuskehitystä, te voitte vähentää köyhyyttä oikealla tavalla verotusta korjaamalla. Miksi te, pääministeri, ette tee näin?

Arvoisa herra puhemies! Me olemme jatkaneet suurituloisten solidaarisuusveroa, alentaneet sen alarajaa ja olemme myöskin nostaneet pääomaveroa. Me olemme tehneet siellä toimia, mutta niillä toimilla, joilla veroastetta nostetaan, käy niin kuin viime kaudella kävi: 100 000 työtöntä lisää. Veroasteen nostaminen syö suomalaisen yrityksen ja työntekijän kilpailukykyä, ja se on kierre, josta meidän nyt yksinkertaisesti on päästävä pois. Veroastetta nostamalla me emme pysty Suomea saamaan kuntoon; me tarvitsemme työn määrää enemmän, työntekijöitä enemmän, enemmän veronmaksajia. Tämä on hallituksen strategia, ei veroasteen nostaminen.

Toinen varapuhemies Arto Satonen

Vielä yksi vastauspuheenvuoro, ja sen saa kysymyksen alkuperäinen esittäjä edustaja Arhinmäki.

Arvoisa herra puhemies! Te, pääministeri Sipilä, nyt sekoitatte asioita. Te puhuitte yrittäjävähennyksestä, me puhuimme koko budjetin vaikutuksista. Silloin kun me olimme hallituksessa, etukäteen selvitettiin kaikkien päätösten tulonjakovaikutukset — eikä se kovin vaikeaa ole, koska eduskunnan tietopalvelu on sen voinut jo selvittää, valtiovarainministeriö pystyy aina sen selvittämään. Meillä oli taulukossa Gini-kerroin jokaiselle päätökselle. Kysymys on siis siitä, että teillä ei ole edes halua puuttua tähän ongelmaan, koska te ette ole niitä selvittäneet.

Niissä maissa, joissa tuloerot ovat pienimpiä, on korkein työllisyys. Tuloerot lisäävät työttömyyttä. Nyt kysymys kuulukin: miksi te annatte yli 7 000 euroa kuukaudessa tienaaville kaikkein eniten ja otatte pienituloisimmilta pois? Työllisyyden näkökulmasta nimittäin pienituloisimmat käyttävät (Puhemies koputtaa) jokaisen euron ja sentin kotimaiseen kysyntään ja työhön, suurituloiset säästöihin, ulkomaanmatkoihin. Ne eivät palaa kotimaiseen työllisyyteen.

Arvoisa puhemies! Siis tietenkin me näemme sen, miten esimerkiksi verotuksen keventäminen vaikuttaa eri tuloluokissa, ja ne on käyty hyvin tarkkaan läpi. Se, mihin viittasin, on se, kuten sanoin, että meidän pitää kehittää näitä tulonjakovaikutusarviointiprosesseja (Outi Alanko-Kahiluoto: Ei, vaan käyttää!) — niitä pitää kehittää, meillä ei ole riittävän toimivia menetelmiä niihin — ja tämä prosessi on VM:ssä käynnissä. Mutta ne samat työvälineet, jotka ovat olleet teidän aikananne, ovat edelleen käytössä, ja niitä käytetään.

Sanoisin vielä sen, että paras tapa köyhyyden torjumiseksi ja vähentämiseksi on työn lisääminen Suomessa, työttömien auttaminen työelämään. Se on meidän ykköstavoitteemme, ja se puolustaa sitä, että me olemme nimenomaan nyt panostaneet siihen, että työn tekemisen verotusta kevennetään, ja se tehdään tasaisesti kaikkiin tuloluokkiin, mikä lähtee liikkeelle jo siitä kiky-sopimuksen (Puhemies koputtaa) perusratkaisusta.